Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Maassamme on metsästyksen kohteina useita vähälukuisia ja taantuneita vesilintulajeja, jotka ovat mukana virallisessa Suomen uhanalaisten lajien Punaisessa kirjassa (Tiainen ym. 2016). Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimuksen (Virkkala 2016) mukaan erityisesti sorsalinnuissa on keskimääräistä enemmän Punaisen kirjan lajeja. Lähes kaikkia näitä lajeja saa lain mukaan metsästää jokasyksyisessä sorsajahdissa rajoituksetta aivan samoin kuin runsaimpia ja kannaltaan vakaita vesilintuja, kuten sinisorsia ja telkkiä. Riistavesilintulajeista kuusi kuuluu toiseksi korkeimpaan erittäin uhanalaisten luokkaan, neljä vaarantuneiden luokkaan ja yksi on silmälläpidettävä.
Vaateliaampien sorsalajien kantojen elinvoimaisuuden heikkenemisen syyt ovat moninaisia. Lajien suojelun kannalta on kestämätöntä, että uhanalaisten lajien yksilömäärää vähennetään metsästämällä ja täten edesautetaan tilanteen pahenemista. Metsästyslainsäädäntöä pitäisikin muuttaa siten, että uhanalaisten lajien metsästäminen olisi automaattisesti kiellettyä. Ei ole hyväksyttävää tuottaa ylimääräistä kuolleisuutta huonosti voiville populaatioille metsästyksellä — vaikka metsästys ei olisikaan keskeisin syy lajin kannan heikkenemiselle.
Ainakin erittäin uhanalaisten jouhisorsan, heinätavin, punasotkan, tukkasotkan, tukkakoskelon ja nokikanan metsästäminen on tarpeen kieltää. Näiden lisäksi on perusteltua vakavasti harkita vaarantuneiden haapanan, haahkan ja isokoskelon metsästyksen rajoittamista. Tällä hetkellä keinoina tulevat kyseeseen lajien rauhoittaminen pysyvästi luonnonsuojelulain nojalla tai vaihtoehtoisesti metsästyksen kieltäminen metsästyslain 37 §:n mukaisella asetuksella väliaikaisesti, kunnes kantojen voidaan katsoa vahvistuneen niin, että kestävä metsästys on mahdollista. Myös vaarantuneen metsähanhen metsästyskieltoa on tarpeen jatkaa.
Myös haahkan kesäaikainen metsästys (sekä kevätmetsästys Ahvenanmaalla) tulee lopettaa —BirdLife Suomi onkin kannellut asiasta Euroopan komissiolle. Suomi on ainoa EU-maa, jossa lintulajin rajoittamaton metsästys on sallittu lisääntymisaikana. Tämä heikentää Suomen uskottavuutta muun muassa kamppailussa EU:ssa paljon julkisuutta saanutta Välimeren alueella tapahtuvaa laitonta pikkulintujen metsästystä vastaan.
Useiden vesilintulajien kannan taantumisen pääasiallinen syy on elinympäristön muuttuminen ja erityisesti tärkeimpien kosteikkojen tilan heikkeneminen. Kosteikkojen hoito ja niiden lisääminen ovat tehokkaita tapoja torjua sorsalajien uhanalaistumista. Metsästyksen rajoittamisen lisäksi onkin syytä toteuttaa myös muita toimia vaateliaampien sorsalajien kantojen vahvistamiseksi ja laajemminkin luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: