Tässä lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi laki vanhusasiavaltuutetusta ikäihmisten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.  

Vanhusasiavaltuutettu toimisi yhteistyössä muiden viranomaisten, asiantuntijoiden ja muiden vanhusten asemaa ja oikeuksia edistävien toimijoiden, kuten järjestöjen, kanssa.  

Vanhusasiavaltuutettu tekisi esimerkiksi vanhusten asemaa ja yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia koskevia aloitteita. Muina vaikuttamiskeinoina valtuutettu käyttäisi suosituksia, ohjeita ja neuvoja. Vanhusasiavaltuutetun toimea voi verrata jo olemassa olevaan lapsiasiainvaltuutetun toimeen. Vanhusasiavaltuutettu olisi toimissaan riippumaton, ja hänellä olisi käytettävissään asiantuntijoita eri hallinnonaloilta. Valtuutetulla olisi oma toimisto. Vanhusasiavaltuutettu ja vanhusasiavaltuutetun toimisto toimisivat sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. 

Vanhusasiavaltuutetun lisäksi toimistossa olisi tarpeellinen määrä esittelijöinä toimivia virkamiehiä ja muuta henkilökuntaa, jotta vanhusasiavaltuutettu pystyisi toimimaan aktiivisesti vanhusten parhaaksi.  

Valtuutetun tueksi perustettaisiin laaja-alainen erilaista asiantuntemusta edustava neuvottelukunta, jossa myös kansalaisjärjestöillä olisi vahva edustus.  

Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa tarvitaan riippumatonta tahoa, joka edistää ikäihmisten parempaa elämää ja oikeuksien toteutumista. Ikääntyvässä Suomessa myös muistisairaiden määrä kasvaa ja heidän oikeuksiensa toteutumisen valvontaan on syytä panostaa nykyistä enemmän. Useissa selvityksissä ja tutkimuksissa on tullut esiin myös ikäihmisiin kohdistuvaa epäasiallista kohtelua — jopa kaltoinkohtelua. Asian ovat nostaneet esille niin sosiaali- ja terveysalaa valvova Valvira kuin ammattiliitotkin. Kuulemme myös jatkuvasti erilaisia tarinoita, jotka herättävät keskustelua ikäihmisten asemasta yhteiskunnassa. Paljon apua tarvitsevien ikäihmisten mahdollisuudet vaikuttaa jopa omiin asioihinsa ovat usein rajalliset. 

Ikäihmisten äänen tulisi kuulua nykyistä enemmän myös yhteiskunnallisessa keskustelussa, esimerkiksi erilaisia palveluja suunniteltaessa. Tällä hetkellä moni ikäihminen kokee, ettei hänen elämänkokemustaan, tietojaan ja osaamistaan hyödynnetä yhteiskunnassa. 

Kyse on ihmisarvon kunnioittamisesta sekä oikeudesta hyvään elämään ja osallisuuteen kaiken ikäisenä ja kuntoisena.