Arvoisa herra puhemies! Meitä perussuomalaisia syytetään usein siitä, että me tuomme joka keskusteluun maahanmuuton, mutta tänään me emme ole puhuneet maahanmuutosta. Tänään muut puolueet ovat halunneet tuoda tähän keskusteluun perheenyhdistämisen, mitä minä nyt olen pitänyt hieman erikoisena. Me puhumme nyt perustavaa laatua olevasta instituutiosta Suomessa. Hyvä, että edustaja Elo korjasi tuon, että hallitus on ikävästi nostanut tulorajoja perheenyhdistämiseen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Itse mietin vielä sitä, että kun puhutaan maahanmuutosta, niin olemmeko me koskaan miettineet sitä, että sieltähän tulee syvästi uskonnollisia ihmisiä, joko muslimeja tai kristittyjä, enkä tiedä, onko heillä arvoissa sitä, että samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat mennä naimisiin, että siinäkin meillä sitten tulevaisuudessa on kotouttamisen paikka.
Mutta mennään tähän aiheeseen. Oli vain pakko lausua. En olisi maahanmuutosta puhunut, elleivät opposition edustajat olisi siitä halunneet niin innokkaasti puhua.
Itse kun pyrin eduskuntaan, minulta tuli moni torilla kysymään, että jos eduskuntaan tulee uudestaan tämä avioliittoasia, niin miten menettelet siinä. Kävimme tämän keskustelun, ja hain itsekin sitä vastausta monta kertaa niinä aikoina. Kun kansalaisia ja varsinkin ikäihmisiä kuunteli, niin koin, että heillä on todella vahvassa nämä perusarvot ja se biologinen totuus ja se instituutio, jota he pitivät erittäin tärkeänä. Ajattelin itse näin, että kun yhteiskunta on rakentunut joillekin arvoille, syville arvoille, olivat ne sitten perusarvoja, Raamatusta, mistä tahansa, ne ovat pitkäaikaisia arvoja, niin meidän täytyy odottaa, että henkilöt ja yhteiskunta hyväksyvät ja muuttuvat aidosti. Minusta jotenkin keinotekoisesti me emme voi väkisin ihmisiä tiettyyn muottiin puristaa.
Täällä lisäksi edustajat Emma Kari, Modig ja SDP:n edustaja Räsänen olivat jotenkin tuskastuneita siihen, että halutaanko tätä taas käydä läpi. Emma Kari totesi, että nyt taas nämä henkilöt joutuvat kestämään tätä asiaa, että tästä asiasta taas keskustellaan. Kuten tuossa debattivuorossa sanoin, meidän nyt tulee muistaa se, että me käymme tätä keskustelua sen vuoksi, että yli 106 000 Suomen kansalaista on näin halunnut, jotka ovat allekirjoittaneet tämän aloitteen. He haluavat, että me käsittelemme tätä uudestaan. Ovatko he jotenkin vähempiarvoisia ihmisiä kuin ne, jotka tämän viimeksi toivat? Meidän systeemimme on tällä hetkellä se, että näitä aloitteita voi tehdä, ja jos nämä edustajat katsovat, että tämä on huono menettely, ja vastustavat tätä demokraattista kansalaisvaikuttamista, olkaa hyvä ja tehkää aloite ja estäkää tämä. Mutta niin kauan kuin tämä on näin, mikä minusta on aivan hyvä, niin näin me toimimme ja käsittelemme nämä arvokkaasti ja kunnolla emmekä ajattele niin, että tämähän on jo kerran mietitty, mitä tähän nyt enää turhaan palata.
Minä tuossa mietin, että minua on koko ajan häirinnyt joku tietty ristiriitaisuus, että halutaan nämä rekisteröidyn parisuhteen henkilöt, joilla on jo olleet samat oikeudet rekisteröidyn parisuhteen lain perusteella, että mikä siinä niin kuin on ristiriitaista. Ja sitten minä tänään mietin täällä, kun minä kuuntelin, kun moni puhui siitä sukupuolen häivyttämisestä nyky-Suomessa, ja oli esimerkkejä siitä, ettei saisi käyttää enää isää ja äitiä, että monilla niistä henkilöistä, jotka puhuvat sukupuolineutraalista avioliitosta ja puolustavat sitä hyvinkin vahvasti, näillä samoilla tahoilla, on hyvin vahva toive siitä, että meillä on esimerkiksi naiskiintiöt. Minusta tässä piilee joku ristiriitaisuus, että me haluamme naisia päätöksentekoon ja he ovat tärkeitä tuomaan siihen sitä naiseutta ja että silloin se sukupuoli on tärkeä, että naisella on joitakin semmoisia ominaisuuksia, joita miehellä ei ole. Mihin me muuten tarvitsisimme niitä sukupuolikiintiöitä? Ja sitten taas toisaalta he ovat sitä mieltä, että sukupuolella ei ole vaikutusta, että heillä täytyy olla samat oikeudet, että kaikki ovat vain ihmisiä. En tarkoita, ettei olisi samoja oikeuksia, vaan sitä, että heitä täytyy kutsua niin kuin samalla nimellä. Se on sama kuin minun täytyisi kutsua kaikkia autoja vain ajoneuvoiksi, että minä en voisi sanoa, että tuo on Volvo. Tässä ajatusmallissa on jotain hyvin ristiriitaista, ja se on hyvin valikoivaa: välillä se on tasa-arvokysymys ja välillä se ei ole.
On monia perheitä, mitkä avioeron vuoksi ja esimerkiksi toisen vanhemman kuoleman vuoksi jäävät ilman toista vanhempaa, ja se on tosi surullista. Itsekin työni puolesta olen paljon tällaisia perheitä nähnyt. He avioituvat uudestaan tai ehkä jäävät yksinhuoltajaksi, ja tällaisessa tilanteessa tietysti lapsi kasvaa toisenlaisessa perheessä, ja näin se on elämän kulku. Olen ollut itse myös sosiaalisena vanhempana uusperheessä ja totta kai tiedän, että se ihmissuhde voi olla yhtä läheinen, mutta ne vanhemmat ovat omat vanhemmat. Näin se vain on, että se veri on vettä sakeampi. Ja tästä on todisteita hyvinkin paljon, niin kuin kaikki tiedämme yleisen elämänkokemuksen perusteella, televisiosarjojen, keskustelujen perusteella. Esimerkiksi tämä Kadonneen jäljillä: siellä oli tämmöisiä adoptoituja lapsia, ja he etsivät omia vanhempiaan. Oli erittäin tärkeää saada tietää, kuka on minun isäni, kuka on minun äitini. He rakastivat näitä oikeudellisia ja sosiaalisia vanhempiaan erittäin paljon, mutta se juurettomuus vaivasi näitä ihmisiä hyvinkin paljon.
Minulla on eräs tuttava, semmoinen vanhempi mies, joka on nyt tullut julkisuuteen. Hän on selvittänyt biologista isäänsä, hänelle on tullut väärä isä aikanaan nimetyksi, ja nyt hän etsii sitten tätä isäänsä. Hänellä on ollut ilmeisen hyväkin elämä, ei hän sitä ole valitellut, mutta hän on tosi pahoillaan, että hän on koko ikänsä luullut väärää henkilöä isäkseen, ja hän kärsii siitä vielä ikäihmisenä. Hän haluaisi löytää oman isänsä ja tietää, kuka se on. Meillä ihmisillä on tarve tietää se meidän biologisuus.
Minä en nyt oikein ymmärrä sitä ajatusta, että minkä ihmeen takia meidän täytyisi ajatella niin, että meillä ei voi olla eri instituutioita. Minusta Sari Tanus sai tätä ajatusta tänään hyvin auki, kun hän puhui, että meillä on leskiä ja on yksin asuvia ihmisiä. Olemmehan me nyt jo halunneet keskustelun ja lainsäädännön ja kaiken helpottamiseksi, että meillä on erilaisia termejä: emme me sano, että ihminen, joka asuu yksin ja jolla on lapsi, tämmöisiä, vaan meillä on erilaisia termejä. Minä en nyt oikein ymmärrä sitä halua ja hinkua, että sen pitää olla juuri se avioliitto. Kun se on toisille pyhä ja se on toisille sellainen instituutio, jota halutaan säilyttää miehen ja naisen välisenä, niin minä en ymmärrä, mitä uusia oikeuksia siitä tulee, että sen rekisteröidyn parisuhteen nimeksi muutetaan avioliitto. Minä en näe mitään muuta kuin sen, että se hinku on siinä, että sen täytyy olla se. Minulle ei ole, ihan oikeasti, oikein auennut se halu siihen.
Mitä sitten tulee näihin lapsen oikeuksiin, täällä on tuotu tosi hyvin esille sitä, että tämä lapsivaikutusten arviointi on koko ajan puuttunut. Kun katsoo tätä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, niin siellähän puhutaan 7 artiklassa siitä, että lapsi saa syntymän perusteella nimen, kansalaisuuden ja, mikäli mahdollista, oikeuden tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan — mikäli mahdollista, olla heidän hoidettavanaan. Nyt me suljemme sitä ajatusmallia pois.
Sitten täällä todetaan 3 artiklassa, että lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Minä mietin, että tämän lainsäädännön tekeminen on ollut kuitenkin aikuislähtöistä. Aikuiset haluavat sitä ja tätä, ja me sitten sopeutamme sen lainsäädännön, ja varsinkin tässä tapauksessa ilman kattavaa lapsivaikutusten arviointia. Me sisällytämme sen vain siihen matkaan mukaan, aivan kuin ne lapset olisivat joitakin esineitä, joilla ei sinänsä ole tässä nyt hirveästi merkitystä. Miksi meitä ei kiinnosta se? Kerrottiin, että tässä aikaisemman kansalaisaloitteen yhteydessä lakivaliokunta on ottanut selkeän kannanoton, että se lapsivaikutusten arviointi tulee tehdä. En minä tiedä, miksei sitä tehty. Onko pelätty sitä? Miksei sitä haluttu? Kun meillä olisi täällä oma tutkimus, silloin meidän ei tarvitsisi, niin kuin edustaja Kasvi täällä otti esille näitä tutkimuksia, ottaa tuolta maailmalta kaikenlaisia tutkimuksia ja kinastella sitten niistä, kun me olisimme täällä kunnolla tutkineet sen ihan omassa keskuudessamme. En ymmärrä, miksi se piti jättää tekemättä.
Ja vielä tuolla sopimuksen lopussa annetaan valtiolle eli Suomelle velvollisuus ja todetaan, että valtion on toteutettava lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet. Me emme ole nyt toteuttaneet sitä.
Minä toivon, että tämä kansalaisaloite menestyy, ja toivon, että sillä on hyvä ja asiallinen käsittely täällä ja kunnioitamme kaikkien mielipiteitä.