​

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta

​Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyöjärjestö. Euroopan neuvosto syntyi sodanjälkeiseen Eurooppaan, jonka vakaus ja hyvinvointi haluttiin turvata uusien vastakkainasetteluiden välttämiseksi. Suomi liittyi jäseneksi vuonna 1989. Järjestön tärkeimmät toimielimet ovat ministerikomitea ja parlamentaarinen yleiskokous. Jäsenmaiden parlamentaarikoista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista.

Järjestön perustamissopimuksen 10 allekirjoittajamaata uskoivat, että Euroopan yhtenäisyys voitaisiin turvata vahvistamalla eurooppalaisia arvoja ja luomalla yhteinen oikeusnormisto. Nykyisin jäsenmäärä on 46. Venäjä erotettiin järjestöstä maaliskuussa 2022. Euroopan maista lisäksi Valko-Venäjä ja Kosovo eivät ole Euroopan neuvoston jäseniä. Työn tuloksena on syntynyt muun muassa 200 eri alojen eurooppalaista yleissopimusta.

Euroopan neuvoston keskeisiä toimialoja ovat ihmisoikeuskysymykset, oikeudellinen yhteistyö, opetus-, sivistys- ja kulttuuriyhteistyö sekä sosiaali- ja terveyskysymykset. Vuonna 1989 alkaneen Euroopan neuvoston nopean laajentumisen myötä toiminnan painopiste on siirtynyt yhä enemmän järjestön perusarvojen - ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden - puolustamiseen.

Suomen valtuuskunnassa on viisi varsinaista ja viisi varajäsentä. Valtuuskunta antaa eduskunnalle vuosittain selvityksen toiminnastaan. 

​Yleiskokous koolla neljästi vuodessa

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous keskustelee ajankohtaisista aiheista ja tekee aloitteita, joiden pohjalta päätökset tehdään ministerikomiteassa. Yleiskokouksen aloitteesta ovat syntyneet tärkeimmät Euroopan neuvoston yleissopimukset kuten Euroopan ihmisoikeussopimus (1950) sekä Euroopan sosiaalinen peruskirja (1961). Yleiskokouksen keskustelut, raportit ja tutkimukset ovat johtaneet kansallisten lakien muutoksiin esimerkiksi perhe- ja siviililainsäädännössä, hallinto-oikeudessa, kuluttajansuojakysymyksissä, koe-eläinten käytössä, vähemmistöjen oikeuksissa sekä huume- ja alkoholipolitiikassa.  

Parlamentaarinen yleiskokous kokoontuu vuosittain neljä kertaa noin viikon mittaiseen istuntoon: tammikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa. Istuntopaikkana on Euroopan neuvoston päämaja Strasbourgissa, ns. Eurooppa-Palatsi (Palais de l'Europe). Istuntokauden alussa tammikuussa valitaan presidentti (puhemies), 19 varapresidenttiä sekä asetetaan yhdeksän varsinaista komiteaa (valiokuntaa).

Pysyvien komiteoiden (valiokuntien) käsittelemiä aihealueita ovat politiikka, oikeudelliset ja ihmisoikeuskysymykset, sosiaali-, terveys- ja kestävän kehityksen asiat, kulttuuri, tiede, media ja koulutus, ympäristö ja maanviljely, siirtolais-, maahanmuutto- ja väestöasiat, tasa-arvo- ja syrjinnän vastaiset asiat, Euroopan neuvoston menettelytavat sekä jäsenyysvelvoitteiden seuranta (monitorointikomitea). Yksi komiteoista käsittelee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarien valintaa.​

Puheenjohtajiston muodostavat yleiskokouksen presidentti ja varapresidentit yhdessä poliittisten ryhmien puheenjohtajien kanssa. Pysyvä komitea (Standing Committee) koostuu yleiskokouksen puheenjohtajistosta sekä erityiskomiteoiden, poliittisten ryhmien ja kansallisten valtuuskuntien puheenjohtajista ja kokoontuu vähintään kolme kertaa vuodessa. Se tekee päätöksiä yleiskokouksen puolesta täysistuntojen välillä. Yhteiskomiteassa (Joint Committee) kokoontuvat parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan neuvoston päättävän elimen, ministerikomitean, edustajat.  

​Suomen valtuuskunta päättää keskuudessaan ja nimeää Suomen jäsenen ja varajäsenen kuuteen varsinaiseen komiteaan sekä näiden alakomiteoihin. Kolmen komitean (monitorointikomitea, menettelytapasääntökomitea ja ihmisoikeustuomioistuimen tuomarien valintaa käsittelevä komitea) jäsenet valitaan poliittisten ryhmien ehdotuksesta. ​

Euroopan neuvoston viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Euroopan neuvoston päämaja sekä noin 1300 virkamiehestä koostuva sihteeristö sijaitsee Strasbourgissa Ranskassa.

​Ministerikomitean puheenjohtajuus kiertää

Hallitukset ohjaavat Euroopan neuvoston työtä sen päättävän elimen, ministerikomitean kautta. Jäsenvaltioiden ulkoministereistä koostuva ministerikomitea kokoontuu kahdesti vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa. Ministereiden sijaiset, jäsenmaiden Euroopan neuvoston edustustojen päälliköt, kokoontuvat viikoittain.

Ministerikomitea päättää mm. järjestön budjetista, uusien jäsenmaiden hyväksymisestä sekä järjestön harjoittaman politiikan ja toiminnan päälinjoista. Ministerikomitean puheenjohtajuus kiertää kuuden kuukauden välein aakkosjärjestyksessä maalta toiselle. Puheenjohtaja edustaa Euroopan neuvostoa muissa kansainvälisissä yhteyksissä.

​Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja ihmisoikeusvaltuutettu

Vuonna 1959 toimintansa aloittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuin huolehtii viime kädessä siitä, että sopimusvaltiot noudattavat ihmisoikeussopimuksen velvoitteita. Se ei voi toimia omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan yksittäisen henkilön, henkilöryhmän tai valtion pyynnöstä. Ihmisoikeustuomioistuimelle voi valittaa teoista, joista kyseisen valtion julkinen viranomainen (esim. tuomioistuin tai hallintoviranomainen) on vastuussa. Se ei siis voi tutkia valituksia yksityishenkilöitä, järjestöjä tai yrityksiä vastaan.

Vuodesta 1999 lähtien Euroopan neuvostolla on ollut ihmisoikeusvaltuutettu, jonka yleiskokous valitsee ministerikomitean ehdotuksen pohjalta kuuden vuoden kaudeksi kerrallaan. Ihmisoikeusvaltuutettu kiertää tutustumassa jäsenmaiden ihmisoikeustilanteeseen ja antaa tarvittaessa hallituksille suosituksia. Valtuutetu ei ota vastaan yksittäisiä valituksia, vaan ne tulee suunnata ihmisoikeustuomioistuimelle.