​Kansalaisaloite 2013

Kansalaisaloite M 10/2013 eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta

Sukupuolineutraalia avioliittoa koskeva muutos avioliittolakiin hyväksyttiin vuoden 2014 lopulla. Tähän johti monivaiheinen tie. Vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa päädyttiin siihen, että asiaa ei tuoda eduskuntaan hallituksen esityksen muodossa. Tätä seurasi yhteinen 76 kansanedustajan allekirjoittama aloite, joka annettiin eduskunnalle 8.2.2012.

LA 2/2012 Lakialoite: Laki avioliittolain muuttamisesta, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 1 luvun kumoamisesta sekä transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain 2 §:n 2 ja 3 momentin kumoamisesta (Stubb, Alexander / kok ym.) 

Lakialoite lähetettiin 21.3.2012 käydyn lähetekeskustelun jälkeen lakivaliokuntaan.
Lakivaliokunta päätti kokouksessaan 27.2.2013 äänestyksen jälkeen, ettei lakialoitetta ryhdytä käsittelemään.

Tämän jälkeen asia eteni kansalaisaloitteen pohjalta. Eduskunnalle annettiin 13.12.2013 Senni Moilasen vireille panema, 166 851 henkilönkansalaisen kannattama kansalaisaloite M 10/2013.

Kansalaisaloitteessa ehdotettiin avioliittolakia (234/1929) muutettavaksi niin, että myös samaa sukupuolta olevat parit voisivat solmia avioliiton. Rekisteröidystä parisuhteesta annetusta laista (950/2001) muutettaisiin ensimmäinen luku niin, ettei parisuhdetta voisi enää jatkossa rekisteröidä. Myös transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annettua lakia (563/2002) muutettaisiin siten, ettei avioliitto voisi enää muuttua rekisteröidyksi parisuhteeksi.

Kansalaisaloitteessa todettiin, että reilun kymmenen vuoden aikana rekisteröity parisuhde oli vakiinnuttanut asemansa yhteiskunnassa. Samaa sukupuolta olevien parisuhteesta oli tullut virallinen ja tunnustettu perhemuoto. Laki rekisteröidystä parisuhteesta oli merkittävä askel kohti yhdenvertaisuutta, koska se lisäsi huomattavasti erilaisten parisuhdemuotojen tasa-arvoisuutta. Lakia säädettäessä ei kuitenkaan oltu vielä valmiita antamaan samaa sukupuolta oleville pareille oikeutta avioliittoon, mutta lainsäädäntö asetti rekisteröidyt parisuhdekumppanit edelleen aviopuolisoita heikompaan asemaan. Menettelyiden välisille eroille oli kansanalaisaloitteen mukaan vaikea enää keksiä hyväksyttäviä perusteita.

20.2.2014 käydyn lähetekeskustelun päätteeksi asia lähetettiin lakivaliokuntaan.​​

Valiokuntakäsittely

Lakivaliokunta antoi 20.11.2014 kansalaisaloitteesta mietinnön LaVM 14/2014. Lakivaliokunta oli aloittanut asian käsittelyn järjestämällä kansalaisaloitteesta julkisen kuulemistilaisuuden 13.3.2014, jossa kuultavina oli viisi kansalaisaloitteen tekijöiden edustajaa. Lakivaliokunta kuuli kansalaisaloitteesta myös runsaasti asiantuntijoita saadakseen mahdollisimman laaja-alaisen ja monipuolisen kuvan aloitteesta ja sen vaikutuksista. Lisäksi kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä keskusteltiin 20.3.2014  siitä, pitäisikö kansalaisaloitteen käsittelyyn yhdistää lakialoite LA 2/2012. Valiokunta kuitenkin päätti, ettei näiden asioiden käsittelyä yhdistetä. LA 2/2012 raukesi lopullisesti vaalikauden lopussa. 

Asiantuntijoiden näkemykset kansalaisaloitteesta jakaantuivat kolmeen ryhmään: aloitetta kannattaviin ja sitä vastustaviin sekä niihin, joissa ei otettu kantaa aloitteen puolesta tai sitä vastaan. Lukumääräisesti eniten oli jälkimmäisiä.

Perustuslakivaliokunta oli arvioinut avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutusten eroavaisuuksia kahdesti aiemmin: PeVL 15/2001 ja PeVL 15/2011.

Lakivaliokunta päätyi saamansa selvityksen perusteella ja asiaa arvioituaan sille kannalle, ettei se kannattanut kansalaisaloitteessa ehdotettujen lakiehdotusten hyväksymistä. Valiokunnan mietinnön johtopäätöksissä esitetään muu muassa, että parisuhteen rekisteröinti tuottaa miltei kaikissa suhteissa samat vaikutukset kuin avioliiton solmiminen, nykyistä oikeustilaa ei voida pitää perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta ongelmallisena ja että avioliitto on vanha, perinteinen perheoikeudellinen instituutio ja parisuhdemuoto, jolla on suuri merkitys ihmisille ja yhteiskunnalle. Johtopäätöksissä käsiteltiin myös sukunimiasiaa, adoptiota ja lapsivaikutusta. 

Lakivaliokunta siis ehdotti, että kansalaisaloitteeseen sisältyvät lakiehdotukset hylätään. Mietintöön liittyi yksi vastalause.

Täysistuntokäsittely

Eduskunnan ensimmäisen käsittelyn yleiskeskustelussa 27.11.2014 Jani Toivola ehdotti Silvia Modigin kannattamana, että 1. lakiehdotuksen käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseeseen sisältyvä lakiehdotus.

Täysistunnossa 28.11.2014 äänestettiin 1. lakiehdotusta koskevista ehdotuksista. Äänestysasettelussa valiokunnan ehdotus lakiehdotuksen hylkäämisestä oli "jaa", lakiehdotuksen käsittelyn pohjaksi hyväksytty Jani Toivolan ehdotus ”ei”. 

Äänestyksessä eduskunta hyväksyi 1. lakiehdotuksen käsittelyn pohjaksi Jani Toivolan ehdotuksen äänin jaa 92, ei 105, poissa 2.

1. lakiehdotuksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä eduskunta hyväksyi 1, 108 ja 115 §:n vastalauseen mukaisina. Eduskunta hyväksyi voimaantulosäännöksen, johtolauseen ja nimikkeen vastalauseen mukaisina. Eduskunta yhtyi valiokunnan ehdotukseen 2. ja 3. lakiehdotuksen hylkäämisestä. 

Koska valiokunnan ehdotusta ei hyväksytty muuttamattomana, asia lähetettiin suureen valiokuntaan. Suuri valiokunta käsitteli asiaa 3.12.2014 ja antoi asiasta lausunnon SuVM 2/2014. Lausunnossa se yhtyi eduskunnan asiassa tekemään päätökseen.

Eduskunnan ensimmäistä käsittelyä jatkettiin 4.12.2014 ja eduskunnan toinen käsittely aloitettiin 10.12.2014. Se päättyi 12.12.2014. 

12.12.2014 pidetyssä äänestyksessä eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, kansalaisaloitteeseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen äänin jaa 101, ei 90, tyhjiä 1, poissa 7.

Lisäksi hyväksyttiin Jani Toivolan lausumaehdotus mietintöä vastaan. 

Päätös: Laki avioliittolain muutoksesta (156/2015). Laki tulee voimaan 1.3.2017.