​Eduskunta tarttuu toimeen

Eri puolueita edustavat kansanedustajat tekivät komitean ehdotusten suuntaisia lakialoitteita. Ensimmäisinä allekirjoittajina olivat edustajat Veikko Kokkola (SDP), Kurt Nordfors (RKP), Juha Rihtniemi (Kok), Juho Tenhiälä (kansanp.) ja Vilho Turunen (TPSL). Edustaja Ville Pessin (SKDL) ensimmäisenä allekirjoittama lakialoite poikkesi merkittävästi komitean ehdotuksista muun muassa vanhuuseläkeiän alarajan osalta. Kansandemokraatit sisällyttivät aloitteeseensa lisäksi ehdotuksen, jonka mukaan Kansaneläkelaitos hoitaisi myös ansiosidonnaiset eläkkeet.

Suurista puolueista ainoastaan maalaisliitto ei jättänyt omaa lakialoitettaan. Edustaja Nestori Kaasalainen (Maalaisliitto) oli sen sijaan jättänyt toivomusaloitteen, jolla tavoiteltiin maataloustyöväen eläketurvan järjestämistä lakisääteiselle pohjalle.

Edustaja Kokkolan ym. lakialoite n:o 150/1961 vp. 
Edustaja Nordforsin ym. lakialoite n:o 151/1961 vp. 
Edustaja Pessin ym. lakialoite n:o 152/1961 vp. 
Edustaja Rihtniemen ym. lakialoite n:o 153/1961 vp. 
Edustaja Tenhiälän ym. lakialoite n:o 154/1961 vp. 
Edustaja Turusen ym. lakialoite n:o 155/1961 vp. 
Edustaja Kaasalaisen ym. toivomusaloite n:o 464/1961 vp.

Lakialoitteet lähetettiin 21. helmikuuta 1961 työväenasiainvaliokuntaan.

​Työväenasiainvaliokunta aloittaa valiokuntamietinnön valmistelun

Valiokunta aloitti työsuhde-eläkkeiden käsittelyn 19. huhtikuuta 1961. Vasemmistopuolueilla oli valiokunnassa yhden äänen enemmistö. SDP ja SKDL olivat kuitenkin erimielisiä keskenään. 

Kansandemokraatit pitivät kiinni aloitteestaan, jonka mukaan myös ansiosidonnaiset eläkkeet olisi vietävä Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi. Asiantuntijoina kuullut vakuutusyhtiöiden edustajat puhuivat sen puolesta, että vakuutusyhtiöiden hoidossa pakollinenkin eläketurva tulisi tehokkaasti hoidetuksi. Tämä sai valiokunnan enemmistön kannatuksen.

Toinen yleiskeskustelun aihe oli kysymys siitä, oliko oikein keskittyä palkkatyöntekijöiden ja siis lähinnä asutuskeskusten väen vanhuudenturvan parantamiseen. Teivo Pentikäinen toimitti pyynnöstä erilaisia luonnoksia pykäläksi kausityöntekijöiden eläketurvan järjestämisestä. Lähtökohtana niissä oli, että lyhyet työpätkät laskettaisiin yhteen ja työeläketurva laskettaisiin niistä muodostuvan työsuhteen keston perusteella. 

Valiokunnan enemmistö kansandemokraatteja lukuun ottamatta päätyi kuitenkin siihen, ettei asiaa tässä yhteydessä kovalla kiireellä pystyttäisi ratkaisemaan. Valiokuntamietintöön päätettiin sisällyttää lupaus lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien eläkelaista, joka tarjoaisi eläke-edut myös maaseudun metsä-, rakennus- ja uittotöissä lyhytaikaisissa työsuhteissa oleville. Tämä oli hyvin tärkeää maalaisliiton myönteisen suhtautumisen kannalta.

​Kompromissi

Varsinaisen asian eli työeläkelakimietinnön käsittelyn pohjaksi päätettiin ottaa edustaja Kokkolan nimissä oleva sosiaalidemokraattien aloite.

Valtioneuvoston asettama eläkekomitea oli esityksessään ehdottanut 25 vuoden alaikärajaa vakuuttamisvelvollisuudelle. Valiokunnassa kuulluista asiantuntijoista vähemmistö kannatti tuota ikärajaa. Valiokunta päätti asettaa kaksi ikärajaa: vakuuttamisvelvollisuus alkaisi 18 ikävuodesta, jolloin oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen alkaisi, mutta vanhuuseläke alkaisi karttua vasta 23 vuoden iässä.

Eläketurvan taso oli viimeinen ratkaistavista kysymyksistä. Eläkekomitean esityksessä työeläke olisi ollut enintään 30 % työsuhteen viimeisen vuoden palkasta. Useimmissa lakialoitteissa eläketasoksi oli asetettu 40 % ja ansainta-ajaksi 40 vuotta. Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden enemmistö piti 30 %:ia riittämättömänä, vaikka se yhdessä kansaneläkkeen ja progressiivisen verotuksen kanssa tuottaisikin pienituloisimmille kohtuullisen vanhuudenturvan. Valiokunnassa korkeampi prosenttimäärä sai enemmistön kannatuksen. Ansainta-aika nostettiin neljäänkymmeneen vuoteen.

Työväenasiainvaliokunnan mietintö valmistui 19. toukokuuta 1961. Tulos oli kompromissi sosiaalidemokraattien ja porvarillisten ryhmien välillä. Eläkekomitean mietinnön periaatteet säilyivät valiokunnan ehdotuksessa, mutta eläkkeen tavoitetasoa korotettiin (40 %), ansainta-aikaa pidennettiin (40 vuotta) ja eläkkeen karttumisen alaikärajaa laskettiin (vanhuuseläke alkoi karttua 23 vuoden iässä, mutta työkyvyttömyyden varalta oli vakuutettu jo 18 vuoden ikäisenä). Eläkkeiden ostovoiman säilymisestä päätettiin lisäksi huolehtia palkkaindeksillä elinkustannusindeksin sijaan.

Kansandemokraatit jättivät valiokuntamietintöön eriävän mielipiteensä. 

Työväenasiainvaliokunnan mietintö 11/1961 vp

Työväenasiainvaliokunnan mietintö tuotiin täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn 24. toukokuuta 1961. Puheenvuoron käyttivät edustajat Janne Mustonen (SKDL), Kyllikki Pohjala (Kok) ja Sulo Hostila (SDP). Keskustelun päätyttyä asia lähetettiin suureen valiokuntaan. 

Suuri valiokunta yhtyi mietinnössään kannattamaan työväenasiainvaliokunnan mietinnössä tehtyjä ehdotuksia. SuVM 66/1961 vp

Työeläkelain toinen käsittely oli 24.5. ja 26.5.1961. Puheenvuoroja käyttivät ennen kaikkea kansandemokraatit ja sosiaalidemokraattinen oppositio (TPSL). He esittivät kovaa kritiikkiä, ja heidän rintamaansa liittyi myös Suomen pientalonpoikien Veikko Vennamo. Porvarillisten ryhmien ja sosiaalidemokraattien valiokunnassa saavuttama kompromissi piti kuitenkin myös täysistunnossa. Loppujen lopuksi ensimmäinen yksityisten alojen työeläkelaki hyväksyttiin yksimielisesti lain kolmannessa käsittelyssä 2. kesäkuuta 1961.

Eduskunta toteuttaa työeläkkeen 1961 -tietopaketti | Eläketurva ennen uudistusta | Työeläkeasiaa aletaan valmistella | ​Eduskunta tarttuu toimeen | ​Yhteistyön tuloksena TEL ja LEL | Lähteet ja oheismateriaalia​