​Historiallisia palveluja eduskunnalle

Perustamisestaan lähtien kirjaston ensisijainen tehtävä on ollut palvella eduskuntaa.

​Lähdeaineisto- ja tiedotuspalvelu

Eduskunnan palvelun palvelun tehostamiseksi perustettiin yhden vuoden koeajaksi lähdeaineisto- ja tiedotuspalvelu vuonna 1956. Se palveli kansanedustajia, eduskunnan virkamiehiä ja valiokuntasihteereitä. Kirjaston tiedotuspalvelu hankkii kirjallisuutta ja muuta kirjallista aineistoa kansanedustajia ja eduskunnan virkamiehiä varten. Seuraavana vuonna kirjaston hallitus hyväksyi tiedotuspalvelun ohjesäännön.

Kansliatoimikunta päätti vuonna 1974, että tietopalvelu irrotetaan kirjastosta ja siirretään keskuskanslian alaisuuteen. Tämän jälkeen sekä kirjasto että tietopalvelu tekivät eduskunnalle tiedonhakuja. Vuodesta 2001 alkaen vain eduskunnan sisäinen tietopalvelu antoi eduskunnalle tietopalvelua kirjaston keskittyessä palvelemaan ulkoisia asiakkaitaan.

​Omakirjastonhoitaja

Vuonna 1995 eduskuntavaalien jälkeen kirjasto nimesi jokaiselle uudelle kansanedustajalle oman kirjastonhoitajan, jonka puoleen kääntyä. Henkilökohtainen kirjastonhoitaja haki tietoa ja kirjallisuutta kansanedustajan toiveiden mukaan. Vuonna 1996 toimintaa laajennettiin ja jokaiselle kansanedustajalle nimettiin omakirjastonhoitaja. Tavoitteena oli palvelujen saatavuuden ja henkilökohtaisen palvelun lisääminen. Kahtasataa kansanedustajaa varten oli yhteensä 32 omakirjastonhoitajaa.

Omakirjastonhoitaja todettiin hyväksi palveluksi useasti, mutta silti se hävisi nopeasti kirjaston palvelujen kartalta. Kansanedustajat saivat luvan palkata avustajia, joista tuli tärkeä linkki kirjaston ja kansanedustajien välillä. Eduskunnan tieto- ja viestintäyksikkö muodostettiin 2001 ja eduskunnan tietopalvelu siirtyi kokonaan sisäiselle tietopalvelulle.