Oikeusnormin soveltamatta jättäminen yksittäisissä tapauksissa ei sinällään johda desuetudo-tilanteeseen, vaan desuetudo-tilanne edellyttää, että tietyn normin soveltamatta jättäminen on vakiintunutta ja laajamittaista. Näissä tilanteissa oikeusnormi muuttuu ”lain kuolleeksi kirjaimeksi”.

Desuetudo-tilanteen taustalla voivat olla erilaiset syyt. Esimerkiksi yhteiskunnallisten arvojen tai käytänteiden muuttuminen tai tietyn säännöksen tarkoituksen vastaiset seuraamukset voivat johtaa desuetudo-tilanteeseen.

Nykyisin voimassa olevasta oikeudesta ei käytännössä enää sovelleta esimerkiksi rikoslain sukuoikeuksia koskevia 18 luvun säännöksiä. Luvun säännösten mukaan esimerkiksi toisen huijaaminen avioliittoon on rangaistavaa, jos on valehdellut nimensä tai säätynsä. Nykyinen rikoslaki tuli voimaan 1.1.1891, joten lain 18 luku on jäänyt historialliseksi jäänteeksi, jota ei ole vielä päivitetty nykyaikaan. Rikoslain 18 luvun säännökset voidaan siis suurimmaksi osaksi määritellä desuetudo-säännöksiksi.

Myös vuodelta 1734 peräisin olevan rakennuskaaren 7 luvun säännökset ovat jääneet desuetudo-tilaan. Tämän Ruotsin vallan aikana säädetyn lain mukaan jokaisessa talossa on viljeltävä humalaa sakon uhalla. Tänä päivänä ei ole kuitenkaan lainkaan oikeudellisia seuraamuksia, jos humalisto puuttuu talosta.

Katso myös

Oikeustieteen termipankki: desuetudo

Klami: Problems of desuetude. Artikkeli sivuilla 41–51 julkaisussa Three essays on the theory of legal norms / Hannu-Tapani Klami. Helsinki, Suomalainen tiedeakatemia, 1986.
– Saatavuus Eduskunnan kirjastossa