Kreikan kuudetta vuotta jatkuva talouskriisi alkoi loppuvuodesta 2009, kun Kreikan budjettialijäämä ja valtionvelka olivat kasvaneet niin suuriksi, että sijoittajien luottamus Kreikan velanmaksukykyyn alkoi heiketä. Kriisi kärjistyi huhtikuussa 2010, kun Kreikan luottoluokitus laskettiin roskalainaluokkaan ja kävi selväksi, että Kreikka ei enää kykene hankkimaan rahoitusta markkinoilta. Koska tilanteen katsottiin uhkaavan koko euroalueen vakautta, euromaat päättivät laatia yhdessä kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa rahoitustukiohjelman Kreikalle. Toukokuussa 2010 sovitun ohjelman puitteissa Kreikalle myönnettiin yhteensä 110 miljardin euron laina, jolle asetettiin tiukkoja ehtoja liittyen Kreikan valtiontalouden tasapainottamiseen mm. eläkeikää nostamalla, valtion virkamiesten määrää vähentämällä ja valtion omaisuutta yksityistämällä.
Kreikan ensimmäisen rahoitustukiohjelman 110 miljardista eurosta muut euromaat myönsivät 80 ja IMF 30 miljardia. Suomen osuus oli 1,5 miljardia euroa. Käytännössä euromaiden osuudesta toteutui 52,9 miljardia euroa ja IMF:n osuudesta 20,1 miljardia euroa. Tässä vaiheessa ei vielä ollut olemassa minkäänlaisia EU-tasoisia kriisinratkaisumekanismeja, joten muiden euromaiden lainat hoidettiin tavallisina kahdenvälisinä lainoina. Koska kuitenkin näytti siltä, että eräille muillekin euromaille jouduttaisiin vielä myöntämään vastaavia hätälainoja, nähtiin tarpeelliseksi luoda jonkinlainen pysyvämpi järjestely kriisimaiden tukemiseen. Kesäkuussa 2010 perustettiin ensin väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline ERVV, jonka pysyvä vakausmekanismi EVM korvasi lokakuussa 2012. Sekä ERVV että EVM ovat muodoltaan Luxemburgin lain mukaisia osakeyhtiöitä, joiden osakkaina ovat euroalueen maat. ERVV ja EVM hakevat rahoituksen markkinoilta ja lainaavat sen edelleen kriisimaille. Osakkaina olevat euromaat toimivat tämän varainhankinnan takaajina.
Reilun kahden vuoden toiminta-aikanaan ERVV ehti myöntää rahoitustukea kolmelle maalle, joista yksi oli Kreikka. Kreikan toisesta rahoitustukiohjelmasta päätettiin maaliskuussa 2012 ja ohjelman puitteissa maksettavan rahoitustuen määräksi sovittiin ERVV:stä 144,7 miljardia euroa ja IMF:ltä noin 28 miljardia euroa. Tämänkin lainan ehtoina on ollut kovia Kreikan valtiontalouden vakauttamistoimenpiteitä, joiden toteuttamisesta lainaerien maksaminen on riippunut. Nämä säästöt ja rakenteelliset uudistukset ovat olleet Kreikalle tuskallisia ja jo aiemmat hallitukset ovat olleet haluttomia toteuttamaan niitä. Kovaäänisimmin niitä on vastustanut vasemmistopuolue Syriza, jonka säästöihin kyllästyneet kreikkalaiset äänestivät valtaan viime tammikuun ylimääräisissä parlamenttivaaleissa. Syrizan johdolla Kreikka on keskeyttänyt lainaohjelman mukaisten uudistusten toteuttamisen ja jopa perunut joitain jo tehtyjä uudistuksia, joiden se on katsonut aiheuttaneen Kreikassa humanitaariseksi kriisiksi kuvattavissa olevia sosiaalisia ongelmia.
Lainaohjelman ehtojen mukaisten uudistusten keskeyttämisen takia Kreikalle ei ole maksettu sen toisen rahoitustukiohjelman mukaista viimeistä 7,2 miljardin euron suuruista lainaerää. Tilanne on nyt kärjistymässä, kun Kreikan pitäisi pystyä kesäkuun aikana lyhentämään IMF:ltä saamiaan lainoja 1,5 miljardin euron verran. Mikäli Kreikka ei onnistu pääsemään velkojiensa kanssa sopuun tukiohjelmansa viimeisen lainaerän maksamisesta, sitä uhkaa maksukyvyttömyys. Kreikan uusi hallitus on neuvotellut koko alkuvuoden muiden euromaiden kanssa lainaohjelman ehtojen höllentämisestä. Se on pyrkinyt esittelemään vaihtoehtoisia tapoja valtiontaloutensa tasapainottamiseen, mutta toistaiseksi sen ehdotukset eivät ole velkojia tyydyttäneet. Tilanne on erittäin hankala, sillä Kreikan päähallituspuolueen Syrizan on vaikea suostua juuri mihinkään velkojiensa vaatimuksiin pettämättä vaalilupauksiaan esimerkiksi eläkesäästöjen lopettamisesta. Toisaalta velkojien on vaikea antaa Kreikalle mitään myönnytyksiä laukaisematta vaatimuksia vastaavista myönnytyksistä muiden rahoitustukiohjelmien piirissä olevien ja olleiden maiden taholta.
Mikäli Kreikka ei pääse sopuun velkojiensa kanssa ja ajautuu maksukyvyttömyyteen, suurimpia häviäjiä tulevat olemaan muut euromaat, joilla on rahoitustukipakettien myötä huomattavasti enemmän saatavia Kreikasta kuin yksityisillä velkojilla. Kreikan maksukyvyttömyys toisi vaikeuksia muille euromaille myös siksi, että se todennäköisesti johtaisi Kreikan eroon yhteisvaluutta eurosta, minkä vaikutukset koko euroalueen vakauteen olisivat arvaamattomat. Näistä syistä muilla euromailla on vahva intressi päästä sopuun Kreikan seuraavan lainerän maksamisesta. Neuvottelijoiden vaikeudet tuskin kuitenkaan ovat ohi, vaikka sopu nyt saavutettaisiinkin. On nimittäin täysin mahdollista, että Kreikka tarvitsee vielä kolmannenkin rahoitustukipaketin, jota koskevista neuvotteluista ei varmasti myöskään tule helpot.