​Euroopan jatkuvat kriisit ovat tarjonneet hedelmällisen maaperän erinäisten uusien poliittisten liikkeiden syntymiselle ja aiemmin marginaalisemmassa asemassa olleiden liikkeiden vahvistumiselle. Talouskriisin myötä varsinkin pahiten kriisistä kärsineissä maissa enemmän jalansijaa ovat saaneet tiukkaa talouskuria vastustavat puolueet. Toisaalta myös kansallismieliset puolueet ovat vahvistuneet, sillä vaikeat taloudelliset ajat yhdistettynä viime vuosina kärjistyneeseen muuttoliikekriisiin ovat lisänneet kriittisyyttä maahanmuuttoa ja ongelmien syyksi tai ainakin niiden huonoksi ratkaisijaksi koettua Euroopan unionia kohtaan.

Kriisimaissa syntyneistä tiukkaa talouskuria vastustavista puolueista tunnetuimmat lienevät Kreikan Syriza ja Espanjan Podemos, joista ensimmäinen on noussut maansa päähallituspuolueeksi ja jälkimmäinenkin vähintään heikentänyt perinteisten puolueiden otetta vallankahvasta saatuaan yhdessä toisen uuden puolueen Ciudadanosin kanssa niin suuren osan viime joulukuun parlamenttivaalien äänistä, ettei kummankaan perinteisistä valtapuolueista johdolla kyetty muodostamaan hallitusta, ja maassa joudutaan järjestämään uudet vaalit kesäkuun lopussa. Vaikutukseltaan vähäisempiä talouskuria vastustavia puolueita on syntynyt myös esimerkiksi Italiassa ja Kyproksella, minkä lisäksi perinteiset vasemmistopuolueet ovat esiintyneet talouskurin vastustajina ja onnistuneet näin lisäämään kannatustaan esimerkiksi Irlannissa ja Portugalissa.

Kansallismielisyyden vahvistuminen ei puolestaan ole niinkään synnyttänyt kokonaan uusia puolueita vaan pikemminkin vahvistanut olemassa olevia. Pidempään toimineista jyrkän kansallismielisistä puolueista kannatustaan ovat lisänneet muun muassa Ranskan Kansallinen rintama, Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue UKIP, Itävallan vapauspuolue FPÖ sekä Ruotsidemokraatit, joista jokaisen ääniosuus nousi noin 10 prosenttiyksikköä vuosina 2005-2007 pidetyistä kansallisista parlamenttivaaleista vuosina 2012-2015 pidettyihin vastaaviin vaaleihin. Hieman maltillisemmista kansallismielisistä puolueista merkittäviä kannatuslisäyksiä ovat vastaavalla aikavälillä saaneet esimerkiksi Puolan Laki ja oikeus -puolue (+11 %-yks.), Tanskan kansanpuolue (+8 %-yks.) ja Perussuomalaiset (+14 %-yks.).

Oma lukunsa kansallismielisten puolueiden joukossa on Unkarin Fidesz, jonka kannatus on ollut tukevasti 40 prosentin yläpuolella jo vuodesta 2002 alkaen, mutta jonka eurooppalaisesta valtavirrasta poikkeavat linjaukset alkoivat herättää laajempaa huomiota vasta sen noustua Unkarin päähallituspuolueeksi vuoden 2010 vaaleissa. Fideszin lisäksi kansallismielisistä puolueista pääministeripuolueeksi omassa maassaan on onnistunut nousemaan Puolan Laki ja oikeus. Enemmän tai vähemmän kansallismielisiksi identifioituvia puolueita on mukana myös esimerkiksi Belgian, Latvian, Liettuan, Slovakian ja Suomen hallituksissa. Lisäksi Tanskan kansanpuolue toimii omassa maassaan hallituksen tukipuolueena oppositiosta käsin ja käyttää tästä asemasta käsin merkittävää valtaa suhteessa maan liberaalivetoiseen vähemmistöhallitukseen.

Jyrkän kansallismielisissä puolueissa EU-kriittisyys tarkoittaa usein vaatimusta oman maan EU-erosta, kun taas maltillisemmin kansallismieliset puolueet puhuvat yleensä lähinnä EU:n valtaoikeuksien kaventamisesta ja toiminnan järkeistämisestä. Käytännössä monet maltillisestikin kansallismielisistä puolueista ovat kuitenkin siinä mielessä EU-kriittisiä, että vaikka ne eivät aja EU:n alasajoa, ne kyseenalaistavat eräitä EU:n perustavanlaatuisista arvoista. Erityisesti maidensa johtoon nousseiden Puolan Laki ja oikeus -puolueen ja Unkarin Fideszin tietyt uudistustoimet ovat haastaneet EU:ssa yleisesti vallitsevat käsitykset perusoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta.

Vaikka sekä talouskuria vastustavat että kansallismieliset puolueet ovat viime vuosina vahvistuneet, ne ovat nousseet merkittäviin valta-asemiin sen verran harvoissa EU-maissa, että niillä on ollut melko vähän suoraa vaikutusta EU-politiikan suuriin linjoihin. Epäsuoraa vaikutusta niillä sen sijaan voi katsoa olleen, sillä niiden haastamiksi joutuneet perinteiset puolueet ovat monissa maissa nähneet kannatuksensa säilyttämisen edellyttävän linjan muokkaamista haastajien suuntaiseksi. Talouskurikritiikin seurauksena EU-tasolla onkin ollut havaittavissa myönteisempää suhtautumista Kreikan velkahelpotuksiin ja vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä joustamiseen, kun taas maahanmuuttokritiikki on johtanut rajavalvonnan ja palautusten tehostamisen painottamiseen. EU-kriittisyyden vaikutuksen voi puolestaan arvioida näkyvän esimerkiksi paremman sääntelyn agendan vahvistumisessa sekä Britannian päätöksessä järjestää kansanäänestys omasta EU-jäsenyydestään.