Tarkastusvaliokunnan tilaama tutkimus nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvistä palveluista on valmistunut. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut selvittää syrjäytymistä ehkäiseviä palvelu- ja etuusrakenteita ja niihin käytettyä taloudellista panostusta sekä eri toimijoiden yhteistyötä. Lisäksi tutkimuksessa on analysoitu syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutuksia.
Tutkimuksen johtopäätös on, että mikään yksittäinen palvelu ei estä nuorta syrjäytymästä, vaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä erityisen kustannustehokkaita ovat toimivat palveluketjut. Syrjäytymisen ehkäisyn onnistumisessa onkin ennen kaikkea kyse hyvin toimivasta palveluverkostosta ja yhteistyömalleista, joissa nuorta tuetaan moniammatillisesti moninaisissa tarpeissa.
Tutkimuksen mukaan mikään taho ei kanna kokonaisvastuuta nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Valtionhallinnossa yhteistyö ei toimi optimaalisesti hallinnonalojen siiloutumisen takia. Kuntatasolla puolestaan koetaan, että nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palveluista puuttuu valtakunnallisesti sovittu koordinointi ja omistajuus.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn suoraan ja epäsuoraan kohdistuvien varojen osuus valtion kokonaisbudjetista on muutamien prosenttien luokkaa. Tutkimuksessa tarkastelluissa kohdekunnissa noin 10 prosenttia kuntien nettokäyttökustannuksista kohdennetaan nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollista yhteyttä kuntien rahallisten panostusten ja sen välillä, onko tilanne kunnassa nuorten syrjäytymistä kuvaavien indikaattorien mukaan hyvä vai huono.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutukset ovat hankalasti mitattavia, sillä vaikutukset syntyvät yleensä välillisesti ja tulevat näkyviksi pitkällä aikavälillä. Mikäli syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutuksia halutaan seurata ja arvioida, tulee tilastotuotantoa kehittää ja yhtenäistää.
Tutkimusryhmä suosittaa myös, että hyvinvointialuestrategiaan, hyvinvointialueen palvelustrategiaan sekä lasten ja perheiden hyvinvointisuunnitelmaan kirjataan selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet siitä, miten nuorten syrjäytymisen ehkäisy käytännössä toteutetaan. Lisäksi tutkimusryhmä suosittaa päävastuuhenkilön määrittämistä jokaiselle nuorelle, jolla on asiakassuunnitelma.
Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes kolmasosa 18–24-vuotiaista nuorista. Lisäksi covid-19-pandemia on entisestään haastanut nuorten kasvua kohti aikuisuutta. Toisaalta nuorten tilanteet muuttuvat usein, eikä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä oleminen tarkoita automaattisesti sitä, että nuori syrjäytyy.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet - tutkimuksen toteuttajana on toiminut NHG Oy yhdessä kumppaniorganisaatioiden kanssa. Tarkastusvaliokunta käynnistää tutkimuksen tulosten sekä suositusten jatkokäsittelyn asiantuntijakuulemisilla.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet:
Tutkimuksen voi lukea eduskunnan verkkosivulta