Suomi on elänyt korona-aikaa vuoden verran. Vuosi on opettanut meitä kaikkia paljon. On opittu hyvään käsihygieniaan ja maskien pitoon. Ne ovat olleet kuitenkin oppeja helpoimmasta päästä. Paljon enemmän sopeutumista on vaatinut yli 70-vuotiaiden ja riskiryhmiin kuuluvien kotona olo tai lasten ja nuorten etäopetukseen osallistuminen. Monen yrittäjän päivästä on tullut selviytymistaistelua taloudellisissa vaikeuksissa.
Ymmärrän hyvin ihmisten väsymisen tilanteeseen ja sen, että tsemppipuheet "vielä pitää jaksaa" alkavat kärsiä inflaation. Silti meidän on pinnisteltävä ja otettava lisätoimia käyttöön koronan nujertamiseksi.
Juuri nyt emme saa höllätä, kun näemme miten erityisesti viruksen brittivariantti leviää herkästi.
Olen erityisen vakavalla mielellä katsonut tilanteen kehitystä lähinaapurissamme Virossa. Vielä syksyllä Viron koronatilanne näytti olleen hyvin hallinnassa. Nyt Viron ilmaantuvuusluku on yli 1300 tapausta 100 000 asukasta kohden kahden viikon aikana. Ei ole ihme, että Viron pääministeri on juuri kertonut Viron menevän tiukkaan sulkuun torstaista lähtien.
Mennyt vuosi on opettanut erityisen paljon myös meille päättäjille, virkamiehille ja asiantuntijoille. Olemme joutuneet havaitsemaan, että vaikka OECD:n mukaan Suomen hallinto on maailman paras, niin akuutin pandemian hoidossa hallintomme onkin jäykkä, monimutkainen ja haavoittuva. Se, mikä toimii normaalioloissa, ei enää toimikaan kriisioloissa. On ollut kitkaa toimivaltasuhteissa ja sekavuutta viestinnässä.
Joudumme myös päättäjinä toteamaan, että valmiuslain pykälät on kirjoitettu enemmän sotatilaa kuin pandemiaa varten. Myöskään muutama vuosi sitten uudistettu tartuntatautilaki ei ole pystynyt parhaalla mahdollisella tavalla tarjoamaan välineitä kriisin hoitoon. Näistä puutteista ei pidä syyttää nykyistä hallitusta.
On kuitenkin selvä asia, että puutteista pitää ottaa oppia ja lakeja uudistaa. Tällä hetkellä kuitenkin tärkeintä on, että ministeriöiden virkamiehille annetaan työrauha hoitaa akuuttia kriisiä ja laajemman lainuudistustyön aika on koronan jälkeen.
Iso periaatteellinen kysymys, josta on alettu puhua hieman enemmän julkisuudessakin, on perusoikeudet ja koronan hillitsemiseen tarkoitetut pykälät. Asiaa on eduskunnassa pitänyt esillä erityisesti perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Ben Zyskowicz. Hän on nostanut esille perusoikeuksien kireän tulkinnan rajoilla tapahtuvan pakollisen testauksen osalta. Hänen mukaansa on oltu huolissaan erityisesti pakkotestattavien perusoikeuksista, mutta samaan aikaan sivuutettu niiden ihmisten perusoikeudet, jotka sairastuvat rajan yli tulevien matkustajien tuodessa virusta Suomeen. Zyskowiczin esille nostama näkökulma on tärkeä.
Ymmärrän hyvin, että kansalaisista viime viikkojen keskustelu tavallisen lain, valmiuslain, käyttöönottoasetusten ja poikkeusolojen kokonaisuudesta tuntuu monimutkaiselta. Niin se tuntuu meistä päättäjistäkin. Myös oikeusoppineilla on erilaisia tulkintoja siitä, mitä lainsäädännöllistä välinettä missäkin kohtaa olisi viisasta ja parasta käyttää.
Nyt on nähtävä kuitenkin metsä puilta. On saatava kriittisestä keskustelusta huolimatta hallituksen linjaamia lisätoimia mahdollisimman nopeasti käyttöön. Oman roolinsa mukaisesti eduskunnan tulee käsitellä hallituksen esitykset viivytyksettä. Näin on vuoden aikana tehty ja niin tehdään lähiviikkoinakin. Kiitän kansanedustajia yli hallitus-oppositio -rajojen sitoutuneesta työstä korona-asioiden käsittelyssä.