Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) EU-eroneuvotteluissa on nyt siirrytty toiseen vaiheeseen, jossa pyritään saamaan kuluvan vuoden lokakuuhun mennessä valmiiksi sekä itse erosopimus että siihen liitettävä poliittinen julistus koskien EU:n ja UK:n tulevia suhteita. Erosopimusneuvottelujen lähtökohtana on komission viime viikolla julkaisema erosopimusluonnos, joka perustuu neuvotteluosapuolten joulukuussa julkaisemaan yhteiseen raporttiin neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa sovituista asioista sekä yleisten asioiden neuvoston tammikuussa hyväksymiin eron siirtymäaikaa koskeviin neuvotteluohjeisiin. Tulevan suhteen raameja koskeviin neuvotteluihin saadaan EU:n suuntaviivat Eurooppa-neuvoston kahden viikon päästä pidettävästä kokouksesta. UK:n suuntaviivoja puolestaan kuultiin muun muassa pääministeri Mayn viime viikon puheessa.
Komission viime viikolla julkaisemassa erosopimusluonnoksessa on periaatteessa kyse vain aiemmin poliittisessa muodossa olleen tekstin muuntamisesta oikeudelliseen muotoon, mutta erityisesti siihen sisällytetty Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja on silti herättänyt kritiikkiä. Pöytäkirjaan on kirjattu yhteisessä raportissa sovittu vararatkaisu Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen kovan rajan välttämiseksi, eli Pohjois-Irlannin jääminen EU:n sisämarkkinoiden ja tulliliiton sääntöjen piiriin UK:n EU-eron jälkeenkin. Tämä vaihtoehto ei miellytä UK:ta, sillä se tarkoittaisi käytännössä tullimuurin syntymistä Pohjois-Irlannin ja muun UK:n välille. Komissio kuitenkin korosti sopimusluonnoksen julkaisemisen yhteydessä, että yhteisessä raportissa ensisijaisiksi ratkaisumalleiksi hahmotellut tullikumppanuus tai erityinen tullijärjestely ovat myös edelleen mahdollisia, mutta niiden toteutustavan täsmentäminen on UK:n vastuulla. UK:n erittäin hankalana tehtävänä on siis nyt löytää ratkaisu, jollaisesta ei ole olemassa ennakkotapausta ja jonka toteuttaminen saattaa edellyttää sellaisia teknisiä rajajärjestelyjä, joihin ei asiantuntijoiden mukaan ole tällä hetkellä valmiuksia.
Vaikka erosopimus on tarkoitus hyväksyä lopullisesti vasta lokakuussa, UK toivoo, että sopimukseen sisältyvistä eron siirtymäaikajärjestelyistä saavutettaisiin yhteisymmärrys jo tämän kuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. EU:n ja UK:n välillä on ollut erimielisyyttä vielä esimerkiksi siitä, onko siirtymäkauden aikana UK:hon muuttavilla EU-kansalaisilla samat oikeudet kuin aiemmin saapuneilla. Siirtymäkaudesta sopiminen on UK:lle kuitenkin niin tärkeää, että sovun voi odottaa syntyvän melko pian. Vähiin käymässä olevan neuvotteluajan puitteissa ei ehditä neuvotella erityisen monimutkaista siirtymäjärjestelyä, joten UK suostunee lopulta neuvoston antamien neuvotteluohjeiden mukaiseen yksinkertaisimpaan ratkaisuun eli noudattamaan EU-lainsäädäntöä kokonaisuudessaan siirtymäkauden ajan. Yksimielisyyteen päästäneen myös siitä, että siirtymäkausi päättyy EU:n toivomalla tavalla EU:n nykyisen monivuotisen rahoituskehyskauden päättyessä vuoden 2020 lopussa, sillä muuten EU:n ja UK:n välillä olisi käytävä uudet rahoitusneuvottelut.
Vaikka erosopimukseen ja siirtymäjärjestelyihinkin liittyy vielä avoimia kysymyksiä, päähuomio kiinnittynee seuraavien kuukausien aikana EU:n ja UK:n tulevan suhteen raameista sopimiseen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tusk piti tällä viikolla puheen, jossa hän esitteli oman ehdotuksensa tulevaa suhdetta koskevien neuvottelujen suuntaviivoiksi tulevaa Eurooppa-neuvoston kokousta silmällä pitäen. Hän toisti EU:n puolelta aiemminkin ilmaistun näkemyksen siitä, että UK:n nykyisillä reunaehdoilla (ei sisämarkkinoita, ei tulliliittoa, ei EU-tuomioistuimen toimivaltaa) EU:n ja UK:n tuleva suhde tulee väistämättä perustumaan vapaakauppasopimukseen. Hän käytännössä myös torjui Mayn puheessa maalaillun vision jonkinlaisesta standardien vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvasta erityissuhteesta todetessaan, että millään maalla ei voi olla sisämarkkinamaa Norjan oikeuksia mutta vain vapaakauppakumppani Kanadan velvoitteita.
Kauppasuhteista käytävät neuvottelut saattavat jossain määrin haastaa EU27:n tähän mennessä Brexitin suhteen osoittamaa hämmästyttävää yhtenäisyyttä, sillä niiden yhteydessä jäsenmaiden osittain toisistaan poikkeavat taloudelliset intressit astuvat peliin. Tämä lienee osasyynä siihen, että EU:n neuvottelutiimin arvellaan suunnittelevan tulevasta suhteesta tehtävästä poliittisesta julistuksesta melko väljää, jolloin yksityiskohdat siirtyisivät eropäivän jälkeisellä siirtymäkaudella sovittaviksi. UK puolestaan haluaisi sopia tulevasta suhteesta tarkemmin jo ennen eroa, joten asiasta laadittavan julistuksen yksityiskohtaisuuden tason voi odottaa nousevan yhdeksi tulevien kuukausien keskeisimmistä neuvottelukysymyksistä.
Brexit-prosessin päävaiheet
Menneet
24.6.2016 UK päättää kansanäänestyksellä erota Euroopan unionista
29.3.2017 UK:n hallitus ilmoittaa EU-eropäätöksestä Eurooppa-neuvostolle
29.4.2017 Eurooppa-neuvosto antaa suuntaviivat ensimmäisen vaiheen neuvotteluille
22.5.2017 yleisten asioiden neuvosto antaa yksityiskohtaisemmat neuvotteluohjeet ensimmäisen vaiheen neuvotteluihin
19.6.2017 ensimmäisen vaiheen neuvottelut käynnistyvät
8.12.2017 EU ja UK julkaisevat yhteisen raportin neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa sovituista asioista
15.12.2017 Eurooppa-neuvosto hyväksyy neuvottelujen toiseen vaiheeseen siirtymisen
29.1.2018 yleisten asioiden neuvosto antaa neuvotteluohjeet eron siirtymäkautta koskeviin neuvotteluihin
Tulevat
22.-23.3.2018 Eurooppa-neuvosto antaa suuntaviivat toisen vaiheen neuvotteluille
28.-29.6.2018 Eurooppa-neuvosto käsittelee tulevaa suhdetta koskevan poliittisen julistuksen luonnosta
Lokakuu 2018: erosopimus ja siihen liitettävä EU:n ja UK: tulevaa suhdetta koskeva poliittinen julistus allekirjoitetaan
Marraskuu 2018 - maaliskuu 2019: erosopimus ratifioidaan
29.3.2019 ero astuu voimaan
31.12.2020 eron siirtymäkausi päättyy