Konsernin kriisinratkaisusuunnitelmassa on määritettävä kriisinratkaisun kohteena olevaksi yhteisöksi rahoitusalan holdingyhtiö, joka suoraan tai välillisesti omistaa emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön tytäryrityksenä toimivat laitokset. Myös kriisinratkaisutoimenpiteiden tulee kohdistua tässä tarkoitettuun välitason rahoitusalan holdingyhtiöön. 

Viraston on viivytyksettä sen jälkeen, kun laitos on asetettu kriisihallintoon ja laitoksessa on suoritettu 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu arvonmääritys, päätettävä laitoksen tappioiden kattamisesta, osakkeiden ja osuuksien mitätöimisestä sekä EU:n vakavaraisuusasetuksen 51 artiklassa tarkoitetun ensisijaisen lisäpääoman tai 62 artiklassa tarkoitetun toissijaisen pääoman alentamisesta ja muuntamisesta ydinpääomaan luettaviksi rahoitusvälineiksi. Viraston on katettava laitoksen tappiot alentamalla laitoksen sekä, tämän luvun 3 §:ssä säädetyin edellytyksin, laitoksen kanssa samaan ryhmään kuuluvan yrityksen osakkeiden tai osuuksien ja muiden omaan pääomaan luettavien erien nimellisarvoa, tai jos osakkeella tai osuudella ei ole nimellisarvoa, kirjanpidollista vasta-arvoa. Viraston on samalla mitätöitävä kunkin osakkeen- tai osuudenomistajan osakkeet tai osuudet, jollei virasto päätä luovuttaa kyseisiä osakkeita tai osuuksia sellaisille velkojille, joiden saamiset on muutettu ydinpääomaan luettaviksi rahoitusvälineiksi tämän lain mukaisesti. Jos 5 luvun mukaan laaditun arvonmäärityksen mukaan laitoksen nettoarvo on positiivinen, laitoksen omiin varoihin luettavia eriä ja alakirjauskelpoisia velkoja muunnettaessa olemassa olevia osakkeiden ja muiden omistusinstrumenttien omistusosuutta on laimennettava merkittävästi. Virasto voi tässä momentissa tarkoitettujen tase-erien tai hyväksyttävien velkojen muuntamiseksi velvoittaa laitoksen tai sen emoyrityksen laskemaan liikkeeseen uusia osakkeita tai osuuksia nykyisille osakkaille tai hyväksyttävien velkojen haltijoille edellyttäen, että muuntosuhteessa noudatetaan 8 luvun 3 §:n 5 momenttia. 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös hyväksyttäviin velkoihin, jotka täyttävät 8 luvun 7 f §:n 1 momentissa säädetyt muut kuin EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 c artiklan 1 kohdassa säädetyt velkojen jäljellä olevaa juoksuaikaa koskevat edellytykset. 

Viraston on päätettävä 1 §:n 1 momentin mukaisista toimenpiteistä samanaikaisesti kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle, sen emoyritykselle sekä muille samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuuluville emoyrityksille, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, jos kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on ostanut hyväksyttävät velat, omaan pääomaan luettavat erät tai muut tase-erät muiden kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuuluvien yhteisöjen välityksellä. Alaskirjaaminen ja muuntaminen on tällöin kohdistettava näihin hyväksyttäviin velkoihin, omaan pääomaan luettaviin eriin tai muihin tase-eriin ja tappiot siirrettävä kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle. 

Mitä arvopaperimarkkinalain 3 luvussa säädetään esitteestä ja sen sisällöstä sekä 11 luvussa julkisesta ostotarjouksesta ja tarjousvelvollisuudesta, ei sovelleta luovutettaessa tai hankittaessa osakkeita tämän lain 8—11 luvun säännösten nojalla. 

Viraston on lisäksi alennettava velkojen nimellisarvoa ja muunnettava arvonalennusta vastaava määrä ydinpääomaan luettaviksi rahoitusvälineiksi. Muuntaminen tehdään määrään, joka tarvitaan 2 momentissa tarkoitetun velkojen kirjanpitoarvon alentamisen jälkeen laitoksen tai väliaikaisen laitoksen omien varojen lisäämiseksi sellaiselle omien varojen kynnysarvon mukaiselle tasolle, joka turvaisi laitoksen tai väliaikaisen laitoksen toiminnan, markkinoiden luottamuksen sekä laitoksen toimiluvan ehtojen täyttymisen vähintään vuodeksi. 

Laitoksella on 7 a—7 h §:n mukaisesti oltava jatkuvasti viraston määrittämä, 7 a §:n 1 momentin tai 7 d §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti laskettu määrä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja. Viraston on ennen vähimmäisvaatimuksen asettamista kuultava Finanssivalvontaa. 

Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on täytettävä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa, 7 b tai 7 h §:ssä säädetyt vaatimukset kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän konsolidoidulla tasolla. Viraston on vaatimusta asettaessaan otettava tarvittaessa huomioon, purettaisiinko ryhmän kriisinratkaisusuunnitelman mukaan ryhmän ETA-valtioiden ulkopuolella sijaitseva tytäryritys erikseen. 

Jos viraston arvion mukaan hyväksyttävien velkojen arvoa ei todennäköisesti alennettaisi 5 §:n 2 momentin perusteella tai ne todennäköisesti siirrettäisiin täysimääräisesti osittaisessa liiketoiminnan luovutuksessa, laitoksen on täytettävä vähimmäisvaatimus omilla varoilla tai hyväksyttävillä veloilla, jotka riittävät kattamaan arvonalentamisen ulkopuolelle jätettyjen velkojen määrän sekä varmistamaan 7 §:n 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisen. 

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön, joka on maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä luottolaitos tai siihen kuuluva laitos, vähimmäisvaatimus muodostuu EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 a ja 494 artiklan vaatimuksista ja viraston tämän pykälän 2 momentin mukaisesti asettamista lisävaatimuksista. ETA-valtioiden ulkopuolelle sijoittautuneen maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen olennaisen tytäryrityksen, joka on sijoittautunut ETA-valtioon, vähimmäisvaatimus muodostuu EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 b artiklasta ja 494 artiklan vaatimuksista sekä viraston 2 momentin mukaisesti asettamista lisävaatimuksista, jotka on täytettävä 7 f §:n 1 momentissa ja 14 luvun 6 §:n 5 momentissa säädetyt edellytykset täyttävillä omilla varoilla ja veloilla. 

Jos 10 §:ää sovellettaessa yhtä useampi samaan maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävään luottolaitokseen kuuluva maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai kolmannen maan yhteisö, joka olisi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jos se olisi sijoittautunut ETA-valtioon, kriisinratkaisuviranomaisten on laskettava lisävaatimus jokaiselle kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja kolmannen maan yhteisölle sekä ETA-valtioon sijoittautuneelle emoyritykselle siten kuin emoyritys olisi maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen ainoa kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.  

Maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen sekä kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön, johon sovelletaan 7 d §:n 1 tai 3 momenttia, tulee täyttää vähimmäisvaatimuksen lisäksi omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä rahoitusvälineillä tai 7 h §:n 4 momentissa tarkoitetuilla veloilla vaatimus, joka on vähintään kahdeksan prosenttia velkojen ja omien varojen kokonaismäärästä. Virasto voi asettaa vaatimuksen tätä alhaisemmaksi osuudeksi, jonka tulee kuitenkin olla enemmän kuin valtiovarainministeriön asetuksessa säädetyllä laskukaavalla saatu tulos, jos EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 b artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät. Valtiovarainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset alhaisemman vaatimuksen arvioimiseksi siitä, miten vähimmäisvaatimusta täydentävä vaatimus lasketaan velkojen ja omien varojen kokonaismäärästä, ottaen huomioon EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 b artiklan 3 kohdan mukaiset mahdolliset vähennykset.  

Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on täytettävä 1 momentin mukainen vaatimus omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä rahoitusvälineillä tai 7 h §:n 4 momentissa tarkoitetuilla veloilla. 

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryrityksen tai ETA-valtioiden ulkopuolelle sijoittautuneen laitoksen tytäryrityksen, joka ei ole itse kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, tulee täyttää vähimmäisvaatimus yksittäisenä laitoksena. Edellä 1 luvun 1 §:n 2 momentista poiketen virasto voi edellyttää, että myös mainitussa momentissa tarkoitetun yhtiön tulee täyttää vähimmäisvaatimus yksittäisenä laitoksena, jos se on kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryritys, mutta ei ole itse kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö. 

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen, jos ETA-valtioiden ulkopuolelle sijoittautuneen laitoksen tytäryritys on samalla myös ETA-valtiossa toimiva emoyritys, mutta ei itse kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, sen tulee täyttää vähimmäisvaatimus konsolidoidulla tasolla. 

Lisäksi virasto voi 1 momentissa säädetystä poiketen asettaa siinä tarkoitetuille tytäryrityksille vähimmäisvaatimuksen konsolidoidulla tasolla, jos tytäryritykselle on asetettu luottolaitostoiminnasta annetun lain 11 luvun 6 §:ssä säädetty harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus konsolidoidulla tasolla. Vähimmäisvaatimuksen asettaminen tytäryritykselle konsolidoidulla tasolla ei saa johtaa siihen, että konsolidointiin kuuluvan alakonsernin pääomapohjan vahvistamiseksi tarvittava määrä yliarvioidaan 7 §:n 4 momentin 2 kohtaa sovellettaessa. Arviossa on otettava huomioon tällöin myös konsolidointiin kuuluvien kriisinratkaisusuunnitelman mukaan maksukyvyttömyysmenettelyyn asetettavien laitosten määrä. 

Tässä pykälässä tarkoitetun tytäryrityksen vähimmäisvaatimus asetetaan noudattaen 10 §:ssä ja 14 luvussa säädettyä menettelyä. 

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön on viraston pyynnöstä toimitettava riippumaton oikeudellinen lausunto tai muulla tavoin osoitettava, ettei 2 momentin 8 kohdassa säädettyjä esteitä ole. 

Virasto päättää talletuspankkien yhteenliittymän kriisinratkaisusuunnitelman ja yhteenliittymän keskinäisen vastuun piirteet huomioon ottaen, mille yhteenliittymään kuuluville yhteisöille asetetaan 7 ja 7 a—7 d §:ssä säädetty vähimmäisvaatimus sen varmistamiseksi, että koko yhteenliittymä noudattaa vaatimusta ryhmän tasolla, ja miten niiden tulee kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti täyttää vaatimus.  

Keskusyhteisön tai sen jäsenluottolaitoksen, joka ei itse ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, on täytettävä vähimmäisvaatimus yksittäisenä laitoksena. Lisäksi kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön, jolle ei 1 momentissa tarkoitetun harkinnan jälkeen aseteta 7 §:n 1 momentissa, 7 b §:n 1 momentissa tai 7 d §:n 1 ja 2 momentissa säädettyä vaatimusta konsolidoidulla tasolla, tulee täyttää vähimmäisvaatimus yksittäisenä laitoksena. 

Mitä 7 e §:n 6 ja 7 momentissa ja 7 f §:ssä säädetään tytäryrityksestä, sovelletaan myös sellaiseen keskusyhteisöön, jäsenluottolaitokseen ja kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön, jolle asetetaan vähimmäisvaatimus 2 momentissa säädetyin tavoin yksittäisenä laitoksena. 

Alentamiskelpoiset velat voidaan sisällyttää 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omien varojen ja hyväksyttävien velkojen kokonaismäärään vain, jos ne täyttävät EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 a—72 c artiklassa säädetyt edellytykset lukuun ottamatta 72 b artiklan 2 kohdan d alakohtaa. 

Maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen hyväksyttävät velat koostuvat 1 momentista poiketen EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 a—72 k artiklan mukaisesti määritetyistä hyväksyttävistä veloista. 

Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen kokonaismäärään sisällytettäviin kytkettyjä johdannaisia sisältäviin velkoihin sovelletaan kriisinratkaisudirektiivin 45 b artiklan 2 kohtaa. 

Virasto ei aseta 7 §:ssä tarkoitettua omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta laitokselle, joka kriisinratkaisusuunnitelman mukaan asetettaisiin selvitystilaan tai konkurssiin taikka joka ei ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ja johon kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän kriisinratkaisusuunnitelmassa ei sovellettaisi velkojen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia.  

Poiketen 1 momentissa säädetystä virasto voi asettaa mainitussa momentissa tarkoitetulle laitokselle vähimmäisvaatimuksen yksittäisenä laitoksena, jos se katsoo sen perustelluksi. Viraston on arviossaan otettava huomioon laitoksen kaatumisen mahdolliset haitalliset vaikutukset rahoitusvakauteen, muihin laitoksiin tai rahoitusjärjestelmään ja talletussuojarahastoon. Vähimmäisvaatimuksen tulee tällöin ylittää määrä, joka on arvioitu riittäväksi kattamaan täysimääräisesti laitoksen odotettavat tappiot.  

Jos laitokselle ei ole asetettu 1 momentin mukaisesti omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta, se ei tarvitse EU:n vakavaraisuusasetuksen 77 artiklan 2 kohdassa tai 78 a artiklassa tarkoitettua etukäteistä lupaa virastolta. 

Laitoksen osuuksia sen tytäryrityksen liikkeeseen laskemista omien varojen ja hyväksyttävien velkojen rahoitusvälineistä ei vähennetä EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisista laitoksen hyväksyttävistä veloista mainitun asetuksen 72 e artiklan 5 kohdassa säädetyin tavoin, jos tytäryritykselle ei ole asetettu 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta. Vähennys omien varojen rahoitusvälineiden osuudesta on kuitenkin tehtävä, jos laitoksen osuus näistä rahoitusvälineistä on vähintään seitsemän prosenttia laitoksen omien varojen ja velkojen, jotka täyttävät 7 f §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset, vähimmäismäärästä ja tytäryritys on samaan kriisinratkaisunkohteena olevaan ryhmään kuuluva laitos. Lisäksi tällöin edellytetään, että laitos ei ole itse kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, mutta on sellaisen tytäryritys tai kolmanteen maahan sijoittautuneen laitoksen tytäryritys, joka olisi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jos se olisi sijoittautunut ETA-valtioon. 

Yhteisessä päätöksessä voidaan sopia, jos se on kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisusuunnitelman mukaista, että kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön sijaan tytäryritys täyttää osan vähimmäisvaatimuksesta sellaisilla 7 f §:n 1 momentissa säädetyillä rahoitusvälineillä, jotka ovat ostaneet yhteisöt, jotka eivät kuulu kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään. 

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, laitoksen on raportoitava mainitussa momentissa tarkoitetut seikat viraston tai Finanssivalvonnan pyynnöstä. Laitoksella ei ole velvollisuutta raportoida 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua muiden alentamiskelpoisten velkojen määrää, jos laitoksella on raportointipäivänä mainitun momentin 1 kohdassa tarkoitettuja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja vähintään 150 prosenttia sille asetetusta vähimmäisvaatimuksesta. 

Mitä 1—3 momentissa säädetään, ei sovelleta laitoksiin, joille ei 7 i §:n 1 momentin mukaisesti aseteta omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta tai jolle se on asetettu mainitun pykälän 2 momentin perusteella. Jos virasto on asettanut mainitussa momentissa tarkoitetussa tilanteessa laitokselle vähimmäisvaatimuksen, se määrittää laitoksen 1 ja 3 momentin mukaisen raportoinnin ja julkistamisen sisällön ja aikataulun. Laitokselta tulee edellyttää vain sellaista raportointia ja julkistamista, joka on tarpeen vähimmäisvaatimuksen noudattamisen valvomiseksi. 

Jos laitokseen on käytetty kriisinratkaisuvaltuuksia tai 6 luvun 1 §:ssä säädettyjä velkojen arvonalentamis- ja muuntamisvaltuuksia, laitoksen on julkistettava tiedot tämän pykälän 3 momentin mukaisesti siitä päivästä, jona sen tulee 11 §:n mukaisesti täyttää tämän luvun mukaisesti vahvistettu omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus. 

Viraston on ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle tämän luvun nojalla laitoksille vahvistetut omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vähimmäisvaatimukset. 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta maksu- ja suoritusvelvoitteisiin, joiden edunsaajina ovat eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetussa laissa tarkoitetut selvitysjärjestelmät, niiden osapuolet, toisessa ETA-valtiossa vastaavat selvitysjärjestelmät tai niiden osapuolet taikka keskuspankit, Euroopan unionin jäsenvaltiossa toimivat keskusvastapuolet tai Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan nojalla tunnustamat kolmannen maan keskusvastapuolet. 

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetussa laissa tarkoitettujen selvitysjärjestelmien ja niiden osapuolten ja toisessa ETA-valtiossa vastaavien selvitysjärjestelmien ja niiden osapuolten vakuusoikeuksia, keskuspankkien sellaisia vakuusoikeuksia, jotka kohdistuvat kriisihallintoon asetetun laitoksen vakuudeksi tai marginaaliksi asettamiin varoihin eikä Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimivia keskusvastapuolia eikä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan nojalla tunnustamia kolmannen maan keskusvastapuolia. 

Edellä 1 ja 2 momenttia ei sovelleta eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetussa laissa tarkoitettuihin selvitysjärjestelmiin ja niiden osapuoliin, toisessa ETA-valtiossa vastaaviin selvitysjärjestelmiin ja niiden osapuoliin eikä keskuspankkeihin, Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimiviin keskusvastapuoliin eikä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan nojalla tunnustamiin kolmannen maan keskusvastapuoliin. 

Virasto voi kieltää laitosta jakamasta enempää kuin 3 momentissa säädetyn omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaan vähimmäisvaatimukseen liittyvän jakokelpoisen enimmäismäärän. Virasto voi kieltää varojenjaon, vaikka laitos täyttää kokonaislisäpääomavaatimuksen, luottolaitostoiminnasta annetun lain 11 luvun 6 §:ssä säädetyn harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen ja EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 artiklan 1 kohdan a—c alakohdassa tarkoitetun omien varojen vähimmäismäärän, jos se ei kuitenkaan täytä tämän lain 8 luvun 7 a §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 7 b §:n 1 momentissa säädettyä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta lisättynä kokonaislisäpääomavaatimuksen määrällä. Laitoksen on tällaisessa tilanteessa ilmoitettava asiasta viipymättä virastolle. 

Edellä 3 momentissa tarkoitettuina kokonaislisäpääomavaatimuksen kattamiseen luettavina omina varoina pidetään tätä pykälää sovellettaessa sellaista ydinpääomaa, jota ei käytetä EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 a artiklassa ja tämän lain 8 luvussa tarkoitettujen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimusten kattamiseksi, ja joka lasketaan prosenttiosuutena EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 artiklan 3 kohdan mukaan lasketusta kokonaisriskin määrästä. 

Edellä 3 momentissa tarkoitettuina voitonjakokelpoisina varoina pidetään sellaista edellisen ja kuluvan tilikauden voittoa, jota ei ole laskettu ydinpääomaan kuuluvaksi eräksi ja josta on vähennetty toteutuneet osingon jaot, muut varojen jaot ja laskennallinen verovelka. Edellä 3 momentin mukaisesti määräytyvästä jakokelpoisesta enimmäismäärästä vähennetään lisäksi toteutuneet osingon jaot sekä muut varojen jaot. 

Jos kollegio hyväksyy globaalin kriisinratkaisustrategian ja sen mukaan ETA-valtioihin sijoittautuneet tytäryritykset tai ETA-valtiossa toimiva emoyritys ja sen tytäryritykset eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, ETA-valtiossa sijoittautuneen tytäryrityksen tai ETA-valtiossa toimivan emoyrityksen on täytettävä 7 e §:n 1 tai 2 momentissa säädetty vähimmäisvaatimus laskemalla liikkeeseen 7 f §:n 1 momentissa tarkoitettuja varoja tai velkoja kolmanteen maahan sijoittautuneelle emoyritykselle tai tämän samaan maahan sijoittautuneille tytäryrityksille taikka muille yhteisöille. Jos ETA-valtiossa toimiva emoyritys täyttää tämän vähimmäisvaatimuksen, sen tulee tehdä se konsolidoidulla tasolla. 

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta määrätään seuraamusmaksu, ovat mainitussa momentissa säädetyn lisäksi tämän lain 2 luvun 4 §:n säännökset kriisinratkaisusuunnitelmiin tarvittavien tietojen toimittamisesta, 4 luvun 1 §:n 5 momentin säännös ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle ja 8 luvun mukaisesti vahvistetun omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen alittaminen. 

Viraston on määrättävä 1 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu yhtiö selvitystilaan tai haettava tuomioistuimessa sen asettamista konkurssiin, jos 4 luvun 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaiset edellytykset yhtiön asettamiselle kriisihallintoon täyttyisivät, mutta virasto tekee päätöksen olla asettamatta yhtiötä kriisihallintoon, koska sitä ei pidetä mainitun momentin 3 kohdan mukaisesti tarpeellisena tärkeän yleisen edun turvaamiseksi. Viraston on määrättävä yhtiö selvitystilaan tai haettava sen asettamista konkurssiin myös, jos EU:n kriisinratkaisuasetuksen 42 artiklassa tarkoitettu kriisinratkaisuneuvosto ei mainitun asetuksen 18 artiklan 8 kohdan mukaisesti aseta yhtiötä kriisihallintoon. Viraston on kuultava Finanssivalvontaa ennen selvitystilaan määräämistä tai konkurssihakemuksen tekemistä. Selvitystila alkaa, kun viraston päätös on tehty. 

Mitä tässä pykälässä säädetään luottolaitoksesta, sovelletaan myös omistusyhteisöön ja EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa tarkoitettuun monialaholdingyhtiöön. 

Sijoituspalveluyritykseen, johon sovelletaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annettua lakia, sovelletaan myös, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 4 a §:n 1 momentin 3—6 kohdassa ja 3 ja 4 momentissa säädetään. 

Jos virasto on 2 momentissa säädetyn mukaisesti päättänyt, että talletukset on korvattava, päätöksen tiedoksiannossa tallettajille noudatetaan, mitä hallintolain 62 §:ssä säädetään yleistiedoksiannosta. Lisäksi viraston tulee ilmoittaa päätöksestään valtiovarainministeriölle ja Finanssivalvonnalle sekä, jos talletuspankki kuuluu luottolaitostoiminnasta annetun lain 13 luvussa tarkoitettuun vakuusrahastoon, tälle vakuusrahastolle. Jos pankilla on ulkomailla sivuliike, päätöksestä on lisäksi ilmoitettava sivuliikkeen sijaintivaltion valvontaviranomaiselle ja talletussuojarahastolle. Viraston on lisäksi julkaistava ilmoitus siitä, mihin toimenpiteisiin tallettajien on ryhdyttävä saamistensa turvaamiseksi, Suomessa ilmestyvissä suurimmissa päivälehdissä ja viraston internetsivuilla suomeksi ja ruotsiksi. Jos virasto on 2 momentissa säädetyn mukaisesti päättänyt, ettei talletuksia ole korvattava, viraston tulee sen lisäksi, mitä hallintolaissa säädetään päätöksen tiedoksiannosta asianosaiselle, ilmoittaa päätöksestään Finanssivalvonnalle. 

Virasto voi siirtää neuvontapalvelutehtäviä, asiakaspalvelutehtäviä, asiakirjapalvelutehtäviä ja muita avustavia tehtäviä, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä, yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle. 

Tehtäviä siirrettäessä tulee varmistaa, että palveluntarjoajalla on riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen tehtävän hoitamiseksi. Tehtäviä hoitavaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvauksesta säädetään vahingonkorvauslaissa.