Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Euroopan suurin vaneritehdas (UPM) sijaitsee Mikkelin Pelloksen teollisuusalueella, joka on merkittävä yritys- ja työpaikkakeskittymä. Mikkelin kaupunki on tehnyt alueella huomattavia maanomistus- ja kaavoitusjärjestelyjä sekä nykyisen toiminnan turvaamiseksi että tulevaisuuden tarpeiden varalle.
Keskeistä alueen kehittämiselle edelleen on toimiva logistiikka ja liikenneinfrastruktuuri. Pelloksen teollisuudelle ja vaneritehtaan toiminnalle erittäin tärkeä liikenteellinen parannuskohde on Pelloksen ja Mäntyharjun välinen teollisuuden noin 20 km pituinen pistoraide.
Pelloksen tehtaan vanerista suuri osa kulkee rautateitä pitkin; peräti 40 % lähtee rautateitse satamien kautta maailmalle. Huomioitavaa on, että yli 90 % tuotteista viedään Suomen ulkopuolelle. Vuodessa Pelloksella lastataan noin 100 000 tonnia vaneria junavaunuihin ja kuljetetaan satamiin.
Logistisesti Pellos—Mäntyharju pistoraide on tärkeä, koska tuotantovolyymi on niin suuri, että raskas maantieliikenne ei pysty sitä hoitamaan. Logistiikan tulee olla tehokasta, koska matka markkinoille on Suomesta pitkä.
Pistoraiteen kiskotyypistä johtuen raiteelle on asetettu nopeusrajoitus. Tyhjillä vaunuilla voidaan ajaa 50 km/h ja täydellä 20 km/h (junan paino täydellä lastilla on noin 1 000 tonnia).
Materiaalivirran kasvettua merkittävästi pistoraiteen kantavuus ei enää riitä, vaan raide vaatii investointeja, jotta raiteen painorajoituksilta vältytään. Radan korjaaminen nykyisen volyymin vaatimalle tasolle merkitsee noin 15 milj. euron kustannusta ilman rataosuuden sähköistystä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,