Keskustelu ja poliittinen taistelu ns. Vuotoksen tekoaltaan rakentamisesta Itä-Lappiin kesti yli 50 vuotta. Pitkä prosessi nostatti paljon vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan, riitautti seutukunnan väestöä ja esti alueen kehittämisen muuhun käyttöön. 

Korkein hallinto-oikeus katsoi joulukuussa 2002 vuosikirjaratkaisussaan 2002:86 altaan vaikutusten olevan vesilaissa tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa, mikä muodosti ehdottoman luvanmyöntämisesteen. Hanketta Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseksi kuitenkin jatkettiin. Myöhemmin tehtiin esityksiä hieman pienemmän, ns. Kemihaaran monikäyttöaltaan rakentamisesta. Sen aiheuttamat ongelmat olisivat keskeisiltä osiltaan olleet samat kuin Vuotoksen. Valtioneuvosto hylkäsi Lapin liiton hakemuksen Naturasta poikkeamiseksi Kemihaaran allasta varten 1.2.2018. 

Mahdollisen Vuotoksen/Kemihaaran altaan vaikutusalue olisi olennaisesti koskettanut Pelkosenniemen ja Savukosken kunnissa Natura 2000 -suojelualuetta. Näiden alueiden luontoarvojen takia Vuotoksen tekoallas jäi rakentamatta. Tekoaltaan rakentaminen olisi vaikuttanut myös alueen vesistön laatuun, kalastukseen ja kalastusmatkailuun sekä alueen porotalouteen heikentävästi. 

Koska kyseisten alueiden hukuttaminen ei ole enää mahdollista, on kaikkien toimijoiden katsottava nyt eteenpäin. Minkäänlaista luontomatkailua alueelle ei ole voinut sen poikkeuksellisesta luonnonkauneudesta huolimatta kehittää. Nyt on kuitenkin sen aika. Kansallispuisto säilyttäisi alueen keskeiset luontoarvot tuleville sukupolville mahdollistaen samalla alueen elinkeinoelämän ja työllisyyden kehittämisen. Yleensäkin Lapin kesämatkailun kehittäminen on nyt Lapin matkailutoimijoiden keskeinen tavoite. 

Kemihaaran suot Natura 2000 -aluetta on kuvailtu Natura-tietolomakkeessa: "Kemihaaran alue on luonnoltaan erityisen monipuolinen ja rikas. Keskeisiä luonnonelementtejä alueella on Kemijoki, Vuotosjoki haaroineen, purot, aapasuot, tulvaniityt ja -metsät."  

Kansallispuisto ei vaatisi uusien alueiden suojelemista, koska kyseiset alueet siis jo kuuluvat suojelun piiriin. Korkeintaan käytännön syistä pieniä alueita voitaisiin yhdistää kansallispuiston yhteyteen sen käytön helpottamiseksi.