Koronapandemian aikana on yrityksiä taloudellisesti tuettu. On silti joitakin erittäin pahoin rajoituksista kärsiviä toimialoja, jotka ovat jääneet käytännössä kokonaan tukien ulkopuolelle tai tukia on myönnetty liian vähän. Yksi tällainen ala on tapahtuma-ala eli erilaiset festivaalit, messut ja muut liike-elämän tapahtumat sekä kulttuuri-, musiikki- ja urheilutapahtumat. Ne edellyttävät pääsääntöisesti ihmisten fyysistä läsnäoloa, jotta tapahtumat ylipäänsä voidaan toteuttaa.
Tapahtuma-ala kohtasi merkittäviä rajoitustoimia ensimmäisten toimialojen joukossa jo maaliskuusta 2020 alkaen. Joulukuusta 2020 alkanut tapahtumajärjestämisen täyssulku jatkuu edelleen, ja ennakoitavuus on huono alan mahdollisuuksiin avautumisesta kesäksi 2021. Myös syksyn ja talven 2021 tapahtumien toteutuminen on epävarmaa. Alan vuosittainen liikevaihto oli ennen pandemiaa yli 2 miljardia euroa, josta se supistui jo viime vuonna murto-osaan. Käynnissä on useiden yritysten alasajoja ja työntekijöiden irtisanomisia. Taloudelliset menetykset ovat moninkertaisia, kun otetaan huomioon peruuntuneiden tapahtumien vaikutus Suomen eri alueiden matkailuun ja talouteen laajemminkin.
Ala koostuu monien erityisosaajien ja pienyritysten verkostosta. Tilanteen pitkään jatkumisen seurauksena suuri määrä toimijoita on häviämässä, mikä vaikeuttaa ja hidastaa alan elpymistä, kun pandemia aikanaan väistyy ja tilaisuuksia voidaan taas alkaa toteuttaa.
Aiemmat taloudellisen tuen muodot, kuten kustannustuki I ja kustannustuki II, eivät ole riittävällä tavalla huomioineet alan erityispiirteitä. Kesän tapahtumien toteuttaminen edellyttää ennakkosuunnittelua, ammattilaisten varaamista, kansainvälisten esiintyjien palkkaamista ja materiaalien tilaamista jo useita kuukausia ennakkoon. Näistä aiheutuu kuluja, joiden katteeksi suunnitellut tulot jäävät saamatta, mikäli tilaisuudet perutaan, ja usein jopa viime hetkellä. Toimintaedellytyksiä rajoittaa jo pelkkä kapasiteetin rajoittaminen ja yleisön liikkuvuuden rajoittaminen, kuten istumapaikkavaatimus. Tuen tarkastelun aikajänteenä on siksi huomioitava koko tapahtuman tekemisen elinkaari.
Kokoontumisrajoitukset rajoittavat elinkeinovapautta merkittävällä tavalla. Jos tapahtumat peruutuvat valtion toiminnasta johtuvasta syystä, on ainakin osa aiheutuneista kustannuksista voitava saada takaisin. Varsinaisten tapahtumajärjestäjien lisäksi on korvausten ulotuttava myös alihankintaketjuille ja sisällöntuottajille.
Kokoontumisrajoitukset ovat vieneet toimintaedellytykset yrityksiltä tapahtuma-alalla tosiasiassa samaan tapaan kuin ravintola-alalla, mutta tapahtuma-alalle ei ole kohdennettu tähän mennessä erityistukia.