Ihmisen syrjiminen ihonvärin, sukupuolen, alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen, terveydentilan tai kielen perusteella ei ole koskaan myönteistä eikä oikeudenmukaista. Jonkin vähemmistön "positiivinen" syrjintä esimerkiksi työelämässä on negatiivista enemmistölle ja niille vähemmistöille, joita kyseinen suosiminen ei koske. 

Positiivisen erityiskohtelun eli syrjinnän käsite on suomalaisessa oikeushistoriassa verrattain nuori. Se kumpuilee kansainvälisestä muotivillityksestä, joka on jo laantumassa. Kiintiöiden ja "varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitelmien" sääntely ei todista suomalaisen lainsäätäjän edistyksellisyyttä. 

Positiivinen syrjintä ei edistä yhdenvertaisuutta vaan päinvastoin pilaa sitä. Työnantajiin ja oppilaitoksiin kohdistuu epämääräinen velvoite. Se syrjii eritoten valkoihoisia suomenkielisiä, joiden sukupuolikäyttäytyminen on tavanomaista.