Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjauksilla tavoitellaan tuulivoiman hyväksyttävyyden vahvistamista sekä tuulivoimarakentamisen oikeudenmukaisuuden varmistamista. Massiiviset tuulivoimalat näkyvät ja kuuluvat kauas ja vaikuttavat niin ihmisiin, eläimiin kuin ympäristöönkin. Tuulivoiman tuottama ääni on laajakaistaista ääntä. Korvin kuultavan äänen lisäksi se sisältää myös pieniä taajuuksia ja infraääntä. Pyörivien lapojen aiheuttama ääni voi häiritä lähellä asuvien unta, vähentää asukkaiden viihtyvyyttä, alentaa kiinteistöjen arvoa ja aiheuttaa huolia mahdollisista terveysvaikutuksista.
Suomessa tuulivoimaloille ei ole säädetty minimietäisyyttä asutuksesta. Jotkut kunnat ovat kuitenkin jo itse linjanneet tietyistä suojaetäisyyksistä. Valtioneuvoston tuulivoimameluasetus, jossa säädetään sallitun melutason ohjearvoista, on peräisin vuodelta 2015. Ympäristö ja maaperä vaikuttavat siihen, kuinka pitkälle voimaloiden aiheuttama ääni kantautuu. Tuulivoimamelumallinnosten riippumattomuutta ei pystytä takaamaan. Esimerkiksi Australiassa myös yksittäisten voimaloiden välille on määritelty minimietäisyys, jonka avulla melumallinnukset antavat luotettavampia tuloksia.
Asukkaiden näkökulmasta tuulivoimaloiden läheisyyteen kuitenkin liittyy paljon laaja-alaisempia huolia, eikä äänenvoimakkuuden tulisi täten olla ainoa suojaetäisyyttä määrittävä kriteeri. Kansalaisten kokemien ääni-, talous-, visuaalisten ja muiden subjektiivisesti koettujen haittojen vuoksi tulisi säätää tietty valtakunnallinen minimietäisyys asuin- ja vapaa-ajan asutukseen. Etäisyyden tulisi olla kymmenen kertaa voimalan pyyhkäisykorkeus tai minimissään 2,5 kilometriä.
Suojaetäisyyden linkittäminen voimalan pyyhkäisykorkeuteen ottaisi huomioon voimaloiden koko ajan kasvavan korkeuden. 2,5 kilometrin suojaetäisyys puolestaan perustuu myös eurooppalaisiin tutkimuksiin, joiden perusteella voimalan läheisyys vaikuttaa negatiivisesti kiinteistön arvoon erityisesti 2,5—3 kilometriin asti. Etäisyysvaatimus ei koskisi esimerkiksi yksityisten omakotitalojen, kesämökkien ja maatilojen omia pientuulivoimaloita. Tarvittaessa kunnat voisivat edelleen pidentää alueellaan vaadittavaa minimietäisyyttä poliittisella päätöksellä. Minimietäisyyden säätäminen olisi osa hallituksen tavoittelemaa tuulivoiman hyväksyttävyyden vahvistamista.
Edellä olevan perusteella ehdotan,