Valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet mittavasti viime vuosina. Tulokaslajista on tullut vakava tuholainen ja haitta suomalaisille. Pelkästään viljelijöille ely-keskusten toimesta maksettavat korvaukset ovat viimeksi julkaistussa tilastossa (2018) noin 1,1 miljoonaa euroa. Korvaukset eivät kata kaikkia  hanhien  aiheuttamia  vahinkoja  viljelijöille.  Puistoille, viheralueille, rannoille ja saaristolle sekä näiden käytölle aiheutuvia merkittäviä haittoja ei tilastoida, mutta aiheutettuja haittoja voidaan näiltäkin osin luonnehtia massiivisiksi.  

Tämän vuoden aikana Suomen läpi on matkannut ennätykselliset 650 000 valkoposkihanhea. Maksettaviksi tulevien satovahinkokorvausten voidaan odottaa kasvavan merkittävästi. Lisäksi ympäristöministeriössä valmistellaan uutta korvausjärjestelmää viljelijöille riittävän tuen varmistamiseksi.  

Valkoposkihanhi on kirjattu EU:n lintudirektiivin (2009/147/EY) liitteeseen I, minkä vuoksi artiklan 4 mukaisesti lajin elinympäristöä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajin eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Artikla 4 velvoittaa ottamaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset. Suomessa valkoposkihanhi on elinvoimainen laji. Vuonna 2019 suoritetutussa laskennassa havaittiin yhteensä yli 33 tuhatta hanhea (Birdlife Suomi). Vuoden 2018 laskennasta kanta oli kasvanut reilusti yli 10 prosenttia. Kymmenessä vuodessa valkoposkihanhikanta on kaksinkertaistunut. 

Lintudirektiivi mahdollistaa sen, että yksittäisen siihen kirjatun lajin suuren kannan, laajan maantieteellisen levinneisyyden ja suuren lisääntymisnopeuden vuoksi niitä voidaan metsästää, mikä on hyväksyttävää hyödyntämistä. Jos tiettyjä rajoituksia asetetaan ja niitä noudatetaan, näiden metsästystä koskevien lakien on oltava sopusoinnussa näiden lajien kantojen tyydyttävällä tasolla säilymisen kanssa. Ruotsissa ja Virossa tätä direktiivin mahdollistamaa joustoa on hyödynnetty siten, että valkoposkihanhi on metsästyslainsäädännön piirissä oleva riistalaji ja lintudirektiivin implementointi on toteutettu metsästyslainsäädännön kautta.  

Suomen lainsäädännössä valkoposkihanhi on nykyisin luonnonsuojelulakiin kirjattuna rauhoitettu laji. Luonnonsuojelulaki mahdollistaa vain poikkeukselliset kaatoluvat osana pelotetta. Luonnonsuojelulain mahdollistamia poikkeuksellisia kaatolupia valkoposkihanhista on myönnetty tänä vuonna ensimmäistä kertaa 375 kappaletta Varsinais-Suomen ely-keskuksen toimesta. Poikkeuslupien tavoitteena on lisätä pelotetta, ei suitsia massiiviseksi kasvanutta kantaa. Valkoposkikantaa harventavaa alueellista suojametsästystä ei ole luonnonsuojelulain puitteissa mahdollista tehdä.  

Valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot ovat merkittävä uhka omaisuudensuojalle. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Julkisen vallan tehtävä on turvata tämän perusoikeuden toteutuminen. 

Korvaussummien kasvattaminen ja karkottimien tai ruokintapeltojen lisääminen eivät tarjoa kestävää ratkaisua noin 10 prosentin vuotuista vauhtia kasvavan valkoposkihanhikannan aiheuttamaan ongelmaan. Pitkällä tähtäimellä on selvää, että laji tulee poistaa EU:n lintudirektiivissä suojelluiksi määriteltyjen lajien listalta. Lyhyellä tähtäimellä Suomessa on välttämätöntä Ruotsin mallin mukaisesti siirtää valkoposkihanhi pois luonnonsuojelulain piiristä metsästyslaissa määritellyksi riistalinnuksi siten, että lintudirektiivin implementointi tehdään Suomessa metsästyslain kautta.  

Riittävän tehokkaasti metsästettynä kannan jatkuva kasvu on mahdollista pysäyttää. Metsästys on taloudellisesti ja ekologisesti kestävä tapa ratkaista haitallisen tulokaslajin aiheuttamia ongelmia.