7.1
Rakentamislaki
17 §. Rakennusjärjestys.
Rakentamislain hyväksymisen jälkeen rakennusjärjestystä koskevan 17 §:n suhde rakentamisen luvanvaraisuuden rajaa koskevaan 42 §:ään on aiheuttanut hämmennystä. Lausuntopalautteen mukaan rakennusjärjestyksen 17 §:n
2 ja 3 momentti
ovat ristiriidassa rakentamislain 42 §:n kanssa. Sen vuoksi niitä on muutettava.
Kunta ei voi rakennusjärjestyksellään määrätä rakentamislain 42 §:n 1 momentin mukaisista asioista lupakynnystä tiukentavasti, vaikka katsoisi, että rakentamishankkeella olisi vähäistä merkittävämpää vaikutusta alueiden käyttöön, kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön tai ympäristönäkökohtiin, rakentaminen edellyttäisi viranomaisvalvontaa olennaisten teknisten vaatimusten toteutumisen varmistamiseksi tai rakennusvalvonnan olisi tarpeen valvoa rakennuskohteen rakentamista yleisen edun kannalta.
Rakentamislain 42 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa kunta voi rakennusjärjestyksellään ratkaista, millainen rakentaminen ei vaadi lupaa. Rakennusjärjestyksellä voidaan määrätä esimerkiksi laiturin, aallonmurtajan tai aidan rakentamisesta; rakennuksen julkisivun tai katon ulkovärityksen muuttamisesta; ilmalämpöpumpun, aurinkokeräimen tai aurinkopaneelin sijoittamisesta; julkisivuun asennettavan kilven, markiisin tai parvekelasituksen asentamisesta; huoneistojen jakamisesta tai yhdistämisestä; asuntovaunun tai -laivan paikallaan pitämisestä, tai uuden hiihtohissin sijoittamisesta jo urheiluun tai vastaavaan alueidenkäytön suunnittelussa osoitetulle alueelle.
Rakennusjärjestyksessä voidaan määrätä esimerkiksi, että lomarakennuspaikalla saa rakentaa yksiasuntoisen loma-asunnon, jonka kerrosala on enintään 150 neliömetriä ja se voi olla enintään kaksikerroksinen. Sen sijaan rakennusjärjestyksessä ei voida esimerkiksi rajoittaa talousrakennusten lukumäärää tai määrätä, että talousrakennuksen on oltava vähintään 30 neliömetriä, jolloin se muuttuisi luvanvaraiseksi. Esimerkiksi talousrakennusten kokoa ja lukumäärää koskevat rajoitukset olisi tarkoituksenmukaista tehdä kaavalla, ei rakennusjärjestyksellä.
Rakentamislain 17 §:n 2 momenttiin lisättäisiin viittaus rakentamislain 42 §:n 1 momenttiin. Vaikka lähtökohtaisesti pykälissä tulisi viitata vain aikaisempiin pykäliin, on tässä tapauksessa selvyyden vuoksi identifioitava vasta jäljempänä tuleva pykälä, jotta lain luvut säilyisivät loogisessa järjestyksessä. Rakennusjärjestyksellä voitaisiin antaa vain sellaisia paikallisista oloista johtuvia suunnitelmallisia ja sopivaa rakentamista, kulttuuri- ja luonnonarvojen huomioon ottamista sekä hyvän elinympäristön toteutumista ja säilyttämistä koskevia määräyksiä, jotka eivät muuta 42 §:n 1 momentin mukaista rakentamisluvan kynnystä.
Rakentamislain 17 §:n 3 momenttia muutettaisiin siten, että rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea luvanvaraista rakentamista, kun kyse on rakennuskohteen rakennuspaikasta, rakennuksen koosta ja sen sijoittamisesta sekä rakennuksen sopeuttamisesta ympäristöönsä. Muun kuin luvanvaraisen rakentamisen osalta rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea muun muassa rakentamistapaa, istutuksia, aitoja, rakennetun ympäristön hoitoa, vesihuollon järjestämistä. Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea sekä uuden rakennuksen rakentamista että korjaus- ja muutostöitä. Luonnollisesti määräykset voisivat koskea laajennuksia ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä, sillä myös ne ovat rakentamista.
Rakennusjärjestyksen määräykset voisivat koskea myös rakennuskohteiden paloturvallisuuteen liittyvää etäisyyttä naapurin rajasta. Säännös koskisi esimerkiksi grillikatoksia ja autokatoksia, joiden sijoittamisessa voitaisiin noudattaa esimerkiksi rakennusten neljän metrin etäisyyttä naapurin rajasta. Palovaarallisten rakennusten, kuten esimerkiksi savusaunan etäisyytenä naapurin rajasta voitaisiin pitää esimerkiksi kuuttatoista metriä.
38 §. Rakennuksen vähähiilisyys
. Pykälän
1 momentissa
ehdotetaan säädettäväksi uudesta rakentamisen olennaisesta teknisestä vaatimuksesta, jonka mukaan rakentamishankkeeseen ryhtyvän olisi huolehdittava, että rakennus sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan vähähiiliseksi. Vähähiilisellä rakennuksella tarkoitettaisiin esimerkiksi sellaista rakennusta, jonka elinkaaren hiilijalanjälki olisi pieni ja alittaisi mahdollisen rakennuksen hiilijalanjäljelle asetetun raja-arvon. Lisäksi vähähiilisyyteen sisältyisi oleellisena osana rakennuksen hiilikädenjälki, eli mahdollisten ilmastohyötyjen lisääminen suunnittelun ja rakentamisen keinoin. Rakennuksen vähähiilisyyden olennainen tekninen vaatimus koskisi esityksessä ainoastaan uusia rakennuksia. Vaatimukset eivät koskisi muita rakennuskohteita. Rakennukset ja rakennuskohteet, hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki sekä rakennuksen elinkaari on määritelty tarkemmin rakentamislain 2 §:ssä.
Ehdotuksen mukaan rakentamishankkeeseen ryhtyvän tehtävänä olisi huolehtia, että ilmastoselvitys on laadittu. Rakentamishankkeeseen ryhtyvällä tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, jonka nimiin rakentamisen eri luvat haetaan, eli käytännössä useimmiten rakennuttajaa tai kohteen tilaajaa. Ellei rakentamishankkeeseen ryhtyvällä ole itsellään riittävää asiantuntemusta ilmastoselvityksen laadintaan, voitaisiin siihen valtuuttaa ulkopuolinen asiantuntija. Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on tärkeää ottaa huomioon, että vähähiilisyyden arviointi ja ohjaus vaativat rakennusteknistä ymmärrystä sekä osaamista rakennusmateriaalien käyttöön ja tuotteiden elinkaariominaisuuksiin liittyen. Arviointi vaatii myös elinkaarilaskennan metodiikan ja standardien tuntemista.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki olisi raportoitava 122 §:n mukaista loppukatselmusta varten tehtävässä ilmastoselvityksessä. Samalla poistuisi vaatimus esittää ilmastoselvitys rakentamislupaa haettaessa. Ilmastoselvityksen laatiminen vasta hankkeen valmistuttua olisi perusteltua siitä syystä, että loppukatselmusvaiheessa olisi käytettävissä tarkat tiedot rakennuksessa käytettävistä materiaalien määristä ja laadusta sekä hankkeessa käytettyjen tuotteiden hiilijalanjäljistä. Ehdotetun muutoksen myötä poistuisivat rakentamislupavaiheeseen liittyvät vähähiilisyyden arvioinnin epävarmuustekijät, yksityiskohtaisen tiedon tarve ja selvityksen päivittämistarve. Ehdotetusta muutoksesta huolimatta suunnittelun merkitys korostuu vähähiilisessä rakentamisessa, sillä suunnitteluvaiheessa pystytään tehokkaimmin vaikuttamaan hankkeen vähähiilisyyteen ja kustannuksiin. Suunnittelun tukena on suositeltavaa käyttää rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää. Samoin pääpiirustustasoisen rakennustuoteluettelon laadinta osana rakentamislupaa tukee rakennuksen suunnittelua vähähiiliseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan ilmastoselvityksessä olisi raportoitava myös rakennuspaikan hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Raja-arvot eivät sisältäisi kuitenkaan rakennuspaikan hiilijalanjälkeä, sillä rakentamishankkeeseen ryhtyvä ei itse voi vaikuttaa suoraan tonttinsa perustamisolosuhteisiin. Tieto rakennuspaikan hiilijalanjäljestä ja -kädenjäljestä loisi uusia mahdollisuuksia rakentamisen ilmastovaikutuksien huomioimiseen muun muassa kaavoituksessa. Hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki raportoitaisiin ilmastoselvityksessä erikseen, sillä raja-arvot koskisivat ainoastaan hiilijalanjälkeä. Hiilikädenjälkeä ei saisi vähentää hiilijalanjäljestä.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä eroteltaisiin tarkemmin ne uudet rakennukset, joita ilmastoselvitysvelvoite koskisi. Ilmastoselvitys olisi laadittava seuraaville uusille rakennuksille:
1) rivitalo;
2) asuinkerrostalo;
3) toimistorakennus, terveyskeskus;
4) liikerakennus, tavaratalo, kauppakeskus, myymälärakennus, myymälähalli, teatteri, ooppera-, konsertti- ja kongressitalo, elokuvateatteri, kirjasto, arkisto, museo, taidegalleria, näyttelyhalli;
5) majoitusliikerakennus, hotelli, asuntola, palvelutalo, vanhainkoti, hoitolaitos;
6) opetusrakennus ja päiväkoti;
7) liikuntahalli;
8) sairaala; sekä
9) lämmitetyltä nettoalaltaan yli 1 000 neliömetrin suuruinen varastorakennus, liikenteen rakennus, uimahalli ja jäähalli.
Ilmastoselvitysvelvoitteen piiriin kuuluvien rakennusten joukkoa ehdotetaan supistettavan siitä tasosta, mitä rakentamislaissa on säädetty ja hallituksen esityksessä (HE 139/2022) on esitetty.
Merkittävä muutos rakentamislakiin verrattuna olisi se, että ehdotuksen myötä luovuttaisiin erillispientalojen ja laajamittaisesti korjattavien rakennuksien osalta ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteesta. Erillispientaloilla tarkoitettaisiin uuden rakennuksen energiatehokkuusasetuksen 4 §:n mukaista käyttötarkoitusluokassa 1a–1c määritettyä pientä asuinrakennusta: erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus. Pientaloiksi katsotaan 1–2 asunnon asuintalot, paritalot sekä pientaloihin verrattavat erilliset asuinrakennukset. Ilmastoselvityksen voisi jatkossa halutessaan kuitenkin tehdä myös pientaloille käyttäen vähähiilisyyden arviointimenetelmää. Menetelmä soveltuu myös vapaaehtoisesti käytettäväksi laajamittaisissa korjauksissa.
Perustana ehdotuksen mukaisessa soveltamisalan rajaamisessa on uuden rakennuksen energiatehokkuusasetuksen 4 §:ssä säädetyt E-luvun raja-arvot: niille rakennuksille, pois lukien pientalot, joille on asetettu E-luvun raja-arvo, tulisi laatia myös ilmastoselvitys. Esityksessä ehdotetaan tästä pääsäännöstä poiketen, että mukaan otettaisiin osa sellaisista rakennuksista, joille tulee laatia energiaselvitys, mutta joita ei koske E-luvun raja-arvot. Kyseessä on sellaiset rakennukset, jotka kuuluvat uuden rakennuksen energiatehokkuusasetuksen 4 §:n alakohtaan 9. Laajentamisella on tarkoitus ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuusdirektiivin muutokseen sisältyvä hiilijalanjäljen laskentavelvoite, joka tullee koskemaan alkuvaiheessa kaikkia yli 1 000 neliömetrin rakennuksia kuten varastorakennuksia, liikenteen rakennuksia, uimahalleja ja jäähalleja. Samalla saataisiin hiilijalanjäljeltään merkittäviä rakennuksia vähähiilisyyden raja-arvo-ohjauksen piiriin ja myös arvokasta tietoa näiden rakennuksien tyypillisistä hiilijalanjäljistä.
Ilmastoselvitys tulisi esityksen mukaan laatia lämmitetyltä nettoalaltaan yli 1 000 neliömetrin suuruiselle uudelle varastorakennukselle, liikenteen rakennukselle, uimahallille tai jäähallille. Jos kyseessä on lämmitetyltä nettoalaltaan alle 1 000 neliömetrin suuruinen uusi varastorakennus, liikenteen rakennus, uimahalli tai jäähalli, ei siltä edellytettäisi ilmastoselvityksen laatimista, eikä sitä koskisi raja-arvo. Liikenteen rakennuksilla tarkoitettaisiin muun muassa rakennuksia, jotka on tarkoitettu liikenne- ja kuljetusalan käyttöön. Uuden rakennuksen energiatehokkuusasetuksen (1010/2017) 4 §:n alakohdassa 9 mainitaan erikseen päivittäistavarakaupan alle 2 000 neliömetrin yksiköt. Päivittäistavarakauppa lukeutuisi myymälärakennukseksi (4 kohta), jolle olisi täten laadittava ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo siitä huolimatta, että se alittaisi 1000 neliömetrin rajan. Esityksen mukaan ilmastoselvitysvelvoitteen piiristä rajattaisiin pois muut kyseiseen luokkaan 9 kuuluvat uudisrakennukset, mikä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi siirtokelpoilta rakennuksilta ei edellytettäisi ilmastoselvitystä. Siirtokelpoisella rakennuksella tarkoitettaisiin väliaikaiseen käyttöön tarkoitettua, liikuteltavaa rakennusta siten, kuin uuden rakennuksen energiatehokkuusasetuksen 2 §:n 23 alakohdassa säädetään. Tällaisia olisivat esimerkiksi parakit ja työmaakopit. Ehdotuksessa kohtaa 9 koskeva tuhannen neliömetrin raja noudattaisi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistuksen mukaista rajaa hiilijalanjäljen laskennan velvoitteelle. Uuden rakennuksen energiatehokkuusdirektiivin muutoksia on esitetty tarkemmin edellä kappaleessa 2.1 osana nykytilan arviointia.
Samalla pykälän
2 momenttia
ehdotetaan täsmennettävän siten, että ilmastoselvityksen laatimisvelvoite ei koskisi korjaus- ja muutostöitä, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä eikä rakennuksen laajentamista. Rakennukset, joille tulisi laatia ilmastoselvitys, lueteltaisiin suoraan pykälän 1 momentissa. Ilmastoselvityksen laatimisvelvoite ei lähtökohtaisesti koskisi muita rakennuksia, kuten rakennuksia, joita ei rakentamislain 37 §:n mukaan ole suunniteltava ja rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen arvioinnin olisi katettava rakennuksen elinkaari. Hiilijalanjälkeen vaikuttaisi esimerkiksi rakennustuotteiden valmistuksesta, rakennustuotteiden vaihdoista, rakennus- ja purkujätteen käsittelystä ja loppusijoituksesta, rakennustuotteiden sekä rakennus- ja purkujätteen kuljetuksista, rakennustyömaalla kulutetusta energiasta, rakennuksen käytön arviointijakson aikana kulutetusta energiasta aiheutuvat eloperäiset ja fossiiliset kasvihuonekaasupäästöt ja hiilidioksidin poistumat. Hiilikädenjäljen arviointiin sisältyisi puolestaan pääasiassa sellaisia rakennusmateriaaleihin liittyviä ilmastohyötyjä, joiden arvioinnille on olemassa laskentasäännöt EN-standardeissa, esimerkiksi: rakennustuotteiden uudelleenkäytön tai kierrätyksen nettohyödyt (EN 15804 mukaan), kestävästi hoidetusta metsästä peräisin olevien puutuotteiden eloperäiset hiilivarastot tai teollisesti talteen otetusta hiilidioksidista valmistetut pitkäikäiset tekniset hiilivarastot (EN 16449 ja ISO 14067 mukaan) sekä sementtipohjaisten tuotteiden karbonatisoituminen (EN 16757 mukaan). Lisäksi rakennuksessa tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia voitaisiin laskea osaksi hiilikädenjälkeä, jos sillä voitaisiin välttää verkosta saatavan energian suurempia päästöjä. Arviointi sisältäisi ainoastaan sellaiset hyödylliset ilmastovaikutukset, joita ei syntyisi ilman rakentamishanketta. Rakennuksen hiilikädenjälkeä ei esimerkiksi voisi kasvattaa hankkimalla markkinoilta ilmastokompensaatioita. Myöskään tavanomaista paremmat energiatehokkuusratkaisut eivät kasvattaisi hankkeen hiilikädenjälkeä. Hiilijalanjälki raportoidaan hiilikädenjäljestä erillään siten, että hiilikädenjäljen osatekijöitä ei lasketa yhteen, eikä niitä myöskään vähennetä hiilijalanjäljestä. Hiilikädenjäljen raportoinnin laajuudesta on tarkoitus säätää tarkemmin ympäristöministeriön rakennuksen ilmastoselvitystä koskevassa asetuksessa.
Pykälän 2 momentin mukaan arvioinnissa olisi käytettävä rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää, josta säädettäisiin tarkemmin ympäristöministeriön asetuksessa. Velvoittamalla käyttämään rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää varmistettaisiin, että arviointi olisi luotettavaa ja yhdenmukaista, tulokset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia ja arviointimenetelmä olisi toimialan eri toimijoille vapaasti käytettävissä ja saatavilla.
Vähähiilisyyden arviointimenetelmän lähtökohtana olisivat EU:n yhteinen Level(s)-menetelmä sekä eurooppalaiset kestävää rakentamista koskevat standardit, kuten esimerkiksi EN 15643 -sarja, EN 15978 ja EN 15804. Elinkaaren vaiheet on määritelty standardissa EN 15643-2, joista pääosa sisältyisi myös rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmään. Vähähiilisyyden arviointimenetelmän tulee luonnollisesti täyttää rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistuksen sisältämät reunaehdot ja suorat vaatimukset, joita on käsitelty tarkemmin osana nykytilan arviointia kappaleessa 2.1. Uuden rakennuksen vähähiilisyyden arviointiin sisältyisi rakennustuotteiden valmistus, niiden kuljetus työmaalle ja työmaatoimet, valmiin rakennuksen energian kulutus ja rakennustuotteiden vaihto arviointijakson ajalta, sekä aikanaan tapahtuva purkaminen, purkumateriaalien kuljetus ja käsittely. Uuden rakennuksen tieltä mahdollisesti purettavan vanhan rakennuksen tai rakenteen purkutyöt ja jätteenkäsittely sisältyisi ilmastohaittoineen ja mahdollisine hyötyineen myös rakennuspaikan arviointiin.
Pykälän 2 momentin mukaan arvioinnissa olisi käytettävä kansallisen päästötietokannan tietoja tai muita arviointimenetelmän mukaisia ympäristöominaisuustietoja. Tämä olisi tärkeää arvioinnin luotettavuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Käyttämällä arvioinnissa kansallista päästötietokantaa voitaisiin varmistaa, että laskennassa käytettävät päästötiedot olisivat toimialan eri toimijoille vapaasti käytettävissä ja saatavilla. Rakentamislain 15 §:n mukaan Suomen ympäristökeskuksen on ylläpidettävä kansallista päästötietokantaa, jonka on sisällettävä rakennuksen ja rakennuspaikan vähähiilisyyden arvioinnissa tarvittavat yleisluontoiset hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen tiedot. Esityksen mukaan arvioinnissa voitaisiin käyttää kansallisen päästötietokannan tietojen lisäksi myös muita arviointimenetelmän mukaisia ympäristöominaisuustietoja. Tällaisina tietoina olisi pidettävä yleisesti hyväksyttyä yhtenäistä menetelmää käyttäen määritettyjä rakennustuotteen teknisiä ympäristöominaisuustietoja. Arvioinnissa voitaisiin siten käyttää valmistajakohtaisena tietona esimerkiksi standardin EN 15804+A2 mukaista ympäristöselostetta (Environmental Product Declaration, EPD). EU rakennustuoteasetuksen (305/2011/EU) ja eritoten sen mahdollisten revisioiden perusteella ilmoitettavia tietoja voitaisiin käyttää, kun hiilijalanjälki sisällytetään tulevaisuudessa harmonisoituihin tuotestandardeihin uudeksi ilmoitettavaksi rakennustuotteen ominaisuudeksi. Tällaisia valmistajan tuotekohtaisia tietoja olisi pidettävä luotettavina ja asianmukaisina, sillä ne perustuvat elinkaarianalyysiin, standardoituun menetelmään ja antavat vertailukelpoiset tiedot valmistetun tuotteen tai tuoteryhmän ympäristövaikutuksista kuten hiilijalanjäljestä. Esityksessä ei tehtäisi standardien alkuperälle maantieteellistä rajausta, kuten Euroopan talousalue ja Turkki, sillä tarkoitus on mahdollistaa myös esimerkiksi ISO 21930 -standardiin pohjautuvien tuotekohtaisten ympäristöselosteiden käyttö.
Pykälän
3 momentin
mukaan vähähiilisyyden arvioinnin olisi katettava erikseen rakennuksen ja rakennuspaikan sisältämät uudet ja hyödynnettävät rakennus- ja tekniikkaosat. Ehdotuksen mukaan rakentamislain 39 §:ssä säädetty materiaaliseloste korvattaisiin rakennustuoteluettelolla, joka siirrettäisiin osaksi vähähiilisyyspykälää 38 §. Sen lisäksi, että rakentamislain 39 §:n sääntelemästä materiaaliselosteesta kokonaan luovuttaisiin, myös luettelon laajuutta ja sisältöä ehdotetaan supistettavan siitä tasosta, mitä nykyisessä laissa on säädetty ja hallituksen esityksessä (HE 139/2022) esitetty. Ehdotuksen mukaan rakennustuoteluettelon laatimisvelvoite rajattaisiin ainoastaan sellaisiin uusiin rakennuksiin, joille olisi
1 momentin
mukaisesti laadittava ilmastoselvitys. Ilmastoselvityksen soveltamisalan rajaamista on käsitelty yllä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättävän, että rakentamishankkeeseen ryhtyvän olisi huolehdittava, että edellä 1 momentissa
mainitulle rakennukselle laaditaan rakentamislupavaiheessa vähintään pääpiirustustasoinen rakennustuoteluettelo, joka olisi myös päivitettävä keskeisten muutosten osalta rakennuksen loppukatselmusta varten. Rakennustuoteluettelo olisi laadittava, jos rakennukselle on laadittava ilmastoselvitys. Rakennustuoteluettelon olisi sisällettävä pääpiirustustasoiset tiedot rakennuksessa ja rakennuspaikalla käytetyistä alue-, rakenne- ja tilaosien sisältämistä rakennustuotteista. Päivitetyn rakennustuoteluettelon olisi loppukatselmusvaiheessa sisällettävä määrätiedot myös uudelleenkäytetyistä ja muualta ylijääneistä rakennustuotteista sekä kierrätetyistä materiaaleista, joita on käytetty rakennustuoteluettelon sisältyvien rakennusosien valmistamiseen. Luettelo olisi rakentamisluvan edellytys, joten rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä olisi tarkastaa, että se on asianmukaisesti laadittu. Ellei rakennushankkeeseen ryhtyvällä ole itsellään riittävää asiantuntemusta rakennustuoteluettelon laadintaan, voitaisiin siihen valtuuttaa ulkopuolinen asiantuntija.
Rakennustuoteluettelo olisi toimitettava, ilmastoselvityksestä poiketen, jo rakentamislupaa haettaessa eritoten siitä syystä, että rakennustuoteluetteloa voitaisiin poikkeustilanteissa hyödyntää valmiuslain (155/2011) mukaiseen välttämättömän rakentamisen turvaamiseen ennen kaikkea rakennustuotteiden ostoluvan kannalta. Lupavaiheen arvio tukee myös rakennuksen suunnittelua vähähiiliseksi. Ympäristöministeriön asetuksessa rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (216/2015) säädetään pääpiirustustasoisten suunnitelmien sisällöstä. Kyseisen asetuksen mukaan laadituista pääpiirustuksista on mahdollista lukea valtaosa tuotteisiin liittyvistä lähtötiedoista, jos piirustukset perustuvat yleisimmin käytetyillä tietomalliohjelmilla laadittuun rakentamislupavaiheen malliin. Muilta osin käytettävissä ovat esimerkiksi muut rakentamisluvan edellyttämät asiakirjat, esimerkiksi rakennuksen energiaselvityksen tiedot. Ympäristöministeriö on antanut myös ohjeet rakentamista koskevista suunnitelmista ja lupahakemukseen liitettävistä selvityksistä (YM3/601/2015).
Ehdotuksen mukaan rakennustuoteluettelo olisi päivitettävä keskeisten rakentamisen aikaisten muutosten osalta rakennuksen loppukatselmusta varten. Keskeisiä muutoksia voisivat aiheuttaa esimerkiksi hankintavaiheessa tai työmaalla tapahtuvat muutokset rakennustuotteiden määrissä. Rakennustuoteluettelon päivittäminen mahdollistaisi tarkemman tasoisen tiedonsaannin rakennuksessa käytettävistä tuotteista, mikä osaltaan edesauttaisi rakennusosien uudelleenkäyttöä ja rakennusmateriaalien kierrätystä. Rakennustuoteluettelo tukisi myös tuotekelpoisuuden osoittamista hankkeen valmistuttua ja mahdollisesti myös rakennuksen käyttöä ja huoltoa käytön aikana. Luettelo tukisi myös vähähiilisyyden raja-arvon alittumisen todentamista loppukatselmusvaiheessa toimien eräänlaisena lähtötietoluettelona. Rakennustuoteluettelon asianmukainen päivittäminen voitaisiin varmentaa siten, että rakentamislain 118 §:n nojalla esitettäisiin rakentamisluvassa tai aloituskokouksessa sovitun rakennusvaiheen vastuuhenkilön tehtäväksi tehdä merkintä rakennustyön tarkastusasiakirjan yhteenveto-osaan siitä, että rakennustyö vastaa rakennustuoteluettelossa esitettyä.
Rakentamislain 122 §:n mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ottaa käyttöön ennen kuin rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt sen loppukatselmuksessa käyttöön otettavaksi. Tässä ehdotuksessa on tarkoitus esittää muutettavaksi myös lain 122 §:ää koskien loppukatselmusta siten, että sinne lisättäisiin uutena kohtana se, että loppukatselmus voitaisiin toimittaa, kun rakentamishankkeeseen ryhtyvä on ilmoittanut rakennusvalvontaviranomaiselle, että rakennuksen 38 §:n mukainen rakennustuoteluettelo on päivitetty.
Pykälän
4 momenttiin
ehdotetaan lisättävän rakennustuoteluetteloa koskeva asetuksenantovaltuus, sillä materiaaliselostetta koskeva asetuksenantovaltuus poistuisi lain 39 §:stä. Ehdotuksen mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmästä, arvioinnissa käytettävistä tiedoista ja arvioinnin lähtötietojen ja tulosten raportoinnista sekä ilmastoselvityksen laatimisesta ja päivittämisestä sekä rakennustuoteluettelosta. Rakennustuoteluettelosta on tarkoitus säätää tarkemmin samassa ympäristöministeriön asetuksessa, jossa säädetään rakennuksen ilmastoselvityksestä ja vähähiilisyyden arvioinnista.
38 a §. Hiilijalanjäljen raja-arvo
. Pykälässä säädettäisiin uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista. Esityksessä ehdotetaan selkeytyksen vuoksi erotettavan uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvot omaksi uudeksi pykäläkseen 38 a §. Raja-arvoihin perustuva säädösohjaus koskisi ensisijaisesti uusien rakennusten rakentamista, koska rakennuksen elinkaaren alussa syntyvien päästöjen määrä on huomattava ja päästövähennyksiä on ilmastonmuutoksen torjumiseksi tärkeä tehdä välittömästi.
Pykälän
1 momentin
mukaan rakennuksen hiilijalanjälki ei saisi ylittää 38 §:n 1 momentin 1–9 kohtien mukaisten rakennusten käyttötarkoitusluokittain säädettyä raja-arvoa. Ehdotus perustuu pääosin samoihin lähtökohtiin, mitä on esitetty hallituksen esityksessä eduskunnalle rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022). Lähtökohtana ehdotuksen mukaisessa raja-arvojen soveltamisalan määrittelyssä olisi edelleen uuden rakennuksen energiatehokkuudesta annetussa ympäristöministeriön asetuksessa (1010/2017) säädetyt E-luvun raja-arvot: niille rakennuksille, pois lukien erillispientalot (alakohdat 1a–1c), joille on säädetty asetuksen 4 §:ssä E-luvun raja-arvo (alakohdat 1d–8), säädettäisiin myös käyttötarkoitusluokittaiset hiilijalanjäljen raja-arvot. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että otettaisiin soveltuvin osin myös alakohdan 9 mukaiset rakennukset mukaan raja-arvo-ohjauksen piiriin. Tällaisia rakennuksia olisivat lämmitetyltä nettoalaltaan yli 1 000 neliömetrin suuruinen uusi varastorakennus, liikenteen rakennus, uimahalli ja jäähalli. Jos alakohtaan 9 kuuluva uudisrakennus, kuten varastorakennus tai jäähalli, olisi suuruudeltaan alle 1 000 neliömetriä, ei sitä esityksen mukaisesti kuitenkaan koskisi raja-arvo. Toisaalta raja-arvoja ei esitetä annettavan muille ympäristöministeriön uuden rakennuksen energiatehokkuudesta annetun asetuksen 4 §:n 9 alakohtaan lukeutuville rakennuksille, kuten siirtokelpoisille rakennuksille. Ehdotuksen mukainen, alakohtaa 9 koskeva, tuhannen neliömetrin raja noudattaisi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistuksen mukaista rajaa hiilijalanjäljen laskennan velvoitteelle. Päivittäistavarakauppa luettaisiin osaksi myymälärakennusta (kohta 4), minkä vuoksi sitä koskisi raja-arvo huolimatta siitä ylittääkö vai alittaako päivittäistavarakauppa 1 000 neliömetrin lämmitetyn nettopinta-alan. Uuden rakennuksen energiatehokkuusdirektiivin muutoksia on esitetty edellä osana nykytilan arviointia kappaleessa 2.1.
Raja-arvoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Raja-arvon alittuminen osoitetaan viimekädessä 122 §:n mukaista loppukatselmusta varten tehtävällä ilmastoselvityksellä. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtäväksi tulisi tarkastaa, että rakennukselle laskettu raja-arvo alittuu. Tällöin myös varmistetaan, että mahdollisille toteutuksen aikaisille poikkeamisille on saatu kunnan lupa tai hyväksyntä. Poikkeamisista tulee olla tehty merkinnät tarkastusasiakirjan yhteenveto-osaan.
Samalla pykälän 1
momentissa
ehdotetaan täsmennettävän, että hiilijalanjäljen raja-arvo ei koskisi korjaus- ja muutostöitä, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä eikä rakennuksen laajentamista.
Rakentamislain 117.1 §:ssä säädetään suunnitelmasta poikkeamisesta rakennustyön aikana. Rakennustarkastaja tai muu kunnan määräämä rakennustarkastajan tehtäviä hoitava viranhaltija voi rakennustyön aikana antaa suostumuksen poiketa lupapäätöksessä hyväksytyistä suunnitelmista, jos poikkeaminen ei sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset huomioon ottaen merkitse luvan olennaista muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan. Vähäiset poikkeamat voisivat olla esimerkiksi vähäisiä ylityksiä raja-arvosta, jotka johtuvat tapauskohtaisesti vaikeasti ennakoitavista muutoksista rakennushankkeen suunnitelmiin. Tällaisia vähäisiä poikkeamia voisivat aiheuttaa esimerkiksi rakennustuotteiden hankintaan liittyvät yllättävät muutokset. Jos lain 117.2 §:n mukaisesti lupapäätöksessä hyväksytyistä suunnitelmista poikkeaminen sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset huomioon ottaen merkitsee luvan olennaista muuttamista tai vaikuttaa naapurien asemaan, suunnitelmasta poikkeamiselle on haettava lain mukaan rakennusvalvontaviranomaiselta rakentamislupa. Rakentamislain 59 §:ssä säädetään puolestaan luvasta vähäiseen poikkeamiseen rakentamisluvan ja loppukatselmuksen yhteydessä ja lain 57 §:ssä poikkeamisluvasta.
Hiilijalanjäljen raja-arvo on otettava jo rakennuksen suunnittelun alkuvaiheessa huomioon, sillä suunnitteluvaiheessa tehdään hankkeen vähähiilisyyden osalta merkittävimmät ratkaisut, ja pelkkä loppuvaiheen toteava hiilijalanjäljen laskenta ei välttämättä takaa sitä, että vaatimus täyttyy. Raja-arvon alittuminen on varmistettava suunnittelu- ja rakennustyön edetessä, jotta lopputulos täyttää säädetyn vaatimuksen. Vallitseva tapa rakennushankkeissa, joissa rakentamisluvan hakija on asettanut vapaaehtoiset tavoitetasot hiilijalanjäljelle, on ottaa ne huomioon heti suunnittelutyön alkuvaiheista alkaen, ja laskentaa tarkennetaan rakennus- ja erityissuunnittelun edetessä. Raja-arvoilla on nimenomaisesti tarkoitus ja tavoite ohjata suunnittelu- ja toteutusratkaisuja siihen, että tuotetaan vähähiilistä rakentamista ja rakennuksia.
Raja-arvojen alittuminen voitaisiin varmentaa siten, että rakentamislain 118 §:n nojalla esitettäisiin rakentamisluvassa tai aloituskokouksessa sovitun rakennusvaiheen vastuuhenkilön, esimerkiksi rakennustöiden vastaavan työnjohtajan tai muun ammattilaisen, tehtäväksi tehdä merkintä rakennustyön tarkastusasiakirjan yhteenveto-osaan siitä, että rakennustyö vastaa ilmastoselvityksessä esitettyä ja rakennustyypille asetettu raja-arvo alittuu. Tarkastusasiakirjaan on merkittävä perusteltu huomautus, jos rakennustyössä poiketaan rakentamista koskevista säännöksistä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin edelleen niistä lähtökohdista, jotka määrittelisivät raja-arvojen antamista. Raja-arvojen asettamisessa on tärkeää, että rajat ovat rakentamisessa toteutettavissa aiheuttamatta kohtuuttomia taloudellisia tai muita vaikeuksia, että raja-arvosäädökset kohtelevat eri toimijoita rakentamisen eri tilanteissa riittävän yhdenvertaisesti ja että raja-arvojen asettamisella saavutetaan tavoiteltuja päästövähennyksiä. Pykälään lisättäisiin selkeytyksenä maininta, että raja-arvot eivät sisältäisi rakennuspaikan hiilijalanjälkeä johtuen osittain edellä mainituista seikoista. Samalla informatiivisista syistä tuotaisiin esiin elinkaarilaskennan perusperiaate siitä, ettei hiilijalanjäljestä tule vähentää rakennuksen tai rakennuspaikan hiilikädenjälkeä. Lähtökohtana olisi edelleen, että rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvojen olisi perustuttava rakennuksen laskennallisen elinkaaren aikana tapahtuvaan energian ja materiaalien kulutukseen.
Samalla pykälään ehdotetaan lisättävän asetuksenantovaltuuteen liittyvä perussäännös, jonka mukaan raja-arvoja annettaessa voitaisiin ottaa huomioon sellaiset erityistilanteet, joissa raja-arvojen alittaminen olisi rakennukseen, sen käyttötarkoitukseen tai sijaintipaikkaan liittyvien ominaispiirteiden taikka tämän lain 29 §:n mukaisten olennaisten teknisten vaatimusten teknisen ja toiminnallisen toteuttamisen vuoksi erityisen haastavaa. Lisäys mahdollistaisi esimerkiksi sellaisten erityistilanteiden huomioimisen, joissa ilmenisi tarvetta tehdä raja-arvoon erottelua sekä rakennuksen käyttötarkoitusluokan että sen muiden ominaispiirteiden, kuten esimerkiksi tavanomaista suuremman korkeuden, melualueella olevan sijainnin, asemakaavan muoto- tai julkisivuvaatimuksien, muuntojoustavuuden tai siirrettävyyden pohjalta. Joissakin tapauksissa esimerkiksi paloturvallisuus voisi edellyttää huomattavaa lisämateriaalin käyttöä tai lisäjärjestelmiä. Näillä voi olla merkittäviä tuotesidonnaisia päästövaikutuksia tietyissä rakennustyypeissä ja -korkeuksissa.
39 §. Rakennuksen elinkaariominaisuudet
. Pykälän
2 momentti
muutettaisiin siten, siitä poistettaisiin materiaaliselosteen laatimisvelvoite. Materiaaliseloste korvattaisiin kokonaan rakennustuoteluettelolla, josta säädettäisiin tarkemmin lain 38 §:ssä koskien rakennuksen vähähiilisyyttä. Materiaaliselosteen korvaavan rakennustuoteluettelon laatimisvelvoitteen soveltamisalaa ja luettelon sisältövaatimuksia ehdotetaan
samalla supistettavan siitä, mitä rakentamislaissa on säädetty ja hallituksen esityksessä (HE 139/2022) esitetty. Ehdotuksen myötä poistuisi velvoite luetella erillisessä materiaaliselosteessa tarkasti rakennusosien sisältämiä materiaaleja. Rakennustuoteluettelon laatimisvelvoite rajattaisiin ainoastaan sellaisiin rakennuksiin, joille on laadittava lain 38 §:n mukaisesti ilmastoselvitys. Ilmastoselvityksen laatimisvelvoite on ehdotettu poistettavan erillispientaloilta ja kaikilta laajamittaisesti korjattavilta rakennuksilta, joille ei täten jatkossa myöskään edellytettäisi tehtävän rakennustuoteluetteloa. Rakennustuoteluettelon sisältö säädettäisiin vähintään pääpiirustustasoon, mikä tarkoittaisi sitä, että sen tulisi perustua rakentamisluvan
asiakirjoihin. Muitakin tietoja voitaisiin toki edelleen käyttää. Käytettävissä ovat esimerkiksi tiedot rakennuksen energiaselvityksestä sekä kansallisen päästötietokannasta. Rakennustuoteluetteloa, sen laatimista ja päivittämistä on perusteltu tarkemmin lain 38 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Pykälään sisältyvä asetuksenantovaltuus siirrettäisiin ehdotuksen mukaisesti osaksi 38 §:ää.
42 §. Rakentamislupa. Ensimmäisen momentin
4 kohtaa selvennettäisiin tilapäisten tapahtumarakenteiden osalta. Rakentamislain valmistelun yhteydessä yleisörakennelman ajateltiin tarkoittavan kiinteitä, paikallaan pysyviä katsomoita, kuten esimerkiksi pesäpallostadionin kiinteää katsomoa. Yleisörakennelman ei valmistelun yhteydessä ajateltu tarkoittavan tapahtumiin liittyvien tilapäisten esiintymislavojen ja telttojen pystyttämistä. Niitä ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä luvittamaan rakentamisluvalla. Lisäyksellä varmistettaisiin, että rakentamislupaa ei edellytettäisi yksittäistä tapahtumaa varten pystytettävältä tapahtumarakenteelta, joka on käytössä enintään kahden kuukauden ajan. Rakentamislupaa ei edellyttäisi esimerkiksi kiertueella olevan artistin esiintymislavan tai sirkusteltan ja niihin liittyvän katsomon pystyttäminen.
43 a §.Puhtaan siirtymän sijoittamislupa.
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on seuraavat kirjaukset: ”Hallitus uudistaa kaavoitus-, rakennus- ja ympäristölupaprosesseja koskevia valituskäytäntöjä siten, että samasta asiasta voisi valittaa hallinto-oikeuteen vain kerran”.
”Teollisuuspuistoista tehdään yksi keino sujuvoittaa investointeja Suomeen. Teollisuuspuistolla tarkoitetaan muuta kuin tuulivoimaa varten rakennettua teollisuuden ja teolliseen toimintaan liittyvien toimintojen kaavaan merkittyä keskittymää. Edistetään teollisuuspuistojen rakentumista, olemassa olevien teollisuuspuistojen kehittymistä, alueen teollisuuden uusiutumista ja laajentumista kevennetyllä lupamenettelyllä tinkimättä ympäristövaikutuksista. Selkiytetään luvitusta myös teollisuuden muutoshankkeiden lupaprosessien ja lupien päivityksien kohdalla. Selvitetään mahdollisuus teollisuuspuistokohtaisiin ympäristövaikutuskiintiöihin ja ennakkoluvitukseen”.
”Investointiluvituksen sujuvuutta ja ennakoitavuutta parannetaan Suomen keskeisenä kilpailuetuna. Samalla huolehditaan luonnon monimuotoisuudesta ja ympäristövaatimuksista, hankkeiden sosiaalisesta hyväksyttävyydestä ja kansalaisten omaisuudensuojasta. Luvituksen sujuvuus on edellytys investointien syntymiselle ja erityisesti puhtaan talouden murrokselle. Siksi hallitus priorisoi sen keskeiset uudistukset ja saattaa ne voimaan viimeistään vuoden 2024 aikana vahvalla poikkihallinnollisella koordinaatiolla”.
Maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä on määritelty joitakin erityisiä tilanteita, joissa rakentamista on voitu helpottaa, kuten esimerkiksi yleiskaavan käyttäminen tuulivoiman rakentamiseen ja mahdollisuus alueelliseen poikkeamiseen. Käytännössä kaavoista valitetaan hallinto-oikeuteen erikseen ja luvista erikseen.
Puhtaan siirtymän sijoittamislupa voisi osaltaan toteuttaa hallitusohjelman kirjauksia. Puhtaan siirtymän teollisuushankkeen sijoittamislupaa voisi hakea esimerkiksi jalostavan teollisuuden puhtaan siirtymän investointeihin, mutta ei tuulivoimaan. Tuulivoiman rakentamista koskee rakentamislain 52 §.
Rakentamislain 43 § pitää sisällään mahdollisuuden hakea erikseen sijoittamislupaa, jolla on linkitys eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta (764/2019) ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin (252/2017). Sijoittamisluvan pohjalta luotaisiin erillinen puhtaan siirtymän sijoittamislupa, jolla puhtaan siirtymän teollisuushankkeen alueidenkäytöllinen tarkastelu voitaisiin tehdä prosessia sujuvoittaen ilman asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan myöntämisen perusteena. Vaikka sijoittamislupa voitaisiin käsitellä yhtä aikaa eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun mukaisten lupien kanssa, voitaisiin puhtaan siirtymän sijoittamislupaa käyttää instrumenttina myös sen ulkopuolella. Puhtaan siirtymän sijoittamisluvan ratkaisisi yhden luukun palvelusta poiketen kuitenkin aina kunta. Puhtaan siirtymän sijoittamislupa ei olisi ympäristönsuojelulakiin (527/2014) nähden esilupa, vaan kummankin luvan edellytysten täyttyminen ratkaistaisiin itsenäisesti.
Puhtaan siirtymän teollisuushankkeen määritelmä voisi koskea vain rajattua joukkoa rakentamishankkeita. Pykälän
2 momentissa
lueteltaisiin tyhjentävästi, mitä hankkeita puhtaan siirtymän sijoittamislupa voisi koskea. Luettelon 1–5 kohdat vastaisivat tuulivoimaa ja aurinkovoimaalukuun ottamatta ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (1144/2022) 2 a §:n mukaista luetteloa.
Luetteloon lisättäisiin implementoitava EU-säädös. Puhtaan siirtymän teollisuushankkeen määritelmä sisältäisi Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä annetun EU:n asetuksen (nettonollateollisuutta koskeva säädös) artiklojen 8a ja 8b mukaisille alueille tapahtuvan puhtaan siirtymän teollisuushankkeen rakentamisen.
Puhtaan siirtymän sijoittamislupa sisältäisi alueidenkäyttölain 54 §:n mukaisen säännöksen, jonka mukaan kenenkään elinympäristön laadulle ei saisi aiheuttaa sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua puhtaan energian siirtymän tarkoitus huomioon ottaen. Puhtaan energian siirtymän sijoittamisluvalla ei saisi myöskään asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka sijoittamisluvalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voitaisiin välttää.
Puhtaan siirtymän sijoittamisluvan vaikutukset olisi niin ikään selvitettävä samoin kuin asemakaavan vaikutukset selvitetään alueidenkäyttölain 9 §:n 2 momentin mukaisesti. Selvitettäviä asioita olisivat suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla puhtaan siirtymän sijoittamisluvalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Puhtaan siirtymän teollisuushankkeen olisi täytettävä kaikki YVA-direktiivin
Eräiden tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direk-tiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/52/EU (YVA-direktiivi).
vaikutukset.
Rakentamisluvan myöntäminen on oikeusharkintaa. Rakentamislupa koostuu rakentamislain 43 §:n mukaisesti alueidenkäytöllisten eli sijoittamisen edellytysten ja olennaisten teknisten vaatimusten eli toteuttamisen edellytysten tarkastelusta. Rakentamisluvan myöntämistä varten tarvitaan puhtaan siirtymän sijoittamisluvan lisäksi myös toteuttamisen edellytysten tarkastelu, joka voidaan tehdä vasta puhtaan siirtymän sijoittamisluvan ratkaisemisen jälkeen.
43 b §. Rakentamisluvan myöntäminen ennen tonttijaon laatimista ja tontin lohkomista.
Kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta annetun lain (1257/2010) 5 §:n mukaan Helsingin, Vantaan ja Turun kaupunkien asemakaava-alueilla rakennuslupa voidaan myöntää ennen tonttijaon laatimista ja tontin lohkomista. Rakentamisluvassa olisi tällöin määrättävä, ettei rakennusta saa ottaa käyttöön ennen kuin tontti on merkitty kiinteistörekisteriin. Kokeilulaki on ollut voimassa 1.1.2011 lähtien. Kokeilu on osoittanut, tällä tavoin on voitu yksinkertaistaa ja nopeuttaa rakennuslupakäsittelyä. Poikkeamispäätöksen tarve ennen rakennuslupaa on jäänyt pois silloin, kun tonttijakoa ei ole vielä laadittu eikä tonttia lohkottu. Kokeilulain hyvien kokemusten johdosta käytäntö ehdotetaan säädettäväksi pysyväksi käytännöksi ja laajennettavaksi koskemaan koko Suomen.
46 a §. Puhtaan siirtymän sijoittamisluvan edellytykset.
Puhteen siirtymän sijoittamisluvan edellytykset pohjautuvat kohtien 1–9 osalta rakentamislain 45 §:n sijoittamisen edellytyksiin muualla kuin asemakaava-alueella. Kohta 10 vastaisi rakentamislain 46 §:n 1 momentin 3 kohtaa. Lisäksi rakentamislain 44 §:n asemakaava-alueen sijoittamisluvan edellytysten mukaisesti säädettäisiin, että jos rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, rakentamisluvan myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että purkamisluvan rakentamislain 56 §:n mukaiset edellytykset täyttyvät.
Pykälän ensimmäisessä kohdassa ehdotettaisiin säädettäväksi, että rakennuspaikka olisi kooltaan vähintään 1 000 neliömetriä. Kunta voisi omassa rakennusjärjestyksessään nostaa pinta-alavaatimusta esitetystä 1 000 neliöstä.
Pykälän toisessa kohdassa säädettäisiin, ettei rakennuspaikalla saisi olla tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Näiden edellytysten täyttyessä voitaisiin rakennuspaikan jatkossakin katsoa olevan tarkoitukseen sovelias, rakentamiseen kelvollinen ja riittävän suuri.
Pykälän kolmannessa kohdassa säädettäisiin rakennuksen vähimmäisetäisyydestä kiinteistön rajasta. Säännös ilmaisisi vähimmäisetäisyyden suoraan lukuarvona sekä soveltamista koskevana viittauksena liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 44 §:n mukaiseen suoja-alueeseen ja 45 §:n mukaiseen näkemäalueeseen. Vaatimus neljän metrin etäisyydestä kiinteistön rajaan perustuu rakennusten paloturvallisuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen (848/2017) 29 §:n vaatimukseen rakennusten välisestä etäisyydestä. Sen mukaan palon leviämisen rajoittamisesta on huolehdittava rakenteellisin tai muilla keinoin, jos rakennusten välinen etäisyys on alle kahdeksan metriä. Jotta myöhemmin rakentava naapuri ei joutuisi tekemään tavallisuudesta poikkeavia rakenteellisia ratkaisuja rakennukseensa paloturvallisuuden varmistamiseksi, on vähimmäisetäisyyden kiinteistön rajasta oltava neljä metriä taikka ensin rakentavan on ennakoivasti huolehdittava paloturvallisuudesta esimerkiksi palomuurilla.
Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettua lakia (503/2005) muutettiin vuonna 2018 (572/2018). Lain 44 §:n mukaan rakennusta ei saa pitää maantien suoja-alueella, joka ulottuu 20 metrin etäisyydelle maantien ajoradan tai, jos ajoratoja on useampia, lähimmän ajoradan keskilinjasta. Erityisestä syystä voidaan tiesuunnitelmassa määrätyllä tiellä tai tienosalla osoittaa etäisyys 20 metriä lyhyemmäksi taikka pidentää etäisyyttä enintään 50 metriksi sekä enintään 300 metriksi tiehen kuuluvan varalaskupaikan kohdalla ja pituussuunnassa sen kummastakin päästä 750 metrin etäisyydelle ulottuvalla jatkeella. Lain 45 §:n mukaan maantien kaarrekohdassa taikka missä tiehen liittyy toinen maantie tai merkittävä yksityinen tie taikka maantien poikki kulkee rautatie, on rakennusten pitäminen kielletty suoja-alueen ulkopuolellakin sellaisella alueella, jolla näkemäalan vapaana pitäminen sitä rajoittavista esteistä on tarpeen liikenneturvallisuuden vuoksi.
Ratalakia (110/2007) muutettiin myös vuonna 2018 (998/2018). Ratalain 37 §:n mukaan rautatien suoja-alue ulottuu 30 metrin etäisyydelle radan raiteen tai, jos raiteita on useampia, uloimman raiteen keskilinjasta, jollei suoja-aluetta ratasuunnitelmassa erityisestä syystä supisteta tai laajenneta enintään 50 metriksi. Suoja-alueella ei saa pitää sellaista rakennusta, varastoa, aitaa taikka muuta rakennelmaa tai laitetta, josta tai jonka käytöstä voi aiheutua vaaraa tie- tai rautatieliikenteen turvallisuudelle taikka haittaa radanpidolle. Ratalain 38 §:n mukainen rautatien näkemäalue käsittää tasoristeyksessä olevan alueen, jolla näkemäalan vapaana pitäminen sitä rajoittavista esteistä on tarpeen liikenneturvallisuuden vuoksi. Näkemäalueella ei saa pitää sellaista rakennusta, varastoa, aitaa taikka muuta rakennelmaa tai laitetta, joka näkemäalaa rajoittamalla voi aiheuttaa vaaraa liikenneturvallisuudelle.
Niin ikään ilmailulakia (864/2014) muutettiin vuonna 2018 (965/2018). Ilmailulain 158 §:n mukaan mastoa, tuulivoimalaa, nosturia, valaistus-, radio- tai muuta laitetta, rakennusta, rakennelmaa tai merkkiä ei saa asettaa, järjestää tai kohdistaa siten, että sitä voidaan erehdyksessä pitää ilmailua palvelevana laitteena tai merkkinä. Rakennelma tai laite ei saa myöskään häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle. Sekaannusta, häiriötä tai vaaraa mahdollisesti aiheuttavan laitteen, rakennuksen, rakennelman tai merkin asettamiseen tarvitaan lentoestelupa, jos este:
1) ulottuu yli 10 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta ja sijaitsee lentopaikan, kevytlentopaikan tai varalaskupaikan kiitotien ympärillä olevan suorakaiteen sisällä, jonka pitkät sivut ovat 500 metrin etäisyydellä kiitotien keskilinjasta ja lyhyet sivut 2 500 metrin etäisyydellä kiitotien kynnyksistä ulospäin;
2) ulottuu yli 30 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta ja sijaitsee 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolella mutta kuitenkin enintään 45 kilometrin etäisyydellä ilmailulain 75 §:ssä tarkoitetun lentoaseman mittapisteestä;
3) ulottuu yli 30 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta ja sijaitsee 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolelta, mutta kuitenkin enintään 12 kilometrin etäisyydellä varalaskupaikan tai muun lentopaikan kuin ilmailulain 75 §:ssä tarkoitetun lentoaseman mittapisteestä;
4) ulottuu yli 60 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta ja sijaitsee 1–3 kohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella;
5) läpäisee lentoesterajoituspinnan; tai
6) esteellä on vaikutusta lentomenetelmien estevarakorkeuteen.
Lentoestelupaa ei tarvita lentopaikan pitäjän asettamille tai sen toimeksiannosta asetettaville laitteille, rakennuksille, rakennelmille tai merkeille.
Neljännen kohdan mukaan rakennuskohteen on sovelluttava rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täytettävä kauneuden, korkeatasoisen arkkitehtuurin tai sopusuhtaisuuden vaatimukset. Korkeatasoinen arkkitehtuuri liittyisi lähinnä vaativaan, erittäin vaativaan tai poikkeuksellisen vaativaan suunnittelutehtävään.
Viidennen kohdan mukaan rakennuspaikalle on oltava käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen. Kuudennessa kohdassa säädettäisiin vedensaannin, jäteveden ja huleveden hoitamisesta. Säännös, jonka mukaan teiden rakentaminen tai vedensaannin taikka viemäröinnin järjestäminen ei saa aiheuttaa kunnalle erityisiä kustannuksia sisältyisi ehdotetun pykälän seitsemänteen kohtaan. Erityisiä kustannuksia ei saisi aiheutua myöskään valtiolle. Pykälän kahdeksannessa kohdassa säädettäisiin, ettei rakentaminen saisi aiheuttaa haittaa naapurille eikä vaikeuttaa naapurikiinteistön rakentamista.
Pykälän yhdeksänneksi kohdaksi ehdotettaisiin vaatimusta, jonka mukaan rakentamisen olisi oltava sopivaa maisemalliselta kannalta eikä se saisi vaikeuttaa erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista. Kohdan tarkoituksena ei ole estää rakentamista asemakaavan ulkopuolella sijaiseville alueille, vaan esimerkiksi asumiseen tai taloudelliseen toimintaan liittyvä rakentaminen tulisi sovittaa osaksi ympäristöään. Maisemaan, luonnon- tai kulttuuriympäristöön liittyvät arvot samoin kuin virkistystarpeiden turvaaminen otetaan tavallisesti huomioon yleiskaavoituksessa, joten tällä lainkohdalla on niiden osalta lähinnä täydentävä ja toteava merkitys.
Säädettäväksi ehdotetaan, että kymmenennen kohdan edellytyksenä olisi, että rakentaminen olisi sopivaa yhdyskuntateknisten verkostojen ja liikenneväylien toteuttamisen sekä liikenneturvallisuuden ja palveluiden saatavuuden kannalta. Liikenneturvallisuuden kannalta keskeisiä näkökohtia olisivat jalankulun ja pyöräilyn tarpeiden turvaaminen sekä yksityisteiden ja tonttiliittymien kytkeytyminen maantieverkostoon. Palvelujen saavutettavuudella tarkoitettaisiin julkisten ja yksityisten palvelujen sijoittumista suhteessa asuinalueiden sijoittumiseen. Palvelujen saavutettavuus olisi yksi kriteeri, jonka perusteella uuden rakentamisen sijoittumisedellytyksiä voitaisiin harkita ja ohjata alueiden käyttöä palvelujen järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.
Yhdennentoista kohdan tarkoituksena on turvata Seveso III -direktiivin
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
13 artiklan huomioon ottaminen. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että suuronnettomuuksien ehkäisemisen ja niiden ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien seurausten rajoittamisen tavoite otetaan huomioon jäsenvaltioiden maankäytön suunnittelussa tai muissa asiaankuuluvissa toimintaperiaatteissa. Ne pyrkivät näihin tavoitteisiin valvomalla muun muassa uusien tuotantolaitosten sijoittamista ja tuotantolaitosten läheisyydessä toteutettavia uusia rakennushankkeita. Kohtaan ehdotetaan säädettäväksi, että vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmistavien, käsittelevien tai varastoivien tuotantolaitosten sijoittaminen olisi sopivaa ottaen huomioon sijoituspaikan ympäristön nykyinen ja tuleva alueidenkäyttölain mukaisessa oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus samoin kuin aluetta mahdollisesti koskevat kaavamääräykset.
Puhtaan siirtymän sijoittamisluvan edellytyksenä ei ole, että hankkeen olisi sijoituttava asema- tai yleiskaavan sallimaan paikkaan. Sijoittamisluvan edellytyksenä ei ole myöskään kaavasta myönnetty poikkeamislupa, vaan sijoittamisluvalla voidaan ohittaa kaavoitus.
56 §.Purkamisluvan edellytykset.
Purkamisluvan myöntäminen säädettäisiin selvyyden vuoksi suoraan kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Koska rakennusvalvonta voisi myöntää luvan rakennuksen purkamiseen, kysymyksessä olisi tarkoituksenmukaisuusharkinta. Velvollisuutta luvan myöntämiseen ei olisi, vaan rakennusvalvontaviranomainen voisi käyttää harkintavaltaa.
Rakennuksen, jota ei olisi suojeltu lain nojalla, voisi purkaa asema-, yleis- tai maakuntakaavan sen salliessa. Kaava ei kuitenkaan saisi olla vanhentunut eli vanhempi kuin 13 vuotta. Kaavoittamattomalla alueella sekä alueella, jonka kaava olisi vanhempi kuin 13 vuotta, rakennuksen purkaminen ei saisi aiheuttaa haittaa tulevalle kaavoitukselle tai alueidenkäytön muulle järjestämiselle eikä vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.
Purkamislupa voitaisiin myöntää
3 momentin
mukaan muun kuin suojellun rakennuksen purkamiseen aina tilanteessa, jossa rakennukselle ei olisi enää osoitettavissa käyttötarkoitusta ja purettavaksi aiottu rakennus olisi huonokuntoinen eikä sen korjaaminen olisi enää kustannustehokasta. Purkaminen voisi tulla kysymykseen, jos rakennus lisäksi sijaitsisi kunnassa, jossa rakennukset ovat menettäneet suurimman osan arvostaan eikä esimerkiksi pankista saisi enää lainaa rakennuksen korjaamiseen. Kaikkien edellä mainittujen kolmen edellytyksen pitäisi täyttyä yhtä aikaa. Olennaista rakennuskohteen purkamiselle tällä perusteella olisi se, että purkaminen johtaisi purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrättämiseen. Pienikin määrä riittäisi kriteerin täyttymiseen. Kiertotalousnäkökulman huomioon ottaminen olisi olennaista erityisesti tilanteissa, joissa olisi taloudellisesti järkevää hyödyntää purkujäte esimerkiksi kaupunkirakennetta tiivistettäessä. Kaavalla tai lain nojalla jo suojellun rakennuksen purkaminen tällä perusteella ei olisi mahdollista. Sen sijaan tällä perusteella purkaminen olisi mahdollista, vaikka kaavoittamattomalla alueella purkaminen voisi aiheuttaa haittaa tulevalla kaavoitukselle tai alueidenkäytön muulle järjestämiselle taikka purkaminen voisi vaikeuttaa rakennetun ympäristön tulevaa suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.
Rakennuksesta olisi pidettävä huolta rakentamislain 140 §:n mukaisesti. Jos suojeltu rakennus olisi kuitenkin vaarallisen huonossa kunnossa, voisi rakennuksen omistaja hakea purkamista varten poikkeamislupaa. jolloin kunta harkitsisi, olisiko purkamiselle erityinen syy. Kaavassa tai muun lain nojalla suojellun rakennuksen purkaminen edellyttää normaalisti poikkeamislupaa tai kaavan muuttamista.
Vuosikirjapäätös KHO 2021:185 koski Valkeakosken tehdasaluetta, joka kuului osana Museoviraston inventoiman valtakunnallisesti merkittävän rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) kohteeseen. Vuonna 2017 hyväksytyssä maakuntakaavassa oli laaja aluerajausmerkintä (RK), joka koski muun ohella edellä mainittua RKY-aluetta. RK-merkintään liittyi suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa rakentamisessa ja käytössä oli varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Alueen rakennuksia ja rakennelmia ei ollut suojeltu. Vuosikirjapäätöksen KHO 2021:185
lopputulokseen, jossa purkamisluvan myöntämiselle ei ollut esteitä, vaikutti paitsi kunnan haluttomuus laatia alueelle rakennusten säilymistä turvaavaa suojelukaavaa, myös rakennusten merkittävästi heikentynyt kunto ja vaikeudet löytää tilojen ominaisuuksien vuoksi käyttäjää, joka olisi voinut ylläpitää rakennuksia. Vakiintuneen käytännön mukaisesti rakentamislain purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole luoda rakennusten purkamista rajoittavaa järjestelmää, vaan varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa kaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä. Vakiintunutta oikeuskäytäntöä kuvaavat myös tapaukset KHO 2021:82 ja KHO 2020:158. Tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain aikaista vakiintunutta käytäntöä on tarkoitus jatkaa.
Rakennus voidaan suojella kaavalla tai lain nojalla. Jos rakennusta ei ole suojeltu, sen saa lähtökohtaisesti purkaa, kunhan kaava ei ole vanhentunut. Kaavoituksessa selvitetään rakennusten mahdollinen suojeluntarve. Tarkoituksena olisi varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia saataisiin ratkaistua kohtuullisessa ajassa kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisella suojelupäätöksellä (KHO 2002:73 ja 74). Asemakaavan ajanmukaisuus voi nousta kysymykseksi purkamislupaa harkittaessa muun muassa yleispiirteisen kaavan ohjausvaikutuksen tai kulttuuriympäristön arvoja koskevan inventoinnin perusteella ja voidaan olla tilanteessa, jossa on syytä ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneen asemakaavan uudistamiseksi. Rakennusten suojeleminen kaavoituksen keinoin on asemakaava-alueella ensisijaista suhteessa rakennusperintölain mukaiseen suojeluun.
Pykälän
4momentin
mukaan kunta voisi myöntää luvan purkaa asemakaavalla suojellun, kunnan tai kuntaomisteisen yhtiön omistaman rakennuksen, jos rakennus ei olisi enää teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavissa, purkaminen johtaisi joko purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen, eikä rakennus olisi valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä. Kaikkien edellytysten olisi täytyttävä yhtä aikaa. Kunnan tai kuntaomisteisen yhtiön olisi pitänyt omistaa rakennus vähintään kymmenen vuotta ennen purkamisluvan myöntämistä. Tällä pyrittäisiin estämään se, että rakennuksia myytäisiin kunnalle lähinnä purkamista varten.
Teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavuudella tarkoitettaisiin rakentamislain 37 §:ssä mainittuja asioita. Teknisesti toteutettavalla tarkoitetaan ratkaisua, joka suunnitellaan ja toteutetaan siten, että muun muassa kosteustekniset, palotekniset, äänitekniset sekä sisäilmasto-olosuhteiden ominaisuudet eivät heikkene. Toiminnallisesti toteutettavalla ratkaisulla tarkoitetaan ratkaisua, jonka seurauksena rakennuksen käyttäminen aiottuun käyttötarkoitukseensa ei merkittävästi heikkene verrattuna alkuperäiseen ratkaisuun. Taloudellisesti toteutettavalla tarkoitetaan tarkastelun perusteella kustannustehokkaasti toteutettavissa olevaa ratkaisua. Näitä edellytyksiä sovelletaan teknisten vaatimusten täyttämisessä. Rakennuksen purkaminen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa RKY-merkinnällä varustettu koulu tai päiväkoti olisi niin huonossa kunnossa, ettei sitä saa käyttää.
Rakennuksen tai alueen valtakunnallinen tai maakunnallinen merkittävyys voi käydä ilmi useista eri lähteistä. Arvo voi perustua inventointiin, erilaisiin selvityksiin, asiantuntijan tai viranomaisen lausuntoon tai päätökseen. Valtakunnallisella merkittävyydellä tarkoitetaan asemaa, joka kohteella on, kun se on arvioitu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi koko maan laajuisen tarkastelun perusteella. Maakunnallisella merkittävyydellä tarkoitetaan asemaa, joka kohteella on, kun se on arvioitu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi maakunnan laajuisen tarkastelun perusteella. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit, jotka koskevat valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY) muodostavat tietopohjan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaisten kulttuuriympäristön arvojen huomioimiselle rakennetussa ympäristössä. Merkittävä osa maakunnallisesti merkittävien rakennusten ja alueiden inventoinneista laaditaan maakuntakaavoituksen taustaselvitysten yhteydessä. Kulttuuriympäristöselvityksiä tehdään myös muilla kaavatasoilla ja maakunnallinen arvo voi tulla esiin myös rakennushistoriaselvityksessä. Kuten valtakunnallisten arvojen kohdalla, maakunnallinen merkittävyys voi ilmetä myös asiantuntijan tai viranomaisen lausunnosta (esimerkiksi alueellinen vastuumuseo tai Museovirasto). Näin ollen kaavamerkintä ja kaavamääräys tai rakennussuojelupäätös voi maakunnallisen merkittävyyden osalta perustua kyseiseen lausuntoon. Valtakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat esimerkiksi Eduskuntatalo, Finlandia-talo, Turun tuomiokirkko, Helsingin rautatieasema, Jokioisten kartano, Vaasan korkeakoulualueen rakennukset, Nurmijärven Kiljavan sairaala ja Paimion parantola. Maakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat esimerkiksi Lauttasaaren kartano, Villa Solkulla Espoo, Skogsterin tavaratalo Hämeenlinna, Jyväskylän Pyhän Olavin kirkko, Laukaan Kuhankosken 1920-luvun laitosrakennukset, Hattulan vanha kirkko.
Viides momentti
sisältää liitynnän jätelakiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Rakennusalan kiertotaloutta on lisättävä ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta. Purkaminen on järjestettävä niin, että mahdollisimman moni rakennustuote on käytettävissä uudelleen tai kierrätettävissä.
59 §. Lupa vähäiseen poikkeamiseen rakentamisluvan ja loppukatselmuksen yhteydessä
. Pykälässä säädettäisiin edelleen kunnan oikeudesta myöntää lupa poiketa vähäisessä määrin rakentamista koskevasta määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että luvan voisi myöntää myös tämän lain 122 §:n tarkoittamassa loppukatselmusvaiheessa. Lisäys pykälän otsikkoon esitetään tehtäväksi sen vuoksi, että esityksen mukaan tiettyjen olennaisten teknisten vaatimusten toteutuminen osoitetaan vasta loppukatselmusvaiheessa, ei vielä rakentamislupaa haettaessa. Esimerkiksi rakennuksen vähähiilisyyttä ohjaavien uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvojen alittuminen olisi osoitettava ilmastoselvityksellä vasta loppukatselmusvaiheessa, kun rakennus on valmistunut. Raja-arvon alittumista ei esityksen mukaisesti todennettaisi rakentamislupavaiheessa, minkä vuoksi kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle olisi syytä varata mahdollisuus myöntää vähäinen poikkeama määräykseen, kuten raja-arvon vähäiseen ylittämiseen, myös loppukatselmusvaiheessa. Muutoin ei ole esitetty laajennuksia tai tarkennuksia 59 §:n mukaiseen kunnan oikeuteen, vaan se ainoastaan ulotettaisiin saman sisältöisenä loppukatselmusvaiheeseen. Jatkossakin olisi lain mukaisesti otettava huomioon se, mitä lain 57 §:ssä poikkeamisesta säädetään. Rakennuksen teknisiä ja niitä vastaavia ominaisuuksia koskevan vähäisen poikkeamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei poikkeaminen vaaranna rakentamiselle asetettujen keskeisten vaatimusten täyttymistä.
61 §.Rakentamislupahakemus.
Pykälän
1 momentin
toinen kohta muutettaisiin siten, että rakennuksen rakennussuunnitelmia vastaava suunnitelmamalli tai tiedot koneluettavassa muodossa laadittaisiin pääpiirustustasoisena. Pääpiirustukset on vakiintunut termi suunnitelmille, joiden pohjalta viranomainen arvioi luvan myöntämisen edellytyksiä. Kolmiulotteista rakennuksen suunnitelmamallia voidaan hyödyntää rakentamisen edellytysten koneellisessa tarkistamisessa. Esimerkiksi mallista voidaan tutkia täyttääkö suunnitelma voimassa olevat rakentamismääräykset ja alueen kaavan vaatimukset. Poikkeamistarpeet pystytään käsittelemään koneellisesti. Tämä sujuvoittaa rakentamisluvan käsittelyä. Pääpiirustukset on yläkäsite rakennussuunnitelmalle, johon kuuluvat asemapiirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirustukset. Rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä on annettu ympäristöministeriön asetus 12.3.2015 (216/2015). Asetus säätää pääpiirustusten sisällöstä ja esitystavasta seuraavasti: ”Rakennuslupahakemuksen liitteenä oleviin pääpiirustuksiin on sisällyttävä riittävät tiedot sen arvioimiseksi, täyttävätkö ne rakentamista koskevat säännökset ja määräykset sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.” Lisäämällä kohtaan pääpiirustustason tarkennus pyritään välttymään siltä, ettei rakentamisluvassa edellytettäisi laajempia tai tarkempia suunnitelmatietoja, kuin luvan arvioimiseksi on tarpeen. Lisäksi pyritään välttymään siltä, että tietomallin tiedot ja rakennussuunnitelmaan sisältyvät pääpiirustuksen tiedot tuotettaisiin kahdella erillisellä päällekkäisellä prosessilla. Rakennussuunnitelma on tarkoituksenmukaista tuottaa yhdellä ohjelmistolla, josta viedään rakentamislupahakemuksessa tarvittavat otteet pääpiirustuksiksi ja suunnitelmamalliksi ja muiksi koneluettaviksi tiedoiksi.
Rakennuksen suunnitelmamallin olisi sisällytettävä vähintään samat tiedot kuin rakennussuunnitelmaan sisältyvät pääpiirustukset. Jos pääpiirustukset ja suunnitelmamalli poikkeaisivat toisistaan, pääpiirustusten tiedot ovat ensisijaisia ja hierarkiassa mallin edellä. Suunnitelmamalli on toimitettava rakentamislupahakemuksen liitteenä vain, jos rakennussuunnitelmaan sisältyvät pääpiirustukset on tuotettu tietomallityökaluilla. Muuten suunnitelmamallin tiedot toimitetaan muussa koneluettavassa muodossa. Muu koneluettava muoto on esimerkiksi määrämuotoinen luettelo rakennuksen rakennussuunnitelman sisältämistä keskeisistä tiedoista. Muista luvanvaraisista rakennuskohteista kuin rakennuksista ei välttämättä laadita rakennuksille ominaisia suunnitelmia. Tällöin olisi riittävää, että lupaviranomainen saisi kulloinkin tarkoituksenmukaisella tavalla laaditun selvityksen kohteesta ja sen vaikutuksista ympäröivään alueeseen. Selvitys voi olla laadittu tietomallina tai muulla havainnollisella tavalla. Pääpiirustusten varmentamista koskevaksi allekirjoitukseksi voitaisiin katsoa myös sähköinen tunnistautuminen.
Pykälän 1 momentin 2) kohdassa edellytetty suunnitelmamalli olisi toimitettava rakentamislupahakemuksen liitteenä vain, jos rakennussuunnitelmat tai rakennuspiirustukset olisi tuotettu tietomallityökaluilla. Yleisimmät käytössä olevat työkalut ovat ArchiCAD, Revit ja Vertex. Koska kyseessä on julkishallintoon rakennuslupahakemuksen liitteeksi toimitettava asiakirja, olisi sen oltava pitkäaikaissäilytykseen kelpaava tiedostomuotoinen asiakirja. Arkistolaitos on toistaiseksi hyväksynyt rakennuslupahakemuksen liitteeksi hyväksyttävän asiakirjan avoimeen formaattiin ja standardiin perustuvaksi muodoksi IFC4.0, johon toimitettava asiakirja on tallennettava. Tunnistetiedoiltaan ja sisällöltään suunnitelmamallin on sisällettävä vähintään samat tiedot kuin rakennussuunnitelmat ja rakennuspiirustukset.
Pääpiirustustasoisen suunnitelmamallin vaihtoehtona olisi tietojen toimittaminen koneluettavassa muodossa. Tietojen sisältö ja käyttötarkoitukset, jotka rakentamisen yhteydessä olisi toimitettava julkishallinnon eri viranomaisten käyttöön, määritellään eri laeissa tai säännöksissä. Nykyisin tärkein rakentamisesta kunnista valtionhallintoon välitettävä tietokokonaisuus ovat rakennus- ja huoneistotiedot.
Koneluettavalla muodolla tarkoitettaisiin tiedonhallintalain (488/2023) 2 §:n 14-kohdan mukaan tiedostomuotoa, jonka rakenne mahdollistaa sen, että ohjelmistot pystyvät helposti yksilöimään, tunnistamaan ja poimimaan siitä tietoaineistoja, yksittäisiä tietoja sekä niiden rakenteita. Rakentamislain 73 §:ssä on säädetty, että kunnan on toimitettava rakennuksen suunnitelmamalli, rakennuksen toteumamalli ja tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmään yhteentoimivassa ja koneluettavassa muodossa siten, että ne ovat muiden viranomaisten saatavilla rajapintoja käyttäen.
Tämä koskisi toimitettavan koneluettavan tiedon lisäksi tietomallimuotoista tietoa. Jos kunnalla olisi valmiudet luotettavasti lukea tiedot suunnitelmamallin kolmiulotteisesta suunnitelmasta, rakentamishankkeeseen ryhtyvän ei tarvitsisi toimittaa kuntaan erillistä koneluettavaa tiedostoa vaadittavista tiedoista. Kunnat ovat alkaneet kehittää lupa-asiointijärjestelmiään, jotta suunnitelmamallien tietoja voitaisiin mahdollisimman paljon hyödyntää lupaprosessissa.
Rakentamislupahakemukseen tarvitaan selvitys siitä, että luvan hakija hallitsee rakennuspaikkaa kokonaisuudessaan. Tällä pyritään välttämään haasteellisia juridisia tilanteita, joihin omistussuhteen epäselvyyden vuoksi saatettaisiin joutua. Rakennuspaikan hallinta on tavallisesti selvä ja yksiselitteinen asia, mutta voi toisinaan aiheuttaa haastaviakin tilanteita. Esimerkkinä koko rakennuspaikan hallinnasta voisi mainita korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO 2011:84. Rakentamishankkeen moninaisuus huomioon ottaen tarvitaan säännös, joka mahdollistaa tapauskohtaisesti edellyttää lupahakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavia olennaisia muitakin selvityksiä kuin pykälässä erikseen mainittuja.
Muita selvityksiä rakennusvalvontaviranomainen voisi edellyttää vain perustellusta syystä.
Rakennusvalvontaviranomainen voi pyytää hakijaa täydentämään rakentamislupahakemusta ja sen liitteitä vain perustellusta syystä. Syyn tulee liittyä rakentamislupahakemuksen käsittelyyn ja sen käsittelyssä vaadittaviin tietoihin.
Rakennusvalvonnan on erotettava toisistaan neuvonta ja ohjaus sekä normienmukaisuuden valvonta. Neuvonta ja ohjaus ovat osaamiseen perustuvaa vapaaehtoisesti noudatettavaa rakennusvalvonnan tehtäviin kuuluvaa toimintaa. Se merkitys korostuu, jos hakijana on kertarakentaja, jolla ei ole alan koulutusta tai kokemusta. Normien mukaisuuden valvonta taas käsittää rakennusvalvonnan velvollisuuden puuttua julkisen edun kannalta olennaisiin rakentamislain tai sen perusteella annettujen määräysten vastaisuuksiin. Lisäksi rakennusvalvontaviranomaisen on annettava ratkaisu hakijan esittämään perusteltuun hakemukseen määräyksistä poikkeamiseen.
Rakentamisen normit vaihtelevat sisällöltään ja tarkkuudeltaan. Usein kaavat ja normit ovat sisällöltään ja sanmuodoltaan väljiä ja antavat mahdollisuuden useisiin tulkintoihin. Tällöin rakentamislupakäsittelyssä on hyväksyttävä hakijan esittämä ratkaisu, ellei se ole selkeästi säännöksen vastainen. Hyvän rakennustavan osalta rakennusvalvonnan mahdollisuus puuttua suunnitelmien sisältöön muutoin kuin neuvonnalla ja ohjauksella on vielä rajatumpi. Rakennusvalvonnan tehtävänä ei ole yleisesti valvoa rakentamismääräysten noudattamista. Rakennusvalvonta valvoo määräysten noudattamista vain pistokoemaisesti. Rakentamislupapäätös ei sellaisenaan merkitse oikeutta poiketa kaavamääräyksistä tai rakentamisen normeista, vaan poikkeamisista on aina tehtävä erillinen hakijan esittämä perusteltu päätös. Vastuu suunnitelmien normien ja hyvän rakennustavan mukaisuudesta on yksiselitteisesti hakijalla ja suunnittelijoilla.
Rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta edellyttävät, että rakennuskohteen rakennussuunnitelmista toimitetaan tietomalli tai tiedot koneluettavassa muodossa. Tietomallin tai tietojen koneluettavuuden avulla voidaan myös täyttää ne rakennuskohteen elinkaareen liittyvät tietotarpeet, joilla varmistetaan rakennuksen käytönaikaisen huollon ja korjaamisen dokumentointi.
Rakennuksen perustamis- ja pohjaolosuhteet ovat olennainen lähtökohtatieto rakennuksen suunnittelulle. Ilmastonmuutoksen mukanaan tulevat sääolojen muutokset korostavat entisestään tarvetta selvittää huolellisesti tarvittavat toimenpiteet, jotta rakennuksen perustukset toteutetaan kestävästi ja ottaen myös huomioon rakennuspaikkaan mahdollisesti liittyvät riskilliset olosuhteet.
Energiaselvitys on keskeinen keino osoittaa määräysten edellyttämien energiatehokkuusvaatimusten täyttyminen. Kun rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain (50/2013) mukaan tarvitaan energiatodistus, on se myös esitettävä rakentamislupaa haettaessa. Ainoastaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen energiatodistusrekisterissä sähköisesti allekirjoitettu energiatodistus on kelvollinen. Energiaselvitys, mukaan luettuna energiatodistus, on päivitettävä ennen rakennuksen käyttöönottoa, jos lupavaiheen energiaselvityksen perusteena oleviin suunnitelmiin on tullut muutoksia.
Ehdotuksessa esitetään sujuvoitettavan rakentamislupahakemusmenettelyä siten, että uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvon alittuminen olisi osoitettava ilmastoselvityksellä vasta loppukatselmusvaiheessa. Ilmastoselvitystä ei tarvitsisi esityksen mukaan esittää rakentamislupaa haettaessa, minkä vuoksi tästä pykälästä poistettaisiin sitä koskeva maininta.
Ehdotuksessa esitetään muutettavaksi rakentamislakia niin, että lain 39.2 §:n mukainen rakennuksen materiaaliseloste korvattaisiin pääpiirustasoisella rakennustuoteluettelolla. Luettelosta säädettäisiin tarkemmin osana vähähiilisyyttä sääntelevää lain 38 §:ää. Tämän takia tässä pykälässä mainittu materiaaliseloste korvattaisiin rakennustuoteluettelolla. Rakentamislupavaiheessa olisi laadittava vähintään pääpiirustustasoinen rakennustuoteluettelo, joka olisi myös päivitettävä keskeisten muutosten osalta rakennuksen loppukatselmusta varten. Rakennustuoteluettelo laadittaisiin silloin, jos rakennukselle olisi laadittava ilmastoselvitys. Rakennustuoteluettelo olisi toimitettava, ilmastoselvityksestä poiketen, jo rakentamislupaa haettaessa eritoten siitä syystä, että sitä voitaisiin poikkeustilanteissa hyödyntää valmiuslain mukaiseen välttämättömän rakentamisen turvaamiseen ennen kaikkea rakennustuotteiden ostoluvan kannalta. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä olisi tarkastaa, että luettelo on asianmukaisesti laadittu.
Rakennuspaikan terveellisyyden ja korkeussuhteiden selvittäminen on edellytys sille, että rakennus voidaan suunnitella ja toteuttaa kosteusvauriot välttäen. Rakennuspaikan tietoja tarvitaan myös suunniteltaessa määräysten edellyttämää rakentamishankkeen kosteudenhallintaselvitystä.
Korjausrakentamisessa on tärkeää selvittää riittävän varhaisessa vaiheessa rakennuksen kunto, jotta korjaustyön suunnittelu perustuu todellisiin lähtötietoihin. Tavallista on, että vaativammissa korjaushankkeissa paljastuu työn aikana seikkoja, joita ei kaikkia ole voitu ennakoida. Tämä ei kuitenkaan vähennä rakennuksen kunnon etukäteisselvittämisen tärkeyttä. Mitä tarkemmin tiedot ovat etukäteen selvillä, sitä paremmin pystytään muun muassa korjaushankkeen yksityiskohdat ja myös kustannukset ennakoimaan.
Mikäli rakentamislupaan liittyy merkittävää purkamista, on tehtävä tältä osin purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys.
Pykälän viimeinen momentti säilyisi nykyisellään ja sisältäisi ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuutuksen täsmentää pääpiirustusten ja selvitysten sisältöä ja esitystapaa sekä tietomallimuotoisia suunnitelmia. Asetuksenantovaltuutuksen olisi tarkoitus yhdenmukaistaa ja sujuvoittaa lupakäytäntöjä eri rakennuslupaviranomaisissa.
62 §. Sijoittamislupahakemus.
Pykälään tehtäisiin tekninen korjaus. Sana ”massasta” muutettaisiin sanaksi ”massoittelusta”, josta selvästikin on kysymys.
63 a §. Kuuleminen ja tiedottaminen puhtaan siirtymän sijoittamisluvasta.
Puhtaan siirtymän sijoittamislupahakemukseen liittyvä kuulemista ja tiedottamista koskeva sääntely pohjautuu rakentamislain 63 ja 64 §:in säännöksiin rakentamislupaan, poikkeamislupaan ja maisematyölupaan liittyvästä kuulemisesta.
Kunnan tehtävänä olisi ilmoittaa puhtaan siirtymän sijoittamislupahakemuksen vireille tulosta sekä kuulla naapureita ja niitä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin rakentamishanke voisi huomattavasti vaikuttaa. Luvan hakija voisi halutessaan esittää selvityksen naapureiden kuulemisesta. Tällöin viranomainen arvioisi selvityksen luotettavuuden hallintolakia noudattaen. Ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki edellyttää laajempaa kuulemista, joten näissä tapauksissa mahdollisuus mielipiteen esittämiseen hakemuksesta olisi varattava myös kunnan jäsenille ja osallisille. Luvan hakijan velvoite tiedottaa lupahakemuksen vireilläolosta rakennuspaikalla koskisi myös puhtaan siirtymän sijoittamislupaa. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksi kuulemisesta ja tiedottamisesta samoin kuin muidenkin lupamuotojen osalta.
68 a §. Määräaika rakentamislupahakemuksen käsittelylle ja seuraamukset määräajan laiminlyömisestä.
Rakennusvalvontaviranomaiselle säädettäisiin kolmen kuukauden määräaika rakentamislupahakemuksen käsittelyyn. Poikkeuksellisen vaativan rakentamishankkeen rakentamislupahakemus ja puhtaan siirtymän sijoittamislupahakemus olisi ratkaistava kuuden kuukauden kuluessa. Aika alkaisi kulua siitä, kun rakentamislupahakemus liitteineen on vireille pantu rakennusvalvonnassa ja liitteet mahdollistavat hakemuksen käsittelyn sekä päättyisi lupapäätöksen antamiseen.
Määräaika rakennusvalvonnan käsittelylle kattaisi kaikki hakemuksen valmistelun toimenpiteet, joissa rakennusvalvonta on prosessin omistajana. Jos rakentamisluvan käsittelyyn liittyy varsinaisesta lupaprosessista irrallisia prosesseja, kuten esimerkiksi kesken oleva YVA-menettely, luonnon- tai rakennussuojeluun tai muu erillislakien vaatimuksiin liittyvä prosessi, ne otetaan tarvittaessa huomioon määräaikaa laskettaessa. Määräaika kattaa kaikki lausunnot, jota päätöksentekijä hankkii oman päätöksentekonsa tueksi esimerkkinä kaupungin sisäiset ja pelastuslaitoksen lausunnot. Näiden osalta rakennusvalvonnalla on prosessin omistajana velvollisuus kiirehtiä lausuntoja erityisesti, jos ne ovat pakollisia rakentamisluvan käsittelylle. Rakentamisluvan käsittelyyn saattaa myös liittyä rakennusvalvonnan sisäisiä prosesseja, jotka sisältyvät lupahakemuksen käsittelyaikaan. Useissa isoissa kaupungeissa on esimerkiksi kaupunkikuvallisia ja teknisiä toimielimiä. Rakentamislaki ei tunne niitä, mutta niiden kannanotoista voi olla hyötyä hakijalle hänen kehittäessään hanketta. Näiden sisäisten toimielinten kannanotot ovat ohjausta ja neuvontaa, mutta eivät hakijaa sitovia. Sisäisten toimielinten käsittelyt tai käsittelyajat eivät ole peruste määräajan pidentämiselle. Suurissa kaupungeissa on lupapäättäjillä tai esittelijöillä yleensä riittävä pätevyys lupahakemuksen käsittelyyn itsenäisesti.
Suunnittelutehtävän vaativuudeltaan poikkeuksellisen vaativien ja erityisen vaativien sekä puhtaan siirtymän rakentamishankkeiden lupahakemukset ja lupaprosessit voivat usein sisältää lupakäsittelyaikaa pidentäviä seikkoja. Hankkeet ovat vaikutuksiltaan, merkittävyydeltään ja vaativuudeltaan sellaisia, jotka edellyttävät myös rakennusvalvonnalta enemmän aikaa lupakäsittelyssä. Tämän vuoksi määräaika rakentamisluvan käsittelylle näissä lupahakemuksissa olisi kuusi kuukautta.
Rakentamislain 61 §:n mukaan rakentamislupahakemukseen on liitettävä rakennuskohteesta ja sen laajuudesta riippuen lainkohdan mukaiset liitteet. Vaadittavien rakennuskohdekohtaisten liitteiden määrä on varsin vakiintunut. Määräaika alkaisi kulua, kun kaikki pakolliset liitteet on toimitettu rakennusvalvontaan. Epäselvissä tilanteissa hakijan on syytä todeta, milloin tarvittavat liitteet on toimitettu ja määräajan laskenta alkaa. Samoin rakennusvalvonnan on joutuisasti ilmoitettava, mikäli jokin välttämätön liite puuttuu.
Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa yleisen edun kannalta kaavoituksen noudattamista ja rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä rakentamislaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Rakentamisluvan myöntämisessä on keskeistä huolehtia rakennuksen kaavanmukaisuudesta ja rakentamislain 5 §:ssä tarkoitetuista rakentamisen ohjauksen lähtökohtien toteutumisesta. Pääsuunnittelija ja rakennussuunnittelija vastaavat suunnitelmien ja pääpiirustusten rakentamislain ja sen perusteella annettujen määräysten mukaisuudesta. Lupahakemuksesta ja toimitetuista liitteistä ilmenee lähtökohtaisesti lupakäsittelylle tarpeelliset tiedot.
Rakennusvalvonta voi vaatia perustellusta syystä täydentämään hakemusta tai sen liitteitä. Lisäksi rakennusvalvonta voi perustellusta syystä pistokoeluonteisesti pyytää toimitettuihin asiakirjoihin täydennyksiä tai erityisestä syystä pyytää myös täydentäviä liitteitä. Nämä pyynnöt eivät kuitenkaan pysäytä määräajan kulumista, elleivät pyynnöt ole olennaisia lupahakemuksen käsittelyn jatkamisen kannalta.
Rakennuslupaprosessi on vain osa koko luvitusprosessia. Joissain kunnissa on mahdollista saattaa samanaikaisesti sekä rakennuslupa että tarvittava poikkeamispäätös vireille. Tällöin poikkeamispäätöksen odottaminen kasvattaa näennäisesti käsittelyaikaa, vaikka hakijan kannalta käsittelyn kokonaisaika (poikkeamispäätös ja rakennuslupa) jää lyhyemmäksi verrattuna siihen, että asiat käsiteltäisiin eri aikaisesti, eli ensin odotettaisiin poikkeamispäätös, jonka jälkeen vasta rakennuslupa kirjattaisiin käsiteltäväksi. Tämän tyyppiset seikat on otettava huomioon lupakäsittelyaikaa lisäävinä tekijöinä.
Lupamaksun palautus olisi 20 prosenttia kultakin viivästyksen kuukaudelta. Lupamaksu määrätään yleensä taksaan perustuen rakentamislupapäätöksen yhteydessä. Kunnan olisi oma-aloitteisesti suoritettava palautus, ellei viivästys ole aiheutunut hakijasta. Kunta voisi myös huomioida viivästyksen aiheuttaman maksunpalauttamisen alentamalla lupamaksua laskutuksen yhteydessä. Näyttö siitä, että yli kolmen kuukauden viivästys on johtunut hakijasta, olisi rakennusvalvonnalla.
Usein hakija itse pyytää hakemuksen keskeytystä. Hakijasta riippuvan muun syyn tulee olla niin olennainen, että rakennusvalvonta ei miltään osin ole voinut jatkaa lupahakemuksen käsittelyä.
69 §.Erityissuunnitelman toimittaminen.
Pykälä muutettaisiin vastaamaan pitkälti maankäyttö- ja rakennuslain 134 a §:ää. Rakentamislain lähtökohtana oli, että rakennusvalvontaviranomainen ei voi vaatia erityissuunnitelmia. Jos rakentamishankkeeseen ryhtyvä tai pääsuunnittelija toteaa, että jokin erityissuunnitelma tehdään, se on myös toimitettava rakennusvalvontaviranomaiselle. Rakennusvalvonnan työssä on keskeistä määritellä eri suunnitelmien vaativuus ja valvoa, että kyseisellä suunnittelijalla on lain vaatima kelpoisuus tehtävään. Suunnitelmien toimittamisella varmistetaan, että suunnitelma on tehty asianmukaisesti ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Rakennusvalvonnan tehtävänä on valvoa suunnitelmien sisältöä vain pistokoeluonteisesti ja puuttua havaitsemaansa selkeään rakentamismääräysten vastaisuuteen. Lisäksi rakennusvalvontaviranomainen tekee päätökset hakijan esittämiin perusteltuihin poikkeamiin rakentamismääräyksistä.
Rakennuskohteen laadusta ja laajuudesta riippuen tarvitaan erityissuunnitelmia. Erityissuunnitelmat eivät ole lupakäsittelyn edellytyksenä eivätkä ne kuulu viranomaisen tarkastusvelvollisuuden piiriin. Erityissuunnitelmia ei viranomaisen toimesta hyväksytä. Erityissuunnitelmia ovat useimmiten rakennesuunnitelmat sekä ilmanvaihto- ja kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistosuunnitelmat.
Pykälää muutettaisiin niin, että rakennusvalvontaviranomainen voisi perustellusta syystä määrätä, että rakentamishankkeen laadun tai laajuuden vuoksi välttämättömät erityissuunnitelmat olisi laadittava ja toimitettava rakennusvalvontaviranomaiselle. Määräyksen voisi antaa rakentamisluvassa, aloituskokouksessa tai rakennustyön aikana.
Ennallaan säilyisi ajatus siitä, että rakentamishankkeeseen ryhtyvän tai pääsuunnittelijan olisi toimitettava erityissuunnitelma ennen kyseiseen työvaiheen ryhtymistä. Tärkeää on, että tarvittavat erityissuunnitelmat laaditaan ja toimitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ajoissa ennen kyseisen työvaiheen aloittamista. Erityissuunnitelmien hyöty on kyseenalainen, jos ne laaditaan niin myöhäisessä vaiheessa, ettei niitä pystytä hyödyntämään kulloinkin kyseessä olevan erityissuunnitelman mukaista työvaihetta toteutettaessa. Kuten rakennussuunnitelman tiedot, erityissuunnitelman tiedot toimitettaisiin piirustuksin ja vastaavin suunnitelmassa käytetyn suunnitelmamallin tai koneluettavin tiedoin. Mikäli malli on laadittu yleisten tietomallivaatimusten mukaisesti ja sisältää riittävät tiedot koneellista tarkistusta varten, voidaan sitä hyödyntää rakennusvalvonnan prosesseissa puoli- ja täysautomaattisesti.
71 §.Rakennuksen toteumamalli.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, pykälää muutettaisiin siten, että vastuu toteumamallista rakennustöiden aikana siirtyisi päävastuulliselta toteuttajalta rakentamishankkeeseen ryhtyvälle. Pykälässä edellytettäisiin edelleen, että toteumamallia varten suunnitelmiin päivitettäisiin rakennustöiden toteutuksen mukaiset muutokset. Koska suunnitelmamalli tehtäisiin pääpiirustustasoisena, myös toteumamalli olisi pääpiirustustasoinen.
75 §. Ympäristövaikutusten arviointi.
Pykälään esitetään tehtäväksi tekninen muutos niin, että ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 29 a §:ää koskevassa informatiivisessa viittauksessa mainittu viranomainen, jolle lupahakemus ja päätös tulee lähettää, muutettaisiin ympäristöministeriöstä Suomen ympäristökeskukseksi.
75 a §. Puhtaan siirtymän sijoittamisluvan vaikutusten arviointi.
Vaikutusten arviointia koskeva säännös pohjautuu alueidenkäyttölain 9 §:n säännökseen. Alueidenkäyttölain 9 §:n 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Alueidenkäyttölain 9 §:n 3 momentin mukaan hankkeen ympäristövaikutukset voidaan arvioida kaavoituksen yhteydessä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 3 §:ssä tarkoitetun hankkeen toteuttamiseksi.
Rakentamislain 75 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että puhtaan siirtymän sijoittamisluvan yhteydessä selvitettäisiin kaavoitusta vastaavasti suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset niin, että selvityksessä otettaisiin huomioon yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Vaikutusten arviointi olisi yhtä kattavaa kuin kaavoituksen yhteydessä.
Kaavoitusta vastaavasti YVA-arviointi voitaisiin tehdä puhtaan siirtymän sijoittamisluvan yhteydessä. Tällöin noudatettaisiin rakentamislain 75 §:ssä säädettyä menettelyä ympäristövaikutusten arvioinnista. Ehdotuksen tavoitteena on vähentää samaa hanketta koskevia useita viranomaismenettelyjä.
82 §. Suunnittelutehtävän vaativuusluokat.
Pykälän
2 momentissa
säädetään suunnittelutehtävän vaativuusluokan määräytymisestä. Suunnittelijan pätevyyden on vastattava suunnittelutehtävän vaativuusluokkaa. Olennaista on, että koulutus on laajuudeltaan ja sisällöltään oikeassa suhteessa suunnittelutehtävän vaativuusluokkaan nähden.
Pykälään on jo sisältynyt asetuksenantovaltuus antaa tarkempia säännöksiä suunnittelutehtävän vaativuusluokan määräytymisestä. Valtioneuvoston asetustaso on tarpeen tilanteissa, joissa asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Suunnittelutehtävän vaativuusluokan määräytymisellä ja sitä vastaavalla pätevyydellä voi olla vaikutusta henkilön mahdollisuuteen harjoittaa ammattiansa. Sen vuoksi asetuksenantovaltuus on tarpeen säätää valtioneuvostolle.
Maankäyttö- ja rakennuslain aikana opintojen laajuustiedot on annettu ohjeena, ei asetuksena. Asetuksenantovaltuuden täsmennyksellä varmistetaan lainsäätäjän tarkoittama tulkinta siitä, että suunnittelutehtävien vaativuusluokan edellyttämistä opinnoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Rakentamislain 83 § koskee suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksia. Kelpoisuudella tarkoitetaan sitä, onko tietyn pätevyystason omaava henkilö kelpoinen toimimaan suunnittelijana kyseisessä rakentamishankkeessa. Arvioidessaan suunnittelijan kelpoisuutta rakennusvalvontaviranomainen vertaa suunnittelijan pätevyyttä suunnittelutehtävän vaativuusluokkaan. Pätevyydellä tarkoitetaan yleistä ominaisuutta, joka sisältää tietyn koulutus- ja kokemustason. Pätevyyteen liittyvästä kokemuksesta on säädetty yksiselitteisesti 83 §:ssä. Rakentamislain 82 §:ssä täsmennettäisiin nimenomaisesti sitä, että pätevyyteen liittyvän koulutuksen on noudatettava suunnittelutehtävän vaatimusluokkia.
83 §. Suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset.
Pykälä
3 momenttiin
tehtäisiin tekninen korjaus.
Momentista
poistettaisiin teksti: ”Pääosan 2 ja 3 momentissa edellytetystä kokemuksesta on oltava kyseisen suunnittelualan suunnittelutehtävistä. Korjaus- tai muutostyön suunnittelijalla on oltava kokemusta korjausten tai muutostöiden suunnittelutehtävistä”. Poistettavaksi ehdotettu teksti on toistoa pykälän
1 momentissa
säädetylle.
84 §. Suunnittelijoiden ilmoittaminen rakennusvalvontaviranomaiselle.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, säädettäisiin rakentamishankkeeseen ryhtyvän tehtäväksi ilmoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle, kenet on valittu pääsuunnittelijaksi ja rakennussuunnittelijaksi.
86 §. Rakennustyön johtotehtävien vaativuusluokat.
Pykälän
1 momentissa
säädetään työnjohtotehtävän vaativuusluokan määräytymisestä. Rakennustyön vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan pätevyyden on vastattava rakennustyön johtotehtävän vaativuusluokkaa. Olennaista on, että koulutus on laajuudeltaan ja sisällöltään oikeassa suhteessa rakennustyön johtotehtävän vaativuusluokkaan nähden.
Pykälään on jo sisältynyt asetuksenantovaltuus antaa tarkempia säännöksiä työnjohtotehtävän vaativuusluokan määräytymisestä. Valtioneuvoston asetustaso on tarpeen tilanteissa, joissa asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Työnjohtotehtävän vaativuusluokan määräytymisellä ja sitä vastaavalla pätevyydellä voi olla vaikutusta henkilön mahdollisuuteen harjoittaa ammattiansa. Sen vuoksi asetuksenantovaltuus on tarpeen säätää valtioneuvostolle.
Maankäyttö- ja rakennuslain aikana opintojen laajuustiedot on annettu ohjeena, ei asetuksena. Asetuksenantovaltuuden täsmennyksellä varmistetaan lainsäätäjän tarkoittama tulkinta siitä, että suunnittelutehtävien vaativuusluokan edellyttämistä opinnoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Rakentamislain 87 § koskee vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan kelpoisuusvaatimuksia. Kelpoisuudella tarkoitetaan sitä, onko tietyn pätevyystason omaava henkilö kelpoinen toimimaan vastaavana työnjohtajana tai erityisalan työnjohtajana kyseisessä rakentamishankkeessa. Arvioidessaan vastaavan työnjohtajan tai erityisalan työnjohtajan kelpoisuutta rakennusvalvontaviranomainen vertaa vastaavan työnjohtajan tai erityisalan työnjohtajan pätevyyttä työnjohtotehtävän vaativuusluokkaan. Pätevyydellä tarkoitetaan yleistä ominaisuutta, joka sisältää tietyn koulutus- ja kokemustason. Pätevyyteen liittyvästä kokemuksesta on säädetty yksiselitteisesti 87 §:ssä. Rakentamislain 86 §:ssä täsmennettäisiin nimenomaisesti sitä, että pätevyyteen liittyvän koulutuksen on noudatettava rakennustyön johtotehtävän vaatimusluokkia.
93 §. Rakennussuunnittelija.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, säädettäisiin vastaavan työnjohtajan tehtäväksi ilmoittaa rakennussuunnittelijalle tämän tarvitsemat tiedot rakennussuunnitelmien toteumamalliksi päivittämistä varten. Päivittämisvelvollisuus koskisi niitä rakennussuunnitelmia, jotka rakennusvalvontaviranomainen on perustellusta syystä edellyttänyt toimitettavaksi.
94 §. Erityissuunnittelija.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, säädettäisiin vastaavan työnjohtajan tehtäväksi ilmoittaa erityissuunnittelijalle tämän tarvitsemat tiedot erityissuunnitelmien toteumamalliksi päivittämistä varten. Päivittämisvelvollisuus koskisi niitä erityissuunnitelmia, jotka rakennusvalvontaviranomainen on perustellusta syystä edellyttänyt toimitettavaksi.
109 §. Ennen rakennustyön aloittamista sallitut toimet.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, säädettäisiin rakentamishankkeeseen ryhtyvän tehtäväksi ilmoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle rakentamista valmistelevasta toimenpiteestä ja paalutustyöstä ennen niiden aloittamista.
110 §. Aloituskokous.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, ei päävastuullista toteuttajaa koskevia velvoitteita merkittäisi aloituskokouksen pöytäkirjaan, vaan säännöstä muutettaisiin poistamalla maininta päävastuullisesta toteuttajasta.
112 §. Viranomaiskatselmukset.
Koska päävastuullista toteuttajaa koskeva 95 § kumottaisiin, poistettaisiin 12 §:n 2 momentista maininta päävastuullisen toteuttajan läsnäolosta katselmuksessa.
122 §. Loppukatselmus
. Rakentamislain muutoksella esitetään sujuvoitettavan rakentamislupahakemusmenettelyä siten, että uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvon alittuminen olisi osoitettava ilmastoselvityksellä vasta loppukatselmusvaiheessa. Tämän takia loppukatselmusta sääntelevän 122 §:n pykälän
1 momenttia
esitetään muutettavaksi niin, että loppukatselmus voitaisiin toimittaa, kun rakentamishankkeeseen ryhtyvä on ilmoittanut rakennusvalvontaviranomaiselle, että rakennus alittaa sille ilmastoselvityksellä osoitetun, 38 a §:ssä säädetyn raja-arvon. Raja-arvon alittuminen tulisi osoittaa nimenomaisesti tämän lain 38 §:n tarkoittamalla ilmastoselvityksellä, joka perustuu kansalliseen vähähiilisyyden arviointimenetelmään. Ilmastoselvitys toimitettaisiin rakennusvalvontaviranomaiselle, jonka olisi tarkistettava, että raja-arvo alittuu. Myös mahdollisille lupavaiheen tai toteutuksen aikaisille poikkeamisille on pitänyt saada kunnan lupa tai hyväksyntä.
Rakentamislain muutoksella esitetään sujuvoitettavan rakentamislupahakemusmenettelyä ja vähennettävän taakkaa siten, että materiaaliseloste korvattaisiin rakennustuoteluettelolla. Esityksen mukaan rakentamislupavaiheessa olisi laadittava vähintään pääpiirustustasoinen rakennustuoteluettelo, joka olisi päivitettävä keskeisten muutosten osalta rakennuksen loppukatselmusta varten. Tämän takia loppukatselmusta sääntelevän 122 §:n pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että loppukatselmus voitaisiin toimittaa, kun rakentamishankkeeseen ryhtyvä on ilmoittanut rakennusvalvontaviranomaiselle, että rakennuksen 38 §:n mukainen rakennustuoteluettelo on päivitetty. Päivitetty rakennustuoteluettelo toimitettaisiin rakennusvalvontaviranomaiselle, jonka olisi tarkistettava, että päivitys on tehty.
Rakentamislain 123 §:n mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi hyväksyä rakennuksen tai sen osan käyttöön otettavaksi myös osittaisessa loppukatselmuksessa. Edellytyksenä hyväksymiselle on, että rakennustyö on vain vähäisiltä osin kesken ja että rakennus tai sen osa täyttää 122 §:n 2 momentin 2–8 kohdassa säädetyt edellytykset ja on turvallinen, terveellinen ja käyttökelpoinen. Tämä tarkoittaa, että esitetyt lain 122 §:n 2 momenttiin lisättävät kohdat 9 koskien ilmastoselvitystä ja raja-arvon alittumista sekä 10 koskien päivitettyä rakennustuoteluetteloa eivät vaikuttaisi mahdollisen osittaisen loppukatselmuksen toteuttamiseen. Osittaisessa loppukatselmuksessa voitaisiin siten hyväksyä rakennus tai sen osa käyttöön otettavaksi, vaikka ilmastoselvitystä tai päivitettyä rakennustuoteluetteloa ei olisi vielä toimitettu rakennusvalvontaviranomaiselle.
Rakentamislain 43 b §:n mukaisesti rakentamislupa voitaisiin myöntää ennen tonttijaon laatimista ja tontin lohkomista. Loppukatselmuksen toimittaminen ei kuitenkaan olisi mahdollista ennen kuin tontti olisi merkitty kiinteistörekisteriin.
179 §.Valitusoikeus rakentamisluvasta.
Valitusoikeus kumottaisiin sellaiselta rekisteröidyllä yhteisöltä, jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen. Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen valitusoikeus muutettaisiin vastaamaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:ää. Museoviranomaisen valitusoikeus rajattaisiin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin suojeltuihin rakennuskohteisiin. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kohteita on selostettu 56 §:n kohdalla.
179 a §. Valitusoikeus puhtaan siirtymän sijoittamisluvasta.
Valitusoikeus puhtaan siirtymän sijoittamisluvasta pohjautuu valitusoikeuksiin, jotka koskevat rakentamislupaa, poikkeamisluvasta sekä rakentamislupaa suunnittelutarvealueelle sijoittuvan rakennuspaikan osalta. Valitusoikeuksien lähtökohtana on luvan, ei kaavan mukainen valitusoikeus. Valitusoikeus ehdotetaan säädettäväksi laajalle joukolle osallisia. Valitusoikeus olisi naapureiden lisäksi myös muilla, joiden kiinteistön käyttöön päätös voisi olennaisesti vaikuttaa sekä kaikilla, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös vaikuttaisi. Valitusoikeus olisi kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös välittömästi vaikuttaisi. Valitusoikeus olisi myös ELY-keskuksella sekä muulla viranomaisella toimialaansa kuuluvissa asioissa.
Valitusoikeus ehdotetaan säädettäväksi toimialueellaan sellaiselle rekisteröidylle yhteisölle, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen. YVA-direktiivi velvoittaa kaikkia EU-jäsenvaltioita varaamaan YVA-direktiivin soveltamisalassa olevissa päätöksentekomenettelyissä muutoksenhakuoikeuden yleisölle, jota asia koskee ja joiden etua asia riittävästi koskee.
181 §.Valitusoikeus toteuttamisluvasta.
Museoviranomaisen valitusoikeus rajattaisiin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin suojeltuihin rakennuskohteisiin. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kohteita on selostettu 56 §:n kohdalla.
182 §.Valitusoikeus purkamisluvasta.
Valitusoikeus kumottaisiin sellaiselta rekisteröidyllä yhteisöltä, jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valitusoikeus muutettaisiin vastaamaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:ää. Museoviranomaisen valitusoikeus rajattaisiin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin rakennuksiin. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kohteita on selostettu 56 §:n kohdalla.
183 §. Valitusoikeus maisematyöluvasta.
Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
, joka koskisi tilannetta, jossa maisemaluvalla toteutetaan lainvoimaista asema- tai yleiskaavaa. Näissä tilanteissa valitusoikeus rajattaisiin viereisen tai vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajaan ja haltijaan sekä siihen, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
197 §. Tietojen toimittamista rakennetun ympäristön tietojärjestelmään koskeva siirtymäsäännös
. Pykälässä annettua siirtymäaikaa pidennettäisiin yhdellä vuodella. Samalla korjattaisiin pykälään jäänyt kirjoitusvirhe. Pykälän soveltamisalaan tai soveltamisaikaan ei tehtäisi muita muutoksia. Pykälässä säädettäisiin yhä siitä, että kunnan olisi toimitettava kaikki rakentamislain voimaantulon jälkeen syntyneet, lain 72 ja 73 §:n mukaiset, tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmään viimeistään pykälässä mainittuna ajankohtana. Pykälässä ei säädettäisi siitä, että toimitusvelvollisuus koskisi vain niitä tietoja, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun kunta on ottanut rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönsä.