2.1.1  Eläketurva ja vakuuttaminen

Työeläkejärjestelmästä maksettavia etuuksia ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, kuntoutusetuudet, osittainen varhennettu vanhuuseläke, perhe-eläkkeet ja työuraeläke. Eläke-etuuksia koskevat säännökset ovat yrittäjille ja työntekijöille samanlaisia. 

Työeläkejärjestelmässä työntekijöille ja yrittäjille on omat eläkelakinsa Osa työntekijöistä vakuutetaan merimieseläkelain (1290/2006) mukaan.. Työeläkejärjestelmässä työsuhteiset työntekijät vakuutetaan pääsääntöisesti työntekijän eläkelain (395/2006, TyEL) ja yrittäjät YEL:n mukaan. Lisäksi julkisten alojen työntekijät kuuluvat julkisten alojen eläkelain (81/2016, JuEL) sekä maatalousyrittäjät ja apurahansaajat maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) piiriin. 

Eläkettä voi karttua samanaikaisesti eri työeläkelakien perusteella. Se, pidetäänkö henkilöä työeläkevakuutuksessa työntekijänä vai yrittäjänä, ratkaistaan työoikeudellisten sääntöjen perusteella. Työntekijän määritelmän lähtökohtana työeläkejärjestelmässä on työsopimuslain 1 §, jonka mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. YEL:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Yrittäjän käsite ei ole sidottu yrityksen juridiseen muotoon, esimerkiksi toiminnan harjoittamiseen yritysmuodossa, vaan käsite kattaa myös itsenäiset ammatinharjoittajat, kuten myös niin sanotut laskutuspalveluyrittäjät ja itsensätyöllistäjät. Yrittäjä voi myös samanaikaisesti toimia YEL:n alaisena yrittäjänä ja olla työ- tai virkasuhteessa. YEL:n mukainen vakuuttaminen edellyttää, että yrittäjä työskentelee yrityksessään. Pelkkää yrityksen omistamista ei vakuuteta. 

YEL-vakuutus on pakollinen 18─68-vuotiaalle Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja riippuu syntymävuodesta ja se on 68 vuotta vuonna 1957 tai sitä ennen syntyneillä, 69 vuotta vuosina 1958─1961 syntyneillä ja 70 vuotta vuonna 1962 tai sen jälkeen syntyneillä. yrittäjälle, kun yritystoiminta jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään 4 kuukautta ja yrittäjän arvioitu työtulo on vähintään 8261,71 euroa vuodessa eli 688,48 e/kk vuoden 2022 indeksitasossa. Yrittäjän työtulolle on laissa asetettu yläraja 187 625 euroa vuodessa vuoden 2022 indeksitasossa. Vakuutus on pakollinen sekä päätoimiselle että sivutoimiselle yrittäjälle, jos vakuuttamisen edellytykset muutoin täyttyvät. Vakuutus on lisäksi henkilökohtainen eli yrittäjän kaikki YEL:n piiriin kuuluva yritystoiminta vakuutetaan samalla vakuutuksella. 

YEL-vakuutus tulee ottaa kuuden kuukauden kuluessa vakuutettavan yritystoiminnan alkamisesta. Takautuvasti voi vakuuttaa korkeintaan kulumassa olevan ja sitä edeltävät kolme kalenterivuotta. Työtuloa ei muuteta takautuvasti. Vakuutus voidaan kuitenkin takautuvasti päättää, jos yrittäjä ei enää täytä YEL:n piiriin kuulumisen edellytyksiä. 

YEL-vakuutuksen voi ottaa myös vapaaehtoisesti, jollei vakuuttamisen alaraja täyty. Tällöinkin edellytyksenä on yritystoiminnan jatkuminen vähintään 4 kuukauden ajan. Vapaaehtoisen vakuutuksen voi ottaa myös vanhuuseläkkeellä oleva yrittäjä, joka täyttää YEL-vakuuttamisen edellytykset. Vapaaehtoista YEL-vakuutusta ei voida myöntää takautuvasti. Eläkelaitos voi irtisanoa vapaaehtoisen vakuutuksen, jos yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja ja toisaalta yrittäjä voi päättää vapaaehtoisen vakuutuksen niin halutessaan. Vapaaehtoisessa vakuutuksessa ei myöskään ole mahdollisuutta vakuutusmaksun joustoihin. 

Yrittäjä hakee YEL-vakuutusta eläkelaitoksesta, joka antaa valituskelpoisen päätöksen vakuutuksen alkamisesta ja YEL-työtulosta. Eläkelaitos antaa päätöksen myös silloin, kun työtulo muuttuu tai vakuutus päättyy. Vakuuttamiseen ja työtulon muutoksiin liittyvien päätösten tultua lainvoimaiseksi, niihin ei voi tehdä muutoksia enää eläkkeen hakemisen yhteydessä. 

2.1.2  Työtulo ja vakuutusmaksu

YEL-vakuutuksen alkaessa eläkelaitos vahvistaa valituskelpoisella päätöksellä yrittäjälle työtulon, jonka perusteella määräytyvät vakuutusmaksu ja eläkekarttuma. Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuodessa vahvistetun työtulon perusteella. Yrittäjälle kertyy eläkevakuutusmaksujen perusteella työeläkettä samoin perustein kuin palkansaajallekin eli saman tasoisella vakuutusmaksulla saa saman suuruista eläketurvaa. Yrittäjällä, jolla on oikeus aloittavan yrittäjän alennukseen vakuutusmaksussa, kertymä on suhteessa vakuutusmaksuun hieman parempi kuin työntekijällä. 

Lain mukaan eläkelaitoksen vastuulla on vahvistaa yrittäjän työtulo siten, että se vastaa sellaista palkkaa, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjän työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijasta tai joka keskimäärin vastaa kyseisestä työstä maksettua korvausta. Työtulon on siten vastattava yrittäjän työpanoksen taloudellista arvoa. 

Laki edellyttää työtulon yksilöllistä tutkimista eläkelaitoksen toimesta ja erityistä vahvistamismenettelyä, jotta eläketurvan taso muodostuisi mahdollisimman oikeaksi vastaten yrittäjien usein varsin vaihtelevia olosuhteita. Eläkelaitos ei siten saa vahvistaa työtuloa pelkästään yrittäjän oman, työtulon tasosta tekemän, arvion perusteella, vaan sen on tutkittava ja arvioitava oikea työtulon taso kunkin yrittäjän kohdalla. Jos yrittäjällä on useita yrittäjätoimintoja, hänen työtulonsa lasketaan näihin yrittäjätoimintoihin yhteensä käytetyn työpanoksen perusteella. Jos työtuloon vaikuttavat seikat muuttuvat olennaisesti eli esimerkiksi yritystoiminnan laajuudessa tai yrittäjän työpanoksessa tapahtuu muutoksia, työtulon tasoa tulee muuttaa vastaavasti. Työtuloa korotetaan vuosittain palkkakertoimella. 

Työtulon tasoa vahvistaessaan eläkelaitoksen on myös otettava huomioon Eläketurvakeskuksen ylläpitämät ja julkaisemat työtulon soveltamissuositukset (työtulo-ohjeet) yrittäjän työtulon määrittämiseksi. Työtulo-ohjeet laaditaan yhteistyössä eri yrittäjäalojen järjestöjen kanssa. Ne sisältävät toimialakohtaisia suuntaviivoja yrittäjän työtulon määrittämiseksi erityisesti aloittaville yrittäjille. Työtulo-ohjeiden mukaan työtulon arvioinnissa käytetään esimerkiksi tietoja vastaavalla alalla toimivien työntekijöiden palkoista, yrityksen liikevaihdosta, työntekijöiden määrästä ja vuosimyynnistä. Työtulo-ohjeiden mukaan otetaan esimerkiksi huomioon kyseisen toimialan työtulojen tasot, joihin vaikuttavat muun muassa tilastot toimialan keskipalkoista. Lisäksi yrityksen liikevaihto tai verotuksessa todettu ansiotulo osaltaan auttavat määrittämään työtulon sopivalle tasolle, koska ne kertovat muun muassa yritystoiminnan laajuudesta, vaikka työtulo ei suoraan perustu niihin. 

Yhtä, kaikille yrittäjille poikkeuksetta sopivaa, työtulosääntöä ei ole, vaan työtulo tulee määritellä tapauskohtaisesti. Eläketurvakeskuksen antamien soveltamissuositusten mukaan työtulon tasoon voidaan hakea perusteita esimerkiksi sijaisen palkasta, työehtosopimuksen mukaisesta palkasta tai korkeimmasta alaiselle maksettavasta palkasta. Jos yrittäjä siirtyy jonkin muun työeläkelain piiristä YEL:n soveltamisalaan samalla toimialalla, tulee tällaisen yrittäjän YEL-työtulo vahvistaa ohjeiden mukaan hänen aiempaa tulotasoa vastaavaksi, mikäli työpanoksessa ei tapahdu muutosta. 

YEL:n mukainen työeläkevakuutusmaksuprosentti määritellään TyEL:n mukaisen keskimääräisen vakuutusmaksun perusteella. Yrittäjä vastaa vakuutusmaksun maksamisesta kokonaisuudessaan itse. TyEL-järjestelmässä vakuutusmaksu jakaantuu työnantajan ja työntekijän maksuosuuksiin, jotka työnantaja tilittää työeläkelaitokselle. Yrittäjä voi vähentää vakuutusmaksun verotuksessa täysimääräisesti joko omassa tai yrityksen verotuksessa. Vakuutusmaksuilla on suora vaikutus eläkekarttumaan, sillä jos yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja, eikä niitä saada perittyä ennen vanhentumisajan umpeutumista, karttunutta eläkettä leikataan. Vakuutusmaksun maksaminen tapahtuu käytännössä vakuutusehdoissa vahvistettujen sääntöjen puitteissa yrittäjän ja työeläkelaitoksen sopimalla tavalla. 

Aloittava yrittäjä saa vakuutusmaksusta alennusta enintään kahdesta yrittäjäjaksosta 48 kuukauden ajan. Aloittavan yrittäjän alennus on 22 prosenttia vakuutusmaksusta. 

YEL-vakuutusmaksuissa on mahdollisuus joustaa tietyin edellytyksin. Vakuutusmaksua voi joustaa ylöspäin 10─100 prosenttia ja alaspäin 10─20 prosenttia vahvistetun työtulon mukaisesta maksusta. Joustolla ei voi kuitenkaan poiketa YEL-vakuutuksen ala- ja ylärajasta. Yhden vuoden aikana voi joustaa kerran ja alaspäin saa joustaa seitsemästä peräkkäisestä kalenterivuodesta vain kolmena. Joustoa ei voi käyttää, jos yrittäjä saa työeläkettä, hänellä on maksamattomia YEL-vakuutusmaksuja, hänen YEL-vakuutuksensa ei jatku koko vuotta samassa työeläkelaitoksessa tai jos hän on oikeutettu aloittavan yrittäjän alennukseen. Käytännössä yrittäjät käyttävät joustoa vähän. Yrittäjä voi tilapäisesti vakuuttaa eläketurvaansa suuremmalla tai pienemmällä työtulolla vahvistettua työtuloaan muuttamatta. Eläke karttuu tällöin vahvistettua työtuloa suurempien tai pienempien maksettujen vakuutusmaksujen perusteella. 

2.1.3  Rahoitus

YEL:n mukaan karttuneet eläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmällä. YEL-järjestelmä poikkeaa siten TyEL-järjestelmästä, joka on osittain rahastoiva. YEL-järjestelmässä kunkin vuoden eläkemenot ja hoitokulut rahoitetaan samana vuonna kerätyllä vakuutusmaksutulolla eli työelämässä olevat yrittäjät rahoittavat yhdessä valtion kanssa kulloinkin maksussa olevat eläkkeet. YEL-vakuutusmaksu on lailla sidottu keskimääräisen TyEL-maksun tasoon eikä sitä määritellä YEL-eläkemenon tai YEL-järjestelmän ikäjakauman perusteella. 

YEL:n mukaista yrittäjätoimintaa vakuuttavat eläkelaitokset osallistuvat eläkkeiden rahoittamiseen saamiensa vakuutusmaksujen suhteessa. YEL-eläkkeitä varten ei siis ole rahastoitu varoja, mutta jos vakuutusmaksutulosta jää varoja käyttämättä, ne jäävät puskurirahastoon talteen seuraavia vuosia varten. Valtio kustantaa sen osuuden YEL-eläkkeistä, johon yrittäjien YEL-eläkelaitoksille maksamat vakuutusmaksut eivät riitä. Eläkemenon lisäksi valtio kustantaa eläke-laitoksille YEL-eläkkeiden hoitamisesta aiheutuneet kulut sekä palkattomien aikojen perusteella karttuneen YEL-eläkemenon, jos perityt YEL-maksut eivät riitä näiden rahoittamiseen. 

2.1.4  Toimeenpano

Työeläkejärjestelmän hallinto on hajautettu työeläkevakuutusyhtiöihin, eläkekassoihin, eläkesäätiöihin sekä Kevaan, Merimieseläkekassaan ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen. YEL-vakuutus voidaan järjestää työeläkevakuutusyhtiössä tai eläkekassassa. Työeläkelaitoksissa vakuutustoimintaa määrittävät lakien ja asetusten lisäksi vakuutusehdot ja laskuperusteet. 

Hajautetun hallinnon vuoksi tiettyjä toimia hoidetaan keskitetysti työeläkejärjestelmän yhteiselimessä Eläketurvakeskuksessa. Eläketurvakeskuksella on mm. tutkimukseen, tilastointiin, tiedonvälitykseen, kansainväliseen toimintaan ja vakuuttamisen valvontaan liittyviä lakisääteisiä tehtäviä. Eläketurvakeskus myös antaa suosituksia työeläkelakien soveltamisesta. 

Eläketurvakeskuksen lakisääteisenä tehtävänä on valvoa sitä, että yrittäjät täyttävät YEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa. Valvontaprosessissa Eläketurvakeskus ottaa yhteyttä henkilöihin, joilla on yritystoimintaan perustuvia ansiotuloja yli YEL-vakuuttamisen alarajan tai jotka muun selvityksen perusteella mahdollisesti harjoittavat yritystoimintaa ja joilla ei ole YEL-vakuutusta. Saadun selvityksen perusteella Eläketurvakeskus arvioi, onko henkilö YEL:n mukaan vakuuttamisvelvollinen. Jos yrittäjä on vakuuttamisvelvollinen, mutta ei vapaaehtoisesti hae YEL-vakuutusta, Eläketurvakeskus antaa pakkovakuutuspäätöksen ja saattaa vakuutuksen voimaan. Eläkelaitoksen tehtävänä on myös pakkovakuutustilanteissa vahvistaa hankitun selvityksen, tai sen puuttuessa arvion, perusteella yrittäjälle työtulo. 

Eläkelaitosten toimintaa valvoo Finanssivalvonta, jonka toiminnan tavoitteena on finanssimarkkinoiden ja valvottavaksi säädettyjen vakaa toiminta, vakuutettujen etujen turvaaminen sekä yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan. Lisäksi Finanssivalvonnan tehtävänä on edistää hyvien menettelytapojen noudattamista finanssimarkkinoilla ja yleisön tietämystä finanssimarkkinoista. Käytännössä Finanssivalvonta valvoo mm. eläkelaitosten vakavaraisuutta, hallintoa, riskienhallintaa, vakuutusteknisiä riskejä, sijoitustoiminnan riskejä, markkinointia, sopimusehtojen käyttöä sekä menettelytapoja asiakassuhteessa. 

2.1.5  YEL-vakuutuksen kytkennät yrittäjien muuhun sosiaaliturvaan

Yrittäjän eläkelaissa säädetään yrittäjän työeläketurvasta. Yrittäjän sosiaaliturvasta säädetään myös muissa laeissa. Vähimmäiseläketurvasta säädetään kansaneläkelaissa (568/20079 ja takuueläkelaissa (703/2010). Yrittäjän sairauspäivärahasta ja vanhempainpäivärahasta säädetään sairausvakuutuslaissa (1224/2004), työttömyysturvasta työttömyysturvalaissa (1290/2002), asumistuista laissa yleisestä asumistuesta (938/2014) ja laissa eläkkeensaajan asumistuesta (571/2007) sekä oikeudesta korvaukseen työtapaturman ja ammattitaudin varalta työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2915). Yrittäjällä voi olla oikeus kuntoutukseen tai kuntoutusetuuksiin Kelasta Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) nojalla. Yrittäjän eläkelain perusteella vahvistettu työtulo on yrittäjän sosiaaliturvan perusta, sillä monien sosiaaliturvaetuuksien taso määritellään sen perusteella. Tällöin YEL-työtulo otetaan huomioon vahvistetun määrän mukaisena riippumatta esimerkiksi mahdollisista maksuihin liittyvistä joustoista. 

2.1.6  Päätösten perusteleminen

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Oikeus saada perusteltu päätös samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. 

Hallintolaissa (434/2003) on tarkemmat säännökset päätöksen perustelemisesta. Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovellettavat säännökset. Perusteluvelvollisuudesta voidaan hallintolain mukaan poiketa vain silloin, jos perusteleminen jostain syystä on erityisen tarpeetonta. Yrittäjän eläkelain toimeenpanossa on kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisesta hallintotehtävästä ja julkisen vallan käytöstä. Siten toimeenpanossa sovelletaan hallintolakia ja sen säännöksiä päätösten perustelemisesta. 

Voimassa olevassa YEL:ssä säädetään hallintolakia täydentävästi etuuspäätöksen perustelemisesta, kun käsiteltävänä olevaan asiaan liittyy lääketieteellisiä kysymyksiä. YEL-työtulon vahvistamista koskevan päätöksen perusteluvelvollisuus perustuu hallintolakiin. 

2.2.1  Työtulon vahvistaminen

Työeläkejärjestelmän eläke-etuuksia ja eläkkeen karttumista koskevat säännökset ovat yrittäjille ja työntekijöille samanlaiset. Yrittäjälle kertyy eläkevakuutusmaksujen perusteella työeläkettä samoin perustein kuin palkansaajallekin eli saman tasoisella vakuutusmaksulla saa saman suuruista eläketurvaa. Yrittäjällä, jolla on oikeus aloittavan yrittäjän alennukseen vakuutusmaksussa, kertymä on suhteessa vakuutusmaksuun hieman parempi kuin työntekijällä. 

Työeläkejärjestelmässä vakuuttamisvelvollisuudella varmistetaan se, että kaikkien puolesta varaudutaan pitkän iän, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman riskeihin. Usein ihmisten voi olla vaikea hahmottaa esimerkiksi tarvetta varautua vanhuuden ja pitkän iän varalle. Myös taloudelliset syyt voivat vähentää halukkuutta maksaa vakuutusmaksuja tulevaisuuden epävarmojen riskien varalle. Nämä ovat osaltaan syitä sille, että työeläkevakuuttaminen on säädetty pakolliseksi. Lakisääteisten eläkejärjestelmien lähtökohtana on lisäksi, että myös ne työntekijät ja yrittäjät, jotka mahdollisesti saavat tulevaisuudessa työeläkkeen lisäksi kansaneläkettä tai takuueläkettä, turvaavat eläkkeenaikaisen toimeentulonsa ensisijaisesti omasta työstä karttuneella eläkkeellä. 

Yrittäjien työtulon arviointiin on toimeenpanossa muodostunut käytäntöjä siten, että työtuloa ei ole arvoitu työpanoksen mukaisesti ja yrittäjän työtulo on vahvistettu ainoastaan yrittäjän ilmoituksen mukaisena. Tämä on johtanut ilmiöön, jossa työtulon taso ei aina vastaa todellista työpanosta ja ansioita. 

Eläketurvakeskuksen selvityksen Lähde: Laskelmia YEL:n rahoituksesta vaihtoehtoisilla YEL-työtulojen kehityskuluilla. Eläketurvakeskus 19.4.2021, julkaisematon muistio mukaan vaikuttaa siltä, että alivakuuttaminen on erityisesti viime vuosina lisääntynyt. 

Selvityksessään Eläketurvakeskus tutki YEL-työtulojen kehitystä tarkastelujaksolla 1982─2019, niin että keskimääräistä YEL-työtuloa verrattiin palkansaajien säännöllisen työajan keskiansioihin. Tarkastelujaksolla 1982─2019 voitiin todeta, että keskimääräinen YEL-työtulo laski varsin jyrkästi vuosina 1986─1996. Tämän jälkeen vuosina 1996─2014 keskimääräinen YEL-työtulo puolestaan seurasi kohtuullisen hyvin ansiokehitystä. Tällä jaksolla oli myös havaittavissa, että mies- ja naisyrittäjien välinen YEL-työtulon ero miesten hyväksi kaventui. Vuoden 2014 jälkeen keskimääräinen YEL-työtulo on laskenut selvästi suhteessa yleisen ansiotason kehitykseen. Lisäksi on havaittavissa, että mitä nuoremmasta ikäluokasta on kysymys, sitä selvemmin keskimääräisissä YEL-työtuloissa nähdään laskeva kehitys. Käytännössä yrittäjän vakuutusturvan taso on siis yhä useammin alhaisempi kuin laissa edellytetty vastavan ammattitaidon omaavan työntekijän palkkaa vastaava vakuutusturvan taso olisi. 

Työntekijän eläkevakuutuksen kohdalla työntekijä ei voi vaikuttaa siihen, mistä osasta työtuloja eläketurvaa kartutetaan. Myös yrittäjälle karttuneen työeläkkeen alhainen taso verrattuna vastaava työtä tehneeseen työntekijään voi joissain tilanteissa johtua tosiasiallisesti pienemmästä työn määrästä ja sen vuoksi alhaisesta vakuuttamisen tasosta. Yleisessä keskustelussa yhtenä perusteena työtulon mahdolliseen matalaan euromääräiseen tasoon on nähty yrittäjän epäsäännölliset tulot tai pienituloisuus, jolloin vakuutusmaksujen suorittaminen käytännössä voi ainakin ajoittain olla yrittäjälle vaikeaa. Tämä yrittäjyyteen ja ansiotoimintaan liittyvä ongelma on kuitenkin tosiasia myös esimerkiksi työntekijöitä palkanneella yrityksellä, jonka tulee vastaavasti kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta epäsäännöllisistä tai pienistä tuloista riippumatta maksaa kaikki laissa säädetyt sosiaaliturvamaksut työntekijöidensä palkoista. 

Yrittäjätyön vakuuttamisen tasolla voi olla pidemmällä aikavälillä vaikutusta, paitsi yrittäjien itsensä eläketurvaan, myös työmarkkinoiden rakenteeseen työn hinnoittelun kautta, jos yrittäjien työtä vakuutetaan jatkuvasti ja laajamittaisesti työntekijän vastaavaa vakuuttamista alhaisemmalla tasolla. Jos yrittäjän vakuutettava työtulo vahvistetaan eläkelaitoksessa vastaavaa työtä tekevälle työntekijälle maksettavaa vastiketta pienemmäksi ja yrittäjä voi käytännössä maksaa pienempiä lakisääteisen sosiaaliturvan maksuja, on olemassa mahdollisuus, että hän voi myös hinnoitella oman työnsä palkansaajana tehtyyn työhön verrattuna halvemmaksi. Kun vastaavaa työtä palkansaajalla teettävän työnantajan tulee maksaa lakisääteiset sosiaaliturvamaksut työntekijälle työstä maksetun palkan perusteella, alivakuuttaminen voi käytännössä merkittävässä määrin ohjata valintaa sen suhteen, palkataanko työtä tekemään työntekijä vai teetetäänkö työ yrittäjällä. Lisäksi yrittäjien keskinäinen kilpailu voi vääristyä, jos osa yrittäjistä vakuuttaa työskentelynsä lain edellyttämällä työtulotasolla ja osa tätä matalammalla tasolla. 

Vahvistettujen YEL-työtulojen muutoksilla on vaikutuksia paitsi yrittäjiin ja YEL-eläkejärjestelmään myös valtion ja kuntien talouteen. Valtionosuus YEL-järjestelmään on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon. Valtionosuuden kasvu johtuu sekä nykyisten YEL-työtulojen alhaisuudesta että suurten ikäluokkien eläköitymisestä. 

YEL-työtulojen lasku pysyvästi esimerkiksi 10 prosentilla kasvattaisi valtionosuutta YEL-järjestelmään alkuun noin 110 milj. eurolla vuodessa. Pienemmät YEL-maksut kuitenkin kasvattaisivat yrittäjien verotettavia tuloja, jolloin kokonaisuutena julkisen talouden alijäämä kasvaisi valtiovarainministeriön arvion mukaan noin 60─70 milj. eurolla. Tämä vaikutus kuitenkin alkaisi vähitellen pienentyä YEL-eläkemenojen laskiessa ja julkinen talous alkaisi vahvistua 2060-lopulta alkaen. Vuonna 2085 julkinen talous vahvistuisi nettona arviolta 30─40 milj. eurolla vuodessa, kun mm. valtionosuudet YEL-järjestelmään supistuisivat. Työtulojen laskun vaikutuksesta esimerkiksi vuonna 2060 eläkkeellä olevien yrittäjien työeläkkeet vähenisivät vuositasolla runsaalla 200 miljoonalla eurolla vuoden 2021 rahassa arvioituna. Työeläketulojen lasku nostaisi puolestaan maksettuja kansaneläkkeitä ja eläkkeensaajien asumistukea tällöin yli 20 miljoonalla eurolla. Verotus huomioiden eläkkeellä olevien yrittäjien käytettävissä olevat tulot laskisivat n. 110 milj. eurolla vuodessa. Valtiontalouden kannalta merkittävää on, että YEL-työtulojen pysyvä lasku heikentää julkista taloutta lähivuosikymmeninä, ja vasta myöhemmin vaikutus pienenisi ja kääntyisi päinvastaiseksi. YEL-työtulojen kasvu puolestaan vahvistaisi julkista taloutta lähivuosikymmenien ajaksi ja vaikutus kääntyisi myöhemmin päinvastaiseksi. 

2.2.2  Työtulon tarkistaminen

YEL-työtulo vahvistetaan yrittäjälle ensimmäisen kerran vakuuttamisvelvollisen toiminnan alkaessa, joten yrittäjän työpanoksen arvosta tai siihen vaikuttavista seikoista ei tällöin useinkaan ole kovin paljoa tietoa. Erityisesti yritystoiminnan alkuvaiheessa työtulon arvioinnissa käytettävissä on lähinnä eri ammattialoja koskevia palkkatietoja, joiden perusteella alkutyötulo voidaan vahvistaa kohtuullisella tarkkuudella lain edellyttämälle tasolle. Nykyisin käytännössä yrittäjä kuitenkin usein arvioi alkutyötulon itse, joten sen taso voi poiketa huomattavastikin esimerkiksi keskimääräisistä palkoista. Myös yritystoiminnan jatkuessa toimeenpanon haasteena on työtulon arviointi lain edellyttämälle tasolle. Tällöin yrittäjän työskentelystä on jo saatavissa enemmän tietoa kuin yritystä perustettaessa, mutta työtulon arvioinnissa huomioitavat tiedot voivat vaihdella huomattavasti yksittäisissä arviointitilanteissa. Työtulon arvioinnissa käytettävien tietojen tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaisia kaikissa eläkelaitoksissa ja arviointitilanteissa. 

Työtulon arviointiin liittyvien tulkintahaasteiden lisäksi voimassa oleva laki osaltaan käytännössä mahdollistaa alivakuuttamisen yritystoiminnan jatkuessa, koska alkutyötulon vahvistamisen jälkeen työtulon tarkistaminen edellyttää työtuloon vaikuttavien seikkojen olennaista muuttumista. Tarkistamiskynnyksen ollessa varsin korkea yritystoiminnan alkuvaiheessa vahvistettu työtulo voi jäädä pitkäksi ajaksi tai jopa pysyvästi alkutyötulon tasolle. Työtulon tason seurantaan ja tarkistamiseen liittyvät ongelmat korostuvat, jos työtulo on jo alun perin yritystoiminnan alkuvaiheessa vahvistettu esimerkiksi liian alhaiselle tasolle verrattuna yrittäjän työpanoksen arvoon ja laissa tarkoitettuun työtulon määritelmään nähden. 

Yritystoiminnan jatkuessa pidempään yritystoiminnan laajuudessa sekä yrittäjän ammattitaidossa, työpanoksen määrässä ja arvossa voi tapahtua monenlaisia muutoksia. Työtulon säännöllinen seuranta ja tarkistaminen alkutyötulon vahvistamisen jälkeen varmistaisi sen, että työtulo vastaisi yrittäjän työpanosta myös yritystoiminnan jatkuessa. Seuranta ja tarkistaminen olisi tärkeää erityisesti silloin, jos työtulo on yritystoiminnan alkuvaiheessa arvioitu ja vahvistettu väärälle tasolle. Säännöllisen seurannan ja tarkistamisen johdosta työtulo ei jäisi pysyvästi liian alhaiselle tai korkealle tasolle. Säännöllinen tarkistusmenettely myös tukisi eläkelaitosten käytäntöjen yhdenmukaisuutta. 

2.2.3  Työtulopäätöksen perustelut

Hallintolaki edellyttää etuuspäätösten perustelemista, mutta säännös on melko yleisluontoinen. YEL-työtulon vahvistamisen osalta olisi tarpeen säätää nykyistä tarkemmin päätösten perustelemisesta eläkelaitosten työtulojen arviointia koskevan yhdenmukaisen käytännön valvontaa ja kehittämistä varten. Työtulon vahvistaminen perustuu laissa säädettyyn työtulon määritelmään ja sen pohjalta tehtyyn kokonaisarvioon työtulon tasosta. Kun päätöksen tekeminen edellyttää eri seikkojen punnintaa ja kokonaisarviointia, päätöksen perustelujen merkitys korostuu. Perusteluissa tulisi pystyä kuvaamaan nykyistä tarkemmin, mitä tietoja arvioinnin perusteena on käytetty ja minkä tietojen kautta tiettyyn ratkaisuun on päädytty. 

YEL-työtuloa koskeva ratkaisu liittyy eri tavoin hakijan toimeentuloon ja sen sisältö on siten hakijan kannalta merkittävä. Työtulon perusteella yrittäjälle määräytyvät vakuutusmaksut ja eläkekarttuma, sekä mahdollisesti muu sosiaaliturva. Yrittäjä ei voi enää vanhuuseläkkeen myöntämisen yhteydessä hakea muutosta karttuneen eläkkeen määrään, vaan karttunut eläke määräytyy työtulosta annettujen päätösten perusteella. Näin ollen työtulon tasolla on merkittävä vaikutus yrittäjän tulevan eläkkeen määrään ja mahdollisesti muun sosiaaliturvan tasoon ja siten yrittäjällä on suuri intressi saada riittävän yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi tiettyyn työtulon tasoon on päädytty. Eläkelaitoksen työtuloa koskevassa päätöksessä tulisikin ilmoittaa yleisten perusteluiden lisäksi selkeästi ja ymmärrettävästi ne tiedot, joita ratkaisussa on käytetty työtulon vahvistamisen perusteena. 

2.2.4  Finanssivalvonnan teema-arvio yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen toimeenpanosta

Finanssivalvonta valvoo, että työeläkevakuutustoimijat noudattavat mm. vakuutustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja hyvää vakuutustapaa. YEL:n sääntelynmukaisen toimeenpanon varmistamiseksi Finanssivalvonta teki tammikuussa 2021 teema-arvion, jossa selvitettiin eläkelaitosten käytännön menettelyä työtulon vahvistamisessa. Teema-arvio keskittyy aloittavan yrittäjän tekemän vakuutushakemuksen käsittelyn ja vahvistamismenettelyn lainmukaisuuteen. 

Finanssivalvonnan teema-arvion perusteella työeläkeyhtiöiden koulutus- ja asiakasmateriaalit vaikuttavat asianmukaisilta. Yhtiöt kertovat yksityiskohtaisesti asiakkaille eli yrittäjille, mihin työtulon vahvistamisen tulee perustua. Materiaaleissa ja erilaisissa laskureissa on myös suositusalarajoja kunkin toimialan yrittäjille. Prosessikuvausten mukaan työeläkeyhtiön asiantuntijat arvioivat ennen vahvistamispäätöksen tekemistä yrittäjän vakuutushakemuksessaan tekemää ehdotusta työtulon määräksi. 

Finanssivalvonnan teema-arvion perusteella käytännön toiminta ei kuitenkaan saatujen esimerkkitapausten valossa näytä vastaavan työeläkeyhtiöiden omia ohjeita ja materiaaleja eikä lain vaatimusta. Teema-arvion pohjalta vaikuttaa siltä, että yhtiöiden tekemät työtulon vahvistamispäätökset ovat valtaosin yrittäjän hakemuksen mukaisia, eikä niissä ole osoitettavissa tapauskohtaista harkintaa. Finanssivalvonnan mukaan todetun pohjalta voidaan tehdä se johtopäätös, että vahvistetut työtulot eivät vastaa tasoa, joka niillä yhtiön omien ohjeiden mukaan pitäisi olla. 

Teema-arvion perusteella on lisäksi Finanssivalvonnan mukaan havaittavissa, että yrittäjille heille toimitetun tiedon perusteella syntyy väärä kuva tavasta, jolla työtulo eläkeyhtiön toimesta tulisi vahvistaa. Vakuutuksen hakijoille on annettu tiedoksi runsaasti työtulon harkintaan vaikuttavia seikkoja, joiden perusteella hakija itse voisi tehdä järkiperäisen päätöksen oman työtulonsa suuruudesta. 

Finanssivalvonnan mukaan yrittäjän itsensä tekemä arvio ei poista eläkeyhtiön vastuuta oikean, työpanokseen perustuvan, työtulon tasoa koskevasta harkinnasta. Työtuloja vaikutetaan vahvistetun, vaikka yrittäjän arvion mukaisella työtulon määrällä yrittäjä ei uskottavasti voisi palkata vastaavan ammattitaidon omaavaa henkilöä kyseiseen työhön. Mahdollinen menettely, jossa yrittäjän oma arvio lähes poikkeuksetta vahvistetaan lopulliseksi työtulon määräksi, ei täytä vaatimusta yhtiön omasta harkinnasta eikä siten vastaa sääntelyn vaatimuksia työtulon määrittämisestä. 

4.1.1  YEL-työtulon määrittäminen ja tarkistaminen

Esityksessä ehdotetaan, että yrittäjän eläkelaissa säädettäisiin työtulon säännöllisestä seurannasta ja seurannassa noudatettavasta työtulon tarkistamisen menettelystä eläkelaitoksissa. Säännöllisen seurannan ja tarkistamisen johdosta yrittäjälle vahvistettava työtulo vastaisi nykyistä paremmin lain edellyttämää työtulon tasoa myös yritystoiminnan jatkuessa. Yrittäjän työtulon määrittelemisen perusperiaate säilyisi entisellään. 

Esityksessä ehdotetaan kuitenkin täsmennettäväksi yrittäjän eläkelain sääntelyä työtulon määrittämisessä käytettävistä tiedoista, jotta työtulon arviointi käytännössä olisi eri eläkelaitoksissa nykyistä yhdenmukaisempaa. Työtulon vahvistettaessa käytettävä palkka tai korvaus määräytyisi yksityisen sektorin kyseisen toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkan perusteella. Tämän lisäksi eläkelaitos ottaisi huomioon muut yrittäjän työpanoksen määrää, yrittäjätoiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot. 

Esityksessä ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi työtulon vahvistamispäätöksen perustelujen sisältöä koskevaa sääntelyä sekä toimeenpanon ajantasaisen tietojensaannin sääntelyä. 

4.1.2  Eläketurvakeskuksen tehtävät

Eläketurvakeskuksesta annetun lain mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on antaa soveltamissuosituksia yhdenmukaisen soveltamiskäytännön varmistamiseksi. Tällä hetkellä Eläketurvakeskus antaa yhdessä yrittäjäjärjestöjen kanssa laaditussa työtulo-oppaassa ohjeita eri toimialoilla olevien yrittäjien työtulon määrittämiseksi. Työtulo-opasta on tarkoitus päivittää tilastotiedon ja soveltamiskäytännön perusteella digitaaliseen muotoon (työtulosuosituksen laskentapalvelu), jolloin työtulosuosituksen laskentapalvelu tarjoaisi jatkossa yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaisten tietojen perusteella suosituksen yrittäjän työtulosta. Palvelussa hyödynnettäisiin yrittäjän työtulon määrittämiseksi tarvittavia tietoja, joten työtulosuosituksen laskentapalveluun koottaisiin ajantasaiset tiedot eri toimialojen palkoista sekä muut yrittäjän eläkelain 112 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot yrittäjän työtulon määrittämiseksi. 

Eläketurvakeskuksella on voimassaolevan työntekijän eläkelain 198 §:n perusteella laaja tie-donsaantioikeus toimeenpanoa ja Eläketurvakeskuksesta annetussa laissa säädettyjä tehtäviä varten. Jotta varmistettaisiin sekä työtulosuosituksen laskentapalvelun sujuva toimeenpano että palvelun tuottamista varten tarvittava ajantasainen tietojensaanti, ehdotetaan Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:ssä lueteltuihin tehtäviin lisättäväksi kohta, jonka mukaan Eläketurvakeskus ylläpitää ja kehittää soveltamissuositusten tukena yrittäjän työtulon määrittämisessä tarvittavia tietoja. 

4.1.3  Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistäminen

Määräaikainen laki työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä (738/2009) on voimassa vuoden 2022 loppuun saakka. Laissa säädetään työkyvyttömyyseläkkeen ja työansioiden yhteensovituksesta. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden työnteon estäviä kannustinloukkuja puretaan ottamalla käyttöön osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli. Hallituksen esitys tarvittaviksi lakimuutoksiksi on tarkoitus antaa syyskaudella 2022 ja lakien olisi tarkoitus tulla voimaan vuoden 2025 alusta. Koska työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulojen yhteensovitukseen liittyvä lineaarista mallia koskeva hanke on parhaillaan vireillä, ehdotetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämisestä annetun lain voimassaoloaikaa jatkettavaksi vuoden 2024 loppuun saakka. Lain voimassaolon päättyessä työkyvyttömyyseläkkeen lineaarista mallia koskevat säännökset tulisivat voimaan. 

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

Ehdotukset vaikuttavat alivakuuttamista vähentävästi siten, että suurimmassa osassa YEL-vakuutuksia työtulon taso saadaan vahvistettua tasolle, jolla varmistetaan yrittäjälle työuran aikai-seen tulotasoon nähden riittävän lakisääteisen työeläketurvan karttuminen ja kohtuullinen eläkeaikainen toimeentulo. Tämän vaikutuksen toteutumista tukee työtulon nykyistä täsmällisempi määrittely ja yritystoiminnan jatkuessa työtulon tarkistaminen säännöllisin väliajoin. Lisäksi ehdotuksella voidaan varmistaa yrittäjän työuran aikaisen sosiaaliturvan taso, koska monien etuuksien taso määrittyy YEL-työtulon perusteella. 

Työtulojen odotettavissa oleva yhdenmukaistuminen vaikuttaa yritysten väliseen kilpailuun ja yrittäjänä tai työntekijänä tehtävän työn kilpailuasetelmaan. Ehdotetut muutokset parantavat yrittäjien ja palkansaajien välistä yhdenvertaisuutta. Jatkossa yrittäjä voi aiempaa varmemmin saada saman tasoista sosiaaliturvaa kuin hän saisi palkansaajana vastaavassa työssä. Lisäksi mahdollinen työn hinnoittelusta johtuva ohjaava vaikutus, valinta työntekijän palkkaamisen tai työn yrittäjällä teettämisen välillä vähenee. Kun työtulot vahvistetaan aiempaa yhdenmukaisemmin perustein riittävälle tasolle, paranee myös yrittäjien keskinäinen terve kilpailu ja yhdenvertaisuus työn hinnoittelun mahdollisten vääristymien vähetessä. 

YEL-työtulon taso vaikuttaa YEL-vakuutusmaksuihin ja siten yrittäjien ja yritysten kustannuksiin eläketurvan järjestämisestä. Kun yrittäjälle vahvistettu työtulo nousee, nousevat myös vakuutusmaksut. Esityksessä vahvistettavan työtulon arviointiperusteena on vastaavaa työtä tekevän koko-aikaisen palkansaajan mediaanipalkka. Vuonna 2019 kaikkien kokoaikaisten palkansaajien mediaanipalkka oli 39 000 euroa vuodessa. Vuonna 2019 yrittäjien vahvistettujen YEL-työtulojen mediaaniarvo oli 19 000 euroa. Mediaaniarvot eivät ole suoraan vertailtavissa, koska yrittäjissä on mukana myös osa-aikaisia yrittäjiä. On kuitenkin perusteltua olettaa, että YEL-työtulot ja siten myös YEL-vakuutusmaksut tulevat nousemaan. Yksilötasolla työtulojen nousulla on näin ollen vaikutusta myös yrittäjäkotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ja työmarkkina-asemaan sekä kulutus- ja säästämiskäyttäytymiseen. 

Vahvistettujen YEL-työtulojen nousulla olisi todennäköisesti käyttäytymisvaikutuksia kyseisten yrittäjien toimintaan. Todennäköisesti yritykset pyrkisivät siirtämään ainakin osan kohonneesta YEL-maksurasituksestaan tuotteidensa hintoihin, jotta yritystoiminta säilyisi kannattavana. Hintojen nousu vähentäisi todennäköisesti yrittäjän työpanoksen kysyntää. Yritysten kannattavuus puolestaan heikkenisi siltä osin kuin ne eivät pystyisi siirtämään kohonneen YEL-maksurasituksen vaikutuksia hintoihinsa. Yrittäjän työpanoksen kysynnän pieneneminen ja yritystoiminnan kannattavuuden heikkeneminen voisivat vähentää yrittäjätoiminnan houkuttelevuutta, vaikka korkeammille YEL-maksuille saa vastinetta karttuvien eläkeoikeuksien muodossa. Toisaalta lakisääteisten yrittäjän eläkemaksujen kasvu voisi johtaa erityisesti vakiintuneiden yrittäjien vapaaehtoisen eläkesäästämisen vähenemiseen. Tämä luultavasti vaimentaisi edellä kuvattuja vaikutuksia, koska eläköitymiseen varautuminen vain lähinnä muuttaisi muotoaan. Etukäteen on kuitenkin hankala arvioida missä määrin kukin edellä kuvattu ilmiö toteutuisi, mutta todennäköisenä voi pitää, että niitä kaikkia esiintyisi jossakin määrin. 

Osakeyhtiömuotoisten yritysten osalta on suomalaisessa tutkimuksessa havaittu, että yrittäjien lisääntynyt vapaus valita sosiaaliturvansa taso laskee maksettuja eläkemaksuja merkittävästi, tutkitussa tapauksessa keskimäärin n. 16 prosentilla Matikka, Tuomas; Harju, Jarkko (2019): Yrittäjien sosiaaliturva ja yritystoiminnan aktiivisuus, VATT Policy Brief 2-2019, https://www.doria.fi/handle/10024/169588. Pienemmät pakolliset vakuutusmaksut kuitenkin lisäävät selvästi nuorten yritysten liikevaihtoa (n. 11 prosentilla) sekä palkkakuluja (n. 6 prosentilla Korkeammat palkkakustannukset voivat johtua uusien työntekijöiden palkkaamisesta, korkeammasta palkkatasosta tai molemmista.). Sitä vastoin vanhemmilla yrityksillä (yli 5-vuotiaat yritykset) vakuutusmaksujen tasolla ei havaittu vaikutusta yritystoiminnan laajuuteen, sillä pienemmät vakuutusmaksut lisäävät ainoastaan sijoituksia yrityksen sijoitusvarallisuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella pakollisten eläkevakuutusmaksujen tason muutokset siis vaikuttavat selkeästi eri tavoin eri-ikäisten yritysten toimintaan. 

Mikäli työtulojen muutokset olisivat maltillisia, voisi myös käyttäytymisvaikutusten olettaa ko-konaisuutena jäävän maltillisiksi. Tässäkin tapauksessa vaikutukset joidenkin yksittäisten yrittäjien kohdalla voisivat olla merkittäviä ja vaikutukset olisivat erilaisia yritysten ominaisuuksista riippuen. 

Seuraavissa kuvioissa on esitetty Eläketurvakeskuksen laskelmiin Lähde: Vaikutusarvioita YEL:n työtuloa koskevien pykälien 112 § ja YEL 112 a § muutosehdotuksista. 7.4.2022 Eläketurvakeskus, julkaisematon muistio perustuvia arvioita työtulosumman mahdollisesta kasvusta kolmen erilaisen esimerkkilaskelman mukaisena. Lakiehdotuksen perusteella ei ole mahdollista tietää, minkälaisia tietoja yrittäjät toisivat esiin työtuloa vahvistettaessa eikä toisaalta myöskään sitä, millaiseksi työtulon vahvistamisprosessi muotoutuisi eläkelaitoksissa. 

Eläketurvakeskuksen käyttämässä aineistossa nykyisistä työtuloista yli 20 prosenttia on vakuutettu lähellä YEL:n alarajaa, 25 prosenttia työtuloista on alle 11 000 euroa ja 75 prosenttia nykyisistä työtuloista on alle 33 000 euroa. Kaikissa esimerkkilaskelmissa on oletettu, että niiden yrittäjien työtuloja, joilla työtulo on jo oman toimialan mediaanipalkkaa korkeampi, ei lasketa nykyisestä työtulosta. Lisäksi on oletettu, että korkeintaan 20 prosenttia oman toimialan mediaanipalkan alapuolella olevien yrittäjien työtulo on riittävällä tasolla. Laskelmissa on oletettu, että niiden yrittäjien, jotka ovat saaneet palkkaa muualta eli jotka saattavat olla osa-aikaisia, työtulo olisi puolet mediaanipalkasta. Laskelmissa on otettu myös huomioon lyhyen yrittäjäkokemuksen tai laajuudeltaan vähäisen yrittäjätoiminnan vaikutukset. 

Kuvio 1. Nykyisten työtulojen jakauma. Lähde Eläketurvakeskus. 

Esimerkkilaskelmissa niille henkilöille, joiden yrittäjävakuutettu ura on korkeintaan 5 vuotta, on asetettu työtuloksi 70 prosenttia mediaanipalkasta. Tämä vastaa suunnilleen kokoaikaisten työntekijöiden palkkajakauman alimman kymmenyksen ansiota suhteessa kokoaikaisten työntekijöiden mediaanipalkkaan. Niille, joiden toiminnan laajuus on aineiston perusteella vähäinen, on esimerkkilaskelmassa asetettu työtuloksi puolet mediaanipalkasta. Laskelmissa on myös oletettu, että 10 prosenttia yrittäjistä toisi esiin joitain muita tekijöitä, joiden perusteella työtulo olisi näiden yrittäjäien kohdalla puolet mediaanipalkasta. Yrittäjä voi kuulua useampaan mainituista ryhmistä. 

Ensimmäisessä esimerkkilaskelmassa aloittavien yrittäjien työtulo olisi lakiehdotuksen mukainen heti heidän aloittaessaan yritystoimintansa. Voimassaolevien vakuutusten työtuloja nostetaan kahdessa tarkistuksessa kummassakin 10 prosenttia niille, joiden nykyinen työtulo on enemmän kuin puolet toimialan mediaanipalkasta ja vähemmän kuin 80 prosenttia toimialan mediaanipalkasta ja 15 prosenttia niille, joiden nykyinen työtulo on alle puolet toimialan mediaani-palkasta. Voimassaolevien vakuutusten työtulot eivät välttämättä nouse toimialan mediaanipalkan tasolle. Näin arvioituna työtulosumma kasvaisi nykyiseen työtulosummaan verrattuna 6 prosenttia. 

Kuvio 2. Työtulojen jakauma laskelmassa 1. Lähde Eläketurvakeskus. 

Toisessa esimerkkilaskelmassa noin puolella yrittäjistä työtulo on ensimmäisen laskelman mukainen ja puolella kolmannen laskelma mukainen. Siten toinen laskelma on kuvattujen laskelmien välissä. Tässä laskelmassa työtulosumma kasvaisi voimaantulosäännöksessä mainitun siirtymäajan jälkeen noin 15 prosenttia nykyiseen työtulosummaan verrattuna. 

Kuvio 3. Työtulojen jakauma laskelmassa 2. Lähde Eläketurvakeskus. 

Kolmannessa esimerkkilaskelmassa oletetaan, että sellaisten yrittäjien työtulot, jotka ovat nyt alle 80 prosenttia toimialan mediaanipalkasta, ovat siirtymäajan jälkeen toimialan mediaanipalkan tasolla tai puolet tai 70 prosenttia mediaanipalkasta. Tässä laskelmassa työtulosumma kas-vaisi voimaantulosäännöksessä mainitun siirtymäajan jälkeen noin 26 prosenttia nykyiseen työtulosummaan verrattuna. 

Kuvio 4. Työtulojen jakauma laskelmassa 3. Lähde Eläketurvakeskus. 

Esimerkkilaskelmien taustalla olevat oletukset ovat suuntaa-antavia eikä niitä tule pitää tarkkana kuvauksena ehdotettujen lakimuutosten vaikutuksista. Huomattavaa kuitenkin on, että vaikka realistista oletusta työtulojen kasvusta ei ole mahdollista esittää, kasvattavat kaikki oletukset nykyistä YEL-työtulosummaa. Myös YEL-vakuutusmaksut kasvavat vastaavalla tavalla. 

Seuraavassa osiossa kuvataan näiden esimerkkilaskelmien vaikutuksia yrittäjien käytettävissä oleviin tuloihin koko kansantalouden tasolla. Näin on tehty, koska vaikutukset julkisessa taloudessa ovat peilikuva sille, miten yrittäjien käytettävissä olevat tulot eri esimerkkilaskelmissa muuttuvat. 

Seuraavassa on arvioitu, miten vahvistettujen YEL-työtulojen kasvu vaikuttaisi edellä tarkemmin esitellyissä esimerkkilaskelmissa julkiseen talouteen. Samalla kuvataan vaikutuksia yrittäjiin kokonaisuudessaan kansantalouden tasolla, sillä tämä vaikutus on peilikuva julkisen talouden vaikutuksesta. Julkisen talouden vahvistuminen tietyllä summalla ja tiettynä ajanhetkenä pienentää staattisessa tarkastelussa yrittäjien käytettävissä olevia tuloja samalla summalla ja päinvastoin. 

Vahvistettujen YEL-työtulojen tason nousu vaikuttaisi YEL-maksujen ja YEL-eläkemenojen lisäksi erilaisiin etuusmenoihin sekä valtion ja kuntien verotuloihin, sillä YEL-maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Vaikutusarvioissa ei ole huomioitu muutosten aiheuttamia käyttäytymisvaikutuksia, joita on kuvailtu tarkemmin yllä. Oletuksena laskelmissa on myös, että YEL-työtulojen muutokset johtuvat vain vahvistettujen YEL-työtulojen muutoksista eivätkä ne johdu yrittäjän todellisen työpanoksen vaihtelusta tai muista muutoksista yritystoiminnassa. 

Laskelmien lähtöaineistona on käytetty yllä esiteltyjen Eläketurvakeskuksen tekemien arvioiden vaikutuksia YEL-järjestelmän eläkemenoihin, kansaneläkemenoihin ja YEL-eläkemaksutuloihin. Näihin perustuen Kelassa on arvioitu vaikutuksia vanhempain- ja sairauspäivärahoihin ja niiden rahoitukseen vakuutusmaksuilla, toimeentulotukeen, yleiseen asumistukeen sekä eläkkeensaajien asumistukeen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on puolestaan arvioitu vaikutuksia työttömyyden perusturvaan ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja näiden rahoitukseen. Valtiovarainministeriössä on arvioitu välittömiä muutoksia ansio- ja pääomatulojen verotuottoon sekä julkiseen talouteen kokonaisuutena. 

Julkisen talouden vaikutuksia on tarkasteltu kansantalouden tilinpidon kehikossa. Kansantalouden tilinpidossa julkiseen talouteen luokitellaan valtionhallinto, paikallishallinto sekä sosiaaliturvarahastot, jotka jakautuvat vielä työeläkelaitoksiin ja muihin sosiaaliturvarahastoihin. Työeläkelaitoksiksi luokitellaan mm. YEL-vakuutusta toimeenpanevat eläkeyhtiöt. 

Ilman käyttäytymisvaikutuksia vahvistettujen YEL-työtulojen nousu pienentäisi vastaavalla summalla yrittäjän verotettavia sekatuloja, sillä YEL-maksut ovat yrittäjän verotuksessa täysimääräisesti vähennyskelpoisia. Yrittäjän sekatuloja verotetaan valtaosin ansiotuloina ja vain pieneltä osin pääomatulona, joten yksinkertaisuuden vuoksi muutoksen on oletettu kohdistuvan vain ansiotuloihin. Valtiovarainministeriön arvion mukaan yrittäjien ansiotuloverotuksen verotuotto pienenee noin 45 prosentilla suhteessa verotettavien tulojen supistumiseen. Tätä samaa oletusta on käytetty arvioitaessa sitä, miten erilaisten aktiiviyrittäjien saamien etuustulojen ja muiden sosiaalivakuutusmaksujen muutokset vaikuttaisivat verotuottoihin. Lisäksi on oletettu, että ansiotuloverotuoton muutoksesta noin 74 % kohdentuisi valtiolle ja loput noin 26 % kunnille sote-uudistuksen astuttua voimaan. Lisäksi muutos pienentäisi myös Kansaneläkelaitoksen perimän sairaanhoitovakuutusmaksun maksupohjaa, mutta yksinkertaisuuden vuoksi tässä vaikutus on sisällytetty valtion ansiotuloveron tuottoon. 

Yrittäjien työtulojen kasvu näkyisi pitkällä aikavälillä parempana yrittäjäeläkkeiden tasona. Pa-rempi yrittäjäeläkkeiden taso vähentää kansaneläkemenoja, mutta kasvattaa kokonaisuutena eläkkeellä olevien yrittäjien eläketuloja. Laskelmassa on oletettu, että tuloverotuotto kasvaa noin 40 prosentilla suhteessa siihen kuinka paljon eläköityneiden yrittäjien yhteenlasketut eläketulot kasvat. Lisäksi on oletettu, että ansiotuloverotuoton muutoksesta noin 68 % kohdentuisi valtiolle ja loput noin 32 % kunnille sote-uudistuksen astuttua voimaan. 

Taulukoissa 1─3 on tarkasteltu Eläketurvakeskuksen arvioimien kolmen esimerkkilaskelman pohjalta, mitkä olisivat YEL-työtulojen erikokoisten muutosten välittömät vaikutukset yrittäjiin koko kansantalouden tasolla sekä julkiseen talouteen vuosina 2023─2085. Taulukoissa on lisäksi havainnollistettu muutosten suuruusluokkaa pääoma-arvoina. Pääoma-arvojen laskennassa on käytetty eläkevarojen tuotto-oletusta vastaavaa 3,5 % reaalista diskonttokorkoa. Pääoma-arvojen laskentaa on jatkettu käytännössä ikuisuuteen. Laskelmassa 1 YEL-työtulot kasvaisivat keskimäärin noin 6 %, laskelmassa 2 keskimäärin noin 15 % ja laskelmassa 3 keskimäärin noin 26 %. Kaikissa esimerkkilaskelmissa YEL-työtulojen kasvu painottuu pienimpiin työtuloihin. 

Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin laskelmaa 2, joka on vaikutuksiltaan noin puolivälissä verrattuna vähäisten vaikutusten laskelmaan 1 ja merkittävien vaikutusten laskelmaan 3. Lain voimaantulosäännösten vuoksi vaikutukset eivät olisi täysimääräisiä heti lain voimaantuloa seu-raavina vuosina. Tästä syystä perusteltuna tarkasteluajankohtana on käytetty vuotta 2030, jolloin lain vaikutukset olisivat täysimääräisesti näkyvissä. 

Taulukon 2 perusteella laskelmassa 2 yrittäjien maksamat YEL-maksut kasvaisivat nykyrahassa noin 190 milj. eurolla vuodessa vuoden 2030 tasolla ja vastaavasti maksetut ansiotuloverot vähenisivät noin 90 milj. eurolla vuodessa. Aktiiviyrittäjien saamat sosiaalietuudet kasvaisivat noin 10 milj. eurolla vuodessa ja heidän maksamansa muut sosiaalivakuutusmaksut kasvaisivat noin 15 milj. eurolla vuodessa. Kokonaisuutena aktiiviyrittäjien käytettävissä olevat tulot pienenisivät runsaalla 100 milj. eurolla vuodessa. Julkinen talous vahvistuisi vastaavalla summalla. 

Julkisen talouden vahvistuminen johtuisi ennen kaikkea siitä, että valtionosuus YEL-järjestelmään pienenisi, kun YEL-maksutulot kasvaisivat ja YEL-eläkemenot eivät alkuun ehtisi vielä kasvaa. Toisaalta valtion saamat ansio- ja pääomaverotulot pienenisivät vuonna 2030 arviolta yli 60 miljoonalla eurolla nykyrahassa. Kunnilla vastaavat verotulot pienenisivät yli 20 miljoonalla eurolla. Lisäksi muun sosiaaliturvan kustannukset kasvaisivat selvästi alle 10 miljoonalla eurolla ja niiden rahoittamiseksi kerätyt muut vakuutusmaksutulot pitkälti yli 10 miljoonalla eurolla. 

Vähitellen YEL-työtulojen kasvu näkyisi eläköityneiden yrittäjien työeläkkeiden kasvuna. Esi-merkiksi vuonna 2050 eläkkeellä olevien yrittäjien työeläkkeet kasvaisivat yli 110 miljoonalla eurolla vuodessa vuoden 2022 hinnoin. Tällöin työeläketulojen kasvu pienentäisi maksettuja kansaneläkkeitä ja eläkkeensaajien asumistukea lähes 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Eläkkeellä olevien yrittäjien verotettavien tulojen kasvu kasvattaisi eläkkeistä perittyjä verotuloja noin 40 miljoonalla eurolla. Tällöin eläkkeellä olevien yrittäjien verojen jälkeiset tulot kasvaisivat noin 60 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Vaikka julkinen talous vahvistuisikin laskelman ensimmäisinä vuosikymmeninä, kääntyisi tilanne päinvastaiseksi 2060-luvun aikana, kun korkeammilla työtuloilla vakuuttaneet yrittäjät olisivat laajasti eläköityneet ja eläkemenot kasvaisivat siten huomattavasti. Vuoden 2085 tasolla YEL-työtulojen kasvu heikentäisi julkista taloutta maltillisesti, noin 80 miljoonalla eurolla vuoden 2022 hintatasossa, kun valtion osuus YEL-järjestelmään kasvaisi. Etupainoisen vahvistumisen ansiosta julkinen talous vahvistuisi pitkällä aikavälillä pääoma-arvona noin 1,4 mrd. eurolla ja yrittäjien käytettävissä olevat tulot laskisivat vastaavalla summalla. 

Esimerkkilaskelman 1 vaikutukset olisivat samankaltaiset, mutta n. 55 % pienemmät kuin yllä esitetyn laskelman 2 vaikutukset. Laskelman 3 vaikutukset olisivat puolestaan samankaltaiset, mutta n. 60 % suuremmat kuin yllä esitetyn laskelman 2 vaikutukset. 

Taulukko 1. Laskelma 1: YEL-työtulojen 6 prosentin kasvun vaikutus yrittäjiin ja julkiseen talouteen, milj. euroa vuoden 2022 hintatasossa sekä vuoden 2023 pääoma-arvona 

Taulukko 2. Laskelma 2: YEL-työtulojen 15 prosentin kasvun vaikutus yrittäjiin ja julkiseen talouteen, milj. euroa vuoden 2022 hintatasossa sekä vuoden 2023 pääoma-arvona 

Taulukko 3. Laskelma 3: YEL-työtulojen 26 prosentin kasvun vaikutus yrittäjiin ja julkiseen talouteen, milj. euroa vuoden 2022 hintatasossa sekä vuoden 2023 pääoma-arvona 

Kuviossa 1 ja taulukossa 4 on yhteenvetona esitetty eri esimerkkilaskelmien tulokset rinnakkain. Kuviossa 1 on esitetty kaikkien laskelmien vaikutukset julkiseen talouteen vuosina 2023─2085 miljoonissa euroissa vuoden 2022 hintatasossa. Kuviosta havaitaan, että YEL-työtulojen kasvu vahvistaisi julkista taloutta lähivuosikymmeninä, jonka jälkeen vaikutus pienenisi ja kääntyisi päinvastaiseksi. Vaikutukset yrittäjiin olisivat päinvastaiset kuin julkisen talouden vaikutukset. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan huomioi mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia. 

Taulukossa 4 on esitetty kaikkien laskelmien vaikutukset yrittäjiin ja julkiseen talouteen vuo-den 2023 pääoma-arvona. Taulukon avulla on mahdollista helpommin vertailla eri esimerkkilaskelmia keskenään. Taulukosta havaittavat tulokset ovat vastaavat kuin kuviossa 1 ja taulukoissa 1─3. 

Kuvio 5. YEL-työtulojen muutosvaikutukset julkisessa taloudessa. 

Taulukko 4. YEL-työtulojen muutosten vaikutus yrittäjiin ja julkiseen talouteen vuoden 2023 pääoma-arvona, milj. euroa 

4.2.2  Vaikutukset toimeenpanoon ja viranomaisten toimintaan

Lainmuutoksilla lisätään eläkelaitoksille velvoitteita, joita niillä ei tällä hetkellä ole. YEL-työtulojen säännönmukainen tarkistaminen lisäisi eläkelaitosten käsittelytyötä, mikä edellyttää tarvittavien lisäresurssien osoittamista. Eläkelaitokset ovat arvioineet, että toimeenpanon osalta perustamiskustannukset ovat noin 2─3 miljoonaa euroa. Sääntelyn muuttuessa eläkelaitosten neuvontavelvollisuus korostuu ja vakuutettujen oikeusturva on varmistettava riittävällä tiedottamisella niin eläkelaitosten omassa kuin niiden asiamiesten toiminnassa. Erityisesti tarkistamismenettelyn katsotaan edellyttävän manuaalikäsittelyä, minkä aiheuttamaa kustannusten nousua ei pystytä tarkasti arvioimaan. Kustannusarviossa on otettu huomioon myös suunnitellun työtulosuosituksen laskentapalvelun rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. 

Ehdotuksella voi olla myös vaikutusta muutoksenhakujärjestelmään ja työeläkeyhtiöiden valvontaan. Jos ehdotetun mukaiset työtulon vahvistamiskriteerit tai säännöllisesti toistuvan tarkistamisen toimet koetaan perusteiltaan virheellisiksi, on mahdollista, että eläkelaitoksen päätöksiin haetaan aiempaa enemmän muutoksia. Muutoksenhakujärjestelmän kustannukset kasvavat ja myös muutoksenhaun joutuisuus voi heikentyä. Myös Finanssivalvonnan työmäärä voi lisääntyä eläkelaitosten menettelytapoihin liittyvien hallintokanteluiden ja päätösten perusteluiden jälkikäteisen arvioinnin vuoksi. 

4.2.3  Muut vaikutukset

Tarkasteltaessa ehdotuksen vaikutuksia miesten ja naisten välillä voidaan edellä osiossa 4.2.1.1 kuvattujen esimerkkilaskelmien aineiston perusteella havaita, että naisten nykyiset työtulot vaikuttavat olevan jo jossain määrin lähempänä laskelmissa tehtyjen oletusten mukaisia työtuloja. 

Kuten vaikutusarvioissa on esitetty, työtulosumma kasvaisi lainmuutosehdotuksen voimaantulosäännöksen siirtymäajan jälkeen laskelman 1 oletuksilla 6 prosenttia nykyisestä työtulosummasta, laskelman 2 oletuksilla 15 prosenttia nykyisestä ja laskelman 3 oletuksilla 26 prosenttia nykyisestä. Kun näitä kasvulukuja tarkasteltiin erikseen naisten ja miesten osalta, havaittiin, että laskelmassa 1 työtulosumman kasvut olivat sekä naisille että miehille 6 prosenttia, laskelmassa 2 kasvu oli naisille 14 prosenttia ja miehille 16 prosenttia ja laskelmassa 3 kasvu oli naisille 24 prosenttia ja miehille 28 prosenttia. Siten laskelmien 2 ja 3 työtulosumman kasvuprosentit eroavat hieman sukupuolten välillä. 

Kun aineistossa kaikkien yrittäjien nykyisten työtulojen mediaani oli 19 000 euroa, naisilla se oli 16 000 euroa ja miehillä 21 000 euroa. Sukupuolten välistä eroa työtulosummien kasvuprosenteissa selittää se, että naisille tulee hieman useammin esimerkkilaskelmassa valituksi työtuloksi 0,5 x mediaanipalkka tai 0,7 x mediaanipalkka kuin olisi naisten osuus kaikista aineistossa olevista yrittäjistä. Voidaan arvioida, että valittuihin oletuksiin perustuen lakiehdotuksen vaikutukset olisivat hieman merkittävämmät miesten kuin naisten kohdalla. 

Ehdotuksella ei ole ympäristöön tai turvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia.