1.1  Tausta

Euroopan finanssivalvojien järjestelmän uudistaminen ja Solvenssi II -direktiivi 

Euroopan finanssivalvojien järjestelmä käsittää kolme Euroopan valvontaviranomaista eli Euroopan pankkiviranomaisen (EBA), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA), jotka valvovat ja antavat määräyksiä yksittäisille aloille ja laitoksille. Lisäksi Euroopan järjestelmäriskikomitea valvoo koko rahoitusjärjestelmää ja yhteensovittaa EU:n rahoitusvakauspolitiikkaa. 

Euroopan rahoitus- ja vakuutusalan valvontaviranomaisten toimintaa koskevan uudistuksen yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet loppuvuodesta 2019 muun muassa vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) muuttamista koskevan direktiivin [Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2177 vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II), rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU sekä rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta, jäljempänä muutosdirektiivi]. Muutosdirektiivi on tullut voimaan 30.12.2019. Jäsenvaltioiden on sovellettava 2 artiklan 1 kohdan säännöksiä viimeistään 1.7.2020 ja muita 2 artiklan säännöksiä 30.6.2021 alkaen. 

Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanoa tarkentavat säännökset 

Euroopan komissio on kevät-kesällä 2019 kiinnittänyt sosiaali- ja terveysministeriön huomiota tarpeeseen tarkentaa alkuperäisen Solvenssi II -direktiivin 77 d ja 138 artiklan eräiden kohtien täytäntöönpanoa. Ehdotuksiin on suhtauduttu rakentavasti. 

Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisten vähimmäismäärien tarkistaminen 

Vakuutusten tarjoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 (jäljempänä myös IDD-direktiivi) 10 artiklan 4 kohdan mukaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä tai laiminlyönnistä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 250 000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 850 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden. IDD-direktiivin 10 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa säädetään lisäksi eräistä vähimmäismääristä, jotka Suomi on valinnut olla panematta täytäntöön, eivätkä näiden vähimmäismäärien muutokset siten koske Suomea. 

IDD-direktiivin 10 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan 10 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja määriä tarkistetaan säännöllisesti EU:n tilastotoimisto Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon. Ensimmäinen tarkastelu kattaa ajanjakson 31. joulukuuta 2017 asti, ja sitä seuraavat tarkistukset tehdään sen jälkeen viiden vuoden välein. 

IDD-direktiivin 10 artiklan 7 kohdassa siirretään Euroopan komissiolle toimivalta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan 10 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettua euromääräistä vähimmäismäärää sen jälkeen, kun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on toimittanut teknisten sääntelystandardien luonnokset. 

Komissio on antanut keväällä 2019 delegoidun asetuksen (EU) 2019/1935 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse teknisistä sääntelystandardeista, joilla tarkistetaan ammatillisten vastuuvakuutusten sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien taloudellisen kantokyvyn euromääräisiä vähimmäismääriä (jäljempänä myös IDD-muutosasetus), jonka nojalla tarkistetaan IDD-direktiivin 10 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja vähimmäismääriä. IDD-muutosasetus on tullut voimaan 12.12.2019, ja sitä sovelletaan 12.6.2020 alkaen. 

1.2  Valmistelu

EU-säädösten valmistelu

Euroopan finanssivalvojien järjestelmän uudistaminen ja Solvenssi II -direktiivi 

Komissio on antanut syyskuussa 2017 ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta annettujen asetusten ja eräiden muiden asetusten muuttamisesta sekä direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin muuttamisesta ja rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin muuttamisesta (COM(2017) 536 final; COM(2017) 537 final; COM(2017) 538 final; COM(2017) 539 final). Syyskuussa 2018 komissio on täydentänyt alkuperäisiä ehdotuksiaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevilla ehdotuksillaan. 

Komissio on ehdottanut lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ollut vahvistaa eurooppalaisten finanssimarkkinoiden valvontaa sekä Euroopan valvontaviranomaisten ja järjestelmäriskikomitean asemaa. Näin on samalla haluttu edistää pääomamarkkinaunionin kehittämistä ja yhteismarkkinoiden toimintaa sekä finanssimarkkinoiden yhdentymistä ja rajat ylittävää rahoitustoimintaa. 

Komission ehdotukset, vaikutusarviot ja muut liitännäisasiakirjat sekä saadut ulkopuoliset palautteet ovat saatavilla englanniksi komission verkkosivuilla (https://ec.europa.eu/info/publications/170920-esas-review_en, viitattu 16.1.2020). 

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat saavuttaneet maaliskuussa 2019 poliittisen yhteisymmärryksen EU:n rahoitusmarkkinoita koskevan eurooppalaisen valvontajärjestelmän uudistuksen keskeisistä osista, jotka kattavat myös rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan. 

Neuvoston työryhmävaiheessa asiaa ja sen etenemistä on käsitelty eduskunnassa U-kirjelmän perusteella (U 62/2017 vp ‒TaVL 53/2017 vp ‒ SuVEK 135/2017 vp) sekä U-jatkokirjelmän perusteella (UJ 21/2018 vp ‒ TaVL 59/2018 vp ‒ SuVEK 142/2018 vp ‒ SuVEK 182/2018 vp ‒ SuVEK 191/2018 vp). Vakuutusalan osalta U-kirjelmässä on kiinnitetty huomiota siihen, että kun suomalaisten vahinkovakuutusyhtiöiden vastuista huomattava osa liittyy kansallisiin lakisääteisiin vakuutuslajeihin, EIOPA:lle kaavaillut lisävalvontavaltuudet edellyttävät Finanssivalvonnalta aktiivista yhteistyötä EIOPA:n kanssa. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan EIOPA:n valvontaroolia on siksi tullut arvioida hieman eri lähtökohdista kuin ESMA:n ja EBA:n valvontarooleja. Valtioneuvosto on kuitenkin ollut valmis hyväksymään ehdotuksen sillä edellytyksellä, että sääntelytaakka ei käsillä olleen ehdotuksen myötä olennaisesti lisäänny. Myös EIOPA:n kasvavan roolin vaikutukset on tullut selvittää sekä valtuuksien täsmällisyys ja tarkkarajaisuus varmistaa neuvoston työryhmässä (TaVL 53/2017 vp, s. 15). Asiaan on neuvoston työryhmässä kiinnitetty huomiota mm. siten, että Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1094/2010 (jäljempänä myös EIOPA-asetus tai Euroopan vakuutusvalvonta-asetus) asioista on pyritty säätämään komission ehdotusta tarkemmin. Neuvoston työryhmässä EIOPA-asetuksesta on myös siirretty eräitä säännöksiä Solvenssi II -direktiiviin, jossa vakuutusalaa koskevista on oikeuksista ja velvollisuuksista on tarkoituksenmukaisinta säätää ja jossa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja kansallisten valvontaviranomaisten, eli Suomessa Finanssivalvonnan, tehtävistä ja valtuuksista on säädetty verrattain yksityiskohtaisesti. 

Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisten vähimmäismäärien tarkistaminen 

IDD-direktiivin 10 artiklan 7 kohdan mukaan vakuutusedustajia koskevien vähimmäismäärien tarkistaminen on tehtävä määräajoin. IDD-muutosasetuksella varmistetaan vähimmäismäärien johdonmukainen yhdenmukaistaminen ja riittävä kuluttajansuoja koko EU:ssa. 

Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen järjesti EIOPA-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti julkisen kuulemisen IDD-direktiiviä koskevien teknisten sääntelystandardien luonnoksista. Kuulemisasiakirja julkaistiin kyseisen viranomaisen verkkosivuilla 1.2.2018, ja kuuleminen päättyi 27.4.2018. Lisäksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyysi vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmää antamaan palautetta teknisten sääntelystandardien luonnoksista. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on julkaissut julkisesta kuulemisesta loppuraportin, jossa on selitetty, miten kuulemisen tulokset on otettu huomioon komissiolle toimitetuissa teknisten sääntelystandardien luonnosten lopullisissa versioissa. Raportti on saatavilla englanniksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen verkkosivuilla (https://eiopa.europa.eu/Publications/Consultations/EIOPA-BoS-18-286%20Final%20report%20on%20the%20Public%20Consultation%20on%20PII%20RTS.pdf#search=Regulatory%20Technical%20Standards%20base%20euro%20amounts, viitattu 16.1.2020). 

Ennen teknisten sääntelystandardien lopullisten luonnosten toimittamista komissiolle Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on analysoinut EIOPA-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Se on todennut, että kuluttajansuojan paraneminen kompensoi vakuutusedustajille aiheutuvien kustannusten mahdollisen nousun. Analyysi on saatavilla englanniksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen verkkosivuilla teknisten sääntelystandardien lopullisen luonnoksen sisältävän asiakirjan sivuilla 9–10 (https://eiopa.europa.eu/Publications/Letters/EIOPA-18-413%20Draft%20RTS%20for%20PII.PDF#search=Draft%20Regulatory%20Technical%20Standards%20adapting%20the%20base%20euro, viitattu 7.8.2019). 

Komission ehdotus IDD-direktiivin mukaisten vähimmäismäärien tarkistamiseksi on saatavilla englanniksi komission verkkosivuilla (https://ec.europa.eu/finance/docs/level-2-measures/idd-rts-2019-3448_en.pdf, viitattu 16.1.2020). 

Hallituksen esityksen valmistelu

Euroopan finanssivalvojien järjestelmän uudistamisen ja Solvenssi II -direktiivin osalta hallituksen esityksen perusvalmistelu on aloitettu keväällä 2019 Euroopan parlamentin ja neuvoston poliittisesti hyväksymän muutosdirektiivitekstin ja neuvoston juristi-lingvistien säännöstekstien pohjalta. Perusvalmistelun aikana esitysluonnosta on täydennetty säännösehdotuksilla, joissa on otettu huomioon vakuutusyhtiölain (521/2008) kansalliset muutostarpeet, eli tasoitusmääräsäännösten tarkentaminen sekä vakuutusmatemaatikkojen yleistä kelpoisuutta koskevien vaatimusten tarkentaminen, sekä komission tekemät havainnot, jotka koskevat Solvenssi II -direktiivin 77 d ja 138 artiklan eräiden kohtien täytäntöönpanoa. 

Esitysluonnosta on perusvalmistelussa lisäksi täydennetty säännösehdotuksilla, jotka koskevat IDD-muutosasetusta sekä muita aikaisemmin havaittuja teknisiä muutostarpeita. 

Aikaisessa vaiheessa tapahtunut valmistelun aloittaminen on ollut perusteltua Suomen EU-neuvoston puheenjohtajuuskauden tehtävistä ja muutosdirektiivin sisältämien Solvenssi II -säännösten lyhyestä toimeenpanon aikataulusta johtuen. Direktiivien muutokset ovat Suomen näkökulmasta pääosin voimassa olevia säännöksiä tarkentavia. Täytäntöönpanovaiheessa ei ole tehty erityistä yhteistyötä komission tai toisten jäsenvaltioiden kanssa. 

Lakiluonnoksesta järjestettiin laaja lausuntokierros elo-syyskuussa 2019. Lausuntokierros alkoi 22.8.2019 ja päättyi 27.9.2019. Luonnos hallituksen esitykseksi lähetettiin 32 toimijalle, jotka edustivat keskeisiä ministeriöitä, viranomaisia, elinkeinoelämää, työnantaja- ja palkansaajajärjestöjä sekä muita sidosryhmiä. Luonnos hallituksen esitykseksi, ruotsinkielinen tiivistelmä sekä muutosdirektiivin ja IDD-muutosasetuksen suomen- ja ruotsinkieliset luonnokset ovat myös olleet saatavilla lausuntopalvelu.fi -verkkosivulla sekä sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivulla 22.8.2019 alkaen. Lausuntopyynnön saaneista toimijoista 16 antoi lausunnon. Näistä 11 toimijaa lausui tai ilmoitti, ettei toimijalla ole lausuttavaa tai huomauttamista esityksen johdosta. Muutoksia ehdotettiin viiden toimijan lausunnoissa. 

Lausuntopyyntö toimitettiin lausuntokierroksen yhteydessä myös valtioneuvoston kanslian yhteydessä toimivalle lainsäädännön arviointineuvostolle, joka ei antanut esitysluonnoksesta lausuntoa. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Euroopan finanssivalvojien järjestelmän uudistaminen ja Solvenssi II -direktiivi 

Esityksessä ehdotetaan tarkennettaviksi vakuutusyhtiölain säännöksiä Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta sisäisiä malleja ja niiden muutoksia koskevien hakemusten osalta sekä muutosdirektiivissä tarkoitettujen rajat ylittävien tilanteiden osalta. Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi säännökset Finanssivalvonnan oikeudesta perustaa yhteistoimintafoorumeita sekä oikeudesta osallistua sellaisen toimintaan, jos sellaisen perustaa jokin muu valvontaviranomainen. 

Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanoa tarkentavat säännökset 

Esityksessä ehdotetaan tarkennettaviksi vakuutusyhtiölain säännöksiä volatiliteettikorjauksen laskennan yksityiskohdista. 

Esityksessä ehdotetaan tarkennettaviksi Finanssivalvonnan velvollisuuksia silloin, kun kyse on poikkeuksellisen epäsuotuisan taloudellisen tilanteen toteamiseen liittyvistä menettelyistä. Ehdotetaan tarkennettavaksi, että: 

- vain Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi todeta tällaisen tilanteen olemassaolon; 

- Finanssivalvonta voi pyytää, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa tällaisen tilanteen olemassaolon; 

- Finanssivalvonta voi määrätä tällaiseen tilanteeseen liittyvän määräajan jatkamisesta vain sillä edellytyksellä, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on ensin todennut poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. 

Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisten vähimmäismäärien tarkistaminen 

Esityksessä ehdotetaan tarkennettaviksi vakuutusten tarjoamisesta annetun lain säännöksiä vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen vähimmäismäärien yksityiskohdista muutettua IDD-direktiiviä vastaavalla tavalla. 

Muut kansalliset säädöstarpeet: tasoitusmääräsäännösten tarkentaminen sekä vakuutusmatemaatikkoja koskevat edellytykset 

Esityksessä ehdotetaan, että tasoitusmäärän tavoitemäärän laskennassa otettaisiin mahdollinen vakavaraisuuspääomavaatimuksen korotus huomioon niiden riskien osalta, jotka otetaan huomioon tasoitusmäärän tavoitemäärää määrättäessä. Lisäksi ehdotetaan, että tasoitusmäärälle hyvitettävä korko ei voisi olla negatiivinen. 

Laissa säädettyjä vakuutusmatemaatikon kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan täydennettäväksi niin, että eurooppalainen kehitys voidaan ottaa vaatimuksissa nykyistä paremmin huomioon. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Yleistä 

Finanssivalvonnan tietojen mukaan vuonna 2019 Suomessa toimi yhteensä 45 vahinko- ja henkivakuutusyhtiötä. Näistä vahinkovakuutusta harjoittavia yhtiöitä oli 35 ja henkivakuutusta 10. Toimivia työeläkevakuutusyhtiöitä oli neljä. Finanssivalvonnan tietojen mukaan vakuutusedustajarekisterissä vakuutusmeklariyrityksiä oli 84 kappaletta. 

Euroopan finanssivalvojien järjestelmän uudistaminen ja Solvenssi II -direktiivi 

Ehdotukset Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuuksista pääasiassa tarkentavat voimassa olevan vakuutusyhtiölain ja Finanssivalvonnasta annetun lain yleisiä yhteistyö- ja ilmoitusvelvollisuuksia koskevia säännöksiä. Finanssivalvonnan yleiset valtuudet ovat laajat jo voimassa olevassa laissa. Suomen lainsäädännön kannalta kyse on siten lähinnä vain lainsäädännön toteutuksen tavasta. 

Siltä osin kuin kyse on yhteistoimintafoorumien perustamisesta, Finanssivalvonta voi perustaa tällaisen foorumin tai osallistua tällaisen foorumin toimintaan, jos sen perustaa jokin muu valvontaviranomainen. Niiden määrän kuitenkin arvioidaan pysyvän vähäisenä. Jos Finanssivalvonta osallistuu tällaisten foorumeiden toimintaan, tästä saattaa kuitenkin seurata vähäisessä määrin lisää tehtäviä ja kustannuksia, mutta niiden ei arvioida olevan merkittäviä. 

Ehdotuksilla tarkennetaan voimassa olevan lainsäädännön sisältöä siten, että varmistetaan kansallisten säännösten ja EU-säännösten vastaavuus. Ehdotukset saattavat parantaa muiden ETA-valtioiden valvontaviranomaisten mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä Finanssivalvonnan kanssa ja muuttaa menettelytapoja. Ehdotukset saattavat siten tehostaa eurooppalaisten vakuutusyritysten ja -markkinoiden valvontaa ja siten vähentää mahdollisuuksia tai kannustimia tehdä vakuutusyhtiölainsäädäntöön liittyviä rikkomuksia tai rikoksia. Ehdotuksilla ei kuitenkaan arvioida olevan käytännössä havaittavia vaikutuksia Finanssivalvonnan tai vakuutusyhtiöiden tehtäviin, kustannuksiin, tuloihin, vakavaraisuuteen, henkilöstöön tai organisaatioihin. Ehdotusten ei esimerkiksi arvioida lisäävän merkittävästi Finanssivalvonnan raportointi- tai selvitysvelvoitteita tai muita hallinnollisia tehtäviä tavalla, joka haittaisi Finanssivalvonnan varsinaista toimintaa. 

Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanoa tarkentavat säännökset 

Ehdotuksilla tarkennetaan voimassa olevan lainsäädännön sisältöä siten, että varmistetaan kansallisten säännösten ja EU-säännösten vastaavuus. Ehdotuksilla ei arvioida olevan käytännössä havaittavaa vaikutusta Finanssivalvonnan tai vakuutusyhtiöiden tehtäviin, kustannuksiin, tuloihin, vakavaraisuuteen, henkilöstöön tai organisaatioihin. 

Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisten vähimmäismäärien tarkistaminen 

Ehdotuksilla tarkennetaan voimassa olevan lainsäädännön sisältöä siten, että varmistetaan kansallisten säännösten ja EU-säännösten vastaavuus. Vakuutusmeklareiden tai sellaiseksi hakevien on ehdotusten voimaantulon jälkeen varmistuttava siitä, että vastuuvakuutuksen vähimmäismäärä täyttää kansallisen ja EU-lainsäädännön tarkistetut vaatimukset. Finanssivalvonnan on jatkuvan valvonnan yhteydessä varmistuttava, että vakuutusmeklarit tai sellaiseksi hakevat täyttävät kyseiset vaatimukset (vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 6 kohta, 58 §:n 1 momentti ja 73 §:n 1 momentin 3 kohta). Ehdotuksilla ei ole tarkoitus kaventaa Finanssivalvonnan muita olemassa olevia valvontatehtäviä tai -vastuita. Ehdotuksilla ei arvioida olevan olennaista vaikutusta Finanssivalvonnan, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusmeklareiden tehtäviin, kustannuksiin, tuloihin, vakavaraisuuteen, henkilöstöön tai organisaatioihin. 

Muut kansalliset säädöstarpeet: tasoitusmääräsäännösten tarkentaminen sekä vakuutusmatemaatikkoja koskevat edellytykset 

Ehdotus, että tasoitusmäärän tavoitemäärän laskennassa otettaisiin vakavaraisuuspääomavaatimuksen korotus huomioon, voi vaikuttaa sellaisen vakuutusyhtiön tasoitumäärän tavoitemäärään ja enimmäismäärään, jolle tällainen korotus on asetettu. Tätä kautta muutos voi vaikuttaa myös sellaisen yhtiön tasoitusmäärään. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen korottamisen yleisyyttä on vaikea arvioida, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on poikkeuksellinen ja harvinainen toimenpide. 

Vahinkovakuutusyhtiöillä oli tasoitusmäärää yhteensä 1,861 miljardia euroa vuoden 2017 lopussa ja 1,884 miljardia euroa vuoden 2018 lopussa. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen julkaiseman korkokäyrän euron viiden vuoden korko oli vuoden 2018 lopussa 0,099 prosenttia. Koron vaikutuksesta vahinkovakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu tasoitusmäärä on voinut muuttua jopa +1,84 miljoonaa euroa vuoden 2017 lopusta vuoden 2018 loppuun. Marraskuussa 2019 Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen julkaiseman korkokäyrän euron viiden vuoden korko oli -0,505 prosenttia. Jos vuoden 2018 lopun tasoitusmäärää korjattaisiin mainitulla korolla, muuttuisi tasoitusmäärä koron vaikutuksesta jopa -9,51 miljoonaa euroa. 

Vakuutusmatemaatikon kelpoisuusvaatimusten täydentäminen voi muuttaa vakuutusmatemaatikon kelpoisuusvaatimuksia keskipitkällä aikavälillä. 

Ehdotuksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia: 

- eri väestöryhmien ja kotitalouksien taloudelliseen asemaan; 

- kotitalouksien käyttäytymiseen; 

- veroihin, maksuihin, yritystukiin, liiketoimintakustannuksiin tai ilmoitus-, lupa-, raportointi- ja rekisteröintimenettelyistä seuraaviin hallinnollisiin kustannuksiin; 

- kilpailuun ja markkinoiden toimivuuteen, kuten uusien yritysten pääsyyn markkinoille, markkinoiden keskittymisasteeseen tai yritysten kilpailukeinojen (kuten hinnoittelu, laatu, mainonta) käyttöön; 

- pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, uuden yritystoiminnan aloittamiseen tai yritysten kasvumahdollisuuksiin; 

- investointeihin tai tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja innovaatioihin; 

- yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn; 

- julkistalouden yhteisöjen rahoitukseen tai voimavarojen jakoon, kuten julkisen rahoitusjärjestelmän toimivuuteen ja rahoituksen kestävyyteen, valtion ja kuntien välisiin rahoitussuhteisiin ja kuntatalouteen yleensä tai yleishyödyllisten yhteisöjen ja kolmannen sektorin toimintaan; 

- julkistalouden eri osatekijöihin, kuten julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan tasoon ja kattavuuteen, julkisen sektorin työllisyyteen tai tuottavuuden edistämiseen julkisella sektorilla; 

- yleiseen talouskehitykseen ja erityisesti kansantalouteen, kuten hintoihin, työmarkkinoihin, tavaroiden ja palveluiden kysyntään ja tarjontaan tai kansantalouden ja julkisen talouden rakenteeseen; 

- viranomaisten keskinäisiin toimivaltasuhteisiin tai tehtävänjakoon; 

- luonnonvarojen ja energian käyttöön; 

- tuotteiden valmistukseen ja kulutuskäyttäytymiseen; 

- toimintojen sijoittumiseen, kuljetus- ja liikkumistarpeisiin sekä eri liikennemuotojen keskinäisiin suhteisiin; 

- ihmisten, terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, päästöihin, jätteisiin, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon ja sen muutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, kasvillisuuteen tai eliöihin; 

- yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; 

- perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumiseen; 

- ihmisten keskinäisiin suhteisiin tai niitä koskevaan päätöksentekoon, kuten ihmisten sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen, mahdollisuuteen päättää perhe-elämästä taikka kansalaisten oikeussuhteisiin, kuten ihmisten sopimusvapauteen tai taloudelliseen toimintavapauteen; 

- kansalaisten osallistumis- tai vaikuttamismahdollisuuksiin yhteiskunnassa, kuten mahdollisuuksiin vaikuttaa heitä tai heidän elinympäristöään tai koko yhteiskuntaa koskeviin asioihin tai osallistua järjestö- ja yhdistystoimintaan taikka yhdistysten ja muiden järjestöjen toimintaan; 

- ihmisten henkiseen tai fyysiseen terveyteen, hyvinvointiin tai hyvinvoinnin jakautumiseen, kuten terveyskäyttäytymiseen ja kansantautien tärkeimpiin riskitekijöihin tai terveyden edellytyksiin, mahdollisuuksiin saada tai käyttää sosiaali- tai terveyspalveluluita taikka ihmisten elinoloihin tai arjen sujuvuuteen; 

- yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen taikka lapsiin tai sukupuolten väliseen tasa-arvoon; 

-työllisyyteen, työvoiman kysyntään tai tarjontaan, työntekijöiden ja yritysten alueelliseen liikkuvuuteen, työntekijöiden asemaan, työmarkkinoiden toimivuuteen tai rakenteellisiin tekijöihin; 

-tietoturvallisuuteen, tietojärjestelmäturvallisuuteen, tilaturvallisuuteen, henkilöturvallisuuteen, henkilöstöturvallisuuteen, työturvallisuuteen, pelastustoimeen tai vartiointiin; 

-alueiden tuotantoon ja työllisyyteen, tietoyhteiskuntapalveluihin taikka palveluiden saatavuuteen ja käyttäjiin. 

6.1  Vakuutusyhtiölaki

2 luku Vakuutusyhtiön perustaminen ja toimilupa 

5 a §. Finanssivalvonnan velvollisuus ilmoittaa toimilupahakemuksesta rajat ylittävissä tilanteissa. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava vakuutusyhtiön toimilupahakemuksesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja asianomaisen vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle tietyissä rajat ylittävissä tilanteissa. Tällaisen ilmoituksen tekemiseksi edellytetään, että toimintasuunnitelman mukaan osaa liiketoiminnasta harjoitetaan toisessa ETA-valtiossa. Toiseksi edellytetään, että toimintasuunnitelman mukaan tällainen toiminta on todennäköisesti merkittävää (engl. of relevance) vastaanottavan ETA-valtion markkinoiden kannalta. 

Pykälän 2 momentin mukaan ilmoituksen on oltava riittävän yksityiskohtainen ja kattava. Tarkoituksena on, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä asianomaisen vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomainen voivat tehdä asianmukaisen arvioinnin suomalaisen vakuutusyhtiön tilanteesta ja vaikutuksista vastaanottavan ETA-valtion markkinoihin. 

Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn 152 a artiklan 4 kohdan mukaisesti selvää on, että ilmoitus ei rajoita Finanssivalvonnan eikä muiden vastaanottavien ETA-valtioiden valvontaviranomaisten Solvenssi II -direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa. 

Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätty 152 a artiklan 1, 3 ja 4 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

9 luku Vastuuvelka kirjanpidossa 

5 §. Tasoitusmäärän tavoitemäärä. Pykälässä säädetään tasoitusmäärän tavoitemäärästä. Säännös on kansallinen. 

Vakuutusyhtiölain 11 luvun 3 §:n mukaan vakuutusyhtiön on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus joko luvun 7‒18 §:n mukaisella standardikaavalla tai luvun 19‒29 §:n mukaisella sisäisellä mallilla. Lain 25 luvun 4 §:n 1‒3 kohdan mukaan Finanssivalvonta voi korottaa vakavaraisuuspääomavaatimusta, jos yhtiön riskiprofiili poikkeaa merkittävästi vakavaraisuusvaatimuksen laskennan perusoletuksista tai yhtiön riskiprofiili poikkeaa merkittävästi vastaavuus- tai volatiliteettikorjauksen tai vakavaraisuusäännösten voimaantuloon liittyvien siirtymätoimenpiteiden perusoletuksista. 

Pykälän 1 momentissa säädetään, että jos vakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan 11 luvussa tarkoitettua standardikaavaa käyttäen, tasoitusmäärän tavoitemäärä on standardikaavan mukainen perusvakavaraisuuspääomavaatimus, jossa otetaan huomioon vain vakuutusriskiosioiden pääomavaatimukset ja vastapuoliriski menevän jälleenvakuutuksen vastapuoliriskin pääomavaatimuksen osalta. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan kokonaan tai osittain 11 luvussa tarkoitettua sisäistä mallia käyttäen, tasoitusmäärän tavoitemäärä on yhtiön käyttämän mallin mukainen vakavaraisuuspääomavaatimus, jossa on otettu huomioon samat riskit kuin 1 momentin mukaisessa laskelmassa. 

Lain 11 luvun 9–34 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta vakuutusyhtiö voi siirtyä käyttämään standardikaavan asemasta sisäistä mallia. Luvun 34 §:n mukaan Finanssivalvonta voi myös vaatia yhtiötä tekemään osittaisen tai kokonaisen sisäisen mallin, jos yhtiön riskiprofiili ei vastaa standardikaavan oletuksia. Sille ajalle, kun yhtiö tekee Finanssivalvonnan vaatimuksesta sisäistä mallia, Finanssivalvonta voi korottaa yhtiön vakavaraisuuspääomavaatimusta 25 luvun 4 §:n mukaisesti. Yhtiö voi tietenkin sopeuttaa toimintaansa niin, että standardikaavan oletukset täyttyvät. Yhtiö voi myös tyytyä täyttämään korotetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen muuttamatta toimintaansa. 

Korotetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen on katsottava edustavan sitä oman varallisuuden määrää, joka vakuutusyhtiöllä olisi 12 luvun mukaan oltava vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi. Täten on johdonmukaista, että korotettu vakavaraisuuspääomavaatimus otetaan huomioon 1 momentissa tarkoitetulta osalta tasoitusmäärän tavoitemäärässä. Tällöin myös kohdellaan yhtäläisesti kahta samanlaista yhtiötä, joista toinen on tehnyt sisäisen mallin ja toinen tyytyy vain täyttämään korotetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen. 

Edellä sanotun johdosta pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan 1 ja 2 momenteissa tarkoitetussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa otetaan huomioon mahdollinen 25 luvun 4 §:ssä tarkoitettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen korotus tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettujen riskien osalta. 

5 c §. Tasoitusmäärälle hyvitettävä korko. Pykälän 1 momentin mukaan tasoitusmäärälle hyvitetään korkoa. Koron hyvittäminen tukee tasoitusmäärän reaaliarvon säilymistä. Tasoitusmäärää vastaavat varat sijoitettuina antavat sijoitustuottoja. Siten voidaan katsoa, että tasoitusmäärälle hyvitettävää korkoa voidaan rahoittaa näiden sijoitustuottojen kautta. Tasoitusmäärälle hyvitettävä korko ei saa ylittää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen julkaiseman korkokäyrän euron viiden vuoden korkoa. Käytännössä tämä korko voi olla myös negatiivinen. Vakuutusyhtiölain 9 luvun 5 b §:n 3 momentin mukaan tasoitusmäärän purku- ja kartutusvahinkosuhteet on valittava niin, että vakuutusyhtiön vakuutusliikkeen ja korvauskulujakautuman ennusteeseen perustuva tasoitusmäärän arvioitu kehitys johtaa tavoitemäärää vastaavaan karttumaan vähintään 10 vuodessa ja korkeintaan 20 vuodessa. Luvun 5 c §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä voi olla myös sellaiset tasoitusmäärän laskuperusteet, joiden mukaan korkoa ei hyvitetä, kun tasoitusmäärä ylittää tavoitemäärän. Ei ole perusteltua, että oltaessa tavoitemäärän alapuolella, jolloin tavoitemäärään pitäisi pyrkiä, käytetään negatiivista korkoa, kun taas koron hyvittämistä ei vaadita tavoitemäärän yläpuolella. Lisäksi negatiivisen koron soveltaminen on ristiriidassa tasoitusmäärän reaaliarvon säilymisen kanssa. Negatiivisen koron soveltaminen saattaa jopa vaarantaa 5 b §:n 3 momentissa tarkoitetun vaatimuksen täyttymisen. 

Edellä sanotun johdosta pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että hyvitettävä korko ei saa olla negatiivinen. Säännös on kansallinen. 

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevaa 2 momenttia. 

10 luku Varojen ja velkojen arvostaminen ja vastuuvelka vakavaraisuuslaskennassa 

8 §. Vastaavuuskorjauksen ja volatiliteettikorjauksen käyttäminen. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia. Pykälän 1 momentissa määräaikoja ehdotetaan kuitenkin tarkennettaviksi siten, että ne vastaavat nykyistä paremmin Solvenssi II -direktiivin 77 b artiklan 2 kohdan tarkoitusta. Pykälän 7 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan pykälän 3 momenttia. 

Pykälän uudessa 3‒5 momentissa tarkennetaan volatiliteettikorjauksen vahvistamista ja julkaisemista, jotka suorittaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen Solvenssi II -direktiivin 77 e artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Säännökset ovat siten relevantteja pääosin vain Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja täytäntöönpanosäädöksiä antavan komission kannalta. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen raportoi virallisen luvun kuukausitasolla verkkosivuillaan koneellisesti luettavassa muodossa, mikä vähentää vakuutusyhtiöiden tarvetta itse tulkita ja laskea kyseistä erää. Pykälän 4 momenttiin on kirjoitettu auki sisällöltään viittaus direktiivin 77 d artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn korkomarginaaliin. Komission tulkinnan mukaan pykälässä tarkoitetut asiat on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmässä. Pykälän 3‒5 momentissa pannaan täytäntöön nykyistä selkeämmin direktiivin 77 d artiklan 3 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

Pykälän uusi 6 momentti on nykytilaa selventävä. Muutosdirektiivillä on muutettu säännöksessä tarkoitettujen peruspisteiden määrää. Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 77 d artiklan 4 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

11 luku Pääomavaatimukset 

2 §. Vakavaraisuuspääomavaatimus. Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti, ettei vakavaraisuuspääomavaatimus saa kattaa volatiliteettikorjauksen muutoksista johtuvaa oman perusvarallisuuden tappioriskiä. Komission tulkinnan mukaan asia on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmässä. Momentissa pannaan täytäntöön nykyistä selkeämmin Solvenssi II -direktiivin 77 d artiklan 6 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

21 a §. Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus sisäisen mallin käyttämistä tai sen muuttamista koskevasta hakemuksesta. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan tarkennettavaksi sisäisiä malleja koskien Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuuksia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Yleisen yhteistyö- ja tiedonantovelvollisuuden sijaan sisäisiä malleja koskevista asioista ilmoittamisesta säädettäisiin nimenomaisesti. Pykälässä tarkoitettu Finanssivalvonnan ilmoittaminen Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle on tehtävä asetuksen (EU) 1094/2010 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 

Pykälässä säädetään myös asetuksen (EU) 1094/2010 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen oikeudesta pyynnöstä antaa teknistä apua Finanssivalvonnalle tai muulle asianomaiselle valvontaviranomaiselle, joka on pyytänyt apua tehdäkseen päätöksen sisäistä mallia koskevasta hakemuksesta. 

Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiivin 112 a artiklaan lisätty 3a kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

25 luku Vakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön valvonta 

5 §. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan oikeudesta pyytää, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa Solvenssi II -direktiivissä tarkoitetun poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. 

Momenttia sovellettaessa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa Finanssivalvonnan pyynnöstä poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. Sanottu ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklan mukaisia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltuuksia. 

Momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi myös sitä, että Finanssivalvonta voi jatkaa pykälässä tarkoitettua määräaikaa vain sillä edellytyksellä, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on ensin todennut Solvenssi II -direktiivin 138 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. Finanssivalvonta ei voi todeta direktiivissä tarkoitetun poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaoloa itse taikka tehdä päätöstä määräajan jatkamisesta ilman Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemää tällaisen tilanteen toteamista. Samalla tavalla kuin voimassa olevan säännöksen mukaan, Finanssivalvonnan tulee ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, mukaan luettuna vakuutusteknisen vastuuvelan keskimääräinen kestoaika (duraatio), kun se arvioi erityisesti lisämääräajan pituutta. 

Finanssivalvonnan on pyyntöä tehdessään ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on päätöstä tehdessään arvioitava, onko kyseessä Solvenssi II -direktiivin 138 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeuksellisen epäsuotuisa tilanne. Mainitun säännöksen mukaan poikkeuksellinen epäsuotuisa tilanne on olemassa, kun yksi tai useampi seuraavista perusteista vaikuttaa vakavasti tai epäsuotuisasti sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliseen asemaan, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä: 

a) odottamaton, voimakas ja vakava häiriö rahoitusmarkkinoilla; 

b) pitkään alhainen korkotaso; 

c) merkittävästi vaikuttava katastrofitapahtuma. 

Komission tulkinnan mukaan asia on pantava täytäntöön nykyistä tarkemmin kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmässä. Momentissa pannaan täytäntöön nykyistä selkeämmin Solvenssi II -direktiivin 138 artiklan 4 kohdan toinen alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

27 a §. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle toimitettavat tiedot rahoitusedellytysten heikentymisestä, kehittymässä olevista riskeistä tai kuluttajansuojaan liittyvistä huolenaiheista. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan tarkennettavaksi Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuuksia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle. Pykälää sovelletaan seuraavissa kolmessa tilanteessa, joissa voi ilmaantua rajat ylittäviä vaikutuksia ja joista kahdessa ensimmäisessä suomalainen vakuutusyhtiö toimii toisessa ETA-valtiossa ja kolmannessa tilanteessa ulkomainen ETA-vakuutusyritys toimii Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella: 

1) vakuutusyhtiön rahoitusedellytykset heikentyvät (1 momentin mukainen kotivaltion valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus); 

2) vakuutusyhtiö aiheuttaa muita kehittymässä olevia riskejä muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa harjoittamansa liiketoiminnan vuoksi (1 momentin mukainen kotivaltion valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus); tai 

3) Finanssivalvonnalla on vakavia ja perusteltuja huolia kuluttajansuojaan liittyen (2 momentin mukainen isäntävaltion valvontaviranomaisen oikeus ilmoittaa). 

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta ja toisen ETA-valtion valvontaviranomainen voivat saattaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetun asian Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää sen apua, jos Finanssivalvonta ja toisen ETA-valtion valvontaviranomainen eivät voi saada kahdenvälistä ratkaisua aikaan. 

Pykälän 4 momentin mukaan ilmoitusten on oltava riittävän yksityiskohtaisia ja kattavia. Säännöksen tarkoituksena on, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä asianomaisen ETA-valtion valvontaviranomainen voivat tehdä 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa asianmukaisen arvioinnin suomalaisen vakuutusyhtiön tilanteesta ja vaikutuksista vastaanottavan ETA-valtion markkinoihin. Vastaavasti 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ilmoituksen perusteella on voitava tehdä asianmukainen arviointi ulkomaisen ETA-vakuutusyrityksen tilanteesta ja vaikutuksista Suomen markkinoihin. 

Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn 152 a artiklan 4 kohdan mukaisesti selvää on, että ilmoitus ei rajoita Finanssivalvonnalle ja muiden vastaanottavien ETA-valtioiden valvontaviranomaisille Solvenssi II -direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa. 

Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätty 152 a artiklan 2, 3 ja 4 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

27 b §. Yhteistoimintafoorumit. Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn uuden 152 b artiklan 1 kohdan mukaan tietyissä rajat ylittävissä tilanteissa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi omasta aloitteestaan tai asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä perustaa yhteistoimintafoorumin ja koordinoida eli sovittaa yhteen sen toimintaa, jos vakuutusyrityksen toiminnan johdosta ilmenee perusteltuja huolia vakuutettuihin etuihin liittyvistä kielteisistä vaikutuksista. Yhteistoimintafoorumin tarkoituksena on parantaa tietojenvaihtoa ja tehostaa yhteistoimintaa eri valvontaviranomaisten välillä. 

Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen yhteistoimintafoorumin perustamiseksi edellytetään ensinnäkin, että jäsenvaltioon rekisteröity vakuutusyritys palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella harjoittaa tai aikoo harjoittaa vakuutusten tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa. Toiseksi edellytetään, että: 

- tällaisella toiminnalla on oltava merkitystä toisen vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille;  

- vakuutusyrityksen kotivaltion valvontaviranomainen on antanut Solvenssi II -direktiivin 152 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen rahoitusedellytysten heikentymisestä tai muista kehittymässä olevista riskeistä (vrt. edellä luvun 27 a §:n 1 momenttiin ehdotettu säännös); tai  

- asia on annettu Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi Solvenssi II -direktiivin 152 a artiklan 2 kohdan mukaisesti. 

Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Finanssivalvonta voi rajat ylittävissä tilanteissa perustaa yhteistoimintafoorumin. Tällöin edellytetään ainoastaan, että Finanssivalvonnan on sovittava asiasta kaikkien muiden asianomaisten ETA-valtioiden valvontaviranomaisten kanssa. Yhteistoimintafoorumin perustamista arvioitaessa ja sitä tosiasiallisesti tehtäessä Finanssivalvonta voi ottaa huomioon edellä 27 a §:n 1 momentissa tarkoitetut tilanteet, joissa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi perustaa yhteistoimintafoorumin, mutta Finanssivalvonta ei kuitenkaan ole sidottu niihin tilanteisiin. Isäntävaltion valvontaviranomaisena Finanssivalvonta voisi siten perustaa yhteistoimintafoorumin myös tilanteissa, joissa on esimerkiksi kyse kuluttajansuojaan liittyvistä huolista, jos Finanssivalvonta sopii yhteistoimintafoorumin perustamisesta muiden asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan oikeudesta pyytää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista perustamaan yhteistoimintafoorumin. Jos Finanssivalvonta tekee pyynnön, sen on otettava huomioon 27 a §:n 1 momentissa tarkoitetut seikat, koska Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi perustaa yhteistoimintafoorumin ainoastaan niiden ehtojen täyttyessä. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös Finanssivalvonnan oikeudesta osallistua sellaisen yhteistoimintafoorumin toimintaan, jonka on perustanut ja aloittanut toisen asianomaisen ETA-valtion valvontaviranomainen tai Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen. 

Pykälän 3 momentin mukaan yhteistoimintafoorumille toimitettavien tietojen on oltava tarpeellisia, riittävän yksityiskohtaisia, kattavia ja oikea-aikaisia siten, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä ETA-valtion valvontaviranomainen voivat tehdä asianmukaisen arvioinnin suomalaisen vakuutusyhtiön tilanteesta ja vaikutuksista vastaanottavan ETA-valtion markkinoihin ja että yhteistoimintafoorumi voisi toimia asianmukaisesti. Momentti ei vaikuta asetuksen (EU) 1094/2010 35 artiklan soveltamiseen. 

Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn 152 b artiklan 3 kohdan mukaisesti selvää on, että yhteistoimintafoorumin perustaminen ei rajoita Finanssivalvonnalle ja muiden vastaanottavien ETA-valtioiden valvontaviranomaisille Solvenssi II -direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa. 

Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätty 152 b artikla (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

26 luku Ryhmävalvonta ja ryhmän vakavaraisuuslaskenta 

28 §. Valvontaviranomaisten päätös ryhmän sisäisestä mallista. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi nimenomaisesti, että pykälän 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta on viipymättä ilmoitettava myös Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle muiden valvontakollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten ohella. Kaikille näille viranomaisille on myös toimitettava täydelliset hakemusta koskevat tiedot ja uuden säännöksen mukaan myös kaikki vakuutusyhtiön toimittamat asiakirjat. 

Momentissa säädetään Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen oikeudesta antaa asetuksen (EU) 1094/2010 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti pyynnöstä teknistä apua Finanssivalvonnalle tai muulle sitä pyytäneelle asianomaiselle valvontaviranomaiselle, joka on pyytänyt apua hakemuksia koskevien päätösten tekemiseksi. 

Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 231 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi säännöstä ryhmävalvojan toimivallasta tilanteessa, jossa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei tee asetuksen (EU) 1094/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös, jonka tämä viranomainen jättää säännöksen mukaisessa tilanteessa tekemättä, liittyy Solvenssi II -direktiivin 231 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, joka koskee ryhmän sisäisen mallin käyttämistä koskevaa hakemusta. Tällöin Finanssivalvonnan on ryhmävalvojana ollessaan tehtävä päätös asiassa ottaen huomioon muiden asianomaisten valvontaviranomaisten näkemykset. 

Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 231 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

35 §. Päätös menettelyn soveltamisesta. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi säännöstä ryhmävalvojan toimivallasta tilanteessa, jossa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei tee asetuksen (EU) 1094/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös, jonka tämä viranomainen jättää säännöksen mukaisessa tilanteessa tekemättä, liittyy Solvenssi II -direktiivin 237 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, joka koskee vakuutusyhtiön tytäryhtiöitä koskevaa hakemusta. Tällöin Finanssivalvonnan on ryhmävalvojana ollessaan tehtävä päätös asiassa ottaen huomioon muiden asianomaisten valvontaviranomaisten sekä muiden valvontakollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten näkemykset. 

Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 237 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

31 luku Vakuutusyhtiön toimintaa koskevat muut säännökset 

5 §. Vakuutusmatemaatikon yleinen kelpoisuus. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään niistä riittäviä tietoja koskevista vaatimuksista, joita vakuutusmatemaatikolta edellytetään. Kohdan mukaan vakuutusmatemaatikolta edellytetään riittäviä tietoja vakuutusmatematiikasta, riskiteoriasta, sijoitustoiminnan matematiikasta, todennäköisyyslaskennasta, tilastotieteestä, kirjanpidosta sekä vakuutuslainsäädännöstä ja muista vakuutusyhtiötä koskevista säännöksistä ja määräyksistä. Säännös on kansallinen. 

Voimassa olevat vakuutusmatemaatikon riittäviä tietoja koskevat vaatimukset perustuvat eurooppalaisten aktuaariyhdistysten yhdistyksen AAE:n (Actuarial Association of Europe, aiemmin Groupe Consultatif Actuariel Européen) laatimaan eurooppalaiseen aktuaarikoulutuskehikkoon (engl. core syllabus for actuarial training in Europe). AAE on uudistanut tämän koulutuskehikon vuonna 2019. Muutettavan lainkohdan vaatimukset ehdotetaan päivitettäväksi siten, että ne vastaavat AAE:n uutta aktuaarikoulutuskehikkoa. Samalla vaatimusten sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että se mahdollistaa vaatimusten muuttamisen jatkossa ilman lain muuttamista. 

Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutusmatemaatikolta voitaisiin edellyttää tietoja sijoitustoiminnasta nykyistä laajemmin. Lisäksi kohtaan ehdotetaan lisättäväksi vaatimukset riittävistä tiedoista, jotka koskevat taloustiedettä, tietojenkäsittelyä ja muita vakuutusmatemaatikolta edellytettäviä aloja. 

6 §. Vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta. Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta laatii vaatimukset 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen osoittamiseksi, ja lautakunnalle suoritetaan tarvittavat lautakunnan määräämät kokeet ja muut suoritukset. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunnan on muuttaessaan 2 momentin nojalla antamiaan vakuutusmatemaatikon tutkintovaatimuksia huolehdittava riittävistä siirtymäajoista. Tällä pyritään siihen, että vaatimukset eivät kohtuuttomasti kasva tai muutu sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat aloittaneet tutkinnon suorittamisen ennen muutosta voimassa olevien vaatimusten perusteella. Kun tutkintovaatimuksia on aikaisemmin muutettu, on tutkinnon suorittajana pidetty henkilöä, joka on suorittanut hyväksyttävästi jonkin lautakunnalle tehtävän suorituksen ennen muutettujen vaatimusten voimaantuloa. Siirtymäaikana on aiemmin käytetty vähintään kolmea vuotta. Lähtökohtana on, että jatkossakin vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta pyrkisi noudattamaan vastaavia siirtymäaikoja. Tutkintoa suorittava henkilö voisi siten lähtökohtaisesti suorittaa vakuutusmatemaatikon tutkinnon edellyttämät suoritukset loppuun ennen muutosta voimassa olleiden vaatimusten mukaisesti kohtuullisen ajan kuluessa uusien vaatimusten voimaantulosta. Säännös on kansallinen. 

6.2  Laki työeläkevakuutusyhtiöistä

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joita tässä esityksessä ehdotetaan vakuutusyhtiölakiin Solvenssi II -direktiivin johdosta. Niitä vakuutusyhtiölain säännöksiä, jotka uusina mainitaan tässä lain soveltamisalaa koskevassa säännöksessä, ovat vakuutusyhtiölain 2 luvun 5 a § sekä 25 luvun 27 a ja 27 b §. Solvenssi II -direktiiviä ei sovelleta suomalaisiin lakisääteistä työeläkevakuutustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin. 

6.3  Laki vakuutusten tarjoamisesta

5 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 13 kohdassa tehdään viittauksen tekninen korjaus sijoituspalvelulain (747/2012) oikeaan pykälään. 

40 §. Kytkykaupan kielto kuluttajakaupassa. Pykälän 2 momentissa tehdään viittauksen tekninen korjaus sijoituspalvelulain oikeaan pykälään. 

41 §. Yhdistetyt tarjoukset ja vakuutusta oheistuotteena koskeva kytkykaupan kielto muussa kuin kuluttajakaupassa. Pykälän 2 momentissa tehdään viittauksen tekninen korjaus sijoituspalvelulain oikeaan pykälään. 

58 §. Vastuuvakuutus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan teknisiä tarkistuksia vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen vähimmäismääriin. Ehdotus vastaa IDD-muutosasetuksella muutetun IDD-direktiivin 10 artiklan 4 kohtaa (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa). 

6.4  Vakuutussopimuslaki

5 d §. Poikkeukset eräistä vakuutuksenantajan velvollisuuksista. Pykälän 2 momentissa tehdään viittauksen tekninen korjaus sijoituspalvelulain oikeaan pykälään. Pykälätekstissä tehdään myös joitakin muita vähäisiä kielellisiä tarkistuksia, jotka kuitenkin vastaavat sisällöltään voimassa olevaa säännöstä.