6.1
Perusopetuslaki
1 §. Soveltamisala.
Pykälän 2 momenttiin, jossa säädetään lain soveltamisalasta, tehtäisiin esityksestä johtuvat tarvittavat tekniset korjaukset. Sen mukaan laissa säädetään pääsääntöisesti oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna annettavasta esiopetuksesta, maahanmuuttajille järjestettävästä perusopetukseen valmistavasta opetuksesta sekä aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Momenttiin tehtäisiin tarkentava lisäys esityksen 18 §:n ja 20 i §:n soveltamisalasta. Esityksen 18 a §:n säännöstä ei sovellettaisi esiopetukseen, koska pykälässä säädettäisiin opiskelun poikkeavasta järjestämisestä aikuisten perusopetuksessa. Myöskään 20 i §:n mukaista säännöstä ei sovellettaisi esiopetukseen, sillä esiopetuksessa ei ole oppiainejakoa taikka toiminta-alueittain järjestettävää opetusta.
4 §. Velvollisuus järjestää perusopetusta ja esiopetusta.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi pidennetyn oppivelvollisuuden termi uudeksi varhennetuksi oppivelvollisuudeksi. Kunnalla olisi siis velvollisuus järjestää esiopetusta varhennetun oppivelvollisuuden piirissä oleville 5- ja 6-vuotiaille lapsille vastaavasti kuin nykyisin. Lisäksi lakiin täsmennettäisiin nykyistä selkeämmin, että kunnan on järjestettävä perusopetusta lapsille, joiden perusopetus on päätetty aloittaa perusopetuslain 27 §:n nojalla vuotta säädettyä aikaisemmin.
4 a §. Erikoissairaanhoidossa olevan oppilaan opetus.
Pykälän otsikkoa esitetään muutettavaksi kuvaamaan paremmin pykälään esitettäviä muutoksia. Pykälän otsikkoon tehtäisiin pykälän laajentamista vastaava lisäys konsultatiivisesta sairaalaopetuspalvelusta, jota annettaisiin ennaltaehkäisevästi myös niiden oppilaiden opetukseen, jotka eivät ole erikoissairaanhoidon piirissä. Lisäksi selkeytettäisiin otsikko kattamaan jatkossa erikoissairaanhoidon kaksi eri hoitomahdollisuutta, eli sairaalassa erikoissairaanhoidossa olevat potilaat sekä muut erikoissairaanhoidossa olevat potilaat eli käytännössä ns. avohoidossa olevat potilaat. Uusi otsikko olisi
Erikoissairaanhoidon potilaana olevan oppilaan opetus ja konsultatiivinen sairaalaopetuspalvelu.
Pykälä sisältää nykyisin opetuksen, jota annetaan erikoissairaanhoidossa jo potilaana olevalle oppilaalle. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin teknisiä täsmennyksiä siten, että siinä käytettäisiin jatkossa ilmaisua ”sairaalan toimintayksikön sijaintikunta”, kuten muissa momenteissa jo nykyisin käytetään. Lisäksi täsmennettäisiin, että ”muu erikoissairaanhoidossa oleva oppilas” tarkoittaisi muuta kuin sairaalassa erikoissairaanhoidossa potilaana olevaa oppilasta, eli käytännössä ns. avohoidossa olevaa potilasta. Täsmennys vastaisi säännöksen nykyistä sisältöä ja tulkintakäytäntöä, eli avohoidossa olevat potilaat kuuluvat jo nykyisin säännöksen piiriin. Momentista poistettaisiin myös ilmaisu, jonka mukaan oppilaan tulisi olla oppivelvollinen, sillä momentin alkuosan mukaan pykälä koskee myös esiopetuksessa olevia oppilaita (SiVM 10/2013 vp). Oppivelvollisuutta on myös sittemmin laajennettu 18. ikävuoteen, joten oppivelvollisuutta koskeva ilmaisu olisi myös tämän vuoksi korjattava.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan sairaalan tai muun erikoissairaanhoidon toimintayksikön sijaintikunnan olisi 1 momentissa tarkoitetun varsinaisen sairaalaopetuksen lisäksi jatkossa järjestettävä konsultatiivista sairaalaopetuspalvelua oppilaan omassa perusopetuslain mukaan määräytyneessä koulussa tai esiopetuksen järjestämispaikassa. Palvelua olisi järjestettävä niiden oppilaiden opetukseen, jotka ovat tai olisivat erikoissairaanhoidon potilaana alueella, jolla sairaala tai toimintayksikkö järjestää erikoissairaanhoidon palveluita. Palvelua olisi järjestettävä sellaisissa tilanteissa, joissa tarvitaan vaativaa monialaista osaamista ennaltaehkäisevien tai korjaavien toimenpiteiden suunnittelemiseksi tai tekemiseksi muiden kuin sairaalassa erikoissairaanhoidossa potilaana olevien oppilaiden sekä tarvittaessa myös muiden kuin erikoissairaanhoidon potilaana jo olevien oppilaiden opetukseen. Tämän palvelun tarkoituksena olisi vahvistaa opettajien osaamista lähikouluissa ja esiopetuksessa ja tukea heitä kaikille turvallisen ja rauhallisen oppimisympäristön luomisessa sekä vahvistaa ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea koulujen ja esiopetuksen toimipaikkojen toimintakulttuurissa. Lisäksi konsultatiivinen sairaalaopetuspalvelu vahvistaisi vahvaa tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen tarvittavia moniammatillisen ja monialaisen työn rakenteita. Konsultaatiolla tarkoitetaan yleisesti ammattilaisten ja asiantuntijoiden välistä neuvottelua ratkaisun löytämiseksi tai neuvon saamiseksi, joten konsultatiivinen sairaalaopetuspalvelu kohdennettaisiin ensisijaisesti opettajille. Sitä voisivat saada sekä erikoissairaanhoidossa olevien oppilaiden, että muiden oppilaiden opettajat. Myös kunnat, joissa sijaitsee erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitettu erikoissairaanhoidon muu toimintayksikkö, voisivat järjestää palvelua. Uusi palvelu ei korvaisi nykyisiä 3 momentin mukaisia tukitoimia.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin moniammatillisen yhteistyön piiriin myös uusi konsultatiivinen sairaalaopetuspalvelu. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen täsmennys, jonka mukaan, mikäli sairaalaopetusta saavalla oppilaalla tai oppilaalla, jonka tukeen liittyvien toimenpiteiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen konsultatiivinen sairaalaopetuspalvelu kohdentuu, ei olisi kotikuntaa, kuulemisessa tulisi huomioida tällaisen oppilaan asuinkunta. Asuinkunta olisi käytännössä se kunta, joka saisi oppilaasta kotikuntaa vailla olevan kotikuntakorvauksen. Tällaisia kuntia ovat esimerkiksi kunnat, joissa on vastaanottokeskus.
Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen täsmennys, jonka mukaan, mikäli sairaalaopetusta tai konsultaatiopalvelua saavalla oppilaalla ei olisi kotikuntaa, sopimisessa on mukana tällaisen oppilaan asuinkunta.
Pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi uudeksi 5 momentiksi.
9 §.Opetuksen laajuus.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi pidennetyn oppivelvollisuuden termi uudeksi
varhennetuksi
oppivelvollisuudeksi. Lisäksi momentista ehdotetaan poistettavaksi erityisopetusta koskeva ilmaisu tarpeettomana.
16 §. Tukiopetus ja osa-aikainen erityisopetus.
Pykälä esitetään kumottavaksi. Pykälässä säädetään oppilaan oikeudesta tukiopetukseen ja osa-aikaiseen erityisopetukseen. Kyseisistä asioista säädetään esityksen 20 b §:ssä ja 20 c §:ssä.
16 a §. Tehostettu tuki.
Pykälä esitetään kumottavaksi.
Pykälässä säädetään tehostetusta tuesta, tehostettuun tukeen liittyvästä oppimissuunnitelmasta ja sen laatimisesta sekä tehostetun tuen aloittamisesta ja järjestämisestä.
Esityksessä luovutaan tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma –käsitteistä. Niiden tilalla esityksessä käytetään käsitteitä ryhmäkohtainen tukimuoto tai oppilaskohtainen tukitoimi. Tuen toteuttamista koskevasta suunnitelmasta on esityksessä oma pykälänsä.
17 §. Erityinen tuki.
Pykälä esitetään kumottavaksi. Pykälässä säädetään erityisen tuen muodostumisesta, järjestämisestä ja erityisen tuen päätöksestä. Pykälässä on myös viittaussäännös perusopetusasetuksen 2 §:ään. Sen mukaan opetusryhmien muodostamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Esityksessä luovutaan erityisen tuen käsitteestä ja erityisen tuen tason määrittelystä. Sen tilalla käytetään käsitettä oppilaskohtainen tukitoimi. Lisäksi esityksessä on oma pykälä päätöksenteosta. Perusopetusasetuksen 2 § opetusryhmien muodostamisesta esitetään siirrettäväksi lain tasolle.
17 a §. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.
Pykälä esitetään kumottavaksi. Pykälässä säädetään erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi oppilaalle laadittavasta henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevasta suunnitelmasta. Esityksessä säädettäisiin tuen toteuttamista koskevasta suunnitelmasta omassa pykälässään.
18 §. Erityiset opetusjärjestelyt.
Pykälän otsikko ja pykälä esitetään muutettavaksi. Uusi otsikko olisi
perusopetuksen poikkeava järjestäminen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oppilaskohtaisesta mahdollisuudesta opetuksen järjestämisestä osittain toisin, mikäli oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle aikaisemmat opinnot tai terveydentila huomioon ottaen kohtuutonta. Pykälän soveltaminen tulisi kyseeseen tilanteessa, jossa oppilas siirtyy esimerkiksi ulkomailla opiskeltuaan opetukseen niin myöhäisessä vaiheessa perusopetusta, ettei enää ajallisesti ehdi suorittaa oppimäärän tavoitteita. Oppilaan terveydentilaan perustuva soveltaminen tulisi kyseeseen tilanteessa, jossa oppilaalla todettaisiin esimerkiksi pitkäaikainen sairaus, joka estäisi opetukseen osallistumisen. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta jättää yksittäisen oppiaineen oppimäärä tai vuosiluokan oppimäärä suorittamatta, mikäli oppilas olisi osoittanut hallitsevansa oppimäärän tiedot ja taidot. Pykälän soveltaminen tulisi kyseeseen viimesijaisesti esimerkiksi tilanteessa, jossa oppilas jättäisi vuosiluokan väliin, koska hän osoittaisi jo hallitsevansa kyseisen vuosiluokan tavoitteiden edellyttämät tiedot ja taidot. Osaamisen osoittaminen tulisi toteuttaa esimerkiksi kokeen tai erillisen näytön perusteella.
Opetuksen järjestämistä osittain toisin olisi harkittava tämän lain 3 a §:n mukainen lapsen etu huomioiden. Harkinnassa olisi lisäksi huomioitava oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Pykälässä ei olisi kyse oppilaalle annettavasta tuesta, josta säädetään 4 a luvussa. Oppilaan vapauttamisesta terveydellisistä syistä suorittamasta oppiaineen oppimäärää säädettäisiin esityksen 20 h §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että huoltaja voisi tehdä opetuksen järjestäjälle hakemuksen opetuksen järjestämisestä osittain toisin tai oppimäärän suorittamatta jättämisestä. Opetuksen järjestäjä tekisi asiassa päätöksen.
18 a §. Opiskelun poikkeava järjestäminen aikuisten perusopetuksessa.
Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin aikuisten perusopetuksen järjestämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että aikuisten perusopetuksessa opiskelu voidaan järjestää toisin kuin tässä laissa säädetään, jos 1 kohdan mukaan perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi opiskelijalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta. Opiskelijalle laaditaan aina lain 46 §:n mukainen henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa päätetään mitä aikaisempaa osaamista voidaan opiskelijan osalta tunnistaa ja tunnustaa ja mitkä kurssit opiskelijan on suoritettava, perusopetuksen oppimäärän suorittamiseksi.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan opiskelu voitaisiin myös järjestää toisin, mikäli tämä olisi perusteltua opiskelijan sairauteen, vammaan tai muuhun terveydentilaan liittyvistä syistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että opiskelija voisi tehdä opetuksen järjestäjälle hakemuksen poikkeavista opetusjärjestelyistä 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Alle 18-vuotiaan opiskelijan osalta hakemuksen voisi tehdä huoltaja tai muu laillinen edustaja. Momentissa säädettäisiin myös, että opetuksen järjestäjän olisi tehtävä hallintopäätös poikkeavista opetusjärjestelyistä.
20 a §. Oppilaan oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen.
Pykälässä säädettäisiin oppilaan oikeuksista saada ryhmäkohtaisia tukimuotoja ja oppilaskohtaisia tukitoimia oppimiseen ja osallistumiseen esiopetuksessa tai perusopetuksen oppimäärän suorittamiseen ja opetukseen osallistumiseen perusopetuksessa. Oikeudet sisältäisivät sekä oppimisen että koulunkäynnin tukemiseksi tarvittavien tukimuotojen ja tukitoimien saamisen inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Pykälässä säädettäisiin nimenomaan oppilaan oikeudesta tukitoimiin, ei tuen tasoihin. Sääntely asettaisi konkreettiset tukitoimet lähtökohdaksi tuen järjestämisessä ja toteuttamisessa. Tukitoimien suunnittelussa, järjestämisessä ja niistä päätettäessä olisi ensisijaisesti huomioitava lapsen etu perusopetuslain 3 a §:n mukaisesti. Lapsen edun selvittäminen edellyttää oppilaiden näkemyksen huomioon ottamista lähtökohtaisesti kaikissa heitä koskevissa asioissa. Siten tuen järjestäminen ja toteuttaminen edellyttävät, että lapsen näkemystä kuullaan ja se otetaan huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oppilaalla, jolla on vaikeuksia suoriutua opinnoistaan tai osallistua opetukseen on oikeus saada oppimisen ja koulunkäynnin tukena ryhmäkohtaisia tukimuotoja ja oppilaskohtaisia tukitoimia. Tukitoimien tarkoituksena on turvata se, että kaikki oppilaat voisivat saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet ja perusopetuksen osalta perusopetuksen oppimäärän. Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä (POL 3 § 2 mom). Tämä säännös on pohjana kaikelle opetuksen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Oppilaalla on oikeus saada opetusta (30 §) ja velvollisuus suorittaa perusopetuksen oppimäärää vastaavat opinnot (26 §) tai vuotta ennen oppivelvollisuuden alkua vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan (26 a §). Oppilaalle annettavan oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarkoituksena olisi tämän mahdollistaminen.
Oppimisvaikeuksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi kielellisiä, lukemiseen, kirjoittamiseen, matematiikkaan tai vieraiden kielten opiskeluun liittyviä haasteita sekä ei-kielellisinä (esim. motoriset tai hahmottamisen haasteet) tai laaja-alaisempina vaikeuksina esiin tulevia oppimisvaikeuksia. Oppimiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi oppilaalla voi olla vaikeuksia sosiaalisten suhteiden, tunteiden säätelyn, tarkkaavaisuuden tai käyttäytymisen haasteiden vuoksi. Pitkäaikainen tutkimusnäyttö on osoittanut, että esimerkiksi toivotun käyttäytymisen tukemisessa olisi tehokkaampaa panostaa korjaavien toimenpiteiden sijasta ennaltaehkäisevään toimintaan. Säädöksen tarkoituksena olisi, että tukemalla oppimista suunnitelmallisesti ja ryhmätasoisesti jo varhaisessa vaiheessa ja tarjoamalla oppilaille ensisijaisesti ryhmäkohtaisia ja ennaltaehkäiseviä tukimuotoja sekä niiden lisäksi tarpeen mukaan yksilöllisemmin kohdennettuja oppilaskohtaisia tukitoimia, pystyttäisiin mahdollisesti ennaltaehkäisemään sellaisten tuen tarpeiden syntymistä, jotka edellyttävät oppilaskohtaisia tukitoimia. Riittävän varhain aloitetut tukimuodot auttaisivat useita oppilaita etenemään opinnoissaan opetusryhmänsä mukana ja ennaltaehkäisemään yksilöllisemmin kohdennettavien tukitoimien tarvetta.
Perusopetuslain lisäksi edelleen myös oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä osallisuutta ja ehkäistä ongelmien syntymistä. Lain mukaan opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen sekä hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä ylläpitävää toimintaa oppilaitosyhteisössä. Ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä ja koko oppilaitosyhteisöä tukevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona toteutettava opiskeluhuolto olisi edelleen keskeinen koulunkäynnin ja osallistumisen tukemisen muoto, jolla vaikutetaan ensisijaisesti koko yhteisön toimintakulttuuriin sekä lisäksi yksilöllisten tarpeiden mukaan tuetaan oppilaiden oppimista ja hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia opiskeluhuollon palveluilla. Mikäli oppilaitoksen työntekijä arvioi oppilaan tarvitsevan oppimisen ja koulunkäynnin tuen lisäksi myös yksilökohtaista opiskeluhuoltoa, säädetään siihen liittyen heidän velvollisuudestaan ohjata oppilas opiskeluhuoltopalveluihin oppilas- ja opiskelijahuoltolain 16 §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oppilaalla, jolla on vaikeuksia opinnoissaan etenemisessä tai opetukseen osallistumisessa, on oikeus perusopetuksessa yleiseen tukiopetukseen sekä erityisopettajan antamaan opetukseen muun opetuksen yhteydessä ja esiopetuksessa erityisopettajan antamaan opetukseen muun opetuksen yhteydessä. Tukiopetus sekä erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä olisivat ryhmäkohtaisia tukimuotoja, joiden osalta oikeudet täsmennettäisiin tässä yhteydessä. Tässä tarkoitettaisiin sellaisia varhain ja myös koko ryhmän tasolla havaittuja tuen tarpeita ja vaikeuksia, joihin voidaan vaikuttaa ensisijaisesti opettajan yksittäisen oppilaan sijasta laajemmalle ryhmälle tarjottavalla tukiopetuksella tai erityisopettajan samanaikais- tai yhteisopetuksena tarjotulla tuella ja opetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että perusopetuksen oppilaalla, jolla ei ole riittävää opetuskielen taitoa perusopetuksen oppimäärän suorittamiseksi, on oikeus opetuskielen tukiopetukseen. Tukimuoto olisi maahanmuuttotaustaisten oppilaiden lisäksi tarkoitettu viittomakielisille oppilaille, ja tarvittaessa esimerkiksi oppilaille, joilla on kielen kehityksen häiriöitä (kehityksellinen kielihäiriö, esiintyvyys noin 7 % ikäluokasta) tai kehitysvammaisuuteen, monimuotoiseen kehityshäiriöön tai autismikirjoon liittyvää kielellisen kehityksen häiriötä. Erilaiset kielen kehityksen häiriöt vaikuttavat laaja-alaisesti lapsen ja nuoren toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Vielä nuoruusiässä pitkien, käsitteellisten ja monimutkaisten kuultujen ja luettujen lauseiden ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia ja siten vaikuttaa oppimiseen. Opetuskielen tukiopetus olisi ryhmäkohtainen tukimuoto, jonka osalta oikeus täsmennettäisiin tässä yhteydessä. Opetuskielellä tarkoitettaisiin opetuksen järjestäjän perusopetuslain 6 §:n mukaisesti oppilaalle osoittaman koulupaikan opetuskieltä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oppilaalla, jonka opinnot eivät ryhmäkohtaisista tukimuodoista huolimatta etene, tai jolla on ryhmäkohtaisista tukimuodoista huolimatta vaikeuksia osallistua opetukseen, olisi oikeus oppilaskohtaisiin tukitoimiin. Oikeus vahvempiin oppilaskohtaisiin tukitoimiin määrittyisi ryhmäkohtaisten tukimuotojen riittämättömyyden perusteella. Silloin, kun oppilaan opettajat katsoisivat, että ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat riittämättömiä tukemaan oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä, käynnistyisi oppilaan kohdalla oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arviointi. Myös huoltajat voisivat tuoda esiin havaintonsa ryhmäkohtaisten tukimuotojen riittävyydestä. Ryhmäkohtaisten tukimuotojen riittämättömyys voidaan todeta poikkeuksellisesti aikaisempien tietojen perusteella jo perusopetuksen alkaessa sellaisella oppilaalla, joka tarvitsee opetukseen osallistumiseksi tulkitsemispalvelua tai apuvälineitä. Muiden oppilaskohtaisten tukitoimien saaminen edellyttää näilläkin oppilailla oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arviointia ryhmäkohtaisten tukimuotojen riittämättömyyden perusteella. Oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arvioinnista säädettäisiin 20 d §:ssä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että jos oppilas ei oppilaskohtaisista tukitoimista huolimatta kykene suoriutumaan opinnoistaan, voidaan perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poiketa 20 h §:n nojalla. Oppimäärästä tai tavoitteista poikkeaminen olisi viimesijainen toimi, jota ennen oppilaan tulisi saada ryhmäkohtaisia tukimuotoja sekä oppilaskohtaisia tukitoimia. Tässä momentissa viitattaisiin esityksen 20 h §:ään, jossa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden mukaan perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista voitaisiin poiketa muodostamalla vuosiluokan tavoitteista erilaajuisia kokonaisuuksia tai rajaamalla oppiaineen oppimäärän tavoitteita tai sisältöjä.
20 b §
.
Oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ja ryhmäkohtaiset tukimuodot.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että opetuksen järjestäjän olisi varmistettava oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ja järjestettävä ryhmäkohtaisia tukimuotoja osana nykyisen perusopetuslain 4 luvussa säädettyä koulun ja esiopetuksen perustoimintaa. Oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt koskisivat kaikkea esi- ja perusopetuksen toimintaa. Niillä tarkoitettaisiin esimerkiksi opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja opettajan on mahdollista huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin sekä luokka- tai ryhmäkohtaisten koulunkäyntiavustajien tai koulunkäynninohjaajien hyödyntämistä oppilaiden koulunkäynnin ja opetukseen osallistumisen tukena. Opetusjärjestelyillä tarkoitettaisiin myös oppilaiden erilaiset tarpeet ja edellytykset huomioon ottavaa opetusta sekä pedagogisia ratkaisuja, kuten eriyttämistä. Opetuksen eriyttämisen avulla olisi huomioitava paitsi tuen tarpeet, myös nopeammin etenevät tai laajempia tavoitteita opiskeluunsa tarvitsevat oppilaat. Näistä jo nykyisin käytössä olevista pedagogisista menetelmistä ei säädettäisi yksityiskohtaisesti tässä esityksessä.
Opetuksen järjestäjän tulisi järjestää ryhmäkohtaisia tukimuotoja suunnitelmallisesti osana koulun perustoimintaa. Ryhmäkohtaisten tukimuotojen toteuttaminen edellyttäisi opettajien välistä yhteistyötä esimerkiksi yhteisopettajuuden periaatteita noudattaen sekä tarvittaessa konsultaatiota esimerkiksi erityisopettajan erityispedagogista asiantuntemusta hyödyntäen. Ryhmäkohtaisia tukimuotoja toteutettaisiin siten, että perusopetuksen oppilaat voisivat saavuttaa perusopetuksen oppimäärän ja opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet, sekä esiopetuksen oppilaat esiopetuksen opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Ryhmäkohtaisten tukimuotojen järjestämisen tarkoituksena olisi vähentää vahvempien tuen tarpeiden muodostumista.
Ryhmäkohtaiset tukimuodot eivät edellyttäisi oppilaskohtaista arviota, hallintopäätöstä tai suunnitelmaa, vaan niiden toteuttaminen olisi suunniteltava osana esi- ja perusopetuksen toimintaa. Suunnitelmallisuudella tarkoitettaisiin perusopetuksen osalta sitä, että opetuksen järjestäjä suunnittelisi etukäteen, edellisen lukuvuoden aikana tai ennen uuden lukuvuoden alkua, ryhmäkohtaisia tukimuotoja kaikkiin perusopetuksen ryhmiin siten, että niiden toteuttaminen on ryhmän tarpeiden mukaan mahdollista läpi lukuvuoden. Tämä täsmennettäisiin pykälän 3 momentissa. Opetuksen järjestäjän tulisi huomioida ryhmäkohtaiset tukimuodot jo etukäteen tuntikehyksessään sekä opettajien lukujärjestyksissä. Esiopetuksessa tulisi vastaavasti huomioida riittävä resursointi ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin osana toimintaa.
Ryhmäkohtaisia tukimuotoja resursoitaisiin opetusryhmäkohtaisesti ja niitä järjestettäisiin ja toteutettaisiin ryhmämuotoisesti eli pääsääntöisesti ryhmässä. Ryhmän kokoa ei määriteltäisi, vaan se perustuisi kulloiseenkin tarpeeseen ja joustavuuteen. Ryhmälle kohdistettuna tukitoimet mahdollistaisivat pienemmän oppilasryhmän tai koko opetusryhmän tarpeiden huomioimisen yksittäisen oppilaan lisäksi, jolloin resurssit tulisivat käyttöön tehokkaammin. Ryhmässä toteutettavat tukimuodot mahdollistaisivat myös vertaisoppimisen ja olisivat yksittäistä oppilasta vähemmän leimaavia.
Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ryhmäkohtaiset tukimuodot, joita perusopetuksessa olisivat yleinen tukiopetus, opetuskielen oppimisen tukiopetus ja erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä Yleisellä tukiopetuksella tarkoitettaisiin opittaviin asioihin perehtymistä muun opetuksen lisäksi järjestettävillä tukiopetustunneilla. Yleinen tukiopetus voisi olla opittavana oleviin asioihin tutustumista etukäteen tai niiden kertaamista. Yleinen tukiopetus voisi kohdistua kaikkiin oppiaineisiin. Yleisellä tukiopetuksella voitaisiin vastata myös sairauspoissaoloista johtuviin lyhytaikaisiin tuen tarpeisiin. Yleisellä tukiopetuksella voitaisiin näin ehkäistä vaikeuksia ennakolta ja varmistaa opittavien asioiden ymmärtäminen sekä opintojen eteneminen. Yleistä tukiopetusta tulisi järjestää suunnitelmallisesti sekä niin usein kuin on tarpeen. Yleistä tukiopetusta voitaisiin antaa joko oppilaan työjärjestyksen mukaisten, sellaisten oppituntien aikana, joihin tuen tarve liittyy, tai oppituntien ulkopuolella. Sitä voitaisiin antaa samanaikaisopetuksena oppilaan tavallisessa opetusryhmässä tai pienemmässä ryhmässä esimerkiksi jakotunteja hyödyntäen.
Opetuskielen tukiopetuksella tarkoitettaisiin tukiopetusta, joka kohdistuisi ensisijaisesti opetuskielen hallintaan, mikä mahdollistaa oppilaan osallistumisen opetukseen ja opinnoissa etenemisen. Opetuskielen tukiopetus rinnastuisi muuhun tukiopetukseen järjestämisen ja toteuttamisen osalta, mutta se kohdistuisi sisällöllisesti nimenomaan opetuskielen taidon tukemiseen siten, että oppilaan on mahdollista paremmin seurata opetusta ja edetä opinnoissaan. Opetuskielen tukiopetukseen tulisi varata opetustunteja tarpeen mukaan. Opetuskielen tukiopetus voitaisiin toteuttaa pedagogisesti tarkoituksenmukaisimmin tavoin siten, että mahdollisimman moni oppilas voisi siitä hyötyä. Opetuskielen tukiopetusta voitaisiin antaa joko oppilaan työjärjestyksen mukaisten, sellaisten oppituntien aikana, joihin tuen tarve liittyy, tai oppituntien ulkopuolella. Sitä voitaisiin antaa samanaikaisopetuksena oppilaan tavallisessa opetusryhmässä tai pienemmässä ryhmässä esimerkiksi jakotunteja hyödyntäen.
Erityisopettajan antamalla opetuksella muun opetuksen yhteydessä tarkoitettaisiin erityisopettajan antamaa ja erityispedagogiseen osaamiseen perustuvaa opetusta, joka tukee esi-, luokan- tai aineenopetusta. Sen toteuttamisen edellytyksenä olisi opetus- ja kasvatushenkilöstön yhteistyö. Esiopetuksessa erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä olisi ensisijainen ryhmäkohtainen tukimuoto. Erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä olisi ryhmäkohtainen tukimuoto siten, ettei sitä kohdennettaisi yksittäisen oppilaan vaan tietyn oppilasryhmän tai koko opetusryhmän tarpeiden mukaisesti. Opetushenkilöstön yhteistyönä toteutettuna se perustuisi opettajien yhteiseen näkemykseen ryhmän tai luokan tuen tarpeista. Tuki olisi erityisopettajan antamaa opetusta, jota annettaisiin yhteis- tai samanaikaisopetuksena esiopetuksen-, luokan- tai aineenopettajan kanssa pääsääntöisesti luokkatasoisesti, koko opetusryhmän tarpeet huomioiden. Erityisopettajan antamaan opetukseen muun opetuksen yhteydessä voisi liittyä myös ammattilaisten välistä erityisopettajan konsultaatiota, joka kohdentuisi kyseisen luokan tai ryhmän kanssa toimiville opettajille ja muulle opetus- ja kasvatushenkilöstölle. Konsultaatiolla tässä yhteydessä tarkoitettaisiin neuvon kysymistä, opetushenkilöstön keskinäisiä neuvotteluja ratkaisun löytämiseksi tai neuvon saamiseksi sekä erityisopettajan antamaa neuvontaa toiselle opettajalle tai kasvatushenkilöstöön kuuluvalle henkilölle oppilaita tai opetusta koskevissa asioissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että opetuksen järjestäjän olisi perusopetuksessa varattava lukuvuosittain opetussuunnitelmaan perustuvassa suunnitelmassa yhteensä vähintään 0,122 opetustuntia/koulun oppilas yleiseen tukiopetukseen, erityisopettajan antamaan opetukseen muun opetuksen yhteydessä sekä opetuskielen tukiopetukseen. Eli esimerkiksi 20 oppilasta kohden on varattava ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin vähintään 2,44 tuntia viikossa, 50 oppilasta kohden 6,1 tuntia viikossa ja 100 oppilasta kohden 12,2 tuntia viikossa. Tuntimäärä olisi vähimmäismäärä, jonka lisäksi ryhmäkohtaisia tukimuotoja olisi annettava oppilaiden tarpeen vaatiessa enemmän. Sääntely edellyttäisi, että opetuksen järjestäjä ottaa ryhmäkohtaiset tukimuodot huomioon tuntikehyksessään ja sen myötä opettajien työsuunnitelmissa. Sääntely yhdenmukaistaisi tukimuotojen vähimmäistarjontaa valtakunnallisesti ja näin lisäisi oppilaiden yhdenvertaisuutta. Sääntelyn myötä mahdollistuisi ryhmäkohtaisten tukimuotojen toteutumisen seuranta ja vaikuttavuuden arviointi. Opetuksen järjestäjä päättäisi oppilaiden tarpeisiin perustuen, miten opetustunnit osoitetaan yleisen tukiopetuksen, opetuskielen tukiopetuksen sekä erityisopettajan antaman opetuksen kesken. Tuntien resursoinnin olisi oltava mahdollisimman yhdenvertaista ja erilaiset tuen tarpeet huomioon ottavaa. Esiopetuksessa opetuksen järjestäjän tulisi huolehtia riittävästä erityisopettajan opetusresurssista ryhmäkohtaisten tukimuotojen toteuttamiseksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Opetushallitus päättäisi opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin oppimisen edellytyksiä tukevista opetusjärjestelyistä sekä ryhmäkohtaisista tukimuodoista. Tämä tarkoittaisi tukimuotojen suunnittelun, tarjonnan ja toteutuksen kansallisesti yhdenmukaisten ja yksiselitteisten periaatteiden ja toteutustapojen määrittelyä, joka olisi opetuksen järjestäjiä velvoittavaa.
20 c §. Oppilaskohtaiset tukitoimet ja niiden järjestäminen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oppilaalla olisi oikeus saada oppilaskohtaisia tukitoimia viipymättä, jos ryhmässä toteutetut tukimuodot olisivat riittämättömiä. Jos oppilasta ei voitaisi riittävästi tukea ryhmäkohtaisilla tukimuodoilla tai tukitoimia olisi tarpeen jatkaa säännöllisesti, olisi oppilaalle annettava oppilaskohtaisia tukitoimia. Esityksessä on arvioitu, että oppilaskohtaisia tukitoimia saava oppilasjoukko muodostuisi nykyisistä erityisen tuen oppilaista sekä niistä tehostetun tuen oppilaista, jotka saavat osa-aikaista erityisopetusta. Osa-aikaista erityisopetusta saa tällä hetkellä noin 76 % tehostetun tuen oppilaista. Kaikkien tehostettua tukea saavien oppilaiden ei siis arvioida kuuluvan oppilaskohtaisia tukitoimia saavien joukkoon.
Lisäksi säädettäisiin, että oppilaskohtaisten tukitoimien toteuttaminen edellyttäisi opettajien välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa konsultaatiota. Moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaisten kanssa voisi tukea oppilaskohtaisten tukitoimien suunnittelemista, mutta ei olisi edellytys niiden toteuttamiselle. Oppilasta opettavien opettajien olisi tehtävä moniammatillista tai monialaista yhteistyötä kuitenkin erityisesti silloin, kun oppilaskohtaiset oppimisen ja koulunkäynnin tukitoimet eivät riittäisi tukemaan oppilasta ja hänen kokonaistilannettaan riittävästi tai haastava tilanne olisi riski oppilaan fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle tai sosiaaliselle hyvinvoinnille. Oppilaskohtaiset tukitoimet opetushenkilöstön toteuttamina kohdentuisivat aina oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen eivätkä korvaisi sosiaali- ja terveyspalveluja. Oppimisen ja koulunkäynnin tukitoimien tarkoituksena olisi mahdollistaa jokaiselle perusopetuksen oppilaalle perusopetuksen oppimäärän ja esi- ja perusopetuksen oppilaalle opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen ja opetukseen osallistuminen. Perusopetus kaiken kaikkiaan, sekä siihen sisältyvät oppilaskohtaiset tukitoimet ja niiden järjestäminen eivät vastaisi sellaisia palveluja tai niiden tarpeen arvioimista, joista järjestämisvastuussa on opetuksen järjestäjän sijasta jokin muu taho, kuten hyvinvointialue. Oppilaskohtaisten tukitoimien suunnittelussa olisi tilanteen vaatiessa mahdollista hyödyntää myös muuta kuin oman koulun tai esiopetuksen järjestämispaikan erityisopettajan konsultaatiota, kuten niiden opetuksen järjestäjien konsultaatiota, joiden osalta opetus- ja kulttuuriministeriö on 39 §:n mukaisesti päättänyt velvollisuudesta huolehtia opetukseen liittyvistä kehittämis-, ohjaus- ja tukipalveluista (esim. Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri) sekä esityksen 4 a §:n 2 momentin mukaista sairaalaopetuksen konsultaatiopalvelua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oppilaskohtaisia tukitoimia olisivat erityisopettajan opetus osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä, erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetus pienryhmässä, erityisluokanopettajan opetus erityisluokassa tai 31 §:n nojalla oppilaalle annettavat opetukseen osallistumisen edellyttämät oppilaskohtaiset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä apuvälineet.
Säännöllisellä erityisopettajan antamalla opetuksella osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä tarkoitettaisiin vain erityisopettajan antamaa opetusta. Erityisopettajan antama opetus perusopetuksessa voitaisiin toteuttaa oppilaan omassa luokassa muun opetuksen yhteydessä siten, että opetuksen eteneminen suunnitellaan niin, että lähtökohtana ovat oppilaan yksilölliset tarpeet. Erityisopettajan antama opetus voitaisiin toteuttaa myös erillään luokkaopetuksesta, jolloin pienryhmällä tarkoitettaisiin ryhmää, jonka koko olisi paikallisesti opetuksen järjestäjän päätettävissä, kuitenkin siten, että erityisopettajan antamaa opetusta voisi oppilaan tilanteen ja tarpeen vaatiessa antaa myös yhdelle oppilaalle eikä ryhmä olisi liian suuri tuen tosiasiallista toteuttamista ajatellen. Erityisopettajan antama opetus osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä tarkoittaisi, että esimerkiksi yhden oppiaineen opetustunneista alle puolet voisi olla erityisopettajan opettamaa. Erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetuksella pienryhmässä tarkoitettaisiin yhden tai useamman oppiaineen opetusta kokonaan pienryhmässä. Erityisluokanopettajan antama opetus erityisluokassa tarkoittaisi oppilaan opetuksen järjestämistä erityisluokassa. Se tarkoittaisi myös sellaista erityisluokkaopetusta, jossa opetuksen tavoitteet ovat 20 i §:n nojalla määritelty toiminta-alueittain. Erityisluokkaopetuksena annettavaa erityisopetusta perusopetuksen oppilaille antaisi edelleen erityisluokanopettaja (asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998, 8 §), riippumatta siitä millainen erityisluokka on kyseessä ja millaisilla perusteilla oppilaat erityisluokkaopetusta saavat. Esiopetuksessa erityisopettajan antama opetus voitaisiin toteuttaa oppilaan omassa esiopetusryhmässä muun opetuksen yhteydessä oppilaan yksilölliset tarpeet huomioiden. Mahdollista on myös esiopetuksen järjestäminen erityisryhmässä oppilaan tuen tarpeen sitä edellyttäessä.
Oppilaskohtaisilla tulkitsemis- ja avustajapalveluilla tarkoitettaisiin edelleen sellaisia palveluja, jotka ovat edellytys sille, että oppilas voi osallistua opetukseen ja saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet ja perusopetuksessa perusopetuksen oppimäärän Tulkitsemispalveluilla tarkoitettaisiin viittomakielellä tai muilla kommunikaatiomenetelmillä annettavia tulkitsemispalveluita. Oikeus tulkitsemispalveluun olisi kuulonäkövammaisilla, kuulovammaisilla ja puhevammaisilla, mikäli he tarvitsisivat palvelua opetukseen osallistumiseksi. Tulkitsemispalvelun kautta oppilas voisi saada puheen tulkkauksen lisäksi tietoa myös ympäristössä tapahtuvista äänistä ja ilmiöistä. Tulkitsemisessa voitaisiin kuvata ympäristön ääniä, varoitusääniä ja mahdollisia muita ympäristön tapahtumia suorana käännöksenä tai esimerkiksi kuurosokealle oppilaalle toimintaympäristön kuvauksena, johon liittyisi myös vuorovaikutuksen, liikkumisen ja toiminnan ohjaus. Tulkitsemispalvelut voitaisiin järjestää eri tavoin lapsen tai oppilaan tarpeiden mukaan.
Perusopetuksessa oppilaskohtaiset avustajapalvelut tulisivat kyseeseen tilanteissa, joissa muut osana koulun perustoimintaa järjestettävät oppimista tukevat opetusjärjestelyt ja mahdollinen ryhmäkohtainen koulunkäyntiavustaja eivät tukisi riittävästi oppilaan perusopetuksen oppimäärän ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Opetuksen järjestäjän tulisi selvittää oppilaan yksilölliset tarpeet riittävällä tavalla ja sen perusteella arvioida, voidaanko oppilaan tarpeisiin vastata luokkakohtaisen avustajapalvelun suunnitelmallisella kohdentamisella vai tarvitseeko hän yksilökohtaisia avustajapalveluja henkilökohtaisesti järjestettynä. Esiopetuksessa yksilökohtaiset avustajapalvelut tulisivat kyseeseen tilanteessa, joissa muut osana esiopetuksen perustoimintaa järjestettävät oppimista ja osallistumista tukevat järjestelyt ja mahdollinen ryhmäkohtainen avustaja eivät tukisi riittävästi oppilaan osallistumista esiopetukseen ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Oppilaalla ja huoltajalla on oikeus saada asiasta hallintolaissa hallintopäätökselle asetetut vaatimukset täyttävä valituskelpoinen päätös.
Henkilökohtaisilla apuvälineillä tarkoitettaisiin opetukseen osallistumisen edellyttämiä tarpeellisia apuvälineitä, joiden avulla tuettaisiin oppilaan mahdollisuuksia saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet ja perusopetuksen oppimäärä. Nämä opetukseen osallistumisen edellyttämät apuvälineet voitaisiin oppilaan tarpeiden mukaan järjestää hänen käyttöönsä ryhmä-, koulu- tai luokkakohtaisesti. Luonteeltaan oppimäärän suorittamiseen ja opetukseen osallistumiseen tarkoitetut ja siten opetusvälineisiin rinnastettavat apuvälineet voitaisiin tarvittaessa järjestää myös henkilökohtaisesti. Oppilaskohtaisena tukitoimena oppilaalle ei kuitenkaan järjestettäisi lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia koulussa ja muissa elämäntilanteissa tarvittavia apuvälineitä, joista säädetään erikseen lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetussa asetuksessa (1015/1991).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että oppilaskohtaiset tukitoimet järjestettäisiin 20 d §:n mukaisen arvion ja 20 f §:n mukaisen päätöksen perusteella oppilaan etu huomioon ottaen ensisijaisesti oppilaan omassa 6 tai 28 §:ssä tarkoitetussa koulussa tai esiopetuksen järjestämispaikassa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Opetushallitus määräisi opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin oppilaskohtaisista tukitoimista. Tämä tarkoittaisi oppilaskohtaisten tukitoimien suunnittelun, tarjonnan ja toteutuksen kansallisesti yhdenmukaisten ja yksiselitteisten periaatteiden ja toteutustapojen määrittelyä, joka olisi opetuksen järjestäjiä velvoittavaa.
20 d §. Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointi.
Pykälän 1 momentissa esitetään, että oppilaan tukitoimien tarpeesta ja perusopetuksen oppimäärän ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamiseksi olisi tehtävä arviointi. Tuen tarpeen arvioinnissa olisi selvitettävä oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarve, opintojen etenemisen tilanne, aiemmat tukimuodot tai -toimet ja oppilaan edun mukaiset oppilasta parhaiten tukevat tukitoimet. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeella tarkoitettaisiin oppimisvaikeuksien tai opetukseen osallistumiseen liittyvien vaikeuksien kuvaamista tukitoimien kannalta tarpeellisin tavoin. Arvioinnissa ei saisi käsitellä perusopetuslain mukaisten tukitoimien toteuttamisen kannalta tarpeetonta tietoa. Opintojen etenemisen tilanteella tarkoitettaisiin oppilaan arviointiin perustuvia suorituksia ja arvosanoja. Aiemmilla tukimuodoilla tarkoitettaisiin ryhmäkohtaisia tukimuotoja.
Pykälän 2 momentissa esitetään, että osana tuen tarpeen arviointia tulisi selvittää myös mahdollinen tarve 20 h §:ssä tarkoitetusta oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamiselle. Lisäksi oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arvioinnissa tulisi arvioida ja kuvata ehdotetun 20 i §:n mukaista opetuksen järjestämistä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite.
Pykälän 3 momentissa esitetään, että oppilaalle annettavan tuen tarpeen arvioinnin tekisivät oppilasta opettavat opettajat. Jos oppilaan tuen tarpeen arviointi vaatii moniammatillista osaamista, osallistuisivat tukitoimien tarpeen arviointiin tarvittaessa ja pyydettäessä opettajien lisäksi opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaiset tai muut asiantuntijat. Muita asiantuntijoita voisivat olla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Moniammatillinen yhteistyö voisi tukea oppilaskohtaisten tukitoimien arvioimista, perusopetuksen tavoitteiden rajaamisen tarpeiden arvioimista tai kun arvioidaan tarvetta järjestää opetusta oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Moniammatillinen yhteistyö tai lääketieteellisen lausunnon tai tarkan diagnoosin saaminen päätöksen liitteeksi ei kuitenkaan olisi ehdoton edellytys päätöksen tekemiselle tai tuen toteuttamiselle, jos oppilaan etu ja tuen tarve ei sitä edellyttäisi.
Oppilaan asioissa moniammatillista ja monialaista yhteistyötä tehdään aina ensisijaisesti perheen sekä oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) mukaisten opiskeluhuoltopalveluiden ammattilaisten kanssa ja heidän lisäkseen oppilaan ja/tai huoltajien suostumuksella myös muiden tilanteen vaatimien ammattilaisten kanssa. Moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitettaisiin eri ammattiryhmien tietoja ja taitoja yhdistävää yhteistyötä. Monialaisella yhteistyöllä tarkoitettaisiin eri hallinnon- ja tieteenalat yhteen kokoavaa ja niiden rajat ylittävää toimintaa ja yhteistyötä. Mikäli oppilaalla olisi esimerkiksi terveydentilasta, sosiaalisista olosuhteista tai muusta syystä johtuen elämässä tilanne, joka vaikuttaa hänen oppimiseensa tai koulunkäyntiinsä, olisi opetushenkilöstön tarvittaessa tehtävä suunnitelmallista monialaista yhteistyötä myös terveydenhuollon, vammaispalvelujen, sosiaalihuollon tai muiden oppilaan tilanteen kannalta tarpeellisten tahojen kanssa. Moniammatillista yhteistyötä tulisi pääsääntöisesti hyödyntää aina, kun arvioidaan tarvetta järjestää opetusta oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Tällöin voitaisiin hyödyntää mahdollisia varhennettua oppivelvollisuutta varten annettuja lausuntoja tai muuta oppilaan tilanteen arvioimisen tueksi jo aiemmin tehtyä tai arvioinnin yhteydessä tehtävää yhteistyötä terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Arvioitaessa opetuksen järjestämistä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite, tulisi vammaa, sairautta tai toimintakyvyn rajoitetta tarkastella eri näkökulmista, jotka täydentäisivät toisiaan ja auttaisivat ymmärtämään paremmin oppilaan tuen tarpeita ja oppimisen mahdollisuuksia. Opetuksen järjestämistä ja oppilaskohtaisia tukitoimia koskeva arviointi perustuisi arvioon oppimäärän tavoitteista suoriutumisen ja opetukseen osallistumisen edellyttämien tukitoimien tarpeesta ja opetuksen järjestämisen tarkoituksenmukaisuudesta, eikä tietty lääketieteellinen diagnoosi automaattisesti tarkoittaisi tiettyjen tukitoimien toteuttamista tai päätöstä opetuksen järjestämisestä 20 i §:n mukaisesti. Koska opetushenkilöstön tuki kohdentuu aina oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen ja tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle oppilaalle opetussuunnitelman tavoitteiden ja perusopetuksen oppimäärän saavuttaminen sekä opetukseen osallistuminen, ei myöskään arviointiin perustuva tukea koskeva päätös voisi perustua ainoastaan lääketieteelliseen arvioon. Opetus, oppilaskohtaiset tukitoimet tai opetuksen järjestäminen eivät myöskään korvaisi sellaisia palveluja, joista järjestämisvastuussa on opetuksen järjestäjän sijasta jokin muu taho, kuten hyvinvointialue.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oppilaan omat näkökulmat ja ajatukset olisi arvioinnin yhteydessä selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Oppilaan huoltajille tai muulle lailliselle edustajalle olisi annettava mahdollisuus osallistua oppilaan tuen tarpeen arviointiin.
Pykälän 5 momentissa olisi Opetushallitukselle annettu oikeus määrätä opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin tuen tarpeen arvioinnista. Tällä tarkoitettaisiin tuen tarpeen arvioinnin toteuttamisen periaatteiden sekä prosessin mahdollisimman selkeää ja yksiselitteistä kansallista määrittelyä, joka olisi opetuksen järjestäjiä velvoittavaa. Tuen tarpeen arviointi ei edellyttäisi erillisen arvioasiakirjan tuottamista.
20 e §. Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelma.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oppilaskohtaisen tuen tarpeen arvioinnin pohjalta laaditaan tuen toteuttamista koskeva suunnitelma. Suunnitelman laatisivat oppilaan opettajat. Suunnitelma tulisi laatia yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa. Suunnitelman laatiminen olisi kuitenkin mahdollista myös niissä tilanteissa, joissa yhteistyölle olisi jokin ilmeinen, esimerkiksi huoltajasta johtuva este.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että suunnitelmasta olisi käytävä ilmi oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuvien tukitoimien toteuttaminen ja seuranta. Perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikettaessa suunnitelmasta olisi käytävä ilmi tukitoimien lisäksi oppilaskohtaiset tavoitteet ja sisällöt, opintojen eteneminen sekä oppilaan arviointi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että suunnitelman toteutumista ja tukitoimien riittävyyttä on arvioitava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tuen tarpeiden mukaiseksi. Tätä useammin suunnitelma on tarkistettava, jos oppilaan tarpeet sitä edellyttävät.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Opetushallitus määrää tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa suunnitelman sisällöstä. Tällä tarkoitettaisiin tukitoimien toteuttamisen suunnitelman sisällön mahdollisimman selkeää ja yksiselitteistä kansallista määrittelyä, joka olisi opetuksen järjestäjiä velvoittavaa.
20 f §. Tukea koskeva päätös.
Pykälän 1 momentissa esitetään, että opetuksen järjestäjän olisi tehtävä kirjallinen päätös oppilaalle annettavista 20 c §:n mukaisista oppilaskohtaisista tukitoimista, 20 h §:ssä säädetyistä perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta tai 20 i §:n mukaisesti opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite. Päätös tulisi tehdä ilman aiheetonta viivytystä. Koska kysymyksessä olisi hallintopäätös, olisi opetuksen järjestäjän ennen päätöksen tekemistä kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa. Päätöksen tarkistamisesta ei enää säädettäisi, mutta mikäli oppilaan tilanteessa ja tuen tarpeessa tapahtuu oleellisia muutoksia, olisi myös päätöstä näiltä osin tarvittaessa muutettava tai tehtävä uusi tukea koskeva päätös.
Hallintopäätöksen tekemisestä on säädetty hallintolaissa (434/2003). Hallintolain 6 luvussa säädetään asian selvittämisestä ja asianosaisen kuulemisesta. Lain 7 luvussa asian ratkaisemisesta. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kuulematta jättämisen tilanteista on säädetty pykälän 2 momentissa. Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Päätös voidaan jättää perustelematta vain 45 §:n 2 momentissa säädetyissä tilanteissa. Hallintolain 35 §:ssä on säädetty päämiehen ja edunvalvojan tai huoltajan kuulemisesta. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Päätöksessä olisi määrättävä oppilaan oppilaskohtaiset tukitoimet oppilaan tukitoimia koskevan arvion mukaisesti. Oppilaskohtaisia tukitoimia olisivat 20 c §:n mukaiset oppilaskohtainen erityisopettajan opetus osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä, erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetus pienryhmässä, erityisluokanopettajan antama opetus erityisluokassa sekä 31 §:n nojalla oppilaalle annettavat oppilaskohtaiset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä apuvälineet. Tuen tarpeen arviointiin perustuvassa suunnitelmassa oppilaskohtaisten tukitoimien toteuttamiseksi annettaisiin tarpeelliset kuvaukset tarvittavista tukitoimista ja niiden toteutuksesta, päätöksessä niitä ei kuvattaisi.
Lain 20 i §:n mukaista opetusta koskeva päätös olisi tärkeä tehdä ennen tilastointipäivää 20.9., jotta oppilas olisi mukana opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisen rahoituksen piirissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestäisi oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta, päätöksen oppilaskohtaisista tukitoimista tai 20 i §:ssä tarkoitetusta opetuksesta tekisi opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta. Sääntely koskisi niitä tilanteita, joissa oppilas on muun kuin kunnan järjestämässä perusopetuksessa, eikä kyseinen opetuksen järjestäjä järjestä oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta. Tällöin oppilaalle tehtävästä oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta koskevan päätöksen tekisi oppilaan asuinkunta. Esityksen tekisi opetuksen järjestäjä. Säännös vastaisi asiallisesti nykyisin voimassa olevan perusopetuslain 17 §:n 5 momenttia.
20 g §. Opetusryhmien muodostaminen.
Opetusryhmien muodostamisesta on säädetty perusopetusasetuksen 2 §:ssä. Asetuksen 2 § esitetään siirrettäväksi lain tasolle ja samalla päivitettäisiin pykälän käsitteet vastaamaan esityksen käsitteitä ja sisältöjä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opetusryhmien muodostamisesta ja se olisi vastaava kuin asetuksessa on ollut. Sen mukaan opetusryhmät muodostettaisiin vuosiluokittain. Jos opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttäisi, eri vuosiluokkien sekä esiopetuksen oppilaita voitaisiin kuitenkin opettaa samassa opetusryhmässä tai antaa opetusta yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen oppilaiden kanssa. Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusryhmien muodostamisesta päättäisi opetuksen järjestäjä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oppilaskohtaisia tukitoimia saavien oppilaiden määrästä opetusryhmässä. Ehdotuksen mukaan yleisopetuksen ryhmät muodostettaisiin siten, että yhden opettajan opettamassa perusopetuksen ryhmässä olisi enintään 5 oppilasta, jotka saavat erityisopettajan tai erityisluokanopettajan antamaa opetusta oppilaskohtaisena tukitoimena. Sääntely edellyttäisi erityisopettajan antamaa opetusta tarvitsevien oppilaiden määrän rajaamista opetusryhmiä muodostettaessa. Esityksessä on arvioitu, että kyseinen joukko muodostuisi nykyisistä niistä erityisen tuen oppilaista, jotka eivät opiskele kokoaikaisissa pienryhmissä tai erityisryhmissä, sekä niistä tehostetun tuen oppilaista, jotka saavat tällä hetkellä osa-aikaista erityisopetusta eli noin 76 prosenttia tehostettua tukea saavista oppilaista. Tämä vähentäisi tilanteita, jossa luokan- tai aineenopettajan opettamassa ryhmässä on esimerkiksi kymmenen oppilasta, joilla on erilaisia tuen tarpeita. Sääntely mahdollistaisi tuen toteuttamisen vaikuttavammin sekä tasaisi opetusryhmien välisiä eroja koulun sisällä ja lisäisi työrauhaa. Viiden oppilaan enimmäismäärä voitaisiin ylittää tilapäisesti. Tilapäisellä ylittämisellä tarkoitettaisiin tilanteita, jolloin kouluun siirtyisi oppilas toisesta koulusta tai toisen opetuksen järjestäjän koulusta kesken lukukauden, eikä opetusryhmiä olisi tarkoituksenmukaista muodostaa uudelleen lukukauden aikana. Tällöin yhden opetusryhmän osalta viiden oppilaan enimmäismäärä koko voisi ylittyä enintään sen lukukauden ajan, jona oppilas on siirtynyt kouluun. Säännös ei koskisi esiopetusryhmää.
Pykälän 3 momentissa esitetään säädettäväksi erityisluokanopettajan opettaman erityisluokan koosta. Sääntely vastaisi aiempaa sääntelyä siten, että erityisluokanopettajan opettamassa erityisluokassa saisi olla enintään kymmenen oppilasta. Erityisluokan enimmäiskoko voitaisiin ylittää tilapäisesti. Tilapäisellä ylittämisellä tarkoitettaisiin tilanteita, jolloin kouluun siirtyisi oppilas toisesta koulusta tai toisen opetuksen järjestäjän koulusta kesken lukukauden, eikä erityisluokalla olisi tilaa. Tällöin kyseinen erityisluokan koko voisi ylittyä enintään sen lukukauden ajan, jona oppilas on siirtynyt kouluun. Säännös ei koskisi esiopetusta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä perusopetusasetuksen 2 §:n 3 momenttia vastaavasti ryhmäkoosta tilanteissa, joissa erityisluokassa on perusopetuslain 20 i §:n mukaisessa opetuksessa olevia oppilaita, joilla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Ryhmäkokoa ei määriteltäisi oppilaiden kehitysvammaisuuden perusteella, vaan sen mukaan, opiskeleeko oppilas oppiaineittain 20 i §:n 1 momentin mukaisesti vai toiminta-alueittain 20 i §:n 2 momentin mukaisesti. Jaottelu vastaisi opetus- ja kulttuuritoimen lisärahoituksen määräytymistä. Erityisluokanopettajan antamassa opetuksessa erityisluokassa saisi olla enintään kahdeksan perusopetuslain 20 i §:n 1 momentin mukaisessa oppiaineittain etenevässä opetuksessa olevaa oppilasta tai enintään kuusi perusopetuslain 20 i §:n 2 momentin mukaisessa toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa olevaa oppilasta. Momentissa säädettäisiin myös ryhmäkoosta tilanteessa, jossa samassa ryhmässä tai yhdessä opiskelee oppilaita, joilla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite sekä oppilaita, jotka saavat 3 momentin mukaisesti oppilaskohtaisena tukitoimena opetusta erityisluokassa. Tällöin opetusryhmän enimmäiskoko määräytyisi sen mukaisesti, millaisia tukitoimia saavia oppilaita on eniten. Jos tässä momentissa tarkoitetuille oppilaille annettaisiin opetusta samassa ryhmässä tai yhdessä niiden 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, jotka saavat oppilaskohtaisista tukitoimista tehdyn päätöksen mukaisesti opetusta erityisluokassa, määräytyy opetusryhmän enimmäiskoko sen mukaisesti, onko ryhmässä eniten tämän pykälän 3 momentin, 20 i §:n 1 momentin vai 20 i §:n 2 momentin mukaan säädettyä opetusta saavia oppilaita. Jos tässä momentissa tarkoitetun oppilaan opetus annetaan yhdessä muiden kuin tässä tai 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, saa opetusryhmässä olla enintään 20 oppilasta.
20 h §. Perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeaminen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos oppilas ei kykene 20 b ja 20 c §:n mukaisista tukitoimista huolimatta hyväksytysti suoriutumaan perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman mukaisista tavoitteista, voi opetuksen järjestäjä päättää 20 e §:n nojalla siitä, että perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista voidaan poiketa. Oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisessa on kyse oppilaan perusoikeuksien rajaamisesta. Kuitenkin tämä olisi mahdollista viimesijaisena toimena oppilaan opintojen etenemiseksi. Näiden toimien tulisi koskea vain pientä osaa oppilaista, ja ne edellyttävät harkintaa ja tarkkarajaisuutta ja sitä, että niitä edeltävät tukitoimet eivät ole olleet riittäviä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta on tehtävä 20 d §:n mukainen suunnitelma ja 20 f:n mukainen päätös. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaisesti määritellyt opetuksen tavoitteet ja sisällöt, opintojen etenemisen suunnitelma sekä oppimisen arviointi. Suunnitelmaan sisältyvät opetuksen tavoitteet ja sisällöt määrittyisivät kulloisenkin oppilaskohtaisen tilanteen mukaan. Esimerkiksi pykälän 2 momentissa tarkoitettu tavoitteiden ja sisältöjen rajaaminen edellyttäisi, että oppilaskohtaisessa suunnitelmassa tavoitteet ja sisällöt määritellään oppilaalle tämän edellytysten mukaisesti, hyödyntämällä opetussuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ja sisältöjä. Oppilaan arvioinnin periaatteiden määrittely tehtäisiin nykyisin voimassa olevien opetussuunnitelman perusteiden oppilaan arviointia koskevien linjausten mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että paikallisen opetussuunnitelman mukaisista tavoitteista voidaan oppilaskohtaisesti poiketa muodostamalla vuosiluokan tavoitteista erilaajuisia tavoitekokonaisuuksia, joiden suorittaminen hyväksytysti on edellytyksenä opinnoissa etenemiseen kyseisessä oppiaineessa. Tavoitteiden muodostamisella kokonaisuuksittain tarkoitettaisiin voimassa olevan perusopetusasetuksen mukaista, nk. vuosiluokkiin sitomatonta opetusta ja opiskelua, jossa oppilas opiskelee hänelle laaditun suunnitelman mukaisesti vuosiluokittain määriteltyjen oppiaineiden oppimäärien sijaan. Oppilaalle laadittavassa suunnitelmassa muodostettaisiin opetuksen tavoitteista ja sisällöistä vuosiluokkakohtaisia tavoitteita ja sisältöjä laajempia tai suppeampia tavoitekokonaisuuksia oppilaan tarpeiden mukaan. Oppilas etenisi opinnoissaantavoitekokonaisuuksia suorittamalla siten, että niiden hyväksytysti suorittaminen olisi edellytyksenä etenemiselle. Tämä mahdollistaisi sekä vuosiluokan oppimäärää nopeammin, että hitaammin etenevän opiskelun. Oppilas voisi osallistua opetukseen vuosiluokittain etenevässä opetusryhmässä, mutta hänen opintonsa etenisivät vuosiluokittain määriteltyjen tavoitteiden sijaan erilaajuisina tavoitekokonaisuuksina. Sääntely koskisi oppilaskohtaista päätöstä opinnoissa etenemisestä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että perusopetuksen oppiaineen oppimäärästä voitaisiin poiketa rajaamalla oppiaineen oppimäärän tavoitteita ja sisältöjä oppilaskohtaisesti. Perusopetuksen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisella tarkoitettaisiin perusopetuksen oppimäärän rajaamista tavoitteita tai sisältöjä karsimalla tai supistamalla. Tämä voitaisiin tehdä määrittelemällä oppilaalle matalampia tavoitteita hänen edellytystensä mukaisesti, tai vähentämällä oppilaan opiskelemia sisältöjä. Toimi tarkoittaisi oppiaineen oppimäärän rajaamista siten, ettei oppilas opiskelisi kyseisessä oppiaineessa yleistä oppimäärää. Oppimäärän rajaamisen tulisi perustua perusopetuksen arviointikriteereihin siten, että mikäli oppilas ei tukitoimista huolimatta kykene saavuttamaan arvosanan 5 edellyttämää osaamista, vasta silloin tulisi oppimäärän rajaamista harkita. Oppimäärän rajaaminen voitaisiin tehdä vain sellaiselle oppilaalle, joka saa oppilaskohtaisena tukitoimena erityisopettajan antamaa opetusta pienryhmässä tai erityisluokanopettajan antamaa opetusta erityisluokassa. Oppimäärän rajaamisella olisi vaikutuksia oppilaan suoriutumiseen siten, ettei hän voisi saavuttaa välttävää osaamista eli arvosanaa 5 korkeampia arvosanoja. Lisäksi rajaamisella olisi vaikutuksia oppilaan hakeutumiseen toisen asteen opintoihin opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa annetun opetus- ja kulttuuriministeriön antaman asetuksen (837/2021) 19 §:n mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että opetuksen järjestäjä voi 20 f §:n nojalla päättää, että oppilas voidaan terveydellisistä syistä tilapäisesti vapauttaa suorittamasta oppiaineen oppimäärää. Terveydellisillä syillä tarkoitettaisiin vammaa, sairautta tai toimintakyvyn rajoitetta. Tilapäisellä vapauttamisella tarkoitettaisiin lyhytaikaista tai määräaikaista opetukseen osallistumattomuutta. Opetukseen osallistumattomuus voisi koskea yksittäisen oppiaineen oppituntia viikoittain enintään 4 kk:n ajan. Jos tilapäinen vapauttaminen ei riittäisi, tulisi soveltaa 20 i §:n mukaisesti järjestettävää opetusta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että Opetushallitus määrää tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa oppiaineen oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisen sisällöstä ja periaatteista. Tähän sisältyisi myös 20 e §:n mukaiseen suunnitelmaan sisältyvistä asioista määrääminen.
20 i § Opetuksen järjestäminen oppilaalle oppimiskykyyn vaikuttavan vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteen perusteella.
Perusopetuslakiin esitetään lisättäväksi uusi pykälä koskien perusopetuksen järjestämistä oppilaalle, jolla on oppimiskykyyn, kokonaiskehitykseen ja perusopetukselle säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttava vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Vamma voisi tarkoittaa esimerkiksi näkö- tai kuulovammaisuutta, kehitysvammaisuutta, vaikeita kehityshäiriöitä tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Sairaus tarkoittaisi sellaista vakavaa sairautta, joka vaikuttaa oppilaan kognitiivisiin taitoihin ja toimintakykyyn ja siten myös oppilaan oppimiseen ja koulunkäyntiin, usein laaja-alaisesti. Toimintakyvyn rajoite tarkoittaisi päivittäiseen selviytymiseen, osallisuuteen ja hyvinvointiin laajasti vaikuttavia tekijöitä, jotka aiheuttavat oppilaalle osallisuuden esteitä tai laajoja avun ja tuen tarpeita.
Sellainen pitkäaikaissairaus, joka ei vaikuta lapsen oppimiskykyyn, voidaan huomioida 20 b §:n mukaisilla oppimisen edellytyksiä tukevilla opetusjärjestelyillä. Tällaisia ovat esimerkiksi 37 §:ssä säädettävällä tavalla riittävä määrä koulunkäyntiavustajia, jotka voivat tukea oppilasta koulunkäynnissä ja opetukseen osallistumisessa. Lisäksi oppilaat, joilla on pitkäaikaissairaus, esimerkiksi diabetes, joka ei vaikuta oppimiskykyyn, voidaan huomioida myös muilla järjestelyillä, joista ei tässä esityksessä säädetä erikseen.
Muutos olisi osa pidennettyyn oppivelvollisuuteen tehtävää uudistusta, jossa opetuksen alkuosa olisi jatkossa varhennetun oppivelvollisuuden suorittamista 5- ja 6-vuotiaana esiopetuksessa ja oppilaan siirtyessä 7-vuotiaana perusopetukseen oppilaan opetus voitaisiin järjestää vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteiden vakavuudesta riippuen tämän lain mukaisten tukitoimien avulla. Tukitoimia voisivat olla kaikki tuen lukuun kuuluvat ryhmäkohtaiset tukimuodot ja oppilaskohtaiset tukitoimet. Koska tukitoimet ovat myös tämän pykälän piiriin kuuluvilla oppilailla sinänsä samat kuin muillakin oppilailla, on pykälän 1 momentin tarkoituksena määritellä sellainen opetus, joka jatkossa voi toimia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisen lisärahoituksen perusteena nykyisen rahoituskriteerin ”muu kuin vaikeimmin kehitysvammainen oppilas” sijasta. Lisäksi määrittely on tarpeen perusopetuslain 20 g §:ssä ehdotettavaan ryhmäkokosääntelyyn liittyen. Ensinnäkin oppilas, jolla on ollut varhennettu oppivelvollisuus, ja jonka tuen tarve jatkuu perusopetuksessa, voisi tulla pykälän 1 momentin mukaisen opetuksen piiriin. Toiseksi oppilas, jolla ilmenee perusopetuksen aikana, esimerkiksi onnettomuuden myötä, sellainen oppimiskykyyn vaikuttava vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite, joka olisi varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen aikana ilmetessään johtanut oppilaan oppivelvollisuuden varhentamiseen, voisi tulla pykälän 1 momentin mukaisen opetuksen piiriin. Pykälän 1 momentin mukaisesta opetuksesta ehdotetaan tehtäväksi hallintopäätös perusopetuslain 20 f §:ssä. Päätös olisi tärkeä tehdä ennen tilastointipäivää 20.9., jotta oppilas olisi mukana opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisen rahoituksen piirissä. Arviointia koskevan pykälän yhteydessä on tarkemmin avattu vamman, sairauden ja toimintakyvyn rajoitteen lääketieteellisen arvioinnin osuutta ja tarpeellisuutta.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös nykyisestä tuntijakoasetuksen 9 §:n 3 momentista. Jos oppilas ei oppimiskykyyn vaikuttavan vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteen vuoksi kykenisi opiskelemaan oppiaineita niiden tavoitteita tai sisältöjä rajaamalla, opetus voitaisiin järjestää toiminta-alueittain, eli oppiainejaosta poiketen. Koska oppiainejaon mukainen opetus on oppilaan ensisijainen oikeus, toiminta-alueittaiseen toimintaan siirtyminen vaatisi sitä, että muut tuen luvun mukaiset toimet olisi todettu riittämättömiksi. Toiminta-alueita olisivat nykyisten opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti motoriset taidot, kieli ja kommunikaatio, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot ja kognitiiviset taidot. Opetushallitus kuvaisi toiminta-alueet sekä niiden tavoitteita ja sisältöjä opetussuunnitelman perusteissa. Pykälän 2 momentin mukaisesta opetuksesta ehdotetaan tehtäväksi hallintopäätös perusopetuslain 20 f §:ssä. Päätös olisi tärkeä tehdä ennen tilastointipäivää 20.9., jotta oppilas olisi mukana opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisen rahoituksen piirissä.
26 a §.Esiopetukseen osallistuminen
. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin käsitemuutokset. Pidennetty oppivelvollisuus -käsitteestä luovuttaisiin ja sen tilalla olisi käsite varhennettu oppivelvollisuus. Momenttiin ei tulisi sisällöllisiä muutoksia.
30 §. Oikeus saada opetusta.
Pykälän 1 momentissa on säädetty, että opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Koska esityksessä esitetään säädettäväksi oppilaan oikeudesta saada ryhmäkohtaisia tukimuotoja 20 b §:ssä ja oppilaskohtaisia tukitoimia 20 c §:ssä, poistettaisiin 1 momentista:
opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä.
31 §. Opetuksen maksuttomuus.
Pykälän 1 momentissa on säädetty opetuksen ja sen edellyttämien oppikirjojen, muun oppimateriaalin sekä työvälineiden ja työaineiden maksuttomuudesta. Lisäksi momentissa on säädetty vammaisen ja erityistä tukea tarvitsevan oppilaan oikeudesta saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut.
Momenttiin tehtäisiin teknisluonteinen muutos. Vammainen ja erityistä tukea saava oppilas korvattaisiin
oppilaskohtaisia tukitoimia
saavalla oppilaalla. Käsitemuutos ei kaventaisi momentin soveltamisalaa.
33 §. Majoitus.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin käsitemuutos pidennetystä oppivelvollisuudesta uuteen varhennettuun oppivelvollisuuteen.
37 §. Henkilöstö.
Pykälässä säädetään opetuksen järjestäjän henkilöstöstä. Pykälän 2 momenttiin esitetään muutettavaksi velvoittavammaksi opetuksen järjestäjän osalta siten, että ehdotuksen mukaan opetuksen järjestäjällä olisi oltava riittävä määrä koulunkäyntiavustajia. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan opetuksen järjestäjällä tulee olla opetuksen järjestämismuoto huomioon ottaen riittävä määrä opettajan virkoja ja työsopimussuhteisia opettajia. Lisäksi opetuksen järjestäjällä voisi olla tuntiopettajia ja muuta henkilöstöä kuten tähänkin asti. Säännös ei määrittelisi opettajien, koulunkäyntiavustajien tai muun henkilöstön tarkempia nimikkeitä tai palvelussuhdelajia, vaan tästä päättäisi opetuksen järjestäjä.
39 §. Erityisopetuksen tukitehtävistä huolehtiminen.
Pykälässä on säädetty opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollisuudesta päättää siitä, että opetuksen järjestäjän on huolehdittava erityisen tuen yhteydessä annettavasta kuntoutuksesta sekä opetukseen liittyvistä kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävistä.
Pykälään tehtäisiin viittaussäännökseen tekninen muutos. Pykälässä on viitattu lain 17 §:n 1 momenttiin. Pykälän pykäläviittaus ja viittaus erityiseen tukeen muutettaisiin koskemaan esitystä, jolloin viitattaisiin oppilaskohtaisia tukitoimia koskevaan 20 c §:ään.
40 §. Henkilötietojen salassapito ja käsittely.
Pykälään esitetään säädettäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan esityksen
20 d §:ssä tarkoitettua oppilaan tuen tarpeen arviointia ja 20 e §:ssä tarkoitettua tuen toteuttamista koskevat tiedot olisivat salassa pidettäviä sen lisäksi, mitä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.
Tuen tarpeen arvioinnissa ja oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevassa suunnitelmassa voidaan mahdollisesti käsitellä oppilasta koskevaa henkilötietoa, kuten esimerkiksi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvaa terveystietoa ja oppilaan elämäntilanteeseen liittyvää tietoa, joten tiedot säädettäisiin salassa pidettäviksi.
Perustuslain 10 §:ssä on säädetty yksityiselämän suojasta. Sen mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. Ehdotettu säätely täsmentäisi julkisuuslain salassapitoa koskevaa sääntelyä.
42 §. Oikaisuvaatimus.
Pykälässä on säädetty aluehallintovirastoon tehtävästä oikaisuvaatimuksesta laissa tarkoitettuihin päätöksiin. Pykälän 1 momentissa on lueteltu ne päätökset, joita oikaisuvaatimus koskee.
Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viitattaisiin esityksen 20 f §:ään, jossa säädettäisiin oppilaan oppimista ja koulunkäynnin tukea koskevista päätöksistä. Esityksen mukaan päätös olisi tehtävä 20 c §:ssä säädetystä oppilaskohtaisista tukitoimista, 20 h §:ssä säädetystä perusopetuksen oppimäärästä ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta sekä 20 i:ssä säädetystä opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite. Näistä päätöksistä voisi hakea oikaisua aluehallintovirastosta. Momentin 3 kohdan soveltamisala laajenisi, koska voimassa olevassa laissa on säädetty vain erityisen tuen järjestämistä koskevan päätöksen oikaisuvaatimuksesta. On tarkoituksenmukaista, että kaikista oppilaan oppimista ja koulunkäynnin tukea, perusopetuksen oppimäärän rajoittamista ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamista koskevista päätöksistä voisi hakea yhdenmukaisesti oikaisua aluehallintovirastolta.
Esityksessä ei ehdoteta muutosta voimassa olevan pykälän 1 momentin kolme kohdassa säädettyyn oikaisun hakemiseen koskien 31 §:n mukaisia tulkitsemis- ja avustajapalveluita, muita opetuspalveluita ja erityisiä apuvälineitä koskevaa päätöstä.
Muusta kuin tukea koskevan päätöksen yhteydessä tehdystä päätöksestä perusopetuslain 31 §:n mukaisista palveluista muutoksenhaku tehtäisiin nykytilaa vastaavasti hallinto-oikeuteen siten kuin perusopetuslain 42 a §:ssä säädetään.
Pykälän 4 kohdan viittaukseen 18 §:n otsikkoon tehtäisiin teknisluonteinen muutos. Koska pykälän otsikko
erityiset opetusjärjestelyt
korvattaisiin esityksessä otsikolla
perusopetuksen poikkeava järjestäminen,
viitattaisiin kohdassa pykälän uuteen otsikkoon.
Momenttiin esitetään uutta 5 kohtaa, jolloin opetuksen järjestäjän tekemään päätökseen aikuisten perusopetuksen poikkeavista opetusjärjestelyistä voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus aluehallintovirastoon. Aikuisten opetusjärjestelyistä tehtävään muutoksenhakuun ei esitettäisi sisällöllistä muutosta. Koska opiskelun poikkeavasta järjestämisestä aikuisten perusopetuksessa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain 18 §:ssä, vaan siitä säädettäisiin esityksen 18 a §:ssä, esitetään pykälään lisättäväksi 5 kohta. Lisäys on luonteeltaan tekninen.
46 §. Aikuisten perusopetus.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus. Pykälässä on viitattu niihin perusopetuksen pykäliin, joita sovelletaan aikuisten perusopetuksessa. Koska perusopetuslakiin esitetään säädettäväksi aikuisten perusopetusta koskeva uusi18 a §, lisätään pykälä kyseiseen momenttiin.
48 b §. Järjestäminen ja laajuus.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus lakiviittauksen osalta. Viittaus voimassa olevan lain 17 §:n 1 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi esityksen 20 c ja 20 i §:iin, joissa säädettäisiin oppilaskohtaisista tukitoimista sekä opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Näin ollen, jos kunta järjestäisi tai hankkisi tämän lain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa, tulisi sitä tarjota kunnassa toimivien koulujen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien osalta 20 c §:ssä ja 20 i §:ssä tarkoitetuille oppilaille kunnan päättämässä laajuudessa.