1  Asian tausta ja valmistelu

2  Nykytila ja sen arviointi

Uusiutuvan energian käytön edistäminen

Kestävä energiankäyttö on yksi maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohdista. Lain tavoitteena on 1 §:n mukaan järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.  

Suomessa rakennusten energiatehokkuussääntely perustuu maankäyttö- ja rakennuslain rakentamisen olennaisia teknisiä vaatimuksia koskevalle sääntelylle sekä lain nojalla valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetuksina annetulle tarkentavalle sääntelylle. Lailla maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (1151/2016) toimeenpantiin uudelleenlaaditun Euroopan parlamentin ja neuvoston rakennusten energiatehokkuudesta antaman direktiivin (2010/31/EU, jäljempänä EPBD) vaatimus lähes nollaenergiarakentamisesta. Tätä koskevan ympäristöministeriön asetuksen uuden rakennuksen energiatehokkuudesta (1010/2017), seurauksena rakennusten energian käyttö vähenee ja uusiutuvan energian osuus rakennuksen käyttämässä energiassa kasvaa.  

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole nykyisin säädetty uusiutuvan energian vähimmäistasosta uusissa ja laajamittaisesti korjattavissa rakennuksissa. Rakennuksen omistajalla ei ole velvollisuutta ryhtyä laajamittaiseen korjaukseen eikä esimerkiksi tarve korjata vesivahinko tai uusia vesikatto vielä yksinään muodostu laajamittaiseksi korjaukseksi. Omistaja voi halutessaan päättää ryhtyä laajamittaiseen korjaukseen silloin, kun rakennuksen peruskorjaustarve sitä edellyttää. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 § sisältää lisäksi mahdollisuuden poiketa rakentamista koskevasta säännöksestä tai määräyksestä hakijan esittämällä perusteella. Vähäinen poikkeaminen on 175 §:n mukaan mahdollista rakennusluvan yhteydessä. 

Korjausrakentamisessa uusiutuvan energian osuus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiankulutuksesta alittaa esityksessä ehdotetun 38 prosentin rajan ainoastaan, jos lämmitykseen käytetään ensisijaisena energialähteenä fossiilisia polttoaineita. Tällaisia rakennuksia oli energiatodistusrekisterissä ennen vuotta 2020 valmistuneiksi ilmoitetuissa rakennuksissa 5 407 kappaletta. Eniten fossiilista polttoainetta pääasiallisena lämmönlähteenä on omakotitaloissa (3 660/ omakotitalojen energiatodistusmäärän ollessa 39 902), opetusrakennuksissa ja päiväkodeissa (308/3245), rivitaloissa (951/19 338) ja liikerakennuksissa (158/3 737). Kun ennen vuotta 2020 valmistuneista rakennuksista oli käytettävissä yhteensä 88 610 energiatodistusta, niin fossiilisen markkinaosuudeksi pääasiallisista lämmönlähteistä tulee 6 prosenttia.  

Uudisrakentamisessa uusiutuvan energian osuus rakennuksen laskennallisesta ostoenergiankulutuksesta alittaa esityksessä ehdotetun 38 prosentin rajan ainoastaan, jos lämmitykseen käytetään ensisijaisena energialähteenä fossiilisia polttoaineita. Tällaisia rakennuksia oli energiatodistusrekisterissä vuonna 2020 käyttöönotetuissa tai rakennuslupavaiheessa olevissa rakennuksissa 13 kappaletta. Fossiilinen polttoaine on harvinainen jokaisessa rakennustyypissä: omakotitaloista 5 kappaletta 8779 rakennuksesta, varastoista 5/344, liikenteen rakennuksista 3/374 ja määrittelemättömistä muista rakennustyypeistä 1/277. Uusiksi luokitelluista rakennuksista oli käytettävissä yhteensä 12 492 energiatodistusta. Niiden perusteella fossiilisen polttoaineen markkinaosuus pääasiallisista lämmönlähteistä oli 0,1 prosentti. 

Vuonna 2020 aloitetuissa uusissa rakennuksissa kevyt polttoöljy ilmoitettiin rakennushankeilmoituksissa pääasialliseksi lämmönlähteeksi 69 rakennuksessa, kaasu 12 rakennuksessa ja turve 15 rakennuksessa. Näistä 30 kappaletta oli teollisuus- ja varastorakennuksia, 27 kappaletta maatalouden rakennuksia ja 23 kappaletta muita rakennuksia. Fossiilisten polttoaineiden markkinaosuus pääasiallisena lämmönlähteenä oli rakennusrekisterin perusteella 0,3 prosenttia (kaikki rakennustyypit) tai 0,2 prosenttia (vain asuin- ja palvelurakennukset). 

RED II -direktiivi annettiin 11.12.2018. Tämän niin sanotun uudelleenlaaditun direktiivin tavoitteena on, että jäsenvaltiot varmistavat, että EU:ssa uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta on vähintään 32 prosenttia vuonna 2030. Maakohtaisia tavoitteita ei uusitussa direktiivissä ole enää asetettu.  

RED II direktiivin artikla 15.4 edellyttää, että jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja laajamittaisesti kunnostettavissa rakennuksissa siinä määrin, kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.  

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan lupahankkeesta tiedottaminen (133 §) ja lupapäätöksestä valittaminen (192 §) on rajoitettu vain rajanaapureihin.  

Maankäyttö- ja rakennuslain 132 §:n   mukaan, jos luvanvaraisesta rakentamisesta on tehtävä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi, on hakemuksen vireille tulosta sen lisäksi mitä 133 §:ssä säädetään, tiedotettava internetissä. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen hakemuksesta. Asiassa jätetyistä huomautuksista ja lausunnoista on laadittava yhteenveto, jonka on oltava yleisesti saatavilla samaan aikaan kun päätös annetaan. Maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:n mukaisesti rakennusluvasta kuullaan tällä hetkellä naapureita, mutta ei kunnan jäseniä eikä muita osallisia. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:ssä on rajoitettu mahdollisten muutoksenhakijoiden piiriä rakennuslupapäätöksistä. YVA-direktiivi edellyttää, että osallisten piiri kattaa rakennusluvan osalta YVA-menettelyn alaisissa -hankkeissa rekisteröidyt yhteisöt, joiden toimialaan kuuluu ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen.  

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole erillisiä säännöksiä koskien rakennuslupien käsittelyä tilanteissa, joissa hankkeella on todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia ja hankkeesta on järjestetty YVA-lain 5 luvussa tarkoitettu kansainvälinen menettely.  

Rakennustuotteiden markkinavalvonta ja rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto huolehtii CE-merkittyjen rakennustuotteiden markkinavalvonnasta rakennustuoteasetuksen perusteella ja kansallisessa tuotehyväksynnässä olevien rakennustuotteiden markkinavalvonnasta maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Rakennustuotteiden markkinavalvonnasta on siten säädetty erikseen erillislainsäädännöllä, eivätkä rakennustuotteet sisälly markkinavalvontalakiin. 

Rakennustuoteyhteyspiste perustettiin rakennustuoteasetuksen tultua voimaan vuonna 2013 työ- ja elinkeinoministeriössä olleen tuoteyhteyspisteen varaan. Käytännössä rakennustuoteyhteyspiste on toiminut siten, että taloudellinen toimija on toimittanut kysymyksensä työ- ja elinkeinoministeriön sähköpostiosoitteeseen, joka on koordinoinut kysymyksiä välittäen kysymykset vastattavaksi ympäristöministeriöön. Ympäristöministeriölle kuuluvat maankäyttö- ja rakennuslain 17 §:n 3 momentin mukaan rakennustuoteasetuksessa jäsenvaltiolle asetetut toimintavelvoitteet. 

3  Tavoitteet

Uusiutuvan energian käytön edistäminen

EU-direktiivi on osa keinoista, joilla EU pyrkii pääsemään asettamiinsa ilmastomuutostavoitteisiin. Sisältönä on pyrkimys vähentää fossiilisten polttoaineiden käytön osuutta rakennusten kokonaisenergian käytöstä. RED II direktiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot asettamaan minimivaatimukset uusiutuvan energian osuudelle rakennuksen kokonaisenergiasta uudisrakentamiselle ja laajamittaisen korjaukselle. 

Esityksellä asetetaan uudisrakennuksille ja perusteellisesti kunnostettaville rakennuksille uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian vähimmäistaso. Vähimmäistaso tarkistetaan rakennuslupakäsittelyn yhteydessä esitettävällä selvityksellä. Esityksellä pannaan täytäntöön RED II direktiivi. Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyy 30.6.2021.  

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä vaativat hankkeet  

Tavoitteena on tehostaa ympäristövaikutusten huomioon ottamista YVA-menettelyä edellyttävissä hankkeissa myös rakennuslupakäsittelyn osalta komission antaman virallisen huomautuksen mukaisesti. Keinona on laajentaa osallisten piiriä niiden rakennusten osalta, joiden rakennuslupakäsittely edellyttää pakollista YVA-menettelyä. Esityksen määrittelemä tiedottamis-, kuulemis- ja valitusoikeuden laajennus koskee vain yksittäisiä luvitettavia rakennuksia, joiden yhteydessä on tehtävä pakollinen YVA-lain mukainen tarkastelu.  

Rakennuslupamenettelyä muutetaan myös niiden rakennusten osalta, joilla on todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia ja hankkeesta on järjestetty YVA-lain 5 luvussa tarkoitettu kansainvälinen menettely. Menettely parantaa näissä tapauksissa mahdollisuuksia vastata Suomen kansainvälisiä sitoumuksista muita valtioita kohtaan. 

Rakennustuotteiden markkinavalvonta ja rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti 

Laissa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain muuttamisesta säädettään yhteyspisteestä sekä tuoteyhteyspisteestä Euroopan unionin markkinavalvontaa ja vastavuoroista tunnustamista koskevien asetusten täytäntöön panemiseksi. Laissa säädetään lisäksi, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimii 1.1.2021 EU:n markkinavalvonta-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena yhteyspisteenä. Rakennustuoteasetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä rakennustuoteyhteyspiste. Kansallisena asetuksen mukaisena tuoteyhteyspiteenä asetuksessa määriteltyjen tuotteiden osalta on yleistoimivallan perusteella toiminut ympäristöministeriö.  

Esityksessä ehdotetaan tehtävän siirtämistä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle osaksi tuoteyhteyspisteen ja yhteyspisteen tehtävän kanssa muodostuvaa kokonaisuutta. Työ- ja elinkeinoministeriö on siirtänyt vastavuoroisen tunnustamisen asetuksen mukaisen tuoteyhteyspistetoiminnan Turvallisuus ja kemikaalivirastolle, joten on tarkoituksenmukaista, että myös rakennustuoteyhteyspisteen ylläpito siirretään Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäväksi. 

Markkinavalvonnan suorittamisen osalta pyritään yhdenmukaistamaan toimintatavat muiden tuotteiden markkinavalvonnan kanssa. Sen vuoksi maankäyttö- ja rakennuslain erilliset menettelyjen sijaan ehdotetaan viittauksia EU:n markkinavalvonta-asetukseen ja markkinavalvontalakiin. Markkinavalvonta-asetuksen mukaisten kansallisten menettelyjen voidaan katsoa sisältyvän maankäyttö- ja rakennuslain 183 §:n 4 momenttiin. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella 5.5.2021–10.6.2021. Luonnos pitää sisällään ehdotukset maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta kolmen eri asiakokonaisuuden osalta.  

Näistä kaksi säädösmuutosta koskien lupamenettelyä uusituvan energian käytön edistämiseksi ja lupamenettelyä ympäristövaikutusten arviointia edellyttävien hankkeiden osalta perustuvat komission antamiin huomautuksiin asianomaisten direktiivien täytäntöönpanosta asetettujen määräaikojen puitteissa kansallisessa lainsäädännössä. Tämän vuoksi ne on erotettu maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksesta kiireellisinä säädettäviksi. Kolmas muutos rakennustuotteiden kansallisen tuoteyhteyspisteen järjestämisestä on tekninen muutos ja siihen on liitetty samanaikaisesti tehtäväksi rakennustuotteiden tuotevalvontaan liittyvien pakkotoimien järjestäminen, joka on muiden tuotteiden osalta järjestetty markkinavalvontalailla.  

Kaikkien kolmen asiaryhmän osalta ehdotukset on pyritty pitämään mahdollisimman rajattuina ja täytäntöönpanon kannalta selkeinä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä on tarkoitus toteuttaa laajempia periaatteellisia uudistuksia. 

Esityksestä pyydettiin lausuntoa 34 taholta ja lausuntoja saatiin 26. Lausunnon antoivat ABO Wind Oy, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL, Bioenergia ry, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Energiavirasto, Energiateollisuus ry, Helen Oy, Kaupan liitto ry, Lämmitysenergia Yhdistys ry, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y, Metsäteollisuus ry, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry, Rakennusteollisuus RT ry / INFRA ry, Rakli ry, Senaatti-kiinteistöt, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto ry ja Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Lähienergialiitto ry, Suomen Omakotiliitto ry, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Oy Teboil Ab, Teknologiateollisuus ry, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ja työ- ja elinkeinoministeriö. 

Muutoksia puollettiin tavoitteiden osalta yleisesti. Yleiset kriittiset huomiot liittyivät huoleen hallinnollisen taakan kohtuuttomasta lisääntymisestä saavutettaviin hyötyihin nähden. Edelleen useissa lausunnoissa todettiin, että sääntelyn muutokset lupamenettelyihin tuottavat vain vähän lisäarvoa jo muutoinkin tapahtuvaan hyvään kehitykseen viitaten muun muassa öljylämmityksestä luopumisen toimenpideohjelmaan.  

Seuraavassa on aihepiireittäin käsitelty muutosehdotukset ja niiden pohjalta tehdyt muutokset ehdotukseen: 

Uusiutuvan energian käytön edistäminen

Useimmat lausunnonantajat toivat esiin huolensa siitä, ettei rakennuslupaprosessiin tuoda uusia velvollisuuksia, joiden tavoitteet olisi savutettavissa tai jo saavutettu muilla tavoin. Samalla viitattiin, että tarvittavat dokumentaatiot eivät saisi tarpeettomasti lisätä rakentamisen kustannuksia.  

Rakennustarkastusyhdistys RTY ry toteaa lausunnossaan, että jos uusiutuvan energian osuuden osoittaminen edellytetään, on ilmeisesti järkevää pelkän vaatimuksen täyttymisen toteamisen lisäksi todeta toteuman prosenttiosuus kussakin kohteessa. Luonteva mahdollisuus on täydentää tämä tieto hankkeista nykyisinkin tehtävään energiaselvitykseen, joka samalla arkistoituu talteen. Eri lämmitysmuotojen uusiutuvan energian osuuksien lukuarvot perustuvat vuosittain tehtäviin ja yleisesti julkaistuihin vakiintuneisiin valtakunnallisiin tilastoihin. Laskentatapa ja sen perusteet ovat vakiintuneita. Rakennusluvan yhteydessä tehtävissä energialaskelmissa esitetään vain rakennuksen kokonaisenergian käyttö ja sen jakautuminen lämmitykseen ja käyttösähköön sekä lämmitysenergian tuottamisen tapa. Tämä ei lisää merkittävästi suunnittelijoiden laskentatyötä nykyisistä vaatimuksista. Kun tieto on selkeästi esitettynä, on rakennusvalvontaviranomaisen suhteellisen helppo vähäisellä lisätyömäärällä tarkistaa, että täyttää vaatimuksen ja todeta samalla lukuarvo. Tulevaisuudessa tämä pystytään tekemään automaattisesti tekoälyn avulla. 

Ehdotuksen mukainen tarkastelu voidaan yksinkertaisten laskelman perusteella tehdä lämmitykseen ja sähköön tarvittavan kokonaisenergian sekä esitettyjen energialähteiden pohjalta laskennallisesti. Näistä syistä on uusiutuvien energialähteiden vahvistettu laskennallinen osuus rakennuksen kokonaisostoenergiasta otettu tarkastelun lähtökohdaksi. Monimutkainen rakennuksen yksilölliseen energiaselvitykseen perustuva vaihtoehtoinen ratkaisu ei olisi ollut määrittelyiden kehittymättömyyden vuoksi vielä käyttökelpoinen. Laskentaperusteiden kehittymisen myötä tarkempi yksilöllinen kokonaisenergiatarkastelu antaisi mahdollisuuden ottaa tarkasteluissa paremmin huomioon myös kiinteistökohtaiset energiatuotantoratkaisut muun muassa aurinkopaneelit. Perusteluita on tältä osin täydennetty.  

Helen Oy, Energiateollisuus ry, työ- ja elinkeinoministeriö ja Kaupan liitto ry ovat esittäneet huolensa hukkalämmön huomioon ottamisesta lämmönlähteiden uusiutuvan energian osuuden laskennassa RED II direktiivin 15 artiklan kohdan 4 mukaisesti. Myös energiaviraston lausunnossa on otettu asiaan kantaa. Uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetussa laissa (1145/2020) hukkalämpöä ei lueta uusiutuvaksi energiaksi. Esityksessä voi asettaa vaatimukset vain uusiutuvalle energialle tai vaihtoehtoisesti uusiutuvalle energialle ja hukkalämmölle. Lähtökohtana on ollut, että uusiutuvaa energian sisältöä ei tässä laissa voi määritellä toisella tavoin kuin voimassa olevassa lainsäädännössä. Tämä voisi aiheuttaa laskelmissa sekaannusta. Hukkalämmön määrittely ja niiden käsittely eri yhteyksissä on vielä kehitteillä. REDII artiklan 15.4 sanamuodot pitävät sisällään hukkalämmöt. ”Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttamisen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta. ”  

Oy Teboil Ab on huomauttanut, että myös voimakkaasti kehittyvät uusiutuvat polttonesteet antavat mahdollisuuden polttonesteiden käyttämiseen lämmönlähteinä myös tulevaisuudessa. Käytännössä laajamittaisissa korjauksissa, joissa uusitaan usein myös lämmitysjärjestelmiä, vaatimuksen saavuttamiseksi joudutaan luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä rakennuksen pääasiallisena lämmön lähteenä. Tämä ei tarkoita, että jokaisessa kohteessa olisi välttämätöntä luopua hyväkuntoisesta öljypolttimesta ja uusia lämmityspatterit. Esimerkiksi laittamalla lämmönlähteeksi ilma-vesi lämpöpumppu ja hyödyntämällä lämmitystarvehuippujen aikana vanhaa kattilaa/poltinta bioöljyä käyttäen voidaan päästä kustannustehokkaampaan ratkaisuun. Nämä seikat voidaan ottaa huomioon määriteltäessä rakennuksen energialaskelmassa eri ostoenergialähteiden uusiutuvan energian laskennallista osuutta. Lakiehdotuksessa ei oteta kantaa uusiutuvan energian laskennallisen osuuden määräytymiseen eri energiamuotojen osalta. Laskennallinen osuus perustuu valtakunnallisiin tilastoihin eri energialähteiden tuotannon uusiutuvien energialähteiden valtakunnallisesta osuudesta. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on huomauttanut, että säädösohjauksen tehokkuutta tulisi arvioida suhteessa sopimusperusteisiin menettelyihin. Molempia tarvitaan hallituksen ja Euroopan unionin kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, eivätkä ne tässä suhteessa ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä. Tällä ehdotuksella täytetään vain komission huomautuksen minimiehdot asetetussa määräajassa mahdollisimman pienillä hallinnollista taakkaa lisäävillä muutoksilla. Laajempi periaatteellinen säädösohjauksen mahdollisuuksien ja tarkoituksenmukaisuuden kokonaistarkastelu tehdään maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. 

Työ- ja elinkeinoministeriö ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia kiinnittävät huomiota siihen, että tarkasteltavien energiamuotojen uusiutuvan energian osuuden lukuarvot sähkön ja kaukolämmön osalta sekä uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavat määritellään läpinäkyvästi ja luotettavasti. Eri lämmitysmuotojen uusiutuvan energian osuuksien lukuarvot perustuvat vuosittain tehtäviin ja yleisesti julkaistuihin vakiintuneisiin valtakunnallisiin tilastoihin. Niihin tehtävät muutokset on syytä tarkastella eri ministeriöiden yhteistyöllä. Rakennuslupamenettelyn yhteydessä tehtävissä energialaskelmissa esitetään vain rakennuksen kokonaisenergian käyttö ja sen jakautuminen lämmitykseen ja käyttösähköön sekä lämmitysenergian tuottamisen tapa. Laskentatapa ja sen perusteet ovat vakiintuneita ja läpinäkyviä. Ehdotuksen perusteluja on täydennetty tältä osin. 

Ympäristövaikutusten arviointia vaativat rakennuslupahankkeet

Tiedottamis-, kuulemis ja valitusoikeuden laajentamista ovat vastustaneet Kaupan Liitto, Senaatti-kiinteistöt, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry, Teknologisteollisuus ry, Oy Teboil Ab, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Helen Oy, Energiateollisuus ry, Rakennusteollisuus RT ry/INFRA ry ja Metsäteollisuus ry. Ne ovat esittäneet huolensa laajennetun tiedottamis-, lausunto- ja valitusoikeuden vaikutuksista rakennuslupakäsittelyn käsittelyaikojen viivästymisen ja vaikeutumisen osalta. Erityistä huolta on esitetty tuulivoimapuistojen ja kiviainestuotannon osalta. 

Laajennus koskee ainoastaan rakennuslupia, joiden yhteydessä on tunnistettu tarve tehdä rakennuksen osalta YVA-lain mukainen pakollinen selvitys. Soveltamisala koskee siten vain pientä osaa rakennusluvista. Ehdotuksen mukaisia YVA-menettelyitä on valtakunnallisestivuosittain keskimäärin vain alle 50 vuodessa, ja vain osa näistä on hankkeen rakennuslupaan liittyviä.  

Laajennus tulee käytettäväksi vain, jos kyseinen luvitettava rakennus edellyttää pakollista YVA-menettelyä. Se seikka, että kaavan laadinnan yhteydessä on tehty pakollinen YVA-selvitys, ei ehdotuksen mukaan tee pakolliseksi alueelle syntyvän rakennuksen rakennuslupakäsittelyyn laajennettua tiedottamis-, kuulemis- ja valitusoikeuden menettelyä.  

Laajennus ei koske tuulipuistokaavoissa sijaitsevien tuulivoimayksiköiden yksittäisiä rakennuslupia. Se ei myöskään koske YVA-menettelyn piirissä olevien kiviainestuotannon alueelle sijoittuvia valmisbetoniasemia, tukitoiminta-alueen taukotiloja tai muita luvitettavia rakennuksia, elleivät rakennukset itsessään ole pakollisen YVA-menettelyn piirissä. Sen sijaan esimerkiksi teollisuusalueelle sijoittuva ympäristövaikutuksiltaan merkittävän teollisuuslaitoksen rakennuslupa voi kuulua laajennetun tiedottamis-, kuulemis- ja valitusoikeuden menettelyn piiriin. 

Ehdotuksen määrittelemä rakennuslupamenettelyn tiedottamis-, kuulemis- ja valitusoikeuden laajennus koskee vain yksittäisiä rakennuksia, joiden osalta vaatimuksena on erillinen pakollinen YVA-lupa. Edelleen laajennetun valitusoikeuden mukaisen valituksen perusteena voi olla, että kyseiselle rakennushankkeelle YVA-menettelyssä asetettuja rakennuslupaharkintaan vaikuttavia ehtoja ei ole otettu huomioon rakennuslupakäsittelyssä. Säännöstekstiä ja perusteluita on tältä osin tarkennettu.  

Vaikutuksiltaan rajat ylittävien YVA-hankkeiden osalta ei lausunnoissa ollut huomautettavaa. 

Markkinavalvonta ja rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti.

Rakennustuotteiden tuoteyhteyspisteen tehtävän järjestäminen kansallisesti edellyttää, että ympäristöministeriön kehyksestä siirretään Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tehtävän vuosittain vaatima määräraha, arviolta 20 000 euroa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lausunnossaan perustamiskustannuksiin esittämä kertaluonteinen 10 000 euron määrärahatarve tarkastellaan tämän puitteen sisällä. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle kohdennettava määräraha myönnetään ministeriön olemassa olevista määrärahoista, eikä esitys edellytä lisärahoitusta.  

Muutamissa lausunnoissa nostettiin esille, että markkinavalvonta-asetuksen 14 artiklassa säädettyjä vähimmäistoimivaltuuksia olisi syytä täsmentää kansallisessa sääntelyssä. Rakennustuotteiden markkinavalvonnasta eli toimivaltuuksista, oikeuksista, menettelyistä ja seuraamuksista säädetään jo nykyisellään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Rakentamisen markkinavalvonnan osalta kyse ei ole siten uudesta sääntelystä, vaan markkinavalvontaa on ohjattu jo pitkään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Usea markkinavalvonta-asetuksen toimivaltuuksia koskeva säännös ei ole rakentamisen osalta uutta, vaan jo voimassa olevassa lainsäädännössä ratkaistua. Yksi esimerkki on perusoikeuksiin liittyvä kysymys tarkastuksen toteuttamisesta kotirauhan piirissä (markkinavalvonta-asetus 14 artikla 4 kohdan e -alakohta). Maankäyttö- ja rakennuslain 183 §:n mukaan markkinavalvontaviranomaisella on oikeus kaupassa, varastossa sekä maahantuojan ja valmistajan tiloissa saada rakennustuote, sen valmistukseen liittyvät ja muut asiakirjat sekä tuotteen arvioimiseksi tarpeellinen muu aineisto nähtäväksi. Tällä viranomaisella on myös oikeus tehdä markkinavalvontaan liittyviä tarkastuksia ja tutkimuksia. Toisaalta sen lisäksi, että nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki sääntelee valvontaa liittyviä menettelyitä, EU markkinavalvonta-asetuksen 16 artiklassa sekä EU rakennustuoteasetuksessa luvussa 8 on säädetty myös tarkasti markkinavalvontatoimenpiteistä. Lisäksi voimassa oleva laki sisältää esimerkiksi virka-apua koskevan säännöksen. Markkinavalvonta-asetuksessa jätetään kansallista liikkumavaraa jäsenvaltioille sen suhteen, miten seuraamussääntely toteutetaan. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on säädetty jo nykyisellään tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista. Lisäksi esimerkiksi markkinavalvonta-asetuksen 4 artiklan mukaiset velvoitteet ovat hyvin pitkälti sitä, mitä jo rakennustuoteasetuksen mukaisesti velvoitetaan. Kokonaisuus arvioiden, eritoten kun usea markkinavalvonta-asetuksen 14 artiklaan liittyvä kansallinen täsmennystarve on maankäyttö- ja rakennuslaissa jo ratkaistuna, esitettäisiin, että toimivallan tarkennus voitaisiin toteuttaa viittaustekniikalla kyseessä oleviin pykäliin niin markkinavalvonta-asetuksessa kuin sitten markkinavalvontalaissa. Lausuntojen johdosta muutettiin viittaus eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 3 luvun yksittäisten pykälien sijaan viittaukseksi koko lukuun.  

7  Säännöskohtaiset perustelut

117 l §. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus. Pykälän 1 momentin mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi huolehdittava, että uudessa tai laajamittaisesti korjattavassa rakennuksessa energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 38 prosenttia olisi uusiutuvaa energiaa. Uusiutuvan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa rakennuksissa edellytettäisiin siinä määrin, kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttyminen olisi osoitettava laskelmalla.  

Rakennuksen energialaskennassa käytettävä laskennallinen ostoenergia voi olla sähköä, kaukolämpöä, kaukojäähdytystä tai uusiutuvia tai uusiutumattomia polttoaineita. Uusiutumattomien polttoaineiden, kuten fossiilisen öljyn tai turpeen uusiutuvan energian osuus on 0 prosenttia. Biomassan uusiutuvan energian osuus on 100 prosenttia. Sähkön, kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen tuotannossa käytetään sekä uusiutumattomia että uusiutuvia energialähteitä. Tilastokeskuksen vuoden 2019 osalta julkaisemien tietojen mukaan uusiutuvan osuus oli sähkössä 47 prosenttia ja kaukolämmössä 40 prosenttia. Näiden prosenttiosuuksien avulla voidaan laskea rakennuksen laskennalliseen ostoenergiankulutukseen sisältyvästä sähköstä ja kaukolämmöstä erilleen ne osuudet, joiden tuottamisessa on käytetty uusiutuvaa energiaa. Nyt ehdotetun säädöksen prosenttivaatimusta (38 prosenttia) täytettäessä otettaisiin huomioon rakennukseen laskennalliseen ostoenergiankulutukseen sisältyvän uusiutuvan polttoaineen määrä sekä ostoenergiankulutukseen sisältyvästä sähköstä ja kaukolämmöstä se määrä, jonka tuottamiseen on käytetty uusiutuvaa energiaa. Rakennuslupaa haettaessa osoitettaisiin laskelmilla laissa esitetyn vähimmäisosuusvaatimuksen täyttyminen. Riittävä selvitys olisi rakennusluvan saamisen edellytys. Tyypillisesti laskelmat/selvityksen tekisi henkilö, joka muutoinkin tekee rakennuksen energiatehokkuusmääräysten täyttämistä koskevat laskelmat. 

RED II -direktiivin 15 artiklan 4 kohdan 3 alakohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta. Lakiin ei tässä yhteydessä vielä lisätä hukkalämmön tai -kylmän määritelmiä, eikä hukkalämpöä tai -kylmää vielä voida huomioida uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttymisen osoittavissa laskemissa. Kuten edellä on todettu, kyseinen 38 prosentin osuuden vaatimus saavutetaan kaukolämmön osalta kuitenkin jo edellä määritetyn uusiutuvan energian osuudella. RED II -direktiivin mukaiset hukkalämmön ja -kylmän määritelmät tullaan lisäämään kansalliseen lainsäädäntöön hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi energian alkuperätakuista (HE 87/2021 vp). Energian alkuperäistakuista annetun hallituksen esityksen käsittelyn johdosta on siten tarpeen tarkastella uudelleen ehdotetun pykälän sisältöä hukkalämmön ja -kylmän osuuden huomioimisesta edellä esitetyn RED II -direktiivin vaatimuksen mukaisesti maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä tai tehdä tarvittaessa muutokset täydennetyllä esityksellä jo aiemmin. 

Pykälän 2momentissa määritettäisiin laajamittainen korjaus. Laajamittaisella korjauksella tarkoitetaan korjausta, jossa rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten jälleenrakentamiskustannuksiin perustuvat kokonaiskustannukset ovat yli 25 prosenttia rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien. Määritelmä sisältyy myös rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä annetun lain (733/2020) 3 §:n 3 kohtaan. Sama laajamittaisen korjauksen määritelmä on myös ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä annetun ympäristöministeriön asetuksen muuttamisesta (2/17).  

Uusiutuvan energian vähintään 38 prosentin velvoite tulisi sovellettavaksi laajamittaisen korjauksen yhteydessä. Näin ollen esimerkiksi vesikaton uusiminen tai vesivahingosta aiheutuva laajakaan sisätilakorjaus ei velvoittaisi fossiilisesta energiasta luopumiseen korjauksen yhteydessä. Omakotitaloissa laajamittaisen korjauksen kynnyksen ylittäviä remontteja tehdään hyvin harvoin ja ne perustuvat aina omistajan omaan päätökseen koskien talon peruskorjaamistarvetta. 

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin uusiutuvan energian määritelmää liittyen uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annettuun lakiin (1145/2020). Lain 3 §:n 4 kohdan mukaan uusiutuvalla energialla tarkoitetaan energialla tuuli- ja aurinkoenergiaa, geotermistä energiaa, ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa ja biomassaa sekä kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua, joka ei ole peräisin fossiilisista lähteistä. Määritelmän sisältö perustuu siihen, mitä on säädetty RED II -direktiivissä. 

Hallituksen esityksen (HE 187/2020 vp) mukaan ”määritelmään sisältyvällä geotermisellä energialla tarkoitetaan RED II -direktiivin 2 artiklan toisen alakohdan 3 alakohdan mukaisesti energiaa, joka on varastoitunut maaperän pinnan alle lämmön muodossa. Ympäristön energialla tarkoitetaan RED -direktiivin 2 artiklan toisen alakohdan 2 alakohdan mukaisesti sellaista luonnollisesti esiintyvää lämpöenergiaa ja ympäristöön rajoitettuihin tiloihin keräytynyttä energiaa, joka voi olla varastoituna ympäröivään ilmaan, poistoilma pois lukien, pintaveteen tai jäteveteen. Biomassalla tarkoitetaan RED II -direktiivin 2 artiklan toisen alakohdan 24 alakohdan mukaisesti maataloudesta, kasvi- ja eläinperäiset aineet mukaan lukien, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä biologista alkuperää olevien jätteiden, teollisuus- ja yhdyskuntajätteet mukaan lukien, biohajoavaa osaa. Biokaasulla tarkoitetaan RED II -direktiivin 2 artiklan toisen alakohdan 28 alakohdan mukaisesti biomassasta tuotettuja kaasumaisia polttoaineita. Uusiutuvan energian määritelmään katsotaan sisältyvän myös RED II -direktiivin 2 artiklan toisen alakohdan 33 alakohdan mukainen biopolttoaine eli biomassasta tuotettu nestemäinen, liikenteessä käytettävä, polttoaine sekä RED II:n 2 artiklan toisen alakohdan 32 alakohdan mukainen bioneste eli biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten tuotettu nestemäinen polttoaine”. 

Pykälän 2 momentissa määritellään myös 1 momentissa tarkoitetun laskelman sisältöä uusiutuvan energian osuudesta. 

Pykälän 3 momentin mukaan lakia ei sovellettaisi puolustushallinnon käytössä oleviin rakennuksiin. RED II -direktiivin mukaan 15 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan asevoimiin vain siltä osin, kuin niiden soveltaminen ei ole ristiriidassa asevoimien toiminnan pääasiallisen luonteen ja tarkoituksen kanssa, sekä siten, että mainittuja vaatimuksia ei sovelleta yksinomaan sotilaalliseen tarkoitukseen käytettävään materiaaliin.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuudesta. Vuonna 2019 uusiutuvan energialähteiden osuus Suomen sähköntuotannossa on keskimäärin 47 prosenttia ja kaukolämmön tuotannossa 40 prosenttia. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mikä osuus kustakin energiamuodosta voitaisiin valtakunnallisesti lukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi. 

Pykälän 5 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa säädetyn uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavasta. Uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatapaa koskevat säännökset ovat selvästi teknisluonteisia, ministeriön omaa toimialaa koskevia asioita. Sen vuoksi asetuksenantovaltuus ehdotetaan säädettäväksi ympäristöministeriölle. Asetuksen valmistelu tehdään asianomaisten ministeriöiden yhteistyössä. 

Pykälällä toimeenpantaisiin RED II -direktiivin 15 artiklan 4 kohta. 

132 §. Ympäristövaikutusten arviointi. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka sisältäisi viittauksen YVA-lain ehdotettuun uuteen 29 a §:än. Lupaviranomaisen olisi YVA-lain 29 a §:n mukaan toimitettava lain 28 §:ssä tarkoitettua hanketta koskeva lupahakemus sekä sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle silloin, kun arviointimenettelyyn on osallistunut Euroopan unionin jäsenvaltio. Velvoite lupahakemuksen toimittamisesta perustuu YVA-direktiiviin, minkä takia sitä koskeva velvoite koskisi vain Euroopan unionin jäsenvaltiota. Lupahakemuksen olennaisia osia voitaisiin katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, minkälaisia rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia hankkeella voi olla ja miten valtion YVA-menettelyn yhteydessä antamat kommentit on otettu huomioon. Ympäristöministeriö toimittaisi hakemuksen edelleen jäsenvaltiolle. 

Lisäksi lupaviranomaisen tulisi toimittaa lupapäätös sekä sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriöön, jotta se toimittaisi ne arviointimenettelyyn osallistuneeseen toiseen valtioon YVA-lain 29 a §:ssä tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Lupapäätöksen toimittamista koskeva velvoite koskisi kaikkia YVA-menettelyyn osallistuneita, myös Euroopan unionin ulkopuolisia, valtioita, sillä velvoite lupapäätöksen toimittamisesta toiselle valtiolle perustuu YVA-direktiivin lisäksi YK:n Euroopan talouskomission valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnin yleissopimukseen, niin sanottuun Espoon sopimukseen. Lupapäätöksen olennaisia osia voitaisiin katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, miten arviointiselostus, perusteltu päätelmä ja kansainvälinen kuuleminen on otettu huomioon sekä sen, mitä toimia lupapäätös edellyttää tunnistettujen merkittävien haitallisten rajat ylittävien ympäristövaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi tai poistamiseksi sekä seuraamiseksi.  

Säännös tulisi sovellettavaksi silloin, kun olisi kyse rakennusluvan edellyttämästä hankkeesta, jolla olisi todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia ja hankkeeseen sovellettaisiin YVA-lain 5 luvussa tarkoitettua kansainvälistä menettelyä.  

133 §. Kuuleminen ja lausunnot. Pykälään lisättäisiin vaatimus laajentaa kuulemista rakennuslupakäsittelyssä niiden rakennusten osalta, joiden rakentamisen edellytyksenä on pakollinen YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten selvitys. Voimassa olevan säännöksen mukaan kuuleminen ja tiedottaminen koskee naapureita, jollei se rakennushankkeen vähäisyys tai sijainti taikka kaavan sisältö huomioon ottaen olisi naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Pykälään lisättäisiin YVA-direktiiviin liittyvä laajempi velvoite varata kunnan jäsenille ja osallisille mahdollisuus mielipiteen esittämiseen rakennuslupahakemuksesta, niissä rajatuissa tapauksissa joissa luvitettavasta rakennuksesta on tehtävä pakollinen YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi.  

181 §.Markkinavalvonta. Pykälä pohjautuisi voimassa olevaan maankäyttö- ja rakennuslain 181 §:ään. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi jatkossakin kaikkien rakennustuotteiden markkinavalvontaviranomaisena. Osa rakennustuotteista on CE-merkittävä rakennustuoteasetuksen mukaisesti. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto huolehtisi markkinavalvonnasta myös eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetun lain soveltamisalaan kuuluvien rakennustuotteiden osalta. Valvonta koskisi tyyppihyväksyttyjä rakennustuotteita, tuotteita, joilla on varmennustodistus, todistus valmistuksen laadunvalvonnasta, muu vapaaehtoinen sertifikaatti tai vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvä sertifikaatti. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi markkinavalvontaviranomaisena myös niille rakennustuotteille, joiden ominaisuuksia ei olisi lainkaan ilmoitettu varmennetusti. Aiemmin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on toiminut markkinavalvontaviranomaisena tilanteissa, joissa rakennustuote voi vaikuttaa olennaisten teknisten vaatimusten täyttymiseen. Nyt tähän ehdotetaan lisättäväksi tilanteet, joissa rakennustuote aiheuttaa vakavan vaaran ihmisen terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle. 

Aiemmin pykälässä oli säädetty, mihin toimiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla oli mahdollisuus ryhtyä. Koska menettelytapojen yhdenmukaistaminen on omiaan sujuvoittamaan prosessia, ehdotetaan, että menettelyjen osalta laissa viitattaisiin markkinavalvontalakiin ja markkinavalvonta-asetukseen.  

Pykälässä säilyisi ennallaan velvollisuus korvata valtiolle selvityksestä aiheutuneet kustannukset, jos selvitys osoittaa, että rakennustuote ei vastaa ilmoitettuja suoritustasoja tai ominaisuuksia. Kustannukset perittäisiin siltä toimijalta, joka ensimmäisenä saattaa tuotteen Suomen markkinoille. Niin ikään kunnan rakennusvalvontaviranomaisen olisi edelleen ilmoitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle havaitsemistaan epäkohdista, kuten esimerkiksi epäkohdista rakennustuotteiden merkinnöissä ja asiakirjoissa. 

181 a §.Rakennustuoteyhteyspiste. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin rakennustuoteasetuksen 10 artiklassa tarkoitetusta rakennustuoteyhteyspisteestä. Rakennustuoteasetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä rakennustuoteyhteyspiste. Pykälän mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi rakennustuoteyhteyspisteenä. Rakennustuoteyhteyspisteen tehtävistä säädetään tarkemmin rakennustuoteasetuksen 10 artiklassa. Tehtävä olisi käsitellä eri toimijoiden, kuten rakennustuotteiden valmistajien ja maahantuojien yhteydenottoja sekä tarjota yksiselitteisiä ja helposti ymmärrettäviä käsitteitä käyttäen tietoa säännöksistä, joilla pyritään täyttämään rakennuskohteen perusvaatimukset ja joita sen alueella sovelletaan kunkin rakennustuotteen aiottuun käyttötarkoitukseen. Tieto rakennustuotteiden kansallisista olennaisista teknisistä vaatimuksista on tärkeä eritoten rakennustuoteasetuksen mukaisen suoritustasoilmoituksen laatimista varten.  

Rakennustuoteasetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennustuoteyhteyspisteet voivat hoitaa tehtävänsä tavalla, jolla vältetään eturistiriitoja, erityisesti niitä, jotka koskevat CE-merkinnän saantimenettelyjä. Rakennustuoteyhteyspiste ei olisi valvontaviranomainen, eikä tehtävällä näin olisi vaikutusta nykyiseen valvontaviranomaisten valvontatehtäviin. Tehtävässä olisi avustettava ja neuvottava sekä siirrettävä tarvittaessa hallintolain (434/2003) 8 §:n mukaisesti asiat käsiteltäväksi toimivaltaiselle viranomaiselle.  

192 §.Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 5 kohta, jonka mukaan valitusoikeus olisi lisäksi toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- ja luonnonsuojelun edistäminen, jos rakennuslupa koskee rakennusta, jonka rakentamisen edellytyksenä on YVA-lain mukainen pakollinen ympäristövaikutusten selvitys. Muutos tehtäisiin YVA-direktiivin täytäntöönpanon täydentämiseksi. Vuosittain pakollisen YVA-menettelyn piirissä on valtakunnallisesti alle 50 hanketta ja vain osa niistä edellyttää rakennuslupaa.  

YVA-direktiivi velvoittaa kaikkia EU-jäsenvaltioita varaamaan YVA-direktiivin soveltamisalassa olevissa päätöksentekomenettelyissä muutoksenhakuoikeuden yleisölle, jota asia koskee ja joiden etua asia riittävästi koskee. YVA-direktiivissä annettu yleisön, jota asia koskee, määritelmä on EU-jäsenvaltiossa sama. Maankäyttö- ja rakennuslakiin esitettävän YVA-direktiivin soveltamisalassa olevien päätöksentekomenettelyiden muutoksenhakuoikeuden laajentamisen ei odoteta juurikaan viivyttävän rakentamista. Hankkeita on vähän ja rakennusluvan hakijalla on mahdollisuus aloittaa rakentaminen vakuutta vastaan muutoksenhausta huolimatta. 

Muutoksenhakuoikeus sisältää myös mahdollisuuden tehdä oikaisuvaatimus. Oikeus vaatimuksen tekemiseen määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisen valitusoikeus. Oikaisuvaatimuksen perusteella tehtyyn päätökseen tyytymätön voi hakea muutosta valittamalla. 

Yhteisön muutoksenhaku on valitusperusteen osalta sisällöllisesti rajoitettu yhteisön säännöissä määriteltyyn toimialaan ja toiminta-alueeseen.  

Rakentamista koskeva lupapäätös annetaan julkipanon jälkeen ja päätöksen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Maankäyttö- ja rakennuslain 142 §:n nojalla lupapäätös toimitetaan hakijalle, asetuksella säädettäville viranomaisille ja niille, jotka ovat sitä huomautuksessa tai erikseen pyytäneet.  

Rakentamista koskeviin lupapäätöksiin voi hakea muutosta valittamalla alueellisesti toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle.  

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus 

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 l §:n nojalla voitaisiin antaa valtioneuvoston asetus, joka sisältäisi tarkempia säännöksiä eri energiamuotojen uusiutuvan energian osuudesta. Vuonna 2019 uusiutuvan energialähteiden osuus Suomen sähköntuotannossa on keskimäärin 47 prosenttia ja kaukolämmön tuotannossa 40 prosenttia. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mikä osuus kustakin energiamuodosta voitaisiin valtakunnallisesti lukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi. 

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatavasta. Uusiutuvan energian vähimmäisosuuden laskentatapaa koskevat säännökset ovat selvästi teknisluonteisia, ministeriön omaa toimialaa koskevia asioita. Sen vuoksi asetuksenantovaltuus ehdotetaan säädettäväksi ympäristöministeriölle. Asetuksen valmistelu tehdään asianomaisten ministeriöiden yhteistyönä. 

9  Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian. 

10  Suhde muihin esityksiin

11  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys