2.2
Laki biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosta
1 §.Lain tarkoitus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on panna täytäntöön Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Nagoyan pöytäkirjan eräät määräykset. Nämä määräykset koskevat pöytäkirjan niitä täytäntöönpanoa edellyttäviä määräyksiä, joiden osalta unioni ei ole käyttänyt toimivaltaansa, eli geenivaroihin liittyvän alkuperäiskansojen perinteisen tiedon saatavuutta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakoa sekä kansallista tiedonvälityspistettä.
Pykälän 2 momentin mukaisesti tällä lailla pantaisiin täytäntöön myös eräät EU:n geenivara-asetuksen säännökset. Näitä ovat EU:n geenivara-asetuksen kansallista sääntelyä edellyttävät säännökset eli toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä ja tehtäviä sekä seuraamuksia koskevat säännökset.
2 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovellettaisiin vain sellaisiin lain voimaantulon jälkeen maahantuotaviin geenivaroihin ja niihin liittyvään alkuperäiskansojen perinteiseen tietoon, joihin sovelletaan Nagoyan pöytäkirjan osapuolen säädöksiä tai määräyksiä saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. Pöytäkirjan määräykset geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjenjaosta eivät ole täytäntöönpanon kannalta osapuolia velvoittavia. Koska esityksessä ei ehdoteta, että Suomessa täytäntöönpantaisiin nämä harkinnanvaraiset määräykset, tätä lakia ei sovellettaisi kotimaisiin geenivaroihin. Siten lakia sovellettaisiin vain sellaisiin lain voimaantulon jälkeen maahantuotaviin geenivaroihin, joita koskee pöytäkirjan muun osapuolivaltion säännökset tai määräykset saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. Käytännössä tällaisten geenivarojen hankinta edellyttää pöytäkirjan mukaista osapuolivaltion ennakkosuostumusta tai hyväksyntää, ja keskinäisesti sovittuja ehtoja hyötyjen jaosta. Lakia sovellettaisiin myös geenivaroihin liittyvään alkuperäiskansojen, mukaan lukien saamelaisten, perinteiseen tietoon.
Pykälän 2 momentin mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät sellaiset geenivarat, joiden saatavuudesta ja hyötyjenjaosta säädetään sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, johon Suomi on sitoutunut. Säännöksen taustalla on Nagoyan pöytäkirjan 4 artiklan 4 kohdan määräys ja EU:n geenivara-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan säännös. Esimerkiksi pandeemisia influenssaviruksia koskeva PIP-puitejärjestely on Nagoyan pöytäkirjan tavoitteiden kanssa yhdenmukainen geenivarojen saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskeva kansainvälinen sopimus, joten sen alaan kuuluvat geenivarat jäisivät tämän lain soveltamisalan ulkopuolelle. Myös kasvigeenivarasopimuksen liitteen I kasvilajien geenivarat jäisivät lainkohdan nojalla soveltamisalan ulkopuolelle.
Kasvigeenivarasopimuksen liitteen I lajien geenivarat jäävät EU:n geenivara-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti myös asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen sijaan kasvigeenivarasopimuksen alaiset muut kuin liitteen I lajien geenivarat kuuluvat EU:n geenivara-asetuksen soveltamisalaan. Niiden osalta on huomattava, että EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaan käyttäjän, joka hankkii kasvigeenivarasopimuksen alaisia muita kuin liitteen I lajien geenivaroja noudattaen niihin mahdollisesti sovellettavan vakiomuotoisen materiaalinsiirtosopimuksen ehtoja ja edellytyksiä, katsotaan täyttäneen EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn huolellisuusvelvoitteen. Siten näihin geenivaroihin tai niiden käyttäjiin ei myöskään sovelleta EU:n geenivara-asetuksessa säädettyjä muita velvoitteita. Kasvigeenivarasopimuksen osapuolivaltiot voivat erikseen päättää, että sopimuksen mukaista monenvälistä hyötyjenjakojärjestelmää ja materiaalinsiirtosopimusta sovelletaan liitteen I mukaisten geenivarojen lisäksi laajemmin myös muihin kasvigeenivarasopimuksen alaisiin geenivaroihin. Selkeyden vuoksi pykälän 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös sellaiset kasvigeenivarasopimuksen alaiset muut kuin liitteen I kasvilajien geenivarat, joiden luovuttamiseen sovelletaan sopimuksessa tarkoitetun monenvälisen järjestelmän vakiomuotoisen materiaalinsiirtosopimuksen ehtoja.
Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan määräykset eivät koske ihmisen geenivaroja. Selkeyden vuoksi pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät ihmisten geenivarat.
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän mukaan muuntogeenisten organismien käytöstä suljetussa tilassa ja niiden tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön säädetään geenitekniikkalaissa (377/1995). Geenitekniikkalain mukaisessa toiminnassa olisi otettava huomioon EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklassa säädetty huolellisuusvelvollisuus, joka edellyttää käyttäjien harjoittavan asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin käytettävät ulkomaiset geenivarat on hankittu mahdollisten Nagoyan pöytäkirjan mukaisten saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti.
4 §.Määritelmät. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin määritelmistä. Suurin osa määritelmistä sisältäisi informatiivisen viittauksen EU:n geenivara-asetuksen määritelmiin.
Pykälän 1 kohdassa geenivarat määriteltäisiin viittamaalla EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan geenivaroilla tarkoitetaan geneettistä ainesta (genetic material), joka on tai saattaa olla arvokasta. Geneettisellä aineksella eli materiaalilla tarkoitetaan EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kasvi-, eläin-, mikrobi- tai muuta alkuperää olevaa ainesta, joka sisältää toiminnallisia perintötekijöitä. EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdan määritelmät vastaavat biodiversiteettisopimuksen 2 artiklan mukaisia määritelmiä.
Geenivarat voivat olla arvokkaita monella tavalla. Tämä ilmenee biodiversitettisopimuksen johdannosta, jossa mainitaan biologisen monimuotoisuuden itseisarvo sekä ekologinen, perinnöllinen, yhteiskunnallinen, taloudellinen, tieteellinen, opetuksellinen, sivistyksellinen, virkistyksellinen ja esteettinen arvo. Luonnonsuojelullisin keinoin pyritään turvaamaan lajien geneettinen muuntelu kokonaisuudessaan mahdollisimman suurena, kun taas kasvien ja eläinten jalostajat tähtäävät erityisesti sellaisten lajien säilyttämiseen, joilla on tai voi olla hyötyä uusien lajikkeiden kehittelyssä. Geeniaineksen monimuotoisuus on kuitenkin myös kasvien ja eläinten jalostuksen ensisijainen edellytys, sekä biotekniikan alan tärkeä voimavara. Geenivarojen säilyttäminen mahdollisimman monimuotoisina on tärkeää sekä biologisten luonnonvarojen nykykäytön ja tulevien käyttömahdollisuuksien turvaamiseksi. Todennäköisesti geneettinen monimuotoisuus on ehto sille, että tulevaisuudessa voidaan tuottaa riittävästi ravintoa kasvavalle ihmiskunnalle. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa geenivaroille keksitään sellaisia käyttömahdollisuuksia, joista vielä nyt ei tiedetä mitään. Tämän vuoksi on katsottava, että kaikki geenivarat saattavat olla arvokkaita säännöksen tarkoittamassa merkityksessä, joskin vain hyvin harvat osoittautuvat taloudellisesti arvokkaiksi tai ovat sellaisia, että ne esiintyisivät vain tietyn valtion alueella.
Pykälän 2 kohdassa määriteltäisiin geenivaroihin liittyvä saamelaisten perinteinen tieto. Tällaisella tiedolla tarkoitettaisiin sellaista geenivarojen käyttöön liittyvää saamelaisten hallussa olevaa tietoa, taitoa ja osaamista, joka on kehittynyt ja jota ylläpidetään saamelaiskulttuurissa, ja joka on siirtynyt perinteen mukaisesti sukupolvelta toiselle. Saamelaisten hallussa oleva geenivaroihin liittyvä perinteinen tieto ja sen kulttuurinen käyttötarkoitus olisi pystyttävä osoittamaan saamelaiskulttuurin perinteillä, terminologialla, kertomaperinteellä, joissain tapauksessa kirjallisella aineistolla, tai muulla vastaavalla saamelaiskulttuurin ilmaisulla. Tietoon, taitoon ja osaamiseen kuuluisivat myös sellaiset käytänteet ja innovaatiot, joilla on merkitystä geenivarojen käytölle. Ylläpitämisellä tarkoitettaisiin sekä tiedon aktiivista käyttämistä että sen käyttökelpoisena säilyttämistä saamelaiskulttuurissa. Perinteinen tieto on voinut siirtyä sukupolvelta toiselle kertomaperinteenä, osana perinteisiä saamelaisia elinkeinoja ja käsityöperinnettä, tai joikuperinteen, tapojen luonnontuntemuksen ja käytön myötä. Tässä laissa tarkoitettua geenivaroihin liittyvää saamelaisten perinteistä tietoa ei sen sijaan olisi sellainen tieto, joka lain voimaantullessa on Suomessa yleisesti tiedettyä tai yleisesti käytössä, vaikka sen voitaisiin katsoa olevan peräisin saamelaiskulttuurista. Sama koskee tietoa, joka on saavutettu itsenäisen tutkimuksen seurauksena tai muutoin ilman että saamelaisten perinteistä tietoa on tosiasiassa hankittu saamelaisilta. Sama tieto voi myös olla samanaikaisesti muun alkuperäiskansan kuin saamelaisten perinteistä tietoa, jolloin käyttäjä voi hankkia tiedon laillisesti muualta.
Saamelaisten perinteisen tiedon määritelmän osalta on otettava huomioon mitä EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 7 kohdassa säädetään geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen (traditional knowledge) määritelmästä. Sen mukaan geenivaroihin liittyvällä perinteisellä tietämyksellä tarkoitetaan alkuperäiskansan ja paikallisyhteisön perinteistä tietämystä (tieto), jolla on merkitystä geenivarojen käytölle ja joka kuvataan siten geenivarojen käyttöön sovellettavissa keskinäisesti sovituissa ehdoissa. Toisin kuin Nagoyan pöytäkirja edellyttää, EU:n geenivara-asetuksen määritelmä kattaa sanamuotonsa vuoksi vain tilanteet, joissa perinteinen tieto luovutetaan yhdessä niihin liittyvien geenivarojen kanssa ja geenivarojen käyttöön sovellettavien keskinäisesti sovittujen ehtojen mukaisesti. Nagoyan pöytäkirjan vaatimusten mukaisesti tässä laissa perinteisen tiedon määritelmä kattaisi myös ne tilanteet, joissa geenivaroihin liittyvää saamelaisten perinteistä tietoa luovutetaan itsenäisesti ja vain tällaisen tiedon käyttöä koskevien keskinäisesti sovittujen ehtojen mukaisesti.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin käyttäjä viittamaalla EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan käyttäjällä tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä. Käyttäjiä voivat olla esimerkiksi kaupalliset ja ei-kaupalliset tutkijat, kosmetiikka-, lääke-, elintarvike-, kemikaali- ja biotekniikkateollisuus.
Pykälän 4 kohdan mukaan keskinäisesti sovittujen ehtojen määritelmään sovellettaisiin, mitä EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa säädetään. Sen mukaan keskinäisesti sovituilla ehdoilla tarkoitetaan geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen toimittajan ja käyttäjän välillä tehtyjä sopimuksia, joissa esitetään erityiset ehdot geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle jaolle ja jotka voivat myös sisältää tällaista käyttöä sekä myöhempiä sovelluksia ja myöhempää kaupallistamista koskevia lisäehtoja ja -edellytyksiä. Tämän pykälän 2 kohdan ja EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti keskinäisesti sovituissa ehdoissa kuvataan myös geenivaroihin liittyvä saamelaisten perinteinen tieto silloin kun on kyse tällaisen tiedon luovutuksesta.
5 §.Käyttäjän ilmoitusvelvollisuus. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ulkomailta tulevia geenivaroja tai niihin liittyvää alkuperäiskansan perinteistä tietoa koskevasta käyttäjän ilmoitusvelvollisuudesta. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on edistää toimivaltaisten viranomaisten edellytyksiä suorittaa niille EU:n geenivara-asetuksessa asetettuja hankinnan lainmukaisuutta koskevia valvontatehtäviä.
Ilmoitus tulisi tehdä vain sellaisista geenivaroista tai niihin liittyvästä perinteisestä tiedosta, joihin sovelletaan Nagoyan pöytäkirjan mukaisia osapuolen säädöksiä tai määräyksiä saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. Tällöin materiaalin käyttäminen tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin edellyttää ennakkosuostumusta tai muuta lupaa sekä käytöstä saatavien hyötyjen jakoa käyttäjän ja luovuttajan välillä. Ilmoitusvelvollisuus ei koske esimerkiksi sellaisia geenivaroja, joiden saatavuuden sääntely perustuu kasvigeenivarasopimukseen tai joiden saatavuus on alkuperä- tai hankintamaassa vapaata. Ilmoitus tulisi tehdä kuukauden kuluessa maahantuonnista.
Ilmoitukselle ei ole säädetty muotovaatimuksia, mutta siinä olisi annettava pykälän 2 momentissa tarkoitetut EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaiset tiedot. Näitä tietoja ovat kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus sekä keskinäisesti sovittujen ehtojen sisältö. Jos vaatimuksenmukaisuustodistusta ei ole saatavilla, on annettava tiedot saannin päivämäärästä ja paikasta, materiaalin kuvaus, materiaalin lähde ja mahdolliset seuraavat käyttäjät, saatavuuteen ja hyötyjen jakoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niiden puuttuminen, sekä tarvittaessa keskinäisesti sovitut ehdot, mukaan lukien hyötyjen jakoa koskevat järjestelyt.
Menettelyn tehostamiseksi ilmoitukselle on tarkoitus luoda vakiolomake, joka olisi mahdollista täyttää ja toimittaa sähköisesti toimivaltaiselle viranomaiselle
Ilmoitukset tehtäisiin 7 §:ssä säädetyn toimivaltajaon mukaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Mahdollisissa toimivaltajaon vuoksi epäselvissä tapauksessa riittäisi, että ilmoitus tehdään kummalle tahansa toimivaltaisista viranomaisista.
6 §.Saamelaisten tietokanta. Ehdotettu pykälä sekä jäljempänä ehdotettava 7 § sisältäisivät säännökset geenivaroihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon saatavuudesta ja sen käytöstä saatavien hyötyjen jaosta siten kuin Nagoyan pöytäkirjan 5 artiklan 5 kohta ja 7 artikla edellyttävät.
Nagoyan pöytäkirjan 7 artikla edellyttää, että kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että alkuperäiskansoilla ja paikallisyhteisöillä olevaa geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä käytetään alkuperäiskansojen ennakkosuostumuksella tai hyväksynnällä, että kyseinen yhteisö osallistuu prosessiin ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu. Määräyksen sanamuoto edellyttää kansallisia toimia. Määräys jättää kuitenkin harkinnanvaraa kansallisten ratkaisujen suhteen. Määräyksen taustalla on ihmisoikeuslähtöinen sääntely, jolla halutaan korostaa alkuperäiskansojen kulttuurista itsehallintoa.
Vuonna 2007 hyväksytty YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista on tuonut pysyvästi alkuperäiskansojen oikeuksiin vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (free, prior and informed consent) käsitteen. Julistuksessa tämä käsite pohjautuu alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuteen. Laajemmassa kansainvälioikeudellisessa kontekstissa se liittyy kuitenkin yleisemmin alkuperäiskansojen oikeuteen kehitykseen, syrjimättömyyteen, kulttuuriin sen laajassa merkityksessä sekä maiden ja alueiden omistukseen, hallintaan ja käyttöön ja tämän myötä myös luonnonvaroihin. Vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus on alkuperäiskansoille tunnustettu kollektiivinen oikeus. YK:n julistuksen nojalla se ei kuitenkaan ole valtioita oikeudellisesti velvoittava, mutta ilmentää poliittista sitoutumista sen noudattamiseen. Oikeutta vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen tulkitaan siten, että valtioiden tulee vähintään vilpittömin mielin konsultoida alkuperäiskansoja ennen hankkeisiin ja toimenpiteisiin ryhtymistä. Vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta ei siten tulkita alkuperäiskansojen veto-oikeudeksi, vaan keinoksi varmistaa alkuperäiskansojen osallistuminen päätöksentekoon sellaisissa asioissa, joilla on suora vaikutus niiden asemaan ja oikeuksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin saamelaiskäräjien toimivallasta hallinnoida tietokantaa, johon saamelaiskäräjät voi tallentaa geenivaroihin liittyvää saamelaisten perinteistä tietoa. Saamelaiskäräjien toimivalta perustuisi saamelaiskäräjälain 5 pykälään, jonka mukaan saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä, kulttuuria ja asemaa alkuperäiskansana koskevat asiat. Näissä asioissa saamelaiskäräjät voi hallinnoida saamelaiskulttuuria ja käyttää päätösvaltaa. Saamelaisten perinteisen tiedon katsotaan kuuluvan saamelaisten kulttuuriin. Geenivaroihin liittyvää perinteistä tietoa saamelaisilla voi olla esimerkiksi kasvien lääkinnällisistä tai terveyttä hoitavista ominaisuuksista.
Tietokannan muotoa ei ole säännöksessä määritelty, joten se jäisi saamelaiskäräjien päätettäväksi. Tiedon tallentamisessa tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hyödyntää jo olemassa olevia tietojärjestelmiä. Pääsy tietokantaan olisi rajoitettua ja sen käyttäjät olisivat saamelaiskäräjien päätettävissä sen mukaan kuin saamelaiskäräjälaissa ja saamelaiskäräjien työjärjestyksessä säädetään saamelaiskäräjien yleisestä toimivallasta. Tallennettaessa tietoa tietokantaan saamelaiskäräjien olisi otettava huomioon mitä edellä 4 §:n 2 kohdassa säädetään geenivaroihin liittyvän perinteisen tiedon määritelmästä. Tietokannan luonteesta ja käyttötarkoituksesta johtuen se ei voisi sisältää tietoa, joka on yleisesti tunnettua tai saamelaisten ulkopuolella laajalti käytettyä.
Saamelaiskäräjien päätös sisällyttää perinteistä tietoa tietokantaan tarkoittaisi samalla Nagoyan pöytäkirjan 7 artiklan mukaista alkuperäiskansan ennakkosuostumusta siitä, että tietokannan sisältämä tieto on lähtökohtaisesti käytettävissä tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin ja hyödynnettävissä mahdollisuuksien mukaan taloudellisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan Saamelaiskäräjien olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle mitä geenivaroja tietokannan sisältämä tieto koskee. Näin itse perinteinen tieto säilyisi saamelaiskäräjien hallinnassa samalla kun toimivaltaisen viranomaisen olisi mahdollista ilmoittaa julkisesti ne geenivarat, joiden käyttöön liittyy tällaista tietoa.
Toimivaltaisen viranomaisen tulisi toimittaa tiedot saamelaiskäräjien ilmoittamista geenivaroista, joihin liittyen tietokanta sisältää perinteistä tietoa, kansainväliseen saatavuuden ja hyötyjenjaon järjestelmään jäljempänä ehdotettavan 12 §:n 3 momentin mukaisesti.
7 §.Geenivaroihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon saatavuus. Ehdotettu pykälä sekä edellä ehdotettu 6 pykälä sisältäisivät säännökset geenivaroihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon saatavuudesta ja sen käytöstä saatavien hyötyjen jaosta siten kuin Nagoyan pöytäkirjan 5 artiklan 5 kohta ja 7 artikla edellyttävät.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin geenivaroihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon hakemisesta tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin. Tietoa haettaisiin hakemuksella toimivaltaiselta viranomaiselta, eli Suomen ympäristökeskukselta tai Luonnonvarakeskukselta. Tarkoitus on, että hakemukselle laaditaan sähköinen vakiopohja menettelyä sujuvoittamaan. Hakemuksesta tulisi käydä ilmi, salassapitosäännökset huomioon ottaen, perinteisen tiedon kohteena oleva geenivara, tiedon käyttötarkoitus sekä tietoa hyödyntävä käyttäjä. Toimivaltainen viranomainen ilmoittaisi hakemuksen sisältöineen saamelaiskäräjille. Käytännössä tämä voisi tapahtua sähköisesti siirtämällä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perinteisen tiedon luovuttamisesta. Säännöksen mukaan tiedon luovuttaminen tietokannasta käyttäjälle edellyttäisi toimivaltaisen viranomaisen päätöstä hyväksyä saamelaiskäräjien ja käyttäjän väliset keskinäisesti sovitut ehdot. Keskinäisesti sovittujen ehtojen määritelmästä säädettäisiin edellä 4 §:n 5 kohdassa. Määritelmän mukaisesti niillä tarkoitettaisiin ehtoja, joilla sovitaan geenivaroihin liittyvän perinteisen tiedon käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta, mukaan lukien esimerkiksi myöhempiä sovelluksia ja myöhempää kaupallistamista koskevia lisäehtoja. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymispäätöksen tarkoituksena olisi varmistaa ehtojen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Toimivaltaisen viranomaisen hyväksyminen koskisi myös saamelaisten perinteistä tietoa. Ehdotettavan 4 §:n 2 kohdan määritelmän mukaan geenivaroihin liittyvä saamelaisten perinteinen tieto kuvataan keskinäisesti sovittavissa ehdoissa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että ehdoissa kuvattu perinteinen tieto täyttää 4 §:n 2 momentissa asetetut edellytykset. Tiedot hyväksymispäätöksestä toimitettaisiin tämän lain 12 §:n 3 momentin ja Nagoyan pöytäkirjan 14 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti kansainväliseen saatavuuden ja hyötyjenjaon tiedonvälitysjärjestelmään, joka takaisi saannon lainmukaisuutta ja käyttäjän oikeusturvaa. Toimivaltaisen viranomaisen päätökseen olisi mahdollista hakea muutosta jäljempänä ehdotettavan 16 §:n mukaisesti. Tarkoitus on luoda sopimusmallit vähimmäisvaatimuksineen keskinäisesti sovituille ehdoille yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen ja saamelaiskäräjien kanssa siten kuin Nagoyan pöytäkirjan 12 artiklan 3 kohdassa suositellaan.
Saamelaiskäräjät voisivat edellyttää luovutettavien tietojen käytöstä saatavien hyötyjen jakamista saamelaisille. Hyödyt tulisi jakaa saamelaisten kanssa oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön Nagoyan pöytäkirjan 5 artiklan 5 kohta. Oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta arvioitaessa huomioon olisi otettava saamelaisten perinteisen tiedon merkitys lopputuotteen luomisessa ja arvossa sekä sen käytöstä saatavien hyötyjen määrässä.
Nagoyan pöytäkirjan 9 artiklan mukaan osapuolten tulisi rohkaista geenivarojen käyttäjiä ja toimittajia kanavoimaan geenivarojen käytöstä saatavat hyödyt biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja sen osien kestävään käyttöön. Ehdotettavan säännöksen mukaan hyödyt kohdennettaisiin kuitenkin laajemmin, perustuslaissa säädettyjen saamelaisten oikeuksien mukaisesti saamelaisten omaa kieltä, kulttuuria ja asemaa alkuperäiskansana edistäviin tarkoituksiin. Laajemman perspektiivin tarkoituksena on varmistaa sopivien käyttötarkoitusten löytyminen tilanteessa, jossa olosuhteet ja voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö eivät välttämättä tarjoa riittäviä edellytyksiä biologisen monimuotoisuuden suojeluun saamelaiskulttuurin ylläpidon ja kehittämisen kannalta hyödyllisellä tavalla.
Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltaisen viranomaisen olisi tarvittaessa neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa keskinäisesti sovituista ehdoista. Käytännössä neuvottelut voisivat olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos hyötyjen jakamista koskevista ehdoista ei ole päästy yhteisymmärrykseen saamelaiskäräjien ja käyttäjän välillä.
Neuvotteluihin sovellettaisiin saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 9 §:ää, jossa säädetään viranomaisten ja saamelaiskäräjien välisestä neuvotteluvelvoitteesta. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Voimassaolevan neuvotteluvelvoitteen ihmisoikeusmyönteisellä tulkinnalla ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen tavoitteet ja päämäärät huomioiden sekä säännöksen tehokkaalla täytäntöönpanolla voidaan kuitenkin saavuttaa Nagoyan pöytäkirjan edellyttämä vaatimustaso alkuperäiskansojen ennakkosuostumuksesta tai hyväksynnästä sekä varmistaa osallistumisoikeuksien toteutuminen.
Neuvotteluille ei ehdoteta säädettäväksi muotovaatimuksia, vaan ne voitaisiin käydä osapuolten tapauskohtaisesti sopimalla tavalla, esimerkiksi teknisten tiedonvälityskeinojen avulla tai järjestämällä tapaamisia.
8 §.Saamelaisten oikeuksien heikentämiskielto. Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös velvollisuudesta ottaa huomioon saamelaisten oikeudet käytettäessä edellä 6 §:ssä tarkoitetun tietokannan sisältämää saamelaisten perinteistä tietoa esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin tai muutoin hyödyntämistarkoituksiin. Säännös koskisi esimerkiksi perinteisen tiedon sellaista käyttöä, jonka vaikutukset voivat ulottua saamelaiskulttuuriin tai saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen patentoinnin kautta. Perinteisen tiedon käytöllä ei saisi vähäistä suuremmassa määrin heikentää saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia perustuslaissa turvattuja oikeuksia ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Säännös ohjaisi ennen kaikkea toiminnan suunnittelua ja toteuttamistavan valintaa siten, että siitä ei aiheutuisi lainkohdassa tarkoitettuja seurauksia. Säännös suojaisi osaltaan saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvia, kollektiivisiksi luonnehdittavia oikeuksia. Perustuslain tapaan säännös antaa suojaa saamelaiselle kulttuurimuodolle.
9 §.Yleinen ohjaus ja valvonta. Pykälän mukaan tämän lain yleinen ohjaus ja valvonta kuuluisivat ympäristöministeriölle. Laki on osa kansainvälistä luonnonsuojelua koskevaa sääntelykokonaisuutta, joka kuuluu ympäristöministeriön toimialaan.
10 §.Kansallinen tiedonvälityspiste. Pykälässä säädettäisiin Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti kansallisesta tiedonvälityspisteestä. Ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaan Suomen ympäristökeskus olisi Suomessa kansallinen tiedonvälityspiste ja vastaisi Nagoyan pöytäkirjan mukaisista kansallisen tiedonvälityspisteen tehtävistä.
Pykälän 2 momentin mukaan kansallisen tiedonvälityspisteen tehtävänä olisi antaa tietoja eri tahoille kotimaisten geenivarojen ja niihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon saatavuudesta sekä niihin liittyvästä menettelystä. Näihin tietoihin sisältyisi myös tiedot toimivaltaisista kansallisista viranomaisista. Kansallinen tiedonvälityspiste on myös vastuussa yhteydenpidosta Nagoyan pöytäkirjan sihteeristön kanssa.
11 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Pykälässä säädettäisiin Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 2 kohdan ja EU:n geenivara-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaisista viranomaisista, jotka ovat vastuussa pöytäkirjan ja asetuksen soveltamiseen liittyvistä viranomaistehtävistä. Ehdotettavan pykälän mukaan Suomessa toimivaltaiset viranomaiset olisivat Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus. Luonnonvarakeskuksen toimivaltaan kuuluisivat kotieläinten ja maa-, metsä-, riista- ja kalatalouden geenivarat sekä elintarvikkeisiin, maatalouteen tai jalostukseen käytettävät viljelykasvien luonnonvaraiset geenivarat, sekä näihin liittyvä alkuperäiskansojen perinteinen tieto. Kotieläinten geenivarat sisältyvät maatalouden geenivaroihin. Suomen ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluisivat kaikki muut lain soveltamisalaan kuuluvat geenivarat, kuten esimerkiksi pääosa luonnonvaraisista geenivaroista mukaan lukien mikrobien ja eri eliölajeja, kuten esimerkiksi ihmistä, infektoivien patogeenien geenivarat, sekä näihin geenivaroihin liittyvä alkuperäiskansojen perinteinen tieto.
Pykälän 2 momentissa alkuperäiskansoilla tarkoitettaisiin saamelaisten lisäksi myös Suomen ulkopuolella olevia alkuperäiskansoja silloin kun niiden geenivaroihin liittyvä perinteinen tieto kuuluu tämän lain soveltamisalaan.
12 §.Toimivaltaisen viranomaisen tehtävät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan toimivaltaiset viranomaiset valvoisivat tämän lain ja EU:n geenivara-asetuksen sekä niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä tarkoituksenmukaista yhteistyötä keskenään.
Pykälän 2 momentin mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä säädetään EU:n geenivara-asetuksessa. Asetuksen 6, 7, 9, 10 ja 12 artikla sisältää velvoitteita toimivaltaiselle viranomaiselle.
EU:n geenivara-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltainen viranomainen on vastuussa mainitun asetuksen soveltamisesta. Asetuksen viranomaisvelvoitteita sovellettaisiin sellaisiin Suomessa tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin käytettäviin ulkomaalaisiin geenivaroihin ja niihin liittyvään alkuperäiskansojen perinteiseen tietoon, joihin sovelletaan Nagoyan pöytäkirjan mukaisia saatavuus- ja hyötyjenjakosäännöksiä alkuperämaassa tai hankintamaassa. Tällaisten geenivarojen ja niihin liittyvän alkuperäiskansojen perinteisen tiedon osalta toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluisivat geenivara-asetuksen 7, 9 ja 10 artiklan mukaiset valvontatehtävät sekä 12 artiklassa säädetyt yhteistyötehtävät, jotka jakautuisivat Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen välillä siten kuin tämän lain 11 §:n 2 momentissa ehdotetaan toimivaltajaosta säädettävän.
EU:n geenivara-asetuksen 7 artiklan mukaan tuotteen loppukehitysvaiheessa toimivaltainen viranomainen vastaanottaa geenivarojen tai niihin liittyvän perinteisen tiedon käyttäjien ilmoitukset 4 artiklan mukaisen huolellisuusvelvoitteen täyttämisestä. Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava saadut tiedot saatavuuden ja hyötyjenjaon tiedonvälitysjärjestelmään, komissiolle sekä tarvittaessa Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Edelleen EU:n geenivara-asetuksen 7 artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä yhteistyötä saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän kanssa Nagoyan pöytäkirjan 17 artiklan 2 kohdassa lueteltujen, vaatimustenmukaisuustodistusta koskevien tietojen vaihdon varmistamiseksi sen seuraamiseksi, että käyttäjät noudattavat säännöksiä. Komissio antaa tarkemmat täytäntöönpanosäännökset, joissa määritellään tarkemmin tuotteen loppukehitysvaihe ja noudatettavat menettelyt.
EU:n geenivara-asetuksen 9 artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä säännönmukaisia tarkastuksia sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat asetuksen 4 ja 7 artiklassa asetettuja velvoitteita. Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta säädettäisiin jäljempänä 13 §:ssä.
Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen olisi noudatettava mitä EU:n geenivara-asetuksen 12 artiklassa säädetään yhteistyöstä toistensa, komission ja sidosryhmien kanssa.
Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltainen kansallinen viranomainen vastaa geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tiedon saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevista asioista. Pöytäkirjan mukaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tehtäviin kuuluu myöntää lupa tai muu kirjallinen todistus geenivarojen tai perinteisen tiedon saantiin silloin, kun osapuoli on päättänyt ottaa käyttöön ennakkosuostumusmenettelyn lainkäyttövaltaansa kuuluvien geenivarojen tai niihin liittyvän perinteisen tiedon osalta. Esityksessä ehdotetaan, että Suomessa otettaisiin käyttöön ennakkosuostumusmenettely ja hyötyjen jako vain geenivaroihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon osalta. Tätä koskevasta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymispäätöksestä säädettäisiin 7 §:n 2 momentissa.
Pykälän 2 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen vastaisi myös EU:n geenivara-asetuksen 5 artiklan mukaisista kokoelmien rekisteriin liittyvistä jäsenvaltion viranomaistehtävistä. Siten toimivaltaisen viranomaisen olisi kokoelman ylläpitäjän pyynnöstä harkittava kyseisen kokoelman tai sen osan sisällyttämistä komission perustamaan kokoelmien rekisteriin, varmistettava kokoelman edellytykset liittyä rekisteriin, ilmoitettava kokoelman tiedot komissiolle ja valvottava kokoelman edellytyksiä säilyttää asemansa rekisterissä. EU:n geenivara-asetuksen 3 artiklan 9 kohdan mukaan kokoelmalla tarkoitetaan kerättyjen ja tallennettujen geenivarojen ja niihin liittyvien tietojen kokonaisuutta, riippumatta siitä, onko kokoelma julkisen vai yksityisen tahon hallussa.
Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltaiset viranomaiset toimittavat Nagoyan pöytäkirjan 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot kansainväliseen saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään.
Kansainvälinen saatavuuden ja hyötyjenjaon tiedonvälitysjärjestelmä perustetaan osana yleissopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaista tiedonvälitysjärjestelmää, ja sen ylläpidosta vastaa Nagoyan pöytäkirjan sihteeristö. Se toimii välineenä, jonka kautta toimitetaan saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia osapuolimaiden tietoja. Mainitun pöytäkirjan artiklan mukaan tiedonvälitysjärjestelmään tulisi toimittaa tiedot osapuolen saatavuuteen ja hyötyjenjakoon liittyvistä lainsäädännöllisistä, hallinnollisista ja toimintalinjaa koskevista toimenpiteistä, tiedot kansallisesta tiedonvälityspisteestä ja toimivaltaisesta kansallisista viranomaisista, sekä saantihetkellä annetut luvat tai muut vastaavat todisteet päätöksestä myöntää ennakkosuostumus sekä keskinäisesti sovituista ehdoista. Velvollisuus toimittaa mainitut tiedot tiedonvälitysjärjestelmään jakautuisi Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen välillä edellä 11 §:n 2 momentissa säädettäväksi ehdotettavan toimivaltajaon mukaisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltaiset viranomaiset myös vastaisivat Nagoyan pöytäkirjan 29 artiklan mukaisista seuranta- ja raportointitehtävistä. Tällä tarkoitetaan pöytäkirjaan perustuvien velvoitteiden kansallisen täytäntöönpanon seurantaa ja täytäntöönpanoon liittyvien toimenpiteiden määräaikaista raportointia osapuolten konferenssille.
13 §.Tiedonsaanti ja tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen suorittamista tarkastuksista perustuen EU:n geenivara-asetuksen vaatimuksiin. EU:n geenivara-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta tehdä tarkastuksia sen toteamiseksi, noudattavatko käyttäjät heille EU:n geenivara-asetuksen 4 ja 7 artiklassa asetettuja velvoitteita. Asetuksen 4 artiklassa säädetään käyttäjän huolellisuusvelvoitteesta ja 7 artiklassa tähän liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta tutkimusrahoitusta vastaanotettaessa ja tuotteen loppukehitysvaiheessa. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohdan 1 nojalla toteutetut tarkastukset ovat tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja että niillä havaitaan tapaukset, joissa käyttäjät eivät noudata asetusta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi tarkastusten suorittamiseksi oikeus päästä käyttäjän tiloihin, joissa säilytetään tämän lain tai EU:n geenivara-asetuksen noudattamisen valvonnan kannalta merkityksellisiä tietoja. Tarkastusta ei kuitenkaan saisi tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Tarkastuksissa olisi noudatettava mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään tarkastusten toteuttamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta saada valvonnan ja tarkastusten suorittamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Tarpeellisilla tiedoilla tarkoitettaisiin EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisia tietoja geenivaroista tai niihin liittyvästä alkuperäiskansojen perinteisestä tietämyksestä. Tarkastajalla olisi myös oikeus saada maksutta jäljennökset asiakirjoista, jotka ovat tarpeen tarkastusten suorittamista varten, sekä oikeus ottaa valokuvia ja tarvittaessa myös näytteitä geenivaroista.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin EU:n geenivara-asetuksen 10 artiklaan, jonka mukaan toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa vähintään viiden vuoden ajan tarkastuksista, ja ilmoitettava erityisesti tarkastusten luonne ja tulokset. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa 9 artiklan 6 kohdan mukaisista mahdollisista korjaavista toimista ja toimenpiteistä. Nämä tiedot on asetettava saataville ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.
14 §.Virka-apu. Ehdotetun pykälän mukaan poliisilla olisi velvollisuus tarvittaessa antaa virka-apua toimivaltaisille viranomaisille tarkastusten tekemiseen.
15 §.Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka. Pykälässä säädettäisiin edellä 5 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta käyttäjälle annettavasta velvoitteesta tehdä ilmoitus sakon uhalla tai uhalla, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan. Toimivalta uhkasakon sekä teettämis- ja keskeyttämisuhan velvoittamiseen olisi 11 §:ssä tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla.
Pykälän 2 momentti sisältäisi uhkasakon, teettämisuhan ja keskeyttämisuhan osalta viittauksen uhkasakkolakiin (1113/1990).
16 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhakuoikeudesta 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuun toimivaltaisen viranomaisen hyväksymispäätökseen koskien saamelaiskäräjien ja käyttäjän välisiä keskinäisesti sovittuja ehtoja, sekä 15 §:ssä tarkoitettuun velvoittamispäätökseen. Asianosaiset, eli saamelaiskäräjät ja käyttäjä voisivat hakea muutosta hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti. Oikaisuvaatimusmenettelyä ei otettaisi käyttöön 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen, koska asiassa ei ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja asiassa on oikeudellisella erityisasiantuntemuksella tärkeä merkitys. Lisäksi oikaisuvaatimusmenettely saattaisi aiheettomasti pidentää käsittelyn kokonaiskestoa.
17 §.Geenivararikkomus. Pykälässä säädettäisiin EU:n geenivara-asetuksen 4 ja 7 artiklan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. EU:n geenivara-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava säännökset 4 ja 7 artiklan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.
EU:n geenivara-asetus ei nimenomaisesti edellytä, että kansallisesti säädettävät seuraamukset olisivat rikosoikeudellisia. Koska asetus jo sisältää suoraan sovellettavat säännökset hallinnollisista seuraamuksista 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn huolellisuusvelvoitteen rikkomisen johdosta (4 artiklan 5 kohta ja 8 kohdan 2 alakohta), voidaan asetuksen 11 artiklan velvoitteen katsoa edellyttävän jäsenvaltioilta tehokkaampia ja varoittavampia seuraamuksia kuin asetuksen jo sisältämät hallinnolliset seuraamukset.
Ehdotetun pykälän mukaan käyttäjä, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö kohdissa 1 – 4 tarkoitetut EU:n geenivara-asetuksessa asetetut velvollisuudet, on tuomittava, jollei tekoa ole pidettävä vähäisenä tai jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, geenivararikkomuksesta sakkoon. Rikoksen tekotapa olisi laiminlyönti. Tavanomaisen lainsäädäntökäytännön mukaisessa toissijaisuuslausekkeessa viitattaisiin vain tekoon, mutta teolla tarkoitettaisiin toissijaisuuslausekkeessa myös laiminlyöntiä. Syyksiluettavuusvaatimuksena olisi tahallisuus tai törkeä huolimattomuus, sillä ei ole perusteltua ulottaa rikosoikeudellista vastuuta perustasoiseen huolimattomuuteen. Syyksiluettavuuden muotojen sisältö määräytyy yleisten niitä koskevien rikosoikeudellisten sääntöjen mukaan. Tekoa voitaisiin pitää vähäisenä esimerkiksi jos teon vahingollisuus, vaarallisuus ja moitittavuus huomioon ottavassa kokonaisarvioinnissa teko voidaan katsoa sen verran lieväksi, ettei se anna aihetta rankaisullisiin toimenpiteisiin.
Pykälän 1 kohdan mukaan käyttäjä, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö noudattaa EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa saatavuutta tai hyötyjenjakoa koskevissa säädöksissä tai määräyksissä käyttäjälle asetettuja velvoitteita, on tuomittava, jollei tekoa ole pidettävä vähäisenä tai jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, geenivararikkomuksesta sakkoon.
Pykälän 2 kohdassa viitattaisiin EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädettyyn käyttäjän velvollisuuteen hallinnoida tietoja. Mainitun artiklan kohdan mukaan artiklan 1 kohdan varmistamiseksi käyttäjien on haettava, säilytettävä ja siirrettävä seuraaville käyttäjille joko kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus sekä tarpeelliset tiedot keskinäisesti sovittujen ehtojen sisällöstä, tai seuraavat tiedot ja asiakirjat: i) geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen (tiedon) saannin päivämäärä ja paikka, ii) käytettyjen geenivarojen tai käytetyn geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen (tiedon) kuvaus, iii) lähde, josta geenivarat tai geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys (tieto) suoraan saatiin, sekä geenivarojen tai niihin liittyvän perinteisen tietämyksen (tieto) seuraavat käyttäjät, iv) saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niiden puuttuminen, mukaan lukien myöhempiä sovelluksia ja myöhempää kaupallistamista koskevat oikeudet ja velvollisuudet, v) tarvittavat saatavuutta koskevat luvat, vi) tarvittaessa keskinäisesti sovitut ehdot, mukaan lukien hyötyjen jakoa koskevat järjestelyt.
Pykälän 3 kohdassa viitattaisiin EU:n geenivara-asetuksen 4 artiklan 6 kohdassa säädettyyn käyttäjän velvollisuuteen säilyttää 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt tiedot kahdenkymmenen vuoden ajan käyttöajan päättymisestä.
Pykälän 4 kohdassa viitattaisiin EU:n geenivara-asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädettyyn käyttäjän velvollisuuteen, jonka mukaan geenivarojen tai niihin liittyvän perinteisen tietämyksen (tiedon) käytön perusteella kehitetyn tuotteen loppukehitysvaiheessa käyttäjän on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, että ne ovat täyttäneet 4 artiklan mukaiset velvoitteet, eli 4 artiklan 1 kohdan mukaisen huolellisuusvelvoitteen ja 4 artiklan 6 kohdan mukaisen tietojen säilyttämisvelvoitteen. Lisäksi EU:n geenivara-asetuksen 7 artiklan 2 kohta edellyttää, että käyttäjä samanaikaisesti ilmoituksen kanssa toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle a) asiaankuuluvat tiedot kansainvälisesti tunnustetusta vaatimuksenmukaisuustodistuksesta, tai b) 4 artiklan 3 kohdan i – v alakohdassa ja 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tiedot, mukaan lukien tarvittaessa tiedot siitä, että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. EU:n geenivara-asetuksen 7 artiklan 6 kohdan mukaan komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanolle. Tällaisissa täytäntöönpanosäädöksissä komissio määrittelee tuotteen loppukehitysvaiheen eri aloilla. EU:n geenivara-asetuksen 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset kuuluisivat geenivararikkomuksen tunnusmerkistön alaan vain siltä osin kuin kyse on 7 artiklan 2 kohtaa koskevista täytäntöönpanosäädöksistä.
Rikoslain 16 luvun 8 §:ssä säädetään väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle. Rikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka antaa viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen kirjallisen todistuksen. Jos tämän lain 17 §:ssä rangaistavaksi säädetty teko täyttää väärän todistuksen antamista viranomaiselle koskevan rikoksen tunnusmerkistön esimerkiksi sen vuoksi, että ilmoitetut tiedot ovat totuudenvastaisia, sovelletaan ensisijaisesti tätä rikoslain säännöstä.
18 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentin mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.
Pykälän 2 momentin mukaan tätä lakia ei sovellettaisi sellaisiin geenivaroihin ja niihin liittyvään alkuperäiskansojen perinteiseen tietoon, jotka on maahantuotu ennen lain voimaantuloa.