2.1.1  Perusopetus

Työrauha ja turvallisuus esi- ja perusopetuksessa 

Suomen perustuslain (731/1999) 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Jokaisen oikeus maksuttomaan perusopetukseen voidaan katsoa sisältävän myös oikeuden häiriöttömään opiskeluun. Tämä edellyttää puuttumista oppilaiden mahdolliseen häiritsevään käyttäytymiseen. 

Työrauhalle voidaan etsiä oikeudellista pohjaa koulun perustehtävästä. Perusopetuslain (628/1998) 2 §:n mukaan perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Perusopetuslain 35 §:n mukaan oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Velvollisuus käyttäytyä asiallisesti sisältää myös kiellon kiusata muita oppilaita tai koulun henkilöstöä. Asiallisen käyttäytymisen vaatimusta voidaan täsmentää koulun järjestyssäännöissä. 

Opetuksen tavoitteita tarkennetaan valtioneuvoston asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta (422/2012). Asetuksen 5 §:n mukaan esiopetuksen erityisenä tavoitteena on edistää yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa lapsen kehitys- ja oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja ja tervettä itsetuntoa leikin ja myönteisten oppimiskokemusten avulla. Opetuksella ja kasvatuksella edistetään elämän, ihmisarvon loukkaamattomuuden, ihmisoikeuksien, luonnon ja toisten ihmisten kunnioittamista sekä tuetaan oppilaiden kasvua tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi. Tavoitteena on myös oppilaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä kasvu hyviin tapoihin. Opetus ja kasvatus tukevat oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä vastuullisuuteen, yhteistyöhön ja toimintaan, joka edistää ihmisryhmien, kansojen, aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta. 

Perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaisesti opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Säännös edellyttää toisaalta, että opetukseen tarkoitetut tilat ja välineet ovat turvallisia, ja toisaalta se velvoittaa koulutuksen järjestäjän huolehtimaan esimerkiksi siitä, etteivät oppilaat joudu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteiksi koulussa tai muussa koulun toiminnassa (HE 86/1997 vp, s. 64). Opetuksen järjestäjän tulee laatia osaksi opetussuunnitelmaa suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteissa määräykset tämän suunnitelman laatimisesta. 

Perusopetuslain 3 §:n mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Yhteistyövelvoite turvallisuuden ja työrauhan takaamisessa konkretisoituu usean säännöksen kautta. Esimerkiksi koulun opettajan tai rehtorin tulee perusopetuslain 29 §:n mukaan ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Ilmoitusvelvollisuuden tavoitteena on tuoda esiin koulussa tapahtuvan kiusaamisen ja häirinnän lisäksi myös koulumatkalla esiin tulevat kiusaamis- ja häirintätapaukset, mikä edesauttaa kokonaistilanteen selvittämistä ja tehostaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Myös oppilaan aiheuttamista aineellisista vahingoista tulee perusopetuslain 35 §:n mukaan ilmoittaa oppilaan huoltajalle tai tämän muulle lailliselle edustajalle. 

Perusopetuslaki koskee soveltuvin osin myös esiopetusta. Esiopetukseen sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkia perusopetuslain ja sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä, jollei säännöksessä erikseen todeta, että sitä sovelletaan vain perusopetukseen (HE 86/1997 vp, s. 53). Varhaiskasvatuksessa järjestettyyn esiopetukseen sovelletaan perusopetuslakia vain esiopetusta järjestettäessä. Varhaiskasvatukseen sovelletaan varhaiskasvatuslakia (540/2018). Varhaiskasvatuslakiin ei sisälly säännöksiä esimerkiksi lapsen kurinpidosta tai ojentamisesta varhaiskasvatuksessa. 

Ojentamis- ja kurinpitotoimet 

Työrauhan turvaamiseksi ja turvallisen oppimisympäristön takaamiseksi tarvitaan keinoja puuttua oppilaan epäasialliseen käyttäytymiseen. Esi- ja perusopetuksessa ei ole lupa käyttää oppilaaseen muita ojentamis- ja kurinpitotoimia kuin mitä lakiin on kirjoitettu. Perusopetuslain mukaisia ojentamiskeinoja lievimmästä ankarimpaan ovat kasvatuskeskustelu, oppilaan määrääminen poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi sekä jälki-istunto. Kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi ovat kurinpitorangaistuksia, joista tulee antaa päätökset. Opetuksen epääminen jäljellä olevan päivän ajaksi on turvaamistoimenpide. Esiopetuksessa käytetään tarvittaessa perusopetuslain mukaista kasvatuskeskustelua ja kurinpidollisia keinoja esiopetukseen soveltuvalla tavalla. 

Perusopetuslain 35 a §:n mukaan oppilas, joka häiritsee opetusta tai rikkoo muuten koulun järjestystä, voidaan määrätä osallistumaan kasvatuskeskusteluun. Kasvatuskeskustelun tarkoituksena on yhdessä oppilaan kanssa yksilöidä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti ja kuulla oppilasta sekä selvittää käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot tilanteen korjaamiseksi. Menettelyn tarkoituksena on löytää positiivisia keinoja oppilaan käyttäytymisen parantamiseksi. Kasvatuskeskustelu on ensisijainen keino puuttua oppilaan häiritsevään ja epäasialliseen käyttäytymiseen. Kasvatuskeskustelu on puuttumiskeinoista lievin. Menettelyn tarkoituksena on löytää positiivisia keinoja oppilaan käyttäytymisen parantamiseksi. Kasvatuskeskustelusta määrää koulun opettaja tai rehtori. 

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan perusopetuslain 36 §:n 2 momentin nojalla määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta. Oppilaan määrääminen poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi on toiseksi lievin ojentamiskeino. Häiritsevän oppilaan poistamisella pyritään turvaamaan muiden oppilaiden oikeus opetukseen. Päätösvalta oppilaan määräämisessä poistumaan luokasta tai opetustilasta on oppilaan opettajalla. Koulun järjestämässä tilaisuudessa päätöksen tekee rehtori tai opettaja. Opettaja ja rehtori määrittelevät sen, mikä on sellaista häirintää, että muiden oppilaiden oikeus opetukseen ei toteudu. Oppilasta on lain 36 h §:n mukaan valvottava myös silloin, kun hänet on poistettu opetustilasta. Lain 36 a §:n mukaan toimenpide tulee kirjata ja oppilaan poistamisesta on ilmoitettava oppilaan huoltajalle. 

Mikäli oppilas ei noudata hänelle annettua poistumismääräystä, rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa oppilas luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta 36 b §:n nojalla. Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Tarpeellisia keinoja voivat olla esimerkiksi väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvän oppilaan rauhoittaminen kiinni pitämällä ja taluttaminen pois tilanteesta. Oppilaan poistamiseksi ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Rehtori ja opettaja voivat toimia yhdessä tai kumpikin erikseen. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. 

Perusopetuslain 36 §:n mukaan oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Perusopetuslain 36 a §:n mukaan ennen oppilaan määräämistä jälki-istuntoon on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, kuultava oppilasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys. Jälki-istunnosta on ilmoitettava oppilaan huoltajalle ja toimenpide tulee kirjata. Toimivalta jälki-istunnon määräämiseen on perusopetusasetuksen 18 §:n mukaan oppilaan opettajalla. Jälki-istunnossa voidaan teettää kirjallisia tai suullisia tehtäviä, joiden tulee olla kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia, oikeassa suhteessa oppilaan tekoon tai laiminlyöntiin sekä ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle sopivia. Oppilas voidaan myös velvoittaa istumaan hiljaa jälki-istunnon ajan. 

Varsinaisia kurinpitorangaistuksia ovat lain mukaan kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen. Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan perusopetuslain 36 §:n nojalla joko määrätä jälki-istuntoon tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Ennen oppilaan määräämistä jälki-istuntoon, kirjallisen varoituksen antamista oppilaalle ja oppilaan määräaikaista erottamista on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, kuultava oppilasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys. Ennen kurinpitorangaistuksen antamista on oppilaan huoltajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kirjallisesta varoituksesta on tehtävä kirjallinen valituskelpoinen hallintopäätös. Päätöksen tekijästä ei ole perusopetuslaissa tai perusopetusasetuksessa nimenomaisesti säädetty, joten toimivalta kirjallisen varoituksen antamiseen määritellään koulun johtosäännössä tai vastaavassa. Opetuksen järjestäjä päättää, kenellä on toimivalta varoituksen antamiseen. Kirjallisen varoituksen antamisesta voi perusopetuslain 36 a §:n mukaan opetuksen järjestäjän niin päättäessä päättää myös koulun rehtori. Oppilaalle on lain 36 h §:n mukaan lisäksi järjestettävä tarvittava oppilashuolto. 

Perusopetuslain 36 §:n mukaan, jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Määräaikainen erottaminen on vakavin kurinpidollinen seuraamus. Perusopetuslain 36 a §:n mukaan ennen oppilaan määräaikaista erottamista on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, kuultava oppilasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys. Ennen kurinpitorangaistuksen antamista on oppilaan huoltajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. 

Määräaikaisesta erottamisesta on tehtävä kirjallinen valituskelpoinen hallintopäätös. Määräaikaisesta erottamisesta päättää opetuksen järjestäjän asianomainen monijäseninen toimielin. Lastensuojelulain (417/2007) 24 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee olla edustettuna käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa opetustoimesta vastaavassa toimielimessä, jollei sosiaalihuollosta vastaava toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta. Oppilaalle on perusopetuslain 36 h §:n mukaan järjestettävä tarvittava oppilashuolto. Erotetulle oppilaalle laaditaan opetussuunnitelmaan perustuva henkilökohtainen suunnitelma, jonka mukaan opetus toteutetaan ja oppimista seurataan. Käytännössä erotetun oppilaan opetus järjestetään erottamisen aikana muualla kuin hänen omassa koulussaan. 

Mikäli oppilas on käyttäytynyt niin väkivaltaisesti tai uhkaavasti, että toisen oppilaan tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus on kärsinyt tai vakavasti vaarantunut ja on olemassa ilmeinen vaara, että väkivaltainen tai uhkaava käyttäytyminen toistuu, voidaan määräaikainen erottaminen perusopetuslain 36 a §:n mukaan panna täytäntöön sen estämättä, ettei päätös ole lainvoimainen. Oppilas voidaan käskeä poistumaan koulusta tai koulun alueelta heti. 

Turvaamistoimet 

Perusopetuslakiin on kirjattu turvaamistoimia, joilla pyritään turvaamaan turvallisen koulupäivän ja koulurauhan toteutumista. Kiusaaminen on lähes aina oppimista häiritsevää toimintaa. Turvaamistoimet mahdollistavat tällaisen häirintätilanteen katkaisemisen. 

Perusopetuslain 36 §:n mukaan oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi. Epäämisen syynä voi siis olla ensinnäkin se, että oppilas aiheuttaa vaaran turvallisuuden heikkenemisestä. Toisaalta tilanne voi olla sellainen, että oppilas käyttäytymisellään häiritsee opetusta ja opetus vaikeutuu kohtuuttomasti. Opetuksen epääminen on tarkoitettu poikkeuksellisia tilanteita varten. Kyseessä on ensisijaisesti turvaamistoimenpide eikä ole tarkoitus, että sitä käytettäisiin tavanomaisena ojentamiskeinona. Epäämisestä päättää koulun rehtori perusopetusasetuksen 18 §:n nojalla. 

Perusopetuslain 36 e §:n mukaisesti opettajilla ja rehtorilla on myös toimivalta tarkastaa oppilaan tavarat sekä ottaa lain 36 d §:n nojalla oppilaalta haltuun esineitä tai aineita. Nämä eivät aseta opettajille ja rehtoreille toimintavelvollisuutta, vaan mahdollisuuden toimia, mikäli se arvioidaan välttämättömän tärkeäksi sekä riittävän turvalliseksi (HE 66/2013 vp, s. 48). Perusopetuslain 36 f §:ssä säädetään haltuunoton ja tarkastamisen suorittamisen yleisistä periaatteista. Oppilaan tarkastaminen ja esineiden ja aineiden haltuun ottaminen tulee kirjata. Toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajille mahdollisimman pian. Jos toimiin on käytetty voimakeinoja, tulee opetuksen järjestäjälle antaa kirjallinen selvitys asiasta. Haltuun otettujen esineiden ja aineiden luovuttamisesta ja hävittämisestä säädetään perusopetuslain 36 g §:ssä. 

Perusopetuslain (628/1998) 29 §:n 1—6 momenttien mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kouluun ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä. Opetuksen järjestäjän tulee opetussuunnitelman yhteydessä laatia ja ohjeistaa suunnitelma kurinpitokeinojen ja kasvatuskeskustelun käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset suunnitelman laatimisesta. Opetuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut koulussa tai muussa opetuksen järjestämispaikassa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Edellä 4 momentissa tarkoitetuissa järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa kouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä sekä tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetuista esineistä tai aineista sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa koulun omaisuuden käsittelystä, koulun tilojen siisteydestä huolehtimisesta sekä oleskelusta ja liikkumisesta koulurakennuksissa ja koulun alueella. Pykälässä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet ovat voimassa ajan, jolloin oppilas osallistuu opetussuunnitelman tai opetuksen järjestäjän hyväksymän muun tämän lain tai sen nojalla annettujen säädösten nojalla laaditun suunnitelman mukaiseen opetukseen tai toimintaan. 

2.1.2  Lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus

Turvallinen opiskeluympäristö 

Lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään turvallisesta opiskeluympäristöstä lähes vastaavasti, kuin mitä perusopetuksen osalta säädetään. Turvallinen opiskeluympäristö taataan lukiolain 40 §:ssä ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:ssä. Säännösten mukaan oppilaitokseen ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä. Koulutuksen järjestäjän tulee laatia suunnitelma kurinpitokeinojen käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Opetushallitus antaa määräykset suunnitelman laatimisesta. 

Lukioiden on laadittava järjestyssäännöt kuten peruskoulujenkin. Sen sijaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:n 4 momentin mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä joko järjestyssäännöt tai antaa muut oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä opiskeluympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Mainitun pykälän 5 momentin mukaan järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa opiskeluympäristön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä sekä tarkempia määräyksiä pykälän 2 momentissa tarkoitetuista esineistä tai aineista sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa oppilaitoksen omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta oppilaitoksen tiloissa ja sen alueella. Lukion opetussuunnitelmien ja ammatillisen koulutuksen tutkintojen perusteisiin työrauha, hyvinvointi, kiusaamisen ennaltaehkäisy ja puuttuminen ovat sisäänrakennettu useisiin kohtiin. Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden lähtökohtana on lapsen ja nuoren edun ensisijaisuus, elämän ja ihmisoikeuksien kunnioitus sekä ihmisarvon loukkaamattomuus. 

Perusopetuslain 29 §:n 7 momentin mukaan koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Ammatillisesta koulutuksesta annetusta laista ja lukiolaista puuttuu mainittu perusopetuslain säännös. Lakialoitteessa LA 27/2020 vp esitetään vastaavan säännöksen lisäämistä sekä lukiolakiin että ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin. Opiskelijoiden väliseen kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan liittyvät tilanteet ovat moninaisia, hankalasti ratkaistavia ja usein piiloon jääviä asioita, minkä vuoksi turvallisen opiskeluympäristön järjestäminen edellyttää hyvää yhteistyötä koulun, opiskelijan, huoltajien, opiskeluhuollon ja mahdollisten muiden toimijoiden kanssa. 

Kurinpitotoimet 

Lukiolain 41 §:n 1 momentin ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §:n 1 momentin mukaan opiskelijalle voidaan antaa kirjallinen varoitus, jos hän menettelee pykälässä säädetyllä tavalla epäasiallisesti. Mainitun lukiolain säännöksen ja mainitun ammatillisesta koulutuksesta annetun lain pykälän 2 momentin mukaan, jos teko on vakava tai jos opiskelija jatkaa säännöksessä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä kirjallisen varoituksen saatuaan, opiskelija voidaan erottaa oppilaitoksesta määräajaksi, enintään yhdeksi vuodeksi. Elokuun 2021 alusta voimaan tulleiden lukiolain (1217/2020) 41 §:n 1 momentin ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (1218/2020) 85 §:n 2 momentin mukaan oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun oppivelvollisen määräaikainen erottaminen on mahdollista enintään kolmeksi kuukaudeksi. Perusopetuksesta poiketen jälki-istunnon ja kasvatuskeskustelun määrääminen eivät ole toisen asteen koulutuksessa käytettävissä. Perusopetuksesta poikkeavaa on myös se, että toisen asteen koulutuksessa opiskelijalta voidaan lukiolain 41 §:n 3 momentin ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §:n 4 momentin mukaan evätä opetus jäljellä olevan työpäivän lisäksi yhteensä kolmen päivän ajaksi. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 93 §:n 1 momentin ja lukiolain 42 §:n 4 momentin mukaan korkeintaan kolmen kuukauden määräaikaisesta erottamisesta ja asuntolasta erottamisesta voi koulutuksen järjestäjän niin päättäessä päättää rehtori. Sitä pidemmästä erottamisesta päättää aina koulutuksen järjestäjän asettama monijäseninen toimielin. Lastensuojelulain 24 §:n 2 momenttia on 1.8.2021 voimaan tulevalla lailla (1242/2020) muutettu siten, että siinä otetaan huomioon oppivelvollisuuden laajentuminen perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. Säännöksen mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee olla edustettuna käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen koulusta tai oppilaitoksesta erottamista koskevaa asiaa opetustoimesta vastaavassa toimielimessä tai oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitetun koulutuksen järjestäjän toimielimessä, jollei sosiaalihuollosta vastaava toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta. Tämä tarkoittaa käytännössä, ettei sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä olisi lastensuojelulain 24 §:n 2 momentin säännöksen perusteella mahdollisuutta olla edustettuna käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen oppilaitoksesta erottamista koskevaa asiaa, jos päätösvalta on delegoitu rehtorille eikä erottamista koskevaa asiaa käsitellä koulutuksen järjestäjän toimielimessä. 

Lukiolain 41 §:n 5 momentin mukaan, jos lukio-opiskelija on tutkimuksen alaisena rikoksesta, häneltä voidaan pidättää oikeus opiskeluun tutkimuksen ajaksi, jos se lukio-opiskelijan tekemäksi epäiltyyn rikokseen tai siihen liittyviin seikkoihin nähden on perusteltua. Ammatillisen koulutuksen osalta ei säädetä, että opiskelijalta voitaisiin rikostutkinnan ajaksi pidättää oikeus opiskeluun. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 86 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän asuntolassa asuvalle opiskelijalle voidaan antaa kirjallinen varoitus, jos hän käyttäytyy väkivaltaisesti tai uhkaavasti asuntolan tiloissa taikka rikkoo asuntolan järjestystä. Jos teko tai laiminlyönti on vakava tai jos opiskelija jatkaa käyttäytymistä kirjallisen varoituksen saatuaan, hänet voidaan erottaa asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi. Opiskelijaa ei voida erottaa oppilaitoksesta asuntolassa tapahtuneen rikkomuksen vuoksi. Koulutuksen järjestäjän asuntolassa asuvan opiskelijan oikeus asuntolapaikkaan voi kuitenkin keskeytyä koulutuksen järjestäjän päätöksen mukaan vastaavaksi ajaksi kuin opiskelija on erotettuna oppilaitoksesta, kuten lain 104 §:ssä säädetään. Lukiolain 41 §:n 1 momentissa on säädetty opiskelijan erottamisesta asuntolasta määräaikaisesti tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 81 §:n mukaan, kun opintoihin tai ammatissa toimimiseen sisältyy alaikäisten turvallisuutta, potilas- tai asiakasturvallisuutta taikka liikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia, koulutuksen järjestäjä voi peruuttaa opiskeluoikeuden esimerkiksi silloin, kun opiskelija on vaarantamalla toistuvasti tai vakavasti opinnoissaan toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden osoittautunut ilmeisen soveltumattomaksi toimimaan opintoihin liittyvissä käytännön tehtävissä oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä. Tutkinnoista, joihin sovelletaan opiskeluoikeuden peruuttamisesta, säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

2.1.3  Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus

Osana oppivelvollisuuden laajentamista uudistettiin nivelvaiheen koulutuksia. Uusi tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA-koulutus) yhdistää aiemmat nivelvaiheen koulutukset eli perusopetuksen lisäopetuksen, lukioon valmentavan koulutuksen ja ammatilliseen koulutuksen valmentavan koulutuksen. Laki tutkintoon valmentavasta koulutuksesta (1215/2020) tulee voimaan 1.8.2022. 

Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus antaa opiskelijalle valmiuksia hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen tutkintokoulutukseen, ohjaa jatko-opinto- ja työelämäsuunnitelman laadintaan sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärä ja sen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto taikka ammatillinen tutkinto. Lisäksi sovelletaan, mitä asianomaisen koulutuksen järjestäjän osalta kurinpidosta ja siihen liittyvistä menettelyistä säädetään perusopetuslain 36 ja 36 a—36 g §:ssä lukuun ottamatta jälki-istuntoa koskevaa sääntelyä, lukiolain 40—48 §:ssä ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80, 85—93 ja 115 §:ssä sekä mitä kurinpitotoimien muutoksenhausta säädetään mainituissa laeissa. Jos kunta järjestää koulutusta ilman järjestämislupaa, sovelletaan kurinpitoon perusopetuslakia. 

2.1.4  Lapsen edun ensisijaisuus

YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista (SopS 59 ja 60/1991) 3.1 artikla velvoittaa lapsen edun asettamisen ensisijalle kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa. Suomessa sopimus on ollut voimassa laintasoisena vuodesta 1991. Lapsen edun tarkoitus on varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Lapsen etu on asetettava ensisijalle kaikissa lapsia koskevissa sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa. 

Kuten muut ihmisoikeussopimukset, myös lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota. Valtion on sekä edistettävä aktiivisesti lasten oikeuksien toteutumista että suojeltava lapsia oikeuksien loukkaamiselta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lapsen oikeudet turvaavaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi Lapsiasiavaltuutettu on todennut eduskunnalle antamassaan kertomuksessa, että yleinen, koko opetustoimintaa koskeva laintasoinen säännös, joka velvoittaa viranomaisen ottamaan huomioon ensisijaisesti lapsen edun, vahvistaisi keskeisen periaatteen asemaa lasta koskevassa ja lapsiin vaikuttavassa päätöksenteossa (K 5/2018 vp, s. 178.). YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut lapsen edun olevan kolmiosainen käsite, eli se on samaan aikaan aineellisen oikeuden säännös, perustavanlaatuinen tulkintaperiaate sekä menettelysääntö (CRC/C/GC/14, kohta 6.). 

Lapsen etu puuttuu läpileikkaavana velvoitteena perusopetuslaista (CRC/C/FIN/CO/4 17.6.2011). Lisäksi sääntely puuttuu myös muista alle 18-vuotiaisiin sovellettavista koulutuslaeista, kuten esimerkiksi lukiolaista ja ammatillisesta koulutuksesta annetusta laista. Komitea on kehottanut Suomea varmistamaan, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon lainsäädännössä, hallinnossa sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa päätöksissä ja toimissa. Komitea on kehottanut sisällyttämään lapsen edun lapsia koskevaan lainsäädäntöön laajana käsitteenä, joka perustuu lapsen oikeuksien sopimuksen koko sisältöön. 

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta edellyttää lapsen edun ensisijaisuutta kaikissa julkisen hallinnon tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia. 

2.1.5  Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain edellyttämät muutokset

Hallintolainkäyttölaki on kumottu 1.1.2020 voimaantulleella lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioista (808/2019). Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa on hallinnon yleislaki, jota sovelletaan sellaisenaan. Yleisen tulkinnan mukaisesti valittamisesta hallinto-oikeuteen tai valitusluvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tule säätää koulutuksen erityislaeissa, ellei säännöksillä ole tarkoitus poiketa yleislain mukaisesta sääntelystä. Edellä mainittujen lakien informatiivisia viittauksia hallintolakiin ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin on tarpeen selkeyttää. Vastaavat muutokset on vahvistettu myös ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin (HE 174/2020 vp, laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta, 1048/2020). Tämä edellyttää myös perusopetuslain ja lukiokoulutuksesta annetun lain muutoksenhakua koskevien säädösten tarkistamista. 

Perusopetuslain 42 §:ssä ja lukiolain 49 §:ssä säädetään asioista, joista saa hakea oikaisua aluehallintovirastolta. Perusopetuslain 42 a §:ssä säädetään muutoksenhausta hallinto-oikeuteen. Säännöksessä luetellaan ne perusopetuslaissa määritellyt päätökset, joista voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta. Päätökset, jotka koskevat oppilaalle annettavaa kirjallista varoitusta, oppilaan määräaikaista erottamista tai perusopetuslain 31, 32 tai 33 §:ssä taikka 34 §:n 1 momentissa säädettyä etua ja oikeutta, saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Pykälän toisessa momentissa säädetään muutoksenhausta hallinto-oikeuteen 42 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen. Lukiolain 50 §:ssä säädetään, että päätökseen, joka koskee opiskelijalle annettavaa varoitusta, opiskelijan määräaikaista erottamista, opiskelijan erottamista asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi, koulutuksesta pidättämistä rikostutkimuksen ajaksi tai 34 tai 35 §:ssä säädettyä etua tai oikeutta, saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei lukiolaissa toisin säädetä. Vastaavasti lukiolain 49 §:n tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan tällaisia luetteloita ei kuitenkaan pitäisi sisällyttää lakiin, sillä tällaiset sallivaksi muotoillut luettelot voivat toimia eräänlaisena välillisenä muutoksenhakukieltona. 

Perusopetuslain 42 d §:ssä ja lukiolain 54 §:ssä säädetään valituskiellosta. Säännöksissä määritellään ne asiat, joihin ei saa hakea muutosta valittamalla. Perusopetuslain 42 d §:ssä viitataan perusopetuslain 36 §:n nojalla tehtyihin päätöksiin, johon ei voi hakea muutosta valittamalla, lukuun ottamatta kirjallista varoitusta tai oppilaan määräaikaista erottamista. Myöskään aluehallintoviraston päätökseen, jolla arviointia koskeva oikaisu on ratkaistu, ei saa hakea muutosta valittamalla. Hallinto-oikeuden päätökseen 42 §:ssä tarkoitetussa asiassa ei saa hakea muutosta valittamalla. 

Perusopetuslain 42 e §:ssä ja lukiolain 52 §:ssä säädetään valitusluvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Säännösten mukaisesti ellei muualla laissa toisin säädetä, hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

2.1.6  Kaksoisrangaistavuus

Suomen perustuslain (731/1999) 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (SopS 18-19/1990), jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimuksen, 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. 

Ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetään valtionsisäisestä kahteen kertaan syyttämistä tai rankaisemista koskevasta kiellosta, eli ne bis in idem -kiellosta. Artiklan 1 kappaleen mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. 

Saman artiklan 2 kappaleen mukaan ensimmäisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta asiaa uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista taikka jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen. 

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EUVL N:o C303) 50 artiklan mukaan ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti. Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin ihmisoikeussopimuksessa. Tämä määräys ei estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa. 

Sopimuksen Euroopan unionista (SEU) 6 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaan perusoikeuskirjassa esitettyjä oikeuksia, vapauksia ja periaatteita on tulkittava perusoikeuskirjan tulkintaa ja soveltamista koskevien perusoikeuskirjan VII osaston yleisten määräysten mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tarkoitetut selitykset, joissa esitetään näiden määräysten lähteet. 

Perusopetuslain 36 c §:ssä on säädetty kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun. Pykälän 1 momentin mukaan sinä aikana, jolloin oppilasta vastaan on vireillä syyte yleisessä tuomioistuimessa, ei häntä vastaan samasta syystä saa aloittaa tai jatkaa kurinpitomenettelyä. Edelleen 2 momentin mukaan, jos tuomioistuin on vapauttanut oppilaan syytteestä, ei kurinpitomenettelyä saa aloittaa tai jatkaa samasta syystä muutoin kuin sellaisen menettelyn perusteella, jota ei ole katsottava rikokseksi, mutta josta voidaan rangaista kurinpidollisesti. Jos tuomioistuin on tuominnut oppilaan rangaistukseen, ei hänelle pykälän 3 momentin nojalla saa samasta syystä määrätä kurinpitorangaistusta. Oppilas saadaan kuitenkin erottaa määräajaksi, jos se oppilaan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen perusteella on perusteltua. 

Pykälää koskevissa hallituksen esityksen (HE 205/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että vastaavat säännökset ovat nykyään asetuksessa eikä perusteluissa ole perustelu sääntelytarvetta. 

Lukiolain 44 §:ssä ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 88 §:ssä on perusopetuslakia vastaavat säännökset. 

Edellä mainitut säännökset ovat aiheuttaneet tulkinnanvaraisuutta siitä, mitä kurinpitoseuraamuksia säännöksissä tarkoitetaan ja millä edellytyksin kurinpitoseuraamusten antaminen on mahdollista ilman, että niiden soveltaminen tarkoittaa niin sanottua päällekkäistä rikosoikeudellista seuraamusta. 

2.1.7  Häirintä-, kiusaamis- ja väkivaltatilanteet esi- ja perusopetuksessa ja toisella asteella

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toteuttaa joka toinen vuosi kouluterveyskyselyn, joka tuottaa seurantatietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä, koulunkäynnistä ja avun saannista. Kyselyyn osallistuvat perusopetuksen 4. ja 5. vuosiluokan oppilaat sekä heidän huoltajansa, perusopetuksen 8. ja 9. vuosiluokan oppilaat, lukioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijat ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Keväällä 2019 toteutetussa kyselyssä painotettiin lasten ja nuorten häirintään ja väkivallan kokemuksiin liittyviä kokemuksia. Kyselyyn vastasi yli 250 000 lasta ja nuorta. 

Tulosten mukaan lapset ja nuoret kokivat pääosin olevansa tyytyväisiä elämäänsä. Yli puolet perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä nuorista ja noin kolme neljästä perusopetuksen 4.- ja 5.-luokkalaisista ja toisen asteen opiskelijoista kertoi pitävänsä koulunkäynnistä. Perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista 12 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa (varastaminen tai varastamisen yritys käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä, uhkaaminen vahingoittaa fyysisesti tai fyysinen kimppuun käyminen) vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Fyysisen uhan kokemukset olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla (17 %) ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla (16 %). Sekä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa suorittavat että lukioissa opiskelevat pojat kokivat hieman tyttöjä yleisemmin fyysistä uhkaa. 

Noin joka kahdeskymmenes (1—8 %) lapsi ja nuori oli kokenut kiusaamista koulussa viikoittain. Toisella asteella opiskelevat kertoivat perusopetuksen oppilaita harvemmin tulleensa kiusatuiksi. Perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä kaksi, perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä kolme, lukiolaisista yksi ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista kolme prosenttia kertoi itse osallistuneensa kiusaamiseen vähintään kerran viikossa. Koulukiusatuksi tulemisessa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta vuoteen 2017 verrattuna, mutta kymmenessä vuodessa kiusaaminen on vähentynyt etenkin perusopetuksen 8. ja 9. luokilla. 

Taulukko 1. Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa olleiden lasten ja nuorten osuus sukupuolen ja kouluasteen mukaan vuosina 2006—2019 (Lähde: THL: Kouluterveyskysely) 

Perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista neljä prosenttia ilmoitti kokeneensa seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana ja kaksi prosenttia koskettelua tai painostamista koskettamaan. Sukupuolten välillä ei ollut eroa kokemuksien yleisyydessä. Perusopetuksen 8.—9.-luokkalaisista seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua ilmoitti kokeneensa vähintään kerran vuoden aikana noin joka neljäs. Vastaavasti lukiolaisista ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista ja seksuaaliväkivaltaa koki noin 7 prosenttia nuorista. Tytöt kokivat seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua selvästi poikia yleisemmin. Yleisimmin seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua oli tapahtunut puhelimessa tai internetissä tai julkisessa tilassa, koulussa näitä oli koettu vähemmän. 

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi vuosina 2016—2017 työrauhaa ja turvallista oppimisympäristöä perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Arvioinnissa olivat mukana kaikki opetuksen järjestäjät, otoskoulut ja -lukiot ja niiden opettajat, 3.- ja 8.-luokkalaiset oppilaat sekä lukion toisen vuosikurssin opiskelijat. Arviointitulosten mukaan suurin osa opettajista ja oppilaista viihtyi koulussa hyvin ja oppimisen turvaava työrauha keskimäärin saavutettiin. Yli 90 prosenttia oppilaista koki olonsa turvalliseksi oppitunneilla, välitunneilla ja koulumatkoilla. Myös opettajista lähes kaikki arvioivat oman ja oppilaidensa olon turvalliseksi oppitunneilla. Toisaalta 40 prosenttia kahdeksasluokkalaisista vastasi, etteivät he viihdy oppitunneilla. Työrauhaa edistivät erityisesti kouluviihtyvyys ja -turvallisuus, opetuksen eriyttäminen sekä huoltajien kiinnostus oppilaiden koulunkäyntiä kohtaan. 

Koulujen vakavista häiriötilanteista yleisimpiä olivat kiusaaminen, luvaton poistuminen koulun alueelta ja opettajan hermostuminen. Suurin osa opetuksen järjestäjistä, rehtoreista ja oppilashuoltoryhmän jäsenistä vastasi, että kouluissa tapahtuvat häiriö- ja ongelmatilanteet olivat pysyneet ennallaan viimeisen kahden vuoden aikana. Kuitenkin lähes kolmannes opetuksen järjestäjistä ja neljännes koulujen henkilökunnasta koki, että häiriötilanteet olivat lisääntyneet. 8.-luokkalaisilla esiintyi häiriö- ja ongelmatilanteita moninkertaisesti enemmän kuin 3.-luokkalaisilla tai lukiolaisilla. Sekä oppilaiden että opettajien mukaan alakoulujen vakavin häiriötilanne oli oppilaiden välinen kiusaaminen. Yläkouluilla yleisimpiä vakavia häiriötilanteita olivat luvaton poistuminen koulun alueelta ja se, että oppilas kiusaa toista oppilasta tai opettajaa esimerkiksi huutelemalla tai nimittelemällä. Kolmasluokkalaisista pojista 5,9 prosenttia ja tytöistä 3,5 prosenttia ja kahdeksasluokkalaista pojista 3,8 prosenttia ja tytöistä 2,7 prosenttia sekä lukiolaisista pojista 1,2 prosenttia ja tytöistä 0,6 prosenttia ilmoitti, että heitä kiusattiin koulussa joka päivä tai useamman kerran viikossa. Yleisesti poikia kiusattiin enemmän kuin tyttöjä. Kahdeksannen luokan oppilaista 15 prosenttia vastasi, että opettajat huutavat ja hermostuvat oppilaille noin viikoittain tai joka päivä. Kysyttäessä seksuaalisesta häirinnästä noin 90 prosenttia kahdeksasluokkalaisista vastasi, ettei opettaja ole häirinnyt heitä koskaan. 

Yleisimmät keinot puuttua häiritsevään käyttäytymiseen olivat luokkahuoneesta poistaminen, kasvatuskeskustelu, jälki-istunto, puhuttelu tai huoltajalle ilmoittaminen. Jälki-istuntoa lukuun ottamatta näitä keinoja pidettiin melko toimivina. Kahdeksannen luokan opettajista 65 prosenttia uskoi kasvatuskeskustelun tehoon ja 80 prosenttia vanhempien kanssa keskustelemisen tehoon. Myös noin 75 prosenttia niistä kolmas- ja kahdeksasluokkalaisista, jotka olivat joskus olleet kasvatuskeskustelussa, piti sitä toimivana puuttumiskeinona. Toimivana pidettiin myös sitä, että oppilas korvaa rikkomansa omaisuuden. Vakavampia kurinpitokeinoja käytettiin kouluissa melko harvoin. Arvioinnissa mukana olleista peruskouluista 11 prosenttia oli käyttänyt opetuksen epäämistä oppilaalta jäljellä olevan koulupäivän ajaksi vähintään kerran tai pari kuukaudessa. Vähiten kouluissa oli käytetty määräaikaista erottamista sekä oppilaan tavaroiden tai vaatetuksen tarkistamista sen perusteella, että on ilmeinen epäily vaarallisesta esineestä. 

Taulukko 2. Vakavampien kurinpito- ja puuttumiskeinojen käyttämisen useus peruskouluissa ja lukioissa (n = 350—353 peruskoulua, 130—135 lukiota) 

THL kerää yhteistyössä Opetushallituksen kanssa TEAviisari-tiedonkeruussa kahden vuoden välein peruskouluilta ja toisen asteen oppilaitoksilta terveydenedistämisaktiivisuuteen liittyvää tietoa. Vuoden 2019 tiedonkeruussa valtaosassa (97 %) kouluista oli käytössä joko opetussuunnitelmaan tai muuhun asiakirjaan kirjattu käytäntö tai menettelytapa kiusaamisen puuttumisesta. Kaikki havaitut kiusaamistapaukset kirjattiin ja tilastoitiin 80 prosentissa kouluista. Oppilaat olivat osallistuneet kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyyn ja sovitteluun 75 prosentissa kouluista. Yhteinen kirjattu käytäntö seksuaalisen häirinnän tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta oli 82 prosentissa kouluista. Kouluista noin joka viides (22 %) ilmoitti, että käytäntö oli kirjattu opetussuunnitelmaan. 

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (Krimo) toteutti vuonna 2016 oppilaitosten turvallisuustutkimuksen, jossa kartoitettiin turvallisuustilannetta ala- ja yläkouluissa sekä lukioissa ja luotiin tilannekuvaa turvallisuuden ja rikollisuuden kehityksestä kouluissa. Tutkimukseen vastasi 833 rehtoria. Tulosten mukaan yleisimpiä oppilaitosten turvallisuushuolia olivat erilaiset vahingonteot (41 % kaikista oppilaitoksista), henkilökuntaan kohdistuvat sanalliset loukkaukset (33 %) tai väkivallan uhka (22 %) sekä oppilaisiin kohdistuva väkivalta (24 %). Oppilaisiin oli kohdistunut vamman aiheuttanutta väkivaltaa 43 prosentissa kaikista oppilaitoksista. Yhtenäis- ja yläkouluissa osuus nousi yli 60 prosenttiin. Myös välitöntä ensihoitoa vaatinutta väkivaltaa oli tapahtunut noin joka kymmenennessä yhtenäis- ja yläkoulussa, joissa on luokkatasojen 7—9 oppilaita. Ase oli tuotu kouluun joka neljännessä kaikista oppilaitoksista (26 %), ja miltei aina kyseessä oli teräase. Koulutyyppien vertailussa useimmiten rikosten kohteina olivat yläkoulut. Oppilaisiin kohdistuneiden tarkastustoimenpiteiden osalta esineen tai aineen haltuunotto oli yleisin toimenpide. Se oli toteutettu joka neljännessä kaikista oppilaitoksista (26 %), ollen yleisin oppilaitoksissa, joissa oli 7—9 luokkatason oppilaita. Rikollisuus aiheuttaa paitsi aineettomia kärsimyksiä myös aineellisia kustannuksia. Yksittäisille kouluille rikoksista lukuvuoden 2015—16 aikana rikoksista aiheutuneet kustannukset vaihtelivat 10 ja 38 000 euron välillä. Koulun opettajiin tai henkilökuntaan kohdistuneista rikoksista aiheutui poissaolopäiviä yhteensä kaikkien koulujen osalta 1 049 päivää. 

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

Esi- ja perusopetuksen kustannusten arvioinnissa on käytetty rehtorin ja opettajan palkkakustannusten keskiarvoa noin 35 euroa/tunti. Palkka on laskettu käyttäen Tilastokeskuksen kokonaisansion keskiarvoa ja lisäksi on huomioitu lomarahat ja työnantajakulut. Epäämisen aikana tehtävän suunnitelman laatimiseen arvioidaan kuluvan keskimäärin 2 työtuntia. Koska valmistelussa ei ole käytettävissä yksiselitteistä tilastotietoa siitä, kuinka monelta esi- ja perusopetuksen oppilaalta opetus on evätty, ministeriö arvioi, että tapauksia voisi olla arviolta 5 000 vuosittain. Kustannusvaikutus edellisten pohjalta olisi näin ollen arviolta 350 000 euroa vuodessa. Ehdotetut muutokset eivät aiheuta uusia lisämäärärahatarpeita valtiontalouden kokonaisuuteen. Esi- ja perusopetuksen osalta uudistuksen rahoittamiseksi tehdään tarvittavat siirrot opetus- ja kulttuuriministeriön momentilta 29.10.20. kuntien peruspalveluiden valtionosuusmomentille 28.90.30. Talousarvioon tarvittavat korjaukset tehdään täydentävän talousarvion yhteydessä siten, että vuodelle 2022 siirretään 5/12 määrärahasta eli noin 146 000 euroa, koska uudistus tulee voimaan elokuussa. Vuodesta 2023 alkaen määräraha siirretään osana julkisen talouden suunnitelmaa. Toisen asteen osalta ministeriö arvioi olemassa olevan tilastotiedon perusteella epäämisiä olevan noin 200 vuosittain, jolloin taloudelliset vaikutukset jäisivät vajaaseen 15 000 euroon, kun ne laskettaisiin esi- ja perusopetuksen vastaavien palkkakustannusten ja suunnitelman laatimiseen käytetyn ajan perusteella. Toisen asteen osalta lisämäärärahaa taikka sisäisiä siirtoja ei esitetä, koska muutoksen vaikutuksen järjestäjää kohti katsotaan olevan vähäinen. 

Muuten ehdotetuilla muutoksilla ei ole taloudellisia vaikutuksia. 

4.2.2  Lapsivaikutukset

Ehdotus lapsen edun ensisijaisuuden vaatimuksen sisällyttämisestä osaksi kansallista koulutuksia koskevaa sääntelyä tuo oikeudellisesti näkyväksi oikeusperiaatteen, joka velvoittaa Suomea kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa. Lapsen etua on harkittava sekä yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti. Lainsäädäntö yksin ei luo lapsen edun mukaista toimintaa kouluihin ja oppilaitoksiin. Keskeistä on, että lapsen etu tunnistetaan ja lapsen etua harkitaan aktiivisesti. Jotta lapsen etu tosiasiallisesti toteutuu, tulee lapsen edun ensisijaisuuden läpileikata toimintatapana koko koulu- ja oppilaitosyhteisön. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta. Koulujen ja oppilaitosten toiminnassa keskeisimmiksi työkaluiksi lapsen edun ensisijaisuuden toteutumisen osalta nouseekin osallisuuden edistäminen. Lapsen oikeus esittää omat näkemyksensä ja saada ne huomioon otetuiksi on keskeinen osa lapsen edun toteutumista. Ehdotus toteuttaa osaltaan YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista (SopS 59 ja 60/1991) 12.1 artiklan velvoitetta ottaa huomioon lapsen näkemykset huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 

Ehdotukset oppilaitoksen opettajan tai rehtorin velvollisuudesta ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta sekä opetuksesta epäämisen tarkentamisesta ja oppilaan velvollisuuksien täsmentämisestä siten, että oppilaan käytös ei saa vaarantaa muiden oppilaiden, oppilaitosyhteisön tai opiskeluympäristön turvallisuutta tai terveyttä, parantavat osaltaan koulujen ja oppilaitosten työrauhaa ja turvallisuutta. Lisäksi ehdotukset osaltaan pyrkivät vähentämään oppilaiden ja opiskelijoiden häirinnän, kiusaamisen ja väkivallan kokemuksia. Lainsäädäntö täsmentää oikeudellisia keinoja, joilla voidaan puuttua kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan. Hyvä työrauha ja oppimista tukeva toimintakulttuuri ovat koulunkäynnin perusedellytyksiä. Kiusaamiseen puuttuminen ja ennaltaehkäisy eivät kuitenkaan ole pelkästään oikeudellisesti ratkaistavia ilmiöitä. Keskeinen asema on kiusaamisen ehkäisyä edistävillä rakenteilla ja toimintatavoilla, jotka kannustavat koko koulu- ja oppilaitosyhteisön vuoropuheluun sekä keskustelemaan ryhmän toiminnasta ja sitä ohjaavista normeista. 

Keskimääräistä alttiimpia syrjinnälle ovat vammaiset tai pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sekä osin muihin vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset ja nuoret. Poikien osuudet kiusaajina ja kiusatuksi tulijoina ovat pääsääntöisesti tyttöjä isompia (KiVa Koulu-aineisto 2009—2016).) Myös kiusaamisen muodot ovat sukupuolittuneita. Pojat kokevat tyttöjä useammin väkivaltaa ja uhkailua, ja tytöt puolestaan kokevat useammin ennakkoluulojen kohteeksi joutumista. Syrjintäkokemukset painottuvat vanhempiin oppilaisiin ja opiskelijoihin. Kiusaaminen voi heikentää merkittävästi nuoren hyvinvointia, terveyttä, elämään tyytyväisyyttä ja elämänhallinnan tunnetta. Kiusatuksi tulemiseen liittyvillä kokemuksilla on vaikutusta usein pitkälle aikuisikään. Monet koulunkäynnin ongelmat, kuten koulu-uupumus ja luvattomat poissaolot, ovat koulukiusattujen nuorten keskuudessa huomattavan yleisiä. 

Tutkimusten mukaan tietyillä lapsilla on keskimäärin suurempi riski tulla kiusatuksi, moni kokee esimerkiksi syrjivää kiusaamista. Syrjivä kiusaaminen tarkoittaa kiusaamista kiusatun ulkonäön, sukupuolen, ihonvärin tai kielen, vammaisuuden, perheen tai uskonnon vuoksi. Kouluterveyskyselyn 2017 mukaan nuoret, joilla on toimintarajoitteita, joutuivat muita useammin kiusatuksi. Kouluterveyskyselyn kysymykset kattavat toimintarajoitteiden osalta neljä toimintakyvyn ulottavuutta: näkeminen, kuuleminen ja liikkuminen sekä tietojenkäsittelyyn liittyvistä toiminnoista muistaminen, oppiminen ja keskittyminen. Erityisesti nuorista, joilla oli liikkumisen vaikeuksia, suurempi osa kuin muista nuorista oli kokenut syrjivää kiusaamista. Heistä 53 prosenttia oli joutunut kiusatuksi, kun muilla nuorilla vastaava prosenttiosuus oli 17. Liikkumisen vaikeuksia kokevilla oli muihin nuoriin verrattuna lähes viisinkertainen riski kokea syrjivää kiusaamista. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän kouluterveyskyselyn mukaan kiusaamiskokemukset, häirintä ja väkivallan uhka ovat yleisempiä sateenkaarinuorten keskuudessa kuin muilla nuorilla. (THL: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnista Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019, s. 24.) Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi käy ilmi, että erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kertoivat kokeneensa koulukiusaamista ja fyysistä uhkaa muita nuoria useammin. (THL: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019, s. 4.) 

Turvallinen työympäristö edistää oppimista. Esimerkiksi neljäs- ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden matematiikan ja luonnontieteiden osaamista mittaavassa TIMSS-tutkimuksessa vuonna 2019 kiusaaminen näkyi jossain määrin myös oppimistuloksissa. Viikoittain kiusattujen tulokset olivat matematiikassa kansainvälisesti keskimäärin 68 pistettä ja luonnontieteissä 78 pistettä alemmat kuin niiden, joita ei kiusattu juuri koskaan. Yleisesti ottaen suomalaisoppilaat kokivat koulukiusaamista suhteellisen vähän. Kahdeksannen luokan oppilaista 2 prosenttia oppilaista tuli kiusatuksi viikoittain ja 12 prosenttia noin kuukausittain. 

Muutoksenhakusäännöksiin ehdotetut muutokset ovat merkityksellisiä oikeusturvan kannalta. Perusopetuslain 42 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikaisuvaatimusta voisi vaatia aluehallintovirastolta erityisen tuen päätöksessä määrättyihin perusopetuslain 31 §:n mukaisiin palveluihin. Voimassa olevan perusopetuslain 42 a §:n 1 momentin mukaan perusopetuslain 31 §:ssä säädettyä etua ja oikeutta koskevaan asiaan haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Ehdotettu sääntely parantaa yksilön oikeusturvaa, koska erityistä tukea koskevan päätöksen muutoksenhaku käsiteltäisiin jatkossa kokonaisuutena yhden muutoksenhakuviranomaisen toimesta. Oppimisen tuesta päättäminen on useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksen perusteella tehtävää harkintaa. Ehdotettu muutos parantaisi erityisen tuen muutoksenhakuun liittyvää kokonaisharkintaa ja oikeusturvan saatavuutta. 

Perusopetuslaista ja lukiolaista ehdotetaan poistettavaksi listaus niistä hallintopäätöksistä, joista voisi valittaa hallinto-oikeuteen. Perusopetuslain tai lukiolain nojalla tehdyn päätöksen valituskelpoisuus jäisi hallinto-oikeuden päätettäväksi. Oppilaiden ja opiskelijoiden oikeusturvan toteutumisen kannalta keskeistä on, että tarjolla on riittävästi ohjeistusta muutoksenhakuun liittyen. Oikeusturvan toteutumisen osalta keskeistä on huoltajille ja viranomaisille osoitettu informaatio-ohjaus. Lisäksi oppilailla ja opiskelijoilla tulee itsellään olla tieto niistä oikeusturvakeinoista, joita hänellä on mahdollisuus asiassaan käyttää. Asia korostuu varsinkin vanhempien oppilaiden osalta. Hallintolain 14 §:n mukaisesti vajaavaltaisen puolesta käyttää puhevaltaa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edustajansa. Viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta. Vanhempien oppilaiden osalta oikeusturvan toteutuminen ei siis ole täysin riippuvainen huoltajan tai muun laillisen edustajan toimista. Esimerkiksi voimassaoleva perusopetuslaki tunnistaa 15 vuotta täyttäneen oppilaan oikeuden pyytää rehtorilta opinnoissa etenemistä tai vuosiluokalle jättämistä koskevan arvioinnin uudelleen arviointia tai uudelleen arvioinnin oikaisua. Lainsäädännön toteutumisen kannalta keskeistä on, miten muutoksenhakua koskevaa toimeenpanoa tuetaan ja ohjataan. Oikeusturvan toteutumisen kannalta voidaan pitää positiivisena sitä, että mahdollinen välillinen muutoksenhakukielto lainsäädännöstä poistuisi, kun muutoksenhausta säädettäisiin yleisesti hallintotuomioistuimeen. Tämän voidaan katsoa edistävän muiden perusoikeuksien toteutumista, kuten oikeutta perusopetukseen ja koulutukseen. Myöskään uusia ylimääräisiä kustannuksia ehdotetusta muutoksesta ei huoltajalle tai oppilaalle aiheutuisi. Esimerkiksi kunnallisvalitusten käsittely hallintotuomioistuimessa määräytyy nykyisinkin tuomioistuinmaksulain (1455/2015) mukaisesti. Mahdollisten kustannusten suuruus ei tältä osin muuttuisi. 

4.2.3  Viranomaisvaikutukset

Esityksessä ehdotetaan lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen rehtorin toimivaltaa rajattavaksi niin, ettei hän voisi enää päättää oppivelvollisen opiskelijan määräaikaisesta erottamisesta oppilaitoksesta enintään kolmen kuukauden ajaksi. Esityksen mukaan jatkossa määräaikaista erottamista koskevan päätöksen voisi oppivelvollisten osalta tehdä vain koulutuksen järjestäjän monijäseninen toimielin. Useissa kunnissa toimielin on esimerkiksi opetusasioita käsittelevä lautakunta tai muu toimielin. Jotta erottamista koskeva päätöksenteko olisi oikea-aikaista, tulisi päättävä toimielin olla kutsuttavissa koolle nopeallakin aikataululla. Ehdotettu muutos voi vaatia kuntien hallintosääntöjen muuttamista tältä osin. 

Ehdotus opetuksesta epäämisen jälkeisen paluun suunnittelusta ja toteutuksesta voivat vaatia koulujen ja oppilaitosten sisäisen työnjaon uudelleen arviointia. 

Perusopetuslain 42 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikaisuvaatimusta voisi vaatia aluehallintovirastolta erityisen tuen päätöksessä määrättyihin perusopetuslain 31 §:n mukaisiin palveluihin. Voimassa olevan perusopetuslain 42 a §:n 1 momentin mukaan perusopetuslain 31 §:ssä säädettyä etua ja oikeutta koskevaan asiaan haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan vuositasolla lisäävän erityisen tuen päätösten oikaisujen määrää aluehallintovirastoissa. Tämä lisää asiaan liittyvää resurssitarvetta aluehallintovirastoissa. Muutos voi edellyttää vajaan yhden henkilötyövuoden siirtämistä hallinto-oikeuksista aluehallintovirastoihin. Muutoksenhakuun ehdotetut muutokset edellyttävä opetuksen ja koulutuksen järjestäjiltä lain voimaantullessa muutoksenhakuohjeiden tarkistamista. Lakien nojalla annettujen päätösten muutoksenhakuohjeita on tarve päivittää. 

Perusopetuslaista ja lukiolaista ehdotetaan poistettavaksi listaus niistä päätöksistä, joista voisi valittaa hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan tällaisia luetteloita ei pitäisi sisällyttää lakiin, sillä tällaiset sallivaksi muotoillut luettelot voivat toimia eräänlaisena välillisenä muutoksenhakukieltona. Ehdotus vaatii lain voimaantullessa opetuksen ja koulutuksen järjestäjien muutoksenhakuohjeiden päivittämistä. Tällöin kaikkiin mainittujen lakien perusteella annettaviin päätöksiin haettaisiin muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. 

Oppilaiden ja opiskelijoiden käyttäytymisvelvoitteeseen liittyviä muutoksia voitaisiin täsmentää opetuksen ja koulutuksen järjestäjien hyväksymissä järjestyssäännöissä. Velvoitteen täsmentäminen voi aiheuttaa opetuksen ja koulutuksen järjestäjille tarpeen päivittää järjestyssääntöjä yhteistyössä oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Oppilaille ja opiskelijoille tulee mahdollistaa osallistuminen muun muassa järjestyssäännön valmisteluun. 

Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi perusopetuslain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja lukiolain säännökset kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun. Esityksessä arvioidaan, että mainittujen lakien mukaisissa kurinpitotoimissa ei olisi kysymys rangaistusluonteisista seuraamuksista eikä kaksoisrangaistavuuden kielto siten soveltuisi tässä tarkoitettuun kurinpitomenettelyyn. Mainitut säännökset voitaisiin siten kumota. Tällöin ei olisi estettä kurinpitomenettelyn aloittamiseen, vaikka asiaa käsiteltäisiin tai olisi käsitelty rikosoikeudellisessa menettelyssä. Tällöin ei jäisi myöskään tulkinnanvaraisuutta siitä, estääkö kurinpitomenettely rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisen. Säännösten kumoamisen vuoksi tarvitaan informaatio-ohjausta, jotta niin kouluissa ja oppilaitoksissa kuin poliisi- ja oikeushallinnon viranomaisissakin tiedostetaan säännösten kumoamisen merkitys.