1.1
Ulkomaalaislaki
3 §.Määritelmät. Pykälän 7 kohdasta elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan määritelmä ehdotetaan poistettavaksi laista ja korvattavaksi yrittäjän oleskelulupaa koskevalla määritelmällä.
Pykälän 9 kohdan elinkeinonharjoittajan määritelmä ehdotetaan poistettavaksi laista ja korvattavaksi yrittäjän määritelmällä. Yrittäjällä tarkoitettaisiin henkilöä, joka johtavassa asemassa harjoittaa elinkeinotoimintaa. Määritelmä perustuu voimassa olevan lain elinkeinonharjoittajan määritelmään, ja sitä sovellettaisiin ottaen huomioon ulkomaalaislain vakiintunut soveltamiskäytäntö. Soveltamisalaa kuitenkin laajennettaisiin nykyisestä siten, että yrittäjän oleskeluluvan myöntäminen olisi mahdollista yritysmuodosta riippumatta.
Yrittäjänä pidettäisiin avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista. Yrittäjänä pidettäisiin myös osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, jos osakeyhtiön osakas omistaa yksin vähintään 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin vähintään 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai jos muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevällä henkilöllä on vastaava määräämisvalta yhteisössä.
Johtavalla asemalla tarkoitettaisiin käytännössä toimitusjohtajuutta ja hallituksen jäsenyyttä. Yrittäjän määritelmä pidettäisiin tarkoituksellisesti suppeampana kuin se on yrittäjän eläkelain 3 §:ssä määritelty. Perheenjäseniä ja lähiomaisia ei pidettäisi yrittäjinä. Yrittäjän oleskelulupaprosessin sujuvuuden kannalta yrittäjän määritelmä on perusteltua pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja rajattuna.
Oleskelulupaa ei myönnettäisi pelkän omistuksen perusteella, vaan myöntämisen edellytyksenä on työskentely yrityksessä ja työn tulee tapahtua Suomessa.
Voimassa olevan soveltamiskäytännön mukaisesti yrittäjänä pidettäisiin edelleen myös henkilöä, joka harjoittaa yritystoimintaa siten että hänellä on yksityinen toiminimi (yksityinen elinkeinonharjoittaja). Toiminimiyrittäjän yritystoiminnassa mukana työskentelevää puolisoa ei pidettäisi yrittäjänä, kuten ei pidetä myönnettäessä elinkeinonharjoittajan oleskelulupa voimassa olevan lain nojalla. Avoimessa yhtiössä työskentelevä yhtiömies ja kommandiittiyhtiössä työskentelevä vastuunalainen yhtiömies pidettäisiin yrittäjinä, koska heidän vastuunsa yhtiössä on henkilökohtainen ja rajaton. Kommandiittiyhtiössä työskentelevää äänetöntä yhtiömiestä ei pidettäisi yrittäjänä. Osuuskunnassa työskentelevät osuuskunnan jäseniä ei lähtökohtaisesti pidettäisi yrittäjinä, koska he eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velasta. Kuitenkin jos osuuskunnan säännöissä on määrätty, että osuuskunnan jäsenet ovat velkojia kohtaan rajattomasti lisämaksuvelvollisia, osuuskunnassa työskentelevät osuuskunnan jäsenet pidettäisiin yrittäjinä. Rajattoman lisämaksuvelvollisuuden tulisi olla merkitty kaupparekisteriin. Osuuskunnan toimitusjohtajaa pidettäisiin edellytysten täyttyessä yrittäjänä.
Muutos selkiyttäisi yrittäjäasemassa osakeyhtiössä toimivan ulkomaalaisen asemaa. Yrittäjäasemassa omistamassaan osakeyhtiössä toimitusjohtajana toimivalle ulkomaalaiselle ei ole tähän saakka voitu myöntää elinkeinonharjoittajan oleskelulupaa, vaikka hän olisi omistanut yksin koko osakekannan. Käytännössä ulkomaalaislakia on kuitenkin sovellettu joustavasti ja oleskeluluvan on voinut saada työntekijän oleskeluluvan menettelyssä. Oletettavaa on, että osa Suomessa yritystoiminnan harjoittamista harkinneista ulkomaalaisista ei ole tiennyt kyseisestä mahdollisuudesta, mikä on voinut vaikuttaa tarpeettomasti niin sijoittautumispäätökseen kuin yhtiömuodon valintaan. Edellytyksenä työntekijän oleskeluluvan myöntämiselle yrittäjälle on ollut, että ulkomaalaislain 5 luvussa säädetyt työntekijän oleskeluluvan edellytykset täyttyvät. Käytännössä tämä on tarkoittanut muun muassa työnantajavelvoitteista huolehtimista ja sitä, että toimeentulo on ollut turvattu ansiotyöstä saatavilla tuloilla. Jälkimmäinen edellytys on merkinnyt, että yrittäjän on pitänyt nostaa yrityksestä itselleen säännöllisesti palkkaa ainakin toimeentuloedellytyksen täyttämiseksi edellytettävän määrän. Muutoksen myötä olisi selkeää, että ulkomaalainen yrittäjä voisi saada oleskeluluvan yritystoiminnan perusteella, jolloin elinkeinotoiminnan kannattavuusedellytykset ja hakijan toimeentuloedellytykset arvioitaisiin 76 §:n mukaan.
11 §.Maahantulon edellytykset. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta poistettaisiin elinkeinonharjoittajan oleskelulupa. Elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan käsite muutettaisiin yrittäjän oleskeluluvaksi.
45 §.Tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen ulkomailla olevalle henkilölle. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta ja 2 momentista poistettaisiin elinkeinonharjoittaminen ja se korvattaisiin yritystoiminnalla.
47 §.Jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen ulkomailla olevalle henkilölle. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ja 2 momenttiin tehtävä muutos olisi sama kuin 45 §:n kohdalla.
47 g §.Kasvuyrittäjä. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa määriteltäisiin niin sanottu kasvuyrittäjä. Pykälään viitattaisiin jäljempänä uudessa 47 h §:ssä, jossa säädettäisiin kasvuyrittäjän oleskeluluvan edellytyksistä. Määritelmän lisääminen on lakiin on tarpeen, jotta laista ilmenisi selkeästi kasvuyrittäjän oleskeluluvan ja niin sanotun tavallisen yrittäjän oleskeluluvan ero.
Kasvuyrittäjyyden arvioimiseksi ei luotaisi uusia kriteerejä ulkomaalain tarkoituksia varten, vaan tässä hyödynnettäisiin Innovaatiorahoituskeskus Tekesin (jäljempänä Tekes) vakiintunutta toimintaa ja asiantuntemusta. Tekes arvioi jo nyt kasvuyrityksiä osana Tekesin Tempo-rahoitusta, joka perustuu lakiin taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä (429/2016), valtioneuvoston asetukseen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoituksesta (1444/2014) ja näitä täydentävään Tekesin vakiintuneeseen ja julkiseksi tehtyyn käytäntöön.
Tekesin kasvuyrityksille suunnatun rahoituksen myöntämisen edellytykset olisivat lähtökohtana myös siinä, ketä pidetään kasvuyrittäjänä sovellettaessa ulkomaalaislakia. Kasvuyrittäjällä tarkoitettaisiin siten ulkomaalaista, joka toimii päätoimisesti vastuuasemassa sellaisessa Suomeen rekisteröidyssä tai rekisteröitävässä yrityksessä, jonka liiketoimintamalli ja yrittäjätiimin henkilökohtainen osaaminen täyttävät edellytykset Tekesin alkaville innovatiivisille nopean kasvun yrityksille myönnettävästä rahoituksesta.
Kasvuyrityksen rahoitusedellytyksiä arvioitaessa on keskeistä, että liiketoimintamallilla arvioidaan olevan edellytykset nopeaan kansainväliseen kasvuun. Tavoitteeseen pääseminen voi vaihdella tuote- tai palvelualoittain sekä tapauskohtaisesti. Keskeistä kuitenkin on, että edellytykset kansainväliseen kasvuun ovat realistiset ja yrityksen liiketoimintamalli perustuu niin sanottuun skaalautuvaan kasvuun eli yrityksen liikevaihdon suunnitellaan kasvavan henkilömäärän kasvua nopeammin. Rahoituspäätöstä tehtäessä tarkastellaan innovaation uutuusarvoa, kansainvälistä kysyntäpotentiaalia, markkinatilannetta ja markkinaennustetta sekä vastuuhenkilöiden henkilökohtaista kykyä ja osaamista ja muita voimavaroja. Tekes hyödyntää arvioinnissa tarvittaessa toimitettujen asiakirjojen lisäksi myös muun muassa haastatteluja sekä mahdollisia taustaselvityksiä referenssien kautta. Tukiviranomaisen on aina myös taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen edellytyksistä säädetyn lain 4 §:n mukaan selvitettävä tuettavan hankkeen kokonaisrahoitus, kannattavuus ja kilpailuvaikutukset. Tukea voidaan myöntää vain hankkeeseen, jolla arvioidaan luotavan tai kehitettävän edellytyksiä yrityksen kannattavaan liiketoimintaan.
Käytännössä määritelmä tarkoittaisi sitä, että kasvuyrittäjyydellä ei tarkoitettaisi ulkomaalaislakia sovellettaessa vain tietyntyyppistä yritystoimintaa. Kasvuyrittäjän määritelmä sisältäisi myös ajatuksen siitä, että kasvuyritystoiminnalle on arvioitu olevan mahdollisuudet kannattavaan liiketoimintaan ja että liiketoiminnan tarkoituksena on nopean kansainvälisen kasvun saavuttaminen.
Varsinaisen rahoituspäätöksen sijaan pykälässä viitattaisiin rahoituksen edellytysten täyttymiseen liiketoimintamallin osalta. Ratkaisu mahdollistaa sen, että kasvuyrittäjän oleskelulupa voitaisiin myöntää myös sellaiselle yrittäjälle, joka ei ole halua vastaanottaa Tekesin rahoitusta. Varsinaiseen rahoituspäätöksen saaminen edellyttää myös, että yritys on jo rekisteröity Suomeen ja että yrityksellä on tarvittaessa rahoitukseen vaadittava omarahoitusosuus oman pääoman ehtoisena sijoituksena ja yrityksen tilillä. Nämä edellytykset eivät kuitenkaan voi täyttyä, jos ulkomaalainen kasvuyrittäjä on vasta muuttamassa Suomeen, koska hän ei voi tällöin ainakaan ilman Suomessa vakituisesti asuvaa yhtiökumppania saada yritystä rekisteröidyksi.
Pykälässä edellytettäisiin selvyyden vuoksi, että lausuntoa hakeva ulkomaalainen toimii tai tulisi työskentelemään itse päätoimisesti kyseisessä yrityksessä ja toimisi siinä yrittäjäasemassa. Tämä on tarpeen siksi, että oleskelulupaperusteen tarkoituksena on edesauttaa juuri kasvuyrittäjien saamista Suomeen. Kyse voi olla esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajasta tai muusta perustajaosakkaasta. Yksittäistä nimikettä keskeisempää olisi, että toiminta yrityksen hyväksi olisi päivittäistä ja ammattimaista erotuksena satunnaisesta harrastustoiminnasta. Lausuntomenettely ei myöskään olisi tarkoitettu työsuhteessa, ilman yritysvastuuta toimiville ulkomaalaisille, vaikka he olisivat mukana yrityksen toiminnassa jo varhaisessa vaiheessa tai omistaisivat osuuden yrityksen osakekannasta.
47 h §.Kasvuyrittäjän oleskelulupa. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin oleskeluluvan myöntämisestä ehdotetussa 47 g §:ssä tarkoitetulle kasvuyrittäjälle. Oleskelulupa olisi ehdotettavan 1 momentin nojalla jatkuva. Lupaa voitaisiin hakea ulkomailta tai vasta Suomessa.
Pykälän tarkoituksena olisi mahdollistaa kansainvälisten mallien mukaisesti oleskeluluvan myöntäminen kasvuyrittäjälle erityisessä menettelyssä, joka ottaisi huomioon kasvuyrittäjyyteen liittyvät ominaispiirteet. Kuten monessa muussakin maassa, yrityksen liiketoiminnallisen arvioinnin suorittaisi jo ennen oleskeluluvan hakemista oleskelulupaviranomaisen sijaan taho, jolla on muutoinkin toimintansa puolesta syvällinen asiantuntemus kasvuyritystoiminnasta. Suomessa tämä taho olisi luontevimmin Tekes, jonka tehtävänä on muun muassa rahoittaa Suomeen rekisteröityjen innovatiivisten yritysten kehityshankkeita.
Oleskeluluvan edellytyksenä olisi pykälän ensimmäisen momentin nojalla, että Tekes on antanut puoltavan lausunnon siitä, että hakija toimii päätoimisesti Suomeen perustetussa tai perustettavassa kasvuyrityksessä siten kuin ehdotetussa 47 §:n säädetään. Tekesin lausunto voisi sisältää myös ehdollisen rahoituspäätöksen. Tekes antaisi lausunnon yrityksen liiketoimintamallista, mutta lausunnosta tulisi kuitenkin ilmetä, että hakija toimii päätoimisesti vastuuasemassa kyseisessä yrityksessä. Tekesin puoltava lausunto olisi tae siitä, että hakijan yritystoiminta täyttäisi kasvuyrityksille suunnatun rahoituksen edellytykset sen liiketoimintamallin ja yrittäjätiimin henkilökohtaisen osaamisen osalta. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei enää arvioisi yrityksen liiketoimintaa, koska Tekesin myönteinen lausunto merkitsisi jo sitä, että yrityksen liiketoimintamallilla on kannattavan liiketoiminnan ja kasvun edellytykset.
Tekesin puoltava lausunto olisi luvan myöntämisen ehdoton edellytys. Oleskelulupaa kasvuyrittäjyyden perusteella ei siten voitaisi myöntää ilman myönteistä lausuntoa. Tästä syystä pykälän 2 momentissa asetettaisiin edellytykseksi, että oleskeluluvan hakija liittää lausunnon hakemukseensa. Lausuntoa voisi ja kannattaisi hakea ennen oleskelulupaprosessia. Oleskelulupaa olisi käytännössä mahdollista hakea myös ilman puoltavaa lausuntoa, mutta käytännössä kielteisen lausunnon saaneen ei kannattaisi ryhtyä oleskelulupamenettelyyn, jossa menestymisen mahdollisuuksia ei ehdottoman edellytyksen puuttuessa ole. Perustettavan tai jo perustetun yrityksen liiketoimintamalli- kasvumahdollisuuksien arviointi edeltäisi oleskelulupaprosessia, koska kansainvälisten kokemusten perusteella kaikki liiketoimintamallistaan myönteisen arvion saaneet kasvuyrittäjät eivät lopulta hae oleskelulupaa kyseisestä maasta.
Oleskelulupaa tulisi ehdotettavan 2 momentin nojalla panna vireille kahden kuukauden kuluessa lausunnon antamisesta. Liiketoimintaa koskeva arviointi tehdään senhetkisen markkinatilanteen perusteella, mistä syystä puoltolausunnon informaatioarvo ei kestä määräämättömästi.
Kasvuyrittäjän oleskeluluvan edellytykset eroaisivat ehdotettavasta yrittäjän oleskeluluvasta käytännössä erityisesti siinä, että kasvuyritystoiminnalle on luonteenomaista niin sanottua perinteistä yritystoimintaa suurempi riskinotto ja toiminnan tähtääminen nopeaan kansainväliseen kasvuun. Toiminnan tavoitteena ei siten ole yksinomaan kannattava liiketoiminta, vaan kasvuyritystoimintaan sisältyy käsitteellisesti ajatus nopeaan kansainväliseen kasvuun tähtäämisestä. Tuotteelle tai palvelulle on ominaista innovatiivisuus tai uutuusarvo. Erotuksena niin sanottuun perinteiseen liiketoimintamalliin, tässä tarkoitetulle kasvuyritykselle on tyypillistä myös jatkuva tuotteen tai palvelun mukauttaminen. Esimerkkinä voidaan mainita monet pelialan yritykset, älypuhelimien mobiilisovellukset ja erilaiset internet-pohjaiset palvelut. Sen sijaan esimerkiksi ravintoalalla on vähemmän kasvuyrityksiä.
Oleskeluluvan saisi ehdotettavan säännöksen perusteella, jos luvan myöntämiselle ei olisi ulkomaalaislain yleisistä luvan myöntämisen edellytyksistä johtuvia esteitä.
Oleskelulupahakemukseen tehtäisiin siten käytännössä kielteinen päätös lähinnä tilanteessa, jossa ulkomaalaisen ei katsota täyttävän ulkomaalaislain 39 §:ssä säädettyä toimeentuloedellytystä. Oleskelulupa voitaisiin myös jättää myöntämättä, jos hakijan katsottaisiin muodostavan uhan yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle taikka hänen tarkoituksenaan katsottaisiin olevan maahantulosäännösten kiertäminen siten kuin lain 36 §:ssä säädetään. Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien näkökohtien arvioiminen sisältää myös kansalliseen turvallisuuteen suojaamiseen liittyvät seikat.
Alkuvaiheen kasvuyritystoiminnalle on tyypillistä, että yrittäjä ei pysty tai halua nostaa yrityksestä palkkaa, vaan yritystoiminnasta saatavat tuotot ohjataan toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista, että hakijan toimeentulon arvioimiseen sovellettaisiin voimassa olevan lain 39 §:ssä säädettyä yleistä toimeentuloedellytystä. Toisin kuin myönnettäessä oleskelulupa lain 5 luvun perusteella, oleskeluluvan myöntäminen ei edellyttäisi, että hakija saisi riittävän toimeentulon yritystoiminnastaan. Toimeentuloedellytyksen arvioimisessa voitaisiin siten ottaa huomioon myös hakijan muu varallisuus, kuten henkilökohtaiset säästöt. Maahanmuuttovirasto on lakiehdotuksen kirjoitushetkellä pitänyt riittävinä tuloina ja varoina käytännössä noin 1 000 euron suuruisia varoja kuukautta kohden. Oleskeluluvan myöntäminen ei ole tälläkään hetkellä sidottu ehdottomiin tulorajoihin, vaan ne ovat suuntaa-antavia.
Kasvuyrityksissä on yleensä useampi kuin yksi henkilö yrittäjän asemassa, mistä syystä oleskelupa voitaisiin myöntää ehdotettavalla perusteella yhtä useammalle hakijalle edellyttäen, että hakijat on mainittu Tekesin lausunnossa. Muiden yrityksissä työskentelevien henkilöiden tulisi hakea oleskelulupaa työnteon perusteella.
Maahanmuuttovirasto voisi tehdä kielteisen oleskelulupapäätöksen, jos lausunto on yli kaksi kuukautta vanha, kielteinen tai lausuntoa ei ole liitetty hakemukseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vielä selvyyden vuoksi oleskeluluvan myöntämisestä perheenjäsenelle. Myös kasvuyrittäjän perheenjäsenelle voitaisiin myöntää jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailta haettuna, jos lain yleiset edellytykset täyttyvät.
Oleskelulupa voitaisiin peruuttaa voimassa olevan ulkomaalaislain 58 §:n nojalla, jos oleskeluluvan edellytykset eivät enää täyty. Näin tulisi toimia, jos ilmenee, että ulkomaalainen ei perustakaan hakemuksessa mainittua yritystä tai ei tosiasiallisesti harjoita yritystoimintaa Suomessa. Maahanmuuttovirasto voi tarvittaessa tarkistaa, että oleskeluluvan saanut kasvuyrittäjä on tosiasiallisesti muuttanut Suomeen ja rekisteröinyt yrityksen kaupparekisteriin. Tarkistusajankohta tulisi arvioida tapauskohtaisesti. Vastaavasti oleskelulupa voitaisiin peruuttaa, jos ulkomaalainen turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen eikä siten kykene vastaamaan omasta toimeentulostaan Suomessa. Myös tältä osin on mahdollista tehdä jälkitarkastuksia, jos aihetta epäillä toimeentuloedellytyksen täyttymistä ilmenee. Maahanmuuttovirastolla on oikeus saada tietoja toimeentulotukijärjestelmään turvautumisesta Kansaneläkelaitokselta.
Oleskelulupa voitaisiin myöntää tällä perusteella myös tilanteissa, kun henkilö on oleskellut jo maassa jollakin muulla perusteella. Tyypillinen esimerkki on ulkomaalainen opiskelija, joka on aiemmin oleskellut maassa opiskelijan oleskeluluvalla.
Kasvuyrittäjällä olisi ulkomaalaislain 78 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla oikeus tehdä työtä myös työsuhteessa toisen palveluksessa. Kasvuyrittäjänä toimimisen tulisi kuitenkin olla maassa oleskelun pääasiallinen tarkoitus. Jos maassa oleskelun pääasiallinen syy muuttuisi, tulisi ulkomaalaisen hakea muuta oleskelulupaa.
49 §.Ensimmäisen määräaikaisen oleskeluluvan myöntäminen ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle. Pykälän 1 momentin 3 kohdasta poistettaisiin elinkeinonharjoittajan oleskelulupa käsite ja korvattaisiin se yrittäjän oleskeluluvalla.
49 a §.Oleskeluluvan myöntäminen pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa saaneelle kolmannen maan kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen. Pykälän 3 momentista poistettaisiin maininta elinkeinon harjoittamista varten myönnettävästä elinkeinonharjoittajan oleskeluluvasta ja se korvattaisiin yritystoiminnan harjoittamista varten myönnettävällä yrittäjän oleskeluluvalla.
53 §.Ensimmäisen määräaikaisen oleskeluluvan pituus. Pykälään lisättäisiin uusi 10 momentti. Muutoksen tarkoituksena olisi helpottaa asiantuntijatehtäviin tulevien ulkomaalaisten ja kasvuyrittäjien oleskelulupamenettelyä siten, että ensimmäinen määräaikainen oleskelulupa voitaisiin myöntää pykälän 1 momentissa säädetystä vuoden pääsäännöstä poiketen suoraan kahdeksi vuodeksi.
Oleskelulupa olisi siten mahdollista myöntää kahdeksi vuodeksi, jos kyse on 77 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta yrityksen yli- tai keskijohdon taikka erityisosaamista vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelevästä ulkomaalaisesta. Oleskelulupa olisi mahdollista myöntää kahdeksi vuodeksi myös ulkomaalaiselle kasvuyrittäjälle eli silloin kun oleskelulupa myönnetään ehdotettavan 47 h §:n nojalla.
Oleskelulupa tulisi lähtökohtaisesti myöntää kahdeksi vuodeksi uudessa momentissa tarkoitetulle hakijalle, jotta säännöksen tarkoitus helpottaa oleskelulupamenettelyä toteutuisi mahdollisimman laajassa mittakaavassa. Säännöksen sanamuoto mahdollistaisi kuitenkin oleskeluluvan myöntämisen myös kahta vuotta lyhyemmäksi ajaksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi kahta vuotta lyhyempi työsuhde tai muutoin ilmaistu aikomus oleskella Suomessa kahta vuotta lyhyempi aika. Oleskeluluvan myöntäminen kahdeksi vuodeksi edellyttäisi käytännössä myös, että hakijan matkustusasiakirja on voimassa saman ajan voimassa olevan 1 momentin mukaisesti.
Oleskelulupa olisi mahdollista myöntää kahdeksi vuodeksi myös edellä tarkoitetun ulkomaalaisen perheenjäsenelle. Oleskelulupa voitaisiin myöntää myös kahta vuotta lyhyemmäksi ajaksi, jos esimerkiksi perhe ei pystyisi osoittamaan toimeentuloa koko kahdeksi vuodeksi.
54 §.Jatkoluvan myöntäminen. Pykälän 3 momentista poistettaisiin maininta elinkeinon harjoittamisesta ja se korvattaisiin maininnalla yritystoiminnan harjoittamisella.
54 a §.Kasvuyrittäjän jatkolupa. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin kasvuyrittäjän oleskeluluvan saaneen jatkoluvasta. Ehdotetun 47 h §:n nojalla kasvuyrittäjän oleskeluluvan saaneelle ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää uusi oleskelulupa yritystoiminnan jatkamiseksi.
Kasvuyritystoiminnalle on tyypillistä toiminnan ja palveluiden mukauttaminen, mistä syystä lakiin jätettäisiin mahdollisuus myöntää jatkolupa myös tilanteessa, jossa kyse ei ole aivan samasta liiketoiminnasta kuin ensimmäisen luvan yhteydessä. Selvää kuitenkin on, että kyse tulisi olla kasvuyritystoiminnasta. Jos liiketoiminta ei olisi enää kasvuyritystoimintaa, tulisi kyseeseen yrittäjän oleskelulupa.
Kasvuyrittäjän jatkoluvan myöntäminen edellyttäisi pääsääntöisesti, että yritystoiminta on kannattavaa. Oleskelulupa voitaisiin kuitenkin myöntää tästä huolimatta, jos yrityksen liiketoimintamalli olisi edelleen edellä 47 g §:ssä säädetyn mukainen eli liiketoimintamalli täyttäisi edellytykset Tekesin kasvuyritystoiminalle suunnatusta rahoituksesta. Säännöksen tarkoituksena on siten jättää mahdollisuus yritystoiminnan jatkamiseen Suomessa, vaikka se ei vielä tuottaisi voittoa, jos yritystoiminnalla katsottaisin edelleen olevan tosiasialliset mahdolliseen kannattavaan liiketoimintaan ja kansainväliseen kasvuun.
Jatkolupavaiheessa ei enää edellytettäisi, että hakija on hankkinut Tekesistä liiketoimintaansa arvioivan lausunnon. Maahanmuuttovirasto voisi kuitenkin tarvittaessa pyytää itse lausuntoa Tekesiltä. Kyseessä ei olisi erillinen osapäätös, vaan asiantuntijalausunto. Lausuntoa pyydettäisiin käytännössä tilanteessa, jossa olisi epäselvää, onko kyse samasta tai vastaavanlaisesta yritystoiminnasta kuin haettaessa ensimmäistä lupaa. Lausuntoa voitaisiin myös pyytää, jos liiketoiminnan kannattavuudesta olisi epäselvyyttä. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, liiketoiminta ei selkeästi tuota voittoa, mutta sillä saattaisi kuitenkin olla kasvun edellytykset.
Yleisten oleskeluluvan myöntämisen edellytysten tulisi täyttyä myös jatkolupavaiheessa. Oleskeluluvan edellytyksenä olisi siten muun muassa, että hakijan toimeentulo on turvattu.
Kannattavuusarvioinnissa voitaisiin hyödyntää samanlaisia tunnusmerkkejä kuin lain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun yrittäjän oleskelulupaa koskevassa vakiintuneessa käytännössä. Lähtökohtana kannattavuusarvioinnissa on sen arviointi, kykeneekö yritys tekemään riittävästi voittoa. Yrityksellä voitaisiin kuitenkin katsoa olevan kannattavan liiketoiminnan edellytykset, vaikka yritys olisi vielä kehitysvaiheessa, jos yritys pystyisi osoittamaan, että kannattavuus on kääntymässä suotuisampaan suuntaan ja että yrittäjän henkilökohtainen toimeentulo on turvattu. Yritystoimintaa ei ole katsottu kannattavaksi, jos yritys ei ole osoittanut pystyvänsä hoitamaan velvoitteitaan, kuten esimerkiksi lakeihin perustuvia veroja tai palkan sivukuluja. Kannattavan liiketoiminnan edellytyksiä voidaan selvittää esimerkiksi liiketoimintasuunnitelman, sitovien esisopimusten ja rahoituksen pohjalta.
Jatkoluvan pituus määräytyisi lain 55 §:ssä säädettyjen yleissäännösten mukaisesti.
60 §.Oleskeluluvan hakeminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen viittaus ehdotettuun 47 h §:ään.
60 d §.Biometriset tunnisteet oleskelulupakorttia varten. Pykälää muutettaisiin siten, että sormenjälkien ottamisesta jatkolupaa haettaessa luovuttaisiin. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että sormenjälkiä ei otettaisi aina oleskelulupaa haettaessa, vaan ainoastaan ensimmäistä oleskelulupaa, kansainvälistä suojelua tai pysyvää oleskelulupaa haettaessa. Sormenjäljet otettaisiin ehdotetun 1 momentin nojalla myös, jos edellisten sormenjälkien ottamisesta olisi kulunut viisi vuotta taikka tähän olisi erityinen syy. Viiden vuoden määräaika laskettaisiin edellisen oleskeluluvan myöntämisestä.
Jatkoluvan hakeminen ei edellyttäisi enää lähtökohtaisesti asiakaskäyntiä viranomaisessa, jos hakija panee hakemuksensa vireille sähköisesti ja toimittaa myös kasvokuvansa sähköisesti. Asioiminen yksinmaan sähköisesti edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista. Hakijan aiempi allekirjoitus on mahdollista siirtää uuteen oleskelulupakorttiin. Käytännössä edellytyksenä on myös, että hakijan aiempia sormenjälkiä voidaan hyödyntää.
Sormenjäljet otettaisiin jatkossakin haettaessa ensimmäistä oleskelulupaa tai kun hakija hakee kansainvälistä suojelua. Ensimmäisellä oleskeluluvalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ulkomaalainen saapuu Suomeen ensimmäisen kerran tai oltuaan välissä poissa maasta niin, että lupa ei enää ole ollut voimassa. Sen sijaan sormenjälkiä ei tarvitsisi ottaa, jos ulkomaalainen on ensin oleskellut maassa esimerkiksi opiskelijan oleskeluluvalla ja hakee tämän jälkeen hänelle ensimmäistä työntekijän oleskelulupaa.
Sormenjäljet otettaisiin myös, jos hakija hakee pysyvää oleskelulupaa. Pysyvä oleskelulupa on voimassa toistaiseksi, joten hakijan henkilöllisyys on syytä varmistaa myös sormenjälkitiedoin. Sormenjäljet otettaisiin myös, jos hakija hakee pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa.
Sormenjälkien tekninen luettavuus heikkenee ajan myötä, joten lakiin jätettäisiin velvoite ottaa sormenjäljet vähintäänkin joka viides vuosi. Ulkomaalaisella on tällöin yleensä pysyvä oleskelulupa, joten tarvetta oleskeluluvan uusimiselle ei ole. Tällöinkin oleskeluluvan osoitukseksi myönnettävä oleskelukortti on uusittava viiden vuoden välein 60 g §:n perusteella. Hakijan olisi mahdollista tarvittaessa tarkistaa sähköisestä asiointijärjestelmästä, onko hänen annettava sillä kerralla sormenjäljet ja varattava aika henkilökohtaiseen asiointiin.
Lakiin jätettäisiin mahdollisuus ottaa sormenjäljet myös jatkolupavaiheessa. Pääsääntöisesti sormenjälkiä ei kuitenkaan otettaisi, ellei tähän olisi erityistä syytä. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa Maahanmuuttovirastolla on tarve varmistaa hakijan henkilöllisyys. Jos esimerkiksi henkilön epäiltäisiin oleskelevan vakituisesti ulkomailla, voisi olla tarve vaatia henkilön tunnistautumista ja sormenjälkien antamista. Samoin sormenjäljet voisi olla tarpeen antaa, jos syntyy epäilys, että oleskelulupakortin haltija ei ole sama henkilö, jolle oleskelulupakortti on myönnetty, vaan kortti on esimerkiksi myyty toiselle henkilölle. Sormenjäljet voisi olla tarpeen ottaa myös, jos henkilön epäillään antaneen aiemmassa vaiheessa vääriä tietoja henkilöllisyydestään. Sormenjäljet voitaisiin ottaa myös, jos aiemmin talletetut sormenjäljet osoittautuvat käyttökelvottomaksi. Näin voi olla esimerkiksi, jos kortin sirussa on vikaa tai sormenjälkiä otettaessa on tapahtunut tekninen virhe. Tällöin on myös hakijan etu, että jatkolupakorttiin otetaan sormenjäljet, jotka toimivat. On myös mahdollista, että hakija on etsintäkuulutettu tai viranomaiset haluavat tavoittaa tämän jostain muusta syystä. Sormenjäljet voitaisiin ottaa myös satunnaisina pistotarkistuksina valvonnallisista syistä väärinkäytösten ja viranomaisen välttelyn vähentämiseksi.
Muutoksella ei olisi käytännössä merkitystä unionin kansalaisen perheenjäseneniin, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia. Unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttiin sovelletaan voimassaolevan ulkomaalaislain 161 §:n nojalla oleskelulupakortteja koskevaa sääntelyä, mutta unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti myönnetään viideksi vuodeksi. Tämän jälkeen on mahdollista saada pysyvä oleskelukortti, joka rinnastuu pysyvään oleskelulupaan eli sitä varten otetaan sormenjäljet kuten tähänkin asti.
76 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen osapäätös yrittäjän oleskelulupahakemukseen. Pykälää muutettaisiin siten, että sen otsikon ja 1 momentin maininnat elinkeinonharjoittajan oleskeluluvasta korvattaisiin maininnalla yrittäjän oleskeluluvasta.
78 §.Työnteko-oikeus oleskeluluvan nojalla. Pykälää muutettaisiin siten, että sen 3 momentin 1 kohdasta poistettaisiin maininta ammatinharjoittamisesta. Muutoksen tarkoituksena, että kaikki yrittäjät olisivat työnteko-oikeuden osalta samassa asemassa. Kaikilla yrittäjillä olisi siten oikeus tehdä työtä myös työsuhteessa ilman erillistä työntekijän oleskelulupaa. Tähän saakka ammatinharjoittajalla ei ole ollut oikeutta tehdä ansiotyötä toisen lukuun edes vähäisessä määrin. Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että myös ammatinharjoittajat voisivat jatkossa tehdä muuta työtä toisen lukuun. Yrittämisen tulisi kuitenkin olla maassa oleskelun pääasiallinen tarkoitus. Näin ollen työnteko-oikeuden käyttäminen muihin töihin ei saisi muodostua maassa oleskelun pääasialliseksi tarkoitukseksi, koska tällöin kyse olisi työvoiman saatavuusharkinnan kiertämisestä. Etenkin yritystoiminnan alkuaikoina on ymmärrettävää, että vähäinen määrä työtekoa toisaalla olisi hyväksyttävää, kuten se on ollut voimassa olevan lain perusteella elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan haltijalla. Yrittämisen pitäisi olla myös tosiasiallista eli yritystoimintaa ei saisi olla olemassa vain saatavuusharkinnan kiertämiseksi. Ulkomaalaislain 36 ja 58 § tulisivat sovellettavaksi, jos jo hakemusvaiheessa taikka oleskeluluvan myöntämisen jälkeen havaitaan, että hakijan maassa oleskelun tarkoitus on muu kuin ammatinharjoittajana tapahtuva yritystoiminta. Oleskelulupahakemus olisi siten mahdollista hylätä tai voimassa oleva oleskelulupa peruuttaa, jos yritystoiminta ei ole tosiasiallista ja maassa oleskelun pääasiallinen tarkoitus.
84 §.Toimivalta myöntää yrittäjän oleskelulupa. Pykälää muutettaisiin siten, että sen otsikon ja momenttien maininnat elinkeinonharjoittajan oleskeluluvasta ja elinkeinotoiminnasta korvattaisiin maininnalla yrittäjän oleskeluluvasta ja yrittäjyydellä.
164 §.Työnteko ja elinkeinon harjoittaminen. Pykälän viittaus elinkeinonharjoittajan oleskelulupaan muutettaisiin viittaukseksi yrittäjän oleskelulupaan.
192 §.Toimivaltainen hallinto-oikeus. Pykälän 3 momentin viittaukset elinkeinonharjoittajan oleskelulupaan muutettaisiin viittaukseksi yrittäjän oleskelulupaan.