1.1  Tausta

Esityksen tavoitteena on toteuttaa pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kirjaus perhevapaiden uudistamisesta sekä panna täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1158 vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta (jäljempänä työelämän tasapaino -direktiivi).  

Hallitusohjelmassa mainittuna tavoitteena on nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Erityinen huomio on työelämän ja perheiden tasa-arvon parantamisessa. Yhtenä keinona tavoitteen toteuttamiseksi on ohjelmaan kirjattu perhevapaauudistus.  

Hallitusohjelman kirjauksen mukaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toteutetaan kunnianhimoinen ja perheiden hyvinvointia tukeva perhevapaauudistus. Tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat ja sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Perheiden valinnan ja joustojen mahdollisuuksia perhevapaiden pitämisessä lisätään. Uudistus toteutetaan siten, että se kohtelee tasa-arvoisesti kaikkia, myös monimuotoisia perheitä ja huomioi yrittäjyyden eri muodot.  

Hallitusohjelman mukaan uudistus tulee toteuttaa niin, että äideillä ja isillä on yhtä paljon kiintiöityjä kuukausia. Isille kiintiöityjä ansiosidonnaisia vapaita pidennetään lyhentämättä äitien nykyisin käytettävissä olevaa osuutta. Lisäksi perhevapaiden tulee sisältää vapaasti valittava vanhempainvapaajakso. Molemmille vanhemmille maksetaan korotettua ansio-osaa nykyistä äitien osuutta vastaavasti. Uudistuksen tulee täyttää raskaussuojeludirektiivin ja työelämän tasapaino -direktiivin vaatimukset. Kotihoidontuki jatkuu nykymuotoisena. Lisäksi selvitetään mahdollisuus maksaa etuus suoraan lasta hoitavalle isovanhemmalle. 

Työelämän tasapaino -direktiivi annettiin 20.6.2019. Direktiivillä kumotaan 8.3.2010 annettu neuvoston direktiivi 2010/18/EU, BUSINESSEUROPE:n, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34 EY kumoamisesta, jäljempänä vanhempainvapaadirektiivi. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 2.8.2022, jolloin vanhempainvapaadirektiivi kumotaan.  

Vuonna 2015 Euroopan komissio veti takaisin ehdotuksensa direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/85/ETY, annettu 19.10.1992, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) tarkistamisesta ja sitoutui esittämään uuden aloitteen, joka huomioi kattavammin työelämässä olevien vanhempien ja omaistaan hoitavien aseman. Työelämän tasapaino -direktiivi on osa komission toimenpidepakettia, jolla pyritään puuttumaan naisten aliedustukseen työelämässä ja tukemaan heidän urakehitystään parantamalla työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen edellytyksiä.  

Työelämän tasapaino -direktiivissä säädetään isyysvapaasta, vanhempainvapaasta, omaishoitovapaasta, joustavista työjärjestelyistä sekä perhevapaita käyttävien ja joustavia työaikajärjestelyjä hyödyntävien oikeussuojasta. Kyse on vähimmäisvaatimuksista, joiden taustalla on tarve edistää miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä sekä helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Direktiivin oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 153 artikla. 

1.2  Valmistelu

2.1  Isyysvapaa

Työelämän tasapaino -direktiivin 4 artiklassa säädetään oikeudesta työntekijän lapsen syntymän yhteydessä pidettävään kymmenen päivän isyysvapaaseen, jolle ei saa asettaa työssäoloehtoa tai palvelusajan pituutta koskevaa vähimmäisedellytystä. Jäsenvaltioiden harkintaan jätetään, onko isyysvapaa pidettävissä osittain ennen lapsen syntymää vai ainoastaan sen jälkeen tai muutoin joustavilla tavoilla. Oikeus isyysvapaaseen on myönnettävä riippumatta kansallisessa lainsäädännössä määritellystä työntekijän siviilisäädystä tai perheasemasta. EU:n lainsäädännössä ei ole aiemmin säädetty isyysvapaata koskevista vähimmäisvaatimuksista. 

2.2  Vanhempainvapaa

Direktiivin 5 artiklassa säädetään työntekijän oikeudesta vanhempainvapaaseen ja sen vähimmäiskestosta, siirrettävyyskiellon piiriin kuuluvasta vanhempainvapaan osuudesta, vanhempainvapaasta ilmoittamisesta sekä vanhempainvapaan pitämisestä joustavilla tavoilla. Vanhempainvapaan vähimmäiskesto on neljä kuukautta ja se on pidettävä ennen kuin lapsi saavuttaa tietyn kansallisesti määritellyn iän, joka voi olla enintään kahdeksan vuotta. Vanhempainvapaasta kaksi kuukautta tulee olla sellaista, että sitä ei voida siirtää toiselle vanhemmalle.  

Säännöksessä jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi, millaisessa määräajassa työntekijän on annettava ilmoituksensa vanhempainvapaasta, asetetaanko vanhempainvapaaoikeudelle työssäoloa tai palvelusaikaa koskeva vähimmäisedellytys sekä niiden edellytysten määrittely, joiden täyttyessä työnantaja voi lykätä vanhempainvapaan myöntämistä kohtuullisen ajanjakson verran. Jäsenvaltioiden on lisäksi arvioitava, onko vanhempainvapaan myöntämisperusteita ja sitä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä tarpeen mukauttaa vamman tai pitkäaikaisen sairauden vuoksi erityisen heikossa asemassa olevien vanhempien ja adoptiovanhempien erityistarpeisiin. 

Direktiivin 5 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että työntekijöillä on oikeus pyytää, että he voivat pitää vanhempainvapaan joustavilla tavoilla. Jäsenvaltiot voivat täsmentää sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Työnantajan on harkittava näitä pyyntöjä ja vastattava niihin sekä työnantajan että työntekijän tarpeet huomioon ottaen. Työnantajan on perusteltava tällaisen pyynnön epääminen kirjallisesti kohtuullisen ajan kuluessa pyynnön esittämisestä.  

2.3  Omaishoitovapaa

Direktiivin 6 artiklassa säädetään työntekijän oikeudesta viiden päivän vuosittaiseen omaishoitovapaaseen. Oikeus omaishoitovapaaseen on unionin tasolla uutta sääntelyä. Direktiivin 3 artiklan c) alakohdan mukaan omaishoitovapaalla tarkoitetaan työntekijöille tarjottavaa vapaata, joka on tarkoitettu henkilökohtaisen hoivan tai tuen tarjoamiseksi omaiselle tai työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvalle henkilölle, joka tarvitsee merkittävää hoivaa tai tukea kunkin jäsenvaltion määrittelemän vakavan lääketieteellisen syyn vuoksi. Direktiivin 3 artiklan e) alakohdan mukaan omaisella tarkoitetaan työntekijän poikaa, tytärtä, äitiä, isää, puolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolta, jos tällainen parisuhde tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä. 

Jäsenvaltioiden päätettäväksi jätetään omaishoitovapaan soveltamisalaa ja sen ehtoja koskevien yksityiskohtien määrittäminen kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat edellyttää etukäteen annettavaa lääkärintodistusta merkittävän hoivan tai tuen tarpeesta vakavan lääketieteellisen syyn vuoksi. Jäsenvaltioiden harkintavaltaan jätetään myös se, myönnetäänkö omaishoitovapaa muun viiteajanjakson kuin vuoden perusteella, hoivaa tai tukea tarvitsevan henkilön mukaan tai tapauksittain. 

2.4  Joustavat työjärjestelyt

Direktiivin 9 artiklassa säädetään enintään kahdeksan vuoden ikäistä lastaan tai omaistaan hoitavan oikeudesta pyytää joustavia työjärjestelyjä hoivatarkoituksia varten. Jäsenvaltiot voivat määrätä edellä mainitusta ikärajasta, joka on kuitenkin enintään kahdeksan vuotta ja lisäksi rajoittaa joustavien työjärjestelyjen kestoa kohtuullisesti. Työnantajan on artiklan mukaan vastattava joustavaa työjärjestelyä koskevaan pyyntöön työnantajan ja työntekijän tarpeet huomioiden kohtuullisen ajan kuluessa ja perusteltava tällaisen pyynnön epääminen tai tällaisten järjestelyjen lykkääminen.  

Kestoltaan rajoitettujen joustavien työjärjestelyjen päätteeksi työntekijällä on oltava oikeus palata alkuperäiseen työskentelymalliin. Tietyissä tilanteissa työntekijällä on myös oikeus pyytää paluuta alkuperäiseen työskentelymalliin ennen sovitun jakson päättymistä. Työnantajan on harkittava aikaistettua paluuta koskevaan pyyntöä ja vastattava siihen. Artiklassa jätetään jäsenvaltioiden harkittavaksi, asetetaanko oikeudelle joustaviin työjärjestelyihin työssäolojaksoa tai palvelusajan pituutta koskeva enintään kuuden kuukauden vähimmäisedellytys. 

2.5  Työhön liittyvät oikeudet

Direktiivin 10 artiklassa säädetään direktiivissä säädettyä vapaata tai poissaoloa käyttävien työntekijöiden työhön liittyvistä oikeuksista. Työntekijällä on oikeus säilyttää vapaan tai poissaolon alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat oikeutensa vapaan tai poissaolon loppuun asti, oikeus palata työhönsä tai vastaavanlaiseen työhön ehdoilla, jotka eivät ole aikaisempia epäedullisempia sekä oikeus saada hyväkseen kaikki työehtojen parannukset. Jäsenvaltioiden on määriteltävä työsopimusta tai työsuhdetta koskevat järjestelyt 4, 5 ja 6 artiklassa säädetyn vapaan tai 7 artiklassa säädetyn työstä poissaolon ajaksi, myös sosiaaliturvaoikeuksien osalta, eläkemaksut mukaan lukien, ja varmistettava, että työsuhde säilyy kyseisenä aikana. 

2.6  Syrjintä

Direktiivin 11 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltioita kieltämään työntekijöiden epäedullinen kohtelu perustuen direktiivissä tarkoitettuun isyysvapaaseen, vanhempainvapaaseen, omaishoitovapaaseen, pakottavasta perhesyystä johtuneeseen poissaoloon tai joustaviin työjärjestelyihin.  

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa, jäljempänä työelämän tasa-arvodirektiivi, 19 artiklan 1 kohdassa on asetettu työnantajalle todistustaakka tasa-arvoisen kohtelun periaatteen rikkomisesta. Todistustaakkasääntöä sovelletaan myös työelämän tasapaino -direktiiviin (työelämän tasa-arvodirektiivin 19 artiklan 4 kohdan viittaussäännöksen ja työelämän tasapaino -direktiivin 19 artiklan 1 kohdan nojalla). 

2.7  Irtisanomissuoja ja todistustaakka

Direktiivin 12 artiklassa säädetään isyysvapaata, vanhempainvapaata ja omaishoitovapaata hakeneiden tai pitäneiden ja joustavia työjärjestelyjä pyytäneiden työntekijöiden irtisanomiskiellosta, työnantajan perusteluvelvollisuudesta sekä todistustaakasta. Jos työntekijä katsoo, että hänet on irtisanottu direktiivissä säädettyjen perhevapaaoikeuksien hakemisen tai pitämisen vuoksi, ja esittää tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että hänet on irtisanottu tällaisilla perusteilla, työnantajan tehtävänä on osoittaa, että irtisanominen tapahtui muilla perusteilla.  

2.8  Joustolauseke

Direktiivin 20 artiklan 6 kohtaan sisältyvän niin sanotun joustolausekkeen mukaan jäsenvaltiot voivat työelämän tasapaino -direktiivin 4, 5, 6 ja 8 artiklan sekä direktiivin 92/85/ETY noudattamiseksi ottaa huomioon minkä tahansa kansallisesti saatavilla olevan, perheeseen liittyvän työstä poissaolon ja erityisesti äitiysvapaan, isyysvapaan, vanhempainvapaan ja omaishoitovapaan jakson sekä siihen liittyvän maksun tai korvauksen, joka ylittää työelämän tasapaino -direktiivissä tai direktiivissä 92/85/ETY säädetyt vähimmäisvaatimukset, edellyttäen, että tällaisia vapaita koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja että työntekijöiden suojan yleistä tasoa kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ei heikennetä.  

Käytännössä joustolauseke tarkoittaa direktiivin johdanto-osan 49. perustelukappaleessa selvennetyllä tavalla, ettei direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä tarvitse nimetä uudelleen tai muullakaan tavoin muuttaa erilaisia perhevapaiden tyyppejä, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa, jos ne täyttävät direktiivissä asetetut vähimmäisvaatimukset.  

2.9  Muut säännökset

Direktiivin 8 artiklassa säädetään isyys- tai vanhempainvapaan ajalta maksettavasta maksusta tai korvauksesta, 13 artiklassa seuraamuksista, 14 artiklassa suojelusta epäsuotuisammalta kohtelulta tai epäsuotuisilta seurauksilta,15 artiklassa tasa-arvoelimistä ja 19 artiklassa vanhempainvapaadirektiivin kumoamisesta. Direktiiviehdotuksen 16—18 ja 20—22 artiklassa ovat yleiset vakiomuotoiset loppusäännökset sekä suojan tasoa koskeva lauseke. 

3.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

3.1.8  Pienten lasten vanhempien työmarkkina-asema

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen julkaisun mukaan Työvoimatutkimus (2019). Perheet ja työ vuonna 2018. Työmarkkinat 2019. Suomen virallinen tilasto (SVT). (2019) vuonna 2018 työllisyysaste oli 20—59-vuotiailla miehillä keskimäärin 82 prosenttia ja naisilla 78 prosenttia. Miehillä työllisyysasteen vaihtelu perhemuodon mukaan on suurta: vuonna 2018 lapsiperheiden isillä työllisyysaste oli 92 prosenttia, kun taas lapsettomilla miehillä se oli 77 prosenttia. 

Naisten työllisyys ei vaihtele perhemuodon mukaan niin paljon kuin miesten, mutta lapsettomien naisten työllisyysaste on hieman korkeampi kuin alle 18-vuotiaiden lasten äitien. Vuonna 2018 lapsettomien naisten työllisyysaste oli 79 prosenttia ja lapsiperheen äitien 77 prosenttia.  

Vuonna 2018 alle 18-vuotiaiden lasten isien työttömyysaste oli selvästi matalampi (4 prosenttia) kuin miesten, joilla ei ollut alaikäisiä lapsia (9 prosenttia). Äitien työttömyysaste oli 5 prosenttia ja lapsettomien naisten 8 prosenttia. 

Alle 18-vuotiaiden lasten lukumäärä perheessä vaikuttaa etenkin äitien työllisyyteen. Vuonna 2018 yhden tai kahden lapsen äideistä keskimäärin 80 prosenttia oli työllisiä, kun taas vähintään kolmen lapsen äideistä työllisiä oli 65 prosenttia. Isien työllisyysaste on useana peräkkäisenä vuotena ollut noin 90 prosenttia lasten lukumäärästä riippumatta. 

Kahden huoltajan lapsiperheissä isät ovat perhevapaalla keskimäärin lyhemmän aikaa kuin äidit. Isyysvapaan tai alle kolmen kuukauden pituisen vanhempain- tai hoitovapaan aikana isät luokittuvat työllisiksi, ja siksi perhevapailla ei ole juuri vaikutusta isien työllisyysasteeseen. 

Äitien työssäoloon vaikuttaa koulutusaste. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla äideillä on useammin voimassa oleva työsuhde perhevapaan aikana ja he myös palaavat nopeammin töihin kuin muut äidit. 

Suomessa alle 1-vuotiaiden lasten äidit ovat useimmiten kotona hoitamassa lapsia. Vuonna 2018 alle 1-vuotiaiden lasten äideistä 30 prosenttia luokittui työlliseksi, 1—2-vuotiaiden lasten äideistä vastaavasti yli puolet (58 prosenttia). Kun nuorin lapsi oli 3—6-vuotias, äitien työllisyysaste oli noussut jo 84 prosenttiin Työvoimatutkimus (2019). Perheet ja työ vuonna 2018. Työmarkkinat 2019. Suomen virallinen tilasto (SVT)..  

Työvoimatutkimuksen tilastointitavasta johtuen on hyvä tarkastella myös äitien työssäoloasteita. Työvoimatutkimuksessa etenkin alle 1-vuotiaiden lasten työllisiksi luokitelluista äideistä moni on tosiasiassa äitiysvapaalla Kambur, O. & Pärnänen, A. (2017). Suomi–Ruotsi-vertailu: Pienten lasten äitien työssäolossa ei suuria eroja. Tieto & Trendit. Tilastokeskus.. Alle vuoden ikäisten lasten äideistä vain harva (noin 10 prosenttia) oli työssä vuonna 2018, mutta yksivuotiaiden lasten äideistä jo puolet. Perheissä, joissa nuorin lapsi oli 3—6-vuotias, suurin osa äideistä oli palannut töihin. 

Kuviossa 1 on kuvattu äitien osa-aikatyön yleisyyttä. Pienten, alle yksivuotiaiden lasten työllisistä äideistä (20—59-vuotiaat) 17 prosenttia (n. 2 000) teki osa-aikatyötä vuonna 2019. Äideistä, joilla oli 1—2-vuotias lapsi, neljäsosa (14 000) teki osa-aikatyötä, isistä vain harva (4 prosenttia, 4 000) (kuvio 2). Suomessa osa-aikatyö on selvästi sidoksissa lapsen ikään; äitien kokoaikatyö yleistyy lapsen kasvaessa. Työllisistä äideistä, joilla oli 3—6-vuotias lapsi, viidesosa oli osa-aikatyössä, kouluikäisten lasten äideistä enää 11 prosenttia. Pienten lasten vanhempien osa-aikatyö yleistyi aina vuoteen 2017 saakka, mutta sen jälkeen määrä on vähentynyt, erityisesti äideillä. 

Tilastojen mukaan sekä äitien että isien osa-aikatyö on selvästi yleisempää Ruotsissa kuin Suomessa. Merkille pantavaa on, että Suomessa äitien tekemä osa-aikatyö alkaa vähentyä jo lapsen toisen ikävuoden jälkeen — Ruotsissa äidit jatkavat osa-aikatyössä huomattavasti suomalaisäitejä pidempään Kambur, O. & Pärnänen, A. (2017). Suomi–Ruotsi-vertailu: Pienten lasten äitien työssäolossa ei suuria eroja. Tieto & Trendit. Tilastokeskus.. 

Syitä sille, miksi Suomessa äidit tekevät vähemmän osa-aikatyötä kuin muualla Euroopassa tai Pohjoismaissa, on haettu historiasta, kulttuurista sekä normeista. Suomalaisten naisten osa-aikatyön teon vähyyttä on perusteltu sillä, että Suomessa ei ole osa-aikatyön kulttuuria. Asiaa on perusteltu naisten korkealla koulutustasolla ja pitkällä ansiotyöhistorialla. Suomessa enemmistö naisista oli ollut jo pitkään ansiotyössä, kun muissa Pohjoismaissa äidit alkoivat 1970-luvulla laajemmin siirtyä kotoa ansiotyöhön nimenomaan osa-aikaisesti. Suomessa ei ole myöskään ollut ns. kotirouvakulttuuria, kuten muissa Pohjoismaissa Keyriläinen (2020). Pienten lasten vanhempien osa-aikatyö – uhka vai mahdollisuus? Työpoliittinen aikakauskirja 4/2020. Helsinki: työ- ja elinkeinoministeriö. Tulossa.  

Kuvio 1. Äitien tekemä osa-aikatyö nuorimman lapsen iän mukaan, 20—59-vuotiaat, 2015—2019 

(Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus) 

Kuvio 2. Isien tekemä osa-aikatyö nuorimman lapsen iän mukaan, 20—59-vuotiaat, 2015—2019 

(Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus) 

Vanhempien haluun tehdä osa-aikatyötä vaikuttavat niin ikään tarpeet, toiveet, arvot sekä mahdollisuudet. Lisäksi taustalla vaikuttavat sosiaalis-rakenteelliset tekijät, yleiset elinkustannukset ja talouden tila, kulttuuriset arvot ja normit, kuten se, mitä hyvän äitiyden ajatellaan olevan. Myös sukupuoliroolit sekä yleisesti työpaikan politiikka vaikuttavat. Se, miten maassa tuetaan osa-aikatyötä esimerkiksi verotuksen kautta, työttömyysturvan rakenne sekä se, millaiset oikeudet työntekijällä on vähentää työtunteja, vaikuttavat niin ikään vanhempien valintoihin. Keyriläinen (2020). Pienten lasten vanhempien osa-aikatyö – uhka vai mahdollisuus? Työpoliittinen aikakauskirja 4/2020. Helsinki: työ- ja elinkeinoministeriö. Tulossa 

3.1.9  Työelämän joustot

Suomalaisten palkansaajien työaikojen joustomahdollisuudet ovat tasaisesti yleistyneet. Vuoden 2019 työolobarometrin mukaan palkansaajista kaksi kolmesta oli joustavan työaikajärjestelmän piirissä. Vaikka tässä ei ole tapahtunut muutosta vuoden 2018 jälkeen, työaikojen yleinen joustavuus on lisääntynyt. Lisäksi kolmella viidestä (60 prosenttia) palkansaajasta oli joustavan työaikajärjestelmän lisäksi mahdollisuus käyttää säästöön kertyneitä tunteja vapaapäivinä (nk. työaikapankki). Myös etätyö on yleistynyt vuosi vuodelta Keyriläinen, M (2020). Työolobarometri 2019. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:53. Helsinki: työ- ja elinkeinoministeriö. Sutela, H., Pärnänen, A. & Keyriläinen, M. (2019). Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia1977–2018. Helsinki: Tilastokeskus.. Työolobarometrin mukaan etätyötä teki säännöllisesti vajaa neljännes (23 prosenttia) ja satunnaisesti 14 prosenttia palkansaajista vuonna 2019. Sosioekonomisten ryhmien väliset erot olivat suuret. Ylemmistä toimihenkilöistä lähes kolmasosa (31 prosenttia) oli tehnyt etätyötä viikoittain tai useammin viimeisen vuoden aikana, alemmista toimihenkilöistä joka kymmenes ja työntekijöistä vain kaksi prosenttia. 

Työajat joustavat nykyään myös paremmin työntekijöiden omiin tarpeisiin. Vuonna 2019 enemmistö palkansaajista (63 prosenttia) ilmoitti, että he pystyivät aina hoitamaan omia asioitaan työajalla ja joka neljäs sanoi joskus pystyvänsä. Niiden osuus palkansaajista, jotka kokivat pystyvänsä aina hoitamaan omia asioitaan työajalla, on kasvanut vuosi vuodelta — lähes 20 prosenttia vuodesta 2016.  

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että miesten työajat joustavat paremmin kuin naisten vastaavat (mm. Työolobarometri 2019; Työolotutkimus 2018, Työvoimatutkimuksen lisätutkimus 2018). Miehillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin naisilla niin työaikoihin, mutta myös esimerkiksi lomiin. Mitä korkeampi sosioekonominen asema, sitä paremmin työelämä ja -ajat joustavat. Päinvastoin kuin voisi ehkä kuvitella, ylemmät toimihenkilöt olivat kaikkein tyytymättömimpiä työn ja perheen yhteensovittamiseen. (ks. kuvio 3). Erityisesti ero näkyy sukupuolen mukaisessa tarkastelussa.  

Kuvio 3. Työn ja muun elämän yhteensovittamiseen erittäin tyytyväiset sukupuolen ja sosioekonomisen aseman mukaan 

(Lähde: Työolotutkimus 2018) 

Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksessa Nieminen, T. (2019). Kumpi joustaa – työ vai perhe? Tieto ja Trendit. Tilastokeskus. selvitettiin työn ja perheen yhteensovittamista hankaloittavia tekijöitä. Yleisimmin työn ja perheen yhteensovittamista vaikeuttivat vaativa ja uuvuttava työ sekä pitkät työpäivät. Naiset korostivat vastauksissaan uuvuttavan työn vaikutusta, miehet taas pitkiä työpäiviä ja ennustamattomia tai vaikeita työaikoja. Mitä pidempi viikkotyöaika päätyössä, sitä tyytymättömämpiä oltiin työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumiseen. Erityisesti tämä korostui miehillä. Vuorotyötä tekevät olivat selkeästi tyytymättömämpiä kuin muut. Myös haitallinen kiire vähensi tyytyväisyyttä. Työaikojen joustomahdollisuudet eivät lisänneet tyytyväisyyttä työn ja perheen yhteensovittamiseen, jos työssä oli jatkuvasti haittaavaa kiirettä (kuvio 4). 

Kuvio 4. Työn ja perheen yhteensovittamiseen erittäin tyytyväiset sukupuolen mukaan, osuus työssä haittaavan kiireen mukaan 

(Lähde: Työolotutkimus 2018) 

Vanhempien kiinnostus tehdä osa-aikatyötä

Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksessa selvitettiin vuonna 2018 vanhempien osa-aikatyötä sekä haluja tehdä osa-aikatyötä lasten hoidon takia. Tutkimuksen mukaan äidit lyhensivät työaikaansa useammin kuin isät siirtymällä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön, ja isät taas siirtyivät tekemään lyhyempää työpäivää kokoaikatyössä. Yleisimmin työaikaa oli lyhennetty yrittäjäperheissä sekä toimihenkilöperheissä Nieminen, T. (2019). Kumpi joustaa – työ vai perhe? Tieto ja Trendit. Tilastokeskus.. 

Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksessa selvitettiin myös syitä sille, miksi vanhemmat eivät olleet käyttäneet osa-aikatyön mahdollisuutta, vaikka olisivat sitä halunneet. Ylivoimaisesti yleisin syy osa-aikatyön käyttämättä jättämiselle olivat taloudelliset tekijät. Viidesosa koki, että töiden järjestäminen osa-aikaiseksi oli hankalaa ja yhdeksän prosenttia koki, että olisi kuitenkin joutunut tekemään saman työmäärän pienemmällä palkalla. Samat syyt nousevat esille aikaisemmissa tutkimuksissa Salmi, M., Närvi, J., Lammi-Taskula, J. & Mäntylä, E. (2017). Osa-aikaisten perhevapaiden ja osa-aikatyön käyttö, mahdollisuudet ja esteet. Teoksessa Salmi, M. & Närvi, J. (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.. 

Kuvio 5. Äitien tai isien erittäin helppo jäädä työpaikalta perhevapaalle 

Alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmat (pl. ”ei sovi” vastaukset) 

(Lähde: Työolotutkimukset 2013 ja 2018) 

Osa-aikatyöhän siirtyminen edellyttää siitä sopimista työnantajan kanssa, mutta myös omien töiden uudelleenorganisointia. Työolotutkimuksen Sutela, H., Pärnänen, A. & Keyriläinen, M. (2019). Digiajan työelämä — työolotutkimuksen tuloksia1977—2018. Helsinki: Tilastokeskus. mukaan erityisesti osa-aikatyöhön siirtyminen koettiin hankalaksi — jopa vaikeammaksi kuin pidemmälle perhevapaalle jääminen (kuvio 5) (ks. myös Tasa-arvobarometri 2017). Vaikka osa-aikatyö voi tuoda joustomahdollisuuksia, se edellyttää töiden uudelleenorganisointia, mikä koetaan hankalaksi erityisesti aloilla, joilla osa-aikatyö on harvinaista. Salmi, M., Lammi-Taskula, J. & Mäntylä, E. (2016). Pienten lasten äidit osa-aikatyöhön? Politiikan ja käytäntöjen ristiriitoja. Yhteiskuntapolitiikka-lehti 81(2), 206—214. 

Tutkimuksen Salmi, M., Lammi-Taskula, J. & Mäntylä, E. (2016). Pienten lasten äidit osa-aikatyöhön? Politiikan ja käytäntöjen ristiriitoja. Yhteiskuntapolitiikka-lehti 81(2), 206—214. mukaan oman työn luonne nähdään osa-aikatyön esteenä useammin silloin, jos äiti on hyvässä työmarkkina- ja taloudellisessa asemassa. Yli puolet myös epäili, että he joutuisivat tekemään saman työmäärän pienemmällä palkalla. Sijaisen löytäminen sekä työkavereiden työmäärän lisääntyminen mainittiin niin ikään. Harva ajatteli, että työnantajan kielteinen suhtautuminen olisi osa-aikatyön este. Aikaisempien tutkimusten pohjalta voidaankin todeta, että kiinnostus osa-aikatyöhön näyttäisi olevan pikemminkin yleisluonteinen toive kuin realistinen vaihtoehto.  

3.2  Nykytilan arviointi

3.2.1  Perhevapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen vanhempien kesken

Nykyinen perhevapaita ja niiden ajalta maksettavia etuuksia koskeva lainsäädäntö mahdollistaa paitsi molemmille vanhemmille kiintiöidyt omat vapaat ja vanhempainpäivärahapäivät myös vanhempain- ja hoitovapaan jakamisen tasan molempien vanhempien kesken. Vanhempainvapaata ja vanhempainrahaa voi käyttää kumpi vain vanhemmista, tai vanhemmat voivat jakaa vanhempainvapaan keskenään. Niin ikään kumpi vain vanhemmista voi jäädä hoitovapaalle ja osittaiselle hoitovapaalle. Käytännössä kuitenkin miehiä on vanhempainrahan, kotihoidon tuen sekä joustavan hoitorahan saajista vain muutama prosentti. Kaikista vanhempainpäivärahapäivistä naiset käyttävät lähes 90 prosenttia ja kotihoidon tuen saajista naisia on yli 90 prosenttia.  

Isyysrahan käyttö on lisääntynyt tasaisesti vuosi vuodelta, kuten alla olevasta kuvasta ilmenee Kansaneläkelaitoksen tilastoissa isyysrahan saajissa on mukana kaikki isyysrahan saajat (isät ja äidin puolisot). Isyysrahan saajista vain pieni osa on muita kuin lapsen isiä.. Yhtä aikaa äidin äitiys- ja vanhempainrahakauden kanssa isyysrahaa käyttävien isien osuus on pysynyt suhteellisen tasaisena, reilussa 70 prosentissa isistä. Sen sijaan äitiys- ja vanhempainrahakauden jälkeen käytettyjen isyysrahapäivien osuus on noin nelinkertaistanut kymmenen viime vuoden aikana. Erityisesti vuoden 2013 lainmuutos lisäsi eri aikaan äidin äitiys- ja vanhempainrahakauden kanssa pidettävän isyysrahan käyttöä. Muutoksessa aiempi isäkuukausi poistui, mutta samalla isälle kiintiöityjen isyysrahapäivien määrää lisättiin ja isyysrahan käyttöä joustavoitettiin muun muassa siten, että sen käyttö tuli mahdolliseksi lapsen kahden vuoden ikään saakka. 

Vuosina 2006-2017 syntyneiden lasten isien vanhempainpäivärahan käytön kehitys (Kela) 

Isyysrahan käytön lisääntymisestä huolimatta noin 80 prosenttia isistä ei käytä pidettävissä olevia isyysrahapäiviä täysimääräisesti. Yli puolet isistä ei käytä lainkaan, edes lyhyeltä aikaa, vanhempainrahakauden jälkeistä isyysrahaa, jonka tavoitteena on ollut tukea isän itsenäistä hoitovastuuta lapsesta.  

Tutkimusten perusteella isän isyysvapaan, ja etenkin paria, kolmea viikkoa pitemmän vapaan, pitämisen taustalla vaikuttaa sekä isän itsensä että lapsen äidin koulutustaso, äidin asema työelämässä sekä perheen taloudellinen tilanne. Vapaat jakautuvat keskimäärin tasaisemmin korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä. Näissä perheissä myös äitien työllisyys ja perheen tulotaso ovat keskimääräistä paremmat. Tutkimusten perusteella isien vapaiden käyttämättä jättämistä ennustaa usein perheen pienituloisuus, isän toimiminen yrittäjänä sekä se, että äidillä ei ole ollut työsuhdetta voimassa lapsen syntyessä. Myös työelämän ulkopuolella olevat isät jättävät usein perhevapaat käyttämättä. Keskeisiä vanhempien itse ilmoittamia syitä isän vapaiden pitämättä jättämiselle ovat olleet myös isän työtilanteeseen ja työn luonteeseen liittyvät syyt sekä ajatus siitä, että isä on ensisijaisesti vastuussa perheen toimeentulosta. Esim. Salmi, Minna & Närvi, Johanna (toim.): Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. THL Raportti 4/2017 ja Närvi, Johanna: Isä hoitaa – vai hoitaako? THL:n Työpapereita 1/2018. 

Myös työyhteisöjen ja työorganisaation piirteillä on merkitystä isien perhevapaiden käytössä. Esimerkiksi työpaikkakulttuuri, muiden isien esimerkki vapaiden käytössä, esimiesten rooli sekä työn luonne ja organisoinnin tavat, saattavat vaikuttaa työntekijän perhevapaiden käyttöön. Tutkimuksissa on havaittu, että usein työpaikoilla isän vapaiksi mielletään vain isyysvapaa eikä isien oletettu käyttävän vanhempain- tai hoitovapaata. Myös vastuu työtehtävien järjestelystä saattaa jäädä vapaalle jäävälle työntekijälle itselleen eikä esimerkiksi sijaisia palkata vastaavassa määrin kuin naisten jäädessä perhevapaille. Mahdollista myös on, että isät tekevät töitä ollessaan isyysvapaalla tai pitävät vapaata lyhyissä jaksoissa työn takia. Salmi, Minna & Närvi, Johanna (toim.) 2017 

On myös hyvä huomata, että esimerkiksi työttömät ja opiskelevat isät saattavat tosiasiallisesti hoitaa lasta ja viettää aikaa lapsen kanssa, vaikka eivät isyysrahaa saisikaan tai olisi työstään isyysvapaalla. Samoin esimerkiksi isyysvapaan yhdistäminen vuosilomaan voi muodostaa pitkähkön yhtäjaksoisen työstä poissaolojakson. Toisaalta huomion arvioista on myös se, että käytännössä on melko tavallista, että isän ollessa vanhempainrahakauden jälkeen isyysvapaalla, myös äiti on samaan aikaan kotona esimerkiksi vuosiloman tai työttömyyden takia taikka äitiys- ja vanhempainvapaalla toisen lapsen vuoksi. Isä hoitaa -kyselyyn vastanneista isistä vain noin 48 % kertoi hoitaneensa lasta pääasiassa itsenäisesti ollessaan pidemmällä isyysvapaalla. THL:n Työpapereita 1/2018. Näin ollen tavoite isän itsenäisestä hoitovastuusta ei täysin näyttäisi toteutuvan.  

Lasten kotihoidon tukea käyttävien perheiden osuus perheistä on noin 80 prosenttia. Salmi, Minna: ”Kotihoidon tuen käyttö vähenee edelleen – pienten lasten äidit entistä useammin töissä”. THL tutkimusblogi 16.1.2020. Kotihoidon tuen suosio suomalaisvanhempien keskuudessa johtunee osaksi siitä, että vanhempainvapaa päättyy siinä vaiheessa, kun lapsi on noin kymmenen kuukauden ikäinen. Vaikka pitkien kotihoidon tuen jaksojen osuus on laskenut tasaisesti 2010-luvulla, on tuen lyhyt, muutaman kuukauden mittainen — monen perheen mielessä lyhyttä vanhempainvapaata täydentävä — käyttö yhä yleistä. Monet vanhemmat haluavat hoitaa noin vuoden ikäistä lasta kotona, ja jatkavat sen vuoksi kotihoidon tuella. Miia Saarikallio-Torp, Anneli Miettinen, Hanna-Mari Heinonen: Kotihoidon tuen kannatus edelleen vahvaa – asenteet leikkaamista kohtaan kuitenkin lieventyneet. Kelan tutkimusblogi 19.2.2020. Täyden kauden eli lapsen kolmivuotispäivään asti kotihoidon tukea käyttää noin kymmenen prosenttia kaikista perheistä. Salmi, Minna: ”Kotihoidon tuen käyttö vähenee edelleen – pienten lasten äidit entistä useammin töissä”. THL tutkimusblogi 16.1.2020. Valtaosa kotihoidon tukea saavista vanhemmista on naisia. Kotihoidon tuen saajista vain 7,5 prosenttia oli miehiä vuonna 2019 Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2019, s. 10.. Pisimpään kotihoidon tukea käyttävät matalasti koulutetut naiset, joista monilla ei ole työtä, johon palata. Miia Saarikallio-Torp, Anneli Miettinen, Hanna-Mari Heinonen: Kotihoidon tuen kannatus edelleen vahvaa – asenteet leikkaamista kohtaan kuitenkin lieventyneet. Kelan tutkimusblogi 19.2.2020. 

Sillä, että naiset käyttävät valtaosan perhevapaista, on välillisiä vaikutuksia naisten työmarkkina-asemaan ja tasa-arvon toteutumiseen työelämässä. Tasa-arvovaltuutetun vuosikertomuksen vuodelta 2019 mukaan raskauteen ja vanhemmuuteen, kuten perhevapaiden käyttämiseen, perustuva syrjintä on jatkunut työelämässä vuosikymmeniä. Se vaikuttaa monin eri tavoin erityisesti naisten asemaan työelämässä. Myös lapsettomat synnytysiässä olevat naiset voivat joutua kokemaan äitiyteen liittyvää syrjintää työelämässä, sillä heidän saatetaan olettaa jäävän perhevapaille. Jopa puolet tasa-arvovaltuutetulle tulevista työelämäyhteydenotoista liittyy raskaus- ja perhevapaasyrjintään. Tyypillisiä tilanteita, joissa syrjintää ilmenee, ovat epäasialliset perhetilanteeseen tai -suunnitelmiin liittyvät kysymykset työnhakutilanteissa, määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen raskauden tai perhevapaasuunnitelmien tultua ilmi sekä työhön paluu perhevapaan jälkeen. Myös Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen liittyvässä kyselyssä (2018) merkittävä osa vastaajana olleista äideistä kertoi kokeneensa raskaus- tai perhevapaasyrjintää tai jonkinlaisia heistä riippumattomia tai vastentahtoisia muutoksia työurallaan perhevapaan johdosta.  

Pitkillä perhevapailla on myös vaikutusta eläkekarttumaan ja tulevan eläkkeen määrään. Naisten eläkkeet ovat keskimäärin noin viidenneksen matalampia kuin miesten eläkkeet. Eläke-eron taustalla on useita tekijöitä, mutta osaltaan perhevapaiden epätasainen jakautuminen vaikuttaa eroon. Naisten pidemmät perhevapaat ja työurakatkot eriyttävät naisten ja miesten työuria ja heikentävät naisten ansioita vaikuttaen näin eläke-eroon. Lisäksi etenkin hoitovapailla on suora vaikutus eläkekarttumaan. Äitiys- ja vanhempainrahakaudet eivät suoraan heikennä eläketurvaa vaan kerryttävät eläkettä suunnilleen saman verran kuin töissä käynti. Sen sijaan hoitovapaat ja kotihoidon tukijaksot vaikuttavat heikentävästi eläkekarttumaan. Mitä pidempään ja useammin vanhempi hoitaa lasta kotona, sitä enemmän hänen tuleva eläkkeensä pienenee. Vaikutus voi olla hoitojaksojen pituudesta, määrästä ja palkkatasosta riippuen kuukausieläkkeessä jopa satoja euroja. Naisten ja miesten eläke-erot, katsaus tutkimukseen ja tilastoihin, STM:n raportteja ja muistioita 2019:66. Eläkkeet ja sukupuolten tasa-arvo, ETK:n tutkimuksia 3/2020. 

Perhevapaista mahdollisesti johtuvat negatiiviset vaikutukset työuraan, palkkakehitykseen ja eläkkeen määrään kohdistuvat siten pääosin naisiin. Toisaalta vaikutukset työuraan ja palkkaan riippuvat myös alasta ja ammatista. Joka tapauksessa perhevapaiden tasaisempi jakautuminen todennäköisesti parantaisi naisten työmarkkina-asemaa ja vähentäisi naisten raskauden ja perhevapaiden perusteella kokemaa syrjintää, jos työnantajien oletukset perhevapaille jäämisestä eivät kohdistuisi vain naisiin.  

Perhevapaiden epätasaisella jakautumisella arvioidaan olevan vaikutusta myös perhevapaiden jälkeiseen lastenhoitoon sekä kotitöiden tekemiseen käytetyn ajan jakautumiseen vanhempien kesken. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen (2019) mukaan äidit lyhentävät isiä useammin työaikaa ja tekevät osa-aikatyötä lapsen hoidon vuoksi sekä jäävät isiä useammin tilapäiselle hoitovapaalle lapsen sairastumisen takia. Vaikka perheiden kotitöiden jako on huomattavasti tasaisempaa nyt kuin vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten, sukupuolten välisessä ajankäytössä on edelleen eroja. Työolotutkimuksen kyselyssä yli puolet vastaajista katsoi naisen tekevän perheessä kotitöitä joko paljon tai jonkin verran enemmän kuin mies niissä lapsiperheissä, joissa molemmat vanhemmat olivat töissä. Se, että mies tekisi paljon tai jonkin verran enemmän kotitöitä kuin nainen, on varsin harvinaista. Myös tasa-arvobarometrin aineistosta tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisesti toistuvien kotitöiden kokonaisvastuu on parisuhteissa yhä usein naisilla, ja naiset kokevat miehiä useammin olevansa liikaa vastuussa kotitöistä. Kotitaloustöitä tasaisesti jakavat kertoivat muita useammin hyvästä suhteesta puolisoonsa, kun taas päävastuun jääminen naisille lisää heidän kokemuksiaan erimielisyyksistä parisuhteessa Närvi Johanna & Salmi Minna: Kotitöiden ja yhteisten kulujen jakaminen tyytyväisyyden tai ristiriitojen lähteenä parisuhteissa. Teoksessa Teräsaho Mia & Närvi Johanna (toim) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon. THL Raportti 6 2019.. 

5.1  Keskeiset ehdotukset

Lakiehdotuksessa esitetään uudistettavaksi vanhempainpäivärahajärjestelmä kokonaisuudessaan. Uudistus koskisi siten pääasiallisesti lapsen syntymän aikaa sekä aivan pienen lapsen hoitoaikaa. Lastenhoidon tukiin, kuten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen, esitetään tehtäväksi vanhempainpäivärahajärjestelmän muutoksista aiheutuvat välttämättömät muutokset, mutta muutoin tuet säilyisivät nykyisen kaltaisina. Työsopimuslakiin ehdotetaan tehtäväksi vanhempainpäivärahajärjestelmästä aiheutuvat muutokset. Toisin kuin voimassa olevan lainsäädännön mukaan työsopimuslain mukaiset vanhempainvapaaoikeudet määräytyisivät osin eri tavoin kuin vanhempainpäivärahaoikeudet. Myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi uudistusta tukevia muutoksia. Lisäksi uudistuksesta seuraisi pienempiä sisällöllisiä tai teknisiä muutoksia useisiin lakeihin. 

Vanhempainpäivärahat

Vanhempainvapaiden ja hoitovastuun nykyistä tasapuolisempaan jakautumiseen pyritään kiintiöimällä vanhempainrahapäivät ehdotuksen mukaisesti nykyistä tasaisemmin molemmille vanhemmille. Muutoksella halutaan vahvistaa ajatusta tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja siitä, että molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus käyttää vanhempainvapaita ja vanhempainrahaa. Kiintiöidyt vanhempainvapaa- ja vanhempainrahajaksot kannustavat vanhempia tietoisesti miettimään ja suunnittelemaan lapsen hoitovastuun jakamista. Lapsen molemmille vanhemmille kiintiöidyillä vanhempainvapailla ja vanhempainrahoilla pyritään myös vaikuttamaan yleisemmin yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin vanhemmuudesta ja sukupuolten välisestä työnjaosta. Kiintiöt ovat myös signaali työpaikoille siitä, että vanhempainvapaa kuuluu yhtälailla isille ja että myös isät voivat jäädä pitemmille perhevapaille. 

Lakiehdotuksen mukaan isän tai toisen vanhemman yksinomaiseen käyttöön varattuja päivärahapäiviä lisätään nykyiseen isyysrahaan verrattuna. Aiemmat lainmuutokset ja kokemukset muista Pohjoismaista ovat osoittaneet, että tehokas keino vaikuttaa isien vapaiden käyttöön, on lisätä isälle kiintiöityjen päivärahapäivien määrää. Isien vanhempainrahan käyttöä pyritään lisäämään myös sillä, että molempien vanhempien vanhempainraha maksettaisiin korotettuna osalta aikaa, jolloin perheellä olisi myös taloudellinen kannustin isien vanhempainrahan käytölle. Myös järjestelmän joustavuuden lisäämisellä pyritään siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi nykyistä parempi mahdollisuus käyttää vanhempainpäivärahoja. 

Paitsi vanhempien keskinäistä tasa-arvoa myös erilaisten perhemuotojen ja erilaisissa perheissä elävien lasten ja vanhempien yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa parannetaan yhdenmukaisilla vanhempainrahaa koskevilla säännöksillä. Ehdotetussa uudessa vanhempainpäivärahajärjestelmässä vanhempainrahapäiviä olisi lasta kohden käytössä yhtä paljon riippumatta vanhempien sukupuolesta tai siitä, onko kyseessä biologinen vai adoptiolapsi. Samaten vanhempainrahapäiviä olisi yhtä paljon riippumatta siitä, onko lapsella yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi vai kaksi vanhempaa. Vanhempainrahan taso määräytyisi kaikille saman laskentakaavan mukaisesti ja niin sanottua korotettua vanhempainrahaa maksettaisiin kaikille vanhemmille samalta ajalta. Etuuden taso täyttäisi työelämän tasapaino -direktiivin vaatimukset korvauksesta. Vanhempainrahan saamisen edellytykset olisivat pääosin kaikille samat. 

Järjestelmän joustavuutta ja vanhempien valinnan mahdollisuuksia ehdotetaan lisättäväksi siten, että vanhempainpäivärahoja voisi käyttää nykyistä huomattavasti joustavammin haluaminaan ajanjaksoina. Ehdotettu järjestelmä mahdollistaisi esimerkiksi vanhempien vuorottelun lapsen hoidossa taikka työssäkäynnin tai opiskelun ja vanhempainrahan käytön vuorottelun nykyistä paremmin. Esitykseen sisältyy myös mahdollisuus saada vanhempainrahaa osittaisena osa-aikaisen työn ajalta. Tältä osin sääntely olisi kuitenkin nykyistä osittaista vanhempainrahaa huomattavasti väljempää.  

Sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahoja koskeva 9 luku ja sen säännökset ehdotetaan muutettavaksi lähes kokonaan. Nykyiset äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa koskevat säännökset poistuisivat. Ehdotuksen mukaan vanhempainpäivärahoja olisi jatkossa nykyistä erityisäitiysrahaa vastaava eritysraskausraha sekä raskausraha ja vanhempainraha. Nykymuotoinen äitiysraha ja isyysraha poistuisivat siten kokonaan. Koska vanhempainpäivärahajärjestelmän rakenne muuttuisi merkittävästi, tulisi muutoksia myös muun muassa päivärahojen saamisen edellytyksiin, hakemiseen ja maksamiseen. Muutoksilla olisi vaikutuksia myös muihin etuuslakeihin, kuten lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin sekä työttömyysturvalakiin. 

Raskaana olevan henkilön toimeentuloa loppuraskauden aikana turvattaisiin raskausrahalla. Raskausrahan tarkoitus olisi, kuten voimassa olevan äitiysrahan, mahdollistaa työstä pois jääminen ja korvata siitä aiheutuvaa ansionmenetystä. Raskausrahaa ehdotetaan maksettavaksi yhtäjaksoisesti 40 arkipäivän ajalta (raskausrahakausi). Raskausrahakauden voisi aloittaa nykyistä myöhemmin eli aikaisintaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Voimassa olevat erityisäitiysrahaa koskevat säännökset pysyisivät pääosin ennallaan, mutta etuuden nimi muuttuisi erityisraskausrahaksi. 

Lapsen hoidon ajalta ehdotetaan maksettavaksi vanhempainrahaa, jonka edellytykset olisivat pääosin kaikille vanhemmille yhdenmukaiset riippumatta vanhemman sukupuolesta ja siitä, onko kyseessä biologinen vai adoptiolapsi. Vanhempainrahan tarkoitus olisi edelleen, kuten voimassa olevienkin säännösten mukaan, turvata vastasyntyneen ja pienen lapsen hoivaa ja hoitoa sekä mahdollistaa vanhemmalle työstä poissaolo lapsen hoidon vuoksi. Vanhempainrahan tasoon esitetään korotusta siten, että vanhempainraha maksettaisiin kaikille vanhemmille 16 ensimmäiseltä arkipäivältä korotettuna vastaavalla tavalla kuin äitiysraha voimassa olevan lainsäädännön mukaan. 

Vanhempainrahapäivien lukumäärä olisi lapsikohtainen. Vanhempainrahaa ehdotetaan maksettavaksi lapsen syntymän tai adoption perusteella yhteensä enintään 320 arkipäivältä eli vajaan 13 kuukauden ajalta. Lapsen syntymän tai adoptiolapsen hoitoonottamisen jälkeen käytettävissä olevien vanhempainpäivärahapäivien lukumäärää ehdotetaan siten lisättäväksi nykyisestä keskimäärin noin 287 päivästä. Vanhempainrahapäivien lapsikohtaisuus ei kuitenkaan koskisi tilanteita, kun perheeseen syntyy tai adoptoidaan samalla kertaa useampi lapsi. Tällöin vanhempainrahapäiviä olisi kuitenkin käytettävissä enemmän kuin silloin, kun perheeseen syntyy tai adoptoidaan kerralla vain yksi lapsi, kuten voimassa olevankin lain mukaan. Oikeus vanhempainrahapäivien käyttämiseen jakaantuisi tasan vanhempien kesken eli molemmilla vanhemmilla olisi oikeus 160 arkipäivän eli noin 6,5 kuukauden vanhempainrahakiintiöön. Vanhempi voisi luovuttaa omasta vanhempainrahakiintiöstään toiselle vanhemmalle, lapsen muulle huoltajalle, puolisolleen tai toisen vanhemman puolisolle enintään 63 vanhempainrahapäivää eli noin 2,5 kuukautta.  

Ehdotettu vanhempainpäivärahoja koskeva muutos vastaisi työelämän tasapainodirektiivin vaatimusta molempien vanhempien oikeudesta vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen ja vähintään kahden kuukauden kiintiöidystä vanhempainvapaajaksosta, jota ei voi siirtää toiselle vanhemmalle.  

Jos lapsella olisi vain yksi vanhempi tai toinen vanhempi ei esimerkiksi vakuuttamisedellytyksen puuttumisen takia olisi lainkaan oikeutettu vanhempainrahaan, saisi ainoa vanhempi käyttöönsä kaikki vanhempainrahapäivät. Samoin, jos vanhempi olisi esimerkiksi sairauden vuoksi kykenemätön hoitamaan lasta, olisi lasta hoitavalla vanhemmalla oikeus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät. 

Vanhempainrahaoikeus alkaisi lapsen syntymästä tai adoptiolapsen hoitoonottamisesta. Raskausrahan saaja olisi kuitenkin oikeutettu vanhempainrahaan raskausrahakauden päättymisen jälkeen, vaikka lapsi ei olisi syntynyt. Vanhempainrahaa voisi saada joustavasti haluaminaan ajankohtina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta tai adoptiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Vanhempainrahapäivät eivät siten kuluisi yhtäjaksoisena kautena, kuten voimassa olevien säännösten mukaan. Vanhempainrahaa voisi käyttää rajoituksetta lyhyissäkin jaksoissa tai jopa yksittäisinä päivinä toisin kuin voimassa olevien säännösten mukaan on mahdollista. Vanhempainrahan saamista osittaisena joustavoitettaisiin nykysäännöksiin nähden. 

Vanhempainrahaoikeus sidottaisiin lapsen vanhemmuuteen ja huoltajuuteen vanhemman sukupuolesta riippumatta. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa tilanne huomioitaisiin siten, että vanhemmuuden tunnustanut henkilö voisi saada vanhempainrahaa lapsen syntymän yhteydessä, vaikka vanhemmuutta ei vielä olisi vahvistettu. Niin sanottujen sosiaalisten vanhempien asema ja lapsen mahdollisuus saada hoivaa myös heiltä turvattaisiin siten, että huoltajavanhempi voisi luovuttaa omia vanhempainrahapäiviään esimerkiksi puolisolleen.  

Perheiden ja lasten hyvinvointia sekä perheiden tasa-arvoista kohtelua pyritään edistämään myös lakiehdotukseen sisältyvällä muutoksella koskien vanhempainpäivärahan saamisen yleisiä edellytyksiä. Lakiehdotuksessa esitetään luovuttavaksi nykyisestä laskettua synnytysaikaa tai adoptiolapsen sijoittamista edeltävästä 180 päivän vakuuttamisajasta vanhempainpäivärahaoikeuden edellytyksenä. Vanhempainpäivärahan saaminen edellyttäisi jatkossakin sairausvakuutuslain mukaista vakuuttamista Suomessa, mutta edeltävää noin puolen vuoden mittaista vakuutuskautta ei edellytettäisi. Muutoksen tavoitteena on taata perustuslain (731/1999) 19 §:n mukainen perustoimentulon turva sekä elämäntilanteen mukainen ensisijainen etuus henkilöille, jotka ovat pois työelämästä lapsen syntymän ja hoidon vuoksi. Esitetty muutos yhdenmukaistaisi myös sairausvakuutuslain mukaisten päivärahaetuuksien edellytyksiä, sillä sairauspäivärahan ja erityishoitorahan saaminen ei edellytä edeltävää vakuutuskautta.  

Suomeen toisesta EU-maasta saapuvat täyttävät usein edellytyksen 180 päivän vakuutuskaudesta, sillä Suomessa vakuutettuna oloon rinnastetaan vastaava aika muussa EU-lainsäädäntöä soveltavassa maassa. Tyypillisesti henkilöt, joilla vakuutusaikaedellytys ei täyty ennen laskettua synnytysaikaa, eikä näin ollen myöskään oikeutta vanhempainpäivärahoihin synny, ovat Suomen kansalaisen puolisoita, jotka muuttavat Suomeen kolmannesta maasta taikka Suomen kansalaisia, jotka palaavat ulkomailta Suomeen perheellistymisen yhteydessä. Myöskään Suomeen esimerkiksi turvapaikanhakijoina tulleilla ei ole oikeutta vanhempainpäivärahoihin ennen kuin puolen vuoden vakuuttamisaika on kulunut. Näissä tilanteissa raskaana olevalla, synnyttäneellä tai lasta hoitavalla vanhemmalla ei ole oikeutta mihinkään etuuteen, vaan viime kädessä toimeentulo turvataan toimeentulotuella. Vakuutuskausivaatimuksen poistamisen myötä vanhempainpäivärahoihin, ja sitä kautta syyperusteiseen sosiaaliturvaetuuteen, olisivat oikeutettuja yhdenvertaisesti kaikki vanhemmat, jotka ovat lainsäädännön tarkoituksen kannalta samanlaisessa asemassa.  

Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikeus varhaiskasvatukseen alkaisi jatkossa sen kalenterikuukauden alussa, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Nykyisin oikeus on alkanut sairausvakuutuslaissa tarkoitettujen vanhempainpäivärahakausien eli aikaisintaan 263 arkipäivän jälkeen. Tuolloin lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Edelleen varhaiskasvatuspaikan voisi kuitenkin saada jo ennen lapsen yhdeksän kuukauden ikää, jos se arvioidaan tarpeelliseksi esimerkiksi vanhemman työllistymisen vuoksi.  

Jatkossa osa vanhempainrahapäivistä voisi olla käyttämättä lapsen siirtyessä varhaiskasvatukseen alle kaksivuotiaana. Varhaiskasvatuslakia ehdotetaankin muutettavaksi siten, että oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan säilyisi, vaikka lapsi on poissa varhaiskasvatuksesta sinä aikana, jona lapsen hoidosta maksetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainrahaa, mikäli poissaolo kestää yhtäjaksoisesti enintään 13 viikkoa ja mikäli se on ennalta ilmoitettu.  

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia ehdotetaan niin ikään muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuslain mukaisesti ennalta ilmoitetut vanhempainrahapäivien käyttämisestä johtuvat poissaolot olisivat maksuttomia.  

Nykyisin isällä on oikeus enintään 54 arkipäivän pituiseen isyysvapaaseen, joka on tullut käyttää siihen mennessä, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Tämän noin yhdeksän viikon isyysvapaasta johtuvan poissaolon ajan lapsi on säilyttänyt varhaiskasvatuspaikkansa eikä perheiltä ole peritty tältä ajalta varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja.  

Lasten ja perheiden näkökulmasta on tärkeää, että vanhempainvapaat ja varhaiskasvatuksen palvelut muodostavat joustavan ja yhtenäisen kokonaisuuden. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain muutosten tarkoituksena on tukea vanhempainvapaiden käytön joustavoittamista, kuitenkin siten, että varhaiskasvatusta voidaan edelleen järjestää suunnitelmallisesti ja että varhaiskasvatuksen tavoitteet ja lakisääteiset henkilöstömitoitukset toteutuvat. 

Lastenhoidon tuet

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa säädettyihin lastenhoidon tukiin ja niiden saamisen edellytyksiin ehdotetaan vanhempainpäivärahajärjestelmään esitetyistä muutoksista johtuvia muutoksia. Muutosehdotukset ovat pääosin teknisluonteisia. Voimassa olevan lain mukaan oikeus kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen alkaa vanhempainrahakauden tai välittömästi vanhempainrahakauden jälkeen pidettävän isyysrahajakson jälkeen. Lakiehdotuksen mukaan vanhempainpäivärahoista ei enää jatkossa välttämättä muodostuisi yhtäjaksoista kautta, sillä vanhempainrahapäiviä olisi mahdollista käyttää joustavasti lapsen kahden vuoden ikään saakka. Tämä aiheuttaa tarpeen määritellä uudelleen myös sen ajankohdan, jolloin lapsesta alkaa oikeus kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen.  

Lakiehdotuksen mukaan oikeus kotihoidon tukeen alkaa sen jälkeen, kun lapsen syntymästä on kulunut 160 arkipäivää. Lapsi olisi tällöin noin puolen vuoden ikäinen. Tarkoituksena on tukea vanhempainpäivärahajärjestelmään esitettyjä joustoja. Varhaiskasvatuslakiin ehdotetun muutoksen mukaan lapsen oikeus varhaiskasvatukseen sidottaisiin jatkossa lapsen ikään. Varhaiskasvatusoikeuden ehdotetaan alkavan sen kalenterikuukauden alussa, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Koska yhden vanhemman käytettäväksi kiintiöity vanhempainpäivärahajakso ei yhtäjaksoisesti pidettynä ulottuisi lapsen yhdeksän kuukauden ikään saakka, turvattaisiin ehdotetulla muutoksella mahdollisuus hyödyntää kotihoidon tukea lapsen hoidon järjestämiseksi ennen varhaiskasvatusoikeuden alkamista. Tarve kotihoidon tuen käyttämiseen voisi syntyä esimerkiksi, jos vanhempi on käyttänyt omat päivärahapäivänsä, ja toinen vanhempi haluaa pitää hänelle kuuluvat päivärahapäivät vasta myöhemmässä vaiheessa.  

Lisäksi vanhempainpäivärahauudistuksen johdosta esitetään tehtäväksi lastenhoidon tukikauden vähimmäismyöntöaikaa täsmentävä muutos.  

Työsopimuslaki ja merityösopimuslaki

Muutokset sairausvakuutuslakiin aiheuttavat muutoksia myös työsopimuslakiin.  

Työsopimuslain 4 luvun mukaisten vapaiden nimet muutettaisiin sairausvakuutuslain uusien etuuksien nimiä vastaaviksi. Tämä aiheuttaa muutostarpeita useisiin 4 luvun pykäliin. Työelämän tasapainodirektiivin joustolauseke (20 artikla) mahdollistaa muutokset.  

Työsopimuslain 4 luvun perhevapaita koskevat säännökset ehdotetaan säilytettäväksi sisällöllisesti pääosin ennallaan. Niiden jaksojen määrää, joissa vanhempainvapaata voi pitää, ehdotetaan lisättäväksi.  

Osittaisesta vanhempainvapaasta ehdotetaan säädettäväksi omana erillisenä, voimassa olevaa lakia vastaavasti sopimukseen perustuvana vapaanaan uudessa pykälässä. Työelämän tasapaino -direktiivin täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että työnantajalla olisi velvollisuus kirjallisesti perustella kieltäytymisensä, jos työntekijä pyytäisi vanhempainvapaan pitämistä osittaisena. 

Työelämän tasapaino -direktiivin täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä omaishoitovapaasta. 

Vastaavat muutokset ehdotetaan tehtäväksi merityösopimuslakiin. 

Vanhempainvapaiden joustot

Hallitusohjelman mukaan perheiden valinnan ja joustojen mahdollisuuksia perhevapaiden pitämisessä lisätään. Työelämän tasapaino -direktiivin näkökulmasta joustoja ovat mahdollisuus pitää vanhempainvapaa useammassa jaksossa sekä mahdollisuus osa-aikatyön ja pienen lapsen hoidon yhdistämiseen. 

Sairausvakuutuslakiin ehdotettu muutos, jonka mukaan vanhempainrahaa voi käyttää, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta, lisää vanhempainvapaan käytön joustavuutta myös työsuhteessa. Oikeus vanhempainvapaaseen määräytyisi edelleen ajankohdan ja pituuden osalta sairausvakuutuslain päivärahoja koskevan sääntelyn mukaan. Vanhempainvapaan pitämisen joustavuutta lisättäisiin edelleen työsopimuslakiin ehdotettavalla muutoksella, jonka mukaan työntekijä voisi pitää vanhempainvapaata nykyistä useammassa jaksossa. Vanhempainvapaiden käytön ennakoitavuutta työnantajien ja sijaisten näkökulmasta turvattaisiin edelleen ilmoitusaikoja koskevilla säännöksillä, joihin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. Ilmoitusajat ovat työelämän tasapainodirektiivin mukaisesti kohtuulliset. 

Mahdollisuudet osa-aikatyön ja pienen lapsen hoitamisen yhdistämiseen lisääntyisivät sairausvakuutuslakiin ehdotettavien muutosten vuoksi. Osittaista vanhempainrahaa voitaisiin maksaa silloin, jos vanhempi on osa-aikatyössä, jossa hän hoitaa lasta osan päivästä. Edellytyksenä olisi, että työnantajan kanssa on sovittu osa-aikatyöstä, jossa päivittäinen työaika olisi enintään viisi tuntia. Jos osa-aikatyöstä on sovittu viikoittaista tai kuukausittaista työaikaa lyhentämällä, maksettaisiin vanhempainraha täysimääräisenä niiltä päiviltä, kun työntekijä ei ole työssä. Työssäolopäiviltä ei olisi oikeutta vanhempainrahaan. Osittaisen vanhempainrahan määrä olisi aina puolet täysimääräisenä maksettavasta vanhempainrahasta eli kaksi osittaisena maksettua vanhempainrahapäivää vastaisi yhtä kokonaista. Lisäksi sairausvakuutuslain osittaista vanhempainrahaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen saaminen ei enää edellyttäisi, että molemmat vanhemmat tekevät osa-aikatyötä. Myös kahden kuukauden vähimmäisaikaa koskeva vaatimus poistettaisiin sairausvakuutuslaista. Nämä joustavoittavat osittaisen vanhempainvapaan käyttömahdollisuuksia. Osa-aikatyön ja vanhempainvapaan yhdistämisestä ja osa-aikatyön ehdoista olisi työsopimuslain mukaan jatkossakin sovittava. 

Ehdotetut muutokset mahdollistavat myös sen, että jatkossa vanhempainvapaapäivien väliseen aikaan voi sijoittua myös muita 4 luvun mukaisia vapaita kuten hoitovapaata. 

Työnantaja ja työntekijä voivat aina sopia vanhempainvapaan pitämisestä myös useammassa jaksossa tai lyhyempinä jaksoina sekä ilmoitusajoista poikkeamisesta, mikä mahdollistaa molempien osapuolten kannalta sopivan joustavuuden. 

Vuosilomalaki ja merimiesten vuosilomalaki

Vuosilomalakiin ja merimiesten vuosilomalakiin ehdotetaan vanhempainpäivärahauudistuksesta ja omaishoitovapaasta johtuvia sisällöllisiä ja teknisluonteisia muutoksia. Sisällölliset muutokset liittyvät työssäolonveroista aikaa koskevaan sääntelyyn ja vuosiloman sijoittamiseen työntekijän vapaajaksolle.  

Muut etuuslait

Vanhempainpäivärahajärjestelmän rakenteelliset sekä terminologiset muutokset edellyttävät muutoksia useisiin etuuslakeihin. Työttömyysturvalakiin ehdotetun muutoksen mukaan työttömyysetuuteen ei olisi oikeutta siltä ajalta, kun henkilö saa sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivärahaa. Vanhempainpäivärahajärjestelmän ehdotetut joustot koskisivat myös työttömänä työnhakijana olevia vanhempia siten, että myös heillä olisi mahdollisuus saada vanhempainrahaa lapsen kahden vuoden ikään saakka. Ehdotetuilla vanhempainpäivärahapäivien muutoksilla olisi vaikutusta myös maatalousyrittäjien lomituspalvelulain (1231/1996) säännöksiin koskien oikeutta sijaisapuun raskauden, synnytyksen ja lapsen hoidon vuoksi sekä säännöksiin koskien alennettua sijaisapumaksua. Ehdotettu vanhempainpäivärahan ja muun etuuden yhteensovitusta koskeva muutos edellyttäisi muutoksia Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin (566/2005). Terminologisia ja teknisluonteisia muutoksia tulisi lisäksi muun muassa kansaneläkelakiin ja työeläkelakeihin. 

Terminologiset muutokset muihin lakeihin

Sairausvakuutuslakiin ehdotettujen vanhempainpäivärahaetuuksien ja työsopimuslain perhevapaiden nimien muutoksista johtuen ehdotetaan useisiin lakeihin (lakiehdotukset 19—30) tehtäväksi terminologisia muutoksia. Muutokset olisivat teknisluonteisia eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa muutoslaeissa olevien säännösten soveltamisalaa tai kattavuutta. 

5.2  Pääasialliset vaikutukset

6.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Vanhempainpäivärahajärjestelmän muutokset

Työelämän tasapainodirektiivin toimeenpano edellyttää muutoksia nykyisiin vanhempainvapaisiin ja vanhempainpäivärahajärjestelmään. Direktiivin edellyttämät lainsäädäntömuutokset tulee siten tehdä riippumatta siitä, toteutetaanko järjestelmään muita muutoksia. Direktiivin mukaan molemmilla vanhemmilla tulee olla oikeus vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen ja tästä ajasta vähintään kaksi kuukautta tulee olla sellaista vapaata, jota ei voi siirtää toiselle vanhemmalle. Lisäksi isällä tulee olla lapsen syntymän yhteydessä mahdollisuus vähintään kymmenen työpäivän mittaiseen vapaaseen. Ottaen huomioon myös raskaussuojeludirektiivin vaatimukset työelämän tasapainodirektiivin toimeenpano edellyttäisi sitä, että nykyisiä vanhempainpäivärahoja kiintiöitäisiin nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Toisin sanoen direktiivin edellyttämät muutokset olisi mahdollista toteuttaa nykyisen järjestelmän puitteissa siten, että sekä äitiysrahapäiviä että isyysrahapäiviä hieman lisättäisiin. Tämä voitaisiin toteuttaa vanhempainrahapäiviä vähentämällä, jos päivärahapäivien kokonaismäärää ei haluttaisi merkittävästi lisätä. Jos vanhempainpäivärahajärjestelmään tehtäisiin pelkästään direktiivin toimeenpanosta aiheutuvat välttämättömät muutokset, jäisi muutosten kustannusvaikutus julkiseen talouteen suhteellisen vähäiseksi.  

Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettuun perhevapaiden ja hoitovastuun tasaisempaan jakautumiseen vanhempien kesken olisi mahdollista pyrkiä myös nykyisen järjestelmän puitteissa. Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa isälle yhdeksän viikon mittaiseen kiintiöidyn isyysvapaan. Lisäksi vanhempainvapaan voi käyttää kumpi vaan vanhemmista tai he voivat jakaa sen haluamallaan tavalla. Näistä mahdollisuuksista huolimatta kaikista vanhempainpäivärahapäivistä yli 90 prosenttia on naisten käyttämiä. Vaikka isyysrahan saajien määrä on kasvanut, ei vastaavaa kehitystä ole tapahtunut vanhempainrahan osalta. Taustalla vaikuttavat muun muassa syvälle juurtuneet perinteet ja käyttäytymismallit, joihin vaikuttaminen on haasteellista. Aiemmat lainsäädäntömuutokset sekä kokemukset muista maista ovat osoittaneet, että isälle kiintiöityjen vapaiden ja päivärahojen osuuden kasvattaminen on lisännyt isien perhevapaiden käyttöä.  

Uudistuksen yhtenä vaihtoehtoisena toteuttamistapana olisi säilyttää nykyisenkaltainen vanhempainpäivärahojen malli lisäten vain isälle kiintiöityjen isyysrahapäivien määrää. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että äidille ja isälle olisi yhtä pitkät kiintiöidyt vanhempainpäivärahajaksot ja lisäksi olisi jommankumman vanhemman käytettävissä oleva päivärahajakso. Tämän toteuttamistavan riskinä on kuitenkin nähty, että jatkossakin äidit käyttäisivät pääosin yhteisen vanhempainrahajakson eli isoa muutosta nykytilaan nähden ei saavutettaisi.  

Uudistuksen lainsäädäntömuutoksilla ja niiden toimeenpanolla tavoitellaan paitsi vapaiden nykyistä tasaisempaa jakautumista perheen sisällä myös pitkällä tähtäimellä yleisempiä vallitseviin sukupuolirooleihin ja sukupuolten työnjakoon liittyvien käsitysten ja asenteiden muutoksia. Tästä syystä lakiesityksessä on päädytty uudistamaan vanhempainpäiväraha- ja vanhempainvapaajärjestelmä kokonaisuudessaan. Kiintiöimällä molemmille vanhemmille yhtä pitkät vanhampainvapaa- ja vanhempainrahajaksot halutaan lain tasolla korostaa molempien vanhempien tasa-arvoista roolia ja vastuuta lapsen hoitajina. Vaikka ehdotetussa mallissa onkin mahdollista luovuttaa omia vanhempainrahapäiviään toiselle vanhemmalle tietyltä osin, edellyttää luovuttaminen vanhemmalta tietoista päätöstä ja perheen sisäistä pohdintaa siitä, miten lapsen hoitovastuu halutaan jakaa. Vanhempainpäivärahapäivien kokonaismäärän ja vanhempien käytettävissä olevien päivien määrän osalta ehdotettu malli vastaa edellä todettua mallia, johon sisältyisi molemmille vanhemmille kiintiöityjen päivärahajaksojen lisäksi yhteinen, jommankumman vanhemman käytettävissä oleva vanhempainrahajakso.  

Lisäksi hallitusohjelman tavoitetta perheiden valinnan ja joustojen mahdollisuuksista perhevapaiden pitämisessä ei juurikaan ole mahdollista nykyjärjestelmän puitteissa lisätä. Samoin erilaisten perhemuotojen tasa-arvoista kohtelua ei ole mahdollista enää lisätä nykyisen, lähtökohtaisesti kahden eri sukupuolta olevan biologisen vanhemman ydinperheelle rakentuvassa mallissa. Tästäkin syystä on päädytty kokonaan uuden tyyppiseen järjestelmään, jossa peruslähtökohtana on kaikille vanhemmille sukupuolesta ja perhemuodosta riippumatta yhtäläinen oikeus vanhempainrahaan. Tämän mallin katsotaan myös turvaavan lapsen etua riippumatta siitä, minkälaiseen perhemuotoon hän syntyy tai adoptoidaan.  

Ehdotetussa uudessa mallissa vanhempainpäivärahapäivien kokonaismäärä olisi voitu pitää nykyisellään taikka kasvattaa tai vähentää päivien määrää nykyiseen verrattuna. Päivien kokonaismäärän vähentämistä ei kuitenkaan voida pitää lapsen ja perheiden edun mukaisena, vaan perusteltua on turvata mahdollisuus lapsen kotona tapahtuvaan hoitoon ansiosidonnaisen päivärahan turvin vähintään siihen saakka, kuin on voimassa olevan lainkin mukaan mahdollista. Vanhempainpäivärahapäivien merkittävä lisäys nykyiseen verrattuna olisi taloudellisesti perheiden näkökulmasta myönteinen muutos, sillä tällöin vanhempainrahakauden jälkeinen kotihoidontukiaika korvautuisi ainakin osalta aikaa ansioihin perustuvalla vanhempainrahalla. Toisaalta vanhempainpäivärahapäivien määrän merkittävällä lisäyksellä olisi huomattavia kustannusvaikutuksia julkiselle taloudelle. Tästä syystä uudistuksessa on esitetty vanhempainpäivärahapäivien kokonaismäärän maltillista lisäämistä nykyisestä 317 arkipäivästä 360 arkipäivään. Jos vanhempainpäivärahapäivien kokonaismäärää lisättäisiin enemmän, olisi tällä ehdotettua mallia suuremmat kustannusvaikutukset julkiselle taloudelle. 

6.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Yleistä isien vanhempainvapaiden käytöstä

Tutkimusten mukaan isälle osoitetut vanhempainvapaiden kiintiöt ovat olleet tehokkain tapa lisätä isien osallistumista perhevapaiden käyttöön mm. Karu & Tremblay 2018; Duvander & Johansson 2012; Haas & Rostgaard 2011; Reich 2010.. Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöitä isien perhevapaakiintiöiden käyttöönottamisessa. Tällä hetkellä isälle kiintiöity vanhempainvapaajakso, jota ei voi siirtää toiselle vanhemmalle, on pisin Islannissa (4,5 kuukautta). Norjassa isälle on kiintiöity noin 3,5 kuukauden jakso (jota voi pidentää noin 4,5 kuukauteen matalammalla korvaustasolla) ja Ruotsissa 3 kuukauden jakso. Tanskassa ei ole isälle erikseen osoitettua vanhempainvapaakiintiötä.  

Myös Pohjoismaissa isien välillä on kuitenkin eroja sen suhteen, käyttääkö isä vanhempainvapaita ja kuinka paljon. Isän ja äidin korkea koulutustaso ja hyvä sosioekonominen asema sekä äidin työssäkäynti ja vahva työmarkkina-asema ennustavat isän suurempaa osallistumista vanhempainvapaiden käyttämiseen. Vastaavasti matala koulutustaso, pienituloisuus ja isän tai äidin työttömyys ennakoivat tavallisesti sitä, että isä ei käytä vapaita lainkaan tai vain vähän aikaa. Geisler & Kreyenfeld 2019; Lammi-Taskula ym. 2017; Saarikallio-Torp & Haataja 2016; Lappegård 2008. 

Isien perhevapaiden käyttö on ollut runsainta Islannissa ja Ruotsissa, joissa isät käyttävät lähes kolmasosan kaikista vanhempainvapaapäivistä. Islannissa lähes 90 % isistä ja Ruotsissa runsaat 80 % isistä käyttää isälle osoitettua vanhempainvapaakiintiötä ainakin jonkin verran. Myös Norjassa lähes 80 % isistä käyttää kiintiövapaataan. Islannissa ja Norjassa enemmistö isän kiintiön käyttäjistä käyttää lähes kaikki isälle osoitetut päivät, Ruotsissa koko kiintiön käytti 40 % isistä.  

Ruotsi Ruotsissa on julkaistu 15.12.2020 selvitys (SOU 2020:81) työelämän tasapaino -direktiivin täytäntöönpanosta. Selvitys on saatavilla osoitteessa: .

Ruotsissa oikeudesta vanhempainrahaan säädetään sairausvakuutuslaissa (socialförsäkringsbalk 2010:110). Vanhempainrahaa maksetaan yhteensä 480 päivältä lasta kohden ja oikeus käyttää päiviä on jaettu puoliksi vanhempien kesken (eli molemmilla vanhemmilla on oikeus 240 vanhempainrahapäivään). Vanhempainrahapäivistä 90 on kiintiöity eli niitä ei voi siirtää toiselle vanhemmalle. Vanhemman on mahdollista siirtää toisen vanhemman käyttöön 150 vanhempainrahapäivää. 

Kummankin vanhemman 240 vanhempainrahapäivästä 195 on ansiosidonnaisia. Korvaustaso on 77,6 % edellisistä ansiotuloista tulokattoon asti (tulokatto 45 218 e/v vuoden 2020 tasossa). Jos vanhemmalla ei ole ansiotuloja tai hän ei täytä niin sanottua työssäoloehtoa, on päivärahan määrä 24,30 e/pv. Monet työehtosopimukset tarjoavat lisäkorvausta (föräldralön, föräldrapenningtillägg), jonka myötä korvausaste on lähes 90 % tuloista (myös tulokaton ylittävissä tuloissa). Loput jaettavista vanhempainrahapäivistä (45 päivää vanhempaa kohden) maksetaan vähimmäistasoisena (17,50 e/pv).  

Vanhempainrahaan on oikeus lapsen vanhemmalla, joka on lapsen huoltaja. Merkitystä ei ole sillä, ovatko vanhemmat keskenään parisuhteessa tai asuuko vanhempi lapsen kanssa. Vanhempi voi luovuttaa omia vanhempainrahapäiviään paitsi toiselle vanhemmalle myös puolisolleen. Lapsen yksinhuoltajalla on oikeus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät. Vanhemmat eivät voi olla yhtä aikaa vanhempainrahalla, lukuun ottamatta 30 päivän ajanjaksoa (dubbeldagar). Täyden vanhempainrahan saaminen edellyttää, että vanhempi ei ole samaan aikaan työssä. Jos vanhempi työskentelee osa-aikaisesti, hän voi hakea vanhempainrahaa osapäiväisenä, jolloin päivärahan taso voi olla 12,5 %, 25 %, 50 % tai 75 % täydestä.  

Mikäli vanhemmat käyttävät kaikki vanhempainrahapäivät yhtäjaksoisesti ja kokoaikaisesti lapsen syntymästä alkaen, lapsi on noin 16 kuukauden ikäinen, kun päivärahapäivät päättyvät. Vanhemmat voivat kuitenkin itse päättää kuinka monelta päivältä viikossa hakevat vanhempainrahaa taikka hakevatko täyttä vai osapäivärahaa. Näin ollen vanhemmat voivat itse vaikuttaa siihen, miten pitkälle ajanjaksolle vanhempainrahapäivät riittävät. Vanhempainrahapäiviä voi käyttää siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 12 vuotta. Kuitenkin sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 4 vuotta, vanhempi voi käyttää korkeintaan 96 vanhempainrahapäivää. 

Raskaana olevalle voidaan maksaa raskausrahaa (graviditetspenning), joka vastaa tarkoitukseltaan Suomen erityisäitiysrahaa. Vanhempainrahan lisäksi isällä on oikeus saada lapsen syntymän yhteydessä 10 päivän ajan päivärahaa.  

Ruotsissa isät ovat käyttäneet kaikista vanhempainrahapäivistä Försäkringskassanin tilastojen mukaan 29 % (vuonna 2018). Keskimäärin isät käyttävät 41 vanhempainrahapäivää ja yleisimmin päivät käytetään siinä vaiheessa, kun lapsi on hieman yli vuoden ikäinen. Vuonna 2013 syntyneiden lasten isistä 83 % on käyttänyt vähintään yhden vanhempainrahapäivän. 53 % isistä on käyttänyt vähintään 60 vanhempainrahapäivää ja 40 % isistä 90 päivää. 

Ruotsissa oikeudesta perhevapaisiin säädetään vanhempainvapaalaissa (föräldraledighetslag 1995:589). Vanhempainvapaa- ja vanhempainrahajärjestelmät ovat Ruotsissa erilliset eli työntekijä voi halutessaan pitää pelkästään vapaata tai nostaa vain vanhempainrahaa. Vanhempainvapaaseen ovat oikeutettuja vanhemman lisäksi vanhemman kanssa asuva aviopuoliso tai avopuoliso sekä lapselle määrätty huoltaja, jonka huollossa lapsi on. Lisäksi vanhempainvapaalle voi jäädä sijaisvanhempi (familjehemsföräldrer), jonka hoitoon lapsi on sijoitettu, mutta sijaisvanhempi ei ole oikeutettu vanhempainrahaan.  

Ruotsissa vanhempainvapaalain mukainen oikeus äitiysvapaaseen (mammaledighet) alkaa seitsemän viikkoa ennen laskettua aikaa ja loppuu seitsemän viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Äitiysvapaalla on oltava kuitenkin vähintään joko kaksi viikkoa ennen synnytystä tai kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Lisäksi työntekijällä on oikeus saada imetysvapaata. Vanhempainvapaalain mukaan raskaana olevalla, äskettäin synnyttäneellä tai imettävällä työntekijällä on lähtökohtaisesti oikeus tulla siirretyksi toisiin tehtäviin työsuhteesta johtuvat etunsa säilyttäen, jos työntekijän tavanomaiset työtehtävät muodostavat työturvallisuusriskin.  

Raskaana olevia, äskettäin synnyttäneitä ja imettäviä työntekijöitä koskevat myös erityiset työsuojelulliset säännökset (Arbetsmiljöverkets föreskrifter om gravida och ammande arbetstagare och allmänna råd om tillämpningen av föreskrifterna, AFS 2007:5). Äskettäin synnyttäneellä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, jonka synnytyksestä on enintään 14 viikkoa. Säännökset velvoittavat työnantajaa muun muassa tekemään riskiarvion työympäristön vaarallisista olosuhteista ja tarpeelliset toimet niiden vähentämiseksi, tarjoamaan soveltamisalaan kuuluville työntekijöille ensisijaisesti päivävuoroja ja mahdollisuuden tarpeellisiin taukoihin työpäivän aikana. Säännösten soveltamisalaan kuuluva työntekijä ei saa tehdä työtä, jos äidille tai lapselle vaaraa aiheuttavia olosuhteita ei pystytä poistamaan eikä työntekijän siirtäminen muihin tehtäviin ole mahdollista. Säännöksiä rikkovalle työnantajalle voidaan määrätä sanktiomaksu.  

Vanhemmalla on oikeus pitää kokoaikaista vanhempainvapaata siihen asti, kunnes lapsi on 18 kuukauden ikäinen. Tämä vapaaoikeus on riippumaton siitä, käyttääkö vanhempi samanaikaisesti vanhempainetuuksia. Adoptiovanhemman oikeus 18 kuukauden kokoaikaiseen vanhempainvapaaseen alkaa lapsen hoitoon saamisesta, mutta vapaa on käytettävä, kunnes lapsi täyttää 8 vuotta tai viimeistään ennen lapsen ensimmäisen kouluvuoden päättymistä. Vanhempainvapaan voi pitää enintään kolmessa jaksossa kalenterivuoden aikana.  

Lapsen 18 kuukauden ikään mennessä pidettävän kokoaikaisen vanhempainvapaan lisäksi vanhemmalla on tietyin edellytyksin oikeus käyttää vanhempainvapaapäiviä lapsen 12. ikävuoteen asti siltä ajalta, kun vanhemmalle maksetaan vanhempainrahaa. 

Ruotsissa työ- ja perhe-elämän yhdistämistä on helpotettu osittaista vanhempainvapaata koskevalla sääntelyllä. Osittaisella vanhempainvapaalla (delledighet med föräldrapenning) on mahdollista saada osittaista vanhempainrahaa ja tehdä samalla samassa suhteessa lyhennettyä työaikaa, kunnes lapsi täyttää 18 kuukautta. Lisäksi yli 18 kuukauden ikäisten lasten vanhemmilla on oikeus lyhentää työaikaansa yhdellä neljäsosalla lapsensa hoitamiseksi (delledighet utan föräldrapenning). Tältä ajalta ei makseta vanhempainrahaa, mutta oikeutta työajan lyhentämiseen on mahdollista käyttää, kunnes lapsi täyttää kahdeksan vuotta tai viimeistään siihen asti, kunnes lapsi on päättänyt ensimmäisen kouluvuotensa.  

Ruotsissa työntekijällä on läheishoitovapaasta annettuun lakiin (lag 1988:1465 om ledighet för närståendevård) perustuva oikeus saada vapaata työstään vakavasti sairaan omaisen tai muun läheisen hoitamiseksi (ledighet för närståendevård). Hoidon on tarkoitus olla luonteeltaan täydentävää yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin nähden eli käytännössä kyse voi olla esimerkiksi vakavasti sairaan omaisen henkisestä tukemisesta. Läheishoitovapaan kesto on sidottu ajanjaksoon, jolta työntekijä nostaa läheishoitokorvausta.  

Läheishoitovapaan ajalta työntekijällä on oikeus saada läheishoitokorvausta (närståendepenning). Pääsääntöisesti korvausta maksetaan enintään 100 päivältä hoidettavaa läheistä kohden. Maksettava korvaus vastaa tasoltaan sairauspäivärahaa (sjukpenning) eli on noin 80 prosenttia henkilön tuloista. Työntekijällä on myös oikeus lyhentää työaikaansa ja jäädä osittaiselle läheishoitovapaalle, jolloin vapaan ajalta maksetaan osittaista korvausta. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen läheishoitovapaalle jäämisestä niin pian kuin mahdollista. Läheishoitovapaalle jäämisen edellytyksenä ei ole lääkärintodistuksen tai muun vastaavan selvityksen esittäminen työnantajalle, vaan riittävää on, että työntekijälle on myönnetty läheishoitokorvausta. 

Läheishoitokorvauksen saaminen edellyttää lääkärintodistuksen esittämistä hoidettavan läheisen vakavasta sairaudesta sekä läheisen suostumusta järjestelyyn. Lääkärintodistus ja läheisen suostumus on esitettävä viranomaiselle (försäkringskassan), joka myöntää läheishoitokorvauksen. Työntekijän omaisen lisäksi hoidettava henkilö voi olla muukin työntekijälle läheinen henkilö. Vakavalla sairaudella tarkoitetaan todennäköisesti hengenvaarallista sairautta. Hoitajan ja hoidettavan läheisen on oltava sairausvakuutuslaissa (socialförsäkringsbalk 2010:110) tarkoitetulla tavalla vakuutettuina Ruotsissa. Työelämän tasapaino -direktiivin täytäntöönpanosta 15.12.2020 julkaistussa selvityksessä (SOU 2020:81) katsotaan, että oikeus läheishoitovapaaseen täyttää direktiivin 6 artiklan mukaiset edellytykset omaishoitovapaasta.  

Islanti

Islannissa vanhemmille maksetaan vanhempainrahaa yhteensä 12 kuukauden ajalta. Sekä äidin että isän kiintiön pituus on kuusi kuukautta, josta enintään kuusi viikkoa voi luovuttaa toiselle vanhemmalle.  

Vanhempainrahan korvaustaso on 80 % edeltävistä ansiotuloista (tulokatto 4 229 e/kk, vuonna 2020). Vähimmäispäiväraha on 547 e/kk tai 1 253,90 e/kk (opiskelijat). Vanhempainrahaa voi käyttää osa-aikaisena ja sen voi jakaa useampaan jaksoon. Kumpikin vanhempi voi käyttää vanhempainrahapäiviä siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Vanhemmat voivat saada vanhempainpäivärahaa yhtä aikaa. Jos vanhemmat käyttävät kaikki vanhempainrahapäivät yhtäjaksoisesti ja täysimääräisenä, lapsi on noin 11—12 kuukauden ikäinen, kun päivärahapäivät päättyvät. 

Islannissa oikeudesta perhevapaisiin säädetään äitiys- ja vanhempainvapaasta annetussa laissa (lög um fæðingar- og foreldraorlof). Lapsen äidillä on oikeus pitää kuusi kuukautta äitiysvapaata (fæðingarorlof) 24 kuukauden pituisella ajanjaksolla. Äitiysvapaan voi aloittaa kuukautta ennen laskettua aikaa ja vapaalla on oltava vähintään kaksi viikkoa lapsen syntymän jälkeen, minkä jälkeen vapaata voi jatkaa kokoaikaisena tai osa-aikaisena. Lapsen isälle on myös kiintiöity kuuden kuukauden vanhempainvapaa, jonka voi pitää lapsen syntymää seuraavan 24 kuukauden aikana. Vastaavaan vapaaseen on oikeus myös lapsen adoptiovanhemmilla. Vanhempi voi luovuttaa omasta vapaakiintiöstään toiselle vanhemmalle enintään kuusi viikkoa. Työntekijä voi sopia työnantajansa kanssa osa-aikaisesta vanhempainvapaasta tai sen pitämisestä lyhyemmissä jaksoissa. Lisäksi kummallakin vanhemmalla on oikeus neljän kuukauden palkattomaan hoitovapaaseen (foreldraorlof), jota voi pitää, kunnes lapsi täyttää kahdeksan vuotta.  

Vanhempainvapaa- ja vanhempainraharahaoikeus on pidentynyt 1.1.2021 alkaen aiemmasta 10 kuukaudesta 12 kuukauteen. 

Islannissa tutkimusten mukaan 86 % isistä käytti vanhempainvapaata vuonna 2017. Keskimäärin isä käytti 91 päivää ja 30 % isistä käytti vähemmän kuin isälle kiintiöidyn osuuden vanhempainrahoista (vuonna 2017 molemmille vanhemmille kiintiöity vanhempainrahajakso oli 3 kuukautta). Isistä 70 % käytti vapaansa kahdessa tai useammassa jaksossa. International Network on Leave Policies & Research. Annual Review & Reports Country Reports. Iceland. 

Norja

Norjassa vanhemmille maksetaan vanhempainrahaa yhteensä 49—56 viikolta. Jakson pituus riippuu siitä, mikä tasoisena päiväraha maksetaan. Vanhempainrahasta 15—19 viikkoa on kiintiöity sekä äidille että isälle ja loput 16—18 viikkoa vanhemmat voivat jakaa keskenään haluamallaan tavalla. Äiti voi käyttää omasta osuudestaan kolme viikkoa ennen lapsen syntymää. Isä voi käyttää kiintiötään vasta, kun lapsen syntymästä on kulunut kuusi viikkoa. Vanhempainrahaa voi saada siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.  

Vanhempainrahaa voi käyttää osa-aikaisena yksin tai yhtä aikaa toisen vanhemman kanssa, tai sen voi jakaa useampaan jaksoon. Isän etuusoikeus on osin sidoksissa äidin oikeuteen.  

Vanhempainrahan korvaustaso riippuu vapaan pituudesta. Mikäli vanhemmat käyttävät vanhampainrahaa 49 viikkoa, on korvaustaso 100 % edeltävistä ansioista tulokattoon saakka (tulokatto 9 212 e/kk vuonna 2020). Jos vanhempainrahaa käytetään 59 viikon ajan, on korvaustaso 80 % edeltävistä ansiotuloista. Niille äideille, jotka eivät ole työssä, maksetaan kertakorvauksena 7 893,93euroa lasta kohden, mutta isälle ei ole vastaavaa korvausta.  

Mikäli vanhemmat käyttävät kaikki ansiosidonnaiset vanhempainvapaat ja vanhempainrahat yhtäjaksoisesti täydellä korvaustasolla, lapsi on noin 11 kuukauden ikäinen, kun päivärahajakso päättyy. Jos vanhempainrahan ottaa matalammalla korvaustasolla, ulottuu päivärahajakso siihen saakka, kun lapsi on noin 12 kuukauden ikäinen. 

Norjassa tutkimusten mukaan vuonna 2011 syntyneiden lasten isistä 87 % oli oikeutettuja vanhempainrahaa ja -vapaaseen (isällä ei oikeutta vanhempainrahaan esimerkiksi, jos hän itse tai lapsen äiti on työtön). Näistä vapaaseen oikeutetuista noin 90 % käytti vapaata ja 70 % vapaaseen oikeutetuista käytti koko isälle osoitetun jakson. 10 % vapaaseen oikeutetuista isistä käytti enemmän kuin pelkästään isälle kiintiöidyn jakson. International Network on Leave Policies & Research. Annual Review & Reports Country Reports. Norway. 

Norjassa työntekijän oikeudesta perhevapaisiin säädetään työsuhteita koskevassa laissa (arbeidsmiljøloven). Norjassa vanhempainvapaaseen sisältyy äideille tarkoitettu kiintiö (mødrekvoten), joka ajoittuu lapsen syntymän yhteyteen. Lapsen äidillä on oikeus jäädä vanhempainvapaalle aikaisintaan 12 viikkoa ennen laskettua aikaa (svangerskapspermisjon) ja äidille kiintiöity vanhempainvapaan osuus jatkuu yhdenjaksoisesti vielä kuusi viikkoa lapsen syntymän jälkeen (fødselspermisjon). Vapaalle on jäätävä viimeistään kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, ja lapsen syntymää seuraavan kuuden viikon aikana työssäkäynti on sallittua lääkärintodistuksella. Ensimmäisen kuuden viikon jälkeen äiti voi pitää vanhempainvapaata osa-aikaisesti tai lyhyemmissä jaksoissa.  

Lapsen isällä on oikeus olla isyysvapaalla (omsorgspermisjon) yhtä aikaa lapsen äidin kanssa kaksi viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Yhteensä vanhemmilla on oikeus noin 12 kuukauden pituiseen vanhempainvapaaseen, johon sisältyvät edellä selostettu äidille kiintiöity osuus, isälle kiintiöity 15 tai 19 viikon osuus sekä 16 tai 18 viikon osuus, jonka käyttämisestä vanhemmat voivat sopia keskenään. Isälle kiintiöity osuus on mahdollista siirtää myös muun äitiä avustavan henkilön, kuten isovanhemman, käytettäväksi, jos lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä. Isyysvapaapäiviä sekä vanhempien keskinäisen sopimuksen perusteella jaettavia vanhempainvapaapäiviä on mahdollista ajoittaa joustavasti lapsen syntymää seuraavan kolmen vuoden ajalle, käyttää lyhyissä jaksoissa tai pitää vapaa osa-aikaisena. Työehtosopimuksesta riippuen vanhempainvapaa voi olla palkallista ja lisäksi vanhemmilla on oikeus perhe-etuuksiin. Vanhemmat eivät voi käyttää yhtäaikaisesti vanhempainvapaan yhteistä osuutta.  

Vanhempainvapaan ensimmäisen 12 kuukauden jälkeen työntekijällä on oikeus vuoden pituiseen palkattomaan hoitovapaaseen kutakin syntyvää lasta kohden. Vapaa on aloitettava heti ensimmäisen vanhempainvapaavuoden jälkeen. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen vanhempainvapaasta viimeistään kolme kuukautta ennen vapaan suunniteltua alkamisajankohtaa. 

Työntekijällä, joka hoitaa kotona läheistään tämän elämän loppuvaiheessa, on oikeus 60 päivän saattohoitovapaaseen (pleie av nære pårørende i sluttfasen av livet). Saattohoitovapaan edellytyksenä on läheisen parantumaton sairaus ja läheisen hoitaminen kotona. Jos läheinen on hoidettavana sairaalassa tai hoitolaitoksessa, työntekijällä ei ole oikeutta vapaaseen. Hoidettava läheinen voi olla työntekijän lähisukulaisen lisäksi muu hänelle läheinen henkilö, kuten ystävä. Työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta saattohoitovapaan ajalta, mutta työntekijällä on tietyin edellytyksin oikeus hoitorahaan (pleiepenger). Hoitorahan edellytyksenä on parantumattomasti sairaan läheisen hoitaminen kotona tämän elämän loppuvaiheessa sekä hoidettavan läheisen suostumus. Hoitorahan määrä perustuu sairauspäivärahaan, joka määräytyy työntekijän tulojen mukaan.  

Lisäksi työntekijällä on oikeus saada työstään omaishoitovapaata (omsorg for og pleie av nærstående) läheisen perheenjäsenensä tarpeelliseksi hoitamiseksi. Läheisellä perheenjäsenellä tarkoitetaan työntekijän vanhempia, isovanhempia, puolisoa sekä vammaista tai kroonisesti sairasta lasta 18 ikävuoteen asti. Tarpeellisella hoidolla tarkoitetaan sitä, ettei hoidettava pysty toimimaan itsenäisesti. Omaishoitovapaaseen on oikeus vain poikkeuksellisessa tilanteessa. Kyse voi olla esimerkiksi akuutista sairastumisesta tai lääkärissä käynnissä avustamisesta. Prop. 64 L. Endringer i arbeidsmiljøloven og folketrygdloven (bedre muligheter for å kombinere arbeid med pleie- og omsorgsoppgaver) s. 13–14. Oikeus omaishoitovapaaseen on rajattu 10 päivään kalenterivuodessa riippumatta siitä, kuinka montaa läheistään työntekijä hoitaa.  

Tanska

Tanskassa vanhemmille maksetaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa yhteensä 52 viikolta. Äidille päivärahapäiviä on osoitettu 18 viikkoa, joista neljä ennen lapsen syntymää ja 14 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Vanhempien kesken vapaasti jaettavaa vanhempainrahaa maksetaan 32 viikolta. Tätä on mahdollista pidentää 40 viikkoon (työssäkäyvät 46 viikkoon), mutta samalla korvaustaso laskee niin, että tältä ajalta maksettava päiväraha vastaa 32 viikon ajalta maksettavaa vanhempainrahaa. Lisäksi isällä on oikeus saada päivärahaa kahdelta viikolta lapsen syntymän yhteydessä.  

Vanhempainrahaa voi käyttää osa-aikaisena niin, että päivärahan maksaminen ulottuu vastaavasti pidemmälle. Vanhempainrahapäivistä voi siirtää 8—13 viikkoa myöhemmin käytettäväksi aina siihen asti, kunnes lapsi täyttää yhdeksän vuotta, mutta tämä siirretty jakso on pidettävä yhtäjaksoisesti. Lapsen vanhemmat voivat saada vanhempainrahaa samanaikaisesti, mutta yhteensä vanhempainrahaa on mahdollista saada enintään 32 viikolta. Jos äiti on yksinhuoltaja tai isä ei asu yhdessä äidin kanssa, äidillä on oikeus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät. 

Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan korvaustaso on 100 % edeltävistä ansiotuloista tulokattoon asti (tulokatto on 591,73 e/viikko vuonna 2020). Monilla aloilla työehtosopimukset takaavat 100 % korvaustason tulokattoa korkeammista tuloista ainakin osalta aikaa vapaata. Työttömät saavat päivärahaa, joka on saman suuruinen kuin työttömyyskorvaus, ja opiskelijoille maksetaan opintotukea vapaan aikana.  

Mikäli vanhemmat käyttävät äitiys- ja vanhempainrahapäivät ja niitä vastaavat vapaat yhtäjaksoisesti ja täysimääräisenä, lapsi on noin 11 kuukauden ikäinen, kun päivärahapäivät päättyvät. Jos vanhempainrahan ottaa alempitasoisena, vanhempainrahajakso on mahdollista ulottaa siihen asti, kunnes lapsi on noin 14 kuukauden ikäinen. Tanskassa isät käyttävät tilastotietojen mukaan noin 10 % kaikista vanhempainvapaapäivistä. Keskimäärin isät käyttävät noin 30 päivää ja äidit noin 300 päivää. International Network on Leave Policies & Research. Annual Review & Reports. Country Reports. Denmark. 

Tanskassa oikeudesta perhevapaisiin säädetään lapsen syntymän yhteydessä pidettävästä vapaasta ja perhe-etuuksista annetussa laissa (Lov om ret til orlov og dagpenge ved barsel). Lapsen äidillä on oikeus ennen lapsen syntymää pidettävään raskausvapaaseen (graviditetsorlov) ja lapsen syntymän jälkeiseen vapaaseen (barselsorlov). Äitiysvapaa on yhteensä 18 viikkoa, joka alkaa neljä viikkoa ennen laskettua aikaa ja jatkuu 14 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Äitiysvapaata on pidettävä vähintään kaksi viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Lapsen isällä tai samaa sukupuolta olevalla äidin puolisolla on oikeus lapsen syntymän jälkeen pidettävään kahden viikon vapaaseen (fædre/medmoderorlov). Äitiys- tai isyysvapaan palkallisuudesta on määräyksiä työehtosopimuksissa. Kummallakin vanhemmalla on lisäksi yksilöllinen oikeus 32 viikon vanhempainvapaaseen (forældreorlov), mutta vanhempainetuutta on mahdollista saada kunkin perheen osalta enintään 32 viikon ajalta yhtä lasta kohti. Vanhempi voi lykätä vanhempainvapaajakson pidettäväksi myöhemmin ja sopia työnantajansa kanssa osa-aikaisesta työnteosta vanhempainvapaan aikana. 

Saksa

Saksassa vanhemmille on tarjolla ansiosidonnaista vanhempainvapaata yhteensä 12 kuukautta, mikä sisältää lapsen syntymän jälkeen äidin pidettäväksi tarkoitetun kahdeksan viikon äitiysvapaan. Vanhempainvapaata pidennetään kahdella kuukaudella yhteensä 14 kuukauteen, jos molemmat vanhemmat käyttävät vanhempainvapaata vähintään kaksi kuukautta. Tämän vanhempainvapaan lisäksi vanhemmat voivat olla palkattomalla vanhempainvapaalla aina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. 

Oikeudesta äitiysvapaaseen säädetään laissa työssä käyvien ja opiskelevien äitien suojelusta (Gesetz zum Schutz von Müttern bei der Arbeit, in der Ausbildung und im Studium). Yhteensä 14 viikon pituiselle äitiysvapaalle voi jäädä kuusi viikkoa ennen lapsen syntymää ja vapaalla on oltava vähintään kahdeksan viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Halutessaan äidit voivat jatkaa työskentelyä lapsen syntymään asti. Äitiysvapaan kesto lasketaan osaksi vanhempainvapaan kokonaiskestoa.  

Saksassa ei ole säädetty erikseen oikeudesta isyysvapaaseen, vaan kummallakin vanhemmalla on yksilöllinen oikeus vanhempainvapaaseen (Elternzeit), josta säädetään liittovaltion tasolla vanhempainrahasta ja vanhempainvapaasta annetussa laissa (Bundeselterngeld- und Elternzeitgesetz). Vanhempainvapaan kesto on kolme vuotta lapsen syntymästä ja työntekijällä on oikeus pitää vapaa enintään kolmessa jaksossa. Vanhemmat voivat jakaa vanhempainvapaan (lukuun ottamatta äitiysvapaaseen kuuluvaa kahdeksan viikon jaksoa) haluamallaan tavalla. Lapsen vanhemmat voivat olla yhtä aikaa vapaalla ilman rajoituksia ja saada korvausta samanaikaisesti, kuitenkin niin, että perheelle on tarjolla yhteensä enintään 12 kuukautta korvattua vapaata. Vanhempainvapaan aikana on mahdollista tehdä osa-aikatyötä. Vanhempainvapaapäiviä ei voi luovuttaa toiselle vanhemmalle, mutta 24 kuukautta vanhempainvapaasta on mahdollista siirtää käytettäväksi lapsen kahdeksanteen ikävuoteen mennessä.  

Äitiysvapaan ajalta maksetaan ansiosidonnaista etuutta, joka on 100 % edeltävistä tuloista. Jos äidillä ei ole tuloja tai äiti ei ole ollut sairausvakuutettu, äidin on mahdollista saada vähimmäismääräistä etuutta enintään 210 e/kk (maksetaan toimeentuloturvana). Vanhempainvapaan ajalta maksetaan ansiosidonnaista päivärahaa (Basiselterngeld), joka on 65 % edeltävistä tuloista, kuitenkin vähintään 300 e/kk tai enintään 1 800 e/kk. Mikäli perheessä on useampia pieniä lapsia, päivärahaa maksetaan korotettuna. Vanhemmille on myös tarjolla osa-aikatyön ja vapaan yhdistämiseen tarkoitettu tukimuoto (ElterngeldPlus), jota on mahdollista saada siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Työajan lyhentämisestä aiheutuneesta palkanmenetyksestä korvataan noin 65 % (kuitenkin enintään 900 e/kk).  

Mikäli vanhemmat käyttävät vanhempainvapaat yhtäjaksoisesti ja niin, että molemmat vanhemmat pitävät vähintään kaksi kuukautta vapaata, lapsi on noin 14 kuukauden ikäinen, kun ansiosidonnainen vanhempainvapaa päättyy. Saksassa tilastotietojen mukaan kaikista vanhemmille tarjolla olleista etuuskuukausista (vanhempainpäiväraha tai osa-aikatyön ja lapsen hoidon yhdistämiseen tarkoitettu korvaus) isät käyttivät 12 %. Keskimäärin isät käyttivät 3,4 kuukautta vanhempainvapaita ja äidit 13,4 kuukautta (sisältää sekä kokoaikaisen vapaan että osa-aikatyön ja osa-aikaisen vapaan yhdistelmät). International Network on Leave Policies & Research. Annual Review & Reports Country Reports. Germany. 

Saksassa työntekijällä on oikeus saada hoitovapaasta annetun lain (Gesetz über die Pflegezeit) mukaisesti vapaata läheisen sukulaisensa hoitamiseksi tämän elämän loppuvaiheessa (Begleitung in der letzten Lebensphase). Työntekijällä on oikeus vapaaseen, jos työnantajan palveluksessa työskentelee vähintään 16 työntekijää. Henkilöstömäärältään pienemmällä työpaikalla työntekijällä on mahdollisuus sopia työnantajansa kanssa niin sanotulle saattohoitovapaalle jäämisestä. Vapaan enimmäispituus on kolme kuukautta ja työntekijä voi pitää sen kokoaikaisena tai osa-aikaisena. Edellytyksenä on, että työntekijän läheisellä sukulaisella on parantumaton sairaus, joka todennäköisesti johtaa tämän menehtymiseen lähikuukausien aikana. Työntekijän on esitettävä työnantajalle lääkärintodistus, josta ilmenee läheisen sukulaisen rajallinen elinajanodote. Saattohoitovapaan edellytyksenä ei ole sukulaisen hoidon tarve, vaan tarkoituksena on, että työntekijä voisi olla läheisensä henkisenä tukena tämän elämän loppuvaiheessa.  

Hoitovapaalaissa säädetään myös työntekijän oikeudesta vapaaseen, jonka tarkoituksena on hoidosta riippuvaisen läheisen sukulaisen hoitaminen (Pflegezeit). Vapaan edellytyksenä on, että työntekijän läheinen sukulainen on pitkäaikaisen hoidon tarpeessa eikä terveydentilastaan johtuvista syistä kykene selviytymään itsenäisesti. Omaishoitovapaalla olevalla työntekijällä on oikeus saada 10 päivän ajalta palkkaa, joka vastaa 90 prosenttia hänen normaaleista palkkatuloistaan. Omaishoitovapaan aikaiset palkkakustannukset korvataan työnantajalle julkisista varoista. Työntekijällä on lisäksi oikeus saada palkatonta kokoaikaista tai osa-aikaista omaishoitovapaata enintään kuuden kuukauden ajaksi. Omaishoitovapaan ajalta työntekijän tulonmenetystä kompensoidaan oikeudella saada korotonta lainaa. Työntekijällä on oikeus omaishoitovapaaseen, jos työnantajan palveluksessa työskentelee vähintään 16 työntekijää. Henkilöstömäärältään pienemmillä työpaikoilla omaishoitovapaalle jääminen on mahdollista sopimukseen perustuen. 

Viro

Virossa vanhemmille on tarjolla ansiosidonnaista äitiys-, isyys ja vanhempainvapaata yhteensä 605 päivää. Oikeudesta perhevapaisiin säädetään työsopimuslaissa (Töölepingu seadus) ja oikeudesta perhe-etuuksiin vanhempainetuuslaissa (Vanemahüvitise seadus). Äidille on kiintiöity yhteensä 140 päivää äitiysvapaata (rasedus- ja sünnituspuhkus), joista vähintään 30 päivää on pidettävä ennen laskettua aikaa ja loput sen jälkeen. Aikaisintaan äitiysvapaan voi aloittaa 70 päivää ennen laskettua aikaa. Äitiysvapaalle on mahdollista jäädä myös myöhemmin kuin 30 päivää ennen laskettua aikaa, mutta tällöin vapaan kokonaiskestoa lyhennetään vastaavalla ajanjaksolla. 

Isyysvapaan (isapuhkus) kesto on 30 kalenteripäivää, ja sen voi aloittaa aikaisintaan 30 kalenteripäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Isyysvapaa on pidettävä viimeistään siihen mennessä, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Isyysvapaan voi pitää yhtä aikaa äitiysvapaan kanssa ja useammassa jaksossa, mutta työnantajalla on oikeus kieltäytyä alle seitsemän kalenteripäivän isyysvapaajaksosta. Vanhemmilla on oikeus vanhempainvapaaseen (lapsehoolduspuhkus) lapsen syntymää seuraavan kolmen vuoden aikana. Vapaan voi pitää useammassa jaksossa ja sen voi pitää siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Vanhemmat voivat jakaa vapaasti äitiysvapaan jälkeen pidettävän vanhempainvapaan, mutta vapaalla voi kuitenkin olla vain toinen vanhemmista kerrallaan. Vanhempainvapaan voi pitää useammassa jaksossa, ja yhdistää työssäkäyntiin, jolloin etuuden korvaustaso laskee. Ansiosidonnaisen vapaan jälkeen vanhemmille on tarjolla matalan korvaustason vapaa siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. 

Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta maksetaan ansiosidonnaista vanhempainetuutta (vanemahüvitis), joka on 100 % edeltävistä tuloista tulokattoon asti. Tulokatto on kolme kertaa palkansaajien keskiansio (vuonna 2019 tulokatto oli noin 3 548 e/kk). Äitiysvapaan ajalta äidille maksetaan vähimmäiskorvausta (584 e/kk), jos hänellä ei ole ollut tuloja edeltävänä kalenterivuonna, mutta hän on ollut töissä ennen lapsen syntymää. Vanhempainvapaan ajalta maksetaan minimikorvausta (540 e/kk), jos vanhempi ei ole ollut töissä ennen lapsen syntymää. Ansiosidonnaisen vapaan jälkeisen hoitovapaan ajalta lapsen kolmen vuoden ikään saakka maksetaan korvausta 38 e/kk. Korvaus voidaan maksaa myös työssäkäyvälle vanhemmalle. 

Jos vanhemmat käyttävät äitiys- ja vanhempainvapaat yhtäjaksoisesti, lapsi on noin 18 kuukauden ikäinen, kun ansiosidonnainen vanhempainvapaa päättyy. Virossa vanhempainvapaarahan saajista noin 12,5 % oli miehiä (vuonna 2019), mutta enemmistö heistä oli samaan aikaan töissä, joten on arvioitu, että lapsenhoidon pääasiallinen vastuu oli kuitenkin edelleen äidillä. International Network on Leave Policies & Research. Annual Review & Reports Country Reports. Estonia. 

Työsopimuslaissa säädetään myös työntekijän oikeudesta vapaaseen vaikeasti vammaisen täysi-ikäisen henkilön hoitamiseksi (Puhkus täisealise sügava puudega isiku hooldamiseks). Vapaa on palkallinen ja pituudeltaan enintään viisi arkipäivää kalenterivuodessa. Vapaan edellytyksenä on, että työntekijä on hoidettavan vaikeavammaisen henkilön sukulainen suoraan takenevassa tai etenevässä polvessa tai tämän sisarus, puoliso, edunvalvoja taikka kunnan päätöksellä määrätty omaishoitaja. 

Ranska

Ranskassa työntekijän perhevapaaoikeuksista säädetään työsuhteita koskevassa laissa (code du travail). Äideillä on oikeus äitiysvapaaseen (congé de maternité), jonka pituus on 16 viikkoa. Äitiysvapaalle on jäätävä viimeistään kaksi viikkoa ennen synnytystä ja 16 viikon vapaa on pidettävä kokonaisuudessaan. Isyysvapaa (congé de paternité) on pituudeltaan 11 työpäivää ja se on pidettävä lapsen syntymää seuraavan neljän kuukauden aikana. Kummallakin vanhemmalla on lisäksi yksilöllinen oikeus olla vanhempainvapaalla (congé parental), kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Vanhempainvapaalla voi työskennellä osa-aikaisesti. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta vanhemmalla on oikeus vanhempainetuuksiin.  

Työsuhteita koskevassa laissa (code du travail) säädetään myös työntekijän oikeudesta niin sanottuun saattohoitovapaaseen (congé de solidarité familiale) sekä omaishoitovapaaseen (congé de proche aidant). Saattohoitovapaan edellytyksenä on, että työntekijän läheinen on hengenvaarallisen tai vakavan ja parantumattoman sairauden loppuvaiheessa. Läheisellä tarkoitetaan työntekijän sukulaisia etenevässä tai takenevassa polvessa, sisaruksia sekä henkilöitä, jotka asuvat työntekijän kanssa samassa taloudessa. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle saattohoitovapaasta pääsääntöisesti viimeistään 15 päivää ennen vapaalle jäämistä. Vapaan enimmäiskesto on pääsääntöisesti kolme kuukautta ja se on mahdollista pitää myös osa-aikaisena. Työntekijän on esitettävä työnantajalle lääketieteellinen selvitys siitä, että hänen läheisellään on hengenvaarallinen sairaus tai että läheinen on parantumattoman sairauden loppuvaiheessa. Saattohoitovapaalla olevalla työntekijällä on oikeus läheistään hoitaville tarkoitettuun päivärahaan (allocation journalière d'accompagnement d'une personne en fin de vie).  

Toimintakyvytöntä sukulaistaan hoitavalla työntekijällä on oikeus omaishoitovapaaseen (congé de proche aidant). Vapaata voi saada sukulaisen hoitamiseksi ja hoidettavien sukulaisten piiri on laajempi kuin edellä selostetussa saattohoitovapaassa. Vapaan enimmäispituus on pääsääntöisesti enintään kolme kuukautta ja työntekijän ilmoitettava siitä työnantajalleen viimeistään kuukautta ennen vapaalle jäämistä. Työntekijän on tehtävä työnantajalle omaishoitovapaalle jäämisestä kirjallinen anomus, johon on liitettävä muun muassa työntekijän vakuutus siitä, että hän avustaa sukulaistaan, ilmoitus aiemmin käytetyistä omaishoitovapaista sekä hoidettavan sukulaisen vammaisetuutta koskeva päätös. 

7.1  Lausuntopalaute

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella Lausuntopalvelu.fi –sivustolla aikavälillä 19.2.—2.4.2021. Lausuntoja saatiin yhteensä 74 kappaletta. Lausunnon antoivat seuraavat tahot: Adoptioperheet ry, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Akava ry, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Ammattiliitto Pro ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, Eläkeliitto ry, Eläketurvakeskus, Ensi- ja turvakotien liitto, Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue, HelpAge International, Hyvinvointiala HALI ry, Ihmisoikeusliitto, Imetyksen tuki ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Kansaneläkelaitos, Keskosperheiden yhdistys Kevyt, Kirkkohallitus, Kirkon työmarkkinalaitos, Kokoomuksen Naisten Liitto, KT Kuntatyönantajat, KÄPY — Lapsikuolemaperheet ry, lapsiasiavaltuutettu, Lapsiperheiden Etujärjestö ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Leijonaemot ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Miessakit ry, Monimuotoiset perheet -verkosto, Mothers in Business MiB ry, Naisasialiitto Unioni ry, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry, Oikeusministeriö, Omaishoitajaliitto ry, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, Opetushallitus, Perhehoitoliitto ry, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry, puolustusministeriö, SAK ry, Sateenkaariperheet ry, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Sosialidemokraattiset Naiset, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, STTK ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Monikkoperheet ry, Suomen Psykologiliitto, Suomen vanhempainliitto, Suomen ylioppilaskuntien liitto ry, Suomen Yrittäjänaiset, Suomen Yrittäjät ry, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, tasa-arvovaltuutettu, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry, Tehy ry, Teknologiateollisuus ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työllisyysrahasto, Työterveyslaitos, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry, valtiovarainministeriö, Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto, Vasemmistonaiset, Väestöliitto ry, Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut sekä kaksi yksityishenkilöä.  

Yleiset palautteet uudistuksesta ja ehdotetuista muutoksista

Valtaosassa lausuntoja uudistukseen ja hallituksen esitysluonnokseen suhtauduttiin lähtökohtaisesti myönteisesti. Lähes kaikissa lausunnoissa hallituksen esityksen tavoitteita pidettiin kannatettavina. Vanhempainvapaiden ja hoitovastuun nykyistä tasaisempaa jakautumista sekä pyrkimystä sukupuolten tasa-arvoon työelämässä pidettiin tärkeänä. Keinoista, joilla näihin tavoitteisiin hallituksen esityksen mukaan pyritään, esitettiin kuitenkin erilaisia näkemyksiä. Useissa lausunnoissa katsottiin, ettei uudistus ole riittävän kunnianhimoinen tai että esitetyillä toimilla ei saavuteta tavoitteita. Lausunnoissa tuotiin esiin, että esitetty malli ei todennäköisesti lisää isien käyttämiä vapaita eikä näin ollen myöskään vaikuta työelämän tasa-arvoon. Pelkona nähtiin, että jatkossakin äidit käyttävät pääosan vapaista. Useissa lausunnoissa katsottiin, että malliin ei sisälly riittävästi elementtejä, jotka kannustaisivat perheitä muuttaman perhevapaiden nykyistä jakautumista. Vanhempainrahojen ja -vapaiden kiintiöintiä molemmille vanhemmille pidettiin lähtökohtaisesti hyvänä uudistuksena, sillä se asettaa vanhemmat tasa-arvoiseen asemaan ja viestii tasavertaisesta vanhemmuudesta. Myös isille kiintiöityjen päivärahapäivien merkittävää lisäystä nykyiseen verrattuna kannatettiin yleisesti. Useissa lausunnoissa kuitenkin kritisoitiin vanhemman mahdollisuutta luovuttaa omia vanhempainrahapäiviään toiselle vanhemmalle ja esitettiin mallia, jossa vanhempainrahat olisi aidosti, ilman luovuttamismahdollisuutta kiintiöity puoliksi vanhemmille.  

Lisäksi monissa lausunnoissa tuotiin esiin, että perhevapaat olisi tullut uudistaa kokonaisuutena eikä rajata lastenhoidon tukia, etenkin kotihoidon tukea, uudistuksen ulkopuolelle. Lausunnoissa katsottiin, että uudistus on askel oikeaan suuntaan, mutta kehittämistyötä tulisi jatkaa nyt esitetyn uudistuksen voimaan tulon jälkeen. Jatkotyön osalta mainittiin muun muassa lastenhoidon tukijärjestelmän uudistaminen, vanhempainpäivärahapäivien lukumäärän lisääminen ja tason korottaminen sekä vanhempainrahojen tiukempi kiintiöinti vanhemmille. 

Työnantajapuolen työmarkkinakeskusjärjestöt (Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, KT Kuntatyönantajat ja Kirkon työmarkkinalaitos) totesivat lausunnoissaan, että kustannusvaikutuksiltaan ja työllisyysvaikutuksiltaan uudistusta on pidettävä kielteisenä. Samoin Suomen Kuntaliitto totesi, että uudistus lisää merkittävästi kunnille ja kuntayhtymille aiheutuvia kustannuksia. Se muistutti, että kunnat ja kuntayhtymät toimivat sekä järjestelmän rahoittajina työnantajan ominaisuudessa että palveluiden tuottajana. 

Vanhempainpäivärahapäivien kokonaislukumäärän lisäämistä ja vanhempainvapaiden pidentämistä nykyiseen verrattuna pidettiin hyvänä asiana. Joissakin lausunnoissa tuotiin kuitenkin esiin, että päivärahapäiviä tulisi lisätä vielä esitettyä enemmän tai pyrkiä tähän tulevissa lainmuutoksissa. Esitykseen sisältyvään mahdollisuuteen luovuttaa vanhempainrahapäiviään toiselle vanhemmalle tai puolisolleen suhtauduttiin osin ristiriitaisesti. Suuressa osassa lausuntoja vanhempainrahapäivien luovuttamismahdollisuutta toiselle vanhemmalle kritisoitiin esityksen tavoitteiden vesittymisen näkökulmasta. Osassa lausuntoja puolestaan luovuttamismahdollisuus nähtiin positiivisena seikkana. Näissä lausunnoissa katsottiin, viitaten nykyisen lainsäädännön äitiys- ja vanhempainrahakauteen, ettei vanhemman nykyistä käytettävissä olevaa vanhempainpäivärahakautta tule uudistuksessa lyhentää ja näin heikentää vanhempien tilannetta. Toisaalta lapsiasiavaltuutettu esitti huolen siitä, että malliin sisältyy piirteitä, jotka voivat johtaa erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien vaarantumiseen. On tilanteita, joissa toinen vanhemmista (yleensä isä) ei uudistuksesta huolimatta jää hoitaman lasta ja tällöin päivärahapäivien kokonaismäärä jää pienemmäksi.  

Uudistukseen sisältyviä vanhempainpäivärahojen joustoja kannatettiin laajasti. Niiden katsottiin lisäävän perheiden valinnanmahdollisuuksia sekä parantavan etenkin esimerkiksi yrittäjien ja keikkatyötä tekevien sekä opiskelijoiden asemaa sekä mahdollistavan vanhempien vuorottelun lapsen hoidossa. Myös mahdollisuuden tehdä osa-aikatyötä sekä yhdistää työ ja perhe-elämä arvioitiin paranevan. Kehittämisehdotuksena eräissä lausunnoissa tuotiin esiin tarve ulottaa mahdollisuus käyttää vanhempainrahapäiviä esitettyä pidempään, esimerkiksi lapsen kouluikään saakka. Toisaalta joustoihin liittyi myös kriittistä palautetta. Etenkin palkansaajajärjestöt sekä perhe- ja tasa-arvojärjestöt näkivät ongelmana sen, että työsopimuslakiin ehdotetut muutokset ovat vähäisempiä kuin etuusjärjestelmän muutokset. Näin ollen työsuhteessa olevien vanhempien mahdollisuudet hyödyntää vapaiden joustoja jäävät vähäisemmiksi kuin muiden vanhempien. Työnantajapuolen edustajat puolestaan toivat esiin, että vanhempainvapaiden joustot lisäävät merkittävästi työnantajien kustannuksia ja hallinnollista taakkaa sekä vaikeuttavat töiden järjestelyä.  

Useimmissa lausunnoissa pidettiin myönteisenä sitä, että esityksessä huomioidaan erilaiset perhetilanteet ja perheiden moninaisuus nykyistä paremmin. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että lapsen molemmilla vanhemmalla on oikeus vanhempainrahaan riippumatta siitä, asuvatko vanhemmat yhdessä. Esityksen todettiin parantavan yhden vanhemman perheiden taloudellista tilannetta ja vähentävän lapsiperheköyhyyttä. Joitakin parannusehdotuksia kuitenkin esitettiin esimerkiksi adoptiovanhempia, monikko- ja sateenkaariperheitä sekä lapsen kuoleman kohdanneita vanhempia koskeviin säännöksiin. Esityksen sukupuolineutraali terminologia ja se, että uudistus on toteutettu sukupuolineutraalisti, nähtiin laajasti tarpeellisena ja positiivisena muutoksena. Tämän katsottiin korostavan sukupuolten tasa-arvoa, helpottavan erilaisten perhemuotojen huomioimista sekä edesauttavan sukupuolistereotypioiden purkamista.  

Useissa etenkin työnantajapuolen edustajien lausunnoissa tuotiin esiin perhevapaista työnantajille aiheutuvat kustannukset. Osassa lausuntoja todettiin, että kustannuksia tulisi kompensoida paremmin tai siirtää kokonaan valtion rahoitettavaksi. Esitettiin myös perhevapaakorvauksen kehittämistä siten, että se koskisi myös miesten työnantajia. 

Lausunnoissa esitettiin laajasti huoli siitä, että pelkillä lainsäädäntömuutoksilla ei saavuteta tavoitetta perhevapaiden ja hoitovastuun nykyistä tasaisemmasta jakautumisesta. Lausunnoissa korostettiin laajamittaisen uudistuksesta tiedottamisen tärkeyttä. Tiedotus tulee suunnata vanhemmille ja perheille, viranomaisille sekä työnantajille. Useassa lausunnossa nostettiin erityisesti esiin äitiys- ja lastenneuvoloiden rooli paitsi tiedon jakamisessa myös perheiden kannustamisessa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Lausunnoissa todettiin myös, että uudistuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää asenteiden ja käytäntöjen muutoksia työpaikoilla sekä perheystävällisten työelämän käytäntöjen lisäämistä. Esiin tuotiin myös laadukkaan ja saatavilla olevan varhaiskasvatuksen merkitys vanhempien työssäkäynnin mahdollistamisen ja sukupuolten tasa-arvon lisäämisen näkökulmasta. Lausunnoissa esitettiin myös, että uudistuksen vaikutuksia ja sille asetettujen tavoitteiden toteutumista tulee seurata aktiivisesti. Lisäksi lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että uudistus edellyttää myös työ- ja virkaehtosopimusten muuttamista. 

Vanhempainpäivärahojen muutokset

Lakiehdotukseen sisältyvän raskaana olevalle henkilölle tarkoitetun oman etuuden, raskausrahan, katsottiin olevan tarpeen ja selkeyttävän kokonaisuutta. Myös raskausrahan joustavaa aloittamista 14-30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa pidettiin lähtökohtaisesti kannatettavana, sillä se mahdollistaa raskaana olevan yksilöllisen tilanteen huomioimisen nykyistä paremmin. Raskausvapaan aloitusajankohtaa koskevan työsopimuslakiin ehdotetun sääntelyn osalta saatua palautetta on selostettu jäljempänä. Muutamassa lausunnossa tuotiin esiin, että nykyinen mahdollisuus aloittaa äitiysraha varhennettuna 50 arkipäivää ennen laskettua aikaa tulisi säilyttää.  

Tasa-arvovaltuutettu totesi lausunnossaan, että ehdotetun 40 arkipäivän raskausrahakauden pidentäminen olisi tarpeen, sillä raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen ja imetyksen aloittaminen edellyttävät raskausrahan ulottamista myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tämä olisi lausunnon mukaan tarpeen myös silloin, kun lapsi kuolee kohtuun tai hyvin pian synnytyksen jälkeen taikka kun äiti luovuttaa lapsen adoptoitavaksi tai lapsi otetaan huostaan pian raskauden jälkeen.  

Esitystä ei katsottu palautteiden perustella tarpeelliseksi muuttaa raskausrahaa koskevien säännösten osalta. Kun raskausrahakausi alkaa joustavasti 14—30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, raskausrahakausi useimmissa tilanteissa ulottuu myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Lisäksi synnyttävällä vanhemmalla on oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivän ajalta.  

Useissa lausunnoissa tuotiin esiin, että esitys parantaa yhden vanhemman perheiden asemaa lapsen ainoan vanhemman saadessa oikeuden kaikkiin vanhempainrahapäiviin. Muutamissa lausunnoissa tuotiin esiin, että niissä tilanteissa, kun lapsella on vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, tulisi vanhemmalla olla mahdollisuus luovuttaa omasta 320 vanhempainrahapäivän kiintiöstään enemmän kuin esityksen mukainen 63 päivää. Mahdollisuus jakaa hoitovastuuta esimerkiksi puolisonsa kanssa helpottaisi yhden vanhemman perheen arkea ja toisaalta antaisi lapsen sosiaaliselle vanhemmalle paremman mahdollisuuden osallistua lapsen hoivaan. Palautteiden perusteella esitystä muutettiin siten, että silloin, kun lapsella on vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, hän voi luovuttaa yhteensä enintään 126 vanhempainrahapäivää.  

Muutamissa lausunnoissa ehdotettiin vanhempien samanaikaisesti pitämien vanhempainrahapäivien lisäämistä ehdotetusta 18 arkipäivästä. Tätä perusteltiin perheiden valinnan mahdollisuuksien lisäämisellä tilanteissa, joissa molempien vanhempien läsnäolo on tarpeen. Molempien vanhempien yhtäaikaisten päivien lisääminen nähtiin tarpeelliseksi esimerkiksi esikoisen tai keskosena syntyneen lapsen kohdalla taikka silloin, kun lapsi vaatii erityistä hoitoa. Yhtä aikaa pidettävien vanhempainrahapäivien rajoittaminen ehdotettiin poistettavaksi kokonaan tai rajattavaksi esimerkiksi 30 arkipäivään. Palautteista huolimatta esitystä ei jatkovalmistelussa tältä osin muutettu, sillä uudistuksen keskeinen tavoite on lisätä vanhempien eri aikaan pidettävien vapaiden osuutta.  

Useammassa lausunnossa mainittiin tarve tarkastella adoptio- ja monikkoperheiden tilannetta jatkovalmistelussa. Adoptioperheet ry esitti lausunnossaan, että adoptiovanhemmille tulisi säätää raskausrahaa vastaava ”odotusraha” yhteensä 40 arkipäivältä jaettuna puoliksi molemmille vanhemmille. Oikeus odotusrahaan alkaisi siitä, kun vanhemmille on tehty niin sanottu lapsiesitys. Etenkin kansainvälisissä adoptioissa vanhemmat joutuvat oleskelemaan lapsen syntymämaassa jo ennen, kun saavat lapsen hoitoonsa. Lisäksi ennen hakumatkaa ja lapsen hoitoon ottamista vanhemmilla on paljon käytännön asioiden hoitamista. Etenkin kansainvälisissä adoptioista aiheutuu myös kustannuksia, joita adoptiotuki ei kompensoi. Jatkovalmistelussa esitystä ei muutettu. Raskausrahan taustalla on raskaussuojeluun liittyvät tarpeet. Adoptioihin liittyvät käytännön järjestelyt ja odotusaika lapsiesityksestä lapsen hoitoon saamiseen vaihtelevat huomattavasti riippuen muun muassa siitä, onko kyse kotimaisesta vai kansainvälisestä adoptiosta. Esityksen mukaisesti adoptiovanhempien vanhempainpäivärahapäivien lukumäärä nousee nykyisestä 287 päivästä 320 päivään 

Suomen Monikkoperheet ry totesi lausunnossaan, että esitysluonnoksessa vähennetään yhtäaikaisesti pidettävien vanhempainrahapäivien lukumäärää osassa perheitä kuudella päivällä nykytilaan verrattuna. Lausunnon mukaan yhtäaikaisten vanhempainrahapäivien merkitys on etenkin monikkoperheissä suuri ja molempien vanhempien itsenäinen hoitovastuu toteutuu, vaikka vanhemmat olisivat yhtä aikaa vanhempainvapaalla. Lisäksi Suomen Monikkoperheet ry esitti, että monisikiöraskauden niin sanottu lisälapsi (monisikiöraskaudesta toisena, kolmantena ja neljäntenä syntyneet monikkolapset) huomioitaisiin nykyistä paremmin vanhempainrahapäivien määrässä. Esitystä muutettiin jatkovalmistelussa siten, että monikkoperheen vanhempien oikeutta saada samalta ajalta vanhempainrahaa pidennettiin. Samoin yhtä useammasta lapsesta myönnettävien vanhempainrahapäivien lukumäärää lisättiin. 

Sateenkaariperheet ry sekä Monimuotoiset perheet -verkosto toivat esiin huolen sateenkaariperheiden tilanteen heikentymisestä. Apilaperheissä, joissa lapsella on enemmän kuin kaksi vanhempaa, vanhempainrahaoikeuden sitominen juridiseen vanhemmuuteen ja huoltajuuteen sekä vanhempainrahan kiintiöinti, aiheuttavat sen, että kaikki vanhemmat eivät voi olla yhdenvertaisessa asemassa suhteessa toisiinsa eikä perhe voi vapaasti suunnitella lapsen hoivaa lapsen edun mukaisella tavalla. Lausunnoissa esitettiin useita muutostarpeita lakiesitykseen. Esitettiin muun muassa, että vanhempainrahaoikeutta ei tulisi määritellä juridisen vanhemmuuden kautta. Lisäksi lakiehdotukseen sisältyvä kahden kuukauden aika lapsen syntymästä, jolta ajalta vanhemmuuden tunnustaneella henkilöllä olisi ennen vanhemmuuden vahvistamista oikeus vanhempainrahaan, on liian lyhyt aika. Esitys ei myöskään huomioi tilannetta, kun naisparin lapsi on saanut alkunsa muualla tavalla kuin hedelmöityshoidoilla, jolloin vanhemmuus joudutaan vahvistamaan perheen sisäisellä adoptiolla. Lausunnoissa katsotaan myös, että henkilöpiiri, joille vanhempainrahapäiviä voi luovuttaa, on liian suppea. Päiviä tulisi voida luovuttaa lapsen tosiasiallisille vanhemmille, jotka vastaavat lapsen hoidosta sekä henkilölle, joka on luovuttanut lapsen adoptioon (ns. avoin adoptio) tai jolla on vahvistettu tapaamisoikeus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla. Lausuntojen mukaan vanhempainrahapäiviä tulisi voida luovuttaa ainakin lapsen huoltajalle, joka ei ole juridinen vanhempi ja vanhemmalle, joka ei ole huoltaja sekä toisen vanhemman puolisolle. Jatkovalmistelussa vanhempainrahaoikeuden määräytymistä ei nähty mahdolliseksi muuttaa esityksen perusteluista ilmenevistä syistä. Esitystä muutettiin kuitenkin siten, että henkilöpiiriä, jolle vanhempainrahapäiviä voi luovuttaa, laajennettiin siten, että vanhempainrahapäiviä voi luovuttaa oman puolison ja toisen vanhemman lisäksi toisen vanhemman puolisolle sekä lapsen muulle huoltajalle. Esitystä muutettiin myös siten, että henkilöllä, joka on tunnustanut lapsen vanhemmuuden, on oikeus vanhempainrahaan neljän kuukauden ajan lapsen syntymästä laskettuna. 

Lähes kaikissa lausunnoissa tuotiin esiin lapsen kuoleman kohdanneiden perheiden tilanne ja todettiin, ettei vanhempien asemaa tulisi ainakaan heikentää. Ongelmana pidettiin sitä, että voimassa oleva sääntely koskien äitiysrahakauden (105 arkipäivää) maksamista loppuun silloin, kun lapsi syntyy kuolleena tai kuolee myöhemmin äitiysrahakauden aikana, ei sisälly esitykseen. Myös isälle tai toiselle vanhemmalle maksettavien päivärahapäivien määrä nostettiin esiin. Lisäksi muun muassa Käpy ry esitti kaikille alaikäisen lapsensa menettäneille vanhemmille omaa 105 arkipäivän erityisvanhempainrahakautta. Tämä selkeyttäisi tilannetta ja tukisi vanhempien hyvinvointia. Käpy ry totesi myös, että vanhempainrahaoikeuden yleiset edellytykset vanhemmuudesta ja huoltajuudesta tai vanhemmuuden tunnustamisesta sekä lapsen hoitamisesta eivät sovellu lapsikuolemaperheiden kohdalla. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siten, että lapsen syntyessä kuolleena tai kuollessa myöhemmin ennen kahden vuoden ikää, vanhempainrahaa maksettaisiin enintään 24 arkipäivältä lapsen kuoleman jälkeen tai enintään sen verran, kun vanhempainrahapäiviä on jäljellä. Esitystä muutettiin myös siten, että raskaana olevalla ja synnyttäneellä vanhemmalla olisi oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivältä. Tämä säännös koskee myös tilanteita, kun lapsi syntyy kuolleena tai kuolee pian syntymän jälkeen. 

Ehdotettua vanhempainrahan maksamista korotettuna 16 ensimmäisen arkipäivän ajalta kaikille vanhemmille pidettiin lähtökohtaisesti kannatettavana muutoksena, sillä se parantaa perheiden taloudellista tilannetta ja oletettavasti kannustaa isiä lisäämään vapaiden käyttöä. Toisaalta kannustinvaikutukseen suhtauduttiin myös epäilevästi, sillä esityksen mukaan korotus kohdistuu isillä ensimmäiseen pariin, kolmeen vapaaviikkoon, jonka valtaosa isistä jo tällä hetkellä käyttää. Todettiin myös, että koska tämä aika on usein ainakin osin palkallista, korotus suuntautuu käytännössä työnantajille. Muutamissa lausunnoissa esitettiinkin, että vanhempainrahan tason korotus tulisi kohdentaa muulle ajalle kuin ensimmäisille vanhempainrahapäiville taikka korotusta tulisi maksaa vain sellaiselta ajalta, kun vanhempi on itsenäisesti vastuussa lapsen hoidosta. Eräissä lausunnoissa esitettiin korotettuna maksettavien päivien lisäämistä ehdotetusta tai että myös isälle pitäisi maksaa korotettuna maksettavaa raskausrahakautta vastaava aika vanhempainrahaa korotettuna. Esitystä ei katsottu mahdolliseksi muuttaa tässä yhteydessä muun muassa siitä syystä, että ehdotetuilla muutoksilla olisi todennäköisesti työnantajille perhevapaista aiheutuvia kustannuksia lisäävä vaikutus, jos vanhempainpäivärahan korotettu aika kohdentuisi muulle ajalle kuin palkallisen vapaan ajalle. 

Useammassa lausunnossa pidettiin positiivisena nykyisen osittaisen vanhempainrahan edellytysten väljentämistä. Toisaalta ongelmana nähtiin se, että osittaisena maksettu vanhempainrahapäivä ”kuluttaa” yhden kokonaisen päivän vanhempainrahakiintiöstä. Lausunnoissa katsottiin, ettei se tästä syystä lisää järjestelmän joustavuutta tai houkuta osa-aikatyön tekoon. Lisäksi erilaisissa työsuhteissa työskenteleviä ja erilaista työaikaa tekeviä työntekijöitä kohdeltaisiin eri tavoin. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siten, että yksi osittaisena maksettu vanhempainrahapäivä vastaa puolikasta vanhempainrahapäivää päivien kokonaislukumäärässä. 

Muun muassa tasa-arvovaltuutettu sekä muutama muu lausunnonantaja toivat esiin tarpeen muuttaa vanhempainpäivärahan määräytymisperusteita. Lausuntojen mukaan vanhempainpäivärahaa edeltävän vuositulon huomioiminen päivärahan perusteena asettaa naiset miehiä huonompaan asemaan, sillä raskaus saattaa vaikuttaa työllistymiseen ja ansiomahdollisuuksiin ja vaikuttaa näin päivärahan perusteeksi tulevaan vuosituloon. Tältä osin esitykseen ei tehty muutoksia. Päivärahaetuuksien eli vanhempainpäivärahan, sairauspäivärahan ja erityishoitorahan määräytymistä koskevat samat säännökset, eikä määräytymisperusteisiin liittyvää valmistelutyötä ollut mahdollista tehdä tässä yhteydessä. 

Oikeusministeriö totesi lausunnossaan, että esitykseen sisältyvää 5 §:ää, jossa säädetään oikeudesta vanhempainrahaan, ja 7§:ää, jossa säädetään vanhempainrahapäivien luovuttamisesta, sekä mainittujen pykälien säännöskohtaisia perusteluja, tulisi tarkentaa sen osalta, kenellä ja missä tilanteissa on oikeus vanhempainrahaan ja kenelle vanhempainrahapäiviä voi luovuttaa. Mainittuja säännöksiä ja niiden perusteluja on palautteen johdosta täsmennetty.  

Kotihoidon tuen ja varhaiskasvatuksen muutokset

Valtaosassa lausuntoja tuotiin esiin se, että uudistuksessa olisi tullut tarkastella etuuksia kokonaisuutena ja myös kotihoidon tukeen tehtäviä rakenteellisia muutoksia olisi tullut selvittää. Hallituksen esitykseen sisältyviä, vanhempainpäivärahajärjestelmän muutoksista johtuvia muutoksia pidettiin kuitenkin myönteisinä. Mahdollisuutta saada kotihoidon tukea jo ennen kuin lapsen oikeus varhaiskasvatukseen alkaa sekä mahdollisuutta käyttää kotihoidon tukea vanhempainrahajaksojen välissä kannatettiin yleisesti.  

Esitettyjä varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain muutoksia pidettiin lausunnoissa pääosin kannatettavina eikä jatkovalmistelussa tehty muutoksia esitettyihin säännöksiin. Sen sijaan yksityiskohtaisiin perusteluihin ja vaikutusarviointeihin tehtiin pieniä täsmennyksiä. 

Lausunnonantajat kannattivat esitystä varhaiskasvatusoikeuden alkamisesta sen kalenterikuukauden alusta, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Samoin lausujat pitivät hyvänä, että lapsella säilyy oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan vanhempainvapaista seuraavien poissaolojen aikana. Tosin jotkut lausunnonantajista pitivät saman varhaiskasvatuspaikan säilymisen 13 viikon aikarajaa ongelmallisena ja katsoivat, että se ohjaisi toista vanhempaa käyttämään vain 13 viikkoa vanhempainvapaistaan. Esitystä toivottiin myös selkeytettävän sen osalta, millaisten poissalojen ajalta lapsi voisi säilyttää saman varhaiskasvatuspaikan. Todettiin myös, että laissa tulisi selkeämmin tuoda esiin, että oikeus samaan paikkaan ei säily, jos poissaolo jatkuu yhtäjaksoisesti yli 13 viikkoa. Jatkovalmistelussa tarkennettiin yksityiskohtaisia perusteltuja tältä osin ja selkeytettiin sitä, että yhtäjaksoisia poissaoloja voi olla enemmän kuin yksi, mikäli päivärahapäiviä edelleen on käytettävissä. 

Myös vanhempainvapaiden aikaisten poissaolojen maksuttomuutta pidettiin hyvänä. Jotkut tahot tosin huomauttivat lausunnossaan, että vanhempainvapaista seuraavat poissaolot olisivat esityksen mukaan maksuttomia vain kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Lausunnonantajien näkemyksen mukaan tämä asettaa perheet eriarvoiseen asemaan keskenään, koska vastaavaa maksuttomuutta ei sisälly yksityiseen varhaiskasvatukseen. Esitystä ei kuitenkaan muutettu asiakasmaksujen osalta, koska laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista säätelee vain kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja. Asiakasmaksut ja niistä myönnettävät huojennukset yksityisessä varhaiskasvatuksessa perustuvat palveluntuottajan ja vanhempien väliseen sopimukseen. 

Alan ammattijärjestöt kantoivat huolta joustavuuden lisääntymisen aiheuttamasta lisätyöstä varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja henkilöstön saatavuudesta.  

Muuta etuuslainsäädäntöä koskevat muutokset

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos pitivät tärkeänä, että esitykseen sisältyy nykytilan mukainen maatalousyrittäjän oikeus saada maatalousyrittäjien lomituspalvelulain mukaista sijaisapua sekä raskausrahan että vanhempainrahan ajalle. Raskauteen ja synnytykseen perustuvan sijaisavun maksun alennusta koskevan säännöksen kumoamista Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos pitivät ongelmallisena. Nykyisin sijaisapua on saanut 50 prosenttisesti alennetulla maksulla äitiysrahakauden ajalta. Lausunnoissa todetun mukaan sijaisapumaksun alennuksella on haluttu turvata sijaisavun käyttö fyysistä ja raskasta maataloustyötä tekeville naisille ennen synnytystä ja toipumisen ajalta synnytyksen jälkeen ja perusteet sijaisapumaksun alentamiselle ovat lääketieteelliset. Lausunnoissa huomautettiin myös, että esitykseen ei sisälly muutosta maatalousyrittäjän lomituspalvelulain 7 d §:ään, jossa säädetään maatalousyrittäjän oikeudesta saada sijaisapua alle kolmivuotiaan lapsensa hoitoa varten sairausvakuutuslain mukaisen vanhempainrahakauden päätyttyä. Vanhempainpäivärahojen muutoksista johtuen myös tätä säännöstä tulisi muuttaa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto esitti myös muita kehittämistarpeita 7 d §:ään liittyen. Lisäksi lausunnoissa esitettiin, että myös maatalousyrittäjille tulisi mahdollistaa omaisen hoitamiseen tai saattohoitoon osallistumisen mahdollistava omaishoitovapaa säätämällä tämä lomituspalvelulakiin sijaisapuperusteeksi. Jatkovalmistelussa maatalousyrittäjien lomituspalvelulain alennettua sijaisapumaksua koskevaa säännöstä muutettiin sekä 7 d §:ään tehtiin tarpeelliset sairausvakuutuslain säännöksistä johtivat muutokset. Muita lausunnoissa esitettyjä muutoksia ei sisällytetty lakiehdotukseen.  

Lisäksi lausunnoissa esitettiin joitakin pienempiä, uudistuksesta johtuvia tarkentavia muutoksia sairausvakuutuslain sekä muiden etuuslakien säännöksiin. Esitystä täydennettiin ja korjattiin tarvittavilta osin.  

Työsopimuslain muutokset

Palkansaajapuolta edustavien tahojen lausunnoissa katsottiin yleisesti, että työsopimuslakiin tehtävät muutokset eivät riittävällä tavalla mahdollista työn ja perhe-elämän yhteensovittamista joustavalla tavalla ja sairausvakuutuslakiin ehdotettujen muutosten hyödyntämistä. Erityisesti vanhempainvapaan jaksojen määrää pidettiin riittämättömänä ja perhevapaita koskevia nykyisiä ilmoitusaikoja liian pitkinä. Myös Kansaneläkelaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnoissa kritisoitiin työsopimuslain vähäisempää joustavuutta sairausvakuutuslakiin verrattuna. Ilmoitusaikoja piti liian pitkinä myös Väestöliitto. 

Työnantajapuolta edustavat tahot puolestaan katsoivat, että joustavuutta toisivat jo sairausvakuutuslakiin ehdotetut muutokset. Työnantajapuolen lausunnoissa katsottiin yleisesti, että ehdotetut vanhempainvapaita koskevat muutokset aiheuttavat kustannuksia ja vaikeuttavat työjärjestelyjä. Työnantajapuolen lausunnoissa vastustettiin yleisesti vanhempainvapaiden jaksojen lisäämistä ja pidettiin tärkeänä nykyisten ilmoitusaikojen säilyttämistä. 

Työnantajapuolen lausunnoissa puollettiin ehdotettua raskausvapaan alkamisajankohtaa koskevaa sääntelyä, jossa raskausvapaan aloittaminen myöhemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa edellyttäisi työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta. Lausunnoissa viitattiin sairauspoissaolokustannusten lisääntymisen mahdollisuuteen, jos työntekijällä olisi aina oikeus aloittaa raskausvapaa vasta 14 arkipäivää ennen laskettua aikaa sekä myös siihen, ettei kaikissa työtehtävissä ole mahdollista keventää tehtäviä.  

Useissa palkansaajapuolta edustavien tahojen sekä tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja joidenkin järjestöjen lausunnoissa puolestaan katsottiin, että työntekijällä tulee olla oikeus päättää raskausvapaan aloitusajankohdasta. Eräissä lausunnoissa epäiltiin, että raskausrahan alkamisajankohtaan suunniteltu jousto jäisi hyödyntämättä työnantajien halutessa varmuuden vuoksi työntekijän aloittavan raskausvapaan 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa.  

Toisaalta eräissä lausunnoissa myös nostettiin esille huoli raskaana olevien työturvallisuudesta ja siitä, että työssä ollaan terveydentilaan nähden liian pitkään sekä katsottiin muutoksen korostavan työnantajan työturvallisuusvelvoitetta. Työterveyslaitos piti lisääntynyttä joustavuutta ja mahdollisuutta jatkaa työssä pidempään hyvänä ja tavoiteltavana asiana. Tutkimusnäytön pohjalta työnteon jatkaminen lähelle laskettua synnytysaikaa ei yleisesti ottaen vaaranna raskauden kulkua eikä näin ollen ole perusteltua kieltää raskaana olevalta työnteko viimeistään 30 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Työntekijä ja työnantaja voisivat näin sopia asiasta joustavammin, jos työssä jatkamiselle ei ole terveydellisiä esteitä. Työn fyysiseen kuormittavuuteen tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota raskauden loppuvaiheessa ja mahdollistaa työn riittävä tauotus ja mahdollisuus levätä työvuoron aikana.  

Lausuntojen johdosta ei ole katsottu perustelluksi muuttaa raskausvapaan aloitusajankohtaa koskevaa ehdotusta. Ehdotuksen perusteluita on täsmennetty siten, että niissä huomioidaan myös työnantajan työturvallisuusvelvollisuus ja se, että kaikissa työtehtävissä ei ole mahdollista esimerkiksi keventää raskaana olevan työntekijän työtehtäviä.  

Useissa palkansaajapuolta edustavien tahojen lausunnoissa pidettiin ehdotettujen vanhempainvapaan jaksojen määrää liian vähäisenä. Lisäksi palkansaajapuolta edustavien tahojen sekä Väestöliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton lausunnoissa katsottiin myös, että oikeus vanhempainvapaan jaksoihin tulisi olla lapsikohtainen eikä jaksojen määrää siten tulisi rajoittaa ehdotetulla kumuloitumisen estämistä koskevalla säännöksellä tilanteessa, jossa työntekijällä olisi oikeus vanhempainrahaan samaan aikaan useamman lapsen osalta.  

Työnantajapuolen lausunnoissa puolestaan vastustettiin yleisesti vanhempainvapaan jaksojen ehdotettua lisäämistä. Jaksojen kumuloitumista useamman lapsen osalta estävää säännöstä puollettiin, mutta pidettiin riittämättömänä ja katsottiin, että jaksojen määrää tulisi rajata tiukemmin. Eräissä lausunnoissa esitettiin, että pidempien yhdenjaksoisten vapaiden pitäminen vastaisi paremmin perhevapaauudistuksen tavoitteita. Eräissä työnantajapuolen lausunnoissa myös katsottiin, että muulle kuin toiselle vanhemmalle luovutettujen päivien osalta jaksojen määrä on liian suuri tai että luovutettavat päivät tulisi pitää yhdenjaksoisesti.  

Lausunnoissa esitetyt näkemykset jaksojen määrästä ovat tulleet esiin työryhmässä valmisteluvaiheessa. Esityksessä on pyritty huomioimaan sekä työntekijöiden tarpeet joustavuuteen että vanhempainvapaiden pitämisestä aiheutuvat vaikutukset työnantajille ja muulle työyhteisölle. Jaksojen määrän lisäämiselle on esitetty perustelut säännöskohtaisten perustelujen yhteydessä ja ehdotetun muutoksen vaikutuksia on selostettu vaikutusten arvioinnin yhteydessä. 

Osittaisen vanhempainvapaan osalta keskeinen lausuntopalaute liittyi sairausvakuutuslakiin sisältyvään ehdotukseen siitä, että osittaisena maksettu vanhempainrahapäivä vastaa vanhempainrahakiintiössä kokonaista vanhempainrahapäivää. Lausuntopalautteen johdosta sairausvakuutuslakia muutettiin edellä kuvatulla tavalla. Lisäksi osittaiseen vanhempainvapaaseen liittyen esitettiin joitakin yksittäisiä palautteita. Lausunnoissa esitettiin, että mahdollisuus lyhentää työaikaa osittaisella vanhempainvapaalla myös viikoittaista tai kuukausittaista työaikaa lyhentämällä, tulisi kirjata näkyviin myös lainsäädäntöön sekä että lakiin tulisi kirjata oikeus osittaisen vanhempainvapaan pitämiseen tietyin ehdoin tilanteessa, jossa vapaan yksityiskohtaisista järjestelyistä ei voida sopia työntekijän ja työnantajan kesken. Samoin erään lausunnon mukaan työnantajalle asetettava kirjallinen perusteluvelvollisuus tulisi ulottaa vain työelämän tasapaino -direktiivin edellyttämään vähimmäispituuteen eli neljään kuukauteen vanhempainvapaan alusta lukien. Ehdotetun osittaista vanhempainrahaa koskevan säännöksen perusteluista ilmenee, että osittainen vanhempainvapaa voidaan pitää lyhentämällä myös viikoittaista tai kuukausittaista työaikaa, eikä muutosta pidetä siksi tarpeellisena. Myöskään muita edellä mainittuja ehdotuksia ei pidetä perusteltuina.  

Omaishoitovapaata koskevan ehdotuksen osalta lausuivat työmarkkinaosapuolten lisäksi useat järjestöt ja liitot (Muistiliitto ry, Omaishoitajaliitto ry, Suomen Setlementtiliitto ry, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry, Eläkeliitto ry, Väestöliitto, SOSTE ry). Useassa palkansaajapuolta edustavien tahojen ja järjestöjen lausunnoissa puollettiin omaishoitovapaasta säätämistä ja katsottiin sen parantavan työssäkäyvien omaistaan hoitavien asemaa. Edellä mainittujen tahojen lausunnoissa esitettiin omaishoitovapaan kattaman läheisten piirin laajentamista, korvauksesta säätämistä omaishoitovapaan ajalle sekä erityisestä irtisanomissuojasta säätämistä. Läheisten piirin laajentamista vaadittiin myös palkansaajapuolta edustavien tahojen lausunnoissa siten, että se vastaisi työsopimuslain 4 luvun 7 a §:ää. 

Työnantajapuolta edustavat tahot puolestaan katsoivat, ettei henkilöpiiriä tule laajentaa ja sen tulee olla tarkkarajainen ja selkeä. Kahden työnantajapuolta edustavan tahon lausunnon mukaan henkilöpiiriä tulisi muuttaa vastaamaan työelämän tasapaino -direktiivissä edellytettyä. Työnantajapuolen lausunnoissa katsottiin, että työnantajalla tulisi olla oikeus edellyttää työntekijää esittämään lääkärintodistus omaishoitovapaan perusteesta. Eräissä työnantajapuolen lausunnoissa katsottiin, että omaishoitovapaan osalta tulisi huomioida muut vapaat, jotka täyttävät edellytykset siten, että ne vähentäisivät käytettävissä olevaa omaishoitovapaan määrää, mikä tarkoittaisi työelämän tasapaino -direktiivin 20 artiklan joustolausekkeen hyödyntämistä.  

Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan omaishoitovapaata koskeva ehdotus sisältää joitain tulkinnanvaraisia käsitteitä, jotka voivat vaikeuttaa oikeuden käyttöä erityisesti työpaikoilla, joissa on jo valmiiksi yhteistyöongelmia. Lausunnon mukaan perusteluiden maininta selvityksen tarkoituksesta antaa mahdollisuus työnantajalle arvioida vapaan perusteen täyttymistä jää työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan hieman epäselväksi. Jos esityksen tarkoituksena on, että työnantaja viime kädessä arvioi täyttyvätkö omaishoitovapaan perusteet ja työnantaja voi arvionsa perusteella myös kieltää vapaan käyttämisen, tämä voisi lukea selvemmin perusteluissa. Koska vapaan perusteet ovat perusteluissa esitetty hyvin tulkinnanvaraisesti ja arviointi vaatii myös lääketieteellistä arviota esimerkiksi toimintakyvyn alentumisesta, tämä voi työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan myös aiheuttaa tulkintaongelmia ja ristiriitatilanteita työpaikoilla. 

Oikeusministeriön lausunnon mukaan omaishoitovapaata koskevan pykälän perusteluita olisi hyvä täydentää sen osalta, milloin nimenomaan työntekijän läsnäolon voidaan katsoa olevan välttämätöntä ja onko tarkoituksena, että työntekijän apu olisi muihin tarjolla oleviin keinoihin nähden viimesijaista. 

Omaishoitovapaata koskevan ehdotuksen tarkoituksena on panna täytäntöön työelämän tasapaino -direktiivissä edellytetyt vähimmäisvaatimukset. Korvauksesta säätäminen tai läheisten piirin laajentaminen ei ole tästä näkökulmasta perusteltua. Kyse on eri vapaasta kuin sopimukseen perustuva poissaolo perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi. Kyse on myös subjektiivisesta oikeudesta vapaaseen, joka aiheuttaa työnantajille sekä kustannuksia että tarvetta työjärjestelyihin. Sopimukseen perustuvaa poissaoloa voidaan hyödyntää muiden läheisten hoitamiseksi.  

Työsuhteeseen nähden kolmannen osapuolen eli työntekijän omaisen lääkärinlausunnon esittämistä ei katsota perustelluksi edellyttää. Ei voida arvioida, että omaishoitovapaan väärinkäytöksistä johtuvat kustannukset olisivat niin merkittävät, että omaisen yksityisyyden suojaan puuttumista olisi pidettävä välttämättömänä sääntelyn tarkoituksen toteuttamiseksi ja siten perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaisena. Työelämän tasapaino -direktiivissä ei edellytetä lääkärinlausuntoa vaan jätetään tältä osin kansallista liikkumavaraa.  

Omaishoitovapaata koskevan säännöksen perusteluita on eräiltä osin täsmennetty lausuntojen johdosta. Sääntelyn selkeyden ja sellaisten työntekijöiden, joilla on sekä omia lapsia että huolehdittavia omaisia, yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei pidetä perusteltuna hyödyntää joustolauseketta ehdotetulla tavalla.  

Eräissä lausunnoissa pidettiin omaishoitovapaata koskevan pykäläehdotuksen sanamuodon perusteella epäselvänä, pitääkö omaishoitovapaata käytettäessä omaisen asua samassa taloudessa. Pykälän sanamuotoa on tältä osin täsmennetty. 

Lausunnoissa esitettiin myös esimerkiksi perhevapaan keskeyttämistä ja osittaista hoitovapaata koskevan sääntelyn sisällöllisiä muutoksia. Useissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös imetysvapaan huomioimiseen lainsäädännössä. Myös Suomen sitoutuminen Kansainvälisen työjärjestö ILO:n äitiyssuojelusopimukseen tuotiin esiin. Perhevapaan keskeyttämistä tai hoitovapaata koskevaa sääntelyä ei ole ollut tarkoitus uudistuksen yhteydessä sisällöllisesti muuttaa eikä imetysvapaata koskevaa lainsäädäntöä ole valmisteltu.  

Lisäksi lausunnoissa esitettiin useita yksityiskohtaisempia huomioita, jotka mahdollisuuksien mukaan on pyritty huomioimaan esityksen perusteluissa. 

Vuosilomalain ja merimiesten vuosilomalain muutokset

Työnantajapuolen lausunnoissa vastustettiin ehdotuksia, jotka koskevat työssäolon veroisen ajan pidentämistä raskaus- ja vanhempainvapaan osalta, omaishoitovapaan säätämistä työssäolonveroiseksi ajaksi sekä vuosiloman sijoittamista työntekijän vapaajaksolle. Lausunnoissa tuotiin esille lisääntyvät kustannukset ja töiden ja lomien järjestelyn vaikeutuminen.  

Tasa-arvovaltuutettu ehdotti, että synnyttävän äidin kohdalla työssäolon veroisena aikana ja vuosiloman sijoittamisessa työntekijän vapaajaksolle otettaisiin huomioon äidille ja isälle saman pituinen ajanjakso vanhempainvapaasta ja tämän lisäksi otettaisiin huomioon äidin raskausrahakausi kummassakin lainkohdassa.  

Oikeusministeriön lausunnon mukaan lomarahakustannusten kasvun osalta esityksen vaikutuksia perustuslain 15 §:ssä säänneltyyn omaisuudensuojaan tulisi käsitellä myös esityksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa. 

Ehdotettujen muutosten perusteet on esitetty säännöskohtaisissa perusteluissa. Esityksen muuttamista lausuntojen perusteella ei katsottu perustelluksi viitaten muun muassa perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 4/2016 vp). Säätämisjärjestysperusteluita on täsmennetty tasa-arvovaltuutetun lausunnon johdosta. Oikeusministeriön lausunnon johdosta perusteluissa on täsmennetty, että lomarahat perustuvat työ- ja virkaehtosopimuksiin.  

Uudistuksen vaikutusten arviointi

Lausunnoissa tuotiin esiin niin taloudellisten kuin muidenkin vaikutusten arvioinnin osalta vaikeus arvioida sitä, miten ja missä laajuudessa uudistus muuttaa vanhempien vanhempainvapaiden ja vanhempainpäivärahojen pitämistä. Osassa lausuntoja todettiin, että tästä syystä tarkkoja vaikutusarviointeja on mahdoton tehdä, mutta että vaikutusarviointien tulee olla puolueettomia ja niissä on pyrittävä neutraaliuteen. Kustannusvaikutusten osalta muutamissa lausunnoissa toivottiin tarkemman tasoista, euromääräistä arviointia perusteluineen esitykseen sisältyvistä eri elementeistä. Samoin etenkin Kunnallinen työmarkkinalaitos KT, Suomen Kuntaliitto ja Kirkon työmarkkinalaitos katsoivat, että kokonaiskustannukset tulisi arvioida ja esittää erilaisilla toteutusasteilla ja myös sillä oletuksella, että kaikki vanhemmat käyttävät kaikki heille kiintiöidyt päivärahakaudet.  

Lisäksi varhaiskasvatukseen esitettyjen muutosten osalta Suomen Kuntaliitto totesi, että esitys ei ole kustannusneutraali ja vaati tarkempia laskelmia varhaiskasvatuksen järjestämiskustannusten osalta. 

Valtiovarainministeriö totesi lausunnossaan, että taloudellisten vaikutusten osuutta olisi hyvä jatkovalmistelussa edelleen täsmentää siten, että niistä kävisi selkeämmin ilmi, mitä valtiolle aiheutuvilla lisäkustannuksilla tarkoitetaan. Olisi syytä tarkentaa, onko lisäkustannuksissa huomioitu pelkästään etuusmenojen arvioitu kasvu vai myös muu valtion maksuosuuden arvioitu lisääntyminen niissä tilanteissa, joissa valtion toimii työnantajana. Kuntatalouden osalta vaikutuksia tulisi vielä avata nykyistä selkeämmin siltä osin, mitä oletettu kuntatalouden vahvistuminen 10 milj. eurolla merkitsee esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän näkökulmasta. 

Muutamassa lausunnossa nostettiin esiin, että vaikutusarvioinnissa ei ole otettu huomioon mahdollisia välillisiä positiivisia vaikutuksia esimerkiksi julkiseen talouteen naisten työmarkkina-aseman parantumisen näkökulmasta.  

Pääasiassa työnantajapuolen lausunnoissa nostettiin esille ehdotetuista muutoksista aiheutuvat kustannukset työnantajille sekä työjärjestelyjen ja sijaisten rekrytoinnin tarpeet yrityksille. Eräissä työnantajapuolen lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että vaikutusten arvioinnin olettama siitä, että vanhemmat tulisivat jatkossakin käyttämään perhevapaansa pääsääntöisesti pidemmissä yhdenjaksoisissa osissa, voi osoittautua virheelliseksi. Lisäksi isien perhevapaiden käytön lisääntyminen on todennäköistä ja tämä voi aiheuttaa ennakoitua suuremmat kustannukset työnantajille.  

Toisaalta lausunnoissa nostettiin esiin joustojen ja perheystävällisyyden hyödyt myös yrityksille. Yrityksiin kohdistuvia vaikutuksia olisi eräiden lausuntojen mukaan mahdollista pohtia myös siitä näkökulmasta, että työpaikan perheystävällisyys on yritykselle kilpailuetu osaavien työntekijöiden rekrytoinnissa ja sitouttamisessa. Edelleen tuotiin esiin, että perheystävällisyys on tutkitusti merkittävä asia työntekijöiden työhyvinvoinnille, ja voi hyödyttää työnantajaa muun muassa sairauspoissaolojen ja kustannusten vähenemisenä ja parantaa työnantajakuvaa.  

Yleisesti lausunnoissa katsottiin, että lapsiin ja perheisiin kohdistuvia vaikutuksia on esityksessä tarkasteltu suhteellisen laajasti. Muutamissa lausunnoissa nostettiin kuitenkin esiin se, että kielteisiä vaikutuksia ei ole riittävästi tarkasteltu. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu totesi lapsi- ja perhevaikutusarvioinnin olevan varsin yleisellä tasolla ja jossain määrin tavoitteiden muodossa eikä arvioinnista käy ilmi, onko tunnistettu lapsiin tai perheisiin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia, välillisiä vaikutuksia tai miten eri intressejä olisi punnittu suhteessa toisiinsa. 

Etenkin Sateenkaariperheet ry suhtautui kriittisesti vaikutusarvointiin ja katsoi, että vaikutusarviossa tulisi myöntää, että esitys kykenee vain marginaalisin tavoin turvaamaan niiden lasten yhdenvertaisuutta, joilla on kahta useampia vanhempia, ja huonontaa niiden lasten asemaa, joiden hoivasta vastaa ei-oikeudellinen vanhempi. 

Eräissä lausunnoissa todettiin, että erilaisia ihmisoikeusvelvoitteita olisi hyvä tarkastella laajemmin. Samoin todettiin, että vanhempainpäivärahojen tason riittävyyttä tulisi tarkastella muun muassa perustuslain 19 §:n 2 momentin sekä eri ihmisoikeussopimusten asiaan liittyvien määräysten kautta. Mainittiin myös, että tulisi arvioida, kuinka uudistus tukee perheen hyvinvointia kokonaisuudessaan. 

Eräissä lausunnoissa pidettiin tarpeellisena vielä täsmentää esityksessä tehtyä vaikutusarviota sukupuolten tasa-arvoon ja arvioida tasa-arvovaikutuksia pidemmällä aikavälillä. Toisaalta tältäkin osin vaikutusten ennustamisen vaikeus tuotiin esiin. Esiin nostettiin myös tarve arvioida uudistuksen vaikutuksia kokonaisuudessaan yhtäältä äitien ja toisaalta isien kannalta. Samoin pidettiin tärkeänä tarkastella uudistuksen vaikutuksia avoimesti erityisesti sukupuolten ja eri perhemuotojen sekä tasa-arvolain syrjintäsäännöksien näkökulmasta. Eräissä lausunnoissa pidettiin tärkeänä huomioida sukupuolivaikutusten arvioinnissa se, kuinka perhevapaauudistus kokonaisuudessaan parantaa työelämän tasa-arvoa ja vaikuttaa sukupuolten väliseen palkka-eroon. Lausunnoissa tuotiin esiin myös tarve arvioida vaikutuksia myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemaan. 

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että esityksessä ei ole käsitelty sairausvakuutus- ja työsopimuslain sekä virka- ja työehtosopimuksien välistä suhdetta. Virka- ja työehtosopimuksissa on sovittu monista perhevapaisiin liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi palkallisista äitiys- ja isyysvapaista. Perhevapaajärjestelmän uudistuksella ja erityisesti sairausvakuutuslain perhevapaita koskevalla sääntelyllä on merkittäviä vaikutuksia näihin sopimuksiin ja sitä kautta esimerkiksi perhevapaita pitävien vanhempien ja perheiden taloudelliseen asemaan. Tasa-arvovaltuutettu esitti myös huolen siitä, että uudistuksen sisältyy riski siitä, että sen seurauksena äitien nykyisen pituinen palkallinen äitiysvapaa poistuisi virka- ja työehtosopimuksista tai lyhenisi merkittävästi nykyisestä. 

Eräissä lausunnoissa kiinnitettiin huomiota raskaus- ja perhevapaasyrjintään ja esitettiin näkemyksiä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän ehkäisemiseksi tarpeellisista lainsäädäntömuutoksista. 

Lausuntojen perusteella esityksen vaikutusarviointeja on täydennetty ja tarkennettu mahdollisuuksien mukaan ja tarpeellisilta osilta. Osa saaduista palautteista ei suoraan koskenut esitystä ja siihen sisältyviä muutoksia, joten näiden johdosta esitystä ei muutettu. 

7.2  Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta 28.5.2021. Lausunnossaan arviointineuvosto totesi, että esitysluonnoksessa kuvataan laajasti esityksen taustaa, nykytilaa, perusteluja, esityksen tavoitteita ja keskeisiä ehdotuksia. Lakiehdotusluonnoksen vaikutuksia käsitellään perusteellisesti. Arviointineuvosto katsoi, että hallituksen esitysluonnos vastaa pääosin säädösehdotusten vaikutusten arviointiohjetta. Kehittämisehdotuksina arviointineuvosto totesi, että yritysvaikutuksia tulisi vielä tarkentaa muun muassa pieniin, keskikokoisiin ja suuriin yrityksiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Vaikutuksia tulisi tarkastella myös eri ikäisten yritysten näkökulmasta. Lisäksi arviointineuvosto kiinnitti huomiota yritysvaikutusten esitystavan selkeyttämisen tarpeeseen. Arviointineuvostototesi myös, että merkittävimpiä yhteiskunnallisia vaikutuksia tulisi arvioida myös määrällisesti. Esitysluonnoksessa tulisi selostaa tarkemmin tehtyjen määrällisten vaikutusarvioiden taustaoletuksiin liittyvää epävarmuutta. Määrällisiä vaikutuksia tulisi esittää vaihteluvälien avulla silloin, kun taustaoletuksiin liittyy epävarmuutta. Keskeiset määrälliset arviot tulisi esittää kootusti taulukkomuodossa.  

Hallituksen esitykseen on tehty joitakin lisäyksiä ja tarkennuksia arviointineuvoston lausunnon johdosta. Tekstiä koskien vaikutusarvioiden taustaoletuksia, niihin liittyvää epävarmuutta sekä vaihtoehtoisia ennusteita on täydennetty. Esitykseen kohtaan, jossa käsitellään taloudellisia vaikutuksia julkisen talouden näkökulmasta, on lisätty yhteenvetotaulukko. Määrällisten vaikutusten esittäminen esimerkiksi yhteiskunnallisten vaikutusten osalta on kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä vaikutukset riippuvat siitä, missä määrin uudistus muuttaa vanhempainpäivärahojen käyttöä vanhempien keskuudessa. Käyttäytymisvaikutuksesta puolestaan voidaan esittää erilaisia ennusteita, joihin kaikkiin sisältyy huomattavaa epävarmuutta, kuten esityksen taloudellisia vaikutuksia käsittelevässä kohdassa on todettu. 

Yritysvaikutusten arviointia on lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon johdosta pyritty selkeyttämään. Kansaneläkelaitos ei kerää tietoa siitä, millä toimialoilla perhevapaita pidetään. Arviota on täydennetty miesvaltaisten toimialojen osalta pienten ja nuorten yritysten määrää sekä perheenperustamisiässä olevien miespalkansaajien määrää koskevilla tiedoilla. 

8.1  Sairausvakuutuslaki

1 luku Lain tarkoitus ja soveltamisala

4 §.Määritelmät. Pykälän 7 kohdassa säädetään vanhempainpäivärahan määritelmästä. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan 9 lukuun ehdotettuja muutoksia. Vanhempainpäivärahalla tarkoitettaisiin erityisraskaus-, raskaus- ja vanhempainrahaa.  

7 luku Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset

4 §.Työnantajan oikeus päivärahaetuuteen. Pykälän 1 momentissa säädetään työnantajan oikeudesta saada päivärahaetuus siltä osin kuin vakuutetulla on työsuhteen perusteella oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen sairauspoissaolon, äitiys-, isyys-, vanhempainvapaan tai osittaisen vanhempainvapaan ajalta ja kun työsuhteen ehdoissa on sovittu päivärahaetuuden taikka sen osan suorittamisesta vakuutetun sijasta työnantajalle. Momentin sanamuotoa ehdotetaan perhevapaiden osalta muutettavaksi vastaamaan työsopimuslakiin ehdotettuja terminologisia muutoksia. Lisäksi säännökseen lisättäisiin maininta erityisraskausvapaasta. Työnantajalla olisi oikeus saada päivärahaetuus työntekijän raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainvapaan ajalta vastaavin edellytyksin kuin voimassa olevan säännöksen mukaan. 

8 luku Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha

6 §.Sairauspäivärahan estävät etuudet. Pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutetun äitiysrahakausi on alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, hänellä ei ole oikeutta sairauspäivärahaan kyseiseltä ajalta. Momentti esitetään tarpeettomana kumottavaksi, sillä voimassa olevan 9 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen mahdollisuus aloittaa äitiysraha aikaisemmin kuin 30 arkipäivää (niin sanottu varhennettu äitiysraha) ehdotetaan poistettavaksi. Raskausrahan voisi aloittaa aikaisintaan 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Jos vakuutettu on työkyvytön, hänellä on oikeus sairauspäivärahaan, kuten voimassa olevan lainsäädännönkin mukaan tilanteissa, kun vakuutettu ei ole hakenut varhennettua äitiysrahaa. 

9 luku Vanhempainpäivärahat

1 §.Oikeus raskausrahaan. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään oikeudesta vanhempainpäivärahaan. Ehdotettu 1 § koskisi oikeutta raskausrahaan. Raskausraha korvaisi äitiysrahan ja olisi tarkoitettu raskaana olevalle henkilölle turvaamaan toimeentuloa loppuraskauden edellyttämän työstä poisjäämisen takia. Sen edellytys olisi raskauden kestäminen vähintään 154 päivää kuten äitiysrahankin. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan vakuutetulla on oikeus vanhempainpäivärahaan edellyttäen, että hän on ollut sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutettu Suomessa vähintään 180 päivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa tai ennen adoptiolapsen sijoittamista vakuutetun luokse. Suomessa vakuutettuna olon aikaan rinnastetaan aika vakuutettuna toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai sellaisessa valtiossa, jossa sovelletaan unionin lainsäädäntöä. Säännös ehdotetaan kumottavaksi ja säädetystä vakuuttamisaikaa koskevasta edellytyksestä ehdotetaan luovuttavaksi. Vanhempainpäivärahahan saaminen edellyttäisi jatkossakin sairausvakuutuslain 1 luvun 2§:n mukaista vakuuttamista Suomessa. Oikeus vanhempainpäivärahaan syntyisi kuitenkin heti vakuutetuksi tulemisesta lukien eikä edeltävää 180 päivän vakuutuskautta edellytettäisi. Näin ollen Suomeen tulevilla henkilöillä olisi oikeus vanhempainpäivärahaan Suomessa sairausvakuutetuksi tulosta lähtien vastaavasti kuin muihinkin sairausvakuutuslain mukaisiin päivärahaetuuksiin.  

Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentit, jotka koskevat vanhempainpäivärahasäännösten soveltamista isään ja muuhun vakuutettuun, ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotetuissa 5—8 §:ssä säädettäisiin oikeudesta vanhempainrahaan ja vanhempainrahan käyttämisestä yhdenmukaisesti kaikkien vanhempien osalta eikä isää koskevia erityissäännöksiä enää olisi.  

2 §.Raskausrahakausi. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään äitiysrahasta. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin raskausrahakaudesta eli siitä, miltä ajalta raskausrahaa voisi saada. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Pykälän 1 momentin mukaan raskausrahaa maksettaisiin yhtäjaksoisesti 40 arkipäivältä siten, että raskausraha alkaisi hakemuksen mukaisesti aikaistaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Raskausrahakauden voisi siten aloittaa joustavasti haluamanaan ajankohtana. Raskausrahakausi alkaisi kuitenkin aina viimeistään raskauden päättymistä seuraavasta päivästä, vaikka raskausrahaa olisi haettu jostain myöhemmästä ajankohdasta lukien tai jos raskaus päättyisi aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Vakuutetulla olisi siten aina oikeus 40 arkipäivän raskausrahakauteen ja tilanteesta riippuen raskausraha voisi tulla maksettavaksi myös synnytyksen jälkeiseltä ajalta.  

Voimassa olevan säännöksen mukaan äitiysrahakausi alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Mahdollisuudesta saada äitiysrahaa varhennettuna eli 31—50 arkipäivää ennen laskettua aikaa ehdotetaan luovuttavaksi. Varhennettua äitiysrahaa on käytetty suhteellisen vähän. Lisäksi säännös varhennetusta äitiysrahasta on aiheuttanut äitiysrahan hakijoiden keskuudessa epätietoisuutta ja väärinkäsityksiä, sillä varhennetun äitiysrahan edellytykset poikkeavat tavanomaisesta äitiysrahasta. Varhennetun äitiysrahan aikana ei voi työskennellä lainkaan, toisin kuin muutoin äitiysrahan aikana. Lisäksi, jos henkilö on hakenut äitiysrahan varhennettuna, hän ei voi 8 luvun 6 §:n mukaisesti saada sairauspäivärahaa. Sen sijaan tavanomaisen äitiysrahakauden aikana voi saada sairauspäivärahaa.  

Voimassa olevaan äitiysrahakautta koskevaan säännökseen verrattuna ehdotettu säännös mahdollistaisi raskausrahakauden aloittamisen myöhentämisen vakuutetun terveydentilan ja muiden olosuhteiden salliessa. Jos raskaana oleva vakuutettu on työkyvytön, hänellä olisi oikeus saada sairauspäivärahaa. 

Raskausrahapäivät muodostaisivat yhtäjaksoisen kauden. Päiviä ei voisi siirtää tai käyttää myöhemmin vastaavasti kuin 8 §:ssä säädetään vanhempainrahasta. Jos saaja esimerkiksi työskentelisi ansiotyössä raskausrahakauden aikana, työssäoloajalta ei maksettaisi raskausrahaa, mutta raskausrahakausi kuluisi.  

3 §.Oikeus erityisraskausrahaan. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään äitiysrahakaudesta. Ehdotetussa pykälässä säädetään oikeudesta erityisraskausrahaan. Erityisraskausraha vastaisi asiallisesti voimassa olevaa erityisäitiysrahaa ja etuuden edellytykset säilyisivät ennallaan. Ainoastaan etuuden nimi muuttuisi erityisraskausrahaksi. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

4 §.Erityisraskausrahakausi. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään erityisäitiysrahasta. Ehdotetussa pykälässä säädetään erityisraskausrahakaudesta eli siitä, miltä ajalta erityisraskausrahaa maksetaan. Asiallisesti säännös vastaa voimassa olevaa säännöstä erityisäitiysrahakaudesta. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.  

5 §.Oikeus vanhempainrahaan. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään erityisäitiysrahakaudesta. Ehdotetussa pykälässä säädetään siitä, kenellä on oikeus vanhempainrahaan. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Vanhempainpäivärahat ovat lähtökohtaisesti tarkoitetut mahdollistamaan vanhemman työstä pois jäänti lapsensa syntymän ja hoidon vuoksi. Voimassa olevien säännösten mukaan vanhempainrahaan on oikeus lapsen äidillä, isällä ja äidin puolisolla. Ehdotetussa uudessa vanhempainpäivärahamallissa vastaava sääntely ei ole mahdollinen, eikä myöskään uudistukselle asetettujen vanhempien tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden mukainen.  

Vanhempainrahaoikeus tulee määritellä mahdollisimman yksiselitteisesti siten, ettei oikeuden olemassaolo jää tulkinnanvaraiseksi. Sillä seikalla, onko lapsella vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, on olennainen merkitys ainoan vanhemman vanhempainrahapäivien lukumäärän kannalta. Lisäksi koska vanhempainrahaa on esityksen mukaan mahdollista käyttää lapsen kahden vuoden ikään saakka, tulee vanhempainrahaoikeus sitoa mahdollisimman pysyviin, juridisiin seikkoihin. 

Pykälän 1 momentin mukaan oikeus vanhempainrahaan olisi lapsen vanhemmalla, joka on lapsen huoltaja. Termi vanhempi tarkoittaa juridisia vanhempia ja yhtälailla sekä biologisia että adoptiovanhempia. Lapsella voi olla yksi tai kaksi vanhempaa. Huoltajalla tarkoitettaisiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaista lapsen huoltajaa. Vanhempainrahan edellytyksenä olisi siten sekä vanhemmuus että huoltajuus. Näin ollen vanhempainrahaan oikeutettuja vanhempia olisi yksi tai kaksi. 

Lapsen huolto voi määräytyä avioliiton, tuomioistuimen päätöksen tai vanhempien välisen sopimuksen perusteella. Lapsen huolto on joko yhteisesti lapsen vanhemmilla tai lapsen huolto kuuluu yksin toiselle vanhemmista. Jos lapsen vanhemmat ovat avioliitossa keskenään lapsen syntyessä, he ovat yhdessä lapsen huoltajia. Jos lapsen äiti ei ole avioliitossa, hän on yksin lapsen huoltaja. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden vahvistamisen yhteydessä sovitaan tai päätetään lapsen huollosta. Lapsen syntymän yhteydessä määräytynyttä huoltajuutta voidaan myöhemmin, esimerkiksi avioeron yhteydessä, muuttaa vanhempien välisellä sosiaaliviranomaisen vahvistamalla sopimuksella taikka tuomioistuimen päätöksellä.  

Kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, he vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Näin ollen on perusteltua, että oikeus vanhempainrahaan on vanhemmilla, jotka ovat myös lapsen huoltajia. Vanhempien tulee keskenään sopia lapsen hoitojärjestelyistä ja siitä, kumpi hakee ja mille ajalle vanhempainrahaa. Lisäksi vanhempainrahan saaminen edellyttää sitä, että vanhempi hoitaa lasta. Näin ollen myös erillään asuvien vanhempien tulee pystyä sopimaan lapsen hoidon käytännön järjestelyistä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 1 momentin mukaiseen pääsääntöön. Vanhempien lisäksi 2 momentin mukaan vanhempainrahaan olisi oikeus myös vakuutetulla, joka on tunnustanut vanhemmuuden äitiyslain (253/2018) tai isyyslain (11/2015) mukaisesti. Näin ollen myös henkilö, johon ei sovelleta isyysolettamaa avioliiton perusteella ja joka ei virallisesti ole lapsen vanhempi lapsen syntymästä lukien, voisi saada vanhempainrahaa heti lapsen syntymän jälkeen. Tilanne vastaisi pääosin nykytilaa, sillä voimassa olevan säännöksen mukaan biologisen äidin avopuolisolla on oikeus isyys- ja vanhempainrahaan riippumatta hänen juridisesta suhteestaan lapseen. Muutos kuitenkin selkeyttäisi niiden henkilöiden oikeutta vanhempainrahaan, jotka eivät ole lapsen syntyessä lapsen äidin kanssa avio- tai avoliitossa. Vanhempainrahan saamisen edellytyksenä olisi vanhemmuuden tunnustaminen joko etukäteen, ennen lapsen syntymää neuvolassa tai lastenvalvojan luona taikka lapsen syntymän jälkeen lastenvalvojan luona. Näin ollen vanhempainrahan myöntämiseen liittyisi vahva olettamus siitä, että kyseinen henkilö on lapsen vanhempi ja vanhemmuus tullaan vahvistamaan äitiys- ja isyyslaissa säädetyn mukaisesti. Voimassa olevien säännösten mukaan äitiyden ja isyyden raskausaikana tapahtuvaan tunnustamiseen liittyy lapsen syntymästä laskettu 30 päivän odotusaika, jonka kuluessa tunnustamisen voi perua tai kiistää. Vanhemmuuden vahvistaminen Digi- ja väestötietovirastossa on mahdollista aikaisintaan tämän ajan kuluttua. Näin ollen vanhemmuuden vahvistamisprosessissa kuluu käytännössä muutamia viikkoja lapsen syntymästä laskettuna. Jos vanhemmuus on tunnustettu jo raskausaikana, tunnustajasta tulee automaattisesti lapsen huoltaja, kun vanhemmuus on vahvistettu. Jos tunnustaminen tapahtuu lapsen syntymän jälkeen, lapsen huoltajuudesta sovitaan erikseen. Tästä syystä ehdotetaan, että vanhemmuuden tunnustanut henkilö, jonka vanhemmuutta ei vielä ole vahvistettu, voisi saada vanhempainrahaa 1 momentin pääsäännöstä poiketen. Koska tarkoitus on, että vanhempainrahaoikeus määräytyisi 1 momentin mukaisesti vanhemmuuden perusteella, sovellettaisiin 2 momentin mukaista oikeutta enintään neljän kuukauden ajan lapsen syntymästä lukien. Mitä lakiehdotuksessa muualla säädetään vanhempainrahasta, sovellettaisiin vanhemmuuden tunnustaneeseen vakuutettuun vastaavasti kuin vanhempaan. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin adoptionhakijan ja adoptiovanhemman vanhempainrahaoikeudesta. Säännös ei koskisi niin sanottuja perheen sisäisiä adoptioita eli tilanteita, kun henkilö adoptoi aviopuolisonsa lapsen. Näissä tilanteissa sovellettaisiin 1 momentin mukaista pääsääntöä eli oikeus vanhempainrahaan syntyisi vanhemmuuden vahvistamisen myötä kuten voimassa olevan lain mukaan. Momentin mukaan vakuutetulla olisi oikeus vanhempainrahaan, jos hän on ottanut lapsen hoitoonsa adoptiotarkoituksessa ja hänelle on myönnetty adoptiolupa niissä tilanteissa, joissa lupa adoptiolain (22/2012) mukaan edellytetään. Pykälän 1 momentista poiketen adoptionhakijalla olisi siten oikeus vanhempainrahaan jo ennen kuin adoptio on vahvistettu, jos hänelle on myönnetty adoptiolupa silloin, kun sitä edellytetään.  

Adoptionhakijan tai adoptiovanhemman vanhempainrahan edellytyksenä olisi adoptiolautakunnan myöntämä lupa adoptioon kaikissa niissä tilanteissa, joissa adoptiolupaa adoptiolain mukaan edellytetään. Adoptiolain 39 §:n mukaan adoptiolupa on edellytyksenä lapsen adoptiotarkoituksessa tapahtuvalle sijoittamiselle tai välittämiselle, jos adoptionhakijalla tai alle 18-vuotiaalla lapsella taikka molemmilla on asuinpaikka Suomessa. Adoptiolupaa ei tarvita niin sanotuissa perheen sisäisissä adoptioissa eikä tilanteissa, kun lapsi on tullut adoptionhakijan luokse muussa kuin adoptiotarkoituksessa ja on ollut vakiintuneesti hakijan hoidettavana ja kasvatettavana. Adoptiolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 47/2011) mukaan viimeksi mainituissa tilanteissa on kyse tapauksista, joissa lapsi jo syystä tai toisesta asuu adoptionhakijan luona ja joissa adoptiolla vahvistetaan tosiasiallisesti vallitseva vanhemman ja lapsen välinen suhde. Säännöksessä tarkoitetaan yhtäjaksoista tai korkeintaan vähäisiä katkoksia sisältävää, tosiasiallista pääasiallista vastuuta lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Jotta voidaan katsoa, että lapsen hoito ja kasvatus hakijan luona olisi ollut säännöksessä tarkoitetulla tavalla vakiintunutta, kyse täytyy olla pitempiaikaisesta, yleensä vähintään vuoden ajan jatkuneesta tilanteesta. Lisäksi edellytyksenä on, että lapsi on alun perin tullut hakijan hoidettavaksi muussa kuin adoptiotarkoituksessa, esimerkiksi perhehoitoon tai yksityisesti sijoitetuksi kasvattilapseksi.  

Poikkeus adoptiolupavaatimuksesta olisi myös tilanne, jossa vanhemmat ovat adoptoineet lapsen ulkomailla asuessaan kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti ja muuttavat tämän jälkeen Suomeen. Tällaisissa tilanteissa tulisi vanhemmilla olla vastaava oikeus vanhempainrahaan kuin biologisen lapsen ulkomailla saaneilla. Näissä tilanteissa vanhempainrahan saamiseksi ei voida edellyttää adoptiolain mukaista adoptiolautakunnan luvan olemassa oloa. Toisaalta edellytyksenä tulisi kuitenkin olla, että adoptio on tapahtunut asianmukaisesti, kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti. Tästä syystä vanhempainrahan edellytyksenä olisi, että adoptio on adoptiolain mukaan ilman eri vahvistusta pätevä Suomessa tai että Helsingin käräjäoikeus on sen vahvistanut. Tällaisista tilanteista säädetään tarkemmin adoptiolain 69 §:n 2 momentissa, 72 §:ssä, 73 §:ssä ja 74 §:ssä. Vanhempainrahapäivien lukumäärästä Suomeen muuttotilanteista säädettäisiin ehdotetussa 6 §:n 3 momentissa.  

Ehdotettu pykälän 3 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevaa sääntelyä adoptiovanhemman vanhempainrahaoikeudesta. Ehdotettu säännöksen sanamuoto selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi sääntelyä erilaisissa adoptiotilanteissa. Voimassa olevan 11 §:n 4 momentin mukainen edellytys adoptioneuvonnan tai kansainvälisen adoptiopalvelun antajan antaman lapsen hoitoonottotodistuksen esittämisestä siirrettäisiin valtioneuvoston asetukseen sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta. Samoin voimassa olevassa pykälässä mainittu selvitys lapsen adoptiosta ja hoitoon ottamisesta adoptiolain 42 §:n mukaisissa tilanteissa lisättäisiin asetukseen. Edellä mainittuja selvityksiä lapsen hoitoon ottamisesta edellytettäisiin siten jatkossakin.  

Ellei muuta olisi säädetty, adoptionhakijaa ja adoptiovanhempaa koskisivat samat sairausvakuutuslain vanhempainrahasäännökset kuin biologista vanhempaa. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vanhempainrahaoikeudesta tilanteessa, kun lapsen molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista kuolee ja lapsen hoidosta vastaa joku muu henkilö. Säännös vastaa osin voimassa olevan lain 13 §:ää vanhempainrahan maksamisesta silloin kun lapsen äiti kuolee äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Momentin mukaan vanhempainraha voitaisiin maksaa lapsen hoidosta vastaavalle vakuutetulle, jos lapsen molemmat vanhempainrahaan oikeutetut vanhemmat kuolevat tai jos toinen vanhemmista kuolee ja lapsi siirtyy muun henkilön hoitoon. Tällöin lapsen hoidosta vastaavalla henkilöllä olisi oikeus kuolleelta vanhemmalta käyttämättä jääneisiin vanhempainrahapäiviin samoin edellytyksin kuin vanhemmalla. Koska lapsen sijoittaminen esimerkiksi sukulaisen luokse momentissa tarkoitetuissa tilanteissa voi tapahtua yllättäen ja kiireellisesti, ei lapsesta huolehtivan henkilön edellytettäisi olevan lapsen juridinen huoltaja, vaan tosiasiallinen lapsen hoidosta vastaaminen oikeuttaisi vanhempainrahan saamiseen muiden edellytysten täyttyessä. 

6 §.Vanhempainrahapäivien lukumäärä. Voimassa olevassa pykälässä säädetään isyysrahasta. Isyysrahaa koskevat säännökset ehdotetaan kumottavaksi. Uudessa säännöksessä säädettäisiin vanhempainrahapäivien lukumäärästä. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.  

Pykälän 1 momentin mukaan vanhempainrahaa maksettaisiin yhteensä lapsen syntymän ja adoption perusteella 320 arkipäivältä. Vanhempainrahapäivien lukumäärä olisi siten sama riippumatta siitä, onko kyseessä biologinen lapsi vai adoptiolapsi. Päivien kokonaismäärä olisi lapsikohtainen eli vanhempainrahapäiviä olisi käytettävissä enintään 320 lasta kohden, vaikka vanhempainrahaan oikeutettujen henkilöiden piirissä tapahtuisi muutoksia. Poikkeus tästä olisi kuitenkin tilanne, kun vanhempi tai vanhemmat luovuttavat lapsen adoptoitavaksi. Tällöin adoptiovanhemmilla olisi oikeus saada vanhempainrahaa 320 arkipäivältä, vaikka biologinen vanhempi tai biologiset vanhemmat olisivat ennen lapsen adoptioon luovuttamista käyttäneet vanhempainrahapäivät tai osan niistä. Tämä vastaa voimassa olevaa sääntelyä biologisten ja adoptiovanhempien vanhempainrahaoikeudesta. 

Pykälän 2 momentin mukaan, jos lapsia syntyy tai adoptoidaan samalla kertaa useampi, maksettaisiin vanhempainrahaa lisää 84 arkipäivää lasta kohti. Kaksosten syntyessä vanhempainrahaa maksettaisiin siten 404 arkipäivältä ja kolmosten syntyessä 488 arkipäivältä. Lisäpäivien määrä olisi siten hieman suurempi kuin voimassa olevien säännösten mukaan. Voimassa olevan 10 §:n 3 momentin mukaan vanhempainrahakautta pidennetään 60 arkipäivällä ja isyysrahakautta 7 §:n 2 momentin mukaan 18 arkipäivällä yhtä useampaa lasta kohden. Oikeus lisäpäiviin olisi silloin, kun monisikiöraskauden päättyessä vähintään kaksi lapsista syntyy elävänä. Voimassa olevan säännöksen mukaan oikeus niin sanottuun monikkopidennykseen on, jos samalla kertaa syntyneistä lapsista elää äitiysrahakauden jälkeen vanhempainrahakauden alkaessa vähintään kaksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan vanhempainrahaa maksettaisiin tavanomaista useammalta päivältä myös silloin, kun lapsi syntyy ennenaikaisesti. Vanhempainrahaa maksettaisiin lisää niin monelta arkipäivältä kuin lapsi on syntynyt ja raskausrahakausi alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Säännös vastaa voimassa olevan 10 §:n 2 momentin sääntelyä vanhempainrahakauden pidentämisestä, kun lapsi syntyy ennenaikaisesti. 

Vanhempainraha on lähtökohtaisesti tarkoitettu turvaamaan vastasyntyneen ja pienen lapsen hoitoa. Silloin kun lapsi ei ole syntynyt tai asunut Suomessa heti syntymän jälkeen, vaan muuttaa Suomeen myöhemmin ennen kahden vuoden ikää, ei olisi perusteltua saada lapsesta vastaavaa lukumäärää vanhempainrahapäiviä kuin vastasyntyneen vauvan vanhemmilla. Toisaalta koska vanhempainrahapäiviä olisi jatkossa mahdollista käyttää joustavasti lapsen kahden vuoden ikään saakka, olisi kohtuullista, että myös Suomeen myöhemmin muuttaneen, alle kaksi vuotiaan lapsen hoidon perusteella olisi mahdollista saada vanhempainrahaa osalta aikaa. Tästä syytä pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos lapsi muuttaa Suomeen täytettyään yksi vuotta, maksettaisiin vanhempainrahaa puolet 1 ja 2 momentissa säädetystä vanhempainrahapäivien lukumäärästä. Yhden lapsen perusteella vanhempainrahaa voitaisiin siten maksaa yhteensä enintään 160 arkipäivältä. Säännös koskisi vain tilanteita, kun vanhemman oikeus vanhempainrahaan alkaa lapsen muutettua Suomeen. Jos vanhempi olisi jo ennen lapsen Suomeen muuttoa ollut Suomessa vakuutettu ja oikeutettu vanhempainrahaan, maksettaisiin vanhempainrahaa 1 ja 2 momenttien mukaisesti, vaikka lapsi sittemmin muuttaisi Suomeen. Säännös ei myöskään koskisi tilanteita, kun lapsi adoptoidaan ulkomailta Suomeen Suomessa asuville vanhemmille adoptiolain mukaisesti. Sen sijaan säännös koskisi niitä vanhempia, jotka ennen Suomeen muuttoaan ovat adoptoineet lapsen ulkomailla kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Jos ulkomailla adoptiotarkoituksessa hoitoon otetun lapsen hoitoonottamisesta olisi kulunut yli yksi vuosi lapsen muuttaessa Suomeen, olisi vanhempainrahaa oikeus saada puolet 1 ja 2 momentissa säädetystä vastaavasti kuin edellä on todettu biologisten vanhempien osalta.  

Pykälän 4 momentin mukaan oikeus käyttää 1—3 momentissa tarkoitettuja vanhempainrahapäiviä jakautuisi puoliksi molempien vanhempien kesken. Toisin sanoen kummallakin vanhemmalla olisi oikeus enintään 160 vanhempainrahapäivään. Jos perheeseen syntyisi kaksoset, molemmilla vanhemmilla olisi oikeus saada vanhempainrahaa 202 arkipäivältä ja kolmosten vanhemmilla 244 arkipäivältä. Vanhempainrahapäivät jakautuisivat vastaavasti adoptoitaessa samalla kertaa yhtä useampi lapsi. Jos lapsi olisi muuttanut Suomeen 3 momentin mukaisesti täytettyään yksi vuotta ja vanhempainrahapäiviä olisi tästä syystä käytettävissä vähemmän, olisi kummallakin vanhemmalla oikeus enintään 80 vanhempainrahapäivään. 

Jos lapsella on vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, olisi hänellä yksinään oikeus käyttää kaikki 320 vanhempainrahapäivää ja mahdolliset 2 momentin mukaiset lisäpäivät taikka 3 momentin mukaiset vanhempainrahapäivät. Tällainen tilanne olisi silloin, kun lapsella on vain yksi vanhempi esimerkiksi sen takia, että isyyttä ei ole vahvistettu tai toinen vanhempi on kuollut. Säännöstä sovellettaisiin myös silloin, kun toinen vanhempi ei ole lapsen huoltaja tai vanhempi ei ole Suomessa sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutettu. Vanhemmalla olisi oikeus saada käyttöönsä kaikki vanhempainrahapäivät myös silloin, kun toisella vanhemmalla ei ole ehdotetun 10 §:n 2 momentin mukaisesti oikeutta saada vanhempainrahaa vankilassaolon vuoksi. Viimeksi mainitussa tilanteessa vankeusrangaistuksen tulisi olla niin pitkä, ettei vanhempainrahan käyttäminen ennen lapsen kahden vuoden ikää olisi lainkaan mahdollista. Toisin sanoen, vanhemmalla ei olisi oikeutta saada käyttöönsä kaikkia vanhempainrahapäiviä, jos toisen vanhemman vankeusrangaistus loppuu ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta ja tällä olisi näin ollen oikeus käyttää ainakin osa vanhempainrahapäivistään. Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa lapsella on tosiasiallisesti vain yksi vanhempi, jolla on oikeus saada vanhempainrahaa. Säännöstä ei sovellettaisi tilanteessa, kun toinen vanhempi ei hoida lasta eikä tästä syystä ole oikeutettu saamaan vanhempainrahaa. 

Vanhemmalla olisi oikeus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät myös siinä tilanteessa, kun toinen vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi on sairaudesta tai vammasta johtuen kykenemätön hoitamaan lasta ja saamaan vanhempainrahaa. Säännös vastaa osin voimassa olevan lain 9 luvun 13 §:n mukaisia tilanteita. Voimassa olevan säännöksen mukaan lapsen isällä on oikeus äitiysrahakaudella vanhempainrahaan, jos äiti on äitiysrahakauden aikana sairauden johdosta kykenemätön hoitamaan lastaan. Esitetyn säännöksen mukaan vanhemman sairauden tulisi kuitenkin olla luonteeltaan pysyvää tai niin pitkäaikaista, ettei vanhempainrahan käyttäminen lapsen kahden vuoden ikään mennessä olisi lainkaan mahdollista. Momentissa tarkoitettu tilanne olisi esimerkiksi silloin, kun vanhempi on vakavan sairauden tai onnettomuuden johdosta sairaalahoidossa taikka hänellä on sellainen fyysinen tai psyykkinen sairaus tai vamma, joka estää lapsen hoidosta vastaamisen. Vanhemman terveydentilasta tulisi esittää lääkärinlausunto. Lausunnosta tulisi käydä myös ilmi tilanteen pysyvyys tai arvioitu kesto. 

Vanhemman oikeutta käyttää yksinään kaikki 1—3 momentin mukaiset vanhempainrahapäivät tarkasteltaisiin sen ajankohdan jälkeen, kun vanhempi on käyttänyt oman vanhempainrahakiintiönsä kokonaan. Jos lapsella olisi tuolloin kaksi vanhempainrahaan oikeutettua vanhempaa, ei toinen vanhempi voisi yksinään käyttää kaikkia vanhempainrahapäiviä. Vastaavasti, jos vanhempi on myöhemmin esimerkiksi sairastunut vakavasti ja tullut kykenemättömäksi hoitamaan lasta, olisi toisella vanhemmalla oikeus mahdollisesti käyttämättä oleviin vanhempainrahapäiviin. Vanhemman oikeus käyttää yksinään kaikki 1—3 momentin mukaiset vanhempainrahapäivät voisi alkaa aikaisintaan siitä lukien, kun toisella vanhemmalla ei jostain edellä mainitusta syystä ole oikeutta vanhempainrahaan taikka kun vanhempi on sairauden tai vamman takia tullut kykenemättömäksi hoitamaan lastaan. Pykälän 4 momentin mukaisesti vanhemman oikeus toisen vanhemman vanhempainrahapäiviin päättyisi, jos toiselle vanhemmalle syntyy myöhemmin oikeus vanhempainrahaan, esimerkiksi huoltajuuden vahvistamisen myötä. 

Koska lapsikohtainen vanhempainrahapäivien lukumäärä olisi aina 1—3 momenttien mukainen, vanhemmalla olisi oikeus saada toiselle vanhemmalle kiintiöityjä vanhempainrahapäiviä vain sen verran kuin niitä on jäljellä. Jos esimerkiksi toinen vanhempi on ehtinyt käyttää osan vanhempainrahapäivistä ennen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon alkua tai ennen vakavaa sairastumistaan, olisi lasta hoitavalla vanhemmalla oikeus vain jäljellä oleviin vanhempainrahapäiviin. Vastaavasti, jos vanhempi on yksin ehtinyt käyttää kaikki tai osan 1-3 momentissa tarkoitetuista vanhempainrahapäivistä, olisi toisella vanhemmalla esimerkiksi isyyden vahvistamisen jälkeen oikeus vanhempainrahaan vain siltä osin kuin päiviä on käyttämättä.  

Ehdotettu sääntely yhdessä työsopimuslain vanhempainvapaata koskevan sääntelyn kanssa täyttää työelämän tasapaino -direktiivin vaatimukset kummankin vanhemman yksilöllisestä oikeudesta vähintään kahden kuukauden vanhempainvapaaseen, joka ei ole siirrettävissä toiselle vanhemmalle. 

7 §.Vanhempainrahapäivien luovuttaminen. Voimassa olevassa pykälässä säädetään isyysrahakaudesta. Isyysrahaa koskevat säännökset ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin vanhempainrahapäivien luovuttamisesta toisen henkilön käyttöön. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.  

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi voisi luovuttaa omasta 160 arkipäivän vanhempainrahakiintiöstään yhteensä enintään 63 arkipäivää lapsen toisen vanhemman tai puolisonsa, joka ei ole lapsen vanhempi, käytettäväksi. Vanhempainrahapäiviä voisi luovuttaa myös sellaiselle vakuutetulle, joka on vanhemman ohella lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukainen lapsen huoltaja. Lisäksi vanhempainrahapäiviä voisi luovuttaa lapsen toisen vanhemman puolisolle. Puolisolla pykälässä tarkoitettaisiin avio- tai avopuolisoa taikka rekisteröityä puolisoa. Mahdollista olisi myös luovuttaa vanhempainrahapäiviä eri henkilöille. Luovutettavien päivien enimmäismäärä olisi kuitenkin tällöinkin 63. Vanhemman itsensä käytettäväksi jäisi siten aina vähintään 97 vanhempainrahapäivää.  

Pykälän 2 momentin mukaan edellä todetusta 63 vanhempainrahapäivän enimmäismäärästä poiketen vanhempainrahapäivät, jotka myönnetään yhtä useamman lapsen samanaikaisen syntymän tai adoption perusteella, voisi luovuttaa kokonaisuudessaan 1 momentissa tarkoitetulle vakuutetulle. Toisin sanoen esimerkiksi kaksosten syntyessä vanhempi voisi luovuttaa esimerkiksi toiselle vanhemmalle tai puolisolleen enintään 105 vanhempainrahapäivää (63+42 vanhempainrahapäivää). Samoin lapsen ennenaikaisen syntymän johdosta myönnettävät vanhempainrahapäivät voisi luovuttaa kokonaisuudessaan. Jos vanhempainrahapäiviä olisi käytettävissä tavanomaista vähemmän sen takia, että oikeus vanhempainrahaan on alkanut vasta lapsen muutettua Suomeen yli yksi vuotiaana, voisi vanhempi luovuttaa omasta vanhempainrahakiintiöstään enintään 32 vanhempainrahapäivää 1 momentissa tarkoitetulle vakuutetulle.  

Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan silloin, kun lapsella on vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, voisi vanhempi luovuttaa toiselle vanhemmalle kiintiöidyistä vanhempainrahapäivistä enintään 63. Toisin sanoen ainoa vanhempi voisi luovuttaa 320 arkipäivän vanhempainrahakiintiöstään yhteensä enintään 126 vanhempainrahapäivää. 

Vanhemman, huoltajan tai puolison, jolle päiviä luovutetaan, tulisi olla sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu vakuutettu. Hänen ei kuitenkaan tarvitsisi olla lapsen huoltaja.  

Pykälän 3 momentin mukaan vanhemman halutessa luovuttaa vanhempainrahapäiviään hänen tulisi ilmoittaa asiasta Kansaneläkelaitokselle. Ilmoittaminen olisi mahdollista suullisesti, kirjallisesti tai sähköisessä asiointipalvelussa. Joissain tapauksissa, esimerkiksi lapsen hoitojärjestelyjen tai vanhempien työtilanteiden muuttuessa, voi tulla tarve siirtää jo luovutetut vanhempainrahapäivät takaisin luovuttajalle. Vanhempi voisi perua tekemänsä ilmoituksen vanhempainrahapäivien luovuttamisesta siihen saakka, kunnes luovutetut päivät on käytetty. Peruminen voisi koskea kaikkia luovutettuja päiviä tai vain osaa niistä. Luovutusilmoituksen peruminen koskisi vanhempainrahapäiviä perumisilmoitusta seuraavasta päivästä lukien. Jos esimerkiksi perumisesta ilmoitettaisiin Kansaneläkelaitokselle 15.10., siirtyisivät luovutetut vanhempainrahapäivät takaisin luovuttajalle 16.10. lukien. Ilmoituspäivällä olisi merkitystä niissä tilanteissa, kun vanhempainraha olisi jo ehditty myöntää toiselle vanhemmalle. Muissa tilanteissa kaikki pitämättä olevat luovutetut päivät siirtyisivät takaisin luovuttajalle. Niitä vanhempainrahapäiviä, jotka toinen vanhempi olisi jo ehtinyt käyttää, ei voisi enää palauttaa takaisin luovuttajalle. 

Pykälän 3 momentin mukaan luovutettuihin vanhempainrahapäiviin sovellettaisiin, mitä muualla laissa vanhempainrahasta säädetään. Toinen vanhempi, puoliso tai huoltaja voisi käyttää luovutettuja vanhempainrahapäiviä vastaavin edellytyksin kuin vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi. Toisin sanoen hänen tulisi olla pois työstä ja hoitaa lasta. Vanhempainrahan määrä määräytyisi sen henkilön vuositulojen perusteella, joka vanhempainrahaa käyttää. Myös vanhempainrahapäivien käyttämisestä 8 §:ssä säädetty koskisi luovutettujen päivien käyttämistä. Sen sijaan mahdollisuus luovuttaa vanhempainrahapäiviä olisi vain 5 §:n mukaisesti vanhempainrahaan oikeutetulla vanhemmalla. Näin ollen esimerkiksi vanhemman puoliso ei voisi itse luovuttaa käytettäväksi saamiaan vanhempainrahapäiviä. 

8 §.Vanhempainrahapäivien käyttäminen. Voimassa olevassa pykälässä säädetään vanhempainrahasta. Uudessa 8 §:ssä säädettäisiin siitä, milloin vanhempainrahaa voisi käyttää. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Oikeudesta vanhempainrahaan ehdotetaan säädettäväksi 5 §:ssä. Vanhempainrahan edellytykset määräytyisivät samoin perustein molempien vanhempien osalta, joten voimassa olevan 8 §:n 1 ja 2 momentin isää koskevat erityissäännökset eivät olisi enää tarpeen. Samoin 3 momentin säännös jälkitarkastuksen suorittamisesta vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä poistuisi. Voimassa olevan lain mukaan vanhempainrahan maksaminen edellyttää, että äiti on käynyt lääkärin tai julkisen terveydenhuollon palveluksessa olevan ja riittävän koulutuksen saaneen kätilön tai terveydenhoitajan suorittamassa jälkitarkastuksessa terveydentilansa selvittämiseksi aikaisintaan 5 ja viimeistään 12 viikon kuluttua synnytyksestä. Äidin jälkitarkastus on myös isälle maksettavan vanhempainrahan edellytys. Jatkossa vanhempainrahan käyttämisen voi aloittaa joustavasti haluamanaan ajankohtana aikaisintaan raskausrahakauden päättymisestä tai lapsen syntymästä lukien ja sitä voi saada lapsen kahden vuoden ikään saakka. Näin ollen tietyllä aikavälillä suoritettavan jälkitarkastuksen kytkeminen vanhempainrahan maksun edellytykseksi ei ole mahdollinen vastaavalla tavalla kuin voimassa olevassa laissa. Jatkossa molemmilla vanhemmilla olisi omat vanhempainrahakiintiöt, joten biologisen äidin jälkitarkastusta ei voida asettaa toisen vanhemman etuusoikeuden edellytykseksi. Toisaalta jälkitarkastusedellytyksen sitominen vain biologisen äidin vanhempainrahan saamiseen olisi ongelmallinen etuudensaajien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Lisäksi perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan lailla tulee taata jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa lapsen syntymän perusteella, joten voimassa olevan säännöksen mukaista ensisijaisen etuuden epäämistä mainitulla perusteella voidaan pitää kyseenalaisena.  

Myös voimassa olevan pykälän 4 momentti, jossa säädetään siitä, että vanhempainrahaan ei ole oikeutta, jos lapsi on otettu lastensuojelulain 9 luvun mukaisesti huostaan tai 8 luvun mukaisesti päätetty sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto ja jos vanhempi ei osallistu lapsen hoitoon, ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi. Koska ehdotetun uuden 1 momentin mukaan jatkossa vanhempainrahan saamisen yleinen, kaikkia vanhempia koskeva edellytys olisi lapsen hoitaminen, edellytettäisiin tätä myös niissä tilanteissa, kun lapsi on huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu. Vanhempainrahaa voitaisiin maksaa esimerkiksi silloin, kun vanhempi hoitaa lasta kotilomien aikana taikka tilanteessa, kun lapsi on siirtymässä sijaishuollosta takaisin vanhemman luokse asumaan. Jos huostaanotetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen vanhempi ei hoida lasta, ei olisi oikeutta vanhempainrahaan. Synnyttäneellä vanhemmalla olisi kuitenkin aina oikeus ehdotetun 9 §:n mukaisesti saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivältä. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan vanhempainrahaa maksettaisiin ajalta, jona vakuutettu hoitaa lasta. Vanhempainrahan tarkoitus on korvata ansionmenetystä, joka aiheutuu työstä poissaolosta lapsen hoidon vuoksi. Tästä syystä vanhempainrahan edellytys olisi lapsen hoitaminen. Sitä mitä lapsen hoitamisella käytännössä tarkoitetaan tai mitä siltä edellytetään, ei voida lainsäädännössä tarkkaan määritellä. Lähtökohtaisesti lapsen hoitamisen tulisi kuitenkin olla ajallisesti sen laajuista, että se estää kokoaikaisen ansiotyössäolon päivärahapäivältä. Sen sijaan esimerkiksi lapsen hoidon ohessa tehtävät tavanomaiset kotityöt eivät estäisi vanhempainrahan saamista. Lapsen hoitamisella tarkoitettaisiin vauvan tai pikkulapsen päivittäisestä hoivasta ja huolenpidosta vastaamista. Vanhempainrahajakson aikana ei olisi oikeutta käyttää kunnallista varhaiskasvatuspaikkaa. Vanhempainrahan edellytyksenä ei olisi, että vanhempi hoitaa lasta yksinään. Mitä edellä on todettu ansiotyöstä poissaolosta ja lapsen hoitamisesta, ei kuitenkaan koskisi osittaisena maksettavaa vanhempainrahaa, josta on säädetty ehdotetussa 11 §:ssä. 

Pykälän 1 momentin mukaan vanhempainrahaa maksettaisiin aikaisintaan lapsen syntymästä lukien. Tästä poiketen raskausrahan saajalle voitaisiin kuitenkin maksaa vanhempainrahaa välittömästi raskausrahakauden päättymisen jälkeen, vaikka lapsi ei vielä olisi syntynyt. Tämä olisi poikkeus myös 5 §:n 1 momentin mukaiseen pääsääntöön koskien vanhempainrahaoikeutta. Poikkeus on tarpeen, sillä ei voida pitää perusteltuna, että tilanteessa, jossa lapsi ei ole syntynyt raskausrahakauden päättyessä, raskaana oleva jäisi ilman etuutta. Vanhempainrahaa voisi saada siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen molemmat vanhemmat voisivat käyttää vanhempainrahapäiviä haluaminaan ajankohtina ja jaksoina lapsen kahden vuoden ikään saakka. Päivärahajaksoille ei olisi säädetty vähimmäispituutta eikä yksittäisten jaksojen määrää olisi rajoitettu. Vanhempainrahaa voisi siten hakea esimerkiksi muutaman viikon tai kuukauden yhtäjaksoiselle jaksolle taikka osalle viikkoa. Näin ollen vanhemmat voisivat esimerkiksi vuorotella lapsen hoitamisessa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin adoptionhakijan ja adoptiovanhemman vanhempainrahan käyttämisestä. Vakuutetulle, joka adoptoi muun kuin puolisonsa lapsen (niin sanottu perheen ulkopuolinen adoptio) voitaisiin maksaa vanhempainrahaa lapsen hoitoon ottamisesta lukien. Adoption vahvistaminen tapahtuu vasta lapsen hoitoon ottamisen jälkeen. Perusteltua on, että vanhempainrahaa voisi saada heti lapsen tultua perheeseen ja vanhemman jäädessä vanhempainvapaalle työstään, vaikka juridista suhdetta lapsen ei vielä olisikaan vahvistettu. Tältä osin säännös vastaa voimassa olevaa säännöstä oikeudesta adoptiovanhemman vanhempainrahaan. Vanhempainrahaa voisi saada siihen saakka, kunnes lapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Adoptiovanhemmat voisivat käyttää vanhempainrahapäiviä joustavasti haluaminaan ajankohtina ja jaksoina vastaavasti kuin biologiset vanhemmat.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi, mitä tarkoitetaan lapsen hoitoonottoajankohdalla niissä tilanteissa, kun lapsi on jo ennen adoptiota ollut lastensuojelulain nojalla sijoitettuna perhehoidossa tai yksityisesti sijoitettuna adoptiovanhempien luona. Näissä tilanteissa sen määrittely, milloin lapsi on otettu hoitoon adoptiotarkoituksessa, on epäselvää ja tulkinnanvaraista ja vanhempainrahan saamiseksi tarvittavan hoitoonottotodistuksen antavilla viranomaisilla on erilaisia käytäntöjä. Usein lapsi on ennen adoption toteutumista ollut perheessä jo vuosia, joten tällaisessa tilanteessa adoptiovanhemmalla ei ole vastaavaa tarvetta ja perustetta jäädä työstään vanhempainvapaalle ja saada vanhempainrahaa kuin muissa perheen ulkopuolisissa adoptioissa. Vanhempainrahaa ei myöskään ole tarkoituksenmukaista maksaa samalta ajalta, kun lapsesta on maksettu perhehoidon palkkiota perhehoidon perusteella. Lisäksi ehdotettuun 10 §:ään sisältyvän säännöksen mukaan omais- ja perhehoitajana toimimista ei jatkossa pidettäisi ansiotyönä vanhempainpäivärahaoikeutta määriteltäessä. Näin ollen, mikäli perheessä on sijoitettuna muita lapsia ja adoptiovanhempi jatkaa perhehoitajana, hän voisi saada sekä perhehoidon palkkiota että adoptiovanhemman vanhempainrahaa samaan aikaan. Ehdotetun säännöksen mukaan lapsen hoitoon ottamisen ajankohdalla tarkoitetaan sitä ajankohtaa, jolloin lastensuojelulain 40 §:n mukaisesti huostaanotettu lapsi on sijoitettu perhehoitoon tai lapsi on 81 §:n mukaisesti yksityisesti sijoitettu vakuutetun luokse. Näin ollen, jos sijoitus on tapahtunut jo vuosia sitten, ei vanhempainrahaa maksettaisi, sillä vanhempainrahaa voisi saada siihen saakka, kunnes lapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Jos taas sijoitus olisi tapahtunut äskettäin, estettä vanhempainrahan saamiselle ei olisi, mutta hoitoonottoajankohtana pidettäisiin sitä ajankohtaa, jolloin lapsi on tullut perheeseen lastensuojelulain nojalla. Säännös koskisi vain niitä tilanteita, kun sijaishuollon järjestämiseen perhehoidossa liittyy huostaanottopäätös, ei esimerkiksi avohuollon tukitoimena järjestettyä sijoitusta.  

Pykälän 3 momentin mukaan vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa maksettaisiin pääsääntöisesti samalta ajalta saman lapsen perusteella vain yhdelle vakuutetulle. Tästä poiketen samalta ajalta saman lapsen perusteella myönnettävää vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa voitaisiin maksaa vakuutetuille enintään 18 arkipäivän ajan. Näin ollen vanhemmat voisivat hoitaa lasta ja saada vanhempainrahaa yhtä aikaa esimerkiksi lapsen syntymän yhteydessä. Jos vanhemmat eivät ole keskenään avio- tai avoliitossa ja vanhempi on luovuttanut omia vanhempainrahapäiviään puolisolleen, voisi vanhempainrahaa saada perheen tilanteesta riippuen samalta ajalta kolme tai neljä henkilöä. Vakuutettu voisi kuitenkin aina saada vanhempainrahaa enintään 18 arkipäivän ajalta yhtä aikaa toisen vakuutetun kanssa. Ehdotettu sääntely täyttää työelämän tasapaino -direktiivin vaatimuksen vähintään 10 päivän pituisesta syntymän yhteydessä pidettävästä isyysvapaasta. 

Jos perheeseen syntyy tai adoptoidaan yhtä aikaa useampi lapsi, voisivat vakuutetut 3 momentin mukaisesti saada vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa samalta ajalta edellä mainitun 18 arkipäivän lisäksi enintään 90 arkipäivältä yhtä useampaa lasta kohti. Toisin sanoen esimerkiksi kaksosten vanhemmat voisivat saada vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa yhtä aikaa enintään 108 arkipäivältä ja kolmosten vanhemmat 198 arkipäivältä. Myös voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa monikkoperheiden vanhempien hoitovastuun jakamisen siten, että vanhemmat voivat saada vanhempainpäivärahaa samalta ajalta pitempään kuin vanhemmat, joille on samalla kertaa syntynyt yksi lapsi tai jotka ovat adoptoineet yhden lapsen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan vanhempainraha- ja isyysrahakauden pidennyksen voi käyttää yhtä aikaa toisen vanhemman äitiys- ja vanhempainrahakauden kanssa. Kaksosperheessä yhtä aikaa pidettävien päivien lukumäärä on enintään 96 ja kolmosperheessä 174. 

Säännös koskisi vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa, jota maksetaan saman lapsen perusteella. Sen sijaan eri lasten perusteella maksettavien vanhempainrahojen käyttämistä ei esitetä rajoitettavaksi. Vanhempien oikeus saada vanhempainrahaa yhtä aikaa saman lapsen perusteella enintään 18 arkipäivän ajalta vastaisi voimassa olevaa säännöstä koskien isyysrahan maksamista äitiys- ja vanhempainrahakaudella. 

Pykälän 4 momentin mukaan, 3 momentissa todetusta poiketen, lasta hoitavalla vanhemmalla tai muulla vakuutetulla olisi oikeus saada vanhempainrahaa samalta ajalta kuin synnyttänyt vanhempi saa raskaus- ja vanhempainrahaa, jos synnyttänyt vanhempi ei hoida lasta eikä synnyttänyt vanhempi ja lasta hoitava henkilö asu yhteisessä taloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Synnyttäneellä vanhemmalla on 9 §:n mukaisesti aina oikeus raskaus- ja vanhempainrahaan yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivältä riippumatta siitä, hoitaako hän lasta. Tilanteessa, jossa synnyttänyt vanhempi saa raskaus- tai vanhempainrahaa, mutta ei hoida lasta, olisi kohtuutonta evätä vanhempainraha lasta hoitavalta vanhemmalta tai muulta vakuutetulta. Myös voimassa olevan lain mukaan lapsen hoidosta vastaavalla isällä on oikeus vanhempainrahaan äitiysrahakauden aikana, jos vanhemmat eivät ole avio- tai avoliitossa. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin vanhempainrahan maksamisesta ja lakkaamisesta silloin, kun lapsi kuolee. Vanhempainrahan tarkoitus on mahdollistaa työstä poissaolo vauvan tai pienen lapsen hoidon vuoksi ja vanhempainrahan yleinen edellytys on lapsen hoitaminen. Tilanteissa, kun lapsi yllättäen kuolee vanhempainvapaan aikana, on kohtuullista varata vanhemmalle aikaa käytännön järjestelyihin ja esimerkiksi vapaista sopimiseen työnantajan kanssa. Voimassa olevassa laissa lapsen kuoleman vaikutuksesta vanhempainpäivärahan maksuun on säädetty 14 §:ssä ja sääntely koskee sekä tilanteita, kun lapsi syntyy kuolleena että, kun lapsi kuolee myöhemmin vanhempainpäivärahakauden aikana. Lapsen syntyessä kuolleena tai kuollessa äitiysrahakauden aikana, maksetaan äitiysrahakausi loppuun. Vanhempainrahaa maksetaan 12 arkipäivältä lapsen kuolinpäivän jälkeen, enintään kuitenkin vanhempainrahakauden loppuun saakka. Isyysrahaa maksetaan 18 arkipäivältä lapsen kuolinpäivän jälkeen, enintään kuitenkin isyysrahakauden tai sen jakson loppuun. Voimassa olevien säännösten mukaan maksettavien vanhempainpäivärahapäivien määrä siten vaihtelee tapauskohtaisesti. Maksettavien päivien määrään vaikuttaa vanhemman sukupuoli sekä se, syntyykö lapsi kuolleena vai kuoleeko myöhemmin ja paljonko vanhempainpäivärahapäiviä on tuolloin jäljellä. Ehdotettu vanhempainpäivärahajärjestelmän kokonaisuudistus edellyttää nykyisten 14 §:n säännösten muuttamista, sillä äitiys- ja isyysraha etuuksina ehdotetaan poistettavaksi kokonaan eikä lakiehdotukseen sisälly nykyistä yhtäjaksoista äitiysrahakautta vastaavaa kautta.  

Ehdotetun 5 momentin mukaan, jos lapsi syntyy kuolleena raskauden kestettyä vähintään 154 päivää, vanhempainrahaa voitaisiin maksaa enintään 24 arkipäivältä välittömästi synnytyksen jälkeen. Vanhempainrahaa voitaisiin siten maksaa hieman pitemmältä ajalta kuin nykyisin isyysrahaa. Synnyttänyttä vanhempaa koskisi näissäkin tilanteissa raskaussuojeludirektiivin edellyttämä ehdotetun 9 §:n mukainen oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivältä. Synnyttäneelle vanhemmalle maksettavien vanhempainrahapäivien lukumäärä lapsen syntyessä kuolleena tai kuollessa pian tämän jälkeen vastaisi siten nykyistä sääntelyä. Jos lapsi kuolee myöhemmin ennen kahden vuoden ikää, voitaisiin vanhempainrahaa maksaa kummallekin vanhemmalle välittömästi lapsen kuolinpäivän jälkeen enintään 24 arkipäivältä, tai enintään niin monelta päivältä kuin vanhempainrahapäiviä on vanhemmalla jäljellä. Lapsen syntyessä kuolleena tai kuollessa myöhemmin, ei olisi tarpeen soveltaa 3 momentin mukaisia rajoituksia vanhempien saman aikaisesta vanhempainrahan saamisesta. Vanhemmat voisivat siten saada samalta ajalta vanhempainrahaa myös yli 18 arkipäivän ajalta ja riippumatta siitä, ovatko he jo aiemmin käyttäneet vanhempainrahaa yhtäaikaisesti. Tilanteisiin, joissa lapsia syntyy samalla kertaa yhtä useampi, ei esitetä voimassa olevan säännöksen kaltaista erityissäännöstä. Vanhempainrahan 6 §:n 2 momentin mukaiset lisäpäivät maksettaisiin aina, kun elävänä samalla kertaa syntyneistä lapsista on elossa vähintään yksi. 

9 §.Raskaussuojeludirektiivin mukainen oikeus vanhempainpäivärahaan. Voimassa olevassa pykälässä säädetään osittaisesta vanhempainrahasta. Vanhempainrahan maksamisesta osittaisena ehdotetaan säädettäväksi 11 §:ssä. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin raskaana olevan ja synnyttäneen vanhemman oikeudesta vanhempainpäivärahaan. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Pykälässä säädettäisiin raskaussuojeludirektiivin edellyttämään vähintään 14 viikon pituiseen yhtämittaiseen äitiysvapaaseen liittyvästä päivärahaoikeudesta. Direktiivistä johtuen raskaana olevan tai synnyttäneen työntekijän päivärahaoikeutta ei voida rajoittaa muilla säännöksillä. Tämän vuoksi säädettäisiin, että huolimatta siitä, mitä muualla 9 luvussa säädetään, raskaana olevalla ja synnyttäneellä vanhemmalla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää, olisi aina oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivän ajalta. Vanhempainrahan saamisen edellytyksenä ei tänä aikana siten olisi esimerkiksi lapsen huoltajuus tai lapsen hoitaminen. Ansiotyössäoloajalta oikeutta ei kuitenkaan olisi, sillä direktiivin tarkoitus on turvata nimenomaan oikeutta olla äitiysvapaalla työstään. Ehdotettu 105 arkipäivää vastaa voimassa olevan lainsäädännön mukaista äitiysrahakauden pituutta. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan äitiysrahakausi maksetaan loppuun esimerkiksi niissä tilanteissa, kun lapsi on kuollut, luovutettu adoptioon tai huostaanotettu. Ehdotettu säännös vastaisi siten nykytilaa.  

10 §.Vanhempainpäivärahan saamisen esteet. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään vanhempainrahakaudesta. Vanhempainrahapäivien lukumäärästä ehdotetaan säädettäväksi 6 §:ssä. Ehdotetussa pykälässä säädetään vanhempainpäivärahan saamisen esteistä. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyt rajoitukset koskisivat kaikkia vanhempainpäivärahoja. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Pykälän 1 momentin mukaan yleinen, kaikkia vanhempainpäivärahoja koskeva edellytys olisi, että vakuutettu ei ole samaan aikaan ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä isyysrahan osalta. Sen sijaan äitiys- ja vanhempainraha maksetaan voimassa olevien säännösten mukaan vähimmäismääräisenä ansiotyössäoloajalta. 

Koska vanhempainpäivärahat ovat luonteeltaan ansionmenetyskorvausta raskaudesta, synnytyksestä tai lapsen hoidosta johtuvasta työstä poissaolosta, ei päivärahaa ole perusteltua maksaa siltä ajalta, kun vakuutettu on työssä eikä ansionmenetystä synny. Lakiehdotuksen mukaisesti vanhempainrahapäiviä voisi jatkossa käyttää joustavasti lapsen kahden vuoden ikään mennessä. Näin ollen vanhempainrahaa voisi käyttää siltä ajalta ja niiltä päiviltä, kun vanhempi hoitaa lasta eikä ole ansiotyössä. Lisäksi poikkeus momentissa säädettävästä pääsäännöstä olisi ehdotetun 11 §:n mukainen osittainen vanhempainraha, jota voisi tietyin edellytyksin saada osa-aikatyön ajalta.  

Ansiotyötä ei ole voimassa olevissa säännöksissä määritelty. Vanhempainpäivärahojen soveltamiskäytännössä ansiotyössä olemista on arvioitu verotuksen ansiotulokäsitteen näkökulmasta. Jos toiminta on sen luonteista, että siitä maksetaan tai ansaitaan ansiotuloa, niin tulon perusteena ollut toiminta on lähtökohtaisesti katsottu ansiotyöksi tai siihen rinnastettavaksi. Olennaista on ollut ansiotyössä tai omassa työssä työskentely, ei se, milloin siitä saatava tulo konkretisoituu eli milloin esimerkiksi palkka maksetaan tai yrittäjän tulo muodostuu. Voimassa oleva säännös ei aseta ansiotyössäololle mitään vähimmäiskestoa, joten vähäinenkin työskentely johtaa äitiys- ja vanhempainrahan maksamiseen vähimmäismääräisenä työssäoloajalta. Myöskään maksettavan palkan, palkkion tai muun tulon määrällä ei ole merkitystä.  

Edellä mainittua soveltamiskäytäntöä olisi jatkossakin pidettävä lähtökohtana. Ansiotyöllä tarkoitettaisiin työtä, josta maksetaan palkkaa, palkkiota tai vastaavaa korvausta tai joka tuottaa yrittäjä- tai myyntituloa. Ansiotyötä voisi tehdä palkansaajana tai yrittäjänä. Yrittäjän työ olisi ansiotyötä, vaikka myyntitulo, voitto tai palkkio syntyisi tai saataisiin myöhemmin, jos se kuitenkin on toiminnan tarkoituksena. Myös osa-aikainen tai sivutoiminen työskentely katsottaisiin momentissa tarkoitetuksi ansiotyössä olemiseksi. Sen sijaan ansiotyönä ei pidettäisi esimerkiksi palkatonta vapaaehtoistyötä eikä talkootyötä. 

Säännöksessä mainittu ansiotyöhön rinnastuva muu oma työ on määritelty 1 luvun 4 §:n 4 kohdassa. Tältä osin säännös vastaisi voimassa olevia säännöksiä muilta osin paitsi päätoimisen opiskelun osalta. Lakiehdotuksessa esitetään, että päätoiminen opiskelu ei estäisi vanhempainpäivärahan saamista, jos sen edellytykset muutoin täyttyisivät.  

Momenttiin ehdotetaan otettavaksi maininta siitä, että vanhempainpäivärahaan ei ole oikeutta samalta ajalta, kun henkilö on lakisääteisellä vuosilomalla. Tällä tarkoitetaan muun muassa vuosilomalain (162/2005) tai merimiesten vuosilomalain (433/1984) mukaista vuosilomaa. Lakisääteisen vuosiloman tai palkallisten vapaapäivien ajalta työntekijälle maksetaan palkkaa, joten hänellä ei ole ansionmenetystä, vaikka hoitaisikin tuolloin lastaan. Nykyisen soveltamiskäytännön mukaan vanhempainpäiväraha on maksettu täysimääräisenä vuosiloman ajalta, joten ehdotettu säännös olisi muutos soveltamiskäytäntöön. Vanhempainrahan saajien näkökulmasta muutos ei heikennä heidän tilannettaan, sillä vanhempainrahaa voisi saada lapsen kahden vuoden ikään saakka eikä sitä olisi tarvetta hakea vuosiloman ajalle. Raskausrahakausi sen sijaan olisi yhtäjaksoinen loppuraskauteen sijoittuva kausi, jota ei voisi siirtää tai käyttää myöhemmin. Vuosiloman pitämisen voisi kuitenkin ajoittaa muulle ajankohdalle kuin raskausrahakaudelle. Vastaavasti myöskään palkallisten vapaapäivien ajalta ei ole perusteltua maksaa vanhempainpäivärahaa. Koska vanhempainrahaa voisi uudistuksen jälkeen hakea lyhyissäkin jaksoissa tai jopa yksittäisille päiville, on perusteltua säätää, että vanhempainrahaan ei olisi oikeutta työsuhteeseen kuuluvien palkallisten vapaapäivien ajalta. Poikkeus tästä olisi kuitenkin palkallinen erityisraskaus-, raskaus- tai vanhempainvapaa, jonka ajalta vanhempainpäivärahaan olisi oikeus ja joiden ajalta vanhempainpäiväraha maksetaan työnantajalle. Myöskään palkaton vapaa ja poissaolo työstä ei olisi esteenä vanhempainpäivärahan maksamiselle.  

Momenttiin sisältyisi voimassa oleviin 2 ja 6 §:ään sekä 11 luvun 11 §:ään sisältyvä rajaus siitä, että ansiotyönä ei pidettäisi vanhemman toimimista kuntalain 69 §:ssä tarkoitettuna luottamushenkilönä lukuun ottamatta mainitun lain 80 §:ssä tarkoitettuja päätoimisia ja osa-aikaisia luottamushenkilöitä. Tältä osin säännös vastaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että kunnallisten luottamustoimien lisäksi ansiotyössä olemisena ei myöskään pidettäisi omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) mukaisena omaishoitajana tai perhehoitolaissa (263/2015) tarkoitettuna toimeksiantosopimukseen perustuvana perhehoitajana toimimista. Sen sijaan säännös ei koskisi ammatillista perhehoitoa. Tältä osin sääntely olisi uutta. Nykyinen soveltamiskäytäntö omais- ja perhehoitajien osalta on tapauskohtaista ja riippuu muun muassa palkkion määrästä sekä siitä, onko omais-tai perhehoitajana toimiminen pää- vai sivutoimista. Vanhempainpäivärahan saajien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta nykyinen tapauskohtainen harkinta on ongelmallista. Vanhempainpäivärahan maksaminen vähimmäismääräisenä kaikilta omais- tai perhehoitajilta on kuitenkin koettu kohtuuttomaksi, joten tästä syystä on käytetty tapauskohtaista harkintaa. Ongelmallisia ovat olleet esimerkiksi tilanteet, kun vanhempainpäivärahan saaja saa pienintä omaishoidon palkkiota ja on lisäksi käynyt ansiotyössä, josta jää äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalle.  

Sitä, että omais- tai perhehoitajana toimivilla ei uudistuksen jälkeen olisi lainkaan oikeutta vanhempainpäivärahaan, ei voida pitää kohtuullisena. Omais- ja perhehoitajana toimimisesta ei voi jäädä perhevapaalle vastaavasti kuin työsuhteisesta työstä. Omaishoitajana toimiminen ei perustu työ- tai virkasuhteeseen vaan kunnan ja hoitajan väliseen omaishoitosopimukseen. Vastaavasti perhehoitaja tekee kunnan kanssa toimeksiantosopimuksen. Omais- ja perhehoitajina toimitaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Omaishoitaja voi toimia esimerkiksi oman lapsensa, vanhempansa tai muun läheisen hoitajana. Palkkion suuruus vaihtelee kunnittain sekä hoidollisen sitovuuden ja vaativuuden mukaan (vähimmäismääräinen omaishoidon palkkio 413,45 euroa kuukaudessa v. 2021). Hoidon sitovuus ja vaativuus vaikuttavat a myös siihen, onko omaishoitajan mahdollista työskennellä omaishoitajuuden ohella muussa ansiotyössä. Myös perhehoitajien tilanne vaihtelee muun muassa hoidettavien lukumäärän ja hoidon sitovuuden mukaan. Samoin heille maksetun palkkion määrä vaihtelee.  

Tulkintaongelmien ja yhdenmukaisen ratkaisukäytännön vuoksi ehdotetaan, että omais- ja perhehoitajana toimimista ei pidettäisi pykälässä tarkoitettuna ansiotyön tekemisenä. Näin ollen omais- tai perhehoitajalle maksettaisiin vanhempainpäiväraha omaishoitajana tai perhehoitajana toimimisesta huolimatta. Säännös on perusteltu senkin takia, että 11 luvun 6 §:n mukaan omaishoidon tai perhehoidon palkkiota ei oteta huomioon vuositulossa vanhempainpäivärahaa myönnettäessä, jos palkkion maksu jatkuu päivärahan kanssa samaan aikaan. Toisin sanoen palkkio ei vaikuta päivärahan määrään silloin, kun sen maksu jatkuu. Käytännössä, jos omais- tai perhehoitajana toimiminen on ollut päätoimista eikä henkilöllä ole ollut muuta vuositulossa huomioitavaa tuloa, päivärahan määrä jää vähimmäismääräiseksi.  

Pykälän 2 momentin mukaan vanhempainpäivärahaan ei olisi oikeutta siltä ajalta, jona vakuutettu on suorittamassa hänelle tuomittua vankeusrangaistusta vankeuslain (767/2005) 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa vankilassa lukuun ottamatta sakon muuntorangaistusta. Säännös vastaa voimassa olevaa 15 §:n 1 momenttia, eikä tarkoituksena ole muuttaa nykyistä soveltamiskäytäntöä.  

11 §.Vanhempainrahan maksaminen osittaisena. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään adoptiovanhemman vanhempain- ja isyysrahasta. Esityksessä ehdotetaan, että vanhempainrahaa koskevat säännökset koskisivat yhtälailla biologisia ja adoptiovanhempia sukupuolesta riippumatta eikä adoptiovanhemman vanhempainrahasta säädettäisi erikseen. Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi kaikki isyysrahaa koskevat säännökset. Adoptiovanhemman oikeudesta vanhempainrahaan säädettäisiin 5 §:n 3 momentissa. Ehdotetussa 11 §:ssä säädettäisiin vanhempainrahan maksamisesta osittaisena. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. 

Ehdotetun 10 §:n 1 momentin mukaan vanhempainpäivärahaan ei olisi oikeutta siltä ajalta, kun vakuutettu on ansiotyössä tai muussa omassa työssä lukuun ottamatta omassa kotitaloudessa tehtävää työtä tai päätoimista opiskelua. Tästä poiketen vanhempainraha voitaisiin ehdotetun 11 §:n mukaan maksaa osittaisena, jos vanhempi on osa-aikatyössä ja hoitaa lasta osan päivästä. Pykälän 1 momentin mukaan vanhempainrahan osittaisena maksamisen edellytyksenä olisi, että vanhempi on sopinut työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä ja että päivittäinen työaika on enintään viisi tuntia. Jos päivittäinen työaika ylittäisi viiden tunnin rajan, ei oikeutta vanhempainrahaan tältä päivältä olisi. Edellytyksenä olisi sopimus osa-aikatyöstä eikä tarkoituksena siten ole, että vanhempainraha voitaisiin maksaa osittaisena esimerkiksi henkilölle, joka on kokoaikaisessa työsuhteessa, mutta tekee satunnaisesti lyhyempiä työpäiviä. Vanhempainrahan maksaminen osittaisena soveltuisi tilanteisiin, joissa osa-aikatyö on toteutettu siten, että päivittäinen työaika on kokoaikaista lyhyempi. Jos osa-aikatyön työaika olisi sovittu siten, että vanhempi tekee työtä osan viikosta tai kuukaudesta, maksettaisiin vanhempainraha täysimääräisenä niiltä päiviltä, kun hän ei ole työssä ja työssäolopäiviltä ei olisi oikeutta vanhempainrahaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan vanhempainraha maksettaisiin yrittäjälle osittaisena vastaavin edellytyksin kuin palkkatyössä olevalle. Yrittäjän tulisi hoitaa lasta osapäiväisesti ja päivittäisen työajan tulisi olla enintään viisi tuntia. 

Pykälän 3 momentin mukaan silloin, kun henkilö tekee yhtä useampaa osa-aikatyötä joko työsuhteessa tai yrittäjänä, tulisi kokonaistyöajan olla yhteensä enintään viisi tuntia päivässä. Jos työhön kuluisi enemmän aikaa, ei vanhempainrahaan olisi oikeutta.  

Pykälän 4 momentin mukaan vanhempainraha voitaisiin maksaa osittaisena samalta päivältä saman lapsen perusteella molemmille vanhemmille tai vakuutetulle, jolle vanhempi on luovuttanut vanhempainrahapäiviä. Näin ollen molemmat vanhemmat voisivat halutessaan tehdä osa-aikatyötä ja vuorotella lapsen hoidossa. Vanhempainrahapäivien lukumäärässä osittaisena maksettu vanhempainrahapäivä vastaisi puolikasta vanhempainrahapäivää. Toisin sanoen esimerkiksi 30 osittaisena maksettua vanhempainrahapäivää ”kuluttaisivat” vanhemman vanhempainrahapäivien kiintiöstä 15 päivää.  

Osittaisena maksettavan vanhempainrahan määrästä säädettäisiin 11 luvun 13 §:ssä kuten voimassa olevassa laissa. Sen määrä olisi aina puolet 11 luvun mukaan määräytyvästä, täysimääräisenä maksettavasta vanhempainrahasta.  

Ehdotettu säännös vanhempainrahan maksamisesta osittaisena poikkeaa voimassa olevasta osittaista vanhempainrahaa koskevasta säännöksestä. Voimassa olevat osittaisen vanhempainrahan saamisen edellytykset ovat siinä määrin tiukat, että sitä on käytetty varsin vähän. Lisäksi säännös on toimeenpanon näkökulmasta epäselvä ja puutteellinen, sillä siinä ei huomioida esimerkiksi niitä tilanteita, kun henkilö työskentelee yhtä aikaa useassa osa-aikaisessa työsuhteessa taikka palkkatyössä ja yrittäjänä. Säännös myös asettaa työsuhteiselle työlle ja yrittäjänä tehdylle työlle erilaiset edellytykset. Ehdotetussa säännöksessä on pyritty toisaalta väljentämään edellytyksiä saada vanhempainraha osittaisena osa-aikatyön ajalta ja toisaalta säätämään edellytyksistä yhdenvertaisesti riippumatta työn tekemisen muodosta. Vanhempainrahan tarkoitus on mahdollistaa työstä poissaolo lapsen hoidon vuoksi, ja vanhempainrahan saamisen edellytyksenä on lapsen hoitaminen. Tästä syystä ehdotetussa säännöksessä säädetään päivittäiselle työajalle enimmäistuntiraja, joka on sama kaikissa tilanteissa ja joka mahdollistaa lapsen osapäiväisen hoitamisen. Koska kokoaikatyön enimmäistyöaika vaihtelee aloittain, viiden tunnin enimmäistyöaika kattaisi nykyisen osittaisen vanhempainrahan edellytyksen siitä, että työaika on enintään 60 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Yksiselitteinen tuntiraja on myös etuudensaajien sekä toimeenpanon näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja ymmärrettävämpi. Toimeenpanossa ei myöskään enää selvitettäisi saadun palkan määrää, vaan oletuksena olisi, että jos työaika on kokoaikaista työaikaa lyhyempi, myös palkan määrä on pienempi. Voimassa olevaan osittaisen vanhempainrahan säännökseen nähden muutos olisi myös se, että vanhempainraha voitaisiin maksaa osittaisena samalta päivältä joko molemmille vanhemmille taikka vain toiselle tai ainoalle vanhemmalle. Myöskään vaatimusta osa-aikatyön työsopimuksen vähimmäispituudesta ei enää olisi, vaan vanhemman harkinnassa olisi, miltä ajalta hän haluaa vanhempainrahan maksettavaksi osittaisena. Vanhemman harkinnassa myös olisi, haluaako hän työssäoloajalta lainkaan vanhempainrahaa vai hakeeko vanhempainrahan täysimääräisenä sellaiselta ajalta, kun hän ei työskentele. 

12 §.Adoptiovanhemman vanhempainrahakausi. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Adoptiovanhemman vanhempainrahakaudesta ei säädettäisi erikseen, sillä 6 §:ssä säädetty vanhempainrahapäivien lukumäärä sekä 7 §:ssä säädetty vanhempainrahapäivien luovuttaminen koskisivat myös adoptiovanhempia. Vanhempainrahapäivien käyttämisestä säädettäisiin 8 §:ssä.  

12 a §.Vanhempain- ja isyysraha perheen sisäisessä adoptiossa. Pykälässä säädetään adoptiovanhemman oikeudesta vanhempain- ja isyysrahaan perheen sisäisessä adoptiossa silloin, kun vanhemmalla ei ole oikeutta vanhempainpäivärahaan minkään muun säännöksen nojalla. Käytännössä pykälä on tarkoitettu tilanteeseen, jossa lapsen biologinen äiti on luovuttanut lapsen adoptioon ja lapsen biologisen isän aviopuoliso tai rekisteröity puoliso on adoptoinut alle yksi vuotiaan lapsen. Voimassa olevien säännösten mukaan lapsen äidin puolisolla on oikeus isyys- ja vanhempainrahaan riippumatta siitä, onko hän lapsen vanhempi, mutta isän puolisolla ei vastaava oikeutta ole. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi, sillä esityksen mukaan vanhempainrahaoikeus ei jatkossa olisi riippuvainen vanhemman sukupuolesta. Samat säännökset koskisivat kaikkia vanhempia.  

13 §.Äidin sairastuminen tai kuolema äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Pykälässä säädetään lapsen isän oikeudesta vanhempainrahaan, jos lapsen äiti sairastuu tai kuolee äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Lisäksi pykälässä säädetään muun lapsen huollosta vastaavan henkilön oikeudesta vanhempainrahaan, jos lapsen äiti on kuollut eikä isä vastaa lapsen hoidosta. Lakiehdotuksen mukaan molemmilla vanhemmilla olisi oikeus vanhempainrahaan samoin edellytyksin. Näin myös silloin, jos jompikumpi vanhemmista kuolee. Ehdotetun 6 §:n 4 momentin mukaan, jos lapsella on vain yksi vanhempi esimerkiksi toisen vanhemman kuoleman vuoksi, olisi lapsen ainoalla vanhemmalla oikeus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät. Lisäksi ehdotetussa 5 §:n 4 momentissa olisi säädetty tilanteesta, kun vanhempien tai toisen vanhemman kuoleman johdosta lapsen hoidosta vastaa joku muu henkilö. Tällöin lapsen hoidosta vastaavalla henkilöllä olisi oikeus vanhempainrahaan. 

14 §.Lapsen kuoleman tai lapsen adoptiolapseksi luovuttamisen vaikutus vanhempainpäivärahaan. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi. Lapsen kuoleman vaikutuksesta vanhempainrahan maksamiseen säädettäisiin 8 §:n 5 momentissa. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksen jälkeen, olisi synnyttäneellä vanhemmalla 9 §:n mukaisesti aina oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti 105 arkipäivältä.  

Voimassa olevasta 14 §:stä poiketen jatkossa ei olisi enää tarpeen säätää erikseen vanhempainrahaoikeudesta tilanteessa, kun lapsi luovutetaan adoptoitavaksi. Koska vanhempainrahan yleinen edellytys olisi lapsen hoitaminen, päättyisi biologisen vanhemman oikeus vanhempainrahaan lapsen adoptioon luovuttamisen myötä. Tämä vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Raskaana olevalla ja synnyttäneellä vanhemmalla olisi kuitenkin näissäkin tilanteissa oikeus saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti 105 arkipäivältä. 

15 §.Vanhempainpäivärahan maksamisen rajoitukset. Pykälän 1 momentin mukaan vanhempainpäivärahaa ei makseta vakuutetulle siltä ajalta, jona hän on suorittamassa hänelle tuomittua vankeusrangaistusta vankeuslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa vankilassa lukuun ottamatta sakon muuntorangaistusta. Pykälän 2 momentin mukaan äitiys- tai vanhempainrahan maksaminen päättyy uuden lapsen perusteella maksettavan vanhempainpäivärahakauden alkaessa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Vankeusrangaistuksen vaikutuksesta vanhempainpäivärahaoikeuteen säädettäisiin 10 §:n 2 momentissa vastaavasti kuin voimassa olevassa pykälässä. Pykälän 2 momentin säännös olisi tarpeeton, sillä vanhempainrahaan olisi oikeus lapsen kahden vuoden ikään saakka riippumatta siitä, syntyykö vanhemmalle tänä aikana oikeus erityisraskausrahaan tai raskausrahaan uuden raskauden perusteella taikka vanhempainrahaan uuden lapsen perusteella.  

11 luku Päivärahaetuuksien määrä

1 §.Päivärahaetuuksien määrä tulojen perusteella. Pykälässä säädetään päivärahaetuuksien määrästä. Pykälän 3 momenttia, joka koskee vanhempainpäivärahan maksamista korotettuna, ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevan säännöksen mukaan vain äitiysraha maksetaan korotettuna 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta. Momenttia muutettaisiin siten, että 40 arkipäivän raskausrahakausi sekä vanhempainrahan 16 ensimmäistä arkipäivää maksettaisiin korotettuna siten, että vanhempainpäiväraha olisi 90 prosenttia vakuutetun vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 60 225 euroa (vuoden 2021 tasossa). Tämän ylittävästä osasta raskaus- ja vanhempainrahan määrä olisi 32,5 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta. Ehdotetun muutoksen johdosta korotettua vanhempainrahaa maksettaisiin myös lapsen isälle tai muulle vakuutetulle sekä adoptiovanhemmille. Biologisen äidin korotettu päivärahajakso olisi edelleen yhteensä 56 arkipäivää. Käytännössä tämä aika usein maksetaan työnantajalle, sillä useimmissa työehtosopimuksissa on sovittu biologisen äidin vapaan palkallisuudesta. 

Vanhempainpäivärahaetuuden määrää koskeva sääntely täyttää työelämän tasapaino -direktiivin vaatimukset isyys- ja vanhempainvapaalta maksettavan korvauksen tasosta. 

9 §.Vanhempainpäivärahaa koskevat erityissäännökset. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan vanhempainpäiväraha määräytyy samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan saman vuositulon perusteella. Momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vanhempainpäiväraha määräytyisi saman lapsen perusteella myönnettävästä vanhempainpäivärahasta saman vuositulon perusteella. Momentissa ei siten enää käytettäisi termiä vanhempainpäivärahakausi, sillä ehdotetussa uudistuksessa vanhempainpäivärahat eivät muodosta vastaavanlaista yhtäjaksoista kautta kuin voimassa olevassa lainsäädännössä. Myös termi maksettu vanhempainpäiväraha korvattaisiin termillä myönnetty vanhempainpäiväraha. Asiallisesti vanhempainpäivärahan määräytyminen säilyisi ennallaan. Toisin sanoen kaikki saman lapsen perusteella myönnettävät vanhempainpäivärahat määräytyisivät sen vuositulon perusteella, jonka perusteella ensimmäinen myönnetty vanhempainpäiväraha on määräytynyt. Synnyttävän vanhemman kohdalla tämä yleensä tarkoittaa raskausrahaa ja muiden vanhempien kohdalla vanhempainrahaa. 

11 §.Ansiotyössä ja omassa työssä olon vaikutus vanhempainpäivärahan määrään sekä isyysrahan määrä eräissä tilanteissa. Pykälän 1 momentissa säädetään äitiys- ja vanhempainrahan maksamisesta vähimmäismääräisenä ansiotyössä ja omassa työssä oloajalta. Samoin pykälän   momentin mukaan äitiys- ja vanhempainraha maksetaan vähimmäismääräisenä, jos vanhempi opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa. Pykälän 2 momentin mukaan isyysraha maksetaan vähimmäismääräisenä varusmiespalveluksessa vakinaisessa väessä, aseettomana, reserviläisenä tai nostoväkeen kuuluvana puolustusvoimien palveluksessa taikka siviilipalvelusmiehenä olevalle sekä opintotukilain mukaista opintorahaa saavalle.  

Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotetun 9 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan vanhempainpäivärahaan olisi oikeus vain, jos vanhempi ei samaan aikaan ole ansiotyössä tai omassa työssä. Esityksen mukaan päätoiminen opiskelu opintorahaa ja vanhempainpäivärahaa saaden olisi jatkossa mahdollista, jos molempien etuuksien edellytykset täyttyvät ja opinnot ovat sen luonteisia, että niitä on mahdollista suorittaa lapsen hoidon ohessa. Vanhempainrahan edellytys on lapsen hoitaminen siten kuin 9 luvun 8 §:n 1 momentissa on tarkoitettu eikä vanhempainrahan ajalta olisi oikeutta käyttää kunnallisia varhaiskasvatuspalveluita. Näin ollen henkilön olisi mahdollista esimerkiksi hoitaa lasta päivän ajan ja suorittaa opintoja iltaisin. Mahdollista olisi myös opiskella muutamana päivänä viikossa kokopäiväisesti ja hoitaa lasta muina päivinä. Tällöin vanhempainraha maksettaisiin täysimääräisenä niiltä päiviltä, kun henkilö hoitaa lasta.  

Myös 2 momentin tilanteissa edellytetään lapsen hoitamista vanhempainrahan saamiseksi. Näin ollen esimerkiksi varusmiespalveluksessa olevan tulee saada lapsen hoitamiseksi vapautus palveluksesta. Voimassa olevan asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaan varusmiespalveluksessa ja kertausharjoituksessa olevalla on oikeus oman lapsen syntymän yhteydessä pidettävään 12 päivän isyysvapaaseen.  

12 §.Vanhempainpäivärahan maksaminen vähimmäismääräisenä muun etuuden ajalta. Pykälässä säädetään vanhempainpäivärahan maksamisesta vähimmäismääräisenä muun etuuden ajalta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja 12 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 a §, jossa säädettäisiin vanhempainpäivärahan suhteesta eräisiin muihin etuuksiin. 

12 luku Päivärahaetuuden suhde muihin etuuksiin

9 a §.Vanhempainpäivärahan suhde eräisiin muihin etuuksiin. Säännös on uusi. Sillä korvattaisiin voimassa olevan lain 11 luvun 12 §, jossa säädetään vanhempainpäivärahan maksamisesta vähimmäismääräisenä muun etuuden ajalta. Uusi 9 a § ehdotetaan lisättäväksi 12 lukuun, sillä 12 luvussa säädetään myös sairauspäivärahan ja erityishoitorahan suhteesta muihin etuuksiin. Voimassa olevan 11 luvun 12 §:n mukaan vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä silloin, kun henkilö saa samalta ajalta pykälässä mainittua etuutta. Uuden säännöksen mukaan samalta ajalta ei voisi saada sekä muuta etuutta että vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa, vaan muu etuus vähennettäisiin myönnettäväksi tulevasta vanhempainpäivärahasta.  

Lähtökohtaisesti henkilön ansionmenetystä ei ole perusteltua korvata samalta ajalta kahdella eri etuudella. Jos henkilö on saanut muuta etuutta jo ennen vanhempainpäivärahan alkua ja muun etuuden maksu jatkuu edelleen lapsen hoidon ajalla, hänelle ei synny ansionmenetystä tältä osin. Ehdotettu muutos vastaa 2 §:n mukaista menettelyä silloin, kun henkilö saa saman työkyvyttömyyden perusteella sairauspäivärahaa ja muuta etuutta. Tällöin muu etuus vähennetään sairauspäivärahasta. Voimassa olevan 9 §:n mukaan myös erityishoitorahasta vähennetään samalta ajalta maksettava muu etuus. Ehdotetulla muutoksella yhdenmukaistettaisiin eri päivärahaetuuksia koskevia säännöksiä.  

Pykälän mukaan henkilölle myönnettävästä vanhempainpäivärahasta vähennettäisiin hänelle samalta ajalta myönnetty kansaneläkelain tai työeläkelakien mukainen vanhuuseläke ja varhennettu vanhuuseläke, kansaneläkelain 12 §:n 1 momentin tai työeläkelakien mukainen täysi työkyvyttömyyseläke ja työuraeläke, takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) mukainen takuueläke sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukainen kuntoutusraha tai työeläkelakien mukainen täysimääräinen kuntoutusraha. Samoin vähennettäisiin liikennevakuutuslain (460/2016), sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016), tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1522/2016), opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annetun lain (460/2015) ja urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) perusteella myönnetty täysi tapaturmaeläke, päiväraha ja kuntoutusraha. Vastaavasti vähennettäisiin työtapaturman ja ammattitaudin perusteella myönnettävä työtapaturma- ja ammattitautilain (454/2015) tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukainen täysi tapaturmaeläke, päiväraha tai kuntoutusraha. Lisäksi vähennettäisiin kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta annetun lain (329/1967) mukainen sopeutumisraha. 

Vähennettävät etuudet olisivat takuueläkettä lukuun ottamatta lähes vastaavat kuin voimassa olevan lain mukaiset etuudet, joiden ajalta vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä. Etuusluetteloon ehdotetaan lisättäväksi takuueläke, joka on rinnastettavissa muihin eläkkeisiin. Takuueläke tulisi vähennettäväksi riippumatta siitä, millä perusteella sitä maksetaan. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta poiketen takuueläke vähennettäisiin näin ollen myös silloin, kun sitä maksetaan kansaneläkelain 12 §:n 4 momentin mukaisen eläkkeen saajalle. Poikkeus nykyiseen säännökseen olisi myös työtapaturma- ja ammattitautilain sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen korvauksen sitominen työtapaturmasta johtuvaan korvaukseen. Näin ollen vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen perusteella myönnettyä korvausta ei vähennettäisi vanhempainpäivärahasta. Myöskään osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei vähennettäisi. Tällöin esimerkiksi työstään vanhempainvapaalle jäävä vanhempi voisi saada työansioihinsa perustuvan vanhempainrahan vähentämättömänä, vaikka osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen maksu jatkuisi samaan aikaan. 

Vähentäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että mikäli muu etuus olisi myönnettävää vanhempainpainpäivärahaa suurempi, ei vanhempainpäivärahaa jäisi maksuun. Jos taas muu etuus olisi pienempi kuin vanhempainpäiväraha, maksettaisiin erotus henkilölle itselleen. Kaikissa tilanteissa maksettavaksi jäisi siten vähintään vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa vastaava rahamäärä.  

Ehdotetussa pykälän 1 momentissa mainitut etuudet ovat vanhuuseläkkeitä lukuun ottamatta sellaisia etuuksia, jotka huomioidaan päivärahaetuuden perusteeksi tulevassa vuositulossa 11 luvun 5 ja 6 §:n mukaisesti. Muu etuus vaikuttaa siten päivärahaetuuden määrän laskennassa. Muita kuin täysiä työkyvyttömyyseläkeitä tai muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavia ansionmenetyskorvauksia ei voimassa olevan 11 luvun 5 §:n 2 momentin ja 6 §:n 5 momentin mukaisesti huomioida vanhempainpäivärahan perusteena olevassa vuositulossa, jos etuuden maksu jatkuu vanhempainpäivärahan kanssa samaan aikaan. Näin ollen, jos henkilö on saanut esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläkettä ja palkkaa, huomioidaan vuositulossa vain palkkatulo ja vanhempainpäiväraha korvaa ansiomenetystä palkkatulon osalta. Tästä syystä muita kuin täysiä eläkkeitä ja korvauksia ei ole perusteltua vähentää samalta ajalta maksettavasta vanhempainpäivärahasta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jossa säädettäisiin asiasta. Säännös vastaa voimassa olevaa sääntelyä sairauspäivärahan ja erityishoitorahan osalta 12 luvun 4 §:n 2 momentissa ja 9 §:n 3 momentissa.  

12 §.Muun etuuden vähentäminen sairauspäivärahasta, vanhempainpäivärahasta ja erityishoitorahasta. Pykälässä säädetään siitä, miten samalta ajalta kuukausittain maksettava muun lain mukainen etuus vähennetään sairauspäivärahasta tai erityishoitorahasta. Pykälää esitetään muutettavaksi siten, että se koskisi myös vanhempainpäivärahaa vähennettäessä ehdotetun 12 luvun 9 a § §:n mukaisia kuukausittain maksettavia etuuksia. Vähennys tehtäisiin siten, että päivärahaetuudesta vähennetään arkipäivää kohti muun etuuden kuukausimäärän kahdeskymmenesviidesosa. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sisältöä.  

14 luku Vuosilomakustannuskorvaus ja korvaus vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista

1 §.Oikeus vuosilomakustannuskorvaukseen. Pykälässä säädetään työnantajan oikeudesta saada korvausta työntekijälle erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan aikana kertyvistä lakisääteisistä vuosilomista aiheutuvista kustannuksista. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan työsopimuslakiin ehdotettuja terminologisia muutoksia. Asiallisia muutoksia vuosilomakustannuskorvausoikeuteen ei tulisi, vaan korvausta maksettaisiin työntekijälle erityisraskaus-, raskaus- ja vanhempainvapaan aikana kertyneistä lakisääteisistä vuosilomista aiheutuvista kustannuksista. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevaan 2 momenttiin sisältyvä säännös siitä, että korvausta maksetaan myös niistä työntekijälle kertyneistä vuosilomapäivistä, jotka työntekijä on säästänyt vuosilomalain 27 §:n mukaisesti pidettäväksi myöhemmin säästövapaana. Muutos olisi myös tältä osin tekninen.  

2 §.Vuosilomakustannuskorvauksen maksaminen. Pykälän mukaan korvaus maksetaan jälkikäteen vanhempainpäivärahakausien päätyttyä. Käytännössä korvaus on siten maksettu äidin työnantajalle yhtäjaksoisen äitiys- ja vanhempainrahakauden päätyttyä, jos äiti on käyttänyt sekä äitiys- että vanhempainrahajakson. Isän työnantajalle korvaus on voitu maksaa yksittäisen isyysrahajakson jälkeen, jos tiedossa ei ole ollut, aikooko isä myöhemmin, ennen lapsen kahden vuoden ikää, käyttää lisää isyysrajajaksoja. Lakiehdotuksen mukaan jatkossa molempien vanhempien on mahdollista käyttää vanhempainrahaa joustavasti siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta eikä nykyistä vastaavaa yhtäjaksoista vanhempainpäivärahakautta enää ole. Jatkossa vuosilomakustannuskorvaus voitaisiin maksaa työnantajalle hakemuksen mukaisesti myös yksittäisiltä vanhempainpäivärahajaksoilta, jos korvauksen edellytykset täyttyvät. Tästä syystä 2 § ehdotetaan kumottavaksi. Pykälään sisältyvä säännös korvauksen maksamisesta säästövapaaseen siirretyistä vuosilomapäivistä ehdotetaan siirrettäväksi 1 §:ään.  

4 §.Oikeus korvaukseen vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista. Pykälässä säädetään naispuolisen työntekijän työnantajalle maksettavasta 2 500 euron korvauksesta vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista. Pykälään ei ehdoteta asiallisia muutoksia. Korvauksen saamisen edellytykset säilyisivät ennallaan. Vanhempainpäivärahoihin esitetyistä muutoksista johtuen termit äitiysraha ja äitiysrahakausi ehdotetaan korvattavaksi raskausrahalla ja raskausrahakaudella ja adoptioäidin vanhempainraha ja vanhempainrahakausi adoptiovanhemman vanhempainrahalla ja vanhempainrahajaksolla.  

15 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset

4 §.Päivärahaetuuksien hakemista koskevat määräajat. Pykälässä säädetään eri päivärahaetuuksien hakuajoista. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vanhempainpäivärahojen hakemisen määräaikojen osalta. Momentin 1 kohta, joka koskee sairauspäivärahan, osasairauspäivärahan, tartuntatautipäivärahan ja luovutuspäivärahan hakemista, säilyisi ennallaan.  

Momentin 2—6 kohdat koskevat erityisäitiysrahan, äitiysrahan, vanhempainrahan, isyysrahan ja adoptiovanhemman vanhempainrahan hakuaikoja. Osassa vanhempainpäivärahoja on etukäteinen hakuaika, osassa taas hakeminen on mahdollista myös jälkikäteen. Toimeenpanon ja etuuden hakijoiden näkökulmasta erilaiset vanhempainpäivärahojen hakemisen määräajat ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja muistettavia ja ovat monimutkaistaneet entisestään järjestelmää. Hakuaikoja ehdotetaan yksinkertaistettavaksi ja selkeytettäväksi ottaen huomioon myös uudistuksen tavoitteen järjestelmän joustavuudesta. Kaikille vanhempainpäivärahoille esitetään säädettäväksi sama hakuaika. Momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vanhempainpäivärahaa tulisi hakea kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan saada. Muutoksen vuoksi 2 kohdan hakuaika koskisi jatkossa vain erityishoitorahaa ja 4—6 kohdat poistettaisiin kokonaan. Vanhempainpäivärahan hakeminen etukäteen olisi edelleen mahdollista, mutta hakuajan pidentäminen nykyiseen äitiys- ja vanhempainrahan hakuaikaan verrattuna toisi hakijoille enemmän joustoa ja vähentäisi myöhässä saapuneiden hakemusten määrää. Nykyiseen erityisäitiysrahan ja isyysrahan hakuaikaan verrattuna esitetty hakuaika on lyhyempi. Hakuaikaa voidaan kuitenkin pitää kohtuullisen pitkänä ottaen huomioon sen, että kyse on ansionmenetystä korvaavasta etuudesta, jolloin tarve etuuden hakemiselle on ajankohtainen heti ansiotulojen jäädessä saamatta. Lisäksi 7 §:n säännös siitä, että etuus voidaan myöntää kokonaan tai osittain, vaikka sitä ei olisi haettu säädetyssä määräajassa, jos korvauksen tai etuuden epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta, säilyisi ennallaan. 

6 §.Vuosilomakustannuskorvauksen ja vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista maksettavan korvauksen hakeminen. Pykälässä säädetään vuosilomakustannuskorvauksen ja vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista maksettavan korvauksen hakuajasta. Voimassa olevan säännöksen mukaan korvauksia on haettava kuuden kuukauden kuluessa vanhempainpäivärahakauden päättymisestä. Käytännössä vanhempainpäivärahakausi voi päättyä tilanteesta riippuen vanhempainrahakauden päättymiseen tai viimeisimmän isyysrahajakson päättymiseen.  

Vanhempainpäivärahoihin ehdotettujen muutosten johdosta vanhempainpäivärahat eivät enää jatkossa välttämättä muodosta yhtäjaksoista kautta, sillä vanhempainrahaa olisi mahdollista käyttää haluaminaan ajankohtina ja jaksoina lapsen kahden vuoden ikään saakka. Voimassa olevan säännöksen kaltainen säännös hakuajan sitomisesta viimeisimmän pidetyn vanhempainrahajakson päättymiseen ei olisi työnantajan näkökulmasta selkeä, sillä työnantajalla ei välttämättä ole tiedossa, milloin työntekijä on käyttänyt vanhempainrahapäiviä. Korvausten hakuaikaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuosilomakustannuskorvausta tulisi hakea kahden vuoden kuluessa sen kalenterikuukauden alkamisesta, jolta korvausta haetaan. Korvausta vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista olisi haettava kahden vuoden kuluessa korvaukseen oikeuttavan raskausrahakauden tai adoptiovanhemman vanhempainrahajakson alkamisesta. Näin ollen korvauksissa säilyisi pitkä takautuva hakuaika, mikä mahdollistaisi vuosilomakustannuskorvauksen hakemisen yhdellä hakemuksella kaikilta korvaukseen oikeuttavilta kalenterikuukausilta. Selkeyden vuoksi sekä vuosilomakustannuskorvaukseen että vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista maksettavaan korvaukseen ehdotetaan jatkossakin säädettäväksi yhtäläinen, kahden vuoden hakuaika. Työnantaja voisi halutessaan hakea molemmat korvaukset samaan aikaan, mutta myös eri aikaan hakeminen olisi jatkossakin mahdollista.  

20 §.Ilmoitukset olosuhteiden muutoksista. Pykälässä säädetään erilaisista päivärahaetuuden saamiseen liittyvistä olosuhdemuutoksista, joista etuuden saaja on velvollinen ilmoittamaan Kansaneläkelaitokselle. Pykälän 1 momentin 2 kohta, joka koskee äitiysrahan maksamista vanhempainrahana isälle äidin sairastumisen tai kuoleman johdosta, ehdotetaan 9 lukuun ehdotettujen muutosten vuoksi tarpeettomana kumottavaksi. Uudeksi 2 kohdaksi ehdotetaan ilmoitusvelvollisuutta tilanteessa, kun vanhempainpäivärahan saaja jää vuosilomalle tai hänellä on muu palkallinen vapaapäivä myönnetyllä vanhempainpäivärahajaksolla. Ehdotetun 9 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan tällaisissa tilanteissa ei olisi oikeutta vanhempainpäivärahaan. Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta silloin, kun vakuutettu on suorittamassa hänelle tuomittua vankeusrangaistusta. Viittaus 9 luvussa olevaan säännökseen ehdotetaan muutettavaksi 9 luvun 10 §:n 2 momentiksi. Muutos on tekninen.  

Pykälän 2 momentissa säädetään sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kunnan toimielimen velvollisuudesta ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle, jos lapsi on otettu lastensuojelulain nojalla huostaan, päätetty sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon tai järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto, eikä vanhempi osallistu lapsen hoitoon. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitusvelvollisuus koskee tilanteita, kun vanhempi ei hoida lasta. Vaikka 9 luvussa ei enää erikseen säädettäisi siitä, että vanhempainrahaan ei ole oikeutta, jos lapsi on otettu lastensuojelulain nojalla huostaan tai päätetty sijoittaa kiireellisesti, vaan oikeus vanhempainrahaan ratkaistaisiin sen perusteella, hoitaako vanhempi edelleen lasta, säilyisi kunnalla jatkossakin ilmoitusvelvollisuus momentissa mainituissa tilanteissa. Tällä pyritään turvaamaan tiedon välittyminen Kansaneläkelaitokselle etuuden virheellisen maksun estämiseksi ja liikamaksujen välttämiseksi.  

17 luku Muutoksenhaku

3 a §.Asian uudelleen ratkaiseminen muun etuuden tai korvauksen myöntämisen johdosta. Säännös koskee asian uudelleen ratkaisemista silloin, kun päivärahaetuuden saajalle on päätöksen antamisen jälkeen takautuvasti myönnetty pykälässä mainittu etuus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vanhempainpäivärahasäännösten muutoksista aiheutuvat muutokset. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus 11 luvun 11 ja 12 §:ään, jotka ehdotetaan kumottaviksi. Momenttiin lisättäisiin viittaus 12 luvun uuteen 9 a §:ään, joka koskee vanhempainpäivärahan suhdetta eräisiin muihin etuuksiin. Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus 9 luvun 15 §:n 2 momenttiin, joka niin ikään kumottaisiin.  

18 luku Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut

13 §.Valtion rahoitusosuus ja yrittäjän lisärahoitusosuus. Pykälän 4 momentissa säädetään päivärahaetuuden rahoituksen jakautumisesta tilanteessa, kun sairauspäiväraha tai kuntoutusraha maksetaan yhteensovituksen vuoksi vähennettynä tai vanhempainpäiväraha vähimmäismääräisenä ansiotyössä olon ajalta tai muun etuuden ajalta. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi 11 ja 12 lukuun ehdotetuista vanhempainpäivärahoja koskevista muutoksista aiheutuvat muutokset. Vanhempainpäivärahan rahoitus tapahtuisi vastaavasti kuin sairauspäivärahan. Jos vanhempainpäivärahan määrää vähennettäisiin 12 luvussa säädetyn yhteensovituksen vuoksi, pienentäisi vähennys ensisijaisesti vakuutusmaksuilla rahoitettavaa osuutta. Momentista poistettaisiin tarpeettomana maininta vanhempainpäivärahan maksamisesta vähimmäismääräisenä. 

8.2  Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta

3 §.Oikeus kotihoidon tukeen. Voimassa olevassa lain 3 §:ssä säädetään oikeudesta kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan siten, että siinä säädettäisiin ainoastaan oikeudesta kotihoidon tukeen. Oikeudesta yksityisen hoidon tukeen ehdotetaan säädettäväksi uudessa 3 b §:ssä. Tästä syystä myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä siten, että siitä poistetaan viittaus yksityisen hoidon tukeen.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kotihoidon tuen saamisen edellytyksistä. Voimassaolevaa sääntelyä vastaavasti kotihoidon tuen edellytyksenä olisi, että lapsi olisi oikeutettu varhaiskasvatuslain (540/2018) 12 §:n mukaiseen kunnalliseen varhaiskasvatukseen, mutta perhe ei käytä tätä oikeutta, sekä, että perheessä olisi alle kolmivuotias lapsi, josta olisi oikeus kotihoidon tukeen. Lisäksi edellytyksenä olisi edelleen lapsen tosiasiallinen Suomessa asuminen siten kuin voimassa olevassa 3 §:ssä säädetään. 

Vanhempainpäivärahajärjestelmään esitettyjen muutosten myötä jatkossa ei enää olisi nykyisenlaista, yhtäjaksoisesti pidettävää vanhempainrahakautta, jonka jälkeen alkaa oikeus kotihoidon tukeen. Tämä edellyttää säätämistä siitä, mistä lukien perheellä on oikeus saada kotihoidon tukea. Vanhempainpäivärahajärjestelmään esitettyjen joustojen johdosta pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi uudenlaisesta oikeudesta kotihoidon tukeen tilanteessa, jossa lapsella ei ole oikeutta varhaiskasvatukseen. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oikeus kotihoidon tukeen voisi syntyä jatkossa myös lapsesta, joka ei ole saavuttanut varhaiskasvatuslain 12 §:ssä tarkoitettua varhaiskasvatukseen oikeuttavaa ikää, jos muut lain 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja lapsen syntymästä on kulunut yhteensä 160 sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n 5 kohdassa tarkoitettua arkipäivää.  

Tarve kotihoidon tuen käyttämiselle saattaisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen vanhempi on käyttänyt yhtäjaksoisesti kaikki vanhempainpäivärahajärjestelmässä omaan kiintiöönsä kuuluvat päivärahapäivät, ja toinen vanhempi aikoo käyttää hänelle kuuluvat päivärahapäivät vasta myöhemmin. Mainitussa tilanteessa perheeseen syntynyt lapsi olisi vielä iältään niin nuori, ettei hän olisi ehtinyt saavuttaa varhaiskasvatuslain 12 §:ään ehdotetun sääntelyn tarkoittamalla tavalla alinta varhaiskasvatukseen oikeuttavaa ikää.  

Ratkaisevaa lastenhoidon tukien myöntämisen ja maksamisen kannalta päivärahakauden kulumisen sijaan olisi jatkossa se, milloin vanhempainpäivärahaa maksetaan. Tästä syystä pykälään ehdotetaan otettavaksi 3 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että kotihoidon tukea ei makseta lapsesta, josta maksetaan samalta ajalta sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivärahaa tai sairausvakuutuslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettua ulkomaista etuutta. 

Pykälään ehdotetaan otettavaksi myös 4 momentti, jossa säädettäisiin oikeudesta kotihoidon tukeen adoptiotilanteissa. Säännös vastaisi sisällöltään voimassaolevan 3 §:n 2 momenttia, kuitenkin vanhempainpäivärahajärjestelmään ehdotetut joustoelementit huomioiden. Säännös koskisi sairausvakuutuslain 9 luvun 5 §:n 3 momentissa mainittuja adoptioita, eli perheen ulkopuolisia adoptioita. Tällöin oikeus kotihoidon tukeen jatkuisi siihen saakka, kunnes adoptiolapsen hoitoonottoajankohdasta on kulunut kaksi vuotta.  

3 b §.Oikeus yksityisen hoidon tukeen. Pykälä on uusi. Sisällöltään se vastaisi nykyiseen 3 §:n 1 momentin sääntelyä yksityisen hoidon tuesta. Vanhempainpäivärahajärjestelmään esitettyjen joustojen johdosta pykälään ehdotetaan otettavaksi 2 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että vanhempainpäivärahoja tai sairausvakuutuslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettua ulkomaista etuutta maksettaessa ei oikeutta yksityisen hoidon tukeen samasta lapsesta ole.  

4 §.Hoitoraha. Pykälässä säädetään kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen hoitorahojen tasoista ja määristä sekä hoitorahan maksamisen yhteensovittamisesta äitiys-, erityisäitiys- ja vanhempainrahan, osittaisen vanhempainrahan tai isyysrahan kanssa.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus uuteen yksityisen hoidon tukioikeutta koskevaan 3 b § :ään.  

Pykälän 5 momentin sanamuotoja ehdotetaan muutettaviksi vastaamaan sairausvakuutuslakiin ehdotettuja termejä. Lisäksi voimassa olevaan säännökseen sisältyvät virheelliset viittaukset sairausvakuutuslain 11 luvun 7 tai 11 § :iin ehdotetaan oikaistaviksi viittauksella voimassaolevaan sairausvakuutuslain 11 luvun 10 §:ään, jossa säädetään vanhempainpäivärahan vähimmäismäärästä. Lisäksi momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden vanhempainpäivärahajärjestelmän joustoista aiheutuvat muutokset. Ratkaisevaa olisi vanhempainpäivärahakauden kulumisen sijasta jatkossa se, milloin päivärahaa maksetaan. Siten momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että kun vanhemmalle maksetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivärahaa tai vastaavaa ulkomaan etuutta, maksetaan kotihoidon tuen hoitorahaan oikeuttavista lapsista kotihoidon tuen hoitorahana hoitorahojen yhteismäärän ja vanhempainpäivärahan erotus. Tilanteissa, joissa lapsesta ei olisi lainkaan oikeutta vanhempainpäivärahaan, maksettaisiin kotihoidon tuen hoitorahana lapsen syntymästä laskettuna 160 arkipäivän ajan perheen hoitorahaan oikeuttavista lapsista hoitorahojen ja sairausvakuutuslain 11 luvun 10 §:n mukaisen vanhempainpäivärahan vähimmäismäärän erotus.  

Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden vanhempainpäivärahajärjestelmän joustoista aiheutuvat muutokset. Momentissa ehdotetaan säilytettäväksi voimassaolevaa säännöstä sisällöllisesti vastaava sääntely niin, että ratkaisevaa olisi vanhempainpäivärahakauden kulumisen sijasta jatkossa se, milloin päivärahaa maksetaan. Siten ehdotetaan säädettäväksi, että päätettäessä perheen muun kuin sen lapsen kotihoidon tuen hoitorahasta, josta maksetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivärahaa, katsottaisiin perheessä olevan kotihoidon tukeen oikeuttava alle kolmevuotias lapsi. 

5 §.Hoitolisä. Pykälässä säädetään kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen hoitolisästä. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ottamalla siihen viittaus lain 3 §:ään. Uusi viittaus tarkoittaisi, että hoitolisään oikeuttavaa tulorajaa määritettäessä otettaisiin jatkossa perheen koossa huomioon paitsi varhaiskasvatuslain 12 §:n mukaisen valintaoikeuden piirissä olevat lapset, myös kotihoidon tuen piirissä 3 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla olevat lapset eli ne, joilla ei vielä ikänsä puolesta ole oikeutta varhaiskasvatukseen. 

6 §.Hoitolisän määräytyminen. Pykälässä säädetään kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen hoitolisien perusteena olevista tuloista. Pykälän 2 ja 3 momentteihin ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotetuista muutoksista johtuvat tekniset muutokset. 

8 §.Toimeenpano. Pykälässä säädetään lasten hoidon tukien toimeenpanosta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vanhempainpäivärahajärjestelmän termistön muutoksista johtuvat tekniset muutokset. 

13 §.Osittainen hoitoraha. Pykälässä säädetään oikeudesta osittaiseen hoitorahaan. Pykälän 5 momentti ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotetuista terminologisista muutoksista johtuen siten, että momentin 1 kohta säilyisi ennallaan, mutta sen 2 ja 3 kohdat yhdistettäisiin uudeksi 2 kohdaksi. Uudessa 2 kohdassa käytettäisiin yleiskäsitettä vanhempainpäiväraha. Osittaisen hoitorahan poissulkevasta joustavasta hoitorahasta, josta säädetään voimassaolevan momentin 4 kohdassa, säädettäisiin uudistuksen jälkeen momentin 3 kohdassa.  

13 a §.Joustava hoitoraha. Pykälässä säädetään oikeudesta joustavaan hoitorahaan. Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotetuista terminologisista muutoksista johtuen. Momentin 1 kohta säilyisi ennallaan, mutta sen 2 ja 3 kohdat yhdistettäisiin uudeksi 2 kohdaksi. Uudessa 2 kohdassa käytettäisiin yleiskäsitettä vanhempainpäiväraha. 

14 §.Tuen hakeminen ja myöntäminen. Pykälässä säädetään lastenhoidon tukien hakemisesta ja myöntämisestä. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin ainoastaan Kansaneläkelaitokseen laitoksen paikallistoimistojen sijasta. Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.  

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotetuista muutoksista johtuen. Sanamuodon täsmennyksellä pyritään myös yhdenmukaistamaan ratkaisukäytäntöä. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tuki myönnetään vähintään kuukauden pituiselle ajalle, täsmentäen sääntelyä siten, että edellytyksenä olisi jatkossa kyseisen vähimmäisajan yhtäjaksoisuus. Uusi sanamuoto vastaisi lain alkuperäistä tarkoitusta. 

Voimassa olevaan säännökseen perustuva soveltamiskäytäntö ei ole ollut täysin yhdenmukaista. Näin ollen ehdotettu sanamuodon tarkennus tiukentaisi joissain tilanteissa kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen myöntämiskäytäntöä. Muutos olisi kuitenkin tarpeen, sillä ehdotettu uusi, erittäin joustava vanhempainpäivärahajärjestelmä toisi mukanaan haastavia etuuksien yhteensovitustilanteita. Toisin kuin vanhempainpäivärahat, lasten hoidon tuet eivät ole päiväkohtaisia etuuksia, joten niitä ei ole tarkoitettu maksettavaksi hyvin lyhyiltä jaksoilta, tai jopa yksittäisiltä päiviltä. Lisäksi kotihoidon ja yksityisen hoidon tukien tarkoituksena on tuoda vaihtoehto kunnalliselle varhaiskasvatukselle. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain mukaan myös asiakasmaksut määräytyvät kuukausikohtaisesti.  

Oikeutta tukeen ei siten olisi, jos yhtäjaksoinen myöntöaika jäisi alle kuukauden mittaiseksi esimerkiksi siitä syystä, että jompikumpi vanhemmista käyttää samasta lapsesta vanhempainrahapäiviä. Poikkeuksena olisi 4 §:n 5 momentin mukainen tilanne, jossa toisen vanhemman vanhempainpäiväraha yhteensovitetaan kotihoidon tuen kanssa, ja toinen vanhempi käyttää samaan aikaan niitä vanhempainpäivärahapäiviään, joita hän sairausvakuutuslain mukaisesti voi käyttää toisen vanhemman kanssa yhtä aikaa.  

Vanhempien vuorottelu lastenhoidon tuilla, sekä vuorottelu nostaen vanhempainrahaa ja kotihoidon tukea, olisi mahdollista jatkossakin silloin, kun tukijakso olisi yhteensä vähintään kuukauden pituinen.  

17 §.Maksaminen. Pykälässä säädetään tuen maksamisen alkamisesta ja päättymisestä sekä tilanteista, joissa lastenhoidon tukea voidaan maksaa yksittäisiltä päiviltä. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan selkeytettäväksi. Uuden sääntelyn mukaisesti tukea maksettaisiin tuen saamisen edellytysten täytyttyä.  

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi teknisluontoinen viittaus uuteen 3 b §:ään, jossa säädettäisiin yksityisen hoidon tuesta. Pykälän 3 momentti säilyisi ennallaan.  

Pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi sanamuodoltaan siten, että siinä säädettäisiin, miten tuen määrä lasketaan silloin, kun oikeus tukeen alkaa tai päättyy kesken kalenterikuukauden. Voimassaolevan sääntelyn mukaisesti maksettaisiin edelleen 1/25 tuen määrästä jokaiselta sellaiselta arkipäivältä, jolta perhe on oikeutettu tukeen.  

8.3  Varhaiskasvatuslaki

12 §.Oikeus varhaiskasvatukseen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen alkaisi sen kalenterikuukauden alusta alkaen, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Aiemmin oikeus on alkanut sairausvakuutuslaissa tarkoitettujen vanhempainrahapäivien käyttämisen jälkeen, jolloin lapsi on ollut noin 9 kuukauden ikäinen. Koska vanhempainrahan käyttöä halutaan joustavoittaa, ja sen pitäminen jatkuisi siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta, ei varhaiskasvatuksen aloittamista enää voida sitoa siihen, että vanhempainrahapäivät on käytetty. Jatkossa osa vanhempainrahapäivistä voisi olla käyttämättä, kun lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa. Siksi ehdotetaan nykyistä vastaavasti säädettäväksi, että varhaiskasvatusta ei kuitenkaan ole järjestettävä ajalta, jolta lapsen hoidosta maksetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainrahaa eli lasta hoidetaan kotona. Nykytilaan nähden uutena säädettäisiin, että varhaiskasvatusta olisi kuitenkin järjestettävä ajalta, jolta vanhempainraha maksetaan osittaisena osa-aikatyön vuoksi. Sinä aikana, kun lapsen huoltaja on osa-aikatyössä, olisi järjestettävä varhaiskasvatusta. 

15 §.Varhaiskasvatuspaikan säilyminen vanhempainrahajakson aikana. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälä koskee täsmällisemmin oikeutta varhaiskasvatuspaikan säilymiseen aikana, jona lapsen hoidosta maksetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainrahaa. Paikka voisi säilyä myös muissa tilanteissa, kuten pidemmän loman aikana, sen mukaan, miten perhe ja varhaiskasvatuksen järjestäjä asiasta sopivat. Edelleen lapsilla voisi olla myös yksittäisiä vapaapäiviä tai säännöllisiä toistuvia vapaapäiviä. Lakisääteinen paikan säilyminen pidemmän poissaolon ajalta olisi kuitenkin taattu vain vanhempainvapaista johtuvalle poissaololle.  

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi uusi momenttijako. Nykyisen pykälän pohjalta muodostettaisiin uusi 1 momentti, jonka mukaan oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan säilyisi, vaikka lapsi on poissa varhaiskasvatuksesta sinä aikana, jona lapsen hoidosta maksetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainrahaa, mikäli poissaolo kestää yhtäjaksoisesti enintään 13 viikkoa. Aikamääre on muodostettu 79 päivärahapäivän mukaisesti, joka saadaan, kun kullekin vanhemmalle tarkoitetusta 160 päivästä on vähennetty toiselle vanhemmalle luovutettavissa oleva osuus 63 päivää sekä 18 päivää, jotka vanhemmat voivat käyttää samanaikaisesti lapsen syntymän yhteydessä. Tämä 79 päivärahapäivää on siis osuus, jota ei voida luovuttaa toiselle vanhemmalle. Mikäli päivärahapäiviä on vielä 13 viikon yhtäjaksoisen poissaolon jälkeen jäljellä, mahdollistaisi säännös sen, että lapsi voisi edelleen olla poissa varhaiskasvatuksesta säilyttäen saman varhaiskasvatuspaikan. Edellytyksenä saman varhaiskasvatuspaikan säilymiselle olisi kuitenkin, että lapsi on välillä ollut läsnä varhaiskasvatuksessa. Yhtäjaksoisen poissaolon enimmäismäärän säätämisellä pyritään ottamaan huomioon sekä varhaiskasvatuksen järjestäjän että perheiden näkökulma ja etenkin turvata lasten varhaiskasvatuspaikan pysyvyys. Nykyisin on taattu varhaiskasvatuspaikan säilyminen isyysrahajakson aikana, joka on voinut kestää yhtäjaksoisesti enintään 54 päivärahapäivää eli noin yhdeksän viikkoa. Pykälässä tarkoitetun poissaolon aikana lapsen hoidosta olisi maksettava vanhempainrahaa, mutta on mahdollista, että poissaolon ajalla perheelle maksetaan myös jotakin toista etuuslajia, kuten joustavaa hoitorahaa. Lapsen poissaolon aika laskettaisiin varhaiskasvatuksesta poissaolon mukaan eikä varhaiskasvatuksen järjestäjän tarvitsisi seurata perheiden vanhempainrahapäivien käyttöä.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka koskisi 1 momentin mukaisista poissaoloista ilmoittamista ja joka muodostaisi edellytykset asiakasmaksulakiin ehdotetuille maksuttomille poissaoloille. Yli 5 päivää kestävästä poissaolosta olisi ilmoitettava päiväkotiin tai perhepäiväkotiin viimeistään yhtä kuukautta ennen sen suunniteltua aloittamispäivää. Nämä olisivat niin sanottuja pitkiä poissaoloja, joista varhaiskasvatuksen järjestäjän tulisi saada tieto kuukautta aiemmin, jotta henkilöstön työvuorot ehditään mitoittaa oikein. Pitkät poissaolot voisivat olla kertaluonteisia tai toistuvia. Pitkien poissaolojen enimmäismäärää rajaisi 1 momentin mukainen 13 viikon raja. Toistuvasta 1—5 päivää kestävästä poissaolosta olisi puolestaan ilmoitettava yksi viikko ennen ensimmäisen poissaolon suunniteltua aloittamispäivää. Koska kyseessä olisi jatkuva ja säännöllinen käytäntö, eli lapsi olisi poissa esimerkiksi joka perjantai, riittäisi ilmoittaminen viikkoa ennen ensimmäistä poissaoloa. Säännölliset poissaolot mahdollistaisivat varhaiskasvatuksen suunnitelmallisen toteuttamisen niin lapselle, lapsiryhmälle kuin henkilöstölle. Kertaluonteisesta enintään 5 päivää kestävästä poissaolosta ei olisi ilmoitusvelvollisuutta ja näin ollen ne eivät myöskään voisi olla asiakasmaksulaissa tarkoitetulla tavalla maksuttomia. On huomioitava, että lapsi voisi edelleen myös muusta syystä olla poissa varhaiskasvatuksesta, esimerkiksi isovanhemman kanssa tai vanhemman vapaapäivänä, eikä näitä tilanteita olisi varhaiskasvatuslaissa erikseen säännelty, vaan niistä sovittaisiin varhaiskasvatuksessa, kuten nykyäänkin. 

8.4  Varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annettu laki

9 §.Maksun periminen poissaolon ajalta. Pykälän momenttijakoa ehdotetaan uudistettavaksi siten, että se olisi selkeämmin jäsennetty erilaisten poissaolotyyppien mukaan. Pykälän 1 momentti olisi entisellään. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se keskittyisi kuvaamaan lapsen sairaudesta johtuvia poissaoloja. Muutoin momentti vastaisi nykyistä sanamuotoa. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka koskisi poissaoloa muusta syystä, kuin sairaudesta, eli esimerkiksi lomasta johtuvaa poissaoloa. Momentin sanamuoto vastaa muutoin nykyistä 2 momentin loppuosaa. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, joka koskisi ennalta ilmoitettua lapsen poissaoloa varhaiskasvatuksesta vanhempainrahan maksamisen aikana. Nykyisen 2 momentin mukaan isyysrahajaksojen aikaisesta poissaolosta ei saa periä asiakasmaksuja. Koska isyysraha-termistä luovuttaisiin, olisi tarkoituksenmukaista sitoa maksuttomuus jatkossa vanhempainrahan maksamiseen. Jotta poissaolon ajalta ei perittäisi varhaiskasvatuksen asiakasmaksua, poissaolo tulisi ilmoittaa varhaiskasvatuslain 15 §:n mukaisina määräaikoina. Maksuttomuuden sitominen ilmoittamiseen kannustaisi perheitä tukemaan suunnitelmallista varhaiskasvatusta. Momentin mukainen maksuttomuus voitaisiin toteuttaa varhaiskasvatuksen järjestäjien toimesta esimerkiksi hyvityslaskuilla. Säännöllinen vanhempainvapaiden käyttö voisi johtaa siihen, että lapselle tehdään uusi maksupäätös. On huomioitava, että perhe voi edelleen muutoinkin sopia vähemmästä varhaiskasvatuksen käytöstä, joka voidaan huomioida asiakasmaksulain 6 §:n mukaan määräytyvissä osa-aikaisen varhaiskasvatuksen asiakasmaksuissa. 

20 §.Muutoksenhaku. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluontoinen säännösviittauksen muutos. Muutos johtuu varhaiskasvatuslain 1.9.2018 voimaan tulleesta uudistuksesta, jonka yhteydessä viittaus on jäänyt päivittämättä. 

8.5  Työsopimuslaki

2 luku Työnantajan velvollisuudet

3 §.Työturvallisuus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi terminologinen muutos. Viittaus erityisäitiysvapaata koskevaan säännökseen muutettaisiin viittaukseksi erityisraskausvapaata koskevaan säännökseen.  

4 luku Perhevapaat

1 §.Raskaus, erityisraskaus- ja vanhempainvapaa. Voimassa olevassa pykälässä säädetään työntekijän oikeudesta saada vapaaksi aika, jolta työntekijällä on sairausvakuutuslain nojalla oikeus saada äitiys-, erityisäitiys-, isyys tai vanhempainpäivärahaa. Vaikka työntekijä ei täytä voimassa olevan sairausvakuutuslain 9 luvun 1 §:n mukaista vakuutuskausiedellytystä ja tästä syystä ei ole oikeutettu vanhempainpäivärahaan, on hänellä kuitenkin oikeus vapaaseen ajalta, jolta hän vakuutuskausiedellytyksen täyttäessään olisi oikeutettu päivärahaan. Työntekijän oikeus pykälän 1 momentin mukaisiin vapaisiin ei edellytä myöskään sitä, että työntekijä hakisi sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Työsopimuslaissa oleva viittaus sairausvakuutuslain päivärahasäännöksiin määrittää siten äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajankohdan ja keston. Sairausvakuutuslaista ehdotetaan poistettavaksi 180 päivän vakuutusaikaa koskeva edellytys. 

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahoihin ehdotettavien muutosten johdosta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työntekijän oikeudesta raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainvapaaseen. Pykälässä säädettyjen vapaiden kesto ja aika, jona vapaita olisi oikeus pitää, määräytyisivät edelleen sairausvakuutuslain mukaan.  

Sairausvakuutuslain 9 luvun 5 §:stä seuraisi, että oikeus vanhempainvapaaseen olisi pääsääntöisesti vain lapsen juridisella vanhemmalla, joka on lapsen huoltaja. Mainittuja edellytyksiä on selostettu tarkemmin sairausvakuutuslain 9 luvun 5 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Sairausvakuutuslain 9 luvun 5 §:n 2 ja 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksista edellä mainittuun pääsääntöön vanhemmuuden tunnustaneiden ja adoptiotilanteiden osalta. Voimassa olevassa laissa vanhempainvapaan edellytyksenä ei ole ollut lapsen huoltajuus.  

Oikeus vanhempainvapaaseen olisi myös työntekijällä, jolle lapsen vanhempi on luovuttanut vanhempainrahapäiviä ehdotetun sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:n nojalla. Sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:n mukaan vanhempainrahapäiviä voisi luovuttaa lapsen toiselle vanhemmalle, lapsen huoltajalle tai luovuttavan vanhemman taikka toisen vanhemman puolisolle. Oikeus vanhempainvapaaseen voisi luovutettujen vanhempainrahapäivien perusteella siten syntyä nykyistä laajemmalle joukolle. Nykyisin oikeus vanhempainvapaaseen on ollut vanhempien lisäksi vain äidin puolisolla. 

Joustoa vanhempainvapaan käyttämiseen toisi sairausvakuutuslain muutos, jonka nojalla vanhempainrahaa voisi käyttää siihen saakka, kun lapsi täyttää kaksi vuotta.  

Erityisraskausrahaa ja erityisraskausrahakautta koskevat säännökset vastaisivat asiallisesti voimassa olevia erityisäitiysrahaa koskevia säännöksiä. Ainoastaan vapaan nimi muuttuisi.  

Raskausvapaan tarkoitus liittyy lapsen hoitamisen lisäksi raskaussuojeluun, raskauden loppuvaiheeseen ja synnytykseen sekä synnytyksestä toipumiseen. Erityisraskausvapaan tarkoitus poikkeaa muista pykälän mukaisista vapaista ja liittyy raskaana olevan naisen ja sikiön suojeluun erityisiltä työn aiheuttamilta vaaroilta sellaisissa tehtävissä, joissa työntekijä joutuu alttiiksi kemiallisille aineille, säteilylle tai tarttuvalle taudille. Vanhempainvapaa on tarkoitettu lapsen hoitamista varten. Ehdotetun sairausvakuutuslain mukaan vanhempainrahan saamisen edellytyksenä olisi lapsen hoitaminen ja poissaolo työstä. Tämän vuoksi on perusteltua täsmentää ja selkeyttää pykälän 1 momentin mukaisten perhevapaiden tarkoitusta myös työsopimuslaissa ottaen huomioon erityisesti se, että vanhempainrahan käytön joustavuutta lisätään. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tältä osin täsmennettäväksi siten, että 1 momentin mukaista vapaata voisi saada raskauden tai synnytyksen vuoksi taikka lapsen hoitamista varten. Vanhempainvapaan edellytyksenä olisi siten lapsen hoitaminen. Synnyttäneellä vanhemmalla olisi sairausvakuutuslain 9 luvun 9 §:n mukaisesti kuitenkin aina oikeus raskaus- ja vanhempainrahaan yhtäjaksoisesti vähintään 105 arkipäivältä riippumatta siitä, hoitaako hän lasta. Säännös täyttää raskaussuojeludirektiivin 8 artiklan vaatimuksen 14 viikon äitiysvapaasta. Ansiotyössäoloajalta oikeutta vanhempainrahaan ei kuitenkaan olisi.  

Sairausvakuutuslain 9 luvun 2 §:n mukaan raskausrahaa maksettaisiin yhtäjaksoisesti 40 arkipäivältä (raskausrahakausi). Raskausrahakausi alkaisi vakuutetun hakemuksen perusteella aikaisintaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, kun äitiysrahakausi voimassa olevan lain mukaan alkaa viimeistään 30 ja aikaisintaan 50 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa.  

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan raskausvapaa alkaisi 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa, mikä vastaisi pääsäännön mukaista nykytilaa. Työnantaja ja työntekijä voisivat kuitenkin sopia raskausvapaan myöhentämisestä siten, että sen voisi aloittaa myöhemmin, kuitenkin viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Sopimukseen perustuva raskausvapaan myöhentäminen toisi joustoa nykytilaan verrattuna. Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirrettäisiin uudeksi 3 momentiksi. 

Jos työntekijällä olisi aina oikeus jäädä raskausvapaalle vasta 14 arkipäivää ennen laskettua aikaa, voisi tämä lisätä työnantajille sairausajan palkoista aiheutuvia kustannuksia. Raskausvapaan aloitusajankohdan myöhentäminen sopimukseen perustuen on perusteltua työnantajan työturvallisuusvelvoitteen kannalta. Kaikissa työtehtävissä ei ole mahdollista esimerkiksi keventää raskaana olevan työntekijän työtehtäviä, jos työturvallisuus sitä edellyttäisi. Suomen Gynekologiyhdistyksen lausunnon mukaan ei ole löydettävissä painavia tutkimusnäyttöön pohjautuvia perusteita sille, että raskausvapaan pitäisi ehdottomasti alkaa viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Työnteko raskauden loppuvaiheessa voi jossain määrin lisätä sairauslomien tarvetta, mutta tutkimustieto asiasta on niukkaa ja yksilölliset erot odottajien välillä ovat merkittäviä. Työterveyslaitos toteaa lausunnossaan, että sairauslomat ovat hyvin yleisiä raskauden aikana. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että sairauslomien tarvetta vähentää raskaana olevien työntekijöiden työn kuormittavuuden vähentäminen työpaikoilla. 

Jos lapsi syntyy ennenaikaisesti yli 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa, oikeus raskausrahaan alkaisi heti. Samoin alkaisi työsopimuslain mukainen oikeus raskausvapaaseen.  

Ehdotettu vanhempainvapaata koskeva sääntely täyttää työelämän tasapaino -direktiivin isyys- ja vanhempainvapaata koskevat vähimmäisvaatimukset. Työelämän tasapaino -direktiivin 20 artiklan 6 kohdassa säädetyn joustolausekkeen mukaan jäsenvaltiot voivat direktiivin 4, 5, 6 ja 8 artiklan sekä direktiivin 92/85/ETY noudattamiseksi ottaa huomioon minkä tahansa kansallisesti saatavilla olevan, perheeseen liittyvän työstä poissaolon ja erityisesti äitiysvapaan, isyysvapaan, vanhempainvapaan ja omaishoitovapaan jakson sekä siihen liittyvän maksun tai korvauksen, joka ylittää tässä direktiivissä tai direktiivissä 92/85/ETY säädetyt vähimmäisvaatimukset, edellyttäen, että tällaisia vapaita koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja että työntekijöiden suojan yleistä tasoa kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ei heikennetä.  

Direktiivissä tarkoitetuksi isyysvapaaksi voidaan joustolausekkeen perusteella katsoa ehdotettu vanhempainvapaa. Ehdotettu vanhempainvapaata koskeva sääntely yhdessä sairausvakuutuslain vanhempainrahaa koskevan sääntelyn kanssa täyttää direktiivin 4 artiklan vaatimukset oikeudesta isyysvapaaseen. Ehdotetun sairausvakuutuslain 9 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa voitaisiin maksaa vakuutetuille samalta ajalta saman lapsen perusteella enintään 18 arkipäivän ajalta. Vapaata olisi siten oikeus jatkossakin pitää lapsen syntymän yhteydessä 18 arkipäivää yhtä aikaa. Isillä olisi mainitun säännöksen nojalla oikeus pitää direktiivin edellyttämä isyysvapaa synnytyksen yhteydessä vanhempainvapaana.  

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jokaisella työntekijällä on oikeus neljän kuukauden vanhempainvapaaseen, joka on pidettävä ennen kuin lapsi saavuttaa tietyn iän, joka on enintään kahdeksan vuotta ja joka täsmennetään kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa. Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaksi kuukautta vanhempainvapaasta on sellaista, että sitä ei voida siirtää. Työsopimuslain mukaan vanhempainvapaan kesto määräytyisi sairausvakuutuslain nojalla. Sairausvakuutuslain mukainen vanhempainrahapäivien määrä ylittää direktiivissä vanhempainvapaan kestolle ja pitämiselle asetetut vaatimukset. Myös kiintiöt määräytyvät sairausvakuutuslain mukaan, ja ovat direktiivin mukaiset. Ehdotettu vanhempainvapaata koskeva sääntely täyttää siten direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset. 

Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään siitä, monessako osassa vanhempainvapaan voi pitää ja minkä pituisia osien tulee olla. Isyysrahaa on voinut voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan saada useammassa jaksossa kuin vanhempainvapaata. Isät ovat kuitenkin käyttäneet äidin kanssa yhtä aikaa pidettävät isyysvapaansa pääsääntöisesti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Isistä 63 prosenttia on käyttänyt vanhempainrahakauden jälkeen pidettävät isyysvapaansa yhdessä jaksossa. Tutkimusten mukaan suurempi joustavuus vanhempainrahan käytössä voi lisätä isien vapaiden käyttöä.  

Sairausvakuutuslain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan vanhempainrahaa voisi saada siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Molemmat vanhemmat voisivat käyttää vanhempainrahapäiviä haluaminaan ajankohtina ja jaksoina lapsen kahden vuoden ikään saakka. Vanhempainrahaa ei sairausvakuutuslain mukaan tarvitsisi käyttää yhdenjaksoisena kautena. Päivärahajaksoille ei olisi säädetty sairausvakuutuslaissa vähimmäispituutta eikä yksittäisten jaksojen määrää olisi rajoitettu. 

Työsopimuslaissa säädettäisiin kuitenkin edelleen vapaiden pitämiseen liittyvistä rajoituksista, jotka ovat tarpeen työelämässä. Sääntelyssä on sovitettava yhteen työnantajien ja työntekijöiden tarpeet. Työn organisoimisen kannalta on edelleen välttämätöntä rajata vanhempainvapaan jaksojen lukumäärää ja vähimmäispituutta. 

Vanhempainvapaan käytön joustavuutta lisättäisiin lisäämällä niiden jaksojen määrää, joissa vanhempainvapaa voitaisiin pitää. Tämä on perusteltua, koska vanhempainrahaa olisi jatkossa mahdollista saada pidemmän ajanjakson aikana, eli kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Tämä on perusteltua myös siitä syystä, että voimassa olevan lainsäädännön nojalla isillä on ollut oikeus pitää isyysvapaata useammassa jaksossa.  

Voimassa oleva pykälän 2 momentti siirrettäisiin uudeksi 3 momentiksi, jossa säädettäisiin, että vanhempainvapaan voisi pitää enintään neljässä jaksossa. Jaksojen vähimmäispituus olisi voimassa olevaa lakia vastaavasti 12 arkipäivää. Työnantaja ja työntekijä voivat aina sopia vanhempainvapaan pitämisestä myös useammassa jaksossa tai lyhyempinä jaksoina.  

Sairausvakuutuslakiin ehdotettavan sääntelyn mukaan, vaikka henkilö saisi uuden lapsen perusteella oikeuden vanhempainrahaan ja hänellä olisi vielä edellisen lapsen perusteella käyttämättömiä vanhempainrahapäiviä jäljellä, oikeus edellisen lapsen vanhempainrahapäiviin ei päättyisi uuden lapsen syntyessä. Kyseessä olisi muutos suhteessa nykytilaan. Ehdotettu sääntely vastaisi kuitenkin nykyistä isyysrahaa koskevaa sääntelyä. Sairausvakuutuslakiin ehdotetusta sääntelystä johtuu, että vanhemmalla voi saman kalenterivuoden aikana olla oikeus vanhempainrahaan kahden tai useamman eri aikaan syntyneen lapsen perusteella. Vanhempainrahapäivät on kunkin lapsen osalta kuitenkin käytettävä lapsen kahden vuoden ikään mennessä. Vanhempi voi esimerkiksi saman viikon aikana saada vanhempainrahaa osalta päivistä ensimmäisen ja osalta päivistä toisen lapsensa perusteella. Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan jopa 30 prosenttia äideistä saa toisen lapsen ennen kuin kaksi vuotta on kulunut ensimmäisen lapsen syntymästä. 

Tutkimusten mukaan vanhemmat haluavat pitää vanhempainvapaita pääosin yhdenjaksoisesti. Työnantajille vanhempainvapaiden jakaminen yli neljään jaksoon saman kalenterivuoden aikana voisi kuitenkin yksittäistapauksissa aiheuttaa merkittäviäkin ongelmia työjärjestelyissä ja johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Tämän vuoksi ehdotetaan, että työsopimuslaissa rajoitetaan kalenterivuoden aikana käytettävissä olevien vanhempainvapaajaksojen määrää sellaisissa tilanteissa, joissa vanhemmalla on käytettävissään useaan lapseen perustuvia vanhempainrahapäiviä. Riippumatta niiden lasten määrästä, joiden perusteella työntekijällä on oikeus vanhempainrahaan saman kalenterivuoden aikana, työntekijä voisi kuitenkin käyttää enintään neljä jaksoa vanhempainvapaata kalenterivuoden aikana. Jos jakso jatkuisi kalenterivuoden vaihtumisen jälkeen seuraavana kalenterivuonna, jakson katsottaisiin kuuluvan sen kalenterivuoden kiintiöön, jonka aikana se on alkanut. Jaksojen vähimmäispituus olisi aina 12 arkipäivää. 

Vanhempainrahapäivien lukumäärään ehdotettavalla sääntelyllä ei olisi vaikutusta, ja vanhemmalla olisi mahdollisuus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät lapsen kahden vuoden ikään mennessä. Ehdotusta ei siten voida pitää ongelmallisena yhdenvertaisuuden kannalta.  

2 §.Raskaana olevan ja äskettäin synnyttäneen työntekijän suojelu. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään työnteosta äitiysvapaan aikana ja ennen ja jälkeen lasketun ajan sijoittuvasta neljän viikon ajanjaksosta, jonka aikana työnteko on kokonaan kiellettyä eli niin sanotusta pakollisesta äitiysvapaasta. Koska äitiysrahakautta ja äitiysvapaata koskevat säännökset poistettaisiin, on pykälää tarpeen muuttaa siten, ettei 1 momentissa enää viitattaisi äitiysrahakauden aikaiseen työntekoon. 

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi raskaana olevan ja äskettäin synnyttäneen työntekijän sekä lapsen suojelusta johtuvista rajoituksista työntekoon. Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentissa olevat osa-aikatyötä koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 2 a §:ään. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän muuttunutta sisältöä. 

Voimassa olevan pykälän 1 momentin tarkoituksena on synnyttävän vanhemman, sikiön ja vastasyntyneen lapsen suojeleminen työn aiheuttamilta riskeiltä. Äitiysvapaa on tarpeen sekä äidin että lapsen terveyden suojelemiseksi vaaroilta, joille työntekijä työssään voi altistua. Jos raskaana olevan tai äskettäin synnyttäneen työntekijän työtehtävät tai työolosuhteet eivät ole vaaraksi työntekijälle eivätkä sikiölle tai syntyneelle lapselle, työntekijä saa kuitenkin voimassa olevan lain mukaan tehdä äitiysvapaan aikana työtä, jos työnantaja siihen suostuu. Työnteko äitiysvapaan aikana edellyttää työsopimusosapuolten yhteisymmärrystä ja sen toteamista, että työ ei ole vaaraksi työntekijälle eikä lapselle. Myös työnantajalla on siten oikeus keskeyttää työnteko, jos hän katsoo, että raskaana olevan tai äskettäin synnyttäneen työntekijän tai muiden työturvallisuus vaarantuu. Tämä johtuu työnantajan yleisestä työturvallisuusvelvoitteesta.  

Voimassa olevan pykälän 1 momentti liittyy raskaussuojeludirektiivin tarkoitukseen eli raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden suojeluun. Raskaussuojeludirektiivin johdanto-osan mukaan näiden työntekijöiden alttius vaaroille tekee tarpeelliseksi myöntää heille oikeuden vähintään 14 viikon yhtäjaksoiseen äitiyslomaan, joka sijoittuu ennen synnytystä ja/tai sen jälkeen. Tästä säädetään direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa. Raskaussuojeludirektiivi on pantu raskaana olevien osalta täytäntöön työsopimuslain 2 luvun 3 §:n 2 momentilla, jota täydentävät työturvallisuuslain (738/2002) 11 §:n 2 momentti sekä sairausvakuutuslain erityisäitiysrahaa koskevat säännökset. Nämä säännökset liittyvät raskaana olevien työntekijöiden suojeluun. Työsopimuslain 4 luvun 2 §:n 1 momentti soveltuu raskaana olevien lisäksi myös äskettäin synnyttäneisiin työntekijöihin. 

Koska äitiysvapaata koskeva sääntely ehdotetaan poistettavaksi, ehdotetaan edellä selostettua sääntelyä muutettavaksi siten, että työntekoa koskeva rajoitus koskisi 14 viikon ajanjaksoa (84 arkipäivää) raskausvapaan alusta lukien. Tänä aikana rajoitettaisiin raskaana olevan tai äskettäin synnyttäneen työntekijän ja lapsen suojelun vuoksi työntekoa siten, että työnteko edellyttäisi nykyistä vastaavalla tavalla työsopimusosapuolten yhteisymmärrystä ja sen toteamista, että työ ei ole vaaraksi työntekijälle eikä lapselle. Säännökset olisivat siten yhteensopivia raskaussuojeludirektiivin kanssa. 

Raskaussuojeludirektiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan kohdassa 1 määriteltyyn äitiyslomaan pitää sisältyä vähintään kahden viikon pakollinen äitiysloma, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen. Nykyisen pykälän säännös, jonka mukaan työntekijä ei saa tehdä työtä kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen, täyttää tämän vaatimuksen. Säännös ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. 

2 a §.Osittainen vanhempainvapaa. Voimassa olevan lain 2 §:n 2 ja 3 momentin osa-aikatyötä vanhempainrahakauden aikana koskevat säännökset ehdotetaan otettaviksi uudistettuina uuteen 2 a §:ään. Pykälän 1 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä voisivat sopia, että työntekijä pitää vanhempainvapaata osa-aikaisesti sekä osa-aikatyön ehdoista.  

Voimassa olevan lain 2 §:n 2 momentin sanamuotoa on tarpeen muuttaa, koska kyse ei jatkossa olisi työnteosta vanhempainrahakauden aikana. Sairausvakuutuslaissa ei enää säädettäisi vanhempainrahakaudesta vaan vanhempainrahapäivien käyttämisestä.  

Sairausvakuutuslakiin ehdotetun sääntelyn mukaan oikeus vanhempainrahaan edellyttäisi työstä poissaoloa. Sairausvakuutuslakiin ehdotetun 9 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan vanhempainrahaan olisi oikeus silloin, kun vakuutettu ei ole samaan aikaan ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä isyysrahan osalta. Sen sijaan äitiys- ja vanhempainraha maksetaan voimassa olevien säännösten mukaan vähimmäismääräisenä ansiotyössäoloajalta. Vanhempainrahaa voisi käyttää siltä ajalta ja niiltä päiviltä, kun vanhempi hoitaa lasta eikä ole ansiotyössä. Siten samalle viikolle voisi joustavasti sijoittua sekä vanhempainrahapäiviä että työssäolopäiviä.  

Voimassa olevan sairausvakuutuslain 9 luvun 9 §:n mukaan äiti ja isä voivat keskenään sopimallaan tavalla jakaa käytettävissä olevan vanhempainrahaoikeuden siten, että heillä molemmilla on samanaikaisesti oikeus osittaiseen vanhempainrahaan. Osittaisen vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä on, että äiti ja isä hoitavat lasta itse. Lisäksi edellytetään, että lapsen äiti ja isä ovat kumpikin sopineet työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä vanhempainrahakaudella siten, että kummankin työaika ja palkka on vähintään 40 ja enintään 60 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta ja kokoaikatyön palkasta. Sopimus osa-aikatyöstä on tehtävä kerrallaan vähintään kahden kuukauden ajaksi.  

Vanhempainrahan maksamisesta osittaisena ehdotetaan säädettäväksi sairausvakuutuslain 9 luvun 11 §:ssä. Vanhempainraha voitaisiin ehdotetun 11 §:n mukaan maksaa osittaisena, jos vanhempi on osa-aikatyössä ja hoitaa lasta osan päivästä. Vanhempainrahan osittaisen maksamisen edellytyksenä olisi, että vanhempi on sopinut työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä ja että päivittäinen työaika on enintään viisi tuntia. Jos päivittäinen työaika ylittäisi viiden tunnin rajan, ei oikeutta vanhempainrahaan tältä päivältä olisi. Edellytyksenä ei enää olisi, että molemmat vanhemmat tekevät osa-aikatyötä ja saavat samanaikaisesti osittaista vanhempainrahaa, mikä joustavoittaisi sen käyttöä. Osa-aikatyötä koskevan sopimuksen vähimmäispituutta ei enää rajoitettaisi, mikä toisi joustoa osa-aikatyön ja vanhempainvapaan yhdistämiseen. Koska osittainen vanhempainvapaa edellyttää työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta osa-aikatyöstä, pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi jaksoista. Osittaisen vanhempainvapaan jaksoja ei siten laskettaisi ehdotetun 4 luvun 1 §:n 3 momentin mukaiseen vanhempainvapaan jaksojen enimmäismäärään. Yksi osittainen vanhempainrahapäivä kuluttaisi sairausvakuutuslain 9 luvun 11 §:n mukaan vanhempainrahakiintiöstä puolikkaan päivän. 

Ehdotettu pykälä kattaisi osa-aikatyön riippumatta siitä, onko lyhennetty päivittäistä, viikoittaista vai kuukausittaista työaikaa. Työnantajan ja työntekijän sopiessa 1 momentin mukaisesti osa-aikatyöstä lyhentämällä päivittäistä työaikaa siten, että sairausvakuutuslain 9 luvun 11 §:n edellytykset täyttyisivät, voisi työntekijä saada vanhempainrahaa osittaisena. Jos osa-aikatyöstä sovittaisiin lyhentämällä viikoittaisten tai kuukausittaisten työpäivien määrää, työntekijä voisi edellytysten täyttyessä saada vanhempainrahaa muilta kuin työpäiviltä.  

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan 2 §:n 3 momentin säännökset muuttamattomina. Voimassa olevan lain esitöissä (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sairausvakuutuslain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta HE 147/2002 vp, s. 20) on selostettu, mitä tarkoitetaan osa-aikatyön keskeyttämiseltä edellytetyllä perustellulla syyllä. Työntekijän yksipuolinen oikeus muuttaa sopimusehtoja tulisi kysymykseen silloin, kun lapsen hoitoedellytyksissä olisi tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia, joita osa-aikatyön järjestelyistä sovittaessa ei ole voitu ottaa huomioon. Tällaisia perusteita olisivat esimerkiksi lapsen kuolema, vanhemman kuolema ja avioero.  

Direktiivin 5 artiklan 6 kohdan mukaan työnantajan on harkittava työntekijän pyyntöjä pitää vanhempainvapaa joustavilla tavoilla ja vastattava niihin sekä työnantajan että työntekijän tarpeet huomioon ottaen. Ehdotettava sääntely täyttäisi työelämän tasapaino -direktiivin 5 artiklan 6 kohdan edellytykset oikeudesta pyytää vanhempainvapaan pitämistä joustavilla tavoilla.  

Edelleen 5 artiklan 6 kohdan mukaan työnantajan on perusteltava tällaisen pyynnön epääminen kirjallisesti kohtuullisen ajan kuluessa pyynnön esittämisestä. Direktiivin 5 artiklan 6 kohdan täytäntöön panemiseksi ehdotetaan pykälän 3 momenttiin otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan, jos työnantaja kieltäytyy tekemästä 1 momentissa tarkoitetun osa-aikatyötä koskevan sopimuksen, kieltäytyminen olisi perusteltava kirjallisesti. Säännöksen tavoitteena olisi, että työajan lyhentämisen mahdollisuudet selvitettäisiin työpaikalla mahdollisimman tarkoin, ja ratkaisu työajan lyhentämisestä tehtäisiin oikeiden faktojen perusteella. Jos työnantajalla ei olisi mahdollisuutta työajan lyhentämiseen työntekijän esittämällä tavalla, kieltäytyminen olisi perusteltava, jolloin perusteet tulisivat työntekijän tietoon. Kirjalliset perustelut olisi annettava työntekijälle kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun työntekijä on esittänyt 1 momentissa tarkoitettua osa-aikatyötä koskevan pyynnön. Kirjallinen perusteluvelvollisuus koskisi sekä työajan päivittäistä lyhentämistä että viikoittaista tai kuukausittaista lyhentämistä koskevia työntekijän pyyntöjä.  

3 §.Hoitovapaa. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään oikeudesta hoitovapaaseen. Oikeutta hoitovapaaseen ei ehdoteta sisällöllisesti muutettavaksi. Hoitovapaan ajalta työntekijällä voi olla oikeus saada kotihoidon tukea.  

Sairausvakuutuslakiin ehdotettavien muutosten seurauksena työntekijällä voisi kuitenkin olla oikeus saada kotihoidon tukea ja vanhempainrahaa myös vuorotellen lapsen kahden vuoden ikään saakka kuitenkin siten, että oikeus kotihoidon tukeen alkaa vasta, kun lapsen syntymästä on kulunut 160 arkipäivää. Siten työntekijä saattaisi joissain tilanteissa pitää hoitovapaata ennen kuin hän on käyttänyt oikeutensa vanhempainvapaaseen.  

Pykälän 2 momentin viimeiseen virkkeeseen tehtäisiin sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahojen nimien muutoksesta johtuva tekninen muutos. Toinen vanhemmista tai huoltajista voisi pitää yhden jakson hoitovapaata toisen vanhemman ollessa raskaus- tai vanhempainvapaalla. 

Lisäksi pykälän 1 momentin toiseen virkkeeseen ehdotetaan eräitä teknisiä muutoksia sanamuotoon. Termi ottolapsen vanhempi korvattaisiin termillä adoptiovanhempi. 

3 a §.Raskaus- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta ilmoittaminen. Pykälässä säädetään ilmoitusajoista, jotka koskevat äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaata. Ilmoitusaikoja joustavoitettiin vuonna 2006 voimaan tulleella työsopimuslain muutoksella, jolloin säädettiin lyhyemmästä yhden kuukauden ilmoitusajasta lyhyiden vapaiden osalta ja erityisestä yhden kuukauden ilmoitusajasta silloin, kun kahden kuukauden ilmoitusajan noudattaminen ei ole puolison työhön menon ja siitä johtuvan lapsen hoidon järjestämisen kannalta mahdollinen.  

Pykälään ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. Ilmoitusaikojen pituutta koskevissa säännöksissä on otettu huomioon toisaalta vapaiden käyttäjien asema ja toisaalta työpaikalle vapaan käytöstä aiheutuvat työjärjestelyt, kuten tarve hankkia sijaisia. Tästä syystä myöskään jo ilmoitettujen vapaiden aikataulun muuttaminen ei ole mahdollista muista kuin perustelluista syistä. Säännöksellä turvataan myös perhevapaalla olevan työntekijän sijaisen asemaa. Vapaiden pitämisestä ilmoittaminen on tärkeää, jotta työpaikoilla voitaisiin varautua työntekijöiden poissaoloihin ja niistä aiheutuviin erityisjärjestelyihin, kuten esimerkiksi sijaisten palkkaamiseen ja työtehtävien uudelleen jakamiseen.  

Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin tehtäisiin sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahojen nimien muutoksesta johtuvat tekniset muutokset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siten raskaus- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta ilmoittamisesta.  

Pykälän 3 momentin mukaan työntekijä saa varhentaa äitiysvapaan sekä muuttaa synnytyksen yhteydessä pidettäväksi aiotun isyysvapaan ajankohdan, jos se on tarpeen lapsen syntymän tai lapsen, äidin tai isän terveydentilan vuoksi. Momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi varhennetun äitiysrahan poistamisen vuoksi siten, että siinä säädettäisiin varhentamisen sijasta aikaistamisesta. Tämä ei aiheuta muutosta ruotsin kieliseen sanamuotoon. Jos lapsi syntyy ennenaikaisesti yli 30 päivää ennen laskettua aikaa, oikeus raskausrahaan alkaa heti. Samoin alkaa työsopimuslain mukainen oikeus raskausvapaaseen. 

Ehdotetun sairausvakuutuslain 9 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa maksetaan samalta ajalta saman lapsen perusteella vain yhdelle vakuutetulle. Tästä poiketen vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa voidaan kuitenkin maksaa vakuutetuille samalta ajalta saman lapsen perusteella enintään 18 arkipäivän ajalta. Momentissa tarkoitettu 18 arkipäivää vastaa voimassa olevan lain mukaista isyysvapaata, jonka voi pitää yhtä aikaa äidin kanssa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus isyysvapaaseen korvattaisiin viittauksella sairausvakuutuslain 9 luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuun jaksoon, jolta on oikeus saada vanhempainrahaa yhtä aikaa toisen vanhemman tai puolison kanssa. Mainitun kohdan mukaan samalta ajalta saman lapsen perusteella myönnettävää vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa voitaisiin maksaa vakuutetuille enintään 18 arkipäivän ajan. Jos perheeseen syntyy tai adoptoidaan yhtä aikaa useampi lapsi, voisivat vakuutetut saada vanhempainrahaa tai raskaus- ja vanhempainrahaa samalta ajalta edellä mainitun 18 arkipäivän lisäksi enintään 90 arkipäivältä yhtä useampaa lasta kohti. 

Työelämän tasapaino -direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava kohtuullinen määräaika vanhempainvapaaoikeuttaan käyttävän työntekijän työnantajalle antamalle ilmoitukselle. Jäsenvaltioiden on tällöin otettava huomioon sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeet. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että työntekijän vanhempainvapaata koskevassa pyynnössä ilmoitetaan vapaan suunniteltu alkamis- ja päättymisajankohta. Voimassa olevan lain mukaisten ilmoitusaikojen voidaan arvioida täyttävän direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset vanhempainvapaata koskevasta kohtuullisesta ilmoitusajasta. Ilmoitusaikoja säädettäessä on huomioitu niin työnantajan kuin työntekijänkin tarpeet sekä adoptioon liittyvät erityistilanteet. 

Lisäksi pykälään ehdotetaan eräitä teknisiä muutoksia sanamuotoon. 

7 b §.Omaishoitovapaa. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 b §. Uudessa pykälässä säädettäisiin työntekijän oikeudesta omaishoitovapaaseen. Sääntelyllä pantaisiin täytäntöön työelämän tasapaino -direktiivin 6 artikla. Mainitun direktiivin 3 artiklan c alakohdan mukaan omaishoitovapaalla tarkoitetaan työntekijöille tarjottavaa vapaata, joka on tarkoitettu henkilökohtaisen hoivan tai tuen tarjoamiseksi omaiselle tai työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvalle henkilölle, joka tarvitsee merkittävää hoivaa tai tukea kunkin jäsenvaltion määrittelemän vakavan lääketieteellisen syyn vuoksi. Direktiivin 3 artiklan e alakohdan mukaan omaisella tarkoitetaan työntekijän poikaa, tytärtä, äitiä, isää, puolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolta, jos tällainen parisuhde tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä. 

Pykälän nojalla työntekijällä olisi kalenterivuoden aikana oikeus enintään viiden työpäivän pituiseen vapaaseen työstä henkilökohtaisen avun tai tuen tarjoamiseksi omaiselleen tai työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvalle läheiselle, jos omainen tai muu läheinen tarvitsee työntekijän välitöntä läsnäoloa edellyttävää merkittävää avustamista tai tukea toimintakykyä huomattavasti alentaneen vakavan sairauden tai vakavan vamman vuoksi. Työntekijällä olisi oikeus vapaaseen myös edellä tarkoitettujen omaisten ja läheisten saattohoitoon osallistumisen vuoksi. 

Omaishoitovapaata voisi saada direktiivissä edellytetyllä tavalla avun tai tuen tarjoamiseksi ensinnäkin työntekijän omaiselle. Omaisella tarkoitettaisiin työntekijän lasta, vanhempaa, avio- ja avopuolisoa sekä rekisteröidyn parisuhteen toista osapuolta. Toiseksi omaishoitovapaata voisi saada avun tai tuen tarjoamiseksi muulle työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvalle läheiselle. Vapaan saaminen avun tai tuen tarjoamiseksi muulle läheiselle kuin pykälässä määritellylle omaiselle edellyttäisi sitä, että työntekijä asuu tämän kanssa samassa taloudessa perheenomaisissa olosuhteissa. Pykälässä tarkoitettuja läheisiä voisivat siten olla esimerkiksi työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvat työntekijän puolison lapset. Yleisimmät omaisten hoitamistarpeet liittyvät puolison, vanhempien ja omien lasten hoivaamiseen.  

Työelämän tasapaino -direktiivissä jätetään kansallista liikkumavaraa määritellä omaishoitovapaan perusteena oleva vakava lääketieteellinen syy ja vapaan tarkemmat edellytykset.  

Omaishoitovapaan edellytysten arviointi olisi tapauskohtaista. Omaishoitovapaan edellytykset olisivat työelämän tasapaino -direktiiviä vastaavasti tiukat. Edellytyksiä ei ole mahdollista määritellä lain tasolla yksiselitteisesti johtuen tilanteiden moninaisuudesta. Omaishoitovapaan edellytyksenä olisi, että työntekijän omainen tarvitsee työntekijän välitöntä läsnäoloa edellyttävää merkittävää avustamista tai tukea. Lisäksi edellytettäisiin, että avustamisen tai tuen tarve johtuu sellaisesta vakavasta sairaudesta tai vammasta, joka on huomattavasti alentanut omaisen toimintakykyä. Edellytykset vastaisivat siten työelämän tasapaino -direktiivin 6 artiklaa. Vakavaa sairautta tai vammaa ei voida määritellä tyhjentävästi johtuen sairauksien ja vammojen moninaisuudesta. Omaishoitovapaan perusteeksi ei siten voida asettaa tiettyjä lääketieteellisiä diagnooseja. Monet vakavatkaan sairaudet tai vammat eivät vaikuta henkilön toimintakykyyn.  

Oikeus omaishoitovapaaseen edellyttäisi sitä, että työntekijän välitön läsnäolo olisi tarpeen sen vuoksi, että omainen tarvitsee paljon apua joko fyysisen tai henkisen toimintakyvyn huomattavan vajauksen vuoksi. Terveydenhuollossa päivittäisten toimintojen arviointiasteikkona on pitkään ollut käytössä ADL (= Activities of Daily Living), jossa päivittäisissä perustoiminnoissa tarvittavan avun määrä pisteytetään. Arvioitavia perustoimintoja ovat peseytyminen, pukeutuminen, WC-käynnit, liikkuminen kodissa, pidätyskyky ja ruokailu. Myös omaishoitovapaan tarve voisi liittyä avun tarpeeseen liittyen edellä mainittuihin toimintoihin. Ei kuitenkaan olisi perusteltua edellyttää lääkärin suorittamaa toimintakyvyn arviointia terveydenhuollon tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi. Avun tarve voisi liittyä siihen, ettei omainen selviydy yksin päivittäisten asioiden hoitamisesta ja avun tarve olisi siten äkillistä, ettei omaiselle olisi ehditty hankkia muuta ulkopuolista apua. Päivittäisissä asioissa avustamisen tarve voisi liittyä myös esimerkiksi lääkityksestä huolehtimiseen sekä muihin vastaaviin päivittäisiin asioihin. Omaishoitovapaata voisi käyttää myös esimerkiksi sairaalakäynnille saattamiseen tai palveluiden hankkimiseen esimerkiksi omaisen palatessa kotiin sairaalahoidosta. Esimerkiksi toisella paikkakunnalla asuvan omaisen avustaminen voisi edellyttää pidempää vapaata työstä kuin, jos kyse olisi samalla paikkakunnalla asuvasta omaisesta. Omaishoitovapaan saamista ei estäisi kuitenkaan se, että omaisen avustaminen tai tukeminen voitaisiin järjestää jollakin muullakin tavalla, eli omaishoitovapaan saamisen ei tarvitsisi olla viimesijainen keino vastata omaisen avun tai tuen tarpeeseen. 

Työntekijällä olisi oikeus omaishoitovapaaseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu omainen tai läheinen on saattohoidossa. Saattohoitotilanteet katsotaan perustelluksi mainita pykälässä erikseen niihin liittyvän läsnäolon ja henkisen tuen tarpeen vuoksi.  

Tarkoituksena on, että sääntely täyttäisi työelämän tasapaino -direktiivin vaatimukset. Työsopimuslain 4 luvun 7 a §:n mukaan, jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat aina sopia palkattomasta poissaolosta myös muita tarpeita, kuten muiden läheisten avustamista varten. Mahdollisuudet saada palkattomia vapaita ovat yleisesti hyvät. Lisäksi työntekijät voivat hyödyntää myös esimerkiksi vuosiloma-, lomaraha-, saldovapaa- ja työaikapankkipäiviä, etätyötä ja työajan joustoja. 

Työntekijällä olisi velvollisuus ilmoittaa omaishoitovapaasta ja sen arvioidusta kestosta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Äkillisiä ja ennakoimattomia omaishoitovapaan tarpeita voi tulla esimerkiksi tapaturmien vuoksi tai omaisen kunnon äkillisesti heikentyessä. Tämän vuoksi ei katsota perustelluksi säätää tietyn pituisesta ilmoitusajasta. Työnantajalla on kuitenkin tarve saada tieto omaishoitovapaasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sijaisen hankkimiseksi tai työjärjestelyjä varten.  

Omaishoitovapaata voisi pitää tarpeen mukaan useammassa jaksossa kokonaisina työpäivinä. Työnantaja ja työntekijä voisivat sopia vapaan pitämisestä myös osapäivinä. 

Direktiivin 6 artiklan mukaan oikeuden käyttämisen edellytyksenä voivat olla asianmukaiset perustelut kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi työntekijän velvollisuudesta työnantajan pyynnöstä esittää luotettava selvitys poissaolon perusteesta. Käytännössä selvitys voisi tarkoittaa työntekijän vapaamuotoista selitystä siitä, millaista apua tai tukea hänen on tarpeen omaiselleen antaa, jotta työnantaja voisi arvioida vapaan perusteen täyttymistä. Omaista koskevan lääkärinlausunnon toimittaminen työnantajalle on mahdollista vain omaisen nimenomaisen suostumuksen perusteella.  

Omaishoitovapaa olisi muiden perhevapaiden tapaan palkaton. Tästä säädetään 4 luvun 8 §:ssä.  

Työhönpaluuoikeus koskee työelämän tasapaino -direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan myös omaishoitovapaata. Työsopimuslain 4 luvun 9 §:n mukainen työhönpaluuoikeus koskisi työelämän tasapaino -direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla suoraan myös omaishoitovapaata.  

7 luku Työsopimuksen irtisanomisperusteet

9 §.Raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän irtisanominen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vapaiden nimien muutoksesta johtuva terminologinen muutos.  

8.6  Merityösopimuslaki

2 luku Työnantajan velvollisuudet

3 §.Työturvallisuus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi terminologinen muutos. Viittaus erityisäitiysvapaata koskevaan säännökseen muutettaisiin viittaukseksi erityisraskausvapaata koskevaan säännökseen. 

5 luku Perhevapaat

1 §.Raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainvapaa. Ehdotettava pykälä vastaisi muutoin sisällöltään ja rakenteeltaan työsopimuslain 4 lukuun ehdotettua 1 §:ää, mutta työsopimuslaista poiketen työntekijän vanhempainvapaajaksojen tulisi olla pituudeltaan jatkossakin nykytilaa vastaavasti vähintään 25 arkipäivää. 

2 §.Raskaana olevan ja äskettäin synnyttäneen työntekijän suojelu. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sisällöltään ja rakenteeltaan ehdotettua työsopimuslain 4 luvun 2 §:ää.  

2 a §.Osittainen vanhempainvapaa. Voimassa olevan lain 2 §:n 2 ja 3 momentti ehdotetaan siirrettäväksi uudistettuina 5 lukuun lisättäväksi ehdotettavan uuden 2 a §:n 1 ja 2 momenteiksi. Muutos vastaisi sisällöltään ja rakenteeltaan työsopimuslain 4 lukuun ehdotettavaa 2 a §:ää. Direktiivin 5 artiklan 6 kohdan täytäntöön panemiseksi ehdotetaan pykälän 3 momenttiin otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan työnantajan olisi kirjallisesti perusteltava kieltäytymisensä 1 momentissa tarkoitetun osa-aikatyötä koskevan sopimuksen tekemisestä. Voimassa olevan lain esitöissä (HE 174/2010 vp, s. 68) todetulla tavalla merityösopimuslain soveltamisalaan kuuluvissa tehtävissä mahdollisuudet osa-aikatyön tekemiseen ovat rajoitetut. Työnantajalla olisi jatkossakin oikeus kieltäytyä osa-aikatyöstä, jos mahdollisuutta sen järjestämiseen ei olisi. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna uutta olisi kuitenkin kirjallinen perusteluvelvollisuus, joka liittyy työelämän tasapaino –direktiivin täytäntöönpanoon. 

3 §.Hoitovapaa. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työsopimuslain 4 luvun 3 §:ään. 

4 §.Raskaus- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta ilmoittaminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työsopimuslain 4 luvun 3 a §:ään. 

8 a §.Omaishoitovapaa. Merityösopimuslain 5 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 a §. Uudessa pykälässä säädettäisiin työntekijän oikeudesta omaishoitovapaaseen. Sääntelyllä pantaisiin täytäntöön työelämän tasapaino -direktiivin 6 artikla. Pykälä vastaisi sisällöltään ja rakenteeltaan työsopimuslain 4 lukuun lisättäväksi ehdotettavaa 7 b §:ää. Työsopimuslaista poiketen kuitenkin ehdotetaan, että oikeuden käyttämisen edellytyksenä olisi, ettei työntekijän poissaolo vaaranna aluksen meriturvallisuutta, josta säädetään laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetussa laissa (1687/2009). Vastaava edellytys koskee myös merityösopimuslain 5 luvun 9 §:ssä säädettyä poissaoloa pakottavista perhesyistä.  

Omaishoitovapaasta ilmoittamiselle ei ehdoteta säädettäväksi tietyn pituista määräaikaa, sillä tarve omaisen hoitamiseksi saattaa syntyä äkillisesti. Merityön erityisluonne on otettava huomioon arvioitaessa niiden työntekijöiden oikeutta omaishoitovapaaseen, joiden työpaikalla olo on välttämätöntä alusturvallisuuden kannalta. Tällaisten henkilöiden oikeus työstä poissaoloon edellyttäisi korvaavan henkilön saamista työvuoroon poissaolevan tilalle, jos aluksen merikelpoisuuden säilyttäminen sitä edellyttää. Työntekijän on ilmoitettava omaishoitovapaasta työnantajalle niin pian kuin mahdollista. Jos työntekijän läsnäolo työpaikalla on meriturvallisuuden kannalta välttämätöntä, poissaolon tarpeesta olisi ilmoitettava aina etukäteen ja samalla olisi selvitettävä mahdollisuudet järjestää varahenkilö työpaikalle. 

10 §.Palkanmaksuvelvollisuus. Pykälässä säädetään työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta. Työnantajalla ei pääsääntöisesti ole palkanmaksuvelvollisuutta perhevapaiden ajalta. Voimassa olevan lain mukaan työnantaja on kuitenkin velvollinen maksamaan palkkaa äitiysvapaan ajalta sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta ennen äitiysvapaan alkua. Palkanmaksussa noudatetaan sairausajan palkan maksamista koskevaa merityösopimuslain 2 luvun 10 §:ää. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on työnteon estymisen ajalta oikeus täyteen palkkaansa, aluksen päälliköllä enintään 90 päivältä, muilla työntekijöillä ulkomaanliikenteessä enintään 60 päivältä ja kotimaanliikenteessä enintään 30 päivältä. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi luonteeltaan terminologisia muutoksia, jotka perustuvat sairausvakuutuslain 9 lukuun ehdotettujen etuuksien nimien muutoksiin. Termi äitiysvapaa ehdotetaan muutettavaksi termiksi raskausvapaa. Oikeus palkalliseen perhevapaaseen koskisi jatkossakin vain synnyttävää vanhempaa, mitä täsmennettäisiin pykälässä säätämällä, että palkanmaksuvelvollisuus koskee vain raskausvapaaseen oikeutettua työntekijää. Oikeudesta raskausvapaaseen säädettäisiin merityösopimuslain 5 luvun 1 §:ssä. Raskausvapaaseen olisi oikeus työntekijällä, joka olisi ehdotetun sairausvakuutuslain 9 luvun 1 §:n mukaisesti oikeutettu raskausrahaan. Edellytys kuuden kuukauden yhtäjaksoisesta työsuhteesta säilytettäisiin ennallaan.  

Sairausvakuutuslakiin ehdotettujen muutosten myötä 105 arkipäivän pituinen äitiysrahakausi poistuisi. Synnyttävän vanhemman käytettävissä olisi jatkossa 40 arkipäivän raskausvapaa ja vähintään 160 arkipäivän vanhempainvapaa. Palkanmaksuvelvollisuuden ajallinen ulottuvuus määräytyisi jatkossakin merityösopimuslain 2 luvun 10 §:n 1 momentin perusteella, eli aluksen päälliköllä olisi oikeus saada täysi palkkansa 90 päivän ajalta, ulkomaanliikenteen muilla työntekijöillä 60 päivän ajalta ja kotimaanliikenteen työntekijöillä 30 päivän ajalta. Koska työnantajan palkanmaksuvelvollisuus voi työntekijän asemasta riippuen kestää kauemmin kuin raskausvapaan 40 päivää, ehdotetaan pykälässä täsmennettäväksi, että palkka maksettaisiin raskaus- ja vanhempainvapaan ajalta noudattaen mitä merityösopimuslain 2 luvun 10 §:ssä säädetään. Työntekijällä olisi siis jatkossakin oikeus palkkaansa enintään joko 30, 60 tai 90 päivän ajalta.  

8 luku Työsopimuksen irtisanomisperusteet

8 §.Raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän irtisanominen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vapaiden nimien muutoksesta johtuva terminologinen muutos.  

8.7  Vuosilomalaki

7 §.Työssäolon veroinen aika. Pykälässä säädetään työssäolon veroisesta ajasta. Täysi lomanmääräytymiskuukausi voi kertyä työpäivien ja -tuntien lisäksi pykälässä tarkoitetuista työssäolon veroisista päivistä ja tunneista. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaisesti työssäolopäivien veroisena pidetään myös työpäiviä tai työtunteja, jolloin työntekijä on estynyt tekemästä työtä työsopimuslain 4 luvun 1 §:ssä säädetyn erityisäitiysvapaan, 6 §:ssä säädetyn tilapäisen hoitovapaan ja 7 §:ssä säädetyn pakottavista perhesyistä johtuvan poissaolon aikana taikka yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivän ja vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivän aikana.  

Pykälän 2 momentin 1 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivä-rahojen nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset sekä teknisiä sanamuodon muutoksia. Pykälän 2 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi poissaolo, joka johtuu työsopimuslain 4 luvun 7 b §:ään ehdotetusta omaishoitovapaasta. Omaishoitovapaasta johtuvan poissaolon katsominen työssäolon veroiseksi ajaksi on perusteltua, koska työelämän tasapaino -direktiiviin perustuva omaishoitovapaa on luonteeltaan subjektiivinen oikeus. Työssäolon veroiseksi ajaksi katsotaan voimassa olevan vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan työsopimuslain 4 luvun 6 §:ssä säädetty tilapäinen hoitovapaa sekä 7 §:ssä säädetty poissaolo pakottavista perhesyistä, jotka ovat myös luonteeltaan subjektiivisia perhevapaaoikeuksia ja rinnastuvat osittain omaishoitovapaaseen. Omaishoitovapaasta johtuva poissaoloaika olisi työssäolon veroista aikaa koko sen ajanjakson ajan, kun työntekijä käyttää laissa säädettyä oikeuttaan vapaaseen eli enintään viideltä työpäivältä kalenterivuodessa.  

Sairausvakuutuslain 9 lukuun ehdotetun 6 §:n 4 momentin mukaisesti kummallekin vanhemmalle kiintiöidään 160 vanhempainrahapäivää. Työssäolon veroinen aika on rajattu edellisellä lainmuutoksella (HE 145/2015 vp) kuuteen kuukauteen. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden työssäolon veroisia päiviä olisi raskausvapaaseen oikeutetun työntekijän raskaus- ja vanhempainvapaan ja muun vanhempainvapaaseen oikeutetun työntekijän vanhempainvapaan osalta kummankin vanhemman käytettävissä olevia vanhempainrahapäiviä vastaava määrä eli enintään 160 päivää. Nykyiseen verrattuna työssäolon veroisten päivien lukumäärä kasvaisi neljällä päivällä. Työssäolon veroinen aika määritettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti arkipäivinä. 

Sairausvakuutuslain muutosehdotuksista johtuen ehdotettu pykälän 2 momentin 1 kohta koskisi nykytilasta poiketen esimerkiksi lapsen isän puolisoa ja muita henkilöitä, joille voitaisiin luovuttaa vanhempainrahapäiviä. Jos työntekijän oikeus vanhempainvapaaseen perustuisi hänelle sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:n nojalla luovutettuihin vanhempainrahapäiviin, olisi työssäolon veroista aikaa luovutettujen vanhempainrahapäivien yhteismäärä, mutta kuitenkin enintään 160 päivää. 

Yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden työntekijälle kertyisi vuosilomaa yhteensä enintään 160 raskaus- ja vanhempainvapaapäivän tai 160 vanhempainvapaapäivän ajalta. 

16 §.Lomakorvaus työsuhteen aikana. Pykälässä säädetään lomakorvauksesta työsuhteen aikana. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahojen nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset ja tekninen sanamuodon muutos.  

24 §.Vuosiloman sijoittaminen työntekijän vapaajaksolle. Pykälän 2 momentissa säädetään vuosiloman sijoittamisesta työntekijän äitiys- tai isyysvapaan ajalle. Työnantaja ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä vuosilomaa työntekijän äitiys- eikä isyysvapaan ajaksi. Äitiys- ja isyysvapaan kesto määräytyy sairausvakuutuslain 9 luvussa säädettyjen äitiys- ja isyysrahakausien mukaan, jotka ovat 105 ja 54 arkipäivää. Sairausvakuutuslain 9 lukuun ehdotettujen muutosten myötä äitiys- ja isyysrahakaudet poistuvat. Ehdotettu 40 arkipäivän raskausvapaa ja kummallekin vanhemmalle kiintiöitävä 160 arkipäivän vanhempainvapaa eivät vastaa pituudeltaan voimassa olevan lain mukaisia äitiys- ja isyysvapaita. 

Pykälän 2 momentin mukaan vuosiloma voidaan antaa vielä kuuden kuukauden kuluessa äitiys- tai isyysvapaan päättymisestä, jos työntekijän vuosilomaa ei voida äitiys- tai isyysvapaan vuoksi antaa vuosiloman antamiselle säädetyissä aikarajoissa. Äitiys- ja isyysvapaata koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta vuosiloma voidaan määrätä muiden työsopimuslain 4 luvussa tarkoitettujen perhevapaiden ajaksi. Työneuvosto katsoi 15.6.2006 antamassa lausunnossaan (TN 1416-06), että työnantaja voi määrätä vuosiloman erityisäitiysvapaan ajalle ilman työntekijän suostumusta, koska vuosiloman tarkoitus voi toteutua erityisäitiysvapaan aikana. 

Voimassa olevaa vuosilomalain 24 §:n 2 momenttia sovelletaan lapsen äitiin ja hänen puolisoonsa sekä lapsen isään ja adoptioisään. Nykyisen sääntelyn ulkopuolelle ovat jääneet adoptioäidit, joilla ei ole voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan oikeutta äitiysrahaan sekä lapsen isän puoliso. 

Perhevapaauudistuksen tarkoituksena on edistää perhevapaiden käytön tasaisempaa jakautumista vanhempien välillä ja turvata monimuotoisten perheiden asemaa. Tarkoituksena ei ole heikentää perhevapaita käyttävien työntekijöiden oikeuksia. Näin ollen ehdotetaan, että ajanjakso, jolle vuosilomaa ei saisi ilman työntekijän suostumusta sijoittaa, olisi kaikkien raskaus- tai vanhempainvapaaseen oikeutettujen työntekijöiden osalta 105 arkipäivää. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lisäksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahojen nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset. 

Raskausvapaaseen oikeutetun työntekijän osalta ajanjakson pituus vastaisi nykytilaa eli nykyisen äitiysrahakauden pituutta. Ajanjaksoon sisältyisi 40 raskausvapaapäivää ja 65 vanhempainvapaapäivää eli yhteensä 105 ensimmäistä raskaus- ja vanhempainvapaapäivää. Vastaavalla tavalla muun vanhempainvapaaseen oikeutetun työntekijän osalta ajanjakso olisi 105 ensimmäistä vanhempainvapaapäivää eli se pitenisi nykyisen isyysrahakauden pituuteen verrattuna 51 päivällä ja koskisi myös adoptioäitejä sekä henkilöitä, joiden vanhempainvapaaoikeus perustuu luovutettuihin vanhempainrahapäiviin. 

Vuosiloman sijoittamista koskevassa sääntelyssä on otettava huomioon raskaussuojeludirektiivistä sekä työelämän tasapaino -direktiivistä johtuvat velvoitteet. Voimassa olevan lain esitöissä (HE 238/2004, vp s. 70) todetulla tavalla raskaus- ja isyysvapaan sekä vuosiloman tavoitteet poikkeavat toisistaan, sillä vuosiloman tavoitteet ovat työaikasuojelulliset. Raskausvapaan tarkoituksena on raskaussuojeludirektiivin edellyttämällä tavalla antaa äidille mahdollisuus valmistautua synnytykseen ja toipua siitä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion (Goméz, asia C-342/01, ECLI:EU:C:2004:160) mukaan työntekijällä tulee olla oikeus pitää vuosilomansa eri aikaan kuin äitiyslomansa. Raskaussuojeludirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on turvattava raskaana oleville ja äskettäin synnyttäneille työntekijöille oikeus vähintään 14 viikon eli 84 arkipäivän pituiseen äitiyslomaan, joka ajoittuu synnytyksen yhteyteen.  

Lapsen syntymän jälkeen pidettävä perhevapaa on tarkoitettu lapsen hyvinvoinnista huolehtimiseen. Työelämän tasapaino -direktiivin 4 artiklassa edellytetään isien tai vastaavien toisten vanhempien oikeutta kymmenen työpäivän isyysvapaaseen, joka on pidettävä lapsen syntymän yhteydessä. Työelämän tasapaino -direktiivi puoltaisi ehdotusta siitä, ettei vuosilomaa saisi sijoittaa lapsen syntymää seuraavalle ajanjaksolle.  

Jotta työntekijän oikeus lapsen syntymän yhteydessä pidettävään raskaus- tai vanhempainvapaaseen turvattaisiin, ehdotetaan pykälän 2 momentissa säädettäväksi, että työnantaja ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä vuosilomaa työntekijän raskaus- ja vanhempainvapaan tai vanhempainvapaan 105 ensimmäisen päivän ajaksi. Lisäksi 2 momentin viimeiseen virkkeeseen ehdotetaan tehtäväksi edellä esitetystä johtuvat tarpeelliset muutokset. Jos työntekijän vuosilomaa ei voida pykälän 2 momentissa tarkoitetun raskaus- tai vanhempainvapaan 105 päivän ajanjakson vuoksi antaa 20 tai 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla, loma saadaan antaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun työntekijä on käyttänyt ensimmäiset 105 raskaus- ja vanhempainvapaapäivää tai ensimmäiset 105 vanhempainvapaapäivää.  

Voimassa oleva sairausvakuutuslaki on mahdollistanut isyysvapaan käyttämisen useammassa jaksossa. Isät ovat kuitenkin käyttäneet äidin kanssa yhtä aikaa pidettävät isyysvapaansa pääsääntöisesti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vanhempainvapaata on työsopimuslain 4 lukuun ehdotetun 1 §:n 3 momentin mukaan mahdollista pitää enintään neljässä jaksossa, joiden tulee olla vähintään 12 arkipäivän pituisia. Työntekijän palatessa työhön vanhempainvapaajaksojen välillä vuosiloma voidaan antaa vuosilomalain 20 tai 21 §:n mukaisesti. Työssäolojaksoille vuosilomaa voitaisiin määrätä 20 tai 21 §:n mukaisesti riippumatta siitä, kuinka monta raskaus- tai vanhempainvapaapäivää työntekijä on käyttänyt. 

8.8  Merimiesten vuosilomalaki

3 §.Työssäolopäivien veroiset päivät. Pykälässä säädetään työssäolon veroisista päivistä. Täysi lomanmääräytymiskuukausi voi kertyä työpäivien lisäksi pykälän 2 momentissa tarkoitetuista työssäolon veroisista päivistä. Pykälään 2 momentin 5 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi sisällöltään vastaavat muutokset kuin vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohtaan. Pykälän 2 momentin 5 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi ilmaisu ”yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden” sekä ehdotetaan muutoinkin uudistettavaksi kyseistä kohtaa siten, että se vastaisi kirjoitusasultaan vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohtaa.  

6 §.Vuosiloman antaminen eräissä tapauksissa. Pykälässä säädetään vuosiloman antamisesta eräissä tapauksissa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahojen nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset ja teknisiä sanamuodon muutoksia. Pykälään 1 momenttiin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia.  

16 §.Vuosilomamatkat. Pykälässä säädetään vuosilomatkoista. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahojen nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia.  

8.9  Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista

38 §.Maksaminen ilman yhteensovitusta. Pykälässä säädetään etuuksista, joita ei vähennetä kuntoutujan saamasta kuntoutusrahasta. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan kuntoutusrahasta ei vähennetä vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa silloin, kun vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä ansiotyössä olon tai päätoimisen opiskelun taikka muun etuuden saamisen vuoksi. Kohtaan ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin esitetyistä muutoksista aiheutuvat muutokset. Esityksen mukaan vanhempainpäivärahaa ei maksettaisi jatkossa vähimmäismääräisenä voimassa olevassa säännöksessä mainituissa tilanteissa. Lisäksi sairausvakuutuslain 12 lukuun esitetään uutta 9 a §:ää, jonka mukaan eräät muut etuudet vähennetään vanhempainpäivärahasta. Tällainen vähennettävä etuus olisi muun muassa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha. Koska kuntoutusraha vähennettäisiin vanhempainpäivärahasta, ei vastaavaa yhteensovitusta ole tarpeen tehdä kuntoutusrahan puolella. Tästä syystä säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, kuntoutusrahasta ei vähennetä sairausvakuutuslain mukaan määrättyä vanhempainpäivärahaa.  

8.10  Työttömyysturvalaki

3 luku Etuuden saamisen yleiset rajoitukset

4 §.Estävät sosiaalietuudet. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan työttömyysetuuteen ei ole oikeutta työnhakijalla, jolla on oikeus saada sairausvakuutuslain mukaista äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa taikka jolle on myönnetty lomaa raskauden ja synnytyksen tai lapsen hoidon vuoksi taikka joka saa erityishoitorahaa. Säännöksen mukaan pelkkä oikeus vanhempainpäivärahaan estää työttömyysetuuden saamisen eikä merkitystä ole sillä, onko henkilö hakenut vanhempainpäivärahaa ja onko se hänelle myönnetty. Voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan oikeus äitiysrahaan alkaa viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa ja oikeus vanhempainrahaan välittömästi äitiysrahakauden päätyttyä. Henkilöllä ei siten ole tältä ajalta oikeutta työttömyysetuuteen, jos hänellä on oikeus äitiys- ja vanhempainrahaan. 

Sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahoja koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vanhempi voisi saada lapsen syntymän jälkeen vanhempainrahaa haluaminaan ajankohtina siihen saakka kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Vanhemmat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti voisi saada yhtä aikaa vanhempainrahaa. Äitiysraha korvautuisi raskausrahalla, jota voisi hakea nykyistä äitiysrahaa joustavammin. Raskausrahakausi, joka kestäisi yhtäjaksoisesti 40 arkipäivää, alkaisi kuitenkin viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Isyysrahaa ei enää olisi lainkaan, sillä se korvautuisi vanhempainrahalla. Erityisäitiysraha säilyisi muutoin ennallaan, mutta sen nimi muuttuisi erityisraskausrahaksi.  

Jatkossa ei siten olisi nykyistä äitiys- ja vanhempainrahakautta vastaavaa yhtäjaksoista laskennallista ajanjaksoa, jonka ajalta vanhempainpäiväraha olisi ensisijainen työttömyysetuuteen nähden. Ainoastaan raskausrahakausi olisi yhtäjaksoinen loppuraskauteen ja lapsen laskettuun synnytysaikaan ajoittuva jakso. Tästä syystä pykälän 2 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös vastaisi vanhempainpäivärahaetuuksiin ehdotettavia muutoksia ja niiden tarkoitusta.  

Esityksessä ehdotetaan, että oikeutta työttömyysetuuteen ei ole työnhakijalla, jolla on oikeus saada sairausvakuutuslain mukaista raskausrahaa. Raskausrahajakson osalta sääntely vastaisi nykytilan mukaista äitiysrahan vaikutusta. Raskausrahakausi alkaisi siten kulua viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua aikaa myös työttömän työnhakijan kohdalla ja oikeus työttömyysetuuteen päättyisi viimeistään tuolloin.  

Edelleen esityksessä ehdotetaan, että oikeutta työttömyysetuuteen ei ole työnhakijalla, joka saa erityisraskausrahaa, vanhempainrahaa tai erityishoitorahaa. Erityishoitorahan osalta sanamuoto vastaisi nykyistä säännöstä. Erityisraskausrahan ja vanhempainrahan osalta oikeudesta säädettäisiin vastaavalla tavalla. Päivärahan saamisella tarkoitettaisiin sitä, että henkilö on hakenut päivärahaa ja se on hänelle myönnetty. Sen sijaan etuuden maksamista ei edellytettäisi, mikäli päivärahaa ei ehdotetun 12 luvun 9 a §:n perusteella olisi jäänyt maksettavaksi.  

Esityksen mukainen mahdollisuus saada vanhempainrahaa joustavasti koskisi myös työttömänä työnhakijana olevia vanhempia. Jos vanhempainrahaa maksettaisiin jaksoissa esimerkiksi vanhempien vuorotellessa lapsen hoidossa tai vanhemman ollessa välillä työssä, voisi myös työttömyysetuuden maksu olla jaksottaista. Raskausrahakautta lukuun ottamatta lapsen syntyminen ei myöskään olisi este työttömyysetuuden saamiselle, jos vanhempi on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi ja muutoin täyttää työttömyysetuuden edellytykset. Vanhempainrahakauden joustavamman käytön mahdollistamiseksi myös työttömille vanhemmille esityksessä ehdotetaan, että työttömyysetuuteen ei ole oikeutta henkilöllä, joka saa vanhempainrahaa. Muutoksen jälkeen se, miten vanhempainraha vaikuttaa oikeuteen saada työttömyysetuutta, vastaisi sitä, miten erityishoitoraha jatkossakin ja erillisenä etuutena poistuva isyysraha nykyisin vaikuttavat työttömyysturvaoikeuteen. 

Lisäksi voimassa olevan säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että sana loma korvataan sanalla vapaa. 

4 luku Soviteltu ja vähennetty työttömyysetuus

8 §.Lasten kotihoidon tuen vaikutus työttömyysetuuteen. Säännöksen mukaan työttömyysetuudesta vähennetään työnhakijan tai hänen puolisonsa saama lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukainen lasten kotihoidon tuki. Puolison saamaa kotihoidon tukea ei kuitenkaan vähennetä silloin, kun puoliso itse hoitaa lasta eikä hänellä tämän tai samanaikaisesti maksettavan sairausvakuutuslain mukaisen äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahan vuoksi olisi oikeutta työttömyysetuuteen. Sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa vanhempainpäivärahoja olisivat raskausraha, erityisraskausraha ja vanhempainraha. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus sairausvakuutuslain mukaisiin äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahaan muutetaan viittaukseksi vanhempainpäivärahoihin. Kyseessä on tekninen muutos.  

8.11  Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki

7 c §.Sijaisapu raskautta, synnytystä sekä lapsen hoitoa varten. Pykälässä säädetään maatalousyrittäjän oikeudesta sijaisapuun raskauden, synnytyksen tai lapsen hoidon vuoksi. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sairausvakuutuslain 9 luvun vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotettuja muutoksia. Sijaisapuun oikeutetulla maatalousyrittäjällä olisi oikeus saada sijaisapua raskautta, synnytystä ja lapsen hoitoa varten enintään siksi ajaksi, jolta hänelle maksetaan sairausvakuutuslaissa tarkoitettua erityisraskaus-, raskaus- tai vanhempainrahaa. Enintään kolmen päivän keskeytykset erityisraskaus-, raskaus- tai vanhempainrahan maksamisessa eivät keskeyttäisi sijaisapujaksoa. Erityisraskaus-, raskaus- tai vanhempainrahaa ei makseta sunnuntailta ja muilta pyhäpäiviltä. Lisäksi jatkossa vanhempainpäivärahaa olisi mahdollista hakea nykyistä lyhyemmissä ja useammissa jaksoissa esimerkiksi siten, että maksujaksojen väliin jää lyhyitä katkoksia. Ehdotetulla sääntelyllä pyritään turvaamaan sijaisavun yhdenjaksoinen jatkuminen, vaikka vanhempainpäivärahan maksu katkeaisi esimerkiksi sunnuntaipäivien tai muiden pyhäpäivien johdosta. Ehdotettu sääntely vastaa maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 7 c §:n soveltamiskäytäntöä. Pykälän 1 momentin 2 kohta, joka koskee adoptiolapsen hoitoa, poistettaisiin tarpeettomana, sillä ehdotetun säännöksen sanamuoto lapsen hoidosta pitää sisällään myös adoptiolapsen hoidon. Lisäksi lakiehdotuksen mukaan adoptiovanhemmille ei jatkossa maksettaisi omaa päivärahaetuutta, vaan vanhempainrahaa kuten biologisillekin vanhemmille. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin tältä osin. Pykälään ehdotetut muutokset ovat siten teknisiä tai voimassa olevaa soveltamiskäytäntöä vastaavia muutoksia.  

7 d §.Sijaisapu alle kolmevuotiaan lapsen hoitoa varten. Pykälässä säädetään vuosilomaan ja sijaisapuun oikeutetun maatalousyrittäjän oikeudesta saada sijaisapua alle kolmevuotiaan lapsensa kotona tapahtuvaa hoitamista varten sairausvakuutuslain mukaisen vanhempainrahakauden päätyttyä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain kotihoidon tukea koskeviin säännöksiin ehdotettuja muutoksia. Lakiehdotuksen mukaan vanhempainrahoja voisi saada joustavasti lapsen kahden vuoden ikään saakka eivätkä ne enää muodostaisi yhtäjaksoista kautta. Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kotihoidontukea voisi saada, kun lapsen syntymästä on kulunut 160 arkipäivää. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan vuosilomaan ja sijaisapuun oikeutetulla maatalousyrittäjällä olisi oikeus saada sijaisapua alle kolmevuotiaan lapsensa kotona tapahtuvaa hoitamista varten lähtökohtaisesti sille ajalle, jolta lapsesta maksetaan lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaista lasten kotihoidon tukea. Sijaisapua voitaisiin kuitenkin myöntää vuosittain enintään 100 päivää lasta ja hänen molempia vanhempiaan kohti. Ehdotetun muutoksen mukaan sijaisapua voisi saada voimassa olevasta maatalousyrittäjien lomituspalvelulaista poiketen saada myös silloin, kun vanhempainrahapäiviä on vielä jäljellä. Sijaisapua voisi siten käytännössä saada 7 d §:n perusteella lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana useampia päiviä kuin aiemmin. Edellytyksenä olisi kuitenkin edelleen lasten kotihoidon tuen saaminen ja sijaisavun määrää rajattaisiin lasta ja hänen molempia vanhempiaan koskevalla 100 päivän vuosittaisella kiintiöllä. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan sijaisavun vuosittainen enimmäismäärä voisi kertyä yhdestä tai useammasta sijaisapujaksosta ja se voitaisiin jakaa vanhempien kesken heidän haluamallaan tavalla. Sijaisapua myönnettäisiin vain yhdelle maatalousyrittäjälle kerrallaan. Vuoden jakso laskettaisiin lapsen syntymästä alkaen. Ehdotetut tarkennukset sijaisavun enimmäismäärästä ja sijaisavun käyttämisestä ovat tarpeen vanhempainpäivärahoihin ja kotihoidon tukeen esitettyjen joustojen vuoksi ja ne vastaavat myös aiempaa maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 7 d §:n soveltamiskäytäntöä. 

27 c §.Alennettu sijaisapumaksu. Pykälässä säädetään eri sijaisavuista perittävien maksujen alentamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan, jos sijaisavun perusteena on raskaus ja synnytys, sijaisavusta peritään sairausvakuutuslaissa tarkoitetun äitiysrahakauden ajalta maatalousyrittäjien lomituspalvelulaissa tarkoitettu maksu 50 prosentilla alennettuna.  

Sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta nykyinen 105 arkipäivän pituinen äitiysrahakausi korvautuisi loppuraskauteen ajoittuvalla 40 arkipäivän pituisella raskausrahakaudella. Tämän jälkeen molemmat vanhemmat olisivat oikeutettuja vanhempainrahaan 160 arkipäivän ajalta. Vanhempi voisi luovuttaa omasta vanhempainrahakiintiöstään toiselle vanhemmalle enintään 63 vanhempainrahapäivää. Jos lapsella olisi vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, voisi vanhempi käyttää yksinään kaikki 320 vanhempainrahapäivää. Jos lapsia syntyisi tai adoptoitaisiin samalla kertaa useampi, olisi vanhempainrahapäivien määrä edellä todettua suurempi. Vanhempainrahapäiviä ei tarvitsisi käyttää yhtäjaksoisesti, vaan niitä voisi käyttää joustavasti haluaminaan ajankohtina siihen mennessä, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Raskausrahan määrä olisi jatkossa korotettu vastaavasti kuin nykyisen äitiysrahan määrä. Samoin 16 ensimmäistä vanhempainrahapäivää maksettaisiin korotettuna molemmille vanhemmille.  

Vanhempainpäivärahoihin ehdotettujen muutosten vuoksi pykälän 1 momentin mukaista aikaa, jolta maksu peritään alennettuna, esitetään muutettavaksi koskemaan raskausrahakauden aikaa. Raskauden ja synnytyksen perusteella myönnettävän sijaisavun maksun alennuksen tavoitteena on, että maksun suuruus ei estäisi sijaisavun vastaanottamista, vaikka maatalousyrittäjän harjoittaman kotieläintuotannon kannattavuus olisi heikko tai maatalousyrittäjän sairausvakuutuslain perusteella raskauden ja synnytyksen ajalta saama etuus olisi matala. Siten kotieläinten hoitotyötä tekevät naiset voisivat irtautua helpommin ennen synnytystä ja synnytyksestä toipumisen ajan raskaasta kotieläinten hoitotyöstään. Tavoitteen toteutuminen voitaisiin jatkossakin turvata 27 c §:n 1 momenttiin esitettävällä muutoksella. Aikaa, jolta maksu peritään alennettuna, olisi vaikea jatkossa määritellä yhtä pitkäksi kuin voimassa olevassa säännöksessä. Jos säännös koskisi raskausrahan ja vanhempainrahan maksujaksoja yhteensä, olisi ajanjakso merkittävästi nykyistä pitempi. Lisäksi, kuten edellä on todettu, vanhempainrahapäivien määrä voisi vaihdella eivätkä käytettävät vanhempainrahapäivät välttämättä muodostaisi synnytyksen yhteydessä pidettävää yhtäjaksoista kautta, vaan niitä voisi käyttää lapsen kahteen ikävuoteen asti myös lyhyempinä jaksoina tai esimerkiksi nostaa vain osalta viikon arkipäiviä.  

Jatkossa lomituslainsäädännön uudistuksessa on tarkoitus uudistaa sijaisapumaksuja koskevaa sääntelyä laajemmin. 

8.12  Sotilasavustuslaki

5 §.Toimeenpano. Pykälän 2 momentin mukaan, jollei toisin säädetä, sotilasavustuslakia toimeenpantaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä sairausvakuutuslaissa (364/63) on äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan toimeenpanosta säädetty. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen terminologinen muutos siten, että äitiys-, isyys- ja vanhempainraha korvataan vanhempainpäivärahalla. Myös sairausvakuutuslain vanhentunut säädösnumero ehdotetaan korjattavaksi.  

11 §.Huomioon otettavat tulot. Pykälässä säädetään siitä, mitä tuloja otetaan huomioon sotilasavustusta myönnettäessä. Pykälään sisältyy tyhjentävä luettelo tulolajeista, joita ei huomioida avustusta myönnettäessä. Tällainen tulolaji on pykälän 9 kohdan mukaisesti asevelvollisen saama isyysraha. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että termi isyysraha korvataan vanhempainrahalla. Muutos on tekninen ja vastaa ehdotettuja sairausvakuutuslain 9 luvun vanhempainpäivärahojen muutoksia. Lakiehdotuksen mukaan vanhempainraha maksettaisiin henkilön vuositulojen mukaan määräytyvänä myös varusmiespalveluksessa tai siviilipalveluksessa olevalle eikä vähimmäismääräisenä vastaavasti kuin voimassa olevan lain mukaan isyysraha maksetaan. Tulojen huomioimatta jättämistä koskevaa sotilasavustuslain säännöstä ei kuitenkaan ehdoteta muutettavaksi tästä syystä. Kyse on lyhyestä vanhempainrahan maksuajasta, sillä vanhempainvapaata voi saada palveluksesta lapsen syntymän yhteydessä 12 päivältä.  

8.13  Työntekijän eläkelaki, yrittäjän eläkelaki, merimieseläkelaki, maatalousyrittäjän eläkelaki, julkisten alojen eläkelaki ja kansaneläkelaki

Eläkelakeihin ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain 9 luvun vanhempainpäivärahasäännöksiin ehdotetuista muutoksista aiheutuvat terminologiset muutokset. Työntekijän eläkelain (395/2006) 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa, 53 a §:n 2 momentissa, 74 §:n 3 momentin 1 kohdassa ja 76 §:n 2 momentin 1 kohdassa, yrittäjän eläkelain (1272/2006) 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa, 50 a §:n 2 momentissa, 68 §:n 3 momentin 1 kohdassa ja 70 §:n 3 momentin 1 kohdassa, merimiesten eläkelain (1290/2006) 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa, 53 a §:n 2 momentissa, 80 §:n 3 momentin 1 kohdassa ja 82 §:n 2 momentin 1 kohdassa, maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 59 a §:n 2 momentissa, julkisten alojen eläkelain (2016/81) 3 §:n 1 momentin 8 kohdassa, 51 §:n 2 momentissa, 87 §:n 3 momentin 1 kohdassa ja 88 §:n 2 momentin 1 kohdassa sekä kansaneläkelain 34 §:n 2 momentin 5 kohdassa esiintyvät termit erityisäitiysraha, äitiysraha tai isyysraha ehdotetaan muutettavaksi erityisraskausrahaksi, raskausrahaksi ja vanhempainrahaksi. Kyseessä olisivat tekniset muutokset.  

8.14  Lakiehdotukset 19—30

Kotoutumisen edistämisestä annettuun lakiin (1386/2010), yliopistolakiin (558/2009), ammattikorkeakoululakiin (932/2014), poliisiammattikorkeakoulusta annettuun lakiin (1164/2013), pelastusopistosta annettuun lakiin (607/2006), ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin (531/2017), lukiolakiin (714/2018), oppivelvollisuuslakiin (1214/2020), tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettuun lakiin (1215/2020), sotilaallisesta kriisinhallinnasta annettuun lakiin (211/2006), valtion virkamieslakiin (750/1994) sekä Suomen Pankin virkamiehistä annettuun lakiin (1166/1998) ehdotetaan tehtäväksi sairausvakuutuslain 9 lukuun ehdotettujen vanhempainpäivärahojen ja työsopimuslain 4 luvun perhevapaiden nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset.  

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 12 §:n 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi luonteeltaan terminologinen muutos, jossa viitattaisiin sairausvakuutuslain 9 luvussa säädettyjen raskaus- tai vanhempainrahapäivien käyttämiseen. Tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä soveltamiskäytäntöä. Voimassa olevassa pykälän 4 momentissa on käytetty termejä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa yleiskielisessä merkityksessä. Termejä raskaus- tai vanhempainvapaa ei olisi perusteltua käyttää kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa, sillä raskaus- ja vanhempainvapaassa on kyse työ- tai virkasuhteeseen liittyvästä oikeudesta.  

Yliopistolain 39 §:n 3 momentin 2 kohtaa ja 41 §:n 3 momenttia, ammattikorkeakoululain 29 §:n 3 momentin 2 kohtaa ja 30 §:n 4 momenttia sekä poliisiammattikorkeakoulun 30 §:n 3 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä säädettäisiin vapaasta, jota opiskelija tarvitsee opinnoistaan lapsensa hoitamiseksi tämän syntymän tai adoption yhteydessä. Muutos olisi luonteeltaan terminologinen eikä sillä ole tarkoitus muuttaa nykyistä soveltamiskäytäntöä. Voimassa olevassa lainsäädännössä on käytetty yleiskielisessä merkityksessä termejä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa. Terminologinen muutos, jossa säädettäisiin äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan sijasta raskaus- ja vanhempainvapaasta, ei olisi perusteltu opiskelijoita koskevassa lainsäädännössä, sillä raskaus- ja vanhempainvapaassa on kyse työ- tai virkasuhteeseen liittyvästä oikeudesta.  

Pelastusopistosta annetun lain 29 §:n 1 momentin 2 kohtaa täsmennettäisiin terminologisesti viittauksella ajanjaksoon, jona opiskelija on oikeutettu sairausvakuutuslain 9 luvun mukaisiin raskaus- tai vanhempainrahapäiviin.  

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 96 §:ään, lukiolain 23 §:ään, ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 17 §:ään ehdotetaan tehtäväksi luonteeltaan terminologisia muutoksia, jossa viittaukset äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan muutettaisiin viittauksiksi raskaus- ja vanhempainpäivärahaan. Pykäliin ei ehdoteta tehtäväksi sisällöllisiä muutoksia. 

Oppivelvollisuuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oppivelvollisella on oikeus keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen määräajaksi äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajaksi. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi muuttamalla vapaan kestoa koskeva maininta viittaukseksi sairausvakuutuslain mukaisen raskaus- ja vanhempainrahan saamiseen. Ehdotettu muutos olisi teknisluonteinen. Oppivelvolliset opiskelijat ovat vain harvoin työ- tai virkasuhteessa, josta heille voitaisiin myöntää raskaus- tai vanhempainvapaata, joten käytännössä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen lapsen hoitamiseen liittyvien vapaiden perusteella tulee arvioida siihen liittyvien päivärahojen myöntämisen perusteella. 

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 14 §:ään ehdotetaan tehtäväksi luonteeltaan terminologinen muutos, jossa termit äitiys- ja isyysvapaa muutettaisiin termeiksi raskaus- ja vanhempainvapaa. Lisäksi pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin lisäämällä pykälään ja sen otsikkoon termi erityisraskausvapaa. Pykälään ei ehdoteta tehtäväksi sisällöllisiä muutoksia.  

Valtion virkamieslain 7 luvun 25 §:n 5 momenttiin ja Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 6 luvun 19 §:n 5 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi perhe-etuuksien nimien muutoksista johtuvat terminologiset muutokset. Termit erityisäitiys-, äitiys- ja isyysvapaa tai -loma muutettaisiin termeiksi erityisraskaus- raskaus- ja vanhempainvapaa. 

12.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys HE 66/2021, jossa esitetään muutettavaksi osin samoja säädöksiä kuin tässä esityksessä, ja nämä esitykset on tarvittaessa sovitettava yhteen. 

12.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2022 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.