1.1  Työeläkevakuutusmaksu

Pääosa Suomen työeläkejärjestelmän rahoituksesta tulee työnantajien ja työntekijöiden maksamista työeläkevakuutusmaksuista. Myös yrittäjät ja maatalousyrittäjät maksavat työeläkevakuutusmaksuja. 

Työntekijät ja työnantajat maksavat yhdessä työeläkevakuutusmaksua, joka lasketaan prosentteina työntekijän palkasta. Yrittäjät maksavat työeläkevakuutusmaksua työtulonsa perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa työntekijän eläkelain (395/2006) 153 §:n mukaisen työntekijän työeläkevakuutusmaksun vuosittain työeläkevakuutusyhtiöiden hakemuksesta. Työntekijän työeläkevakuutusmaksu on kolme prosenttia lisättynä puolella siitä prosenttimäärästä, jolla työntekijän eläkelain mukaisen vakuutuksen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu prosentteina palkasta ylittää luvun 18,2. 

Vuonna 2016 työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen maksu on yhteensä 24,0 prosenttia palkasta, josta työnantajan maksama osuus on keskimäärin 18,00 prosenttia. Työntekijältä perittävä maksuosuus vaihtelee iän mukaan; alle 53-vuotiaiden työntekijöiden maksama maksu on 5,70 prosenttia ja 53 vuotta täyttäneiden 7,20 prosenttia. Keskimäärin työntekijän työeläkevakuutusmaksu vuonna 2016 on noin 6 prosenttia. 

Julkisten alojen eläkelaissa (81/2016) ja merimieseläkelaissa (1290/2006) on viittaussäännös, jonka perusteella työntekijän työeläkevakuutusmaksu on yhtä suuri kuin työntekijän työeläkelain mukainen työeläkevakuutusmaksu. Yrittäjän eläkelaissa (1272/2006) ja maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) on säännös, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella vuosittain työeläkevakuutusmaksuprosentin, jonka voidaan arvioida vastaavan työntekijän eläkelain mukaisen vakuutuksen keskimääräistä työeläkevakuutusmaksua prosentteina palkasta. 

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimuksessa vuoden 2017 työeläkeuudistukseksi sovittiin, että perittävä työeläkevakuutusmaksu on 24,4 prosenttia työansioista vuosina 2017—2019. Tämän maksutason arvioidaan riittävän 2060-luvun puoliväliin asti. Sopimuksen mukaan työeläkevakuutusmaksuun tehtävät korotukset jakautuisivat puoliksi työnantajan ja työntekijän maksun kesken. 

1.2  Työeläkevakuutusyhtiöiden hallinto

Työeläkevakuutusyhtiöiden hallinnosta säädetään työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 4 luvussa. Työeläkevakuutusyhtiön hallintoneuvostossa ja hallituksessa on oltava sellaisia vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajia, jotka valitaan keskeisten työnantajia ja palkansaajia edustavien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Näitä on oltava yhtä monta kumpiakin ja heidän lukumääränsä on oltava yhteensä vähintään puolet hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenmäärästä. Työeläkevakuutusyhtiön hallintoneuvoston valitsee yhtiökokous, ja hallituksen valitsee hallintoneuvosto. 

2.1  Kilpailukykysopimus

Esityksessä ehdotetut muutokset liittyvät kilpailukykysopimuksessa sovittuun kokonaisuuteen. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen solmiman kilpailukykysopimuksen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, lisätä talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun nostolla ja työnantajan työeläkevakuutusmaksun alentamisella tavoitellaan yksikkötyökustannusten alennusta, jolloin yritysten kilpailukyky paranee. Valtiovarainministeriö on 1 päivänä maaliskuuta 2016 arvioinut, että työeläkemaksun siirto alentaa yksityisen sektorin yksikkötyökustannuksia noin 1,0 prosenttiyksiköllä. Kilpailukykysopimuksella arvioidaan saavutettavan noin 35 000 uutta työpaikkaa. 

2.2  Työeläkevakuutusmaksu

Esityksessä ehdotetaan muutosta työntekijän eläkelain 153 §:ään. Esityksellä muutettaisiin työeläkevakuutusmaksun jakosuhdetta työnantajan ja työntekijän kesken. Työntekijän työeläkevakuutusmaksua ehdotetaan korotettavaksi siten, että vuonna 2017 työntekijän työeläkevakuutusmaksua korotettaisiin 0,20 prosenttiyksikköä, vuonna 2018 0,20 prosenttiyksikköä, vuonna 2019 0,40 prosenttiyksikköä ja vuonna 2020 0,40 prosenttiyksikköä. Korotukset tehtäisiin kumulatiivisesti, jolloin vuonna 2020 työntekijän työeläkevakuutusmaksua olisi korotettu yhteensä 1,20 prosenttiyksikköä. Koska ehdotetulla muutoksella ei ole vaikutusta työeläkevakuutusmaksun kokonaistasoon, työnantajan työeläkevakuutusmaksu alentuisi vastaavalla määrällä siten, että vuonna 2020 keskimääräinen työnantajan työeläkevakuutusmaksu olisi 1,20 prosenttiyksikköä alempi kuin vuonna 2016. Kuten nykyisinkin, työntekijän työeläkevakuutusmaksu muuttuisi lisäksi keskimääräisen työeläkevakuutusmaksun tason muuttuessa. 

Työntekijän työeläkevakuutusmaksuosuuden muutos koskisi sekä yksityisen että julkisen sektorin työntekijöitä. Vastaavasti julkisen sektorin työntekijän eläkemaksun muutos otettaisiin huomioon julkisen sektorin työnantajan eläkemaksun määrässä. 

Työntekijän eläkelain 182 §:n mukaan työttömyysvakuutusrahasto maksaa Eläketurvakeskukselle maksun, jolla katetaan työttömyys- ja koulutusajan huomioon ottamisesta aiheutuvaa vastuuta ja kuluja. Työttömyysvakuutusrahaston maksu lasketaan tiettyjen palkattomien aikojen etuuksien perusteena olevien työ- ja ansiotulojen perusteella. Laskennassa kyseisiin ansioihin lisätään työntekijän työeläkevakuutusmaksun määrä. 

Kilpailukykysopimuksessa on sovittu, että niin sanottu prosenttivähennys ei muutu ja siten pienennä tai kasvata etuuksia. Täten tässä esityksessä ehdotettu työntekijän työeläkevakuutusmaksun laskentatavan muutos ei vaikuttaisi työttömyysvakuutusrahaston kautta rahoitettaviin palkattomalta ajalta karttuviin eläkkeisiin. Jotta työttömyysvakuutusrahaston maksun suhde maksun piiriin kuuluville palkattomien aikojen etuuksien saajille karttuvaan eläkkeeseen säilyisi ennallaan, esityksessä ehdotetaan, että työttömyysvakuutusrahaston maksun laskennassa ehdotettua työntekijän työeläkevakuutusmaksun 1,2 prosenttiyksikön korotusta ei lisättäisi maksun perusteena oleviin työ- ja ansiotuloihin. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin. 

Julkisten alojen eläkelaissa ja merimieseläkelaissa viitataan työntekijän työeläkevakuutusmaksun suuruuden osalta työntekijän eläkelakiin, jolloin työntekijän eläkelain 153 §:ään tehtävät muutokset koskevat automaattisesti myös mainittujen lakien mukaisia työeläkevakuutusmaksuja. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa vuosittain asetuksen, jossa yrittäjien ja maatalousyrittäjien työeläkevakuutusmaksu määräytyy työntekijän eläkelain mukaisen vakuutuksen keskimääräistä työeläkevakuutusmaksua vastaavaksi. Koska ehdotetuilla muutoksilla ei ole vaikutusta keskimääräiseen työeläkevakuutusmaksuun, yrittäjän eläkelakiin ja maatalousyrittäjien eläkelakiin ei tarvitse tehdä muutoksia. 

Sotilaseläkejärjestelmän osalta vuoden 2017 työeläkeuudistuksessa sovittiin, että työntekijän työeläkevakuutusmaksu vähennetään edelleen kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevasta työansiosta. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun vähentämisestä luopuminen olisi aiheuttanut sotilaseläkejärjestelmän erilaisesta laskentatavasta johtuen sotilaseläkejärjestelmän piiriin kuuluville perusteetonta etua. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun korottaminen 1,2 prosenttiyksiköllä tarkoittaisi sotilaseläkejärjestelmässä, että sotilaiden eläkkeen perusteena olevasta työansiosta vähennettävän työeläkevakuutusmaksun määrä kasvaisi. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun korottamisella olisi tällöin sotilaiden eläke-etuuksia alentava vaikutus. Tästä syystä työntekijän työeläkevakuutusmaksuun tässä esityksessä ehdotettavaa 1,2 prosenttiyksikön korotusta ei vähennettäisi sotilaiden eläkkeen perusteena olevasta työnansiosta. Muut työeläkevakuutusmaksuun mahdollisesti tulevat muutokset sen sijaan otettaisiin normaalisti huomioon. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin. 

2.3  Työeläkevakuutusyhtiöiden hallinto

Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutosta työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvoston ja hallituksen vakuutuksenottajia ja vakuutettuja edustavien jäsenten määrään. Työeläkevakuutusyhtiöiden hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenistä vähintään kolmasosa valittaisiin palkansaajia ja vähintään kuudesosa työnantajia edustavien keskusjärjestöjen ehdotuksesta. Palkansaajien ehdottamien jäsenten osuuden kasvattaminen hallituksen ja hallintoneuvoston kokonaisjäsenmäärästä johtuu siitä, että työntekijän työeläkevakuutusmaksun osuus kokonaistyöeläkevakuutusmaksusta kasvaa esityksen mukaisesti. 

2.4  Muut muutokset

Esityksessä ehdotetaan myös tehtäväksi muutamia teknisluonteisia tarkistuksia työeläkelakeihin. Julkisten alojen eläkelain 36 §:n 2 momenttiin ehdotetaan korjattavaksi eläkeuudistuksen yhteydessä tehty vakuuttamisvelvollisuuden alaikärajan muutos, jonka johdosta myös 17-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen työntekijän eläkkeeseen tulisi lisättäväksi kertakorotus 1 momentissa säädetyn ajan kuluessa. Kertakorotuksen alaikäraja olisi tällöin sama kuin muissa työeläkelaeissa. Tästä syystä ehdotetaan julkisten alojen eläkelain 36 §:n 2 momentissa olevan kertakorotuksen alaikärajan laskemista 24 vuodesta 23 vuoteen. 

Lisäksi työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Pykälässä säädetään leskeneläkkeen vähentämisestä. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä pykälään lisättiin maininta osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä. Pykälän sanamuodon mukaisesti tulkittuna osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavan lesken eläke tulee leskeneläkkeen vähentämisessä laskettavaksi työkyvyttömyyseläkkeenä, vaikka leski olisi jo täyttänyt hänellä mahdollisesti olevan alennetun eläkeiän, mutta ei oman ikäluokkansa mukaista alinta vanhuuseläkeikää. Eläkeuudistuksessa hyväksyttyjen säännösten mukaan tilanne voi käytännössä johtaa osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevan leskeneläkkeen pienenemiseen, jos alennetun eläkeiän täyttäneelle leskelle, jonka ikäluokan alimpaan vanhuuseläkeikään on vielä useita vuosia, lasketaan laskennallinen työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeen sijasta leskeneläkettä vähennettäessä. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi edellytys siitä, että leski ei olisi täyttänyt alinta vanhuuseläkeikäänsä. Ehdotettu muutos tarkoittaa, että perhe-eläkkeen peruste ja leskeneläkkeen vähentäminen laskettaisiin samalla tavoin tilanteessa, jossa edunjättäjä tai leski on osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä, eikä vielä saa vanhuuseläkettä, mutta on täyttänyt jonkin työeläkelain mukaisen vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän. Vastaava muutos tehtäisiin myös muihin työeläkelakeihin. Lisäksi pykälien sanamuotoa tarkistettaisiin.