Mielenterveys on keskeinen hyvinvoinnin osatekijä, joka vaikuttaa yhteiskunnan vakauteen ja kustannuksiin eri sektoreilla. Taloudelliset vaikutukset muodostuvat toisaalta siitä, miten paljon mielenterveyden ongelmat aiheuttavat julkisen sektorin kustannuksia, ja toisaalta siitä, missä määrin mielenterveys vaikuttaa työn tuottavuuteen ja yksilöiden ja perheiden taloudelliseen tilanteeseen. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty selvitystietoja ja asiantuntija-arvioita. Esityksessä ehdotettavien uusien tehtävien osalta kustannusvaikutusten arviointia vaikeuttavat tiedon puutteet, sillä käyttöön otettavien psykososiaalisten menetelmien kokonaisuus on alueellisesti vaihteleva ja myös palvelujen järjestämisen tavat vaihtelevat. Tehtyihin johtopäätöksiin liittyy siten epävarmuustekijöitä.
4.2.1.1
Vaikutukset hyvinvointialueiden ja valtion kustannuksiin
Esitetyn lainsäädännön piiriin kuuluvia psykososiaalisia interventioita voitaisiin tarjota perusterveydenhuollossa, opiskeluhuollossa ja sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna. Järjestämisvastuu edellä mainituista palveluista on pääasiassa hyvinvointialueilla. Lisäksi osan 18-22 -vuotiaiden psykososiaalisista hoidoista tuottaa YTHS osana korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuoltoa. Korkeakouluopiskelijat voivat saada perusterveydenhuollon palveluja sekä YTHS:ltä että hyvinvointialueelta. Vankien ja vastaanottojärjestelmässä olevien henkilöiden palvelujen järjestämisestä vastaavat THL:n vankiterveydenhuollon yksikkö ja vastaanottokeskukset.
Asiakasmäärien arviointi
Esitetyn lainsäädännön piiriin kuuluvat interventiot muodostavat vain osan perustason sosiaali- ja terveydenhuollon mielenterveystyön palveluista, joten niihin ohjautuisi vain osa hoitoa ja tukea tarvitsevista lapsista, nuorista ja perheistä. Menetelmiä on monin paikoin käytössä ja nyt, ja interventioilla voidaan jossain määrin korvata muita olemassa olevia hoito- ja työmenetelmiä, eli vain osin on kyse ammattilaisten lisääntyvästä työstä. THL:n selvityksen mukaan mielenterveyden ongelmiin liittyvä työskentely vie noin puolet kuraattorien ja psykologien yksilökohtaisen asiakastyön ajasta. Näin ollen kyse olisi sekä asiakastyön vaikuttavuusnäyttöön perustuvan sisällön vahvistamisesta että sosiaali- ja terveydenhuollon mielenterveystyön palvelujen saatavuuden parantamisesta takuun piiriin kuuluvia interventioita antavaa henkilöstöä lisäämällä.
Esitetyn lainsäädännön piiriin kuuluvien asiakkaiden määrien arviointi on hyvin haastavaa. Asiakasmääriä arvioitaessa on jouduttu tekemään arviot:
keskeisten häiriöiden kokonaisilmaantuvuudesta,
siitä, kuinka suuri osa asiakkaista hoidettaisiin esityksessä tarkoitetuilla interventioilla ja
osallistumishalukkuudesta eli kuinka suuri osa niistä, joille interventiota tarjotaan, hakeutuisi niihin ja onko aiempaa niin sanottua hoito- ja palveluvelkaa.
Näiden arvioiden perusteella on pyritty saamaan kokonaisarvio siitä, miten paljon vuosittain takuun piiriin kuuluvien interventioiden saajia yhteensä olisi. Lopulliseen asiakasmäärään vaikuttavat kuitenkin myös hyvinvointialueiden valinnat esimerkiksi siitä, miten paljon ja minkä menetelmien osaajia koulutetaan sekä miten paljon hyvinvointialueet panostavat muihin hoito- ja palvelumuotoihin, jotka saattavat vähentää takuun piiriin kuuluvien interventioiden tarvetta.
Asiakasmäärien sekä hoidon- ja palvelutarpeen arvioinnin pohjana ovat keskeisimpien häiriöiden ilmaantuvuudet kussakin ikäryhmässä. Arvion ovat tehneet THL:n asiantuntijat käytettävissä olevan kansainvälisen ja kotimaisen tutkimustiedon perusteella. Osa tutkimuksista on ajalta ennen koronapandemiaa, mutta tuoreimpien tutkimusten perusteella on tehty arvio tämänhetkisestä tilanteesta. Ilmaantuvuuden perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon vuosittain tulisi uusia asiakkaita näiden häiriöiden ennaltaehkäisyn, hoidon ja tuen piiriin.
Mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisy ja hoito ovat kuitenkin laaja kokonaisuus. Ennaltaehkäisevää ja vapaamuotoista mielenterveyttä vahvistavaa psykososiaalista tukea annetaan sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, oppilashuollon psykologi- ja kuraattoripalveluissa sekä sosiaalipalveluissa. Lievien ja keskivaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoito kuuluu perusterveydenhuollolle. Osa hoidosta järjestetään digiavusteisesti esimerkiksi nettiterapiana tai omahoitona. Vakavien tai komplisoituneiden mielenterveyden häiriöiden tutkimus ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon. Hoidon ja kuntoutuksen palveluja täydennetään yksityisten palveluntuottajien tuottamilla ostopalveluilla ja 16 ikävuodesta lähtien kuntoutusvaiheessa myös Kelan korvaamalla kuntoutuspsykoterapialla, jos henkilön työ- tai opiskelukyky on heikentynyt. Lisäksi Kela järjestää myös muuta kuntoutusta.
Esitetyn lainsäädännön piiriin kuuluvat lyhytpsykoterapia ja muut psykososiaaliset menetelmät muodostavat siis vain osan perustason sosiaali- ja terveydenhuollon mielenterveystyön hoito- ja tukimuodoista, ja niihin ohjautuisi vain osa hoitoa ja tukea tarvitsevista lapsista, nuorista ja perheistä. Tarkoituksena on, että takuun piiriin kuuluvia menetelmiä hyödynnettäisiin yksilöllisen tarpeen mukaan eli niitä ei sovellettaisi tilanteissa, joissa kevyempi tuki riittäisi, eikä myöskään liian vaikeisiin tilanteisiin tai jonkin muun hoito- tai tukimuodon vastatessa paremmin lapsen, nuoren tai perheen tarpeisiin. Osin kyseessä olisi ammattilaisten työtapojen kehittämiseen liittyvä muutos, joka voisi osaltaan myös tiivistää ja tehostaa aiempaa työskentelyä lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Laskelmiin on tehty arvio siitä, miten suuri osa ilmaantuvuuden perusteella arvioiduista kokonaismääristä ohjautuisi takuun piiriin kuuluviin interventioihin. Arvio on tehty asiantuntijoiden yhteistyönä hyödyntäen valtionavustushankkeista, selvityksistä ja tutkimuksista koostettua tietoa. Lisäksi on huomioitava, että myös takuun ulkopuolella olevat hoitomuodot lisääntyvät ja monimuotoistuvat.
Samaan aikaan tämän esityksen kanssa on valmisteltu hallituksen esitystä, jossa ehdotetaan, että 14 vuorokauden hoitoon pääsyn enimmäisajasta kiireettömässä perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa luovuttaisiin 23 vuotta täyttäneiden osalta, ja hoitoon pääsyn enimmäisajaksi palautetaan aiempi kolme kuukautta. Esitetyn lasten ja nuorten terapiatakuun piirin kuuluvan ikäryhmän osalta kiireettömän perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsyn nykytila säilytettäisiin kokonaisuudessaan, eikä hoitoon pääsyn enimmäisajan esitetyillä muutoksilla siten olisi vaikutuksia tämän esityksen piirissä olevien interventioiden saamiseen.
Lasten käyttäytymisen ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmat, lasten ahdistuneisuus sekä nuorten masennus ja ahdistuneisuus kattavat ikäryhmästä riippuen 70-90 prosenttia palvelujärjestelmän asiakkaista, ja näihin on siellä jo käytössä vaikutusnäyttöä omaavia psykososiaalisia menetelmiä. Lisäksi on olemassa harvinaisempia ongelmia ja häiriöitä, joiden osalta on vaikeaa tarkasti ennakoida asiakasmäärien ja kustannusten kehitystä. Kaikkiin häiriöihin ei vielä ole olemassa strukturoituja psykososiaalisia menetelmiä tai menetelmillä ei vielä ole tarvittavaa vaikuttavuusnäyttöä. Laskelmissa on kuitenkin huomioitu myös vähemmän yleisten häiriöiden vuoksi hoitoa tarvitsevien määrä ja vuosittaiset kustannukset, jotta interventioiden valikoimaa voidaan myös niiden osalta kehittää ja laajentaa.
Psykososiaalisia menetelmiä on osana mielenterveysstrategian toimeenpanoa otettu käyttöön vuodesta 2020 lähtien perusterveydenhuollossa, sosiaalihuollossa ja opiskeluhuollossa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman ja Suomen kestävän kasvun -ohjelman rahoituksilla. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman hankkeista koottiin helmikuussa 2024 tiedot niissä koulutettujen eri menetelmien osaajien ja ohjaajien määristä. Suomen kestävän kasvun -ohjelman rahoitusta saaneista hankkeista ei vielä ole keskitetysti koottua raportointia. Voidaan kuitenkin olettaa, että jo olemassa oleva psykososiaalisten menetelmien saatavuus on riittänyt vastaamaan vähintään aiempaan tarpeeseen.
Taulukko 1. Tulevaisuuden sote-keskusohjelman hankkeissa koulutettujen menetelmäosaajien ja –ohjaajien määrät.
Koulutetut menetelmäosaajat |
Lapset 0-12v | Yht. | Nuoret 13-18v | Yht. | Aikuiset 19-22v | Yht. |
Cool Kids | 412 | Cool Kids | 416 | Kognitiivinen lyhytterapia | 822 |
Ihmeelliset vuodet | 42 | IPC-N | 1548 | IPC | 64 |
Muut menetelmät | 195 | Muut menetelmät | 342 | Muut menetelmät | 33 |
Koulutetut menetelmäohjaajat |
Lapset 0-12v | Yht. | Nuoret 13-18v | Yht. | Aikuiset 19-22v | Yht. |
Cool Kids | 27 | Cool Kids | 23 | Kognitiivinen lyhytterapia | 50 |
Ihmeelliset vuodet | 0 | IPC-N | 67 | IPC | 29 |
Muut menetelmät | 10 | Muut menetelmät | 5 | Muut menetelmät | 30 |
Lisäksi asiakasmääriä arvioitaessa on huomioitava, että kaikki henkilöt, joille hoitoa tai tukea tarjotaan, eivät sitä aloita. Englannissa vuodesta 2008 lähtien toteutetun Talking Therapies -ohjelman seurantatietojen mukaan tämä osuus olisi jopa 30 prosenttia. Myös kansallisessa psykososiaalisten menetelmien käyttöönotossa on todettu, että esimerkiksi kaikki vanhemmat eivät halua osallistua heille tarjottuun vanhemmuuden ohjaukseen. Vanhemmuuteen liittyviin tuen tarpeisiin voidaan vastata myös muilla keinoilla kuin esitetyn lainsäädännön piiriin kuuluvilla interventioilla, esimerkiksi lapsiperheiden sosiaalipalveluissa. Laskelmiin on tehty arvio siitä, miten suuri osa haluaisi hoitoa tai tukea. Aikuisten osalta on käytettävissä edellä kuvattua tutkimustietoa, mutta lasten ja nuorten osalta on tehty arvio hoitoa tai tukea haluavien osuudesta hyödyntäen valtionavustushankkeissa saatuja kokemuksia. Osallistumishalukkuus vaihtelee menetelmittäin ja ikäryhmittäin, mikä on huomioitu arviossa.
Kustannusten laskenta
Asiakkaat saisivat esityksen mukaisia palveluja perusterveydenhuollossa, opiskeluhuollossa tai sosiaalihuollossa. Takuun piiriin kuuluvien asiakkaiden kokonaismäärä ratkaisee kokonaiskustannukset, ei se, miten niiden antaminen jakautuu sosiaali- ja terveydenhuollon kesken. Esitys ei myöskään laajenna sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävän mielenterveystyön piiriin kuuluvien lasten tai nuorten määrää. Hyvinvointialueiden aluekohtaisten palvelujen organisoitumisen kokonaisuudesta ja paikallisista ratkaisuista riippuu, missä palveluissa takuun piirissä olevia interventioita annetaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon lakisääteisten tehtävien määrittelemissä rajoissa. Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan vaikuta oleellisesti kokonaiskustannuksiin. Takuun piiriin kuuluvien interventioiden vuosittaiset kokonaiskustannukset muodostuvat siten valittujen menetelmien yksikkökustannuksista ja asiakkaiden kokonaismäärästä.
Sosiaalihuollossa on terveydenhuollosta poikkeavia hallinnollisia vaiheita (muun muassa palvelutarpeen arviointi ja päätöksenteko), jotka koskisivat myös takuun piiriin kuuluvia mielenterveystyön palveluita. Ylimääräistä hallinnollista työtä tulee niiden asiakkaiden osalta, jotka eivät muuten olisi tulleet sosiaalihuollon palveluun. Arvion mukaan tämä ryhmä olisi pieni. Sosiaalihuollossa käytetään jo nyt esitetyn lainsäädännön piiriin kuuluvia määrämuotoisia psykososiaalisia työmenetelmiä, ja vanhemmuuteen liittyvät tuen tarpeet sekä lasten ja nuorten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyvät haasteet ovat tavanomaisia syitä hakeutua sosiaalihuollon piiriin. Lainsäädännön soveltamisen tueksi annettavalla ohjauksella ja koulutuksella voidaan selkeyttää palveluun ohjautumista ja sitä kautta vähentää esimerkiksi tarvetta muutoksenhaulle.
Laskelmissa interventioiden yksikkökustannusarvioiden pohjana on käytetty yleisimpien hyvinvointialueiden tähän mennessä käyttöön ottamien menetelmien yksikkökustannuksia. Näin ollen laskelmat perustuvat niiden menetelmien yksikkökustannuksiin, joilla kussakin ikäryhmässä katetaan tällä hetkellä valtaosa (70-80 prosenttia) perustasolla annetuista takuun piirissä olevista interventioista. Laskelmat ovat suuntaa-antavia esimerkkejä, sillä menetelmien kokonaisuus ei ole kansallisesti yhteneväinen. On myös huomioitava, että psykososiaalisten menetelmien kokonaisuus on jatkuvasti kehittyvä, ja käytettävät menetelmät saattavat olla myös muita kuin laskelmien pohjana olevat.
Menetelmien yksikkökustannukset vaihtelevat toteutustavan (yksilö- vai ryhmämuotoinen) ja pituuden mukaan. Takuun piiriin kuuluvien interventioiden kokonaiskustannusten kehitykseen vaikuttaa siten myös se, mitä menetelmiä hyvinvointialueet ja YTHS ottavat käyttöön ja missä laajuudessa. Samojen häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon on olemassa erilaisia ja eri hintaisia menetelmiä. Valittu laskentatapa yleisimmin käyttöön valituista menetelmistä tuottaa kuitenkin hyvän keskimääräisen arvion siitä, millaiset kustannukset psykososiaalisten menetelmien antaminen voisi hyvinvointialueille aiheuttaa. Esityksessä on kustannusten laskennan pohjana käytetty erilaisia ja erihintaisia menetelmiä, joten voidaan olettaa, että myös tulevaisuudessa käyttöön otettavat menetelmät ovat todennäköisesti keskimäärin kustannuksiltaan samaa luokkaa. Seuraavassa käytetään hoito-sanaa kuvaamaan myös ehkäisyn ja tuen menetelmien käyttöä.
Menetelmien yksikkökustannukset vastaavat pitkälti niiden antamiseen kuluvan työajan henkilöstökustannuksia. Näin ollen esitetyn lainsäädännön osalta hyvinvointialueille ja Kansaneläkelaitokselle osoitettava lisärahoitus kattaa takuun piiriin kuuluvien interventioiden antamiseen palkattavan lisähenkilöstön kustannukset. Arvioissa ei ole otettu huomioon, että osa takuun piiriin kuuluvien interventioiden antamiseen käytettävästä työajasta korvaa nykyään muilla tavoilla annettavaa tukea ja että henkilöstöä on jo koulutettu psykososiaalisten menetelmien antamiseen. Näin ollen lisähenkilöstön palkkaamiseen liittyvä kustannusarvio on tältä osin yliarvio.
Kustannuksiin tuo kuitenkin epävarmuutta se, miten palvelu saadaan tuotettua määräajassa ja tuoko se painetta esimerkiksi ostopalvelujen ja vuokratyön lisäämiseen. Lainsäädännön toimeenpanon alkuvaiheessa painetta tuo myös se, onko käytettävissä riittävästi menetelmien antamiseen koulutettuja työntekijöitä. Huoli liittyy erityisesti lyhytpsykoterapiaan, jonka tämänhetkinen saatavuus ei vastaa tarvetta ja jonka antaminen edellyttää pitkäaikaista koulutusta.
Lapset 0-12 vuotta
Lasten ahdistuneisuuden osalta tapausten ilmaantuvuudeksi on THL arvioinut 1,25 prosenttia lapsiväestöstä, mikä tarkoittaisi noin 8 900 lasta vuodessa (vuoden 2022 väestötiedoilla). Ottaen huomioon oletukset siitä, kuinka suuri osa haluaa hoitoa (80 prosenttia) ja siitä, kuinka suuri osa lapsista hoidettaisiin takuun piiriin kuuluvilla menetelmillä (70 prosenttia) voidaan arvioida, että interventioiden piiriin tulevien lasten määrä olisi noin 5 000.
Palvelujen kustannukset:
Interventiona Cool Kids (11 käyntikertaa, käynnin yksikkökustannus 80-120 euroa, joten yhteensä noin 1 100 euroa).
Yhteensä kustannukset olisivat arviolta noin 5,5 miljoonaa euroa.
Lasten käytös- ja tunnehäiriöiden ilmaantuvuudeksi on THL arvioinut 1,25 prosenttia vuodessa. Laskelmassa oletetaan, että tämä jakautuisi lähes puoliksi kahteen interventioon, kevyempään Voimaperheet- ja intensiivisempään Ihmeelliset vuodet –vanhempainryhmään.
Palvelujen kustannukset:
Kevyemmän intervention (Voimaperheet) osalta kohdejoukkona olisi 7 prosenttia 4-vuotiaista (noin 3 400). Ottaen huomioon oletukset siitä, kuinka suuri osa haluaisi hoitoa (50 prosenttia) ja siitä, kuinka suuri osa asiakkaista hoidettaisiin takuun piiriin kuuluvilla menetelmillä (100 prosenttia) voidaan arvioida, että intervention piiriin tulevien lasten määrä olisi noin 1 700. Hyvinvointialueelle aiheutuvat kustannukset olisivat noin 2 000 euroa per lapsi, joten tämän intervention kokonaiskustannukset olisivat 3,4 miljoonaa euroa.
Intensiivisempi interventio (Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmät) arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi noin puolelle arvioidusta ilmaantuvuudesta (noin 4 500 lasta). Ottaen huomioon oletukset siitä, kuinka suuri osa haluaisi hoitoa (80 prosenttia) ja siitä, kuinka suuri osa asiakkaista hoidettaisiin takuun piiriin kuuluvilla menetelmillä (70 prosenttia) voidaan arvioida, että takuuseen kuuluvien interventioiden piiriin tulevien lasten määrä olisi noin 2 500. Intervention kustannuksiksi on arvioitu noin 450 euroa (yhteensä 12-20 tapaamista 2,5 tuntia kerrallaan, kaksi ryhmänohjaajaa ja osallistujia 10-14 sekä menetelmäohjaus kolmen ensimmäisen ryhmän aikana). Näin ollen kokonaiskustannukset olisivat 1,1 miljoonaa euroa.
Edellä kuvatut interventiot ovat esimerkkejä interventioista, joita tällä hetkellä on käytössä lasten yleisimpien mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon. Edellä mainittujen häiriöiden lisäksi lapsilla on myös vähemmän yleisiä häiriöitä. Ottaen huomioon niiden hoitoon käytettävissä olevat, esitettyyn takuuseen kuuluvat menetelmät, asiakasmääriin arvioidaan tulevan viiden prosentin lisäys. Jos yksikkökustannuksena käytetään lasten interventioiden keskimääräisiä kustannuksia, niiden kustannukset olisivat arviolta 0,3 miljoonaa euroa.
Nuoret 13-18 vuotta
Nuorten masennuksen ilmaantuvuudeksi on THL arvioinut 3 prosenttia eli noin 11 200 nuorta vuosittain. Ottaen huomioon oletukset siitä, kuinka suuri osa haluaisi hoitoa (80 prosenttia) ja siitä, kuinka suuri osa nuorista hoidettaisiin takuun piiriin kuuluvilla menetelmillä (50 prosenttia) voidaan arvioida, että interventioiden piiriin tulevien nuorten määrä olisi noin 4 500.
Palvelujen kustannukset:
Intervention (IPC) yksilökohtaisten kustannusten on arvioitu olevan noin 700 euroa seitsemän käynnin pakettina (käynnin yksikkökustannus 80-120 euroa).
Yhteensä kustannukset olisivat arviolta noin 3,1 miljoonaa euroa.
Nuorten ahdistuneisuuden ilmaantuvuudeksi on THL arvioinut 5,25 prosenttia eli noin 19 600 nuorta. Ottaen huomioon oletukset siitä, kuinka suuri osa haluaisi hoitoa (80 prosenttia) ja siitä, kuinka suuri osa nuorista hoidettaisiin takuun piiriin kuuluvilla menetelmillä (50 prosenttia) arvioidaan, että takuuseen kuuluvien interventioiden piiriin tulevien nuorten määrä olisi noin 7 900.
Palvelujen kustannukset:
Interventiona Cool Kids (11 käyntikertaa, käynnin yksikkökustannus 80-120 euroa, joten yhteensä noin 1 100 euroa).
Yhteensä kustannukset olisivat arviolta noin 8,6 miljoonaa euroa.
Edellä kuvatut interventiot ovat esimerkkejä interventioista, joita tällä hetkellä on käytössä lasten yleisimpien mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon. Edellä mainittujen häiriöiden lisäksi nuorilla on myös harvinaisempia häiriöitä. Ottaen huomioon niiden hoitoon käytettävissä olevat, esitettyyn takuuseen kuuluvat menetelmät, asiakasmääriin arvioidaan tulevan viiden prosentin lisäys. Jos yksikkökustannuksena käytetään nuorten interventioiden keskimääräisiä kustannuksia, niiden kustannukset olisivat arviolta 0,5 miljoonaa euroa.
Nuoret aikuiset 19-22 vuotta
Palvelujen kustannukset:
Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden yhteisesiintyvyys huomioon ottaen THL on arvioinut ilmaantuvuusluvuksi 6 prosenttia eli 14 445 nuorta aikuista. Seurantatiedon perusteella heistä noin 70 prosenttia voisi haluta hoitoa (10 112).
Kaikista heistä (10 112) 10 prosenttia oletetaan ohjattavan suoraan erikoissairaanhoitoon ja 75 prosenttia ohjattuun omahoitoon (ei kuulu takuun piiriin).
Jäljellä olevista 15 prosentista (1 517) puolet oletetaan ohjattavan nettiterapiaan (ei kuulu takuun piiriin) ja puolet lyhytinterventioiden piiriin (758 asiakasta, keskimääräinen kustannus 694 euroa/asiakas).
Omahoitoon alun perin ohjatuista (7 584) neljäsosan oletetaan tarvitsevan nettiterapiaa (ei kuulu takuun piiriin) ja neljäsosa lyhytintervention (1 896 asiakasta, keskimääräinen kustannus 694 euroa/asiakas).
Kaikista perusterveydenhuollon asiakkaista neljäsosan (2 275 asiakasta, keskimääräinen kustannus 2 700 euroa/asiakas) oletetaan päätyvän lyhytpsykoterapiaan.
Yhteensä kustannukset olisivat arviolta noin 8 miljoonaa euroa. Tästä YTHS:n osuudeksi arvioidaan väestöpeittävyyden perusteella 30 prosenttia eli 2,4 miljoonaa ja hyvinvointialueiden osuudeksi 5,6 miljoonaa. Vuonna 2023 YTHS:n palvelujen piirissä oli 73 000 alle 23-vuotiasta korkeakouluopiskelijaa. He voivat saada perusterveydenhuollon palveluja sekä YTHS:ltä että hyvinvointialueelta.
Menetelmien osaamisen ylläpito
Psykososiaalisten interventioiden antamiseen liittyvien kustannusten lisäksi välittömiin kustannuksiin sisältyvät myös henkilöstön osaamisen ja saatavuuden varmistaminen. Koulutuskustannuksiin sisältyvät psykososiaalisen menetelmän teoreettinen koulutus, menetelmäohjaus ja täydennyskoulutus. Vaihtuvuuden vuoksi työntekijöitä olisi myös koulutettava vuosittain lisää. Osa psykososiaalisista interventioista ja koulutuksista on lisensoituja, jolloin ne olisi ostettava tietyltä palveluntuottajalta.
Psykososiaalisten menetelmien arviointi ja osaamisen ylläpito on voimassa olevassa lainsäädännössä osoitettu yliopistosairaaloita ylläpitävien hyvinvointialueiden tehtäväksi keskittämisasetuksella. Yliopistosairaalat huolehtivat alueellisesti, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käytössä on vaikuttavaksi osoitettuja psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia menetelmiä väestön tarpeen mukaisesti sekä niihin liittyvää koulutusta ja työnohjausta. Koordinaatiovelvollisuus on siten jo olemassa oleva velvoite. Hyvinvointialueet sopisivat järjestämislain 36 §:ssä säädetyssä yhteistyösopimuksessa myös takuun piiriin kuuluvien psykososiaalisten menetelmien osaamisen ylläpidon rahoituksesta. Koska esitetyn lainsäädännön vuoksi koulutustarpeen volyymi kasvaa, lisärahoitusta on arvioitu tarvittavan myös takuun piiriin kuuluvien menetelmien koulutuksen ja ohjauksen järjestämiseen.
Menetelmien koulutuksen ja ohjauksen järjestäminen koostuu kahdesta kokonaisuudesta:
- koulutukseen- ja koordinointiin tarvittava henkilöstö (mukaan lukien kouluttajilta edellytetty kouluttajatason osaaminen),
- digitaalisesti toteutettavan koulutuksen edellyttämä kehittämistyö ja ylläpito (sisältö ja tekninen ratkaisu).
Kustannuksia on mahdollista hillitä tehokkaalla yhteistyöllä ja keskinäisellä työnjaolla. Kummankin kokonaisuuden lopullisiin kustannuksiin vaikuttavat siten koulutuksen organisointitavat sekä hyvinvointialueiden sopima työnjako ja kansallinen yhteistyö. Esityksen kustannusarviossa on hyödynnetty valtionosuushankkeissa saatuja tietoja ja kokemuksia, koska lopulliset organisointi- ja rahoitustavat eivät ole vielä tiedossa.
Kaikkiaan hyvinvointialueiden koulutus- ja koordinointitoimintaan lasten, nuorten ja nuorten aikuisten osalta on tässä arvioitu tarvittavan vuosittain 900 000 euroa yhteistyöaluetta kohden. Tästä 650 000 euroa on arvioitu tarvittavan läsnäolokoulutuksiin ja koulutuksen koordinointiin. Digitaalisesti toteutettavaan koulutukseen on puolestaan arvioitu tarvittavan vuosittain 250 000 euroa yhteistyöaluetta kohden. Koko maassa näiden yhteissumma olisi viideltä yhteistoiminta-alueelta arviolta vuosittain 4,5 miljoonaa euroa. Laskelma on suuntaa antava. Kustannusten arviointiin sisältyy joka tapauksessa epävarmuutta, koska alueiden ja eri toimijoiden roolit ja työnjaot menetelmien ylläpidossa saattavat jatkossa kehittyä ja muuttua olennaisestikin.
Laskelmassa osaamisen ylläpidon on arvioitu edellyttävän kehittäjälääkärin ja koulutustoimintaa koordinoivien henkilöiden työpanosta. He hoitaisivat alueellisen koordinaatiotehtävän ohella esimerkiksi teoreettista koulutusta ja käytännön menetelmäohjausta. Hyvinvointialueilla voitaisiin kouluttaa ja palkata myös omia menetelmäohjaajia ja koordinaattoreita.
Edellä kuvatun resurssin kustannuksia on arvioitu Itä-Suomen yhteistyöalueen kustannusarvion pohjalta, koska se on ainoa tähän mennessä vakiinnutettu työryhmä. Nuorten osalta tehty kustannusarvio 215 000 euroa kattoi henkilöstökustannusten lisäksi myös muut kustannukset
Kustannusarvioon sisältyivät esimerkiksi psykososiaalisten menetelmien kokonaiskoordinaatio, koulutus (ml. kertauskoulutukset, menetelmäohjaus ja workshopit), käyttöönoton tuki ja juurruttaminen (implementaatio), osaajarekisterin ylläpito, osaajavajeiden tunnistaminen ja lisäkoulutukset.
. Itä-Suomen yhteistyöalueella nuorten psykososiaalisten menetelmien kouluttamisen ja juurruttamisen osalta toimijana on ollut Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) nuorten mielenterveyden osaamiskeskustiimi (NMOK), resurssina 2 projektikoordinaattoria 100 prosentin työajalla ja kehittäjälääkäri 20 prosentin työajalla. Jos oletetaan, että myös lasten ja nuorten aikuisten osalta tarvittaisiin vastaavat resurssit, olisivat läsnäolokoulutusten ja koulutuksen koordinoinnin kokonaiskustannukset yhteensä edellä mainittu 650 000 euroa yhteistyöaluetta kohden. Kustannukset koskevat kahden yleisimmin käytetyn menetelmän käyttöönottoa ja ylläpitämistä.
Paitsi koulutuskustannusten, myös henkilöstön saatavuuden kannalta on tarpeen kehittää paitsi läsnäolokoulutuksia, myös digitaalisesti toteutettavaa koulutusta. Läsnäolokoulutuksilla on suuremmat välilliset kustannukset, sillä ne sitovat enemmän henkilöstöresursseja. Digitaalisesti toteutettaviin koulutuksiin liittyy kuitenkin samanlainen läsnä toteutetun menetelmäohjauksen tarve kuin läsnäolokoulutuksiin.
Osa teoreettisesta koulutuksesta toteutetaan Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa ja Suomen kestävän kasvun -ohjelmassa jo kehitetyllä digitaalisella koulutusalustalla, jonka käyttö on maksutonta hankekauden aikana vuoteen 2025 saakka. Hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteellista ja koulutustoiminnan järjestäminen kuuluu hyvinvointialueiden itsehallinnon piiriin, joten hyvinvointialueiden on keskenään sovittava digitaalisen koulutustoiminnan jatkosta.
Psykososiaalisten menetelmien osaamisen ylläpitoa on toteutettu aiemmin eri hankerahoituksilla, joilla alueille on luotu erilaisia väliaikaisia ratkaisuja (17 hyvinvointialuetta jatkaa esimerkiksi RRP-rahoituksella kehittämistoimintaa vuosina 2024-2025). Valtionavustusta ei saa käyttää hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) mukaisten tehtävien rahoittamiseen, ellei näillä toimilla ole välitöntä yhteyttä hankkeen kokeilu- ja kehittämistyöhön tai uusien toimintamallien käyttöönottoon.
Hyvinvointialueille syntyisi lisäksi kustannuksia koulutuksessa olevien työntekijöiden poissaoloista. Eri menetelmien koulutusten pituus ja järjestämistapa (läsnä- vai verkkokoulutus) vaikuttavat siihen, paljonko työntekijän olisi oltava poissa töistä. Jos oletetaan, että keskimäärin työntekijä olisi koulutuksen vuoksi poissa asiakas- tai potilastyöstä kaksi päivää ja keskimääräinen työtunnin yksikkökustannus olisi 45 euroa, olisivat sijaiskustannukset 0,4 miljoonaa euroa. Ne perustuvat oletukseen, että menetelmiä toteuttamaan tarvittaisiin noin 4 000 työntekijää ja 670 henkilötyövuotta ja että vuosittain on vaihtuvuuden vuoksi koulutettava 15 prosenttia tarvittavasta lukumäärästä. Henkilötyövuosimäärä on laskettu laskelmien pohjana olevien menetelmien vaatimalla työajalla (esimerkiksi Cool Kids 11 käyntiä, oletus työajasta yhteensä 22 tuntia). Siitä on johdettu työntekijämäärä kertomalla se kuudella eli olettaen, että keskimäärin näitä interventioita antavat työntekijät käyttävät niihin kuudesosan työajastaan.
Taulukko 2. Yhteenveto kustannusarvioista
Koko vuoden kustannukset vuoden 2025 tasossa (laki voimaan 1.5.2025) |
Miljoona euroa | Hyvinvointialueiden kustannukset | YTHS:n kustannukset Rahoitus: 77 % valtio ja 23 % opiskelijat (ei muutosta voimassa olevaan) |
Alle 12-v. interventiot | 10,4 | |
13-18-v. interventiot | 12,3 | |
19-22-v. interventiot | 5,6 | 2,4 (siitä valtion rahoitus 1,8 ja opiskelijoiden maksut 0,6) |
Osaamisen ylläpito | 4,5 | |
Koulutuksen aikaiset poissaolot | 0,4 | |
Yhteensä | 33,2 (8 kk=22,2) | 2,4 (8 kk=1,6) |
Valtion rahoitus yhteensä | 33,2 (8 kk=22,2) | 1,8 (8 kk=1,2) |
Esityksessä ehdotetaan lakien voimaantuloa 1.5.2025, jolloin hyvinvointialueiden kustannukset olisivat vuonna 2025 yhteensä 22,2 miljoonaa euroa ja YTHS:n 1,6 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitusosuus olisi noin 1,2 milj. euroa. Valtion rahoitusosuus olisi yhteensä 23,4 miljoonaa euroa.
Tietojärjestelmäkustannukset
Hyvinvointialueilla ja YTHS:llä tulisi olla asiakas- ja potilastietojärjestelmiin liittyvät toiminnot takuun seurantaan. Terveydenhuollossa (ml. YTHS) toiminnot ovat jo olemassa, koska hoitoon pääsy ja siihen liittyvä lakisääteinen seurantavelvoite on ollut voimassa jo aiemmin. Esitetyn lainsäädännön osalta järjestelmiin täytyy tehdä enimmäisaikojen seurantaan liittyviä täydennyksiä. Terveydenhuollon asiakastietojärjestelmiin tulisi määrittää esitetyn lainsäädännön mukaiset hoidon tarpeen arvion tuloskoodit. Järjestäjien osalta aiheutuvia kustannuksia on vaikea arvioida. Kansallisella tasolla tavoitteena on toteuttaa muutoksia kokonaisuutena yhdessä terveydenhuoltolain 51 a §:n hoitoon pääsyn enimmäisaikoihin esitettyjen muutosten valmistelun kanssa.
Sosiaalihuollon osalta takuun toteutumisen enimmäisaikoja voidaan seurata mielenterveystyön palvelusta annettavan päätöksen toimeenpanon aikoja seuraamalla. Tiedot saataisiin tulevaisuudessa sosiaalihuollon seurantarekisterin kautta THL:n hyte-sote -tietovarannosta. Määräajan seurantaa voidaan tehdä arvioasiakirjan, palvelusta annettavan päätöksen ja palvelun aloittamista koskevan asiakasasiakirjamerkinnän päivämäärien avulla. Alustavan arvion mukaan tämä ei edellyttäisi uusia tietojärjestelmätoteutuksia hyvinvointialueilla. Tarkemman menetelmäkohtaisen seurannan toteuttaminen edellyttäisi toimenpidekoodien käyttöönottoa. Sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiin tarvitaan muutoksia mielenterveystyön palveluja kuvaaviin toimenpidekoodeihin liittyen. Nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa osana laajempaa sosiaalihuollon tietoperustan vahvistamista.
THL:n mukaan takuun piiriin kuuluvien psykososiaalisten menetelmien käyttö sosiaalihuollossa tulee todennäköisesti olemaan alkuvaiheessa varsin vähäistä ja arvioi siksi, ettei tietojärjestelmämuutoksia kannata suunnitella ja toteuttaa ennen kuin Kanta-palveluihin rakenteellisesti tallentavien järjestelmien käytöstä on kokemuksia. Kirjaamiseen liittyvien muutosten osalta tarvitaan henkilöstöresurssia muutoksen ohjaamiseen. Lisähenkilöstön rekrytointitarvetta on kuvattu edellä kustannusten laskenta -osiossa.
Toimitilakustannukset
Uudistuksella ei olisi merkittäviä vaikutuksia toimitiloihin, koska interventiot toteutettaisiin nykyisissä palveluissa.
THL:n ja valvontaviranomaisten kustannukset
Takuun toteutumisen seurannassa olisi osin kyse perusterveydenhuollon hoitoon pääsyä vastaavasta enimmäisaikojen toteutumisen seurannasta ja valvonnasta, joka liittyisi myös sosiaalihuollon perustason palvelujen toimintaan. Hyvinvointialueen ja YTHS:n olisi julkaistava kuukauden välein yleisessä tietoverkossa tunnusluvut siitä, miten terveydenhuoltolain 53 §:ssä 1 momentissa tai opiskeluterveydenhuoltolain 10 a § 4 momentissa säädettyjen enimmäisaikojen noudattaminen toteutui. THL tuottaa tunnusluvut saamiensa tietojen perusteella.
Aluehallintovirastojen tulee voimassa olevan terveydenhuoltolain 27 §:n ja sosiaalihuoltolain 25 §:n mukaisesti järjestää vuosittain lasten ja nuorten mielenterveyden hoidon ja sosiaalihuollon mielenterveystyön työnjaon kehittämiseksi alueelliset yhteistyökokoukset. Esitetyn lainsäädännön seuranta liittyisi osaltaan tähän aluehallintovirastojen lakisääteiseen tehtävään, sillä lasten ja nuorten mielenterveystyötä tulee tarkastella kokonaisuutena. Hyvinvointialueiden ja YTHS:n omavalvonta on ensisijaista, ja esimerkiksi muistutukset ja kantelut ohjautuvat ensisijaisesti niille, mutta ainakin väliaikaisesti uusi lainsäädäntö voisi aiheuttaa lisätyötä myös aluehallintovirastoille ja Valviralle. Valvira ja aluehallintovirastot määrittävät vuosittain valvontakohteiden painopisteet. Vuonna 2024 toiminnassa on painotettu muun muassa perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsyn, lapsiperheiden palveluiden sekä perustason mielenterveys ja päihde- ja riippuvuuspalvelujen järjestämisen valvontaa. Lainsäädännön toimeenpanovaiheessa annetulla hyvällä kansallisella ohjauksella ja koulutuksella voidaan vähentää jälkikäteisvalvonnan tarvetta. Valvontaviranomaisiin liittyviä vaikutuksia arvioidaan myös viranomaisvaikutuksia käsittelevässä osiossa.
Vankiterveydenhuollon ja vastaanottopalvelujen kustannukset
Esityksen mukaiset psykososiaaliset interventiot osana perusterveydenhuollon mielenterveyden hoitoa kuuluvat myös nuorten vankien terveydenhuoltoon. Ehdotetun lainsäädännön toimeenpanosta voisi näin ollen aiheutua kustannuksia THL:n vankiterveydenhuollon yksikölle. Nuoria vankeja on määrällisesti vähän, ja suurin osa heistä on vankilassa vain lyhyen aikaa, joten tuen tai hoidon toteuttamista koskeva kuukauden enimmäisaika ei ehtisi välttämättä täyttyä. Näin ollen pääosa myös vankeustuomion saaneista nuorista voisi saada tarvitsemansa psykososiaalisen intervention hyvinvointialueelta. Mielenterveyden häiriöt ovat vangeilla yleisiä, mutta vankilassa olevan nuoren tilanne on lähtökohtaisesti komplisoitunut ja kyse olisi siten muusta hoidon tai tuen tarpeesta kuin perustason palvelujen lyhytinterventioista, joita esitetty lainsäädäntö koskee. Tästä johtuen lisäkustannusten arvioidaan jäävän vankiterveydenhuollossa vähäisiksi.
Lapsia ja alle 23-vuotiaita nuoria on myös vastaanottopalveluissa. Vastaanottojärjestelmässä oli joulukuun 2023 lopussa yhteensä 35 506 asiakasta, joista 79 prosenttia oli Ukrainan kansalaisia, ja noin neljäsosa heistä on lapsia. Osa lapsista on tullut Suomeen ilman huoltajaa, joko yksin tai läheisen kanssa. Vastaanottopalvelut järjestää se vastaanottokeskus, jonka asiakkaaksi kansainvälistä suojelua hakeva tai tilapäistä suojelua saava rekisteröidään. Valtio korvaa vastaanottopalveluista aiheutuvat kustannukset talousarvionsa rajoissa. Vastaanottopalveluihin kuuluvat myös välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Vastaanottolain 26 §:n 2 momentin mukaan tilapäistä suojelua saavalle sekä kansainvälistä suojelua hakevalle lapselle ja ihmiskaupan uhrille, joka on lapsi ja jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, annetaan terveydenhuoltopalvelut samoin perustein kuin henkilölle, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa. Vastaanottopalvelujen piirissä olevat lapset saavat tarvittaessa tukea myös opiskeluhuoltopalveluista samoin perustein kuin muut lapset ja nuoret. Lapsiperheiden osalta vastaanottokeskukset järjestävät sosiaalipalveluina vanhemmuutta tukevia sosiaalipalveluja. Tarvittaessa asiakas ohjataan keskuksen ulkopuolisiin terveydenhuoltopalveluihin ja mielenterveyden hoidon piiriin. Myös järjestämislain 56 § terveydenhuollon järjestämisestä eräissä tapauksissa ja 56 a § terveydenhuollon järjestämistä tietyille hyvinvointialueella oleskeleville henkilöille tulee huomioida arvioitaessa oikeutta välttämättömiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Maahanmuuttovirasto on kehittänyt vastaanottojärjestelmän mielenterveystyötä, ja henkilöstöä on perehdytetty lapsia, nuoria ja perheitä tukeviin menetelmiin. Näitä menetelmiä on myös kehitetty vastaamaan paremmin vastaanottopalveluissa olevien tarpeisiin. Pääosin lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin voitaisiin vastata jatkamalla tätä työtä. Joitakin lisäkustannuksia voisi kuitenkin aiheutua psykososiaalisten menetelmien kokonaisuuden laajentamisesta.