1.1
Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki
3 §.Muiden säännösten soveltaminen ja valtionapuviranomainen. Pykälän 3 momentti liittyy julkisia hankintoja koskevien säännösten soveltamiseen. Pykälän 3 momentin ensimmäinen lause, jossa viitataan julkisia hankintoja koskevien säännösten soveltamiseen, on luonteeltaan informatiivinen. Jos tuensaaja ostaa tavaran tai palvelun ja jos julkisen tuen osuus on vähintään puolet hankinnan arvosta, sovellettavaksi tulee pääsääntöisesti julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö. Jollei hankintalainsäädäntöä sovellettaisi sen vuoksi, että hankinta alittaa kansallisen kynnysarvon, pykälän 3 momentissa edellytetään, että hankinta on muutoin tehty mahdollisimman edullisesti. Pykälän 3 momentin säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siltä osin kuin kyse on kansallisen kynnysarvon alittavista hankinnoista. Tällöin tarkoitetaan niitä hankintoja, joissa julkisen tuen osuus on yli puolet hankinnan arvosta. Pääsääntönä olisi, että tuensaaja tällöin huolehtisi siitä, että pyydetään riittävä määrä tarjouksia. Riittävä määrä voisi joissain tapauksissa oikeuttaa suorahankintaankin, jos tavaraa tai palvelua tarjoaa vain yksi markkinatoimija. Ehdotetun säännöksen mukaan tarjoustenpyyntövelvoite ei kuitenkaan koskisi hankkeiden suunnittelua ja pääurakointia usean maanomistajan yhteishankkeissa. Aloitettaessa suunnitelman laadintaa ei yleensä ole tiedossa osakastilojen määrä eikä siten myöskään hankkeen laajuus. Suunnittelun taso selviää vasta suunnitelman laatimisen edetessä. Esimerkiksi suometsän hoidon yhteydessä vesiensuojelumenetelmien ja -rakenteiden tarve ja laajuus arvioidaan suunnitelman teon yhteydessä. Tarjousten pyytäminen suunnitelman laadintaan olisi julkisten hankintojen kynnysarvon alle jäävissä hankkeissa epätarkoituksenmukaista suhteessa myönnettävän valtion tuen määrään. Joissakin tapauksissa olisi taas tarkoituksenmukaisinta, että hankkeen suunnitellut organisaatio toimii hankkeen toteut-tamisesta vastaavana pääurakoitsijana. Pykälän mukaan tarjouksia ei tarvitsisi pyytää sellaisista pääurakoitsijan töistä, jotka liittyvät alihankintojen järjestämiseen tai aliurakoitsijoiden työn valvontaan ja ohjaamiseen. Tilaajana toimivan pääurakoitsijan tulisi huolehtia siitä, että alihankintoina toteutettavista töistä ja tarvikkeista pyydetään riittävä määrä tarjouksia.
4 §.Tuensaajat. Pykälän 1 momentissa säädetään tuensaajista. Koska juurikäävän torjunnan tukea koskeva säännös (14 §) ehdotetaan kumottavaksi, pykälän 1 momenttia tarkistettaisiin siten, että momentista poistettaisiin juurikäävän torjunnan tuensaajia koskeva säännös.
8 §.Oma työ, työn teettäminen ja yhteishanke. Pykälän 1 momentin mukaan rahoituslaissa tarkoitetut työt voidaan tehdä omana työnä tai ne voidaan teettää ulkopuolisella toimijalla. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momenttiin lisättäisiin lause, jonka mukaan tukea ei kuitenkaan voitaisi myöntää maanomistajan omana työnä tekemään toimenpiteeseen, jos tuen määrä perustuu hyväksyttäviin kustannuksiin. Terveyslannoituksen, suometsän hoidon ja metsätien tekemisen tuki perustuu hyväksyttäviin kustannuksiin ja laissa on tarpeen täsmentää, että tuen myöntämisen ehtona on ulkopuoliselle maksetusta suunnittelusta, työstä tai materiaalista aiheutuvat kustannukset, jotka voidaan tarvittaessa tarkastaa tositteiden perusteella.
9 §.Toteuttamissuunnitelma ja toteutusilmoitus. Pykälän 1 momentissa säädetään työlajeittain toteuttamissuunnitelman ja toteutusilmoituksen tekemisestä. Koska juurikäävän torjunnan tukea koskeva säännös (14 §) ehdotetaan kumottavaksi, pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaukset mainittuun tukeen.
10 §.Tukien määrä ja varojen suuntaaminen. Pykälän 3 momentissa säädetään ympäristötuen määrän perusteista. Voimassa olevan säännöksen mukaan ympäristötuella korvataan maanomistajalle aiheutuneet puuntuotannon tulomenetykset vähennettynä maanomistajan omavastuuosuudella. Puuston markkina-arvoa määritettäessä käytettäisiin maakuntapohjaisesti määritellyn alueen kolmen edellisen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettista keskiarvoa. Maakuntapohjaisuus tarkoittaa, että alue voi muodostua yhdestä tai useammasta maakunnasta. Laskennassa käytettävät hinnat perustuisivat Luonnonvarakeskukselta saataviin puun ostomäärien ja hintatietojen seurantatietoihin ja yksityismetsien puutavaralajittaiset hakkuumäärät markkinahakkuutietoihin. Tähän liittyen olisi tarkoitus säätää maa- ja metsätalo-usministeriön asetuksella puukuutiometrin keskikantohinnasta. Valtuussäännös ehdotetaan lisättäväksi pykälän 4 momenttiin valtioneuvoston asetusta koskevan valtuussäännöksen jälkeen. Luonnonvarakeskuksen tulisi toimittaa vuosittain maa- ja metsätalousministeriölle keskikantohintoja koskevat tiedot. Asiaa koskeva säännös sisällytettäisiin uuteen 47 a §:ään. Tarkoituksena on, että keskikantohinnoista annettava asetus olisi toistaiseksi voimassa. Maa- ja metsätalousministeriön tulisi kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin asetuksen muuttamiseksi, jos puun markkinatilanteesta riippuen puukuutiometrin keskikantohinnat ovat merkittävästi muuttuneet.
11 §.Taimikon varhaishoito. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tukea ei voitaisi myöntää taimikon varhaishoidon yhteydessä kaadetun pienpuun keräämiseen. Taimikon varhaishoidon yhteydessä syntyy kerättävää pienpuuta verhopuuston hakkuissa tai ylispuiden poistamisen yhteydessä ja työ on kaupallisesti kannattavaa. Lisäksi yleensä verhopuuston tai ylispuiden poistaminen pienen taimikon päältä voidaan katsoa osaksi metsänuudistamistoimenpidettä, johon valtiontukea ei myönnetä.
12 §.Nuoren metsän hoito. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuen myöntämisen edellytykseksi lisättäisiin, että kohde ennen käsittelyä täyttää puuston rinnankorkeusläpimittaa koskevan vaatimuksen. Tarkoituksena on, että kohde vastaisi rinnankorkeudeltaan enintään nuorta kasvatusmetsää. Muulta osin 2 momentissa säädetyt vaatimukset säilyisivät ennallaan. Vastaava tarkistus tehtäisiin myös pykälän 3 momentin valtuussäännökseen.
Nuoren metsän hoitoon voidaan tukea myöntää varttuneen taimikon perkaukseen ja harvennukseen sekä verhopuuston poistoon ja harvennukseen sekä nuoren metsän kunnostukseen, jos toimenpide ei ole kaupallisesti kannattava. Valtion tukema nuoren metsän kunnostustyö on tarkoitettu nimenomaan kannustamaan maanomistajaa kaupallisesti kannattamattoman mutta metsänhoidollisesti perustellun nuoren metsän harvennuksen toteuttamiseen. Säännöksessä on tarpeen nykyistä selkeämmin määritellä nuoren metsän kunnostustyön kohde, jotta rajallinen valtiontuki ohjautuisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Nuori kasvatusmetsä on vakiintuneesti määritelty rinnankorkeusläpimitan perusteella metsiköksi, jossa puuston keskiläpimitta rinnankorkeudelta on enintään 16 senttimetriä, mutta vähintään 8 senttimetriä. Lisäksi tarkoituksena on ohjata nuoren metsän hoitotöitä nykyistä selkeämmin riukuuntuneisiin nuoriin metsiin, joissa toimenpiteet eivät ole kaupallisesti kannattavia, ja tiukentaa käsittelyn jälkeisen puuston poistumaa koskevia vaatimuksia (s.o. suurempi poistettava runkomäärä hehtaaria kohden).
13 §.Terveyslannoitus. Voimassa olevan lain pykälä sisältää säännöksen terveyslannoituksen tukemisesta. Käytettävissä olevien määrärahojen suuntaamiseksi mahdollisimman vaikuttavasti on tärkeää, että terveyslannoituksen tukea myönnetään metsien ravinne-epätasapainon korjaamisen kannalta kaikkein tärkeimmille lannoitushankkeille. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa terveyslannoituksen tukea voitaisiin myöntää vain tuhkalannoitukseen suometsissä ja lannoitukseen kohteilla, joiden maaperässä esiintyy boorinpuutosta. Boorinpuutokseen liittyviä lannoituksia voitaisiin tehdä kivennäismailla ja turvemailla.
Boorinpuutosoireita esiintyy eniten sisämaassa entisillä kaskialueilla. Boorinpuutosoireet pystytään korjaamaan pienillä määrillä boorilannoitetta ja lannoitteen tuoma vaste on tutkimuksissa todettu hyväksi. Puuntuhka on tutkitusti erinomainen lannoite varsinkin turvemailla. Se antaa riittävän pitkäaikaisen lannoitevaikutuksen runsastyppisillä turvemailla, joilla kivennäisaineiden saatavuus rajoittaa puuston kasvua ja heikentää puuston terveyden tilaa. Puun energiakäytön lisääntyessä tuhkaa muodostuu suuria määriä. Tuhkan käyttö lannoitukseen vähentää kaatopaikkojen kuormitusta ja edistää osaltaan ravinteiden kierrättämistä.
14 §.Juurikäävän torjunta. Pykälä kumottaisiin. Juurikäävän torjunta on talvikauden ulkopuolella tehtävien hakkuiden yhteydessä metsien terveyden kannalta tärkeää. Juurikäävän torjuntaa on valtion tuella rahoitettu yksityismetsissä lähes 20 vuotta. Sinä aikana korjuukoneisiin on vakiovarusteena asennettu torjuntaan tarvittavat lisälaitteet. Esimerkiksi metsäsertifointikriteereissä (PEFC) edellytetään, että puuston terveydestä huolehditaan. Kuusenjuurikäävän ja männynjuurikäävän leviämistä tulee estää riskikohteiden puun korjuussa korjattaessa puuta toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Suomen metsistä yli 90 prosenttia on markkinaosapuolten välisillä sopimuksilla sertifioitu. Juurikäävän torjunnan tukemisesta luopuminen keventää metsäkeskuksen hallintotyötä, kun vuosittain jopa kymmeniä tuhansia pienten tukisummien päätöksiä ei enää tarvitsisi käsitellä.
22 §.Tuen hakeminen. Lain 22 §:n 2 momentissa säädetään työn aloittamisen ajankohdasta suhteessa hakemuksen jättämiseen. Koska juurikäävän torjunnan tukea koskeva pykälä (14 §) kumottaisiin, momentista poistettaisiin viittaus mainittuun tukeen.
28 a §.Myöntämisvaltuuden riittämättömyys. Rahoituslain 2 §:n 1 momentin mukaan tukea kohdennetaan laissa säädettyihin eri tarkoituksiin valtion talousarvion määrärahan rajoissa. Kestävän metsätalouden rahoitukseen osoitettu myöntämisvaltuus ja määrärahat eivät ole joinakin vuosina riittäneet hakemusten käsittelyyn ja näin edellisen vuoden hakemuksia on siirtynyt hyväksyttäväksi ja maksettavaksi seuraavan vuoden valtion talousarvion puitteissa huomattavissa määrin. Esityksessä katsotaan, että tilannetta tulisi selkeyttää lain tasoisin säännöksin. Todettakoon, että maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) 41 § ja maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) 32 § sisältävät tuen myöntämisen keskeyttämistä koskevan säännöksen. Uuden 28 a §:n säännös on samantyyppinen. Rahoituslain tuet ovat harkinnanvaraisia. Harkinnanvaraisuus liittyy toisaalta siihen, että tukia voidaan myöntää vain Euroopan unionin valtiontukisääntelyn sallimissa puitteissa ja toisaalta siihen, että rahoituslain mukaisia tukia voidaan myöntää ja maksaa vain vuosittaisen valtion talousarvion rajoissa.
Tarkoituksena on, että vastedes jonkin tietyn tuen tai useamman tuen hakemukset voitaisiin hylätä, jos myöntämisvaltuutta ei olisi enää riittävästi käytettävissä. Hylkääminen perustuisi maa- ja metsätalousministeriön päätökseen, joka julkaistaisiin ministeriön määräyskokoelmassa. Ministeriön päätöksestä kävisi ilmi määräpäivä, jonka jälkeen vireille tulleet tukihakemukset hylättäisiin. Tällöin metsäkeskuksella olisi velvollisuus tiedottaa tarkoituksenmukaisessa laajuudessa myöntämisvaltuuden loppumisesta ja siihen liittyvästä hakemusten hylkäämisestä.
Pykälän 3 momentin mukaan ennen ministeriön päätöstä vireille tulleet hakemukset ratkaistaisiin niiden saapumisjärjestyksessä toimenpiteelle osoitetun myöntämisvaltuuden puitteissa. Pykälän 3 momentin mukaan jäljelle jääneet hakemukset, joiden hyväksymiseen ei olisi käytettävissä myöntämisvaltuutta hakemusten vireillepanovuonna, olisi siirrettävä käsiteltäväksi seuraavana vuonna toimenpiteelle osoitetun myöntämisvaltuuden puitteissa. Hakemusten hyväksyminen seuraavana vuonna olisi myös riippuvainen myöntämisvaltuudesta. Tukijärjestelmä on määräaikainen ja sen edellytyksenä on, että myöntämisvaltuutta on käytettävissä vuosina 2016–2020. Siirrettävät hakemukset hylättäisiin siltä osin kuin myöntämisvaltuutta ei enää olisi käytettävissä.
30 §.Eräät tuen määrään liittyvät päätökset. Pykälän 3 momentissa säädetään taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja juurikäävän torjunnan tuen osalta tuen lopullista määrää koskevasta päätöksestä. Koska juurikäävän torjunnan tukea koskeva pykälä (14 §) kumottaisiin, momentista poistettaisiin viittaus mainittuun tukeen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastedes tuen lopullista määrää koskevalla päätöksellä tukea ei voitaisi maksaa alkuperäisessä hakemuksessa ilmoitettua laajemman hoitotyön pinta-alan mukaan. Lisäksi pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että vastedes taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon tuen myöntämispäätöstä kohden voisi tehdä vain yhden toteutusilmoituksen. Uuden säännöksen tarkoituksena on vähentää metsäkeskuksen hallinnollista työtä. Taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon myönnetyt tuet ovat euromääräisesti pieniä eikä sen vuoksi ole tarkoituksenmukaista maksaa näitä tukia useamman toteutusilmoituksen perusteella useassa erässä.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin myös siten, että tuen lopullista määrää koskeva päätös voitaisiin tehdä myös silloin, kun toteutusilmoituksesta käy ilmi, että työ täyttääkin nuoren metsän hoidon tuen myöntämisen edellytykset, vaikka tuki alun perin on myönnettykin taimikon varhaishoitoon. Vastaavasti nuoren metsän hoidon tuesta voitaisiin tehdä tuen lopullista määrää koskeva päätös, jos toteutusilmoituksesta käy ilmi, että työ täyttääkin taimikon varhaishoidon tuen myöntämisen edellytykset. Esityksessä katsotaan, että tällainen menettely on hallinnollisesti yksinkertaisempi ja tuensaajalle helpommin ymmärrettävä kuin hallintolain (434/2003) 8 luvussa tarkoitettu päätöksessä olevan virheen korjaaminen. Edellä mainitulla menettelyllä pyritään estämään se, että myöntämisvaltuutta varattaisiin varmuuden vuoksi nuoren metsän hoidon tukitason perusteella, kun työ tehdään nuoren metsän ollessa keskipituudeltaan kolmen metrin molemmin puolin. Tuen hakijan voi olla vaikea arvioida ennen työn toteutusta, täyttääkö kohde työn jälkeen taimikon varhaishoidon vai nuoren metsän hoidon rahoitusehdot. Tällöin tuen hakija saattaa hakea varmuuden vuoksi rahoitusta nuoren metsän hoitoon. Jos työn jälkeen voidaankin tukea maksaa vain taimikon varhaishoidon ehdoilla, on myöntämisvaltuutta jouduttu sitomaan liikaa rahoituspäätöksen perusteella. Koska tukipäätöksiä voidaan hyväksyä vain myöntämisvaltuuden puitteissa, on sidottu myöntämisvaltuus poissa muiden rahoitusehdot täyttävien toimenpiteiden rahoituksesta.
32 §.Tuen maksaminen. Pykälän 2 momentissa säädetään tuista, joiden tuki määräytyy toteutuneiden kustannusten perusteella. Tällöin tuen ja sen erien maksamisen edellytyksenä on, että metsäkeskukselle toimitetaan kopiot tositteista. Säännöksen sanamuotoa esitetään muutettavaksi siten, että tuensaajan, toteutusilmoituksen laatijan tai muun tuensaajan käyttämän asiakmiehen olisi toimitettava metsäkeskukselle sen pyynnöstä kopiot tositteista.
43 a §.Varojen kohdentaminen. Pykälä on uusi. Pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriö päättäisi rahoituslain toimeenpanoon valtion talousarviossa osoitetun myöntämisvaltuuden ja määrärahan rajoissa niiden kohdentamisesta rahoituslaissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ottaen huomioon kansallisen metsästrategian tavoitteet. Metsäkeskuksen tehtävänä olisi laatia vuosittain maa- ja metsätalousministeriölle myöntämisvaltuutta ja määrärahan suuntaamista koskeva esitys ottaen huomioon metsälain 26 §:ssä tarkoitetuissa alueellisissa metsäohjelmissa esitetyt tavoitteet. Jotta toiminta voidaan sopeuttaa vuosittaisen talousarvion puitteisiin, on tarpeen lisätä maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaa myöntämisvaltuuden ja määrärahan kohdentamisessa. Näin pyritään tasapainottamaan eri toimenpiteiden toteuttamista ja edistämään alueellisissa metsäohjelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
47 a §.Luonnonvarakeskuksen tehtävä. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Luonnonvarakeskuksen tulisi vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle tiedot kolmen edellisen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettisesta keskiarvosta maakuntapohjaisesti. Maakuntapohjaisuus tarkoittaa, että alue voi muodostua yhdestä tai useammasta maakunnasta. Ehdotettu säännös liittyy lakiehdotuksen 10 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin metsän hakkuuarvon laskennassa käytettävästä puukuutiometrin keskihinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan Luonnonvarakeskuksen tulisi toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle myös muut rahoituslaissa tarkoitettujen tukien toimeenpanossa tarvittavat tiedot.
48 §.Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset. Rahoituslain 48 §:n 4 momenttia muutettaisiin siten, että tukea nuoren metsän hoitoon voitaisiin myöntää, jos kumotun kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisesta samalla kohteella rahoitetusta metsänuudistamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Aikaraja on tällä hetkellä 15 vuotta ja se ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi taimikon varhaishoidolle asetetun aikarajan kanssa. Rahoituslain 48 §:n 4 momenttia muutettaisiin myös siten, ettei taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon voitaisi rahoituslain 11 ja 12 §:n nojalla myöntää tukea, ellei ole kulunut kymmentä vuotta samalla kohteella tehdystä kumotun kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisen nuoren metsän hoitotyönä rahoitetusta taimikon tai nuoren metsän perkauksesta tai harvennuksesta. Näin ollen aiemmin nuoren metsän hoitotyönä rahoitettu laatupuiden pystykarsinta ei estäisi rahoituksen myöntämistä rahoituslain mukaiseen taimikon varhaishoitoon tai nuoren metsän hoitoon.
Voimaantulo
Laki ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2016. Ennen ehdotetun lain voimaantuloa vireille tulleisiin asioihin sovellettaisiin nykyisiä säännöksiä. Lakiin sisällytettäisiin siirtymäsäännös liittyen juurikäävän torjunnan tukeen. Siirtymäsäännös liittyy hallitusohjelman säästöihin. Toisen siirtymäsäännöksen mukaan lakiehdotuksen 30 §:n 3 momenttia sovellettaisiin niihin ennen ehdotetun lain voimaantuloa myönnettyihin tukiin, joiden toteutusilmoitus on toimitettu metsäkeskukselle ehdotetun lain voimaantulon jälkeen.
1.2
Laki metsätuhojen torjunnasta
8 a §.Juurikäävän torjunta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 a §, jossa säädettäisiin juurikäävän torjunnan velvoitteesta. Torjuntavelvoite kuuluisi metsän hakkaajalle. Metsän hakkaajalla tarkoitetaan metsälain 2 a §:n määritelmän mukaisesti maanomistajaa tai silloin kun hakkuuoikeus on luovutettu toiselle taholle, hakkuuoikeuden haltijaa. Uuden pykälän mukaan metsän hakkaajan olisi huolehdittava kivennäis- ja turvemaalla suoritettavan kasvatus- ja uudistushakkuun yhteydessä juurikäävän torjunnasta juurikäävän leviämisen riskialueella toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Myrskytuhohakkuissa on tarpeen käsitellä vain ne hakattavat puut, jotka ovat alun perin säilyneet pystyssä. Ehdotettu pykälä liittyy kestävän metsätalouden määräaikaiseen rahoituslakiin esitettyyn muutokseen, jonka mukaan juurikäävän torjuntaa ei vastedes enää tuettaisi valtion varoin. Pykälän 1 momentin mukaan torjunta olisi tehtävä hyväksyttävää torjuntamenetelmää käyttäen.
Juurikäävän torjunnalla estetään maamme pahimman sienitaudin leviämistä ja siirtymistä seuraaviin havupuusukupolviin. Oikein suoritetulla kantokäsittelyllä voidaan saavuttaa lähes täydellinen torjuntateho. Torjuntavelvoite koskisi vain sulan maan aikana eli toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana tehtäviä hakkuita, koska talviaikaan ilmassa ei ole juurikäävän itiöitä.
Torjunta voitaisiin jättää tekemättä kotitarvehakkuun yhteydessä. Torjunnasta tulisi huolehtia kivennäismaiden lisäksi myös turvemailla, sillä juurikäävän on todettu kasvavan ja leviävän myös monilla turvekankailla, myös sellaisilla, joiden turpeen paksuus on yli 30 senttimetriä. Torjunta tehdään tavallisimmin kantokäsittelynä harmaaorvakka- tai urealiuoksella hakkuun yhteydessä, mutta myös muita vaihtoehtoja on olemassa, kuten puulajin vaihto. Kantokäsittely olisi tehtävä siten, että vähintään 85 prosenttia kannon pinta-alasta peittyy käytettävällä aineella. Juurikääpää olisi torjuttava sekä manuaalisesti että koneellisesti tehtävissä hakkuissa. Ei ole biologisia perusteita sille, että manuaalisesti tehtävissä hakkuissa torjuntaa ei tarvitsisi tehdä.
Juurikäävän torjuntaan käytettävät urea ja harmaaorvakkavalmiste ovat valmisteita, joita saavat ostaa ja käyttää kasvinsuojeluaineista annetun lain mukaisen kasvinsuojelututkinnon suorittaneet. Kasvinsuojelututkinnon vaatimus laajenee näin ollen niihin, jotka tekevät manuaalisia hakkuita kesäaikaan. Jos henkilö on suorittanut kasvinsuojelututkinnon esimerkiksi maatalouden alalta, ei hänen kuitenkaan tarvitse suorittaa tutkintoa metsätalouden osalta uudestaan.
Myös uudistushakkuun jälkeinen puulajin vaihto lehtipuuhun olisi yksi hyväksyttävä torjuntamenetelmä.
Juurikäävän torjuminen on entistä tärkeämpää, sillä ilmaston lämpeneminen lisää ennusteiden mukaan juurikäävän aktiivisuutta Suomessa merkittävästi. Esimerkiksi viiden asteen lämpötilannousu lisäisi tutkimuksien mukaan Etelä-Suomessa juurikäävän aktiivisuutta lähes neljä kertaa enemmän kuin puiden kasvua. Juurikäävän ei uskota kärsivän paljonkaan siitä, että maaperä olisi tulevaisuudessa nykyistä kuivempaa. Myös talvien lyhentyminen tulee edistämään juurikääpien leviämistä yhä uusille alueille, koska aiempaa suurempi osa hakkuista joudutaan tekemään sulan maan aikana. Puutavaraa tarvitaan ympäri vuoden, joten sulan maan aikaiset hakkuut eivät ole vähenemässä. Juurikääpä on taloudellisesti haitallisin sienitauti, joka aiheuttaa vuosittain lähes 50 miljoonan euron tappiot maanomistajille ja teollisuudelle. Sen vuoksi juurikäävän torjunnan säilyttäminen jatkossakin vapaaehtoisena antaisi metsäsektorille väärän signaalin toimenpiteen merkityksestä ja saattaisi johtaa torjunnan laiminlyömiseen ja merkittäviin taloudellisiin vahinkoihin, jotka realisoituisivat vasta vuosien päästä.
Toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana voi olla kausia, jolloin lämpötila on niin alhainen, että juurikäävän torjunnalle ei ole tarvetta tai sitä ei pystyttäisi kantokäsittelynä tekemään lainkaan. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, hakkuun yhteydessä tehtävää torjuntaa ei tarvitsisi tehdä, jos ilman lämpötila on liian alhainen. Lämpötila olisi liian alhainen, jos hakkuuta edeltävän viiden viimeisen vuorokauden keskilämpötila on ollut alle + 5 celsiusastetta tai ulkolämpötila on pakkasella. Jos taas joulukuun alun ja huhtikuun lopun aikana ilman keskilämpötila nousee plusasteiden puolelle, kestää noin kolme viikkoa ennen kuin juurikäävän itiöitä on ilmassa. Tällaiset usean viikon lämpöjaksot ovat tällä hetkellä harvinaisia talviaikaan. Tämän vuoksi juurikäävän torjuntaa ei ole heti tarpeellista tehdä, vaikka ilman lämpötila nousisikin hetkellisesti plusasteiden puolelle.
Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin valtuussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset juurikäävän leviämisen riskialueista, torjuntakohteista, hyväksyttävistä torjuntamenetelmistä ja 2 momentissa tarkoitetusta ilman lämpötilaa koskevasta rajauksesta.
14 §.Valvonnan järjestämisen yleiset periaatteet. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tasapuolisen ja säännöllisen valvonnan vaatimus koskisi myös juurikäävän torjuntaa. Suomen metsäkeskuksen tulisi näin ollen sisällyttää valvontasuunnitelmaansa myös juurikäävän torjunnan valvonta.
18 §.Omavalvontavelvollisuus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammattimaisen toiminnanharjoittajan omavalvontavelvollisuus koskisi myös juurikäävän torjuntaa. Ammattimaisen toiminnanharjoittajan olisi huolehdittava siitä, että puunhakkuuseen osallistuvat henkilöt olisivat tietoisia myös juurikäävän torjuntaan liittyvästä velvoitteesta ja seurattava tämän velvoitteen täyttämistä.
24 §.Uhkasakko ja teettämisuhka. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomen metsäkeskus voisi päätöksellään velvoittaa suorittamaan juurikäävän torjunnan, jos joku laiminlöisi sitä.
25 §.Metsätuhojen torjunnasta annetun lain säännösten rikkominen. Pykälä sisältää säännöksen metsätuhojen torjunnan annetun lain säännösten rikkomisesta tuomittavista rangaistuksista. Rangaistusseuraamus tulee kysymykseen 3-6 tai 18 §:ään perustuvan velvollisuuden laiminlyömisestä sekä 9 §:n nojalla annettuun päätökseen perustuvan velvollisuuden laiminlyömisestä. Rikoksen nimeke olisi metsätuhojen torjunnasta annetun lain säännösten rikkominen ja sen seuraamuksena olisi sakko. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että mainittu rangaistusseuraamus tulisi kysymykseen myös ehdotettuun 8 a §:ään perustuvan velvollisuuden laiminlyönnistä. Samassa yhteydessä rangaistussäännöksen kirjoitusasua selkeytettäisiin.