1.1  Lainsäädäntö

Makeisista, jäätelöstä ja virvoitusjuomista valtiolle suoritettavasta verosta säädetään makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetussa laissa (1127/2010), jäljempänä makeisverolaki, joka tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Makeisverolain nojalla valmisteveroa kannetaan makeisista, makeisten kaltaisista valmisteista, suklaasta, kaakaota sisältävistä tuotteista, jäätelöstä, mehujäästä ja alkoholittomista tai vain vähän alkoholia sisältävistä juomista. Makeisverolaissa veronalaiset tuotteet määritellään verotaulukossa tuoteryhmittäin viittaamalla Euroopan yhteisön yhdistetyn nimikkeistön, jäljempänä tullitariffi, asianomaisiin nimikkeisiin. Lakia ei sovelleta pientuottajien valmistamiin makeisiin, jäätelöön eikä virvoitusjuomiin. Pientuottajaksi katsotaan muista alan toimijoista riippumaton valmistaja, joka kalenterivuoden aikana luovuttaa kulutukseen enintään 10 000 kilogrammaa makeisia tai jäätelöä tai 50 000 litraa virvoitusjuomaa. Verovapaus koskee myös tuontituotteita, jotka täyttävät vastaavat edellytykset. 

Makeisina verotetaan kaikki tuotteet, jotka kuuluvat tullitariffin nimikkeisiin 1704 (kaakaota sisältämättömät sokerivalmisteet) ja 1806 (suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet). Lisäksi makeisiksi katsotaan makeutusaineilla makeutetut makeiset nimikkeestä 2106. Jäätelönä verotetaan kaikki nimikkeen 2105 tuotteet sekä sellaiset nimikkeeseen 1901 kuuluvat tuotteet, jotka on tarkoitettu jäätelön valmistukseen.  

Ennen nykyistä makeisveroa Suomessa kannettiin valtiontaloudellisista syistä valmisteveroa makeisista ja suklaasta vuodesta 1926 vuoden 1999 loppuun asti. Veron määrä oli vuoteen 1986 asti kolme markkaa kilogrammalta. Vuonna 1987 makeisvero korotettiin 3,50 markkaan eli noin 59 senttiin kilogrammalta, minkä suuruisena vero säilyi sen poistamiseen asti. Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä vuonna 1995 makeisten ja virvoitusjuomien valmisteverotusta koskevat säännökset yhdistettiin makeis- ja virvoitusjuomaverosta annettuun lakiin (1474/1994). Ksylitolilla makeutetut makeiset oli laissa vapautettu makeisverosta kansanterveydellisistä syistä. Makeisverosta luovuttiin vuoden 2000 alusta verosta Suomen makeismarkkinoille aiheutuneiden ongelmien ja veroon liittyneiden yhteisöoikeudellisten kysymysten vuoksi. 

Virvoitusjuomista on Suomessa kannettu veroa vuodesta 1940 lähtien. Makeisveron käyttöönoton yhteydessä makeisverolakiin liitettiin virvoitusjuomaveroa koskevat säännökset. Samassa yhteydessä virvoitusjuomien veroa korotettiin ja veropohjaa laajennettiin luonnon kivennäisvesiin ja eräisiin maitoa sisältäviin juomiin. Makeisverolain nojalla valmisteveroa kannetaan laajasti tullitariffin nimikeryhmään 22 ja nimikkeisiin 2009, 2106, 3302 ja 3824 kuuluvista alkoholittomista juomista tai sellaisten valmistukseen käytettävistä tuotteista. Näitä ovat muun muassa limonadit, kivennäisvedet, sellaisenaan nautittavat mehut, proteiinijuomat, maustetut maidot, mehujen valmistamiseen käytettävät tiivisteet ja kiinteät juoma-ainekset. Vero määräytyy valmiin juomamäärän perusteella, joten laimennettavista juomista, kuten mehutiivisteistä, vero määrätään laimennussuhteen perusteella.  

Virvoitusjuomaveron piiriin eivät kuulu ne erityisruokavaliovalmisteet, joista on erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/39/EY, jäljempänä erityisruokavaliovalmistedirektiivi, nojalla annettu tarkemmat erityissäännökset. Erityisruokavaliovalmisteet ovat koostumukseltaan tai valmistusmenetelmältään vastaavasta tavanomaisesta elintarvikkeesta eroavia tuotteita, jotka soveltuvat henkilöille, joilla on imeytymis- ja aineenvaihduntahäiriöitä, tai jotka erityisen fysiologisen tilansa vuoksi hyötyvät tiettyjen elintarvikkeiden sisältämien aineiden valvotusta saannista. Direktiivin nojalla annettuja erityissäännöksiä on pantu Suomessa täytäntöön kliinisistä ravintovalmisteista annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella (406/2000), äidinmaidonkorvikkeesta ja vieroitusvalmisteesta annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella (1216/2007), lastenruoista annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä (789/1997) sekä laihdutusvalmisteista annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä (904/1997). 

Erityisruokavaliovalmisteita koskevaan lainsäädäntöön tuli muutoksia kesällä 2016. Imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista, erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista elintarvikkeista ja painonhallintaan tarkoitetuista ruokavalionkorvikkeista annettu Euroopan neuvoston ja parlamentin asetus (EU) N:o 609/2013, jäljempänä ERE-asetus, julkaistiin kesällä 2013 ja sitä alettiin soveltaa 20 päivästä heinäkuuta 2016. Asetuksella kumottiin erityisruokavaliovalmistedirektiivi ja sen nojalla annetut erityissäännökset. Komissio on julkaissut äidinmaidonkorvikkeita ja vieroitusvalmisteita koskevan delegoidun asetuksen (EU) 2016/127 sekä kliinisiä ravintovalmisteita koskevan delegoidun asetuksen (EU) 2016/128, joilla on usean vuoden siirtymäajat. Kauppa- ja teollisuusministeriön antamia tuotekohtaisia asetuksia ja päätöksiä sovelletaan siihen saakka, kunnes delegoidut asetukset tulevat voimaan. Koska ERE-asetuksen voimaantulon myötä ateriankorvikkeita ei enää lueta laihdutusvalmisteisiin, muutettiin laihdutusvalmisteita koskevaa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (496/2016) vastaavasti. 

Erityissäännöksiin perustuvien erityisruokavaliovalmisteiden lisäksi virvoitusjuomaveron ulkopuolelle on jätetty erittäin niukkaenergiset, painonhallintaan tarkoitetut erityisruokavaliovalmisteet, elintarvikelain (23/2006) nojalla säädetyt vaatimukset täyttävät ravintolisät sekä lääkelain (395/1987) mukaiset lääkevalmisteet.  

Nimikkeen 2201 vedestä kannetaan virvoitusjuomaveroa silloin kun tuote on pakattu enintään viiden litran vähittäismyyntipakkaukseen. Veron ulkopuolella on näin ollen esimerkiksi vesijohdosta tai kaivosta saatava talousvesi, jota ei pakata vähittäismyyntipakkaukseen. 

Juomista, joiden alkoholipitoisuus on yli 1,2 tilavuusprosenttia, kannetaan valmisteveroa alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994) nojalla. Alkoholiveron piiriin kuuluu lisäksi olut, jonka alkoholipitoisuus on yli 0,5 tilavuusprosenttia. Juomia, joiden alkoholipitoisuus on enintään 1,2 tilavuusprosenttia tai oluen osalta enintään 0,5 tilavuusprosenttia, pidetään virvoitusjuomina ja niistä kannetaan valmisteveroa makeisverolain nojalla. 

Eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetun lain (1037/2004), jäljempänä juomapak-kausverolaki, nojalla kaikista tullitariffin nimikeryhmään 22 kuuluvia sellaisenaan juotavia juomia sisältävistä tilavuudeltaan enintään viiden litran vähittäismyyntipakkauksista kannetaan juomapakkausveroa. Veron määrä on 51 senttiä litralta pakattua tuotetta. Juomapakkausveroa ei kanneta panttiin perustuvaan palautusjärjestelmään kuuluvista pakkauksista eikä nestepakkauskartongista valmistetuista pakkauksista. Myös pientuottajien valmistamia juomia si-sältävät pakkaukset on rajattu veron ulkopuolelle. Pientuottajaksi katsotaan muista alan toimijoista riippumaton valmistaja, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamien juomapakkausten sisältämä juomamäärä on enintään 50 000 litraa. 

Makeisverolakia on sen voimaantulon jälkeen muutettu kaksi kertaa. Vuoden 2012 alusta veroa korotettiin, minkä lisäksi keinotekoisesti makeutettujen juomajauheiden verotukseen tehtiin tarkennus. Vuoden 2014 alusta lakia muutettiin siten, että virvoitusjuomien vero jaettiin kahteen tasoon juomien sokeripitoisuuden perusteella ja sokeria sisältävien juomien ja juomajauheiden veroa korotettiin. Tällöin myös ravintolisät, erittäin niukkaenergiset, painonhallintaan tarkoitetut erityisruokavaliovalmisteet ja lääkevalmisteet rajattiin verotuksen ulkopuolelle. Myös juomien valmistukseen käytettävien jauheiden ja tiivisteiden verotusta tarkennettiin. 

Makeisten ja jäätelön valmisteveron määrä on nykyisin 95 senttiä kilogrammalta. Virvoitusjuomien valmisteveron määrä on 11 senttiä litralta valmista juomaa sokerittomien juomien osalta ja 22 senttiä litralta valmista juomaa sokerillisten juomien osalta. Kiinteässä muodossa olevien juoma-ainesten vero on 95 senttiä tai 1,4 euroa kilogrammalta riippuen siitä, sisältääkö juoma-aines sokeria. Verotasot ovat kehittyneet vuodesta 2010 seuraavasti: 

Makeisverolain mukaan verottomia ovat esimerkiksi makeiset, jäätelö ja virvoitusjuomat, jotka käytetään makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmistukseen, raaka-aineena muiden elintarvikkeiden teollisessa tuotannossa tai lääkkeiden valmistukseen. Myös vienti on verotonta. 

Makeisia, jäätelöä ja virvoitusjuomia koskevista menettelyistä, verotuksen toimittamisesta, verovelvollisuudesta, muista verovapauksista ja verovalvonnasta säädetään valmisteverotuslaissa (182/2010).  

Hallituksen esitys valmiste- ja autoverotustehtävien siirtämiseksi Verohallinnolle annetaan eduskunnalle syksyllä 2016. Kyseisessä esityksessä ehdotetaan, että Tullin tehtäväksi säädetty valmisteverotus siirrettäisiin Verohallinnon tehtäväksi vuoden 2017 alusta. Tullille jäisi kuitenkin valmisteverotusta koskeva valvontatehtävä ja rikostutkinta. Lisäksi Tulli vastaisi edelleen unionin ulkopuolelta maahantuotavien valmisteveronalaisten tuotteiden verotuksesta tietyssä tilanteessa. Muutos koskisi muun ohella virvoitusjuomien verotusta. 

1.2  Käytäntö

Kulutus ja hintakehitys 

Makeisia verotettiin vuonna 2015 noin 80 miljoonaa kilogrammaa ja jäätelöä noin 34 miljoonaa kilogrammaa. Vuonna 2015 makeisten kulutus laski vajaan prosentin ja jäätelön noin viisi prosenttia. Kaiken kaikkiaan makeisten ja jäätelön kulutus on ollut viime vuosina suhteellisen vakaata, sillä vuoden 2012 jälkeen kulutus on laskenut muutaman prosentin.  

Virvoitusjuomia verotettiin vuonna 2015 noin 782 miljoonaa litraa. Tästä noin kolmasosa oli sokerittomia juomia ja kaksi kolmasosaa sokeripitoisia juomia. Verollisten juomien kulutus väheni edellisvuodesta noin viisi prosenttia. Maitoa korvaavien kasvipohjaisten juomien, kuten muun muassa soijajuoman ja kaurajuoman, määräksi voidaan kulutustutkimusten perusteella arvioida noin viisi miljoonaa litraa. Osa tällaisista juomista kuuluu sokeripitoisuutensa puolesta virvoitusjuomaveron korkeamman verokannan piiriin.  

Makeisveron käyttöönoton jälkeen makeisten ja jäätelön hinnat nousivat vuosien 2010 ja 2012 välillä selvästi. Suklaamakeisten hinta nousi noin 17 prosenttia ja makeisten hinnat nousivat noin neljänneksen. Jäätelöt ovat kilohinnaltaan keskimäärin makeisia edullisempia, mistä syystä niiden hinnat nousivat suhteellisesti enemmän, noin kolmanneksen. Sittemmin hintakehitys on tasaantunut ja suklaamakeisten ja jäätelön hinnat ovat nousseet vuoden 2012 jälkeen vajaa seitsemän prosenttia ja makeisten runsas kaksi prosenttia.  

Makeisten ja jäätelön valmisteveron käyttöönoton vaikutuksista tuotteiden kysyntään ei ole tarkkaa tietoa. Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa todettiin empiirisen aineiston perusteella, että makeisvero näytti siirtyneen kaikissa tuoteryhmissä pienen viiveen jälkeen lähes täysimääräisenä hintoihin (Makeisvero – tehokasta kulutusverotusta vai kulutuskäyttäytymisen ohjausta? VATT Muistiot 21/2012). Veron käyttöönoton vaikutuksia kulutukseen ei kuitenkaan tutkimuksessa pystytty aineiston karkeuden takia selvittämään.  

Verotuotot 

Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverotulot olivat 250 miljoonaa euroa vuonna 2015. Makeisten ja jäätelön veron osuus verotuotoista oli 108 miljoonaa euroa ja virvoitusjuomien veron osuus 142 miljoonaa euroa. Verotuotot ovat olleet samaa suuruusluokkaa viime vuosina lukuun ottamatta vuoden 2014 alussa toteutunutta virvoitusjuomien veron korotusta, mikä lisäsi verotuottoja runsaalla 50 miljoonalla eurolla. 

1.3  Kansainvälinen kehitys sekä EU-lainsäädäntö

Elintarvikkeiden valmisteveroja eräissä maissa 

Useassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa kannetaan tai suunnitellaan kannettavaksi valmisteveroa virvoitusjuomista, makeisista tai tietyistä sokeripitoisista tuotteista.  

Tanskassa sokeripitoisia ruokia verotetaan kohtalaisen laajasti. Veronalaisia tuotteita ovat muun muassa suklaa ja suklaatuotteet, kaakaomassa, kaakaojauhe, lakritsituotteet, manteli- ja pähkinämassat, konvehdit, makeiset, purukumi, sokeroidut hedelmät, vohvelit, kakut ja keksit. Veron määrä vaihtelee tullitariffinimikkeittäin. Esimerkiksi makeisilta vero on tavallisimmin noin 3,30 euroa kilogrammalta. Lisäksi Tanskassa kannetaan veroa kaupallisesti tuotetusta jäätelöstä 0,71 euroa tai 0,89 euroa litralta tuotteen sokeripitoisuudesta riippuen. Tanskalla oli pitkään käytössä sekä sokerilla että keinotekoisesti makeutettuihin virvoitusjuomiin kohdistuva vero, mutta se poistettiin vuonna 2014 osittain rajakauppaan liittyvien vääristymien vuoksi. Vuosien 2011 ja 2012 aikana Tanskassa oli myös hetkellisesti käytössä rasvaisiin tuotteisiin kohdistunut vero. Muun muassa maitotuotteisiin, syötäviin rasvoihin ja lihaan kohdistuneesta verosta luovuttiin kasvaneiden kuluttajahintojen, lisääntyneen rajakaupan sekä yrityksille aiheutuneiden hallinnollisten kustannusten vuoksi. Lisäksi komissio katsoi veroon liittyvien rajausten sisältävän valtiontueksi katsottavaa verotukea, mutta komission virallista kantaa asiaan ei ole. 

Belgiassa kannetaan alkoholittomista juomista virvoitusjuomaveroa 6,81 senttiä litralta. Veroa korotettiin vuoden 2016 alusta 3,08 sentillä litralta osana laajempaa verouudistusta. Uudistuksen tarkoituksena oli siirtää verotuksen painopistettä työtulojen verottamisesta kohti kulutusta, johon liittyy negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Latviassa alkoholittomien juomien valmistevero on 7,4 senttiä litralta. Ranskassa kannetaan virvoitusjuomaveroa 7,53 senttiä litralta sellaisista alkoholittomista juomista, joihin on lisätty sokeria tai muita makeutusaineita. Yli 220 milligrammaa kofeiinia litrassa sisältävien energiajuomien vero on 1,03 euroa litralta. Lisäksi pullovedestä kannetaan Ranskassa veroa, joka on suuruudeltaan 0,54 senttiä litralta. 

Unkari verottaa useita sokeria tai suolaa sisältäviä tuotteita. Verotuksen julkilausuttu tavoite on ollut väestön terveyden parantaminen. Valmisteveron alaisia ovat sokerilla makeutetut juomat, energiajuomat, makeiset, lisättyä sokeria sisältävä kaakaojauhe, hillot sekä suolaiset naposteltavat ja mausteet ketsuppia ja sinappia lukuun ottamatta. Veron määrä vaihtelee tuotteittain. Esimerkiksi makeisille vero on noin 0,41 euroa kilogrammalta, yli 8 grammaa 100 millilitrassa sokeria sisältäville makeutetuille virvoitusjuomille vero on noin kaksi senttiä litralta, ja suolapitoisille tuotteille vero on 0,79 euroa kilogrammalta. 

Euroopan unionin jäsenmaiden lisäksi myös Norjassa kannetaan vastaavanlaisia valmisteveroja epäterveellisiksi mielletyistä elintarvikkeista. Valmisteverotettavia elintarvikkeita ovat sekä sokerilla että keinotekoisesti makeutetut juomat, monet sokeri- ja suklaatuotteet tullitariffinimikkeisiin perustuen sekä sellaisenaan myytävä sokeri ja siirappi. Veron määrä on makeutetuille virvoitusjuomille 0,30 euroa litralta, sokeripitoisille tuotteille 1,91 euroa kilogrammalta sekä sellaisenaan myytävälle sokerille 0,74 euroa kilogrammalta. 

Mainittujen maiden lisäksi Iso-Britannian hallitus on vuoden 2016 budjetissaan ilmoittanut laittavansa verolle yli 5 grammaa sokeria 100 millilitrassa sisältävät juomat huhtikuusta 2018 lähtien. Veron ulkopuolelle on tarkoitus jättää hedelmämehut sekä maitotuotteet. Vero on suunniteltu porrastettavaksi niin, että sokeria yli 8 grammaa 100 millilitrassa sisältävät juomat kuuluisivat korkeampaan veroluokkaan kuin muut. Myös Irlannissa valmistellaan sokeripitoisten virvoitusjuomien valmisteveroa. 

EU:n lainsäädäntö 

Alkoholijuomista, tupakkatuotteista ja energiatuotteista kannettavat valmisteverot on yhdenmukaistettu Euroopan unionissa siten, että verojen rakenteesta ja vähimmäisverotasoista on säädetty tuotekohtaisilla direktiiveillä. Lisäksi näitä tuotteita koskevat menettelysäännökset on yhdenmukaistettu valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta annetulla neuvoston direktiivillä 2008/118/EY, jäljempänä valmisteverotusdirektiivi. Direktiivissä säädetään yleisestä valmisteverotusjärjestelmästä yhteisön sisällä ja varmistetaan, että tuotteet liikkuvat esteittä jäsenvaltioiden välisessä kaupassa ja että niitä verotetaan asianmukaisella tavalla.  

Yhdenmukaistettujen valmisteverojen lisäksi jäsenvaltiot voivat kantaa kansallisia valmisteveroja, kunhan noudattavat valmisteverotusdirektiivin sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT, määräyksiä. Valmisteverotusdirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat kantaa valmisteveroja muistakin tuotteista, mutta se ei saa johtaa rajamuodollisuuksien käyttöönottoon. Merkittävimmät rajoitukset kansallisille veroille asettavat SEUT:n syrjimättömyysperiaate ja valtiontukimääräykset.  

SEUT 110 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa määrätä muiden jäsenvaltioiden tuotteille korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille. Tämä tarkoittaa sitä, että kotimaisilta tuotteilta ja tuontituotteilta kannettavan veron on oltava samansuuruinen ja veron määräytymisperusteiden tulee olla yhdenmukaiset. Syrjimättömyysperiaate on siten otettava huomioon määritettäessä veropohjaa ja verovapauksia. Tuontituotteiden verotuksen täytyy myös olla hallinnollisesti yhtä yksinkertaista kuin kotimaisten tuotteiden.  

Kansallisten verojen on myös oltava yhteensopivia SEUT:n valtiontukimääräysten kanssa. Verotukseen saattaa sisältyä esimerkiksi verovapauksien muodossa myönnettäviä tukielementtejä, joita pidetään SEUT 107 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena, jos ne eivät ole yleisen verojärjestelmän mukaisia ja täyttävät muut valtiotuelle tarkoitetut ehdot. Erityisesti tulee ottaa huomioon kilpailun vääristyminen ja tuen valikoivuus. Verojärjestelmän tulee olla sellainen, ettei kenenkään voida katsoa saavan perusteetonta kilpailuetua esimerkiksi verovapautuksen tai veron soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen vuoksi. Valtiontaloudellisin perustein kannettavan veron veropohjan rajauksia ei ole toistaiseksi pidetty kuitenkaan valtiontukimielessä ongelmallisina EU:n oikeuskäytännössä. 

Valtiontukiarvioinnin kannalta verotuksen tavoitteilla ja tosiasiallisilla vaikutuksilla on suuri merkitys. Veron ulkopuolelle voidaan rajata tuotteita vain, jos se on objektiivisesti oikeutettua eikä vapautus rajoita tai heikennä määriteltyjen tavoitteiden toteutumista. 

Pääsäännön mukaan valtiontueksi katsottavat toimenpiteet on ilmoitettava Euroopan unionin komissiolle ennen niiden käyttöönottoa. Ennakkoilmoitusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa tukien soveltuvuus yhteismarkkinoille. Ilman ennakkoilmoitusta myönnetty tuki on laitonta tukea. Tukitoimenpiteitä ei voida ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt tukijärjestelmän. Poikkeukset ennakkoilmoitusmenettelystä koskevat vähämerkityksellistä de minimis -tukea ja ryhmäpoikkeusten piiriin kuuluvia tukia.  

Jos komissio katsoo verojärjestelmän sisältävän SEUT 107 artiklan mukaista kiellettyä valtiontukea, se vaatii jäsenvaltiota poistamaan tuen tai muuttamaan sitä. Jäsenvaltio voidaan lisäksi velvoittaa perimään tuensaajalta laiton valtiontuki takaisin 10 vuoden ajalta korkoineen. Ennen Euroopan unionin jäsenyyttä käyttöönotettu tuki katsotaan tietyin edellytyksin voimassa olevaksi tueksi, johon eivät tule sovellettaviksi tuen takaisinperintää koskevat periaatteet. Jos jäsenvaltio ei noudata komission tekemää päätöstä asetetussa määräajassa, komissio voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kysymyksen siitä, onko kyseessä unionilainsäädännössä kielletty valtiontuki vai ei, ratkaisee viime kädessä unionin tuomioistuin.  

1.4  Nykytilan arviointi

Valmisteverotus kohdistuu sen kohteeksi valittuihin tuotteisiin ja vaikuttaa näin tuotteen hintaan ja kilpailuasemaan suhteessa verottomiin tuotteisiin. On katsottu, että kahden toisiaan riittävän läheisesti korvaavan tuotteen toisistaan poikkeava verokohtelu on valtiontukisäännösten kannalta oikeutettua vain, jos se on veron tavoitteen kannalta perusteltua. Koska makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteveron tavoite on valtiontaloudellinen, veron tulisi kohdistua mahdollisimman tasapuolisesti ja laaja-alaisesti samankaltaisiin tuotteisiin. Vero on tästä syystä pyritty kohdistamaan tasapuolisesti kaikkiin makeisiin, jäätelöön ja virvoitusjuomiin. Rajanveto veronalaisten ja veron ulkopuolella olevien tuotteiden välillä on pyritty määrittelemään riittävän tarkasti perustamalla se tullitariffin nimikkeisiin. Veron kohteeksi on valittu olemassa olevia tuoteryhmiä eli nimikkeitä, jolloin on voitu täsmällisesti rajata veronalaisten tuotteiden piiri. Tavoitteena veron piiriin kuuluvien tuotteiden rajauksessa on myös ollut, että veronkantojärjestelmä on yksinkertainen ja yksiselitteinen sekä yritysten kannalta ennakoitava. 

Euroopan komissiolle on tehty kaksi makeisverolain veropohjan rajauksiin liittyvää valtiontu-kikantelua. Suomi on vastaanottanut kanteluita koskevat tietopyynnöt komissiolta ja antanut vastaukset niihin. Jos komissio alustavan tutkinnan perusteella toteaa, että verojärjestelmän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on epäilyjä, se voi päättää aloittaa asiassa muodollisen tutkintamenettelyn. Tällaista päätöstä ei ole toistaiseksi tehty. Valtiontaloudellista tavoitetta palvelevan veropohjan yhteensopivuudesta valtiontukisäännösten kanssa ei toistaiseksi ole olemassa myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. Komissio on kuitenkin epävirallisesti ilmoittanut kantanaan, että nykymuotoiseen, tullitariffin nimikkeisiin sidottuun ja valtiontaloudellisin perustein kannettavaan veroon voi sisältyä valtiontueksi katsottavia elementtejä. Vero ei komission mukaan kohtele samankaltaisia tuotteita veron tavoitteen kannalta neutraalisti ja voi sisältää siksi valtiontueksi katsottavaa valikoivaa verotukea veron ulkopuolelle jääville tuotteille. Komissio katsoo, että muutokset veropohjaan tai veron tavoitteeseen ovat tarpeen. Jos verojärjestelmän katsotaan sisältävän kiellettyä valtiontukea, riskinä on veron takaisinperintä veron ulkopuolelle jääneiltä tuotteilta kymmeneltä vuodelta korkoineen.  

Makeisten ja jäätelön valmistevero 

Makeisten ja jäätelön verossa on tehty rajanvetoa veronalaisten ja veron ulkopuolella olevien tuotteiden välillä, esimerkiksi pakaste- ja jäätelökakkujen, suklaavanukkaiden ja -jäätelön sekä suklaavohvelien ja -patukoiden välillä. Tehtyjen rajausten on esitetty johtaneen siihen, että vero ei kohtele samankaltaisia tuotteita veron tavoitteen kannalta neutraalisti. Veron ulkopuolelle on jätetty merkittävä määrä veronalaisten tuotteiden kaltaisiksi arvioituja tuotteita, kuten makeisiin verrattavat keksit ja makeat leivonnaiset sekä jäätelöön verrattavat vanukkaat ja jogurtit. On esitetty, että samankaltaisia tuotteita kohdellaan verotuksessa eri tavoin. 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti syksyllä 2015, että makeisten ja jäätelön valmisteverosta luovutaan vuoden 2017 alusta. Samassa yhteydessä päätettiin, että veron tuottomenetys korvataan myöhemmin päätettävällä toimenpiteellä, jottei julkisen talouden alijäämä kasvaisi. Verosta luopumisesta päätettäessä oli tiedossa komission epävirallinen näkemys. Koska kyse ei ollut komission virallisesta kannasta valtiontukiasiaan, talouspoliittinen ministerivaliokunta ei ottanut päätöksellään kantaa valtiontukikysymykseen. 

Virvoitusjuomavero 

Virvoitusjuomien kohdalla tilanne veropohjan suhteen on erilainen kuin makeisten ja jäätelön. Virvoitusjuomaveron veropohja on laaja ja kattaa lähtökohtaisesti kaikki sellaisenaan nautittavat virvoitusjuomat, virvoitusjuomien valmistukseen soveltuvat nestemäiset tuotteet ja kiinteässä muodossa olevat juoma-ainekset. Veron ulkopuolelle ei jää veronalaisten tuotteiden kanssa samankaltaisiksi katsottavia tuotteita. Virvoitusjuomaveron piiristä on rajattu pois vain veron tavoitteen kannalta välttämättömät poikkeukset. Erityisruokavaliovalmisteiden käyttötarkoitus on erilainen kuin virvoitusjuomilla, ja vesistä verotuksen ulkopuolella on pääsääntöisesti muuhun tarkoitukseen kuin juotavaksi pakattu vesi.  

Tullitariffin ryhmä 04, johon kuuluvat maito ja meijerituotteet, ei kuulu veropohjaan. Nykyisen virvoitusjuomaveron epäkohtana voidaan kuitenkin pitää maidon ja toisaalta maitoa korvaavien kasvipohjaisten juomien, kuten muun muassa soijajuoman ja kaurajuoman, erilaista verokohtelua. Maustamaton maito kuuluu ryhmään 04 ja on näin ollen veron ulkopuolella. Maustetut maidot luokitellaan puolestaan tullitariffin nimikkeeseen 2202, joten ne kuuluvat veron piiriin. Maitoa korvaavat kasvipohjaiset juomat kuuluvat veronalaiseen nimikkeeseen 2202 riippumatta siitä, onko kyse maustamattomasta vai maustetusta juomasta. Sama epäkohta sisältyy juomapakkausverolakiin. Kasvipohjaisia juomia sisältävät pakkaukset ovat veronalaisia, kun taas maitoa sisältävät pakkaukset eivät kuulu lain soveltamisalaan. Sekä maito että kasvipohjaiset juomat pakataan kuitenkin useimmiten nestepakkauskartonkiin, joten käytännössä niistä kummastakaan ei pääsääntöisesti kanneta juomapakkausveroa.  

Toisena virvoitusjuomaveron epäkohtana voidaan pitää sitä, että myös enintään viiden litran vähittäismyyntipakkaukseen pakattu jää on nimikkeeseen 2201 kuuluvana virvoitusjuomaveron alainen. Pakatusta jäästä kannetaan myös juomapakkausveroa. Jää ei kuitenkaan ole sellaisenaan juotava virvoitusjuoma eikä sitä myöskään käytetä virvoitusjuomien valmistamiseen.  

Koska virvoitusjuomavero on muiden valmisteverojen tapaan tiettyyn rajattuun tuoteryhmään kohdistuva valmistevero, veronalaisten ja veron ulkopuolelle kuuluvien tuotteiden välisessä rajanvedossa voi yksittäisten tuotteiden kohdalla aina olla tuotteita, joiden verokohtelu herättää kysymyksiä. Kokonaisuutena tarkastellen virvoitusjuomaveron rajatapausten määrä on ollut kuitenkin kohtuullinen muiden tuotteiden kuin maitoa korvaavien juomien osalta, eikä veropohjan rajauksesta ole aiheutunut merkittäviä ongelmia. 

Samassa yhteydessä kun talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti makeisten ja jäätelön valmisteverosta luopumisesta, se päätti myös, että virvoitusjuomaveron veropohjaa tarkistetaan. 

2.1  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on korjata makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverotuksen epäkohtia, jotka ovat ilmenneet rajanvedossa veronalaisten ja veron ulkopuolella olevien tuotteiden välillä ottaen huomioon veron ensisijainen valtiontaloudellinen tavoite. Esityksellä pyritään löytämään ratkaisu, jolla valmisteverotuksessa kohdeltaisiin mahdollisimman neutraalisti saman tuoteryhmän tuotteita.  

2.2  Toteuttamisvaihtoehdot ja keskeiset ehdotukset

Sokerivero 

Makeisiin ja jäätelön kohdistuneen veron käyttöönotto vuoden 2011 alusta herätti keskustelua muun muassa veropohjan laajuudesta, ja verotusta haluttiin edelleen kehittää. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaisesti valtiovarainministeriö asetti vuoden 2012 alussa työryhmän selvittämään sokeriveron käyttöönoton edellytyksiä (VM 132:00/2011). Työryhmä totesi loppuraportissaan (Valtiovarainministeriön julkaisuja 3/2013) ensinnäkin, että veron tavoitteen tulisi myös jatkossa olla ensisijaisesti valtiontaloudellinen ja vasta toissijaisesti liittyä terveellisen ravitsemuksen edistämiseen. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi sokerin lisäksi muiden elintarvikkeiden ravintoaineiden, kuten esimerkiksi tyydyttyneen rasvan ja suolan, tarkastelua. Työryhmä totesi, että terveysvaikutusten aikaansaamiseksi tulisi verotuksen lisäksi hyödyntää myös muita työvälineitä, kuten muun muassa lainsäädäntöä, suosituksia, ohjausta, tiedottamista ja terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmää. Selvitysten perusteella ei ollut varmuutta siitä, että elintarvikkeiden sokeripitoisuuteen perustuvalla verolla saavutettaisiin terveyden kannalta parempi ohjausvaikutus kuin makeisverolla. Työryhmä selvitti lisäksi erilaisia sokeripitoisten tuotteiden veromallivaihtoehtoja. Sokeriverotuksen mallin rakentaminen osoittautui erittäin vaikeaksi unionioikeuden reunaehtojen, erityisesti syrjimättömyysperiaatteen ja valtiontukimääräysten, vuoksi. Tarkastelemistaan veromalleista työryhmä päätyi pitämään nykyisenkaltaista makeisveromallia toteuttamiskelpoisimpana. 

Tämän esityksen valmistelussa on pidetty lähtökohtana työryhmän johtopäätöksiä. Sokeriveroa ei ole myöskään toteutettu missään muussakaan EU-jäsenvaltiossa vaikka eräissä jäsenvaltioissa on käytössä tai valmistellaan eräisiin sokeripitoisiin elintarvikkeisiin kohdistuvia valmisteveroja edellä kuvatulla tavalla. 

Makeisten ja jäätelön valmistevero 

Makeisten ja jäätelön valmisteveroon liittyvät neutraalisuusongelmat ovat hankalasti ratkaistavissa veronalaisten tuotteiden rajausta muuttamalla. Sekä siinä vaihtoehdossa, että veropohjaa kavennettaisiin esimerkiksi poistamalla suklaa ja jäätelö veropohjasta, että siinä vaihtoehdossa, että veropohjaa laajennettaisiin kekseihin ja erilaisiin välipaloihin ja napostelutuotteisiin, rajanveto veronalaisten ja veron ulkopuolelle kuuluvien tuotteiden välillä siirtyisi uusien tuotteiden välille. Erityisesti keksit ja muut leipomatuotteet on usein koettu makeisten kaltaisiksi tuotteiksi. Kakkujen, leivosten, pullien, keksien sekä muiden niiden kaltaisten makeiden leipomatuotteiden verottaminen on kuitenkin ongelmallista, koska erilaisia makeita leipomatuotteita ei ole luokiteltu yhdistetyssä nimikkeistössä omiksi alanimikkeiksi. Makeat leipomatuotteet sisältyvät tullitariffin nimikkeeseen 1905, joka sisältää myös muita tuotteita, joita ei voida pitää makeisten kaltaisina, kuten ruokaleipä ja muut suolaiset leipomatuotteet. Veronalaisten tuotteiden rajaaminen nimikkeestä 1905 siten, että vältettäisiin samankaltaisten tuotteiden erilainen kohtelu, olisi erittäin vaikeaa. Epätarkkuus veron kohteena olevan tuotteen määritelmässä aiheuttaisi epävarmuutta siitä, kuuluuko tuote verotuksen piiriin.  

Veropohjan laajentaminen uusiin tuoteryhmiin merkitsisi lisäksi lisääntyvää hallinnollista taakkaa veron piirissä oleville toimijoille eikä välttämättä ratkaisisi neutraalisuusvaatimusta. Veropohjan muuttamisesta tulisi käynnistää valtiontukilupamenettely komission etukäteisen kannan saamiseksi. 

Makeisten ja jäätelön valmisteveroon liittyvien neutraalisuusongelmien vuoksi esityksessä ehdotetaan, että makeisten ja jäätelön valmisteverosta luovuttaisiin. Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetun lain nimike muutettaisiin laiksi virvoitusjuomaverosta. Laista poistettaisiin maininnat makeisten ja jäätelön valmisteverosta ja niihin liittyvistä määritelmistä. Lain liitteen verotaulukko 1 kumottaisiin.  

Virvoitusjuomavero 

Virvoitusjuomaveron alaisten tuotteiden ryhmä on varsin kattava. Veron soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden määrittelyä tullitariffin nimikkeistön avulla voidaan pitää lähtökohtaisesti neutraalina valintaperusteena. Epäkohtana on kuitenkin pidetty sitä, että maidon sijaan käytettävät soija-, kaura-, riisi- ja mantelijuomat ovat veron piirissä, kun taas lehmänmaito ei ole. Kasvipohjaiset juomat toimivat maitoa korvaavina tuotteina muun muassa vegaanista kasvisruokavaliota noudattaville ja maitoallergisille, lisäksi niitä käyttävät myös muun muassa laktoosin imeytymishäiriöstä kärsivät. Maidon ja sitä korvaavien kasvipohjaisten juomien verokohtelu olisi mahdollista yhdenmukaistaa siten, että myös nimikeryhmään 04 kuuluvat maidot säädettäisiin veronalaisiksi. Tämä ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista johtuen maidon erityisasemasta osana suomalaista ravitsemusta ja tärkeänä ravintoaineiden lähteenä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 antamien ravintosuositusten ja tutkimusten mukaan maito ja maitovalmisteet ovat Suomessa merkittäviä proteiinin, kalsiumin, jodin ja monien vitamiinien, erityisesti D-vitamiinin ja riboflaviinin lähteitä. Suositusten mukaan nestemäiset maitovalmisteet voi kuitenkin tarvittaessa korvata kasviperäisillä, kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla, kuten esimerkiksi soija- tai kaurajuomilla.  

Maidon ja sitä korvaavien kasvipohjaisten juomien erilaisen verokohtelun poistamiseksi esityksessä ehdotetaan, että maitoa korvaavat maustamattomat kasvipohjaiset juomat suljettaisiin pois veronalaisten tuotteiden piiristä. Maustetut kasvipohjaiset juomat kuuluisivat edelleen veron piiriin vastaavasti kuten maustetut maitopohjaiset juomat. Rajaus veropohjaan toteutettaisiin hyödyntämällä vuoden 2016 alusta sovellettavia tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1754 kahta uutta nimikettä. Nimikkeeseen 2202 90 11 kuuluvat soijapohjaiset juomat, joiden proteiinipitoisuus on vähintään 2,8 painoprosenttia. Nimikkeeseen 2202 90 15 kuuluvat soijapohjaiset juomat, joiden proteiinipitoisuus on vähemmän kuin 2,8 painoprosenttia ja tullitariffin 8 ryhmän pähkinöihin, 10 ryhmän viljoihin tai 12 ryhmän siemeniin pohjautuvat juomat. Tällaisia juomia ovat muun muassa kookos-, kaura- ja riisijuomat. Koska uusiin nimikkeisiin sisältyy sekä maustamattomia että maustettuja juomia, rajausta olisi tarkennettava, jotta vain maustamatonta maitoa korvaavat tuotteet jäisivät veron ulkopuolelle. Rajaus ehdotetaan tehtäväksi siten, että ne uusiin nimikkeisiin kuuluvat tuotteet, jotka ovat maustamattomia ja joiden sokeripitoisuus on enintään 4,8 grammaa 100 millilitralta juomaa, olisivat veron ulkopuolella. Sokeripitoisuuden raja vastaa maidolle tyypillistä sokeripitoisuutta. Maustamista olisi esimerkiksi kaakaon, makuaineiden tai hedelmien lisääminen juomaan. Sokerin, muiden makeutusaineiden tai suolan lisäämistä ei katsottaisi maustamiseksi. Soijajuomien ja muiden kasvipohjaisten juomien maustaminen tarkoittaisi, että tuotteet muuttuisivat veronalaisiksi kuten tapahtuu, jos maitoa maustetaan.  

Veron piiriin kuuluvien tuotteiden ryhmä olisi muutoksen jälkeen edelleen laaja ja veron valtiontaloudellisten tavoitteiden mukainen.  

Lisäksi ehdotetaan, että tullitariffin nimikkeeseen 2201 kuuluvat jää ja lumi rajattaisiin veron ulkopuolelle. Näiden tuotteiden kohdalla ei ole kyse sellaisinaan juotavista juomista tai niiden valmistukseen käytettävistä tuotteista. Käytännössä ehdotus tarkoittaisi muutosta jääpalojen verotukseen. 

Verotaulukkoa 2 muutettaisiin siten, että tuoteryhmästä 4A rajattaisiin pois jää ja lumi ja tuoteryhmästä 5 rajattaisiin pois maustamattomat kasvipohjaiset juomat. Maustamattomat kasvipohjaiset juomat määriteltäisiin lain 2 §:ssä.  

Lisäksi lain 1 §:n 6 momentin viittaus vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaan unionin lain-säädäntöön päivitettäisiin.  

Eräiden juomapakkausten valmistevero 

Esityksessä ehdotetaan, että sekä maitoa korvaavat kasvipohjaiset juomat että jääpalat rajattaisiin myös juomapakkausveron ulkopuolelle vastaavin perustein kuin ne rajataan pois virvoitusjuomaveron piiristä. Eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetun lain liitteen verotaulukkoa muutettaisiin siten, että jää ja lumi rajattaisiin pois tuoteryhmästä 1 ja maustamattomat kasvipohjaiset juomat rajattaisiin pois tuoteryhmästä 2. Maustamattomat kasvipohjaiset juomat määriteltäisiin lain 3 §:ssä. 

3.1  Taloudelliset vaikutukset

Makeisten ja jäätelön verosta luopuminen aiheuttaisi valtiolle noin 110 miljoonan euron vuosittaisen verotuottomenetyksen. Ottaen huomioon valmisteverojen maksamisen ajankohdan vuoden 2017 verotuottomenetys olisi kuitenkin 102 miljoonaa euroa. Kasvipohjaisten soija- ja vastaavien juomien sulkeminen pois virvoitusjuomaveron veropohjasta merkitsisi noin 0,5 miljoonan euron verotuottojen menetystä. Jääpalojen sulkeminen veropohjasta merkitsisi hyvin vähäistä muutosta verotuottoihin.  

Makeisten ja jäätelön valmisteveron poistaminen sekä maitoa korvaavien kasvispohjaisten juomien rajaaminen valmisteveron ulkopuolelle laskisi niiden hintaa ja lisäisi kulutusta. Arvonlisävero mukaan lukien makeisten ja jäätelön valmisteveron poistaminen alentaa tuotteiden hintaa 1,08 euroa kilogrammalta. Kokonaisvaikutusten arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että veronalaiset tuotteet poikkeavat monin tavoin toisistaan. Kilo- tai litrahinnaltaan halvemmille tuotteille vero on ollut suhteellisesti kovempi kuin kilohinnaltaan kalliimmille tuotteille, joilla verorasitus on jäänyt vähäiseksi.  

Makeisten veron poistamisen arvioidaan alentavan tuotteiden hintoja 7—14 prosenttia. Jäätelöiden osalta hintojen arvioidaan laskevan pienimmillään muutaman prosentin. Toisaalta kilohinnaltaan edullisimpien jäätelöpakkausten hinta saattaa laskea yli kolmanneksen. Maitoa korvaavien soija-, kaura-, riisi- ja vastaavien juomien hintojen arvioidaan alenevan veromuutoksen seurauksena keskimäärin noin kuusi prosenttia. Hintavaikutus voi myös olla suurempi, sillä markkinoilla on myös tuotteita, joista nykyisin peritään sokeripitoisuuden takia korkeamman verokannan mukainen vero, mutta jotka eivät jatkossa kuuluisi virvoitusjuomaveron piiriin. Tällaisten juomien hinnat saattavat veromuutoksen seurauksena laskea yli 10 prosenttia. Hintamuutokset on laskettu olettaen, että hinnat laskevat veromuutoksen verran, mutta on mahdollista, että hintamuutokset jäävät pienemmäksi. 

Makeisten ja jäätelön veron poiston seurauksena makeisten kulutuksen arvioidaan kasvavan tuoteryhmästä riippuen 5—11 prosenttia ja jäätelön 7—17 prosenttia eri tuoteryhmien keskihinnoilla laskettuna. Kasvispohjaisten maitoa korvaavien juomien kulutuksen arvioidaan puolestaan kasvavan keskimäärin noin viisi prosenttia veromuutoksen seurauksena. Kulutusmuutosten arvioinnissa makeisten ja jäätelön osalta on käytetty hintajoustoa -0,8 ja virvoitusjuomien kohdalla hintajoustoa -0,9. Koska vero vaikuttaa suhteellisesti enemmän kilohinnaltaan halvimpiin tuotteisiin, voidaan arvioida, että useimmiten veron poisto nostaa keskimäärin enemmän näiden tuotteiden kysyntää. Lisäksi eri tuotteisiin kohdistuvat kuluttajien kulutustottumukset voivat erota toisistaan paljonkin. Tästä syystä myös samanhintaisten tuotteiden kysynnät voivat reagoida eri voimakkuuksilla. Lisäksi kotimaisten hintojen laskun myötä makeisten veroton matkustajatuonti saattaa jonkin verran vähentyä.  

Makeisten ja jäätelön veron poistamisen inflaatiovaikutuksen arvioidaan olevan noin 0,13 prosenttia eli kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan veromuutoksen takia noin 0,13 prosenttia pienempi kuin ilman veromuutosta, jos hinnat laskevat täysimääräisesti veromuutoksen verran.  

Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin makeisten ja jäätelön valmisteveron poisto vaikuttaa eniten pienituloisiin kotitalouksiin, sillä ne kuluttavat tuloihinsa suhteutettuna enemmän kyseisiä tuotteita. Tulonjakovaikutus on kuitenkin vähäinen, sillä Tilastokeskuksen vuoden 2012 kulutustutkimuksen perusteella arvioituna veron poiston vaikutus on gini-kertoimella mitattuna alle -0,02. Suhteutettuna käytettävissä oleviin tuloihin makeisveron osuus suurituloisimmalla tulokymmenyksellä on arviolta 0,05 prosenttia ja pienituloisimmalla noin 0,13 prosenttia, kaikkien kotitalouksien keskiarvon ollessa noin 0,09 prosenttia.  

Koska kulutustiedot raportoidaan kotitalouksittain, ei veromuutoksen sukupuolivaikutuksia voida yksiselitteisesti arvioida aineiston perusteella. 

3.2  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Makeisten ja jäätelön valmisteveron poistolla saattaisi olla negatiivisia vaikutuksia kansanterveyteen näiden tuotteiden lisääntyneen kulutuksen takia. Ravitsemuksellisesti suurin uhka kansanterveydelle on liian suuren ravinnosta saatavan energiamäärän nauttiminen. Sokerin yhteys lihavuuteen, kroonisiin sairauksiin ja hammasterveyteen on tuotu esiin uusimmissa tutkimuksissa. Lasten ja nuorten sokerinkäyttö ylittää suositukset, ja jäätelönkulutuksen kasvaessa myös kovan rasvan osuus ruokavaliossa kasvaa. 

Makeisten kulutuksen arvioidaan lisääntyvän etenkin niitä taskurahoilla ostavien lasten ja nuorten keskuudessa. Sokeripitoiset tuotteet vievät erityisesti lapsilta helposti ruokahalun ja vähentävät muun, täysipainoisemman ruoan osuutta ruokavaliossa. 

Veron poistamisen terveysvaikutuksia arvioitaessa on syytä huomioida, että vero on vain yksi keinoista, joilla terveellistä ravitsemusta voidaan edistää. Muun muassa tiedottaminen, ohjaus ja ravitsemussuositukset ovat tärkeitä keinoja vaikuttaa kulutukseen, ruokailutottumuksiin ja terveyteen. 

Makeisten ja jäätelön valmisteveron poisto parantaisi näiden toimialojen kannattavuutta. Veron poistosta ja hintojen alenemisesta seuraava kysynnän kasvu näkyisi makeis- ja jäätelöteollisuuden ja kaupan tuottojen paranemisena. Jäätelöteollisuus työllisti Suomessa 13 580 henkilötyövuotta vuonna 2014, makeisteollisuus reilut 1 600 henkilötyövuotta. 

3.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Valmisteverotuksen toimittamiseen tarvittaviin henkilötyövuosiin makeisten ja jäätelön valmisteveron poistamisella ei olisi pidemmällä tähtäimellä vaikutusta. Vuonna 2015 makeisten ja jäätelön valmisteveroa maksaneita verovelvollisia oli noin 360. Näistä säännöllisesti toimivia luvanhaltijoita oli noin 140, loput toivat makeisia ja jäätelöä maahan satunnaisesti. 

Makeisveron poistamisen yhteydessä viranomaisen työmäärä lisääntyisi hetkellisesti esimerkiksi lupiin liittyvien vakuuksien vapauttamisen johdosta. Tämän jälkeen valmisteverotuksen henkilöstövoimavaroja voitaisiin siirtää muihin, verotuottojen kannalta merkittävämpiin tehtäviin.