1.1  Tausta

1.2  Valmistelu

2.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2  Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden ja EU-lainsäädäntö

2.3  Nykytilan arvio

Suomessa ei ole tällä hetkellä valtakunnallisesti, ajantasaisesti ja yhteentoimivasti saatavissa tietoa alueidenkäytöstä ja rakennuksista niiden koko elinkaaren ajalta. Tiedot ovat hajallaan eri viranomaisten järjestelmissä ja tietovarannoissa, tietojen laatu ja sähköinen käytettävyys ovat heikkoa, tiedot eivät pysy ajan tasalla eri toimijoiden välillä ja tiedot sekä järjestelmät eivät ole yhteentoimivia. Rakennettuun ympäristöön kohdistuvat muutostoimet, etenkin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten päätösten tiedot, eivät kattavasti päivity eri tietovarantoihin niitä tarvitseville tahoille. 

Kunnat ja maakuntien liitot käsittelevät alueidenkäyttö- ja rakennustietoa sähköisesti ja paperisesti sekä arkistoivat niihin liittyvät päätökset. Päätösasiakirjat ovat saatavilla kustakin kunnasta ja maakunnasta erikseen.  

Maankäyttö- ja rakennusasetus (94 ja 95 §:t) velvoittaa maakuntien liittoja ja kuntia useiden eri tietojen toimittamiseen useille eri viranomaisille. MRA 96 § sisältää tiedonsaantioikeuden asianomaiselle ministeriölle ja ELY-keskuksille. Sektorilaeissa on useita päällekkäisiä tiedonsaanti- ja luovutusvelvoitteita. Nämä tiedonluovutusvelvoitteet ja tietopyynnöt johtavat saman tiedon toimittamiseen moneen kertaan eri viranomaisille. Tiedot ovat käytettävissä paperisin tai sähköisin ottein, ja tietojen jatkohyödynnettävyys sähköisessä päätöksenteossa edellyttää tietojen digitoimista tai muuntamista. 

Nykyisin toimijoiden roolit ovat osin epäselvät ja päällekkäistä työtä tehdään paljon. Tiedon tuotantoon, muunnoksiin ja ylläpitoon tarvittavat resurssit ovat merkittäviä, resurssihukka on suuri ja virhetulkinnat yleisiä. Tietojen saatavuudessa, laadussa ja ajantasaisuudessa on haasteita ja eri tietojen keskinäinen analysointi on vaikeaa ja tietojen käyttöaste on alhainen. Alueidenkäyttöön liittyvät prosessit ja päätöksenteko ovat hitaita. Nykyjärjestelmät eivät tue rakennettua ympäristöä koskevien innovaatioiden ja yritystoiminnan kehittymistä. Tietojärjestelmien hankintaan sekä tiedon tuotantoon ja ylläpitoon liittyy riskejä. Eri järjestelmien yhteentoimivuudessa on merkittäviä haasteita. Omien kohteiden tietojen tarkastelu ja virheiden korjaaminen sekä tietojen saaminen jatkokäyttöön eri viranomaisrekistereistä on vaivalloista. Digitaalisen turvallisuuden osaaminen on kunnissa yksilöiden varassa ja monesta kunnasta puuttuu digiturvamalli. Kunnilla on erilaisia käytäntöjä avata ja luokitella rakennetun ympäristön tietoja. Ulkopoliittisen tilanteen muututtua korostuu tarve tietoturvalliseen rakennus- ja kaavatietojen käsittelyyn ja julkaisuun.  

Kiinteistö- ja rakentamisalan tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut vähäistä ja digitalisaatiolla katsotaan olevan tässä merkittävä rooli. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Keskeisimmät muutokset kuntien ja maakuntien liittojen tehtäviin, vastuisiin ja toimintaan aiheutuvat valmisteilla olevasta rakentamislaista sekä maankäyttö- ja rakennuslain muutoksista, jotka osaltaan toimivat myös tämän hallituksen esityksen pohjana.  

Ehdotuksena on luoda rakennetun ympäristön tietojärjestelmä, joka koostuu alueidenkäytön tietovarannosta ja rakennustietovarannosta. Alueidenkäytön tietovarannossa hallitaan, julkaistaan ja luovutetaan alueidenkäytön tiedot. Alueidenkäytön tiedot ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa alueidenkäytön suunnittelussa syntyviä tietoja. Rakennustietovarannossa hallitaan, julkaistaan ja luovutetaan lupamenettelyissä syntyvät päätöstiedot suunnitelmineen ja muine lupa-asiakirjoineen.  

Tietojen saatavuus valtakunnallisesti yhdestä järjestelmästä mahdollistaa toimijoille keskitetyn tavan saada tietoa. Tietoja käytetään lisäksi yhdyskuntarakenteen ja rakennuskannan seurantaan, tilastointiin ja tutkimukseen. 

Tietojen luovuttaminen

Julkisuuslain 14 §:n mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei julkisuuslain 15 §:n 3 momentissa tai muualla laissa toisin säädetä. Julkisuuslain 15 §:n 3 momentin mukaa, jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, johon julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain mukaisesti on ollut velvollisuus tehdä asiakirjaa käsiteltäessä noudettavia tietoturvallisuusvaatimuksia koskeva turvallisuusluokkamerkintä ja jonka muu viranomainen on laatinut, viranomaisen on siirrettävä asia asiakirjan laatineen viranomaisen ratkaistavaksi. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa (588/2004) tarkoitettua turvallisuusluokiteltua asiakirjaa koskeva asia on siirrettävä sille viranomaiselle, jolle sopimuspuoli on asiakirjan toimittanut. Asiakirjapyynnön käsittelyssä on kyse myös hallintoasian käsittelystä, noudatetaan hallintolakia (434/2003) sen 5 §:n nojalla silloin, kun julkisuuslaissa ei ole hallintolaista poikkeavia säännöksiä. Julkisuuslaki on erityislaki suhteessa hallintolakiin.  

Julkisuuslain 14 §:ssä tarkoitettu asia on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään kuuluvien tietojen osalta sama aineisto voi olla useamman viranomaisen hallussa. Kun tieto on kunnassa, kunta päättää tiedon luovutuksesta omasta tietovarannosta. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä on useiden eri toimijoiden käyttöön suunniteltu järjestelmä, jonka tietovarannoista tiedot ovat luovutettavissa ja hyödynnettävissä eri tarkoituksiin. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedot kerätään vain kerran ja päivitetään tiedon muuttuessa, jonka jälkeen ne ovat tietopalvelujen ja muiden tietoja hyödyntävien palvelujen käytettävissä. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä olisi ensisijainen paikka, josta yhteiskunnan eri toimijat hyödyntäisivät tietojärjestelmään kuuluvia tietoja.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

4.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

4.4  Ympäristövaikutukset

Tiedon yhteentoimivuus ja koneluettavuus mahdollistavat ympäristövaikutusten nykyistä paremman huomioimisen alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Mahdollisuus tiedon nykyistä parempaan hyödyntämiseen tukisi terveellisten, viihtyisien ja kestävien elinympäristöjen suunnittelua. Alueiden ja alueellisten rakenteiden suunnittelu siten, että ne mahdollistavat kestävän elämäntavan ja kestävän liikkumisen edellyttää nykyistä parempaa tietopohjaa. 

Alueidenkäytön tietomallimuotoisella suunnittelulla ei arvioida olevan merkittäviä suoria ilmastovaikutuksia. Sen sijaan sillä on välillisiä myönteisiä ilmastovaikutuksia. Ehdotus lisää tietoaineistojen yhtenäisyyttä, mahdollistaa niiden nykyistä paremman yhdistelyn sekä helpottaa tiedon hyödyntämistä, mikä mahdollistaa paremman ja ajantasaisemman ympäristö- ja ilmastotiedon tuottamisen ja hyödyntämisen. Tiedon ajantasaisuuteen ja hajanaisuuteen liittyvillä puutteilla on tunnistettu nykyisellään olevan vaikutusta siihen, miten hyvin ilmastovaikutuksia voidaan selvittää ja huomioida alueidenkäytön suunnittelussa. Ajantasaisempi ja määrämuotoisempi tieto auttaa kunnan sisällä, seuduilla ja maakuntien liittojen alueilla tiedon parempaa hyödyntämistä suunnitteluratkaisuissa. Tiedon avoimuus lisää ympäristöön liittyvän tiedon saamista nykyistä paremmin hyödynnettäväksi kaavaprosesseihin jo niiden aikaisessa vaiheessa, jolloin kaavoitukseen liittyviä vaihtoehtoja ja kaavojen sisältämien suunnitteluratkaisujen ympäristövaikutuksia voitaisiin arvioida nykyistä paremmin. Suomen ympäristökeskus 2020, MRL ilmastovaikutusten arviointi Tämä tukisi terveellisten ja viihtyisien elinympäristöjen suunnittelua. 

Yhteentoimivan koneluettavan tiedon rooli alueidenkäytön suunnittelussa on mahdollistava. Kuntien maapolitiikka ja poliittinen tahtotila vaikuttavat jatkossakin siihen, millaisia maankäytöllisiä ratkaisuja kunnissa tehdään. Kaavan paikkatietoon on mahdollista yhdistää alueeseen liittyvää muuta paikkatietoa, joka voi mahdollistaa yhdyskuntarakennetason ilmastovaikutusten paremman arvioinnin sekä muiden ympäristöasioiden kytkennän alueidenkäytön suunnitteluun. Esimerkkinä ovat erilaiset laskurit, joilla voidaan arvioida esimerkiksi kaavan ekotehokuutta. Suomen ympäristökeskus 2020, MRL ilmastovaikutusten arviointi 

Pysyvä kaavatunnus mahdollistaa myös kaavan elinkaaren aikaista arviointia siitä, onko kaavoitusratkaisu kehittynyt etukäteen arvioidulla tavalla, sekä kiertotalouteen liittyvien asioiden huomioimista esimerkiksi tarkemman ekotehokkuuslaskennan kautta. Tietomalliin talletettavan tiedon koneluettava muoto myös määrämuotoistaa tiedon esitystapaa, mikä mahdollistaa eri kunnissa tuotetun tiedon yhdistämisen ja käyttämisen ylikunnallisessa ilmastovaikutusten laskennassa. Suomen ympäristökeskus 2020, MRL ilmastovaikutusten arviointi 

Lisäksi rakennuksista laadittavat tietomallit voivat myös mahdollistaa alueellisen ja valtakunnallisen tason tiedonkeruun etenkin uudesta ja myös peruskorjattavasta rakennuskannasta. Tietomallimuotoisen rakennustiedon avoin saatavuus mahdollistaisi tiedon siirrettävyyden ja yhdisteltävyyden koko rakennuskannan tasolla, mikä voisi mahdollistaa uusien entistä vähähiilisempien rakentamisen suunnitteluratkaisujen syntymisen. Rakennuskannan digitaalinen kaksonen, eli malli, joka kuvaa rakennettua ympäristöä mahdollisimman ajantasaisesti, auttaisi monitoroimaan ja mallintamaan rakennuskannan tilaa, mikä puolestaan voisi auttaa suunnittelemaan ja arvioimaan nykyistä kestävämpiä aluerakenteita, rakennuksia koskevia päästövähennystoimenpiteitä ja ilmastopolitiikkatoimia. Rakennusten ajantasaiset tietomallit voisivat siis tukea ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Kun olemassa olevien rakennusten ja alueiden tiedot olisivat saatavilla ja niitä pystyttäisiin aluetasolla hyödyntämään nykyistä paremmin, voitaisiin esimerkiksi nykyistä rakennuskantaa hyödyntää entistä paremmin, jolloin vähenisi tarve uudisrakentamiselle ja rakentamattomien alueiden käyttöönotolle. Suomen ympäristökeskus 2019, Tulevaisuuden tietopohja toteutuneesta maankäytöstä, Syke raportteja 18/2019 

Rakennuskannan ”digitaalinen kaksonen” voisi lisäksi auttaa arvioimaan ja monitoroimaan rakennuskantaan liittyviä materiaalivirtoja ja –varantoja, mikä voisi tukea materiaalien saamista uudelleen kiertoon ja laajemmin rakentamisen kiertotaloutta. Rakennuskannan tietomallit ja näiden sisältämä rakennusten geometriatieto mahdollistaisi myös rakennuskannan sisältämien tilojen ominaisuuksien ja käytön tarkastelun ja näin mahdollistaisi esimerkiksi tarkastelun rakennusten soveltuvuudesta niiden nykyiseen tai tarpeenmukaiseen käyttötarkoitukseen. Suomen ympäristökeskus 2020, MRL ilmastovaikutusten arviointi 

Ehdotuksella ei ole suoria haitallisia ympäristövaikutuksia, mutta on hyvä tunnistaa, että laajasti digitalisaatiolla on myös haitallisia välillisiä ympäristövaikutuksia. Laitteiden valmistaminen vaatii energiaa ja materiaaleja sekä laitteiden käyttö kuluttaa sähköä. ICT-alan energian kulutus kasvaa ja se muodostaa tulevaisuudessa huomattavan osan koko maailman energian kulutuksesta Seppälä, Timo, Mattila, Juri & Rajala, Risto, 2019. ”Is the Digital Future Sustainable?” ETLA Brief No 80. . Digitalisaation ympäristövaikutusten arviointi on hankalaa, sillä kokonaisuus on laaja ja monimutkainen.  

Ympäristövaikutuksien osalta on huomioitava, että digitalisaation luomat sähköiset prosessit ja palvelut edellyttävät tallennus- ja laskentakapasiteettia sekä energiaa. Digitalisaatiossa on huomioitava takaisinkytkentäefekti, joka tarkoittaa sitä, että vaikka laiteiden energiatehokkuus paranee, palveluiden käyttö kasvaa nopeudella, jonka lopputuloksena energian kokonaiskulutus on kasvanut. Pärssinen, Matti, 2019. ”.Towards Sustainable Data Centers and ICT Services” Aalto University publication series, doctoral dissertations 118/2019 Yleisesti todetaan, että digitalisaation ympäristövaikutukset ovat yleensä pienemmät kuin niillä saavutettavat ympäristö- ja muut yhteiskunnalliset hyödyt. Kuitenkin digitalisaation yhteydessä on tarkkailtava digitalisaation ympäristövaikutuksien kehittymistä ja huomioitava keinot ympäristövaikutuksien vähentämiseen. Näitä keinoja ovat esimeriksi laitteiden energiatehokkuuden parantaminen ja kierrätys sekä palveluiden käyttämien resurssien ja energian määrän vähentäminen. Pärssinen, Matti, 2019. ”.Towards Sustainable Data Centers and ICT Services” Aalto University publication series, doctoral dissertations 118/2019 Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän luonteesta ja kyberturvallisuudesta johtuen konesalit tulevat todennäköisesti sijaitsemaan Suomessa ja siten niiden ratkaisujen energiatehokkuus ja ilmastotavoitteet noudattavat kansallista ilmastotavoitteistoa. 

4.5  Tietoyhteiskuntavaikutukset

Tiedonhallinnan muutosvaikutukset

Lakiesityksiin sisältyy tiedonhallintaa koskevia säännöksiä. Esityksen valmistelun yhteydessä on tehty tiedonhallintalain 8 §:n 2 momentissa edellytetty tiedonhallinnan muutosten arviointi. Esityksellä on tunnistettu olevan vaikutuksia tiedonhallinnan järjestämisiin, vastuisiin ja tietoturvaan. 

Lakiesityksessä ehdotetuilla uusilla säännöksillä ja muutoksilla olemassa oleviin säännöksiin on tunnistettu olevan vaikutuksia asianhallintaan, kuten käsiteltäviin tietoihin, tietojen luovutukseen ja tietojen rekisteröinnissä käytettäviin metatietoihin sekä palvelujen tiedonhallintaan. Esitetyillä muutoksilla ei ole tunnistettu olevan vaikutuksia asiakirjojen julkisuuteen tai salassapitoon. Esitetyillä muutoksilla on kuitenkin tunnistettu olevan vaikutuksia tiedonsaantioikeuksiin, kun uusia tapoja saada julkista tietoja luodaan esityksessä esitetyillä tavoilla. 

Tiedonhallinnan järjestäminen ja vastuut

Esitykseen sisältyy ehdotuksia uusista tehtävistä, joilla on merkitystä tarkasteltaessa tiedonhallinnan järjestämiseen ja vastuisiin liittyviä kysymyksiä. Tiedonhallintaan liittyviä vastuita ja tehtäviä koskevat muutokset kohdistuvat pääosin Suomen ympäristökeskukseen. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän kehittäminen, ylläpito, käyttöehtojen määrittely, käytön valvonta, tietovarantojen kehittäminen ja ylläpito, tiedon kokoaminen ja rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä olevan tiedon luovuttaminen olisivat uusia tehtäviä Suomen ympäristökeskukselle. 

Kunnille ja maakuntien liitoille syntyisi esityksessä uusia tehtäviä, kun niiden tulisi julkaista esityksessä määriteltyjä tietoja rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Alueidenkäytön tietojen, kuten kaavoituksen, muodostaminen muuttuisi esityksen myötä täysin sähköiseksi sekä tuottaisi yhteentoimivia ja koneluettavia tietomallimuotoisia tietoja. 

Lakiesitykseen on sisällytetty tarvittavat säännökset Suomen ympäristökeskuksen uusista tehtävistä sekä alueidenkäytön tietojen käsittelyyn kohdistuvista muutoksista. Rakentamisen tietoja koskevat esitykset esitettäisiin hallituksen esityksessä rakentamislaista (xx/202x). 

Tietovarantojen yhteentoimivuus ja hyödyntäminen

Lakiesityksessä esitetyillä muutoksilla olisi vaikutuksia viranomaisten välisiin tiedonsiirtoihin. Rakennetun ympäristön tietojen muuttuessa valtakunnallisesti yhteentoimiviksi ja koneluettaviksi sekä tulemalla valtakunnallisesti saataville viranomaisille teknisten rajapintojen avulla edellyttää viranomaisten rakentavan uusia rajapintoja tiedonsiirtoa varten. Lakiesityksessä on esitetty myös yleisessä tietoverkossa olevasta käyttöliittymästä, jonka avulla tietoa voitaisiin hakea, kun kyse olisi sellaisesta viranomaisesta, joka tarvitsisi tietoa harvoin ja vain yksittäishakuina.  

Rakennetun ympäristön tietojen muuttuessa pääosin tietomallimuotoiseksi, osa viranomaisista voi joutua päivittämään käytössä olevia ohjelmistojaan. Tarkemmin vaikutuksia viranomaisiin on kuvattu edellä luvussa 4.3. 

Vaikutukset digitaaliseen turvallisuuteen

Osana rakennetun ympäristön tietojärjestelmän määrittelytyötä laadittiin järjestelmän tietoturvavaatimukset RYTJ:n määrittelytyö. Ramboll et al. 2022., joita tarkennettiin määrittelytyötä tukemaan tilatussa, erillisessä digitaalisen turvallisuuden selvityksessä. Rakennetun ympäristön digitaalisen turvallisuuden ja tietosuojan selvitys. Nixu Oy 2022. (Ei julkinen) Järjestelmän tietuetason tietoturva, tiedon kasautumisvaikutukset ja kontekstisidonnaisuuksien riskit tunnistettiin, jotta digitaalisen turvallisuuden reunaehdot täyttyvät. Työtä valvoi ja ohjasi laaja ohjausryhmä (ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, sisäministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Digi- ja väestötietovirasto, Maanmittauslaitos, Liikenne- ja viestintävirasto, Puolustusvoimat ja SUPO sekä pysyvinä asiantuntijoina Puolustuskiinteistöt, Helsinki, Espoo ja Tampere) 23.8.2021-31.3.2022. Ohjausryhmä tunnisti tehtävänsä mukaisesti myös rakennetun ympäristön tiedon digitalisoitumisen vaikutuksia kokonaisturvallisuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen.  

Järjestelmän tiedot luokiteltiin julkisiin tietoihin, arvokkaisiin tietoaineistoihin (Komission täytäntöönpanoasetuksen mukaan), henkilötietoihin (useita kategorioita), salassa pidettävät tietoihin ja turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä toteutetaan digitaalisen turvallisuuden vaatimusten mukaisesti huomioiden eri turvallisuusluokkiin kuuluvien tietojen asianmukainen käsittely. Myöskään kaikkea julkiseen aineistoon liittyvää materiaalia tai paikkatietoa ei jaeta avoimella rajapinnalla. Näitä ovat esimerkiksi kaava- ja rakennuskohteet, jotka Suomen ympäristökeskus on laajassa viranomaisyhteistyössä kuntien, virastojen ja turvallisuusviranomaisten kanssa luokitellut mahdollisesti kriittisiksi tiedoiksi keväällä 2022 Suomen Ympäristökeskus on Nixu Oy:n selvityksen pohjalta tarkentanut RYTJ-tiedon luokittelua kevään 2022 aikana.. Osa julkisesta aineistosta on saatavilla järjestelmästä massahakuna vain viranomaiskäyttöön. Turvaluokiteltu aineisto ja salassapidettävä tieto on saatavilla vain niille toimijoille, joilla on oikeus tietoon.  

Tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin perusteella järjestelmässä on sekä suoraa että epäsuoraa henkilötietoa. Järjestelmään ei tule rakenteellisen tiedon muodossa arkaluontoista henkilötietoa. Julkisuuslain perusteella osa rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävistä henkilötiedoista voisi olla sellaisia, joihin kohdistuu salassapitovelvoite sen perusteella, että tieto sisältää salaisen yhteystiedon tai tiedon asuinpaikasta, jos henkilö on pyytänyt tiedon salassapitoa. Selvityksessä tunnistettiin, että rakennetun ympäristön tietojärjestelmään voi sisältyä turvakiellon alaisia yhteys- ja asuinpaikkatietoja. Ratkaisuna on, että rakennetun ympäristön tietojärjestelmä tarkistaa asiakkaan turvakiellon tilan väestötietojärjestelmästä ja käsittelee turvakiellon asianmukaisesti. Henkilötietojen käsittely on rajattu viranomaisille ja toimijoille, joilla on siihen oikeus. Lisäksi rekisteröidyllä, eli luonnollisella henkilöllä olisi aina oikeus tarkastaa omat tietonsa järjestelmästä. Pysyvä rakennustunnus tunnistettiin selvityksessä henkilötiedoksi. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän julkisessa tietopalvelussa ei pidettäisi saatavilla muita henkilötietoja kuin lakiesityksessä säädetyt tiedot, kuten pysyvä rakennustunnus. Ehdotetut tiedot on jo julkaistu avoimena tietona muissa palveluissa ja muiden viranomaisten toimesta. Järjestelmä sisältäisi enintään TLIV-tason tietoa. TLIV-tason tietoja ei vietäisi pilvipalveluihin. 

Tiedon luokittelua ja kasaantumisvaikutusten arviointia tehtiin järjestelmän tiedoille Suomen ympäristökeskuksen sisäisenä työnä keväällä 2022. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään kootut tiedot muodostavat valtakunnallisen kasauman, kun taas kunnilla on yksittäiset kuntakohtaiset tiedot. Tiedon suojaamisesta edellyttävä kasauma koskee rajoitettua tietoa (esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tunnistamat kriittiset tiedot). Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietojen jakaminen on tästä syystä rajallisempaa kuin yksittäisen kunnan jakamat tiedot. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän massahakuna saatava avoin tieto on turvallisuusnäkökohtien mukaan rajattua, joten tietojärjestelmän tiedoista ei arvioida aiheutuvan yhteiskunnan kannalta haitallisia kasautumisvaikutuksia. Viranomaisille tietoa rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä on tarkoitus tarjota laajemmin kuin avoimen tiedon käyttäjille. 

Tietojärjestelmälle laadittiin osana Nixu Oy:n digitaalisen turvallisuuden selvitystä riski- ja uhka-analyysi (BIA), jossa tunnistettiin pahimmat mahdolliset vaikutukset, jotka voivat syntyä, jos rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä oleva tieto a) ei ole saatavilla b) ei ole ehyttä c) paljastuu. Tehdyn arvioinnin perusteella järjestelmälle on tärkeintä tietojen luottamuksellisuus (kriittiset vaikutukset) ja tietojen eheys (merkittävät vaikutukset). Järjestelmän ei arvioitu olevan alkuvaiheessa saatavuuskriittinen, vaan jopa usean vuorokauden kestävällä käyttökatkolla ei ole kuin kohtalainen vaikutus. Rakennetun ympäristön digitaalisen turvallisuuden ja tietosuojan selvitys. Nixu Oy 2022. (Ei julkinen) 

Ympäristöministeriö tilasi maaliskuussa 2022 rakennetun ympäristön tiedon poliittisia linjaustarpeita kartoittavan selvityksen äkillisesti muuttuneesta ulkopoliittisesta tilanteesta johtuen, jossa huomioitiin kansallinen- ja kokonaisturvallisuus. Lisäksi tarkasteltiin kunnille annettavan ohjauksen tarvetta turvallisuusnäkökohdat huomioiden.Selvitys vahvistaa Nixu Oy:n tulokset ja toteaa että rakennetun ympäristön tietojärjestelmän merkitys korostuu yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden riskien varautumisessa ja hallinnassa, sillä järjestelmä mahdollistaa varautumisen nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Rakennetun ympäristön digitaalisesta turvallisuudesta nousevat poliittiset linjaustarpeet. Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen) 

Kansallisen kriittisen infrastruktuurin luokittelu, painopisteyttäminen ja suojaamistarpeiden määrittelyn merkitys on korostunut ulkopoliittisen ilmapiirin muututtua. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietojen luokittelu toimii kriittisen infrastruktuurin määrittelylle omalta osaltaan hyvänä pohjana. Yhteistyötä tarvitaan, sillä rakennetun ympäristön ja infran ohjaus ja siihen liittyvät turvallisuustarpeet ovat useamman ministeriön ohjausvastuulla. Ympäristöministeriön lisäksi ohjausvastuussa ovat liikenne ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja puolustusministeriö oman hallinnonalansa näkökulmasta. Rakennetun ympäristön digitaalisesta turvallisuudesta nousevat poliittiset linjaustarpeet. Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen) 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä tunnistetun kriittisen tiedon osalta arvioitiin kesän 2022 aikana laajemmin vaikutuksia kokonaisturvallisuuteen. Tiedon luottamuksellisuuden, eheyden ja saatavuuden sekä uhkamallien lisäksi arvioitiin nykytilaa sekä rakennetun ympäristön tietojärjestelmää ja sen riskejä myös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen näkökulmasta Rakennetun ympäristön tiedon digitalisoinnin tarkennettu uhka- ja riskiarvio (RYTJ-URA). Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen) Työssä laadittiin rakennetun ympäristön ajankohtaisen tilannekuvan ja ulkopoliittisen tilanteen pohjalta arviointi ja tunnistettiin hallintatoimenpiteitä yhteistyössä RYTJ:n avoimen tiedon kasaumavaikutusten arviointi suhteessa muuhun avoimeen tietoon RYTJ:n avoimen tiedon kasaumavaikutusten arviointi suhteessa muuhun avoimeen tietoon. Gispo Oy 2022. (Ei julkinen) -selvityksen kanssa. Työssä arvioitiin myös henkilötietoja sekä sitä, tuleeko tietojärjestelmän avoimen tiedon myötä saataville tietoja, joita ei ole aikaisemmin ollut rakenteisena saatavilla, ja jotka yhdistettynä muuhun avoimeen tietoon aiheuttavat riskin. Selvitysten mukaan tietojärjestelmästä ei synny merkittävää uutta kasaumavaikutusta, kun suunnitellut hallintatoimenpiteet toteutetaan. Tämä ei kuitenkaan poista arviointityössä havaittuja nykytilan merkittäviä haavoittuvuuksia: hajaantunut tiedonhallinta useissa eri tietojärjestelmissä, eriävät luokittelut ja eriävät tekniset ratkaisut muodostavat merkittäviä riskejä ja kasaumavaikutuksia.  

Rakennus - ja kaavatietojen osalta tiedon avoimeen jakamiseen ja toisaalta turvallisuuden kannalta kriittisen tiedon suojaamiseen sisältyy myös hallinto- ja julkisuuslakiin sekä EU-lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Rakennetun ympäristön tiedon digitalisoinnin tarkennettu uhka- ja riskiarvio (RYTJ-URA). Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen) Ympäristöministeriön arvion mukaan nämä kysymykset nousevat keskeiseksi sisäministeriön kriittistä infrastruktuuria käsittelevässä lainsäädäntöhankkeessa.  

Tehdyissä digitaalisen turvallisuuden selvityksissä ja viranomaisten kanssa käydyssä keskustelussa korostuu tarve yhtenäiselle ohjeistukselle ja toimintatavoille digitaalisen turvallisuuden osa-alueilla. Selvitysten pohjalta tullaan laatimaan ohjeistus kunnille tiedon julkaisemiseen ja vastaanottamiseen rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Ohjeistusta aletaan laatia syksyllä 2022 ja sen on määrä valmistua vuoden 2023 aikana.  

4.6  Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset kansalaisten asemaan yhteiskunnassa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan

Ajantasainen ja avoin tieto kaavan elinkaaren tilasta mahdollistaisi kansalaisille nykyistä yhtäläisemmät oikeudet ja mahdollisuudet seurata kaavoitusprosessin eri vaiheita ja mahdollisuuden osallistua nykyistä paremmin. Tämä myös lisäisi alueidenkäytön suunnittelun ja rakentamisen hallinnollisten prosessien läpinäkyvyyttä, mikä voisi vahvistaa hallinnon hyväksyttävyyttä kansalaisten parissa. Kansalaisten yhtäläiset mahdollisuudet osallistua riippumatta näiden asuinpaikasta lisääntyisivät. Kansalaisille ja muille toimijoille voitaisiin rakentaa kaavoitukseen liittyviä seuranta- ja herätepalveluja, mikä mahdollistaisi nykyistä paremmin osallistumisen kaavan valmisteluun ja alueidenkäytön suunnittelun tilan seurantaan. 

Vaikutukset palvelujen saatavuuteen

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmällä olisi positiivisia vaikutuksia palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä toisi uusia kuntia palvelujen piiriin ja mahdollistaisi myös tämän esityksen mukaisia uusia innovaatioita luoden uusia palveluita. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä tarjottavat palvelut kehitettäisiin saavutettavuusvaatimukset mielessä. Tietomallimuotoinen ja koneluettava tieto mahdollistaisi erilaisten saavutettavuustyökalujen yhteentoimivuuden rakennetun ympäristön tietojen kanssa parantaen näin kansalaisten mahdollisuuksia vastaanottaa ja käsitellä julkista tietoa.  

Nykytilanteessa vain osan rakennetun ympäristön tiedoista on saatavilla koneluettavassa muodossa ja vain rajallisessa määrin teknisen rajapinnan avulla vain niiden tietojen osalta, joita kunnat jakavat omissa tietopalveluissaan. Useimmat alueidenkäytön tietoaineistot, kuten asemakaavat ovat kuitenkin saatavissa vain niin sanotussa rasterimuodossa, toisin sanoen kuvamuodossa, jolloin ne eivät täytä saavutettavuusvaatimuksia eivätkä ne välttämättä toimi käytössä olevissa saavutettavuustyökaluissa. Nykyinen ratkaisu tehdä näistä kuvamuotoisista tiedoista saavutettavia on kirjoittaa kuvista tarkka tekstipohjainen kuvaus, mikä on aikaa vievää ja kallista. Ehdotuksen mukainen koneluettava ja tietomallimuotoinen muoto parantaisi tietojen käytettävyyttä ja mahdollistaisi myös uudenlaisten saavutettavuustyökalujen kehittämisen, jolloin tieto on saatavilla tehokkaammin ja laajemmin. 

Vaikutukset yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan

Laissa säädettäisiin rakennetun ympäristön tietojen julkaisemisesta viranomaisen ylläpitämään rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Tiedot sisältäisivät myös henkilötietoa ja voisivat sisältää jopa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Laissa säädettäisiin myös rakennetun ympäristön tietojen luovuttamisesta julkisuuslain ja tiedonhallintalain mukaisesti ensisijaisesti viranomaisille mutta myös muille. Luovutuksen osalta säädettäisiin myös julkisesta tietopalvelusta, jonka avulla tietoja voitaisiin luovuttaa ilman julkisuuslain mukaista tietopyyntöä. Suuri osa tiedoista, joita tietojärjestelmään julkaistaisiin, eivät ole salassa pidettäviä ja niitä käsitellään ja jaetaan nykyisellään varsin laajasti. Ehdotetulla sääntelyllä ei olisi vaikutusta nykytilanteeseen, eikä siten yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa kaventavaa vaikutusta. Esityksen suhdetta yleiseen tietosuoja-asetukseen arvioidaan tarkemmin säännöskohtaisissa perusteluissa sekä suhteessa perusoikeuksien suojaan. 

Tietojärjestelmään ei julkaistaisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä saisi alueidenkäytön tietojen ja rakentamisen tietojen lisäksi tietoa myös Maanmittauslaitokselta, verohallinnolta ja Digi- ja väestötietovirastolta. Väestötietojärjestelmästä tallennettaisiin rakennusten omistajien henkilötunnus sekä yhteystiedot viranomaiskäyttöä varten. Tietoja käytettäisiin vain rakennusten omistajille tarkoitettuihin palveluihin, eikä tietoja luovutettaisi eteenpäin julkisen tietopalvelun kautta muulle kuin viranomaiselle. 

Rakennustietojen yhteydessä voi ilmetä tietoja, jotka voivat joissakin tapauksissa ilmaista samalla henkilön potilastietoja. Rakennusta koskevat tiedot ovat kuitenkin välttämätön osa rakennetun ympäristön tietoa ja sen tietotarpeita ja viranomaistehtävien toteutumisen kannalta, eikä tietoa luovutettaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä edelleen teknisen rajapinnan avulla tai julkisen tietopalvelun kautta muille kuin viranomaisille. Viranomaisilla, esimerkiksi pelastusviranomaisilla olisi kuitenkin tärkeä tarve saada tietoonsa kaikki tiedot rakennuksesta tai muusta rakennuskohteesta pelastustehtävien suorittamista varten. 

Henkilötietojen suojaan liittyviä riskejä pyrittäisiin vähentämään sillä, että laissa säädettäisiin tarkkarajaisesti tiedoista, joita tietojärjestelmästä luovutettaisiin. Henkilötietojen suojaan liittyvä suurin riski olisi siinä, että teknisen rajapinnan avulla saava taho, jolla olisi tietosuojalainsäädännössä ja julkisuuslain 16 § 3 momentin mukainen oikeus saada henkilötietoja rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä luovuttaisi tietoja edelleen muuhun käyttötarkoitukseen. Henkilötietojen suojaan voi kohdistua riskejä myös sellaisissa tapauksissa, joissa rekisteröity, eli luonnollinen henkilö itse, luovuttaisi itseään koskevia tietoja sellaisille tahoille, joilla ei muuten olisi tietoihin pääsyä. Esityksessä on tarkasteltu tällaista omadata-palvelun mahdollisuutta ja Komissio on esittämässä uutta päivitettyä rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä joka edellyttäisi oman rakennuksen tietojen avaamisen muille tahoille. 

Riskejä pyrittäisiin vähentämään myös sillä, että luonnollinen henkilö pystyisi tarkistamaan itseään koskevat tiedot. Tietojen tarkastaminen olisi maksutonta ja vaikka ehdotetussa laissa säädettäisiin siitä, että tietojärjestelmään julkaistavien tietojen osalta on yhteisrekisterinpitäjyys, luonnollinen henkilö voisi tehdä tarvittavat tietopyynnöt Suomen ympäristökeskukselle oikeuksiensa toteuttamiseksi. Tämä nopeuttaisi rekisteröidyn mahdollisuuksia valvoa omia tietojaan ja helpottaisi samalla kunnilla olevaa hallinnollista taakkaa.  

Henkilötietojen suojaan liittyviä riskejä lisäisi se, että tiedonluovutuksen edellytyksenä ei olisi luonnollisen henkilön suostumus, eikä luonnollinen henkilö voisi itse estää tietojärjestelmästä tapahtuvia luovutuksia. Rekisteröity ei myöskään lakiehdotuksen mukaisesti pystyisi estämään itseään koskevaa tiedonkäsittelyä yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla. Tästä johtuen rekisteröidyn mahdollisuudet suojautua tietojärjestelmän toiminnan aikaansaamilta tietosuojariskeiltä olisivat erittäin vähäiset ja luonnollisen henkilön itse suorittama valvonta olisi jälkikäteistä. 

Yleisestä tietosuojasääntelystä seuraa rekisterinpitäjälle ja henkilötietojen käsittelijälle lukuisia henkilötietojen käsittelyä koskevia vaatimuksia ja velvoitteita, jotka vähentävät osaltaan henkilötietojen suojaan liittyviä riskejä. Luonnollisella henkilöllä olisi myös käytettävissään yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset rekisteröidyn oikeudet ja oikeussuojakeinot, mukaan lukien mahdollisuus saada tarvittaessa asiansa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Rekisteröidyn oikeudet ja oikeussuojakeinot kohdistettaisiin pääasiassa kunnille, jotka tuottavat valtaosan rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedoista ja joiden hallinnassa valtaosa tiedoista on. Suomen ympäristökeskus vastaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmän osalta tietoturvavelvoitteista, joista on säädetty yleisessä tietosuoja-asetuksessa, digipalvelulaissa ja muussa lainsäädännössä. 

Edellä oleva riskien arviointi ei poista yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa säädettyä rekisterinpitäjän velvollisuutta toteuttaa tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi, jos tietyntyyppinen käsittely, etenkin uutta teknologiaa käytettäessä, todennäköisesti aiheuttaa, käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset huomioon ottaen, luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin. 35 artiklan velvollisuudesta vastaisi Suomen ympäristökeskus, jonka tulee ennen tietojen käsittelyn aloittamista toteuttaa tarkempi arviointi suunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimusten mukaisesti Rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä on toteutettu tietosuojavaikutusten arviointi keväällä 2022.. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ylläpidosta ja kehityksestä vastaava organisaatio

Ympäristöministeriö selvitti vuoden 2020 alussa rakennetun ympäristön tietojärjestelmän vastuuorganisaation vaihtoehtoja Owal Group Oy 2020. . Selvityksen tavoitteena oli selvittää eri organisaatioiden tahtotilaa ja kyvykkyyttä toimia tietovarannon ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Selvitysteemoina oli halukkuus tietovarannon omistajuuteen, yhteistoiminta alan toimijoiden kanssa, organisaation kyky tuottaa ja kehittää palvelua sekä kustannukset. Yksityisoikeudellinen toimija rakennetun ympäristön tietovarannon kehityksestä ja ylläpidosta vastaavana nähtiin ongelmallisena. Riskinä nähtiin, että valtionohjaus saattaisi heiketä operatiivisen vastuun siirtyessä yksityiselle toimijalle. Julkisoikeudellinen toimija nähtiin parhaaksi lakisääteisistä toiminnoista vastaavaksi tahoksi. Selvityksessä haasteelliseksi nähtiin myös rakennetun ympäristön tietovarannon hajauttamista kuntien, maakuntien liittojen tai näiden yhteistyöorganisaatiolle. Kunnilla ei nähty olevan riittävästi resursseja, osaamista tai tahtotilaa ryhtyä kuntatehtäviensä lisäksi vastaamaan kansallisesta tietojärjestelmästä ja siihen liittyvästä ekosysteemistä. Selvityksen tuloksena ei noussut selkeää yhtä organisaatiota, jolla olisi välitön halukkuus, osaamistaso, kokemus ja muiden suositus. Osasyynä selvityksen aikaan oli epävarmuus rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tulevasta tietosisällöstä ja ominaisuuksista.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ylläpito ja kehitystehtävä annettiin Suomen ympäristökeskuksen tehtäväksi. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen vuoden 2021 tulosohjaussopimuksessa todetaan, että Suomen ympäristökeskus vastaa rakennetun ympäristön tiedonhallinnan uudistamisesta yhteistyössä ministeriön kanssa. Suomen ympäristökeskus kehittää ja ylläpitää jatkossa uutta rakennetun ympäristön tietojärjestelmää ja -alustaa yhteistyössä keskeisten virastojen ja muiden toimijoiden kanssaSuomen ympäristökeskuksen tulossopimukset. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän sääntelytarpeita selvittävässä työryhmässä alustavasti tunnistettiin, että Suomen ympäristökeskuksen tehtäviä olisi todennäköisesti tarkennettava sitä koskevassa laissa. Vaihtoehtona nähtiin, että olisiko riittävää nykyisen Suomen ympäristökeskusta koskevan sääntelyn lisäksi, että säädetään rakennetun ympäristön tietojärjestelmää koskevassa laissa Suomen ympäristökeskuksen roolista ja vastuista.  

Julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Tästä oikeusvaltioperiaatteesta ja siihen olennaisesti liittyvästä hallinnon lainalaisuuden periaatteesta säädetään perustuslain 2 §:n 3 momentissa. Tietohuoltoa julkisena hallintotehtävänä on sivuttu muun muassa valtiovarainministeriön julkaisussa 20/2016 Kuntien tiedonantovelvoitteiden säädösperusta –nykytila ja analyysi. , s. 31.Oikarinen 2016 Tämän selvityksen mukaan tietohuolto on julkinen hallintotehtävä niiltä osin, kun on kyse laissa säädetystä tiedonantovelvoitteesta tai rekisteröintitehtävästä. Selvityksen mukaan, jos voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä viranomaisille nimenomaisesti säänneltyä velvoitetta toteuttaa tietohuoltoon liittyviä tehtäviä, voidaan viranomaisten toiminnassaan tarvitseman tiedon tuottaminen, hankinta, tallentaminen ja käyttöön saattaminen sijoittaa vähintäänkin hallinnon ylläpitotehtävien joukkoon. Kyseisen selvityksen mukaan 1) tietohuolto on julkinen hallintotehtävä, kun sen toteuttamisesta säädetään laissa; 2) rekisteröintitehtävä, kun tiedonantovelvoite kohdistuu sellaiseen rekisteriin tai tietovarantoon, johon tehtävällä merkinnällä voi olla olennainen vaikutus yksilön asemaan, sekä 3) julkista hallintotehtävää tukeva ylläpitotehtävä, kun hallintotehtävän toteuttaminen ei ole mahdollista ilman suunnittelun ja päätöksenteon valmistelun vaatimaa tietoa. Rakennetun ympäristön tietovarannon, yhteiskunnan yhteisen tietovarannon, ylläpito ja sieltä tietojen luovutustoiminta on julkista hallintotehtävää. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän määrittelytyö ja digitaalisen turvallisuuden selvitykset

Suomen ympäristökeskus määritteli tietojärjestelmän toimintaperiaatteita 31.3.2022Päätös rakennetun ympäristön tietojärjestelmän roolista, käyttäjätapauksia, kytkentöjä 14.12.2022Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ulkoset kytkennät ja toiminta 18.1.2022Liiketoimintamalli, hyödyt ja vaikuttavuus- ja ylläpitomallia 10.12.2021Alustava hahmotelma rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ylläpito- ja tukiorganisaation mallista vuoden 2021 aikana yhteistyössä kuntien ja maakuntien liittojen sekä keskeisten valtion virastojen kanssa. Määrittelytyön yhteydessä laadittiin vertailu tietojärjestelmän ylätason arkkitehtuurista keskitetyn, hajautetun, peilatun ja niiden yhdistelmien mallien välillä. Keskitetyssä järjestelmässä kaikki tiedon kirjoitus- ja lukuoperaatiot tehtäisiin yhtenäisen tietorakenteen mukaisena yhteen keskitettyyn järjestelmään lähteestä riippumatta. Hajautetussa järjestelmässä tietojen kirjoitusoperaatiot tehtäisiin paikallisiin järjestelmiin, ja lukuoperaatiot suoritettaisiin järjestelmässä paikallisiin järjestelmiin yksitellen. Peilatussa järjestelmämallissa tietojen lukuoperaatiot suoritettaisiin keskitettyyn järjestelmään, johon paikallisiin järjestelmiin tallennetuista tiedoista on tehty vain-luku -kopio. Lisäksi tarkasteltiin keskitetyn ja peilatun mallin yhdistelmää, hybridi-mallia, jossa osa organisaatioista ylläpitäisi omaa järjestelmäänsä, josta tieto peilattaisiin saataville keskitettyyn paikkaan ja osa tukeutuisi suoraan keskitettyyn järjestelmään. Arkkitehtuuriratkaisun tietoturvavaikutusten arviointi, powerpoint-esitys, Erika Suortti-Myyry, Nixu Oy. 2021.10.08 (Ei julkinen) 

Hajautetussa ratkaisussa digitaalisen turvallisuuden kattavaa valvontaa ja eri järjestelmien ajantasaisuutta ei voida taata. Hajautetun järjestelmän oleellisin heikkous on epätasainen turvallisuustaso. Valtakunnallisen tietoaineiston tapauksessa hajautettu järjestelmä ei ole digitaalisen turvallisuuden näkökulmasta kannatettava. Arkkitehtuuriratkaisun tietoturvavaikutusten arviointi, powerpoint-esitys, Erika Suortti-Myyry, Nixu Oy. 2021.10.08 (Ei julkinen) Hajautetun arkkitehtuurin perusominaisuus johtaa hallinnoinnin tai turvallisuustyön hajautukseen ja epätasaisuuteen, jopa turvallisuuden sivuuttamiseen osaamisen, henkilöstön tai muiden voimavarojen puuttumisen takia. Vaikka ehkä joissain suurissa kaupungeissa turvallisuustaso voidaan saada riittävälle tasolle, mikään ei takaa muiden kaupunkien ja kuntien riittävää tasoa eikä toiminnan jatkuvuutta. Esimerkiksi Viron lokakuussa 2018 annettu vuodet 2019-2022 kattava kyberturvastrategia paikansi puutteina alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja organisaatioiden heikon turvallisuustietoisuuden ja -tason sekä monien kyberturvallisuusjärjestelmien, -käytäntöjen ja -ohjelmien yhteensovittamattomuuden. Strategia toteaa että, ”välinpitämättömyys tai yleisten turvallisuusperiaatteiden ja standardien noudattamattomuus vaarantaa Viron hajautettuun arkkitehtuuriin perustuvien digitaalisten palveluiden toimivuutta. Valtiolta yhä puuttuu systemaattinen näkemys järjestelmien keskinäisistä ja rajat ylittävistä riippuvuuksista ja vaikutuksista sekä selkeä näkemys, miten taata toimiva vähimmäinen palvelujen taso myös kriisiaikana.” (Majandus- ja Kommunikatsiooniministeerium (2018). Küberturvalisuse strateegia 2019-2022, alaluku 1.3, lainaus s. 12. . https://www.mkm.ee/media/700/download Hajautetussa mallissa jokainen järjestelmä on vastuussa itse omasta tietoturvastaan, mikä tarkoittaa, että koko järjestelmän turvallisuustaso noudattelee heikoimman lenkin turvallisuustasoa. Arkkitehtuuriratkaisun tietoturvavaikutusten arviointi, powerpoint-esitys, Erika Suortti-Myyry, Nixu Oy. 2021.10.08 (Ei julkinen) 

Keskitetyn ratkaisun arvioitiin olevan teknisesti yksinkertaisempi, toimintavarmempi, asiakaskokemukseltaan parempi, kokonaistaloudellisempi, tietoturvallisempi, skaalautuvampi ja riskittömämpi. Keskitetty tietojärjestelmä on ennen pitkää yhteiskunnallisesti edullisin ratkaisu, sillä sen ylläpitoa ja tiedonhallintaa hoidettaisiin keskitetysti. Keskitetty vaihtoehto on ainoastaan palvelunestohyökkäysnäkökulmasta heikompi, mutta muutoin hallittavuudeltaan ylivoimainen. Arkkitehtuuriratkaisun tietoturvavaikutusten arviointi, powerpoint-esitys, Erika Suortti-Myyry, Nixu Oy. 2021.10.08 (Ei julkinen) Keskitetyn järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet ovat pitkälti luonteeltaan teknisiä. Heikkouksia ja erityisiä haavoittuvuuksia voidaan vähentää tai poistaa jatkuvalla paikkaamisella ja keskitetyn organisaation toimintakykyä ja -valmiutta kehittämällä. Keskitetyssä järjestelmässä tällainen kehitystoiminta on todennäköisemmin tehtävissä, valvottavissa ja testattavissa kuin hajautetussa. Uhka- ja riskiarvion ja sitä seuraavan turvallisuuden ja suojaamisen painopisteyttämisen avulla keskitetty arkkitehtuuriratkaisu ei tule tarkoittamaan kaiken tiedon samanarvoisuutta, samaa sijaintia, samanlaista pääsyä ja saatavuutta tai samaa vahvuustasoa. Rakennetun ympäristön tiedon digitalisoinnin tarkennettu uhka- ja riskiarvio (RYTJ-URA). Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen) 

Määrittelytyön lopputuloksena päädyttiin esittämään ratkaisumalliksi hybridimallia, jossa kunnat ja maakuntien liitot ylläpitävät jatkossakin omia järjestelmiään ja tietoja. Toimijan ylläpitäessään tietoja omassa järjestelmässään, säädetyt tiedot peilattaisiin saataville Suomen ympäristökeskuksen järjestelmään. Tällöin saavutetaan tavoite, jossa tiedot ovat helposti saatavilla ja käytettävissä yhdestä paikasta. Kunnat ja maakuntien liitot, jotka eivät halua ylläpitää omia järjestelmiään, voivat tukeutua rakennetun ympäristön tietojärjestelmän toiminnallisuuksiin täyttääkseen lainsäädäntömuutoksista aiheutuvat digitalisaatiovelvoitteet. Loppukäyttäjille malli käyttäytyy keskitettynä mallina.  

Ukrainan sodan alkamisen jälkeen teetetyissä rakennetun ympäristön tiedon kansallista turvallisuutta koskevissa selvityksissä keskitettyä ratkaisua pidettiin ainoana suositeltavana mallina. Todennäköisesti suurilla kaupungeilla tai yksittäisillä kuntaliittymillä olisi omia järjestelmiään, mahdollisesti kilpailutuksen perusteella usealta eri toimittajalta tilattuina, ja todennäköisesti pienemmät kunnat käyttäisivät keskitettyä arkkitehtuuria (nykytilaan verrattuna parantaen niiden tilannetta). Hybridi-arkkitehtuuri on turvallisuuden kannalta riskialtis ja turvallisuusarvioinnin pohjalta vaihtoehto loisi vähintään kahdentasoisia järjestelmiä ja palveluita. Kuntien järjestelmien, palvelujen ja turvallisuuden erot kasvaisivat, sillä niiden ylläpito- ja kehittäminen ja hallinnoijien kouluttaminen vaatisivat mittavia resursseja. Häiriö- tai hyökkäystilanteissa ripeä paikantaminen, tehokas lisävaurioiden estäminen ja nopea normaalitilaan palauttaminen ei ole mahdollista. Rakennetun ympäristön tiedon digitalisoinnin tarkennettu uhka- ja riskiarvio (RYTJ-URA). Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen) Rakennetun ympäristön digitaalisesta turvallisuudesta nousevat poliittiset linjaustarpeet. Cyberwatch Finland Oy 2022. (Ei julkinen)  

Tässä esityksessä ehdotettu lain lähtökohta on säilyttää kuntien ja maakuntien liittojen oikeus järjestää tietopalvelunsa itse. Keskitettyyn ratkaisuun ei esityksessä pakoteta. Ministeriön arvion mukaan kansallinen ja EU:n sääntely sekä tiedon yhteentoimivuus ohjaavat toimijoita ottamaan käyttöönsä keskitetyn ratkaisun, mutta voivat halutessaan tehdä siirtymän omien järjestelmiensä elinkaaren mukaisesti. 

Sääntelyyn perustumaton toteutusvaihtoehto

Vaihtoehtoisena toteutustapana harkittiin myös sääntelyyn perustumatonta hajautettua mallia, jossa ohjeistuksella olisi ohjattu kuntien ja maakuntien liittojen tiedon hallintaa sääntelyn asemesta. Lainsäädäntöön perustumattomassa järjestelmässä ongelmaksi olisi muodostunut hyvin pitkät toteutusajat sekä ohjeiden soveltaminen ja tulkitseminen kussakin organisaatiossa eri tavoin, jolloin varmuus järjestelmän tavoitteiden saavuttamisesta, eli muun muassa kattavasta palvelulupauksesta, tietoturvasta ja tiedon rakenteesta olisivat olleet jokaisen eri toimijan vastuulla. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa mallissa todellista semanttista yhteentoimivuutta olisi ollut hyvin haastava saavuttaa. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän hyötypotentiaali nojautuu pitkälti siihen, että eri toimijat soveltavat yhteisesti sovittua tietorakennetta, jotta tieto olisi saatavilla samanmuotoisena sen sijaintipaikasta tai sovelluskohteesta riippumatta. Tämän hyötypotentiaalin toteutumista ei voitaisi taata vapaaehtoisuuteen perustuvalla menetelmällä. Mikäli Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä olisi päätetty toteuttaa vapaaehtoisin keinoin, olisi nykyinen digitalisaatiokehitys jatkunut paikallisesti liiketoimintavetoisesti, jossa kukin toimija olisi ylläpitänyt omia järjestelmiään eri järjestelmillä, tietomalleilla ja formaateilla, eikä laajaa yhteentoimivuutta ja sen tuomaa kustannustehokkuutta tai muita tavoitteita olisi pystytty saavuttamaan.  

Kansainvälisessä valioanalyysissä kerätyn tiedon perusteella mikään vertailumaa ei ollut onnistunut vapaaehtoiseen tiedonhallintaan perustuvissa toteutuksissaan. Sipilän ensimmäisen hallituksen aikana toteutettiin Maanmittauslaitoksessa vapaaehtoisuuteen perustuva Paikkatietoalusta, jossa myös alueidenkäytön tietoja olisi voitu hallita ja joka ajateltiin syntyvän ilman säädöspohjaa vapaaehtoisuuden perusteella. Paikkatietoalusta-hankeen (2017-2019) tarkoituksena oli yhtenäistää valtion, maakuntien ja kuntien paikkatiedot ja tuoda ne myös yritysten ja yhteisöjen saataville. Tavoitteena oli yhtenäistää ja parantaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluita, parantaa ja tehdä läpinäkyvämmäksi tietopohjaista päätöksentekoa sekä säästää kustannuksia julkisessa hallinnossa. Järjestelmä ei saavuttanut tavoittelemaansa riittävää kriittistä tietomassaa, ja se ajettiin alas vuonna 2020 Uutinen. Maanmittauslaitos. 26.11.2020Paikkatietoalusta –nimen käyttö lopetetaan alkuvuodesta..  

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Kaikissa vertailumaissa on tunnistettu tarve kansalliselle alueidenkäytön ja rakentamisen tiedonhallinnalle. Tämä sisältää kansallisesti määritellyt sanastot, koodistot ja tietomallit. Lisäksi kaikissa maissa on toteutettu tai toteutetaan parhaillaan kansallinen tietovaranto, -järjestelmä tai -palvelu. Toteutukset poikkeavat hieman toisistaan, mutta yleisin on varsinainen kansallinen tietovaranto maankäyttöpäätöksille ja näihin liittyville tiedoille, sekä tähän kytketyt erilaiset palvelut, jotka kytkeytyvät yleensä muuhun kansalliseen palveluarkkitehtuuriin. Yhdenmukaisten määrittelyiden ja tiettyjen teknisten ratkaisujen käyttöön velvoitetaan lainsäädännöllä. Kansallisten vähimmäisvaatimusten lisäksi kunnat ja muut toimijat voivat tehdä asioita muutoin haluamallaan tavalla. Yleistä on kuitenkin, että esimerkiksi maankäytön suunnitelmat on tuotettava kansallisten määrittelyiden mukaisessa tietorakenteessa ja rekisteröitävä kansalliseen järjestelmään, jotta suunnitelmat voivat saada lainvoiman. Ulkomaiden lainsäädäntöä ja muita ulkomailla käytettyjä keinoja on kuvattu tarkemmin Tulevaisuuden maankäyttöpäätökset –hankkeen loppuraportissa. Tulevaisuuden maankäyttöpäätökset s.52-58 ja 225-236.Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:5 

7.1  Laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä

1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain soveltamisesta rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ja sen palvelujen perustamiseen, ylläpitoon ja kehittämiseen sekä tietojärjestelmään julkaistavien ja tallennettavien tietojen käsittelyyn. 

Lakia sovellettaisiin ehdotuksen mukaisesti rakennetun ympäristön tietojärjestelmään ja sen palveluihin sekä tietojärjestelmään julkaistavien ja tallennettavien tietojen käsittelyyn. Tämän lisäksi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään sekä siihen julkaistaviin ja tallennettaviin tietoihin sovellettaisiin myös muuta yleis- ja erityislainsäädäntöä, kuten viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), julkisuuslakia, digitaalisten palveluiden tarjoamisesta annettua lakia (306/2019), digipalvelulakia, viranomaisten tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019), tiedonhallintalakia, rakentamislakia (xx/202x) ja luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/67 – yleinen tietosuoja-asetus. 

Lain tarkoituksena on kerätä yhteen rakennetun ympäristön tietoja, jolloin niistä muodostuisi valtakunnallinen yhteinen rakennetun ympäristön tietojärjestelmä. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja siltä osin kuin ne voitaisiin liittää joko välittömästi tai välillisesti tunnistettavissa olevaan henkilöön. Tietojenkäsittelyllä tarkoitetaan tässä ehdotuksessa yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaisia toimintoja, kuten tietojen keräämistä, yhdistämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista, muuttamista, luovuttamista ja poistamista. Siltä osin kuin jokin tietojenkäsittelyn tarkoitus jäisi unionin toimivallan ulkopuolelle, käsittelyyn sovellettaisiin joka tapauksessa tietosuojalain (1050/2018) 2 §:n 1 momentin nojalla tietosuoja-asetuksen säännöksiä.  

Perustuslakivaliokunnan henkilötietojen suojaa koskevassa viime aikaisessa lausuntokäytännössä on edellytetty nojautumista mahdollisimman pitkälti EU:n tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain säännöksiin sekä kansallisen liikkumavaran käytön rajaamista välttämättömään. Toisaalta yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallista sääntelyä edellytetään tietojenkäsittelyn oikeusperusteen toteuttamiseksi viranomaistehtävien hoitamista varten. Eräiltä osin myös kansallisista yleissäännöksistä poikkeaminen edellyttää erityislainsäädäntöä. Tällainen sääntelykohde olisi esimerkiksi julkisuuslain 16 §:n 3 momentin soveltamisalan ulkopuolelle jäävä lakiehdotuksen 11 §:ssä säädettävän julkisen tietopalvelun kautta tapahtuva tietojenluovutus. Luovutettavia tietoja ei saisi käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. 

Lakiehdotuksessa säädettäisiin EU:n tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 c alakohdan ja 1 e alakohdan mukaisesti ehdotetun tietojärjestelmän rekisterinpitäjälle, eli Suomen ympäristökeskukselle, kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi tarvittavasta tietojen käsittelyperusteesta sekä eräistä käsittelyn kannalta välttämättömistä kansallisen liikkumavaran piiriin kuuluvista seikoista, jotka mainitaan EU:n tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Tietojen luovuttamiseen ja oikeuteen saada henkilötietoa viranomaisen henkilörekisteristä sovellettaisiin tietosuojalain 28 §:n mukaisesti julkisuuslakia, jollei ehdotetun lain säännöksistä muuta johdu. Tietojärjestelmän rakenteesta säädettäisiin lakiehdotuksen 2 §:ssä ja tietojärjestelmään kuuluvien tietovarantojen rekisterinpitäjistä sekä yhteisrekisterinpitäjyydestä säädettäisiin edelleen ehdotuksen 4 §:ssä. Lisäksi säädettäisiin eräästä kansallisen liikkumavaran puitteissa toteutettavasta poikkeuksesta yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamiseen lain 13 §:ssä. 

Tietojen käyttötarkoitussidonnaisuudesta, eli yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta rajoituksesta poikettaisiin siten, että tietoja käsiteltäisiin ja luovutettaisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä esimerkiksi lakiehdotuksen 11 §:ssä ehdotetussa julkisessa tietopalvelussa. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikettaisiin 6 artiklan 1 kohdan c kohdan perusteella. Saman artiklan 3 kohdan mukaisesti lailla voidaan säätää jäsenvaltion lainsäädännössä poikkeuksesta 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Tietojen käsittely rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä edistäisi yleistä etua ja olisi oikeasuhtainen, koska henkilötietojen pitäminen saatavilla olisi lakiehdotuksen 11 §:n mukaisessa julkisessa tietopalvelussa vain rajoitettua ja koskisi vain pysyviä rakennustunnusta sekä osoitetietoja.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietojen luovutukseen sovellettaisiin julkisuuslakia, tiedonhallintalakia tai lakiehdotuksen säännöksiä. Lakiehdotuksen säännösten sisältöä ja suhdetta yleisen tietosuoja-asetukseen selvitetään tarkemmin jäljempänä eri pykälien perusteluissa. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä ei käsiteltäisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä on tarkoitus toteuttaa vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa tietojärjestelmään perustettaisiin lakiehdotuksen 2 §:ssä määritellyt alueidenkäytön tietojen tietovaranto ja rakennustietovaranto. Rakentamislaissa (xx/202x) säädettyjen tietojen julkaisulla järjestelmään tieto voitaisiin välittää automaattisesti teknisen rajapinnan avulla väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) mukaiseen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotietojen rekisteriin. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tulevassa kehityksessä on tarkoitus siirtää Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmässä ylläpitämä rakennus- ja huoneistotietokanta rakennetun ympäristön tietojärjestelmään Suomen ympäristökeskuksen ylläpidettäväksi. Mainitusta muutoksesta sekä muista tulevista tietovarannoista säädettäisiin omat säännöksensä myöhemmässä vaiheessa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ehdotettua lakia ei sovellettaisi puolustustarkoitusta varten tapahtuvaa alueidenkäyttöä ja rakentamista koskevien salassa pidettävien tietojen käsittelyyn. Lakia ei sovellettaisi Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen tai tukemiseen tarkoitettuja alueita, tiloja, rakennuksia ja infrastruktuuria koskevien salassa pidettävien tietojen käsittelyyn, jos näitä koskee Puolustusvoimien määrittämä salassapitotarve. Salassapidon perusteena voivat olla esimerkiksi julkisuuslain 24 § 1 momentin 8-10 kohtien nojalla poikkeusoloihin varautumiseen, sotilastiedusteluun, puolustusvoimien varustamiseen, kokoonpanoon, sijoitukseen tai käyttöön liittyvät tiedot. Säännös koskisi rakennusten, rakenteiden, rakennuskohteiden, laitteiden, väylien, lentopaikkojen, jakeluverkkojen ja verkostojen, kalliotilojen, maa- ja vesialueiden ja ympäristönsuojelurakenteiden alueidenkäytön ja rakentamisen tietojenkäsittelyä. Säännös koskisi myös Puolustusvoimien strategisia kumppaneita, joita ovat esimerkiksi Millog Oy ja Patria Oyj.  

2 §. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tarkoitus ja yleinen rakenne. Pykälässä säädettäisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tarkoituksesta, joka on palvella alueidenkäyttöä sekä rakentamista koskevia tiedonsaannin tarpeita.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä kokoaisi eri viranomaisten hallussa olevia tietoja yhdeksi kokonaisuudeksi vertailua ja jakamista varten. Tietojärjestelmä olisi keskeinen osa rakennetun ympäristön tiedonhallintaa ja täydentäisi rakennetun ympäristön tiedoista tuotettavia tietopalveluita, joita tarjoavat nykytilanteessa Maanmittauslaitoksen ylläpitämät kiinteistötietojärjestelmä ja huoneistotietojärjestelmä. Tietojärjestelmä välittäisi julkista tietoa erilaisiin yhteiskunnan tietotarpeisiin. Tietotarpeita olisivat esimerkiksi tutkimus, tilastotuotanto, elinkeinotoiminta ja viranomaisten päätöksenteon valmistelu. 

Tietojen kokoaminen yhdeksi kokonaisuudeksi palvelisi erityisesti viranomaisia. Tietojärjestelmä mahdollistaisi kuntien ja maakuntien liittojen toimittaa lakiehdotuksessa myöhemmin säädetyt tiedot niin sanottu yhden luukun periaatteella valtion viranomaisille ja muille hallinnon toimitsijoille. Tiedot siirtyisivät rajapintojen avulla automaattisesti sähköisesti eri viranomaistoimijoille näiden tarvitessa tietoa. Tietoa voitaisiin siirtää teknisen rajapinnan avulla tiedonhallintalain 3 §:n mukaisesti myös yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. 

Tietojen keskittäminen parantaisi myös tiedon eheyttä, kun viranomaisilla olisi aina mahdollisuus saada ajantasainen tieto yhdestä paikasta, jolloin tieto ei pääsisi pirstaloitumaan eri viranomaisten tietojärjestelmissä. Tämä helpottaisi kuntien ja viranomaisten hallinnollista taakkaa, kun tiedon ylläpito keskittyisi vain yhteen järjestelmään. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän keskeinen tavoite on tehostaa viranomaisprosesseja ja viranomaisten toimintaa. Tietojärjestelmään julkaistavat ja tallennettavat tiedot olisivat lakiehdotuksen mukaisesti peräisin viranomaisilta ja välitettäisiin valtion viranomaisten järjestelmiin kerran, jolloin niitä voisi hyödyntää eri viranomaisissa. Tiedontuottajien tehtävänä olisi lakiehdotuksen mukaisesti pitää tiedot ajantasaisena. 

Tietojärjestelmän täydellä käyttöönotolla mahdollistettaisiin eri valtion viranomaisten mahdollisuus luopua olemassa olevista päällekkäisistä järjestelmistään. Esimerkiksi Maanmittauslaitos voisi vaiheittain luopua manuaalisesta alueidenkäytön tietojen, kuten tonttijakojen ja kaavatietojen selvittämisestä ja tallentamisesta, kun tiedot siirtyisivät automaattisesti teknisten rajapintojen avulla rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä Maanmittauslaitoksen järjestelmiin, kuten Kiinteistötietojärjestelmään tai valmisteilla olevaan kokoavaan osoitetietojärjestelmään. 

Tietojärjestelmällä ja tietovarannolla tarkoitetaan tässä lakiesityksessä tiedonhallintalain 2 §:n mukaisesti määriteltyjä käsitteitä. Tietojärjestelmällä tarkoitetaan tiedonhallintalaissa tietojenkäsittelylaitteista, ohjelmistoista ja muusta tietojenkäsittelystä koostuvaa kokonaisjärjestelyä ja tietovarannolla tarkoitetaan viranomaisen tehtävien hoidossa tai muussa toiminnassa käytettäviä tietoaineistoja sisältävää kokonaisuutta, jota käsitellään tietojärjestelmien avulla tai manuaalisesti. Tietovarannot voivat lisäksi sisältää useita rekistereitä. 

Tiedonhallintalain mukaisista käyttö- ja lokitiedoista pidettäisiin yllä erillistä rekisteriä, josta säädettäisiin lakiehdotuksen 8 §:ssä. Tämä rekisteri ei olisi osa rakennetun ympäristön tietojärjestelmää vaan olisi oma rekisterinsä. 

Pykälän 2 momentin mukaisesti rakennetun ympäristön tietojärjestelmä koostuisi kahdesta tietovarannosta, alueidenkäytön tietovarannosta ja rakennustietovarannosta. Alueidenkäytön tietovaranto sisältäisi lakiehdotuksen 5 §:ssä säädetyt alueidenkäyttöä koskevat tiedot. Rakennustietovaranto sisältäisi rakentamislain 72 ja 73 §:ssä säädetyt rakentamista koskevat tiedot. Tietovarannot voisivat sisältää lisäksi lakiehdotuksen 9 §:n perusteella tallennettuja tietoja.  

3 §. Suomen ympäristökeskuksen tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä rakennetun ympäristön tietojärjestelmään liittyen. Pykälässä säädettäisiin myös tietosuojalain 6 §:n 1 momentin edellyttämästä tietojen käsittelystä. 

Suomen ympäristökeskuksesta annetun lain (1069/2009) mukaisesti Suomen ympäristökeskus voi hoitaa muussa laissa sille asetettuja tehtäviä, minkä lisäksi lain 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa todetaan, että tehtäviään hoitaessa Suomen ympäristökeskus erityisesti ylläpitää ja kehittää toimialan tietojärjestelmiä, tietovarantoja ja tietopalveluja.  

Pykälän 1 momentin mukaisesti Suomen ympäristökeskus vastaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmän perustamisesta, ylläpidosta ja kehittämisestä. Tehtävä olisi uusi Suomen ympäristökeskukselle. Tehtävään kuuluisi myös digipalvelulain mukaisesta tietoturvasta ja myöhemmin lakiesityksessä säädettävän julkisen tietopalvelun saavutettavuudesta huolehtiminen. Tehtäviin kuuluisi myös tiedonhallintalain 15 §:n mukainen tietoaineistojen turvallisuuden varmistaminen. Suomen ympäristökeskus olisi tiedonhallintalain tarkoittama tietojärjestelmästä vastaava viranomainen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen tehtävästä koota yhteen ja jakaa rakennetun ympäristön tietoja, joita julkaistaisiin ja tallennettaisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen tehtävänä olisi laatia ja ylläpitää rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävistä tiedoista yhteiskunnalle tarpeellisia tilastoja.  

Suomen ympäristökeskuksen asema tilastolain (280/2004) 2 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena tilastoja laativana muuna viranomaisella säädettäisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietojen osalta lakiin. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedoista tilastoja laativana viranomaisena Suomen ympäristökeskus pystyy palvelemaan yhteiskunnan tilastotarpeita tehokkaasti. Tilastotietoa voitaisiin käyttää esimerkiksi vähähiilisyyden ja materiaalitehokkuuden kehittymisen yhdyskuntarakenteessa ja rakennuskannassa seuraamiseen sekä lainsäädännön toimivuutta ja rakentamisluvituksen kehittymisen seurantaan. Ehdotuksella ei kuitenkaan esitetä sitä, että Suomen ympäristökeskus laatisi päällekkäisiä tilastoja Tilastokeskuksen tilastoista tai laatisi kilpailevia tuotteita. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Suomen ympäristökeskukselle oikeus käsitellä salassapitosäännösten estämättä rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietoja. Oikeutta käsitellä tietoja salassapitosäännösten estämättä tarvittaisiin, jotta Suomen ympäristökeskus pystyisi toteuttamaan tässä laissa sille ehdotetut tehtävät sekä pystyisi luovuttamaan tietoa. Salassapitosäännöksistä poikettaisiin samoista syistä. Salassapitosäännöksistä ei kuitenkaan ole tarkoitus poiketa sen vuoksi, että salassapidettävää tietoa voitaisiin luovuttaa lakiehdotuksessa myöhemmin esitetyillä tavoilla. Järjestelmän salassapidettävät tiedot koskisivat pääasiassa rakennusten turvajärjestelyitä koskevia tietoja, jotka käsiteltäisiin osana rakentamislupaprosessia. Suomen ympäristökeskus tarvitsisi oikeutta käsitellä tietoa, jotta se voitaisiin luokitella oikealla tavalla tietoturvan ja kansallisen turvallisuuden vaatimalla tavalla.  

4 §. Tietovarantojen rekisterinpitäjät ja vastuunjako. Pykälässä säädettäisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietovarantojen rekisterinpitäjistä sekä rekisterinpitäjien vastuunjaosta. Rekisterinpitäjällä tarkoitettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaista rekisterinpitäjää, eli viranomaista joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Saman kohdan mukaisesti, jos käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä voidaan vahvistaa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Koska rakennetun ympäristön tietojärjestelmä sisältää henkilötietoja, joita julkaisisivat ja tallentaisivat eri viranomaiset, on tarpeen säätää rekisterinpitäjistä ja selkeyttää rekisterinpitäjien vastuita ja tehtäviä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaisesti kunkin rekisterinpitäjän vastuualue tulee määrittää tarkasti tietosuoja-asetuksen vahvistettujen velvoitteiden noudattamiseksi, erityisesti rekisteröityjen oikeuksien käytön ja 13 ja 14 artiklan mukaisten tehtävien osalta.  

Kuntien oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Kunnat keräisivät jatkossakin rekisteröidyn itse julkiseksi saattamia tietoja osana kuntien lakisääteisiä kaavoitus- ja rakennusvalvontatehtäviä. Maakuntien liittojen oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi myös 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, kun tietoja kerättäisiin maakuntien liittojen lakisääteisissä kaavoitustehtävissä. Maakuntien liittojen keräämät ja julkaisemat tiedot eivät kuitenkaan sisältäisi 9 artiklan mukaisia arkaluonteisia tietoja tai henkilötiedoiksi luokiteltavia tietoja. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän toteuttamisessa hyödynnettäisiin olemassa olevia tietovarantoja, kuten kiinteistötietojärjestelmää ja väestötietojärjestelmää, joiden tietoja tallennettaisiin lakiehdotuksen 9 §:n mukaisesti. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin alueidenkäytön tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiksi Suomen ympäristökeskus, kunnat ja maakuntien liitot ja rakennustietovarannon yhteisrekisterinpitäjiksi Suomen ympäristökeskus ja kunnat. Lainsäädäntötyössä ollaan katsottu, että vastuun siirtäminen yhdelle taholle ei ole tarkoituksenmukaista ja eri viranomaisten toimiessa tiedon tuottajina ja käsittelijöinä on syytä säätää yhteisrekisterinpitäjyydestä. 

Rekisterinpitäjät vastaisivat julkaisemiensa tai tallentamiensa tietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen velvoitteista ehdotetun pykälän 2 momentin mukaisesti. Velvollisuuksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia velvoitteita tiedon ajantasaisuudesta sekä rekisteröityjen oikeuksien toteuttamista. Yleisen tietosuoja-asetuksen III luvussa säädetään rekisteröidyn oikeuksista. Tietojen täsmällisyydestä ja ajantasaisuudesta säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan d kohdassa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin täsmennyksistä yleisen tietosuoja-asetuksen velvollisuuksiin. Artikloiden 13, 14, 15, 30 ja 32 mukaisista velvoitteista vastaisi Suomen ympäristökeskus yksin. Ehdotuksella kevennettäisiin kuntien hallinnollista taakkaa, kun Suomen ympäristökeskus vastaisi yleisen tietosuoja-asetuksen informointivelvollisuudesta, rekisteröidyn oikeudesta saada pääsy omiin tietoihinsa ja käsittelyn turvallisuudesta. Kunnilla säästyisi henkilötyöaikaa ja manuaalisesti tehtävää työtä, kun rekisteröity voisi pyytää rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä olevat tietonsa suoraan Suomen ympäristökeskukselta, eikä tietopyyntöä tarvitsisi välittää erikseen kuntiin, koska rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedot olisivat aina ajantasaisia ja täsmällisiä. Suomen ympäristökeskuksen velvollisuutena olisi myös laatia seloste käsittelytoimista yleisen tietosuoja-asetuksen 30 artiklan mukaisesti. 

Muissa kuin 3 momentissa mainituissa poikkeuksissa rekisteröidyn oikeuksia toteuttaisi aina se kunta tai maakunnan liitto, joka olisi julkaissut tiedon rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen ympäristökeskus toimisi yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaisena rekisteröityjen yhteyspisteenä. Rekisteröidyn oikeusturvaa parannettaisiin, koska niissä tapauksissa, joissa Suomen ympäristökeskus joutuisi välittämään tietoa kunnille, tapahtuisi välittäminen automaattisesti eikä rekisteröidyn tarvitsisi erikseen selvittää mihin kuntaan hänen tulisi olla yhteydessä oikeuksiensa toteuttamiseksi. Rekisteröity kuitenkin voisi olla halutessaan suoraan yhteydessä kuntaansa. 

5 §.Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistavat alueidenkäyttöä koskevat tiedot. Pykälässä säädettäisiin rakennetun ympäristön tietovarantoon kuuluvan alueidenkäytön tietovarannon tietosisällöstä. Kaavatiedot ja muut alueidenkäyttöön liittyvät tiedot ovat osa rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ydintietoja ja muodostavat rakennetun ympäristön alueidenkäytön tietovarannon. 

Ehdotuksen mukaan alueidenkäytön tietovarantoon julkaistaisiin viivytyksettä kaavat, tonttijako, säännöksessä tarkoitetut erilaiset maankäytön rajoitukset sekä rakennusjärjestys. Säännös koskisi sekä kuntia että maakuntien liittoja. Säännös koskisi lain voimaantulon jälkeen laadittujen päätösten tietoja siirtymäsäännöksen mukaisesti. Ennen lain voimaantuloa olemassa olevat aineistot olisi mahdollista julkaista vapaaehtoisesti kunnan tai maakunnan liiton niin halutessa, mutta siihen ei velvoitettaisi. Ehdotettu pykälä tulisi voimaan samoihin aikoihin kuin toisen lakiesityksen muutokset, eli 1.1.2029 alkaen. Tiedon julkaisuvelvoite koskisi vain kyseisiä uusia tietoja. 

Maakuntien liitot julkaisisivat säännöksessä lueteltuja tietoja maakuntakaavojen lisäksi siltä osin kuin maakuntakaavalla on kyseessä olevia rajoituksia. Velvoite ajantasaisuudesta edellyttää kuntia ja maakuntien liittoja päivittämään prosesseissaan syntyvät tiedot viivytyksettä ja vastaamaan tietojen oikeellisuudesta. Aluetta tai kohdetta koskevat tiedot versioidaan, jolloin alueidenkäytön historiatieto jää talteen ja käyttöön.  

Suomen ympäristökeskuksella olisi oikeus saada tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmään viivytyksettä. Lailla ei ole tarkoituksenmukaista asettaa erillisiä aikamääreitä jokaisen tiedon toimittamisen kohdalle. Viivytyksettä säätäminen on olennaista siksi, että rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä olisi ajantasaiset ja luotettavat tiedot. Digitaalisten prosessien kautta syntyvää tietoa ei välttämättä tarvitsisi erikseen tuottaa, vaan prosesseista syntyvää tietoa voitaisiin toimittaa kunnan tai maakunnan liiton järjestelmästä automaattisesti rajapintojen kautta melkein tai lähes reaaliajassa rakennetun ympäristön tietojärjestelmään ja sieltä muihin järjestelmiin. Lähtökohtana rakennetun ympäristön tietojärjestelmälle on, että alueidenkäyttöön ja rakentamiseen liittyvät prosessit voisivat tukeutua siellä oleviin tietoihin. Tietoja olisi tarkoitus käyttää yhteiskunnan eri toimintojen tukena. Tällöin rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietoihin on voitava luottaa ja sieltä on löydyttävä ajantasainen alueidenkäytön tieto. 

Kaavoista julkaistaisiin tiedot vaiheittain aina vireille tulosta lukien koko elinkaaren ajalta tietomallimuotoisena sekä dokumenttimuotoisena kaavakartta, selostus sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Tonttijaon osalta julkaistaisiin tieto voimaantulosta ja tieto tonttijaon kumoutumisesta tietomallimuotoisena. Rakennuskieltojen, toimenpiderajoitusten, rakentamisrajoitusten ja suunnittelutarvealueiden osalta julkaistaisiin tieto tietomallimuotoisena voimaantulosta ja jatkamisesta sekä tieto kumoutumisesta tai raukeamisesta. On huomattava, että siltä osin kuin kyse on maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n mukaisesta suoraan lain nojalla määräytyvästä suunnittelutarvealueesta, ei tietoa ole mahdollista julkaista tietojärjestelmään, eli suunnittelutarvealueiden osalta tiedon julkaisuvelvollisuus koskisi ainoastaan tietoa maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 3 momentin mukaisista alueista. Rakennusjärjestyksestä julkaistaisiin tieto voimaantulosta ja tieto kumoutumisesta. Päätöstieto olisi tietomallimuotoista, mutta ajantasainen rakennusjärjestys voisi olla yhteentoimiva ja koneluettava dokumentti, kuten esimerkiksi pdf-muotoinen sähköinen dokumentti. Koneluettavaksi ei kuitenkaan lasketa pdf-muotoista sähköistä dokumenttia, joka on muodostettu kuvista tai skannaamalla asiakirjoja. 

Tieto elinkaaren tilasta on olennainen alueidenkäytön seurannan kannalta. Kaavan elinkaaren tila kertoo kaavan laatimisen vaiheen. Tällä tiedolla tarkoitettaisiin informatiivista tietoa kaavoitusprosessin eri vaiheista. Tiedon perusteella rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä voitaisiin seurata kaavoituksen eri vaiheita ja saada kaavoituksen etenemisestä tietoa automaattisesti tietojärjestelmiin rajapintojen kautta. Lisäksi kansalaisille ja muille toimijoille voitaisiin rakentaa kaavoitukseen liittyviä seuranta- ja herätepalveluja, mikä mahdollistaisi nykyistä paremmin osallistumisen kaavan valmisteluun ja alueidenkäytön suunnittelun tilan seurantaan. 

Alueidenkäytön suunnitelmille annetaan jäljempänä tässä laissa säädetty kohteen yksilöivä tunnus, jolla rakennetun ympäristön tietovarannossa muodostetaan yhteys julkaistavien eri kohteiden ja näitä koskevien tietojen välille. Yksilöivät tunnukset ovat välttämättömiä elinkaaritietojen ylläpitämiseksi. 

Tässä laissa käytetyllä termillä julkaista tarkoitettaisiin tietojen toimittamista. Kunta ja maakunnan liitto toimittaisivat tiedot tiedonhallintalain mukaisesti.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan tai maakunnan liiton velvollisuudesta julkaista ehdotetun lain 1 momentin kohtien 4, 6, 8 ja 11 mukaiset aineistot yhteentoimivassa ja koneluettavassa tietomallimuodossa. Muilta osin ei velvoitettaisi julkaisemaan 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ja asiakirjoja tietomallimuodossa. 

Julkaistavat tiedot laadittaisiin ehdotetun maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen mukaisesti tietomallien mukaisessa muodossa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistava kaavan tietosisältö mukailisi maankäyttö- ja rakennuslain (jonka nimi muutettaisiin alueidenkäyttölaiksi rakentamislaista annettavan hallituksen esityksen mukaisesti) nojalla annettavan asetuksen muotoa alueidenkäytön tietomallista.  

Velvoitteesta laatia kaavat ja tonttijaot yhtenäisessä tietomallimuodossa sekä niiden tietosisällön vaatimuksista säädettäisiin maankäyttö- ja rakennuslaissa (alueidenkäyttölaissa) ja sen nojalla annettavassa asetuksessa alueidenkäytön tietomalleista. Julkaisuvelvollisuus koskisi uusia, tietomallimuotoisia aineistoja rakennusjärjestystä lukuun ottamatta. Voimassa olevien kaavojen ja tonttijakojen saattamisesta tietomallimuotoon ei säädettäisi.  

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuus antaa ympäristöministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä tietojen rakenteesta. Asetuksen nojalla voitaisiin antaa myös tarkempia määräyksiä siitä, milloin tietoja ei tarvitsisi julkaista tietomallimuotoisena 1 momentin mukaisesti. 

6 §.Alueidenkäytön tietojen pysyvät yksilöivät tunnukset. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin pysyvän yksilöivän tunnuksen saamisesta ja muista tunnistetiedoista alueidenkäytön kohteille. Pysyvät yksilöivät tunnukset ovat välttämättömiä rakennetun ympäristön tietojärjestelmän toimivuudelle, valtakunnalliselle tiedonhallinnalle sekä elinkaaritiedon hallinnalle. Alueidenkäytön tietovarannossa tietojen tulee olla yksilöitynä pysyvästi, jotta tiedot voidaan erotella toisistaan tietojärjestelmässä ja tietojärjestelmien välillä. Pysyvällä yksilöivällä tunnuksella muodostetaan myös yhteys julkaistavien eri kohteiden ja näitä koskevien tietojen välille. Pysyvät yksilöivät tunnukset ovat tarpeellisia, kun useat eri toimijat tuottavat alueidenkäyttöön liittyviä tietoja ja niitä hyödynnetään ja vertaillaan valtakunnallisesti. 

Ehdotuksen mukaan alueidenkäytön pysyvät yksilöivät tunnukset annettaisiin 5 §:ssä säädetyille tiedoille. Samaa alueidenkäytön suunnittelukohdetta, esimerkiksi kaavaa koskeville tiedoille annettaisiin yksi tunnus. Tällöin esimerkiksi kaavan laadintaan liittyvät eri ajankohtina julkaistut tiedot voidaan tunnistaa liittyvän samaan kaavaprosessiin.  

Pysyvä yksilöivä tunnus olisi koneellisesti tulkittava, ainutkertainen ja pysyvä koko sen elinkaaren aikainen tunniste. Pysyvä yksilöivä tunnus muodostettaisiin automaattisesti valtakunnallisessa rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä. Kun kaavan tai muun pysyvällä tunnuksella yksilöitävän kohteen tiedot julkaistaisiin ensimmäistä kertaa rakennetun ympäristön tietojärjestelmään, annetaan yksilöllinen ja pysyvä tunnus. Tunnus olisi käytettävissä kunnan ja maakunnan liiton omassa järjestelmässä kaavaprosessin alusta loppuun. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän kautta saatavat alueidenkäyttöön liittyvät tiedot, kuten kaava, tulee yksilöidä riittävän ajoissa, jotta tunnus olisi koko sen kohteen elinkaaren aikainen. Esimerkiksi kaavan tiedot julkaistaisiin ensimmäistä kertaa rakennetun ympäristön tietojärjestelmään viimeistään kaavan vireilletulon yhteydessä. Lailla ei olisi tarkoitus rajoittaa kaavalle pysyvän tunnuksen saamista kaavan aloitusvaihetta aikaisemmin, jos siihen olisi kunnassa tai maakunnan liitossa tarve. Pysyvä tunnus voitaisiin antaa taannehtivasti myös sellaisille ennen lain voimaantuloa laadituille voimassa oleville kaavoille, jotka julkaistaisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmään.  

Vaikka pysyvästä kaavatunnuksesta ei ole aikaisemmin säädetty lailla, on kaavoille annettu erilaisia tunnuksia. Kunnat ja maakuntien liitot ovat antaneet omia kaavatunnuksia. Esimerkiksi nykymuotoisella asemakaavan seurantalomakkeella annetaan generoitu kaavatunnus, joka on muodostettu kuntakoodista, asemakaavan hyväksyjän kirjainsymbolista, hyväksymispäivämäärästä, asemakaavaa kuvaavasta A-kirjaimesta ja hyväksymispykälästä.  

Jatkossa säädettäisiin pysyvästä yksilöivästä tunnuksesta alueidenkäytön kohteille, sillä yksilöivän tunnuksen tulee olla ainutkertainen ja pysyvä sekä yhtenäisin menettelyin määritelty. Ainutkertaisuus tarkoittaa sitä, että kerran annettua tunnusta ei koskaan anneta jollekin toiselle kohteelle. Pysyvyys tarkoittaa sitä, että samalle kohteelle ei anneta uutta tunnusta. Pysyviä yksilöiviä tunnuksia hallinnoidaan koko tunnuksen kohteen elinkaaren ajan ja vielä sen päätyttyäkin. Vaikka esimerkiksi kaava ei olisi enää voimassa, kaavan pysyvää tunnusta ei tuhota eikä käytetä uudestaan. Kaavan tunnuksen pysyvyys varmistaa sen, että kaava on löydettävissä ja hyödynnettävissä koko sen elinkaaren ajan ja myös voimassa olon päättymisenkin jälkeen eri toimijoiden järjestelmissä.  

Pykälässä säädettäisiin ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuus. Ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä pysyvien tunnuksien sisällöstä, määräytymisestä ja pysyvään tunnukseen liittyvien tunnistetietojen sisällöstä. Asetuksella säädettäisiin muun muassa tunnusten rakenteesta, esimerkiksi tunnuksen UUID-muodosta (Universal Unique Identifier) ja tunnuksen ihmisluettavasta muodosta. 

Vastaavaa säännöstä ei ole tarpeen antaa rakennusten ja huoneistojen pysyvistä tunnuksista, koska niistä säädetään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009). 

7 §. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistavat rakentamista koskevat tiedot. Pykälässä viitattaisiin ehdotettuun rakentamislain 72 ja 73 §:ään, joissa säädettäisiin rakennustietovarantoon julkaistavista rakentamisen lupiin liittyvistä tiedoista sekä viranomaiskatselmuksista. Säännös olisi luonteeltaan informatiivinen. Julkaistavien tietojen yksilölliseen tunnistamiseen käytetään pysyviä rakennus- ja huoneistotunnuksia. Nykyisellään pysyvät rakennus- ja huoneistotunnukset annetaan väestötietojärjestelmässä, jota ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto. Pysyvistä tunnuksista säädetään tarkemmin laissa väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa väestötietojärjestelmästä (128/2010). Pysyvät rakennustunnukset ovat olleet käytössä vuodesta 2014 alkaen ja pysyvät huoneistotunnukset vuodesta 2018 alkaen. Tämä ei muuttuisi. Pysyvät tunnukset annettaisiin edelleen väestötietojärjestelmässä kunnalle, joka toimittaisi ne edelleen rakennetun ympäristön tietojärjestelmään rakentamisen tietojen julkaisun yhteydessä niissä tapauksissa, joissa kunta ei olisi vielä liittynyt rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Kun kunta olisi liittynyt rakennetun ympäristön tietojärjestelmään, toimitettaisiin pysyvä rakennustunnus väestötietojärjestelmästä kunnalle rakennetun ympäristön tietojärjestelmän välityksellä, jolloin pysyvä rakennustunnus olisi tallennettu jo rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Kunta voisi liityttyään rakennetun ympäristön tietojärjestelmään luopua kunnan ja väestötietojärjestelmän välillä olevista rakennus- ja huoneistotietojen siirtoon käytettävistä teknisistä rajapinnoista, jolloin kunnan ei tarvitsisi ylläpitää useita teknisiä rajapintayhteyksiä samanaikaisesti. 

Tässä laissa käytetyllä termillä julkaista tarkoitettaisiin tietojen toimittamista. Kunta toimittaisi tiedot tiedonhallintalain mukaisesti. 

Pykälässä ei säädettäisi vastuita, mutta kunnilla pysyisivät väestötietojärjestelmälain 27 §:ssä määritellyt ilmoittajan vastuut, jotka koskisivat myös rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistavia tietoja, jotka välitettäisiin väestötietojärjestelmään pysyvien tunnusten muodostamista varten. Kunta vastaisi muissa kuin omissa prosesseissaan syntyvistä dokumenteista kuten rakennussuunnitelmista ja tietomallimuotoisista suunnitelmista vain niiden ajantasaisuuden osalta. Tiedon oikeellisuudesta vastaisi tiedon alkuperäinen tuottaja.  

Tarkempia säännöksiä tietomallimuotoisuudesta sekä julkaistavista tiedoista annettaisiin rakentamislaissa. Käytettävät tietomallit ovat kansallisella yhteentoimivuusalustalla. Tietomallit on kehitetty alan toimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa rakennetun ympäristön yhteentoimivuustyössä.  

8 §. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttö- ja lokirekisteri. Pykälässä säädettäisiin Suomen ympäristökeskukselle vastuu ylläpitää rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä erillään olevaa järjestelmän käyttö- ja lokirekisteriä. Kyseessä olisi tietojärjestelmästä erillään oleva henkilötietorekisteri, johon tallennettaisiin henkilö- ja tunnistetietoa järjestelmän käytöstä ja tapahtumista. 

Tiedonhallintalain 16 ja 17 § mukaisesti tietojärjestelmästä vastuussa olevan viranomaisen, eli Suomen ympäristökeskuksen, on määriteltävä tietojärjestelmän käyttöoikeudet ja kerättävä tietojärjestelmän käytöstä ja niistä tehtävistä tietojen luovutuksista tarpeelliset lokitiedot. Vastuussa olevasta viranomaisesta säädettäisiin lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentissa. 

Suomen ympäristökeskus olisi tietojärjestelmästä vastuussa oleva viranomainen, joka määrittelisi, eli myöntäisi, poistaisi ja määrittelisi tietojärjestelmien käyttöoikeudet. Käyttöoikeudet myönnettäisiin lähtökohtaisesti organisaatiokohtaisesti. Esimerkiksi kunta tai maakunnan liitto hakisi käyttöoikeuksia erilliselle organisaation pääkäyttäjälle, joka voisi myöntää Suomen ympäristökeskuksen kanssa sovittuja oikeuksia eri käyttäjille. Tällaisia oikeuksia olisivat esimerkiksi lukuoikeudet kunnan julkisiin tietoihin. Organisaation pääkäyttäjällä ei kuitenkaan olisi oikeutta myöntää käyttöoikeuksia salassa pidettävään tietoon, vaan pääsyoikeudet tällaiseen tietoon myöntäisi aina Suomen ympäristökeskus, jonka vastuulla olisi arvioida perusteet ja vastata mainittuun tietoon pääsystä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen velvollisuudesta poistaa käyttö- ja lokirekisterin tiedot. Käyttörekisterin henkilöitä koskevat tiedot tulisi hävittää viimeistään viiden vuoden kuluttua käyttöoikeuden lakkaamisesta ja lokirekisterin tiedot viimeistään viiden vuoden kuluttua tiedon tallentamisesta.  

Perustuslakivaliokunta on pitänyt viiden vuoden säilytysaikaa liian pitkänä arkaluonteisten tietojen osalta (PeVL 13/2017 vp, s. 6). Viisi vuotta on kuitenkin tarpeellinen aika, jotta käyttö- ja lokirekisteriin tallentuvat mahdolliset väärinkäytökset pystytään selvittämään ja todentamaan esimerkiksi pitkissä tuomioistuinkäsittelyissä. 

9 §. Suomen ympäristökeskuksen oikeus saada tietoja muilta viranomaisilta. Pykälässä säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen oikeudesta saada muilta viranomaisilta tietojärjestelmän tietojen kannalta välttämättömät tiedot. Muita viranomaisia olisivat Digi- ja väestötietovirasto, Verohallinto ja Maanmittauslaitos. Muiden viranomaisten tietoja tarvittaisiin, jotta rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedot olisivat ajantasaisia, eli kyse olisi tiedon ylläpidosta ja tiedonhuollosta. Muut viranomaiset luovuttaisivat tarpeelliset tiedot maksutta. Tiedot haettaisiin teknisten rajapintojen avulla ja tarvittaessa. Suomen ympäristökeskus sopisi muiden viranomaisten kanssa tietojen luovutuksesta ja tietomääristä. 

Digi- ja väestötietovirasto luovuttaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmenteista annetun lain (661/2009) 15 ja 16 § mukaiset rakennuksesta ja huoneistosta talletettavat tiedot. Rakennus- ja huoneistotietoja tarvitaan, jotta lakiehdotuksen rakennustietovarannossa olisi riittävät pohjatiedot ja ajantasaiset tiedot tietojärjestelmän toimintaa varten. Vastaavasti väestötietojärjestelmään välitettäisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä väestötietojärjestelmälain 15 ja 16 §:n mukaiset tiedot, jotta väestötietojärjestelmä pystyisi siirtymävaiheessa ylläpitämään rakennus- ja huoneistotietoja. Digi- ja väestötietovirastolta haettaisiin myös tietoa turvakieltoihin liittyen. Tietoa turvakiellosta käytettäisiin, jotta tiedon luovuttamista ei tapahtuisi muille kuin viranomaisille, joilla on tietoon oikeus. Turvakiellon alaista tietoa ei myöskään luovutettaisi lakiehdotuksen 11 §:ssä ehdotetun julkisen tietopalvelun kautta.  

Verohallinto luovuttaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään välttämättömät rakennusten ja rakennelmien laajuuksia ja ominaisuuksia koskevat tiedot, joita tallennetaan verohallinnon tietojärjestelmiin kiinteistöveron kantamista varten. Tietoja tarvittaisiin, jotta voidaan varmistua siitä, että kunnilla sekä muilla viranomaisilla olisi yhteneväiset tiedot verohallinnon kanssa. Mikäli tiedoissa olisi puutteita tai eriäväisyyksiä, tiedot voitaisiin korjata kuntien toimesta. Tämä parantaisi verotettavan kansalaisen oikeusturvaa ja kuntien kiinteistöverotuksen tasoa rakennuksia sisältävien kohteiden osalta. Vastavuoroisesti Verohallinto saisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä ajantasaisen tiedon kuntien rakennuskannasta kiinteistöveron kantoa varten. 

Maanmittauslaitos luovuttaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään välttämättömät tiedot kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002) mukaisesta kiinteistötietojärjestelmästä, johon on tallennettu kiinteistörekisterilain (392/1985) mukaiset tiedot kiinteistön lajista (kiinteistörekisterilain 2 §), kiinteistön koosta sekä kiinteistön omistajasta ja hallinnasta. Muut rakennetun ympäristön tietojärjestelmään tallennettavat kiinteistötietojärjestelmän tiedot eli tieto kiinteistön tunnuksesta, rajasta sekä tieto kiinteistön rajapisteistä ovat saatavilla Maanmittauslaitoksen avoimen teknisen rajapinnan avulla maksutta eikä niistä säädettäisi erikseen tiedonsaantioikeutta.  

Tietoa kiinteistön lajista tarvittaisiin, jotta rakennetun ympäristön tietojärjestelmän avulla voitaisiin verrata kaavatilannetta kiinteistönmuodostukseen ja siten arvioida kaavan toteutumisen edellytyksiä. Tietoa kiinteistön koosta käytettäisiin muodostamaan rakennuspaikan rakennusoikeudesta tietoa. Tämä laskenta perustuu rakennuspaikan pinta-alaan. 

Tietoa kiinteistön omistajuudesta ja hallinnasta tarvittaisiin rakennuksen omistajatiedon ylläpitämistä varten. Rakennuksen omistajatietoja tarvitaan eri viranomaisprosesseissa, joissa tietoa pitää toimittaa rakennuksen omistajille. Rakennuksen omistajatieto arvioidaan lähtökohtaisesti kiinteistön hallinnan tai omistajuuden perusteella. Tällä hetkellä ei ole julkisesti luotettavaa rekisteriä tai tietojärjestelmää, josta rakennuksen omistajatiedot olisivat saatavilla. Lakiehdotuksessa ei myöskään ehdotettaisi tällaista julkisesti luotettavaa rekisteriä. Oikeusministeriö on arvioinut sääntelyn tarpeellisuutta osana maakaaren (540/1995) uudistamista (OM056:00/2021). Tuleva Euroopan unionin lainsäädäntö on edellyttämässä erilaisia niin kutsuttuja omadata-palveluita rakennuksen omistajille, minkä vuoksi rakennuksen omistajatietoa tarvitaan yhteiskunnassa paitsi kansalaisten ja yritysten tarpeisiin, myös lainsäädännöllisestä näkökulmasta.  

Kiinteistötietojärjestelmästä luovutettuja tietoja, pois lukien kiinteistön koko, joka olisi suoraan laskettavissa tontin rakennusoikeudesta, ei luovutettaisi edelleen, vaan tiedon tarvitsijat käyttäisivät jatkossakin kiinteistötietojärjestelmää kiinteistötietojen hakemiseen. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä ei näin ollen palvelisi kiinteistötietojärjestelmän asiakkaita tai olisi vaihtoehtoinen ratkaisu kiinteistötietojärjestelmän asiakkaille. 

Tässä pykälässä mainittuja tietoja voitaisiin tallentaa lakiehdotuksen 2 § mainittuihin tietovarantoihin. Tallennettua tietoa olisi tarkoitus käyttää myös Suomen ympäristökeskuksen tutkimustoiminnassa, jonka avulla saataisiin ajantasaista tietoa muun muassa siitä, miten tiedot rakennuskohteesta voivat vaihdella eri viranomaisten välillä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen oikeudesta saada Digi- ja väestötietovirastolta rakennetun ympäristön tietojärjestelmään salassapitosäännösten estämättä tiedot rakennuksen omistajan henkilötunnuksesta ja rakennuksen omistajan ajantasaisista yhteystiedoista rakennuksen omistajatiedon luomista ja ylläpitämistä varten. Nykytilanteessa rakennuksen omistajatietoa ylläpidetään pitkälti väestötietojärjestelmässä osana rakennus- ja huoneistotietoja. Tietoa ei kaikissa tapauksissa voida pitää luotettavana. Rakennus- ja huoneistotiedot sekä niiden ylläpito on tarkoitus siirtää rakennetun ympäristön tietojärjestelmään tietojärjestelmän seuraavassa kehitysvaiheissa. Tietoa ei kuitenkaan haettaisi Ahvenanmaalla sijaitsevien rakennusten omistajien tiedoista.  

Henkilötunnusta tarvittaisiin, jotta rakennuksen omistaja voitaisiin yksilöidä järjestelmässä tarkasti. Omistajan yhteystietoja tarvittaisiin tietojen ylläpitämistä varten ja jotta rakennuksen omistajaan voidaan olla yhteydessä. Yhteystietoja voitaisiin käyttää tarvittaessa myös viranomaisten tehtäviä varten, mikäli viranomaisella olisi oikeus saada näitä tietoja. 

Rakennuksen omistajatiedolla mahdollistettaisiin erilaiset omadata-palvelut sekä toteutettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen oikeuksia, kuten rekisteröidyn oikeutta saada itseään koskevat tiedot. Rakennuksen omistajatietoa tarvittaisiin myös tulevien EU-säännösten tuomien velvoitteiden toteuttamiseen. Esimerkiksi valmisteilla olevassa rakennusten energiatehokkuudesta annettavan direktiivin uudessa versiossa edellytettäisiin jäsenvaltioiden tarjoavan erilaisia omadata-palveluita. Rakennuksen omistajatiedon käytöstä on kerrottu enemmän edellä 1 momentin perusteluissa sekä esityksen luvussa 2.1.11 omadata. 

Henkilötunnus ja yhteystiedot eivät lähtökohtaisesti ole julkisuuslain tarkoittamia salassa pidettäviä tietoja. Tiedot voivat kuitenkin olla salassa pidettäviä tietoja julkisuuslain 24 §: 1 momentin 31 kohdan tarkoittamissa tapauksissa. Väestötietojärjestelmälain 36 §:ssä säädetään väestötietojärjestelmän tietojen käsittelyyn tehtävästä rajoituksesta, eli turvakiellosta. Kun turvakielto on talletettu väestötietojärjestelmään, kiellon kohteena olevan henkilön kotikunta, asuinpaikka, osoite ja muu yhteystieto saadaan luovuttaa vain sellaiselle viranomaiselle, jonka oikeus näiden tietojen käsittelyyn perustuu laissa tai sen nojalla säädetyn henkilön oikeutta koskevan tehtävän hoitamiseen. Turvakielto koskee myös kiellon kohteena olevan henkilön omistuksessa tai hallinnassa olevan kiinteistön, rakennuksen ja huoneiston yksilöinti- ja sijaintitietoja, jos niitä ei voida käsitellä erillään turvakiellon kohteena olevista tiedoista, kun kiellon kohteena olevan tietoja luovutetaan väestötietojärjestelmästä. Viranomainen, jolle on luovutettu turvakiellon kohteena olevia tietoja, ei saa luovuttaa tietoja edelleen, jollei laissa toisin säädetä (väestötietojärjestelmälain 37 §).  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä voi sisältää turvakiellon kohteena olevaa tietoa. Tietojärjestelmän tarkoituksena on korvata tulevaisuudessa väestötietojärjestelmä rakennus- ja huoneistotietojen ylläpitävänä tietojärjestelmänä, minkä vuoksi turvakiellon alaisen tiedon käsittely on tarpeellista.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vain näistä turvakieltoon liittyvistä tilanteista. Kun kyse on julkisuuslain 24 § 1 momentin 31 kohdan mukaisista salassa pidettävistä yhteystiedoista, noudatettaisiin sitä, mitä julkisuuslain 29 §:ssä säädettäisiin tietojen luovuttamisesta viranomaisten välillä. Tällaisia yhteystietojen luovutuksia olisivat muun muassa edellä 1 momentissa tarkoitetut kiinteistön omistajatietojen luovutukset Kiinteistötietojärjestelmästä rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. 

Rakennuksen omistajatietoa ei luovutettaisi muille kuin viranomaisille. 

10 §. Viranomaisten tiedonsaantioikeudet salassapidettävistä tiedoista. Pykälässä säädettäisiin niistä viranomaisista, joilla olisi oikeus saada välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä ja maksutta lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Pykälällä täydennettäisiin tiedonsaantioikeuksia, jotka olisivat jo muussa laissa. Viranomaiset olisivat puolustusministeriö, Puolustusvoimat, Digi- ja väestötietovirasto, Hätäkeskuslaitos sekä pelastusviranomaiset. Välttämättömät salassapidettävät tiedot olisivat usein lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), julkisuuslaki, 24 § 1 momentin 7 kohdan mukaiset tiedot turvajärjestelyistä. 

Julkisuuslain 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa nimenomaisesti säädetty. Ehdotetulla pykälällä säädettäisiin oikeus ja turvattaisiin pykälässä mainittujen viranomaisten tiedonsaantioikeus rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä. 

Puolustusministeriölle on määrätty laissa eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta (470/2019) velvollisuus myöntää lupa EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville kiinteistön ostajille. Tiedonsaantioikeudella turvattaisiin puolustusministeriölle mahdollisuudet saada salassapitosäännösten estämättä tarvittavat välttämättömät tiedot luvan myöntämistä varten. Puolustusministeriölle on säädetty ehdotetun kaltainen tiedonsaantioikeus edellä mainitun lain 8 §:ssä maanmittauslaitokselta tehtäviensä hoitamiseen. 

Puolustusvoimille myönnettäisiin laaja pääsy rakennetun ympäristön tietojärjestelmään puolustustehtävien suunnittelua varten. Luovutettavat tiedot olisivat kuitenkin vain välttämättömiä puolustustehtäviä varten, jotka on yksilöity laissa puolustusvoimista (551/2007). Luovutettavat salassapidettävät tiedot olisivat pääasiassa rakennuksen turvajärjestelyitä koskevia tietoja. 

Digi- ja väestötietovirasto saisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä tehtäviensä hoitamista varten väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmenteista annetun lain 13-17 §:n mukaiset tiedot. Tiedot voisivat sisältää julkisuuslain 24 § 1 momentin 7 kohdan mukaisesti salassa pidettäviä tietoja. Tietoja tarvittaisiin rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen ylläpitämistä varten ja toimivan teknisen rajapintayhteyden avulla tapahtuvan tiedonsiirron luomiseksi, jolla voitaisiin välttää kaksinkertaista tiedon toimittamista ennen suunniteltua rakennus- ja huoneistotietorekisterin ylläpidon siirtoa rakennetun ympäristön tietojärjestelmään.  

Hätäkeskuslaitos tarvitsisi hätäkeskustoiminnasta annetun lain (692/2010) mukaisten tehtävien hoitamista varten laajat tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä, myös salassapidettävien tietojen osalta. Hätäkeskuslaitoksen ja sen henkilöstöön kuuluvalle on säädetty hätäkeskuslain 19 §:ssä tiedonsaantioikeudet viranomaisilta. Suomen ympäristökeskus ei kuulu näihin viranomaisiin, minkä vuoksi tiedonsaantioikeuksista olisi tarpeen säätää tässä lakiehdotuksessa. Hätäkeskuslaitoksella olisi tarve saada tietoja rakennusten turvajärjestelyistä sekä rakennusten omistajatiedoista. Rakennusten ja rakennelmien turvajärjestelyt sekä niihin vaikuttavat asiakirjat ovat julkisuuslain 24 § 1 momentin 7 kohdan mukaisesti salassa pidettäviä. Saman 24 § 1 momentin 32 kohdan mukaisesti myös yhteystiedot voivat olla salassapidettäviä. Luovutettaviin tietoihin voisi joissain tapauksissa sisältyä myös turvakiellon alaista tietoa. Tiedonsaantioikeudella turvattaisiin hätäkeskuslaitoksen tehokas toiminta. 

Kirjauksella pelastusviranomaisista täydennettäisiin pelastuslain (379/2011) 89 §:ää. Pelastusviranomaisilla tarkoitetaan pelastuslain 26 §:ssä määriteltyjä viranomaisia. Pelastuslain 89 §:ssä pelastusviranomaisilla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tietoja rakennetusta ympäristöstä kuntien rakennusvalvontaviranomaisilta. Nyt ehdotettu tiedonsaantioikeus täydentäisi pelastusviranomaisten tiedonsaantioikeuksia, ei edellyttäisi erillistä menettelyä kunkin kunnan rakennusvalvonnan kanssa ja kattaisi vain rakentamislain (xx/202x) voimaantulon jälkeen tuotettuja tietoja. Olemassa olevien ja vanhojen aineistojen suhteen pelastusviranomaiset joutuisivat kuitenkin ottamaan yhteyttä kuntiin siihen asti, kunnes tiedot löytyisivät rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä. Pelastusviranomaiset voisivat käyttää koneluettavaa ja tietomallimuotoista tietoa pelastusjärjestelmiensä ylläpidossa ja kehittää uudenlaisia ratkaisuja, jotka pohjautuisivat tekoälyyn ja olisivat omiaan tehostamaan pelastusviranomaisten toimintaa.  

11 §. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän julkinen tietopalvelu. Pykälässä säädettäisiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedoista pidettävästä julkisesta tietopalvelusta. Pykälän 1 momentin mukaan Suomen ympäristökeskukselle annettaisiin tehtäväksi pitää yleisessä tietoverkossa saatavilla rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistuja ja tallennettuja tietoja. Tietoturvasyistä tiedon hakemista rajoitettaisiin siten, että tietoja voisi hakea vain yksittäishakuina. Tällä estetään tietojen haku kerralla laajoilta maantieteellisiltä alueilta.  

Tietojen luovutus ja palvelu toteutettaisiin karttapalvelun kautta. Julkisen tietopalvelun avulla kuka tahansa voisi karttapalvelun kautta hakea tietoa ja voisi tehdä erilaisia tietopyyntöjä tiedon luovutusta varten. Tässä pykälässä ehdotettu tietojenluovutus ei tapahtuisi teknisen rajapinnan avulla. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, joita saataisiin pitää saatavilla julkisessa tietopalvelussa. Näitä olisivat lakiehdotuksen 5 §:ssä mainitut tiedot sekä rakennustietovarantoon julkaistut tiedot. Saatavilla pitämisellä tarkoitetaan sitä, että ehdotuksessa säädettäisiin enimmäismäärästä tietoa, jota saataisiin pitää saatavilla. Tarpeen ilmetessä Suomen ympäristökeskus pystyisi omalla päätöksellään lopettamaan tiedon jakamisen julkisen tietopalvelun kautta. Tällainen tarve voisi olla esimerkiksi tietoturvaan tai tietosuojaan liittyvä tarve. Julkisen tietopalvelun ylläpitäjällä, Suomen ympäristökeskuksella olisi valta päättää niistä tiedoista, joita tosiasiallisesti jaettaisiin 2 momentin listan mukaisesti. 

Lakiehdotuksen 5 §:n mukaisia tietoja olisivat seuraavat tiedot: 1) tieto kaavan vireille tulosta ja suunnittelualueen rajaus, 2) kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma, 3) tieto kaavan valmisteluaineiston nähtäville asettamisesta, 4) kaavaehdotus, 5) tieto kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta, 6) hyväksytty kaava, 7) tieto kaavaa koskevan päätöksen muutoksenhaun vireilläolosta, 8) tieto kaavan tai sen osan voimaantulosta, 9)lainvoimainen kaava, 10) hyväksytyn kaavan selostus, 11) tieto kaavan kumoutumisesta, 12) voimaantullut tonttijako sekä tieto tonttijaon kumoutumisesta, 13) rakennuskielto sekä tieto kiellon kumoutumisesta tai raukeamisesta, 14) rakentamisrajoitus sekä tieto rajoituksen kumoutumisesta tai raukeamisesta, 15) toimenpiderajoitus sekä tieto rajoituksen kumoutumisesta tai raukeamisesta, 16) suunnittelutarvealue sekä tieto sen kumoutumisesta tai raukeamisesta ja 17) voimaantullut rakennusjärjestys. 

Rakennustietovarantoon julkaistavia tietoja olisivat seuraavat tiedot: 1) pysyvä rakennustunnus, 2) rakennuskohteen valmistumisvuosi, 3) rakennuskohteen käyttötarkoitus, 4) rakentamisluvan päätöspäivämäärä, 5) rakennuskohteen käytössäolotilanne ja käytöstäpoistumispäivä, 6) rakennuskohteen julkisivumateriaali, 7) rakennuskohteen pääasiallinen lämmitystapa ja lämmitysaine, 8) rakennuskohteen tilavuus, kerrosluku, kerrosala ja kokonaisala, 9) rakennuskohteen kokonaishuoneistoala, 10) rakennuskohteen esteettömyystiedot, 11) rakennuskohteen ja huoneiston osoitetiedot, 12) rakennuskohteen osoitetiedot, 13) tieto väestönsuojasta 14) tieto siitä, mikä viranomainen olisi julkaissut lakiehdotuksen 5 §:n mukaiset tiedot ja rakennustietovarantoon 2–13 kohdissa tarkoitetut tiedot ja edellä mainittujen tietojen tallennusajankohta. Julkisessa tietopalvelussa ei saisi pitää saatavilla salassa pidettävää tietoa. Tieto väestönsuojasta tarkoittaisi väestönsuojien lukumäärää kohteessa, ei teknisiä tietoja.  

Rakennustietovarannon tiedot vastaisivat pääasiassa nykyisiä rakennus- ja huoneistotietoja, joita tallennetaan väestötietojärjestelmään. Tiedot saataisiin pitää saatavilla, mutta yksittäisiä tietoja tai tietojoukkoja voitaisiin Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä vetää pois julkisesta tietopalvelusta hyvinkin nopeasti ilman lakimuutosta. Ehdotuksen sananmuoto ”saadaan pitää saatavilla seuraavat tiedot” tarkoittaisi enimmäismäärää tiedosta, jota voitaisiin pitää saatavilla julkisessa tietopalvelussa, mutta ei velvoittaisi pitämään saatavilla kaikkea 2 momentissa mainittua tietoa. Saatavilla pidettävät tiedot olisivat tietoja, joilla olisi yhteiskunnan eri toimintojen kannalta olennainen yhteiskuntaa hyödyttävä vaikutus.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, jolla annettaisiin Suomen ympäristökeskukselle oikeus luovuttaa henkilötietoja sisältäviä julkisia tietoja ilman, että luovutuksensaajalla on oikeus käsitellä tietoja. Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja. Tunnistettavissa olevana tietona pidetään sellaista luonnollista henkilöä koskevia tietoja, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa henkilö erityisesti tunnistetietojen kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen tai yhden tai useamman hänelle tavanomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että henkilötietojen sekä yksityiselämän suojan kannalta on tärkeää, että tietoverkossa julkaistavissa asiakirjoissa julkaistaan ainoastaan tiedonsaannin kannalta välttämättömät henkilötiedot (PeVL 63/2014 vp, s. 5). Julkiseen tietopalveluun talletettavista tiedoista osa, kuten pysyvä rakennustunnus ja rakennuskohteen osoitetieto, ovat henkilötietoja.  

Julkisen tietopalvelun, ja erityisesti karttapalvelun, edellytys on, että tietoja voidaan saada helposti ja nopeasti katsottavaksi ilman, että käyttäjä joutuisi tekemään tietopyyntöä tai antamaan perusteluita sille, minkä vuoksi hänellä olisi lupa käsitellä henkilötietoja sisältäviä julkisia tietoja. Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen julkistamista julkisena tietopalveluna mahdollisena, jos sille on oikeusturvan takeiden ja perusoikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta hyväksyttävät perusteet (PeVL 2/2017 vp, s7, PeVL 65/2014 vp, s 4/II-5/I, PeVL 32/2008 vp s. 2/I-3/II). Perustuslakivaliokunta on pitänyt yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta olennaisena, että tällaisesta julkiseen tietoverkon kautta saatavilla olevasta henkilörekisteristä tietoja ei voitaisi hakea erilaisina massahakuina, vaan esimerkiksi ainoastaan yksittäisinä hakuina. Tällaista rajausta pidettiin edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä arvioitaessa varsin laajan terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoja sisältävän tietopalvelun luomisen mahdollistavaa esitystä (PeVL 32/2008 vp, s. 3/I, katso myös PeVL 65/2014 vp, s. 4/II-5/I). Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että henkilötietojen sekä yksityiselämän suojan kannalta on tärkeää, että tietoverkossa julkaistavissa asiakirjoissa julkaistaan ainoastaan tiedonsaannin kannalta välttämättömät henkilötiedot (PeVL 63/2014 vp, s. 5).  

Tietojen luovuttamisella ei poikettaisi kerättyjen henkilötietojen käyttötarkoituksesta. Osoitetietojen ja pysyvien rakennustunnusten tarkoitus on julkisessa palvelussa rakennuksen sijainnin osoittaminen ja tiedot on tarkoitettu julkisesti jaettaviksi. Tietojen luovuttamisella ei poikettaisi siten yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaisesta käyttötarkoitussidonnaisuudesta. 

Ehdotetussa 3 momentissa ei sallittaisi tietojen käyttämistä suoramarkkinointitarkoituksiin.  

12 §. Tietojen käsittelyn rajoittamista koskevan säännöksen soveltaminen. Rakennetun ympäristön tiedot sisältävät henkilötietoja ja kuuluvat yleisen tietosuoja-asetuksen aineelliseen soveltamisalaan. Kansallisen tietosuojalain 2 §:ssä yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen on lisäksi ulotettu myös toimialoille, jotka eivät sinänsä kuulu unionin toimivaltaan. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset tulevat, ilman eri viittausta, sovellettavaksi kaikin osin rakennetun ympäristön tietojärjestelmään sekä lakiehdotuksen mukaiseen tietojenkäsittelyyn. 

Pykälässä säädettäisiin poikkeuksesta yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisesta. Tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa säädetään eräiden rekisteröidyn oikeuksien rajoittamista koskevasta kansallisesta liikkumavarasta. Sen mukaan asetuksen eräistä säännöksistä voidaan poiketa kansallisella lainsäädännöllä, jos perusoikeuksia ja –vapauksia kunnioitetaan ja rajoitus on oikeasuhtainen ja välttämätön 23 artiklan 1 kohdassa säädetyn intressin kannalta. Tällainen intressi olisi oikeudellisten menettelyjen suojelu (23 artiklan 1 kohdan f kohta). Julkisuuslain mukainen tiedonsaantioikeus viranomaisen rekisteristä ja asiakirjoista puolestaan toteuttaa perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaista julkisuusperiaatetta. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta tietojensa käsittelyn rajoittamiseen. Rekisteröidyllä tarkoitetaan yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti luonnollista henkilöä. 18 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus vaatia henkilötietojensa käsittelyn rajoittamista esimerkiksi tilanteissa, joissa rekisteröity kiistää henkilötietojensa paikkansapitävyyden tai katsoo henkilötietojensa käsittelyn olevan lainvastaista. Jos käsittelyä on rajoitettu, saa henkilötietoja käsitellä ainoastaan rekisteröidyn suostumuksella taikka oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi tahi toisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeuksien suojaamiseksi tai tärkeää unionin tai jäsenvaltion yleistä etua koskevista syistä. Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 67 kappaleessa on tarkemmin määritelty, mitä rajoittamisella tarkoitetaan. Se voi olla esimerkiksi käyttäjien pääsyn estäminen valittuihin henkilötietoihin tai julkaistujen tietojen väliaikainen poistaminen verkkosivustoilta.  

Rekisteröidyn 18 artiklan mukaisella rajoittamisoikeuden toteuttamisella olisi merkittäviä vaikutuksia rakennetun ympäristön tietojärjestelmän toimintaan. Tietojärjestelmän tarkoituksena on palvella yhteiskunnan ja erityisesti viranomaisten tietotarpeita. Rakennetun ympäristön tietojen ylläpidon ja käytön kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että henkilö voisi rajoittaa tietojensa käsittelyä esimerkiksi rekisterinpitäjän tietojenkäsittelyn oikeusperusteen selvittämisen ajaksi taikka muun tietojen tai niiden käsittelyn virheellisyyttä koskevan väitteen käsittelyn ajaksi. Käsittelyn rajoittaminen vaarantaisi tietojen luotettavuuden, järjestelmästä saatavan hyödyn ja viranomaisten mahdollisuuden hyödyntää tietojärjestelmän tietoja. Tietojärjestelmän tietojen tulee olla ajantasaisia ja aukottomia, eivätkä ne voi olla riippuvaisia henkilötietojen suojaa koskevien väitteiden käsittelystä ennen kuin päätös edellä tarkoitetun väitteen johdosta on tehty.  

Mikäli tietojen käsittelyä voitaisiin rajoittaa, eivät viranomaiset, kuten pelastusviranomaiset, voisi tukeutua rakennetun ympäristön tietojärjestelmissä oleviin tietoihin. Tietojen käsittelyn rajoittaminen hankaloittaisi myös kuntien, DVV:n ja muiden viranomaisten rakennetun ympäristön tietojärjestelmään nojautuvien hyötyjen toteutumisen, esimerkiksi Verohallinto ei voisi tukeutua kiinteistöverotuksessa rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä saataviin tietoihin. 

Ehdotuksessa esitetään tämän vuoksi, että yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohtaa ei sovellettaisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Rajoitus ei estäisi 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun väitteen tutkimista, vaan rajoittaisi rekisteröidyn oikeutta estää tai rajoittaa tietojensa käsittelyn väitteen tutkimisen aikana.  

Rekisteröidyn oikeusturvaa ei muilta osin heikennettäisi. Rekisteröity voisi toteuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalainsäädännön mahdollistamia oikeuksiaan ottamalla yhteyttä Suomen ympäristökeskukseen tai suoraan siihen kuntaan, joka on julkaissut häntä koskevia tietoja. Lakiesityksen 4 §:ssä säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen velvollisuudesta toimia rekisteröidyn yhteyspisteenä. Rekisteröity voisi esittää tietopyyntöjä Suomen ympäristökeskukselle omien tietojensa tarkastamista varten tai lähettää Suomen ympäristökeskuksen kautta pyynnön tietojensa oikaisua varten.  

Mikäli rekisteröity katsoisi, että hänen henkilötietojensa käsittely olisi lainvastaista, rekisteröidyllä olisi mahdollisuus esimerkiksi saattaa asia vireille yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan mukaisesti tekemällä valituksen valvontaviranomaiselle eli tietosuojavaltuutetun toimistolle. Rekisteröity voisi myös saattaa vireille vaatimuksen yhteisrekisterinpitäjälle siitä, että lainvastainen henkilötietojen käsittely on lopetettava. 

Pykälässä ehdotettua poikkeusta yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdasta voidaan näin ollen pitää rekisteröidyn oikeusturvan kannalta vähäisenä, kun otetaan huomioon se, miten muutoin turvataan hyvä hallinto ja oikeusturva yhteisrekisterinpitäjien suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä. 

13 §. Maksut. Pykälässä säädettäisiin tietojärjestelmän suoritteista ja maksuista. Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisilla olisi oikeus saada maksutta tehtäviensä hoitamisen kannalta tarpeellisia tietoja rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä. Viranomaisilla tarkoitetaan tässä kuntia, maakuntien liittoja ja muita viranomaisia. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen oikeudesta periä valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisia maksuja rakennetun ympäristön tietojärjestelmän suoritteista ja maksuista. Maksuja voitaisiin periä Suomen ympäristökeskuksen toimesta esimerkiksi rajapintojen perustamisesta, ylläpidosta ja käyttöoikeuksien perustamisesta. Kunnille ja maakuntien liitoille rajapintapalvelut ja tiedot olisivat kuitenkin aina maksuttomia. Suomen ympäristökeskus tarjoaisi rajapintapalveluita muille viranomaisille lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi maksutta. 

14 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Pykälän 1 momentin mukaan laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1. päivänä tammikuuta 2024.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siirtymäajasta, jonka mukaan lain 5 §:ää sovellettaisiin vasta 1. päivästä tammikuuta 2029 lukien. Alueidenkäytön tietomallien käyttöönotto muuttaa kuntien ja maakuntien liittojen alueidenkäytön prosesseja merkittävästi, mistä johtuen ensimmäisinä vuosina voi tapahtua erilaisia virheitä ja puutteita tietomallien käytössä ja ilmoittamisessa. Useamman vuoden siirtymä mahdollistaa tietomallien ja järjestelmän käyttöönoton kokeilun ennen täysimääräistä tuotantokäyttöä. Lisäksi tämä mahdollistaisi tietomallien ja järjestelmien käyttöönoton nykyisten alueidenkäytön tiedon hallintajärjestelmien luontaisen elinkaaren loputtua, jolloin siirtymä olisi taloudellisempi ja toimintavarmempi.  

7.2  Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

29 §. Maakuntakaavan esitystapa. Pykälässä säädettäisiin maakuntakaavan sisällöstä ja esitystavasta. Pykälä vastaisi osin voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain maakunta-kaavan esitystapaa koskevaa 29 §:ää. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi digitalisaation edellyttämällä tavalla. Pykälässä säädettäisiin maakuntakaavan sisällön tietomallimuotoisuudesta ja esitystavasta. Kaavaselostusta koskeva säännös ehdotetaan erotettavaksi sääntelyn selkeyden vuoksi omaksi pykäläkseen, koska kaavaan liittyvä kaavaselostus ei ole osa oikeusvaikutteista kaavaa, eikä se voi olla muutoksenhaun kohteena. 

Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta laatia maakuntakaava valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa. Kaavan tietosisällön laajuus riippuisi kaavan valmistelun vaiheesta, mutta kaavan tietosisältö olisi aina valtakunnallisesti yhteentoimivan tietomallin mukaista. Kaavan vireilletulon yhteydessä olisi oleellista tietää esimerkiksi kaavan suunnittelualueen sijainti ja rajaus. Valmisteluvaiheessa tarpeellinen tietosisältö olisi minimissään tieto kaavan valmisteluaineiston nähtävilläolosta. Kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta eteenpäin tulisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistavan tietosisällön kattaa kaavan koko sisältö kaavakohteineen ja niihin liittyvine kaavamääräyksineen. 

Pykälän 1 momentin mukaan maakuntakaava laadittaisiin valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän digitalisaatio ja kaavatietojen saatavuus edellyttävät kaavan laatimista tietomallimuotoisena. Julkisuuslain asiakirjan määritelmän mukaisesti tietomallimuotoisena laadittu kaava on käyttönsä vuoksi yhteenkuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuva tietty kohde, jonka tietosisältö on saatavissa selville vain teknisin välinein. Päätöksenteon yhteydessä hyväksytään kuitenkin kaavan tietomallin ihmisluettava tietosisältö, joten erikseen säädettäisiin myös kaavan tietomallin (ihmisluettavasta) esitystavasta. 

Pykälän 1 momentin mukaan maakuntakaava koostuisi kaavakohteista ja kaavamääräyksistä. Kaavakohteella tarkoitetaan kaavaan sisältyvää pistemäistä, viivamaista, aluemaista tai kolmiulotteista kohdetta, jolla alueidenkäyttöä tai rakentamista ohjataan. Kaavakohteella on maantieteellinen sijainti ja geometria. Kaavan ohjausvaikutus muodostuu kaavakohteeseen tai kaavan suunnittelualueeseen liittyvien kaavamääräysten avulla. Koska kaavan ohjausvaikutus muodostuu nykyisin kaavamerkinnän ja kaavamääräyksen avulla, kaavan tietosisällön rakenne muuttuisi tältä osin. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakuntakaavan kaavakohteet ja -määräykset esitettäisiin valtakunnallisesti vakiomuotoisena kartalla ja tarvittaessa erillisenä asiakirjana. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä tunnista alueidenkäytön suunnittelua digitaalisessa toimintaympäristössä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on nykyisin säädetty maakuntakaavan esitystavasta siten, että maakuntakaava esitetään kartalla ja kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Vaatimus valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa laadittavasta kaavasta muuttaa kaavan sisällön ja esitystavan määrittelyä. Kaavakohde poikkeaisi nykyisen lain mukaisesta kaavamerkinnästä siten, että se sisältäisi vain maantieteellisen sijainnin ja geometrian. Kaavakohde ei sisältäisi tietoa kaavan ohjausvaikutuksesta, joten siihen tulisi aina liittyä kaavamääräys. Kaavamerkintöihin nykyisin liittyvä tietosisältö, esimerkiksi alueen käyttötarkoitus, olisi jatkossa osa kaavamääräystä. Kaavan esittäminen valtakunnallisesti vakiomuotoisena tarkoittaisi sitä, että samankaltaisten kaavamääräysten esitystapa olisi valtakunnallisesti yhtenäinen. Osa kaavamääräyksistä voidaan tarvittaessa esittää erillisenä asiakirjana. Maakuntakaavat sisältävät usein sanallisia suunnittelu-, rakentamis- ja suojelumääräyksiä, joiden esittäminen kartalla ei ole tarkoituksenmukaista.  

Pykälän 3 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maakuntakaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta sekä kaavakohteiden ja -määräysten vakiomuotoisesta esitystavasta. Kaavojen esitystapaa ohjataan nykyisin ympäristöministeriön 31.3.2000 antamalla kaavamerkintäasetuksella. Nykyinen kaavamerkintäasetus on tarkoitus kumota ja korvata uudella kaavamääräyksiä koskevalla asetuksella. Ympäristöministeriöllä säilyisi näin ollen mahdollisuus ohjata maakuntakaavoihin sisältyvien kaavakohteiden ja -kaavamääräysten esitystapaa. Lisäksi ympäristöministeriö voisi antaa tarkempia säännöksiä maakuntakaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta. Tietomallimuodon osalta ratkaistavat asiat ovat luonteeltaan teknisiä, mikä mahdollistaa niistä säätämistä ympäristöministeriön asetuksella. 

29 a §. Maakuntakaavan selostus.Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka vastaisi voimassa olevan lain 29 §:ssä olevaa säännöstä maakuntakaavan selostuksesta. Pykälän 1 momentin mukaanmaakuntakaavaan liittyisi selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot.  

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maakuntakaavan selostuksesta. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa olevaa asetuksenantovaltuutta. 

30 §. Maakuntakaavamääräykset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentin mukaan maakuntakaavassa annettaisiin määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan kaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa (maakuntakaavamääräykset). Tietomallipohjaiseen suunnitteluun siirtymisen yhteydessä luovuttaisiin kaavamerkinnöistä. Kaavamerkinnät selityksineen ja kuvauksineen poistuisivat käytöstä ja ne korvautuisivat kaavamääräyksillä. Esimerkiksi ympäristöministeriön 31.3.2000 antaman kaavamerkintäasetuksen mukainen kaavamerkintä taajamatoimintojen alue (A) olisi jatkossa kaavamääräys. Nykyinen kaavamerkintäasetus on tarkoitus kumota ja korvata uudella kaavamääräyksiä koskevalla asetuksella. Kaavamääräys voisi koskea esimerkiksi alueen käyttötarkoitusta, kehittämisperiaatetta, erityisominaisuutta tai ympäristömuutosta nykyisten kaavamerkintöjen tapaan. Maakuntakaavassa voitaisiin antaa jatkossakin nykyisen lain tapaan kaavan ohjaustarpeen edellyttämiä suunnittelu-, rakentamis- ja suojelumääräyksiä. Jokaiseen kaavakohteeseen liittyisi aina vähintään yksi kaavamääräys, joka antaa sisällön kaavakohteelle. Kaavamääräys kohdentuisi maantieteellisesti kaavakohteen sijainnin ja geometrian perusteella.  

Suunnittelumääräyksillä ohjattaisiin ensisijaisesti kuntien kaavoitusta ja muuta eri viranomaisten alueidenkäyttöä koskevaa suunnittelua. Rakentamismääräyksiä voitaisiin antaa vain alueella, jolla on voimassa 33 §:ssä tarkoitettu rakentamisrajoitus. Lain 33 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavassa virkistys- tai suojelualueeksi osoitetulla alueella, Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen tarkoituksiin osoitetulla alueella ja liikenteen tai teknisen huollon verkostoja tai alueita varten osoitetulla alueella voidaan antaa rakentamista koskeva rajoitus. Rakentamismääräykset voisivat antaa täydentäviä perusteita arvioitaessa sitä, vaikeuttaako rakentaminen maakuntakaavan toteuttamista. Rakentamismääräysten tulisi sisällöltään liittyä kiinteästi maakuntakaavan muuhun sisältöön ja niiden olisi palveltava maakuntakaavan tarkoitusta yleispiirteisenä alueidenkäytön suunnitelmana. Rakentamismääräysten avulla voitaisiin määritellä maakuntakaavan yleispiirteisen luonteen mukaisia, muita kaavamääräyksiä täydentäviä rakentamisen sallittavuutta koskevia rajoituksia ja reunaehtoja.  

40 §. Yleiskaavan esitystapa. Pykälässä säädettäisiin yleiskaavan sisällöstä ja esitystavasta. Pykälä vastaisi osin voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavan esitystapaa koskevaa 40 §:ää. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi digitalisaation edellyttämällä tavalla. Pykälässä säädettäisiin yleiskaavan sisällön tietomallimuotoisuudesta ja esitystavasta. Kaavaselostusta koskeva säännös ehdotetaan erotettavaksi sääntelyn selkeyden vuoksi omaksi pykäläkseen, koska kaavaan liittyvä kaavaselostus ei ole osa oikeusvaikutteista kaavaa. 

Pykälässä olisi velvoite laatia yleiskaava valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa. Kaavan tietosisällön laajuus riippuisi kaavan valmistelun vaiheesta, mutta kaavan tietosisältö olisi aina valtakunnallisesti yhteentoimivan tietomallin mukaista.  

Pykälän 1 momentin mukaan yleiskaava laadittaisiin valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän digitalisaatio ja kaavatietojen saatavuus edellyttävät kaavan laatimista tietomallimuotoisena. Julkisuuslain asiakirjan määritelmän mukaisesti tietomallimuotoisena laadittu kaava on käyttönsä vuoksi yhteenkuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuva tietty kohde, jonka tietosisältö on saatavissa selville vain teknisin välinein. Päätöksenteon yhteydessä hyväksytään kuitenkin kaavan tietomallin ihmisluettava tietosisältö, joten erikseen säädettäisiin myös kaavan tietomallin (ihmisluettavasta) esitystavasta.  

Pykälän 1 momentin mukaan yleiskaava koostuisi kaavakohteista ja kaavamääräyksistä. Kaavakohteella tarkoitetaan kaavaan sisältyvää pistemäistä, viivamaista, aluemaista tai kolmiulotteista kohdetta, jolla alueidenkäyttöä tai rakentamista ohjataan. Kaavakohteella on maantieteellinen sijainti ja geometria. Kaavan ohjausvaikutus muodostuu kaavakohteeseen tai kaavan suunnittelualueeseen liittyvien kaavamääräysten avulla. Koska kaavan ohjausvaikutus muodostuu nykyisin kaavamerkinnän ja kaavamääräyksen avulla, kaavan tietosisällön rakenne muuttuisi tältä osin.  

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavan kaavakohteet ja -määräykset esitettäisiin valtakunnallisesti vakiomuotoisena kartalla ja tarvittaessa erillisenä asiakirjana. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä tunnista alueidenkäytön suunnittelua digitaalisessa toimintaympäristössä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on nykyisin säädetty yleiskaavan esitystavasta siten, että yleiskaava esitetään kartalla ja kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Vaatimus valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa laadittavasta kaavasta muuttaa kaavan sisällön ja esitystavan määrittelyä. Kaavakohde poikkeaa nykyisen lain mukaisesta kaavamerkinnästä siten, että se sisältää vain maantieteellisen sijainnin ja geometrian. Kaavakohde ei sisällä tietoa kaavan ohjausvaikutuksesta, joten siihen tulee aina liittyä kaavamääräys. Kaavamerkintöihin nykyisin liittyvä tietosisältö, esimerkiksi alueen käyttötarkoitus, olisi jatkossa osa kaavamääräystä. Kaavan esittäminen valtakunnallisesti vakiomuotoisena tarkoittaisi sitä, että samankaltaisten kaavamääräysten esitystapa olisi valtakunnallisesti yhtenäinen. Osa kaavamääräyksistä voidaan tarvittaessa esittää erillisenä asiakirjana. Yleiskaavat sisältävät usein sanallisia suunnittelu-, rakentamis- ja suojelumääräyksiä, joiden esittäminen kartalla ei ole tarkoituksenmukaista.  

Pykälän 3 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yleiskaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta sekä kaavakohteiden ja -määräysten vakiomuotoisesta esitystavasta. Kaavojen esitystapaa ohjataan nykyisin ympäristöministeriön 31.3.2000 antamalla kaavamerkintäasetuksella. Nykyinen kaavamerkintäasetus on tarkoitus kumota ja korvata uudella kaavamääräyksiä koskevalla asetuksella. Ympäristöministeriöllä säilyisi näin ollen mahdollisuus ohjata yleiskaavoihin sisältyvien kaavakohteiden ja -kaavamääräysten esitystapaa. Lisäksi ympäristöministeriö voisi antaa tarkempia säännöksiä yleiskaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta. Tietomallimuodon osalta ratkaistavat asiat ovat luonteeltaan teknisiä, mikä mahdollistaa niistä säätämisen ympäristöministeriön asetuksella. 

40 a §. Yleiskaavan selostus. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka vastaisi voimassa olevan lain 40 §:ssä olevaa säännöstä yleiskaavan selostuksesta. Pykälän 1 momentin mukaanyleiskaavaan liittyisi selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot.  

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yleiskaavan selostuksesta. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa olevaa asetuksenantovaltuutta. 

41 §. Yleiskaavamääräykset.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentin mukaan yleiskaavassa voitaisiin antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä. Yleiskaavamääräykset voisivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 41 §:n 1 momenttia.  

Yleiskaavamääräykset voisivat siis nykyiseen tapaan koskea yleiskaava-alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua, rakentamista ja muuta alueidenkäyttöä ja niiden antamisen edellytyksenä olisi, että ne ovat tarpeellisia kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen. 

Kaavamerkinnät selityksineen ja kuvauksineen poistuisivat käytöstä ja ne korvautuisivat kaavamääräyksillä. Esimerkiksi ympäristöministeriön 31.3.2000 antaman kaavamerkintäasetuksen mukainen kaavamerkintä kerrostalovaltainen asuntoalue (AK) olisi jatkossa kaavamääräys. Kaavamääräys voisi koskea esimerkiksi alueen käyttötarkoitusta, kehittämistavoitetta, erityisominaisuutta tai ympäristömuutosta nykyisten kaavamerkintöjen tapaan. Yleiskaavassa voitaisiin antaa jatkossakin nykyisen lain tapaan kaavan ohjaustarpeen edellyttämiä suunnittelu-, rakentamis- ja suojelumääräyksiä. Jokaiseen kaavakohteeseen liittyisi aina vähintään yksi kaavamääräys, joka antaa sisällön kaavakohteelle. Kaavamääräys kohdentuisi maantieteellisesti kaavakohteen sijainnin ja geometrian perusteella.  

Suunnittelumääräyksillä ohjattaisiin ensisijaisesti asemakaavoitusta ja muuta eri viranomaisten alueiden käyttöä koskevaa suunnittelua. Lisäksi voitaisiin antaa rakentamismääräyksiä. Rakentamista koskevien määräysten tulisi sisällöltään liittyä kiinteästi yleiskaavan muuhun sisältöön.  

55 §. Asemakaavan esitystapa.Pykälässä säädettäisiin asemakaavan sisällöstä ja esitystavasta. Pykälä vastaisi osin voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavan esitystapaa koskevaa 55 §:ää. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi digitalisaation edellyttämällä tavalla. Pykälässä säädettäisiin asemakaavan sisällön tietomallimuotoisuudesta ja esitystavasta. Kaavaselostusta koskeva säännös ehdotetaan erotettavaksi sääntelyn selkeyden vuoksi omaksi pykäläkseen, koska kaavaan liittyvä kaavaselostus ei ole osa oikeusvaikutteista kaavaa. 

Pykälässä olisi velvoite laatia asemakaava valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuomsisältö olisi aina valtakunnallisesti yhteentoimivan tietomallin mukaista. Kaavan vireilletulon yhteydessä olisi oleellista tietää esimerkiksi kaavan suunnittelualueen sijainti ja rajaus. Valmisteluvaiheessa tarpeellinen tietosisältö olisi minimissään tieto kaavan valmisteluaineiston nähtävilläolosta. Kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta eteenpäin tulisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmään julkaistavan tietosisällön kattaa kaavan koko sisältö kaavakohteineen ja kaavamääräyksineen. 

Pykälän 1 momentin mukaan asemakaava laadittaisiin valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän digitalisaatio ja kaavatietojen saatavuus edellyttävät kaavan laatimista tietomallimuotoisena. Julkisuuslain asiakirjan määritelmän mukaisesti tietomallimuotoisena laadittu kaava on käyttönsä vuoksi yhteenkuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuva tietty kohde, jonka tietosisältö on saatavissa selville vain teknisin välinein. Päätöksenteon yhteydessä hyväksytään kuitenkin kaavan tietomallin ihmisluettava tietosisältö, joten erikseen säädettäisiin myös kaavan tietomallin niin sanotusti ihmisluettavasta esitystavasta.  

Pykälän 1 momentin mukaan asemakaava koostuisi kaavakohteista ja kaavamääräyksistä. Kaavakohteella tarkoitetaan kaavaan sisältyvää pistemäistä, viivamaista, aluemaista tai kolmiulotteista kohdetta, jolla alueidenkäyttöä tai rakentamista ohjataan. Kaavakohteella on maantieteellinen sijainti ja geometria. Kaavan ohjausvaikutus muodostuu kaavakohteeseen tai kaavan suunnittelualueeseen liittyvien kaavamääräysten avulla. Koska kaavan ohjausvaikutus muodostuu nykyisin kaavamerkinnän ja kaavamääräyksen avulla, kaavan tietosisällön rakenne muuttuisi tältä osin.  

Vaatimus valtakunnallisesti yhteentoimivassa tietomallimuodossa laadittavasta kaavasta muuttaa kaavan sisällön ja esitystavan määrittelyä. Kaavakohde poikkeaa nykyisen lain mukaisesta kaavamerkinnästä siten, että se sisältää vain maantieteellisen sijainnin ja geometrian. Kaavakohde ei sisällä tietoa kaavan ohjausvaikutuksesta, joten siihen tulee aina liittyä kaavamääräys. Kaavamerkintöihin nykyisin liittyvä tietosisältö, esimerkiksi alueen käyttötarkoitus, olisi jatkossa osa kaavamääräystä. Kaavan esittäminen valtakunnallisesti vakiomuotoisena tarkoittaisi sitä, että samankaltaisten kaavamääräysten esitystapa olisi valtakunnallisesti yhtenäinen. Kaavojen esitystapaa ohjataan nykyisin ympäristöministeriön 31.3.2000 antamalla kaavamerkintäasetuksella. Nykyinen kaavamerkintäasetus on tarkoitus kumota ja korvata uudella kaavamääräyksiä koskevalla asetuksella. Ympäristöministeriöllä säilyisi näin ollen mahdollisuus ohjata asemakaavoihin sisältyvien kaavakohteiden ja -kaavamääräysten esitystapaa. Lisäksi ympäristöministeriö voisi antaa tarkempia säännöksiä asemakaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta. Tietomallimuodon osalta ratkaistavat asiat ovat luonteeltaan teknisiä, mikä mahdollistaa niistä säätämisen ympäristöministeriön asetuksella. 

Pykälän 1 momentin mukaan asemakaavan kaavakohteet ja -määräykset esitettäisiin valtakunnallisesti vakiomuotoisena kartalla. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä tunnista alueidenkäytön suunnittelua digitaalisessa toimintaympäristössä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on nykyisin säädetty asemakaavan esitystavasta siten, että asemakaava esitetään kartalla ja kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset.  

Pykälän 2 momentin mukaan asemakaavassa osoitettaisiin ohjaustarpeen edellyttämällä tavalla asemakaavan ja sen eri alueiden rajat, alueiden yleiset tai yksityiset käyttötarkoitukset, rakentamisen määrä sekä rakennusten sijoitusta ja tarvittaessa rakentamistapaa koskevat periaatteet. Säännös vastaisi pääosin nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n 1 momenttia, mutta siinä on otettu huomioon asemakaavojen digitalisaation edellyttämät muutokset. 

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan lain 55 §:n 4 momenttia. 

Pykälän 4 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yhteentoimivasta tietomallimuodosta, kaavakohteiden ja -määräysten vakiomuotoisesta esitystavasta sekä 3 momentissa tarkoitetulla erillisellä päätöksellä muutettujen tietojen viemisestä kaavaan. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa olevaa asetuksenantovaltuutta. 

55 a §. Asemakaavan selostus.Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka vastaisi voimassa olevan lain 55 §:ssä olevaa säännöstä asemakaavan selostuksesta. Pykälän 1 momentin mukaanasemakaavaan liittyisi selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot.  

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asemakaavan selostuksesta. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa olevaa asetuksenantovaltuutta. 

57 §. Asemakaavamääräykset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentin mukaan asemakaavassa annettaisiin määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä. Asemakaavamääräykset voisivat koskea myös haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Momentti vastaisi voimassa olevan lain 57 §:n 1 momenttia.  

Asemakaavamääräykset olisivat osa asemakaavaa ja niillä täsmennettäisiin alueidenkäytölle kaavassa asetettuja tavoitteita ja vaatimuksia. Niiden olisi palveltava asemakaavallisia tarkoituksia eli liityttävä rakentamiseen taikka rakennusten ja tai alueen käyttämiseen. Asemakaavamääräykset voisivat koskea esimerkiksi korttelin käyttöä asumista, teollisuutta tai muuta tarkoitusta varten, tontin tai rakennuspaikan rakennusoikeutta, rakennusten korkeutta, rakennusten julkisivua ja kattoa, pihamaata ja istutuksia, johtojen vetämistä tontin kautta taikka alueen varaamista liikennettä varten toiselle tontille tai yleistä liikennettä varten.  

Kaavamerkinnät selityksineen ja kuvauksineen poistuisivat käytöstä ja ne korvautuisivat kaavamääräyksillä. Esimerkiksi ympäristöministeriön 31.3.2000 antaman kaavamerkintäasetuksen mukainen kaavamerkintä asuinkerrostalojen korttelialue (AK) olisi jatkossa kaavamääräys. Kaavamääräys voisi koskea esimerkiksi alueen käyttötarkoitusta, rakentamisen määrää, rakennusten sijoitusta ja rakentamistapaa nykyisten kaavamerkintöjen tapaan. Jokaiseen kaavakohteeseen liittyisi aina vähintään yksi kaavamääräys, joka antaa sisällön kaavakohteelle. Kaavamääräys kohdentuisi maantieteellisesti kaavakohteen sijainnin ja geometrian perusteella.  

Pykälän 2 ja 3 momentit vastaisivat nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 ja 3 momentteja. 

78 §.Tonttijaon tarkoitus. Tonttijakoa koskevaan lain lukuun tehtäisiin digitalisaation edellyttämät muutokset. Uusia, 78, 78 a, 78 b, ja 79 §:ssä säädettyjä vaatimuksia koskee siirtymäsäännös, jonka mukaan muutokset tulisivat voimaan vasta 1.1.2029. 

Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se olisi saman tapainen kuin kaavoituksessa. Esimerkiksi asemakaavasta säädetään pykälässä, jonka otsikko on asemakaavan tarkoitus. 

Pykälän 1 momentista poistettaisiin vaatimus siitä, että tonttijako esitetään asemakaavassa ja että tonttijako osoitetaan asemakaavakartalla. Pykälän nykyinen 3 momentti kumottaisiin. Sisällöltään vastaavat säännökset siirrettäisiin uusiin 78 a ja 78 b §:iin. 

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia ja pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia. 

78 a §.Tonttijaon laatiminen ja hyväksyminen. Kyseessä olisi uusi pykälä, johon koottaisiin tonttijaon laatimista ja hyväksymistä koskevat menettelyt. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, millaisin menettelyin sitova ja ohjeellinen tonttijako laaditaan ja hyväksytään. Vastaavat säännökset ovat voimassa olevan lain 78 ja 79 §:ssä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, milloin erillinen tonttijako, joka on aina sitova, voitaisiin laatia. Nykyiseen tapaan perusteena on joko asemakaavamääräys tai tarveharkinta. Tässä momentissa ei enää mainittaisi mahdollisuudesta laatia erillistä tonttijakoa koko rakennuskortteliin tai sen osaan, koska sitä tarkoittava säännös on jo edellä 78 §:ssä.  

Pykälän 3 momentissa olisi voimassa olevan lain 79 §:n 4 momentissa oleva säännös erillisen tonttijaon laatijan pätevyydestä. Kun tonttijako laaditaan osana asemakaavaa, on tonttijaon laatijan pätevyydestä voimassa nykyiseen tapaan, mitä asemakaavan laatijan pätevyydestä säädetään. 

Pykälän 4 momentissa olisi voimassa olevan lain 79 §:n 5 momenttia vastaava asetuksenantovaltuus tonttijaon laatijan pätevyydestä. Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennusasetuksen 37 §:ssä säädetään, että erillisen tonttijaon laatii kunnan kiinteistöinsinööri tai hänen määräyksestään kunnan muu viranhaltija, jolla tulee olla maanmittausalan korkeakoulututkinto tai muu vähintään teknikkotasoinen maanmittausalan tutkinto. Asetustasoista säännöstä ei ole tarkoitus muuttaa nykyisestä. 

78 b §.Tonttijaon sisältö ja esitystapa. Pykälässä säädettäisiin uusista digitaalisuuden aiheuttamista muutostarpeista tonttijakosuunnitelman sisältöön ja esitystapaan.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tonttijaon laatimismuodosta ja 2 momentissa esittämistavasta. Vaatimukset olisivat vastaavia, kuin mitä kaavoista säädettäisiin.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tonttijaon esittämisestä asemakaavakartalla, jos se laaditaan osana asemakaavaa 78 a §:ssä säädetyllä tavalla. Näin ollen asemakaavan osana laadittu tonttijakoratkaisu esitettäisiin asemakaavassa, vastaavasti kuin voimassa olevan lain 78 §:n 1 momentin tilanteissa. 

Pykälän 4 momentissa olisi tonttijaon muotoa ja esitystapaa koskeva asetuksenantovaltuus, se vastaisi kaavoja koskevia vastaavia säännöksiä. Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennusasetuksen 38 §:ssä säädetään tonttijakokartasta ja siitä, mitä asioita siinä on esitettävä. Säännös on tarkoitus uudistaa tonttijaon digitalisaation vuoksi. 

79 §.Erillisen tonttijaon laatiminen. Pykälään tehtäisiin digitalisaation edellyttämät muutokset. 

Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa 79 §:n 1 momenttia kuitenkin niin, että momentin lopusta poistettaisiin tonttijaon karttaa koskeva kohta. Tonttijaon esittämisestä kartalla säädetään jo edellä 78 b §:ssä. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa 79 §:n 2 momenttia kuitenkin niin, että momentin alusta poistettaisiin ensimmäinen virke, joka koskee kunnan toimivaltaa laatia ja hyväksyä tonttijako. Tämä kohta on siirretty 78 a §:n 1 momenttiin. 

Pykälän 3 momentti, joka koskee kolmiulotteista kiinteistöjakoa, säilyisi nykyisellään. 

Pykälän 4 momentti, jonka aiheena on tonttijaon laatimista ja kuulemista koskeva asetuksenantovaltuus, vastaisi voimassa olevan 79 §:n 5 momenttia muutoin kuin pätevyyden osalta. Tonttijaon laatimista koskevista vaatimuksista säädetään voimassa olevan maankäyttö- ja rakennusasetuksen 37 §:ssä. Kuulemiseen liittyvästä tonttijakoehdotuksen nähtävillä pitämisestä ja tonttijakoehdotuksen hyväksymisestä säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 38 §:ssä. Asetuksissa säädettyä ei ole tarkoitus muuttaa näiltä osin tässä lakiuudistuksessa. 

Pätevyyttä koskevat 79 §:n nykyinen 4 momentti ja sitä koskeva nykyisen 5 momentin asetuksenantovaltuus on siirretty ehdotuksen 78 a §:ään. 

7.3  Lakia alemman asteinen sääntely

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä annettavaan lain 5 ja 6 §:ään ehdotetaan ympäristöministeriön asetuksenantovaltuutta. 

Ehdotetun lain 5 §:n 3 momentissa annettaisiin ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla säädettäisiin tietojen julkaisun teknisistä yksityiskohdista eri järjestelmien teknisten rajapintojen toimintavarmuuden ja tiedon eheyden varmistamiseksi. Ehdotetun lain 6 §:n 3 momentissa annettaisiin ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla säädettäisiin tarkempia säännöksiä alueidenkäytön tietojen pysyvien yksilöivien tunnuksien teknisestä sisällöstä, määräytymisestä ja pysyvien yksilötietojen tunnistetietojen sisällöstä. 

Asetuksenantovaltuudet voidaan osoittaa ympäristöministeriölle, koska asetuksenantovaltuudet koskevat teknisluonteisia asioita. Asetuksenantovaltuuksissa ei olisi kyse sellaisista asioita, jotka yhteiskunnallisen merkityksensä vuoksi kuuluisivat valtioneuvoston yleisistunnon ratkaistaviksi. Asetuksenantovaltuudet koskisivat tietojen rakennetta, eli miten tiedot rakentuvat. Tiedonhallintalain 22 § 3 momentin mukaisesti ministeriön toimivaltaan kuuluu määrittää tiedonrakenteet tilanteissa, joissa tietoja luovuttavia viranomaisia olisi useita. Ehdotetun lain 6 § 3 momentin mukaisessa asetuksessa säädettäisiin siitä, miten alueidenkäytön pysyvät yksilöivät tunnukset muodostuisivat. Tunnusten määrittely olisi teknisluonteista. Tunnus voisi olla numeromuodossa tai niin sanottu UUID-muodossa UUID eli ”universally unique identifier” on tietotekniikassa tarkoitettu yksilöivä tunnus. Siitä voidaan käyttää myös termiä globally unique identifier (GUID). Se on yleensä 36 merkkiä pitkä tunnus, joka koostuu 32 heksadesimaalimerkistä ja neljästä jakajasta, eli väliviivasta., jolloin tunnuksen koostumus olisi hyvin tekninen.  

Maankäyttö- ja rakennuslain eräisiin pykäliin ehdotetaan asetuksenantovaltuuksia valtioneuvostolle ja ympäristöministeriölle. 

Ehdotetussa 29 §:n 3 momentissa ja 40 §:n 3 momentissa annettaisiin ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maakuntakaavan ja yleiskaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta sekä kaavakohteiden ja –määräysten vakiomuotoisesta esitystavasta. Kaavojen sisältöä ja esitystapaa ohjataan nykyisin ympäristöministeriön kaavamerkintäasetuksella, joka on tarkoitus kumota ja korvata uudella kaavamääräyksiä koskevalla asetuksella. Ympäristöministeriöllä säilyisi näin ollen mahdollisuus ohjata yleiskaavoihin sisältyvien kaavakohteiden ja -kaavamääräysten esitystapaa. Lisäksi ympäristöministeriö voisi antaa tarkempia säännöksiä maakuntakaavan ja yleiskaavan yhteentoimivasta tietomallimuodosta. Tietomallimuodon osalta ratkaistavat asiat ovat luonteeltaan teknisiä, mikä perustelee niiden säätämistä ympäristöministeriön asetuksella. 

Ehdotetussa 29 a §:n 2 momentissa, 40 a §:n 2 momentissa ja 55 a §:n 2 momentissa annettaisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yleiskaavan selostuksesta. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa olevaa asetuksenantovaltuutta. 

Ehdotetussa 55 §:n 4 momentissa annettaisiin ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yhteentoimivasta tietomallimuodosta, kaavakohteiden ja –määräysten vakiomuotoisesta esitystavasta sekä ehdotetun pykälän 3 momentissa tarkoitetulla erillisellä päätöksellä muutettujen tietojen viemisestä kaavaan. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa olevaa asetuksenantovaltuutta. Ehdotetun lain 78 a §:n 4 momentissa annettaisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla voitaisiin antaa voimassa olevan lain 79 §:n 5 momenttia vastaava asetus tonttijaon laatijan pätevyydestä. 

Ehdotetussa 78 b §:n 4 momentissa annettaisiin ympäristöministeriölle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tonttijaon yhteentoimivasta tietomallimuodosta ja vakiomuotoisesta esitystavasta. 

Ehdotetun 79 §:n nykyinen 4 momentti ja sitä koskeva nykyisen 5 momentin asetuksenantovaltuus siirrettäisiin ehdotettuun 78 a §:ään. 

9.1  Uudistuksen toimeenpanon tuki

Uudistuksella olisi eniten vaikutuksia tiedon tuottajiin eli kuntiin ja maakuntien liittoihin. Keskeisiä toimijoita tuetaan uudistuksen toimeenpanossa ennen käyttöönottoa ja sen aikana. Uudistuksen toimenpanossa on tunnistettu kuntien vaihtelevuus osaamisessa, prosesseissa ja teknisissä ratkaisuissa.  

Ryhti-hankkeen tarjoaman muutostuen tavoitteena on varmistaa kaikkien Suomen kuntien ja maakuntien liittojen digikyvykkyys ja valmius rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönottoon. Muutostuki-projekti myös edistää uusien tietomallien mukaista digitalisaatiota ja Ryhti-hankkeen tavoitteiden leviämistä sekä viestii konkreettisesti tietojärjestelmän tuomista muutoksista. Muutostuen sisältö on suunniteltu yhdessä kuntien ja maakuntien liittojen kanssa, jotta tuki vastaa kuntien ja maakuntien liittojen käytännön tarpeisiin. Työssä hyödynnetään muun muassa työpajoja, verkkokyselyä, kuntatapaamisia ja sidosryhmistä koostuvaa kehittäjäryhmää. Tuen sisällöt liittyvät tietomallimuotoisten alueidenkäytön suunnitelmien laadintaan, rakentamisen lupien käsittelyyn, tietomallimuotoisen kaavan tilaamiseen, arkistointiin, hankintoihin, saavutettavuuteen ja tietoturvaan ja tietosuojaan. 

Muutostuki –projektin toteuttaja, DigiFinland selvittää vuoden 2022 aikana kuntien ja maakuntien alueidenkäytön ja rakentamisen digitalisaation tilanteen ja laatii sen pohjalta organisaatioiden nykytilakuvaukset. Niihin nojaten kuntien ja maakuntien liittojen kanssa yhteystyössä laaditaan räätälöidyt toimenpideohjelmat, jotka tukevat rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönottoa. Nykytilakartoituksen pohjalta muodostetaan myös kuntatyypittelyyn perustuvat yleiset toimenpideohjelmat, jossa tunnistetaan keskeiset askeleet rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönottoon. Kunnat ja maakuntien liitot voivat tukeutua Muutostuki –projektin päättymisen jälkeenkin kuntatyypittelyn mukaiseen toimenpideohjelmaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönottoon valmistautumisessa. Muutostuki-hanke myös järjestää koulutuksia ja kuntatapaamisia, laatii ohjeita ja malliasiakirjoja sekä järjestää maakuntakohtaista mentorointia. Kuntien ohjemateriaali tehdään yhteistyössä Muutostuki-hankkeen kanssa. Muutostuen budjetti vuosille 2022-24 on noin 3 miljoonaa euroa, ja se tulee kokonaisuudessaan Ryhti-hankkeen rahoituksesta.  

Suomen ympäristökeskus perustaa tietojärjestelmän viestinnällisen verkkosivuston vuonna 2023. Sivusto toimii väylänä substanssiin ja teknisiin ominaisuuksiin liittyviin koulutusmateriaaleihin, oppaisiin ja ohjeisiin, tietojärjestelmän materiaaleihin ja itse järjestelmään. Sivustoon keskitetään kaikki tietojärjestelmään liittyvä metatieto myös esimerkiksi rakennetun ympäristön tietojärjestelmän toteuttamiseen ja dokumentaatioon liittyen. Sivusto kehitetään osana Ryhti-hanketta ja sen käyttö on kunnille maksutonta. Sivustossa tulee olemaan viranomaiskäyttöön oma käyttöliittymä.  

Metropolia-ammattikorkeakoulu järjestää vuonna 2022 15 op:n rakennusvalvonnan tietomallikoordinaattorin täydennyskoulutuksen (Metropolian täydennyskoulutus). Kuntien rakennusvalvontojen työntekijöitä tuetaan avustuksin 300 000 eurolla Ryhti-hankkeesta. Vastaavaan koulutukseen on varattu vähintään 100 000 euroa kaavoituksen asiantuntijoille. 

Tietomallimuotoisten kaavojen tuottamiseen valmentavaa koulutusta varten saadaan arvokasta tietoa VOOKA-hankkeen (voimassaolevat kaavat rakennetun ympäristön tietojärjestelmään) pilotin aikana. Pilotti tehdään vuonna 2022, mutta sen on määrä laajentua koko maata kattavaksi jo vuosien 2022 – 2023 aikana. Pilotin perusteella tarkennetaan valtakunnallisen hankkeen toteutuksen tarkkuuden tasoa, työtapaa sekä kokonaisbudjettia. 

Valtakunnallisen alueidenkäytön tietomallin käyttöönottoa testataan vuonna 2022, jonka pohjalta käyttöönoton työmäärää ja kustannuksia eri kunnissa arvioidaan. Kaavan tietomallin validoinnille luodaan palvelu.  

Lainsäädännön vaikutusten kustannustasoa seurataan toimeenpanovaiheessa kuntien kanssa tehtävässä yhteistyössä ja erityisesti Muutostuessa. Eri kuntatyyppien kustannustasoa verrataan normaaliin järjestelmien ylläpidon ja kehitystyön kustannuksiin. Tarkempi lainsäädännön vaikutusten kustannustieto saadaan tehtyä vuonna 2026 ennen lain täysimääräistä voimaantuloa.  

Valtiovarainministeriö on rahoittanut vuosina 2021 ja 2022 digikannustinavustuksilla kuntien digitalisaatiota, joka tukevat hallituksen esityksen toteutumista. Avustetuilla hankkeilla muun muassa toteutetaan yhteisen tietomallin mukainen rakennusluvitus kaikkiin käytössä oleviin kuntien lupajärjestelmiin. Lisäksi kaavan tuottamista eri ohjelmistoilla tietomallin mukaan tutkitaan KAATIO-hankkeessa (2021-2023). Hankkeessa tuotetaan asema- ja yleiskaavoja valtakunnallisen tietomallin mukaisena eri ohjelmistoilla Ryhti-hankkeen valtakunnallisen tietomallin mukaisena todellisissa kaavahankkeissa. KAATIO-hankkeessa luodaan kuntiin kyvykkyys tuottaa tietomallimuotoista asema- ja yleiskaavaa. Hankkeessa kehitetään työkalut kuntien käyttämiin ohjelmistoihin yhteistyössä ohjelmistotoimittajien kanssa. Kaavoituksen tietomallia koeajetaan käytäntöön kuntien todellisissa kaavoitushankkeissa. Hankkeen tuloksena laaditaan suunnitelma tulosten skaalaamisesta muihin kuntiin. Työn tuloksena ohjelmistoihin luodaan myös prosessit olemassa olevien kaavojen ajantasaistamiseen. Valtiovarainministeriö. . Viitattu 15.6.2022.Vuoden 2021 avustus kuntien digitalisaation edistämiseen Valtiovarainministeriö. Viitattu 15.6.2022Vuoden 2022 avustus kuntien digitalisaation edistämiseen. 

Digikannustinhankkeissa tuotetaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmän kannalta kuntien keskeisiin prosesseihin yhteentoimivien tietomallien mukaiset ratkaisut siten, että ne ovat skaalattavissa laajasti koko kuntakenttään. Yhdessä Muutostuki-projektin kanssa nämä digikannustin-hankkeet kohdistuvat rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönoton edellyttämään kertaluontoiseen muutokseen ja suoraan tukevat rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönottoa.  

Digi- ja väestötietovirasto ja Maanmittauslaitos tarkastelevat rakennustietojen yhdenmukaisuutta ja oikeellisuutta nykyisten kuntatietoja käyttävien valtakunnallisten rekisterien kiinteistötietojärjestelmä – väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedot välillä. Kunnat saavat työn pohjalta jäsennetyt korjausehdotukset. Tämä tukee rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönottoa ja kuntien omien rekisterien ajantasaisuutta. 

Maakuntien tilakeskus Oy tarjoaa kunnille osana Kuntien tilatieto –hanketta kuntien rakennuskohteiden rekisteritietojen parannusta yhteentoimiviksi. Kuntien tilatietovaranto on tarkoitus muodostaa käyttämällä rakennetun ympäristön tietovarannon valmistelussa muodostettuja kriteereitä, standardeja ja tietomalleja. Nämä korjatut tiedot saadaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmän pohjaksi. 

9.2  Lain toimivuuden monitorointi

Lain toimivuutta seurataan ympäristöministeriön johdolla Suomen ympäristökeskuksen, muiden valtion virastojen sekä kuntien ja maakuntien liittojen kanssa säännöllisesti. 

9.3  Lain jälkikäteinen evaluointi

Ympäristöministeriö laatii selvityksen lain toimivuudesta ja kehittämistarpeista velvoitteiden voimassaollessa 4 vuotta.  

11.1  Ehdotuksen kannalta keskeiset perusoikeudet

Ehdotettu laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä sekä siihen liittyvät ehdotetut lainmuutokset ovat merkityksellisiä perustuslain (731/1999) yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa koskevan 10 §:n 1 momentin, julkisuusperiaatetta koskevan 12 §:n 2 momentin, kuntien itsehallintoa koskevan 121 §:n sekä norminantovaltuuksia koskevan 80 §:n kannalta. Lisäksi sääntely koskettaa perustuslain 21 §:n mukaisen hyvän hallinnon takeiden turvaamista. 

11.2  Yksityisyyden suoja

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. 

Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja sekä EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat. EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä. Samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään sisältyvien tietojen luonne

Lailla rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (1. lakiehdotus) ehdotetaan perustettavaksi rakennetun ympäristön keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä ja tietovarannot Suomen ympäristökeskukseen. Tietovaranto sisältäisi laissa tarkemmin säädettyjä alueidenkäytön ja rakentamisen tietoja. Nämä tiedot olisi järjestelmässä yksilöity pysyvin tunnuksin niin, että ne olisivat myös paikkatietoja.  

Paikkatiedon luonteeseen kuuluu, että se voi olla myös henkilötieto. Tieto saa henkilötietoluonteen, jos se liittyy tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Tieto voi olla henkilötieto esimerkiksi, jos luonnollisten henkilöiden omistuksessa tai käytössä olevaan paikkaan, kuten asuinrakennukseen, voidaan yhdistää tieto siitä, kuka rakennuksessa asuu tai kuka sen omistaa. 

Tietojärjestelmään kerätään 1. lakiehdotuksen 5, 7 ja 9 §:ssä säädettyjä tietoja ja asiakirjoja sekä lakiehdotuksen 8 §:ssä ja julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), tiedonhallintalaki 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuja käyttäjä- ja lokitietoja. Alueidenkäytön ja rakentamisen osalta tiedot ja asiakirjat syntyvät kunnissa ja maakunnissa kaavoitus- ja rakentamislupa-asioiden käsittelyssä. Tällä tavoin syntyneet tiedot ja asiakirjat tallennetaan kuntien tiedonhallintajärjestelmiin, joista tiedot julkaistaan valtakunnalliseen rakennetun ympäristön tietojärjestelmään.  

Tietoja voidaan luovuttaa rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä muuhunkin kuin siihen tarkoitukseen, johon tiedot on alun perin kerätty. Tietojärjestelmän tarkoituksesta säädettäisiin 1. lakiehdotuksen 2 §:ssä.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedot voivat sisältää myös salassa pidettäviä tietoja, jos sellaisia tietoja sisältyy kuntien tai maakuntien viranomaisten niihin asiakirjoihin, joita tietojärjestelmään on julkaistava tai tallennettava. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän asiakirjat ja tiedot olisivat julkisia, ellei salassapitoperuste jonkin asiakirjan kohdalla johtaisi tiedon salassapitotarpeeseen.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsitellään henkilötietoja laajamittaisesti. Seuraavassa selostetaan, miten kansallista liikkumavaraa on käytetty ottaen huomioon perustuslain vaatimukset ja perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset henkilötiedon käsittelyssä. 

Kansallisen liikkumavaran käyttö

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaisesti hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2 ja PeVL 44/2016 vp, s. 4). 

Perustuslakivaliokunta pitää henkilötietoja koskevaa sääntelyä merkityksellisenä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (katso PeVL 14/2018 vp, s. 4—5 ja PeVL 14/2022 vp, kappale 2). 

Perustuslakivaliokunnan mukaan on selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (katso PeVL 14/2018 vp, s. 5 ja ja PeVL 14/2022 vp, kappale 3). 

Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisiin tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (katso esimerkiksi PeVL 31/2017 vp, s. 4). Valiokunta korostaa kuitenkin, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (katso esimerkiksi PeVL 1/2018 vp, PeVL 25/2005 vp, PeVL 7/2019 vp, s. 3). 

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (katso PeVL 12/2019 vp, s. 3, PeVL 14/2018 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot).  

Hallituksen esityksessä kansallisen liikkumavaran käyttö koskee pääasiassa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtia, eli tilanteita, joissa henkilötietojen käsittely perustuu rekisterinpitäjän lakisääteiseen tehtävään (c alakohta) tai joissa se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (e alakohta).  

Siltä osin kuin henkilötietojen käsittelyn tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti, olisi kyse c-alakohdan mukaisesta lakisääteisestä tehtävästä. Viranomaisten tehtäviä ja niihin liittyviä toimivaltuuksia ja tietojen käsittelyn vastuita ja sääntöjä ehdotetaan säädettäväksi Suomen ympäristökeskukselle (3, 4, 6, 8, 9, 11 §), kunnille (4, 5 §) sekä maakuntien liitoille (4, 5 §).  

Säännökset rekisterinpitäjinä toimivista viranomaisista ja niiden vastuualoista (4, 8 §) kuuluvat kansalliseen liikkumavaran alaan tietosuoja-asetuksen 4 artiklan ja 26 artiklan perusteella. 

Ehdotuksen 8 §:ssä säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2. kohdan mukaisesta erityisestä vaatimuksesta, jolla rajattaisiin käyttö- ja lokitietojen säilytysaika viiteen vuoteen. Määräaikaa ehdotetaan, koska tietojen käyttötarve olisi tiedon luonteen vuoksi lyhytaikainen. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tarkoituksesta olisi säännös 1. lakiehdotuksen 2 §:ssä. Tietojärjestelmä palvelisi alueidenkäyttöä ja rakentamista koskevia tiedonsaannin tarpeita. Tarvetta rakennetun ympäristön tietojärjestelmän perustamiselle kuvataan tarkemmin mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa sekä esityksen kohdassa tavoitteet.  

Tiedonsaannin edistämisen tavoitteet toteuttaisivat julkisuusperiaatetta ja hyvää tiedonhallintaa. Tällaisen tarkoituksen katsottaisiin olevan tietosuoja-asetuksen artiklan 3 kohdan tarkoittama yleisen edun mukainen tarkoitus. Vastaavat tiedot ovat saatavilla myös kunnista ja maakunnista, joiden toiminnassa tietojärjestelmään julkaistavat asiakirjat syntyvät, mutta tämä ehdotus edistäisi tietojen koontia ja käsittelyä yhteen paikkaan, jolloin tiedon saatavuus paranisi.  

Tietojärjestelmään koottavan tiedon käsittelyn säännöt perustuisivat pitkälti tiedon hallintaa koskevaan yleislainsäädäntöön, kuten tietosuojasääntelyyn, tiedonhallintalakiin ja julkisuuslakiin. Nämä lait osaltaan turvaavat sen, että esimerkiksi salassa pidettäviä tietoja ei luovutettaisi tietojärjestelmästä muuta kuin tällaisen tiedon saamiseen oikeutetulle taholle. 

Arkaluonteiset tiedot ja tiedot yksityiselämästä

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä ei sisältäisi eikä siellä käsiteltäisi arkaluonteista tietoa. 

Alueidenkäytön tietoihin, kuten 1. lakiehdotuksen 5 §:ssä mainittuihin tietoihin ei lähtökohtaisesti sisälly henkilötietoja. Alueidenkäytön tietoihin voi sisältyä eräissä tapauksissa tietoa, jonka voidaan katsoa olevan henkilötietoa. Tämä tieto ei kuitenkaan sisällä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua erityisiä henkilöryhmiä koskevia henkilötietoja tai muita arkaluonteisia henkilötietoja.  

Yhteisrekisterinpitäjät

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt tietosuoja-asetuksen mukaisten yhteisrekistereiden luonnetta lausunnoissaan henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa (PeVL 62/2018 vp ja PeVL 7/2019 vp) ja sosiaali- ja terveydenhuollossa (PeVL 4/2021 vp). 

Viranomaisen henkilörekisteriin talletettavat tiedot ovat perustuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuja viranomaisen hallussa olevia tallenteita (PeVL 3/2009 vp, s. 2/I). Maahanmuuttohallintoon yleislakina sovellettavan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain sääntely salassapidosta ja tietojen luovuttamisesta salassapidon estämättä perustuu viranomaisten erillisyyden periaatteelle. Viranomaiset ovat lakia sovellettaessa toisiinsa nähden itsenäisiä. (PeVL 62/2018 vp, s. 5).  

Perustuslakivaliokunta totesi, että maahanmuuttohallintoa koskevan lakiehdotuksen 12 §:ssä säädetään sinänsä asianmukaisesti tiedonsaantioikeudesta. Sen perustelujen (s. 64) mukaan laissa mainittujen viranomaisten tiedonsaantioikeudet perustuisivat niille toimivaltaa luovaan lainsäädäntöön. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksen yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevan sääntelyn suhde 12 §:n sääntelyyn, viranomaisten tiedonsaantioikeuksien lakiperustaisuuteen, henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuteen ja perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaan sääntelyyn liittyvään vakiintuneeseen käytäntöön ei ollut selvä. Hallintovaliokunnan oli täsmennettävä sääntelyä olennaisesti. Tällaisen täsmennyksen tekeminen oli edellytyksenä sille, että 1. lakiehdotus voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 62/2018 vp, s. 5).  

Samoin vuonna 2019, käsitellessään hallituksen esitystä tietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa, perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota yhteisrekisterinpitäjyyden ongelmallisuuteen. Perustuslakivaliokunta kiinnitti perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun julkisuusperiaatteen ja perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn julkisen vallan käytön lakiperustaisuuden vaatimuksen johdosta huomiota siihen, että yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevasta sääntelystä ei selkeästi käynyt ilmi tiedon luovuttamiseen toimivaltainen viranomainen. (PeVL 7/2019 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunta totesi myös, että mikäli ehdotettu yhteisrekisterinpitäjyyttä koskeva sääntelymalli ei mahdollista esimerkiksi perustuslain 10 §:n edellyttämää sääntelyä viranomaisten tietojen saamisesta ja luovuttamisesta salassapitovelvollisuuden estämättä, oli yhteisrekisterinpitäjyyteen perustuvasta sääntelymallista luovuttava. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että esityksen perustelujen mukaan vaihtoehtona oli arvioitu mallia, jossa rekisterinpitäjänä ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä toimisi vain Maahanmuuttovirasto ja kansallisessa viisumitietojärjestelmässä vain ulkoministeriö. Tällöin muiden viranomaisten tiedonsaantioikeudet voitaisiin ratkaista säätämällä tiedonluovutuksesta viranomaisten välillä (s. 36). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n yleinen tietosuoja-asetus ei vastoin perusteluissa esitettyä (s. 37) estäne tällaista sääntelyratkaisua. Hallintovaliokunnan oli syytä selvittää tarkoin eri vaihtoehtojen asetuksenmukaisuus. (PeVL 7/2019 vp, s. 7 – 8). 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmää koskevassa lakiehdotuksessa (4 §) säädettäisiin tietoja julkaisevien kuntien, maakuntien liittojen ja tietoja tallentavan Suomen ympäristökeskuksen yhteisrekisterinpitäjyydestä kunkin tietovarannon osalta erikseen.  

Yhteisrekisterinpidosta ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että Suomen ympäristökeskuksella tai muilla kunnilla olisi yhteisrekisterinpitäjinä oikeus käsitellä muiden viranomaisten tietojärjestelmään tallentamia tietoja, vaan tästä olisi säädettävä ainakin salassa pidettävien asiakirjojen osalta erikseen. Suomen ympäristökeskuksen oikeudesta käsitellä salassa pidettäviä tietoja rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä säädettäisiin tämän vuoksi 1. lakiehdotuksen 3 §:ssä. Sen sijaan kunnille ei säädettäisi oikeutta käsitellä toistensa julkaisemia tietoja salassapitosäännösten estämättä. Suomen ympäristökeskukselle ehdotettu oikeus käsitellä salassapidettäviä tietoja ei sisältäisi oikeutta käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilöryhmiä koskevia tietoja. Näitä tietoja ei käsiteltäisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä. Salassapidettävät tiedot sisältäisivät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaisia henkilötietoja. 

Yhteisrekisterinpitäjyydestä seuraa tarkemman sääntelyn puuttuessa, että kaikki yhteisrekisterinpitäjinä toimivat viranomaiset pitävät asiakirjoja, joihin niillä on pääsy, hallussaan julkisuuslain tarkoittamalla tavalla ja että ne voivat täten myös luovuttaa rekisteristä tietoja kolmansille, ellei erikseen toisin säädetä ja ottaen huomioon, mitä rajoituksia henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen antamisesta säädetään. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan alakohdassa b mainitusta käyttötarkoitussidonnaisuudesta ei poikettaisi. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään tallennettavat alueidenkäytön tiedot eivät lähtökohtaisesti sisällä henkilötietoja. Alueidenkäytön tietojen käyttötarkoitus on antaa tietoja viranomaisille, yksityisille ja muille toimijoille tietoa alueiden suunnittelusta ja käytöstä. Tietojen käyttötarkoitus ei vaadi käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamista, jolloin niitä voidaan käsitellä rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä.  

Tietoturva ja käyttöoikeuksien hallinta

Käyttöoikeuksien hallinta on yksi olennainen riskinhallinnan keino, jolla ehkäistään tietojärjestelmässä käsiteltävän tiedon käyttämistä liian laajasti tai vääriin tarkoituksiin. Lisäksi järjestelmän yleisestä tietoturvasta huolehtiminen on tärkeää. Perustuslakivaliokunnan mukaan esimerkiksi potilastietorekisterin kaltaisen arkaluonteisia tietoja sisältävän rekisterin ollessa kyseessä on erityisen tärkeää varmistua siitä, että väärinkäytön estävät tietoturvajärjestelyt ovat toimivia ja käytettävissä heti, kun järjestelmä otetaan käyttöön (PeVL 41/2010 vp, s. 3/II. Katso myös PeVL 65/2018 vp, s. 47, PeVL 15/2018 vp, s. 13 ja 40 ja PeVL 71/2018 vp, s. 4).  

Sosiaali- ja terveystietoja koskevan lakiehdotuksen perustelujen mukaan terveydenhuollossa oli siirrytty käyttämään valtakunnallisia sähköisiä tietojärjestelmäpalveluja ja lakiin ehdotettiin muutoksia, joilla luotiin edellytykset valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttöönotolle sosiaalihuollossa. Perustuslakivaliokunnan mielestä tietojärjestelmien laajuus korosti sitä, että myös ehdotettavan käsittelyn mahdollistaviin järjestelmiin kohdistuvasta tietomurrosta, tietovuodosta tai väärinkäytöstä seuraisi hyvin merkittävä perusoikeusloukkaus. Merkityksellistä oli, että osaa tiedoista käsiteltäisiin muussa kuin alkuperäisessä keräämistarkoituksessaan ja merkittävä osa tiedoista olisi luonteeltaan arkaluonteisia (katso PeVL 15/2018 vp, s. 40). Palvelunantajan oli määriteltävä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön tai muun asiakastietoja käsittelevän henkilön oikeus käyttää asiakastietoja, ja käyttöoikeus saatiin antaa vain kunkin ammattihenkilön ja muun asiakastietoja käsittelevän henkilön työtehtävissään tarvitsemiin välttämättömiin asiakastietoihin. Perustuslakivaliokunta painotti lausunnossaan säädettäväksi ehdotetun merkitystä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan oli syytä varmistua, että tällaiset tietoturvajärjestelyt ovat toimivia ja käytettävissä heti, kun lakiehdotuksen mukaiset järjestelmät otetaan käyttöön. (PeVL 71/2018 vp, s. 4.) 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietojen luovuttamista rajoitettaisiin yleislainsäädännön keinoin, samoin järjestelmän tietoturvaan sovellettaisiin yleislainsäädäntöä. Julkisuuslain ja tietosuoja-asetuksen ja –lain lisäksi tärkeitä olisivat tiedonhallintalain säännökset salassa pidettävien tietojen hallinnasta (tiedonhallintalaki 4, 5, 8, 14, 15, 16 18, 22 §) ja tietoturvasta (tiedonhallintalain 4 luku).  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän sääntelyltä ei arvioida vaadittavan vastaavan tasoisia erikseen säädettyjä tiedon suojatoimenpiteitä kuin laajoissa rikosasioiden tai terveys- tai sosiaaliasioiden rekistereistä säädettäessä, sillä rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävät tiedot eivät olisi arkaluonteisia henkilötietoja toisin kuin rikos-, terveys- ja sosiaaliasioiden henkilörekistereiden tiedot. Tiedonkäsittelyn riskejä hallittaisiin esityksessä säätämällä asiakirjapohjaisesti, mitä asiakirjoja järjestelmään tulee julkaista (1. lakiehdotuksen 5 ja 7 §) ja keskittämällä rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ylläpidon ja käyttöoikeuksien hallinnan tehtävät yhdelle viranomaiselle. Suomen ympäristökeskus olisi ainoa taho, jolla olisi tietojärjestelmästä vastaavana viranomaisena toimivalta päättää käyttöoikeuksista (tiedonhallintalaki 16 §). Tiedon väärinkäytön riskejä hallittaisiin käyttö- ja lokirekisterin avulla ja tiedon säilytysaikoja koskevilla säännöksillä (1. lakiehdotuksen 8 § ja tiedonhallintalain 16 ja 17 §). Muilta osin tiedon käyttöön ja luovuttamiseen sovellettaisiin yleislainsäädäntöä. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tietoturvallisuudesta huolehdittaisiin tiedonhallintalain ja tietosuoja-asetuksen säännösten edellyttämällä tavalla, päävastuu tietoturvallisuudesta olisi järjestelmän ylläpidosta vastaavalla Suomen ympäristökeskuksella (1. lakiehdotuksen 3 §, tiedonhallintalaki 13 § ja laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) 4 §).  

Salassa pidettävän tiedon ja henkilötiedon käyttö ja luovutus

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan sosiaali- ja terveyshuollon asiakastietojen käsittelystä huomiota salassapidon murtamista koskevien säännösten tarpeeseen tietoa luovutettaessa. Käsittelylakiehdotuksen 11 §:ssä säädettiin tiedonhallintapalvelusta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan palvelu vaikutti olevan tarkoitettu potilas- ja asiakastietojen luovutustarkoituksiin paitsi terveydenhuollon tai sosiaalihuollon palvelunantajien välillä myös sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelunantajan välillä. Ehdotettu säännös (11 §) ei sanamuotonsa puolesta mahdollistanut salassapidettävien potilas- ja asiakastietojen antamista, sillä siihen ei sisältynyt velvollisuutta tai oikeutta antaa siinä mainitut tiedot salassapitosäännösten estämättä. Jos tarkoituksena oli, että tiedonsaantioikeudet perustuvat erikseen säädettyyn, valiokunnan mielestä tällainen rajaus oli kirjattava myös säännökseen. (PeVL 71/2018 vp, s. 5.) 

Perustuslakivaliokunta otti kantaa tietojen luovuttamista koskevaan lupamenettelyyn käsitellessään kirkkolakiehdotusta. Kirkkolakiehdotuksen 3 luvun 46 §:n mukaan jäsenrekisteristä luovutettuja tietoja saa luovuttaa edelleen tai muuten antaa sivulliselle vain, jos siitä on säädetty laissa tai jos Kirkkohallitus on antanut siihen luvan. Säännös merkitsi valiokunnan mukaan Kirkkohallitukselle myönnettävää täysin rajoituksetonta toimivaltuutta antaa lupa arkaluonteisten henkilötietojen edelleen luovutukseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöstä oli välttämätöntä täsmentää esimerkiksi lakiehdotuksen perusteluissa viitatuin maininnoin siitä, että Kirkkohallituksen antama lupa voi perustua vain laissa erikseen säädettyyn perusteeseen. Ehdotettua säännöstä ei perustuslaista johtuvista syistä voitu säätää ehdotetussa lainsäätämisjärjestyksessä. (PeVL 4/2020 vp, s. 9.) 

Suomen ympäristökeskus hallinnoisi rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöoikeuksia (tiedonhallintalain 16 §) ja päättäisi käytännössä siten myös siitä, onko käyttöoikeutta pyytävällä tahoilla lakiin perustuva oikeus tietojen käyttöön. Jos kyse olisi muista kuin yhteisrekisterinpitäjinä toimivien tahojen omien asiakirjojen käytöstä, käyttöoikeuksien myöntämisessä olisi asiallisesti kyse myös julkisuuslaissa tarkoitetusta tiedon antamisesta julkisesta asiakirjasta.  

Suomen ympäristökeskus voisi käsitellä ja muun muassa antaa ulkopuolisille tahoille muiden viranomaisten järjestelmään tallentamia salassa pidettäviä asiakirjoja (1. lakiehdotuksen 3 §), jolloin Suomen ympäristökeskuksen vastuulla olisi huolehtia julkisuuslain ja tiedonhallintalain mukaisesti, että se ei luovuta järjestelmästä eteenpäin salassa pidettäviä tietoja muille kuin näihin tietoihin oikeutetuille. Vastaavasti sen on varmistettava, että tiedon saajalla on oikeus käsitellä luovutettavia henkilötietoja. Samoin, jos maakunta tai kunta luovuttaisi yhteisrekisteriin julkaisemiaan asiakirjoja itse, julkisuuslain 14 §:n perusteella, sen olisi varmistettava, että tiedon pyytäjällä olisi laissa säädetty oikeus asiakirjassa olevien salassa pidettävien tietojen saamiseen ja henkilötietojen käsittelyyn.  

Salassa pidettävien tietojen luovuttamisen rajoituksista seuraa, että tiedon salassapitotarve selvitetään aina erikseen ennen tiedon luovuttamista. Yhteisrekisterinpitäjyydestä seurannee tarkemman sääntelyn puuttuessa, että kaikki yhteisrekisterin pitoon osallistuvat viranomaiset pitävät asiakirjoja, joihin niillä on pääsy, hallussaan julkisuuslain tarkoittamalla tavalla, jolloin ulkopuolinen taho voi pyytää rekisterissä olevia tietoja vaihtoehtoisesti useammalta viranomaiselta ja useammalla tavalla.  

Oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja säädetään pääasiassa julkisuuslaissa ja muualla lainsäädännössä. Lisäksi 1. lakiehdotuksen 10 ja 11 §:ssä säädetään viranomaisten oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja tietojärjestelmästä.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään ei voisi julkaista sellaisia kuntien tai maakunnan liittojen asiakirjoihin sisältyviä tietoja, jotka koskevat puolustustarkoitusta varten tapahtuvaa alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamista, sillä tällaisen tiedon käsittely on rajattu pois lain soveltamisalasta 1. lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentissa. Mainitun momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetaan tarkemmin, mitä puolustustarkoitukseen liittyvällä tiedolla tarkoitetaan. Käytännössä kuntien ja maakuntien liittojen olisi siten huolehdittava, että ne poistavat asiakirjoistaan tällaiset tiedot ennen tietojen julkaisemista rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. 

Julkaiseminen tietopalveluna

Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen julkistamista julkisena tietopalveluna mahdollisena, jos sille on oikeusturvan takeiden ja perusoikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta hyväksyttävät perusteet (PeVL 2/2017 vp, s. 7, PeVL 65/2014 vp, s. 4/II—5/I, PeVL 32/2008 vp s. 2/I—3/II ja PeVL 17/2019 vp, s. 4). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta olennaisena, että internetiin sijoitettavasta henkilörekisteristä tietoja ei voida hakea erilaisina massahakuina, vaan esimerkiksi ainoastaan yksittäisinä hakuina. Rajausta on pidetty säätämisjärjestyskysymyksenä varsin laajan terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoja sisältävän tietopalvelun kohdalla (PeVL 32/2008 vp, s. 3/I). Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että rekisterin sisällön ja tarkoituksen kannalta perusteltu rajaus sisällytetään tietojen luovuttamiseen (katso PeVL 2/2018 vp, s. 7 ja siinä viitatut lausunnot ja PeVL 17/2018 vp, s. 7). 

Perusteena rakennetun ympäristön tietojen julkisen tietopalvelun perustamiselle on, että siitä olisi hyötyä yksityisille kansalaisille ja yrityksille. Itseä ja omaa elinympäristöä koskevien tietojen saatavuus ja hyödynnettävyys paranisivat nykyisestä. Kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua paranisivat, kun heillä olisi helppo pääsy ajantasaiseen suunnittelu- ja rakennustietoon.  

Rakennetun ympäristön julkisesta tietopalvelusta voidaan ehdotuksen mukaan hakea tietoja vain yksittäisinä hakuina säännöksessä mainituin hakukriteerein ja säännöksessä mainittuun rajattuun tietojoukkoon kohdistettuna (katso 1. lakiehdotuksen 11 §). Näillä tiedon julkaisemista koskevilla rajoituksilla huolehdittaisiin osaltaan julkisuusperiaatteen edistämisestä turvaten samalla yksityisyyden suojaa ja huolehtien perusoikeusrajoituksien oikeasuhtaisuudesta. 

Julkisessa tietopalvelussa saatavilla pidettävien tietojen käyttötarkoitus on lähtökohtaisesti se, että ne ovat yleisön saatavilla, kun kyse on alueidenkäytön tiedoista. Rakentamisen tietojen osalta yksi osa tietojen käyttötarkoituksesta on ehdotetun rakentamislain mukaisesti julkaista tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä niin, että ne ovat viranomaisten, yksityisten ja muiden toimijoiden saatavilla. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta ei poikettaisi sillä, että ne ovat julkisessa tietopalvelussa saatavilla. 

Tietojen yhdistely

Tiedon yhdistelystä ja yhdistelyn laillisuudesta vastaa taho, joka tietoja yhdistelee. Suomen ympäristökeskuksella ei ole mahdollisuutta valvoa luovuttamiensa tietojen käyttöä enää sen jälkeen, kun tiedot on luovutettu julkisena tietopalveluna tai rajapinnan avulla eteenpäin. Suomen ympäristökeskuksen tehtävänä on kuitenkin yrittää varmistaa, että tiedot pyytävä taho käyttää tietoja tässä laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin ja valvoa tiedon luovuttamista tietojärjestelmässä (tiedonhallintalain 22, 23 ja 24 §). Lisäksi riskiä hallitaan valitsemalla ja nimeämällä tarkasti, mitä tietoja voidaan julkaista yleisessä tietopalvelussa ja säätämällä siitä, että tietoja voi hakea julkisesta tietopalvelusta vain yksittäisinä hakuina (1. lakiehdotuksen 11 §). Mahdolliset paikkatietojen yhdistelyn vuoksi syntyvät riskit luonnollisen henkilön tiedolliselle itsemääräämisoikeudelle tätä paremmin ovat kuitenkin vaikeasti hallittavissa. 

Rekisteröityjen oikeuksien rajoittaminen (poikkeus 18 artiklasta)

Perustuslakivaliokunnan mukaan kansallista liikkumavaraa käytettäessä on syytä varmistua sääntelyn sisällöllisestä yhteensopivuudesta EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa kiinnittäen muun muassa erityistä huomiota suojatoimien riittävyyteen ja niihin perusteluihin, jotka oikeuttavat rajoituksiin rekisteröityjen oikeuksissa ja tietosuoja-asetuksen 18 artiklassa säädetystä oikeudesta tietojen käsittelyn rajoittamiseen. (PeVL 14/2022 vp, kappale 4). 

Ensimmäisen lakiehdotuksen 12 §:ssä ehdotetaan, että henkilötietojen käsittelyyn rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä ei sovellettaisi tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohtaa. Artiklassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta rajoittaa tiedon käsittelyä muun muassa silloin, jos henkilö kiistää henkilötiedon paikkansapitävyyden. Perusteet kansallisen liikkumavaran käytölle on selvitetty mainitun 12 §:n perusteluissa.  

Salassapidon murtaminen

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (katso esimerkiksi PeVL 17/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot). (PeVL 12/2019 vp, s. 3) 

Valiokunta ei ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (katso esimerkiksi PeVL 71/2014 vp, s. 3/I, PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I). (PeVL 17/2021 vp, kappale 188). 

Perustuslakivaliokunta on painottanut toistuvasti, että erottelussa tietojen saamisen tai luovuttamisen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden välillä on kyse tietosisältöjen laajuuden ohella myös siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (katso esimerkiksi PeVL 48/2017 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunnan mielestä erottelua puoltavat seikat saavat erityisen painoarvon säädettäessä viranomaisen oikeudesta saada tai luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä sähköisessä toimintaympäristössä (katso PeVL 73/2018 vp, s. 8—10 ja PeVL 12/2019 vp, s. 4) 

Perustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut säännöstä, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksukortin myöntäneeltä tai maksun välittäjänä toimivalta maksulaitokselta välttämättömät tiedot Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin käytön hallinnointia varten sekä maksukortin vankeuslain 9 luvun 3 a §:n ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 a §:n mukaista maksutapahtumien valvontaa varten (PeVL 36/2020 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntely oli valiokunnan tietojen luovuttamista ja saamista koskeva käytäntö huomioiden sinänsä asianmukaisesti sidottu välttämättömyyteen. Välttämättömyyden arvioinnin kannalta oli kuitenkin ongelmallista, että lakiehdotuksesta ei tarkemmin ilmennyt, mitä maksukortin käytön hallinnoinnilla tarkoitetaan. Säännöksen täsmentäminen oli edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 36/2020 vp, s. 5) ja PeVL 27/2021 vp, kappale 21 ja 22) 

Ensimmäisen lakiehdotuksen 9 §:ssä säädettäisiin Suomen ympäristökeskuksen oikeudesta saada Digi- ja väestötietoviranomaiselta rakennuksen omistajan henkilötunnus ja ajantasaiset yhteystiedot salassapitosäännösten estämättä. Pykälässä on säädetty täsmällisesti, mitä tietoja salassapidon murtaminen koskee ja myös siitä, mihin näitä tietoja saadaan käyttää (rakennuksen omistajatiedon luominen ja ylläpito rakennustietovarannossa). Tarvetta näiden tietojen saamiselle on selostettu lisäksi tarkemmin mainitun 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Ensimmäisen lakiehdotuksen 10 §:n mukaan puolustusministeriöllä, puolustusvoimilla, Digi- ja väestötietovirastolla, Hätäkeskuslaitoksella sekä pelastusviranomaisilla olisi oikeus saada välttämättömät tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä salassapitosäännösten estämättä lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Esityksen 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetään tarkemmin, mitkä olisivat niitä lakisääteisiä tehtäviä, joita varten tiedon saaminen olisi näille viranomaisille välttämätöntä. 

11.3  Demokratia- ja osallistumisoikeudet, julkisuusperiaate ja hyvän hallinnon takeet

Perustuslain 2, 14 ja 20 §:ssä säädetään yksilön oikeudesta osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta ja siihen sisältyvästä vaatimuksesta turvata hyvän hallinnon takeet lailla. 

Ehdotuksen arvioidaan vahvistavan kansalaisten osallistumisoikeuksia siltä osin, kun kansalaisilla olisi jatkossa oikeus saada tietoa kaava- ja rakentamisasioista valtakunnallisesta tietojärjestelmästä keskitetysti. Lisäksi ihmiset voivat edelleen saada samat tiedot suoraan tiedot tuottaneilta kunnilta ja maakunnilta niiden itse ylläpitämistä asianhallintajärjestelmistä. 

Ehdotus edistäisi perustuslain 12 §:ssä säädettyä julkisuusperiaatetta erityisesti siltä osin, kun kansalaisilla olisi mahdollisuus jatkossa tutustua julkiseen tietoon kaikille avoimen julkisen tietopalvelun kautta. 

Ehdotus edistäisi jonkin verran hyvää hallintoa, sillä ihmisten olisi tulevaisuudessa helpompi pyytää kiinteistöjään ja rakennuksiaan koskevia asiakirjoja yhdeltä viranomaiselta, yhdellä tietopyynnöllä. Tällä hetkellä tietoja on pyydettävä niiltä eri kunnista ja eri viranomaisilta, joiden hallussa asiakirjat ovat. Koska tietojärjestelmään ei olisi tarkoitus, ainakaan ensi vaiheessa käsitellä ennen lain voimaantuloa syntyneitä asiakirjoja, olisi erillisten tietopyyntöjen tekeminen eri viranomaisille kuitenkin vielä pitkän aikaa tarpeen. 

11.4  Omistusoikeus

Esityksellä ei arvioida olevan välittömiä vaikutuksia perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään voidaan julkaista tekijänoikeuden alaisia rakennuspiirustuksia osana rakentamislupapäätöksen liitteitä. Tekijänoikeus luetaan omaisuuden suojaa nauttiviin varallisuusarvoisiin immateriaalioikeuksiin (PeVL 64/2014 vp, s. 1 – 2). Tekijänoikeutta nauttivien teosten suojasta säädetään tekijänoikeuslaissa. Tekijänoikeudet koskevat esimerkiksi sellaisia teoskynnyksen ylittäviä rakennuspiirustuksia, jotka ovat viranomaisten hallussa. Tekijänoikeuslaissa säädetään myös tekijänoikeuden alaisten teosten kappaleiden valmistamisesta ja teosten näyttämisestä sekä tekijänoikeuden rajoituksista ja tekijänoikeuksiin liittyvistä korvauksista. Rakennuspiirustusten helppo saatavuus rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä paikkatietona voinee vaikuttaa tekijöiden oikeuksiin välillisesti sen vuoksi, että rakennuspiirustustiedot olisi sen avulla aiempaa helpommin löydettävissä ja saatavilla.  

Viranomaisen päätöksiin tai lausumiin ei kenelläkään ole tekijänoikeuksia (tekijänoikeuslaki 9 §), joten tekijänoikeudet eivät koske suurta osaa rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävistä tiedoista. Suuri osa tietojärjestelmän tiedoista muodostuu viranomaisten laatimista päätöksistä tai muista viranomaisten laatimista asiakirjoista. 

Esityksen 2. lakiehdotuksessa säädetään omaisuuden käyttöön vaikuttavista kaavamääräyksistä. Tältä osin esitys perustuu nykyiseen lainsäädäntöön, jota ei ole tarkoitus asiallisesti muuttaa tässä digitalisaatiota koskevassa hallituksen esityksessä. 

11.5  Kunnallinen itsehallinto

Perustuslain 121 §:ssä säädetään kunnallisesta ja muusta alueellisesta itsehallinnosta. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä on säädettävä lailla. 

Perustuslakivaliokunta on kuntien itsehallintoa koskevassa vakiintuneessa käytännössä korostanut, että tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (katso PeVL 16/2014 vp, s. 2 ja siinä mainitut lausunnot).  

Valiokunta on myös katsonut, että kunnille osoitettavat rahoitustehtävät eivät itsehallinnon perustuslain suojan takia saa suuruutensa puolesta heikentää kuntien toimintaedellytyksiä tavalla, joka vaarantaisi kuntien mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan ja siten myös omasta hallinnostaan (katso esimerkiksi PeVL 41/2014 vp, s. 3/II ja PeVL 50/2005 vp, s. 2). Rahoitusperiaate sisältyy myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 9 (2) artiklaan. Sen mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa (katso myös PeVL 16/2014 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunta on valtionosuusjärjestelmää koskevassa käytännössään lisäksi katsonut, ettei perustuslain turvaaman rahoitusperiaatteen kannalta ole riittävää arvioida sen toteutumista koko kuntasektorin tasolla, koska asukkaiden itsehallinto on suojattu kussakin kunnassa. Vaikutuksia on siten tarkasteltava myös yksittäisten kuntien osalta (PeVL 40/2014 vp, s. 3, PeVL 16/ 2014 vp, s. 3, ja PeVL 41/2002 vp, s. 3/II). (PeVL 15/2020 vp, s. 4). 

Viime aikoina kuntien tietoja on säädetty toimitettavaksi valtiolle erilaisina tiedonsiirtopalveluiden avulla enenevässä määrin. Esimerkiksi kunnan toiminnan, talouden ja palvelutuotannon tiedot tuotetaan ja toimitetaan Valtiokonttorille keskitetysti (katso PeVL 8/2019 vp).  

Ehdotettavan sääntelyn mukaan kuntien olisi julkaistava asiakirjojaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Kuntien olisi toimitettava tiedot valtakunnallisesti yhteentoimivassa muodossa. Kuntien olisi laadittava kaavat valtakunnallisesti yhteentoimivina tietomalleina. Ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin tietomallin muodosta ja rakennetun ympäristön tietojärjestelmään toimitettavan tiedon muodosta. (katso 1. ja 2. lakiehdotus) 

Tietojen toimittaminen rakennetun ympäristön tietojärjestelmään olisi kunnille uusi laissa säädetty tehtävä. Tietojen muokkaaminen rakenteiseen muotoon ja toimittaminen Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään järjestelmään vaatisi kunnilta voimavaroja etenkin uudistuksen alkuvaiheessa. Uudistuksen arvioidaan aiheuttavan kunnille välittömiä kustannuksia, mutta myös välittömiä ja pidemmän aikavälin säästöjä. Säästöt syntyvät muun muassa siitä, että kaava- ja rakennustietojen antaminen valtiolle voitaisiin keskittää yhteen järjestelmään monien nykyään käytössä olevien järjestelmien ja tietotoimitusten sijaan. Järjestelmämuutosten arvioidaan aiheuttavan kuntatalouteen noin 5 miljoonan euron investointi- ja kehittämismenot kuuden vuoden ajanjaksolla. Lisäksi koulutukseen on arvioitu kuluvan kunnissa ja maakunnissa runsas 5 miljoonaa euroa yhteensä 5 ensimmäisen vuoden aikana, eli noin 1 miljoona euroa vuodessa. (Katso arvioiduista menoista tarkemmin esityksen kohdasta vaikutukset kuntatalouteen). 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöönotto voisi vaikuttaa myös kuntien myyntituloihin, asiaa selvitetään tarkemmin esityksen kuntataloutta koskevassa vaikutusarvioinnissa. Tiedon luovuttaminen rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä viranomaisille olisi pääasiassa maksutonta, mutta tietoluovutukset yksityisille hinnoiteltaisiin maksuperustelain mukaan (1. lakiehdotuksen 16 §). Maksun saajana olisi maksuperustelain mukaisesti tiedot luovuttava Suomen ympäristökeskus. Tämä voisi välillisesti vähentää kuntien niitä myyntituloja, joita ne tällä hetkellä saavat luovuttaessaan vastaavia tietoja maksua vastaan erilaisille toimijoille. Vuotuiset tulot ovat kuntatalouden vaikutusarvioinnin mukaan kunnille yhteensä tasoltaan hieman alle 5 miljoonaa euroa. Esityksessä arvioidaan, että myyntitulojen ei kuitenkaan merkittävästi arvioida pienentyvän lainsäädäntöuudistuksen seurauksena. Esityksen kuntatalousvaikutuksia koskevassa osassa on selvitetty näitä vaikutuksia ja vaikutusmekanismeja tarkemmin.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä annetussa laissa tai rakentamislaissa kunnille säädetyt tehtävät eivät ole valtionosuustehtäviä (katso laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, 618/2021, 1 §), joten tehtävien hoitoon ei myönnetä valtionosuuksia. Tarkoituksena kuitenkin on, että valtion talousarviosta korvataan täysimääräisesti kunnille ja maakuntien liitoille uudistuksen aiheuttamat kustannukset. Kustannuksia aiheutuu sen vuoksi, että kuntien ja maakuntien liittojen on muutettava alueidenkäyttöä ja rakentamisluvitusta koskevia prosessejaan yhteentoimiviksi ja asiakirjoja tietomallimuotoisiksi (katso esityksen kohta 4.2.1.6 Uudistuksen rahoitus). 

Kokonaisvaikutuksia kuntien talouteen on selostettu tarkemmin esityksen vaikutusarvioinnissa sekä toimeenpanon ja seurannan kuvauksessa. Vaikutusarvioinnissa kuvattu taloudellisten vaikutusten suuruusluokka on sellainen, ettei muutoksen arvioida vaarantavan kuntien mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan. 

11.6  Sääntelytason valinta

Esityksen 1. lakiehdotuksessa säädetään asetuksenantovaltuuksista koskien julkaistavien tietojen rakennetta (5 §) sekä yksilöivien tunnuksien sisältöä ja muodostamista (6 §). Lisäksi 2. lakiehdotuksessa olisivat asetuksenantovaltuudet koskien yhteentoimivia tietomallimuotoja ja kaavojen esitystapoja (29, 40, 55, 78 b §). Asetuksenantovaltuudet olisivat luonteeltaan teknisiä. Asetuksissa ei säänneltäisi asioista, jotka koskisivat yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien taikka kuntien hallinnon yleisiä perusteita. Perustuslain 80 §:stä tai 121 §:stä ei siten johdu estettä säätää asetuksenantovaltuus ympäristöministeriölle. Esitykseen sisältyvät muut asetuksenantovaltuudet (2. lakiehdotuksen 29 a, 40 a, 55 a, 78 a, 79 §) koskisivat nykyistä lainsäädäntöä sellaisilta osilta, joka ei liity digitalisaatioon ja jota ei tässä uudistuksessa ole tarkoitus muuttaa. 

Edellä kerrotuilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Asiasta olisi kuitenkin aiheellista hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto, sillä ehdotuksilla perustettaisiin kansallinen rakennetun ympäristön tietojärjestelmä, johon koottaisiin tietoja, jotka koskevat ihmisten yksityiselämää ja omaisuutta laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti.