6.1
6.1 Suomen työmarkkinamalli
Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti lausuntokierroksen vientivetoista työmarkkinamallia ja sovittelujärjestelmän kehittämistä koskevista hallitusohjelmakirjauksista
Lausuntoyhteenveto työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyynnöstä vientivetoista työmarkkinamallia ja sovittelujärjestelmän kehittämistä koskevista hallitusohjelmakirjauksista 16.1.2024.
. Lausuntokierroksen tarkoituksena oli muodostaa työmarkkinaosapuolten näkemyksistä kokonaiskuva siitä, kuinka kestävä ja toimiva Suomen työmarkkinamalli voidaan rakentaa. Lausuntoja saatiin muun muassa työmarkkinajärjestöiltä ja valtakunnansovittelijan toimistolta.
Palkanmuodostusjärjestelmästä ei ole ollut viime vuosina työmarkkinaosapuolten kesken yhteistä näkemystä. Työnantajajärjestöjen lausunnoissa kuvataan nykyisiä kotimaisia työmarkkinoita kilpailijamaita joustamattomampina. Vientivetoisen työmarkkinamallin arvioidaan tukevan Suomen taloutta parhaalla mahdollisella tavalla turvaamalla työehtojen tasapainoinen kehittyminen, vakaat työmarkkinat sekä yritysten kilpailukyky. Työnantajajärjestöjen kannanotoissa tuodaan esille vuoden 2022 kunta- ja hyvinvointialueiden sopima, vientivetoisten alojen palkkaratkaisun ylittävä sopimus esimerkkinä tarpeesta ohjata säädöksin työmarkkinamallia tukevia toimia.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT suhtautuu hallitusohjelmakirjaukseen muita työnantajakeskusjärjestöjä kriittisemmin. KT:n mukaan vastuu Suomen työmarkkinamallin kehittämisestä pitäisi olla keskeisillä työmarkkinaosapuolilla. Valtakunnansovittelijan toimiston ja sovittelulautakunnan toimivallan lakisääteinen rajoittaminen heikentäisi KT:n näkemyksen mukaan sovittelujärjestelmän mahdollisuuksia ratkoa yhteiskuntavaarallisia työmarkkinakriisejä ja mahdollisesti pitkittäisi työrauhahäiriöitä. KT:n mukaan vuoden 2022 palkkaratkaisu syntyi sovittelijan ja sovittelijalautakunnan kautta erittäin haasteellisessa poikkeustilanteessa, jossa henkeä ja terveyttä vaarantaneet yhteiskuntavaaralliset työtaistelut olivat kohdistuneet useisiin eri tehtäviin ja toimintoihin. Lakisääteisten, henkeä, terveyttä ja yhteiskunnan ydintehtäviä koskevien palveluiden turvaaminen käsillä olevassa tilanteessa oli vakavasti uhattuna. Ratkaisulla mahdollistettiin korotusten kohdentaminen paikallisesti palkkarakenteita ja palkkausjärjestelmiä koskevan useampivuotisen kehittämisohjelman mukaisesti tilanteessa, jossa palkkausjärjestelmien kehittäminen muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvän liikkeen luovutuksen johdosta oli tarpeellinen.
Työntekijäjärjestöjen lausunnoissa kerrotaan työnantajajärjestöjen koordinaation käynnistyneen epävirallisen vientivetoisen mallin soveltamisessa kilpailukykysopimuksen voimaan saattamisesta vuodesta 2016 alkaen. Vientiperustainen työmarkkinamalli on lausunnonantajien mukaan aiheuttanut heijastevaikutuksia erityisesti toimialoilla, joilla esiintyy muutoinkin veto- ja pitovoimavaikeuksia. Menettelyn koetaan paitsi hidastavan sopimusten laadullista kehittämistä, myös estävän samapalkkaisuuden edistämistä erityisesti työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Palkanmuodostuksen vientialat ovat tyypillisesti miesvaltaisia aloja, joiden palkkataso on korkeampi kuin kotimarkkinoiden tai julkisen sektorin naisvaltaisten alojen. Lisäksi vientivetoisen mallin soveltamisen katsotaan aiheuttaneen toimialakohtaisten työehtosopimusten neuvottelujen keston pitenemistä, sopimusviivästyksiä ja aiheuttaneen muutoinkin työrauhahäiriöitä. Työntekijäjärjestöjen lausunnoissa kerrotaan, että monilla aloilla on siirrytty enenevissä määrin toimialakohtaisista palkkaratkaisuista paikalliselle tasolle ja vientivetoisen mallin katsotaan kiihdyttävän tätä kehitystä. Liittokierrosmallin kerrotaan johtaneen siihen, että palkkoja korotetaan suunnilleen saman verran kaikilla aloilla, mitä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi. Työmarkkinoilla on kuitenkin ollut mahdollista tehdä yleisestä linjasta poikkeavia ratkaisuja, jotka ovat perustuneet toimialojen erityistarpeisiin.
Valtakunnansovittelijan toimiston lausunnossa korostetaan, että työmarkkinamallin kehittämisen tulisi olla työmarkkinaosapuolten vastuulla. Työmarkkinoiden toimivuuden ja talouden näkökulmasta työmarkkinamallista pitäisi luoda tasapainoinen kokonaisuus, joka perustuu yleiseen kilpailukykyyn, ostovoimaan, työllisyyteen ja työvoimapolitiikkaan ja lisäksi huomioi alakohtaiset tarpeet. Valtakunnansovittelijan toimiston lausunnossa huomautetaan, että jo useiden vuosikymmenten ajan sovittelutoimessa valtakunnansovittelijat ovat olleet sitoutuneet niin sanottuun työmarkkinoiden yleiseen linjaan, joka on syntynyt neuvottelukierroksen alussa merkittävillä sopimusaloilla riippumatta siitä, miten yleinen linja on syntynyt (ks. esim. Tiitinen & Ruponen: Työriitojen sovittelu, 1998, Helsingin yliopisto, s. 36). Vaikkei työmarkkinamallista ole ollut viime vuosina laajaa yhteistä näkemystä, neuvotteluja on käyty vientivetoisen mallin pohjalta työnantajaosapuolen ohjatessa eri sopimusaloilla käytäviä neuvotteluja.
6.2
6.2 Hallituksen esitysluonnos
Lausuntokierros luonnoksesta hallituksen esitykseksi järjestettiin 4.6.–30.7.2024. Lausuntoja antoivat muun muassa työmarkkinajärjestöt, valtioneuvoston oikeuskansleri, tasa-arvovaltuutetun toimisto ja valtakunnansovittelijan toimisto.
Palkansaaja- ja työnantajapuolta edustavien tahojen näkemykset lakimuutoksen tarpeesta ja hyväksyttävyydestä ovat vastakkaiset. Palkansaajapuoli vastustaa lakimuutoksia eikä heidän näkemyksensä mukaan valtakunnansovittelijan ja sovittelulautakunnan mahdollisuuksia sovintoehdotuksen antamiseen tule rajoittaa lainsäädännöllä. Palkansaajapuoli ei näe lakimuutokselle selkeää tarvetta. Suomen työmarkkinat ovat perustuneet keskinäiseen luottamukseen ja sopimusvapauteen. Valtakunnansovittelijan tehtävänä on ollut edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja sovintoa silloin, kun työmarkkinaosapuolet eivät ole itsenäisesti löytäneet sopua. Lakimuutos tarkoittaisi, ettei valtakunnansovittelija voisi sovintoesityksessään toimia samalla laajuudella kuin mitä työmarkkinaosapuolet voivat itsenäisesti sopia. Sovittelun hyödyt tuhoutuisivat, kun lopputulos olisi ennalta tiedossa ja sovittelun ulkopuolella olisi laajempi sopimisvapaus. Lain muuttaminen ilman työmarkkinajärjestöjen yhteistä näkemystä heikentäisi palkansaajapuolen näkemyksen mukaan edellytyksiä valtakunnansovittelijan lainmukaisten tehtävien hoitamiseen ja osapuolten luottamusta instituution toimintaan. Luottamuksen menetys muodostaisi uhkan instituution riippumattomuudelle ja puolueettomuudelle. Muutoksen vaikutukset voisivat myös olla arvaamattomia ja muutos voisi altistaa työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän aikaisempaa voimakkaammin poliittisten suhdanteiden muutoksille. Muutos rajaisi sovittelijan toimintamahdollisuuksia työnantajalle edullisella tavalla. Palkansaajien neuvotteluasema heikkenisi välittömästi, kun työnantajaosapuoli tietäisi, etteivät palkansaajat kykene todellisuudessa viemään vaatimuksiaan loppuun saakka ja esimerkiksi yli vientimallin. Järjestelmästä tulisi palkansaajapuolen mukaan pyrkiä sopimaan työmarkkinaosapuolten kesken, koska vain sopimalla voidaan saada aikaiseksi kestävä malli, joka tukee luottamusta ja työmarkkinajärjestelmän toimintaa.
Palkansaajapuoli pitää esitystä ongelmallisena Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ja ihmisoikeusvelvoitteiden sekä EU-lainsäädännön näkökulmasta. Suomen tulisi muun muassa ILOn sopimusten ja niiden soveltamiskäytännön näkökulmasta edistää työehtosopimusneuvotteluja ja sovittelutoimintaa sen sijaan, että pyritään vaikuttamaan niiden lopputuloksiin.
Työnantajapuoli pitää yleisesti kannatettavana, että Suomen kilpailukykyä ja maan taloutta turvataan vahvistamalla lain tasolla määräykset Suomen vientivetoisesta työmarkkinamallista. Ehdotetuilla muutoksilla vahvistettaisiin sovittelutoiminnassa jo noudatettuja periaatteita lain tasolle. Lausunnoissa katsotaan, että vaikka vientivetoiseen työmarkkinamalliin onkin työmarkkinoilla pääsääntöisesti sitouduttu, lain tasolle kirjattu työmarkkinamalli vahvistaisi mallin toteutumista, loisi ennustettavuutta myös tulevaisuuteen ja johtaisi koko yhteiskunnan kannalta kestäviin työehtosopimusratkaisuihin.
Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT:n lausunto poikkeaa osin muista työnantajapuolen lausunnoista. KT kannattaa esityksen tavoitetta vahvistaa Suomen työmarkkinamallia siten, että se edistää kilpailukykyä ja parantaa kansantalouden kantokykyä. Lakivalmistelua kestävämpi ja hyväksyttävämpi työmarkkinamallin kehittämisjärjestys olisi kuitenkin työmarkkinajärjestöjen keskenään neuvottelema työmarkkinamalli. Lain tavoitteeksi tulisi kirjata muun ohella myös työrauhan turvaaminen ja sen saavuttaminen.
Valtakunnansovittelijan mukaan työmarkkinamallista sopiminen on työmarkkinajärjestöjen tehtävä. Mallin periaatteiden kirjaamista lainsäädäntöön on pidetty vaikeana, mutta haasteisiin nähden ehdotus onnistuu tavoitteissaan kohtuullisen hyvin. Ehdotetut lain muutokset eivät merkittävästi heikentäisi sovittelutoiminnan edellytyksiä tai muuttaisi jo useita vuosikymmeniä sovittelussa noudatettuja periaatteita. Sovittelijat kannattavat yleisluonteista sääntelyä, joka jättää riidan sovittelijalle riittävästi tilaa ja harkinnanvaraa kussakin työriitatapauksessa.
Lausunnoissa kiinnitetään huomiota esityksessä käytettyjen termien määrittelemiseen ja tulkinnanvaraisuuteen. Valtakunnansovittelija katsoo, että perustelutekstien muotoilut ovat osin hieman epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia ja esittää tarkennuksia yleisen linjan syntymiseen, kustannusvaikutuksen laskemiseen sekä ajalliseen ulottuvuuteen. Palkansaajapuolen lausunnoissa katsotaan, että yleinen linja on terminä tulkinnanvarainen ja epäselvä ja sen syntymiseen voi liittyä huomattavia toisistaan poikkeavia näkemyksiä työmarkkinoilla. Myös yleinen etu määritellään esityksessä puutteellisesti. Työnantajapuolen lausuntojen mukaan esitys vaatii osin selkeyttämistä ja täsmentämistä, jotta lopputulos vastaa hallitusohjelmakirjauksen sisältöä. Kirjaus tulisi toteuttaa yksityiskohtaisemmalla sääntelyllä. Lausunnoissa katsotaan, että säännöskohtaisissa perusteluissa tulisi määritellä tarkemmin yleinen linja, sen syntyminen, ajallinen ulottuvuus sekä sen kustannusvaikutusten laskenta. Esityksessä tulisi vielä selkeämmin tuoda esiin se, että yleisen linjan muodostumisessa tarkoitetaan nimenomaan kansainväliselle kilpailulle alttiiden alojen ratkaisuja ja että yleinen linja muodostuu vientialojen ratkaisusta. Lisäksi lausunnoissa katsotaan, että yleisen linjan ajallinen ulottuvuus on määriteltävissä toisin kuin esityksessä on kuvattu. Monissa työnantajapuolen lausunnoissa katsotaan, että yleisen linjan tulisi olla voimassa päänavaajaratkaisusta seuraavaan päänavaajaratkaisuun. KT sen sijaan pitää perusteltuna, että yleinen linja on voimassa ”kyseisen” työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen asti, koska tuohon ajankohtaan asti kustannusvaikutukset on huomioitu. Työnantajapuolen lausunnoissa esitetään myös täsmennyksiä yleisen linjan mukaisen kustannusvaikutuksen laskentaan.
Palkansaaja- ja työnantajapuolen näkemykset sovittelijan liikkumavarasta ovat vastakkaiset. Palkansaajapuolen lausunnoissa katsotaan, että sovittelijalla tulee olla jatkossakin mahdollisuus alakohtaisten tarpeiden huomioimiseen sovitteluprosessin yhteydessä. Sovittelijan liikkumavara ei saisi olla vain yleisen linjan mukaisen kustannusvaikutuksen puitteissa, vaan se tulisi voida ylittää. Työnantajapuolen lausuntojen mukaan sovittelijan liikkumavaran tulisi olla yleisen linjan mukaisen kustannusvaikutuksen puitteissa. Yleisen linjan kustannusvaikutuksen puitteissa olisi mahdollisuus huomioida alakohtaisia eroja ja tarpeita. Osassa työnantajapuolen lausunnoissa pidetään lisäksi tärkeänä, että yleisen linjan mukainen kustannusvaikutus tulee pystyä sovittelussa myös alittamaan, jotta sovittelussa ja sovintoesityksessä voidaan varmistaa toimialan sisällä yritysten erilaiset tilanteet. KT sen sijaan katsoo välttämättömäksi, että esitys antaa sovittelijalle mahdollisuuden poiketa yleisestä linjasta erityisissä yhteiskuntavaarallisissa poikkeustilanteissa.
Palkansaajapuolen näkemyksen mukaan esitys on tasa-arvon edistämisen kannalta huolestuttava ja sisältää merkittäviä riskejä palkkatasa-arvon toteutumiselle. Esitys heikentäisi palkkauksellista tilannetta, koska mahdollisuudet palkkaerojen umpeen kuromiseksi heikkenisivät. Esityksessä ei ole palkansaajapuolen mukaan arvioitu kansallista tasa-arvosääntelyä tai sen mahdollisia vaikutuksia valtakunnansovittelijan virkatoimintaan käytännössä lainkaan.
Työnantajapuolen lausunnoissa katsotaan esityksen tasa-arvovaikutusten osalta, että työmarkkinoilla on tähänkin saakka tehty ratkaisuja, joissa sovitaan yleisen linjan puitteissa esimerkiksi palkkarakenteen uudistuksia tai kohdennetaan erityisesti jollekin työehtosopimuksen piiriin kuuluvalle työntekijäryhmälle palkankorotuksia. Työehtosopimuksia voidaan heidän näkemyksensä mukaan kehittää hyvin monin tavoin yleiseen linjaan perustuvan kokonaiskustannusvaikutuksen puitteissa.
Tasa-arvovaltuutettu ei kannata ehdotettuja muutoksia ja katsoo esityksen tosiasialliseksi vaikutukseksi sukupuolten välisten palkkaerojen kasvamisen työmarkkinoilla. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan hallituksen esitys on kokonaisuudessaan perustuslain ja tasa-arvolain tavoitteiden vastainen. Viranomaisia koskee laaja sukupuolten tasa-arvon edistämisvelvollisuus ja sovittelijoiden tulee tehtävässään huomioida lainsäädännön velvoite samasta ja samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta. Niitä koskee myös velvoite vertailla alojen palkkausta myös työehtosopimusten välillä. Lain perusteluista tulisi käydä ilmi, millä tavoin sukupuolten tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämisvelvoite tulee huomioitavaksi lain toimeenpanossa ja valtakunnansovittelijan työssä. Tasa-arvovaltuutetun mukaan esityksen johtopäätökset perus- ja ihmisoikeuksista sekä kansainvälisestä sääntelystä ovat suppeita ja esitykseen on välttämätöntä lisätä kannanotto esityksen arvioimisesta perustuslakivaliokunnassa. Myös sukupuolivaikutuksia tulee arvioida laajemmin.
Tasa-arvovaltuutetun mukaan yleistä etua ei voida määritellä vain kapeasta kansantalouden näkökulmasta ottamatta huomioon perusoikeuksia ja tasa-arvon tosiasiallista edistymistä työmarkkinoilla. Sovittelijan liikkumavara jää myös esityksessä epätarkaksi. Tasa-arvovaltuutettu korostaa, että sovittelijan toimivaltaa ei tule rajata siten, ettei sovittelija voisi ehdottaa naisvaltaisille aloille yleislinjaa korkeampia palkankorotuksia.
Palkansaaja- ja työnantajapuolta edustavien tahojen näkemykset sovittelulautakuntaa koskevien muutosten tarpeesta ovat vastakkaiset. Palkansaajapuolella katsotaan, että sovittelulautakuntaa koskevia muutoksia ei tulisi tehdä lainkaan tai että lautakunnan puheenjohtajana tulisi voida toimia myös joku muu henkilö kuin valtakunnansovittelija tai sivutoiminen sovittelija. Työnantajapuoli kannattaa yleisesti sovittelulautakuntaa koskevia muutoksia. Osa työnantajapuolta edustavista tahoista ehdottaa tarkennettavaksi, että valtakunnansovittelijan olisi toimittava sovittelulautakunnan puheenjohtajana joko itse tai määrättävä sovittelija toimimaan puheenjohtajana. Valtakunnansovittelija kannattaa sovittelulautakuntaa koskevia muutoksia.
Palkansaajapuolta edustavat tahot pitävät vaikutusarvioita puutteellisina erityisesti seuraavilta osin:
Vaikutukset palkansaajiin
Ostovoiman myönteisen kehityksen tai sukupuolten palkkaerojen vaikutukset kansantalouteen
Vaikutukset suomalaiseen työmarkkinajärjestelmään sekä työmarkkinoiden sopimustoimintaan ja toimivuuteen
Vaikutukset työriitojen sovitteluun ja valtakunnansovittelijan asemaan virkavastuulla toimivana virkamiehenä
Vaikutukset työriitojen määrään laadullisesti ja työriitojen neuvottelukustannuksiin
Vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja samapalkkaisuusperiaatteen toteutumiseen
Kansainvälisten- ja ihmisoikeusvelvoitteiden, EU-lainsäädännön ja kansallisen tasa-arvolain vaikutukset valtakunnansovittelijan toimintaan hänen virkatehtävissään
Lisäksi KT esittää tarkennuksia vaikutusarviointeihin esimerkiksi työriitojen määrän ja neuvottelukustannusten osalta sekä tarkennuksia nykytilan kuvaukseen vuoden 2022 kunta- ja hyvinvointialan sovintoratkaisun osalta.
Palkansaajapuolen lausunnoissa katsotaan, että työryhmätyöskentelyssä ei noudatettu vakiintuneita kolmikantaisen lainvalmistelun toimintatapoja ja hyvän lainvalmistelun periaatteita ainakaan vaihtoehtoisten sääntelytapojen kartoittamisen, lainvalmistelun ajallisen keston ja asiantuntijakuulemisten näkökulmasta. Lain voimaantuloa kesken neuvottelukierroksen pidetään myös huonosti harkittuna. Myös Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT katsoo, että työryhmässä ei ole kuultu KT:n esittämää asiantuntijaa, joka on osallistunut useisiin yhteiskuntavaarallisten työriitojen sovitteluihin sovittelulautakunnan jäsenenä.
Valtioneuvoston oikeuskansleri (OKV) arvioi lausunnossaan esityksen hyväksyttävyyttä ja suhdetta sovittelutoiminnan riippumattomuuteen. Lisäksi OKV kiinnittää lausunnossaan huomiota säädösvalmistelun laatuun ja hyvään lainvalmistelutapaan.
OKV:n mukaan ehdotus on jännitteisessä suhteessa perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden kanssa, ILO:n sääntelyn, EU:n perusoikeuskirjan 28 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan kanssa. Esitystä on tämän johdosta arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten ja samalla Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valossa.
OKV nostaa lausunnossaan esiin poliittisen ohjauksen ja työmarkkinoiden keskinäisen suhteen kotimaisessa järjestelmässä ja vakiintuneessa sääntelytraditiossa. Työehtoihin liittyvät kysymykset on jätetty työmarkkinaosapuolten sopimusvapauden alaan ja kollektiivisen työoikeuden alalla valtiovallan rooli on suhtautua osapuoliin puolueettomasti pariteetti-ideologian mukaisesti. Sovittelijan on nähty myös olevan ensisijaisesti riippumaton ja puolueeton taho ja esitys muodostaa poikkeuksen näistä lähtökohdista. Sovittelutoiminnan sisältöön puuttumisen tulisi olla aikaisemman velvoiteoikeudellisen ja kollektiivisen työoikeuden sääntelytradition perusteella, samoin kuin sovellettaessa perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä ja perusoikeuskohtaisia erityisiä rajoitusedellytyksiä, viimesijainen keino sinänsä yhteiskunnallisesti hyväksyttävien tavoitteiden saavuttamiseen. Vaarana on, että puuttumalla työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaan ja sovitteluinstituution riippumattomuuteen lainsäädännön keinoin, saatetaan vaarantaa epätarkoituksenmukaisella ja oikeudellisesti ongelmallisella tavalla sopimustoimintaan perustuvan työmarkkinajärjestelmän toimivuutta. OKV:n näkemyksen mukaan Ruotsin lainsäädäntö huomioiden on kuitenkin mahdollista säätää tasapuolisella ja yleisellä tavalla näkökohdista, joita sovittelussa pidetään esillä.
OKV:n mukaan sääntely saattaa johtaa vaarantamaan sovittelijan puolueettomuutta ja riippumattomuutta. Kysymys on siitä, voivatko kansantalouden kantokykyyn liittyvät seikat yksistään lakiin perustuen ohjata neuvotteluita ja varsinkaan sovittelutoimintaa vai pitäisikö sovittelussa jättää harkintavaltaa ottaa huomioon ehdotettua säännöstöä laajemmin myös alakohtaisia ongelmia. OKV katsoo, että tasapuolisuus ja viime kädessä yhdenvertaisuus edellyttävät, että eri sektoreita ja työnantajien ja palkansaajien ryhmiä kohdellaan myös toimialojen välillä tasapuolisesti varsinkin lailla tehtävässä sääntelyssä. Myös perustelut yleisen linjan muodostumisesta vientialoilla voivat vaarantaa sovittelijan toiminnan riippumattomuuden ja puolueettomuuden tai ainakin tasapuolisuuden eri palkansaajien ja työnantajatahojen kesken.
OKV:n mukaan esitys edellyttää täydentämistä muun muassa seuraavien seikkojen osalta:
Esityksen vaikutukset, erityisesti systeemiset vaikutukset sovitteluun ja työmarkkinoihin
Esityksen yhteensopivuus muun kollektiivisen työoikeuden sääntelyn kanssa
Tavoitteiden toteuttaminen muulla tavoin kuin lainsäädäntötoimin
Lainsäädännön hyväksyttävyys tarkoitukseensa nähden
Perus- ja ihmisoikeusarvio sekä säätämisjärjestysperustelut
Mikäli hallituksen esitys päätetään antaa, on siihen OKV:n mukaan välttämätöntä sisällyttää kannanotto sen arvioimisesta perustuslakivaliokunnassa. OKV:n mukaan hallituksen tulee vielä harkita esityksen antamista ja sääntelyvaihtoehtoja.
6.2.1
6.2.1 Toimenpiteet lausuntopalautteen perusteella
Lausuntopalautteen perusteella on täydennetty arviota etenkin ehdotuksen työmarkkina-, tasa-arvo- ja viranomaisvaikutuksista sekä lainsäädäntöuudistuksen tarpeesta. OKV:n lausunnon johdosta on arvioitu, kuinka ehdotus täyttää perusoikeuksien rajoitusedellytykset ja sisällytetty esitykseen kannanotto sen arvioimisesta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Lausuntopalautteessa yleisen edun käsitettä pidettiin tulkinnanvaraisena. Ehdotetun työriitalain 11 §:n 2 momentin sanamuotoa on muutettu siten, että sovittelijan olisi
kansantalouden kokonaisedun
turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta. Kansantalouden kokonaisedun käsitteellä tarkoitettaisiin, että työriidan osapuolten vaatimusten ohella sovittelijan tulisi sovittelutoimessaan huomioida kansantalouden kantokykyyn ja Suomen kilpailukyvyn säilymiseen vaikuttavat tekijät.
Ehdotuksen säännöskohtaisia perusteluita on täydennetty siten, että niistä käy selkeästi ilmi, että sovintoehdotusta antaessaan sovittelijan on huomioitava tasapuolisesti sekä työntekijöitä että työnantajia edustavien osapuolten vaatimukset. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole muuttaa neuvottelutasapainoa kummankaan työriidan osapuolen eduksi. Lausuntopalautteen johdosta ehdotuksen säännöskohtaisiin perusteluihin on kollektiivisen neuvotteluoikeuden edistämiseksi lisätty nimenomainen maininta siitä, että sovintoehdotuksessa olisi huomioitava työmarkkinoilla laajaa hyväksyntää nauttivaan työmarkkinamallisopimukseen pohjautuvat ja kansantalouden kokonaisedun turvaavat palkanmuodostusperiaatteet. Säännöskohtaisia perusteluita on lisäksi täsmennetty vastaamaan nykyistä käytäntöä muun muassa yleisen linjan muodostumisen ja sovittelijan harkintavallan osalta.