2.1  Maatalouden interventiorahaston verovelvollisuus

Arvonlisäverolain 7 §:n 1 momentin mukaan valtion liikelaitokset, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos ovat harjoittamastaan 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta erikseen verovelvollisia. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä jäljempänä säädetään valtiosta, ei sovelleta 1 momentissa tarkoitettuihin laitoksiin. Lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. 

Valtio on hallinnollisista syistä verovelvollinen yhtenä yksikkönä. Arvonlisäverolain 7 §:ssä luetellaan ne valtion liikelaitokset ja eräät niihin verrattavat laitokset, joita ei arvonlisäverotuksessa katsota valtion osaksi. Kukin niistä on erikseen verovelvollinen. Tällaisten erikseen verovelvollisten laitosten myynteihin ja hankintoihin sovelletaan arvonlisäverolain yleisten säännösten mukaista verojärjestelmää. Esimerkiksi vähennysoikeutta koskevien säännösten perusteella tällainen erikseen verovelvollinen laitos saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. 

Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti vuonna 2020 huomiota siihen, että arvonlisäverotusta koskevat käytännöt olivat epäyhtenäisiä valtion talousarvion ulkopuolisten rahastojen osalta. Viraston tekemien tarkastusten mukaan osa tällaisista rahastoista oli merkitty erikseen arvonlisäverovelvolliseksi arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tarkastusviraston mukaan ainoastaan arvonlisäverolain 7 §:n 1 momentissa mainittua Huoltovarmuuskeskusta tulisi kohdella erillisenä arvonlisäverovelvollisena ja muut valtion talousarvion ulkopuoliset rahastot tulisi käytäntöjen yhtenäistämiseksi lukea arvonlisäverotuksen osalta valtioon. Tämän perusteella maatalouden interventiorahasto, jäljempänä interventiorahasto , poistettiin arvonlisäverovelvollisten rekisteristä 1.1.2021 alkaen.  

Maatalouden interventiorahastosta annetun lain (1206/1994), jäljempänä interventiorahastolaki , 1 §:n mukaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesta interventiovarastoinnista, interventio-ostoista ja interventiomyynneistä aiheutuvien menojen maksamista varten Suomessa on maa- ja metsätalousministeriön alainen valtion talousarvion ulkopuolinen maatalouden interventiorahasto. Lain 6 §:n mukaan rahastosta maksetaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamisesta aiheutuvat 1 §:ssä tarkoitetut menot sekä rahaston muusta toiminnasta aiheutuvat menot. Pykälän mukaan rahastosta maksettavista menoista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.  

Maatalouden interventiorahastosta maksettavista menoista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (208/2010) 1 §:n 1 momentin mukaan rahastosta maksettavat menot voivat koskea maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta annetussa Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 II osan I osaston I luvun 2 jaksossa tarkoitettua julkista interventiota. Asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan rahastosta maksettavat menot voivat aiheutua interventiovarastoinnista, interventio-ostoista, interventiomyynneistä, tuotteiden siirtämisestä, erikseen sovittavasta ulkomailla tapahtuvasta tarkastuksesta, rahaston lainanotosta sekä muista toimista, jotka ovat tarpeellisia 1 momentissa säädettyjen tarkoitusten toteuttamiseksi. Asetuksen 2 §:n mukaan rahaston muusta toiminnasta aiheutuvina menoina rahastosta maksetaan interventiorahastolain 5 §:ssä tarkoitetut henkilöstön palkkauskustannukset, maatalouden interventiorahastosta annetun valtioneuvoston asetuksen (843/2004) 2 §:n mukaiset palkkiot sekä muut johtokunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset. 

Interventiorahaston toiminnan taso vaihtelee EU:n markkinatilanteiden mukaan. Vaihteluja ja näiden vaikutuksia interventiotoiminnalle on tyypillisesti vaikea ennakoida. Vaihtelut interventiotoiminnan laajuudessa voivat johtaa siihen, että hankintojen arvonlisäverokustannuksista aiheutuu interventiorahaston toiminta- ja taloussuunnittelussa ennakoituja kuluja suurempi menoerä rahastolle. Tämä voi johtaa tarpeeseen lisäpääomittaa interventiorahastoa valtion talousarviosta rahaston lakisääteisen toiminta- ja maksukyvyn ylläpitämiseksi. 

Mikäli interventiorahastoa pidettäisiin erikseen verovelvollisena ja se merkittäisiin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, rahastolla olisi oikeus vähentää verollista liiketoimintaansa varten ostamistaan tavaroista tai palveluista suoritettavat arvonlisäverot. Vähennysoikeuden arvioidaan vähentävän tarpeita interventiorahaston lisäpääomittamiseen talousarviosiirroin.  

2.2  Myöhästymismaksumenettely oma-aloitteisessa verotuksessa

Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuudesta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 4 luvussa.  

Omaverotuslain 25 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen on korjattava veroilmoituksessa oleva virhe antamalla kyseiseltä verokaudelta oikaisuilmoitus.  

Vähäisten virheiden osalta voidaan soveltaa kevennettyä korjausmenettelyä. Omaverotuslain 25 §:n 2 momentin mukaan verovelvollinen voi ilman aiheetonta viivytystä korjata muuta kuin valmisteveroa koskevan taloudelliselta merkitykseltään vähäisen virheen muuttamalla seuraavilta verokausilta ilmoitettavan veron määrää tai muuta tietoa vastaavasti. 

Seuraamusmaksuista säädetään omaverotuslain 7 luvussa. Lain mukaisia seuraamusmaksuja ovat myöhästymismaksu, veronkorotus ja laiminlyöntimaksu. Myöhästymismaksusta ja sen määrästä säädetään omaverotuslain 35 ja 36 §:ssä. 

Myöhästymismaksun perusteista säädetään omaverotuslain 35 §:ssä.  

Omaverotuslain 35 §:n 1 momentin mukaan Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi myöhästymismaksun, jos veroilmoitus annetaan säädetyn ajankohdan jälkeen.  

Omaverotuslain 35 §:n 4 momentin mukaan verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen 7 §:ssä säädetyllä tavalla ennen myöhästymismaksun määräämistä, ellei verovelvollisen kuuleminen ennen myöhästymismaksun määräämistä ole ilmeisen tarpeetonta. Jos myöhästymismaksua määrätään enintään 200 euroa, on tilaisuus selvityksen antamiseen varattava vain, jos se on erityisestä syystä tarpeen. Omaverotuslain 7 §:ssä säädetään kuulemisesta. 

Kuten edellä mainitusta säännöksestä ilmenee, verovelvollisen kuuleminen on pääsääntö, jos myöhästymismaksua tulee määrättäväksi enemmän kuin 200 euroa. Verovelvollisen kuuleminen 200 euroa suuremmista myöhästymismaksuista voisi olla ilmeisen tarpeetonta siinä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa veroilmoituksen myöhästymiseen johtaneet seikat ovat Verohallinnon tiedossa jo veroilmoitusta annettaessa, koska ne on jo selvitetty verovelvollisen kanssa. 

Omaverotuslain 35 §:n 5 momentin mukaan myöhästymismaksu jätetään määräämättä, jos ilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos myöhässä ilmoitetulle verolle määrätään veronkorotus. 

Myöhästymismaksun määräämättä jättämistä koskeva säännös on oikeusharkintainen. Lain esitöiden (hallituksen esitys eduskunnalle automaattista päätöksentekoa verotus- ja tulliasioissa koskevaksi lainsäädännöksi, HE 224/2022 vp) mukaan verovelvollisesta riippumattomina syinä voitaisiin pitää esimerkiksi yleisen tietoverkon toimintahäiriötä ja Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun toimintahäiriötä sekä muuta vastaavaa syytä. Jos laiminlyönti johtuu sen sijaan esimerkiksi verovelvollisen valtuuttaman toimijan menettelystä, kysymys ei olisi verovelvollisesta riippumattomasta syystä. Pätevänä syynä pidettäisiin taas muun muassa sairastumista tai ylivoimaista estettä. Ilmoittamisvelvollisuus tulisi kuitenkin täyttää mahdollisimman nopeasti esteen lakattua, jotta myöhästymismaksu voitaisiin jättää määräämättä. Muuna erityisenä syynä voitaisiin pitää esimerkiksi verovelvollisen vahingossa tekemää lasku-, kirjoitus- tai ilmaisuerehdystä. Myöhästymisen vähäisyys ei olisi peruste myöhästymismaksun määräämättä jättämiselle. 

Myöhästymismaksun määrästä säädetään omaverotuslain 36 §:ssä. 

Omaverotuslain 36 §:n 1 momentin mukaan myöhästymismaksun määrä on kolme euroa jokaiselta veroilmoituksen antamisen määräpäivää seuraavalta päivältä ilmoituksen antamisajankohtaan saakka, kuitenkin enintään 135 euroa. Jos ilmoitus annetaan yli 45 päivää ilmoituksen antamisen määräpäivän jälkeen, myöhästymismaksun määrä on kuitenkin edellä mainittu määrä lisättynä kahdella prosentilla myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä.  

Omaverotuslain 36 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetystä poiketen verokaudelta annettavan oikaisuilmoituksen perusteella määrättävän myöhästymismaksun määrä on kaksi prosenttia myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. Jos oikaisuilmoitus annetaan enintään 45 päivää ilmoituksen antamisen määräpäivän jälkeen, myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä.  

Omaverotuslain 36 §:n 3 momentin mukaan veron määrän perusteella määräytyvä myöhästymismaksu on verolajilta enintään 15 000 euroa verokaudessa. 

Omaverotuslain 36 §:n 4 momentin mukaan veron määrän perusteella määräytyvää myöhästymismaksua oikaistaan, jos maksettavan veron määrä pienenee oikaisuilmoituksen, veron määräämisen, päätöksen oikaisun, muutoksenhaun tai muun vastaavan syyn seurauksena. 

Myöhästymismaksu muodostuu päiväkohtaisesta ja veron määrän perusteella määräytyvästä myöhästymismaksusta.  

Ilmoitettua palautettavaa veroa syntyy silloin, kun yrityksellä on enemmän vähennettävää arvonlisäveroa kuin maksettavaa arvonlisäveroa eli verokauden arvonlisävero on negatiivinen. Palautuksen käytöstä säädetään veronkantolaissa (11/2018). Palautuksen käyttämisestä ja säilyttämisestä säädetään veronkantolain 4 luvussa. Palautusta käytetään erääntyneille veroille tai muille saataville ennen palautuksen maksamista verovelvollisen tilille. Lisäksi Verohallinto voi käyttää palautuksen niiden verojen suoritukseksi, joista palautuksensaaja on vastuussa esimerkiksi yhtiön tai yhtymän kautta. Palautus tulee pankkitilille noin viikon päästä siitä, kun palautus on käsitelty. Käytännössä palautusta ei makseta verovelvollisen tilille, jos veroilmoituksen käsittely Verohallinnossa on kesken. Palautus käytetään kuitenkin erääntyneille veroille veronkantolain mukaisesti, vaikka ilmoituksen käsittely Verohallinnossa olisi vielä kesken. 

Arvonlisäverotusta ja muita oma-aloitteisia veroja koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2017 voimaantulleella lainsäädännöllä. Lain esitöiden (verotusmenettelyn ja veronkannon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi annettu hallituksen esitys, HE 29/2016 vp) 36 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, että oikaisuilmoituksen perusteella määrättäisiin myöhästymismaksua kaksi prosenttia myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä eli oikaisuilmoituksella ja aiemmin verokaudelle ilmoitetun veron määrän erotuksesta. Lain esitöissä todetaan, että liikaa ilmoitetulle palautettavan veron määrälle laskettaisiin myöhästymismaksua maksettavaa veroa koskevan pääsäännön mukaan. Tämä vastasi ennen uuden lain säätämistä sovellettua käytäntöä. 

Ennen omaverotuslain voimaan tuloa veroilmoituksen myöhästymismaksusta ja myöhästymismaksun määrästä säädettiin verotililaissa (604/2009), joka kumottiin omaverotuslain voimaantulon yhteydessä. Kumotun verotililain 9 §:n 1 momentin mukaan myöhästymismaksu määrättiin myöhästyneen ilmoituksen johdosta myös silloin, kun ilmoitus asianomaista veroa koskevan lain mukaan oli annettava, vaikka kohdekaudelta ei tullut maksettavaksi veroa. Kumotussa verotililain 10 §:n 1 momentissa oli myöhästymismaksun määrää koskeva pääsääntö, jonka mukaan myöhästymismaksu laskettiin 15 prosentin korkokannan mukaisesti myöhässä ilmoitetulle maksettavan veron määrälle. Kumotun verotililain 10 §:n 3 momentin mukaan liikaa ilmoitettuun palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveron määrään sovellettiin, mitä 1 momentissa säädettiin. Tämä säännös lisättiin lakiesitykseen eduskunnan valiokuntavaiheessa.  

Omaverotuslakiin ei sisällytetty nimenomaista säännöstä siitä, että liikaa ilmoitetulle palautukseen oikeuttavan veron määrälle laskettaisiin myöhästymismaksua. Lain esitöissä (HE 29/2016 vp) on 36 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty seuraava esimerkki: 

Verovelvollinen ilmoittaa tammikuulta maksettavaa arvonlisäveroa 1 000 euroa 18.3. Myöhästymismaksua määrätään kuudelta päivältä 18 euroa. Verovelvollinen täydentää aiemmin antamaansa veroilmoitusta 30.4. antamalla oikaisuilmoituksen, jossa palautettavan veron määrä on 100 euroa. Myöhästymismaksua ei määrätä, koska veron määrä pienenee. Verovelvollinen täydentää aiemmin antamaansa veroilmoitusta 30.5. antamalla oikaisuilmoituksen, jossa maksettavan veron määrä on 200 euroa. Oikaisuilmoituksessa ilmoitetun veron ja verokaudella voimassa olevan ilmoituksen verojen erotus on 300 euroa. Verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksua kaksi prosenttia veron määrän erotuksesta eli 6 euroa. Myös verokauden ensimmäisen veroilmoituksen myöhästymisestä määrätty 18 euron suuruinen myöhästymismaksu jää voimaan.  

Edellä kuvatusta esimerkistä ilmenee lainsäätäjän tarkoitus, että ilmoitetun palautettavan veron määrän pieneminen otettaisiin huomioon ilmoitettavana maksettavana verona, josta myöhästymismaksun määrä tulisi laskea.  

Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin 23.12.2022 antamassaan päätöksessä taltio H3774 katsonut, että oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain myöhästymismaksua koskevan säännöksen perusteella ei ole ollut selvää, että ilmoitetun palautettavan veron määrän pienentäminen otettaisiin huomioon ilmoitettavana maksettavana verona, josta myöhästymismaksun määrä laskettaisiin. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään muun ohessa, että asian arvioinnissa oli annettava merkitystä myös perustuslakivaliokunnan lausunnoista ilmenevälle perustuslaista johtuvalle vaatimukselle sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevan lainsäädännön täsmällisyydestä. Lisäksi oli otettava huomioon se, mitä valtiovarainvaliokunta oli todennut aiemmin verotililain säätämisen yhteydessä myöhästymismaksun määräämistä koskevan säännöksen täsmällisyydestä verovelvollisen ilmoittaessa liikaa arvonlisäveron palautusta, ja se, kuinka tämä oli otettu huomioon verotililaissa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan, toisin kuin aikaisemmin verotililaissa, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa ei ole säännöstä siitä, että liikaa ilmoitettuun palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveron määrään sovellettaisiin, mitä myöhässä ilmoitetusta maksettavan veron määrästä säädetään. 

3.1  Arvonlisäverolaki

Esityksen tavoitteena on muuttaa maatalouden interventiorahaston verovelvollisuusasemaa arvonlisäverotuksessa siten, että tarve rahaston lisäpääomittamiseen talousarviosiirroin vähenisi. Maatalouden interventiorahaston toiminnan luonteesta johtuen arvonlisäverolain 7 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että interventiorahasto olisi erikseen verovelvollinen harjoittamastaan arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetusta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta, eikä siihen sovellettaisi, mitä arvonlisäverolaissa säädetään valtiosta. 

Lisäksi ehdotetaan, että eräitä arvonlisäverolain 94 ja 209 b §:ssä olevia viittauksia tarkistettaisiin.  

3.2  Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja täsmentää myöhästymismaksun määräämistä koskevia säännöksiä ja siten parantaa verovelvollisen oikeusturvaa ja verotuksen ennakoitavuutta sekä edistää verovelvollisten yhdenvertaista kohtelua. Tavoitteena on lisäksi varmistaa, että verovelvollinen täyttää ilmoitusvelvollisuutensa ja antaa oikean sisältöisen ilmoituksen oikea-aikaisesti.  

Esityksessä ehdotetaan, että omaverotuslain myöhästymismaksua koskevaa säännöstä muutettaisiin sääntelyn täsmentämiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 23.12.2022, taltio H3774) johdosta edellä mainittuun lakiin ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös myöhästymismaksun määräämisestä silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut liikaa palautettavaa arvonlisäveroa. 

Esityksessä ehdotetaan, että myöhästymismaksua koskeva säännös tulisi sovellettavaksi tilanteessa, jossa verovelvollinen on ensin ilmoittanut veroilmoituksella palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron, mutta liian suurena, ja sen jälkeen ilmoittanut oikaisuilmoituksella oikean, alemman määrän. Edellä kuvattu tilanne on täysin rinnastettavissa tilanteeseen, jossa verovelvollinen ilmoittaa oikaisuilmoituksella lisää maksettavaa veroa, joten myös näissä tilanteissa tulisi määrätä myöhästymismaksu. Tämä vastaisi aiemmin voimassa ollutta verotililain sääntelyä, omaverotuslain esitöistä ilmenevää lain tarkoitusta sekä ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä sovellettua verotuskäytäntöä. 

Lisäksi täsmennettäisiin vastaavasti myöhästymismaksun oikaisemista koskevaa säännöstä sekä myöhästymismaksun sijaan määrättävää veronkorotusta koskevaa säännöstä. 

4.1  Myöhästymismaksua koskeva muutos

4.2  Maatalouden interventiorahaston verovelvollisuus

Ehdotettu muutos maatalouden interventiorahaston merkitsemisestä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tarkoittaisi sitä, että interventiorahaston arvonlisäverovelvollisuuden osalta palattaisiin 1.1.2021 edeltävään tilanteeseen. Arvonlisäverovelvollisena interventiorahastolla olisi oikeus vähentää verollista liiketoimintaansa varten ostamistaan tavaroista tai palveluista suoritettavat arvonlisäverot. Vähennysoikeuden arvioidaan vähentävän tarpeita interventiorahaston lisäpääomittamiseen talousarviosiirroin. Toisaalta interventiorahaston toiminnassaan tekemät vähennykset pienentäisivät arvonlisäveron kertymää. 

Ehdotetun muutoksen taloudellisten vaikutusten laajuus riippuu siitä, missä määrin interventiorahasto tulisi muutoksen jälkeen toteuttamaan interventiotoimintaa. Mikäli interventiorahasto toteuttaisi esimerkiksi merkittäviä interventio-ostoja, olisi niihin sisältyvän, vähennettävän arvonlisäveron määräkin merkittävä. Markkinatilannetta ja interventiotoimien tarvetta on kuitenkin vaikea ennakoida. Interventiorahaston vuoden 2023 tilinpäätöksen mukaan vuodelle 2023 ennakoitiin mahdollisiin ostoihin sisältyvien arvonlisäverokulujen olevan noin 160 000 euroa. Ennakoidut ostot eivät tilinpäätöksen mukaan toteutuneet vuonna 2023, joten myöskään ostojen arvonlisävero ei jäänyt rasittamaan interventiorahastoa.  

Viimeisimpiin interventiorahaston tilinpäätöstietoihin interventio-ostoista perustuen ehdotetun muutoksen vaikutus valtion talousarvioon arvioidaan vähäiseksi. Vaikutuksen merkittävyys voi kuitenkin vaihdella interventio-ostojen toteutumisesta ja näiden ennakoinnista talousarviossa riippuen. 

Muutoksella ei arvioida olevan vaikutuksia viranomaisiin. 

6.1  Arvonlisäverolaki

7 §. Arvonlisäverolain 7 §:n 1 momentin mukaan valtion liikelaitokset, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos ovat harjoittamastaan 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta erikseen verovelvollisia. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä jäljempänä säädetään valtiosta, ei sovelleta 1 momentissa tarkoitettuihin laitoksiin. Lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.  

Esityksen jaksossa 2.1 mainituista maatalouden interventiorahaston toiminnan luonteeseen liittyvistä syistä johtuen arvonlisäverolain 7 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että maatalouden interventiorahasto olisi erikseen verovelvollinen harjoittamastaan arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetusta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta, eikä siihen siten sovellettaisi, mitä arvonlisäverolaissa säädetään valtiosta. 

94 §. Pykälässä säädetään tavaroiden maahantuonnin verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 12 kohdan mukaan verotonta on Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 ( tullittomuusasetus ) 3–22, 54–56, 59, 74–103, 106, 112 ja 113 artiklan sekä II liitteen B kohdassa tarkoitettujen 43 artiklan perusteella tullittomien tavaroiden maahantuonti. Pykälän 1 momentin 12 kohtaa on muutettu lailla 310/2023 siten, että siitä poistettiin kohdassa aiemmin ollut maininta tullittomuusasetuksen 60–65 artiklasta. Näiden artiklojen mukaisesta verottomuudesta säädetään edellä mainitun lakimuutoksen myötä pykälän 1 momentin 15 a kohdassa. Pykälän 1 momentin 15 a kohdan mukaan verotonta on tullittomuusasetuksen 60–65 artiklan mukaan tullittomien tavaroiden maahantuonti edellyttäen, että tavarat on saatu ilmaiseksi.  

Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta muun muassa neuvoston direktiivissä 83/181/ETY tarkoitettujen tavaroiden lopullinen maahantuonti. Direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 28.3.1983 annettu neuvoston direktiivi 83/181/ETY on korvattu direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 19.10.2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/132/EY, jäljempänä maahantuontidirektiivi . Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan verosta on vapautettava vastaavasti yhteisön tullialueeseen kuuluvilta kolmansilta alueilta tulevien tavaroiden lopullinen maahantuonti.  

Maahantuontidirektiivin 41 artiklan mukaan kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuville henkilöille tai eläimille tarkoitetut lääke- tai eläinlääketieteelliset lääkevalmisteet on maahantuonnissa vapautettava veroista tarvittavissa määrin näiden henkilöiden tai eläinten tarpeiden täyttämiseksi niiden yhteisössä oleskelun ajan. Kansainvälisissä urheilutapahtumissa käytettävien lääkevalmisteiden osalta maahantuontidirektiivissä ei aseteta vapautuksen edellytykseksi, että tavarat on saatu ilmaiseksi. Vastaavasti tullittomuusasetuksen 60 artiklan mukaan tuontitullittomuus myönnetään kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuville kolmansista maista tuleville henkilöille tai eläimille tarkoitetuille lääke- tai eläinlääketieteellisille lääkevalmisteille siinä määrin kuin on tarpeen näiden henkilöiden tai eläinten tarpeiden täyttämiseksi yhteisön tullialueella oleskelun aikana.  

Edellä sanotun vuoksi viittaus tullittomuusasetuksen 60 artiklaan poistettaisiin 1 momentin 15 a kohdasta ja siirrettäisiin pykälän 1 momentin 12 kohtaan.  

209 b §. Pykälässä säädetään laskunantovelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan myyjän on annettava ostajalle lasku, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja sellaisesta myynnistä toisessa jäsenvaltiossa, joka olisi 4, 5, 27, 34, 36, 37, 39 ja 45 §:n, 59 §:n 1–3 ja 5–6 kohdan sekä 60 ja 61 §:n nojalla veroton, jos se olisi tapahtunut Suomessa.  

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa mainittu arvonlisäverolain 59 §:n 5 kohta on kumottu arvonlisäverolain muuttamisesta annetulla lailla (1119/2018), joka on tullut voimaan 1.1.2019. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä oleva viittaus poistettaisiin. Kuurojen tulkkauspalvelujen verottomuudesta säädetään voimassa olevan lainsäädännön mukaan osana sosiaalihuollon verottomuutta. Lain 37 §:ssä säädetään sosiaalihuoltona tapahtuvan palvelujen ja tavaroiden myynnin verottomuudesta. Lain 38 §:n 2 momentin säädetään siitä, että sosiaalihuollolla tarkoitetaan myös sellaisia kuulo-, kuulonäkö- tai puhevamman tai muun vastaavan vamman johdosta suoritettavia tulkkauspalveluja, joita järjestetään lain nojalla tai avustetaan valtion varoin. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa on viittaus lain 37 §:ään, joten tämän vuoksi ei lisättäisi uutta viittausta. Säännöksen tosiasiallinen soveltamisala säilyisi ennallaan. 

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan lasku on annettava myös muun muassa 72 b §:n 4 momentissa tarkoitetusta myynnistä, jos ostaja on yksityishenkilö. Lain 72 b §:n 4 momenttiin sisältyneet säännökset otettiin 5 momenttiin arvonlisäverolain muuttamisesta annetulla lailla (387/2021), joka on tullut voimaan 1.7.2021. Lain 72 b §:n nykyisessä 5 momentissa on uusien kuljetusvälineiden verottomuutta koskeva säännös. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä oleva viittaus lain 72 b §:n 4 momenttiin tarkistettaisiin koskemaan lain 72 b §:n 5 momenttia. 

6.2  Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

36 §.Myöhästymismaksun määrä . Pykälässä säädetään myöhästymismaksun määrästä.  

Pykälän 2 momentissa säädetään oikaisuilmoituksen perusteella määrättävästä myöhästymismaksusta. 

Säännökseen lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan liikaa ilmoitettuun palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveron määrään sovellettaisiin, mitä 2 momentissa säädetään myöhässä ilmoitetusta maksettavasta verosta. Jos verovelvollinen ilmoittaisi veroilmoituksella yli 45 päivää myöhässä palautettavaa arvonlisäveroa, joka olisi vähemmän kuin aiemmin verokaudelle ilmoitettu palautettavan arvonlisäveron määrä, voitaisiin verovelvolliselle määrätä prosenttiperusteinen myöhästymismaksu. Myöhästymismaksu määrättäisiin oikaisuilmoituksella ja aiemmin verokaudelle ilmoitetun arvonlisäveron määrän erotuksesta. Myöhästymismaksu määrättäisiin riippumatta siitä, onko verovelvollinen saanut tämän määrän hyväkseen. 

Pykälän nykyinen 3 momentti siirrettäisiin 4 momenttiin. 

Uudessa 5 momentissa säädettäisiin nykyistä 4 momenttia vastaavasti veron määrän perusteella määräytyvän myöhästymismaksun oikaisemisesta silloin, jos maksettavan veron määrä pienenee. Momenttia täsmennettäisiin siten, että myöhästymismaksua oikaistaisiin myös silloin, jos palautettavan veron määrä kasvaa. Säännöksen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa. 

Esimerkit: 

1) Verovelvollinen ilmoittaa tammikuulta palautettavaa arvonlisäveroa 10 000 euroa 12.3. Verovelvollinen korjaa aiemmin antamaansa veroilmoitusta 30.5. antamalla oikaisuilmoituksen, jossa palautettavan arvonlisäveron määrä on 7 000 euroa. Oikaisuilmoituksessa ilmoitetun veron ja verokaudella voimassa olevan ilmoituksen veron erotus on 3 000 euroa. Verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksua kaksi prosenttia liikaa ilmoitetun palautettavan arvonlisäveron määrästä eli 60 euroa. 

2) Verovelvollinen ilmoittaa tammikuulta palautettavaa arvonlisäveroa 3 000 euroa 12.3. Verovelvollinen korjaa aiemmin antamaansa veroilmoitusta 30.5. antamalla oikaisuilmoituksen, jossa palautettavan arvonlisäveron määrä on 1 000 euroa. Oikaisuilmoituksessa ilmoitetun veron ja verokaudella voimassa olevan ilmoituksen veron erotus on 2 000 euroa. Verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksua kaksi prosenttia liikaa ilmoitetun palautettavan arvonlisäveron määrästä eli 40 euroa.  

Verovelvollinen antaa tämän jälkeen 30.6. toisen oikaisuilmoituksen, jossa maksettavan arvonlisäveron määrä on 1 000 euroa. Toisessa oikaisuilmoituksessa ilmoitetun veron ja verokaudella voimassa olevan aiemman oikaisuilmoituksen veron erotus on 2 000 euroa. Verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksua kaksi prosenttia arvonlisäveron määrän erotuksesta eli 40 euroa. Myös verokauden ensimmäisen oikaisuilmoituksen perusteella määrätty 40 euron suuruinen myöhästymismaksu jää voimaan. 

3) Verovelvollinen ilmoittaa tammikuulta palautettavaa arvonlisäveroa 1 000 euroa 12.3. Verovelvollinen korjaa aiemmin antamaansa veroilmoitusta 30.5. antamalla oikaisuilmoituksen, jossa palautettavan arvonlisäveron määrä on 2 000 euroa. Verovelvolliselle ei määrätä myöhästymismaksua, koska oikaisuilmoituksessa palautettavan arvonlisäveron määrä kasvaa. 

4) Verovelvollinen ilmoittaa tammikuulta palautettavaa arvonlisäveroa 20 000 euroa 12.3. Verovelvollinen korjaa aiemmin antamaansa veroilmoitusta 30.5. antamalla oikaisuilmoituksen, jossa palautettavan arvonlisäveron määrä on 17 000 euroa. Oikaisuilmoituksessa ilmoitetun veron ja verokaudella voimassa olevan ilmoituksen veron erotus on 3 000 euroa. Verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksua kaksi prosenttia liikaa ilmoitetun palautettavan arvonlisäveron määrästä eli 60 euroa.  

Verovelvollinen antaa tämän jälkeen 30.6. toisen oikaisuilmoituksen, jossa palautettavan arvonlisäveron määrä on 18 000 euroa. Toisessa oikaisuilmoituksessa palautettavan arvonlisäveron määrä kasvaa 1 000 euroa verrattuna ensimmäiseen oikaisuilmoitukseen. Verovelvolliselle aiemmin määrättyä liikaa ilmoitetun palautettavan veron määrän perusteella määräytynyttä myöhästymismaksua oikaistaan siten, että myöhästymismaksun määrä alenee vastaavasti. Oikaistu myöhästymismaksu on 40 euroa. 

38 §.Veronkorotuksen määrä . Pykälässä säädetään veronkorotuksen määrästä.  

Pykälän 5 momentissa säädetään omaverotuslain 37 §:n 3 momentin perusteella verovelvolliselle myöhästymismaksun sijaan määrättävän veronkorotuksen määrästä. Kyseisen säännöksen mukaan verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksun sijaan veronkorotus, jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oikaisee veron määrää ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että myöhästymismaksusta tai veronkorotuksesta vapauduttaisiin. Voimassa olevan omaverotuslain 38 §:n 5 momentin mukaan myöhästymismaksun sijaan määrätty veronkorotus lasketaan myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. Säännöstä täsmennettäisiin ehdotettua 36 §:n muutosta vastaavasti siten, että liikaa ilmoitettuun palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveroon sovelletaan, mitä tässä momentissa säädetään maksettavasta verosta. Myöhästymismaksun sijaan määrättävä veronkorotus laskettaisiin liikaa ilmoitetun palautettavan arvonlisäveron määrästä. Säännöksen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa.