2.1
Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiivin sisältö
Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiivi sisältää säännökset direktiivin soveltamisalasta, sijoituspalveluyritysten perustamispääomasta, vakavaraisuusvalvonnasta (valvonnan periaatteet, toimivaltaisten viranomaisten valtuudet, arviointimenettely ja siinä huomioitavat seikat, mukaan lukien sijoituspalveluyrityksen oman pääoman riittävyys, hallinnointi-, ohjaus- ja palkitsemisjärjestelmät sekä sijoituspalveluyritysryhmien valvonta) ja toimivaltaisille viranomaisille asetetuista julkistamisvaatimuksista. Lisäksi direktiivissä siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja tehdään sijoituspalveluyritysten uuden vakavaraisuusvaatimuksia ja -valvontaa koskevan kehyksen edellyttämät muutokset muihin direktiiveihin, joissa säännellään sijoituspalveluyritysten toimintaa ja vakavaraisuusvaatimuksia.
Sijoituspalveluyritysten luokittelu
EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksessa sijoituspalveluyritykset jaetaan eri luokkiin:
a) EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset (suuret ja merkittävät sijoituspalveluyritykset) ja 5 kohdassa tarkoitetut luottolaitosten konsolidointiryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset, joiden vakavaraisuusvaatimukset ja -valvonta perustuvat edelleen luottolaitosdirektiiviin ja EU:n vakavaraisuusasetukseen;
b) EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset (pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset), joiden osalta sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksia ja -valvontaa on osin kevennetty;
c) EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset, joihin sovelletaan sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksia ja -valvontaa koskevaa kehystä täysimääräisesti.
Suuria ja merkittäviä sijoituspalveluyrityksiä ovat EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan sellaiset sijoituspalveluyritykset, joille myönnetään toimilupa ja joita valvotaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin nojalla ja jotka harjoittavat jotakin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista (kaupankäynti omaan lukuun, rahoitusvälineiden merkinnän ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestäminen merkintätakauksen perusteella) ja jotka eivät ole hyödykemarkkinoilla tai päästöoikeusmarkkinoilla toimivia välittäjiä, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä tai vakuutusyrityksiä, mikäli jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen varojen kokonaisarvo on 15 miljardia euroa tai enemmän 12 edeltävän kuukauden jaksolta keskiarvona laskettuna;
b) sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen varojen kokonaisarvo on alle 15 miljardia euroa ja sijoituspalveluyritys kuuluu ryhmään, jonka kaikkien sellaisten yritysten, jotka harjoittavat kaupankäyntiä omaan lukuun ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun tai myynnin järjestämistä antamalla siihen liittyvän merkintä- tai ostositoumus ja joiden kokonaisvarat ovat alle 15 miljardia euroa, konsolidoitujen varojen kokonaisarvo on 15 miljardia euroa tai enemmän 12 edellisen kuukauden jaksolta keskiarvona laskettuna; tai
c) sijoituspalveluyritykseen sovelletaan EU:n vakavaraisuusasetusta toimivaltaisten viranomaisten päätöksellä direktiivin 5 artiklan mukaisesti. Kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä on tarkemmin käsitelty tämän esityksen 2.1 osiossa seuraavan alaotsikon Kohde, soveltamisala ja toimivaltaiset viranomaiset alla.
EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan kaupankäyntiä omaan lukuun harjoittavan tai liikkeeseenlaskun takaamista tarjoavan sijoituspalveluyrityksen soveltavan EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisia vaatimuksia tietyin ehdoin.
Pieniä ja ilman sidossuhteita olevia sijoituspalveluyrityksiä ovat EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 12 artiklan mukaan sellaiset sijoituspalveluyritykset, joiden omaisuudenhoidossa tai jatkuvan sijoitusneuvonnan kohteena olevat varat ovat alle 1,2 miljardia euroa, käsiteltävinä olevien asiakastoimeksiantojen määrä on pienempi kuin 100 miljoonaa euroa/päivä käteiskauppojen osalta tai 1 miljardia euroa/päivä johdannaisten osalta, säilytettävinä ja hallinnoitavina olevat varat, hallussa olevat asiakasrahat, päivittäinen kaupankäyntivirta, nettopositioriski ja kaupan vastapuolen maksukyvyttömyys ovat asetuksen mukaisesti mitattuna nolla, sijoituspalveluyrityksen taseeseen sisältyvä ja taseen ulkopuolinen loppusumma on alle 100 miljoonaa euroa ja sijoituspalveluyrityksen sijoituspalveluista ja -toiminnasta saadut kokonaisbruttotuotot ovat alle 30 miljoonaa euroa vuodessa tiettyä tilikautta välittömästi edeltävän kahden vuoden jakson vuotuisten lukujen perusteella laskettuna keskiarvona.
Lisäksi sijoituspalveluyritysten luokittelun yhteydessä on syytä maininta EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuus -direktiivin 62 artiklalla luottolaitosdirektiiviin lisättävä uusi 8 a artikla. Artikla asettaa isoille yrityksille, joiden kokonaisvarojen määrä on vähintään 30 miljardia euroa ja joilla on rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin mukainen sijoituspalveluyrityksen toimilupa kaupankäyntiin omaan lukuun tai liikkeeseenlaskun takaamiseen, velvoitteen hakea toimilupaa luottolaitostoimintaan. Yrityksiä ja ryhmiä koskevista tarkemmista kriteereistä ja laskentatavoista säädetään 8 a artiklassa. Vastaavasti EU:n sijoituspalveluyrityksen vakavaraisuusasetuksen 62 artiklalla muutetaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa olevaa luottolaitoksen määritelmää niin, että vastaisuudessa luottolaitoksia ovat myös sellaiset yritykset, jotka täyttävät artiklassa tarkemmin määritellysti 30 miljardin euron raja-arvoon liittyvät kriteerit ja muut vaatimukset. Tällaiset toimijat eivät kuulu EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen piiriin vaan niihin sovelletaan luottolaitoksia koskevaa vakavaraisuussääntelyä. Kyseiset sijoituspalveluyritykset eivät myöskään kuulu sijoituspalveluyritysten vakavaraisuus -direktiivin tai sijoituspalvelulain soveltamisalaan, sillä ne lakkaavat olemasta sijoituspalveluyrityksiä.
Kohde, soveltamisala ja toimivaltaiset viranomaiset
Direktiivin I osastossa (artiklat 1—3) määritellään direktiivin kohde, soveltamisala ja direktiiviin liittyvät määritelmät. Direktiivin 1 artiklassa määritellään direktiivin kohde eli säännöt, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten perustamispääomaa, toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa vakavaraisuusvalvontaa, valvontavaltuuksia ja -välineitä sekä toimivaltaisia viranomaisia koskevia julkistamisvaatimuksia. Direktiivin 2 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, joille on myönnetty toimilupa ja joita valvotaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin nojalla, lukuun ottamatta EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 1 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitettuja suuria ja merkittäviä sijoituspalveluyrityksiä, joiden vakavaraisuusvalvonnasta säädetään luottolaitosdirektiivissä. Direktiivin 3 artiklassa on esitetty direktiivissä käytetyt määritelmät.
Direktiivin II osastossa (artiklat 4—8) säädetään toimivaltaisista viranomaisista. Direktiivin 4 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta nimetä toimivaltainen viranomainen direktiivissä ja asetuksessa säädettyjen toimintojen ja tehtävien hoitamiseen sekä velvollisuudesta varmistaa, että nimetyllä viranomaisella on tarvittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet, asiantuntemus sekä resurssit.
Direktiivin 5 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten harkintavallasta päättää EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisen vakavaraisuusvalvonnan soveltamisesta sellaiseen sijoituspalveluyritykseen, joka harjoittaa kaupankäyntiä omaan lukuun ja/tai rahoitusvälineiden merkinnän ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestämistä merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen varojen kokonaisarvo edeltävien 12 kuukauden jaksolta keskiarvona laskettuna on 5 miljardia euroa tai enemmän, ja että yksi tai useampi seuraavista perusteista täyttyy:
a) sijoituspalveluyritys harjoittaa toimintaansa sellaisessa laajuudessa, että sijoituspalveluyrityksen kaatuminen tai ongelmat voisi aiheuttaa järjestelmäriskin;
b) sijoituspalveluyritys on määritysosapuoli; tai
c) toimivaltainen viranomainen katsoo soveltamisen olevan perusteltua, kun otetaan huomioon sijoituspalveluyrityksen toiminnan koko, luonne, laajuus ja monimuotoisuus sekä
i. sijoituspalveluyrityksen merkitys unionin talouden tai asianomaisen jäsenvaltion kannalta;
ii. sijoituspalveluyrityksen rajat ylittävän toiminnan merkitys; tai
iii. sijoituspalveluyrityksen sidokset rahoitusjärjestelmään.
Direktiivin 6 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden sisäisestä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten ja luottolaitosten ja rahoituslaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten tai elinten välillä, ja 7 artiklassa jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä Euroopan finanssivalvontajärjestelmän puitteissa. Direktiivin 8 artiklassa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille asetetaan velvollisuus ottaa tehtäviensä hoitamisen yhteydessä huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa sekä koko unionissa, erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.
Perustamispääoma
Direktiivin III osastossa (9—11 artikla) säädetään sijoituspalveluyritysten perustamispääomasta. Direktiivin 9 artiklan mukaan sijoituspalveluyritykseltä vaadittava perustamispääoma on 750 000 euroa sijoituspalveluyrityksen tarjotessa tai harjoittaessa kaupankäyntiä omaan lukuun ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun tai myynnin järjestämistä antamalla siihen liittyvä merkintä- tai ostositoumus.
Sijoituspalveluyritykseltä vaadittava perustamispääoma on 750 000 euroa jos sijoituspalveluyritys on saanut toimiluvan ylläpitää organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ja jos sijoituspalveluyritys käy kauppaa omaan lukuunsa tai sillä on lupa tehdä niin.
Sijoituspalveluyritykseltä vaadittava perustamispääoma on 75 000 euroa, jos sillä ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita sijoituspalveluyrityksen harjoittaessa tai tarjotessa yhtä tai useampaa seuraavista sijoituspalveluista: rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista asiakkaiden lukuun, omaisuudenhoitoa sijoitusneuvontaa tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestämistä ilman merkintätakausta.
Muulta kuin edellä mainitulta sijoituspalveluyritykseltä vaadittava perustamispääoma on 150 000 euroa.
Direktiivin 10 artiklassa säädetään muissa unionin säädöksissä olevien, luottolaitosdirektiivissä säädettyjä perustamispääoman tasoja koskevien viittausten korvautumisesta direktiivin 9 artiklassa vahvistetuilla perustamispääoman tasoilla. Direktiivin 11 artiklassa säädetään perustamispääoman koostumuksesta, joka määräytyy EU:n sijoituspalveluyritysten vakavarisuusasetuksen 9 artiklan mukaisesti.
Vakavaraisuusvalvonta
Direktiivin IV osastossa säädetään sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta. Osasto jakautuu kolmeen lukuun, joista ensimmäisessä säädetään vakavaraisuusvalvonnan yleisistä periaatteista ja toimivaltaisten viranomaisten toimivallasta ja velvollisuuksista, toisessa vakavaraisuuden arviointiprosessista ja kolmannessa sijoituspalveluyritysryhmien valvonnasta.
Vakavaraisuusvalvonnan yleiset periaatteet ja toimivaltaisten viranomaisten toimivalta ja velvollisuudet
Direktiivin 12 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivallan jakautumisesta. Direktiivin 12 artiklan mukaan sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuden valvonta on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Direktiivin 13 artikla edellyttää eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekevän yhteistyötä ja vaihtavan keskenään tietoja direktiivin ja asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Direktiivin 14 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta suorittaa sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeitä koskevia, paikalla tehtäviä tarkastuksia ja todentamisia.
Direktiivin 15 artiklassa säädetään toimivaltaisille viranomaisille työskentelevien ja työskennelleiden henkilöiden salassapitovelvollisuudesta ja luottamuksellisten tietojen välittämisestä muille viranomaisille. Direktiivin 16 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten, Euroopan pankkiviranomaisen, jäljempänä EPV tai Euroopan pankkiviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä EAMV:n mahdollisuudesta sopia yhteistyöjärjestelyitä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa direktiivin tai asetuksen mukaisten valvontatehtävien suorittamiseksi ja tietojen vaihtamiseksi. Direktiivin 17 artiklassa asetetaan sijoituspalveluyrityksen tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöille velvollisuus ilmoittaa viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kaikista kyseistä sijoituspalveluyritystä tai yritystä, jolla on läheiset sidokset kyseiseen yritykseen, koskevista tosiseikoista tai päätöksistä, jotka olennaisesti rikkovat direktiivin nojalla annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, saattavat vaikuttaa sijoituspalveluyrityksen toiminnan jatkuvuuteen tai saattavat johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varaumien esittämiseen.
Direktiivin 18 artiklassa säädetään direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten ja EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen rikkomisen johdosta määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä. Toimivalta määrätä hallinnollisia seuraamuksia on oltava ainakin tapauksissa, joissa sijoituspalveluyrityksellä ei ole sisäisiä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, sijoituspalveluyritys ei julkista tietoja tai antaa epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja keskittymäriskistä tai ilmoita siitä, miten se täyttää omien varojen vaatimukset, sijoituspalveluyrityksellä on raja-arvon ylittävä keskittymäriski, sijoituspalveluyrityksellä ei toistuvasti tai pysyvästi ole likvidejä varoja, sijoituspalveluyritys ei noudata julkistamisvelvoitettaan, sijoituspalveluyritys suorittaa kielletyn maksun sen omiin varoihin sisältyvien välineiden haltijoille tai sen todetaan rikkoneen rahanpesun torjuntaa ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa lainsäädäntöä, tai sijoituspalveluyritys sallii sen, että yksi tai useampi henkilö, joka ei noudata luottolaitosdirektiivin 91 artiklassa asetettuja edellytyksiä ylimmän hallintoelimen jäsenille, tulee sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen jäseneksi tai pysyy sen jäsenenä. Tarkemmat säädökset sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja niiden laskemisesta annetaan EU sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksessa.
Jäsenvaltioiden, jotka eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevista säännöistä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset. Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin kuuluvat julkinen ilmoitus, määräys lopettaa rikkominen ja olemaan toistamatta sitä, rikkomisesta vastuussa oleville henkilöille asetettava väliaikainen kielto hoitaa tehtäviä sijoituspalveluyrityksessä sekä hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka voivat oikeushenkilöiden osalta olla enintään 10 prosenttia yrityksen vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta tai jos yritys kuuluu konserniin, sen ylimmän emoyrityksen konsernitilinpäätöksen mukaisesta liikevaihdosta, tai enintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomisesta saatu hyöty tai vältetyt tappiot, ja luonnollisten henkilöiden osalta enintään 5 000 000 euroa.
Direktiivin 19 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten tietojenkeruu- ja tutkintavaltuuksista, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava niiden tehtävien hoitamiseksi. Direktiivin 20 artiklassa toimivaltaisille viranomaisille asetetaan velvollisuus julkistaa verkkosivustollaan 18 artiklan mukaisesti määrätyt hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet, joihin ei ole haettu tai ei enää voi hakea muutosta. Direktiivin 21 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, näihin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin mahdollisesti kohdistuvista muutoksenhauista ja niiden tuloksista EPV:lle, joka ylläpitää sille ilmoitetuista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä keskustietokantaa toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten sekä verkkosivustoa, jossa on linkit kunkin toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustoille, joissa on niiden direktiivin 20 artiklan perusteella julkistamat hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet.
Direktiivin 22 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joiden avulla toimivaltaisille viranomaisille voidaan ilmoittaa nopeasti direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten ja EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Näihin mekanismeihin kuuluvat erityismenettelyt ilmoitusten vastaanottamista, käsittelyä ja jatkotoimia varten, mukaan luettuna turvallisten viestintäkanavien perustaminen, sijoituspalveluyrityksessä tehdyistä rikkomuksista ilmoittavien sijoituspalveluyritysten työntekijöiden suojelu yrityksen toteuttamilta kostotoimilta, syrjinnältä tai muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, rikkomisesta ilmoittavan henkilön ja sen luonnollisen henkilön, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, henkilötietojen suojaaminen sekä säännöt, joilla varmistetaan, että sen henkilön osalta, joka ilmoittaa sijoituspalveluyrityksessä tehdyistä rikkomisista, taataan luottamuksellisuus kaikissa tapauksissa, jollei tietojen ilmaisemista edellytetä kansallisessa oikeudessa jatkotutkimusten tai myöhempien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä. Direktiivin 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että asetuksen ja direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten nojalla tehtyihin päätöksiin ja toimenpiteisiin voidaan hakea muutosta.
Vakavaraisuuden arviointi
Sisäinen pääoma ja likvidit varat
Direktiivin 24 artiklassa säädetään, että sijoituspalveluyrityksillä, jotka eivät täytä pienille ja ilman sidossuhteita oleville sijoituspalveluyrityksille säädettyjä edellytyksiä, on oltava hyvin perustellut, tehokkaat ja kattavat järjestelyt, strategiat ja prosessit, joiden avulla ne arvioivat ja jatkuvasti ylläpitävät tarvittavan sisäisen pääoman ja likvidien varojen määrää, tyyppiä ja jakautumista tasolla, joka riittää kattamaan sen luonteiset ja -tasoiset riskit, joita sijoituspalveluyritykset voivat aiheuttaa toisille ja joita niihin itseensä kohdistuu tai saattaa kohdistua. Näiden järjestelyjen, strategioiden ja prosessien on oltava asianmukaisia ja oikeasuhtaisia sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden, ja niiden on oltava säännöllisen sisäisen arvioinnin kohteena. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin pyytää sijoituspalveluyrityksiä, jotka täyttävät pienille ja ilman sidossuhteita oleville sijoituspalveluyrityksille säädetyt edellytykset, soveltamaan 24 artiklassa säädettyjä vaatimuksia siinä määrin kuin toimivaltaiset viranomaiset katsovat sen asianmukaiseksi.
Sisäinen hallinnointi ja ohjaus
Direktiivin 25—35 artiklassa säädetään sijoituspalveluyritysten sisäisestä hallinnoinnista ja ohjauksesta, avoimuudesta, riskien käsittelystä ja palkitsemisesta. Näitä säännöksiä ei direktiivin 25 artiklan mukaan sovelleta pieniin ja ilman sidossuhteita oleviin sijoituspalveluyrityksiin. Direktiivin 26 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyrityksillä on luotettavat hallinnointi- ja ohjausjärjestelyt, jotka muodostuvat seuraavista tekijöistä: selkeä organisaatiorakenne, tehokkaat prosessit sijoituspalveluyrityksiin kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien tai niiden muille aiheuttamien tai mahdollisesti aiheuttamien riskien tunnistamiseksi, hallitsemiksi ja seuraamiseksi, sekä niistä raportoimiseksi, riittävät sisäisen valvonnan mekanismit, ja palkitsemisjärjestelmät ja -käytännöt, jotka ovat yhdenmukaisia hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä. Hallinnointi- ja ohjausjärjestelyiden on oltava asianmukaisia ja suhteutettuja sijoituspalveluyrityksen liiketoimintamalliin ja toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen, ja palkitsemisjärjestelmien ja -käytäntöjen on oltava sukupuolineutraaleja.
Direktiivin 27 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset, joilla on sivuliike tai tytäryritys, joka on EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa määritelty rahoituslaitos, jäsenvaltiossa tai muussa kolmannessa maassa kuin siinä, jossa sijoituspalveluyritykselle on myönnetty toimilupa, julkistavat tällaisen jäsenvaltion ja kolmannen maan osalta vuosittain seuraavat tiedot: kaikkien tytäryritysten ja sivuliikkeiden nimet, toiminnan luonne ja sijainti, liikevaihto, henkilöstön lukumäärä, tulos ennen veroja, verot tuloksesta ja saatu valtiontuki. Tiedot on tarkastettava tilintarkastussäännösten mukaisesti ja liitettävä, mikäli mahdollista, kyseisen sijoituspalveluyrityksen vuositilinpäätöksiin tai konsolidoituihin tilinpäätöksiin.
Direktiivin 28 artiklan mukaan sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen on hyväksyttävä ja arvioitava säännöllisesti strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan sijoituspalveluyrityksen riskinottohaluun ja sijoituspalveluyritykseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen. Riskien hallintaan on käytettävä riittävästi aikaa ja resursseja ja ylimpään hallintoelimeen on luotava raportointisuhteet, jotka koskevat kaikkia olennaisia riskejä ja riskinhallintapolitiikkoja sekä niiden mahdollisia muutoksia. Lisäksi kaikkien sijoituspalveluyritysten, lukuun ottamatta sijoituspalveluyrityksiä, joiden taseeseen kuuluvien ja taseen ulkopuolisten varojen arvo on keskimäärin enintään 100 miljoonaa euroa tiettyä tilikautta edeltävällä neljän vuoden jaksolla, on perustettava riskikomitea, joka koostuu ylimmän hallintoelimen sellaisista jäsenistä, jotka eivät toimi liikkeenjohdollisessa tehtävässä asianomaisessa sijoituspalveluyrityksessä. Riskikomitean tehtävänä on hallita ja valvoa sijoituspalveluyrityksen riskistrategiaa ja riskinottohalua, antaa ylimmälle hallintoelimelle neuvoja sijoituspalveluyrityksen senhetkisestä ja tulevasta kokonaisriskinottohalusta ja -strategiasta ja avustaa ylintä hallintoelintä sen valvoessa, että toimiva johto panee tämän strategian täytäntöön.
Direktiivin 29 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyritysten käytössä on tehokkaat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla voidaan tunnistaa, mitata, hallita ja valvoa asiakkaisiin, markkinoihin ja sijoituspalveluyritykseen itseensä liittyvien riskien merkittäviä aiheuttajia ja vaikutuksia sekä näiden aiheuttamia vaikutuksia omiin varoihin, sekä likviditeettiriskiä. Strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen monimuotoisuuteen, riskiprofiiliin ja toiminnan laajuuteen sekä ylimmän hallintoelimen vahvistamaan riskien sietorajaan, ja niissä on otettava huomioon sijoituspalveluyrityksen merkitys järjestelmän kannalta jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa. Poikkeuksena direktiivin 25 artiklaan myös pienten ja ilman sidossuhteita olevien sijoituspalveluyritysten on otettava käyttöön tehokkaat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla tunnistetaan, mitataan, hallitaan ja valvotaan asiakkaisiin ja sijoituspalveluyritykseen itseensä liittyviä riskejä sekä likviditeettiriskiä.
Palkitseminen
Direktiivin 30 artiklassa säädetään periaatteista, joita sijoituspalveluyritysten on noudatettava laatiessaan ja soveltaessaan palkitsemisjärjestelmää, joka koskee toimivaa johtoa, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivia henkilöitä, valvontatoiminnoissa työskenteleviä henkilöitä sekä kaikkia henkilöstön jäseniä, joiden palkitsemisen kokonaismäärä on vähintään yhtä suuri kuin toimivan johdon tai riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien henkilöiden pienimmän palkitsemisen määrä, ja joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin tai sen hoitamiin varoihin. Direktiivin 30 artiklan mukaan palkitsemisjärjestelmän on oltava selkeästi dokumentoitu, oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen kokoon, sisäiseen organisaatioon ja luonteeseen sekä sen toiminnan laajuuteen ja monimuotoisuuteen, sukupuolineutraali, yhdenmukainen hyvän ja tehokkaan riskienhallintatavan kanssa ja edistää sitä sekä yhdenmukainen sijoituspalveluyrityksen liiketoimintastrategian ja tavoitteiden kanssa. Lisäksi palkitsemisjärjestelmässä otetaan huomioon tehtyjen sijoituspäätösten pitkän aikavälin vaikutukset ja siihen sisältyy toimia, joilla vältetään eturistiriidat, kannustetaan vastuulliseen liiketoimintaan sekä edistetään riskitietoisuutta ja varovaisuutta riskinotossa. Palkitsemisjärjestelmän on lisäksi oltava sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymä, säännöllisesti arvioima ja valvoma. Valvontatoimintojen, joissa työskentelevien henkilöiden on oltava riippumattomia heidän valvonnassaan olevista liiketoimintayksiköistä, on tarkastettava vähintään kerran vuodessa keskitetysti, riippumattomasti ja sisäisesti palkitsemisjärjestelmän täytäntöönpano. Riskienhallinnasta ja valvontatoiminnoista vastaavien ylimpien toimihenkilöiden palkitsemista valvoo suoraan erillinen palkitsemiskomitea, tai jos sellaista ei ole perustettu, valvontatehtäväänsä hoitava ylin hallintoelin. Palkitsemisjärjestelmässä on erotettava selvästi toisistaan kiinteä ja muuttuva palkkio, ja säilytettävä riittävän suuri osuus palkitsemisen kokonaismäärästä kiinteänä, jotta pystytään noudattamaan täysin joustavaa muuttuvan palkitsemisen politiikkaa, jonka mukaisesti muuttuva palkkio voidaan myös jättää maksamatta.
Sijoituspalveluyritykset määrittelevät itse palkitsemisen kiinteiden ja muuttuvien osien väliset suhteet ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan ja siihen liittyvät riskit sekä eri henkilöstöryhmien vaikutuksen sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin. Sijoituspalveluyritysten tulee myös itse laatia palkitsemisperiaatteensa, ja soveltaa niitä tavalla, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.
Direktiivin 31 artiklassa säädetään poikkeuksellista julkista rahoitustukea saaville sijoituspalveluyrityksille asetetusta kiellosta maksaa muuttuvia palkkioita ylimmän hallintoelimen jäsenille, ja jos muulle henkilöstölle kuin ylimmän hallintoelimen jäsenille maksetun muuttuvan palkkion määrä olisi ristiriidassa sijoituspalveluyrityksen terveen pääomapohjan säilyttämisen ja sijoituspalveluyrityksen oikea-aikaisen poikkeuksellisesta julkisesta rahoitustuesta luopumisen kanssa, koko henkilöstön muuttuvan palkkion on rajoituttava osuuteen nettotuotoista.
Direktiivin 32 artiklassa säädetään muuttuvan palkkion määräytymistä koskevista edellytyksistä. Artiklan 1 kohdan mukaan muuttuvan palkkion kokonaismäärän on perustuttava, mikäli sen perusteena on työsuoritus, kokonaisarvioon asianomaisen henkilön ja asianomaisen liiketoimintayksikön suorituksesta ja sijoituspalveluyrityksen kokonaistuloksesta. Työsuorituksen arvioinnin on perustuttava monivuotiseen ajanjaksoon, ja siinä otetaan huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan perussykli ja sen liiketoimintariskit, ja arvioidessa yksittäistä työsuoritusta on otettava huomioon taloudelliset ja muut perusteet.
Muuttuva palkkio ei saa vaikuttaa sijoituspalveluyrityksen kykyyn varmistaa terve pääomapohja, ja sitä ei taata muille kuin uusille henkilöstön jäsenille heidän ensimmäisenä työskentelyvuotenaan, edellyttäen, että sijoituspalveluyrityksellä on vahva pääomapohja. Työsopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen liittyvien maksujen on perustuttava henkilön pitkän aikavälin tulokseen eikä niillä saa palkita epäonnistumisia tai väärinkäytöstä, ja palkitsemispakettien, jotka liittyvät korvauksiin tai ulosostoihin aiemmista työsopimuksista, on oltava sijoituspalveluyrityksen pitkän aikavälin mukaisia.
Muuttuvien palkkioiden poolien laskemisen perustana käytettävässä suoritusarvioinnissa on otettava huomioon EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksessa edellytetyllä tavalla kaiken tyyppiset nykyiset ja tulevat riskit ja pääomakustannukset sekä maksuvalmius. Myös muuttuvien palkkioiden jakautumisessa sijoituspalveluyrityksen sisällä on huomioitava kaiken tyyppiset nykyiset ja tulevat riskit.
Vähintään 50 prosenttia muuttuvan palkkion määrästä on koostuttava muusta kuin käteisrahasta, kuten osakkeista, osakesidonnaisista välineistä tai muista pääomainstrumenteista. Vähintään 40 prosenttia muuttuvan palkkion määrästä on lykättävä 3—5 vuoden ajalle, ja silloin kuin muuttuvan palkkion määrä on erityisen suuri, lykättävän määrän on oltava vähintään 60 prosenttia. Jos sijoituspalveluyrityksen taloudellinen tulos on heikko tai tappiollinen, muuttuvaa palkkiota supistetaan 100 prosenttiin saakka, mikäli sijoituspalveluyrityksen asettamat perusteet palkkion alentamiselle täyttyvät. Maksettavien lisäeläke-etuuksien on oltava sopusoinnussa sijoituspalveluyrityksen liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen kanssa.
Palkitsemisjärjestelmän piiriin kuuluvat henkilöt eivät saa käyttää henkilökohtaisia suojausstrategioita tai palkitsemiseen ja vahinkovastuuseen liittyvää vakuuttamista, jotka voisivat heikentää muuttuvien palkkioiden määräytymisperiaatteiden vaikutusta. Muuttuvaa palkkiota ei saa maksaa rahoitusjärjestelyin tai menetelmien, jotka helpottavat direktiivin tai asetuksen noudattamatta jättämistä.
Vaatimuksia muuttuvan palkkion koostumisesta vähintään 50 prosenttisesti muusta kuin käteisrahasta ja vähintään 40 prosentin lykkäämisestä 3—5 vuoden ajalle sekä lisäeläke-etuuksien pidättämistä ja maksamista koskevia säännöksiä ei sovelleta sijoituspalveluyritykseen, jonka taseeseen kuuluvien ja taseen ulkopuolisten varojen arvo on keskimäärin enintään 100 miljoonaa euroa tiettyä tilikautta edeltävällä neljän vuoden jaksolla, eikä yksityishenkilöön, jonka muuttuva palkkio on enintään 50 000 euroa, eikä palkkio vastaa yli neljännestä kyseisen henkilön vuotuisesta kokonaispalkasta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää korottaa edellä mainittuja kynnysarvoja tietyissä rajoissa ja jos se on aiheellista ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen toiminnan luonteen ja laajuuden, sen sisäisen organisaation ja tapauksen mukaan sen ryhmän ominaispiirteet, johon yritys kuuluu.
Direktiivin 33 artiklassa säädetään palkitsemiskomiteasta, joka kaikkien sijoituspalveluyritysten on perustettava, jollei niiden taseeseen kuuluvien ja taseen ulkopuolisten varojen arvo ole keskimäärin enintään 100 miljoonaa euroa tiettyä tilikautta edeltävällä neljän vuoden jaksolla. Palkitsemiskomitean tehtävänä on arvioida sijoituspalveluyrityksen palkitsemisjärjestelmää ja -käytäntöjä sekä riskienhallintaa ja pääomien ja maksuvalmiuden hoitoa varten luotuja kannustimia, ja sen jäsenten on oltava sellaisia ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka eivät vastaa sijoituspalveluyrityksen päivittäisestä johtamisesta. Direktiivin 34 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta kerätä palkitsemisjärjestelmiä koskevia tietoja palkitsemisjärjestelmien kehityssuuntien ja käytäntöjen vertailemiseksi, sekä velvollisuudesta toimittaa nämä tiedot EPV:lle. Direktiivin 35 artiklan mukaan EPV:n on laadittava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sille toimittamien tietojen perusteella kertomus ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä riskeistä.
Arviointiprosessi, valvontatoimenpiteet ja -valtuudet
Direktiivin 36 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on sijoituspalveluyrityksen riskien hyvän hallinnan ja kattamisen varmistamiseksi arvioitava tarpeen mukaan sijoituspalveluyrityksen vastuiden sijaintipaikkaa, liiketoimintamallia, riskejä, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää sekä ylimmän hallintoelimen jäsenten kykyä hoitaa tehtäviään. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää arvioiden tiheydestä ja perusteellisuudesta suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Arvioinnissa on otettava huomioon se, onko sijoituspalveluyrityksellä ammatillinen vastuuvakuutus. Direktiivin 37 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta tarkastella jatkuvasti ja vähintään joka kolmas vuosi täyttävätkö sijoituspalveluyritykset asetuksen 22 artiklassa tarkoitetut sisäisten mallien käyttöä koskevan luvan edellytykset. Jos sisäiset mallit eivät ole enää riittävän tarkkoja tai sijoituspalveluyritys ei enää täytä sisäisten mallien soveltamista koskevia vaatimuksia, toimivaltaisten viranomaisten on asetettava määräaika tilanteen korjaamiseksi vastaamaan vaatimuksia, tai peruutettava lupa käyttää sisäisiä malleja, tai rajoittaa luvan käyttöalaa.
Direktiivin 38 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta vaatia sijoituspalveluyrityksiltä valvontatoimenpiteiden toteuttamista, jos sijoituspalveluyritykset eivät täytä direktiivin tai EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen vaatimuksia tai toimivaltaisilla viranomaisilla on näyttöä siitä, että sijoituspalveluyritys ei todennäköisesti noudata direktiivin tai asetuksen voimaansaattamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä seuraavan 12 kuukauden aikana. Direktiivin 39 artiklassa säädetään valvontavaltuuksista, joita toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava sijoituspalveluyritysten toimintaan puuttumiseksi niiden omien varojen määrän turvaamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksiin kuuluvat omien varojen lisävaatimus, liiketoiminnan, riskipitoisten toimintojen ja muuttuvan palkkion määrän rajoittaminen, voitonjaon tai koronmaksun rajoittaminen tai kieltäminen, lisäraportointivaatimukset ja erityiset maksuvalmiusvaatimukset. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus vaatia sijoituspalveluyrityksiä tehostamaan likvidejä varoja tai hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita, esittämään suunnitelma valvontavaatimusten noudattamisen palauttamiseksi ja määräaika sen täytäntöönpanolle, soveltamaan erityistä politiikkaa varausten tekemiseksi tai erityistä varojen käsittelyä omien varojen vaatimusten osalta, antamaan lisätietoja ja vähentämään sijoituspalveluyritysten verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen kohdistuvia riskejä.
Direktiivin 40 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudesta asettaa omien varojen lisävaatimuksia tietyissä tilanteissa. Omien varojen lisävaatimus voidaan asettaa, jos sijoituspalveluyritykseen kohdistuu riskejä tai riskitekijöitä tai sijoituspalveluyritys aiheuttaa muille riskejä, jotka ovat olennaisia ja joita ei ole katettu asetuksessa säädetyllä omien varojen vaatimuksilla, sijoituspalveluyritys ei täytä likvidiä varoja tai sisäistä hallinnointia ja ohjausta koskevia vaatimuksia ja muiden valvontatoimenpiteiden soveltaminen ei parantaisi tilannetta riittävän nopeasti, varovaista arvostamista koskevat mukautukset eivät riitä siihen, että sijoituspalveluyrityksellä olisi mahdollisuus myydä tai suojata positionsa lyhyen ajan kuluessa ilman merkittäviä tappioita normaaleissa markkinaolosuhteissa, ilmenee, että sallittujen sisäisten mallien soveltamista koskevat vaatimukset eivät täyty ja se todennäköisesti johtaa riittämättömiin pääoman tasoihin, tai sijoituspalveluyritys ei toistuvasti kykene saavuttamaan tai ylläpitämään 41 artiklassa säädettyä omien varojen lisäyksen riittävää tasoa. Direktiivin 41 artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää muilta sijoituspalveluyrityksiltä kuin pieniltä ja ilman sidossuhteita olevilta, että niiden omien varojen taso ylittää riittävästi direktiivin ja asetuksen vaatimukset sen varmistamiseksi, että suhdannevaihtelut eivät johda kyseisten vaatimusten rikkomiseen tai uhkaa sijoituspalveluyrityksen kykyä ajaa toimintansa alas tai lopettaa se hallitusti. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa tarkasteltava sijoituspalveluyritykselle asetettua omien varojen tasoa, ja tarpeen mukaan ilmoitettava sille tarkastelun päätelmistä ja myös edellytettävästä omien varojen tason mukauttamisesta tiettyyn päivämäärään mennessä.
Direktiivin 42 artiklassa säädetään erityisistä maksuvalmiusvaatimuksista, joita toimivaltaisten viranomaisten on asetettava sijoituspalveluyritykselle, mikäli sijoituspalveluyritykseen kohdistuu likviditeettiriski tai -riskitekijöitä, jotka ovat olennaisia ja joita ei ole lainkaan tai riittävästi katettu maksuvalmiusvaatimuksella, tai mikäli sijoituspalveluyritys ei täytä likvidejä varoja tai sisäistä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia vaatimuksia, ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden soveltaminen ei todennäköisesti riittävästi paranna tilannetta niin nopeasti kuin olisi tarpeen. Likviditeettiriskin ja -riskitekijöiden riittävää kattamista ja erityisen maksuvalmiusvaatimuksen tasoa arvioidaan suhteessa EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 5 osassa säädettyyn sijoituspalveluyrityksen maksuvalmiusvaatimukseen. Erityinen maksuvalmiusvaatimus on täytettävä käteisvaroilla.
Direktiivin 43 artiklassa toimivaltaisille viranomaisille asetetaan velvollisuus ilmoittaa kriisinratkaisuviranomaisille sijoituspalveluyritykselle asetetusta omien varojen lisävaatimuksesta ja mahdollisista omien varojen tason mukauttamista koskevista odotuksista. Direktiivin 44 artiklan mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet vaatia muita sijoituspalveluyrityksiä kuin pieniä ja ilman sidossuhteita olevia, sekä pieniä ja ilman sidossuhteita olevia sijoituspalveluyrityksiä, jotka laskevat liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja, julkistamaan asetuksen 6 osassa tarkoitetut tiedot (tiedot sijoituspalveluyrityksen riskienhallintatavoitteista ja -käytänteistä, hallinnosta, omista varoista ja omien varojen vaatimuksista, palkitsemisjärjestelmästä ja -käytänteistä, sijoituspolitiikasta ja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä riskeistä) useammin kuin kerran vuodessa, asettamaan julkistamiselle määräajat ja käyttämään muiden kuin tilinpäätösasiakirjojen julkistamiseen tiettyjä muita viestintäkanavia ja paikkoja, erityisesti sijoituspalveluyritysten verkkosivuja. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet vaatia emoyrityksiä julkistamaan vuosittain kuvaus sijoituspalveluyritysten ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallinnointi- ja ohjausrakenteesta sekä organisaatiorakenteesta joko kokonaisuudessaan tai esittämällä viittaukset vastaaviin tietoihin. Direktiivin 45 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle vakavaraisuuden arviointiprosessista, menetelmästä, jota on käytetty sijoituspalveluyritysten omien varojen riittävyyden ja omien varojen lisävaatimusten tarpeen arvioimiseksi, ja jäsenvaltioiden vahvistamasta hallinnollisten seuraamusten tasosta. EPV toimittaa tämän artiklan mukaisesti sille toimitetut tiedot EAMV:lle. EPV arvioi jäsenvaltioiden vakavaraisuuden arviointiprosessien johdonmukaisuutta kuultuaan EAMV:ta, raportoi arviointiprosessia koskevien säännösten lähentymisestä Europan parlamentille ja neuvostolle sekä laatii ohjeistusta vakavaraisuuden arviointiprosessin sekä riskien käsittelyn yhtenäistämiseksi ja täsmentämiseksi.
Sijoituspalveluyritysryhmien valvonta
Direktiivin 46—56 artiklassa säädetään sijoituspalveluyritysryhmien valvonnasta.
Direktiivin 46 artiklassa säädetään sijoituspalveluyritysryhmän valvojan määrittämisestä. Artiklan mukaan sijoituspalveluyritysryhmän konsolidoitua valvontaa tai ryhmän pääomavaatimusten noudattamista valvoo emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen toimivaltainen viranomainen, mikäli sijoituspalveluyritysryhmän toimintaa johtaa unionissa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys. Jos sijoituspalveluyrityksen emoyritys on unionissa emoyrityksenä toimiva sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa tai ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa kyseisen sijoituspalveluyrityksen toimivaltainen viranomainen. Jos kahdella tai useammalla sijoituspalveluyrityksellä, jotka ovat saaneet toimiluvan kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, on sama unionissa emoyrityksenä toimiva sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa tai ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa emoyritys on perustettu ja jossa sijoituspalveluyrityksellä on toimilupa. Jos edellä mainittujen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen emoyritykset muodostuvat useammista sijoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja jos jokaisessa näistä jäsenvaltioista on sijoituspalveluyritys, konsolidoitua valvontaa tai ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa sen sijoituspalveluyrityksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin. Suurin taseen loppusumma määrittää konsolidoitua valvontaa tai ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittavan toimivaltaisen viranomaisen myös siinä tapauksessa, että kahdella tai useammalla sijoituspalveluyrityksellä, jotka ovat saaneet toimiluvan unionissa, on emoyrityksenä sama unionissa toimiva sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö eikä mikään näistä sijoituspalveluyrityksistä ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu. Jos kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen tapauksessa edellä mainittujen perusteiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista tehokkaan valvonnan kannalta ja ottaen kyseessä olevat sijoituspalveluyritykset ja niiden toimintojen merkitys asianomaisissa jäsenvaltioissa, toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisellä sopimuksella päättää olla soveltamatta edellä mainittuja perusteita ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen toteuttamaan valvonnan. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ryhmän emoyritykselle tai sijoituspalveluyritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa päätöksestä sekä ilmoitettava asiasta komissiolle ja EPV:lle.
Direktiivin 47 artiklassa asetetaan 46 artiklan mukaisesti määritetyn sijoituspalveluyritysryhmän valvojalle velvollisuus varoittaa kriisitilanteesta, mukaan lukien epäsuotuisista muutoksista, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssi-järjestelmän tai sen osan vakauden unionissa tai tilanteesta, jossa markkinoiden epäsuotuisat muutokset voivat mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa sijoituspalveluyritysryhmään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa, mahdollisimman pian EPV:tä, Euroopan järjestelmäriskikomiteaa, jäljempänä EJRK tai Euroopan järjestelmäriskikomitea sekä kaikkia asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja ilmoittaa niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaiset tiedot.
Direktiivin 48 artiklassa annetaan 46 artiklan mukaisesti määritetylle sijoituspalveluryhmän valvojalle mahdollisuus perustaa tarvittaessa valvontakollegioita, jotta voidaan helpottaa tiettyjen tehtävien hoitamista ja varmistaa yhteensovittaminen ja yhteistyö asiaankuuluvien kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa. Valvontakollegioita voidaan tarvittaessa perustaa myös, jos unionissa toimivan sijoituspalveluyrityksen, unionissa emoyrityksenä toimivan sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtaman sijoituspalveluyritysryhmän tytäryritykset sijaitsevat kolmannessa maassa. Tehtäviä, joiden hoitamisesta valvontakollegion puitteissa ryhmän valvoja, EPV ja toimivaltaiset viranomaiset voivat huolehtia, ovat 47 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus kriisitilanteessa, tietopyyntöjen koordinointi silloin kun se on tarpeen konsolidoidun valvonnan helpottamiseksi tai tapauksissa, joissa useiden samaan ryhmään kuuluvien sijoituspalveluyritysten toimivaltaisten viranomaisten on pyydettävä tietoja joko määritysosapuolen kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tai ehdot täyttävän keskusvastapuolen toimivaltaiselta viranomaiselta tietoja, jotka liittyvät asianomaisten sijoituspalveluyritysten vakuusvaatimuksen laskennassa käytettäviin vakuusmalliin ja parametreihin, tietojenvaihto kaikkien toimivaltaisten viranomaisten, EPV:n ja EAMV:n kanssa, sopimuksen tekeminen vapaaehtoisten tehtävien ja velvollisuuksien siirrosta toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä valvonnan tehostaminen pyrkimällä poistamaan tarpeettomia päällekkäisiä valvontavaatimuksia. Valvontakollegion jäseniä ovat unionissa toimivan sijoituspalveluyrityksen, unionissa emoyrityksenä toimivan sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtaman sijoituspalveluyritysryhmän tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja kolmansien maiden valvontaviranomaiset tapauksen mukaan. Lisäksi EPV osallistuu valvontakollegioiden kokouksiin. Direktiivin 46 artiklan mukaisesti määritetty ryhmän valvoja toimii valvontakollegion kokousten puheenjohtajana, tekee päätökset ja tiedottaa valvontakollegion jäsenille täydelliset tiedot ennalta kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä ja suunnitelluista toimista ja riittävän ajoissa kokouksissa tehdyistä päätöksistä tai toteutetuista toimenpiteistä.
Direktiivin 49 artiklassa säädetään tiedoista, joita ryhmän valvojan ja muiden valvontakollegion jäsenten on annettava toisilleen. Näitä tietoja ovat selvitys sijoituspalveluyritysryhmän oikeudellisesta rakenteesta sekä hallinnointi- ja ohjausrakenteesta, organisaatiorakenne mukaan lukien, menettelyt tietojen keräämiseksi sijoituspalveluyritysryhmän sijoituspalveluyrityksiltä ja menettelyt kyseisten tietojen tarkastamiseksi, sellaiset epäsuotuisat muutokset sijoituspalveluyrityksissä tai sijoituspalveluyritysryhmään kuuluvissa muissa yrityksissä, jotka voisivat vaikuttaa vakavasti näihin sijoituspalveluyrityksiin, huomattavat seuraamukset ja poikkeustoimenpiteet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti ja erityisen omien varojen vaatimuksen asettaminen tämän direktiivin 39 artiklan nojalla. Jos tietoja ei ole toimitettu ilman aiheetonta viivytystä tai jos yhteistyöpyyntö, erityisesti kun on kysymys merkityksellisten tietojen vaihdosta, on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa, toimivaltaiset viranomaiset ja ryhmän valvoja voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi. Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka voi olla merkittävä toisten toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta, ja joka koskee muutoksia sijoituspalveluyritysryhmään kuuluvien sijoituspalveluyritysten osakkeenomistaja-, organisaatio- tai johtorakenteessa, jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää tai lupaa, toimivaltaisten viranomaisten sijoituspalveluyrityksille määräämiä huomattavia seuraamuksia tai kyseisten viranomaisten toteuttamia muita poikkeuksellisia toimenpiteitä tai 39 artiklan mukaisesti asetettuja erityisiä omien varojen vaatimuksia. Muita toimivaltaisia viranomaisia ei kuitenkaan tarvitse kuulla kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen voisi vaarantaa sen päätöksen tehokkuuden. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille päätöksestään olla kuulematta. Ryhmän valvojaa on kuultava, kun toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä huomattavia seuraamuksia tai toteutettava muita poikkeuksellisia toimenpiteitä.
Direktiivin 50 artiklassa säädetään muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia sijoituspalveluyrityksiä koskevien tietojen tarkastuksesta. Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevia sijoituspalveluyrityksiä, sijoitusalan holdingyhtiöitä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä, rahoituslaitoksia, oheispalveluyrityksiä, monialan holdingyhtiöitä tai tytäryhtiöitä, muun muassa vakuutusyhtiöiden tytäryhtiöitä, koskevia tietoja, ja kun se esittää tätä koskevan pyynnön, kyseisen toisen jäsenvaltion asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat joko suorittaa tarkastuksen itse toimivaltansa rajoissa, sallia pyynnön esittäneiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaa tämä tarkastus tai pyytää tilintarkastajaa tai asiantuntijaa suorittamaan tarkastus puolueettomasti ja raportoimaan tuloksista viipymättä. Kun tarkastuksen suorittaa jokin muu taho kuin pyynnön esittäneet toimivaltaiset viranomaiset, pyynnön esittäneillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava mahdollisuus osallistua tarkastukseen.
Direktiivin 51 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt sisällytetään ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaan. Direktiivin 52 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsenet ovat riittävän hyvämaineisia ja että heillä on tehtäviensä tehokkaaseen hoitamiseen riittävä tietämys, taidot ja kokemus ottaen huomioon sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön erityistehtävän. Direktiivin 53 artiklassa säädetään valtuuksista, jota sijoituspalveluyrityksen valvonnasta vastaavilla toimivaltaisilla on oltava, jos sijoituspalveluyrityksen emoyhtiö on monialan holdingyhtiö. Toimivaltaisten viranomaisten on voitava vaatia, että monialan holdingyhtiö toimittaa niille kaikki tiedot, joilla voi olla merkitystä kyseisen sijoituspalveluyrityksen valvonnassa sekä valvoa sijoituspalveluyrityksen ja monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välisiä liiketoimia ja vaatia, että sijoituspalveluyrityksellä on riittävät riskienhallintaprosessit ja sisäisen valvonnan mekanismit, luotettavat raportointi- ja laskenta-menettelyt mukaan luettuina, kyseisten liiketoimien yksilöimiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi. Monialan holdingyhtiöiltä tai niiden tytäryrityksiltä saatujen tietojen tarkastamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava mahdollisuus tehdä tarkastuksia tai antaa ulkopuolisille tarkastajille tehtäväksi tehdä tarkastuksia paikalla.
Direktiivin 54 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että sellaisille sijoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja monialan holdingyhtiöille tai niiden tosiasiallisille johtajille, jotka rikkovat yritysryhmien valvontaa koskevan luvun saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomukset, lieventää niiden vaikutuksia tai poistaa niiden syyt.
Direktiivin 55 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta arvioida sitä, valvooko sijoituspalveluyrityksiä kolmannen maan valvontaviranomainen, joka vastaa tämän direktiivin ja EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen ensimmäisen osan mukaista valvontaa, jos vähintään kaksi sijoituspalveluyritystä, jotka ovat sellaisen saman emoyrityksen tytäryrityksiä, jonka pääkonttori on kolmannessa maassa, eivät kuulu tehokkaan valvonnan piiriin ryhmän tasolla. Jos arvioinnissa todetaan, ettei vastaavaa valvontaa sovelleta, jäsenvaltioiden on sallittava asianmukaisten valvontatekniikoiden käyttö, joilla saavutetaan valvonnan tavoitteet asetuksen 7 ja 8 artiklan (konsolidointi ja ryhmän pääomavaatimukset) mukaisesti. Valvontatekniikoista päättää, kuultuaan muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia, se toimivaltainen viranomainen, joka olisi ryhmän valvoja, jos emoyritys olisi sijoittautunut unioniin. Toteutettavista valvontatoimista on ilmoitettava muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, EPV:lle ja komissiolle. Se toimivaltainen viranomainen, joka olisi ryhmän valvoja, jos emoyritys olisi sijoittautunut unioniin, voi erityisesti vaatia sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista unionissa ja soveltaa asetuksen 7 ja 8 artiklaa kyseiseen sijoitusalan holdingyhtiöön tai kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.
Direktiivin 56 artiklassa säädetään yhteistyöstä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa. Artiklan mukaan komissio voi antaa neuvostolle joko jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan suosituksia valvontaa koskevien sopimusten neuvottelemisesta siten, että ryhmän pääomavaatimusta noudattavat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyrityksen pääkonttori on kolmannessa maassa tai kolmansissa maissa sijaitsevat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyritysten pääkonttori on unionissa.
Toimivaltaisten viranomaisten julkistamisvelvollisuus
Direktiivin V osasto koostuu direktiivin 57 artiklasta. Artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava jäsenvaltiossa tämän direktiivin nojalla annetut lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet direktiivin ja asetuksen sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa, tämän direktiivin 36 artiklan mukaisen vakavaraisuuden arvioinnin toteuttamisessa noudatetut yleiset kriteerit ja menetelmät ja koostetut tilastotiedot direktiivin ja asetuksen tärkeimpien osien täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa, mukaan lukien toteutettujen valvontatoimenpiteiden ja määrättyjen hallinnollisten seuraamusten lukumäärä ja luonne. Julkistettavien tietojen on oltava riittävän kattavia ja täsmällisiä, jotta eri jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vertailla vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapoja, arvioinnissa noudatettuja kriteerejä ja menetelmiä sekä tilastotietoja tarkoituksenmukaisesti. Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa, pidettävä ajan tasalla, ja niiden on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa.
Delegoidut säädökset ja muutokset muihin direktiiveihin
Direktiivin 58 artiklassa (VI osasto) säädetään komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä. Artiklan 2 kohdan nojalla komissiolle siirretään viiden vuoden ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen 3 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 4 kohdassa ja 36 artiklan 4 kohdassa (määritelmien selventäminen direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi, sijoituspalveluyritysten strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien tehokkuuden varmistaminen ja sen varmistaminen, että sijoituspalveluyritysten järjestelyt, strategiat, prosessit ja mekanismit varmistavat kyseisten yritysten riskien hyvän hallinnan ja kattamisen) tarkoitettu valta antaa delegoituja säännöksiä.
Direktiivin 59—64 artiklassa (VII osasto) säädetään muutoksista muihin direktiiveihin. Direktiivin 59 artiklalla lisätään direktiivin 2002/87/EY (finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonta) 2 artiklan 7 kohdan listaan vakavaraisuusvalvontaan liittyvästä unionin lainsäädännöstä viittaus EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetukseen ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiiviin. Direktiivin 60 ja 61 artiklalla lisätään direktiiveihin 2009/65/EY ja 2011/61/EU säännökset siitä, että rahastoyhtiön ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan omien varojen määrä ei koskaan saa alittaa EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 13 artiklan nojalla edellytettyä määrää.
Direktiivin 62 artiklalla tehdään tarvittavat muutokset luottolaitosdirektiiviin, jotta sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksia ja -valvontaa koskevat säännökset ovat jatkossa EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksessa (EU) 2019/2033 ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiivissä, lukuun ottamatta suuria ja merkittäviä sijoituspalveluyrityksiä.
Direktiivin 63 artiklalla muutetaan direktiivin 2014/59/EU (luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehys) säännöksiä siten, että sijoituspalveluyrityksen määritelmää ja viittauksia luottolaitosdirektiiviin tarkistetaan vastaamaan jaottelua tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin ja suuriin ja merkittäviin sijoituspalveluyrityksiin. Direktiivin 64 artiklalla muutetaan rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviä siten, että säännökset toimiluvasta, perustamispääomasta, kolmannen maan yrityksen sivuliikkeestä ja toiminnan harjoittamisesta sekä teknisistä järjestelyistä vastaavat EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiivin säännöksiä.
2.2
EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuus -asetuksen sisältö
Yleiset säännökset
Asetuksen 1 osassa käsitellään asetuksen kohdetta, soveltamisalaa ja määritelmiä. Asetuksen 1 artiklassa säädetään kohteesta ja soveltamisalasta. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat yritykset ja niiden luokittelukriteerit on selostettu edellä esityksen osiossa 2.1 Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiivin sisältö. Asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset vakavaraisuusvaatimukset sen soveltamisalaan kuuluville toimijoille.
Asetuksen 2 artikla koskee asetuksen noudattamista ja viranomaisen valvontavaltuuksia. Toimivaltaisella viranomaisella on oltava direktiivissä säädetyt valtuudet ja sen on noudatettava myös direktiivissä säädettyjä menettelyitä. Asetuksen 3 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksille mahdollisuus pitää halussaan enemmän omia varoja ja likvidejä varoja kuin mitä asetuksessa edellytetään. Asetuksen 4 artikla sisältää asetuksessa käytetyt määritelmät.
Asetuksen vaatimusten yksilöllinen soveltaminen, varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi ja sijoituspalveluyritysryhmää koskevat poikkeukset
Asetuksen II osaston 1 luvussa säädetään vaatimusten yksilöllisestä soveltamisesta. Yleisen periaatteen mukaan sijoituspalveluyrityksen on täytettävä asetuksen 2—7 osassa säädetyt vaatimukset yhtiökohtaisesti (5 artikla). Asetuksen toinen osa koskee omia varoja, kolmas osa koskee pääomavaatimuksia, neljäs osa keskittymäriskiä, viides osa maksuvalmiutta, kuudes osa sijoituspalveluyritysten tiedonantovelvollisuutta ja seitsemäs osa sijoituspalveluyritysten raportointivelvollisuutta. Poikkeukset edellä mainittuun pääsääntöön ilmoitetaan asetuksen 6 artiklassa. Artiklan mukaan toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa sijoituspalveluyrityksen 5 artiklan soveltamisesta 2—4 ja 6—7 osan osalta, jos kyseessä on pieni ja ilman sidossuhteita oleva sijoituspalveluyritys, joka tytäryrityksenä kuuluu luottolaitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoituun valvontaan taikka sijoituspalveluyritysryhmään, jota valvotaan konsolidoinnin perusteella. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen on täytettävä muut toimilupaan, valvontaan, varojen jakautumiseen ja viranomaisen hyväksyntään liittyvät vaatimukset.
Artiklan mukaan toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa sijoituspalveluyrityksen 5 artiklan soveltamisesta kuudennen osan osalta, jos kyseessä on pieni ja ilman sidossuhteita oleva sijoituspalveluyritys, joka tytäryrityksenä kuuluu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen konsolidoituun valvontaan. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen on täytettävä muut toimilupaan, valvontaan, varojen jakautumiseen ja viranomaisen hyväksyntään liittyvät vaatimukset. Artiklan mukaan toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa sijoituspalveluyrityksen 5 artiklan soveltamisesta asetuksen viidennen osan osalta, jos kyseessä on EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaiseen konsolidoidun valvonnan alaan tai sijoituspalveluryhmään kuuluva sijoituspalveluyritys. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen on täytettävä muut kassatilanteisiin, maksuvalmiuteen, emon valvontaan ja viranomaisen hyväksyntään liittyvät vaatimukset.
Asetuksen 2 luku käsittää varovaisuusperiaatteen mukaista konsolidointia ja sijoituspalveluyritysryhmää koskevia poikkeuksia. Asetuksen 7 artikla koskee varovaisuusperiaatteen mukaista konsolidointia, jonka mukaan unionissa emoyrityksenä toimivien sijoituspalveluyritysten, unionissa emoyrityksenä toimivien sijoitusalan holdingyhtiöiden tai unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on noudatettava 2—4 ja 6—7 osassa säädettyjä velvoitteita niiden konsolidoidun aseman perusteella. Emoyrityksen ja sen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tytäryritysten on perustettava asianmukainen organisaatiorakenne ja asiaankuuluvat sisäiset valvontajärjestelyt sen varmistamiseksi, että konsolidointia varten vaaditut tiedot käsitellään ja toimitetaan eteenpäin asianmukaisesti. Lisäksi artikla sisältää velvoitteen soveltaa EU:n vakavaraisuusasetuksen tiettyjä sääntöjä myös sijoituspalveluyrityksiin. EPV laatii tarkemmat tekniset sääntelystandardit varovaisuusperiaatteesta.
Asetuksen 8 artikla koskee ryhmän pääomavaatimusta. Artiklan mukaan poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 8 artiklan soveltamisen riittävän yksinkertaisina pidettyjen ryhmärakenteiden osalta, jos asiakkaille tai markkinoille ei aiheudu koko sijoituspalveluyritysryhmästä johtuvia merkittäviä riskejä, jotka edellyttäisivät muuten konsolidoitua valvontaa. Lisäksi artiklassa säädetään riittävästä omien varojen instrumenttien vaatimuksesta. Myös laskettua määrää pienempi määrä omia varoja voi olla mahdollinen, jos tämä määrä ei ole pienempi kuin tytäryrityksinä toimiville sijoituspalveluyrityksille, rahoituslaitoksille, oheispalveluyrityksille ja sidonnaisasiamiehille yksilöllisesti asetettujen omien varojen vaatimusten ja näiden yhteisöjen hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärän summa. Yhteisöillä on kuitenkin oltava järjestelmät, joilla seurataan ja valvotaan kaikkien sijoituspalveluyritysryhmään kuuluvien pääoma- ja rahoituslähteitä.
Sijoituspalveluyrityksen omat varat ja omien varojen koostumus
Sijoituspalveluyrityksen omia varoja ja omien varojen koostumusta koskevat säännökset sisältyvät asetuksen toiseen ja kolmanteen osaan. Omien varojen määrän ja omien varojen koostumuksen laskemisen kannalta olennaiset säännökset ovat asetuksen 9—11 ja 13—15 artiklassa. Asetuksen 9 artiklassa määritellään sijoituspalveluyrityksen omien varojen koostumus. Omat varat koostuvat ydinpääomasta (CET1), ensisijaisesta lisäpääomasta (AT1) ja toissijaisesta pääomasta (T2). Omien varojen koostumuksen on laskennallisesti täytettävä aina kaikki artiklassa laskukaavoina esitetyt edellytykset. Tämän lisäksi artikla sisältää laskusääntöihin sovellettavat poikkeukset. Ydinpääoman (CET1) laskennassa tulee huomioida 10 artiklassa tarkoitettujen finanssialan ulkopuoliset huomattavat omistusosuudet. Asetuksen 11 artiklassa säädetään sijoituspalveluyritystä koskevasta omien varojen määrän vaatimuksesta. Sijoituspalveluyrityksellä on jatkuvasti oltava vähintään 9 artiklassa määritellyn mukainen määrä varoja. Varojen määrän laskennassa hyödynnetään 11 artiklassa ilmoitetuista seuraavista määristä suurinta:
a) kiinteitä yleiskustannuksia koskeva vaatimus, joka lasketaan 13 artiklan mukaisesti;
b) pysyvä vähimmäispääomavaatimus 14 artiklan mukaisesti; tai
c) K-tekijöiden mukainen vaatimus, joka lasketaan 15 artiklan mukaisesti.
Asetuksen 12 artiklassa säädetään pienistä ja ilman sidossuhteita olevista sijoituspalveluyrityksistä, josta on selostettu edellä esityksen osiossa 2.1 Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta -direktiivin sisältö. Asetuksen 13 artiklassa annetaan laskusäännöt kiinteiden yleiskustannusten laskemiseksi. Kiinteitä yleiskustannuksia koskeva vaatimus on vähintään yksi neljäsosa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Sijoituspalveluyritysten on käytettävä sovellettavasta tilinpäätössäännöksestä johtuvia lukuja. Lisäksi artikla sisältää laskentasäännöt tilanteessa, jossa sijoituspalveluyritys on harjoittanut liiketoimintaa alle vuoden tai jossa sijoituspalveluyrityksen toimintaan kohdistuu olennainen muutos. EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi laskentasääntöjen täsmentämiseksi.
Asetuksen 14 artiklassa määritellään sijoituspalveluyrityksen pysyvä vähimmäispääoma. Pysyvä vähimmäispääoman on vastattava vähintään direktiivin 9 artiklassa säädettyjä perustamispääoman tasoja. Edellä esitetyn mukaisesti sijoituspalveluyrityksen perustamispääoman taso määräytyy sen mukaan, minkälaista toimintaa sijoituspalveluyrityksellä on toimilupansa nojalla oikeus harjoittaa.
Asetuksen II osasto koskee K-tekijöiden mukaisia vaatimuksia. Osaston ensimmäinen luku kattaa soveltuvat yleiset periaatteet, jotka on ilmoitettu asetuksen 15 artiklassa. Artiklassa säädetään K-tekijöiden mukaisesta vaatimuksesta ja sovellettavista kertoimista. Sovellettaessa asetuksen 11 artiklan 1 kohdan c alakohtaa K-tekijöiden vaatimus on vähintään seuraavien tekijöiden summa:
a) asiakkaaseen kohdistuvan riskin (RtC) K-tekijät, jotka lasketaan 2 luvun mukaisesti;
b) markkinaan kohdistuvan riskin (RtM) K-tekijät, jotka lasketaan 3 luvun mukaisesti; ja
c) yritykseen kohdistuvan riskin (RtF) K-tekijät, jotka lasketaan 4 luvun mukaisesti.
EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi sääntöjen täsmentämiseksi.
Asetuksen 2 luku sisältää tarkemmat säännökset edellä 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta RtC K-tekijästä. Luku sisältää RtC K -tekijöiden mukaista vaatimusta (16 artikla), AUM:n mittaamista K-AUM:n laskentaa varten (17 artikla), CMH:n mittaamista K-CMH:n laskentaa varten (18 artikla), ASA:n mittaamista K-ASA:n laskentaa varten (19 artikla) ja COH:n mittaamista K-COH:n laskentaa varten (20 artikla) koskevat artiklat.
Asetuksen 3 luku sisältää tarkemmat säännökset edellä 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta RtM K-tekijästä. Luku sisältää RtM K-tekijöiden mukaista vaatimusta (21 artikla), K-NPR:n laskentaa (22 artikla) ja K-CMG:n laskentaa (23 artikla) koskevat artiklat.
Asetuksen 4 luku sisältää tarkemmat säännökset edellä 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta RtF K-tekijästä. Luku sisältää RtF K -tekijöiden mukaista vaatimusta koskevan 24 artiklan.
Lisäksi 4 luvussa käsitellään kaupan vastapuolen maksukyvyttömyyttä. Luvun ensimmäisessä jaksossa säädetään jakson soveltamisalasta (25 artikla). Artiklassa säädetään kriteerit soveltamisalaan kuuluville johdannaissopimuksille ja K-TCD-laskennan ulkopuolelle jääville vastapuolityypeille sekä tietyissä tilanteissa soveltuville konsernipoikkeuksille. Asetuksen 26 artiklassa säädetään itse K-TCD:n laskennasta. Jakso sisältää myös artiklat vastuuarvon laskennasta (27 artikla), jälleenhankinta-arvosta eli RC:stä (28 artikla), tulevaisuuden potentiaalisesta vastapuoliriskistä (29 artikla), vakuuksista (30 artikla), nettouttamisesta (31 artikla) ja vastuun arvonoikaisusta (32 artikla).
Asetuksen 33 artikla on 4 luvun 2 jaksoon sisältyvä artikla, jossa säädetään päivittäisenkaupankäyntivirran eli DTF:n mittaamisesta K-DTF:n laskentaa varten. DTF saadaan mittaamalla sijoituspalveluyrityksen edeltävien yhdeksän kuukauden ajalta koko päivittäisen kaupankäyntivirran arvo jokaisen pankkipäivän aikana ja laskemalla näiden arvojen liukuva keskiarvo ottamatta kuitenkaan huomioon kolmea viimeisintä kuukautta. DTF muodostuu kuuden jäljelle jäävän kuukauden päivittäisten arvojen aritmeettisesta keskiarvosta. Lisäksi artiklassa säädetään DTF:n laskemiseen liittyvistä säännöistä käteiskauppojen ja johdannaisten osalta, laskennan ulkopuolelle jätettävistä liiketoimista sekä laskentasäännöistä silloin, jos sijoituspalveluyrityksellä on päivittäistä kaupankäyntivirtaa ainoastaan alle yhdeksän kuukauden ajalta.
Asetuksen 5 luvussa säädetään ympäristöä ja yhteiskuntaa koskevista tavoitteista. Luku sisältää 34 artiklan, joka asettaa EPV:lle velvoitteen sellaisten omaisuuserien vakavaraisuuskohtelun arviointiin, jotka ovat alttiita toimille, joihin liittyy ympäristö- tai yhteiskunnallisia tavoitteita. EPV arvioi muun muassa menetelmävaihtoehtoja, riskiprofiileja ja vaikutusta rahoitusvakauteen. EPV julkaisee kertomuksen havainnoistaan.
Keskittymäriski ja maksuvalmius
Asetuksen 4 osassa säädetään keskittymäriskistä. Keskittymäriskillä tai CON:lla (Eng. concentration risk) tarkoitetaan asetuksen 4 artiklan 31 kohdan mukaan sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoon sisältyviä, asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyviä vastuita, joiden arvo ylittää 37 artiklassa säädetyt rajat. Asetuksen 35 artiklan mukaan sijoituspalveluyrityksen on seurattava ja valvottava keskittymäriskiään. Muiden kun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta pieniltä ja ilman sidossuhteita olevilta sijoituspalveluyrityksiltä edellytetään asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyvän vastuuarvon laskentaa 36 artiklassa tarkemmin määritellysti. Asetuksen 37 artiklassa säädetään keskittymäriskin ja vastuuarvon ylityksen rajoittamisesta. Sijoituspalveluyrityksen on pääsäännön mukaan rajoitettava yksittäiseen asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyvän vastuuarvon keskittymäriski 25 prosenttiin omista varoistaan. Lisäksi artikla sisältää pääsäännöstä poikkeavia säännöksiä keskittymäriskin rajoittamisesta eri tilanteissa. Mahdollisiin keskittymäriskin vastuuarvon ylityksien laskentaan tulee käyttää artiklassa ilmoitettua kaavaa. Lisäksi artiklassa säädetään riittävästä vastuuarvon määrästä ylityksen keston mukaan.
Mikäli 37 artiklassa tarkoitetut vastuuarvot ylittyvät, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle ylityksestä (38 artikla) sekä täytettävä vastuuarvon ylitykseen liittyvä K-CON:n omien varojen vaatimus (39 artikla). Asetuksen 40 artikla sisältää lisäksi säännökset menettelystä, jolla sijoituspalveluyritystä estetään kiertämästä K-CON:n omien varojen vaatimusta väliaikaisten vastuiden siirron ja keinotekoisten järjestelyiden kautta. Asetuksen 41 ja 42 artikla sisältävät poikkeukset edellä 37 artiklan yhteydessä esitettyihin sääntöihin sekä hyödyke- ja päästöoikeusmarkkinoilla toimiviin välittäjiin.
Asetuksen 5 osassa säädetään sijoituspalveluyrityksiä koskevasta maksuvalmiudesta. Asetuksen 43 artiklassa esitetyn pääsäännön mukaan sijoituspalveluryityksellä on oltava likvidejä varoja vähintään yksi kolmasosa 13 artiklan 1 kohdan mukaan lasketuista kiinteestä yleiskustannuksista. Artikla sisältää myös 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille pienille ja ilman sidossuhteita oleville yrityksille asetetun poikkeuksen, jossa niiden ei tarvitse soveltaa edellä mainittua pääsääntöä yhden kolmasosan kiinteistä yleiskustannuksista toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä. Artikla sisältää myös likvidien varojen koostumusta koskevia sääntöjä. EPV antaa artiklan soveltamisalasta ohjeita.
Asetuksen 44 artiklassa säädetään maksuvalmiuden väliaikaisesta alentamisesta, jonka mukaan sijoituspalveluyritys voi väliaikaisesti alentaa likvidien varojen määrää enintään 30 päivän ajaksi. Asetuksen 45 artiklassa säädetään velvollisuudesta lisätä likvidejä varoja 1,6 prosenttia asiakkaalle annettujen takausten kokonaismäärästä.
Tiedonanto- ja raportointivelvollisuudet
Asetuksen 6 osassa säädetään sijoituspalveluyrityksen tiedonantovelvollisuudesta. Osan soveltamisalaa koskevassa 46 artiklassa muiden kuin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pienten ja ilman sidossuhteita olevien yritysten on julkaistava osiossa vaaditut tiedot samana päivänä, jona ne julkaisevat vuositilinpäätöksensä. Asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pienten ja ilman sidossuhteita olevien yritysten, jotka laskevat liikkeeseen ensisijaisesti lisäpääoman (AT1) instrumentteja, on sen sijaan julkaistava osion 47 artiklassa (riskienhallintatavoitteet ja -käytänteet) 49 artiklassa (omat varat) ja 50 artiklassa (omien varojen vaatimukset) säädetyt tiedot päivänä, jona ne julkaisevat vuositilinpäätöksensä. Sijoituspalveluyritysten on valittava sopiva viestintäkanava, jonka kautta tiedot julkaistaan.
Asetuksen 47 artiklan mukaan sijoituspalveluyrityksen on julkistettava riskienhallintatavoitteensa ja -käytänteensä muun muassa säädettyjen riskiluokkien mukaisesti. Asetuksen 48 artiklan mukaan sijoituspalveluyrityksen on julkaistava tiedot myös ohjaus- ja hallintojärjestelyistään. Asetuksen 49 artiklassa säädetään velvoitteesta julkistaa omia varoja koskevat tiedot. EPV laatii tarkemmat tekniset täytäntöönpanostandardit tietojen julkaisemisesta. Asetuksen 50 artiklan mukaan sijoituspalveluyrityksen on julkaistava omien varojen riittävyyteen liittyviä tietoja ja 51 artiklassa palkitsemisjärjestelmiin ja -käytänteisiin liittyvät tiedot muun muassa sukupuolineutraaliuden, palkitsemisjärjestelmän rakenteiden, muuttuvien palkkioiden tasojen ja myöntämisperiaatteiden, lykkäämiskäytänteiden, maksamisperusteiden, palkkion kiinteiden ja muuttuvien osien suhteen, johdon ja henkilöstön toiminnan vaikutuksesta riskiprofiiliin, lykättyjen palkkioiden määrän sekä palkitsemisen muuttuvien osien ja erorahojen osalta. Artiklan soveltaminen ei rajoita EU:n tietosuoja-asetuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). Saatavilla: säännösten soveltamista.
Asetuksen 52 artiklassa säädetään sijoituspolitiikasta. Sijoituspalveluyrityksen, joka ei täytä direktiivin 32 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua muuttuvaa palkkiota koskevaa poikkeusta, on julkistettava tiedot muun muassa osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista, äänestyskäyttäytymisestä, äänestysselityksistä, neuvonantajapalveluista ja äänestysohjeista poikkeuksineen. EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi artiklassa tarkoitetuista lomakkeista. Asetuksen 53 artiklassa säädetään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä riskeistä. Sijoituspalveluyrityksen, joka ei täytä direktiivin 32 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua muuttuvaa palkkiota koskevaa poikkeusta, on julkistettava tiedot ympäristöstä, yhteiskunnasta ja hyvään hallintoon liittyvistä riskeistä direktiivin 35 artiklan mukaisesti.
Asetuksen 7 osassa säädetään sijoituspalveluyrityksen raportointivelvollisuudesta. Asetuksen 54 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksen raportointivaatimuksista, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on esitettävä neljännesvuosittain kertomus, joka sisältää tietoja omista varoista, toiminnan laajuudesta, keskittymäriskistä ja maksuvalmiusvaatimuksista. Asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pienen ja ilman sidossuhteita olevan yrityksen on raportoiva kerran vuodessa. EPV laatii vaatimuksista tekniset täytäntöönpanostandardit. Asetuksen 55 artiklassa säädetään asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa ja vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen kynnysarvojen ylittävistä suurista ja merkittävistä sijoituspalveluyrityksistä ja niiden raportointivaatimuksista. Artiklassa asetetaan rajat ylittävälle sijoituspalveluyritykselle muun muassa velvollisuus ilmoittaa kokonaisvarojen määrästä ja raportoida siitä myös viranomaiselle. EPV laatii tiedonantovelvollisuuksista tekniset täytäntöönpanostandardit.
Delegoidut säädökset
Asetuksen 8 osassa säädetään komissiolle siirretyn säädösvallan käyttämisestä asetuksen 4 artiklan 2 kohdan nojalla. Asetuksen 56 artikla koskee valtaa antaa delegoituja säädöksiä asetuksen määritelmistä.
Siirtymäsäännökset, kertomukset, uudelleentarkastelu ja muutokset
Asetuksen 57 artiklassa säädetään siirtymäsäännöksistä. Asetuksen 58 artiklassa säädetään direktiivin sekä asetuksen soveltamisesta luottolaitoslupaa hakeneisiin sijoituspalveluyrityksiin. Asetuksen 59 artiklassa säädetään sijoituspalveluyrityksestä, joka harjoittaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja täyttää jonkun asetuksen 1 artiklan 2 kohdan alakohdassa a—c tarkoitetuista edellytyksistä. Näihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan artiklan mukaan EU:n vakavaraisuusasetusta ja luottolaitosdirektiiviä. Asetuksen 60 artiklassa säädetään asetuksen uudelleentarkastelulausekkeesta.
Muutokset muihin asetuksiin
Asetuksen 61—64 artikla sisältävää asetuksen nojalla tehtävät muutokset muihin EU-asetuksiin. Lisäksi asetuksen 65 artikla sisältää säännöksen koskien EU:n vakavaraisuusasetuksen viittauksia.