2
Nykytila ja sen arviointi
Haitallisiin vieraslajeihin liittyvä sääntely
Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan EU:n vieraslajiasetuksen 3 artiklan mukaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluita tai vaikuttavan niihin haitallisesti. Maailmanlaajuisesti haitalliset vieraslajit ovat yksi merkittävimmistä uhkatekijöistä luonnon monimuotoisuudelle. Vieraslajit ovat myös suurin alkuperäislajien sukupuuttoa aiheuttava tekijä. Osa haitallisista vieraslajeista aiheuttaa niin merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle, että ne edellyttävät yhteisiä torjuntatoimia koko EU:n tasolla. EU:ssa haitallisiksi säädetyt vieraslajit sisältyvät EU:n vieraslajiluetteloon, jonka EU:n komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä.
EU:n vieraslajiasetuksessa säädetään lisäksi jäsenvaltion kannalta merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista. Asetuksen 12 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat laatia jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien kansallisen luettelon. Kansallisen vieraslajilain 11 §:ssä on täydentävät säännökset kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista. Pykälän 1 momentissa säädetään, että kansallisesti merkityksellisenä haitallisena vieraslajina pidetään sellaista muuta kuin unionin luetteloon kuuluvaa haitallista vieraslajia, josta saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella voi aiheutua vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai muuta vahinkoa luonnonvaraiselle eliöstölle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Kyseisen pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, mitkä lajit tai mihin lajiryhmiin kuuluvat lajit ovat kansallisesti merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. Vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (704/2019) määritellään kansalliseen luetteloon kuuluvat haitalliset vieraslajit.
Sekä EU:n vieraslajiluetteloon että kansalliseen luetteloon sisältyy useita nisäkäslajeja. Kansallisessa luettelossa muun muassa minkki, soopeli ja kylänäätä on määritelty haitallisiksi vieraslajeiksi. EU:n vieraslajiluetteloon sisältyy puolestaan muun muassa supikoira ja piisami.
Supikoiran haitallisuus
Supikoira lisättiin EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon vuonna 2019. Supikoiran haitallisuus perustuu sen luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamaan haittaan. Supikoira muun muassa tuhoaa maassa pesivien lintujen munia, tappaa lintujen poikasia ja aikuisia sekä haittaa jo pelkällä läsnäolollaan lintujen pesimärauhaa ja pesimään ryhtymistä. Myös uhanalaiset sammakkoeläimet ja matelijat kärsivät supikoiran saalistuksesta. Lajin haitallisuudesta luonnon monimuotoisuudelle on useita tutkimuksia sekä kotimaasta että kansainvälisesti (esimerkiksi Dahl, Åhlén 2019; Kauhala, Kowalczyk 2011 sekä Mikkola-Roos, Nurmi, Väänänen 2005).
Supikoirakannan tehokas rajoittaminen on erityisen tärkeää myös tautien, kuten rabieksen ja loistautien leviämisen estämisen kannalta. Loistauti myyräekinokokin levitessä Suomeen luonnonmarjojen käyttö hankaloituisi, ja leviämisen vaikutus muun muassa marjastukseen ja elintarviketurvallisuuteen olisi varsin merkittävä.
Supikoira on laajasti levinnyt Suomen luonnossa. Suomen supikoirakanta sai alkunsa Suomeen levittäytyneistä yksilöistä entisen Neuvostoliiton alueelta 1930- ja 1940-luvuilla. Noin 1970-luvun puoliväliin mennessä supikoira oli levinnyt lähes koko eteläiseen Suomeen ja Keski-Suomeen. Nykyään supikoira on yleinen koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Supikoira on kaikkiruokainen, mikä osaltaan parantaa kannan elinvoimaisuutta. Supikoirakanta voi pysyä elinvoimaisena silloinkin, kun eläinperäistä ravintoa on vain vähän saatavilla.
Tarkkaa arviota supikoirakannan koosta ei ole saatavilla. Saalismäärät sekä Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään Vieraslajiportaaliin ilmoitetut supikoirahavainnot antavat kuitenkin osviittaa kannan koosta. Supikoiran saalismäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmeninä. 1980-luvun alussa supikoirien vuotuinen saalismäärä oli noin 20 000 yksilöä, kun se nykyään yltää jopa 200 000 yksilöön. Supikoirahavaintoja puolestaan ilmoitetaan hyvin runsaasti koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Supikoiria on arviolta satojatuhansia yksilöitä Suomessa.
Supikoiran leviämistä on pyritty rajoittamaan erityisesti sellaisissa kohteissa, joissa lajin aiheuttama riski monimuotoisuudelle on suurin, kuten kosteikoilla tai tärkeiden lintuvesien ympäristössä. Supikoira levittäytyy Suomesta Ruotsiin, minkä takia Ruotsi ja Norja ovat rahoittaneet jo usean vuoden ajan Suomen rajalla supikoirien tehotorjuntatoimia.
Vieraslajinisäkkäiden pyynti
Vieraslajilain 16 §:n 1 momentin mukaan ympäristöön päässyt lintu- tai nisäkäslaji, joka on unionin luetteloon kuuluva tai kansallisesti merkityksellinen haitallinen vieraslaji, saadaan pyydystää ja tappaa soveltaen, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään rauhoittamattoman linnun ja nisäkkään pyydystämisestä ja tappamisesta.
Metsästyslain (615/1993) 49 §:ssä on säännökset pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä. Pykälän 1 momentin mukaan rauhoittamattoman eläimen pyydystämisen tai tappamisen on tapahduttava siten, ettei siitä aiheudu vaaraa ihmiselle, kotieläimelle, riistaeläimelle tai rauhoitetulle eläimelle. Pykälän 3 momentissa säädetään, että moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käyttämisessä rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseen tai tappamiseen on noudatettava 32 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä rajoituksia. Kyseisen pykälän 1 momentissa säädetään, että ”Riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä.”
Metsästyslain taustalla on pyrkimys varmistaa riistalajien hyödyntämisen kestävyys sekä mahdollistaa rauhoittamattomien lajien aiheuttamien haittojen torjuminen. On katsottu, että metsästyksen ei pidä olla liian helppoa metsästäjälle, vaan saaliseläimellä tulee olla reilu mahdollisuus välttyä saaliiksi jäämiseltä. Vieraslajien torjunnan peruste eroaa tästä olennaisesti: haitallisten vieraslajien torjunnassa pyritään kustannustehokkuuteen ja mahdollisuuksien mukaan vieraslajien hävittämiseen, kuitenkin vähintään minimoimaan lajien aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Näin ollen on joissakin tapauksissa nähty perusteltuna säätää poikkeus metsästyslain säännöksistä haitallisten vieraslajien pyynnin osalta.
Eduskunta on korostanut supikoirien ja minkkien tehokkaan pyynnin tärkeyttä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä (MmVM 8/2015) koskien vieraslajilain hallituksen esitystä (HE 82/2015 vp). Mietinnössä nähtiin tarpeellisena sallia joidenkin metsästyslaissa kiellettyjen apuvälineiden käyttö, jotta esimerkiksi minkkejä ja supikoiria voidaan pyytää tehokkaammin.
Vieraslajilaissa onkin säädetty joitain poikkeuksia metsästyslain säännöksistä. Vieraslajilain 16 §:n 3 momentissa sallitaan poikkeaminen metsästyslain 25 §:n 1 momentissa säädetystä asutusta koskevasta rajoituksesta loukkuun jääneen nisäkkään ampumisen osalta. Siten loukkuun jääneen vieraslajinisäkkään voi metsästyslain estämättä ampua 150 metriä lähempänä sellaista rakennusta, jossa asutaan. Vieraslajilain 16 §:n 4 momentin nojalla sallitaan metsästyslain 33 §:ssä kielletyistä pyyntimenetelmistä yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa, keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet sekä peilit ja muut häikäisevät laitteet, sekä ääntä synnyttävät koneelliset laitteet.
Vieraslajien pyynnissä on huomioitava eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) 13 §:n mukainen kielto aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Myös luonnonsuojelulain (9/2023) säännökset ja rajoitukset on huomioitava vieraslajien pyynnissä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään, että kansallispuistossa ja luonnonpuistossa ei saa pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä. Luonnonsuojelulain 50 §:n 3 momentissa kuitenkin säädetään, että minkin ja supikoiran pyydystäminen ja tappaminen metsästyslain 7 luvussa säädetyn mukaisesti on sallittua myös kansallispuistossa ja luonnonpuistossa. Luonnonsuojelulain 70 §:ssä säädettyä rauhoitettujen lajien häiritsemistä koskevaa kieltoa on noudatettava vieraslajien pyynnissä. Lajien häiritseminen, erityisesti niiden lisääntymisaikana ja tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla, on kielletty.
Miehittämättömien ilma-alusten käyttö pyynnissä
Vieraslajien torjumiseksi pyritään jatkuvasti kehittämään kustannustehokkaampia menetelmiä. Supikoiran kohdalla erityisen lupaavaksi menetelmäksi on osoittautunut miehittämättömien ilma-alusten, eli droonien käyttö supikoirien jäljittämisessä pyynnin aikana. Menetelmää on kokeiltu Ahvenanmaalla, jonka lainsäädäntö (
jaktlag 1985:31
) mahdollistaa droonien käytön koko pyynnin ajan. Metsähallitus ja Suomen riistakeskus ovat selvittäneet droonien käyttömahdollisuuksia supikoirien pyynnissä Helmi-ohjelman Vieraspetohankkeen yhteydessä. Hankkeessa on hyödynnetty drooneja, joilla on suoritettu etsintälentoja erityyppisten lintuvesien ruovikoissa. Kokeiluissa on havaittu, että droonien avulla ruovikoiden supikoiratilanne pystytään hyvällä kartoitussäällä varmistamaan nopeasti ja parhaimmillaan supikoiran esiintymisestä ruovikoissa on saatavissa lähes täysi varmuus.
Droonin avulla supikoirat voidaan paikallistaa maastosta ennen kuin koira lähetetään työhön. Tämän jälkeen metsästäjä voi seurata tapahtumia droonin kameran kautta, ja koiran tavoitettua supikoiran päästä nopeasti paikalle suorittamaan lopetuksen. Lämpökameroilla varustetut droonit ovat kokeiluissa osoittautuneet erittäin hyväksi apukeinoksi etenkin laajoissa järviruovikoissa, joissa voi olla useitakin supikoirayksilöitä piilossa. Kokeilujen perusteella on voitu todeta, että supikoirien poistaminen ruovikoista on ollut puutteellista aikaisemmin. Monissa paikoin tämä on todennäköisesti johtanut siihen, että juuri ruovikoihin on jäänyt lisääntyvää supikoirakantaa, vaikka pyynti alueella muutoin olisi tehokasta.
Droonin käyttö on sallittua nykyisen metsästyslain nojalla eläinten paikallistamisessa. Droonin hyödyntäminen metsästyksessä eläinten paikantamiseen ei kuitenkaan liene yleistä. Lain nojalla paikallistamisen jälkeen ei ole sallittua jäljittää eläimiä pyyntitarkoituksessa droonin avulla. Taustalla on metsästyslain 32 §:n 1 momentti, jonka mukaan riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä. Kyseistä säännöstä sovelletaan vieraslajinisäkkäisiin ja -lintuihin vieraslajilain 16 §:n nojalla. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista poikkeamista kyseisestä metsästyslain säännöksestä. Säätämällä vieraslajilakiin poikkeus metsästyslain 32 §:n 1 momentissa säädetystä ilma-aluksella jäljittämistä koskevasta kiellosta voitaisiin hyödyntää hyväksi havaittua torjuntamenetelmää vieraslajinisäkkäiden kuten supikoiran pyynnissä. Drooni tehostaa pyyntiä sekä edistää maastotyötä haastavassa ympäristössä tekevien koirien hyvinvointia, kun koirien ei tarvitse hakea saalistettavaa kohdetta satunnaisesti. Kustannustehokkuutta syntyy myös pyyntiin tarvittavan pienemmän henkilötyötuntimäärän takia.
Miehittämättömien ilma-alusten käytössä vieraslajien pyynnissä on lisäksi huomioitava ilma-alusten lennättämiseen liittyvä sääntely. Miehittämättömien ilma-alusten käyttöä säännellään miehittämättömistä ilma-alusjärjestelmistä ja kolmansien maiden miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käyttäjistä annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/945 sekä komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/947 säännöistä ja menetelmistä miehittämättömien ilma-alusten käytössä. Täytäntöönpanoasetuksen tarkoittamassa avoimessa kategoriassa lennätettävien ilma-alusten kohdalla toimintaa on muun muassa harjoitettava suorassa näköyhteydessä, lentokorkeus saa olla enimmillään 120 metriä ja miehittämätön ilma-alus on pidettävä turvallisen välimatkan päässä ihmisistä. Mikäli droonia lennätetään esimerkiksi metsäisessä maastossa niin, että näköyhteyden säilyttäminen on vaikeaa, toimintaan tarvitaan EU-asetuksen mukainen erityisen kategorian toimintalupa. Lisäksi miehittämättömiä ilma-alusjärjestelmiä käyttävän kauko-ohjaajan on lähtökohtaisesti täytettävä tietyt pätevyysvaatimukset. Lisäksi asetuksessa säädetään miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käyttäjien rekisteröintijärjestelmistä. Kamerallisia drooneja lennättävät käyttäjät kuuluvat lähtökohtaisesti asetuksessa säädetyn rekisteröintivelvoitteen piiriin.
Kansallisessa ilmailulaissa (864/2014) säädetään muun muassa miehittämättömästä ilmailusta Suomen alueella siltä osin kuin siitä ei säädetä EU-sääntelyssä tai Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa. Laissa on säännöksiä muun muassa ilmatilan käytöstä sekä lentosääntöjä koskevien määräysten antamisesta. Liikenne- ja viestintäviraston antamilla määräyksillä täydennetään kansallista lain tasoista ilmailusääntelyä. Suomessa on useita ilmailulta kiellettyjä ja rajoitettuja alueita, joihin kuuluu esimerkiksi ydinvoimaloita sekä maanpuolustukselle, varautumiselle ja valtionhallinnolle tärkeitä alueita. Ilma-alusten käytössä on lisäksi otettava huomioon, että lennättämistä on rajoitettu joillakin luonnonsuojelualueilla. Ilmailulain ohella miehittämätöntä ilmailua koskevaa sääntelyä on liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017), jossa säädetään muun muassa poliisin valvontavaltuuksista ja miehittämättömään ilmailuun liittyvien rikkomusten seuraamuksista.
Uusille vieraslajeille asetettava siirtymäaika
Vieraslajilain 11 §:n 3 momentissa säädetään siirtymäajasta, joka voidaan määrittää uusille kansallisesti merkityksellisille haitallisille vieraslajeille. Voimassa olevan lain mukaan asetuksella voidaan säätää, että vieraslajilain 11 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei asetuksella säädettävän siirtymäajan kuluessa sovelleta lajin yksilöihin, jotka on saatu haltuun ennen asetuksen voimaantuloa. Asetuksella säädettävä siirtymäaika voi lain mukaan olla enintään kaksi vuotta asetuksen voimaantulosta. Siirtymäaikoja on säädetty joillekin uusille lajeille. Esimerkiksi viitapihlaja-angervoon ja valkopajuangervoon säädettiin kahden vuoden siirtymäaika täydennettäessä vieraslajiluetteloa vuonna 2023.
Kahden vuoden siirtymäaika on toisinaan nähty liian lyhyenä esimerkiksi puutarha-alan toimijoille. Nykyinen kahden vuoden enimmäissiirtymäaika on vaikeuttanut joidenkin uusien kasvilajien lisäämistä kansallisesti merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon. Vuonna 2023 isotuomipihlaja jätettiin pois kansalliseen luetteloon ehdotettavien uusien lajien joukosta. Ratkaisuun vaikutti se, että isotuomipihlajan kasvatus myyntikokoiseksi taimeksi kestää kolme-neljä vuotta ja asetusmuutoksen valmistelun aikaan viljelyssä oli yli puoli miljoonaa tainta. Ottaen huomioon isotuomipihlajan merkitys sekä taloudellisten menetysten suuruus taimi- ja puutarha-alalla, sen kansalliseen luetteloon ottamisen katsottiin vaativan kahta vuotta pidemmän siirtymäajan. Muun muassa Taimistoviljelijät ry toivat silloisen valmistelun yhteydessä esiin, että isotuomipihlajan myyntikiellosta seuraisi mittavat taloudelliset menetykset alalle. Myyntitulot taimista jäisivät saamatta, minkä lisäksi menetyksiä tulisi siitä, että taimituotannosta ja varastoinnista aiheutuneita kustannuksia ei voitaisi kattaa taimien myyntituloilla. Yleisellä tasolla haitallisten vieraslajien luetteloon lisättyjen ja myymättä jääneiden kasvien poisto- ja hävityskustannukset ovat puilla noin 10–15 euroa/taimi ja pensailla noin 0,25–0,6 euroa/taimi Taimistoviljelijät ry:n arvion mukaan.
EU:n vieraslajiasetuksessa ei ole säännöksiä kansallisesti merkityksellisille haitallisille vieraslajeille säädettävistä siirtymäajoista, eikä myöskään EU:n vieraslajiluetteloon lisättävien lajien siirtymäajoista. Komissio on EU:n vieraslajiluetteloon lisättävien vieraslajien kohdalla asettanut enimmillään viiden vuoden siirtymäajan täytäntöönpanoasetuksessa.
Lähteet:
Dahl, F. & Åhlén, P.A. (2019) Nest predation by raccoon dog Nyctereutes procyonoides in the archipelago of northern Sweden. Biological Invasions 21:743–755. https://doi.org/10.1007/s10530-018-1855-4
Kauhala, K. & Kowalczyk, R. (2011) Invasion of the raccoon dog Nyctereutes procyonoides in Europe: history of colonization, features behind its success, and threats to native fauna. Current Zoology 57:584–598.
Mikkola-Roos, M., Nurmi, J. & Väänänen, V.-M. (2005) Tulokaspedot lintuvesillä - minkin ja supikoiran pyynti parantaa kosteikkolintujen poikastuottoa huomattavasti. Metsästäjä 1:20-21.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Esityksen valmistelussa on arvioitu eri vaihtoehtoja koskien miehittämättömistä ilma-aluksista säädettävän poikkeuksen laajuutta. Valmistelussa on punnittu sitä, ulotetaanko poikkeus metsästyslain 32 §:n 1 momentista koskemaan kaikkien vieraslajinisäkkäiden pyyntiä, vai tulisiko jäljittäminen miehittämättömillä ilma-aluksilla rajata pelkästään supikoirien pyyntiin.
Arvioinnissa on annettu painoarvoa pyyntimenetelmän käyttökelpoisuudelle eri vieraslajien kohdalla sekä pyyntimenetelmän tarkoituksenmukaisuudelle vieraslajinisäkkäiden torjunnassa. Tuleva tekninen kehitys sekä tulevaisuuden tarpeet on myös pyritty huomioimaan arvioinnissa. Esityksen tavoite vieraslajinisäkkäiden pyynnin tehostamisesta ja sitä kautta luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta on ollut keskeinen tekijä vaihtoehtojen punninnassa.
Jäljittäminen droonilla pyyntitilanteessa tehostaisi nykyisellään lähtökohtaisesti vain supikoirien pyyntiä. Muita Suomessa esiintyviä vieraslajinisäkkäitä ovat muun muassa minkki ja koirasusi. Minkin kohdalla droonilla jäljittäminen ei nykyisellään edesauttaisi pyyntiä. Minkki saattaa löytymisen jälkeen hävitä droonin näkökentästä, ja yksilöiden ollessa pieniä niiden uudelleen havaitseminen on varsin haastavaa. Koirasusi puolestaan liikkuu nopeasti pitkiä matkoja, eivätkä nykyisenkaltaiset droonit lähtökohtaisesti pysy eläimen perässä.
On kuitenkin odotettavissa, että laitteet edelleen kehittyvät. Muutaman vuoden sisällä tekniikka on saattanut kehittyä niin, että droonilla jäljittäminen hyödyttäisi myös muiden vieraslajinisäkkäiden kuin supikoirien pyyntiä. Samalla on mahdollista, että Suomeen saapuu uusia vieraslajinisäkkäitä. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvien leutojen talvien voidaan olettaa parantavan monien vieraslajien menestymistä. Droonin käyttö saattaisi tehostaa pyyntiä tällaisten mahdollisten uusien vieraslajien kohdalla. Uusiin vieraslajinisäkkäisiin käytettävä tehokas pyyntimenetelmä toteuttaa samalla ennakoinnin ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Leviämisen ennaltaehkäisy on kustannustehokkain keino torjua vieraslajeja ja vähentää niiden aiheuttamia haittoja.
Muun muassa pesukarhu on laji, jonka on arvioitu voivan saapua Suomeen lähivuosina. Drooneilla jäljittäminen soveltuisi pesukarhun pyyntiin. Samoin kuin supikoira, laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Suomen luonnossa pesukarhu ei tiettävästi vielä esiinny. Suotuisissa olosuhteissa kanta voisi kasvaa nopeasti ja ilmastonmuutoksen seurauksena levitessään tai ihmisen toimesta maahan tuotuna pesukarhu saattaa kasvattaa nopeasti tiheänkin kannan erityisesti kaupunkialueilla. Pesukarhun haitat ovat samankaltaisia kuin supikoiralla. Laji on kaikkiruokainen ja heikentää lintu- ja sammakkokantoja. Pesukarhut voivat levittää esimerkiksi rabiesta, leptospiroosia, penikkatautia ja Baylisascaris procyonis -loismatoa (pesukarhujen suolinkainen), joka voi aiheuttaa ihmisellekin hengenvaarallisen taudin.
Kaikkien vieraslajinisäkkäiden kohdalla tavoitteena on lajin kannan poistaminen tai vähintään haittojen minimoiminen. On perusteltua, että mahdollistetaan tehokas pyyntimenetelmä kaikkien vieraslajinisäkkäiden kohdalla. Mikäli droonien hyödyntämistä koskeva säännös rajattaisiin koskemaan vain supikoiria, poikkeuksen laajentamisen tarve tulisi todennäköisesti lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi. Näiden lähtökohtien pohjalta on nähty tarkoituksenmukaisimpana vaihtoehtona säätää poikkeus koskemaan kaikkia vieraslajinisäkkäitä. Esityksessä esitetään näin ollen säädettäväksi, että vieraslajilain 16 §:ssä tarkoitetun nisäkkään saisi jäljittää miehittämättömällä ilma-aluksella poiketen siitä, mitä metsästyslain 32 §:n 1 momentissa säädetään.
Valmistelussa on myös arvioitu tarvetta säännellä droonien lentokorkeutta hyödynnettäessä niitä pyynnissä. Rajoituksille ei kuitenkaan nähty tarvetta, sillä pyynnissä drooneja lennätetään lähtökohtaisesti sellaisessa korkeudessa, että droonit eivät häiritse lintuja tai muita lajeja. On myös todettu, että lentokorkeutta koskevat rajoitukset olisivat erittäin vaikeasti valvottavissa tai todennettavissa. Myös droonien hyödyntämiseen liittyvien ajallisten rajoitusten tarvetta ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitu. Ajalliset rajoitukset hankaloittaisivat supikoirien ja muiden vieraslajinisäkkäiden pyyntiä, mikä vähentäisi toiminnasta saatavia hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle. Luonnon monimuotoisuuden kannalta paras vaihtoehto on, että vieraslajinisäkkäitä pystytään poistamaan luonnosta mahdollisimman tehokkaasti.
Esityksen valmistelussa on myös arvioitu eri vaihtoehtoja koskien uusille vieraslajeille säädettävää enimmäissiirtymäaikaa. On nähty tarpeellisena pidentää siirtymäajan enimmäiskestoa nykyisestä kahdesta vuodesta, jotta liian lyhyt siirtymäajan kesto ei olisi esteenä uusien lajien sisällyttämiselle kansalliseen vieraslajiluetteloon. On harkittu kolmen, neljän ja viiden vuoden enimmäissiirtymäajan välillä. Lyhyempää, kolmen vuoden siirtymäajan enimmäiskestoa puoltaa se, että vieraslajien torjunta on tehokkaampaa, mitä nopeammin lajeihin liittyvät kiellot tulevat voimaan. Kolmen vuoden siirtymäaika olisi maltillinen pidennys nykyiseen kahden vuoden enimmäissiirtymäaikaan nähden. Pidemmän siirtymäajan puolesta puhuu se, että mahdollisuus pidempään siirtymäaikaan varmuudella edesauttaisi uusien lajien kattavaa lisäämistä luetteloon. Osa lajeista uhkaa jäädä lisäämättä kansalliseen vieraslajiluetteloon, mikäli sidosryhmät tai muut keskeiset tahot kokevat siirtymäajan kohtuuttoman lyhyeksi. Uusien vieraslajien lisääminen luetteloon varhaisessa vaiheessa on keskeistä, jotta voidaan torjua lajeja ennen niiden laajaa leviämistä.
Vaihtoehtojen punninnan tuloksena on nähty tarkoituksenmukaisena säätää kolmen vuoden siirtymäajan enimmäiskestosta. Kolmen vuoden siirtymäaika edistäisi esityksen tavoitetta kansallisen vieraslajiluettelon kattavuuden parantamisesta, kuitenkaan heikentämättä vieraslajeista aiheutuvien haittojen ehkäisyä tarpeettoman paljon. Kolmen vuoden siirtymäajan ollessa poikkeus se rajautuisi lähtökohtaisesti niihin tilanteisiin, joissa se olisi välttämätön lajin sisällyttämiselle kansalliseen vieraslajiluetteloon. Näin ollen kolmen vuoden enimmäissiirtymäaika parantaisi vieraslajiluettelon kattavuutta.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Droonien käyttöön liittyvä sääntely vaihtelee maittain. Osassa tarkastelluista maista ei ole sääntelyä droonien käytöstä vieraslajien pyynnissä. Pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska ovat kieltäneet droonien tai niitä vastaavien elektronisten laitteiden käytön riistan etsinnässä ja jäljittämisessä. Norjassa viranomaisille on sallittu droonien hyödyntäminen haavoittuneen riistan etsinnässä sekä vieraslajien torjunnassa. Virossa ja Latviassa ei säädetä droonien käytöstä metsästyksessä tai vieraslajien pyynnissä.
Tarkastelluissa maissa ei ole säännöksiä kansallisen luettelon siirtymäaikojen enimmäispituudesta. Yksittäisten lajien tai lajiryhmien kohdalla on kuitenkin säädetty enimmillään viiden vuoden siirtymäajasta.
5.2.1
Ruotsi
Supikoiraa esiintyy vain vähäisissä määrin Ruotsissa. Arvioiden mukaan Ruotsin luonnosta löytyy noin parikymmentä supikoirayksilöä. Droonien käyttö supikoiran pyynnissä ei näin ollen ole ollut ajankohtainen kysymys.
Ruotsissa ei ole sallittua käyttää drooneja metsästyksen aikana. Ruotsin metsästyslain (
jaktlag 1987:259
) 31 §:n mukaan metsästystä ei saa harjoittaa moottorikäyttöisistä ajoneuvoista käsin. Tällaisia ajoneuvoja tai muita moottorikäyttöisiä laitteita ei lain mukaan myöskään saa käyttää riistan etsimiseen, jäljittämiseen, jahtaamiseen tai kiinniottamiseen, riistan pakenemisen estämiseen tai riistan huomion kiinnittämiseen metsästäjään. Säännöstä sovelletaan myös vieraslajinisäkkäiden pyyntiin.
Kesäkuussa 2024 Ruotsin maatalous- ja infrastruktuuriministeriö lähetti lausunnoille muistion säännösehdotuksineen droonien käytön sallimisesta villisian metsästyksessä. Muutoksen tavoitteena olisi vähentää villisian aiheuttamia vahinkoja maataloudessa ja liikenteessä. Ehdotuksen mukaan villisian metsästys droonilla sallittaisiin ainoastaan sellaisilla alueilla, joilla villisika tyypillisesti aiheuttaa vahinkoja, kuten maatalousmaalla. Uusi sääntely on vasta valmistelussa, eli mahdollisen lakiehdotuksen lopullisesta sisällöstä ei ole varmuutta.
Haitallisista vieraslajeista annetussa asetuksessa (2018:1939) säädetään viranomaisten vastuun jaosta vieraslajien torjunnassa. Asetuksessa on täydentävät säännökset EU:n vieraslajiasetukseen nähden. Asetuksen mukaan lääninhallitus vastaa hävittämistoimenpiteistä kaikkia EU:n luettelossa olevia lajeja vastaan lukuun ottamatta niitä lajeja, jotka ovat jo laajalti levinneet maassa. Asetuksessa ei säädetä miehittämättömien ilma-alusten tai muiden laitteiden käytöstä vieraslajien torjunnassa.
Kansallisessa asetuksessa ei säädetä siirtymäajoista uusille kansallisesti haitallisille vieraslajeille. Ruotsissa ei ole vielä hyväksytty kansallista luetteloa haitallisista vieraslajeista.
5.2.2
Norja
Droonien käyttö metsästyksessä on kielletty niin riistan hätistelyssä kuin paikallistamisessa ja jäljittämisessä Norjan metsästyslain (
Lov om jakt og fangst av vilt LOV-1981-05-29-38
) 21 §:n nojalla. Myös haavoittuneen riistan etsiminen droonilla on kiellettyä, paitsi viranomaisten tekemässä etsinnässä. Kielto koskee myös vieraslajeja, lukuun ottamatta sitä, kun vieraslajeja torjutaan vahingon estämiseksi.
Vieraslajeista säädetään luonnon monimuotoisuuslaissa (
Lov om forvaltning av naturens mangfold LOV-2009-06-19-100
) sekä vieraslajeja koskevassa asetuksessa (
Forskrift om fremmede organismer FOR-2015-06-19-716
). Luonnon monimuotoisuuslain 16 §:ssä säädetään riistan, lohen ja sisävesikalojen pyynnistä. Pykälässä säädetään, että riistan pyynnin sallimista koskevat päätökset tehdään metsästyslain mukaisesti. Kyseinen säännös koskee myös vieraslajeja. Näin ollen metsästyslain säännökset soveltuvat myös vieraslajien pyyntiin. Vieraslajeja koskevassa asetuksessa ei säädetä vieraslajien pyynnistä.
Vieraslajeja koskevassa lainsäädännössä ei säädetä uusiin vieraslajeihin liittyvistä siirtymäajoista. Norjassa on kuitenkin säädetty yksittäisiä lajeja koskevista siirtymäajoista.
5.2.3
Tanska
Tanskan metsästyslainsäädännössä kielletään elektroniset laitteet, mukaan lukien droonit, riistan paikantamiseen. Tanskan metsästys- ja riistanhoitolain (
jagt- og vildtforvaltningsloven, 265/2019
) 25 §:n mukaan metsästystä ei saa harjoittaa moottorikäyttöisistä ajoneuvoista ja ilma-aluksista käsin. Metsästys- ja riistanhoitolain nojalla on annettu määräys riistan vapauttamisesta, metsästysmenetelmistä ja metsästysvälineistä (
Bekendtgørelse om udsætning af vildt, jagtmåder og jagtredskaber, 118/2017
). Määräyksen 11 §:ssä säädetään kielto käyttää elektronisia laitteita riistan paikantamiseen, mukaan lukien lämpöhakulaitteet ja laitteet, joissa on elektroninen kuvanvahvistus. Joitain poikkeuksia sallitaan kuitenkin haitallisten petonisäkkäiden torjunnan yhteydessä. Muun muassa ääntä vahvistavia laitteita ja lämpökuvaavia käsikiikareita saa käyttää supikoirien ja pesukarhujen pyynnissä.
Tanskassa säädetään kansallisesta vieraslajiluettelosta kansallisessa täytäntöönpanoasetuksessa koskien EU:n luettelossa olevien vierasperäisten vieraslajien kulkeutumisen ja leviämisen ehkäisemistä ja hallintaa sekä kansallisesta luetteloa vieraslajien vastaisista kauppakielloista jne (
Bekendtgørelse om forebyggelse og håndtering af introduktion og spredning af invasive ikkehjemmehørende arter på EU-listen og om en national liste med handelsforbud m.v. over for invasive arter, 1122/2018
). Kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa ei ole yleistä säännöstä kansalliseen luetteloon kuuluvien lajien siirtymäajoista, kuten siirtymäajan pituudesta. Asetuksen 11 §:ssä säädetään kuitenkin siirtymäajoista yksittäisille lajeille. Muun muassa kultapiiskun kohdalla säädetään vuoden siirtymäajasta, kun puolestaan kurtturuusun kohdalla säädetään kolmen vuoden siirtymäajasta.
5.2.4
Viro
Viron metsästyslaissa tai muussa lainsäädännössä ei säädetä droonien käytöstä metsästyksessä tai vieraslajien pyynnissä. Keinotekoisen valonlähteen käyttö metsästyksessä on kielletty, mutta ympäristövirasto voi sallia kyseisten välineiden käytön tautien leviämisen rajoittamiseksi riistan välityksellä. Ympäristövirasto voi myös sallia lämpökameroiden ja yönäkölaitteiden käytön, mutta nykyisellään niiden käyttö ei ole sallittua.
Vieraslajeista säädetään Viron luonnonsuojelulaissa (
Looduskaitseseadus
), mutta laissa ei ole säännöksiä vieraslajien pyynnistä. Lain nojalla on annettu asetus, jossa vahvistetaan kansallisesti haitalliset vieraslajit. Asetuksessa ei ole säännöksiä uusien vieraslajien siirtymäajoista.
7
Säännöskohtaiset perustelut
3 §. Vieraslajin ympäristöön päästämisen kielto.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin 5 kohdassa viitataan kumottuun kasvinterveyden suojelemisesta annettuun lakiin (702/2003). Viittaus muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan kasvinterveyslakiin (1110/2019).
11 §.Kansallisesti merkitykselliset haitalliset vieraslajit
. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että säännöstä koskien asetuksella säädettävän siirtymäajan pituutta muutettaisiin. Voimassa olevan lain mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei asetuksella säädettävän siirtymäajan kuluessa sovelleta lajin yksilöihin, jotka on saatu haltuun ennen asetuksen voimaantuloa. Säännöstä muutettaisiin niin, että kyseinen asetuksella säädettävä siirtymäaika voisi olla enimmillään kolme vuotta nykyisen kahden vuoden sijaan. Kahden vuoden siirtymäaika on nähty tarpeettoman lyhyenä esimerkiksi joidenkin taimi- ja puutarha-alalla käytössä olevien lajien kohdalla. Kolmen vuoden siirtymäaika olisi perusteltavissa esimerkiksi tilanteessa, jossa lajilla on pitkä kasvatusaika tai lajin määrittely kansallisesti merkitykselliseksi haitalliseksi vieraslajiksi aiheuttaa kaupallisille toimijoille merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Lain taustalla olevien tavoitteiden edistämiseksi olisi edelleen tarkoituksenmukaista välttää siirtymäaikojen asettamista. Siirtymäajan ollessa tarpeen olisi tarkoituksenmukaista asettaa mahdollisimman lyhytkestoinen siirtymäaika. Kolmen vuoden siirtymäaika olisi tarkoitettu poikkeukselliseksi. Siirtymäajan enimmäiskeston pidentämisellä kolmeen vuoteen voitaisiin kuitenkin varmistaa, ettei vieraslajeja jätetä lisäämättä kansallisesti merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon kohtuuttoman lyhyeksi nähdyn siirtymäajan vuoksi. Luetteloon lisätyn vieraslajin haitoista on tarkoituksenmukaista viestiä jo siirtymäaikana, jotta lajia käytettäisiin mahdollisimman vähän ja hävittämistoimiin ryhdyttäisiin jo siirtymäajan kuluessa. Voimassa olevassa 3 momentissa säädetään myös, että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että haitalliseen vieraslajiin tai sen tiettyyn käyttötarkoitukseen ei sovelleta 2 momentin 2 kohdassa säädettyä kieltoa taikka 4 tai 5 §:ssä säädettyä velvoitetta jossakin tai missään osassa maata, jos kieltoa tai velvoitetta ei voida pitää perusteltuna lajista aiheutuvan 1 momentissa tarkoitetun vahingon tai vaaran vähentämiseksi. Säännöstä täsmennettäisiin viittaamalla johdonmukaisesti kiellon tai velvoitteen soveltamiseen. Muutoksella poistettaisiin samalla ristiriita lain suomenkielisen ja ruotsinkielisen version välillä.
14 §.Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus.
Voimassa olevan pykälän 5 momentissa viitataan kumottuun tullilakiin (1466/1994). Viittaus muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan tullilakiin (304/2016).
16 §.Ympäristöön päässeen lintu- tai nisäkäslajin pyydystäminen ja tappaminen
. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi säännös. Momentissa säädettäisiin, että pykälässä tarkoitetun nisäkkään saa jäljittää miehittämättömällä ilma-aluksella poiketen siitä, mitä metsästyslain 32 §:n 1 momentissa säädetään. Säännöksellä mahdollistettaisiin pykälässä tarkoitetun nisäkkään jäljittäminen miehittämättömällä ilma-aluksella, eli niin kutsutulla droonilla. Voimassa olevan sääntelyn nojalla ei ole sallittua seurata vieraslajinisäkästä droonilla nisäkkään havaitsemisen jälkeen metsästyslain 32 §:n 1 momentissa säädetyn ilma-aluksia koskevan kiellon vuoksi. Poikkeus metsästyslain säännöksestä on säädettävä lain tasolla.
Ehdotetun säännöksen myötä nisäkästä olisi mahdollista jäljittää droonin avulla koko pyynnin ajan, eli käytännössä nisäkkään havaitsemisesta sen tappamiseen saakka. Droonin käyttö jäljittämisessä tehostaisi vieraslajinisäkkäiden kuten supikoiran pyyntiä. Droonin avulla olisi mahdollista seurata ja ylläpitää tilannekuvaa pyynnin aikana. Jäljittämisen avulla koira voitaisiin nykyistä tehokkaammin ohjata kohteisiin, joissa pyydettävä vieraslaji sijaitsee. Käytännössä pyynnissä käytetään sekä kameralla että lämpökameralla varustettuja drooneja, jotka mahdollistavat lajin tunnistamisen. Droonin käytössä on otettava huomioon luonnonsuojelulain 70 §:ssä säädetty rauhoitettujen lajien häiritsemistä koskeva kielto. Droonien lennättämisestä ei näin ollen saa aiheutua haittaa muun muassa pesivälle linnustolle. Pyyntiä olisi erityisen tärkeää mahdollisuuksien mukaan kohdistaa lintujen pesintää edeltävään aikaan pesinnän onnistumisen parantamiseksi.
19 §.Muutoksenhaku
. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa viitataan kumottuun hallintolainkäyttölakiin (586/1996). Viittaus muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019). Viittaus olisi luonteeltaan informatiivinen.
Pykälän 2 momentissa säädettyä viittausta tullilakiin muutettaisiin selkeästi informatiiviseksi viittaukseksi.