1.1  Tausta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaan hallitus valmistelee työttömyysturvan ja työttömien palveluiden uudistuksen, jonka tavoitteena on lyhentää työttömyysjaksojen kestoa, helpottaa lyhytaikaisen työn vastaanottamista, kannustaa työnhakuun sekä uudistaa ja kohtuullistaa työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää niin, että työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa. Tarkoituksena on, että työnhakijan työllistymissuunnitelmassa sovitaan henkilökohtaisesta työnhakuvelvoitteesta ja palveluista, kuten esimerkiksi koulutuksesta ja kuntoutuksesta. Lisäksi hallituksen ohjelmassa mainitaan, että työnhakijoiden henkilökohtaisen palvelun resurssit työ- ja elinkeinotoimistoissa turvataan. 

Osana edellä mainittua kokonaisuutta hallitus päätti talousarvioneuvottelussaan syyskuussa 2020 valmistella niin sanottua pohjoismaista työvoimapalveluiden mallia. Hallitus linjasi, että työnhaun tukemiseksi ja palveluihin ohjaamiseksi työttömien palvelutarpeen arviointia kehitettäisiin ja työnhaun tukea lisättäisiin siten, että työttömät kohdattaisiin työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein. Tämän jälkeen kuukauden kestävä tiivis palvelujakso seuraisi aina kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen. Muutoksen toteuttamiseksi hallitus linjasi, että työ- ja elinkeinotoimistojen resursseja lisättäisiin 70 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Hallitus linjasi valmisteltavaa muutosta myös siten, että yksilöllisessä työllistymissuunnitelmassa sovittaisiin työnhakijan määrällisestä työnhakuvelvoitteesta ja tarkoituksenmukaisista työnhakua tukevista palveluista. Työnhakijan tulisi työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä hakea kuukaudessa enintään neljää työpaikkaa, riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä. Lähtökohtana olisi neljän työpaikan hakeminen ja velvoitteen reunaehdoista säädettäisiin riittävän tarkkarajaisesti. Hallituksen linjauksen mukaan työnhakijalle voitaisiin jatkossakin osoittaa nykyisenkaltaisia työtarjouksia. 

Hallitus linjasi myös, että työnhakijan tulisi raportoida työnhausta sähköiseen järjestelmään itsenäisesti tai palvelun yhteydessä joka kuukausi. Työnhakuun ja palveluihin liittyviä työttömyysturvaseuraamuksia porrastettaisiin siten, että käyttöön otettaisiin huomautus. Jos työnhakija jättäisi velvoitteen uudelleen täyttämättä, hänelle asetettaisiin viisi työttömyysetuuden maksupäivää kestävä korvaukseton määräaika eli niin sanottu karenssi. Työnhakijan menettelyn toistuessa hänelle asetettaisiin 10 päivää kestävä korvaukseton määräaika. Huomautuksen ja kahden korvauksettoman määräajan asettamisen jälkeen työnhaun laiminlyönnistä asetettaisiin nykyisenkin lainsäädännön mukainen työssäolovelvoite. Muiden kuin työnhakuun ja palveluihin liittyvien työttömyysturvaseuraamusten enimmäispituus olisi hallituksen linjauksen mukaan 45 päivää. 

Hallituksen edellä mainittu linjaus pohjoismaisen työvoimapalveluiden mallin valmistelemisesta oli osa hallituksen talousarvioneuvottelun työllisyystoimia. Hallituksen linjauksen mukaan pohjoismaiseen työvoimapalveluiden malliin liittyvät muutokset valmistellaan siten, että niiden työllisyysvaikutus on vähintään 9 500 työllistä. 

1.2  Valmistelu

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen toimikaudella heinäkuussa 2019 asetettu työllisyyden edistämisen ministeriryhmä sekä sille elokuussa 2019 asetetut alatyöryhmät jatkoivat toimintaansa myös hallituksen vaihduttua marraskuussa 2019. Tässä hallituksen esityksessä ehdotettavia muutoksia käsiteltiin työllisyyden edistämisen ministeriryhmän Palkkatuki ja etuudet –alatyöryhmässä. Myöhemmin käsittelyä jatkettiin Palvelut, etuudet ja osallisuus -alatyöryhmässä, joka asetettiin elokuussa 2020. 

Alatyöryhmä ei tehnyt muutoksista yksimielistä esitystä ja hallituksen esitys on laadittu työ- ja elinkeinoministeriössä. Esitettyjen muutosten työllisyysvaikutukset on arvioitu virkatyönä valtiovarainministeriössä. 

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoa sosiaali- ja terveysministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, oikeusministeriöltä sekä valtioneuvoston oikeuskanslerilta ja eduskunnan oikeusasiamieheltä. Lisäksi lausuntoa pyydettiin muun muassa julkisten työvoimapalveluiden ja työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanosta vastaavilta tahoilta sekä keskeisiltä työnantajia, yrittäjiä, palkansaajia, työttömiä ja kuntia edustavilta järjestöiltä. 

Esitysluonnosta on käsitelty kunnallistalouden ja –hallinnon neuvottelukunnassa ja lainsäädännön arviointineuvosto on antanut esitysluonnoksesta lausuntonsa. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM102:00/2019 . 

2.1  Työnhakijan palveluprosessi työ- ja elinkeinotoimistossa

Työnhakijaksi ilmoittautuminen ja palvelutarpeen arviointi

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaan henkilöasiakkaan työnhaku käynnistyy sinä päivänä, kun hän pyytää sitä sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai henkilökohtaisesti työ- ja elinkeinotoimistossa ja hänet rekisteröidään työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Työ- ja elinkeinoviranomainen voi hyväksyä muullakin tavoin esitetyn pyynnön. Vuonna 2019 noin 84 prosenttia ja vuonna 2020 noin 91 prosenttia työnhakijoista käynnisti työnhaun verkkopalvelun kautta. 

Verkkopalvelun kautta työnhakijaksi ilmoittautuneet ohjataan digitaaliseen palvelutarpeen arviointiin, jos työttömyys ei ole päättymässä kolmen kuukauden kuluessa esimerkiksi työhön menon tai opintojen alkamisen takia. Työnhakijan verkkopalvelussa antamien tietojen ja työllistymisen mahdollisuuksia ennakoivien tekijöiden perusteella arvioidaan, millaisia palveluja työnhakija tarvitsee. Palvelutarpeen arvioinnin pohjalta voidaan laatia työnhakijan hyväksyttäväksi luonnos työllistymissuunnitelmaksi. Työnhakijaa voidaan myös pyytää laatimaan oma ehdotuksensa työllistymissuunnitelmaksi. 

Verkkopalvelussa työnhakijaksi ilmoittautuneella henkilöllä on ilmoittautumisen jälkeen kaksi päivää aikaa täydentää palvelutarpeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot ja sen jälkeen seitsemän päivää aikaa laatia luonnos työllistymissuunnitelmaksi. Suuri osa työnhakijoista tekee mainitut toimet melko nopeasti. Tilastotietoja tästä ei ole käytettävissä. 

Työnhakijaksi ilmoittautumiseen liittyvät toimet on jaettu useaksi kokonaisuudeksi, koska tarvittavien tietojen täyttämistä verkkopalvelussa samalla kertaa on pidetty liian raskaana. Tähän voitaisiin kuitenkin vaikuttaa tuomalla työnhakijaa koskevia tietoja mahdollisuuksien mukaan nykyistä enemmän työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä ja muista viranomaisrekistereistä. Työnhakijaksi ilmoittautumiseen liittyviä toimia voitaisiin keventää myös siten, että verkkopalvelussa kerättäisiin vain kaikkein keskeisimmät tiedot työnhakijan ensimmäistä haastattelua ja palvelutarpeen arviointia sekä työttömyysturvaoikeuden selvittämistä varten. Tietoja ja palvelutarvearviota täydennettäisiin ensimmäisessä työnhakijan haastattelussa. Nopeuttamalla työnhakijaksi ilmoittautumiseen liittyvien toimien toteutumista työnhakija voitaisiin tarvittaessa ohjata nykyistä nopeammin tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin. 

Eräiden näkemysten mukaan nykyinen osittain verkkopalveluiden käyttöön perustuva työnhakijan palvelutarpeen arviointi johtaisi työnhakijan ohjaamiseen vääriin työ- ja elinkeinotoimiston palveluihin. Näkemykset perustuvat siihen, että palvelutarvearvio perustuisi liikaa työnhakijan omaan, mahdollisesti liian toiveikkaaseen näkemykseen omasta tilanteesta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen heinäkuussa 2018 tekemän julkaisemattoman selvityksen mukaan kuusi kuukautta aiemmin työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneiden oma arvio palvelutarpeesta vastasi kuitenkin noin 85 prosentin todennäköisyydellä tilannetta seuranta-ajankohtana. Nopeaan työllistymiseensä luottaneet olivat pääosin työssä ja työllistymiseensä tukea tarvitsevat joko koulutuksessa tai työ- ja elinkeinotoimiston palveluiden piirissä. 

Työnhakijan haastattelu

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan työ- ja elinkeinoviranomaisen tulee järjestää työnhakijalle haastattelu kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta, jollei se työnhakijan tilanne huomioon ottaen ole ilmeisen tarpeetonta. Haastattelun järjestämistä pidetään tarpeettomana esimerkiksi silloin, kun työnhakijalla on tiedossa lähiaikoina työsuhteen, opiskelun tai perhevapaan alkaminen tai muu vastaava muutos tilanteessaan. 

Työ- ja elinkeinoviranomaisen tulee varata työnhakijalle tilaisuus myöhempiin haastatteluihin määräajoin työnhakijan palvelutarpeen mukaisesti. Työttömän työnhakijan haastattelu tulee kuitenkin aina järjestää työttömyyden jatkuttua yhdenjakoisesti kolme kuukautta ja sen jälkeen aina kolmen kuukauden yhdenjaksoisen työttömyyden välein. 

Työnhakijan ensimmäisessä haastattelussa tarkistetaan ja täydennetään työnhakutiedot, arvioidaan palvelutarve, laaditaan työllistymissuunnitelma sekä sovitaan asiointitavasta ja yhteydenpidosta työ- ja elinkeinoviranomaisen ja työnhakijan välillä. Osana palvelutarpeen arviointia työ- ja elinkeinoviranomainen tekee arvion työttömän työnhakijan valmiuksista työllistyä avoimille työmarkkinoille sekä työttömyyden pitkittymisen todennäköisyydestä. 

Arviolta noin 3050 prosentille työttömistä järjestetään työnhakijan haastattelu kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Kolmen kuukauden määräaikaishaastattelu oli vuoden 2019 tietojen perusteella järjestetty keskimäärin noin 73 prosentille niistä työnhakijoista, joille haastattelu oli tullut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyjen määräaikojen perusteella järjestää. Vuotta 2020 koskevat tiedot eivät ole vertailukelpoisia, koska covid-19-pandemian takia haastattelujen järjestämistä koskevaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain säännöstä oli muutettu väliaikaisesti. 

Työttömien määräaikaishaastatteluja koskevassa arviointitutkimuksessa Valtakari, Mikko ym.; Työttömien määräaikaishaastattelujen arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:26. havaittiin, että haastattelut tehostavat työnhakijoiden ohjaamista palveluihin sekä edistävät aktivoitumista ja työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Tutkimuksessa havaittiin myös, että haastattelujen määrän lisääntyminen ei vaikuttanut merkittävästi työ- ja elinkeinotoimiston tekemään työnvälitykseen. Sama havainto on tehty myös Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston toimialuetta koskevassa tutkimuksessa. Sundvall, Santtu ja Mayer, Minna: Työttömien määräaikaishaastattelut TE-toimiston asiakaspalvelun perustana. Kokemuksia määräaikaishaastatteluiden lisäämisestä Uudellamaalla. Raportteja 27:2018. Uudenmaan ELY-keskus. Työnvälityksen tulisikin olla nykyistä merkittävämpi osa työnhakijan haastatteluja. 

Työllistymissuunnitelma

Työnhakijan haastattelun järjestäminen tarkoittaa samalla sitä, että työnhakijan kanssa joko laaditaan työllistymissuunnitelma tai suunnitelmaa tarkistetaan. Edellä mainitut kolmen kuukauden määräaikaishaastatteluja koskevat tilastotiedot kuvaavat sen vuoksi myös suunnitelmien ajantasaisuutta. 

Työllistymissuunnitelma perustuu työnhakijan omiin työtä tai koulutusta koskeviin tavoitteisiin ja arvioituun palvelutarpeeseen. Suunnitelmassa sovitaan työnhausta ja sen tavoitteista, työnhakijan palvelutarpeen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista ja muista työllistymistä edistävistä palveluista sekä asiantuntija-arvioinneista. Suunnitelmassa sovitaan tarvittaessa myös muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista tai työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista. Työnhakija ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat suunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyvät suunnitelman. 

Helmikuun 2021 alussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli työnhakijana yhteensä noin 667 800 henkilöä. Heistä noin 538 600:n kanssa oli laadittu työllistymissuunnitelma ja näistä noin 329  000 suunnitelmaan oli kirjattu, että työnhakija hakee omatoimisesti työtä eri hakukanavia käyttäen sekä osallistuu rekrytointitapahtumiin. Covid-19-pandemiaa edeltävänä aikana helmikuussa 2020 työ- ja elinkeinotoimistoissa oli arviolta noin 247 000 työtöntä työnhakijaa, joista enintään kolme kuukautta vanha työllistymissuunnitelma oli noin 171 000 työnhakijalla. Tämä vastaa noin 70 prosenttia työttömistä työnhakijoista. 

Omatoimisen työnhaun kirjataan osaksi työllistymissuunnitelmaa lähes poikkeuksetta silloin, kun työnhakijalla on hyvät edellytykset hakea työtä ja työllistyä. Esimerkiksi monialaisten palveluiden tarpeessa olevien työnhakijoiden kohdalla tilanne on toinen, ja maininta omatoimisesta työnhausta sisältyy arviolta joka toisen työnhakijan suunnitelmaan. 

Omatoimisella työnhaulla tarkoitetaan edellä työttömyysetuutta hakevan työnhakijan yleistä velvollisuutta hakea työtä. Kyse ei yleensä ole konkreettisesta tietyn työpaikan tai edes tietyn alan työpaikkojen hakemisesta. Yleisellä tasolla olevan työnhakuvelvoitteen laiminlyömisestä ei aseteta korvauksettomia määräaikoja tai työssäolovelvoitteita. 

Työllistymissuunnitelmilla voitaisiin nykyistä tehokkaammin tukea työnhakijan työnhakua ja työllistymistä sekä varmistaa työttömyysetuuden vastikkeellisuuden toteutuminen, jos suunnitelmien ajantasaisuutta voidaan parantaa ja työnhakijalta edellytettäisiin suunnitelmissa nykyistä konkreettisemmin omatoimista työnhakua. 

Työllistymissuunnitelman toteuttamisesta ilmoittaminen

Työnhaun voimassaolo lakkaa muun muassa silloin, kun työnhakija ei ilmoita työ- ja elinkeinoviranomaiselle työllistymissuunnitelmassa sovitussa määräajassa ja sovitulla tavalla suunnitelman toteuttamisesta. Työnhaun voimassaolon lakattua työnhaun voi kuitenkin käynnistää uudelleen. 

Käytännössä työnhaun voimassaoloa ei yleensä päätetä, vaikka työnhakija jättäisi ilmoittamatta työllistymissuunnitelman toteuttamisesta. Ilmoittamatta jättäminen johtaa kuitenkin siihen, että työnhakijalta pyydetään selvitystä suunnitelman toteuttamisesta, eikä työttömyysetuutta makseta, ennen kuin asia on selvitetty. Jos ilmenee, ettei työnhakija ole toteuttanut suunnitelmaa, eikä hänellä ole menettelyynsä työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitettua pätevää syytä, hän menettää oikeutensa työttömyysetuuteen joko määräajaksi tai toistaiseksi. 

Työnvälitys ja rekrytointivaikeudet

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu työnvälitys kuuluu työ- ja elinkeinotoimiston ydintehtäviin. Työnvälityksellä edistetään työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista siten, että avoimet työpaikat täyttyvät ja työtä hakevat saavat työtä nopeasti. Työnvälitys perustuu työnantajan ja työntekijän sopimusvapauteen sekä vapaaseen valintaan. 

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa työnvälityspalveluksi on määritelty avoimia työpaikkoja koskevien tietojen julkaiseminen ja välittäminen, avoimeen työpaikkaan sopivien työnhakijoiden etsiminen ja esittely työnantajalle sekä sopivien työpaikkojen etsiminen ja tarjoaminen työnhakijoille. 

Owal Group Oy:n vuonna 2016 tekemä työ- ja elinkeinotoimistojen työtarjous- ja työttömyysturvaprosessia koskeva tutkimus Owal Group Oy; Tutkimus TE-toimistojen työtarjous- ja työttömyysturvaprosesseista, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työelämä 35/2016. sisälsi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä ilmeneviin tietoihin perustuvan otoksen työtarjouksista ja näiden kohdentumisesta työnhakijoille. Otoksessa mukana oleville työnhakijoille oli tehty keskimäärin kaksi tarjousta, mikä vastaa myös työ- ja elinkeinoministeriön seurantatietoja. Otoksen aineistossa 54 prosentille työnhakijoista oli tehty yksi työtarjous ja viidennekselle kaksi työtarjousta. 

Myös muissa selvityksissä on kiinnitetty huomiota työtarjousten kohdentumiseen eri työnhakijoille. Esimerkiksi koko maata kuvaavien tilastotietojen perusteella tammikuun 2012 ja huhtikuun 2014 välisenä aikana 78 prosentille työ- ja elinkeinotoimiston henkilöasiakkaista ei tehty lainkaan työtarjouksia. Muun muassa Räisänen, Heikki: Saavutettiinko kyllääntymispiste? Työtarjousten lisääntyneen käytön vaikutus avointen työpaikkojen täyttöön ja rekrytoinnin kestoon vuonna 2015. TEM-Analyysejä 70/2016, ja Räisänen, Heikki - Järvelä, Simo; Työtarjousten käytön lisäys – vuoden 2014 politiikkamuutoksen arviointia, TEM-analyyseja 61/2014 sekä Sundvall, Santtu: Julkista työnvälitystä työnantajalähtöisesti ja tuloksekkaasti. Ehdokashakutoimeksiannot Uudenmaan TE-toimiston rekrytointipalveluna. Raportteja 1/2019. Uudenmaan ELY-keskus. 

Owal Group Oy:n tekemän selvityksen mukaan työtarjouksia tehtiin suhteessa enemmän palvelu- ja myyntityön tekijöille ja prosessi- ja kuljetustyöntekijöille. Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöille puolestaan tehtiin enemmän tarjouksia muihin kuin ensisijaiseen ammattiin. Kun tietoja verrattiin avoinna oleviin työpaikkoihin vuosina 2014 ja 2015, erityisesti asiantuntijoille tehtiin vähemmän tarjouksia Satakuntaa ja Etelä-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Erityisesti Uudellamaalla tehtiin rakennus- ja kuljetusalalle enemmän tarjouksia suhteessa avoimiin työpaikkoihin. 

Owal Group Oy:n tekemän selvityksen mukaan alueellisen liikkuvuuden näkökulma ei noussut työtarjousprosessissa merkittäväksi tekijäksi. Selvityksessä havaittiin, ettei työtarjouksia juurikaan tehty työnhakijan ilmoittaman maantieteellisen hakualueen ulkopuolelle. Selvitykseen sisältyvissä asiantuntijahaastatteluissa ilmeni, että työtarjouksia tehtiin alueellisen liikkuvuuden pohjalta ja alueellinen näkökulma oli lisääntynyt työssäkäyntialueen (tuolloin 80 kilometrin etäisyys työnhakijan asuinpaikasta) sisäpuolella. Vaikka työnhakijoita periaatteessa ohjattiin työtarjousten kautta hakemaan töitä aiempaa laajemmalta alueelta, käytännössä tämä ei kuitenkaan aina toteutunut. Haastattelujen mukaan työ- ja elinkeinotoimistot olivat kokeneet vaikeaksi saada työnhakijoita liikkumaan lyhyitä matkoja edes kaupunkiseudulla. Toisaalta työpaikkoihin sopivia henkilöitä haetaan usein vain oman työ- ja elinkeinotoimiston alueelta. 

Owal Group Oy:n tekemän selvityksen mukaan työtarjousten osuvuutta ja laatua tulisi parantaa asiakasymmärrystä kehittämällä. Työnhakijoiden tilanteen tuntemus työ- ja elinkeinotoimistoissa ei havaintojen mukaan ollut riittävällä tasolla, ja tällä oli vaikutusta työtarjousten laatuun ja osuvuuteen. Asiakkaiden tiedot ja tarpeet tunnettiin heikosti, sillä asiakkaasta sähköisesti saatavilla olevat tiedot olivat varsin puutteellisia. Työnhakijoista sähköisesti saatavilla olevat tiedot ovat kuitenkin pääasiallinen keino kohdentaa työtarjouksia osuviksi. Myös niukat aikaresurssit sekä asetetut tavoitteet työtarjouksien määrässä vaikuttivat osuvuuteen. Owal Group Oy:n selvityksessä esitettiin muun muassa työnhakijalle tarkoitettujen verkkopalvelujen kehittämistä siten, että ne pakottaisivat tarpeellisten tietojen täyttöön ja samalla muistuttaisivat asiakkaita heidän vastuistaan. 

Työtarjousten lisäksi työ- ja elinkeinotoimistot voivat toteuttaa työnantajalähtöistä työnvälitystä niin sanottujen ehdokashakutoimeksiantojen kautta. Näissä toimeksiannoissa työ- ja elinkeinotoimisto kartoittaa sopivia ehdokkaita kyseessä olevaan työhön ja esittelee ehdokkaat työnantajalle. Ehdokashakuihin osallistuminen ei ole työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittavaa. Ehdokashakutoimeksiantojen määrät ovat viime vuosina pysyneet tasaisina. Vuonna 2019 työ- ja elinkeinotoimistot toteuttivat yhteensä noin 10 000 ehdokashakutoimeksiantoa ja esittelivät työnantajille noin 72 000 työnhakijaa. 

Työttömyysetuutta saavan työnhakijan yleisenä velvollisuutena on hakea aktiivisesti työtä. Työ- ja elinkeinotoimiston tekemien työtarjousten ja edellä mainitun ehdokashaun lisäksi työllistymissuunnitelmassa sovitaan työnhakijan omatoimisesta työnhausta. Omatoimisesta työnhausta sopiminen voi tarkoittaa esimerkiksi sopimista siitä, että työnhakija hakee saamiensa työtarjousten lisäksi omatoimisesti muita avoinna olevia työpaikkoja tai piilotyöpaikkoja tietyltä alalta tai alueelta. Työllistymissuunnitelmassa voidaan sopia myös esimerkiksi haettavien paikkojen lukumäärästä tietyllä aikavälillä. 

Avoimien paikkojen keskimääräinen avoinna olon kesto vuonna 2019 oli 60 päivää, kun se vuotta aiemmin oli 43 päivää. Täyttyneiden työpaikkojen avoinna olon kesto, siis aika jona työnantaja haki työntekijää kyseessä olevaan työhön, laski kuitenkin mainittuna aikana 54 päivästä 47 päivään. Avoimien työpaikkojen keskimääräinen avoinna olon kesto on pidentynyt selvästi. 

Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen Larja, Liisa: Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2018. TEM-Analyysejä 94/2019. mukaan noin 41 prosenttia työvoimaa hakeneista toimipaikoista on kokenut vaikeuksia löytää sopivaa työvoimaa avoinna olleeseen työtehtävään. Selvityksen mukaan rekrytointiongelmat yleistyivät vuonna 2018 erittäin voimakkaasti rakennusalalla. Myös sosiaali- ja terveysalalla, kuljetus- ja varastointialalla, teollisuudessa sekä kaupan alalla ongelmat lisääntyivät voimakkaasti. Yli 90 prosenttia toimipaikoista totesi, että rekrytointiongelmat johtuvat henkilön osaamiseen liittyvistä syistä, kuten koulutuksesta, työkokemuksesta, sosiaalisista taidoista, kielitaidosta tai muista työn vaatimista taidoista. Myös Tilastokeskuksen vuoden 2020 kolmatta vuosineljännestä koskevan työnantajahaastattelun perusteella rekrytointivaikeuksia oli kokenut noin 40 prosenttia työnantajista. 

Työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittaviin työtarjouksiin perustuva työttömyysetuuden vastikkeellisuus ei kohdistu tasaisesti kaikkiin työnhakijoihin. Lisäksi työnhakujen määrää tulisi kasvattaa rekrytointiongelmien vähentämiseksi. Jos työtä ei ole tarjolla työnhakijan työssäkäyntialueella, hakijoita tulisi ohjata hakemaan työtä myös kauempaa. Samalla on kuitenkin otettava huomioon, ettei työnhakijaa voida edellyttää työttömyysetuuden menettämisen uhalla esimerkiksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle. 

Myös OECD suosittelee Suomea tiukentamaan työttömien työnhakijoiden työnhakuvaatimuksia sekä lisäämään näiden vaatimusten toteutumisen valvontaa. Back to Work FINLAND: Improving the Re-Employment Prospects of Displaced Workers (2016). 

Työtarjouksen tuloksesta ilmoittaminen

Työ- ja elinkeinotoimiston tekemässä työtarjouksessa ilmoitetaan määräaika, jonka kuluessa työnhakijan on ilmoitettava, onko hän hakenut tarjottua työtä. Ilmoitus tulisi tehdä ensisijaisesti verkkopalvelussa, mutta sen voi tehdä myös esimerkiksi puhelimitse. 

Jos työnhakija ilmoittaa, ettei ole hakenut tarjottua työtä tai jättää ilmoittamatta työtarjouksen tuloksesta, häneltä pyydetään selvitystä asiasta. Työttömyysetuutta ei yleensä makseta, ennen kuin asia on selvitetty. Jos ilmenee, ettei työnhakija ole hakenut tarjottua työtä eikä hänellä ole menettelyynsä työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä, hän menettää oikeutensa työttömyysetuuteen joko määräajaksi tai toistaiseksi. 

2.2  Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmä

Työstä eroaminen

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta, jos hän eronnut työstään ilman pätevää syytä. Työttömyysetuuden menettäminen tarkoittaa tässä sitä, että työ- ja elinkeinotoimisto asettaa työnhakijalle korvauksettoman määräajan eli niin sanotun karenssin. 

Koska työ olisi edellä mainituissa tilanteissa voinut työnantajan puolesta jatkua, korvaukseton määräaika on pitempi kuin työnantajan päättäessä työsuhteen. Jos työnantaja päättää työsuhteen työntekijästä johtuvasta syystä, korvauksettoman määräajan kesto on 60 päivää. Korvauksetonta määräaikaa ei aseteta esimerkiksi silloin, kun työ päättyy irtisanomiseen tuotannollisesta tai taloudellisesta syystä tai työsuhteen päättyminen ei johdu työntekijän työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla moitittavana pidettävästä menettelystä. 

Jos työn jäljellä oleva kesto olisi ollut enintään viisi päivää, korvauksettoman määräajan pituus on 30 päivää sekä työnantajan että työntekijän päättäessä työsuhteen. 

Henkilöllä on pätevä syy erota työstä työttömyysetuutta menettämättä työsopimuslain (55/2001) 8 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa työnantaja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, että työntekijältä ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. 

Edellä mainitun lisäksi työttömyysturvalaissa säädetään useista muista tilanteista, joissa henkilöllä on pätevä syy erota työstä työttömyysetuutta menettämättä. Pätevästä syystä erota työstä ei kuitenkaan säädetä tyhjentävästi. 

Työstä kieltäytyminen

Työttömyysetuuden jatkuminen edellyttää, että työnhakija hakee ja on valmis ottamaan vastaan työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamaa työtä. Lisäksi työnantaja voi tarjota työtä suoraan työnhakijalle. Työttömyysturvalaissa säädetään, että työstä kieltäytymisenä pidetään nimenomaisen kieltäytymisen lisäksi sitä, että työnhakija on omalla menettelyllään aiheuttanut sen, ettei työsuhdetta ole syntynyt. 

Jos tarjottu työ olisi kestänyt enintään kaksi viikkoa, työstä kieltäytyminen ilman pätevää syytä johtaa 30 päivän korvauksettoman määräajan asettamiseen. Jos työ olisi kestänyt yli kaksi viikkoa, korvaukseton määräaika on 60 päivää. Jos työnhakija oli jo valittu kyseiseen työhön, eli työpaikan saaminen oli käytännössä varmaa, korvauksettoman määräajan kesto on 90 päivää. 

Työajalla ei ole merkitystä työstä kieltäytymisen perusteella asetettavan korvauksettoman määräajan kestoon, eli sekä kokoaikaisesta että osa-aikaisesta työstä kieltäytymisestä asetetaan sama seuraamus. Työstä kieltäytymisen perusteella asetettava korvaukseton määräaika alkaa pääsääntöisesti 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisestä. 

Työstä kieltäytymisen perusteella asetetaan korvaukseton määräaika vain, jos työ vastaa työnhakijan työkykyä. Lisäksi työstä on maksettava työehtosopimuksen mukainen palkka, jos alalla on työehtosopimus. Työnhakijalla on pätevä syy kieltäytyä hakemasta ja vastaanottamasta tarjottua työtä muun muassa silloin, kun hänen päivittäisen työmatkansa kesto ylittäisi kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. Säännöstä sovellettaessa otetaan huomioon sekä julkinen liikenne että mahdollisesti käytettävissä oleva oma auto. Oman auton hankkimista ei edellytetä. Myös mahdollisuus esimerkiksi pyöräillä tai kävellä työmatka otetaan huomioon. Työttömyysturvalaissa on säädetty useista muistakin perusteista jättää hakematta ja kieltäytyä tarjotusta työstä. Säännökset eivät ole tyhjentäviä. 

Ammattitaitosuoja

Ammattitaitosuoja tarkoittaa sitä, että työnhakijalla on kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Ammattitaitosuoja tulisi määritellä esimerkiksi työnhakijan haastattelun yhteydessä. Jos suojan laajuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen, työ- ja elinkeinotoimisto päättää, onko työnhakijalla pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä ammattitaitosuojan perusteella. 

Ammattitaitosuojan perusteella ei voi kieltäytyä tarjotusta työstä sillä perusteella, että tarjotusta työstä maksettava palkka ei vastaa mahdollisen aiemman työssäolon ajalta maksettua palkkaa. Henkilöllä on kuitenkin pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänelle tarjottua työtä tulo- ja kuluvertailun perusteella silloin, kun työstä maksettava palkka ja hänelle mahdollisesti maksettava työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten vähentämisen jälkeen jäisi pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus. 

Henkilöllä on oikeus erota työttömyysetuutta menettämättä työsuhteen kolmen ensimmäisen kuukauden aikana työstä, josta hän olisi voinut kieltäytyä ammattitaitosuojan perusteella. 

Työllistymissuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen

Työnhakijalla on velvollisuus saapua työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä työllistymissuunnitelman laatimis- ja tarkistamistilaisuuteen. Jos hakija jättää saapumatta eikä hänellä ole pätevää syytä menettelyynsä, hänelle asetetaan vähintään 15 päivää kestävä korvaukseton määräaika. Määräaika jatkuu 15 päivän jälkeenkin siihen asti, kunnes suunnitelma on laadittu tai tarkistettu, jollei suunnitelman laatimisen tai tarkistamisen viivästyminen johdu työ- ja elinkeinotoimistosta tai suunnitelman laatimiseen tai tarkistamiseen mahdollisesti osallistuvasta muusta viranomaisesta. 

Edellä tarkoitettua korvauksetonta määräaikaa ei aseteta, jos työnhakijan saapumatta jääminen johtuu sairaudesta, tapaturmasta tai henkilöstä itsestään riippumattomasta syystä taikka jos saapumatta jäämiselle on muu hyväksyttävä syy. Lisäksi työnhakija voi lähtökohtaisesti sopia työ- ja elinkeinotoimiston kanssa työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta jonakin muuna ajankohtana. 

Jos työnhakija ilman pätevää syytä kieltäytyy työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta, hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 30 päivän korvauksettoman määräajan ajalta. Määräaika jatkuu 30 päivän jälkeenkin siihen asti, kunnes suunnitelma on laadittu tai tarkistettu, jollei suunnitelman laatimisen tai tarkistamisen viivästyminen johdu työ- ja elinkeinotoimistosta tai suunnitelman laatimiseen tai tarkistamiseen mahdollisesti osallistuvasta muusta viranomaisesta. 

Työnhakijalle voidaan asettaa korvaukseton määräaika työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta kieltäytymisestä, jos hän ei esimerkiksi suostu allekirjoittamaan suunnitelmaa. Suunnitelman tarkoituksenmukaisuudella on keskeinen merkitys arvioitaessa pätevää syytä kieltäytyä suunnitelman allekirjoittamisesta. Tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin hakijan koulutus, työkokemus ja osaaminen, alueen työmarkkinatilanne sekä hakijan työllistymismahdollisuudet. 

Edellä mainittuja työllistymissuunnitelman laatimiseen liittyviä korvauksettomia määräaikoja sovelletaan myös kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) tarkoitettuun alkukartoitukseen. 

Jos työnhakija laiminlyö olennaisesti toteuttaa työllistymissuunnitelmaansa eikä hänellä ole pätevää syytä menettelyynsä, hänelle asetetaan 60 päivän korvaukseton määräaika. Jos suunnitelmassa on sovittu muuhun kuin työ- ja elinkeinotoimiston järjestämään tai hankkimaan palveluun hakeutumisesta ja henkilö laiminlyö suunnitelman toteuttamisen tältä osin, hänelle ei aseteta korvauksetonta määräaikaa. Korvauksetonta määräaikaa ei siten aseteta, jos työnhakija ei toteuta suunnitelmaansa siltä osin kuin siinä on sovittu esimerkiksi huumekuntoutujien tukiryhmästä, päihdekuntoutuksesta, velkaneuvonnasta tai muusta vastaavasta palvelusta. 

Vuoden 2003 alusta lukien kumottujen työttömyysturvalain (602/1984) ja työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) mukaan työnhakijalle voitiin asettaa kahden kuukauden korvaukseton määräaika, jos hän kieltäytyi toistuvasti ilman pätevää syytä työvoimaviranomaisen tarjoamista työkyvyn tai työkunnon selvittämiseen pyrkivistä toimenpiteistä. 

Nykyisin voimassa olevan työttömyysturvalain (1290/2002) perusteella korvauksetonta määräaikaa ei mainituissa tilanteissa aseteta. Lain esitöiden (HE 115/2002 vp; yksityiskohtaiset perustelut) mukaan työkyvyn tai työkunnon selvityksistä kieltäytymisen perusteella asetettavaa korvauksetonta määräaikaa pidettiin työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän kannalta poikkeuksellisena. Lähtökohtana työttömyysturvalakia valmisteltaessa pidettiin sitä, että korvaukseton määräaika olisi seurauksena menettelystä, joka liittyy tarjolla olevaan työhön, koulutukseen tai työllistymisen edistämiseen välittömästi liittyviin toimenpiteisiin. 

Työkyvyn ja työkunnon selvittämisen katsottiin liittyvän työnhakijan palvelutarpeen arvioimiseen. Tästä syystä työttömyysturvalain kanssa samaan aikaan voimaan tulleessa julkisista työvoimapalveluista annetussa laissa (1295/2002) säädettiin, että kieltäytyminen työkyvyn ja työkunnon selvittämiseen liittyvistä toimista johtaa työnhaun voimassaolon päättymiseen. 

Työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytyminen ja palvelun keskeyttäminen

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta, jos hän kieltäytyy ilman pätevää syytä työnhakuvalmennuksesta, uravalmennuksesta, työvoimakoulutuksesta, työkokeilusta, koulutuskokeilusta, omaehtoisesta työttömyysetuudella tuetusta kotoutumiskoulutuksesta tai kuntouittavasta työtoiminnasta. Seuraamuksen asettaminen ei edellytä sitä, että palveluun osallistumisesta olisi sovittu työllistymissuunnitelmassa. Korvaukseton määräaika asetetaan myös silloin, kun työnhakija ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystään keskeyttämään mainitun työllistymistä edistävän palvelun. 

Työttömyysturvalaissa määriteltyjen työllistymistä edistävien palveluiden lisäksi työnhakijalle asetetaan korvaukseton määräaika, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy, keskeyttää tai joutuu omasta syystään keskeyttämään sellaisen työvoimaviranomaisen järjestämän kohtuulliseksi katsottavan palveluihin, joka on verrattavissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyihin palveluihin. Käytännössä säännös koskee esimerkiksi tilanteita, joissa työnhakija ei osallistu asianmukaisesti työvoimaviranomaisen palveluntuottajilta hankkimiin palveluihin. 

Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä palvelusta ja keskeyttää palvelu muun muassa hänen terveydentilaansa ja työkykyynsä liittyvistä syistä. Lisäksi palvelusta voi kieltäytyä ja sen voi keskeyttää työttömyysetuutta menettämättä, jos päivittäinen matka palvelun järjestämispaikalle ylittää keskimäärin kolme tuntia taikka palvelunjärjestäjä laiminlyö olennaisesti vastuutaan palveluun osallistuvan työturvallisuudesta tai järjestäjä laiminlyö olennaisesti noudattaa palvelun järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä tai palvelusta tehdyn sopimuksen ehtoja. Palvelun tulee myös olennaisilta osiltaan vastata työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovittua. Päteviä syitä koskeva työttömyysturvalain säännös ei ole tyhjentävä. 

Toistuva menettely

Jos työnhakija kuuden kuukauden tarkastelujakson kuluessa menettelee siten, että hänelle tulisi asettaa uusi korvaukseton määräaika, määräajan sijasta asetetaan työssäolovelvoite. Työssäolovelvoite tarkoittaa sitä, että työnhakijalla ei toistaiseksi ole oikeutta työttömyysetuuteen muuten kuin työttömyysturvalaissa lueteltujen työllistymistä edistävien palveluiden ajalta. 

Oikeus työttömyysetuuteen palautuu normaaliksi, kun henkilö on yhteensä ollut etuusoikeuden menettämisen jälkeen työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon luettavassa työssä vähintään 12 kalenteriviikkoa. Työssäoloehtoon luetaan ja samalla työssäolovelvoitetta kerryttää pääsääntöisesti työ, jonka työaika on vähintään 18 tuntia viikossa ja josta maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka. 

Työssäolovelvoitteen täyttymistä tarkasteltaessa otetaan huomioon myös ne kalenteriviikot, joina henkilö on osallistunut työttömyysturvalaissa lueteltuihin työllistymistä edistäviin palveluihin, opiskellut päätoimisesti tai työllistynyt päätoimisesti yrittäjänä tai omassa työssään. 

Oikeus työttömyysetuuteen palautuu myös, kun työssäolovelvoitteen asettamiseen johtaneesta menettelystä on kulunut vähintään viisi vuotta. 

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu alkoi 1.3.2021 ja jatkuu vuoden 2023 loppuun. Kokeilussa työ- ja elinkeinotoimistolle muutoin kuuluvia työnhakijan palveluprosessiin keskeisesti kuuluvia tehtäviä on siirretty kuntakokeilussa mukana olevien kuntien hoidettavaksi. Tehtävät liittyvät muun muassa työnhakijan haastattelujen järjestämiseen ja työllistymissuunnitelman laatimiseen. Kunta tekee työnhakijalle myös työtarjouksia ja ohjaa hänet työnhakua ja työllistymistä tukeviin palveluihin. Kokeilusta säädetään työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetussa laissa (1269/2020). 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Esitetyt muutokset vahvistaisivat työllisyyttä arviolta noin 9 50010 000 työllisellä. Luku ei sisällä työ- ja elinkeinotoimistojen ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevien kuntien työvoimapalveluita hoitavan henkilöstön lisäämistä noin 1 200 henkilötyövuodella. Työllisyyden kasvu vähentäisi julkisen talouden menoja pitkällä aikavälillä arviolta noin 230 miljoonalla eurolla vuodessa. Kun otetaan huomioon jäljempänä esitetyt julkisen talouden menoja lisäävät vaikutukset, muutokset vähentäisivät pitemmällä aikavälillä julkisen talouden menoja arviolta noin 140 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Työ- ja elinkeinotoimistojen ja kuntien henkilöstön lisäämisestä aiheutuisi kustannuksia valtiolle vuoden 2022 alusta lukien 70 miljoonaa euroa vuodessa. Työttömyysturvaseuraamusten muuttaminen lisäisi julkiselle taloudelle aiheutuvia työttömyysturvamenoja arviolta noin 33,4 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla toimeentulotuesta ja asumistuesta aiheutuvat menot kuitenkin vähenisivät arviolta noin 16,9 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta järjestäisi työnhakijoille vuodessa arviolta noin 2,3 miljoonaa alkuhaastattelua, työnhakukeskustelua tai täydentävää työnhakukeskustelua. Nykyisin vastaava määrä on arviolta noin miljoona. Esitetyn työnhakuvelvollisuuden täyttämiseksi työnhakijat tekisivät arviolta noin 14 miljoonaa työhakemusta tai muuta työnhakutapahtumaa vuodessa. 

Esitetyt muutokset tehostavat työnhakijoiden ohjaamista heidän palvelutarpeensa mukaisiin palveluihin. Palveluiden kysynnän kasvua ei ole huomioitu tässä esityksessä. Toisaalta esimerkiksi työnhakuun liittyvän erillisenä palveluna järjestettävän valmennuksen kysyntä voi vähentyä, koska työnhakijalle tarjottaisiin vastaavaa tukea työnhakukeskusteluissa ja täydentävissä työnhakukeskusteluissa. 

Muutosten toimeenpano edellyttää työ- ja elinkeinotoimistoissa ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevissa kunnissa uusia toimitilaratkaisuja, tietojärjestelmien kehittämistä sekä muun muassa henkilöstön kouluttamista. Nämä on tarkoitus toteuttaa nykyisten toimeenpanoon osoitettujen määrärahojen ja EU:n niin sanotun elpymisvälineen kautta allokoitavien määrärahojen puitteissa. 

Muutokset vaikuttavat myös työllisyyden edistämisen kuntakokeilun toteutumiseen. Tähän liittyvistä seikoista on kerrottu luvussa 12 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). 

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

4.2.1.1  Vaikutukset kansantalouteen ja julkiseen talouteen

Työ- ja elinkeinotoimistojen ja kuntien henkilöstön lisäämisestä aiheutuisi kustannuksia valtiolle vuoden 2022 alusta lukien 70 miljoonaa euroa vuodessa valtion talousarviossa talousarvion työ- ja elinkeinoministeriön pääluokassa momentilla 32.01.03 (Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot, siirtomääräraha 2 v). Asiaa on käsitelty tarkemmin luvussa 4.2.2 (Vaikutukset viranomaisten toimintaan). Tarkoituksena on, että työ- ja elinkeinotoimistojen ja kuntien henkilöstöä voitaisiin lisätä joustavasti jo vuoden 2022 alusta lukien, vaikka työnhakijan palveluprosessia koskevien muutosten esitetään tulevan voimaan 2.5.2022. Valtiolle aiheutuvia menoja on eritelty tarkemmin jäljempänä sekä luvussa 12 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). 

Esitettyihin muutoksiin liittyvien tietojärjestelmämuutosten tekemisestä aiheutuisi valtiolle kustannuksia arviolta noin 13,0 miljoonaa euroa vuonna 2022 ja arviolta noin 7,0 miljoonaa euroa vuonna 2023. Meno kohdistuisi työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan momentille 32.01.10 Digitalisaation kehittäminen. 

Työttömyysturvajärjestelmään esitetyt muutokset lisäisivät julkiselle taloudelle aiheutuvia työttömyysturvamenoja arviolta noin 33,4 miljoonaa euroa vuodessa. Koska muutoksia sovellettaisiin toukokuun 2022 alusta lukien, menojen kasvu vuonna 2022 valtion talousarviossa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa olisi arviolta noin 6,5 miljoonaa euroa (vuositasolla 9,8 miljoonaa euroa) momentilla 33.20.50 Valtionosuus työttömyysetuuksien ansioturvasta ja vuorottelukorvauksesta (arviomääräraha) ja arviolta noin 10,2 miljoonaa euroa (vuositasolla 13,0 miljoonaa euroa) momentilla 33.20.52 Valtionosuus työttömyysetuuksien perusturvasta (arviomääräraha). Valtion lisäksi kustannuksia aiheutuisi vuodesta 2022 alkaen Työllisyysrahastolle ja työttömyyskassoille. 

Työttömyysturvaan liittyvien muutosten johdosta momentilla 33.10.54 (asumistuki) menot vähenisivät vuonna 2022 arviolta noin 1,6 miljoonaa euroa (vuositasolla 2,4 miljoonaa euroa) ja momentilla 33.10.57 (toimeentulotuki) arviolta noin 4,8 miljoonaa euroa (vuositasolla 7,3 miljoonaa euroa). 

Esitettyjen muutosten arvioidaan kokonaisuutena vähentävän julkiselle taloudelle aiheutuvia menoja noin 230 miljoonalla eurolla vuodessa, jos edellä mainittuja menojen lisäyksiä ei oteta huomioon. Tämän vaikutuksen arvioidaan syntyvän kokonaisuudessaan siinä vaiheessa, kun työttömyys olisi päättynyt suurella osalla nykyisin työttömänä olevista, tai heidän kohdallaan olisi alkanut uusi työttömyysjakso, johon liittyisi esitetty tiivis kolmen kuukautta kestävä työnhakua ja työllistymistä tukeva jakso. Jos oletetaan, että tämä koskisi kolmen vuoden kuluessa noin 90 prosenttia työhakijoista, esitetyistä muutoksista johtuva täysi työllisyysvaikutus alkaisi vuodesta 2025. 

Olettaen, että yhden työllisen vaikutus julkiseen talouuteen on vuodessa noin 23 000 euroa ja täyteen työllisyysvaikutukseen edettäisiin lineaarisesti, julkisen talous vahvistuisi (ilman edellä mainittuja menon lisäyksiä) vuonna 2022 arviolta noin 33 miljoonalla eurolla, vuonna 2023 arviolta noin 99 miljoonalla eurolla, vuonna 2024 arviolta noin 164 miljoonalla eurolla ja vuodesta 2025 arviolta noin 230 miljoonalla eurolla. Edellä mainittu 23 000 euron vaikutus kuvaa yhden työllisen osalta keskiarvoista mittaluokkaa julkiseen talouteen. Arviossa on otettu huomioon vaikutus tulonsiirtoihin ja veroihin, mutta ei esimerkiksi työeläkemaksuja. 

Työllisyysrahaston arvion mukaan nykyisellä työttömyysvakuutusmaksutasolla 9 500 lisätyöllisen määrä kasvattaisi Työllisyysrahaston työttömyysvakuutusmaksukertymää arviolta noin 9,3 miljoonalla eurolla vuodessa, jos työntekijän kuukausipalkan arvioidaan olevan 2 900 euroa kuukaudessa. Esityksessä esitetyn perusteella Työllisyysrahaston työttömyysvakuutusmaksukertymän lisäyksen lähivuosina voidaan arvioida olevan vuonna 2022 noin 0,9 miljoonaa euroa, vuonna 2023 noin 3,7 miljoonaa euroa, vuonna 2024 noin 6,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2025 noin 9, 3 miljoonaa euroa. 

Lakkaavaksi ja muutettavaksi esitetyt työttömyysturvaseuraamukset

Esityksen mukaan nykyisiä työnhakuun ja työllistymistä tukeviin palveluihin liittyviä korvauksettomia määräaikoja ei enää asetettaisi. Lisäksi itse aiheutettuun työsuhteen päättymiseen ja varmasta työpaikasta kieltäytymiseen liittyvien korvauksettomien määräaikojen kestoja lyhennettäisiin eikä näistä syistä asetettuja korvauksettomia määräaikoja otettaisi enää huomioon arvioitaessa työnhakijan menettelyn toistuvuutta. Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, että asetettavien työssäolovelvoitteiden määrä vähenisi. 

Seuraavassa on arvioitu näiden muutosten vaikutusta staattisesti, eli ilman oletuksia muutosten käyttäytymisvaikutuksista. Arvio perustuu työstä kieltäytymisen takia annettujen korvauksettomien määräaikojen määrään. Käytännössä työstä kieltäytymisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä tilanteita, joissa työnhakija on ilman työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä jättänyt hakematta työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamaa työtä. 

Arvioinnissa on käytetty Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmästä ilmeneviä tietoja työstä kieltäytymisen perusteella asetetun korvauksettoman määräajan vaikutuksesta henkilön saamiin muihin etuuksiin. Tämä arvio vaikutuksista on yleistetty koskemaan muitakin korvauksettomiin määräaikoihin liittyviä muutoksia. Tämä tieto on yhdistetty muita korvauksettomia määräaikoja koskeviin lukumäärätietoihin ja määräaikojen oletettuun todelliseen, etuuksiin vaikuttavaan kestoon. Tällä perusteella on arvioitu muutosten bruttomääräiset etuusvaikutukset. 

Seuraavassa on verrattu Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmästä ilmenevien tietojen perusteella henkilön saamien etuuksien määrää kahdelta korvauksettoman määräajan asettamista edeltävältä ja kahdelta lausunnon asettamista seuraavalta kuukaudelta. Näin arvioituna henkilön saamien etuuksien määrä alenee bruttomääräisesti keskimäärin noin 440 eurolla kahden kuukauden aikana. 

Ansiopäivärahan osalta vastaavia tietoja ei ole käytettävissä. Tältä osin vaikutuksia on arvioitu henkilö- ja vuositason tietojen perusteella regressiotarkastelulla yhdistämällä työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastosta ilmeneviä työvoimapoliittisia lausuntoja koskevia tietoja henkilön vuositasolla saamiin etuuksiin. Tähän tarkasteluun liittyy valikoitumista ja tarkkuutta koskevia epävarmuuksia. Ansiopäivärahan osalta vaikutuksia voidaan arvioida seuraavasti. 

Kuviossa on kuvattu työstä kieltäytymistä koskevan 60 päivää kestävän korvauksettoman määräajan asettamisen yhteys ansiopäivärahan saamiseen Finanssivalvonnan henkilöaineistossa. Yhtenäisellä viivalla on kuvattu ansiopäivärahaa saavien osuus kaikista helmi-joulukuussa 2018 kyseessä olevan korvauksettoman määräajan saaneista määräajan alkamispäivän suhteen. Katkoviivalla on kuvattu ansiopäivärahaa saavien osuus verrokkiryhmässä. Verrokkiryhmä on muodostettu ottamalla otos helmi-joulukuussa 2018 kunkin kuun 1. päivä etuutta saaneista. 

Edellä olevan perusteella työstä kieltäytymisen takia asetettujen korvauksettomien määräaikojen etuusvaikutuksia voidaan arvioida seuraavasti. 

	Työttömyysturva	Yleinen asumistuki	Toimeentulotuki	Etuus-  menomuutos  yhteensä
Perusturva	-643 euroa	+6 euroa	+199 euroa	-438 euroa
Ansioturva	-1200 euroa	+100 euroa	+400 euroa	-700 euroa

Edellä olevan arvion perusteella voidaan arvioida myös muiden työttömyysturvaseuraamuksia koskevien muutosten etuusvaikutuksia. Arvio etuusmenoihin pohjautuu ajalliseen yhteyteen seuraamuksen asettamisen ja etuusmenojen muutoksen välillä. Lisäksi vaikutuksen oletetaan riippuvan lineaarisessa suhteessa seuraamuksen kestosta. 

Tällä tavalla arvioituna työstä eroamisen perusteella asetettavan 90 päivää kestävän korvauksettoman määräajan keston lyhentäminen 45 päiväksi lisäisi etuusmenoja yhtä korvauksetonta määräaikaa kohti perusturvan osalta arviolta 329 euroa (7,3 euroa kertaa 45 päivää) ja ansioturvan osalta arviolta 527 euroa (11,7 euroa kertaa 45 päivää). Työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa koskevia työstä eroamisen perusteella annettua korvauksetonta määräaikaa koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja annettiin vuonna 2019 yhteensä 13 894 ja ansiopäivärahaa koskevia lausuntoja 17 015. Tällä perusteella vaikutus etuusmenoihin olisi yhteensä arviolta noin 13,53 miljoonaa euroa vuodessa. 

Edellä kuvatulla tavalla laskettuna työttömyysturvaseuraamusten uudistamisen arvioidaan kasvattavan julkiselle taloudelle aiheutuvia bruttomääräisiä etuusmenoja noin 28,4 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Pitkien karenssien kohtuullistaminen	Työmarkkinatuki	Peruspäiväraha	Ansiopäiväraha	Yhteensä
Työttömyysturva	4 512 788 e	2 680 487 e	16 099 800 e	23 293 075 e
Yleinen asumistuki	44 894 e	26 666 e	1 341 650 e	1 413 211 e
Toimeentulotuki	1 397 136 e	829 865 e	5 366 600 e	7 593 601 e
YHT	3 070 758 e	1 823 956 e	9 391 550 e	14 286 264 e

Lakkaavat  karenssit

Työttömyysturva	13 216 017 e	2 223 392 e	3 583 590 e	19 022 999 e
Yleinen asumistuki	131 477 e	22 119 e	597 265 e	750 860 e
Toimeentulotuki	4 091 611 e	688 351 e	1 194 530 e	5 974 492 e
YHT	8 992 930 e	1 512 922 e	1 791 795 e	12 297 647 e

Lakkaavat työssäolovelvoitteet

Työttömyysturva	1 106 279 e	744 660 e	1 122 400 e	2973 339 e
Yleinen asumistuki	11 006 e	7 408 e	187 067 e	205 480 e
Toimeentulotuki	342 498 e	230 543 e	374 133 e	947 175 e
YHT	752 775 e	506 709 e	561 200 e	1 820 684 e

Muutokset  yhteensä

ei sisällä karensseja

Työttömyysturva	18 835 084 e	5 648 540 e	20 805 790 e	45 289 414 e
Yleinen asumistuki	187 377 e	56 193 e	2 125 982 e	2 369 551 e
Toimeentulotuki	5 831 245 e	1 748 759 e	6 935 263 e	14 515 267 e
YHT	12 816 462 e	3 843 588 e	11 744 545 e	28 404 595 e

Uusi kestoltaan porrastettu työttömyysturvaseuraamus

Niiden työnhakijoiden määrän, joille ei asetettaisi työttömyysturvaseuraamusta sen vuoksi, että kyse on ensimmäisestä työnhakuvelvollisuutta tai palveluihin osallistumista koskevasta laiminlyönnistä, arvioidaan olevan vuoden aikana noin 174 000. Arvio koostuu useista eri osatekijöistä, joita selostetaan seuraavassa. 

Työstä kieltäytymistä koskevien korvauksettomien määräaikojen määrän (2019) perusteella arvioituna tarjottua työtä oli jättänyt hakematta noin 11 prosenttia työ- ja elinkeinotoimistolta työtarjouksen saaneista. Esitettyjen muutosten piirissä arvioidaan kaikkiaan olevan noin 437 000 työnhakijaa, ja arviolta noin 90 prosentille työnhakijoista eli noin 393 000 työnhakijalle asetettaisiin määrällinen työnhakuvelvollisuus. Jos oletetaan, että sama suhteellinen 11 prosentin osuus työnhakijoista laiminlöisi myös työnhakuvelvollisuuden täyttämisen, hakuvelvollisuuden jättäisi yhden kerran täyttämättä vuosittain noin 48 000 työnhakijaa. 

Tässä hallituksen esityksessä ei esitetä muutoksia järjestettävien palveluiden määrään tai sisältöön. Tästä syystä arviossa on käytetty työllistymissuunnitelman toteuttamatta jättämisen sekä työllistymistä tukevista palveluista kieltäytymisen ja palvelun keskeyttämisen perusteella asetettujen korvauksettomien määräaikojenmääriä vuodelta 2019. Näitä korvauksettomia määräaikoja asetettiin yhteensä noin 66 000 eri työnhakijalle. 

Työnhakijan haastatteluja järjestettiin työllistymissuunnitelmien tarkistamista koskevien tilastotietojen perusteella vuonna 2019 arviolta noin 888 000. Näistä arviolta noin 25 prosenttia järjestettiin paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa. Noin 10 000 työnhakijalle asetettiin korvaukseton määräaika sen vuoksi, ettei hän saapunut työ- ja elinkeinotoimistoon työllistymissuunnitelman laatimista tai tarkistamista varten tai kieltäytyi suunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta. Luvuista on pääteltävissä, että arviolta noin neljä prosenttia työnhakijoista ei saapunut työllistymissuunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen. 

Jos samaa suhdelukua käytetään sen arvioimiseen, kuinka moni työnhakija jättäisi saapumatta esitetyn työnhakijan palveluprosessin mukaisesti alkuhaastatteluun, työnhakukeskusteluun tai täydentävään työnhakukeskusteluun, laiminlyöntejä olisi vuosittain arviolta noin 60 000, jos työnhakijoita olisi tarkoitus tavata paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevan kunnan tiloissa yhteensä arviolta noin 142 000 kertaa vuodessa. Luku voi olla pienempi, koska työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämistavasta ei säädettäisi. 

Tarjotun työn hakematta jättämisen, työllistymissuunnitelman laatimiseen tai toteuttamiseen ja palveluihin osallistumiseen liittyvän menettelyn perusteella asetettiin vuonna 2019 korvaukseton määräaika arviolta noin 39 000 työnhakijalle. Näistä työnhakijoista arviolta noin 9 600:lle asetettiin myös työssäolovelvoite puolen vuoden kuluessa tai uusi korvaukseton määräaika vuoden kuluessa ensimmäisen korvauksettoman määräajan alkamisesta. Näissä tilanteissa työnhakijan työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavana pidettävä menettely on ollut toistuvaa. 

Toistuvan menettelyn perusteella asetettiin työttömyysturvaseuraamus edellä kuvatulla tavalla arviolta noin 25 prosentille ensimmäisen työnhakuun tai palveluihin liittyvän korvauksettoman määräajan saaneista. Tämä vastaa noin kahta prosenttia kaikista työnhakijoista. Jos oletetaan, että 25 prosenttia ensimmäisen laiminlyönnin tehneistä työnhakijoista menettelisi moitittavasti myös jatkossa, viisi työttömyysetuuden maksupäivää kestäviä korvauksettomia määräaikoja asetettaisiin vuosittain arviolta noin 43 000 työnhakijalle. Edelleen samaa suhdelukua käyttäen 10 työttömyysetuuden maksupäivää kestäviä korvauksettomia määräaikoja asetettaisiin vuosittain arviolta noin 10 500 työnhakijalle. Asetettavien työssäolovelvoitteiden määrää ei ole arvioitu arvioon liittyvien epävarmuuksien takia. 

Arvioon liittyy muitakin epävarmuuksia. Merkittävin niistä lienee se, että lisäävätkö nykyistä lyhyemmät työttömyysturvaseuraamukset laiminlyöntejä. Toisaalta työnhakijan vapaus lähtökohtaisesti valita haettavat työmahdollisuudet ja työvoimaviranomaisten tarjoama nykyistä parempi tuki työnhaussa ja palveluihin ohjaamisessa voivat myös vähentää laiminlyöntejä ja asetettavia seuraamuksia. 

4.2.1.2  Yritysvaikutukset

Työ- ja elinkeinoministeriö on selvittänyt bruttomääräistä työllisyyden kasvua eli uusien työpaikkojen syntyä. Räisänen, Heikki – Ylikännö, Minna; Minne uudet työpaikat syntyivät vuonna 2019?; TEM-analyyseja 104/2020. Aineistona käytetty otos edustaa painotettuna noin 154 000 enimmäkseen pientä, 19 henkilöä työllistävää toimipaikkaa. Niissä henkilöstömäärän lisääminen, toiseen työpaikkaan siirtyneen työntekijän korvaaminen sekä sijaisuuden täyttö olivat yleisimmät yksittäiset rekrytointisyyt. 

Edellä mainitut toimipaikat hakivat vuonna 2019 kaikkiaan noin 764 600 pääosin määräaikaista työntekijää. Määrä nousi vuodesta 2018 ja on korkein vuoden 2014 jälkeen. Samaan aikaan työvoimapula kasvoi noin 65 000 henkilön tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 65 000 työsuhdetta jäi syntymättä, koska haettua henkilöä tai henkilöitä ei löydetty avoinna olleisiin työpaikkoihin. Kun otetaan huomioon työvoimapulan vaikutus uusiin työpaikkoihin rekrytoinneissa, selvityksessä arvioidaan, että uusia työpaikkoja syntyi noin 333 000. Selvityksessä todetaan kuitenkin, että toisella tavalla arvioituna luku jäisi alimmillaan noin 254 000:een. 

Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan rekrytoinnissa hyödynnettiin yleisimmin toimipaikan omaa henkilöstöä. Muita merkittäviä hakukanavia olivat työ- ja elinkeinotoimisto, entiset työntekijät ja muut epämuodolliset henkilöyhteydet, toimipaikan omat verkkosivut sekä sosiaalinen media. Eri työvoiman hankintakanavat koskevat selvityksen mukaan hieman erilaisia työnhakijaryhmiä. Työ- Ja elinkeinotoimiston havaittiin olevan tärkeä kanava sekä työllisten että työttömien rekrytoinnissa, epäviralliset kanavat taas työllisten, työttömien sekä opiskelijoiden ja koululaisten rekrytoimisessa. 

Esitetty työnhakuvelvollisuus tukisi yritysten rekrytointiprosesseja. Työnantajille tehtävien työhakemusten määrästä johtuvan työvoiman tarjonnan lisäystä ei voida arvioida, koska ei ole tiedossa, kuinka paljon työttömät nykyisin tekevät työhakemuksia. 

Jos yritys ei ole rekrytoimassa uusia työntekijöitä, työnhakijoiden tekemät työhakemukset voivat olla yritykselle rasite. Yrityksille ei kuitenkaan ole esitetty velvollisuutta esimerkiksi säilyttää työhakemuksia tai pitää kirjaa työnhakijoiden yhteydenotoista. Rasitteen arvioidaan tämän vuoksi olevan vähäistä. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Seuraavassa on selostettu Alankomaiden, Ruotsin, Saksan ja Tanskan työttömyysturvajärjestelmään sisältyvää velvollisuutta omatoimiseen työnhakuun. Nämä maat on valittu, koska niiden yhteiskunnalliset olot muistuttavat Suomea. Lisäksi taulukkomuotoon on koottu tietoja eräissä muissa maissa työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä olevasta omatoimisesta työnhausta. Tiedot perustuvat pääosin OECD:n selvityksiin Langenbucher, K. (2015), “How demanding are eligibility criteria for unemployment benefits, quantitative indicators for OECD and EU countries”, OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 166, OECD Publishing, Paris. Saatavilla: ; sekäImmervoll, H. (2018) ”How demanding are activation requirements for jobseekers? New evidence on activity-related eligibility criteria for unemployment and social assistance benefits”, OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 215, OECD Publishing Paris. Saatavilla: ttps://doi.org/10.1787/2bdfecca-en. ja palveluprosessien järjestämisen osalta kyseessä olevien maiden työvoimaviranomaisten verkkosivuilta saatavissa oleviin tietoihin. Tiedot on kerätty ennen covid-19 –pandemiaa. 

7.1  Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettu laki

1 Luku Yleiset säännökset 

3 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettyä työttömän käsitettä täsmennettäisiin ottamalla huomioon myös työsopimukset, joissa on sovittu vaihtelevasta työajasta. Määritelmän muuttaminen vaikuttaisi 2 ja 3 lukuun esitettyjen työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuutta koskevien muutosten soveltamisen lisäksi muun muassa palkkatuen myöntämisen edellytyksiin. 

Vaihtelevaa työaikaa koskevalla työsopimuksen ehdolla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Työelämässä tällaisia sopimuksia kutsutaan usein nollatuntisopimuksiksi ja työntekijöitä tarvittaessa työhön kutsuttaviksi työntekijöiksi. 

Vaihtelevaa työaikaa noudattava henkilö olisi säännöksessä tarkoitettu työtön, jos työsopimuksessa sovittu työajan vähimmäismäärä eli työntekijälle taattu työaika olisi alle neljä tuntia viikossa. Toteutuneella työajalla ei olisi merkitystä. Työsopimuksen työaikaa koskevan ehdon muuttamisesta vastaamaan työnantajan todellista työvoiman tarvetta säädetään työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 11 §:n 3 momentissa. Työaikaa koskevan ehdon muuttaminen olisi edelleenkin työantajan ja työntekijän välinen asia. 

Työttömänä pidettäisiin myös henkilöä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen neljän kuukauden ajan työttömänä aloitetun yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen estämättä työttömyysturvalain 2 luvun 5 a §:n perusteella. Lisäksi työttömänä pidettäisiin henkilöä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen enintään kuusi kuukautta kestävien opintojen estämättä työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:n perusteella. 

Työ- ja elinkeinotoimisto ei nykyisin ratkaise edellä mainituissa tilanteissa yritystoiminnan, omassa työssä työllistymisen eikä opintojen pää- ja sivutoimisuutta, kun se antaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan oikeudesta työttömyysetuuteen. Työttömänä pidettävän henkilön käsitettä on tältä osin tarpeen täsmentää julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa, koska työttömän määritelmällä on merkitystä 2 ja 3 lukuun esitettyjen työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuutta koskevien muutosten soveltamisessa. 

Edellä tarkoitettujen yrittäjien ja opintoja suorittavien työnhakijoiden joukossa on niitä, joiden yritystoiminta tai opinnot ovat selvästi päätoimisia. Toisaalta joukossa on niitä, joiden yritystoiminta on hyvin pienimuotoista tai opinnoista aiheutuva työmäärä on hyvin vähäinen. Koska työttömyysturvalain 2 luvun 5 ja 10 a §:n tavoite on mahdollistaa työttömyysetuuden saaminen yritystoiminnan tai opintojen estämättä, olisi perusteltua rinnastaa nämä henkilöt määritelmäsäännöksessä nimenomaan työttömiin. 

Pykälän 1 momentin 3 a kohta olisi uusi. Siinä säädettäisiin työttömyysuhan alaisena pidettävästä henkilöstä. Myös uusi määritelmä liittyy edellä mainittuihin 2 ja 3 lukuun esitettyihin muutoksiin. 

Henkilö olisi työttömyysuhan alainen, jos hän on vaarassa jäädä työttömäksi kahden viikon kuluessa. Työttömäksi jäämisen syyllä ei olisi merkitystä, eikä säännöstä sovellettaessa arvioitaisi esimerkiksi sitä, millaiset mahdollisuudet henkilöllä on työllistyä nopeasti uudelleen. 

Työttömyysuhan alaisena pidettäisiin esimerkiksi henkilöä, joka on enintään kaksi viikkoa kestävässä määräaikaisessa työsuhteessa. Tältä osin säännös olisi yhdenmukainen työttömyysturvalaissa säädettyjen soviteltua työttömyysetuutta koskevien edellytysten kanssa. Soviteltua etuutta voidaan maksaa, jos kokoaikainen työsuhde kestää enintään kaksi viikkoa. Työttömyysuhan alaisena pidettäisiin myös henkilöä, jonka määräaikaista työsuhdetta tai irtisanomisaikaa taikka päätoimisia opintoja on jäljellä enintään kaksi viikkoa. 

Pykälän 1 momentin 5 ja 6 kohtaa muutettaisiin siten, että monialainen työllistymissuunnitelma määriteltäisiin työllistymissuunnitelmaa korvaavaksi suunnitelmaksi. Määritelmäsäännös koskee vain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain soveltamista, eikä määritelmän muuttaminen vaikuttaisi mitenkään esimerkiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain soveltamiseen. 

Työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain mukainen monialainen työllistymissuunnitelma on nykyisin määritelty työllistymissuunnitelmaksi. Monialainen työllistymissuunnitelma vastaa kuitenkin luonteeltaan enemmän aktivointisuunnitelmaa ja kotoutumissuunnitelmaa kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua työllistymissuunnitelmaa, koska monialaisen työllistymissuunnitelman, aktivointisuunnitelman ja kotoutumissuunnitelman laatimiseen voi työ- ja elinkeinotoimiston lisäksi osallistua muitakin viranomaisia ja suunnitelmassa sovitut toimet voivat olla luonteeltaan myös muita kuin välittömästi työllistymiseen liittyviä. 

Myös pykälän 1 momentin 6 a kohta olisi uusi. Työnhakuvelvollisuudella tarkoitettaisiin 3 lukuun esitettyä työnhakijan työllistymissuunnitelmaan sisältyvää velvollisuutta hakea työmahdollisuuksia tarkastelujakson kuluessa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. 

4 §.Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoaminen. Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin 2 lukuun esitettyjen muutosten takia. 

9 §.Työnhakijan asuinpaikka ja työssäkäyntialue. Pykälän 2 momentti olisi sisällöltään uusi. Työ- ja elinkeinotoimiston ja työnhakijan välisen yhteydenpidon sujuvoittamiseksi työnhakijan katsottaisiin asuvan väestötietojärjestelmään merkityssä osoitteessa. Työnhakijalla olisi kuitenkin mahdollisuus ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle muu osoite, joka olisi tällöin ensisijainen. Tarvittaessa työnhakijalta voitaisiin tiedustella hänen ilmoittamansa osoitteen voimassaoloaikaa. 

Työnhakijan mahdollisuus ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle muu kuin väestötietojärjestelmään merkitty osoite olisi tarpeen, koska väestötietojärjestelmään merkitään tilapäinen osoite vain silloin, kun tilapäinen oleskelu toisessa osoitteessa kestää yli kolme kuukautta. Työ- ja elinkeinotoimisto tarvitsee kuitenkin työnhakijan ajantasaiset yhteystiedot. 

Työnhakijan asuinpaikka määriteltäisiin edellä mainitulla tavalla myös silloin, kun asuinpaikka vaikuttaa työnhakijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Asuinpaikka liittyy muun muassa tiettyjen työllistymistä tukevien palveluiden ajalta maksettavan kulukorvauksen määrään sekä velvollisuuteen osallistua palveluihin työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä. 

Lähtökohtana pidettävästä osoitetiedosta voitaisiin poiketa, jos työ- ja elinkeinotoimistolla olevien tietojen perusteella on ilmeistä, ettei osoite ole oikea. 

2 luku Työnhakijan palveluprosessi 

Luvun otsikko muutettaisiin kuvaamaan paremmin luvun sisältöä. 

1 §.Työnhaun käynnistäminen. Pykälässä säädettäisiin kaikkia työnhakijoita koskevista työnhaun käynnistämisen edellytyksistä ja nykyisin 2 §:ssä säädetyistä ulkomaan kansalaisia koskevista edellytyksistä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnhaun käynnistämisestä nykyistä 1 momenttia vastaavasti. Pykälän 2 momentin 1 kohta vastaisi pääosin nykyistä soveltamiskäytäntöä. Työnhakijan tulisi antaa työnhakijaksi rekisteröimisen edellytyksenä julkisten työvoimapalvelujen tarjoamiseksi tarpeellisia tietoja. Tietojen antamisella tarkoitettaisiin sitä, että henkilö vastaa työ- ja elinkeinotoimiston esittämiin tai henkilölle verkkopalvelussa esitettyihin kysymyksiin. Mahdollisesti tarvittavien asiakirja- ja muiden vastaavien selvitysten esittämisestä säädettäisiin 2 §:ssä. 

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin henkilön velvollisuudesta antaa yhteystietonsa työnhakijaksi ilmoittautumisen yhteydessä. Säännöksessä ei enää mainittaisi työtarjouksia työnhakijalta pyydettävien yhteystietojen yhteydessä. Työnhakijan osoite olisi kuitenkin edelleen tarpeen hänen tavoittamisekseen ja sen vuoksi, että asuinpaikka vaikuttaa työnhaussa edellytettävään alueelliseen liikkuvuuteen sekä velvollisuuteen osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin. Säännös ei kuitenkaan estäisi esimerkiksi suojatun sähköpostin käyttöä työnhakijan ja työ- ja elinkeinotoimiston välisessä yhteydenpidossa. Nykyistä vastaavasti työnhaun käynnistäminen ei edellyttäisi katuosoitteen tai puhelinnumeron antamista työ- ja elinkeinotoimistolle, jos henkilö on asunnoton tai hänellä ei ole puhelinta. 

Pykälän 2 momentin 3 kohta olisi uusi. Henkilöltä voitaisiin edellyttää työnhaun käynnistämisen yhteydessä esimerkiksi sitä, että hän varaa ajan alkuhaastattelua varten. Edellytettyjen toimien tulisi aina olla sellaisia, että työnhakija voi suorittaa ne yhdellä kertaa. 

Ulkomaalaisia koskevat edellytykset uudessa 3 momentissa vastaisivat sisällöltään nykyistä 2 §:n 1 ja 2 momenttia. 

Pykälän 4 momentti olisi uusi. Jos henkilöä ei rekisteröidä työnhakijaksi, tästä tulisi antaa päätös siitä riippumatta, hakeeko henkilö työttömyysetuutta. Päätös ei koskisi oikeutta työttömyysetuuteen, vaan ainoastaan työnhakijaksi rekisteröimisen edellytyksiä. Säännökseen liittyisi uusi 14 luvun 2 §, jossa säädettäisiin muutoksenhausta. 

Jos työ- ja elinkeinotoimisto rajaisi henkilön oikeutta rekisteröityä työnhakijaksi verkkopalvelussa 3 §:n 2 momentin perusteella, asiasta ei annettaisi päätöstä, koska kyse olisi vain rekisteröitymisen tavasta. Päätös annettaisiin, jos henkilöä ei rekisteröitäisi työnhakijaksi muunkaan yhteydenoton perusteella. 

2 §. Työnhaun voimassaolon päättyminen.3 §. Työnhaun käynnistäminen uudelleen. Työnhaun voimassaolo päättyisi nykyistä vastaavasti, jos henkilö ilmoittaa, ettei halua pitää työnhakuaan voimassa. Lisäksi työnhaun voimassaolo päättyisi nykyistä vastaavasti, jos työnhakija ei esitä työ- ja elinkeinotoimistolle sen antamassa määräajassa säännöksessä tarkoitettuja selvityksiä. Säännöksestä huolimatta työ- ja elinkeinotoimiston tulisi nykyistä vastaavasti toimia lähtökohtaisesti työnhakijan itsensä ilmoittamien tietojen perusteella edellyttämättä asiakirja- tai muuta vastaavaa selvitystä. 

Työnhaun voimassaolo päättyisi myös, jos työnhakija ei uusi määräajan voimassa olevaa työnhakuaan tai ei muulla kuin edellisessä kappaleessa mainitulla tavalla asioi työ- ja elinkeinoviranomaisen kanssa sen edellyttämällä tavalla ja asetetun määräajan kuluessa. Nykyisestä poiketen viimeksi mainittu johtaisi työnhaun voimassaolon päättymiseen vain menettelyn ollessa toistuvaa. Säännöstä sovellettaisiin myös silloin, työnhakija jäisi saapumatta työ- ja elinkeinotoimistoon itse varaamanaan ajankohtana. Tästä säädettäisiin uudessa 2 momentissa. 

Käytännössä työ- ja elinkeinotoimisto voisi edellyttää, että työnhakija esimerkiksi saapuu työ- ja elinkeinotoimistoon tiettynä aikana tai määräajan kuluessa tai että työnhakija on tavoitettavissa puhelimitse tiettynä aikana. Erityisesti puhelimitse tapahtuvan asioinnin osalta työ- ja elinkeinotoimiston yhteydenoton ajankohta tulisi olla työnhakijan tiedossa riittävän tarkasti, esimerkiksi muutaman tunnin tarkkuudella. Tämä vastaisi nykyistä työ- ja elinkeinotoimistojen työkäytäntöä. Muun kuin paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa tapahtuvan asioinnin tapaa määrättäessä työ- ja elinkeinotoimiston tulisi ottaa huomioon, mitä työnhakijan kanssa on sovittu yhteydenpidosta ja millaiset yhteystiedot hän on ilmoittanut työ- ja elinkeinotoimistolle. 

Työnhaun voimassaolon päätyttyä henkilöllä olisi mahdollisuus ilmoittautua työnhakijaksi uudelleen. Edellytyksenä työnhaun uudelleen käynnistämiseen olisi kuitenkin, että henkilö esittää työ- ja elinkeinotoimiston pyytämät selvitykset, jos työnhaun voimassaolo päättyi aiemmin selvitysten esittämiseen liittyvien laiminlyöntien takia. 

Työnhaun uudelleen käynnistämistä koskevan 3 §:n 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoviranomainen voisi rajoittaa henkilön mahdollisuutta ilmoittautua työnhakijaksi verkkopalvelussa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että työ- ja elinkeinotoimistoon määrättynä aikana saapumatta jäänyt henkilö ei välttämättä saisi työnhakuaan voimaan käymättä työ- ja elinkeinotoimistossa. Työ- ja elinkeinotoimiston tulisi kiinnittää tähän erityistä huomiota silloin, kun on ilmeistä, että henkilö pyrkii välttämään alkuhaastattelun, työnhakukeskustelun tai täydentävän työnhakukeskustelun järjestämistä. Edellytettävästä asiointitavasta johtuen työnhaun käynnistäminen uudelleen voisi edellyttää esimerkiksi osallistumista alkuhaastatteluun. 

Nykyisen 1 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan työnhaun voimassaolo päättyy, jos työnhakija ei ilmoita sovitussa määräajassa ja sovitulla tavalla, miten hän on toteuttanut työllistymissuunnitelmaansa. Työ- ja elinkeinotoimistojen vakiintuneessa soveltamiskäytännössä säännöstä ei ole sovellettu, koska mainittujen tietojen antamatta jättäminen johtaa käytännössä korvauksettoman määräajan asettamiseen työttömyysturvalain 2 a luvun nykyisen 11 §:n perusteella. 

Koska nykyinen 1 §:n 2 momentin 4 kohta on edellä mainitulla tavalla merkitykseltään vähäinen, työnhaun voimassaolon päättymisestä tällä perusteella ei enää säädettäisi. Työllistymissuunnitelman ja sitä korvaavan suunnitelman toteuttaminen olisi kuitenkin edelleen työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittavaa. Käytännössä tietojen antamatta jättäminen johtaisi korvauksettoman määräajan asettamiseen työttömyysturvalain 2 a luvun uuden 9 §:n perusteella, koska työ- ja elinkeinotoimistolla ei tosiasiallisesti välttämättä olisi muuta mahdollisuutta asian ratkaisemiseen. Tarvittaessa asia voitaisiin käsitellä uudelleen työnhakijan annettua tarvittavat tiedot. 

Työnhaun voimassaolo ei enää päättyisi myöskään sillä perusteella, että työnhakija ei osallistu työkyvyn tutkimuksiin ja arviointeihin, jotka ovat välttämättömiä hänen palvelutarpeensa selvittämiseksi. Mainituista toimista sovittaisiin työllistymissuunnitelmassa. Suunnitelman toteuttamatta jättämisen vaikutuksista oikeuteen saada työttömyysetuutta säädettäisiin tältäkin osin työttömyysturvalain 2 a luvun uudessa 9 §:ssä. Muutos mahdollistaisi palveluprosessin jatkumisen työkykyyn liittyvän selvittelyn estymisestä huolimatta.  

Ulkomaalaisen työnhakijan työnhaun päättymistä koskeva 2 §:n 2 momentti vastaisi nykyistä 2 §:n 3 momenttia. Myös soveltamiskäytäntö säilyisi ennallaan, eikä ulkomaalaisen työnhakijan työnhakua päätettäisi, jos hän hakee oleskeluluvalleen jatkoa ennen määräaikaisen oleskeluluvan päättymistä. Jos jatkolupaa ei myönnetä eikä henkilö valita päätöksestä, työnhaku päätetään umpeutuneen oleskeluluvan viimeiseen voimassaolopäivään. Jos ulkomaalainen valittaa kielteisestä jatkolupapäätöksestä, työnhaku olisi voimassa siihen saakka, kunnes asiassa annetaan lainvoimainen kielteinen päätös, tai uusi myönnetty oleskelulupa umpeutuu. 

4 §.Työnhakijan informointi. Nykyistä vastaavasti työnhakijalle voitaisiin antaa neuvontaa työ- ja elinkeinotoimistossa ja esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna sekä työ- ja elinkeinotoimistojen yhteisillä verkkosivuilla. 

Työnhakijaa voitaisiin informoida esimerkiksi työllisyystilanteesta tehtävissä, joista työnhakija on kiinnostunut, sekä työtilaisuuksista, joihin työnhakijan osaamisella olisi mahdollista työllistyä. Lisäksi työnhakijalle tulisi kertoa tarvittaessa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksista, palkkatuetusta työstä ja starttirahasta. Tarkkoja yksilöllisiä tietoja työllistymistä tukevista palveluista annettaisiin alkuhaastattelussa. Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin mainitsemalla, että työ- ja elinkeinotoimiston tulee informoida työnhakijaa työttömyysetuuden hakemisesta. 

5 §.Alkuhaastattelun järjestäminen.6 §.Työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen.7 §.Työnhakukeskustelua ja täydentävää työnhakukeskustelua koskevat poikkeukset. Pykälät olisivat uusia. Niissä säädettäisiin kootusti työnhakijan palveluprosessista. Palveluprosessin keskeiset osat olisivat työnhaun alkaessa järjestettävä alkuhaastattelu sekä myöhemmin järjestettävät työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut. Täydentävä työnhakukeskustelu olisi lainsäädännössä selkeyden vuoksi käytettävä nimitys muille kuin kolmen kuukauden välein järjestettäville työnhakukeskusteluille. 

Työ- ja elinkeinotoimisto järjestäisi työnhakijalle alkuhaastattelun viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Alkuhaastattelu olisi aina pyrittävä järjestämään mainitun määräajan kuluessa, mutta määräaika olisi kuitenkin luonteeltaan siten tavoitteellinen, että työ- ja elinkeinotoimiostolla olisi mahdollisuus järjestää toimintansa joustavasti. Vaihtoehtoisesti viiden arkipäivän kuluessa voitaisiin järjestää kevyempi täydentävä työnhakukeskustelu, jonka jälkeen järjestettäisiin viipymättä varsinainen alkuhaastattelu. 

Työnhakijalle tulisi tarjota mahdollisuutta alkuhaastatteluun viiden päivän kuluessa työnhaun alkamisesta, mutta aikoja voisi olla tarjolla myös viiden arkipäivän jälkeen. Pidennys ei kuitenkaan voisi lähtökohtaisesti olla muutamia päiviä pitempi eikä tätä mahdollisuutta tulisi käyttää määräajan kiertämiseksi. Vastaavaa sovellettaisiin myös työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämiseen. 

Alkuhaastattelu korvaisi nykyisen työnhaun alettua järjestettävän työnhakijan haastattelun. Alkuhaastattelu järjestettäisiin kaikille työnhakijoille riippumatta siitä, onko henkilö työtön tai onko hänellä jo tiedossa esimerkiksi varma työpaikka. Tarkoituksena on, että työ- ja elinkeinotoimisto voisi nykyistä paremmin tarjota palveluita myös esimerkiksi työssä oleville, mutta työpaikan vaihtamista harkitseville, sekä työttömyysuhan alla oleville jo ennen työttömyyden alkamista. Lisäksi alkuhaastattelulla olisi keskeinen merkitys työllistymissuunnitelmaan kirjattavan työnhakuvelvollisuuden asettamisessa. 

Alkuhaastattelu järjestettäisiin paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa, ellei muu järjestämistapa olisi tarkoituksenmukaisempi työnhakijan tilanne huomioon ottaen. Huomioon otettavia seikkoja olisivat ainakin työttömyyden tai lomautuksen tiedossa oleva päättyminen, alustavan palvelutarvearvion mukainen vähäinen palvelutarve sekä poikkeuksellisen pitkä asiointimatka. Alkuhaastattelujen järjestämisestä paikan päällä voitaisiin poiketa myös esimerkiksi turvallisuussyistä tai julkisten työvoimapalvelujen ruuhkautuessa tilapäisesti. Työttömyyden tiedossa olevalla päättymisellä olisi merkitystä lähinnä silloin, kun työttömyysjakson kesto olisi hyvin lyhyt, esimerkiksi muutamia viikkoja. Lomautettujen kohdalla alkuhaastattelu voitaisiin lähtökohtaisesti järjestää esimerkiksi puhelimitse. 

Jos alkuhaastattelua edeltäisi täydentävä työnhakukeskustelu, viimeksi mainittu voitaisiin järjestää esimerkiksi puhelimitse tai etäyhteydellä. Ennen alkuhaastattelua järjestettävä täydentävä työnhakukeskustelu ei korvaisi alkuhaastattelua esimerkiksi lomautettujen kohdalla. 

Työnhakijan työssäolo voitaisiin ottaa muutenkin huomioon alkuhaastattelun järjestämistavassa esimerkiksi silloin, jos henkilö ilmoittautuu työnhakijaksi vielä ollessaan työssä tai koulutuksessa, eikä työn tai opintojen takia pääse paikalle työ- ja elinkeinotoimistoon tai kunnan toimipaikkaan. Vastaavasti voitaisiin toimia työllistymistä tukeviin palveluihin osallistuvien työnhakijoiden kanssa, jos palveluun osallistuminen estää paikalle pääsemisen. 

Alkuhaastattelua seuraavan kolmen kuukauden aikana työnhakijalle järjestettäisiin viisi täydentävää työnhakukeskustelua. Lähtökohtaisesti nämä tulisi järjestää kahden viikon välein. Tästä voitaisiin poiketa, jos se on yksittäistapauksessa perustellusta syystä tarkoituksenmukaista. Tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon, että tarkoituksena on säännöllinen yhteydenpito työ- ja elinkeinotoimiston ja työnhakijan välillä. Tämän vuoksi täydentäviä työnhakukeskusteluja ei voisi korvata kuin täysin poikkeuksellisesti esimerkiksi useita päiviä kestävällä palvelujaksolla, jonka aikana työnhakija tavattaisiin päivittäin. 

Työnhaun alussa järjestettävät viisi täydentävää työnhakukeskustelua koskisivat työttömiä ja työttömyysuhan alaisia työnhakijoita. Lisäksi palvelujakso koskisi palkkatuetussa työssä, työvoimakoulutuksessa tai kuntoutuksessa olevia sekä omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna opiskelevia, vaikka osa mainituista voi olla muitakin kuin työttömiä. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että palkkatuetun työn, työvoimakoulutuksen, kuntoutuksen tai työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun arvioitu kesto on enintään kuukausi. Kuntoutusta ei määriteltäisi tarkemmin. Säännöksessä tarkoitettaisiin kuitenkin yhdenjaksoista kuntoutuksen intensiivijaksoa. 

Lomautetuille järjestettäisiin täydentäviä työnhakukeskusteluja työnhaun alkuvaiheessa vain lomautetun pyynnöstä. Täydentäviä työnhakukeskusteluja ei tällöin olisi myöskään tarpeen järjestää kahden viikon välein, vaan lomautetun palvelutarpeen perusteella. 

Myös kolmen kuukauden välein järjestettävät työnhakukeskustelut koskisivat kaikkia työttömiä ja työttömyysuhan alaisia työnhakijoita sekä muita edellä mainittuja työnhakijoita. Toisin kuin täydentävät työnhakukeskustelut, kolmen kuukauden välein järjestettävät työnhakukeskustelut koskisivat myös osa-aikaisessa työssä olevia sekä työaikaa lyhentämällä lomautettuja, vaikka nämä työnhakijat eivät olisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuja työttömiä. 

Kuuden kuukauden välein järjestettävät kaksi täydentävää työnhakukeskustelua koskisivat vain niitä työttömiä, jotka eivät tuolloin osallistu työllistymistä tukeviin palveluihin. Näiden keskustelujen tarkoituksena olisi tarjota syvennettyä tukea työnhakuun ja tarpeellisiin palveluihin pääsemiseksi. Lähtökohtaisesti työttömyysuhan alaisilla työnhakijoilla ei ole tällaista tarvetta. Työ- ja elinkeinotoimisto voisi kuitenkin tarvittaessa järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja asiakkaan palvelutarpeen perusteella. Tämä koskisi kaikkia henkilöasiakkaita. 

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädettäisiin tarvittaessa järjestettävistä täydentävistä työnhakukeskusteluista. Näitä järjestettäisiin 13 kohdassa tarkoitettujen työnhakukeskustelujen tai täydentävien työnhakukeskustelujen lisäksi työ- ja elinkeinotoimiston harkinnan mukaan. Momentin 4 kohdassa tarkoitettuja täydentäviä työnhakukeskusteluja voitaisiin järjestää esimerkiksi silloin, jos työnhakija kuuluu muutosturvan toimintamallin piiriin tai hänellä on tarve ylimääräiselle tuelle, mutta työ- ja elinkeinotoimistolla ei olisi velvollisuutta järjestää tapaamista 13 kohdan perusteella. 

Kolmen kuukauden välein järjestettävä työnhakukeskustelu toteutettaisiin kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työnhakijan palvelutarpeeseen sekä työnhakijan toiveeseen järjestämistavasta.  

Työ- ja elinkeinotoimisto järjestäisi täydentävän työnhakukeskustelun kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla työnhakijan yksilöllisen tilanteen mukaan, ottaen huomioon erityisesti hänen palvelutarpeensa. Täydentäviä työnhakukeskusteluja ei voisi korvata kokonaan esimerkiksi digitaalisia palveluja hyödyntämällä. Täydentävän työnhakukeskustelun tilalla työnhakijalle voitaisiin tarjota muuta vastaavaa työnhakua tai työllistymisen edellytysten parantamista tukevaa henkilökohtaista palvelua. Täydentäviä työnhakukeskusteluja voitaisiin järjestää myös osana muita palveluja. 

Työnhakijan tapaaminen täydentävässä työnhakukeskustelussa paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa voi olla tarpeen työttömyyden alkuvaiheessa ja erityisesti työttömyyden pitkittyessä. Esimerkiksi nuorten tai pitkään työttömänä olleiden kohdalla asiointi paikan päällä olisi yleensä tarkoituksenmukaista. Luottamuksellisen ja tuloksellisen asiakasprosessin näkökulmasta olisi eduksi, jos työnhakija voi asioida aina saman työ- ja elinkeinotoimiston asiantuntijan kanssa. 

Kokonaan uusi alkuhaastattelu ja sitä seuraava jakso täydentäviä työnhakukeskusteluja järjestettäisiin henkilön ilmoittauduttua uudelleen työnhakijaksi sen jälkeen, kun työnhaun päättymisestä on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Sillä ei olisi merkitystä, mistä syystä henkilö ei ole ollut työnhakijana. 

Jos työnhaun voimassaolon aiemmasta päättymisestä olisi kulunut vähemmän kuin kuusi kuukautta, alkuhaastattelua ei järjestettäisi, vaan työnhakijalle järjestettäisiin työnhakukeskustelu tai täydentävä työnhakukeskustelu. Uutta alkuhaastattelua ei järjestettäisi myöskään esimerkiksi henkilön oltua yli kuusi kuukautta kokoaikatyössä, jos hänen työnhakunsa olisi ollut voimassa tänä aikana. Työnhakijan palvelutarve arvioitaisiin ja työllistymissuunnitelma tarkistettaisiin tässäkin tilanteessa työnhakukeskustelun tai täydentävän työnhakukeskustelun yhteydessä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa työnhakijan työnhaun voimassaolo lakkaa hieman yli kuukaudeksi kaksi kuukautta edellisen työnhakukeskustelun jälkeen, seuraava työnhakukeskustelu järjestettäisiin viipymättä sen jälkeen, kun henkilö olisi käynnistänyt työnhakunsa uudelleen. 

Jos palkkatuettu työ, työkokeilu, yhdenjaksoinen kuntoutus, työvoimakoulutus tai työttömyysetuudella tuetut omaehtoiset opinnot kestävät arviolta yli kuukauden, työnhakijalle ei työn, työkokeilun, kuntoutuksen tai koulutuksen alkuvaiheessa järjestettäisi työnhakukeskusteluja eikä täydentäviä työnhakukeskusteluja, ellei täydentävien keskustelujen järjestäminen jostakin syystä olisi tapauskohtaisesti tarpeellista. Kuukautta ennen työn, työkokeilun, kuntoutuksen tai koulutuksen arvioitua päättymistä työnhakija kuitenkin kutsuttaisiin työnhakukeskusteluun ja tämän jälkeen täydentävään työnhakukeskusteluun. Tarkoituksena on, että työnhakijalla olisi mahdollisuus löytää työtä ja tieto alkavasta työstä jo ennen aktiivitoimen tai kuntoutuksen päättymistä tai hyvin pian sen jälkeen. 

Kuntoutuksella tarkoitettaisiin työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuutta koskevissa säännöksissä yhdenjaksoisia, tiiviitä kuntoutusjaksoja. Esimerkiksi viikoittain toistuvat yksittäiset tapaamiset eivät olisi tässä tarkoitettuja kuntoutusjaksoja, mutta esimerkiksi laitoskuntoutusjaksot sekä useita kertoja viikossa toistuvat tapaamiset, joihin liittyy väliaikana toteutettavia toimia, voisivat tällaista kuntoutusta olla. Työ- ja elinkeinotoimisto tekisi ratkaisun tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta ei olisi tässä tarkoitettua kuntoutusta. 

Niin sanottuun rekrytointikoulutukseen tai muihin vastaaviin yhteistyössä työnantajan kanssa järjestettyihin koulutuksiin osallistuvat työnhakijat kutsuttaisiin työnhakukeskusteluun ja täydentäviin työnhakukeskusteluihin vain, jos koulutus ei ole johtamassa työllistymiseen tai keskustelujen järjestämiseen olisi muu vastaavan kaltainen syy. 

8 §.Alkuhaastattelun sisältö. 9 §. Työnhakukeskustelu sisältö. 10 §. Täydentävän työnhakukeskustelun sisältö. Pykälät olisivat uusia. 

Alkuhaastattelussa työ- ja elinkeinotoimisto tekisi arvion työnhakijan edellytyksistä hakea työtä ja työllistyä sekä työnhakua ja työllistymistä tukevasta palvelutarpeesta. Arvion pohjalta laadittaisiin työllistymissuunnitelma, jota tarkistettaisiin työnhakukeskusteluissa. Työ- ja elinkeinotoimiston tulisi alkuhaastattelussa saada riittävät tiedot työnhakijalle tarjottavien palveluiden valmistelemiseksi, ellei hakijaa voida heti ohjata tarkoituksenmukaisiin palveluihin. Työllistymissuunnitelma voitaisiin tarvittaessa laatia tai tarkistaa myös täydentävässä työnhakukeskustelussa. 

Jos kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitetulle kotoutujalle ei voida laatia kotoutumissuunnitelmaa esimerkiksi alkukartoituksen keskeneräisyyden takia, hänelle laadittaisiin työllistymissuunnitelma. Kotoutujien osalta alkukartoituksen osilla voitaisiin korvata täydentäviä työnhakukeskusteluja. 

Työnhakijaa tuettaisiin työnhaussa ja hänet pyrittäisiin ohjaamaan tarkoituksenmukaisiin palveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tältä osin alkuhaastattelun, työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen tulisi muodostaa johdonmukainen työnhakijan työllistymiseen johtava kokonaisuus. Työnhakijalle tulisi jo alkuhaastattelussa mahdollisuuksien mukaan kertoa siitä, kuinka palveluprosessi tulee hänen kohdallaan etenemään ja millaisia palveluja hänelle todennäköisesti tullaan myöhemmin tarjoamaan. 

Työnhaun tukeminen liittyisi olennaisesti kaikkiin työ- ja elinkeinotoimiston tapaamisiin. Työnhaun tukeminen voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnhakijaa neuvottaisiin työhakemusten tekemisessä ja hänelle esiteltäisiin työmahdollisuuksia, joita hän voisi hakea. Jos työnhakija on suuntautunut yritystoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen, tapaamisissa voitaisiin tarjota hänelle tähän liittyvää tukea. 

Täydentävän työnhakukeskustelun tilalla työnhakijalle voitaisiin tarjota muuta vastaavaa työnhakua tai työllistymisen edellytysten parantamista tukevaa henkilökohtaista palvelua. Täydentävää työnhakukeskustelua ei kuitenkaan voitaisi korvata esimerkiksi ryhmäpalvelulla taikka erilaisilla yleisillä työ- ja elinkeinotoimistossa asiointia koskevilla infotilaisuuksilla tai muilla vastaavilla palveluilla. Kun tällaisia palveluja järjestetään, työnhakija ohjattaisiin niihin alkuhaastattelun, työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen lisäksi. Edellä mainitusta voitaisiin poiketa esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimiston ruuhkautuessa erittäin pahoin, mutta tällöin kyseessä olisi oltava tilapäinen ja täysin poikkeuksellinen järjestely. 

Edellä ryhmä- ja muista vastaavista palveluista kerrotusta huolimatta työ- ja elinkeinotoimistolla olisi mahdollisuus järjestää alkuhaastattelu, työnhakukeskustelu ja täydentävä työnhakukeskustelu siten, että se vastaa mahdollisimman hyvin työnhakijan yksilöllistä palvelutarvetta. Tämä koskee esimerkiksi tapaamisen kestoa ja sisältöä. 

11 §. Palvelutarpeen arvioiminen. Pykälä olisi uusi. Työnhakijan palvelutarpeen arvioinnin lähtökohtana olisi työnhakijan koulutuksen ja työkokemuksen kautta hankkima osaaminen ja ammattitaito, mutta myös työnhakijan muu esimerkiksi harrastustoiminnassa kertynyt osaaminen tulisi ottaa huomioon. Myös työnhakijan omilla toiveilla ja tavoitteilla olisi merkitystä ja työ- ja elinkeinotoimiston tulisi tukea näiden tavoitteiden saavuttamista. Kenelläkään ei kuitenkaan olisi ehdotonta oikeutta esimerkiksi tiettyjen palveluiden saamiseen, ellei asiasta säädetä nimenomaisesti. 

Työnhakijan työ- ja toimintakyvyn osalta merkitystä olisi nimenomaan sillä, liittyvätkö mahdolliset työ- ja toimintakyvyn rajoitteet työnhakijan mahdollisuuksiin työllistyä. Tarvittaessa työnhakija ohjattaisiin työkyvyn arviointiin. Työnhakijan työ- ja toimintakykyä voitaisiin tarvittaessa arvioida yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien kanssa. Vastaavasti työnhakijan osaamisen kehittämiseen liittyvää yhteistyötä voitaisiin tehdä koulutuspalvelujen tuottajien kanssa. Yhteistyössä tulisi kiinnittää huomiota tarkoituksenmukaisten palvelukokonaisuuksien järjestämiseen ja kussakin tilanteessa sovellettavaan muun muassa tietosuojaa koskevaan lainsäädäntöön. 

Työnhakija tulisi tarvittaessa ohjata muun tahon palveluiden piiriin. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 35 §:n mukaan työ- ja elinkeinotoimiston tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin, jos se havaitsee työnhakijan olevan sosiaalihuollon toimien tarpeessa. 

12 §.Työllistymissuunnitelman sisältö. Pykälä vastaisi pääosin nykyistä 7 §:ää. Säännöksessä korostettaisiin kuitenkin sitä, että suunnitelmaan sisällytettävien palveluiden ja muiden toimien tavoitteena on työnhakijan työllistyminen avoimille työmarkkinoille. 

Koska suunnitelman toteuttamisella olisi jatkossa nykyistä enemmän merkitystä muun muassa työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta, pykälää täsmennettäisiin viittauksella siihen, että suunnitelmassa on sovittava eri toimien toteuttamista koskevista määräajoista. 

13 §.Työnhakijan velvollisuudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnhakijan velvollisuuksista pääasiassa nykyistä 8 §:ää vastaavasti. Työnhakijan yleisenä velvollisuutena olisi hakea aktiivisesti työtä ja koulutusta. Lisäksi hänen tulisi osallistua palvelutarpeensa arvioimiseen ja työllistymissuunnitelman laatimiseen ja tarkistamisen. Koska velvollisuuksien laiminlyönnin seuraukset vaikuttavat tosiasiallisesti vain työttömyysetuuden saamisen edellytyksiin, pykälän 1 ja 2 momentissa mainittaisiin, että velvollisuudet koskevat työttömyysetuutta hakevaa työnhakijaa. 

Pykälän 2 momentin mukaan työnhakijan olisi nykyistä 2 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohtaa vastaavasti ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle työllistymissuunnitelman toteuttamisesta. Ilmoituksen laiminlyönti ei kuitenkaan enää johtaisi työnhaun voimassaolon päättymiseen. Säännös olisi tarpeen, koska työllistymissuunnitelman toteuttamatta jättäminen voi vaikuttaa työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää niistä suunnitelman toteutumista koskevista tiedoista, jotka työnhakijan on annettava työ- ja elinkeinotoimistolle. Tämä koskisi erityisesti työnhakuun ja työnhakuvelvollisuuden täyttämiseen liittyviä tietoja. Tietoja käytettäisiin sekä työnvälityksen tukena, että työttömyysetuuden vastikkeellisuuden toteutumisen seuraamisessa. Tähän liittyen 3 momentissa säädettäisiin työnhakijan velvollisuudesta säilyttää työnhakuun liittyvät selvitykset määräajan. 

14 §.Työ- ja elinkeinotoimiston velvollisuudet. Pykälä vastaisi keskeiseltä sisällöltään nykyistä 9 §:ää. 

15 §. Muistutus. Pykälä olisi uusi. Työ- ja elinkeinotoimisto muistuttaisi pykälässä mainituissa tilanteissa työnhakijaa kirjallisesti hakijan menettelyn vaikutuksesta työllistymiseen ja oikeuteen saada työttömyysetuutta. Jos työnhakijan menettely jatkuu myöhemmin, hänelle annettaisiin aina uusi muistutus. 

Tarkoituksena olisi varmistua siitä, että työnhakija tuntee tältä osin työttömyysetuuden saamisen edellytykset esimerkiksi erehdyksestä johtuvien myöhempien etuuden tahattomien menetysten estämiseksi. Vastuu edellytysten täyttämisestä olisi kuitenkin aina työnhakijalla itsellään, eikä työnhaun voimassaoloon tai työttömyysturvalaissa säädettyjen edellytysten täyttymiseen vaikuttaisi esimerkiksi se, että työnhakijaa ei ole muistutettu aiemmin, vaikka näin olisi tämän pykälän perusteella tullut toimia. 

3 luku Työnvälitys 

1 §.Työnvälityksen tavoite ja yleiset periaatteet. Pykälä vastaisi sisällöltään nykyistä 1 §:ää ja 2 §:n 3 momenttia. 

2 §.Työnvälityspalvelut. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 2 §:n 1 momenttia. 

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Työnhakijaksi ilmoittautumisen yhteydessä työnhakijalle tarjottaisiin mahdollisuutta laatia häntä koskeva esittely, joka julkaistaisiin Työmarkkinatori –verkkopalvelussa. Työnhakija voisi kertoa esittelyssä esimerkiksi työkokemuksestaan, koulutuksestaan sekä muusta osaamisesta ja siitä, millaista työtä hän etsii. Esittelyn julkaiseminen olisi vapaaehtoista eikä julkaisematta jättämiselle tarvitsisi esittää perusteluja. 

Julkaisematta jättäminen ei myöskään vaikuttaisi työnhaun voimassaoloon tai työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Esittelyn julkaiseminen otettaisiin kuitenkin 4 §:n mukaan huomioon arvioitaessa työnhakuvelvollisuuden täyttämistä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyisiä työtarjouksia vastaavasta menettelystä. Työ- ja elinkeinotoimisto ohjaisi työnhakijaa hakemaan hänelle sopivia työpaikkoja. Työ- ja elinkeinotoimisto tekisi arvion työpaikan sopivuudesta työnhakijalle ottamalla huomioon työnhakijan työkokemuksen, koulutuksen ja muun osaamisen sekä työkyvyn. Momentti koskisi vain työ- ja elinkeinotoimiston työnvälitykseen liittyviä tehtäviä. Esimerkiksi työnhaun velvoittavuudesta työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä säädettäisiin erikseen. 

3 §.Työnhakuvelvollisuus. Pykälä olisi uusi. Työllistymissuunnitelmaan tulisi alkuhaastattelussa ja kolmen kuukauden välein järjestettävissä työnhakukeskusteluissa sisällyttää kolme kuukauden kestävää tarkastelujaksoa, joista kunkin aikana työnhakijan tulisi hakea vähintään neljää 4 §:ssä tarkoitettua työmahdollisuutta. Tarkastelujakso tarkoittaisi samalla jaksoa, jonka päättyessä työnhakijan olisi viimeistään ilmoitettava työ- ja elinkeinoviranomaiselle työllistymissuunnitelmaan sisältyvän työnhaun toteutumisesta. 

Lähtökohtana olevan neljän työmahdollisuuden hakemista edellytettäisiin työttömiltä sekä 5 §:n 1 momentin perusteella niiltä työttömyysuhan alaisilta, jotka ovat vaarassa jäädä työttömäksi kahden viikon kuluessa, mutta eivät ole yli kaksi viikkoa kestävässä kokoaikatyössä. Viimeksi mainitulla rajauksella pyritään siihen, että työnhakijaksi haluttaisiin ilmoittautua jo esimerkiksi irtisanomisaikana. 

Ensimmäinen tarkastelujakso voitaisiin asettaa työnhakijan edun mukaisesti alkuhaastattelussa alkamaan takautuvasti työttömyyden alkamisesta. Tämä voi olla tapauskohtaisesti olla tarpeen, jotta työttömäksi jäänyt ei jää odottamaan alkuhaastattelun järjestämistä, ennen kuin ryhtyy aktiiviseen työnhakuun. 

Neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden aikana edellytettäisiin myös niiltä työnhakijoilta, jotka ovat työllistymistä tukevassa palvelussa tai palkkatuetussa työssä. Nämä henkilöt ovat yleensä palkkatuetussa työssä tai työvoimakoulutuksessa olevia sekä omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna opiskelevia lukuun ottamatta työttömiä. Poikkeuksista tähän säädettäisiin 5–7 §:ssä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin alennetusta työnhakuvelvollisuudesta. Työ- ja elinkeinotoimisto voisi säännöksessä mainittujen edellytysten täyttyessä asettaa työnhakijan työnhakuvelvollisuudeksi yhden, kahden tai kolmen työmahdollisuuden hakemisen tarkastelujakson aikana. Keskeisenä edellytyksenä olisi, ettei työnhakijalla ole mahdollisuutta hakea neljää työmahdollisuutta. Työnhakijaa ei tulisi velvoittaa esimerkiksi tekemään täysin turhia työhakemuksia, mutta arvioinnissa otettaisiin huomioon työnhakijan henkilöön liittyvistä seikoista vain säännöksessä mainitut. 

Harkinnassa otettaisiin huomioon työnhakijan ominaisuuksista työkokemus, koulutus, muu osaaminen sekä hänen työkykynsä. Esimerkiksi osaamisessa tai työkyvyssä olevat puutteet eivät yksinään olisi peruste alentaa hakuvelvollisuutta, vaan työnhakijan tulisi hakea hänelle sopivia työmahdollisuuksia täysimääräisesti, ja samalla työllistymismahdollisuuksia tulisi pyrkiä parantamaan. Sen sijaan, jos työnhakijan henkilöön liittyvät mainitut ominaisuudet yhdessä työmarkkinatilanteen kanssa aiheuttaisivat sen, ettei neljän työmahdollisuuden hakeminen ole lainkaan mahdollista, hakuvelvollisuutta alennettaisiin. 

Jos työnhakijalla on työttömyysturvalaissa tarkoitettu ammattitaitosuoja, myös se tulisi ottaa huomioon harkittaessa työnhakuvelvollisuuden määrän alentamista. Työnhakuvelvollisuutta asetettaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ammattitaitosuoja on voimassa vain kolmen kuukauden ajan työttömyyden alkamisesta. Ammattitaitosuojan jälkeen mahdollisuuksia hakea työtä arvioitaisiin laajemmin ja hakuvelvollisuus koskisi kaikkia sopivia työmahdollisuuksia, huolimatta aiemmasta työkokemuksesta ja koulutuksesta. 

Työnhakijalta ei edellytettäisi, että hän muuttaa asuinpaikkaansa työnhakuvelvollisuuden täyttämiseksi. Muuttamista työn vuoksi ei edellytetä nykyisinkään. Lisäksi on otettava huomioon perustuslain säännös oikeudesta valita asuinpaikka. Käytännössä velvollisuus työttömyysturvalaissa tarkoitettuun alueelliseen liikkuvuuteen rajaisi samalla sitä aluetta, jonka työmarkkinatilannetta tarkastellaan. 

Koska työnhakuvelvollisuuden voisi täyttää eri tavoin, muun muassa hakemalla yrittäjänä tehtäviä työmahdollisuuksia, esimerkiksi syrjäseudulla asuminen tai alueen huonot liikenneyhteydet eivät yksinään olisi peruste hakuvelvollisuuden alentamiselle. Peruste alentamiselle sen sijaan voisi olla olemassa esimerkiksi silloin, kun työnhakija ei voi järjestää kulkemistaan työhön työttömyysturvalaissa säädettyjen työmatkaan kestoon liittyvien edellytysten puitteissa ja hänen henkilöön liittyvät 2 momentissa mainitut ominaisuutensa johtavat siihen, ettei täysimääräinen työmahdollisuuksien hakeminen enää ole mahdollista lähialueella. 

Työnhakuvelvollisuuden alentamisen perusteista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksessa säädettäisiin tarkemmin siitä, kuinka hakuvelvollisuuden määrää arvioidaan. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös tarkastelujakson keston muuttamisesta. Kestoja muutettaisiin vain yhdistämällä tarkastelujaksoja. Tämä olisi mahdollista tapauskohtaisesti lähinnä työnhakijan ammattialan mahdollisina hiljaisina loma-aikoina tai esimerkiksi työnhakijan lyhytkestoisen työkyvyttömyysajan takia. Olennaista olisi se, että työnhakijalla olisi tosiasiallinen hänen omien vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolisesta syystä johtuva este hakea työmahdollisuuksia. 

Jos työnhakijalla olisi 1 momentissa tarkoitettu täysimääräinen työnhakuvelvollisuus, tarkastelujaksojen yhdistäminen tarkoittaisi sitä, että työnhakijan tulisi esimerkiksi kahden kuukauden aikana hakea kahdeksaa työmahdollisuutta. Kolmen tarkastelujakson yhdistämisen tulisi olla poikkeuksellista ja siihen johtavien seikkojen selvästi painavampia kuin yhdistettäessä kaksi tarkastelujaksoa. 

Haettavien työmahdollisuuksien määrä asetettaisiin aina tarkastelujaksokohtaisesti. Esimerkiksi kesäkuun alussa työttömäksi jäävälle opetusalan työntekijälle voitaisiin asettaa velvollisuus hakea neljää työmahdollisuutta kesäkuun ja elokuun aikana, mutta heinäkuun hakuvelvollisuutta alennettaisiin mahdollisen ammattitaitosuojan ja alan yleisen loma-ajan takia. Tässä tilanteessa työ- ja elinkeinotoimistolla voisi myös olla 1 momentissa tarkoitettu painava syy tarkastelujaksojen yhdistämiseen. 

Jos työllistymissuunnitelmaa tarkistetaan, aiempi suunnitelma lakkaa olemasta voimassa. Tässä tilanteessa uudessa tarkistetussa suunnitelmassa asetettaisiin uudet tarkastelujaksot siten kuin 1 momentissa on tarkoitettu. Suunnitelmaa ei tulisi tarkistaa esimerkiksi sillä perusteella, että työnhakija ei ole toteuttanut suunnitelmaansa, eikä suunnitelman tarkistaminen milloinkaan vaikuttaisi jo päättyneisiin tarkastelujaksoihin. 

4 §.Työnhakuvelvollisuutta täyttävä toiminta. Pykälä olisi uusi. Työnhakija tekisi itse arvion siitä, millaista työtä hän hakee 3 §:ssä säädetyn työnhakuvelvollisuuden täyttääkseen. Työn arvioidun keston tulisi kuitenkin olla vähintään kaksi viikkoa ja työn tulisi olla sellaista, että työnhakija voi perustellusti olettaa voivansa työllistyä kyseiseen työhön. Työ voisi olla myös ulkomailla. Jos työhön liittyy esimerkiksi ehdottomana pidettäviä edellytyksiä, kuten työssä tarvittava ajokortti taikka muu pätevyys tai koulutus, työnhakijalla tulisi olla edellytetyt valmiudet. 

Jossakin määrin omia valmiuksia vaativamman työn hakeminen otettaisiin huomioon, koska työpaikkailmoituksissa työtä hakevalta edellytetään usein ominaisuuksia, joita työhön palkattava ei välttämättä täytä kaikilta osin. Ylipäätään kyse olisi sellaisista työmahdollisuuksista, joita vilpittömässä mielessä toimiva työnhakija muutenkin hakisi. 

Selvästi perusteettomia hakemuksia ei pidettäisi pykälän 1 kohdassa tarkoitettuna työnhakuna. Edellytystä ei voisi täyttää esimerkiksi hakemalla työpaikkoja, joiden osalta on ilmeistä, ettei työnhakija ole pätevä kyseiseen työhön. Myöskään toistuva perusteeton samojen työmahdollisuuksien hakeminen ei olisi säännöksessä tarkoitettua työnhakua. Asiaa arvioitaessa otettaisiin kuitenkin esimerkiksi alakohtaisia käytäntöjä, joihin voi kuulua se, että työnhakijat ovat usein yhteydessä samoihin työnantajiin. 

Myös erilaiset kausivaihtelut voisivat olla perusteltu syy hakea samoja työmahdollisuuksia uudelleen. Esimerkiksi työnantajan toiminnan ollessa talviaikana pienimuotoista, samalle työnantajalle ei olisi perusteltua tehdä tänä aikana useita työhakemuksia. Jos työnantajan toiminta on kesäaikana laajempaa, uuden työhakemuksen tekeminen samalle työnantajalle taas voisi olla perusteltua. 

Työ- ja elinkeinotoimisto seuraisi työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen yhteydessä työnhakijan työnhakua työnvälityksen näkökulmasta ja tarvittaessa neuvoisi työnhakijaa tarkoituksenmukaisten työmahdollisuuksien hakemisessa. Työ- ja elinkeinotoimisto selvittäisi työnhakua työttömyysturva-asiana vain, jos on epäilystä siitä, että työnhakija hakee tarkoituksella työmahdollisuuksia, joihin hänellä ei ole mahdollisuutta työllistyä, tai muulla tavalla laiminlyö työnhakuvelvollisuuttaan. 

Avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen hakemisen lisäksi pykälän 1 kohdassa tarkoitettuna työnhakuna pidettäisiin ainakin avoimen työhakemuksen jättämistä potentiaaliselle työnantajalle sekä muita suoria yhteydenottoja työnantajiin. Työnhakuvelvollisuutta voisi täyttää myös osallistumalla erilaisiin rekrytointitapahtumiin. Jos rekrytointitapahtumassa on edustettuna useita työnantajia ja työnhakija tekee tapahtumassa useita työhakemuksia, nämä kaikki voitaisiin ottaa huomioon 1 kohdan perusteella. Rekrytointitapahtumaan osallistuminen itsessään ei siis täyttäisi hakuvelvollisuutta, vaan työmahdollisuuksien hakeminen tapahtumassa. 

Työ- ja elinkeinotoimisto voisi tarjota työnhakijalle haettavaksi yksilöityjä työpaikkoja. Tällaisen työpaikan hakeminen täyttäisi työnhakuvelvollisuutta pykälän 2 kohdan mukaan. Työpaikan yksilöimisellä tarkoitettaisiin sitä, että työnhakija saisi nykyisiä työtarjouksia vastaavat riittävät tiedot kyseisestä työpaikasta. Erona 1 kohdassa tarkoitettuun työmahdollisuuksien hakemiseen olisi muun muassa se, että kyse voisi olla myös kahta viikkoa lyhyemmistä työjaksoista. 

Yksilöidyn työpaikan hakeminen olisi työnhakijaa työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä velvoittavaa, jos alkuhaastattelun järjestämisestä olisi kulunut kuusi kuukautta. Jos työnhakija olisi täyttänyt työnhakuvelvollisuuden ennen työtarjouksen tekemistä ja ilmoittanut tästä työ- ja elinkeinotoimistolle ennen työtarjouksen tekemistä, työtarjous ei olisi velvoittava. Työtarjouksen velvoittavuudesta säädettäisiin työttömyysturvalain 2 a luvussa. 

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin myös siitä, että työnhakija voisi täyttää hakuvelvollisuuttaan pyytämällä lisää työtunteja omalta työnantajaltaan. Vaikka työnantajalla on työlainsäädäntöön perustuva velvollisuus tarjota lisätyötä, oma aktiivisuus voi parantaa mahdollisuuksia saada lisätyötä. 

Työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n mukaan työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että työnhakijan tavoitteena on työllistyminen kokoaikaiseen työhön. Työnhakuvelvollisuuden osalta tämä tarkoittaisi esimerkiksi osittain työkykyisten osa-aikatyössä olevien kohdalla sitä, että työnhakuvelvollisuuden täyttämiseksi tulisi tarkastelujakson aikana selvittää edellisessä kappaleessa mainitulla tavalla mahdollisuutta lisätä työaikaa. 

Pykälän 4 kohdan perusteella työnhakuvelvollisuutta voisi täyttää etsimällä yrittäjänä tehtäviä työmahdollisuuksia. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi oman yritystoiminnan mainonta, yhteydenotot mahdollisiin työn teettäjiin sekä osallistuminen tarjouskilpailuihin. Samoin kuin työsuhteessa tehtävän työn hakemisessa, hakemisen tulisi yrittäjänä tehtävän työnkin osalta olla sellaista, että haku voi tosiasiallisesti johtaa työnhakijan työllistymiseen. Yritystoiminnan mainontaa pidettäisiin yhden työmahdollisuuden hakemisena. 

Pykälän 5 kohdan perusteella työnhakuvelvollisuutta voisi täyttää julkaisemalla 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun esittelyn. Velvollisuuden täyttämisenä ei pidettäisi esittelyn toistuvaa poistamista ja julkaisemista uudelleen. 

Pykälän 6 kohdassa säädettäisiin muista 15 kohtaa vastaavista työmahdollisuuksien hakemiseen liittyvistä toimista. Näitä toimia eivät olisi esimerkiksi osallistuminen erilaisiin palveluihin, vaan nimenomaan työmahdollisuuksien hakemiseen liittyvä toiminta. Tällaista voisi olla esimerkiksi ilmoittautuminen työvoiman vuokrausta harjoittavan yrityksen työntekijärekisteriin sekä työskentelyä varten myönnettävien apurahojen hakeminen. Tarkoituksena on, että säännös koskisi myös mahdollisia uusia työnhaun muotoja ja sen perusteella voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi eri aloilla mahdollisesti vallitsevia työnhakukäytäntöjä, jos käytännöt poikkeavat 15 kohdassa tarkoitetuista toimista. Myös yritystoiminnan aloittamiseen liittyvät konkreettiset toimet voisivat olla 6 kohdassa tarkoitettuja toimia. 

Työsuhteessa tehtävän työn hakemiseen kuuluvina toimina pidettäisiin varsinaisen työhakemuksen jättämisen lisäksi osallistumista ja myötävaikuttamista työhaastatteluun ja muihin valintaprosessiin liittyviin toimiin. Yhtä työpaikkaa koskevaa hakuprosessia kaikkine siihen liittyvine toimineen pidettäisiin yhtenä työmahdollisuuden hakemisena. Työhaastattelujen ja muiden valintaprosessiin mahdollisesti liittyvien toimien laiminlyöminen tarkoittaisi sitä, ettei työnhakua tältä osin pidetä riittävänä. 

5 §.Työnhakuvelvollisuuden alkamista koskevat poikkeukset. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentin mukaan kokoaikaisesta työstä työttömäksi jäävän työnhakijan työnhakuvelvollisuus alkaisi vasta työttömyyden alettua. 

Pykälän 2 momentin perusteella sekä kokoaikaisesti että työaikaa lyhentämällä lomautettujen työnhakuvelvollisuus alkaisi kolmen kuukauden kuluttua lomautuksen alkamisen jälkeen järjestetystä työnhakukeskustelusta lukien. Jos lomautuksen päättyminen kuukauden kuluessa olisi jo tuolloin tiedossa, työnhakukeskustelua ei 2 luvun 6 §:n mukaan järjestettäisi, eikä myöskään työnhakuvelvollisuus silloin alkaisi. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muista poikkeuksista työnhakuvelvollisuuden alkamiseen. Jos työvoimakoulutuksen arvioitu kesto on yli kuukauden tai työnhakija opiskelee vastaavan ajan työttömyysetuudella tuettuna, hänelle järjestettäisiin työnhakukeskustelu kuukautta ennen koulutuksen arvioitua päättymistä. Tämä koskisi myös luku- ja kirjoitustaidon opiskelua. Tästä työnhakukeskustelusta lukien työnhakijalla olisi sama velvollisuus omatoimiseen työnhakuun kuin muillakin työttömillä, mutta työ- ja elinkeinotoimiston tulisi kuitenkin pyrkiä tukemaan työnhakijaa nimenomaan koulutusalaa vastaavan työn löytämisessä. 

Jos kokoaikatyötä koskevan palkkatukijakson, työkokeilun tai yhdenjaksoisen kuntoutuksen arvioitu kesto olisi enintään kuukausi, työnhakijalla olisi koko tämän ajan sama lähtökohtaisesti 3 §:ssä säädetty työnhakuvelvollisuus. Jos arvioitu kesto olisi yli kuukauden, työnhakuvelvollisuus asetettaisiin vasta kuukautta ennen palkkatukijakson, työkokeilun tai kuntoutuksen päättymistä. Tämä perustuu siihen, että palkkatuetun työn on tarkoitus tukea työllistymistä avoimille työmarkkinoille, työkokeilun tarkoituksena on selvittää työnhakijan ammatinvalinta- ja uravaihtoehtoja, ja sekä työkokeilun että kuntoutuksen tarkoituksena on tukea hänen paluutaan työmarkkinoille. Näiden tavoitteiden toteutuminen korostuu pitkäkestoisissa työkokeiluissa ja kuntoutusjaksoissa. 

6 §.Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa koskevat poikkeukset. Pykälä olisi uusi. Osa-aikaisessa työssä olevan työnhakijan tulisi työnhakuvelvollisuuden täyttääkseen hakea kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana yhtä 4 §:ssä tarkoitettua työmahdollisuutta. Hakuvelvollisuus kirjattaisiin työllistymissuunnitelmaan alkuhaastattelussa tai kolmen kuukauden välein järjestettävässä työnhakukeskustelussa. Säännös koskisi myös osa-aikaisessa palkkatuetussa työssä olevia työnhakijoita. Sen sijaan sivutoimisesti yrittäjänä tai omassa työssä työllistyviä säännös ei koskisi. 

Säännöstä sovellettaisiin myös esimerkiksi niihin työnhakijoihin, joiden työaika on alle neljä tuntia viikossa, tai joiden niin sanotussa nollatuntisopimuksessa työnantaja ei ole taannut lainkaan työtunteja. Työ- ja elinkeinotoimiston tulisi näissä tilanteissa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että työnhakijaa tuettaisiin paremmin työllistävän työn hakemisessa. 

Toteutuneen työajan vaikutuksesta työnhakuvelvollisuuteen säädettäisiin työttömyysturvalaissa ja siitä tulisi kertoa työnhakijalle työllistymissuunnitelmaa laadittaessa. Jos toteutunut työaika ylittää työttömyysturvalain 2 a luvun 12 §:ssä tarkoitetut aikarajat, työnhakijalla olisi pätevä syy jättää hakematta muita työmahdollisuuksia kyseessä olevalla tarkastelujaksolla. Toteutuneesta työajasta olisi mahdollista ilmoittaa samalla kertaa mahdollisen muun työnhakuvelvollisuuden täyttämistä koskevan ilmoituksen kanssa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin koulutuksessa olevien työnhakuvelvollisuudesta. Enintään kuukauden kestävässä työvoimakoulutuksessa tai yli kuukauden kestäviä opintoja työttömyysetuudella tuettuna opiskelevalle asetettaisiin työnhakuvelvollisuus 3 §:n perusteella. Jos koulutus tai opiskelu työttömyysetuudella tuettuna kestäisi yli kuukauden, työnhakijalle ei järjestettäisi 2 luvussa tarkoitettuja työnhakukeskusteluja eikä lähtökohtaisesti myöskään täydentäviä työnhakukeskusteluja. Ennen opintojen tai niiden tukemisen aloittamista työllistymissuunnitelma tulisi kuitenkin tarkistaa. 

Tarkistamisen yhteydessä suunnitelmaan sisällytettäisiin kolmen kuukauden tarkastelujaksoja, joista kunkin aikana työnhakijan olisi haettava kolmea työmahdollisuutta. Jos työnhakijalle tehtäisiin työtarjouksia, työ- ja elinkeinotoimiston tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tarjottu työ tukee koulutusta tai liittyy opiskeltavaan alaan. Koulutus voi myös liittyä esimerkiksi terveydellisistä syistä tehtävään ammatinvaihtoon ja olla osa työkyvyttömyydestä johtuvaa kuntoutumista. Työn kuormittavuus olisi ainakin näissä tilanteissa otettava huomioon arvioitaessa työn sopivuutta. 

Työttömyysturvalaissa säädettäisiin siitä, että työnhakijalla olisi pätevä syy jättää hakematta ja kieltäytyä hakemasta työ- ja elinkeinotoimiston osoittamaa työpaikkaa, jos työn vastaanottaminen johtaisi koulutuksen keskeytymiseen oppilaitoksesta johtuvasta syystä. 

Jos työnhakijan työ tai koulutus ei kestä koko työnhakuvelvollisuuden tarkastelujaksoa, työ- ja elinkeinotoimisto asettaisi hakuvelvollisuuden kullekin tarkastelujaksolle työnhakijan kyseisellä tarkastelujaksolla olevan pääasiallisen tilanteen mukaisesti. 

7 §.Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen. Pykälä olisi uusi. Työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi, jos työnhakijan työttömyys on pitkittynyt ja hän on monialaisten palveluiden tarpeessa. Tältä osin säännöksessä tarkoitetut edellytykset vastaisivat monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain soveltamisalaa. Lisäksi työnhakijan tilanteen tulisi kokonaisuutena arvioiden olla sellainen, ettei työnhaku ja työllistyminen ole mahdollista. Monialaisen yhteispalvelun tarpeen arviointiin tulisi kiinnittää huomiota myös kotoutujien kohdalla, vaikka heidän palveluistaan säädetäänkin pääosin kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa. 

Pelkästään se, että työnhakijan asiakkuus siirretään monialaiseen yhteispalveluun, ei tarkoittaisi sitä, että työnhakuvelvollisuutta ei tulisi asettaa. Jos henkilön tilanne on sellainen, että hän kykenee työnhakuun, työnhakuvelvollisuus kirjattaisiin monialaiseen työllistymissuunnitelmaan. 

Työnhakuvelvollisuus voitaisiin jättää asettamatta myös työnhakijan työkyvyttömyyden perustella. Työ- ja elinkeinotoimisto tekisi ratkaisun luotettavana pidettävän lääketieteellisen selvityksen perusteella. Keskeistä olisi sen toteaminen, onko työnhakijalla jäljellä työkykyä ja millaiseen työhön hän kykenee. Työnhakijan työnhakuvelvollisuus asetettaisiin jäljellä olevan työkyvyn mukaisesti, toisin sanoen hänen tulisi hakea työkykynsä mukaisia työmahdollisuuksia, eikä osittainen työkyvyttömyys olisi yksinään olisi peruste jättää työnhakuvelvollisuutta asettamatta. 

Jos luotettavana pidettävää lääketieteellistä arviota jäljellä olevasta työkyvystä ei ole, työnhakija ohjattaisiin viipymättä työkyvyn ja työkunnon arviointiin. Arvioinnin tulosta odotettaessa työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi, mutta työnhakija ohjattaisiin tarkoituksenmukaisiin palveluihin. 

Työkyvyttömyyden lisäksi työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen edellyttäisi, että työnhakija noudattaa työllistymissuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa siltä osin, kun siinä on sovittu hakeutumisesta kuntoutukseen tai työkyvyttömyyden perusteella maksettavan etuuden hakemisesta. Tarkoitus on, että työnhakija ohjattaisiin hänen tilanteessaan ensisijaisten palveluiden ja etuuksien piiriin. Ratkaisun kuntoutuksen järjestämisestä tekisi kuitenkin aina kyseessä oleva palvelun järjestäjä, ei esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimisto suunnitelmaa laadittaessa. 

Työnhakijan ohjaaminen hakemaan työkyvyttömyyden perusteella myönnettävää etuutta olisi perusteltua, koska sairauspäivärahaa saavan henkilön mahdollisuutta kuntoutukseen arvioidaan 60 ja 150 etuuspäivän jälkeen. Jos henkilö saa ainoastaan työttömyysetuutta, työkykyyn liittyvät ongelmat voivat pahentua ja mahdollisuudet työllistyä hankaloitua entisestään. 

Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen edellyttäisi myös sitä, että työnhakijan tilanne on kokonaisuutena arvioiden sellainen, ettei hän kykene työnhakuun työkykyyn liittyvien haasteiden takia. Kokonaisarviossa tulisi ottaa huomioon myös mahdolliset työkyvyttömyyden perusteella maksettavaan etuuteen liittyvät etuusoikeuden hylkäävät lainvoimaiset päätökset. Arvio tehtäisiin kuitenkin aina työnhakuun ja työllistymiseen liittyvistä lähtökohdista. 

Koska luku- ja kirjoitustaitoa opiskelevilla työnhakijoilla on selvästi muita työnhakijoita heikommat edellytykset työllistyä, tällaisen koulutuksen aikana ei 1 momentin 3 kohdan mukaan asetettaisi työnhakuvelvollisuutta. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että opinnot ovat työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan päätoimisia. Työnhakijan työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisällytettäisiin työnhakuvelvollisuus kuukautta ennen opintojen päättymistä järjestettävässä työnhakukeskustelussa, elleivät työttömyysetuudella tuetut luku- ja kirjoitustaidon päätoiminen omaehtoinen opiskelu jatku kuukauden kuluessa suunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta lukien. 

Työnhakuvelvollisuus jätettäisiin asettamatta myös silloin, kun työnhakija on estynyt olemasta työmarkkinoilla työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla. Näissä tilanteissa työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Lisäksi hakuvelvollisuutta ei asetettaisi sellaiselle tarkastelujaksolle, jonka aikana työnhakijan työttömyys päättyy taikka hän aloittaa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan. Käytännössä poikkeus koskisi myös niitä päätoimisia opiskelijoita, joita ei pidetä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuina työttöminä. 

8 §.Työpaikkailmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen ja ilmoituksen poistaminen. Pykälä vastaisi nykyistä 3 §:ää. 

14 luku Muutoksenhaku 

1 §.Oikaisuvaatimus ja valitus. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että työ- ja elinkeinotoimiston ratkaisuun asettaa työnhakijalle 3 luvussa tarkoitettu työnhakuvelvollisuus ei saisi vaatia oikaisua eikä siitä saisi valittaa.  

Työttömyysturvalaissa säädettäisiin siitä, että työnhakija ei menettäisi oikeutta työttömyysetuuteen, jos työnhakuvelvollisuutta ei olisi tullut asettaa tai se olisi tullut asettaa toisen sisältöisenä. Jos työnhakija jättäisi hakematta työmahdollisuuksia häneltä edellytetyllä tavalla ja hän menettäisi tämän vuoksi oikeutensa työttömyysetuuteen, hän voisi valittaa työttömyysturvaoikeutta koskevasta työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen päätöksestä sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan ja sen päätöksestä vakuutusoikeuteen. 

2 §.Muutoksenhaku työnhakijaksi rekisteröimisen epäämistä ja kulukorvausta koskevasta päätöksestä. Jos työ- ja elinkeinotoimisto nykyisin katsoo, että työnhakijaksi rekisteröimisen edellytykset eivät täyty, asiasta ei yleensä anneta päätöstä. Henkilön mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen tai muun muutoksenhakuelimen tutkittavaksi toteutuu käytännössä ainoastaan silloin, jos hän hakee kyseessä olevalta ajalta työttömyysetuutta. Näissä tilanteissa työ- ja elinkeinotoimisto antaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työttömyysturvalain 1 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun työvoimapoliittisen lausunnon ja henkilö voi valittaa asiassa työttömyysturvalaissa säädetyssä järjestyksessä. 

Henkilöllä voi olla oikeussuojan tarvetta työnhakijaksi rekisteröimisen epäämistä koskevassa asiassa myös silloin, kun hän ei hae työttömyysetuutta tai hänellä ei olisi siihen oikeutta muusta syystä. Valitusoikeuden selkeyttämiseksi pykälässä säädettäisiin työnhakijaksi rekisteröimisen epäämistä koskevan oikaisun hakemisesta ja valitusoikeudesta. 

Koska valitusoikeus koskisi myös niitä henkilöitä, jotka hakevat työttömyysetuutta, valitusasteina toimisivat sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Tällä turvattaisiin yhdenmukainen soveltamiskäytäntö niissä tilanteissa, joissa henkilö valittaa myös työttömyysturvalain mukaisessa järjestyksessä siitä, että hänen työttömyysetuushakemuksensa on hylätty sen vuoksi, ettei hänen työnhakunsa ole voimassa. 

Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta ja siirtymäajasta. 

7.2  Työttömyysturvalaki

1 luku Yleiset säännökset 

5 §.Määritelmät. Työssäolovelvoitteen määritelmää koskeva säännös kumottaisiin. Työssäolovelvoite määriteltäisiin 2 a luvun 10 §:ssä. 

2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset 

1 §.Työtön työnhakija. Pykälässä ei enää säädettäisi henkilön velvollisuudesta ilmoittaa yhteystietonsa työnhakijana pitämisen edellytyksenä. Yhteystietojen ilmoittaminen liittyy työ- ja elinkeinotoimiston asiakkuuteen, ja ilmoittamisvelvollisuudesta säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. 

16 §.Koulutusta vailla olevan nuoren työttömyysturvaoikeuden palautuminen. Pykälässä säädetty säännösviittaus muutettaisiin vastaamaan 2 a lukuun esitettyjä muutoksia. Viittauksen tai 2 a luvun muuttaminen ei vaikuttaisi sisällöllisesti siihen, kuinka koulutusta vailla olevan nuoren työttömyysturvaoikeus palautuu. 

2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely 

1 §.Työstä eroaminen ja erottaminen. Pykälän 1 momentin mukaan työnhakija menettäisi oikeutensa työttömyysetuuteen 45 päivän ajalta, jos hän on itse eronnut työstään tai hänet on erotettu hänen moitittavana pidettävän menettelynsä takia. Nykyisin korvauksettoman määräajan kesto on ensin mainitussa tilanteessa 90 päivää ja jälkimmäisessä tilanteessa 60 päivää. 

Jos työsuhteen kesto tai jäljellä oleva kesto on enintään viisi päivää, korvauksettoman määräajan kesto olisi nykyistä vastaavasti 30 päivää. 

Lisäksi 1 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin eikä 3 momentissa enää säädettäisi asetuksenantovaltuudesta. Valtuuden perusteella ei ole annettu valtioneuvoston asetusta. Muutoksilla ei ole tarkoitus muuttaa pykälän vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. 

4 §.Työstä kieltäytyminen. Säännöksen soveltamisala muuttuisi merkittävästi.Nykyisin 60 päivää kestävä korvaukseton määräaika asetetaan, jos työnhakija kieltäytyy työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamasta työstä. Nimenomaisen kieltäytymisen lisäksi säännöstä sovelletaan muun muassa silloin, jos työnhakija jättää hakematta tarjottua työtä ilman pätevää syytä, vaikka hän ei tällöin välttämättä nimenomaisesti kieltäydykään kyseisestä työstä. Pykälää ei enää sovellettaisi näissä tilanteissa. 

Työnhakijalle asetetaan nykyisin 90 päivää kestävä korvaukseton määräaika, jos hän kieltäytyy työstä, johon hänet on valittu. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi työnantajan suoraan työnhakijalle tarjoamaa työtä, koska työllistyminen olisi silloin varmaa. Tältä osin säännöksen soveltamisala säilyisi nykyisenä, mutta korvauksettoman määräajan kestoa lyhennettäisiin 45 päivään. 

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettäisiin työnhakijan työnhakuvelvollisuudesta. Sen laiminlyönnin vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta säädettäisiin pääosin 9 ja 10 §:ssä. Jos työnhakija kuitenkin tulisi valituksi hakemaansa työhön mutta kieltäytyy siitä ilman pätevää syytä, sovellettavaksi tulisi työstä kieltäytymistä koskeva 4 §. 

Työstä kieltäytymistä koskevan 4 §:n soveltaminen sekä 9 ja 10 §:ssä säädettyä pitemmän 45 päivää kestävän korvauksettoman määräajan asettaminen olisi perusteltua, koska varmasta työpaikasta kieltäytymistä voidaan pitää selvästi moitittavampana kuin tilannetta, jossa työnhakija vasta hakee työmahdollisuuksia. 

Työnhakuvelvollisuuteen liittyvä 45 päivän korvaukseton määräaika ehkäisisi työnhakijaa tekemästä työhakemuksia työpaikkoihin, joihin hän ei kuitenkaan halua työllistyä. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, ettei työnhakijalla ole pätevää syytä kieltäytyä itse hakemastaan työstä tiedossaan olleiden seikkojen perusteella. Työnhakija ei siten voisi lähtökohtaisesti vedota pätevänä syynä kieltäytyä varmasta työpaikasta esimerkiksi työmatkaan kuluvaan aikaan tai ammattitaitosuojaan, jos hän olisi itse hakenut kaukana sijaitsevaa tai ammattitaitosuojaansa vastaamatonta työtä ja tullut valituksi tähän työhön. 

Työnhakija on voinut hakea työnantajalta lyhytkestoista työtä täyttääkseen työnhakuvelvollisuuttaan, mutta työantaja voi tarjota työnhakijalle myös muuta kuin haettua työtä tai haettua työtä pitkäkestoisempaa työtä. Pykälää sovellettaisiin myös näissä tilanteissa. 

Jos työ olisi kestänyt enintään kaksi viikkoa, korvauksettoman määräajan kesto olisi 30 päivää. Tämä vastaisi nykyistä. 

Korvaukseton määräaika alkaa nykyisin lähtökohtaisesti 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisen jälkeen. Tällä on pyritty siihen, että työnhakija voisi mahdollisesti työnhakuaan tehostamalla työllistyä, jolloin korvaukseton määräaika jäisi hänelle merkityksettömäksi. Tältä osin pykälää ei muutettaisi, mutta korvauksettoman määräajan alkamispäivän siirtäminen ei enää koskisi esimerkiksi tilanteita, joissa työnhakija on jättänyt hakematta työ- ja elinkeinotoimiston tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevan kunnan tarjoamaa työtä. 

5 §.Henkilöön liittyvä pätevä syy työstä kieltäytymiseen.6 §.Työhön liittyvä pätevä syy työstä kieltäytymiseen.7 §.Työpaikan sijaintiin liittyvä pätevä syy työstä kieltäytymiseen.8 §.Ammattitaitosuoja. Pykälissä säädettäisiin pätevästä syystä kieltäytyä tarjotusta työstä työttömyysetuutta menettämättä pääosin nykyistä 58 §:ää vastaavasti. Säännökset ryhmiteltäisiin kuitenkin uudelleen sen mukaan, onko kyse työnhakijan henkilöön, työhön, työpaikan sijaintiin vai ammattitaitosuojaan liittyvistä seikoista. 

Työnhakijalla olisi sisällöltään uuden 6 §:n 2 kohdan perusteella pätevä syy kieltäytyä työstä, jonka palkkaus perustuu kokonaisuudessaan provisioon. Nykyisin tämä ei ole pätevä syy, jos palkkaus vastaa alalla sovellettavaa työehtosopimusta. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, työstä voisi jo nykyisin kieltäytyä työttömyysetuutta menettämättä, jos kokoaikatyön palkka ei ole vähintään 1 252 euroa kuukaudessa (2021). Työstä olisi uuden säännöksen perusteella pätevä syy kieltäytyä myös silloin, jos palkkaus perustuu osittain provisioon, mutta kiinteä palkan osa ei olisi kokoaikatyössä vähintään 1 252 euroa kuukaudessa (2021). 

Vaikka pätevistä syistä kieltäytyä tarjotusta työstä säädettäisiin pääosin nykyistä vastaavasti, säännösten merkitys olisi nykyistä huomattavasti vähäisempi. Tämä johtuu työstä kieltäytymistä koskevan 4 §:n soveltamisalan muuttamisesta sekä siitä, että työttömyysetuuden vastikkeellisuuden toteutuminen perustuisi työ- ja elinkeinotoimiston tekemien työtarjousten sijasta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyyn työnhakuvelvollisuuteen. Työnhakuvelvollisuuden täyttämiseksi työnhakija valitsisi lähtökohtaisesti itse, mitä työpaikkoja hän hakee. Tällöin pätevää syytä koskevat säännökset tulisivat sovellettaviksi vain harvoin. 

9 §.Työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvä menettely. 10 §.Jatkuva työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvä menettely. Pykälät olisivat uusia. Niissä säädettäisiin työnhakuun sekä työnhakua ja työllistymistä tukeviin palveluihin liittyvistä korvauksettomista määräajoista ja työssäolovelvoitteesta. 

Säännöksiä sovellettaisiin, jos työnhakija on laiminlyönnin tai muun säännöksissä tarkoitetun menettelyn tapahtuessa työtön, palkkatuetussa työssä tai hän saa työttömyysetuutta 3 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella. Mainitussa säännöksessä säädetään työnhakijoista, joilla on voimassa oleva työsuhde, mutta joille maksetaan työttömyysetuutta työkyvyttömyyden perusteella sairauspäivärahan enimmäismaksuajan täytyttyä. 

Edellä mainitulla on merkitystä erityisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyn työnhakuvelvollisuuden osalta. Työnhakuvelvollisuuden tarkastelujaksoja ei muutettaisi esimerkiksi sen vuoksi, että henkilö menee työhön tai lomautus päättyy. Näissä tilanteissa hakuvelvollisuus tarkastelujaksoiseen vain jäisi työttömyysturvaoikeuden osalta merkityksettömäksi, jos henkilö ei enää ole työtön tai palkkatuetussa työssä työnhakuvelvollisuuden tarkastelujakson päättyessä. Sen sijaan esimerkiksi työnhaun voimassaolon päättymisellä ei olisi merkitystä, ja työnhakijan menettelyn vaikutus työttömyysturvaoikeuteen selvitettäisiin tarvittaessa myöhemmin. 

Työnhakijan menettelyä tarkasteltaisiin 12 kuukauden ajalta kulloinkin viimeisimmästä laiminlyönnistä tai vastaavasta menettelystä taakse päin lukien. Esimerkiksi tilanteessa, jossa työnhakija on laiminlyönyt hakea työmahdollisuuksia työllistymissuunnitelmassa edellytetyllä tavalla tammikuussa, maaliskuussa ja seuraavan vuoden helmikuussa, kyse olisi pykäliä sovellettaessa ja menettelyn toistuvuutta arvioitaessa tammikuussa ensimmäisestä laiminlyönnistä ja maaliskuussa toisesta laiminlyönnistä. Seuraavan vuoden helmikuussa tapahtunut laiminlyönti olisi myöskin toinen laiminlyönti 12 kuukauden kuluessa. 

Nykyisestä poiketen toistuvuutta arvioitaessa ei otettaisi huomioon työsuhteen päättymisen ja varmasta työpaikasta kieltäytymisen perusteella asetettuja korvauksettomia määräaikoja. Niitä koskisivat 1 ja 4 §:ssä säädetyt pitkäkestoisemmat korvauksettomat määräajat. 

Jos työnhakija olisi menetellyt kahdesti 12 kuukauden aikana pykälässä tarkoitetulla tavalla, työ- ja elinkeinotoimisto selvittäisi, onko hänellä ollut pätevä syy menettelyynsä. Jos työnhakijalla ei ole ollut pätevää syytä menettelyynsä, hänelle asetettaisiin viisi työttömyysetuuden maksupäivää eli pykälässä mainittu seitsemän kalenteripäivää kestävä korvaukseton määräaika. Tämä vastaa viittä työttömyysetuuden maksupäivää. 

Lopputulos edellä tarkoitetussa asian selvittämisessä saattaisi olla myös sellainen, että työnhakijalla on ollut pätevä syy toiseen laiminlyöntiin, mutta ei toiseen. Tällöin menettely ei olisi säännöksessä tarkoitetulla tavalla toistuvaa eikä korvauksetonta määräaikaa asetettaisi. Koska menettely ei vaikuttaisi oikeuteen saada työttömyysetuutta, asiasta ei annettaisi työvoimapoliittista lausuntoa eikä valituskelpoista päätöstä. Työnhakijalle tulisi kuitenkin ilmoittaa muulla soveltuvalla tavalla asian käsittelyn päättymisestä. Lausunto ja päätös annettaisiin vasta, jos menettely myöhemmin jatkuisi ja vaikuttaisi työnhakijan työttömyysturvaoikeuteen. 

Jos työnhakija menettelee 12 kuukauden aikana säännöksessä tarkoitetulla tavalla kolmannen kerran ilman pätevää syytä, korvauksettoman määräajan kesto olisi 10 työttömyysetuuden maksupäivää eli 14 kalenteripäivää. 

Jos työnhakija menettelee 12 kuukauden aikana säännöksessä tarkoitetulla tavalla neljännen kerran ilman pätevää syytä, hänelle asetettaisiin työssäolovelvoite. Velvoite vastaisi kestoltaan nykyistä. Työttömyysturvaoikeus myös palautuisi nykyistä 14 §:ssä säädettyä vastaavasti. 

Poikkeuksena edellä mainitusta olisi kuitenkin tilanne, jossa työssäolovelvoite olisi asetettu alkamaan kolmen kuukauden kuluessa alkuhaastattelusta. Näissä tilanteissa työssäolovelvoite lakkaisi, jos työnhakija korjaa velvoitteen asettamisen perusteena olleen menettelynsä. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että työnhakija hakee työmahdollisuuksia tai osallistuu vastaavaan palveluun, johon osallistumisen hän laiminlöi aiemmin. Jos työnhakija on laiminlyönyt työnhaun, hänen tulisi hakea aiemmin puuttumaan jääneitä työmahdollisuuksia, eikä esimerkiksi pelkästään moitteeton työmahdollisuuksien hakeminen myöhemmillä tarkastelujaksoilla osoittaisi menettelyn korjaamista. Palveluihin osallistumisen osalta työnhakijan katsottaisiin korjanneen menettelynsä, jos työnhakija ilmaisee halukkuutensa osallistua palveluun, mutta palvelua ei voida enää järjestää muusta kuin työnhakijasta johtuvasta syystä. Velvoite olisi kuitenkin aina voimassa vähintään 14 kalenteripäivää. Säännöksellä pyrittäisiin ohjaamaan työnhakijaa osallistumaan palveluihin erityisesti työttömyyden alkuvaiheessa. 

Työttömyysturvaoikeuden menettämiseen johtavasta menettelystä säädettäisiin 9 §:n 1 momentissa olevassa luettelossa. Toistuvuutta tarkasteltaessa otettaisiin huomioon kaikki momentissa tarkoitettu menettely, eikä korvauksettoman määräajan tai työssäolovelvoitteen asettaminen edellyttäisi esimerkiksi sitä, että työnhakija menettelee toistuvasti momentin tietyssä kohdassa tarkoitetulla tavalla. 

Luettelon 1 ja 2 kohta vastaisi nykyistä 9 §:ää ja 3 ja 4 kohta nykyistä 10 §:ää. Luettelon 7 kohta alakohtineen sekä 8 kohta vastaisi nykyistä 12 §:n 1 ja 3 momenttia ja 12 a §:ää. Työttömyysturvaseuraamusten porrastaminen ei tältä osin vaikuttaisi sisällöllisesti säännösten vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön eikä siihen, mistä alkaen korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite alkaa. 

Luettelon 5 kohta olisi sisällöltään uusi. Sen perusteella työnhakijalle asetettaisiin korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite, jos hän laiminlyö hakea työmahdollisuuksia työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa edellytetyllä tavalla. Säännös koskisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua työnhakuvelvollisuutta sekä silloin, kun työnhakija valitsee itse haettavat työmahdollisuudet, että silloin, kun työnhakijan tulee hakea työ- ja elinkeinotoimiston ohjauksen perusteella tiettyä yksilöityä työpaikkaa. Työttömyysetuuden menettäminen alkaisi molemmissa tilanteissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyn työnhakuvelvollisuuden tarkastelujakson päättymistä seuraavasta päivästä. 

Luettelon 5 kohtaa sovellettaisiin myös tilanteessa, jossa työnhakija on hakenut työmahdollisuuksia, mutta hänen menettelynsä perusteella on ilmeistä, ettei haku johda työllistymiseen. Menettely voisi liittyä esimerkiksi käyttäytymiseen työhaastattelussa. Säännöksen soveltaminen vastaisi tältä osin nykyisen 4 §:n 3 momentin vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. Jos työnhakija on tullut valituksi hakemaansa työhön, mutta hän kuitenkin kieltäytyy siitä ilman pätevää syytä, korvaukseton määräaika asetettaisiin 4 §:n perusteella. 

Luettelon 6 kohta vastaisi nykyistä 4 §:ää siltä osin, kun siinä säädetään työ- ja elinkeinotoimiston tarjoaman työn hakematta jättämisestä. Säännöstä sovellettaisiin myös työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevan kunnan tarjoamaan työhön kokeilua koskevaan lakiin sisältyvien viittausten perusteella. 

Työtarjoukset olisivat työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittavia, jos hänelle viimeksi järjestetystä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta alkuhaastattelusta olisi kulunut vähintään kuusi kuukautta. Määräajan kulumista laskettaessa ei otettaisi huomioon esimerkiksi sitä, onko henkilö ollut mainitun ajan työtön. 

Luettelon 5 ja 6 kohta muodostaisivat kokonaisuuden yhdessä ehdotetun 13 §:n 1 momentin kanssa. Työnhakijan olisi tullut hakea hänelle tarkastelujakson kuluessa tarjottuja työpaikkoja, jotka laskettaisiin mukaan määrällisen työnhakuvelvollisuuden täyttämisessä. Mahdollinen jäljellä oleva työnhakuvelvollisuus työnhakijan tulisi kullakin tarkastelujaksolla täyttää hakemalla itse valitsemiaan työmahdollisuuksia. 

Edellä mainitussa 13 §:n 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa työnhakija oli jo täyttänyt työnhakuvelvollisuutensa, kun hänelle tehtiin työtarjous. Työ- ja elinkeinotoimiston tai kunnan tulisi näissä tilanteissa selkeästi ilmaista työnhakijalle, ettei tehty työtarjous ole häntä työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittava. 

Jos työnhakija laiminlöisi samalla tarkastelujaksolla sekä tarjotun työn hakemisen ja lisäksi kokonaan tai osittain hakea itse valitsemiaan työmahdollisuuksia eikä hänellä olisi pätevää syytä menettelyynsä, hänelle asetettaisiin yksi molempia laiminlyöntejä koskeva korvaukseton määräaika tarkastelujakson päättymisestä lukien. Tästä säädettäisiin 2 momentissa. Työnhakijan menettelyä arvioitaisiin sen tarkastelujakson työnhakuvelvollisuuden täyttämisenä, jolle työnhakija on ilmoittanut työpaikan hakemisesta tai jona työtarjous on tehty. 

Jos työnhakija myöhemmän tarkastelujakson aikana esimerkiksi työhaastattelussa aiheuttaa sen, ettei työsuhdetta ole syntynyt, mahdollinen työttömyysturvaseuraamus asetettaisiin tämän tarkastelujakson päättymisestä lukien. Tarkoituksena on välttää työttömyysturvaoikeuden takautuvia muutoksia silloin, kun se on mahdollista. 

Luettelon 9 ja 10 kohta vastaisi osittain nykyistä 11 §:ää, 12 §:n 2 momenttia ja 12 a §:ää. Työnhakijalle asetettaisiin korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyisi työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitusta työnhakua tai työllistymistä tukevasta palvelusta tai keskeyttäisi taikka joutuisi omasta syystään keskeyttämään tällaisen palvelun. Toisin kuin nykyisessä 12 §:n 2 momentissa edellytetään, palvelusta tulisi aina olla sovittu suunnitelmassa. Toisaalta enää ei edellytettäisi, että palvelusta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tai että palvelu olisi mainitussa laissa säädettyihin palveluihin verrattava. Koska täydentävässä työnhakukeskustelussa ei lähtökohtaisesti laadittaisi tai tarkistettaisi työllistymissuunnitelmaa, täydentävä työnhakukeskustelu olisi työnhakijaa velvoittava, jos siihen osallistumisesta olisi mainittu työllistymissuunnitelmassa. 

Työttömyysetuuden menetys alkaisi 9 ja 10 kohtaa sovellettaessa siitä päivästä, jona palvelun oli tarkoitus alkaa, tai sitä päivää seuraavasta päivästä, jona palvelu keskeytyi. 

Luettelon 11 kohta olisi uusi. Työnhakijalle asetettaisiin korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite, jos hän kieltäytyy palvelutarpeen arvioimiseksi välttämättömästä työkyvyn arvioinnista tai tutkimuksesta. Keskeistä velvoittavuuden kannalta olisi, että kyse on välttämättömästä tutkimuksesta tai arvioinnista. Työnhakija voidaan ohjata työkyvyn arviointiin tai tutkimukseen myös tätä kevyemmällä perusteella, mutta silloin kieltäytymisellä ei olisi vaikutusta työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. 

Myös luettelon 12 kohta olisi uusi. Monialaiseen yhteispalveluun ohjatulle työnhakijalle ei välttämättä ole asetettu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua työnhakuvelvollisuutta. Näiden työnhakijoiden tulisi työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä noudattaa monialaista työllistymissuunnitelmaansa muidenkin kuin välittömästi työnhakuun ja työllistymiseen liittyvien toimien osalta. Suunnitelmaan voisi sisältyä työnhakijaa velvoittavia esimerkiksi elämänhallintaan liittyviä muun kuin työ- ja elinkeinohallinnon järjestämiä toimia, jotka parantavat työnhakijan yleisiä edellytyksiä hakea työtä ja työllistyä. 

11 §.Pätevä syy olla osallistumatta työnhakijan palveluprosessiin liittyviin toimiin. Pykälän 1 momentti vastaisi asiasisällöltään nykyisessä 9 §:ssä säädettyjä päteviä syitä jättää saapumatta työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuun alkukartoitukseen. 

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 10 §:n 2 momenttia. Työnhakijan ei katsottaisi aiheuttaneen sitä, ettei suunnitelmaa saada laadittua tai tarkistettua taikka alkukartoitusta tehtyä pelkästään sillä perusteella, että työnhakijaa ei tavoiteta puhelimitse. 

12 §.Pätevä syy jättää toteuttamatta työllistymissuunnitelmaa. Pykälä olisi sisällöltään uusi. 

Pykälän 1 kohdan perusteella työnhakijalla olisi pätevä syy menettelyynsä, jos työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisältyvä työnhakuvelvollisuus ei vastaisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyä. Kyse voisi olla esimerkiksi tilanteista, joissa haettavien työmahdollisuuksien määrää olisi tullut alentaa tai työnhakuvelvollisuutta ei olisi tullut asettaa lainkaan. 

Lähtökohtaisesti edellä mainitut tilanteet tulisi ratkaista suunnitelmaa tarkistamalla, eikä asiaa selvitettäisi lainkaan työttömyysturva-asiana. Pykälän 1 kohta tulisi kuitenkin sovellettavaksi, jos työnhakuvelvollisuuden tarkastelujakso olisi jo ehtinyt päättyä, eikä asiaa enää voitaisi ratkaista suunnitelmaa tarkistamalla. 

Pykälän 2 ja 3 kohta koskisi työssäolon vaikutusta työnhakuvelvollisuuteen. Työssä olevan työnhakijan työaika otettaisiin työnhakuvelvollisuutta asetettaessa huomioon työsopimuksen mukaisena. Jos työaika myöhemmin muuttuu, toteutunut työaika otettaisiin 2 kohdan perusteella tarvittaessa huomioon arvioitaessa, onko työnhakijalla ollut pätevä syy jättää hakematta muita työmahdollisuuksia. 

Työhakijalla olisi 3 kohdan perusteella lisäksi pätevä syy jättää toteuttamatta työllistymissuunnitelmaansa, jos hän on tarkastelujakson aikana ollut yhdenjaksoisessa kokoaikatyössä vähintään kaksi viikkoa. Jos työ on ajallisesti kahdella tarkastelujaksolla, pätevä syy koskisi näitä molempia. 

Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin työkyvyttömyyden vaikutuksesta velvollisuuteen toteuttaa työllistymissuunnitelmaan ja sitä korvaavaan suunnitelmaan sisältyvää työnhakuvelvollisuutta. Lähtökohtana olisi, että lyhytkestoisen työkyvyttömyyden vaikutus työmahdollisuuksien hakemiseen ratkaistaisiin työnhakuvelvollisuuden tarkastelujaksoja yhdistämällä. 

Pitkäkestoisen työkyvyttömyyden vaikutuksesta työnhakuvelvollisuuden asettamiseen säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvun 7 §:n 2 momentissa. Jos työnhakijan työnhakuvelvollisuutta ei ole jätetty asettamatta mainitun säännöksen perusteella, hänellä ei olisi myöskään työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä hakuvelvollisuuden laiminlyöntiin. Työttömyysturva-asiana voitaisiin kuitenkin ratkaista, onko hakuvelvollisuus asetettu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyllä tavalla. 

13 §.Pätevä syy jättää hakematta työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamaa työtä. Pykälä olisi uusi. Työnhakijalla olisi nykyistä vastaavasti pätevä syy kieltäytyä työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamasta työstä 1 kohdan perusteella, jos hän voi vedota 5 – 8 §:ssä tarkoitettuihin seikkoihin. 

Pykälän 2 kohdan mukaan työ- ja elinkeinotoimiston tarjoaman työn hakeminen ei olisi työnhakijaa velvoittavaa, jos hän tekee osa-aikaista työstä. Työajalla ei olisi merkitystä, mutta työn tulisi kestää vähintään kaksi viikkoa. Säännöstä sovellettaisiin myös vaihtelevaa työaikaa koskevan työsopimuksen tehneeseen työnhakijaan, jos työtä on pidettävä osa-aikaisena. Niin sanotun nollatuntisopimuksen tehneeseen työnhakijaan säännöstä sovellettaisiin, jos hän tekee työsopimuksen perusteella osa-aikaista työtä. 

Pykälän 3 kohdan mukaan työnhakijalla olisi pätevä syy jättää hakematta työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamaa työtä, jos hän olisi jo hakenut kyseessä olevalla työnhakuvelvollisuuden tarkastelujaksolla työmahdollisuuksia häneltä edellytetyllä tavalla ja ilmoittanut työnhakuvelvollisuuden täyttymisestä työ- ja elinkeinotoimistolle ennen työtarjouksen tekemistä. 

Keskeistä 3 kohtaa sovellettaessa olisi se, että työnhakija on ilmoittanut työn hakemisesta ilmoittamiseen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai työ- ja elinkeinotoimistolle. Toissijaisesti työnhakija voisi myös muulla tavalla osoittaa, että hän on täyttänyt työnhakuvelvollisuutensa ennen työtarjouksen tekemistä. Muussa tapauksessa työ- ja elinkeinotoimisto ei voisi todeta, että työnhakuvelvollisuus oli täyttynyt ennen työtarjouksen tekemistä. Ilmoituksen tekeminen verkkopalvelussa olisi ensisijaista tarpeettomien työttömyysetuuden maksamiseen liittyvien viiveiden välttämiseksi. 

Jos työnhakija ei olisi ilmoittanut työmahdollisuuksien hakemisesta ja arvioitavaksi tulisi, olisiko työnhakijan tullut hakea tarjottua työtä, mahdollista muuta näyttöä työnhaun ajankohdasta voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon 9 ja 10 §:n perusteella. Mainituissa pykälissä viitataan 2 a luvussa säädettyihin pätevää syytä koskeviin pykäliin ja muihin verrattaviin syihin. 

Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin tilanteista, joissa työ- ja elinkeinotoimisto on ohjannut työvoimakoulutuksessa tai omaehtoisesti opiskelevan työnhakijan hakemaan tiettyä yksilöityä työpaikkaa osana työnhakuvelvollisuutta. Työnhakijalla olisi päteä syy jättää hakematta tällaista työtä, jos työn aloittaminen johtaisi työvoimakoulutuksen tai työttömyysetuudella tuetun opiskelun keskeytymiseen.  

Työvoimakoulutuksessa olevalla tai työttömyysetuudella tuettuna opiskelevalla työnhakijalla olisi 3 kohdan perusteella pätevä syy jättää hakematta yksilöityä työpaikkaa myös silloin, jos kyseisen työn vastaanottaminen johtaisi koulutuksen keskeytymiseen. 

14 §.Pätevä syy palvelusta kieltäytymiseen ja palvelun keskeyttämiseen. Pykälä vastaisi asiasisällöltään pääosin nykyistä 12 a §:n 2 momenttia ja 13 §:n 1 ja 2 momenttia. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin nykyisen lisäksi kuitenkin, että työnhakijalla on pätevä syy kieltäytyä palvelusta ja keskeyttää palvelu, jos palvelua ei voida järjestää turvallisesti. Säännös tulisi sovellettavaksi esimerkiksi pandemiaan liittyvissä tilanteissa. 

14 a §.Kustannukset palveluun osallistumisesta. Väliaikaisesti voimassa olevaan pykälään tehtäisiin 11, 12 ja 12 a §:n muuttamisesta johtuvat muutokset. 

10 luku Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa etuutta koskevat säännökset 

4 §.Tämän lain poikkeava soveltaminen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. Pykälän 2 momentissa säädetään työttömyysturvaseuraamuksia koskevan 2 a luvun soveltamisesta työvoimakoulutuksen ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetun työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun aikana. Nykyistä vastaavasti työnhakijalle ei asetettaisi korvauksetonta määräaikaa työsuhteen päättymisen tai työnantajan hänelle suoraan tarjoamasta työstä kieltäytymisen perusteella. 

Työnhakijan palveluprosessiin osallistuminen olisi jatkossa työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittavaa, vaikka työnhakija olisi työvoimakoulutuksessa tai opiskelisi työttömyysetuudella tuettuna. Muutoksen merkitys olisi kuitenkin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuihin työnhakukeskusteluihin osallistumista ja mainitussa laissa säädettyä työnhaluvelvollisuutta lukuun ottamatta oletettavasti vähäinen. Tämä johtuu siitä, että muiden palveluiden tarjoaminen perustuu aina työ- ja elinkeinotoimiston tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevan kunnan harkintaan. Koulutuksessa jo olevalle työnhakijalle ei lähtökohtaisesti ole tarkoituksenmukaista tarjota muita kuin opintoja tukevia palveluja. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös siitä, että työnhakijalle ei asetettaisi korvauksetonta määräaikaa työsuhteen päättymisen takia, jos työnhakija osallistuu työvoimakoulutuksena järjestettävään tai työttömyysetuudella tuettuun luku- ja kirjoitustaidon päätoimiseen opiskeluun. Säännöksellä turvattaisiin muita työnhakijoita selvästi heikommassa asemassa olevien luku- ja kirjoitustaidottomien mahdollisuus osallistua kyseisiin opintoihin, vaikka heillä olisikin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvussa tarkoitettu velvollisuus hakea työmahdollisuuksia esimerkiksi opintokokonaisuuksien väliselle ajalle. Säännös muodostaisi tältä osin kokonaisuuden 2 §:n kanssa. Siinä säädetään oikeudesta työttömyysetuuteen korvauksettoman määräajan estämättä työllistymistä edistävän palvelun ajalta. 

14 luku Erinäisiä säännöksiä 

1 a §.Palkkakertoimella tehtävät tarkistukset. Pykälässä säädetty säännösviittaus muutettaisiin vastaamaan 2 a lukuun esitettyjä muutoksia. Lisäksi pykälässä säädettäisiin, että myös 2 a luvun uudessa 6 §:n 2 kohdassa mainittua provisiopalkkaisesta työstä kieltäytymiseen liittyvää euromäärää tarkistettaisiin vuosittain palkkakertoimella. 

Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin voimaantulosta ja siirtymäajasta. 

7.3  Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta, laki kotoutumisen edistämisestä, laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta ja laki kuntouttavasta työtoiminnasta

Mainittuihin lakeihin tehtäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta johtuvat teknisluonteiset muutokset. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 28 §:ään esitetty kielto hakea valittamalla muutosta työnhakuvelvollisuuden sisällyttämisestä aktivointisuunnitelmaan vastaisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin esitettyä vastaavaa säännöstä. 

9.1  Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettu laki ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annettu laki

Työnhakijan palveluprosessia koskevat muutokset tulisivat voimaan 2.5.2022. Säännösten soveltamisen alkaminen porrastettaisiin siten, ettätyönhaun alkuvaiheessa järjestettävä täydentävien työnhakukeskustelujen jakso koskisi vain niitä työnhakijoita, joiden työnhaun voimassaolo on alkanut lain tultua voimaan. 

Jos työnhakijan työnhaun voimassaolo on alkanut ennen lain voimaantuloa, kolmen kuukauden välein järjestettävä työnhakukeskustelu järjestettäisiin kolme kuukautta nykyisin voimassa olevien säännösten mukaisen määräaikaishaastattelun jälkeen. Jos työttömyys on tällöin jatkunut jo vähintään kuusi kuukautta, työnhakukeskustelun jälkeen järjestettäisiin lisäksi kaksi täydentävää työnhakukeskustelua. Työttömyyden kestoa laskettaessa otettaisiin huomioon myös lain voimaantuloa edeltävä aika. Ennen työvoimakoulutuksen, omaehtoisen työttömyysetuudella tuetun opiskelun, työkokeilun, palkkatuen työn ja kuntoutuksen päättymistä järjestettävät työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut koskisivat niitä työnhakijoita, joiden opinnot, työkokeilu, palkkatuettu työ tai kuntoutus päättyy 1.6.2022 tai sen jälkeen. 

Muutosten soveltaminen voi edellyttää muun muassa toimitilajärjestelyjä sekä mittavia rekrytointeja työ- ja elinkeinotoimistoissa ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevissa kunnissa. Jos tilajärjestelyjä ja rekrytointeja ei ole kyetty hoitamaan ennen lain voimaantuloa, alkuhaastatteluja ja työnhakukeskusteluja voitaisiin siirtymäaikana järjestää muulla tarkoituksenmukaisella tavalla kuin paikan päällä työ- ja elinkeinotoimistossa tai kunnan toimipaikassa. Siirtymäajan järjestelyjä pidettäisiin tässä tilanteessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuna painavana syynä. Siirtymäajan pituudesta ei tältä osin säädettäisi. Työ- ja elinkeinotoimistojen ja kuntien tulisi kuitenkin ratkaista toimitiloihin liittyvät järjestelyt sekä suorittaa rekrytoinnit mahdollisimman nopeasti. 

9.2  Työttömyysturvalaki

Työttömyysturvalain muutokset tulisivat voimaan 2.5.2022. Ennen muutosten voimaantuloa tapahtuneeseen työnhakijan menettelyyn liittyvät korvauksettomat määräajat ja työssäolovelvoitteet olisivat voimassa myös 2.5.2022 ja sen jälkeen, eikä korvauksettomien määräaikojen kestoa muutettaisi esitettyjen muutosten perusteella. 

Työstä kieltäytymisen perusteella asetettava korvaukseton määräaika alkaa nykyisin yleensä 30 päivää työstä kieltäytymisen jälkeen. Näissä tilanteissa 2 a luvun nykyisten säännösten mukainen korvaukseton määräaika voisi alkaa myös 2.5.2022 tai sen jälkeen. 

Sovellettaessa 2 a luvun 9 ja 10 §:ää otettaisiin huomioon vain henkilön menettely, joka on tapahtunut lain tultua voimaan. 

11.1  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.