7
Säännöskohtaiset perustelut
Voimassa olevassa markkinajärjestelylaissa on useita säännöksiä, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen on Maaseutuvirasto tai Elintarviketurvallisuusvirasto. Kyseiset virastot ovat yhdistyneet Ruokavirastoksi. Tämän vuoksi lakiin tulisi tehdä useita viranomaisen nimeen liittyviä teknisiä muutoksia. Tämän vuoksi tulisi muuttaa 4 §:n otsikko ja 1 momentti, 5 §:n johdantokappale ja 3 kohta, 6 §:n 2 momentti, 8 §:n 1—3 momentti, 9 §:n 1 ja 2 momentti, 10 §:n 2 momentti, 11 §:n 1 momentti, 12 §:n 1 ja 3 momentti, 12 a §:n 1 ja 2 momentti, 12 f §, 18 §:n 1 kohta, 19 §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti, 23 §:n 1 momentti, 24 §, 25 §:n 1 ja 2 momentti, 29 §:n 1 ja 3 momentti, 30 §:n 4 momentti, 31 § 1 momentti, 32 §, 33 c §:n 1 momentin johdantokappale ja 4 kohta , 34 §:n 1—3 momentti, 35 §:n 1 momentin 3 kohta, 36 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti, 40 §:n 1—3 momentti, 46 §:n 1 momentti, 46 b §:n 4 momentti, 46 d §:n 1 momentti, 47 §:n 2 ja 3 momentti, 48 §:n 1—3 momentti, 49 §:n 1 momentti, 50 §, 51 §:n 1 momentti, 52 §:n 1 ja 2 momentti, 53 §:n 1 ja 3 momentti, 55 §:n 1 ja 2 momentti, 56 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 3 ja 4 momentti, 58 d §:n otsikko ja 1 momentin johdantokappale sekä 2—4 momentti, 58 e §:n johdantokappale, 59 §:n 2 ja 3 momentti, 63 §:n otsikko sekä 1 ja 2 momentti, 64 §:n 1 ja 2 momentti, 65 §, 70 §:n 2 ja 3 momentti, 74 §:n 1 momentti, 75 §, 77 §, 79 §, 85 a §, 86 d §:n 3 momentti ja 89 §:n 1—3 momentti.Koska kyseessä ovat viranomaisen nimestä johtuvat tekniset muutokset, niitä ei jäljempänä enää erikseen perustella. Seuraavassa esitetään säännöskohtaiset perustelut siltä osin kuin kyse ei ole mainitusta muutoksesta.
1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin vastaamaan uudistettua EU:n lainsäädäntöä. Yleinen viittaus yhteiseen markkinajärjestelyyn korvattaisiin viittauksilla sitä säätelevään EU:n asetukseen. Momenttiin lisättäisiin kyseisen asetuksen määritelmä, josta nykyisin säädetään markkinajärjestelylain 2 §:ssä. Muutos olisi luonteeltaan tekninen. Samalla määriteltäisiin EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä annettu uusi säädös, suunnitelma-asetus. Lisäksi momentissa huomioitaisiin markkinajärjestelystä suunnitelma-asetuksen III osaston III lukuun maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä siirretyt tiettyjen alojen tukitoimet, joista jatkossakin säädetäisiin markkinajärjestelylaissa. Asiasisällöllisesti lain soveltamisala vastaisi nykytilaa. Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin 1 ja 4 kohtien viittaukset päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin markkajärjestelyasetukseen tehdyt lisäykset ja muutokset. Viittaus kattaisi jatkossa myös markkinajärjestelyasetukseen lisätyn 210 a artiklan, jossa säädetään kestävyyttä edistävien vertikaalisten aloitteiden kilpailuoikeudellisesta hyväksyttävyydestä. Kyseessä on suoraan sovellettava EU:n lainsäädännön säännös. Markkinajärjestelyasetuksessa säädettyjen kilpailuoikeudellisten poikkeusten osalta toimivalta on vakiintuneesti kuulunut kilpailuviranomaisille, mikä huomioitaisiin nykytilan mukaisesti muutettavassa momentissa.
3 §.Määritelmät. Pykälän mukaisia määritelmiä muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Kohdan 1 mukainen horisontaaliasetus on kumottu ja korvattu uudella, mikä huomioitaisiin kyseisessä kohdassa. Kohdan 2 mukainen vanhan markkinajärjestelyasetuksen määritelmä säilyisi nykyisellään. Se on edelleen tarpeellinen, koska vanhan markkinajärjestelyasetuksen nojalla annettuja, erityisesti kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyviä komission asetuksia on edelleen voimassa. Kohdan 3 mukaiseen EU:n markkinajärjestelylainsäädännön määritelmään lisättäisiin suunnitelma-asetukseen siirretyt tiettyjen alojen toimenpiteitä koskevat säännökset. Mainitussa kohdassa viitattaisiin suunnitelma-asetuksen III osaston III lukuun. Kohdan 4 mukaisesta EU:n hampputuotteiden tuontilainsäädännön määritelmästä poistettaisiin tarpeettomana viittaus horisontaaliasetuksen hallinnollisia seuraamuksia koskeviin yleisiin jäsenvaltiolle osoitettuihin säännöksiin. Voimassa olevassa markkinajärjestelylaissa on tähän liittyvät säännökset. Kohdan 5 mukainen EU:n tuonti- ja vientitodistuslainsäädännön määritelmä siirrettäisiin 10 §:ään, koska sitä käytetään vain kyseisessä pykälässä. Kohtien 6, 7, 8, 8 a ja 9 mukaiset vientitukeen liittyvät määritelmät kumottaisiin tarpeettomina, koska vientitukea koskeva EU:n lainsäädäntö on kumottu. Kohdan 10 mukainen tuottajan määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Koska nykyiset kohtien 5—9 määritelmät eivät ole enää tarpeellisia, kohta 10 siirrettäisiin kohdaksi 5. Myös tätä seuraavien nykyisten kohtien numerointi muuttuisi samasta syystä.
Nykyisen 11 kohdan mukainen tuottajaorganisaatiotuen määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 6. Nykyisen 12 kohdan mukainen EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännön määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 7. Uudessa suunnitelma-asetusta täydentävässä delegoidussa asetuksessa on eräitä säännöksiä, joita sovelletaan tuottajaorganisaatiotukeen. Määritelmän viittaus annettuun EU:n lainsäädäntöön kattaisi kyseisessä asetuksessa tarkoitetut säännökset. Kohdassa nykyisin viitatussa komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitetuista valvontaan liittyvistä säännöksistä tulee säätää jatkossa kansallisesti. Nämä säännökset annettaisiin muutettavaksi ehdotettavassa laissa. Nykyisen kohdan 13 mukainen mehiläishoitoalan tuen määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 8.
Nykyisten 14 kohdan yksityisen varastoinnin tuen, 16 kohdan koulujakelutuen, 17 kohdan EU:n koulujakelulainsäädännön ja 19 kohdan EU:n ruhonluokituslainsäädännön määritelmät säilyisivät nykyisellään. Ne numeroitaisiin uudelleen kohdiksi 9—12. Nykyisen 20 kohdan mukainen EU:n sokerituotantolainsäädännön määritelmä kumottaisiin tarpeettomana EU:n lainsäädännössä tehtyjen muutosten vuoksi. Nykyisen kohdan 21 mukainen delegoidun maksajavirastoasetuksen määritelmä kumottaisiin tarpeettomana. Määritelmää on käytetty vain nykyisin voimassa olevan lain 47 §:ssä, jossa jatkossa viitattaisiin eri EU-säädökseen. Nykyisen kohdan 22 mukaisen EU:n kauppanormilainsäädännön määritelmä muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Siinä viitatuissa, aiemmin voimassa olleen horisontaaliasetuksen 59, 89 ja 90 artikloissa tarkoitetuista tarkastuksista säädetään nykyisin markkinajärjestelyasetuksen 90 a ja 116 a artikloissa. Se olisi jatkossa kohta 13. Nykyisen kohdan 23 mukainen maksajavirastoasetuksen määritelmä kumottaisiin tarpeettomana. Jatkossa nykyisin voimassa oleva maksajavirastoasetus päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä 47 § ja 64 §:ssä. Maksajavirastoasetuksen sijasta mainitussa pykälässä käytettäisiin nimeä varainhoitoasetus, joka vastaisi muissa maataloushallinnon laeissa käytettyä määritelmää. Nykyisten kohtien 24—26 mukaiset tuotealojen määritelmät säilyisivät nykyisellään. Ne olisivat jatkossa kohdat 14—16. Nykyisen kohdan 27 mukainen viinialan tuotteen määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 17. Nykyisten kohtien 28—33 mukaiset tuotealojen määritelmät säilyisivät nykyisellään. Ne olisivat jatkossa kohdissa 18—23. Nykyisen kohdan 34 mukainen EU:n interventiolainsäädännön määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohdassa 24. Nykyisen kohdan 35 mukainen markkinahäiriötilanteen määritelmä vastaisi nykytilaa. Se olisi jatkossa kohdassa 25.
4 §. Ruokaviraston yleistoimivalta ja EU:n lainsäädännössä tarkoitettu viranomainen. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva päivitys. Pykälän otsikkoa tarkennettaisiin teknisesti. Pykälän 1 momentissa huomioitaisiin eräät markkinajärjestelystä kansalliseen suunnitelmaan siirretyt tehtävät lain soveltamisalaa koskevaa muutosta vastaavalla tavalla. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista annettuun lakiin, jäljempänä hallinnointilaki. Edellä mainittua lakia koskeva ehdotus sisältyy eduskunnalle syysistuntokaudella 2022 annettavaan hallituksen esitykseen laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta. Hallinnointilaissa säädettäisiin keskitetysti Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman vuosille 2023—2027 laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, raportointiin ja seurantaan liittyvistä seikoista sekä muun muassa näihin liittyvistä viranomaistehtävistä. Edellä mainitun lain 3 luvussa säädettäisiin EU:n lainsäädännössä tarkoitetuista viranomaisista ja toimielimistä.
5 §. Interventiovarastojen valinta. Pykälän johdantokappaleeseen ja 3 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
6 §. Viljatuotteiden tarjoajan valtuutus. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
8 §. Interventiovarastointiin liittyvien tuotteiden maksaminen ja kustannusten korvaaminen. Pykälän 1–3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos
9 §. Varastoitavien tuotteiden valmistusta koskevat vaatimukset. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos
10 §. Tuonti- ja vientitodistukset. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin määritelmiä koskevasta 3 §:stä EU:n tuontitodistuslainsäädännön määritelmän sisältö, koska sitä ei käytetä lain muissa säännöksissä. Lisäksi mainitun momentin määritelmää täsmennettäisiin. Pykälän 2 momentissa säädettyä määräystenantovaltuutta koskevaa säännöstä täsmennettäisiin lisäämällä siihen myös todistushakemuksissa esitettävät tiedot. Myös viranomaisen nimi päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä.
11 §. Hamppualan tuotteiden tuonnissa edellytettävä todistus. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
12 §. Eräiden hampun siementen tuonnin erityiset vaatimukset. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
12 a §. Tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat yhteiset säännökset. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
12 e §. Tuotteiden kaupan pitäminen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation ulkopuolella. Pykälän otsikkoa ja pykälää muutettaisiin siten, että se kattaisi varsinaisen suoramyynnin lisäksi myös muun tuottajaorganisaation ulkopuolella pidettävän tuotteiden kaupan pitämisen. Näistä jäsenvaltion harkintavaltaan kuuluvista seikoista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä mainituilla aloilla sovellettavien seuraamusten osalta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 muuttamisesta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 2017/891, jäljempänä hedelmä- ja vihannesalan delegoitu asetus, 12 artiklassa.
Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tietyin edellytyksin tuottajajäsenet voivat: a) myydä tuotteita suoraan tai tilan ulkopuolella kuluttajille näiden omiin tarpeisiin; b) pitää kaupan itse tai oman tuottajaorganisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä tai arvo on oman tuottajaorganisaation kaupan pidettävän asianomaisten tuotteiden tuotannon määrään tai arvoon nähden vähäinen; c) pitää kaupan itse tai oman tuottajaorganisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka eivät ensisijaisesti kuulu tuottajaorganisaation kaupallisen toiminnan piiriin ominaispiirteidensä vuoksi tai joiden osalta tuottajajäsenten tuotanto on määrältään tai arvoltaan vähäinen. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuottajaorganisaation ulkopuolelle tarkoitettu tuotannon prosenttiosuus, jonka tuottajajäsen voi pitää kaupan tuottajaorganisaation ulkopuolella, saa olla tietyin poikkeuksin enintään 25 prosenttia asianomaisen tuottajajäsenen kaupan pidettävän tuotannon määrästä tai arvosta.
Pykälään lisättäisiin valtuussäännös antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella hyväksyttävän myynnin kohteista ja määristä EU:n lainsäädännössä säädetyissä rajoissa. Markkinajärjestelylaissa on nykyisin säädetty, että tuotteista voidaan myydä suoraan kuluttajille enintään 25 prosentin osuus. Jatkossa vastaavista seikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Myynnin kohteilla tarkoitetaan edellä mainitun delegoidun asetuksen 12 artiklan mukaisia säännöksiä myynnin kohteista, joita voitaisiin tarvittaessa tulevalla rahoituskaudella tarkentaa valtioneuvoston asetuksella.
12 f §. Tuottajaorganisaation toimintaa koskevien tietojen ilmoittaminen. Pykälää muutettaisiin siten, että se kattaisi maitoalan sijaan kaikkien tuotealojen tuottajaorganisaatiot. Pykälän mukaan hyväksytyn tuottajaorganisaation on toimitettava Ruokavirastolle sen jäsenmäärää ja kaupan pidetyn tuotannon arvoa tai määrää koskevat tiedot sekä muut vastaavat sen toimintaa koskevat tiedot, jos EU:n markkinajärjestelylainsäädäntö tätä edellyttää. Ehdotettavassa pykälässä huomioitaisiin muun muassa markkinajärjestelyasetuksen 149 artiklan 2 kohdan f alakohdassa mainittu edellytys, jonka mukaan 149 artiklassa tarkoitettu raakamaidon määrä on ilmoitettava jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälä mahdollistaisi myös sen, että mikäli jatkossa EU-lainsäädännössä edellytetään myös muiden alojen tuottajaorganisaatioiden osalta toimittamaan markkinajärjestelylainsäädännössä edellytettyjä tietoja, tulisi ne toimittaa Ruokavirastolle. Mainittu artikla on EU:n suoraan sovellettavaa oikeutta. Artiklan nojalla mainitut tiedot tulee toimittaa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on Suomessa Ruokavirasto. Tältä osin pykälä vastaa nykytilaa. Toimitettavista tiedoista ja niiden toimitusajankohdasta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Säännöksen nojalla voitaisiin edellyttää esimerkiksi hyväksymisedellytysten täyttymiseen liittyviä taikka vuosikertomuksen tyyppisiä tietoja hyväksytyn tuottajaorganisaation toiminnasta tai tietoja, joita EU:n komissio edellyttää kansallisilta viranomaisilta.
12 g §. Naudanliha- ja peltokasvialan tuottajaorganisaatiot. Pykälä kumottaisiin, koska sen taustana oleva markkinajärjestelyasetuksen säännös on kumottu. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
13 §. Vientituen hakemista koskeva ennakkoilmoitus ja vientitukituotteiden asettaminen esille. 14 §. Vientitukituotteita koskeva vienti-ilmoitus ja vientitukihakemus. 15 §. Tarkastuslaitoksen hyväksyminen ja toiminta. 16 §. Muonitusvaraston hyväksyminen ja toiminta. Pykälät kumottaisiin tarpeettomina, koska ne liittyvät vientitukeen ja koska vientitukea koskevat markkinajärjestelyasetuksen säännökset on kumottu.
17 §. Hedelmä- ja vihannesalan kansallinen strategia. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, koska kansallista strategiaa koskeva markkinajärjestelyasetuksen säännöstä ei tulevalla rahoituskaudella sovelleta.
18 §. Tuottajaorganisaatiotuen yleiset edellytykset. Pykälän 1 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälään lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan tuen saajan tulee täyttää hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation hyväksymisen edellytykset. Tuottajaorganisaation hyväksymisen edellytyksistä säädetään 12 b §:ssä. Muutos olisi luonteeltaan teknisluonteinen tarkennus, sillä nykyisinkin tuottajaorganisaatiotuen edellytyksenä on ollut, että tuen saajana voi olla vain hyväksytty tuottajaorganisaatio.
19 §. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintaohjelma. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälästä poistettaisiin viittaukset EU:n lainsäädäntöön siltä osin kuin kyseisistä asioista ei enää säädetä EU:n lainsäädännössä ja toisaalta sitä täydennettäisiin sitä osin kuin kyseisistä asioista on jatkossa säädettävä kansallisesti.
Esimerkiksi toimintaohjelman täytäntöönpanon alkamisajankohdasta tulisi säätää nykyistä tarkemmin kansallisesti. Aikaisemmin toimintaohjelman hyväksymisen hakemisen määräajoista säädettiin suoraan EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksen EU N:o 2017/892, jäljempänä hedelmä- ja vihannesalan täytäntöönpanoasetus, 6 artiklassa säädettiin toimintaohjelmien toimittamisen määräajasta ja 7 artiklassa toimintaohjelmien täytäntöönpanojaksoista. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 33 artiklassa säädettiin määräajoista, jotka koskevat toimintaohjelmien hyväksymistä.
Pykälän 3 momenttia, jossa säädetään valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella, muutettaisiin siten, että se kattaisi myös toimintaohjelman sisältöä ja sen esittämisen määräaikoja koskevat säännökset. Näistä seikoista olisi tarpeen säätää tarkemmin kansallisesti, koska niitä koskevia EU:n säännöksiä ei tulevalla rahoituskaudella sovelleta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää esimerkiksi toimintaohjelman täytäntöönpanon alkamisajankohdasta ja milloin tuottajaorganisaation tulee esittää toimintaohjelma Ruokavirastolle.
20 §. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation tukikelpoiset toimenpiteet. Pykälässä säädettäisiin toimenpiteistä, joihin tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin myöntää. Tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin 1 momentin mukaan myöntää hyväksyttyyn toimintaohjelmaan sisältyvien suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan a-i alakohdissa ja 2 kohdan b ja i alakohdissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen. Suunnitelma-asetuksessa käytetään tukikelpoisista toimenpiteistä termiä interventiotyyppi, jolla tarkoitetaan käytännössä tuen kohteena olevia toimenpiteitä. Interventiotyyppi sanaan viitataan esityksessä termillä toimenpide. Momentissa viitattaisiin lisäksi informatiivisesti suoraan sovellettavaan EU:n lainsäädäntöön. Vastaava viittaus on nykyisin pykälän 3 momentissa.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan tukitoimia ovat:
a) investoinnit aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen, tutkimus ja koetuotanto sekä innovatiiviset tuotantomenetelmät ja muut toimet:
b) neuvontapalvelut ja tekninen apu, jotka koskevat erityisesti kestäviä tuhoojien ja tautien torjuntamenetelmiä, kasvinsuojeluaineiden ja eläinterveystuotteiden kestävää käyttöä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä, työehtoja, työnantajan velvoitteita ja työterveyttä ja -turvallisuutta;
c) koulutus, mukaan lukien valmennus ja parhaiden käytäntöjen vaihto, jotka koskevat erityisesti kestäviä tuhoojien ja tautien torjuntamenetelmiä, kasvinsuojeluaineiden ja eläinterveystuotteiden kestävää käyttöä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien ja käteistavarapörssien sekä futuurimarkkinoiden käyttöä;
d) luonnonmukainen tai integroitu tuotanto;
e) toimet, joilla parannetaan kuljetusten ja tuotteiden varastoinnin kestävyyttä ja tehokkuutta;
f) menekinedistäminen, tiedotus ja kaupan pitäminen, mukaan lukien toimet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on erityisesti lisätä kuluttajien tietoisuutta unionin laatujärjestelmistä ja terveellisen ruokavalion merkityksestä sekä monipuolistaa ja vakiinnuttaa markkinoita;
g) unionin ja kansallisten laatujärjestelmien täytäntöönpano;
h) jäljitettävyys- ja sertifiointijärjestelmien täytäntöönpano, erityisesti loppukuluttajille myytyjen tuotteiden laadun seuranta;
i) toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 2 kohdan tukitoimia ovat:
b) aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtävät investoinnit, joiden avulla voidaan tehostaa markkinoille saatettavien määrien hallintaa, yhteinen varastointi mukaan lukien;
i) sato- ja tuotantovakuutus, jolla autetaan suojaamaan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuhoojavahingot aiheuttavat menetyksiä, varmistaen samalla, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.
Pykälän 2 momentin valtuussäännös muutettaisiin ehdottomaan muotoon. Muutos olisi luonteeltaan tekninen, koska nykyisinkin asiasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Siinä aiemmin säädetty viittaus EU:n lainsäädäntöön siirrettäisiin 1 momenttiin ja sen säännös kiellosta myöntää samalle toimenpiteelle muuta julkista rahoitusta siirrettäisiin uuteen 37 a §:ään.
21 §. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation tukikelpoiset ympäristö-, ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimet. Pykälän otsikossa huomioitaisiin ympäristötoimien ohella myös EU:n lainsäädännön mukaiset ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimet. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin tukikelpoisten ympäristö- ja ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimien osalta suunnitelma-asetuksen säännöksiin. Momentin mukaan tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin myöntää toimintaohjelmaan sisältyvien edellä mainittujen toimien toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen. Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja 46 artiklan d–f alakohdissa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyviä toimia ovat:
d) kestävien tuotantomenetelmien tutkimus ja kehittäminen, mukaan lukien tuhoojankestävyys, eläintautien vastustus, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä taloudellista kilpailukykyä ja markkinoiden kehitystä tukevat innovatiiviset käytännöt ja tuotantotekniikat;
e) seuraavien edistäminen, kehittäminen ja käyttöönotto:
i) ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät ja -tekniikat;
ii) tuhoojan- ja taudinkestävät tuotantokäytännöt;
iii) unionin ja kansallisessa oikeudessa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia pidemmälle menevät eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat vaatimukset;
iv) jätteen vähentäminen ja sivutuotteiden ympäristöä säästävä käyttö ja hoito, mukaan lukien niiden uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen;
v) luonnon monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö, erityisesti vesiensuojelu, maaperän suojelu ja ilmansuojelu.
f) ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen.
Nykytilan mukaisesti tukikelpoisista toimista säädettäisiin tarkemmin 2 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin esimerkiksi tarkemmin tukitoimista ja niiden ehdoista. Valtuussäännöstä laajennettaisiin koskemaan myös toimille myönnettävän tuen määrää. Valtuutta rajaisi EU:n lainsäädännön asettamat reunaehdot.
Pykälän 3 momentissa ollut viittaus EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädäntöön siirrettäisiin 1 momenttiin. Momentin säännökselle tietystä vähimmäismäärästä ympäristötoimia tai ympäristötoimiin käytettävien menojen vähimmäismäärästä ei ole jatkossa tarvetta. Vastaavan kaltaisista seikoista säädettäisiin jatkossa 2 momentin valtuussäännöksen nojalla, jos EU-säädökset edellyttävät tarkempaa sääntelyä. Suunnitelma-asetuksen 50 artiklassa säädetään toimintaohjelmista ja niihin liittyvistä menojen vähimmäismääristä. Edellytettävien toimien sekä toimiin myönnettävän tuen määrästä voitaisiin säätää tarvittaessa tarkemmin 2 momentin valtuussäännöksen nojalla.
22 §.Tuottajaorganisaatiotuen kustannusten tukikelpoisuus ja tuen enimmäismäärä. Pykälän 1 momentti vastaa nykytilaa. Sen 2 ja 3 momentin tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärää koskevat säännökset yhdistettäisiin 2 momenttiin ja niiden sanamuotoa muutettaisiin, koska asiaa koskeva EU:n lainsäädäntö on muuttunut.
Tuottajaorganisaation enimmäismäärästä ja sen korottamisen edellytyksistä säädettiin aikaisemmin markkinajärjestelyasetuksen 34 artiklassa ja hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 30 ja 31 artikloissa. Asiasta säädetään nykyisin suunnitelma-asetuksen 52 artiklassa. Pykälän 2 momentin valtuussäännöstä muutettaisiin siten, että se kattaisi myös tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärän ja sen korottamisesta annettavat tarkemmat säännökset. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännön rajoissa. Nykyisin tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärän korottamisen edellytyksenä olevan alle 20 prosentin markkinaosuuden täyttymisestä on säädetty valtioneuvoston asetuksella.
22 a §. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoitus ja toiminta. Lakiin lisättäisiin uusi 22 a §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoitukseen ja toimintaa liittyvistä vaatimuksista. Niitä koskevia suoraan sovellettuja EU:n säännöksiä ei sovelleta tulevalla rahoituskaudella ja vastaavista seikoista tulisi säätää kansallisesti.
Markkinajärjestelyasetuksen 32 artiklassa säädetään toimintarahastoista ja toimintarahaston rahoittamiseen liittyvistä maksuosuuksista. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 25 artiklassa säädettiin aikaisemmalla rahoituskaudella yksityiskohtaisesti toimintarahastojen rahoituksesta ja toimintarahastoja koskevista vaatimuksista. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaan tuottajaorganisaation on vahvistettava toimintarahastoon osoitettavat maksuosuudet. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan kaikkien tuottajajäsenten on voitava hyötyä toimintarahastosta ja voitava osallistua demokraattisesti päätöksiin, jotka koskevat tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän toimintarahaston käyttöä ja toimintarahastoon osoitettavien maksuosuuksien käyttöä. Mainitun artiklan 3 kohdassa asetetaan edellytyksiä maksuosuuksien määrittämiseen tuottajaorganisaation perussäännössä. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin kansallisesti mainituista seikoista.
Pykälän 3 momenttiin ehdotettavan valtuussäännöksen nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä maksuosuuksista, päätöksenteosta ja rahaston käytöstä.
22 b §. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksyminen. Lakiin lisättäisiin uusi 22 b §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksymisestä.
Ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättää hakemuksesta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksymisestä, jos se täyttää EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä ja tässä laissa säädetyt toimintarahaston suuruutta ja muita seikkoja koskevat vaatimukset. Aikaisemmalla rahoituskaudella toimintarahastoista säädettiin EU:n markkinajärjestelyasetuksessa ja hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen säännöksissä. Uudella rahoituskaudella mainituista seikoista säädetään suunnitelma-asetuksessa ja suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen suoraan sovellettavissa EU:n säännöksissä. Suunnitelma-asetuksen 51 artiklassa säädetään toiminta-rahastoista. Suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 31 artiklassa säädetään kaupan pidetyn tuotannon arvon laskentaperusteesta ja 32 artiklassa viitekaudesta. Lakiehdotuksen 22 a §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoituksesta ja toiminnasta. Ehdotuksen 23 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahastoa koskevista ilmoituksista ja kirjanpidosta. Mainituissa EU-säännöksissä ja lakiehdotuksen säännöksissä säädetään tarkemmin toimintarahastoa koskevista vaatimuksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tuottajaorganisaation on toimintarahaston hyväksymistä koskevassa hakemuksessa esitettävä hyväksymisen edellytyksiä koskevat tiedot. Näiden hakemuksessa ilmoitettujen tietojen avulla Ruokavirasto tarkastaa, että toimintarahasto täyttää 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset. Ruokavirasto voisi 2 momentin nojalla antaa tarkempia määräyksiä hakemuksessa esitettävistä tiedoista. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen.
Pykälän 3 momenttiin ehdotettavan valtuussäännöksen nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää toimintarahaston hyväksymisen hakemiselle ja sen täytäntöönpanon alkamisen ajankohdalle ja kestolle määräaika.
23 §. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahastoa koskevat ilmoitukset ja kirjanpito. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskevat tekniset muutokset. Pykälän otsikkoa ja pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että niissä huomioitaisiin muuttunut EU:n lainsäädäntö. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädettiin aikaisemmin, että tuottajaorganisaation toimintaohjelmissa on esitettävä arvio unionin taloudellisesta tuesta ja osuudesta, jonka tuottajaorganisaatio ja sen jäsenet suorittavat toimintarahastoon seuraavaksi vuodeksi. Mainitun artiklan 2 kohdassa säädettiin tarkemmin toimintarahastojen arvoidun määrän laskennasta. Nykyisin kaupanpidetyn tuotannon arvon laskentaperusteesta säädetään suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 31 artiklassa. Pykälän toimintarahastoa koskevista ilmoituksista olisi jatkossa säädettävä kansallisesti. Pykälän 1 momentissa poistettaisiin viittaukset tältä osin EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädäntöön ja asiasta säädettäisiin kansallisesti.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muuttuneista EU-säännöksistä johtuvat muutokset. Ilmoituksen esittämisen määräajasta ei enää säädetä suoraan sovellettavassa EU-lainsäädännössä. Tästä syystä ilmoituksen esittämisen määräajasta tulisi säätää kansallisesti. Ehdotettavan 2 momentin mukaan ilmoittamisen ajankohdalle voitaisiin asettaa määräaika. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä määräajasta.
Pykälän 3 momentti vastaisi nykytilaa.
24 §. Tuottajaorganisaatiotuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että pykälä kattaisi jatkossa myös tuottajaorganisaatiotuen hakemista, myöntämistä ja maksamista koskevat säännökset. Lisäksi pykälässä huomioitaisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälästä poistettaisiin vanhentunut viittaus EU:n lainsäädäntöön. Aikaisemmin EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä säädettiin tuen hakemisesta ja maksamisesta. Koska asiaa koskevia EU-säännöksiä ei tulevalla rahoituskaudella sovelleta, tulee mainituista seikoista säätää kansallisesti.
Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta tuottajaorganisaatiotuen myöntämisestä ja hakijalle myönnettävän tuottajaorganisaatiotuen määrästä. Mainittu säännös olisi luonteeltaan osittain informatiivinen, koska asiallisesti tuen myöntämiseen sisältyy edellä 19 §:ssä tarkoitettu toimintaohjelman hyväksyminen sekä 22 b §:ssä tarkoitettu toimintarahaston hyväksyminen. Käytännössä nämä ratkaistaan pääsääntöisesti samalla päätöksellä. Tukea koskeva hakemus tulee toimittaa asetettuna määräaikana. Hakemukseen on liitettävä tuen myöntämisen edellytyksiä koskevat tarvittavat selvitykset. Selvitykset koskevat 19—23 §:ssä tarkoitettuja tuen myöntämisen edellytyksiä, tuen kohteena olevien toimenpiteiden toteuttamista sekä niiden kustannuksia. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että esitetyt toimenpiteet ja niihin liittyvät kustannukset ovat hyväksyttäviä. Tästä syystä edellä mainitut selvitykset tarvittaisiin tuen myöntämiseksi. Mainittua säännöstä täsmennettäisiin, mutta käytännössä se vastaisi nykytilaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuensaajalle velvoite pitää kirjaa toteutuneista toimenpiteistä ja niihin liittyvistä kustannuksista.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta tuottajaorganisaatiotuen maksatuksesta. Hakemukseen tulee liittää toteutettuja toimenpiteitä ja niiden kustannuksia koskevat selvitys. Tuen maksamisen edellytyksenä on, että esitetyt toimenpiteet ja niihin liittyvät kustannukset ovat hyväksyttäviä. Tästä syystä edellä mainitut selvitykset tarvittaisiin tuen maksamiseksi.
Pykälän 4 momenttiin ehdotettavan valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä toimenpiteiden toteuttamisen hyväksyttävästä ajanjaksosta, sekä maksun hakemisen määräajoista. Momentin mukaan hakemuksissa esitettävistä tiedoista ja 2 momentissa tarkoitetuista kirjattavista tiedoista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä Ruokaviraston määräyksellä. Ruokaviraston määräyksenantovaltaan lisättäisiin myös kirjattavat tiedot. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen.
25 §. Tuottajaorganisaation toimintaohjelman ja toimintarahaston muutokset. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se kattaisi myös tuottajaorganisaation toimintarahaston. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän säännöksiä toimintaohjelman ja toimintarahaston muutosten edellytyksistä ja niihin liittyvistä menettelytavoista muutettaisiin, koska näistä seikoista ei uudella rahoituskaudella säädetä EU:n lainsäädännössä. Aikaisemmin toimintaohjelmien muutoksista säädettiin hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 34 artiklassa. Pykälän 1 momentista poistettaisiin vanhentunut viittaus EU:n lainsäädäntöön. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että kansallisesti säädettäisiin tarkemmat edellytykset muutoksille. Ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaan toimintaohjelmaa ja toimintarahastoa voitaisiin muuttaa edellyttäen, että muutos ei olennaisesti vaikuta toimintaohjelman tavoitteiden toteutumiseen. Muutosta ei saisi toteuttaa ennen sen hyväksymistä ennakolta. Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta muutosten hyväksymisestä. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä muutoksista ja hakemisen määräajasta. Hakemisen määräajan osalta valtuussäännös vastaisi nykytilaa, sillä hakemisen määräajasta on nykyisinkin säädetty valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sellaisista toimintaohjelman muutoksista, jotka voidaan tehdä ilman Ruokaviraston ennakkohyväksyntää. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatio voisi muuttaa toimintaohjelmaansa sen toteuttamisvuoden aikana ilman hyväksymistä, jos kyseessä on vähäinen muutos, jolla ei ole vaikutusta toimintaohjelman tavoitteiden toteutumisen kannalta, ja jos se ilmoittaa muutoksesta Ruokavirastolle viipymättä muutostarpeen tultua ilmi. Momentissa kuvatut muutokset olisivat lähinnä teknisluonteisia muutoksia.
26 §. Mehiläishoitotuen tukikelpoiset toimenpiteet. Pykälän otsikosta poistettaisiin viittaus mehiläishoito-ohjelmaan, jota ei uudistetun EU:n lainsäädännön mukaisesti nykyisin tehdä. Ohjelman laatimista koskeva 1 momentti kumottaisiin samasta syystä ja 2 momentti siirrettäisiin 1 momentiksi. Sen viittaukset EU:n lainsäädäntöön päivitettäisiin ja sanamuotoja täsmennettäisiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimenpiteistä, joiden toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen voidaan myöntää mehiläishoitotukea. Tukikelpoisia toimenpiteitä olisivat suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a, b i ja iv sekä c—f alakohdissa tarkoitetut toimet. Momentin mukaan tukikelpoisista toimenpiteistä ja niitä koskevista vaatimuksista annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella EU:n lainsäädännössä säädetyissä rajoissa. Valtuussäännös vastaisi nykytilaa, sillä tukikelpoisista toimista on nykyisinkin säädetty valtioneuvoston asetuksella. Mehiläishoitotuen myöntämisen edellytyksistä säädetään lisäksi EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä.
Pykälän 2 momentin mukaan toimenpiteiden toteuttamiselle voitaisiin asettaa ajanjakso, joka voi olla enintään viisi vuotta. Pykälään sisältyy valtioneuvoston asetusvaltuus, jonka mukaan ajanjaksosta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä.
27 §. Mehiläishoitotuen hakija. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastamaan ehdotettavia uusia säännöksiä. Pykälän 1 momentin nojalla tuensaajan ei enää edellyttäisi toteutettavan kaikkia tukikelpoisia toimenpiteitä. Momentin mukaan tuensaajan tulisi kuitenkin edelleen olla mehiläishoitoalaa edustava taho, miltä osin ehdotettava momentti vastaisi nykytilaa. Momentissa säädettyjä tukeen oikeutettuja toimijoita koskevaa säännöstä muutettaisiin lisäksi siten, että se kattaisi jatkossa myös muut rekisteröidyt yhteisöt. Tämä mahdollistaisi jatkossa esimerkiksi sen, että osakeyhtiömuotoiset tuottajaorganisaatiot voisivat olla tuen hakijana.
Pykälän 2 momenttiin täsmennettäisiin, että siinä tarkoitetun valtionavustuslain (688/2001) 7 §:n 3 momentin mukaisen avustuksen siirtomenettelyn käytöstä tulisi ilmoittaa tukihakemuksen yhteydessä. Tämä olisi tarpeen, koska viranomaisen olisi tarpeen saada tuen myöntövaiheessa tieto mainitun menettelyn käyttämistä ja siitä, keitä tahoja käytetään apuna yksittäisten toimenpiteiden toteutuksessa.
27 a §.Mehiläishoitotuen tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valintaperusteet. Lakiin lisättäisiin uusi 27 a §, jossa säädettäisiin mehiläishoitotuen tuensaajien ja tuen saajien esittämien toimenpiteiden valintaperusteista. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valinnasta sekä hakijalle myönnettävän tuen määrästä. Tukea voitaisiin myöntää enintään jaettavissa olevien varojen rajoissa.
Tuen hakija voi hakea tukea yhdelle tai useammalle toimenpiteelle. Näin ollen hakijoiden ja esitettyjen toimenpiteiden valinnassa tulisi olla perusteet, joiden mukaan Ruokavirasto voi päättää tuen saajat ja toteutettavat toimenpiteet. Jaettavissa olevat varat määräytyvät EU:n Suomelle myöntämien määrärahojen puitteissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valinnassa käytettävistä valintaperusteita, joita olisivat:
1) hankkeessa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuus mehiläisalaan ja alan toimijoihin;
Esitettyjen toimenpiteiden tulee hyödyttää laajasti mehiläishoitoalaa ja mehiläisalalla toimivia ottaen huomioon kyseisen toimenpiteen luonne. Toimenpiteiden pitää viedä alaa kokonaisuutena eteenpäin. Tuen kohteena olevien toimenpiteiden tarkoituksena on jatkossakin tukea yksittäisten toimijoiden sijaan mehiläishoitoalaa laajemmin. Tämän tarkastelu on tarpeen erityisesti menekinedistämistoimenpiteiden osalta, jossa toimenpiteet eivät voi kohdistua vain yksittäisen yrityksen menekinedistämiseen.
2) hankkeen laatu, toteuttamiskelpoisuus ja kustannustehokkuus;
Hankkeen laatua arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi se, että hanke toteuttaa kansallisessa suunnitelmassa kuvattuja tavoitteita ja toimenpiteitä. Lisäksi huomioitaisiin esitettyjen toimenpiteiden johdonmukaisuus hankkeessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.
Hankkeen tulee olla toteuttamiskelpoinen. Toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa katsotaan esimerkiksi, että voisivatko toimenpiteet olla käytännössä toteuttamiskelpoisia ja voitaisiinko ne toteuttaa haetulla tukimäärällä. Hankesuunnitelma tulee olla kuvattu riittävän tarkalla tasolla, että pystytään tekemään arvio sen toteuttamiskelpoisuudesta.
Hanke tulee olla suunniteltu myös kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuutta arvioidaan myös suhteessa hankkeen vaikuttavuuteen. Tässä tarkastelussa arvioidaan miten laajasti hakija ja toimenpiteet edustavat mehiläishoitoalaa. Hanke tulee olla suunniteltu siten, että varat pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla ja toimenpiteissä on osattu suhteuttaa käytettävissä olevat varat.
3) tuen hakijan osaaminen ja taloudelliset edellytykset toteuttaa hanke.
Tuen hakijalla tulee olla riittävä osaaminen hankkeen toteuttamiseen. Tuen hakija voi esimerkiksi palkata hankkeeseen työntekijöitä, se voi käyttää omaa henkilökuntaa hankkeen toteuttamiseen tai se voi käyttää ostopalveluita. Toteutuksessa käytetyn henkilöstön osaamista arvioitaisiin esimerkiksi koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Myös hakijan aiempaa kokemusta alan hankkeiden ja projektien toteutuksesta voidaan tarkastella.
Tuen hakijalla tulee olla taloudelliset edellytykset toteuttaa hanke, koska tuen hakija saa rahoituksen vasta toteutuneiden kustannusten mukaan. Tuen hakijalla tulee siis olla riittävästi resursseja tehdä toimenpiteitä ensin omalla kustannuksellaan, jonka jälkeen se voi hakea tukikelpoisten kustannusten korvausta Ruokavirastolta.
Pykälän 3 momentin mukaan esitettyjen toimenpiteiden kustannusten ylittäessä käytettävissä olevat varat voitaisiin toimenpiteitä rahoittaa vain osittain.
Tällaisessa tilanteessa voitaisiin käyttää vertailuperusteina esimerkiksi 2 momentin 1 ja 2 kohdissa kuvattuja valintaperusteita.
Pykälän 4 momenttiin sisältyvän valtuuden nojalla voitaisiin valintaperusteista ja -menettelystä antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
28 §. Mehiläishoitotuen hyväksyttävät kustannukset ja tuen enimmäismäärä. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos säädösviittauksen osalta. Muilta osin pykälän 1 momentti vastaisi nykytilaa.
Nykyinen pykälän 2 momentti siirrettäisiin asiallisesti 27 a §:n 1 momenttiin. Ehdotettavassa uudessa 2 momentissa säädettäisiin kansallisen rahoituksen enimmäismäärästä ja enimmäismäärän korottamisen edellytyksistä. Mainituista asioista säädetään tarkemmin suunnitelma-asetuksen 55 artiklassa, johon momentissa viitattaisiin. Tuen enimmäismäärästä ja sen korottamisesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella EU:n lainsäädännön asettamissa rajoissa.
29 §. Mehiläishoitotuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että tuensaajan tulisi lisäksi liittää tuen myöntämisen edellytyksiä koskeva selvitys tukihakemukseen. Säännös on tarpeen koska tuen myöntämisvaiheessa viranomaisen selvittää tuen myöntämisen edellytykset. Käytännössä tuen myöntämisen edellytyksistä tarkistetaan muun muassa 27 §:ssä tarkoitettu vaatimus siitä, että tuensaaja on mehiläishoitoalaa edustava järjestö. Muilta osin momentti vastaisi nykytilaa.
Pykälän 2 momentti vastaa nykytilaa. Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin siten, että tuen maksamisen edellytyksenä myös olisi, että toteutetut toimenpiteet ja niihin liittyvät kustannukset ovat hyväksyttäviä ja toimenpiteet ovat toteutuneet hyväksyttynä ajanjaksona. Nykyisellä rahoituskaudella mainittu vaatimus hyväksyttävästä ajanjaksosta olisi tarpeen täsmentää kansallisesti, koska aikaisemmin se on tullut sovellettavasta EU-lainsäädännöstä. Käytännössä jäsenvaltion on suoritettava maksut tuensaajalle tiettynä EU:n varainhoitovuoteen sidottuna aikana. Maksun hakemiselle voitaisiin asettaa määräaika. Muilta osin pykälän 3 momentti vastaisi nykytilaa.
Pykälän 4 momenttiin esitetyn valtuuden nojalla toimenpiteiden toteuttamisen hyväksyttävästä ajanjaksosta sekä maksun hakemisen määräajoista annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 4 momentin mukaista valtuutta antaa tarkempia säännöksiä hakemuksissa esitettävistä tiedoista ja kirjattavista tiedoista muutettaisiin valtuuden säädöstason osalta. Ehdotettavan valtuuden nojalla mainitut teknisluonteiset tarkemmat säännökset voitaisiin antaa Ruokaviraston määräyksellä. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Voimassa olevassa laissa on nykyisin vastaavasti 24 §:n valtuuden osalta säädöstasona vastaavan kaltaisten tarkempien tietojen osalta ollut Ruokaviraston määräyksenantovalta. Momentin mukainen määräyksenantovalta vastaisi myös ehdotettua 24 §:n mukaista säännöstä.
29 a §.Mehiläishoitotukeen liittyvän suunnitelman muuttaminen. Lakiin lisättäisiin uusi 29 a §, jossa säädettäisiin mehiläishoitotukeen liittyvän hankesuunnitelman muuttamisesta. Pykälässä säänneltäisiin tarkemmin edellytyksistä, joiden nojalla hankeen sisältöä voitaisiin muuttaa sen hyväksymisen jälkeen hankkeen aikana. Pykälä rinnastuisi asiallisesti 25 §:n mukaiseen tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelman muuttamiseen ja sen edellytyksiin.
Pykälän 1 momentin mukaan tuensaaja voisi muuttaa hankkeen perustana olevaa hankesuunnitelmaa edellyttäen, että muutos ei olennaisesti vaikuta hankkeen tavoitteiden toteutumiseen. Muutosta ei saisi toteuttaa ennen sen hyväksymistä ennakolta. Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta muutosten hyväksymisestä. Momenttiin sisältyvän valtuuden nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä muutoksista ja hakemisen määräajasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hankkeen muutoksista, jotka voitaisiin tehdä ilman Ruokaviraston ennakkohyväksyntää. Tuensaaja voisi muuttaa hankkeen perustana olevaa hankesuunnitelmaa sen toteuttamisvuoden aikana ilman hyväksymistä, jos kyseessä on vähäinen muutos, jolla ei ole vaikutusta hankkeen tavoitteiden toteutumisen kannalta, ja jos se ilmoittaa muutoksesta Ruokavirastolle viipymättä muutostarpeen tultua ilmi. Pykälässä kuvatut muutokset olisivat lähinnä teknisluonteisia muutoksia.
29 b §.Tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevat seurantatiedot.Lakiin lisättäisiin uusi 29 b §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevien tietojen antamisesta seurantaa varten. Ehdotettavan 1 momentin mukaan ruokavirastolla on oikeus saada tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen tuensaajalta suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut tukien seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia varten tarpeelliset selvitykset ja seurantatiedot. Suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa säädetään suunnitelma-asetukseen sisältyviin tukiin liittyvistä indikaattoreista. Mainitun artiklan mukaan tukijärjestelmien tavoitteita on arvioitava mainitun asetuksen liitteessä 1 esitettyjen tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattorien perusteella. Näitä ovat muun muassa tuotosindikaattorit, tulosindikaattorit, vaikuttavuusindikaattorit ja taustaindikaattorit.
Ehdotettavan pykälän 2 momenttiin sisältyisi valtuus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella selvitysten ja seurantatietojen sisällöstä. Asetuksella voitaisiin tarkentaa tarvittaessa suunnitelma-asetuksen 7 artiklan mukaisten indikaattorien sisältöä ja niihin liittyvien tietojen toimittamista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin selvitysten ja seurantatietojen sisällöstä.
30 §. Yksityistä varastointia koskevat vaatimukset. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
31 §. Yksityistä varastointia koskevien tietojen ilmoittaminen ja kirjaaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
32 §. Yksityistä varastointia koskeva sopimus. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
33 a §. Koulujakelutuen kohderyhmä. Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin koulujakelutuen kohderyhmiä vastaamaan paremmin nykyisin muun muassa varhaiskasvatuslaissa (540/2018) ja perusopetuslaissa (628/1998) käytettyä terminologiaa. Tältä osin säännöksessä on kysymyksessä teknisluonteiset terminologiset täsmennykset. Momenttiin tehtäisiin lisäksi teknisluonteinen täsmennys, jonka mukaan momentissa mainittujen laitosten tulee olla julkisia tai viranomaisen hyväksymiä. Nykyisin voimassa olevassa lainsäädännössä tämä on säädetty lain 34 §:ssä. Mainitulla teknisellä muutoksella huomioitaisiin tarkemmin markkinajärjestelyasetuksen 22 artikla, jonka mukaan tukiohjelma, jolla pyritään parantamaan maataloustuotteiden jakelua ja lasten ruokailutottumuksia, on suunnattu lapsille, jotka käyvät säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnoimissa tai tunnustamissa päiväkodeissa, esikouluissa ja ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa. Momentissa lisäksi täsmennettäisiin, että jakelun on tapahduttava mainituissa paikoissa. Momentissa tehtäisiin viittaus tukikelpoisten tuotteiden osalta 33 §:ään, jonka mukaan tukikelpoisista tuotteista säädetään EU-lainsäädännössä. Säännös vastaisi asiasisällöllisesti nykykäytäntöä.
33 b §. Koulujakelutuen määrä ja tukikausi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin sana opiskelija edellä 33 a §:ssä selvitettyjen perusteluiden mukaisesti. Muutos olisi luonteeltaan tekninen ja vastaisi asiallisesti nykytilaa.
33 c §. Koulujakelutuen liitännäis-, arviointi- ja tiedotustoimenpiteet. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen ja 4 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
34 §. Koulujakelutuen hakijoiden hyväksyminen. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen sekä 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin koulujakelutuen hakijoita vastaamaan nykyisin käytettyjä nimityksiä edellä 33 a §:ssä selvitettyjen perusteluiden mukaisesti. Hakijat todettaisiin 1 momenttiin lisättäväksi ehdotettavissa kohdissa. Mainitun momentin 1 kohtaan tehtäisiin lisäksi terminologinen täsmennys edellä 33 a §:n mainittujen perusteluiden mukaisesti. Mainitun momentin 1 kohtaan lisättäisiin myös rekisteröidyt oikeushenkilöt, koska käytännössä tuenhakijat eivät ole aina viranomaisia. Kohdan 2 mukaan tukea voisi hakea myös viranomaisen puolesta toimiva kyseisten tuotteiden hankinnoista vastaava sidosyksikkö. Mainitussa kohdassa tarkoitettu hankinnoista vastaava sidosyksikkö olisi esimerkiksi kunnan omistama ruokapalveluyhtiö. Säännöksellä huomioitaisiin se, että kunnat ovat usein yhtiöittäneet ruokapalveluitaan ja kunnan ruokapalveluyhtiö voisi tällöin suoraan hakea tukea. Pykälät 2—4 vastaavat nykytilaa.
35 §. Hyväksyttyä koulujakelutuen hakijaa koskevat vaatimukset. Pykälän 1 ja 3 kohdassa täsmennettäisiin koulujakelutuen kohderyhmiä vastaamaan nykyisin käytettyjä nimityksiä edellä 33 a §:ssä selvitettyjen perusteluiden mukaisesti. Pykälän 3 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Muilta osin pykälä vastaa nykytilaa.
36 §. Hyväksyttyä koulujakelutuotteiden toimittajaa koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
37 a §. Kaksoisrahoituksen kielto. Lakiin lisättäisiin uusi 37 a §, jossa säädettäisiin kaksoisrahoituksen kiellosta. Sen mukaan markkinajärjestelylaissa tarkoitettua tukea ei voisi myöntää toimenpiteelle, johon on myönnetty muuta julkista rahoitusta, jos se aiheuttaa horisontaaliasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen rahoituksen. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 36 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen. Tukea ei voitaisi pykälän mukaan myöntää, jos samalle toimenpiteelle on myönnetty muuta rahoitusta. Pykälä oikeuttaisi tarvittaviin takaisinperintätoimiin ryhtymisen, jos tuen myöntämisen jälkeen tulisi esille, että tuen hakija on saanut tuen tai ei ole ilmoittanut hakeneensa samaan toimenpiteeseen myönnettäväksi tukea jostakin muustakin rahoituslähteestä kuin unionin talousarvion maataloustukirahastosta.
37 b §. Tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertäminen. Lakiin lisättäisiin uusi 37 b §, jossa säädettäisiin tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertämisestä. Sen mukaan markkinajärjestelylaissa tarkoitettua tukea ei voisi myöntää, jos sen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti ja järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää tuen myöntämistä koskevia säännöksiä oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 62 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen. Tukea ei siten voitaisi myöntää esimerkiksi toimenpiteelle, jonka saamiseksi on esitetty virheellistä tietoa esimerkiksi tekaistuilla asiakirjoilla. Säännös oikeuttaisi myös tarvittaviin takaisinperintätoimiin ryhtymisen, jos tuen myöntämisen jälkeen tulisi esille, että tuen hakija on toiminut edellä kuvaillulla tavalla.
37 c §. Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen. Lakiin lisättäisiin uusi 37 c §, jossa säädettäisiin julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämisestä. Sen mukaan tukea ei maksettaisi tai tuen maksatus lopetettaisiin ja jo maksettu tuki perittäisiin takaisin säädösten vastaisen hankinnan osalta siten kuin horisontaaliasetuksen 61 artiklassa säädetään. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 61 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen.
40 §. Ruhonluokittajan hyväksyminen. Pykälän 1—3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
41 §. Velvollisuus ilmoittaa hintoja ja muita tietoja. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen lisättäisiin EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä tarkoitettuja muita seikkoja koskeva ilmoitusvelvollisuus. Tämä olisi tarpeen, koska EU:n lainsäädännössä edellytetään myös muiden kuin säännöksessä nykyisin lueteltujen tietojen toimittamista. Tällaisia ovat esimerkiksi toimialasopimukset, joiden toimittamisesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1307/2013 ja (EU) N:o 1308/2013 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä komissiolle toimitettavien tietojen ja asiakirjojen tiedoksiantamisen osalta sekä useiden komission asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1185 (hintaselvitysasetus) liitteen III kohdan 2 alakohdassa E. Pykälän 1 momentin 5 kohtaan lisättäisiin öljy- ja valkuaiskasvialan toimijat. Näiltä edellytetään nykyisin tietoja mainitun komission asetuksen nojalla ja asia vastaisi näin ollen asiasisällöllisesti nykytilaa.
Pykälään lisättäisiin uusi 10 kohta. Mainitun kohdan nojalla tietoja olisivat velvollisia toimittamaan myös muut toimijat, joita koskevien tietojen toimittamista EU:n markkinajärjestelylainsäädäntö edellyttää. Mainitun kohdan tietojen toimittamisvelvollisuutta rajoittaa 1 momentin mukaiset säännökset. Lisäksi tietojen toimittamisvelvollisuus voisi koskea vain sellaisia tietoja, joiden toimittamista EU:n säännökset edellyttävät. Nykytilanteessa ei säännös aiheuttaisi uusille toimijoille tietojenantovelvollisuutta, mutta säännös olisi tarpeellinen tilanteissa, joissa EU-säädökset muuttuvat nopealla aikataululla ja edellyttävät jäsenvaltiolta uusien tietojen toimittamista. Hintaselvitysasetuksessa on määritelty tuotekohtaisesti esimerkiksi tietyt tuotantorajat, jolloin jäsenvaltion ilmoitusvelvollisuus aktualisoituu. Jos mainitut rajat ylittyisivät voisi mainitun kohdan mukainen ilmoitusvelvollisuus tulla kyseeseen.
Pykälän valtuussäännöksen laajentaminen olisi myös tarpeellinen, jotta voitaisiin varmistaa EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön tulevat uudet velvoitteet tietojen toimittamisesta komissiolle. Markkinajärjestelyasetukseen lisättiin uudistuksen yhteydessä uusi 222 a artikla, jossa säädetään unionin markkinoiden seurantakeskuksista. Mainitun artiklan mukaan komissio perustaa unionin markkinoiden seurantakeskuksia, jotta voidaan parantaa elintarvikeketjun avoimuutta, antaa tietoa talouden toimijoiden ja viranomaisten valintoja varten ja helpottaa markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa. Unionin markkinoiden seurantakeskusten on asetettava saataville markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa varten tarvittavat tilastotiedot ja muita tietoja. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kerättävä artiklassa tarkoitetut tiedot ja toimitettava ne komissiolle. Näitä tietoja ovat erityisesti seuraavat:
a) tuotanto, tarjonta ja varastot;
b) hinnat, kustannukset ja mahdollisuuksien mukaan voittomarginaalit elintarvikeketjun kaikilla tasoilla;
c) ennusteet markkinakehityksestä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;
d) maataloustuotteiden tuonti ja vienti, erityisesti maataloustuotteiden tuontia unioniin koske-vien tariffikiintiöiden täyttyminen.
43 §. Ilmoitettujen tietojen rekisteröinti, käyttö, luovutus ja julkisuus. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin vastaamaan nykyisin voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Mainittua momenttia muutettaisiin, siten että ilmoitettuja tietoja voitaisiin käyttää vain EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä tarkoitetulla tavalla. Nykyisin säädetty rajaus, jonka mukaan tietoja voidaan käyttää EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä tarkoitetulla tavalla tuotealan keskimääräisen hinnan määrittämiseen, ei nykyisin kata kaikkia hintaselvitysasetuksen edellyttämiä tietoja. Tällaisia olisivat esimerkiksi hintaselvitysasetuksen edellä 41 §:ssä perustellut toimialasopimuksia koskevat tiedot.
46 §. Sokerijuurikkaan toimialakohtaisia sopimuksia koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momentin viittaukseen EU:n lainsäädäntöön tehtäisiin tekninen muutos, joka johtuu 3 §:n 20 kohdan määritelmän poistosta. Momentissa tarkoitetuista toimialasopimuksista säädetään nykytilaa vastaavasti markkinajärjestelyasetuksen 125 artiklassa.
Pykälän 2 momentissa tarkoitetun riippumattoman asiantuntijan nimeämiselle ei ole enää EU-lainsäädännön mukaista säädöspohjaa. Tästä syystä mainitut säännökset poistettaisiin tarpeettomana. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin toimialasopimusten vähimmäissisällön hyväksymisen menettelystä. Markkinajärjestelyasetuksen 125 artiklan mukaan toimialakohtaisten sopimusten on oltavan kyseisen asetuksen liitteessä X vahvistettujen ostoehtojen mukaisia. Kyseinen artikla on suoraan velvoittavaa EU-lainsäädäntöä, jonka nojalla toimialasopimuksille asetetaan tietty määrämuotoinen sisältö. Pykälän 2 momentin mukaan toimialasopimus tulisi voimaan vasta sen jälkeen, kun Ruokavirasto on päätöksellään hyväksynyt toimialasopimuksen täyttävän vähimmäissisältöä koskevat vaatimukset. Käytännössä Ruokavirasto tarkistaisi toimialasopimuksen vain vähimmäissisällön osalta ja kyseessä on toimenpide, jolla varmistetaan sopimuksen määrämuodon täyttymisen vaatimukset, joita markkinajärjestelyasetus sopimukselta edellyttää.
46 b §. Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvissä hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltainen viranomainen. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden ylittävien viinialan tuotteiden osalta. Ehdotettavan momentin mukaan hakemus ja ilmoitus olisi toimitettava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle, jos kyse on viinialan tuotteista, joiden alkoholipitoisuus ylittää 2,8 tilavuusprosenttia, eikä kyse ole 1 momentissa tarkoitetusta tuonnista. Mainitun rajan alittavien viinialan tuotteiden osalta sovellettaisiin pykälän 4 momenttia, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on Ruokavirasto. Muutos vastaisi mainittujen viranomaisten osalta elintarvikelainsäädännössä olevaa nykykäytäntöä. Elintarvikelain (297/2021) 28 §:n 1 kohdan mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto suunnittelee, ohjaa ja suorittaa yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien valvontaa. Pykälän 3 momentissa mainittu kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen nimi päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
46 c §. Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät hyväksymiset, todistukset, luvat ja vapautukset. Pykälän 1 momentista poistettaisiin pakkaamon luvan ja tunnuksen antamiseen liittyvä tekninen viittaus eläintunnistusjärjestelmästä annettuun lakiin (238/2010). Nykyisin mainittu lupa myönnetään ja siihen liittyvä tunnus annetaan ilman erillistä hakemusta elintarvikelaissa (297/2021) tarkoitetun elintarvikehuoneiston hyväksymisen yhteydessä. Koska mainittu pykälän 1 momentin mukainen viittaus on lähinnä informatiivinen, siitä säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella pykälän 2 momentin nojalla.
46 d §. Hedelmiä ja vihanneksia koskevien tietojen ilmoittaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
46 e §.Viinialan tuotteita koskevien tietojen ilmoittaminen. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
Nykyisen EU-lainsäädännön nojalla Suomella ei enää ole velvollisuutta ilmoittaa viinivarastoja, koska Suomi ei ylläpidä viinitila-rekisteriä. Asiasta säädetään nykyisin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viini-istutusten lupajärjestelmän, viinitilarekisterin, saateasiakirjojen ja todistusten, saapuvien ja lähtevien erien rekisterin, pakollisten ilmoitusten sekä tiedoksiantojen ja tiedoksiannettujen tietojen julkistamisen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä asianomaisten tarkastusten ja seuraamusten osalta, komission asetusten (EY) N:o 555/2008, (EY) N:o 606/2009 ja (EY) N:o 607/2009 muuttamisesta sekä komission asetuksen (EY) N:o 436/2009 ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/560 kumoamisesta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/273 32 artiklassa. Käytännössä mainittujen säännösten nojalla varasto- ja tuotantoilmoitukset vaaditaan vain suurilta viinin tuottajamailta markkinatietojen keruun helpottamiseksi.
46 g §.Kaupan pitämiseen liittyvien tietojen rekisteröiminen, käyttö ja luovuttaminen. Pykälän 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Momentin viittaus ei vastaa enää nykytilaa. Ruokavirasto antaa nykykäytännön mukaisesti EU:n kauppanormilainsäädännössä tarkoitetun kanan-munatuottajien tuottajakoodin ja siipikarjan poikasiin liittyvien laitosten ja hautomojen tunnuksen ilman erillistä hakemusta eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetussa laissa (1069/2021) tarkoitetun rekisteröinnin yhteydessä. Koska mainitun momentin mukainen viittaus on lähinnä informatiivinen, siitä säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella 46 c §:n 2 momentin nojalla.
47 §. Vakuusmuodot, takaajan hyväksyminen ja vakuuden asettaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin informatiivinen lisäys siitä, että se koskee Ruokavirastolle tehtäviä vakuuksiin liittyviä hakemuksia tai tarjouksia. Osassa yhteisen markkinajärjestelyn kattamista maataloustuotteiden tuontiin liittyvistä tuontitariffikiintiöistä (niin sanotut ensin tullutta palvellaan ensin –kiintiöt) toimivaltainen viranomainen on suoraan sovellettavan EU:n lainsäädännön mukaisesti Tulli ja niihin mahdollisesti liittyvät vakuudet hallinnoidaan näin ollen myös Tullissa. Muutettavaksi ehdotettava säännös koskee näin ollen vain Ruokaviraston hallinnoimia yhteisen markkinajärjestelyn mukaisia järjestelyjä, joissa edellytetään vakuuden asettamista.
Pykälän 1 ja 3 momentin viittaukset EU:n lainsäädäntöön päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Koska 3 momentissa käytettyä delegoidun maksajavirastoasetuksen määritelmää käytetään vain muutettavaksi ehdotettavassa pykälässä, määritelmä poistettaisiin 3 §:stä ja tässä momentissa viitattaisiin yleisemmin horisontaaliasetuksen nojalla annettuun EU:n lainsäädäntöön. Vakuuksista säädetään jatkossa horisontaaliasetuksen 64 artiklassa ja sen nojalla annetussa EU:n lainsäädännössä. Muilta osin pykälä vastaisi asiasisällöllisesti nykytilaa.
Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
48 §.Vakuuden kohdistaminen, vapauttaminen ja pidättäminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 47 §:ään ehdotettua vastaava informatiivinen lisäys siitä, että se koskee Ruokavirastolle tehtäviä vakuuksiin liittyviä hakemuksia tai tarjouksia. Momentin sanamuotoa muutettaisiin vastaamaan nykykäytäntöä, jossa vakuuden kohdistamisesta ei tehdä erillistä hallintopäätöstä. Pykälän 1—3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Muilta osin pykälä vastaisi asiasisällöllisesti nykytilaa.
49 §. Tarkastusten yleinen ohjaus, tarkastuskohteiden valinta, yleiset tarkastusmenettelyt ja tarkastuksista raportointi. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ruhonluokituksen ja kaupan pitämisen vaatimusten tarkastusten yleisestä ohjauksesta vastaisi maa- ja metsätalousministeriön sijaan Ruokavirasto. Näin säännös vastaisi paremmin nykykäytäntöä. Muutos olisi perusteltu myös 4 §:ssä säädetyn Ruokaviraston yleistoimivallan näkökulmasta.
Horisontaaliasetuksen 60 artiklassa säädetään suoritettavia tarkastuksia koskevista säännöistä. Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmiin on sisällyttävä järjestelmällisiä tarkastuksia, jotka on kohdennettava muun muassa sellaisiin aloihin, joilla virheiden riski on suurin. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien riskien tehokkaaseen hallintaan tarvittavien tarkastusten taso. Asiaankuuluvan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkastuksia suorittava viranomainen päättää tarkastusten määrästä ja valitsee tarkastuskohteet riskianalyysiin tai satunnaisotantaan perustuen, jollei asiasta EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä muuta säädetä. Säännös vastaa nykytilaa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin kuitenkin valtuussäännös, jonka mukaan tarkastuksia koskevista edellä mainituista seikoista voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtuussäännöstä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti käytettäisi vaan tarkastusviranomainen esimerkiksi määrittää horisontaaliasetuksessa tarkoitetun tarkastusten määrän ja tason valvontastrategiassaan ja valvontasuunnitelmassaan ottaen huomioon mahdollisesta suoraan sovellettavasta EU-lainsäädännöstä tulevat vaatimukset. Valtuussäännös olisi kuitenkin tarpeellinen esimerkiksi tilanteessa, jossa EU:n säännöksiä muutettaisiin nopealla aikataululla ja ne edellyttäisivät kansallista tarkentamista valtioneuvoston asetuksella. Nykytilanteen mukaan edellä mainittua EU-säädösten muutosta ei ole tiedossa. Valtuuden nojalla säädettäisiin tarkemmin seikoista, jotka lähinnä velvoittaisivat valvontaviranomaista.
50 §. Hakemusten ja ilmoitusten tarkastukset. Pykälästä poistettaisiin vientitukea koskeva säännös tarpeettomana. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
51 §. Varastointiin liittyvät tarkastukset. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälään tehtäisiin esitystekninen muutos, jolla yhdistettäisiin Maaseutuvirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle aiemmin kuuluneet tehtävät samaan säännökseen.
52 §. Varastoitavien tuotteiden valmistajan tarkastus. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
53 §. Varastoon toimitettavien ja sieltä poistettavien tuotteiden tarkastus. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
54 §. Tuonnin ja viennin tarkastukset. Pykälän 1, 2 ja 4 momenteista poistettaisiin vientitukeen liittyvät säännökset tarpeettomina, koska vientitukea koskevat säännökset on kumottu markkinajärjestelyasetuksesta. Muilta osin pykälä vastaa nykytilaa.
55 §. Tuen hakijoiden ja saajien tarkastukset. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus EU-säädöksiin sekä erillinen säännös mehiläishoitotuen tarkastamisesta tarpeettomana. Mehiläishoitotuen tarkastukset sisältävät nykytilan mukaisesti pykälän soveltamisalaan. Mikäli EU-säännöksissä on tarkemmin edellytetty tiettyjä tarkastusmenettelyjä, noudattaa tarkastusviranomainen suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä.
56 §. Hyväksyttyjen toimijoiden ja hintaselvityksiä antavien toimijoiden tarkastukset. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen sekä 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momentin nykyinen 1 kohta kumottaisiin tarpeettomana. Siinä tarkoitetut tarkastuslaitokset ja muonitusvarastot liittyvät vientitukeen, jota koskevat EU:n lainsäädännön säännökset on kumottu. Pykälän nykyiseen 6 kohtaan tehtäisiin määritelmien muutoksesta johtuva tekninen muutos. Siinä tarkoitettujen tarkastusten sisällöstä säädetään markkinajärjestelylain 125 artiklassa, erityisesti sen 3 kohdassa.
57 §. Tuotteiden käytön ja määräpaikan tarkastukset. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus vientitukeen, jota koskevat EU:n säännökset on kumottu.
58 b §. Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tarkastukset. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin valvontaviranomaistehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden ylittävien viinialan tuotteiden tarkastuksen osalta. Pykälän mukaiset 2,8 tilavuusprosenttia ylittävien viinialan tuotteiden tarkastukset kuuluisivat jatkossa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaiselle, lukuun ottamatta 58 a §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia. Mainitun rajan alittavien viinialan tuotteiden tarkastukset kuuluisivat jatkossa 58 d §:n nojalla Ruokavirastolle. Muutos vastaisi edellä 46 b §:ssä esitettyjen perustelujen mukaisesti nykytilaa mainittujen viranomaisten osalta.
58 c §. Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät kuntien tarkastukset. Pykälän 1 momentissa mainittu kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen nimi ja 2 momentin viittaus elintarvikelakiin päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
58 d §. Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät Ruokaviraston tarkastukset. Pykälän otsikkoon ja 1—4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Samalla 1 momentin eri tuotteita koskeva listaus poistettaisiin. Näin selkeytettäisiin, että kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät tarkastustehtävät, joista ei säädetä 58 a, 58 b tai 58 c §:ssä, kuuluvat Ruokavirastolle. Listauksen poistaminen ei aiheuttaisi nykytilaan muutosta 58 b §:ssä tarkoitettujen vähäalkoholisten viinien tarkastustehtävien siirtoa lukuun ottamatta.
58 e §. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käyttö apuna kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksissa. Pykälän johdantokappaleeseen tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
58 f §. Kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksiin liittyvä ohjaus, raportointi, tietojen käyttö ja maksu. Pykälän viittaukset elintarvikelakiin päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.
59 §. Yksityisten toimijoiden käyttö apuna tarkastuksissa. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
60 §. Todentamisviranomaisen tarkastukset. Pykälän 1 momentin viittaukset todentamisviranomaiseen päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.
61 §. Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen. Pykälän 2 momentin viittaus elintarvikelakiin päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.
63 §. Maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja tarkastusviranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälän otsikkoon sekä 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 3 momentiksi ja siinä huomioitaisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälään tehtäisiin uusi 2 momentti. Ehdotettavan momentin mukaan 1 momentissa mainituilla viranomaisilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta pykälässä mainituilta viranomaisilta hakijaa koskevat tiedot veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä, jos tiedot ovat välttämättömiä tuen myöntämiseksi, maksamiseksi tai tuen käytön valvomiseksi.
Laissa olisi myös nimenomainen maininta siitä, että tiedot olisi annettava korvauksetta. Esimerkiksi veroviranomaiselta voitaisiin pyytää tietoja siitä, onko yrityksellä tukea haettaessa tai maksatusvaiheessa erääntyneitä veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja maksamatta. Lisäksi tietoja voitaisiin pyytää esimerkiksi ulosotto-, tulli- ja poliisiviranomaiselta. Eri viranomaistiedot voitaisiin pyytää myös hyödyntäen Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Tietoja koskeva pyyntö olisi aina yksilöitävä ja tiedon käyttötarkoitus ilmoitettava. Näin saatua tietoa ei saisi käyttää muuhun kuin pyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen. Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön toiminnasta säädetään harmaan talouden selvitysyksiköstä annetulla lailla.
Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä käytettäisiin erityisesti sen selvittämiseksi, onko tuen saaja tukea hakiessa tai tuen maksamista hakiessa olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja. Esimerkiksi 27 a §:n nojalla mehiläishoitotuen osalta tulisi tarkistaa, että hakijalla on riittävät taloudelliset resurssit hankkeen toimeenpanoon ja toimimiseen tukipäätöksen ehtojen edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi välttämätön tarve selvittää hakijoiden julkisten velvoitteiden hoitamista osana tuen myöntämis-, maksamis- ja tuen käytön valvontaprosessia.
Edellä tarkemmin selvitetyssä 37 b §:ssä säädetään tuen edellytyksiä koskevien sääntöjen kiertämisestä. Mainitun säännöksen mukaan markkinajärjestelylaissa tarkoitettua tukea ei voisi myöntää, jos sen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti ja järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää tuen myöntämistä koskevia säännöksiä oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Mainittu säännös perustuu horisontaaliasetuksen 62 artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklassa säädetään unionin taloudellisten etujen suojaamisesta. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säädökset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Näiden säännösten on liityttävä muun muassa:
a) maataloustukirahastosta rahoitettavien toimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseen;
b) tehokkaan suojan varmistaminen petoksia vastaan;
c) sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, havaitseminen ja korjaaminen.
Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on perustettava tehokas hallinto- ja valvontajärjestelmä varmistaakseen unionin interventioita säätelevän unionin lainsäädännön noudattamisen.
Edellä tarkemmin esitettyjen horisontaaliasetuksen jäsenvaltioille asettamien velvoitteiden tarkastamiseksi olisi toimivaltaisilla viranomaisilla välttämätön tarve selvittää hakijoiden julkisten velvoitteiden hoitamista osana tuen myöntämistä, maksamista tai tuen käytön valvomista.
Hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi sisältyy lakiehdotus Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta. Mainitun pykälän 1 momentissa säädetään siitä, mihin käyttötarkoitukseen velvoitteidenhoitoselvitystä voidaan käyttää. Mainitulla lakiehdotuksella kyseisen lain 6 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 31, 32 ja 33 kohta. Viimeiseksi mainitun kohdan perusteella selvityksiä voitaisiin käyttää markkinajärjestelylain mukaisten tukien myöntämisen, maksamisen ja valvonnan tukemiseksi.
64 §. Tarkastuksia ohjaavien viranomaisten ja EU:n lainsäädännössä tarkoitettujen viranomaisten tarkastus- ja tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
65 §. Viranomaisen oikeus luovuttaa tietoja muille viranomaisille. Ehdotettavassa pykälässä huomioitaisiin uusi ruokahallinnon tietovarannosta annettu laki (560/2021). Ehdotettavassa pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja tässä laissa tarkoitetun tarkastuksesta vastaavan viranomaisen tämän lain toimeenpanossa saamien tietojen tiedonluovutukseen muille viranomaisille tai EU-toimielimille sovelletaan ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain (560/2021) 8 §:ää.
Tietovarantolain 8 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä muille viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan ruokahallinnon tietovarantoon sisältyviä tietoja saadaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa ulkomaan viranomaiselle ja toimielimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tätä edellytetään. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 §:ssä tarkoitettuja hallintotehtäviä hoitava viranomainen voi lisäksi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä ruokahallinnon tietovarannon tietoja, jotka ovat välttämättömiä:
1) esitutkintaviranomaisille rikosten ennalta estämistä, paljastamista, selvittämistä ja syyteharkintaan saattamista varten;
2) syyttäjälle Syyttäjälaitoksesta annetun lain (32/2019) 9 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten;
3) rahanpesun selvittelykeskukselle rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain (445/2017) 2 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten;
4) Verohallinnolle Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten;
5) työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006) tarkoitetulle työsuojeluviranomaiselle työsuojelua koskevia lakisääteisiä valvontatehtäviä varten.
Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin oikeudesta luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle, jos kyseiset säännökset tai määräykset tätä edellyttävät. Pykälään sisältyisi myös säännös viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietyissä tilanteissa ruokahallinnon tietovarannon tietoja toiselle viranomaiselle oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä. Ehdotettu säännös perustuu tarpeeseen parantaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan edellytyksiä viranomaisyhteistyön ja tietojen vaihdon avulla. Tavoitteen saavuttamista edellytetään valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016—2020 (28.4.2016). Momentti mahdollistaisi sellaisten tietojen luovuttamisen, jotka ovat välttämättömiä esitutkintaviranomaisille, syyttäjälle, rahanpesun selvittelykeskukselle, Verohallinnolle tai työsuojeluviranomaiselle momentissa yksilöitäviä tehtäviä varten.
70 §. Hakemusten ja ilmoitusten muotovaatimukset. Pykälän 1 momentin vientitukeen liittyvä säännös poistettaisiin tarpeettomana. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 4 momentti vastaa nykytilaa.
70 a §. Sähköinen haku. Lakiin lisättäisiin uusi 70 a §, jonka mukaan tukea voitaisiin edellyttää haettavan vain sähköisesti. Säännös kattaisi sekä tuen myöntämistä että maksamista koskevat hakemukset. Pykälän 1 momentin mukaan tukea haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Hakemisessa käytettävä verkkopalvelu on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitettua tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella, siten kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetusta laissa (617/2009) säädetään.
Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003) sovelletaan hallintoasian, tuomioistuinasian, syyteasian ja ulosottoasian vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon. Lähtökohtana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa on, että vireillepanossa ja asian muussa käsittelyssä vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Mahdollisuudesta sähköiseen asiointiin ei näin ollen ole tarvetta säätää erikseen. Jos sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetusta laista ei poiketa, siihen ei tarvitse viitata.
Ehdotettavassa pykälässä on kuitenkin tarkoitus poiketa sähköisestä asioinnista viran-omaistoiminnassa annetusta laista siten, että tukien hakeminen sähköisesti voitaisiin edellyttää ainoaksi tuen hakemisen vaihtoehdoksi. Tästä syystä olisi välttämätöntä säätää pykälässä tukien sähköisestä hakemisesta, koska tältä osin erityissäädöksellä poiketaan peruslähtökohdasta, jonka mukaan sähköinen tukien hakeminen on paperihakemisen lisäksi käytössä oleva mahdollisuus, josta ei ole tarve erikseen säätää. Sen sijaan pykälässä ei olisi erillistä viittausta sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin, jota yleislakina tulee soveltaa sähköiseen asiointiin.
Pykälän 1 momenttiin sisältyisi valtioneuvoston asetusvaltuus, jonka nojalla säädettäisiin tuista, joita sähköinen haku voi koskea. Säädösvaltuutta rajaisi se, että hakemus voitaisiin tehdä vain pykälässä mainittujen menettelyjen mukaisesti. Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin tarkkarajaisesti sähköisen haun menettelystä. Valtuutta voitaisiin käyttää vain markkinajärjestelylaissa säädettyihin järjestelmiin. Näitä ovat yksityinen varastoinnin tuki, interventiovarastointi, tuottajaorganisaatiotuki, mehiläishoitotuki ja koulujakelutuki. Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien hakijana on pääsääntöisesti yritys, kunta, yhdistys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Viljan interventiovarastoinnissa tarjouksia voivat jättää myös maatilat, joten myös yksityiset elinkeinonharjoittajat eli toiminimiyrittäjät voivat olla asiakkaina. Markkinajärjestelyyn liittyviä tuenhakijoita on tarkemmin selvitetty edellä esityksen luvussa 3, joka koskee nykytilaa ja sen arviointia. Pykälän valtuuden nojalla voitaisiin huomioida edellä mainittuihin tukijärjestelmiin liittyvien sähköisen haun tietojärjestelmähankkeiden valmistumisaikataulu. Tietojärjestelmät ovat valmistelussa ja ne ovat käyttövalmiita tulevien vuosien aikana asteittain. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin sähköisestä hausta, kun tietojärjestelmä kunkin tukijärjestelmän osalta on valmis. Koulujakelutukea koskien tietojärjestelmä on jo olemassa ja valtuutta käytettäisiin ensivaiheessa siihen. Muiden tukijärjestelmien osalta tietojärjestelmät ovat valmistelussa. Edellä selvitetyn mukaisesti markkinajärjestelyyn liittyvien tukien kohteena olisivat pääsääntöisesti oikeushenkilöt.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta sähköiseen tuen hakemiseen. Vaikka tukien sähköinen hakeminen olisi pääasiallinen tuen hakemismuoto, momentissa varauduttaisiin tilanteisiin, joissa paperinen tuen hakeminen olisi perusteltua mahdollistaa. Ruokavirastolle annettaisiin momentissa määräyksenantovaltuus mahdollistaa muu kuin sähköinen hakeminen kiireellisissä tilanteissa. Tukijärjestelmän toimeenpanon kiireellisyys liittyisi tapauksiin, joissa sähköinen järjestelmä ei toimisi merkittävien teknisten ongelmien vuoksi, ja pitäisi nopeasti toimeenpanna paperinen hakemusmenettely.
Pykälän 3 momentissa Ruokavirastolle annettaisiin valtuudet antaa tarkemmat määräykset hakemukseen liitettävistä asiakirjoista, hakemisen menettelyistä sekä suunnitelmien ja selvitysten esitystavasta. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Pykälän 4 momentissa tehtäisiin teknisluonteinen käsiteviittaus. Ehdotettavan momentin mukaan mitä pykälässä säädettäisiin tuesta, sovellettaisiin myös interventiovarastointia koskevaan hakemukseen tai tarjoukseen.
Pykälä vastaisi sähköisen haun perusedellytysten osalta asiasisällöllisesti muilla maatalouslainsäädännön sektoreilla CAP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavia säännöksiä.
73 §. Tuen maksaminen ennakolta tai useassa erässä. Pykälän 1 momentin vientitukeen liittyvä säännös poistettaisiin tarpeettomana. Momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että tuen ennakolta maksamisen edellytyksistä säädetään EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä. Tämä olisi johdonmukaista sen vuoksi, että ennakoiden maksamisen on lähtökohtaisesti perustuttava EU-säädöksiin. Momenttiin lisättäisiin valtuus antaa tarkempia säännöksiä tuen ennakolta maksamisesta valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentin viittaus EU:n hedelmä- ja vihannesalan lainsäädäntöön poistettaisiin, koska asiasta ei enää säädetä mainitussa EU:n lainsäädännössä. Pykälän 2 ja 3 momentin säännökset yhdistettäisiin ehdotettavassa 2 momentissa, koska tuottajaorganisaatiotuessa ei ole tulevalla rahoituskaudella erityissäännöksiä useassa erän maksamisen osalta. Pykälän 3 momentin mehiläishoitotukea koskevalle säännökselle ei olisi tarvetta, koska jatkossa mehiläishoitotuen osalta useassa erässä maksamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella pykälän 2 momentin nojalla. Pykälän 2 momenttiin ehdotettavan valtuuden nojalla voitaisiin säätää erän vähimmäismäärien lisäksi myös erien lukumäärästä ja hakemusten määräajoista. Mainituista seikoista ei tulevalla rahoituskaudella säädetä EU-säännöksissä.
74 §. Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä. Pykälään lisättäisiin säännökset tuen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä. Säännös perustuu horisontaaliasetuksen 59 artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Mainitun artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan jäsenvaltion on annettava tarvittavat säädökset, joiden on liityttävä aiheettomasti suoritettujen maksujen perimiseen takaisin korkoineen. Pykälässä säädettäisiin jatkossa kansallisesti virheellisesti tai perusteetta maksetun tuen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperintää koskevista tilanteista. Pykälän otsikkoa ja säännöksiä muutettaisiin siten, että niihin lisättäisiin ilmaisu tuen maksamisen lopettamisesta. Ehdotettu muutos kuvaisi käytäntöä yksiselitteisemin kuin nykyisin säännöksessä oleva termi, jonka käsittelee ainoastaan takaisinperintää. Pykälän 1 momentin mehiläishoitotukea koskeva viittaus valtionavustuslakiin poistettaisiin samassa yhteydessä tarpeettomana. Pykälän nykyisestä 2 momentin säännöksestä poistettaisiin viittaus vientitukeen myös tarpeettomana. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa viitattaisiin ensisijaisesti EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön, jossa esimerkiksi koulujakelutuen osalta säädetään takaisinperinnöistä. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta vastaavista seikoista ei ole tulevalla rahoituskaudella EU-säännöksiä. Pykälän 1 momentin kohdissa 1-4 säädettäisiin luettelo virheellisen tai perusteetta maksetun tuen maksamisen lopettamista ja takaisinperintää koskevista tilanteista. Näitä olisivat:
1) tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet;
2) tuen ehtoja ei ole noudatettu;
3) tuen saaja on antanut sellaisen virheellisen tai puutteellisen tiedon, joka on olennaisesti vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen;
4) tuen saaja laiminlyö 62 §:ssä tarkoitetun avustamisvelvollisuuden tarkastuksessa;
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännökset takaisinperintätilanteesta, jossa tuki on myönnetty yhteisesti useammalle tuensaajalle. Tällöin kaikki tuensaajat vastaisivat yhteisvastuullisesti takaisinperittävän tuen maksamisesta. Momentissa muutettaisiin sanamuotoa enintään sanan osalta aiemmin käytetyn termin alle sijasta. Tämä vastaisi muiden maataloushallinnon alojen lakien nykyistä käytäntöä.
Pykälä vastaisi pääosiltaan asiallisesti muilla maatalouslainsäädännön sektoreilla CAP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavia säännöksiä.
75 §. Seuraamusmaksun määrääminen. Pykälästä poistettaisiin viittaus vientitukeen tarpeettomana. Pykälään lisättäisiin säännökset seuraamuksista horisontaaliasetuksen 59 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Mainitun artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltion on annettava tarvittavat säädökset, joihin on liityttävä tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määrääminen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti. Pykälässä säädettäisiin jatkossa kansallisesti edellä mainitusta seuraamusjärjestelmästä. Mainitun artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset varotoimet, joilla varmistetaan, että 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut sovellettavat seuraamukset ovat oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, pysyvyyteen ja toistuvuuteen.
Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa on säädetty tilanteista, joissa seuraamuksia ei voida määrätä. Tämän kohdan mukaan jäsenvaltioiden käyttöön ottamilla järjestelyillä on voitava varmistaa, ettei seuraamuksia määrätä varsinkaan jos: a) noudattamatta jättäminen johtuu 3 artiklan mukaisesta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista; b) noudattamatta jättäminen johtuu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virheestä ja henkilö, jota hallinnollinen seuraamus koskee, ei olisi voinut kohtuudella havaita kyseistä virhettä; c) asianomainen henkilö voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu noudattamatta jättäminen ole hänen syytään, tai jos toimivaltainen viranomainen on muutoin vakuuttunut siitä, ettei noudattamatta jättäminen ole asianomaisen henkilön syytä. Lisäksi mainitun artiklan 5 kohdan 3 alakohdan mukaan, jos tuen myöntämisedellytysten noudattamatta jättäminen johtuu 3 artiklan mukaisesta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tuensaaja säilyttää oikeutensa tukeen.
Aikaisemmalla rahoituskaudella tuottajaorganisaatiotukeen liittyvistä seuraamuksista tukeen kelpaamattomien määrien osalta säädettiin hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 61 artiklassa. Käytännössä mainitun artiklan mukaan seuraamus tulee sovellettavaksi, jos määrä, joka olisi maksettava tuensaajalle yksinomaan hakemuksen perusteella on yli kolme prosenttia suurempi kuin määrä, joka on maksettava tuensaajalle hakemuksen tukikelpoisuuden tarkastelun jälkeen. Mainitun asetuksen mukaan seuraamuksen määrä on haetun ja tukikelpoisen määrän erotus. Artiklan mukaan seuraamusta ei kuitenkaan sovelleta, jos tuottajaorganisaatio voi osoittaa, ettei se ole vastuussa tukeen kelpaamattoman määrän sisällyttämisestä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä mehiläishoitoalan tuen osalta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1368 9 artiklassa säädetään aiheettomasti suoritetuista maksuista ja seuraamuksista. Mainitussa artiklassa säädetään, että kun kyseessä on petos tai vakava laiminlyönti, josta tuensaaja on vastuussa, tuensaajan on sen lisäksi, että se maksaa takaisin aiheettomasti saadut maksut korkoineen, maksettava määrä, joka vastaa alun perin maksetun määrän ja sen määrän, johon tuensaaja on oikeutettu, välistä erotusta. Uudella rahoituskaudella mainittuja EU-säännöksiä ei sovelleta. Ehdotettavassa pykälässä otettaisiin huomioon edellä mainituissa EU-säännöksissä säädetty seuraamuksen maksimimäärä.
Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta, jos tuen hakija tai saaja rikkoo tai laiminlyö tuen myöntämisen edellytyksiä. Ehdotettavassa pykälässä on huomioitu edellä mainitut horisontaaliasetuksen 59 artiklasta tulevat vaatimukset sekä aiemmin voimassa olleet tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen seuraamuksen enimmäismääriä koskevat EU-säännökset. Ehdotettavaa pykälää sovellettaisiin, jollei seuraamusmaksun edellytyksistä ja määräämisestä EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä muuta säädetä. Esimerkiksi koulujakelutuen EU-säännöksissä säädetään seuraamuksista. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta vastaavista seikoista ei ole EU-säännöksiä tulevalla rahoituskaudella. Ehdotettavan pykälän mukaan seuraamusta ei määrättäisi, jos rikkomus tai laiminlyönti olisi vähäinen. Pykälässä ehdotettava seuraamuksen enimmäismäärä vastaisi aiemmin voimassa olleita tuottajaorganisaatiotuen EU-säännöksiä. Seuraamuksen enimmäismäärä voisi olla korkeintaan haetun ja myönnettävissä olevan tuen erotus. Seuraamusta määrättäessä otettaisiin huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus ja kesto. Asiallisesti vakavuudella ja kestolla tarkoitettaisiin horisontaaliasetuksessa käytettyjä käsitteitä vakavuus, laajuus, pysyvyys ja toistuvuus. Seuraamusmaksua ei kuitenkaan määrättäisi, mikäli tilannetta koskisi edellä selvitetty horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu peruste.
Seuraamusten osalta on huomioitava muun muassa markkinajärjestelylain rangaistusluonteiset säännökset. Lain 87 §:ssä on säädetty maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta. Mainitun pykälän mukaan, joka tahallaan rikkoo 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun avustamisvelvollisuuden tarkastuksissa, on tuomittava, jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta sakkoon. Pykälän 4 momentin mukaan rangaistusta ei voida määrätä sille, jolle on samasta teosta määrätty 75 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu. Rikoslaissa (39/1889) on kriminalisoitu väärän todistuksen antaminen viranomaiselle (16 luvun 8 §) sekä avustuspetos (29 luvun 5 §).
76 §. Takaisinperittävän tuen ja seuraamusmaksun korko. Pykälän 2 momentti, joka liittyy vientitukeen, kumottaisiin tarpeettomana. Muilta osin pykälä vastaisi nykytilaa.
77 §. Oikaisu. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
78 §. Tuelle maksettava korko. Pykälän 1 ja 2 momentissa käytettäisiin kuuden prosentin vuotuisen koron sijasta korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista viivästyskorkoa. Korkotaso olisi muutoksen jälkeen yhdenmukainen lain 76 §:n mukaiseen takaisinperittävän määrän korkoon nähden. Säännös vastaisi sisällöllisesti muilla maatalouslainsäädännön sektoreilla CAP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavia säännöksiä. Muilta osin pykälä vastaa nykytilaa.
79 §. Viranomaiselle suoritettujen maksujen palautus. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
85 a §.Tuottaja- ja toimialaorganisaatioihin liittyvät hallinnolliset pakkokeinot. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
86 d §. Kunnan päätös hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
89 §. Viljatuotteiden alustavaan laaduntarkastukseen liittyvät erityiset menettelyt ja valtion korvausvastuu. Pykälän 1-3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
91 a §. Todentamisviranomainen. Todentamisviranomaista koskeva viittaus päivitettäisiin vastaaman nykytilaa.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä, jotka koskevat viranomaisen tiedonsaantioikeuksia Verohallinnolta saatavien tietojen osalta (63 §), viranomaisen oikeutta luovuttaa tietoja muille viranomaisille (65 §) sekä seuraamusmaksun määräämistä (75 §). Lisäksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi säännökset sähköistä hakua koskien (70 a §). Esitykseen sisältyy myös norminantovaltuuksia sisältäviä säännöksiä. Ehdotetut säännökset ovat merkityksellisiä erityisesti perustuslain 2 §:ssä tarkoitetun julkisen vallan käytön, 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden, 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, 10 §:ssä tarkoitetun yksityiselämän suojan, 12 §:ssä tarkoitetun julkisuusperiaatteen, 21 §:ssä säädettyjen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeiden näkökulmasta sekä 80 §:ssä tarkoitetun asetuksen antamisen ja lainsäädäntövallan siirtämisen näkökulmasta.
Muilta osin esityksessä tehdään vain teknisiä tai vähäisiksi arvioituja muutoksia säännöksiin, joilla arvioidaan olevan perustuslaillista merkitystä. Näiden säännösten suhdetta perustuslakiin on käsitelty markkinajärjestelylain antamista koskevassa esityksessä (HE 131/2012 vp). Kyseiset säännökset on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp).
Viranomaisen tiedonsaantioikeudet ja tietojen luovutus
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka koskee viranomaisen tiedonsaantioikeuksia Verohallinnolta saatavien tietojen osalta (63 § 2 momentti) ja esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöstä, joka koskee viranomaisen oikeutta luovuttaa tietoja muille viranomaisille (65 §). Mainittuja säännöksiä on tarkemmin selvitetty säännöskohtaisissa perusteluissa.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassa-pitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 7/2019 vp).
Ehdotettavan 63 §:n 2 momentin tiedonsaantioikeus on sidottu välttämättömyysvaatimukseen. Ehdotettavassa 65 §:ssä viitattaisiin ruokavarannon tietojärjestelmää koskevan lain 8 §:ään, jossa säädetään ruokahallinnon tietovarannon tietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä eräille harmaan talouden torjuntaan liittyville viranomaisille sekä Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle silloin, kun kyseiset säännökset tai määräykset tätä edellyttävät. Ehdotettava säännös koskee laissa tarkoitettujen viranomaisten oikeutta luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä. Ehdotettavan 65 §:n mukaiset oikeudet luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä on kytketty välttämättömyysvaatimukseen. Kansainvälisten viranomaisten ja toimielinten tiedonsaantioikeus liittyy EU-oikeuden etusijaperiaatteeseen ja Suomen tekemiin kansainvälisiin sitoumuksiin, joten tällä perusteella tietojen luovutus mainituille tahoille liittyy välttämättömyyteen. Ehdotetut säännökset tietojensaantioikeudesta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta eivät siten olisi ristiriidassa perustuslaissa säädetyn yksityisyyden suojan kanssa.
Henkilötietojen käsittelyä koskee Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus, joka on suoraan sovellettava säädös. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyn perusteista. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Tässä julkisen vallan käyttö perustuu EU-lainsäädäntöön ja sen toimeenpanoon liittyvään lakiehdotukseen. Tiedonsaantioikeuden kohteena olevat tiedot on yksilöity lakiehdotuksen 63 §:n 2 momentissa tarkasti, jolloin tiedonsaantioikeuden rajat ovat selkeät. Lakiehdotuksen 63 §:n 2 momentista käy ilmi, että henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena ovat tuen myöntämiseen, maksamiseen ja tuen käytön valvomiseen liittyvät pykälässä mainittujen viranomaisten tehtävät. Näistä tehtävistä taas säädetään tarkemmin mainitussa lakiehdotuksessa. Kun tietojen saanti on kytketty tietojen välttämättömyyteen, esityksessä katsotaan, että henkilötietojen käyttötarkoitus ja tietosisältö on riittävällä tavalla yksilöity. Edellä olevan perusteella katsotaan, että ehdotettu 63 §:n 2 momentti on perustuslakivaliokunnan käytännön mukainen.
Sähköinen haku
Lakiehdotuksessa esitetään siirtymistä sähköiseen asiointiin tuen saajien ja viranomaisten välillä poistamalla mahdollisuus paperihakemusten tekemiseen tuen hakemisen ja maksatuksen hakemisen yhteydessä (70 a §). Perustuslakivaliokunta on arvioinut sähköistä asiointia perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteiden sekä perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tietojärjestelmän sähköiseen luonteeseen ja tavoitteisiin liittyen voi sähköisen asioinnin edellyttämiselle olla hyväksyttävät perusteet. Velvollisuuden tulisi kohdistua ensisijaisesti oikeushenkilöihin, ei yksityisiin henkilöihin.
Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi huoneistotietojärjestelmästä (HE 127/2018 vp) koskevassa lausunnossaan 32/2018 vp. katsonut, että sähköisen asioinnin edellyttämisellä voitiin katsoa olevan edellä mainitut perusteet. Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan merkityksellisenä sitä, että velvollisuus sähköiseen asiointiin ei koskisi välittömästi yksityisiä henkilöitä, vaan velvollisuuden kohteena olisivat ensisijaisesti oikeushenkilöt. Välillisesti velvollisuuden kohteina olisivat lähinnä kiinteistöalan ammattihenkilöt ja toimijat, joilla voidaan edellyttää olevan tekniset valmiudet ja riittävä kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä velvollisuutta sähköiseen asiointiin ei sääntelykonteksti sekä sääntelyn kohteen ja alan toimijoiden tiedolliset ja taidolliset erityispiirteet huomioon ottaen voitu pitää ongelmallisena yhdenvertaisuuden, oikeusturvan tai hyvän hallinnon perusteiden kannalta.
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä myönnettäessä etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se saattaa kohdella tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (PeVL 4/2016 vp). Erityinen kohtelu ei ole kuitenkaan syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä on hyväksyttävä tavoite ja keinot ovat oikeansuhtaisia (esimerkiksi PeVL 31/2014 vp, PeVL 18/2006 vp, PeVL 46/2006 vp, PeVL 35/2010, PeVL 2/2011vp ja PeVL 11/2012 vp).
Markkinajärjestelyyn kuuluvia tukijärjestelmiä ja tuensaajia on tarkemmin selvitetty edellä luvussa 3 sekä säännöskohtaisissa perusteluissa. Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien hakijana on pääsääntöisesti yritys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Mainittuja tukia voidaan myöntää myös tietyissä tukijärjestelmissä yksityisille elinkeinonharjoittajille eli toiminimiyrittäjille. Velvollisuus sähköiseen asiointiin koskisi näin ollen pääasiassa oikeushenkilöitä, mutta myös vähäisissä määrin elinkeinotoimintaa harjoittavia yksityishenkilöitä. Velvollisuuden kohteena olisivat yhdistysten, yritysten tai muiden yhteisöjen vastuuhenkilöt sekä elinkeinotoimintaa harjoittavat yksityishenkilöt, joilla voidaan katsoa olevan riittävät tekniset valmiudet ja kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen.
Seuraamusmaksu
Esityksessä ehdotetaan, että seuraamusmaksun perusteista säädettäisiin lailla ja että niiden määräämisestä päättäisi Ruokavirasto (75 §). Ehdotetun säännöksen perusteluissa tarkemmin selvitetyn mukaisesti ehdotus perustuu horisontaaliasetuksen 59 artiklan mukaiseen jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen säätää tarkemmin seuraamuksista. EU:n lainsäädännön lähtökohtana on siten seuraamusmaksut. Seuraamussäännöstä on pidetty tarpeellisena, jotta EU:n lainsäädännössä jäsenvaltiolta edellytetty seuraamusjärjestelmän tehokkuus, oikeasuhtaisuus ja varoittavuus voidaan varmistaa. Säädöstarvetta ja horisontaaliasetusta on selvitetty tarkemmin 87 §:n perusteluissa.
Ehdotettavat seuraamussäännökset ovat merkityksellisiä perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyvän merkittävää julkisen vallan käyttöä (PeVL 49/2017 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 55/2005 vp ja PeVL 32/2005 vp). Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan lailla, koska niiden määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä.
Hallinnollisille sanktioille on oltava painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 23/1997 vp). Suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko sanktiointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi ja onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin teon säätämisellä rangaistavaksi (PeVL 23/1997 vp). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, että hallinnollisia sanktioita koskevan sääntelyn tulee täyttää oikeasuhtaisuuden vaatimukset (PeVL 28/2014 vp ja PeVL 15/2014 vp). Seuraamuksen tulee olla oikeassa suhteessa teon laatuun tai sen haitallisuuteen nähden. Ehdotuksessa on huomioitu nämä seikat siten, että seuraamusmaksun määrässä otettaisiin huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus ja kesto.
Ehdotettavan hallinnollisen seuraamuksen lähtökohtana olisi edellä mainittu horisontaaliasetuksen jäsenvaltioille asetettu velvoite säätää tarkemmin kansallisesti seuraamuksista. Aikaisemman rahoituskauden aikana EU-säädöksissä säädettiin yksityiskohtaisesti seuraamuksista. Ehdotettua säännöstä voidaan pitää välttämättömänä, koska nykyisessä kansallisessa lainsäädännössä ei ole riittävän ennaltaehkäisevää ja tehokasta seuraamusjärjestelmää. Näihin seikkoihin perustuen on katsottu, että ehdotettaville seuraamussäännöksille on perustuslain edellytykset täyttävä peruste. Ehdotettavissa seuraamussäännöksissä on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti huomioitu nykyisin vastaavantyyppiseen EU-sääntelyyn liittyvien hallinnollisten seuraamusten tasot. Lisäksi on huomioitu, että hallinnollisten sanktioiden kohteena olevilla toimijoilla on tosiasialliset edellytykset noudattaa sanktioinnin kohteena olevia lakisääteisiä velvoitteita ja suoriutua seuraamuksista. Seuraamusmaksun tulee toisaalta olla sen kohteena olevalle riittävän tuntuva, jotta sillä olisi ennalta ehkäisevä vaikutus. Seuraamusmaksun suuruuden osalta huomioitaisiin myös rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä kestoaika.
Ehdotettavassa pykälässä on huomioitu pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitetyt horisontaaliasetuksen 59 artiklasta tulevat vaatimukset sekä aiemmin voimassa olleet tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen seuraamuksen enimmäismääriä koskevat EU-säännökset. Ehdotettavaa pykälää sovellettaisiin, jollei seuraamusmaksun edellytyksistä ja määräämisestä EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä muuta säädetä. Esimerkiksi koulujakelutuen EU-säännöksissä säädetään seuraamuksista. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta vastaavista seikoista ei ole EU-säännöksiä tulevalla rahoituskaudella. Ehdotettavan säännöksen mukaan seuraamusta ei määrättäisi, jos rikkomus tai laiminlyönti olisi vähäinen. Ehdotettava seuraamuksen enimmäismäärä vastaisi aiemmin voimassa olleita tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen EU-säännöksiä. Ehdotettavassa säännöksessä on tarkasti rajattu seuraamuksen enimmäismäärä. Seuraamuksen enimmäismäärä voisi olla korkeintaan haetun ja myönnettävissä olevan tuen erotus. Seuraamusmaksua ei kuitenkaan määrättäisi, mikäli tilannetta koskisi edellä säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu peruste. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tarkkarajaisesti niistä käytännöistä, joista voi seurata seuraamusmaksu. Myös seuraamusmaksun määrästä ja perusteista, jotka sen suuruuteen vaikuttavat, on pyritty säätämään yksiselitteisesti. Lakiehdotuksessa on määritelty maksun suuruutta määrättäessä huomioon otettavat seikat.
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset rinnastuvat asiallisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin (PeVL 61/2014 vp, PeVL 28/2014 vp, PeVL 14/2013 vp ja PeVL 32/2005 vp). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten sanktioiden sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 9/2012 vp, PeVL 74/2002 vp, PeVL 57/2010 vp). Sanktioista säädettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota sääntelyn tarkkarajaisuuteen sekä sanktioiden kohteena olevien oikeusturvaan (PeVL 49/2017 vp). Laista tulee käydä nimenomaisesti ilmi, minkä lainsäädännön vastaisista teoista tai laiminlyönneistä voi olla seuraamuksena sanktio. Sanktioitavat teot ja laiminlyönnit on lisäksi laissa luonnehdittava niiden yksilöimiseksi (PeVL 60/2010 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 11/2009 vp ja PeVL 12/2006 vp). Erityisen tärkeää on, että säännökset antavat sääntelyn kohteena oleville riittävän ennustettavuuden sanktioiden määräämisestä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 9/2012 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 55/2005 vp ja PeVL 32/2005 vp).
Hallinnollisten sanktioiden kannalta merkityksellisiä ovat myös perustuslain 21 §:n mukaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet, varsinkin syyttömyysolettama ja oikeusturva. Syyttömyysolettaman keskeisenä sisältönä on, että todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle eikä epäillyn tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Syyttömyysolettamasta määrätään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa sekä YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 14 artiklan 2 kappaleessa. Syyttömyysolettama tulee lähtökohtaisesti noudatettavaksi myös rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastuvan hallinnollisen sanktion määräämisessä. Hallinnollinen sanktio tulee kohdistaa nimenomaan rikkomuksen tekijään ja viranomaisen on esitettävä riittävä näyttö seuraamuksen määräämiseksi. Tämä on huomioitu esityksen säännöksessä siten, että niiden noudattamisesta vastaava toimija ja sisältö on mahdollisimman yksiselitteinen.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut pitävänsä niin sanottuun ankaraan objektiiviseen vastuuseen ja puhtaasti käännetyn todistustaakan varaan perustuvaa hallinnollisen sanktion määräämistä perustuslain 21 §:än sisältyvän syyttömyysolettaman vastaisena (PeVL 2/2017 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 4/2004 vp, ks. myös PeVL 15/2016 vp). Jotta hallinnollisia sanktioita koskeva sääntely olisi perustuslain 21 §:ssä turvatun syyttömyysolettaman kannalta hyväksyttävää, se tulee lähtökohtaisesti muotoilla muuten kuin ankaraan objektiiviseen vastuuseen perustuvaksi. Tämä edellyttää etenkin enimmäismäärältään tuntuvien seuraamusmaksujen tai sanktion kohteena olevan oikeusasemaan muutoin merkittävästi vaikuttavien sanktioiden kohdalla varmistumista säännösperusteisesti siitä, että määräämismenettelyyn ryhtymistä tai seuraamuksen suuruutta arvioitaessa otetaan objektiivisten tunnusmerkkien ohella huomioon tekijän tuottamus ja tahallisuus sekä vastuusta vapauttavat perusteet. Esityksessä ei ole katsottu olevan kyse tilanteesta, jossa olisi perusteita objektiiviseen vastuuseen perustuvaan sääntelyyn, vaan näyttövelvollisuus olisi aina seuraamuksen määräämistä esittävällä viranomaisella.
Seuraamusten osalta on huomioitava markkinajärjestelylain rangaistusluonteiset säännökset. Jos hallinnollisia sanktioita koskevissa säännöksissä tarkoitettu teko tai laiminlyönti saattaa täyttää rikoslaissa tai muussa laissa säädetyn rikoksen tunnusmerkistön, sääntely muodostuu merkitykselliseksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa määritellyn kaksoisrangaistavuuden kiellon (PeVL 17/2013 vp) kannalta. Kaksoisrangaistavuuden kielto kattaa myös samaa tekoa koskevat rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset. Lain 87 §:ssä on säädetty maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta. Mainitun pykälän mukaan, joka tahallaan rikkoo 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun avustamisvelvollisuuden tarkastuksissa, on tuomittava, jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta sakkoon. Pykälän 4 momentin mukaan rangaistusta ei voida määrätä sille, jolle on samasta teosta määrätty 75 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.
Hallinnollisten sanktioiden määrääminen on hallintoasian käsittelyä. Määräämismenettelyssä noudatetaan siten hallintolakia, joka sisältää perustuslain 21 §:n kannalta keskeiset hyvää hallintoa koskevat perussäännökset ja ennakollista oikeusturvaa korostavat menettelysäännökset. Hallinnolliset sanktiot määrätään hallintoviranomaisen päätöksellä hallintolain mukaisessa menettelyssä. Toimivalta sanktioiden määräämiseksi on osoitettu yksiselitteisesti Ruokavirastolle, joka on tukien valvonnasta vastaava viranomainen ja jolla on parhaat edellytykset ja asiantuntemus arvioida määräämisen perusteena olevia seikkoja. Syyttömyysolettama huomioon ottaen hallinnollisten sanktioiden määräämisessä lähtökohtana on, että toimivaltaisella viranomaisella on vastuu rikkomuksen tai laiminlyönnin riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä sen toteennäyttämisestä. Viranomaisen selvitysvastuusta säädetään hallintolain 31 §:ssä.
Voimassa olevassa markkinajärjestelylaissa on seuraamusmaksuun liittyviä muita asiaankuuluvia säännöksiä. Mainitun lain 76 §:ssä säädetään tarkemmin seuraamusmaksun korosta. Lain 80 §:ssä säädetään seuraamusmaksua koskevan päätöksen ajankohdasta. Lain 86 §:ssä säädetään seuraamusmaksua koskevan päätöksen täytäntöönpanosta ja lain 90 §:ssä säädetään muutoksenhausta. Mainittuja säännöksiä ei lakiesityksellä ehdoteta muutettavaksi.
Edellä mainituilla perusteilla katsotaan, että ehdotettu 75 § on perustuslakivaliokunnan käytännön mukainen.
Norminantovaltuus
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ehdotettavan norminantovaltuuden osalta on huomioitu perustuslain 80 §:n asettamat sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevat vaatimukset, joita on käsitelty esimerkiksi lausunnossa PeVL 1/2004 vp. Perustuslakivaliokunta on lakiehdotuksen kohteena olevaa markkinajärjestelylakia käsitellessään (PeVL 34/2012 vp) todennut, että asetuksenantajan valtaa rajoittaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi verraten yksityiskohtainen maataloustuotteiden markkinajärjestelyä koskeva lainsäädäntö, ja että tämä sääntely muodostaa valiokunnan lausuntokäytäntö (PeVL 37/2005 vp) huomioon ottaen sen kokonaisuuden, jota tarkempia säännöksiä voidaan valtuuksien nojalla antaa. Lisäksi markkinajärjestelyyn liittyvää norminantovaltuutta rajaa sitä koskevan EU:n lainsäädännön sisältö.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan tehtäväksi teknisiä muutoksia eräisiin pykäliin, joiden nojalla voidaan antaa valtioneuvoston asetuksia. Tällaisia ovat 20 §:n 2 momentti, 22 §:n 1 momentti, 23 §:n 2 ja 3 momentti, 28 §:n 1 momentti, 33 a §, 33 b §:n 2 momentti, 40 §:n 2 momentti, 52 §:n 2 momentti, 59 §:n 2 ja 3 momentti. Tekniset muutokset koskisivat myös 31 §:n 1 momenttia, jossa säädetään valtuudesta antaa maa- ja metsätalousministeriön asetus sekä 6 §:n 2 momenttia, 8 §:n 2 momenttia, 9 §:n 2 momenttia, 10 §:n 2 momenttia, 12 §:n 3 momenttia, 12 a §:n 2 momenttia, 19 §:n 2 momenttia, 23 §:n 1 momenttia, 34 §:n 3 momenttia, 48 §:n 3 momenttia, 70 §:n 3 momenttia ja 89 §:n 1 ja 3 momenttia, joissa säädetään Ruokaviraston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. Teknisiä muutoksia tehtäisiin myös 57 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään Tullin oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. Näihin säännöksiin ei pääosin esitetä valtuuden sisältöä koskevia muutoksia, vaan muutokset koskisivat säännöksissä mainitun EU:n lainsäädännön viittausten tai viranomaisen nimen päivittämistä. Kaikki nämä säännökset lukuun ottamatta 12 a §:n 2 momenttia, 33 a § ja 33 b §:n 2 momenttia, on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp). Perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen annettujen säännösten muutosehdotusten osalta 12 a §:n 2 momentin, 33 a § ja 33 b §:n 2 momentin kohdalla on kyse jo voimassa olevasta sääntelystä. Näitä pykäliä on myöhemmin tietyiltä osin muutettu, mutta ei asiasisällöllisesti.
Varsinaisia sisältömuutoksia esitetään 19 §:n 3 momenttiin, 21 §:n 2 momenttiin, 22 §:n 2 momenttiin, 25 §:n 1 momenttiin, 26 §:n 1 momenttiin, 29 §:n 4 momenttiin ja 73 § 2 momenttiin. Niiden soveltamisalaa rajoittaa EU:n lainsäädäntö sekä mainituissa pykälissä säädetyt rajoitukset, joita tarkennetaan tarvittaessa asetuksella. Lisäksi 12 e §:ään, 12 f §:n 2 momenttiin, 22 a §:n 3 momenttiin, 22 b §:n 3 momenttiin, 26 §:n 2 momentti, 27 a §:n 4 momenttiin, 28 §:n 2 momenttiin, 29 a §:n 1 momenttiin, 29 b §:n 2 momenttiin, 49 §:n 2 momenttiin, 70 a §:n 1 momenttiin ja 73 §:n 1 momenttiin ehdotetaan uutta valtuusäännöstä, jonka nojalla voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä. Lisäksi 22 b §:n 2 momenttiin, 24 §:n 4 momenttiin, 29 §:n 4 momenttiin ja 70 a §:n 3 momenttiin ehdotetaan uutta valtuusäännöstä, jonka nojalla Ruokavirasto voisi antaa tarkentavia määräyksiä. Valtuutta rajoittaisi momentissa esitettävät rajaukset sekä EU:n lainsäädäntö siten kuin edellä mainittuja pykäliä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on tarkemmin selvitetty.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ehdotettavan norminantovaltuuden osalta on huomioitu perustuslain 80 §:n asettamat sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevat vaatimukset, joita on käsitelty esimerkiksi lausunnossa PeVL 1/2004 vp. Perustuslakivaliokunta on lakiehdotuksen kohteena olevaa markkinajärjestelylakia käsitellessään (PeVL 34/2012 vp) todennut, että asetuksenantajan valtaa rajoittaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi verraten yksityiskohtainen maataloustuotteiden markkinajärjestelyä koskeva lainsäädäntö, ja että tämä sääntely muodostaa valiokunnan lausuntokäytäntö (PeVL 37/2005 vp) huomioon ottaen sen kokonaisuuden, jota tarkempia säännöksiä voidaan valtuuksien nojalla antaa. Lisäksi markkinajärjestelyyn liittyvää norminantovaltuutta rajaa sitä koskevan EU:n lainsäädännön sisältö.
Lainsäädäntövallan siirtämisestä muulle viranomaiselle kuin ministeriölle säädetään perustuslain 80 §:n 2 momentissa. Säännöksen mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Erityinen syy säätää viranomaisen määräystenantovallasta on perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp, s.133/II) mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sellainen sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Perustuslakivaliokunnan mukaan erityinen syy on käsillä esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä (PeVL 36/2021 vp).
Edellä mainittujen säännösten osalta määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Ruokavirastolle. Ruokavirastolle osoitetut määräystenantovaltuudet liittyvät yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Lisäksi säädeltävä asiakokonaisuudet ovat selkeästi rajattuja. Voidaan katsoa, että ehdotetulle sääntelylle olisi sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä.
Lakiehdotuksissa tarkoitettu määräystenantovalta Ruokavirastolle rajautuisi sellaisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että perustuslain 80 §:n 2 momentti jo itsessään rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa ja määräystenantovaltuuksia on tämän vuoksi tulkittava supistavasti (PeVL 52/2001 vp ja PeVL 24/2002 vp). Valtuudet Ruokavirastolle olisivat lakiehdotuksissa yksilöity tarkasti vain tiettyyn asiakokonaisuuteen liittyviin yksityiskohtiin ja olisivat luonteeltaan lisäksi teknisiä. Myöskään määräyksenantoon ei liittyisi merkittävää harkintavallan käyttöä.
Edellä mainittujen asetuksenantovaltuussäännösten voidaan katsoa olevan soveltamisalaltaan täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja niillä annetaan vain tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä yksityiskohdista. Ruokavirastolle osoitetut määräystenantovaltuudet ovat puolestaan luonteeltaan teknisiä yksityiskohtia koskevia.
Ruokavirastolle ja Tullille ehdotetut määräystenantovaltuudet rajautuvat pääosiltaan teknisluonteisiin ja vähäisiä yksityiskohtia koskeviin seikkoihin, eikä niihin liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Tässä yhteydessä määräystenantajan toimivaltaa rajaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi EU:n lainsäädäntö. Lisäksi perustuslain 80 §:n 1 ja 2 momentin säännökset rajoittavat suoraan viranomaismääräysten sisältöä samoin kuin valtuussäännösten tulkintaa. Viranomaismääräyksellä ei siten voida säätää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eikä muista lain alaan kuuluvista asioista.
Edellä esitetyillä perusteilla voidaan katsoa, että ehdotetut asetuksen- ja määräystenantovaltuudet täyttävät perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset. Näin ollen on katsottu, että ehdotettavat valtuussäännökset täyttävät edellytykset, joilla lainsäädäntövaltaa voidaan perustuslain 80 §:n 2 momentin ja sitä koskevan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön (muun muassa PeVL 46/2001 vp.) mukaan siirtää.
Edellä mainitun mukaisesti katsotaan, että lakiehdotus vastaa perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöä ja voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.