7.1
Avioliittolaki
I OSA. AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN
3 §. Pykälässä säädetään siitä, milloin avioliitto purkautuu. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi niin, että avioliitto voi purkautua myös avioliiton kumoamisen seurauksena.
6 luku. Yhteiselämän lopettaminen ja avioliiton purkaminen
Keskeiset säännökset avioliiton kumoamisesta ehdotetaan lisättäväksi avioliittolain I osan (Avioliiton solmiminen ja purkaminen) kuudenteen lukuun. Tämän vuoksi kuudennen luvun otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että se koskee yhteiselämän lopettamisen ohella avioliiton purkamista, joka on avioliittolain järjestelmässä yläkäsite erilaisille avioliiton purkamismuodoille.
Avioliiton kumoaminen
Avioliiton kumoamista koskevat uudet pykälät 27 a ja 27 b ehdotetaan sijoitettavaksi uuden Avioliiton kumoaminen –alaotsikon alle. Avioliiton kumoamista koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvät uudet pykälät 30 a—30 c ehdotetaan sijoitettavaksi oikeudenkäyntiä koskevien säännösten yhteyteen.
27 a §. Pykälässä säädetään avioliiton kumoamisen edellytyksestä. Säännöksen mukaan avioliitto on kumottava, jos aviopuoliso on pakotettu avioliittoon. Säännöksessä avioliittoon pakottamisella tarkoitetaan, että aviopuoliso ei ole tehnyt avioliiton solmimispäätöstä omasta vapaasta tahdostaan, vaan se on syntynyt muun henkilön oikeudenvastaisen pakottamisen johdosta.
Pakottajana on voinut olla toinen puoliso tai muut henkilöt, esimerkiksi sukulaiset.
Pakottaminen on voinut ilmentyä eri muodoissa. Avioliiton solmimista koskevan suostumuksen antamiseen johtanut pakottaminen on voinut olla fyysistä väkivaltaa tai tällaisella väkivallalla uhkaamista. Se on voinut olla myös muuta oikeudenvastaista painostamista kuten vapauteen, kunniaan tai omaisuuteen kohdistuvaa painostamista tai uhkaamista. Pakottamisesta on kysymys, jos puolisoon kohdistunut uhkaus tai painostus on vaikuttanut siten, että puolison mahdollisuus päättää itsenäisesti avioliiton solmimisesta on estynyt. Uhkaamisen tai painostamisen ei aina tarvitse olla voimakasta; ratkaisevaa on, miten se on vaikuttanut puolison tahdonmuodostukseen. Puoliso on voinut olla sellaisessa erityisessä riippuvuussuhteessa tulevaan puolisoonsa, vanhempiinsa tai muuhun henkilöön, että vähäisempikin, pitkään kestänyt taivuttelu on estänyt häntä päättämästä avioliiton solmimisesta itsenäisesti. Avioliitto voidaan tällöin pakottamisen vuoksi kumota.
Avioliittosuostumuksen vapaaehtoisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, onko toinen puoliso tiennyt pakottamisesta. Myöskään avioliiton solmimisen motiivit eivät ole merkityksellisiä. Avioliittoon pakottamisesta ei siten ole kysymys silloin, kun henkilö on tosiasiassa voinut antaa suostumuksen avioliittoon vapaaehtoisesti, vaikka hänen päätökseensä olisi vaikuttanut esimerkiksi vanhempien tahdon tai kulttuuristen odotusten toteuttaminen. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät niin sanotut järjestetyt avioliitot eli tapaukset, joissa avioparin saattaa yhteen jokin ulkopuolinen taho, esimerkiksi perhe tai sukulaiset, mutta avioliitto solmitaan molempien kihlakumppanien suostumuksella. Keskeinen ero järjestetyn avioliiton ja avioliittoon pakottamisen välillä on se, että järjestetyssä avioliitossa henkilöllä on vapaus hyväksyä tai hylätä ehdotettu järjestely, mutta avioliittoon pakottamisessa tällaista vapautta ei ole.
Säännöksessä tarkoitetun avioliittoon pakottamisen on tullut liittyä avioliiton aikaansaamiseen ja puolison tahdonmuodostukseen avioliiton solmimisessa. Avioliiton solmimisen jälkeiset tapahtumat kuten avioliiton aikana mahdollisesti tapahtunut väkivalta tai hyväksikäyttö eivät ole perusteita avioliiton kumoamiselle.
Avioliiton kumoaminen edellyttää, että hakija on esittänyt avioliittoon pakottamisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaisesti uskottavan näytön. Näyttöä avioliiton solmimisen olosuhteista voidaan saada esimerkiksi kirjallisista todisteista tai kuulustelemalla asiaan osallisia ja muita henkilöitä.
Avioliitto voidaan säännöksen nojalla kumota, vaikka se on solmittu ulkomailla. Edellytyksenä on se, että ulkomainen avioliitto tunnustetaan Suomessa. Tämä ratkaistaan avioliiton kumoamista koskevan asian esikysymyksenä.
27 b §. Pykälässä on yleinen säännös avioliiton kumoamisen oikeusvaikutuksista.
Pykälän 1 momentin mukaan avioliiton kumoamisen oikeusvaikutukset ovat samat kuin avioeron oikeusvaikutukset. Avioliiton kumoaminen vaikuttaa kumoamisesta eteenpäin, ei taannehtivasti. Kumotun avioliiton aikana syntyneet lapset säilyttävät siten aviolapsen statuksen.
Puolisoiden aviovarallisuuteen sovelletaan avioliittolaissa säädettyjä omaisuuden ositusta tai erottelua koskevia säännöksiä. Jos ositus johtaisi avioliittoon pakotetun kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, sitä voidaan sovitella avioliittolain 103 b §:ssä säädetyin edellytyksin. Avioliiton kumoamisen oikeusvaikutuksiin voi tilanteesta riippuen tulla sovellettavaksi myös vieraan valtion laki. Esimerkiksi aviovarallisuussuhteisiin sovellettava laki määräytyy tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/1103 säännösten mukaan.
Avioliiton kumoamisen vaikutuksia oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiin arvioidaan ulkomaalaislain säännösten ja periaatteiden mukaisesti. Tilanteesta riippuen sovellettavaksi voi tulla esimerkiksi ulkomaalaislain 161 e §, joka koskee Euroopan unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskeluoikeuden säilymistä avioliiton purkautuessa. Pykälää sovelletaan avioliiton kumoamista koskevissa tilanteissa samalla tavoin kuin avioerotilanteissa. Avioliiton kumoamisen vaikutusta perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan jälkeen mahdollisesti myönnettävään jatko-oleskelulupaan arvioidaan ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee avioeroa, sovelletaan myös avioliiton kumoamiseen, jollei toisin säädetä. Avioliiton kumoamista koskevasta tuomioistuinmenettelystä ehdotetaan säädettäväksi avioliittolain 30 a―30 c §:ssä erikseen.
30 a §. Pykälä on uusi. Se koskee avioliiton kumoamista koskevan asian vireillepanotapaa tuomioistuimessa. Pykälän 1 momentin mukaan asia pannaan vireille käräjäoikeudessa hakemuksella. Asian käsittelyssä noudatetaan siten soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun mukaista hakemusasioiden käsittelyjärjestystä.
Pykälän 2 momentissa on viittaus riita-asioiden oikeuspaikkaa koskevaan oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun, jonka säännöksiä ehdotetaan täydennettäviksi avioliiton kumoamista koskevilla asioilla.
30 b §. Pykälä on uusi. Siinä säädetään hakemuksen tekemisestä avioliiton kumoamista koskevassa asiassa.
Säännöksen 1 momentin mukaan hakijana voi olla se puoliso, joka on pakotettu avioliittoon. Jos molemmat puolisot on pakotettu avioliittoon, hakijoina voivat olla molemmat puolisot yhdessä tai jompikumpi heistä.
Säännöksen 2 momentin mukaan vaatimusta avioliiton kumoamisesta ei voi tehdä sen jälkeen, kun avioliitto on purettu. Tilanne on tällainen, kun aviopuolisot on jo tuomittu avioeroon. Avioliiton kumoaminen ei ole myöskään mahdollista silloin, kun avioliitto on jo päättynyt jommankumman puolison kuolemaan.
30 c §. Pykälä on uusi. Siinä on säännös asiaan osallisten kuulemisesta avioliiton kumoamista koskevassa asiassa. Asiassa on varattava toiselle puolisolle tilaisuus tulla kuulluksi.
31 §. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että niitä sovelletaan myös avioliiton kumoamista koskevaan asiaan. Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja liitännäisvaatimuksia voi siten esittää myös avioliiton kumoamista koskevan asian yhteydessä. Samoin 2 momentissa säädettyä mahdollisuutta antaa väliaikaisia määräyksiä näistä vaatimuksista sovelletaan myös avioliiton kumoamista koskevassa asiassa.
32 §. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että tuomioistuimella on velvollisuus ottaa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia omasta aloitteestaan esille myös avioliiton kumoamista koskevassa asiassa.
Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat voimassaolevaa lakia.
44 §. Pykälän 1 momentti vastaa voimassaolevaa säännöstä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä otetaan huomioon myös avioliiton kumoamista koskevat asiat. Avioehtosopimus ei näin ollen tule voimaan, jos se on jätetty Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtionvirastolle avioliiton kumoamisen jälkeen tai sen jälkeen, kun avioliiton kumoamista koskeva asia on tullut vireille.
48 §. Puolison elatusapua koskevan säännöksen 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että toinen puoliso voidaan määrätä suorittamaan elatusapua säännöksessä säädetyillä edellytyksillä myös silloin, kun avioliitto kumotaan.
Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat voimassaolevaa sääntelyä.
85 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä otetaan huomioon myös avioliiton kumoaminen. Säännös omaisuuden osituksen toimittamisesta koskisi siten myös tilanteita, joissa avioliiton kumoamista koskeva asia on vireillä tai avioliitto on kumottu.
Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat voimassaolevaa sääntelyä.
88 a §. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että sitä sovelletaan myös avioliiton kumoamista koskevissa tilanteissa. Puolison mahdollisuus hakea julkista haastetta velkojen selvittämiseksi osituksen toimittamista varten koskee siten myös tilanteita, joissa avioliiton kumoamista koskeva asia on vireillä tai avioliitto on kumottu. Lisäksi säännöksen kirjoitusasu saatetaan ajan tasalle.
90 §. Avio-oikeuden ajallista ulottuvuutta koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että sitä sovelletaan avioliiton kumoamista koskevassa asiassa vastaavalla tavalla kuin avioeroa koskevassa asiassa.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetun muutoksen johdosta avio-oikeudesta vapaana omaisuutena pidetään omaisuutta, jonka puoliso on saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva asia on tullut vireille.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun muutoksen seurauksena toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus 2 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa.
115 a §. Pykälä on uusi. Siinä säädetään poikkeuksesta 115 §:n pääsääntöön, jonka mukaan pätevästi solmittu ulkomainen avioliitto tunnustetaan Suomessa.
Ehdotettu poikkeus koskee vieraan valtion viranomaisen edessä ulkomailla tai Suomessa solmittua avioliittoa. Ehdotuksen mukaan tällaista avioliittoa ei pidetä pätevänä Suomessa, vaikka se täyttäisi 115 § :n mukaiset pätevyyden edellytykset, jos avioliittoa solmittaessa ainakin toinen kihlakumppaneista oli alle 18-vuotias ja ainakin toisella heistä oli asuinpaikka Suomessa. Säännöksessä annetaan kuitenkin mahdollisuus yksittäisessä tapauksessa pitää tällaista avioliittoa pätevänä, jos siihen on erityisiä syitä. Näyttötaakka erityisen syyn olemassaolosta on sillä, joka vetoaa avioliiton pätevänä pitämiseen eli tunnustamiseen Suomessa.
Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että avioliiton tunnustamatta jättämisestä aiheutuu aviopuolisoille kohtuuttomia seurauksia. Avioliiton tunnustamatta jättämisen seuraukset voivat olla EIS:n 8 artiklassa tarkoitetun perhe-elämän suojan kannalta kohtuuttomat esimerkiksi silloin, kun aviopuolisot ovat asuneet vihkimisen jälkeen jo vuosia perheenä yhdessä. Se, että avioliiton tunnustaminen tulee ajankohtaiseksi vasta alaikäisen puolison jo täytettyä 18 vuotta ja hän ilmaisee haluavansa avioliiton tunnustetuksi Suomessa, voi myös olla erityinen syy tunnustaa tällainen avioliitto. Jos avioliiton tunnustamiseen vetoava on alaikäinen tai jos hänellä on lapsia, harkinta on tehtävä lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaisesti ensisijaisesti lapsen etua ajatellen. Alaikäisen puolison osalta harkinnassa on otettava huomioon myös tämän henkilön oma näkemys tilanteesta. Arvio on tehtävä aina kokonaisarvion perusteella ja yksittäisen tapauksen olosuhteet huomioon ottaen. On myös huomattava, että avioliiton tunnustamatta jättäminen Suomessa ei vaikuta avioliiton pätevyyteen sen solmimisvaltiossa.
119 §. Pykälä sisältää säännökset Suomen tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta avioeroa koskevissa asioissa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisätään toimivaltaperusteet myös avioliiton kumoamista koskevissa asioissa. Ehdotuksen mukaan toimivaltaperusteet ovat molemmissa asioissa samat. Edellytyksenä avioeroa tai avioliiton kumoamista koskevan asian käsittelylle on siten pääsääntöisesti se, että jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa. Sen lisäksi avioeroa ja avioliiton kumoamista koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa tai avioliiton kumoamista koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena. Pykälää ei ehdoteta muilta osin muutettavaksi. Siten 1 momentin säännöksiä sovelletaan pykälän 4 momentin mukaisesti ainoastaan, jollei niin sanotusta Bryssel IIa –asetuksesta tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu.
120 §. Pykälä sisältää sovellettavaa lakia koskevan säännöksen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että se koskee myös avioliiton kumoamista koskevaa asiaa. Suomessa käsiteltävässä avioliiton kumoamista koskevassa asiassa sovelletaan siten Suomen lakia.