7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Oppivelvollisuuslaki
7.1.1
1 luku Yleiset säännökset
Luvussa säädettäisiin oppivelvollisuuden tavoitteista. Lisäksi luvussa säädettäisiin oppivelvollisuuden alkamis- ja päättymisajankohdasta.
1 §.Oppivelvollisuuden tavoitteet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oppivelvollisuuden tavoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuuden tavoitteena olisi turvata kaikille elämässä ja yhteiskunnassa tarpeellinen perusosaaminen ja sivistys sekä edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia kehittää itseään kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti. Lisäksi oppivelvollisuuden tavoitteena olisi ehdotetun 2 momentin mukaan nostaa koulutus- ja osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja ja lisätä koulutuksellista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan oppivelvollisuuteen kuuluvan opetuksen ja koulutuksen tavoitteista säädetään erikseen. Oppivelvollisuuteen kuuluvan opetuksen ja koulutuksen tavoitteista säädettäisiin lukiokoulutuksen osalta lukiolaissa, ammatillisten tutkintojen sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen osalta ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa, tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen osalta kyseisestä koulutuksesta annettavassa laissa, oppivelvollisille suunnattujen kansanopistojen pitkien linjojen osalta vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa sekä aikuisille tarkoitetun perusopetuksen osalta perusopetuslaissa.
2 §.Oppivelvollisuuden alkaminen ja päättyminen. Pykälän 1 momentissa esitetään, että Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Pykälän 1 momentti oppivelvollisuuden soveltamisalasta vastaisi perusopetuslain 25 §:n 1 momentin voimassa olevaa sanamuotoa. Lapsi katsottaisiin Suomessa vakinaisesti asuvaksi, jos hänellä on Suomessa kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta. Kotikuntalain 4 §:n 1 momentin mukaan Suomeen ulkomailta tulleen ja Suomessa asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy kotikuntalain säännösten mukaisesti, jos 1) hän on Suomen kansalainen, 2) hänellä on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva jatkuvaan tai pysyvään oleskeluun oikeuttava lupa, 3) hän on Euroopan unionin jäsenmaan, Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen ja hän on ulkomaalaislain säännösten mukaisesti rekisteröinyt oleskeluoikeutensa Suomessa, jos häneltä edellytetään tällainen rekisteröinti, 4) hän on sellaisen henkilön perheenjäsen, jolla on Suomessa tässä laissa tarkoitettu kotikunta, taikka 5) hänellä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu voimassa oleva vähintään yhden vuoden tilapäiseen oleskeluun oikeuttava lupa ja hänellä on lisäksi tarkoitus olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan. Oppivelvollisuuslaissa säädetty oppivelvollisuus ei koskisi Ahvenanmaalla asuvia, koska Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 14 kohdan mukaisesti Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa opetusta ja oppisopimusta koskevissa asioissa.
Oppivelvollisuuslain piiriin eivät kuuluisi sellaiset lapset, joita ei kotikuntalain mukaan katsottaisi Suomessa vakinaisesti asuviksi. Tällaisia olisivat esimerkiksi turvapaikanhakijat, joille ei vielä olisi myönnetty oleskelulupaa taikka lyhyen työnkomennuksen ajan perheensä kanssa Suomessa asuvat lapset, joiden vanhemmat eivät täyttäisi kotikuntalain mukaisia edellytyksiä. Muilla kuin Suomessa vakinaisesti asuvilla olisi kuitenkin nykykäytännön mukaisesti oikeus perusopetuslaissa tarkoitettuun perusopetukseen sekä mahdollisuus hakeutua muuhun koulutukseen vapaan hakeutumisoikeuden kautta.
Pykälän 2 momentissa esitetään säädettäväksi oppivelvollisuuden alkamisesta. Lapsen oppivelvollisuus alkaisi lukuvuoden alkaessa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Esitetty sääntely oppivelvollisuuden alkamisesta vastaisi nykytilaa oppivelvollisuuden suorittamisen käytännön aloittamisesta. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Käytännössä oppivelvollinen aloittaa perusopetuksen suorittamisen sen lukuvuoden alkaessa, kun oppivelvollinen täyttää seitsemän vuotta. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan tätä tosiasiallista käytäntöä. Koulutyön alkamis- ja päättymisajankohta voi perusopetuslain ja perusopetusasetuksen puitteissa vaihdella paikallisesti. Perusopetuslain 23 §:n 1 momentin mukaisesti perusopetuksen lukuvuosi alkaa 1 päivänä elokuuta ja päättyy 31 päivänä heinäkuuta. Perusopetusasetuksen 7 §:n mukaisesti lukuvuoden koulutyö päätetään viikon 22 viimeisenä arkipäivänä. Lukuvuodessa on 190 työpäivää. Jos perusopetuslain 23 §:n 3 momentin perusteella joudutaan korvaamaan menetettyjä työpäiviä, koulutyö päätetään kuitenkin opetuksen järjestäjän päättämänä ajankohtana.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuus alkaisi vuotta 2 momentissa säädettyä aikaisemmin, jos perusopetukselle säädettyjä tavoitteita ei lapsen vammaisuuden tai sairauden vuoksi ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa yhdeksässä vuodessa. Esitetty sääntely vastaisi voimassa olevan perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaista sääntelyä, eikä tilanne muuttuisi pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan lapsen kannalta nykyisestä. Ennen oppivelvollisuuden alkamista pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksen saaneilla on, kuten nykyisinkin, oikeus perusopetuslain mukaan saada 5-vuotiaana esiopetusta.
Pykälän 4 momentissa esitetään säädettäväksi oppivelvollisuuden päättymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun oppivelvollinen saavuttaisi täysi-ikäisyyden eli täyttäisi 18 vuotta tai jos oppivelvollinen tätä ennen hyväksytysti suorittaisi ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitetun ylioppilastutkinnon tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetyn tutkinnon. Oppivelvollisuus päättyisi siis joko täysi-ikäisyyden saavuttamiseen tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen riippuen siitä, kumpi näistä toteutuu aikaisemmin. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:n mukaan lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen päätteeksi suoritettu International Baccalaureate-, Reifeprüfung- tai Deutsche Internationale Abitur -tutkinto sekä Eurooppa-koulujen eurooppalainen ylioppilastutkinto tuottavat samat oikeudet kuin kyseisessä laissa tarkoitetun ylioppilastutkinnon suorittaminen. Ammatillisena tutkintona tarkoitettaisiin käytännössä ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa, mutta säännöksen sanamuodon mukaan oppivelvollisuus voisi päättyä myös erikoisammattitutkinnon suorittamiseen, mikäli alle 18-vuotias poikkeuksellisesti olisi erikoisammattitutkinnon suorittanut.
Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi myös toisen asteen tutkintoa vastaavan Ahvenanmaalla suoritetun tai ulkomaisen koulutuksen suorittamiseen. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi vakinaisesti ulkomailla asuneella henkilöllä tai maahanmuuttajalla, joka on muuttanut Suomeen lähellä oppivelvollisuusiän päättymistä. Jos henkilö olisi suorittanut jo ylioppilastutkintoa tai ammatillista tutkintoa vastaavan koulutuksen ulkomailla, hän ei olisi enää oppivelvollinen.
7.1.2
2 luku Oppivelvollisuuden suorittaminen
Luvussa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisen erilaisista vaihtoehdoista. Ehdotettujen säännösten mukaan oppivelvollisuutta suoritettaisiin ensin perusopetuslaissa tarkoitetussa perusopetuksessa ja perusopetuksen suorittamisen jälkeen toisen asteen tutkintotavoitteisessa koulutuksessa tai erilaisissa nivelvaiheen koulutuksissa. Luvussa säädettäisiin myös opintojen riittävästä edistymisestä, oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä sekä oppivelvollisuuden suorittamisesta opiskeluoikeuden määräaikaisen menettämisen aikana.
3 §.Oppivelvollisuuden suorittaminen perusopetuksessa. Pykälän 1 momentissa esitetään säädettäväksi oppivelvollisuuden suorittamisesta perusopetuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen olisi suoritettava perusopetusta siten kuin perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa säädetään. Oppivelvollisuuteen kuuluvan perusopetuksen suorittamisen alkamisesta ja päättymisestä säädettäisiin perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa. Perusopetusta voisi jatkossakin suorittaa osallistumalla järjestettyyn perusopetukseen tai hankkimalla muuten perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleva lapsi suorittaisi oppivelvollisuuttaan osallistumalla oppivelvollisuuden alkamisvuonna järjestettävään perusopetuslain 26 a §:ssä säädettyyn esiopetukseen. Nykytilaa vastaavasti pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevalla lapsella olisi myös oikeus saada esiopetusta sinä vuonna, jona lapsi täyttää viisi vuotta. Pykälän 2 momentissa säädetyn osalta tilanne ei muuttuisi kunnan järjestämisvelvollisuuden tai pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan lapsen kannalta nykyisestä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että oppivelvollinen voisi suorittaa oppivelvollisuutta osallistumalla perusopetuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun perusopetukseen valmistavaan opetukseen. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu maahanmuuttajille, jotta he saisivat riittävät valmiudet osallistua perusopetuksen yleisopetukseen. Opetuksen laajuus vastaa yhden vuoden oppimäärää.
4 §.Oppivelvollisuuden suorittaminen perusopetuksen suorittamisen jälkeen. Pykälässä säädettäisiin niistä koulutuksista, joissa oppivelvollisuutta voisi suorittaa perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeen. Perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuus suoritettaisiin pääsääntöisesti lukiokoulutuksessa tai ammatillisessa koulutuksessa siten, että tavoitteena olisi toisen asteen tutkinnon suorittaminen. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen olisi perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen oppimäärän suoritettuaan suoritettava lukiolaissa tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää ja sen päätteeksi suoritettavaa ylioppilastutkintoa taikka ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa.
Lukion oppimäärää voisi suorittaa nuorille tai aikuisille tarkoitetun oppimäärän mukaisena. Lukiolain mukaan alle 18-vuotias hakija voidaan ottaa suorittamaan aikuisille tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää ainoastaan hakijan terveydentilaan tai henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvästä perustellusta syystä. Myös ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitetun ylioppilastutkinnon suorittaminen olisi oppivelvollisuuden suorittamista.
Ammatillisessa koulutuksessa oppivelvollisuutta voisi suorittaa suorittamalla ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa. Käytännössä suurin osa oppivelvollisista suorittaisi ammatillisessa koulutuksessa ammatillista perustutkintoa. Ammatilliset perustutkinnot on suunnattu työelämään tuleville. Niissä osoitetaan laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin sekä erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä työelämän toimintakokonaisuuteen liittyvällä osa-alueella. Ammattitutkinnot ovat pääsääntöisesti tarkoitettu alalla jo toimivalle henkilölle työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennetun osaamisen hankkimiseksi, joten ammattitutkinnoista tulisivat kyseeseen lähinnä sellaiset tutkinnot, jotka toimivat alalletulotutkintoina eivätkä edellytä aikaisempaa työelämässä hankittua osaamista.
Oppivelvollisuutta voisi suorittaa myös hankkimalla osaamista oppisopimuskoulutuksena ammatillisen tutkinnon suorittamiseksi. Oppisopimuskoulutuksena suoritettava ammatillinen tutkinto olisi tarkoituksenmukainen oppivelvollisuuden suorittamistapa sellaisille nuorille, jotka haluavat siirtyä työelämään heti perusopetuksen päättymisen jälkeen.
Oppivelvollisuuden suorittamisen keinoista ei oppivelvollisuuslaissa säädettäisi. Sekä lukiokoulutuksessa että ammatillisessa koulutuksessa olisi mahdollista suorittaa oppivelvollisuutta opetukseen osallistumatta. Lukiokoulutuksessa oppivelvollisuutta voisi suorittaa opetukseen osallistumatta lukiolain 36 §:ssä säädettynä erityisenä tutkintona. Lukiolain 36 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, jossa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta erityisenä tutkintona. Lukiolaissa tarkoitetussa erityisessä tutkinnossa opiskelija hankkii lukion oppimäärän suorittamiseksi tarvittavat tiedot ja taidot valitsemallaan tavalla muutoin kuin koulutuksen järjestäjän järjestämässä opetuksessa ja osallistuu erityisen tutkinnon kokeisiin, joiden toimeenpanosta ja arvostelusta vastaa koulutuksen järjestäjä.
Ammatillisessa koulutuksessa puolestaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti ammatillisen tutkinnon suorittaminen on osaamisen hankkimistavasta riippumatonta. Opiskelijaksi otetun on mahdollista suorittaa tutkinnon osia tai vaikka koko tutkinto tutkintokoulutukseen osallistumatta, jos hän muutoin hankkii tai on hankkinut tutkinnon tai sen osan suorittamiseksi edellytettävää osaamista. Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö mahdollistaa siis myös oppivelvollisuuden suorittamisen ilman tutkintokoulutukseen osallistumista. Jos oppivelvollinen esimerkiksi on hankkinut tai hankkii osaamista perheen harjoittamassa elinkeinotoiminnassa, hän voisi osoittaa osaamisensa menemällä suoraan näyttöön.
Jos oppivelvollinen haluaisi suorittaa ammatillisen tutkinnon tutkintokoulutukseen osallistumatta, hänen olisi sovittava tästä ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa. Oppivelvollisen tulisi ottaa yhteyttä sellaiseen ammatillisen koulutuksen järjestäjään, jolla on oikeus sen tutkinnon järjestämiseen, jota oppivelvollinen haluaisi suorittaa itsenäisesti. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 52 §:n 6 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulee tarjota mahdollisuus suorittaa tutkinto tai tutkinnon osa myös ilman tutkintokoulutukseen osallistumista. Oppivelvolliselle laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa selvitettäisiin ja tunnistettaisiin opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen sekä suunniteltaisiin tarvittavan osaamisen ja ammattitaidon osoittaminen. Oppivelvollinen vastaisi itse tarvittavan osaamisen hankkimisesta.
Käytännössä perusopetuksen juuri päättäneelle nuorelle lukion erityinen tutkinto tai ammatillisen tutkinnon suorittaminen ilman tutkintokoulutukseen osallistumista ovat harvoin ensisijaisesti tarkoituksenmukaisia koulutusmuotoja. Nämä mahdollistaisivat kuitenkin perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden suorittamisen opetukseen osallistumatta oppivelvollisen ja hänen huoltajansa näin halutessa. Perusopetuslain soveltamiskäytäntöä vastaavasti itsenäisesti oppivelvollisuuttaan suorittavalla ei olisi oikeutta saada maksuttomia oppimateriaaleja eikä laissa säädettyjä opintososiaalisia etuuksia. Oppivelvollisuuden itsenäinen suorittaminen on vapaaehtoisesti valittava suoritusmuoto ja oppivelvollinen vastaa tällöin itse tarvittavan osaamisen hankkimisesta ja osaamisen hankkimiseen tarvittavista materiaaleista ja välineistä. Oppivelvollisella on aina valinnanmahdollisuus suorittaa oppivelvollisuuttaan myös opetukseen osallistumalla.
Edellä tarkoitettu oppivelvollisuuden suorittaminen täysin opetukseen osallistumatta tulee erottaa voimassa olevan lainsäädännön mahdollisuuksista suorittaa lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta osittain itsenäisesti. Lukiolain 25 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti opiskelijalle voidaan hakemuksesta myöntää lupa suorittaa osa opinnoista itsenäisesti. Vastaavasti ammatillisessa koulutuksessa voidaan opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sopia, että opiskelija hankkii osan osaamisesta muutoin kuin tutkintokoulutukseen osallistumalla. Näissä tilanteissa ei ole kyse sellaisesta oppivelvollisuuden suorittamisesta opetukseen osallistumatta, joka estäisi maksuttomaan koulutukseen kuuluvien etuuksien ja opintososiaalisten etuuksien saamisen. Koulutuksen järjestäjä ei kuitenkaan ole velvollinen tarjoamaan esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen liittyviä työvälineitä ja –asuja opiskelijan käyttöön, mikäli hän haluaa hankkia osaamista muualla kuin koulutuksen järjestäjän osoittamissa oppimisympäristöissä, joissa työvälineet ja asut ovat opiskelijan käytettävissä.
Perusopetuslain 26 §:n 3 momentin mukaan oppivelvollisen asuinkunnan tulee valvoa oppivelvollisen edistymistä, jos oppivelvollinen ei osallistu kyseisen lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen. Toisen asteen opinnoissa oppivelvollisuuden itsenäisen suorittamisen valvonnasta vastaisi oppivelvollisuuslakiin ehdotetun 12 §:n 2 momentin mukaisesti se koulutuksen järjestäjä, joka huolehtii erityisen tutkinnon kokeiden toimeenpanosta tai ammatillisen tutkinnon näyttöjen vastaanottamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta muussa kuin tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. Momentin 1 kohdan mukaan oppivelvollisuutta voisi suorittaa tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen mukaista tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestettäisiin vasta 1.8.2022 lukien. Oppivelvollisuuslakiin ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaisesti lukuvuonna 2021—2022 oppivelvollisuutta voisi suorittaa myös perusopetuksen lisäopetuksessa, lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa ja ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan oppivelvollisuutta voisi suorittaa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Tämä olisi oppivelvollisuuden suorittamismuoto niille vaikeasti vammaisille opiskelijoille, joilla ei ole valmiuksia tutkintotavoitteisen koulutuksen suorittamiseen.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan oppivelvollisuutta voisi suorittaa kansanopistossa järjestettävässä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetussa oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa. Tässä koulutuksessa oppivelvollisuutta voisi pääsääntöisesti suorittaa vain yhden vuoden ajan. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos oppivelvollinen on opiskellut vuoden ajan kansanopistossa oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa, hän ei voisi jatkaa oppivelvollisuuden suorittamista opiskelemalla vielä toisen vuoden tässä samassa koulutuksessa. Koulutuksen yhden vuoden kestosta voitaisiin kuitenkin poiketa, jos kansanopiston ylläpitäjän ylläpitämisluvan pääasiallinen tai osittainen koulutustehtävä on vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus. Vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan opiskellessa vaikeasti vammaisille järjestettävässä koulutuksessa voisi koulutus kestää enintään kolme vuotta. Myös oppivelvollisuutta voisi suorittaa tässä koulutuksessa kauemmin kuin yhden vuoden ajan eli lähtökohtaisesti oppivelvollisuuden päättymiseen saakka.
Pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädettäisiin, että saamelaiset voisivat suorittaa oppivelvollisuutta Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa tarkoitetussa saamen kielen ja kulttuurin vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa. Saamen kielen ja kulttuurin opinnot voisivat olla perusteltu oppivelvollisuuden suoritustapa esimerkiksi silloin, jos oppivelvollinen tarvitsee valmiuksia siirtyäkseen saamenkielisiin jatko-opintoihin. Muut kuin saamelaiset eivät voisi suorittaa oppivelvollisuuttaan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa. Oppivelvollisen saamelaisuuden toteaminen perustuisi opiskelijan tai hänen huoltajansa omaan ilmoitukseen siitä, että oppivelvollinen tulee saamelaisesta perheestä tai suvusta.
Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain 4 §:n mukaan koulutuskeskuksen rehtori ja opettajat laativat suunnitelman saamen kielen ja kulttuurin opetuksen opintokokonaisuuksista ja niiden laajuudesta, opetuksen tavoitteista ja keskeisestä sisällöstä, keskeisistä opetusjärjestelyistä sekä opiskelijoiden arvioinnista. Johtokunta hyväksyy suunnitelman. Koulutuskeskuksesta annetun lain 7 §:ssä säädetään saamen kielen ja kulttuurin opetuksen opiskelijaksi ottamisesta sekä opiskelijan oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön. Lain 8 §:ssä säädetään opiskelijoiden opintososiaalisista etuuksista. Säännöksen mukaan saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa olevilla opiskelijoilla, jotka opiskelevat vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa, on oikeus maksuttomaan ruokailuun noudattaen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 100 §:ää sekä asumiseen koulutuksen järjestäjän asuntolassa noudattaen mainitun lain 103 §:n 2 momenttia. Muilta opiskelijoilta voidaan periä materiaali-, ruokailu- ja majoitusmaksuja. Opetus on maksutonta. Oppivelvollisuuden suorittamiseksi hyväksyttävän koulutuksen kestoksi ehdotetaan vähintään lukukautta, jolloin oppivelvollisella opiskelijalla olisi aina myös oikeus Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa säädettyihin opintososiaalisiin etuuksiin.
Pykälän 2 momentin 5 kohdassa säädettäisiin, että oppivelvollisuutta voisi suorittaa myös perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitetussa aikuisten perusopetuksessa tai vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa siten kuin oppivelvollisuuslain 5 §:ssä säädetään. Lain 5 §:ssä säädettäisiin tarkemmin tilanteista, jolloin oppivelvollinen voisi suorittaa oppivelvollisuuttaan näissä mainituissa koulutuksissa.
Pykälän 3 momentissa olisi määritelmäsäännös, jonka mukaan mitä tässä laissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjästä, sovellettaisiin myös opetuksen järjestäjään ja oppilaitoksen ylläpitäjään. Perusopetuslain mukaista järjestäjää kutsutaan vakiintuneen käytännön mukaisesti opetuksen järjestäjäksi ja kansanopiston ylläpitoluvan saanutta tahoa oppilaitoksen ylläpitäjäksi. Oppivelvollisuuslaissa ehdotetaan kuitenkin käytettäväksi yleiskäsitettä koulutuksen järjestäjä, jolloin sitä sovellettaisiin myös edellä mainittuihin muihin koulutuksen järjestäjiin, ellei tässä laissa toisin säädetä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oppivelvollisen katsottaisiin suorittavan oppivelvollisuuttaan myös silloin, jos hän opiskelee oppivelvollisuuslaissa tarkoitettua koulutusta vastaavassa koulutuksessa Ahvenanmaalla tai ulkomailla. Säännöksen tarkoitus olisi mahdollistaa se, että Suomessa vakinaisesti asuva voisi halutessaan oppivelvollisikäisenä opiskella myös Ahvenanmaalla tai ulkomailla, sillä ei ole perusteltua velvoittaa oppivelvollisikäisiä opiskelemaan ainoastaan Suomen lainsäädännön alaisissa oppilaitoksissa, jos opiskelu muutoin vastaa oppivelvollisuuslaissa tarkoitettua koulutusta. Ahvenanmaalla opiskelee erityisesti ruotsinkielisiä sekä merenkulkualan koulutuksessa opiskelevia. Ulkomailla opiskelu puolestaan voi olla mahdollista erityisesti Suomen, Ruotsin ja Norjan rajaseudulla asuville sekä tilapäisen ulkomailla oleskelun aikana, jolloin oppivelvollinen on edelleen Suomessa vakinaisesti asuva. Saamelaisten kannalta mahdollisuus oppivelvollisuuden suorittamiseen naapurimaissa Ruotsissa tai Norjassa olisi mahdollista myös silloin, jos koulutus liittyy saamen kieleen, saamelaiseen kulttuuriin tai saamelaisiin elinkeinoihin.
Jos Suomessa vakinaisesti asuva oppivelvollisikäinen opiskelisi Ahvenanmaalla tai ulkomailla, hänen tulisi tehdä opintojen aloittamisesta ja keskeyttämisestä ilmoitus oppivelvollisuuden suorittamisen ohjaus- ja valvontavastuussa olevalle asuinkunnalle. Muutoin oppivelvollisuuslaissa säädetyt oikeudet ja velvollisuudet eivät koski opiskelua Ahvenanmaalla tai ulkomailla. Opiskelijalla olisi oikeus opintotukilain mukaisiin opintotukietuuksiin ja muun muassa oppimateriaalitukeen, jos sen saamisen edellytykset muutoin täyttyvät.
5 §.Oppivelvollisuuden suorittaminen eräissä tilanteissa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavat opinnot mutta jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voisi suorittaa oppivelvollisuutta osallistumalla aikuisten perusopetukseen. Ehdotettu säännös koskisi käytännössä oppivelvollista, joka on ulkomailla suorittanut perusopetuksen oppimäärää vastaavat opinnot, mutta jolta puuttuu tutkintotavoitteisen koulutuksen tai valmentavan koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Säännöksen perusteella oppivelvollinen voitaisiin ottaa perusopetuslain 46 §:ssä säädettyyn aikuisille tarkoitettuun perusopetukseen, käytännössä pääsääntöisesti siihen kuuluvan lukutaitovaiheen opetukseen, vahvistamaan kielitaitoaan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti, vaikka hän olisikin jo suorittanut perusopetuksen oppimäärän.
Perusopetuslain 46 §:n 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että aikuisille tarkoitettuun perusopetukseen voisi lähtökohtaisesti osallistua perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa säädetyn perusopetuksen suorittamisen päättymisen jälkeen. Ehdotuksen mukaan perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitettu aikuisten perusopetus olisi siis lähtökohtaisesti tarkoitettu 17 vuotta täyttäneille, mutta oppivelvollisuuslain 5 §:n 1 momenttiin ehdotetun säännöksen perusteella aikuisten perusopetukseen voitaisiin ottaa myös tätä nuorempi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärää vastaavat opinnot mutta jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun perusopetuksen ja jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voisi suorittaa oppivelvollisuuttaan kansanopistojen järjestämässä maahanmuuttajille tarkoitetussa koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuutta voisi suorittaa tällöin sellaisessa koulutuksessa, jossa noudatetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita tai Opetushallituksen laatimaa maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen opetussuunnitelmasuositusta. Opetushallitus on antanut kotoutumislakiin sisältyvän valtuutuksen nojalla Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen perusteet (Opetushallituksen määräykset ja ohjeet 2012:1, dnro 1/011/2012). Lisäksi Opetushallitus on laatinut Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuositus 2017, jota noudatetaan kansanopistojen järjestämässä luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa.
Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädetyt poikkeukset koskisivat käytännössä sellaisia vasta Suomeen tulleita maahanmuuttajanuoria, jotka ovat suorittaneet perusopetuksen oppimäärän tai joiden velvollisuus osallistua perusopetukseen on perusopetuslain 26 §:n 1 momentin nojalla päättynyt, mutta joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei vielä ole ehtinyt kehittymään riittävästi, jotta he suoriutuisivat toisen asteen tutkintoon johtavista koulutuksista tai nivelvaiheen koulutuksista. Nämä oppivelvolliset ohjattaisiin joko aikuisten perusopetuksen alkuvaiheeseen tai kansanopistojen järjestämään vapaan sivistystyön suomen tai ruotsin kielen tai lukutaidon kotouttavaan koulutukseen, joissa noudatetaan Opetushallituksen laatimia opetussuunnitelman perusteita tai niitä koskevaa suositusta. Kansanopistojen järjestämässä koulutuksessa maahanmuuttajanuoret opiskelisivat käytännössä samoissa opetusryhmissä työ- ja elinkeinohallinnon alaisessa kotoutumiskoulutuksessa opiskelevien kanssa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta tilanteessa, jossa oppivelvollisen velvollisuus suorittaa oppivelvollisuutta perusopetuksessa on perusopetuslain mukaan päättynyt ilman, että henkilö on suorittanut perusopetuksen oppimäärää. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollinen voisi tällöin suorittaa oppivelvollisuutta osallistumalla joko aikuisten perusopetukseen tai muuhun oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitettuun muuhun koulutukseen.
Opiskelijaksi ottamisessa sovellettaisiin, mitä kyseistä koulutusta koskevissa laeissa säädetään opiskelijaksi ottamisen perusteista. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 38 §:n 1 momentin mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa hakija, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän, tai jolla koulutuksen järjestäjä muutoin katsoo olevan riittävät edellytykset tavoitteena olevan osaamisen hankkimiseen tai tutkinnon suorittamiseen. Lukiolain 21 §:n 1 momentin mukaan opiskelijaksi voidaan painavasta syystä ottaa myös henkilö, joka ei ole suorittanut perusopetuksen oppimäärää, mutta jolla koulutuksen järjestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset opinnoista suoriutumiseen. Vastaava säännös olisi tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 8 §:ssä. Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen ei siis aina ole ehdoton edellytys tutkintotavoitteisen tai valmentavan koulutuksen aloittamiseksi. Jos säännöksessä tarkoitettu oppivelvollinen ei halua hakeutua taikka häntä ei oteta opiskelijaksi tutkintotavoitteiseen tai valmentavaan koulutukseen, hän voisi säännöksen perusteella suorittaa oppivelvollisuutta myös aikuisten perusopetuksessa.
6 §.Opintojen riittävä edistyminen. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuuteen kuuluvien opintojen tulee edistyä riittävästi siten kuin asianomaista koulutusta koskevassa laissa säädetään. Oppivelvollisuuslaissa ei säädettäisi erillisiä opintopisteisiin tai osaamispisteisiin perustuvia suoritusmääriä opintojen riittävän edistymisen seuraamiseksi. Oppivelvollisuuslain 12 §:n 3 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta valvoa opintojen edistymistä.
Perusopetuslain 14 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto päättää perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aineryhmien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen (tuntijako) vuosiluokittain. Perusopetuslain 9 ja 24 §:n mukaan perusopetuksen oppimäärä on laajuudeltaan yhdeksänvuotinen ja oppilaalle annettavan perusopetuksen päivittäisestä ja viikoittaisesta työmäärästä säädetään asetuksella. Opetussuunnitelman perusteiden tavoitteet ja tuntijaon mukainen ajan jakaminen vuosiluokittain säätävät jokaiselle vuosiluokalle tavoitteet perusopetuksen suorittamisen edistymiselle. Opetus järjestetään ottaen huomioon oppilaiden erilaiset edellytykset ja se voi perustua erilaajuisiin oppimääriin. Ensisijaisena tavoitteena on tukea oppilaan opiskelua siten, että yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa kaikissa oppiaineissa. Oppimista voidaan tukea erilaisilla perusopetuslaissa säädetyillä tukimuodoilla tai oppiaineen oppimäärä voidaan yksilöllistää.
Lukiolain 10 §:n mukaan lukiokoulutus muodostaa oppimäärän, jonka tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta. Lukiolain 23 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärä enintään neljässä vuodessa, jollei koulutuksen järjestäjä myönnä opiskelijalle sairauden, vamman tai muun erityisen syyn vuoksi lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Oppivelvollisuuteen kuuluvan lukiokoulutuksen tulisi siis edistyä siten, että oppimäärä tulisi suoritetuksi lukiolaissa säädetyssä suoritusajassa.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 15 §:n mukaan Opetushallituksen on laadittava ammatillisen perustutkinnon perusteet siten, että tutkinnot vastaavat laajuudeltaan kolmen vuoden opintoja. Ammatillisen tutkinnon suorittamiselle ei kuitenkaan ole laissa säädetty aikarajaa, vaan tutkinnon suorittamisaika suunnitellaan kunkin opiskelijan osalta hänelle laadittavan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhteydessä. Oppivelvollisen opiskelijan opintojen tulisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla päätoimisia. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 44 §:ään ehdotetaankin lisättäväksi säännös, jonka mukaan oppivelvolliselle henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma olisi laadittava siten, että suunnitelman mukainen ammatillisen tutkinnon suorittamisaika olisi enintään neljä vuotta. Ehdotettu aika vastaisi lukiolaissa säädettyä lukion oppimäärän suoritusaikaa. Oppivelvollisuuteen kuuluvien opintojen katsottaisiin edistyvän riittävästi, kun oppivelvollinen noudattaa hänelle laadittua henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa.
Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaan lakiin ehdotettavan säännöksen mukaan kyseisen koulutuksen suoritusaika olisi yksi vuosi, ellei koulutuksen järjestäjä myönnä opiskelijalle sairauden, vamman tai muun erityisen syyn vuoksi lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Oppivelvollisuuteen kuuluva valmentava koulutus tulisi siis suorittaa sellaisessa tahdissa, että se voitaisiin suorittaa yhden vuoden aikana, ellei suoritusaikaa ole pidennetty. Myös ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen laissa säädetty suoritusaika on yksi vuosi, ellei koulutuksen järjestäjä ole myöntänyt suoritusaikaan pidennystä. Perusopetuksen lisäopetusta annetaan vähintään 1 100 tuntia vuodessa ja lisäopetuksen kesto on yksi vuosi.
Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusaika voi olla enintään kolme vuotta. Suoritusaika määräytyy opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Oppivelvollisuuteen kuuluvien opintojen katsottaisiin edistyvän riittävästi, kun oppivelvollinen noudattaa hänelle laadittua henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa.
Vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa esitetään säädettäväksi oppivelvollisille suunnatusta kansanopistojen järjestämästä koulutuksesta. Oppivelvollisille suunnattu koulutuksen olisi laajuudeltaan vähintään 34 opiskelijaviikkoa ja koulutus voisi kestää enintään yhden vuoden. Opiskelijoille laadittaisiin henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Opintojen katsottaisiin edistyvän riittävästi, kun oppivelvollinen noudattaa hänelle laadittua opiskelusuunnitelmaa.
7 §.Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisperusteista. Säännöstä sovellettaisiin sekä perusopetuksessa että perusopetuksen jälkeisessä muussa oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa. Perusopetuslaissa ei nykyisin nimenomaisesti säädetä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä, vaan keskeyttämisperusteet ovat muodostuneet soveltamiskäytännössä. Säännöksellä yhtenäistettäisiin ja selkeytettäisiin oikeustilaa oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisessä. Lähtökohtana olisi perustuslaissa säädetty jokaisen oppivelvollisen oikeus opetukseen ja opiskeluun. Oppivelvollisuus voitaisiin keskeyttää ainoastaan oppivelvollisen tai hänen huoltajansa tahdonilmaisun eli hakemuksen perusteella, ei missään tilanteessa viranomaisaloitteisesti.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perusteista, joilla oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää. Oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytettäisiin lähtökohtaisesti aina määräajaksi, joka perustuisi oppivelvollisuuden suorittamisen estävän olosuhteen kestoon. Määräajan päätyttyä oppivelvollisen tulisi jatkaa oppivelvollisuuden suorittamista. Jos perusopetuksen oppimäärän suorittaneella oppivelvollisella ei olisi opiskelupaikkaa, hänen tulisi hakea opiskelupaikkaa ennen oppivelvollisuuden keskeyttämisjakson päättymistä.
Ehdotetun 1 momentin 1 kohdan mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi, jos se estäisi oppivelvollisuuden suorittamisen. Säännöstä ei sovellettaisi lyhytaikaisiin sairaudesta johtuviin poissaoloihin. Sairauden ja vamman kohdalla tehtäisiin aina arvio, estääkö syy oppivelvollisuuden suorittamisen. Asian arvioinnissa käytettäisiin esimerkiksi lääkärin lausuntoa sekä tarvittaessa moniammatillista asiantuntemusta.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta. Esteettömyydestä ja mukautuksista säädetään myös koulutusta koskevissa substanssilaeissa. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen olisi kuitenkin mahdollista silloin, jos oppivelvollisen sairaus tai vamma on sellainen, että opintojen suorittamista ei arvioida mahdolliseksi laissa säädettyjen tukitoimien ja erityisjärjestelyjen avullakaan.
Perusopetusta pyritään järjestämään siinä määrin kuin oppilaan terveys huomioon ottaen on mahdollista. Perusopetuslaissa säädetään tukitoimista ja tavoista järjestää opetusta myös pitkäaikaissairaille ja tukea tarvitseville oppivelvollisille. Oppilas voi tarvita tilapäistä tai pidempiaikaista tukea oppimisessaan ja koulunkäynnissään. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen kolme tasoa ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Näistä oppilas voi saada kerrallaan vain yhden tasoista tukea. Tukimuotoja ovat esimerkiksi tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, avustajapalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaisesti oppilaan oppivelvollisuutta voidaan pidentää siten, että jos perusopetukselle säädettyjä tavoitteita ei lapsen vammaisuuden tai sairauden vuoksi ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa yhdeksässä vuodessa, alkaa oppivelvollisuus vuotta säädettyä aikaisemmin eli 6-vuotiaana ja kestää 11 vuotta.
Perusopetuslaissa säädetään myös niin sanotusta sairaalaopetuksesta. Perusopetuslain 4 a §:n mukaisesti sairaalan sijaintikunta on velvollinen järjestämään sairaalassa potilaana olevalle esi- ja perusopetuksen oppilaalle opetusta siinä määrin kuin se hänen terveytensä huomioon ottaen on mahdollista. Hoidosta vastaavan sairaalan sijaintikunta on velvollinen järjestämään myös muulle erikoissairaanhoidossa olevalle oppivelvolliselle oppilaalle opetusta ja tukea siinä määrin kuin se hänen terveytensä, pedagogiset erityistarpeensa ja erikoissairaanhoidon hoidolliset ja kuntoutukselliset toimenpiteet huomioon ottaen on perusteltua.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 40 §:n mukaan hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle. Ammatillisen koulutuksen laissa säädetään opiskelijan oikeudesta saada erityistä tukea tai vaativaa erityistä tukea, jos opiskelija oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea. Vastaava säännös oikeudesta erityiseen tukeen olisi tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 21 §:ssä. Lisäksi lainsäädännössä säädetään erityistä tukea saavan opiskelijan oikeudesta erityisiin apuvälineisiin ja avustajapalveluihin joko koulutusta koskevien lakien tai muiden lakien nojalla. Erityistä tukea saavan opiskelijan osalta ammatillisen perustutkinnon osaamisen arviointia voidaan mukauttaa taikka poiketa ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista, jos se on perusteltua opiskelijan vammaan tai terveydentilaan liittyvistä syistä.
Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään myös työhön ja itsenäiseen elämään valmentavasta koulutuksesta, joka on tarkoitettu vaikeimmin vammaisille opiskelijoille. Tässä koulutuksessa opintojen sisältö mukautetaan kokonaan opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien mukaiseksi.
Ehdotetun 1 momentin 2 kohdan mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan ajaksi. Näiden perusteiden kohdalla ei tehtäisi arviota, estääkö lapsen hoitaminen oppivelvollisuuden suorittamisen, vaan opiskelijalla olisi aina oikeus oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämiseen, jos hän on äitiys-, isyys- tai vanhempainvapailla. Oppivelvollinen voisi kuitenkin halutessaan myös opiskella äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan aikana.
Ehdotetun 1 momentin 3 kohdan mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää vähintään kuukauden kestävän tilapäisen ulkomailla oleskelun ajaksi. Säännöstä ei sovellettaisi tätä lyhyempiin esimerkiksi lomamatkasta johtuviin poissaoloihin. Oppivelvollisuuslain 2 §:n mukaan oppivelvollisia ovat Suomessa vakinaisesti asuvat. Jos oppivelvollinen muuttaisi pysyvästi asumaan ulkomaille, hän ei olisi enää oppivelvollinen, eikä hänen myöskään tarvitsisi erikseen hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä.
Pysyvä ja tilapäinen ulkomailla oleskelu arvioitaisiin kotikuntalain 5 §:ssä säädetyillä perusteilla. Kyseisen säännöksen mukaan henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi, ei ole kotikuntaa Suomessa. Eräissä kotikuntalaissa säädetyissä tilanteissa henkilöllä voisi kuitenkin edelleen olla kotikunta, vaikka hän olisikin muuttanut ulkomaille yhtä vuotta pidemmäksi ajaksi. Lähtökohtaisesti alle vuoden kestävä ulkomailla oleskelu olisi aina oppivelvollisuuslaissa tarkoitetulla tavalla tilapäistä ja oppivelvollisen tulisi hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi silloin, kun opiskelija lähtee opiskelijavaihtoon tai muuttaa perheensä kanssa tilapäisesti ulkomaille.
Jos oppivelvollinen oleskelisi tilapäisesti ulkomailla, mutta ei olisi hakenut oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä, hänen tulisi selvittää ja sopia koulutuksen järjestäjän kanssa, miten hän aikoo suorittaa oppivelvollisuuttaan ulkomailla oleskelun aikana. Oppivelvollisuuden suorittaminen rinnastettaisiin tällöin perusopetuksessa kotikouluun ja toisen asteen koulutuksessa oppivelvollisuuden itsenäiseen suorittamiseen. Opetuksen tai koulutuksen järjestäjä ei olisi velvollinen tarjoamaan tilapäisesti ulkomailla oleskelevalle oppivelvolliselle oppimateriaaleja, palveluja tai etuuksia, joihin opetukseen tai koulutukseen osallistuva oppivelvollinen on opetusta tai koulutusta koskevan lainsäädännön mukaan oikeutettu. Tämä vastaisi nykytilan mukaista tulkintaa kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen oikeudesta lakisääteisiin palveluihin ja etuuksiin.
Ehdotetun 1 momentin 4 kohdan mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää myös oppivelvollisen elämäntilanteeseen liittyvän muun painavan syyn vuoksi, jos tämä syy estää oppivelvollisuuden suorittamisen. Säännöksessä tarkoitettu painava syy voisi olla esimerkiksi lähiomaisen kuolemasta tai äkillisestä vakavasta sairastumisesta johtuva tilapäinen toimintakyvyn aleneminen tai esimerkiksi päihderiippuvuuden hoito-ohjelmaan osallistuminen. Arvioitaessa oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä säännöksessä tarkoitetun painavan syyn perusteella, tulisi ottaa huomioon myös opintojen suorittamisen erilaiset vaihtoehdot. Opiskelijan elämäntilanteeseen liittyen voisi olla tarpeen tarkistaa opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa tai henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Näissä suunnitelmissa voitaisiin sopia esimerkiksi opintojen suorittamistahdin tilapäisestä hidastamisesta tai opintojen suorittamisesta vaihtoehtoisissa oppimisympäristöissä. Näillä keinoin voitaisiin mahdollistaa opintojen suorittaminen myös oppivelvollisen haastavassa elämäntilanteessa ilman, että oppivelvollisuuden suorittaminen tarvitsisi kokonaan keskeyttää.
Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen ei pidentäisi oppivelvollisuusaikaa. Oppivelvollisuus päättyisi henkilön täyttäessä 18 vuotta, vaikka oppivelvollisuuden suorittaminen olisikin ollut keskeytyneenä oppivelvollisuusaikana. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen pidentäisi kuitenkin maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa siten kuin oppivelvollisuuslain 16 §:ssä säädettäisiin.
Opiskelijan oikeudesta keskeyttää opintonsa väliaikaisesti säädetään lukiolain 23 §:ssä ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 96 §:ssä. Vastaava säännös olisi tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 17 §:ssä. Näiden säännösten mukaan opiskelijalla on oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, kun hän on suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta taikka saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Lisäksi opiskeluoikeus voidaan opiskelijan pyynnöstä väliaikaisesti keskeyttää muusta perustellusta syystä. Näitä säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että niitä ei jatkossa sovellettaisi oppivelvollisiin opiskelijoihin.
Oppivelvollisuuslain keskeyttämisperusteet eroaisivat muiden koulutuslakien mukaisista opintojen väliaikaisen keskeyttämisen perusteista. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen sairauden tai vamman perusteella ei edellyttäisi, että henkilö saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, sillä alle 16-vuotias ei ole oikeutettu sairauspäivärahaan. Oppivelvollisuuslaissa ei lukiolakia ja ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia vastaavasti säädettäisi varusmiespalveluksen suorittamisesta keskeyttämisperusteena, koska käytännössä oppivelvollisuusikäiset eivät suorita varusmiespalvelusta. Oppivelvollisuuden suorittamista ei voisi keskeyttää myöskään muusta perustellusta syystä, joten tässä suhteessa oppivelvollisen oikeus väliaikaisesti keskeyttää opintonsa olisi tiukempi kuin muiden koulutuslakien mukainen sääntely.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen toistaiseksi. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisella olisi oikeus keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen toistaiseksi, jos 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu oppivelvollisuuden suorittamisen este eli pitkäaikainen sairaus tai vamma olisi luonteeltaan pysyvä. Tällöin ei ole perusteltua keskeyttää oppivelvollisuutta määräajaksi, jos jo etukäteen voidaan varmuudella arvioida, että sairaus tai vamma tulee estämään oppivelvollisuuden suorittamisen myös määräajan päätyttyä. Jos mahdollisuutta toistaiseksi tehtävään keskeyttämiseen ei olisi, oppivelvollinen joutuisi aina määräajan päätyttyä hakemaan uudelleen oppivelvollisuuden keskeyttämistä ja esittämään uudelleen selvitystä asiassa. Pysyväisluonteisen esteen kohdalla olisi myös vaikeaa määritellä määräaikaisen keskeyttämisen kestoa. Vaikka oppivelvollisuuden suorittaminen olisi 2 momentin nojalla keskeytetty toistaiseksi, oppivelvollisella olisi kuitenkin aina oikeus palata suorittamaan oppivelvollisuuttaan, jos olosuhteet muuttuisivat.
Pykälän 3 momentin mukaan päätös oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä tehtäisiin hakemuksesta. Hakemuksen voisi tehdä hallintolain periaatteiden mukaisesti oppivelvollisen huoltaja tai muu laillinen edustaja taikka oppivelvollinen itse. Hallintolain 14 §:n mukaan viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta. Hallintolain 35 §:n mukaan edunvalvojan, huoltajan tai muun laillisen edustajan käyttäessä puhevaltaa on kuultava hänen päämiestään ja vastaavasti päämiehen käyttäessä puhevaltaa on kuultava edunvalvojaa, huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, jos kuuleminen on tarpeen päämiehen edun vuoksi tai asian selvittämiseksi. Hallintolain 56 §:n mukaan tiedoksianto yksityishenkilölle toimitetaan henkilölle itselleen tai tämän lailliselle edustajalle. Jos tiedoksiannon vastaanottajalla ja tämän edustajalla on molemmilla oikeus käyttää asiassa puhevaltaa, tiedoksianto on toimitettava kummallekin erikseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, mikä taho tekisi päätöksen oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjä päättäisi oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä. Näin olisi silloin, kun oppivelvollinen on aloittanut oppivelvollisuuteen kuuluvan opetuksen tai koulutuksen ja keskeyttämisperuste ilmenee kesken opintojen. Jos oppivelvollinen ei keskeyttämistä hakiessaan olisi minkään opetuksen tai koulutuksen järjestäjän oppilas tai opiskelija, keskeyttämisestä päättäisi oppivelvollisen asuinkunta. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi silloin, kun oppivelvollisella on sellainen sairaus tai vamma, joka oppivelvollisen tai hänen huoltajansa arvion mukaan estää oppivelvollisuuden suorittamisen, ja oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä haetaan ennen oppivelvollisuuden alkamista taikka perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa. Asuinkunta päättäisi oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä myös silloin, jos oppivelvollinen on keskeyttänyt aloittamansa oppivelvollisuuteen kuuluvan koulutuksen, eikä hänellä ole uutta opiskelupaikkaa.
Jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytetään määräajaksi, säilyisi oppivelvollisen ohjaus- ja valvontavastuu päätöksen tehneellä koulutuksen järjestäjällä. Määräaikaisen keskeyttämisen lähtökohtana on, että oppivelvollinen palaa jatkamaan opintojaan määräaikaisen keskeytymisen syyn päätyttyä tai poistuttua. Koulutuksen järjestäjän tulisi valvoa, että oppivelvollinen palaa suorittamaan opintojaan keskeyttämisjakson päätyttyä.
Oppivelvollisen asuinkunnalla olisi viimesijainen ohjaus- ja valvontavastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta, jos vastuu ei lain mukaan kuulu opetuksen tai koulutuksen järjestäjälle. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisen asuinkunnalle, jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytetään toistaiseksi, sillä tällöin oppivelvollinen ei ole enää palaamassa kyseisen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi. Ilmoituksessa ehdotetaan ilmoitettavan oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot, jotka sisältäisivät oppivelvollisen nimen ja yksilöintiin vaadittavan tunnisteen, kuten henkilötunnuksen, sekä puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen, osoitteen tai muun tiedon, jonka perusteella oppivelvolliseen olisi mahdollista saada yhteys.
Ilmoituksen sisältämien henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Ohjaus- ja valvontavastuun toteutuminen edellyttää, että asuinkunnalla olisi tiedossa oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot, minkä perusteella sääntelyllä olisi yleisen edun mukainen tavoite, ja sääntely olisi oikeasuhteisuusperiaatteen mukaista. Tietosuojalain (1050/2018) 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan henkilötunnuksen käsittely on sallittua silloin, kun rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Oppivelvollisen yksilöiminen henkilötunnuksella tai muulla yksilöivällä tunnisteella olisi tärkeää, jotta kunnalla olisi mahdollisuus selvittää oppivelvollisen ajantasainen tilanne ohjaus- ja valvontavastuun toteuttamista varten. Henkilötunnusta tai vastaavaa yksilöivää tunnistetta käytettäessä on noudatettava asianmukaisia suojatoimia tietosuoja-asetuksen 87 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ilmoituksen tekemistä varten on tarkoitus rakentaa oma palvelu, jolloin varmistuttaisiin siitä, että tietojen luovuttaminen tapahtuisi sähköisesti tietoturvallisella tavalla.
8 §.Oppivelvollisuuden suorittaminen opiskeluoikeuden määräaikaisen menettämisen aikana. Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta opiskeluoikeuden määräaikaisen menettämisen aikana. Opiskeluoikeuden menettämisellä tarkoitettaisiin opiskelijan määräaikaista erottamista tai opiskeluoikeuden pidättämistä koulutusta koskevissa substanssilaeissa säädetyillä perusteilla. Pykälää sovellettaisiin, kun oppivelvollisuutta suoritetaan perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa. Perusopetuksen osalta asiasta säädetään perusopetuslain 36 a §:ssä.
Lukiolain 41 §:n 1 momentin mukaan opiskelija voidaan erottaa oppilaitoksesta kurinpidollisista syistä määräaikaisesti enintään yhdeksi vuodeksi. Vastaava säännös on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §:n 2 momentissa. Edellä mainittuja säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi oppivelvollisten osalta siten, että määräaikaisen erottamisen enimmäisaika olisi kolme kuukautta, mikä vastaisi perusopetuslaissa säädettyä määräaikaisen erottamisen enimmäisaikaa. Viittaussäännösten nojalla edellä mainittuja määräaikaista erottamista koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja kansanopistojen oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa. Lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään myös mahdollisuudesta erottaa opiskelija määräaikaisesti opiskelijan tekemän rikoksen perusteella.
Ammatillisessa koulutuksesta annetun lain 81 §:ssä säädetään opiskeluoikeuden peruuttamisesta niin sanotuissa SORA-tutkinnoissa, joissa koulutukseen tai ammatissa toimimiseen sisältyy alaikäisten turvallisuutta, potilas- tai asiakasturvallisuutta taikka liikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Opiskeluoikeuden pidättämisestä SORA-tutkinnoissa säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §:n 5 momentissa, jonka mukaan opiskeluoikeus voidaan pidättää toistaiseksi, jos opiskelija ei suostu terveydentilan ja toimintakyvyn selvittämiseksi määrättyyn tarkastukseen tai toimita nähtäväksi pyydettyä rikosrekisteriotetta. Opiskeluoikeus voidaan näissä tilanteissa pidättää siihen asti, kunnes opiskelija suostuu tarvittaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin tai toimittaa pyydetyn rikosrekisteriotteen. Opiskeluoikeuden pidättämisestä opiskelijaan kohdistuvan rikosepäilyn vuoksi säädetään lukiolain 41 §:n 4 momentissa.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi yhdessä oppivelvollisen ja tämän huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa laatia suunnitelma oppivelvollisuuden suorittamisesta määräaikaisen erottamisen tai opiskeluoikeuden pidättämisen aikana. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetussa suunnitelmassa tulisi sopia, miten oppivelvollinen edistää opintojaan opiskeluoikeuden menettämisen aikana. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen tulisi suunnitelman mukaisesti edistää opintojaan itsenäisesti tai muissa oppimisympäristöissä kuin oppilaitoksessa tai työpaikalla.
Velvollisuus tehdä suunnitelma huoltajan kanssa tarkoittaisi sitä, että huoltajalle tulisi varata mahdollisuus osallistua suunnitelman laadintaan ja huoltajalle tulisi toimittaa laadittu suunnitelma tiedoksi, jotta hän voisi oppivelvollisuuslaissa tarkoitetulla tavoin huolehtia siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritetuksi. Suunnitelma voitaisiin kuitenkin laatia myös ilman huoltajan myötävaikutusta, jos huoltaja ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta osallistu suunnitelman laadintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan oppivelvollisella olisi määräaikaisen opiskeluoikeuden menettämisen aikana oikeus saada sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaisi opintojen etenemisen suunnitelman mukaisesti. Käytännössä mahdollisia osaamisen hankkimistapoja olisivat esimerkiksi ohjattu opiskelu verkkoympäristössä tai itsenäinen opiskelu. Jos osaamisen osoittamista ja arviointia ei ole mahdollista toteuttaa muutoin kuin oppilaitoksessa tai työpaikalla, toteutettaisiin arviointi vasta erottamisen tai opiskeluoikeuden pidättämisen päätyttyä.
Toisen asteen koulutuksessa määräaikainen erottaminen tarkoittaa voimassa olevan käytännön mukaisesti opiskeluoikeuden väliaikaista keskeytymistä, jonka aikana opiskelijalla ei ole oikeutta osallistua opetukseen eikä suorittaa opintojaan. Oppivelvollisen määräaikainen erottaminen poikkeaisi muiden opiskelijoiden määräaikaisesta erottamisesta, koska koulutuksen järjestäjän tulisi laatia suunnitelma opintojen suorittamisesta myös määräaikaisen erottamisen aikana sekä antaa sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa opintojen etenemisen suunnitelman mukaisesti. Koulutuksen järjestäjän tulisi myös seurata suunnitelman toteutumista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että oppivelvollisella opiskelijalla olisi määräaikaisen erottamisen aikana oikeus oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitettuihin palveluihin. Tämä vastaisi perusopetuslaissa säädettyä vastaavaa oikeutta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin noudatettavista menettelyistä tilanteessa, jossa oppivelvollinen ei osallistu suunnitelman laadintaan tai ei noudata laadittua suunnitelmaa. Ehdotetun säännöksen mukaan tällöin sovellettaisiin, mitä asianomaista koulutusta koskevassa laissa ja oppivelvollisuuslain 13 §:ssä säädettäisiin opiskelijan eronneeksi katsomisesta. Lukiolain mukaan opiskeluoikeutensa menettää sellainen opiskelija, joka pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta ja on ilmeistä, ettei hänen tarkoituksenaan ole jatkaa opintoja. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan opiskelija katsotaan eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiseen opetukseen ja näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen eikä hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä. Edellä mainittuja säännöksiä ehdotetaan lisäksi tarkennettavaksi siten, että oppivelvollinen katsottaisiin eronneeksi viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen.
Jos määräaikaisesti erotettu oppivelvollinen ei osallistu suunnitelman laadintaan tai ei noudata laadittua suunnitelmaa, hänet tulisi katsoa eronneeksi edellä mainittujen säännösten mukaisesti. Lisäksi sovellettaisiin oppivelvollisuuslain 13 §:ään ehdotettuja säännöksiä oppivelvollisen eronneeksi katsomisesta. Ennen oppivelvollisen eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä koulutuksen järjestäjän olisi selvitettävä, onko oppivelvollinen aloittanut uudet oppivelvollisuuden suorittamiseksi hyväksyttävät opinnot. Jos oppivelvollinen ei olisi aloittanut uusia opintoja, koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä oppivelvollisen asuinkunnalle sekä huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Tällöin ohjaus- ja valvontavastuu siirtyisi oppivelvollisen asuinkunnalle.
7.1.3
3 luku Oppivelvollisuuden suorittamisen ohjaus- ja valvontavastuu
Luvussa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisen ohjaus- ja valvontavastuussa olevista tahoista sekä oppivelvollisen hakeutumisvelvollisuudesta. Luvussa säädettäisiin huoltajan valvontavastuusta, hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuusta, toisen asteen koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuusta ja asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuusta. Lisäksi luvussa olisi erityissääntelyä oppivelvollisuuden eronneeksi katsomisesta sekä säännös opiskelupaikan osoittamisesta, jos oppivelvollinen ei vapaaehtoisesti hakeudu tai ei saa opiskelupaikkaa perusopetuksen jälkeisessä oppivelvollisuuskoulutuksessa.
9 §.Huoltajan valvontavastuu. Pykälässä säädettäisiin huoltajan valvontavastuusta. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen huoltajan olisi huolehdittava siitä, että oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuden. Vastaava säännös on voimassa olevan perusopetuslain 26 §:n 2 momentissa. Säännös ehdotetaan poistettavaksi perusopetuslaista, joten ehdotettu säännös koskisi kaikenikäisten oppivelvollisten huoltajia. Oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä mahdollisesti määrättävistä sanktioista säädettäisiin oppivelvollisuuslain 22 §:ssä.
Nykytilan mukaisesti oppivelvollisuuden suorittaminen ei tarkoita niin sanottua koulupakkoa. Oppivelvollisen on osallistuttava perusopetuslain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muutoin perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Jos oppivelvollinen ei osallistu järjestettyyn opetukseen, oppivelvollisen asuinkunnan tulee valvoa oppivelvollisen edistymistä. Myös tässä tilanteessa oppilaan huoltajalla on valvontavelvollisuus oppivelvollisuuden suorittamisesta. Mikäli oppilas suorittaa oppivelvollisuuttaan osallistumalla perusopetukseen, kuuluu huoltajan valvontavastuuseen valvoa, että oppilas osallistuu opetukseen ja muuhun koulun järjestämään toimintaan. Opetuksen järjestäjän tulee perusopetuslain 26 §:n 2 momentin mukaisesti seurata perusopetukseen osallistuvan oppilaan poissaoloja ja ilmoittaa luvattomista poissaoloista oppilaan huoltajalle, jotta huoltajalla on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa oppivelvollisuuden suorittamista. Perusopetusasetuksen 10 §:n 1 momentin mukaisesti oppilaan opintojen edistymisestä sekä oppilaan työskentelystä ja käyttäytymisestä on annettava riittävän usein tietoa oppilaalle ja hänen huoltajalleen. Tietojen antamisesta määrätään tarkemmin opetussuunnitelmassa. Lisäksi tiedon antaminen ja yhteistyökäytännöt vaihtelevat paikallisesti ja tilannekohtaisesti koulutyössä.
Oppivelvollisuuslain 12 §:n 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän olisi seurattava oppivelvollisen opintojen edistymistä ja ilmoitettava oppivelvollisen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle, jos oppivelvollinen ei suorita opintojaan opiskelusuunnitelmansa mukaisesti. Alaikäisen opiskelijan huoltajan ja koulutuksen järjestäjän yhteistyövelvoitteesta säädetään myös ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja lukiolaissa.
Velvollisuus huolehtia oppivelvollisuuden suorittamisesta tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että huoltajan tulisi valvoa, että oppivelvollinen osallistuu opetukseen lukujärjestyksen tai opiskelusuunnitelman mukaisesti, ellei poissaoloon ole perusteltua syytä. Huoltajan tulisi myös tarkoituksenmukaisella tavalla seurata, että oppivelvollinen suorittaa annetut kotitehtävät ja muut itsenäisesti opiskeltavat tehtävät. Huoltajan tehtävänä ei kuitenkaan olisi vastata opetuksen antamisesta eikä esimerkiksi kotitehtävien oikeellisuudesta. Oppivelvollisuuden suorittamisesta huolehtiminen kattaisi myös oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun hakeutumisvelvoitteen.
Huoltajan valvontavastuuta tulee arvioida aina suhteessa oppilaan tai opiskelijan ikään ja kehitystasoon sekä vallitseviin olosuhteisiin. Iältään vanhempi oppivelvollinen voisi toimia itsenäisemmin suhteessa huoltajaan. Jos iältään vanhempi oppivelvollinen esimerkiksi asuu jo itsenäisesti, ovat huoltajan mahdollisuudet huolehtia oppivelvollisuuden suorittamisesta rajallisemmat kuin pienempien oppilaiden kohdalla. Huoltajan valvontavastuu päättyisi oppivelvollisuuden päätyttyä oppivelvollisuuslain 2 §:n mukaisesti.
Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, oppivelvollisen asuinkunta tai toisen asteen koulutuksen järjestäjä voisi tehdä tutkintapyynnön ja huoltaja voitaisiin tuomita oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä sakkoon. Oppivelvollisuuden laiminlyönnistä voisi seurata myös lastensuojeluviranomaisten arviointi tarvittavista lastensuojelulain mukaisista toimenpiteistä.
Huoltajan valvontavastuu päättyisi, jos lapsi on lastensuojelulain mukaan otettu huostaan. Lastensuojelulain 45 §:n mukaan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta, kun lapsi on otettu huostaan.
10 §.Hakeutumisvelvollisuus perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisen velvollisuudesta hakeutua perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Pääsääntöisesti opintoihin hakeuduttaisiin opetusopetuksen tai nivelvaiheen koulutuksen päättämisvuoden keväällä yhteishaussa. Oppivelvollinen voisi hakeutua myös yhteishaun ulkopuolella oleviin koulutuksiin, kuten oppisopimuskoulutukseen tai vieraskieliseen koulutukseen.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen olisi hakeuduttava 4 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen ennen perusopetuksen viimeisen vuosiluokan tai aikuisten perusopetuksen päättymistä. Oppivelvollinen täyttäisi säännöksen mukaisen hakeutumisvelvoitteensa hakeutumalla joko tutkintotavoitteiseen koulutukseen tai perusopetuksen jälkeiseen nivelvaiheen koulutukseen.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta tai vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitettua koulutusta eli kansanopistojen oppivelvollisille suunnattua koulutusta suorittavan oppivelvollisen olisi ennen kyseisen koulutuksen päättymistä hakeuduttava 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Nivelvaiheen koulutuksen päättymiseen jälkeen oppivelvollisen tulisi siis hakeutua tutkintotavoitteiseen koulutukseen, eikä enää toiseen nivelvaiheen koulutukseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta hakea uutta opiskelupaikkaa, jos oppivelvollinen aikoo keskeyttää aloittamansa koulutuksen, opintojen suorittaminen päättyy ennen oppivelvollisuuden päättymistä tai oppivelvollinen muutoin on ilman 4 §:ssä tarkoitettua opiskelupaikkaa. Opiskelija voi keskeyttää opinnot jättämällä eroilmoituksen tai käytännössä vain lopettamalla opintojen suorittamisen, jolloin hänen tietyn ajanjakson kuluttua katsotaan menettäneen opiskeluoikeutensa. Oppivelvollisuuslain 13 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että oppivelvollinen voitaisiin katsoa eronneeksi oman ilmoituksen perusteella vain silloin, jos hänellä on uusi opiskelupaikka. Oppivelvollisuuslain 12 §:n 4 momentissa säädettäisiin oikeudesta saada ohjausta keskeyttämistilanteessa.
Säännöksen mukaan oppivelvollinen olisi hakeutumisvelvollinen myös silloin, jos opintojen suorittaminen muutoin päättyy ennen oppivelvollisuuden päättymistä. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, jos oppivelvollisen opiskeluoikeus peruutetaan. Lisäksi säännöksen mukaan oppivelvollinen olisi hakeutumisvelvollinen aina silloin, jos hän muista kuin pykälässä mainituista syistä on ilman opiskelupaikkaa. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi silloin, jos oppivelvollinen on muuttanut Suomeen vakinaisesti asumaan, eikä hän aiemmin ole ollut oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että hakeutumisvelvollisuus jatkuisi, jos oppivelvollinen ei saisi opiskelupaikkaa tai ei ottaisi vastaan saamaansa opiskelupaikkaa. Esimerkiksi jos oppivelvollinen ei saisi opiskelupaikkaa perusopetuksen päättymisen jälkeen yhteishaussa, hänen tulisi tämän jälkeen hakeutua koulutukseen jatkuvassa haussa.
11 §.Hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuu. Pykälässä säädettäisiin 10 §:ssä säädetyn oppivelvollisen hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuusta. Säännöksessä tarkoitettu ohjaus tarkoittaisi oppilaanohjausta, opinto-ohjausta ja muuta ohjausta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perusopetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuusta. Ehdotetun säännöksen mukaan perusopetuksen järjestäjän tehtävänä olisi ohjata ja valvoa, että sen oppilaana oleva oppivelvollinen täyttää 10 §:n 1 momentissa säädetyn hakeutumisvelvollisuutensa, eli hakeutuu 4 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen ennen perusopetuksen viimeisen vuosiluokan tai aikuisten perusopetuksen päättymistä. Perusopetuksen järjestäjällä olisi velvollisuus ohjata ja valvoa, että oppivelvollinen hakeutuu perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen perusopetuksen 9. vuosiluokan keväällä. Yhteishaun tulosten julkaisemisen jälkeen perusopetuksen järjestäjän tulisi tarkistaa, onko oppivelvollinen saanut opiskelupaikan. Jos oppivelvollinen on saanut opiskelupaikan, opetuksen järjestäjän tulisi vielä elokuussa tarkistaa, onko hän myös aloittanut koulutuksessa. Jos oppivelvollinen ei saisi opiskelupaikkaa yhteishaussa, perusopetuksen järjestäjän tulisi ottaa oppivelvolliseen yhteyttä ja tarjota ohjausta, jotta oppivelvollinen voisi hakea opiskelupaikkaa yhteishaun jälkeisessä jatkuvassa haussa.
Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi vuosittain ajankohdan, johon mennessä perusopetuksen järjestäjän tulisi selvittää, ovatko sen oppilaana olevat oppivelvolliset aloittaneet 4 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa. Perusopetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyisi 12 §:ssä säädetyn koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuun alkaessa tai viimeistään edellä tarkoitettuna ministeriön päättämänä ajankohtana. Käytännössä tämä ajankohta olisi vuosittain elokuun loppupuolella. Ajankohta suhteutettaisiin yhteishaun varasijoilta tehtävien valintojen varmistumisen ajankohtaan sekä siihen, että koulutuksen järjestäjät olisivat ehtineet kirjata opintojen aloittamista koskevat tiedot valtakunnalliseen tietovarantoon. Ajankohdasta voitaisiin vuosittain päättää yhteishaun ajankohdasta tehtävän päätöksen yhteydessä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuusta silloin, kun oppivelvollinen opiskelee tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai kansanopistojen oppivelvollisille tarkoitetussa koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi ohjata ja valvoa, että sen opiskelijana oleva oppivelvollinen täyttää 10 §:n 2 momentissa säädetyn hakeutumisvelvollisuutensa, eli velvollisuutensa hakeutua ennen koulutuksen päättymistä tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Ohjaus- ja valvontavastuun sisältö olisi samankaltainen kuin perusopetuksen päättävien oppivelvollisten kohdalla, eli koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus ohjata ja valvoa, että oppivelvollinen hakeutuu perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen ennen nivelvaiheen koulutuksen päättymistä. Jos oppivelvollinen hakeutuisi koulutukseen yhteishaussa, koulutuksen järjestäjän tulisi yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen tarkistaa, onko oppivelvollinen saanut opiskelupaikan, sekä elokuussa tarkistaa, onko oppivelvollinen myös aloittanut koulutuksessa. Jos oppivelvollinen ei saisi opiskelupaikkaa yhteishaussa, perusopetuksen järjestäjän tulisi ottaa oppivelvolliseen yhteyttä ja tarjota ohjausta, jotta oppivelvollinen voisi hakea opiskelupaikkaa yhteishaun jälkeisessä jatkuvassa haussa. Koulutuksen järjestäjän tulisi vastaavasti seurata oppivelvollisen hakeutumista myös silloin, kun oppivelvollinen hakeutuu jatko-opintoihin jatkuvassa haussa.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyisi 12 §:ssä säädetyn koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuun alkaessa tai viimeistään 1 momentissa tarkoitettuna ministeriön päättämänä ajankohtana, eli vastaavasti kuin perusopetuksessa. Nivelvaiheen koulutus voi kuitenkin päättyä myös muuna ajankohtana kuin kevätlukukauden päättyessä. Pykälän 2 momentissa olisi myös tätä tilannetta koskeva säännös, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyisi tällöin kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opetuksen tai koulutuksen järjestäjä selvittäisi oppivelvollisen hakeutumista ja opintojen aloittamista koskevat tiedot valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa tarkoitettuihin rekistereihin tallennettujen tietojen perusteella. Tietojensaantioikeudesta säädettäisiin oppivelvollisuuslain 23 §:ssä.
Ehdotetun säännöksen perusteella perusopetuksen järjestäjän olisi seurattava sitä, onko oppivelvollinen hakeutumassa oppivelvollisuuslain edellyttämään koulutukseen, saako oppivelvollinen opiskelupaikan ja ottaako hän opiskelupaikan vastaan. Lisäksi perusopetuksen järjestäjän tulisi seurata aloittaako oppivelvollinen toisen asteen koulutuksessa. Tiedot koulutukseen hakeutumisesta, opiskelupaikan saamisesta ja opiskelupaikan vastaanottamisesta olisivat saatavissa opiskelijavalintarekisteristä. Tieto opintojen tosiasiallisesta aloittamisesta puolestaan olisi saatavissa Koski-tietovarannosta.
Oppivelvollinen voi perusopetuksen päättyessä hakeutua myös yhteishaun ulkopuolella oleviin koulutuksiin kuten oppisopimuskoulutukseen, vieraskieliseen koulutukseen tai muutoin jatkuvan haun kautta suoraan oppilaitokseen. Näitä yhteishakujärjestelmän ulkopuolisia koulutuksia koskevat hakeutumistiedot eivät käy ilmi opiskelijavalintarekisteristä, joten näiden koulutusten osalta oppivelvollisen tulisi koulutuksen järjestäjän pyynnöstä ilmoittaa hakeutumisestaan sekä opiskelupaikan saamisesta ja vastaanottamisesta ohjaus- ja valvontavastuussa olevalle perusopetuksen tai nivelvaiheen koulutuksen järjestäjälle.
Jos opiskelija aloittaa opinnot lukiolaissa tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa taikka perusopetuksen lisäopetuksessa tai aikuisille tarkoitetussa perusopetuksessa, tieto opintojen aloittamisesta on saatavilla Koski-tietovarannosta. Jatkossa Koski -tietovarantoon ehdotetaan tallennettavaksi myös kansanopistojen oppivelvollisille suunnattua koulutusta sekä tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta koskevat tiedot. Lähtökohtaisesti tieto opintojen aloittamisesta olisi siis saatavilla Koski -tietovarannosta. Opintojen aloittamisen ja tiedon kirjaamisen välillä saattaa kuitenkin esiintyä viivettä, joten tällaisessa tilanteessa oppivelvollista voitaisiin pyytää toimittamaan selvitys opintojen aloittamisesta.
Oppivelvollinen voisi tehdä edellä tarkoitetut ilmoitukset vapaamuotoisesti, mutta kuitenkin luotettavalla tavalla, esimerkiksi oppilaitoksen antamalla todistuksella. Perusopetuksen tai nivelvaiheen koulutuksen järjestäjä voisi tarvittaessa varmistaa oppivelvollisen suullisesti antamat tiedot siitä oppilaitoksesta, johon oppivelvollinen on ilmoittanut hakeutuneensa tai jossa hän on ilmoittanut aloittaneensa opinnot.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin oppivelvollisen asuinkunnalle tehtävästä ilmoituksesta. Ehdotetun säännöksen mukaan hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuussa olevan tahon tulisi ilmoittaa oppivelvollisen asuinkunnalle, jos oppivelvollinen ei olisi säännöksessä tarkoitettuun ajankohtaan mennessä aloittanut oppivelvollisuuden suorittamista eli aloittanut opintoja toisessa oppilaitoksessa. Ilmoitus tehtäisiin siis pääsääntöisesti 1 momentissa säädetyn opetus- ja kulttuuriministeriön päättämän ajankohdan jälkeen tai 2 momentissa säädetyissä tilanteissa kuukauden kuluttua opintojen päättymisestä. Ilmoituksessa tulisi ilmoittaa oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot 7 §:n 4 momentissa säädettyä vastaavasti. Asiasta tulisi ilmoittaa myös oppivelvollisen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle, jotta nämä voisivat toteuttaa valvontavastuutaan oppivelvollisuuden suorittamisessa. Ilmoituksen jälkeen oppivelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuu siirtyisi oppivelvollisen asuinkunnalle.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin oppivelvollisen oikeudesta saada oppilaanohjausta tai opinto-ohjausta sekä muuta ohjausta oppivelvollisuuslain 10 §:ssä säädettyjen hakeutumisvelvoitteidensa täyttämiseksi. Pääsääntöisesti oppilaiden ja opiskelijoiden oikeudesta saada opinto-ohjausta ja muuta ohjausta opintojen aikana ja myös jatko-opintoihin hakeutumisessa säädetään eri koulutusmuotoja koskevissa laeissa. Oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin kuitenkin oppivelvollisen hakeutumisvelvollisuudesta, joten oppivelvollisella tulisi olla oikeus saada oppilaanohjausta tai opinto-ohjausta sekä muuta ohjausta tämän velvoitteensa toteuttamiseksi.
Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin oppivelvollisen hakeutumisvelvollisuudesta 4 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen ennen perusopetuksen viimeisen vuosiluokan päättymistä. Perusopetuslakiin ehdotetussa 11 a §:ssä vahvistettaisiin oppivelvollisen oikeutta saada oppilaanohjausta säätämällä opetuksen järjestäjälle velvollisuus tarjota tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sitä tarvitseville oppilaille. Tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta tarjottaisiin erityisesti niille perusopetuksen oppimäärää suorittaville oppilaille, jotka tarvitsevat perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää tukea. Perusopetuslain muutos tukisi ennakoivasti hakeutumisvelvoitteiden täyttämiseen liittyvää oppivelvollisen oikeutta saada riittävää oppilaanohjausta perusopetuksen aikana.
Perusopetuslain mukainen oikeus saada oppilaanohjausta päättyy lain sanamuodon mukaan perusopetuksen päättymiseen, vaikka käytännössä oppilaille on tarjottu ohjausta jatko-opintoihin hakeutumiseksi myös koulunkäynnin päättymisen jälkeen, usein lukuvuoden päättymiseen asti. Ehdotetun säännöksen mukaan myös perusopetuksen päättäneillä oppivelvollisilla olisi oikeus saada oppilaanohjausta ja muuta ohjausta hakeutumisvelvoitteensa täyttämiseksi. Perusopetuksen järjestäjän tehtävänä on ohjata ja valvoa, että sen oppilaana oleva oppivelvollinen täyttää 10 §:n 1 momentissa säädetyn hakeutumisvelvollisuutensa. Samassa yhteydessä perusopetuksen järjestäjä varmistaisi, että sen oppilaana olevan oppivelvollisen oikeus riittävään oppilaanohjaukseen hakeutumisvelvoitteen täyttämiseksi toteutuisi myös koulunkäynnin päättymisen jälkeen.
Oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin myös hakeutumisvelvollisuudesta nivelvaiheen päättyessä. Myös nivelvaiheen koulutuksen järjestäjän ohjausvastuu ulotettaisiin opintojen päättymisen jälkeiseen aikaan, jos oppivelvollinen tarvitsisi ohjausta hakeutumisvelvollisuutensa täyttämiseksi. Ehdotettu säännös koskisi siis myös nivelvaiheen koulutuksen päättäneiden oikeutta saada opinto-ohjausta ja muuta ohjausta hakeutumisvelvoitteensa täyttämiseksi. Ehdotetun tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 19 §:ssä säädettäisiin valmentavan koulutuksen opiskelijan oikeudesta saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista koulutuksen suorittamiseen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää opinto-ohjausta. Oikeus saada henkilökohtaista ja muuta opinto-ohjausta jo tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen aikana tukee hakeutumisvelvoitteen täyttämistä. Valmentavan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi ehdotetun oppivelvollisuuslain mukaan ohjata ja valvoa, että sen oppilaana oleva oppivelvollinen täyttää 10 §:n 2 momentissa säädetyn hakeutumisvelvollisuutensa. Tässä yhteydessä valmentavan koulutuksen järjestäjä varmistaisi, että sen opiskelijana olevan oppivelvollisen oikeus riittävään opinto-ohjaukseen hakeutumisvelvoitteen täyttämiseksi toteutuisi myös opintojen päättymisen jälkeiseen.
Hakeutumisvelvoite koskisi myös niitä tilanteita, joissa oppivelvollinen aikoisi keskeyttää opintonsa tai opintojen suorittaminen muutoin päättyisi ennen oppivelvollisuuden päättymistä. Tässä yhteydessä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät varmistaisivat, että sen opiskelijana oleva oppivelvollinen, joka on aikeissa keskeyttää opintonsa tai jonka opintojen suorittaminen muutoin päättyisi, saisi riittävästi opinto-ohjausta hakeutumisvelvoitteensa täyttämiseksi siten, että oppivelvollisuuden suorittaminen voisi jatkua keskeytyksettä.
12 §.Koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuusta. Säännös koskisi vain perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuuden suorittamista. Perusopetuksen järjestäjän valvontavastuusta säädetään perusopetuslaissa. Säännöksessä tarkoitettu ohjaus tarkoittaisi opinto-ohjausta ja muuta ohjausta.
Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu alkaisi, kun oppivelvollinen on aloittanut opintonsa koulutuksen järjestäjän opiskelijana. Opintojen aloittamisella tarkoitettaisiin opiskelun tosiasiallista aloittamista, joten pelkästään opiskelupaikan vastaanottamista ei katsottaisi opintojen aloittamiseksi. Tosiasiallinen aloittaminen tarkoittaisi pääsääntöisesti sitä, kun oppivelvollinen ensimmäisen kerran osallistuu suunnitelmien mukaisesti opetukseen. Opintojen aloittaminen todennettaisiin koulutuksen järjestäjän Koski-tietovarantoon tekemällä kirjauksella opintojen aloittamisesta.
Koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyisi, kun oppivelvollisen opiskeluoikeus tai oppivelvollisuus päättyy. Opiskeluoikeus voisi päättyä tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseen taikka opintojen keskeyttämistä koskevan päätöksen tekemiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ohjaus- ja valvontavastuusta niissä tilanteissa, kun oppivelvollinen haluaa suorittaa perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta opetukseen osallistumatta. Ehdotetun säännöksen mukaan lukion erityisen tutkinnon kokeiden toimeenpanosta huolehtiva koulutuksen järjestäjä vastaisi pykälässä tarkoitetusta ohjaus- ja valvontavastuusta, jos oppivelvollinen suorittaisi erityistä tutkintoa. Vastaavasti ammatillisen tutkinnon näytöt vastaanottava koulutuksen järjestäjä vastaisi pykälässä tarkoitetusta oppivelvollisuuden suorittamisen ohjauksesta ja valvonnasta, jos oppivelvollisuutta suoritetaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 52 §:n 6 momentin mukaisesti ilman tutkintokoulutukseen osallistumista. Tämä ohjaus- ja valvontavastuu kattaisi 3 momentissa säädetyn opintojen edistymisen seurannan sekä 4 momentissa säädetyn keskeyttämistilanteessa annettavan ohjauksen.
Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän olisi seurattava oppivelvollisen opintojen edistymistä ja ilmoitettava oppivelvollisen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle, jos oppivelvollinen ei suorita opintojaan opiskelusuunnitelmansa mukaisesti. Oppivelvollisuuslaissa ei säädettäisi erillisiä opintopisteisiin tai osaamispisteisiin perustuvia suoritusmääriä opintojen riittävän edistymisen seuraamiseksi. Koulutuksen järjestäjän tulisi seurata, että oppivelvollinen noudattaa henkilökohtaista opintosuunnitelmaansa tai henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaansa osallistumalla opetukseen ja suorittamalla opintoja suunnitelmassa sovitun mukaisesti. Ilmoitus huoltajalle tulisi tehdä ilman aiheetonta viivytystä, jos opiskelijalla on esimerkiksi aiheettomia poissaoloja tai hänelle ei kerry opintosuorituksia suunnitelman mukaisesti. Ilmoituksen tekemisen yhteydessä koulutuksen järjestäjän tulisi varmistua, että huoltaja myös tosiasiassa saisi tiedon, esimerkiksi käyttämällä tarvittaessa useita erilaisia yhteydenottokanavia. Huoltajan olisi tärkeää saada tieto opintojen puutteellisesta edistymisestä, jotta huoltaja voisi toteuttaa oppivelvollisuuden suorittamisen valvontavelvollisuuttaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ohjaus- ja valvontavastuusta, jos oppivelvollinen on aikeissa keskeyttää oppivelvollisuuden suorittamisen. Ehdotettu säännös täydentäisi lukiolain 25 §:n 2 ja 3 momentin ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 42 §:n 3 momentin mukaisia keskeyttämistilanteessa annettavaa ohjausta koskevia säännöksiä. Lukiolain 25 §:ssä säädetyn mukaisesti opiskelijalla, jonka opiskeluoikeus lukiokoulutuksen oppimäärän suorittamiseen on päättymässä tai joka on ilmoittanut eroamisestaan, on oikeus saada ohjausta muihin opintoihin hakeutumisessa. Vastaavasti ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 42 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee ohjata keskeyttämisvaarassa olevaa opiskelijaa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä on lisäksi selvittää yhdessä opiskelijan kanssa tälle soveltuvampi tutkinto tai koulutus sekä tarvittaessa ohjata opiskelija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän koulutukseen taikka muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän olisi tällöin selvitettävä yhdessä oppivelvollisen ja hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa mahdollisuudet suorittaa opintoja muussa oppimisympäristössä tai hakeutua muuhun koulutukseen. Tarvittaessa vaihtoehdot selvitettäisiin yhteistyössä toisen koulutuksen järjestäjän kanssa. Säännöksen tavoitteena on estää oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen. Jos oppivelvollinen olisi aikeissa keskeyttää opintonsa ilman hyväksyttävää syytä esimerkiksi väärän opiskelualavalinnan tai motivaation puutteen vuoksi, olisi tärkeää ohjata oppivelvollinen hänelle mahdollisesti soveltuvampaan oppimisympäristöön tai toiseen koulutukseen, jotta oppivelvollisuuden suorittaminen ei keskeytyisi. Vaihtoehtoinen oppimisympäristö voisi olla esimerkiksi ammatillisten opintojen suorittaminen oppisopimuksella tai koulutussopimuksella taikka siirtyminen työpajajaksolle, jolloin työpaja toimisi ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestämän koulutuksen oppimisympäristönä. Tarvittaessa selvittäisiin myös koulutusalan vaihtamista eli siirtymistä saman koulutuksen järjestäjän toisiin opintoihin tai toisen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi.
Koulutuksen järjestäjän tulisi keskeyttämistilanteessa myös tarkistaa oppivelvollisen saamien koulutuksen järjestäjän tukitoimien riittävyys. Opintojen keskeytymisen ehkäisemiseksi tukitoimia tulisi tarvittaessa vahvistaa. Oppivelvollista tulisi tarpeen mukaan ohjata hakemaan myös muita tarpeellisia tukipalveluita, kuten opiskeluhuollon palveluita, sosiaali- ja terveyspalveluita tai Kansaneläkelaitoksen tarjoamia kuntoutuspalveluita. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuntoutusetuuksia voidaan myöntää myös nuorelle, jolla jo on opiskelupaikka, mutta joka on esimerkiksi vaarassa keskeyttää opintonsa. Oppivelvollisuuden suorittaminen ei rajaisi pois Kansaneläkelaitoksen tarjoamia palveluita ja tukea, vaan kuntoutuspalvelut täydentäisivät oppilaitoksissa tehtävää ohjausta, opiskeluhuoltoa ja tukea.
13 §.Oppivelvollisen eronneeksi katsominen. Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisen opiskeluoikeuden päättymiseen ja eronneeksi katsomiseen liittyvistä erityismenettelyistä. Säännöstä sovellettaisiin, kun opiskeluoikeus päättyy lukiolain 24 §:ssä, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 97 §:ssä, vapaasta sivistystyöstä annetun lain 25 i §:ssä tai tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 18 §:ssä säädetyillä perusteilla. Säännöstä ei sovellettaisi opiskelijan määräaikaiseen erottamiseen tai opiskeluoikeuden pidättämiseen.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan ennen oppivelvollisen eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää, onko oppivelvollinen aloittanut uudet 4 §:ssä tarkoitetut opinnot. Ehdotettu säännös koskisi sekä opiskelijan eronneeksi katsomista opiskelijan oman ilmoituksen perusteella, että opiskeluoikeuden menettämistä runsaiden poissaolojen tai opiskeluajan päättymisen perusteella. Kaikissa tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi ennen päätöksen tekemistä selvittää, onko oppivelvollisella uusi opiskelupaikka ja onko hän aloittanut uudet opinnot. Säännös vastaisi oppivelvollisuuslain keskeiseen tavoitteeseen, jonka mukaan oppivelvollinen saattaen vaihdettaisiin koulutuksen järjestäjältä toiselle.
Koulutuksen järjestäjä voisi tarkistaa valtakunnallisesta tietovarannosta, onko opiskelija aloittanut opinnot toisessa oppilaitoksessa. Jos tietovarantoon ei olisi kirjattu tietoa uusien opintojen aloittamisesta, koulutuksen järjestäjän tulisi kysyä asiaa oppivelvolliselta. Oppivelvollinen voisi selvittää asian toimittamalla luotettavan selvityksen ja tarvittaessa asia voitaisiin varmistaa ottamalla yhteyttä uuteen oppilaitokseen. Mikäli tietovarannosta ilmenevien tietojen tai oppivelvolliselta saatavan selvityksen mukaan oppivelvollinen olisi aloittanut uudet opinnot, oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu ohjaus- ja valvontavastuu siirtyisi uudelle koulutuksen järjestäjälle. Jos oppivelvollinen ei olisi aloittanut uusia opintoja, koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa opiskeluoikeuden menettämistä tai eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen viipymättä oppivelvollisen asuinkunnalle sekä oppivelvollisen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle, että oppivelvollisuuden suorittaminen on keskeytynyt. Asuinkunnalle olisi lisäksi ilmoitettava oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot 7 §:n 4 momentissa säädettyä vastaavasti. Ohjaus- ja valvontavastuu siirtyisi tällöin oppivelvollisen asuinkunnalle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen voitaisiin katsoa eronneeksi oman ilmoituksen perusteella vain silloin, jos oppivelvollinen on aloittanut uudet oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitetut opinnot. Oppivelvollinen ei siis voisi keskeyttää aloittamiaan opintoja oman ilmoituksensa perusteella ilman, että hän jatkaisi oppivelvollisuuden suorittamista toisessa oppilaitoksessa. Jos oppivelvollisella ei olisi uutta opiskelupaikkaa, koulutuksen järjestäjä ei voisi katsoa opiskelijaa eronneeksi oman ilmoituksen perusteella. Jos oppivelvollinen ilmoituksen jättämisen jälkeen ei kuitenkaan enää osallistu opetukseen, hänen voitaisiin katsoa menettäneen opiskeluoikeutensa tai hänet voitaisiin katsoa eronneeksi poissaoloja koskevilla perusteilla.
14 §.Asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuu. Pykälässä säädettäisiin kunnan ohjaus- ja valvontavastuusta. Lähtökohtaisesti oppivelvollisen asuinkunnalla olisi oppivelvollisuuden suorittamisen ja siihen liittyvän hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuu aina silloin, kun vastuu ei kuulu perusopetuksen tai perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuuteen kuuluvan koulutuksen järjestäjälle.
Ohjaus- ja valvontavastuu säädettäisiin perusopetuslain tavoin oppivelvollisen asuinkunnalle, ei kotikunnalle. Asuinkunnaksi katsottaisiin se kunta, jonka alueella oppivelvollinen tosiasiallisten olosuhteiden perusteella asuu. Tavanomaisessa tilanteessa oppivelvollisen asuinkunta olisi sama kuin väestötietojärjestelmään merkitty kotikuntalain mukainen kotikunta. Väestötietojärjestelmään voidaan merkitä myös henkilön tilapäinen asuinpaikka, mutta asuinkuntaa ei erikseen rekisteröidä. Ohjaus- ja valvontavastuu säädettäisiin kotikunnan sijaan asuinkunnalle, koska asuinkunnalla arvioidaan olevan käytännössä paremmat edellytykset oppivelvollisen tavoittamiseen ja hänen tilanteensa selvittämiseen kuin mahdollisesti kaukana opiskelupaikkakunnasta sijaitsevalla kotikunnalla.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun alkamisesta ja päättymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan ohjaus- ja valvontavastuu alkaisi, kun oppivelvollisen asuinkunnalle olisi tehty ilmoitus vailla opiskelupaikkaa olevasta oppivelvollisesta. Ohjaus- ja valvontavastuu päättyisi, kun oppivelvollinen olisi aloittanut lain 4 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa, jolloin ohjaus- ja valvontavastuu siirtyisi koulutuksen järjestäjälle.
Ilmoitus asuinkunnalle voitaisiin tehdä useiden eri säännösten perusteella. Oppivelvollisuuslain 7 §:n 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisen asuinkunnalle, jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytettäisiin toistaiseksi oppivelvollisuuslaissa säädetyillä keskeyttämisperusteilla. Asuinkunnan tulisi tarkoituksenmukaisella tavalla seurata oppivelvollisen tilannetta ja tarvittaessa ohjata hakeutumaan tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin. Oppivelvollisuuslain 7 §:n 2 momenttiin ehdotetun säännöksen perusteella oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää toistaiseksi vain silloin, jos pitkäaikaiseen sairauteen tai vammaan liittyvä este on pysyväisluonteinen. Lähtökohtaisesti oppivelvollisen ei tällöin oleteta enää jatkavan oppivelvollisuutensa suorittamista, joten kunnalla ei tässä tilanteessa olisi velvoitetta aktiivisesti ohjata oppivelvollista hakeutumaan koulutukseen.
Oppivelvollisuuslain 11 §:n 4 momentin mukaan hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuussa olevan tahon tulisi ilmoittaa oppivelvollisen asuinkunnalle, jos perusopetuksen tai nivelvaiheen koulutuksen päättänyt oppivelvollinen ei ole jatkanut oppivelvollisuuden suorittamista toisen koulutuksen järjestäjän opiskelijana. Oppivelvollisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisuuden suorittamisen keskeytymisestä oppivelvollisen asuinkunnalle, jos opintonsa keskeyttänyt oppivelvollinen ei olisi aloittanut uusia oppivelvollisuuteen kuuluvia opintoja.
Pykälän 2 momentissa olisi oppivelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuuta koskeva niin sanottu perälautasäännös. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen asuinkunnan tulisi ohjata- ja valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, ellei ohjausta ja valvontaa olisi säädetty muun toimijan tehtäväksi. Perusopetuslaissa säädetään asuinkunnan valvontatehtävistä suoritettaessa oppivelvollisuutta perusopetuksessa. Lisäksi oppivelvollisuuslain 11 §:ssä säädettäisiin opetuksen ja koulutuksen järjestäjän vastuista hakeutumisvelvollisuuden ohjauksessa ja valvonnassa sekä 12 §:ssä muusta koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuusta. Säännöksellä varmistettaisiin, että jos ohjaus- tai valvontavastuuta ei ole perusopetuslain tai oppivelvollisuuslain mukaisesti säädetty perusopetuksen tai koulutuksen järjestäjälle, asuinkunnalla olisi aina viimesijainen ohjaus- ja valvontavastuu.
Käytännössä säännös tulisi sovellettavaksi esimerkiksi perusopetusta kotikoulussa suorittavien oppivelvollisten toisen asteen jatko-opintoihin hakeutumisen osalta. Perusopetuslain 26 §:n 3 momentin mukaan oppivelvollisen asuinkunnan tulee valvoa oppivelvollisen edistymistä, jos oppivelvollinen ei osallistu perusopetuslain mukaisesti järjestettyyn opetukseen. Perusopetuslain säännös koskee kuitenkin vain perusopetuslaissa tarkoitetun oppivelvollisuuden suorittamisen valvomista. Ehdotetun säännöksen nojalla asuinkunnan tehtävänä olisi lisäksi valvoa, että perusopetukseen kuuluvaa oppivelvollisuutta kotikoulussa suorittanut oppivelvollinen on aloittanut toisen asteen koulutuksessa. Jos oppivelvollinen ei olisi aloittanut toisen asteen koulutuksessa, noudatettaisiin pykälän 3 momentissa säädettyjä menettelyitä ja viimesijassa oppivelvolliselle osoitettaisiin opiskelupaikka.
Pykälän 2 momenttiin ehdotettua säännöstä sovellettaisiin myös silloin, jos kunnan alueelle muuttaa ulkomailta oppivelvollisuusikäinen nuori. Asuinkunnan tehtävänä olisi tällöin varmistua, että oppivelvollisuusikäinen nuori hakeutuu ja aloittaa oppivelvollisuutensa suorittamisen. Jos asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun piirissä ollut oppivelvollinen muuttaisi toiseen kuntaan, tulisi aiemman asuinkunnan ilmoittaa muutosta uudelle asuinkunnalle, jonka tulisi jatkaa oppivelvollisen ohjaamista ja valvontaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös valvontavastuusta oppivelvollisuuslain 4 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, jossa oppivelvollinen opiskelee Ahvenanmaalla tai ulkomailla. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen tulisi tällöin ilmoittaa opintojen aloittamisesta, keskeyttämisestä ja päättymisestä ohjaus- ja valvontavastuussa olevalle asuinkunnalle. Tämä ilmoitus olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että oppivelvollinen on suorittamassa oppivelvollisuuttaan. Opintojen suorittamisen aikana asuinkunnalla ei olisi ohjaus- ja valvontavastuuta tällaisesta oppivelvolliselta, mutta jos oppivelvollinen ilmoittaisi opintojensa keskeytymisestä tai päättymisestä, asuinkunnan tulisi 3 momentissa säädetyn mukaisesti ohjata oppivelvollista hakeutumaan oppivelvollisuuskoulutukseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun sisällöstä. Asuinkunnan tehtävänä olisi ottaa yhteyttä oppivelvolliseen sekä tämän huoltajaan ja selvittää oppivelvollisen tilanne ja tuen tarve yhdessä oppivelvollisen ja tämän huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa. Ehdotetun säännöksen mukaan asuinkunnan tehtävänä olisi ohjata oppivelvollista hakeutumaan hänelle soveltuvaan koulutukseen ja tarvittaessa muiden tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin. Muita tarkoituksenmukaisia palveluita olisivat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, kuntoutuspalvelut tai nuorisotoimen palvelut. Soveltuvaan koulutukseen ohjaamisessa tulisi ottaa huomioon mahdollisuudet suorittaa oppivelvollisuutta erilaisissa oppimisympäristöissä, kuten työpajoilla. Tarvittaessa oppivelvollista ohjeistettaisiin hakemaan oppivelvollisuuden keskeyttämistä, jos oppivelvollinen ei esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi pystyisi suorittamaan oppivelvollisuuttaan.
Jos oppivelvollinen ei saamansa ohjauksen jälkeen olisi saanut opiskelupaikkaa tai hakenut oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä, viimesijaisena vaihtoehtona asuinkunnan tehtävänä olisi osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikka soveltuvassa nivelvaiheen koulutuksessa. Opiskelupaikan osoittamisesta säädettäisiin lain 15 §:ssä.
Asuinkunnalle tehtävän ilmoituksen yhteydessä opetuksen ja koulutuksen järjestäjä päättelisi tiedossaan olevien oppivelvollisen yhteystietojen perusteella, mikä on oppivelvollisen asuinkunta, koska tietoa asuinkunnasta ei voitaisi suoraan tarkistaa väestötietojärjestelmästä. Jos kunnalle toimitetaan ilmoitus oppivelvollisesta, joka kunnan näkemyksen mukaan ei asu kyseisessä kunnassa, kunnan tulisi hallintolain säännösten mukaisesti siirtää sen toimivaltaan kuulumaton ilmoitus oikealle toimijalle, jos kunnan tiedossa olisi, minkä kunnan alueella oppivelvollinen asuu. Jos oppivelvollisen oletettu asuinkunta ei ole ilmoituksen vastaanottaneen kunnan tiedossa, sen tulisi ilmoittaa asiasta ilmoituksen toimittaneelle oppilaitokselle.
15 §.Opiskelupaikan osoittaminen. Jos vailla opiskelupaikkaa oleva oppivelvollinen ei saamansa ohjauksen jälkeen ole vapaaehtoisesti hakeutunut koulutukseen tai ei ole saanut opiskelupaikkaa, asuinkunnan tehtävänä olisi viimesijaisena vaihtoehtona tehdä päätös opiskelupaikan osoittamisesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan päätös opiskelupaikan osoittamisesta tulisi tehdä kahden kuukauden kuluttua asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun alkamisesta, jos oppivelvollinen ei olisi tätä ennen aloittanut oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa. Kahden kuukauden määräajan arvioidaan olevan riittävä oppivelvollisen tilanteen selvittämiseen, koulutukseen hakeutumiseen ja opiskelupaikan osoittamiseen liittyvän päätöksen tekemiseen kuulemismenettelyineen. Ei ole perusteltua, että oppivelvollisuuden suorittamisessa olisi pitkiä taukoja. Käytännössä jos oppivelvollinen olisi jäänyt ilman opiskelupaikkaa perusopetuksen päättymisen jälkeen, ilmoitus vailla opiskelupaikkaa olemista tehtäisiin elokuun lopussa. Kahden kuukauden määräaika alkaisi tästä ajankohdasta ja päätös opiskelupaikan osoittamisesta tehtäisiin lokakuun lopussa. Kahden kuukauden määräaika tarkoittaisi myös sitä, että oppivelvollisella olisi kaksi kuukautta aikaa hakeutua vapaaehtoisesti haluamaansa koulutukseen oppivelvollisuuden suorittamiseksi ja vasta tämän jälkeen hänelle osoitettaisiin opiskelupaikka.
Ehdotetun säännöksen mukaan asuinkunnan tehtävänä olisi osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikka tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Pääsääntöisesti opiskelupaikka osoitettaisiin tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa, mutta jos kyseessä olisi vaikeasti vammainen opiskelija, jolla ei arvioida olevan edellytyksiä tutkintotavoitteisen koulutuksen suorittamiseen, hänelle osoitettaisiin opiskelupaikka työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Opiskelupaikkaa ei voitaisi osoittaa tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän, jolle on myönnetty tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämislupa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen järjestämislupa, tulisi ottaa vastaan sille osoitettu oppivelvollinen. Opiskelijaksi ottamisesta ei tehtäisi erillistä muutoksenhakukelpoista päätöstä, mutta oppivelvollinen voisi vaatia oikaisua opiskelupaikan osoittamista koskevaan päätökseen siten kuin oppivelvollisuuslain 24 §:ssä säädettäisiin.
Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelupaikka voitaisiin osoittaa myös asuinkunnan järjestämässä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Kunnat voisivat järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta vapaaehtoisesti ilman järjestämislupaa, joten asuinkunta voisi osoittaa oppivelvollisen vain itse järjestämäänsä valmentavaan koulutukseen, ei toisen kunnan vapaaehtoisesti ilman järjestämislupaa järjestämään valmentavaan koulutukseen.
Tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestettäisiin 1.8.2022 lukien. Tätä ennen eli käytännössä lukuvuonna 2021—22 oppivelvolliselle osoitettaisiin opiskelupaikka vastaavilla periaatteilla ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa, lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Asiaa koskeva siirtymäsäännös olisi oppivelvollisuuslain 26 §:n 2 momentissa.
Oppivelvollisuuden suorittamisen ohjaus- ja valvontavastuu siirtyisi koulutuksen järjestäjälle 12 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti, kun oppivelvollinen on aloittanut opintonsa koulutuksen järjestäjän opiskelijana. Jos osoitettu oppivelvollinen ei tosiasiassa aloittaisi opintojaan, ohjaus- ja valvontavastuu jäisi asuinkunnalle. Opiskelupaikan osoittamisen jälkeenkään oppivelvolliseen ei kohdistettaisi mitään sanktioita, vaikka hän ei aloittaisi opintojaan. Opiskelupaikan osoittamisella varmistettaisiin kuitenkin se, että jokaisella oppivelvollisella on opiskelupaikka, jossa hän voi suorittaa oppivelvollisuuttaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusteista, jotka tulisi ottaa huomioon opiskelupaikan osoittamisessa. Opiskelupaikan osoittamisessa tulisi ensinnäkin ottaa huomioon alueen koulutustarjonta sekä oppivelvollisen kodin ja oppilaitoksen välinen etäisyys ja kulkuyhteydet. Lähtökohtaisesti oppivelvollinen tulisi osoittaa siihen oppivelvollisen kotia lähimpään ja muutoin kulkuyhteyksiltään sopivimpaan oppilaitokseen tai toimipisteeseen, jossa järjestetään tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta. Opiskelupaikan osoittamisessa tulisi ottaa huomioon myös oppivelvollisen erityisen tuen tarve. Tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on aina mahdollista saada laissa säädettyä erityistä tukea, mutta vaativaa erityistä tukea voi saada vain sen järjestämiseen oikeutetuissa tietyissä ammatillisissa oppilaitoksissa. Jos opiskelijalla arvioidaan olevan vaativan erityisen tuen tarve, hänelle tulisi osoittaa opiskelupaikka sellaisessa oppilaitoksessa, jossa on mahdollisuus saada vaativaa erityistä tukea. Opiskelupaikka osoitettaisiin työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa silloin, jos oppivelvollisella ei arvioida olevan valmiuksia tutkintotavoitteisen koulutuksen suorittamiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös opetuskielen huomioon ottamisesta. Opiskelupaikka tulisi osoittaa oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä järjestettävässä koulutuksessa. Säännös tarkoittaa, että oppivelvollinen tulisi osoittaa sellaiseen valmentavaan koulutukseen, jota järjestetään samalla kielellä, mikä on ollut oppivelvollisen perusopetuksen opetuskieli. Jos opetuskieli on ollut muu kuin suomi tai ruotsi, otettaisiin huomioon, kummalla kielellä oppivelvollisella katsotaan hänen oman tai muutoin arvioidun näkemyksen mukaisesti olevan edellytykset opintojen suorittamiseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kuulemisvelvoitteesta. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollista ja hänen huoltajaansa tai muuta laillista edustajaansa sekä koulutuksen järjestäjää, jonka opiskelijaksi oppivelvollinen ollaan osoittamassa, on kuultava ennen asian ratkaisemista. Oppivelvollista kuultaisiin lähtökohtaisesti jo hallintolain nojalla, joten säännös olisi informatiivinen. Kuulemismenettelyssä oppivelvollinen voisi tuoda esille soveltuvan opiskelupaikan arviointiin, kuten erityisen tuen tarpeeseen tai opetuskieleen liittyviä seikkoja. Koulutuksen järjestäjällä olisi 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan velvollisuus ottaa opiskelijoiksi sille osoitetut oppivelvolliset. Kuulemismenettelyssä koulutuksen järjestäjällä olisi kuitenkin mahdollisuus tuoda esille, jos se katsoo, että sillä ei esimerkiksi opiskelijamäärän vuoksi ole mahdollisuutta ottaa vastaan sille osoitettavaksi esitettyä oppivelvollista. Erityistä tukea tarvitsevien oppivelvollisten osalta olisi tärkeää kuulla myös koulutuksen järjestäjän näkemys siitä, mikä olisi oppivelvolliselle tarkoituksenmukainen oppivelvollisuuden suorittamisen koulutusmuoto.
Koulutuksen järjestäjällä ei olisi muutoksenhakuoikeutta opiskelupaikan osoittamista koskevaan päätökseen. Jos koulutuksen järjestäjälle on myönnetty järjestämislupa tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämiseen taikka työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen järjestämiseen, velvoittaisi tämä lupa myös osoitettujen oppivelvollisten kouluttamiseen. Koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin opintojen alkamisen jälkeen ohjata oppivelvollista vapaaehtoisesti hakeutumaan johonkin muuhun koulutukseen, jos koulutuksen järjestäjä katsoo, että sen järjestämä koulutus ei ole oppivelvolliselle soveltuvin vaihtoehto.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös, että opiskelupaikan osoittamista koskeva päätös tulisi antaa tiedoksi oppivelvolliselle ja hänen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen sekä koulutuksen järjestäjälle. Koulutuksen järjestäjää on jo kuultu ennen päätöksen tekemistä, joten koulutuksen järjestäjä voisi jo ennen päätöksen tekemistä ryhtyä alustaviin valmisteluihin osoitetun oppivelvollisen opintojen aloittamiseksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin oppivelvollisen velvollisuudesta aloittaa opinnot hänelle osoitetussa opiskelupaikassa. Säännöksen mukaan opinnot tulisi aloittaa viipymättä sen jälkeen, kun oppivelvollinen on saanut tiedon hänelle osoitetusta opiskelupaikasta. Käytännössä koulutuksen järjestäjän tulisi ottaa yhteyttä osoitettuun oppivelvolliseen ja sopia opintojen aloittamisen ajankohdasta. Opiskelupaikan osoittamisen jälkeenkin oppivelvollinen voisi vielä käyttää vapaata hakeutumisoikeuttaan, jos hän haluaakin suorittaa oppivelvollisuuttaan muualla kuin hänelle osoitetussa opiskelupaikassa. Pykälässä säädettäisiin myös, että opiskelupaikan osoittamista koskeva päätös voitaisiin panna täytäntöön vailla lainvoimaa olevana. Päätöksen täytäntöönpano vailla lainvoimaa olevana olisi perusteltua, jotta oppivelvollisuuden suorittamisen jatkaminen ei perusteettomasti pitkittyisi.
7.1.4
4 luku Koulutuksen maksuttomuus
Luvussa säädettäisiin oppivelvollisena aloitetun koulutuksen maksuttomuudesta. Luvussa säädettäisiin maksuttomuuden ajallisesta kestosta sekä laajuudesta. Lisäksi säädettäisiin opetushenkilöstön kuulemisesta opetuksen edellyttämien tarvikkeiden hankinnassa sekä matka- ja majoituskorvauksista erityisen pitkän koulumatkan omaaville oppivelvollisille.
16 §.Oikeus maksuttomaan koulutukseen. Pykälässä säädettäisiin siitä, milloin opiskelija on oikeutettu oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen. Säännöstä sovellettaisiin myös muihin kuin oppivelvollisiin opiskelijoihin, sillä tavoitteena olisi mahdollistaa oppivelvollisikäisenä aloitetun toisen asteen tutkinnon suorittaminen maksutta.
Jos opiskelijalla olisi oikeus pykälässä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen, hänellä olisi oikeus oppimateriaaleihin ja muihin tarvikkeisiin siten kuin oppivelvollisuuslain 17 §:ssä säädettäisiin. Lisäksi hänellä olisi oikeus koulumatkatukeen ilman omavastuuosuutta siten kuin koulumatkatukilaissa säädettäisiin. Opetuksen maksuttomuudesta ja muista opintososiaalisista etuuksista säädetään eri koulutusmuotoja koskevissa substanssilaeissa, ja myös näitä säännöksiä sovellettaisiin pykälässä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettuun opiskelijaan. Koulutusta koskevien lakien säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä säädettyjä mahdollisia maksuja ei voitaisi periä maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilta opiskelijoilta.
Pykälän 1 momentin mukaan oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitettu koulutus olisi maksutonta sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Tyypillisessä tapauksessa, eli kun opiskelija 16-vuotiaana siirtyisi perusopetuksesta toiselle asteelle, hänellä olisi 4,5 vuotta oikeutta maksuttomaan koulutukseen. Tämän aikajakson sisällä maksuttomuus koskisi tutkintotavoitteista koulutusta ja erilaisia nivelvaiheen koulutuksia.
Oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi kuitenkin jo ennen sen kalenterivuoden päättymistä, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta, jos opiskelija tätä ennen suorittaisi lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon taikka ammatillisen tutkinnon. Ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen koulutus ei siis enää olisi maksutonta, vaikka opiskelija olisikin alle 20-vuotias. Jos opiskelija olisi suorittanut ylioppilastutkintoa ja ammatillista tutkintoa vastaavat opinnot ulkomailla, hänellä ei olisi oikeutta maksuttomaan koulutukseen, vaikka hän aloittaisi opinnot Suomessa ennen sen kalenterivuoden päättymistä, jolloin hän täyttää 20 vuotta.
Opiskelija voi suorittaa myös niin sanottua kaksois- tai kolmoistutkintoa, jossa suoritetaan samanaikaisesti ammatillinen perustutkinto sekä lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto. Pykälän 1 momentissa olisi myös tällaisen koulutuksen maksuttomuutta koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi tällöin siihen, kun opiskelija olisi suorittanut sekä ammatillisen tutkinnon että ylioppilastutkinnon. Oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi kuitenkin tässäkin tilanteessa viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, kun opiskelija täyttää 20 vuotta, ellei maksuttomuutta pidennettäisi pykälän 2 ja 3 momentissa säädettävillä perusteilla.
Jos opiskelija vaihtaisi opiskelualaa kesken opintojen, hänellä olisi oikeus maksuttomaan koulutukseen myös uusissa opinnoissa sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin hän täyttää 20 vuotta, ellei hän tätä aiemmin suorita toisen asteen tutkintoa. Jos opiskelualan vaihto johtuisi pykälän 3 momentissa tarkoitetusta hyväksyttävästä syystä, opiskelijalla olisi mahdollisuus hakea maksuttomuuden pidentämistä siten kuin pykälän 3 momentissa säädetään. Oikeus maksuttomaan koulutukseen jatkuisi myös silloin, jos opiskelija vaihtaisi samalla koulutusalalla toiseen oppilaitokseen, esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi. Opiskelupaikan vaihtaminen saman koulutusalan sisällä ei lähtökohtaisesti pidentäisi opintojen kokonaissuoritusaikaa, koska opiskelijalla on oikeus saada aiemmin hankittu osaaminen tunnustetuksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa pidennettäisiin. Ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomuutta pidennettäisiin niiden ajanjaksojen kestoa vastaavasti, joiden aikana oppivelvollisuuden suorittaminen on ollut perusopetuksen suorittamisen jälkeen keskeytyneenä 7 §:ssä säädetyillä perusteilla tai 4 §:ssä tarkoitetun koulutuksen suorittaminen on ollut väliaikaisesti keskeytyneenä asianomaista koulutusta koskevassa laissa säädetyillä perusteilla. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä säädettäisiin oppivelvollisuuslain 7 §:ssä. Edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen otettaisiin huomioon pidennysperusteena silloin, kun oppivelvollisuuden suorittaminen on ollut keskeytyneenä perusopetuksen suorittamisen jälkeen. Opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä puolestaan säädetään lukiolain 23 §:n 3 momentissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 96 §:n 3 momentissa sekä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaksi ehdotetun lain 17 §:n 3 momentissa. Mainittujen säännösten mukaan opiskelijalla on oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, kun hän on suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta taikka saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Lisäksi opiskeluoikeus voidaan opiskelijan pyynnöstä väliaikaisesti keskeyttää muusta perustellusta syystä.
Ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomuutta pidennettäisiin niiden ajanjaksojen kestoa vastaavasti, joiden aikana maksuttoman koulutuksen suorittaminen on ollut keskeytyneenä. Jos koulutuksen suorittamisen keskeytyminen johtuisi oppivelvollisuuslain 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta syystä eli tilapäisestä ulkomailla oleskelusta taikka koulutusta koskevissa laeissa tarkoitetusta muusta perustellusta syystä, maksuttomuutta pidennettäisiin kuitenkin enintään yhden vuoden ajan, vaikka opinnot mainitusta syystä olisivatkin olleet keskeytyneinä pidemmän ajan. Tilapäinen ulkomailla oleskelu ja muut perustellut syyt ovat luonteeltaan sellaisia syitä, jotka pääsääntöisesti perustuvat opiskelijan vapaaehtoiseen valintaan, joten maksuttomuuden pidentäminen näiden syiden vuoksi olisi perusteltua rajata yhteen vuoteen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa voitaisiin pidentää muiden kuin 2 momentissa tarkoitettujen opintojen väliaikaiseen keskeyttämiseen liittyvien syiden perusteella. Pykälän 3 momentissa säädettyjen pidennysperusteiden tavoitteena on varmistaa, että opiskelijalla olisi mahdollisuus suorittaa tutkinto maksuttomasti loppuun, vaikka opiskeluaika olisikin hyväksyttäväksi katsottavasta syystä pidentynyt. Momentissa mainituilla perusteilla maksuttomuutta voitaisiin pidentää yhteensä enintään yhden vuoden ajan, vaikka opintojen pitkittymiseen olisikin useita momentissa mainittuja syitä. Pykälän 3 momentin mukainen pidennys voitaisiin myöntää 2 momentissa tarkoitetun maksuttomuuden pidennyksen lisäksi.
Momentin 1 kohdan mukaisesti maksuttomuutta voitaisiin pidentää terveydellisiin tai muihin painaviin syihin liittyvän opiskelualan vaihdon vuoksi. Terveydellisiä syitä olisivat esimerkiksi opintojen aloittamisen jälkeen puhjennut allergia tai muu sairaus, joka on estänyt aloitettujen opintojen jatkamisen. Muu painava syy voisi olla esimerkiksi muutto perheen tai puolison kanssa sellaiselle paikkakunnalle, jossa opintojen jatkaminen aloitetulla koulutusalalla ei ole ollut mahdollista. Opintoalan vaihtaminen kiinnostuksen kohteiden muuttumisen tai motivaatio-ongelmien vuoksi ei olisi säännöksessä tarkoitettu painava syy. Olisikin tärkeää, että mahdollisiin motivaatio-ongelmiin puututtaisiin ja etsittäisiin ratkaisuja jo opintojen alkuvaiheessa, jolloin opiskelijan kokonaisopiskeluaika ei pidentyisi ja opiskelijalla olisi mahdollisuus suorittaa opinnot loppuun maksuttoman koulutuksen puitteissa.
Momentin 2 kohdan mukaisesti maksuttomuutta voitaisiin pidentää oppimisvaikeuksien vuoksi. Oppimisvaikeuksien tulisi olla luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat opintojen suoritusaikaan hidastavasti. Pääsääntöisesti oppimisvaikeuksien tulisi olla sellaisia, että ne oikeuttavat erityisen tuen saamiseen.
Momentin 3 kohdan mukaisesti maksuttomuutta voitaisiin pidentää perusopetuksen jälkeisen valmentavan tai valmistavan koulutuksen suorittamisen vuoksi. Valmistavalla ja valmentavalla koulutuksella tarkoitettaisiin perusopetuksen lisäopetusta, lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta, ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta, kansanopistojen oppivelvollisille suunnattua koulutusta sekä uutta tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta. Pääsääntönä on, että opiskelijan tulee voida suorittaa maksuttoman koulutuksen puitteissa tutkintokoulutus sekä tarvittaessa myös nivelvaiheen koulutus. Jos opiskelija suorittaa vuoden mittaisen nivelvaiheen koulutuksen ja tutkintokoulutuksen 3—3,5 vuodessa, riittäisi 1 momentissa säädetty maksuttomuuden perusaika näiden molempien koulutusten suorittamiseen. Jos tutkintokoulutuksen suorittamisaika kuitenkin ylittää 3,5 vuotta, päättyisi 1 momentissa säädetty maksuttomuuden perusaika kesken tutkintokoulutuksen suorittamisen. Maksuttomuuden pidentämisperusteena otettaisiin huomioon sekä ennen tutkintokoulutuksen aloittamista suoritettu nivelvaiheen koulutus että tutkintokoulutuksen aloittamisen jälkeen mahdollisesti suoritettu nivelvaiheen koulutusjakso.
Momentin 4 kohdan mukaisesti maksuttomuutta voitaisiin pidentää perusopetuksen oppimäärän suorittamisen viivästymisen vuoksi. Tällä tarkoitettaisiin tilannetta, jolloin henkilö on suorittanut perusopetuksen oppimäärän myöhemmin kuin sinä vuonna, jona hän täyttää 16 vuotta, ja toisen asteen opintojen aloittaminen on tämän vuoksi viivästynyt.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin pidennystä koskevasta päätöksenteosta. Ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomuuden pidentämisestä päätettäisiin opiskelijan hakemuksesta. Maksuttomuuden pidentämisestä päättäisi se koulutuksen järjestäjä, jonka opintojen aikana opiskelija hakee maksuttomuuden pidentämistä.
Pääsäännön mukaan pidennyksestä päätettäisiin opiskelijan hakemuksesta, mutta 4 momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi, että maksuttomuutta pidennettäisiin ilman hakemusta, jos koulutuksen järjestäjä on tehnyt oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä tai opintojen väliaikaista keskeyttämistä koskevan päätöksen. Tämä säännös koskisi tilannetta, jossa opiskelijan opinnot ovat olleet väliaikaisesti keskeytettynä, opiskelija on jatkanut opintojaan samalla koulutuksen järjestäjällä ja maksuttomuuteen oikeuttava aika on päättymässä. Tällöin koulutuksen järjestäjän tiedossa olisi opintojen aikaisempi väliaikainen keskeyttäminen ja järjestäjä voisi ottaa tämän huomioon maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa arvioidessaan. Sen sijaan tilanteessa, jossa opiskelijan opinnot ovat olleet väliaikaisesti keskeytettyinä jossain aiemmissa opinnoissa, mutta opiskelija on vaihtanut opiskelupaikkaa, ei uudella koulutuksen järjestäjällä välttämättä olisi tietoa opintojen aiemmasta keskeyttämisestä. Tällöin maksuttomuutta ei voitaisi pidentää ilman hakemusta, vaan opiskelijan tulisi hakea maksuttomuuden pidentämisestä.
Pykälässä ei säädettäisi maksuttomuuden pidentämisestä koskevasta hakuajasta, vaan opiskelija voisi hakea maksuttomuuden pidentämistä missä tahansa vaiheessa opintojaan, kun katsoo perusteen pidentämiselle olevan olemassa. Lähtökohtaisesti maksuttomuuden pidentämistä olisi tarkoituksenmukaista hakea vasta siinä vaiheessa, kun oikeus maksuttomaan koulutukseen on päättymässä. Tällöin vältyttäisiin turhilta hakemuksilta, koska opiskelija ei välttämättä heti pidentämisperusteen ilmentyessä voi tietää, onko hänellä tarvetta hakea maksuttomuuden pidentämistä vai pystyykö hän perusteesta huolimatta suoriutumaan opinnoistaan määräajassa. Opiskelijan tulisi hakemuksessaan esittää selvitys pidennysperusteesta, elleivät tiedot käy ilmi Koski-tietovarannosta. Koulutuksen järjestäjän tietojensaantioikeudesta säädettäisiin oppivelvollisuuslain 23 §:n 2 momentissa.
Opintojen suorittamisen keskeyttämistä koskevien pidennysperusteiden osalta 2 momentissa säädettäisiin, että maksuttomuutta pidennettäisiin keskeyttämisjaksoja vastaavasti, tietyissä tilanteissa kuitenkin enintään yhden vuoden ajan. Tällöin koulutuksen järjestäjällä ei lähtökohtaisesti olisi harkintaa siinä, miten pitkään maksuttomuutta pidennetään. Pykälän 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa puolestaan ei tarkasti säädettäisi pidennyksen kestosta, vaan se olisi koulutuksen järjestäjän harkittavissa päätöksenteon yhteydessä. Lähtökohtaisesti maksuttomuutta pidennettäisiin pidentämisperusteen kestoa vastaavasti, jos sen kesto on määriteltävissä. Pykälän 3 momentin 3 ja 4 kohdissa tarkoitetuissa tilanteissa maksuttomuuden pidennysperusteen kesto olisi johdettavissa siitä, miten kauan 3 kohdassa tarkoitetun valmistavan tai valmentavan koulutuksen suorittaminen taikka 4 kohdassa tarkoitettu perusopetuksen oppimäärän suorittaminen on pidentänyt opiskelijan yhteenlaskettua opiskeluaikaa. Esimerkiksi nivelvaiheen koulutuksen suorittamisen perusteella maksuttomuutta tulisi lähtökohtaisesti pidentää nivelvaiheen koulutuksen suorittamisaikaa vastaavasti.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin rajoituksista oppivelvollisuuslain mukaisen maksuttomuuden soveltamisalaan. Ehdotetun säännöksen mukaan pykälässä säädettyä ei sovellettaisi 18 vuotta täyttäneeseen opiskelijaan, joka ei olisi ollut laissa tarkoitettu oppivelvollinen. Näin ollen sellaiset opiskelijat, jotka eivät ole asuneet Suomessa vakinaisesti oppivelvollisikäisinä, eivät olisi oikeutettuja säännöksessä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen. Säännöksen tavoitteena on mahdollistaa maksuttomana oppivelvollisuuskoulutuksena aloitetun tutkinnon suorittaminen loppuun maksuttoman koulutuksen piirissä, joten säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle on perusteltua rajata sellaiset opiskelijat, jotka eivät ole suorittaneet oppivelvollisuuttaan miltään osin Suomessa. Pääsääntöisesti pykälässä tarkoitettu maksuton tutkintotavoitteinen koulutus olisi aina aloitettu oppivelvollisuusikäisenä, mutta tavoitteena on mahdollistaa oppivelvollisten erilaiset koulutuspolut maksuttomuuteen oikeuttavan ajanjakson sisällä. Tutkintotavoitteinen koulutus voitaisiin aloittaa yli 18-vuotiaana esimerkiksi silloin, jos perusopetuksen oppimäärän suorittaminen on viivästynyt ja opiskelija suorittaa jonkin nivelvaiheen koulutuksen ennen tutkintotavoitteiseen koulutukseen siirtymistä.
Ehdotetun säännöksen mukaan pykälässä säädettyä ei sovellettaisi myöskään opintoihin, jotka olisi aloitettu sen kalenterivuoden päättymisen jälkeen, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuuden tavoitteena on mahdollistaa perusopetuksen jälkeen aloitetun toisen asteen tutkinnon suorittaminen maksuttomasti ja pykälässä säädetään myös maksuttomuuden pidennysperusteista. Säännös mahdollistaa maksuttomuusajan sisällä myös opintoalan vaihtamisen, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että maksuttomuus ja pidennysperusteet olisivat voimassa miten pitkään tahansa myös myöhemmin kuin suoraan perusopetuksen jälkeen aloitetuissa toisen asteen opinnoissa. Ehdotettu säännös rajoittaisi maksuttomuuden ja pidennysperusteiden soveltamisen niihin opintoihin, jotka olisi aloitettu ennen sen kalenterivuoden loppua, jolloin oikeus maksuttomaan koulutukseen lähtökohtaisesti päättyisi ilman sen pidentämistä.
17 §.Maksuttomuuden laajuus. Pykälässä säädettäisiin, mihin etuuksiin opiskelija olisi oikeutettu 16 §:ssä tarkoitetun maksuttoman koulutuksen aikana. Opetuksen maksuttomuudesta ja muista opintososiaalisista etuuksista säädetään eri koulutusmuotoja koskevissa substanssilaeissa. Myös näitä säännöksiä sovellettaisiin pykälässä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettuun opiskelijaan.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opetuksen edellyttämät oppimateriaalit sekä työvälineet, -asut ja -aineet olisivat 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle maksuttomia. Koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota oppimateriaali ja muut tarvittavat työvälineet opiskelijan käyttöön opiskeluaikana. Oppimateriaalit voitaisiin tarjota opiskelijoiden käyttöön perinteisinä kirjoina tai digitaalisesti. Työvälineet, -asut ja -aineet voitaisiin tarjota opiskelijoiden henkilökohtaiseen käyttöön koko opintojen ajaksi tai niitä voisi olla tarvittaessa saatavilla oppilaitoksessa. Koulutuksen järjestäjä päättäisi, miten se hankkii materiaalit, välineet, asut ja aineet sekä miten se tarjoaisi nämä opiskelijoiden käyttöön. Opiskelijoilla ei olisi oikeutta saada työvälineitä ja -asuja itselleen tutkinnon suorittamisen jälkeen, ellei koulutuksen järjestäjä näin päätä.
Lukiokoulutuksessa maksuttomia olisivat oppikirjat ja muut opiskelussa tarvittavat materiaalit. Myös opintojen suorittamiseksi tarvittava tietokone ja laskin tai laskinlisenssi olisivat maksuttomia. Ammatillisessa koulutuksessa maksuttomia olisivat lukiokoulutuksen tapaan oppikirjat ja opintojen suorittamiseksi tarvittava tietokone. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa maksuttomia työvälineitä olisivat esimerkiksi kokin veitset, kampaajien sakset ja muut pientyökalut ja maksuttomia työasuja esimerkiksi turvavaatteet, työtakit, suojavaatteet ja työkengät. Maksuttomuuden piiriin kuuluisivat myös tutkinnon suorittamiseksi välttämättömät alakohtaiset pätevyydet ja työelämän lupakortit, kuten työturvallisuuskortti, ensiapukortit, tulityökortti tai hygieniapassi.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomia eivät kuitenkaan olisi erityistä harrastuneisuutta painottavissa koulutuksissa tarvittavat välineet. Tällaisia olisivat esimerkiksi erityisen koulutustehtävän saaneissa lukioissa tai tietyissä ammatillisissa tutkinnoissa tarvittavat soittimet ja urheiluvälineet. Erityisellä harrastuneisuudella tarkoitettaisiin sellaisia taitoja tai harrastuksia, joita opiskelija on harjoittanut jo ennen kyseisten opintojen aloittamista ja joiden tietynasteinen taitotaso on opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä kyseisiin koulutuksiin. Tällaisia olisivat esimerkiksi instrumentin soittotaito tai urheilulajin hallinta. Välineet olisivat luonteeltaan henkilökohtaisia ja opiskelija tyypillisesti käyttäisi niitä myös ennen koulutuksen aloittamista ja koulutuksen päättymisen jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta periä maksuja opintoja täydentävästä vapaaehtoisesta toiminnasta. Ehdotetun säännöksen mukaan opintoja täydentävistä vapaaehtoisista opintoretkistä, vierailuista, tapahtumista ja muista vastaavista toiminnoista voitaisiin periä kohtuullisia maksuja. Toisen asteen koulutuksen yhteydessä on vakiintuneen käytännön mukaan järjestetty opiskelijoille vapaaehtoisia opintoretkiä ja vierailuja, joiden kustannuksiin opiskelijat ovat itse osallistuneet. Lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan opetus on maksutonta, mutta opiskelijalle vapaaehtoisen, oppilaitoksen tarjoamaa opetusta täydentävän toiminnan ei ole katsottu kuuluvan maksuttoman opetuksen piiriin, vaan se on katsottu opiskelijalle vaihtoehtoiseksi tavaksi hankkia osaamista. Lähtökohtaisesti oppivelvollisuuteen kuuluvan koulutuksen tulisi olla opiskelijalle kaikilta osin maksutonta, mutta toisen asteen koulutuksen vakiintunut käytäntö ja erityispiirteet huomioon ottaen olisi perusteltua, että vapaaehtoisesta opintoja täydentävästä toiminnasta voitaisiin jatkossakin periä maksuja. Toisen asteen koulutuksen yhteydessä saatetaan järjestää usein esimerkiksi ulkomaanmatkoja tai muita oppilaitoksen ulkopuolisia tutustumiskäyntejä, joiden kustannuksiin opiskelijat osallistuvat myös itse. Vaatimus kaiken tämän toiminnan maksuttomuudesta todennäköisesti vähentäisi merkittävästi toiminnan järjestämistä, koska koulutuksen julkisen rahoituksen puitteissa ei ole mahdollista kustantaa kaikille opiskelijoille esimerkiksi ulkomaanmatkoja. Tällaisen toiminnan loppuminen kaventaisi merkittävästi esimerkiksi koulutuksen kansainvälisyystoimintaa.
Ehdotetun säännöksen mukaan maksuja voitaisiin periä vain opiskelijalle vapaaehtoisesta toiminnasta, joten maksullinen toiminta ei saisi olla ainoa mahdollisuus kyseisen kurssin, opintojakson tai tutkinnon osan suorittamiseen. Koulutuksen järjestäjän tulisi aina tarjota myös maksuton vaihtoehto. Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi maksuton vaihtoehto ei saisi olla työläämpi tai muutoin vaikeampi suorittaa kuin tarjolla oleva maksullinen vaihtoehto. Maksulliset vierailut ja tapahtumat voisivat säännöksen mukaan täydentää opintoja. Niitä ei kuitenkaan saisi järjestää siinä laajuudessa, että ne syrjäyttäisivät laissa säädetyn pääsäännön opetuksen maksuttomuudesta.
Perittävän maksun kohtuullisuutta arvioitaisiin suhteessa vierailun tai tapahtuman kustannuksiin. Esimerkiksi ulkomaille suuntautuvan opintomatkan kustannukset voisivat nousta melko korkeiksikin. Maksuina voitaisiin periä korkeintaan vierailusta tai tapahtumasta aiheutuvat kustannukset, kuten pääsylipun hinta tai kuljetuskustannukset.
Opetuksen tulisi olla aina maksutonta. Koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin tarjota esimerkiksi soveltavia erikoiskursseja- tai opintojaksoja, joihin sisältyvistä muista kuin opetukseen liittyvistä kustannuksista voitaisiin periä maksuja. Esimerkkinä tällaisista voisivat olla esimerkiksi ravintovierailut tapakasvatuksen yhteydessä tai lentolupakirjan hankinta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oikeudesta saada päätös tietyissä maksuttomuutta koskevissa tilanteissa. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta maksuttomaan koulutukseen, 16 §:n 4 momentissa tarkoitettua ilman hakemusta tehtävää maksuttomuuden pidennystä, 17 §:n 1 momentissa tarkoitettujen oppimateriaalien sekä työvälineiden, -asujen ja –aineiden maksuttomuutta sekä 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuja maksuja koskeva hallintolain 7 luvun mukainen hallintopäätös vain silloin, jos opiskelija sitä kirjallisesti tai suullisesti pyytää. Lain 16 §:ssä säädettäisiin oikeudesta maksuttomaan koulutukseen sen kalenterivuoden loppuun asti, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Lain 16 §:n 4 momentissa säädettäisiin maksuttomuuden pidennyksestä ilman hakemusta, jos koulutuksen järjestäjä on tehnyt oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä tai opintojen väliaikaista keskeyttämistä koskevan päätöksen. Lain 17 §:n 1 momentissa puolestaan säädettäisiin oikeudesta saada opetuksen edellyttämät oppimateriaalit sekä työvälineet, -asut ja –aineet ja lisäksi lain 17 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään myös maksuttomuuden rajoituksista.
Nämä edellä mainitut tilanteet ovat sellaisia, joissa asian ratkaiseminen ei sen luonteen vuoksi perustu opiskelijan hakemukseen ja siihen annettavaan hallintopäätökseen, vaan oikeustila muotoutuu suoraan lain nojalla tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Tilanteet ovat myös sellaisia, ettei niissä ole tarkoituksenmukaista antaa erillisiä hallintopäätöksiä. On kuitenkin tärkeää, että jos opiskelija katsoo, ettei lainmukaista oikeutta esimerkiksi maksuttomaan koulutukseen tai oppimateriaaleihin ole joltain osin toteutettu, hän voisi saada asiassa hallintopäätöksen ja saattaa asian muutoksenhakuelimen tutkittavaksi. Pykälän 3 momentissa ehdotetaankin säädettäväksi näitä tilanteita koskevasta päätöksenantomenettelystä. Opiskelija voisi pyytää päätöksen antamista vapaamuotoisesti suullisesti tai kirjallisesti.
Pykälän 4 momentissa olisi osin informatiivinen säännös siitä, missä muualla lainsäädännössä säädetään koulutuksen maksuttomuudesta. Maksuttomuudesta ja opintososiaalisista etuuksista säädetään perusopetuslaissa aikuisten perusopetuksen osalta, lukiolaissa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa, vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa. Mainituissa laeissa säädetään muun muassa opetuksen maksuttomuudesta, oikeudesta päivittäiseen ruokailuun sekä erityistä tukea saavien opiskelijoiden opintososiaalisista etuuksista. Koulumatkojen maksuttomuutta koskevat säännökset olisivat koulumatkatukilaissa. Ylioppilastutkinnon kokeiden maksuttomuudesta puolestaan säädettäisiin ylioppilastutkinnosta annetun lain 20 §:ssä.
18 §. Opetushenkilöstön kuuleminen opetuksen edellyttämien tarvikkeiden hankinnassa. Pykälässä säädettäisiin opetushenkilön kuulemisvelvoitteesta ennen oppimateriaalien sekä työvälineiden, -asujen ja –aineiden hankintaa. Kuulemisvelvoite olisi tärkeä, jotta opetushenkilöstöllä olisi mahdollisuus vaikuttaa koulutuksen järjestäjän hankkimiin oppimateriaaleihin myös jatkossa, kun materiaalien hankintavelvollisuus siirtyy koulutuksen järjestäjälle.
19 §.Majoituskorvaus oppivelvolliselle. Pykälässä säädettäisiin oppivelvolliselle maksettavasta erityisestä majoituskorvauksesta. Majoituskorvaukseen olisivat oikeutettuja ne oppivelvolliset, joiden kotoa on niin pitkä matka lähimpään oppilaitokseen, ettei heidän voida kohtuudella olettaa kulkevan päivittäisiä koulumatkoja. Lähtökohtana toisen asteen opintojen oppivelvollisuudessa olisi kuitenkin vapaa hakeutumisoikeus, joka voitaisiin ottaa huomioon myös opintojen maksuttomuudessa. Säännöksellä varmistettaisiin oppivelvollisten perustuslain mukainen oikeus maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen, mutta säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi oppivelvollisen käyttäessä vapaata hakeutumisoikeuttaan ja hakeutuessa muualle kuin kotiaan lähimpään soveltuvaan oppilaitokseen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin majoituskorvauksen saamisen ehdoista. Pykälän 1 kohdan mukaan ehtona olisi, että matka oppivelvollisen kodista lähimpään lukioon ja monialaiseen ammatilliseen oppilaitokseen olisi yli 100 kilometriä. Säännöksen mukaan matkaa arvioitaisiin siihen lähimpään oppilaitokseen, jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä. Jos oppivelvollisen perusopetuksen opetuskieli on ollut muu kuin suomi tai ruotsi, matkaa arvioitaisiin sen mukaisesti, kummalla kielellä oppivelvollisella katsotaan hänen oman tai muutoin arvioidun näkemyksen mukaisesti olevan edellytykset opintojen suorittamiseen.
Oppivelvollisella tulisi olla mahdollisuus valita, haluaako hän suorittaa oppivelvollisuuttaan lukiokoulutuksessa vai ammatillisessa koulutuksessa. Jos alle 100 kilometrin etäisyydellä on tarjolla vain joko lukiokoulutusta tai ammatillista koulutusta, majoituskorvaukseen olisi oikeus kuitenkin vain siinä koulutusmuodossa, johon välimatka on yli 100 kilometriä. Monialaisella ammatillisella oppilaitoksella tarkoitettaisiin oppilaitosta, jossa on tarjolla enemmän kuin yhden koulutusalan opintoja. Matkan pituuden määrittelyssä noudatettaisiin koulumatkatuen myöntämisessä noudatettavia matkan pituuden laskentaperiaatteita ja matkan pituus määriteltäisiin lyhintä kulkukelpoista reittiä pitkin.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin vapaan hakeutumisoikeuden merkityksestä oikeuteen saada majoituskorvausta. Säännöksen mukaan oikeus majoituskorvaukseen olisi vain silloin, jos oppivelvollinen opiskelisi siinä lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa, joka sijaitsee lähinnä oppivelvollisen kotia tai jonne muutoin joukkoliikennettä tai muuta soveltuvaa kulkutapaa käyttäen on nopein kulkuyhteys ja jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä. Jos oppivelvollinen käyttää vapaata hakeutumisoikeuttaan ja hakeutuu opiskelemaan muualle kuin lähimpään oppilaitokseen, oikeutta majoituskorvaukseen ei olisi.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että oikeutta majoituskorvaukseen ei olisi, jos oppivelvollisella on mahdollisuus asua oppilaitoksen maksuttomassa asuntolassa. Ammatillista koulutusta koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että asuntolapaikkoja tulisi tarjota ensisijaisesti oppivelvollisille, joten oppivelvolliset olisivat etusijalla asuntopaikan saamisessa. Jos oppivelvolliselle on tarjottu asuntolapaikkaa, mutta hän ole ottanut sitä vastaan, hänellä ei pääsääntöisesti olisi oikeutta majoituskorvaukseen. Oikeus majoituskorvaukseen voisi olla kuitenkin silloin, jos opiskelija ei esimerkiksi terveydellisistä syistä voisi asua oppilaitoksen asuntolassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin majoituskorvauksen suuruudesta. Majoituskorvausta maksettaisiin vuosittaisen opintojen alkamis- ja päättymispäivän väliseltä ajalta, jos opintojen suorittaminen edellyttäisi asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla. Majoituskorvausta maksettaisiin lähtökohtaisesti lukuvuoden alkamis- ja päättymispäivän väliseltä ajalta. Majoituskorvausta voitaisiin maksaa myös lukuvuoden aikaisilta loma-ajoilta, jos oppivelvolliselle aiheutuu myös tällöin asumiskustannuksia, koska ei ole perusteltua, että oppivelvollinen joutuisi esimerkiksi irtisanomaan vuokra-asunnon lyhytaikaisten lomien ajaksi. Kesäloman ajalta majoituskorvausta ei maksettaisi.
Majoituskorvauksena korvattaisiin oppivelvolliselle opintojen aikaisesta asumisesta aiheutuvat kuukausittaiset asumiskustannukset, enintään kuitenkin yleisestä asumistuesta annetun lain 10 §:ssä säädetyt enimmäisasumismenot. Yleisestä asumistuesta annetun lain 10 §:n mukaan esimerkiksi yhden henkilön ruokakunnassa hyväksyttävistä asumismenoista otetaan huomioon enintään 344 euroa kuukaudessa IV kuntaryhmässä. Pääsääntöisesti majoituskorvaukseen oikeutetut henkilöt asuisivat kuntaryhmän IV kunnissa.
Majoituskorvauksena maksettaisiin se osuus asumiskustannuksista, joita ei korvata muun lain nojalla. Alle 18-vuotias opiskelija voi olla oikeutettu yleiseen asumistukeen, jos hän on oikeutettu opintotukeen. Itsenäisesti asuva alle 18-vuotias opiskelija on aina oikeutettu opintotukeen vanhempien tuloista riippumatta. 16-vuotiaan opiskelijan oikeus opintotukeen on kuitenkin riippuvainen siitä, maksetaanko hänestä lapsilisää. Jos lapsilisän saamisesta on luovuttu, myös 16-vuotiaalla opiskelijalla on oikeus opintotukeen ja näin ollen myös yleiseen asumistukeen. Majoituskorvausta maksettaisiin siis vain siltä osin, kuin majoituskustannuksia ei korvata yleisen asumistuen kautta. Lähtökohtaisesti yleisen asumistuen määrä on 80 prosenttia hyväksyttävistä asumiskustannuksista, jolloin majoituskorvauksena korvattaisiin 20 prosenttia asumiskustannuksista. 17-vuotiaan oppivelvollisen edellytettäisiin hakevan ensisijaisesti yleistä asumistukea. 16-vuotiaan oppivelvollisen asumiskustannukset korvattaisiin ensisijaisesti majoituskorvauksen kautta, koska ei ole perusteltua olettaa perheen luopuvan lapsilisäoikeudesta opintotuen ja yleisen asumistuen saamiseksi. Jos 16-vuotias oppivelvollinen kuitenkin saa opintotukea, tällöin hänen edellytettäisiin hakevan ensisijaisesti myös yleistä asumistukea.
Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi majoituskorvauksen myöntämisestä hakemuksesta. Menettelyt olisivat vastaavat kuin oppisopimusopiskelijalle myönnettävien matka- ja majoitusetuuksien kohdalla. Oppivelvollisen tulisi hakemuksessaan selvittää hänelle aiheutuneet majoituskustannukset ja koulutuksen järjestäjä maksaisi majoituskorvauksen suoraan opiskelijalle. Majoituskorvausten maksamisesta aiheutuneet kustannukset korvattaisiin koulutuksen järjestäjille rahoituksen harkinnanvaraisena korotuksena.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin majoituskorvauksen myöntämisestä, jos oppivelvollinen opiskelee tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisella olisi oikeus majoituskorvaukseen myös näissä koulutuksissa, jos majoituskorvauksen myöntämiselle säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät. Oikeus majoituskorvaukseen olisi siis silloin, jos matka sellaiseen lähimpään oppilaitokseen, jossa on tarjolla oppivelvolliselle soveltuvaa valmentavaa koulutusta, on yli 100 kilometriä, ja oppivelvollinen opiskelee tässä lähimmässä oppilaitoksessa. Säännöstä sovellettaisiin myös silloin, jos oppivelvolliselle on lain 15 §:n mukaisesti osoitettu opiskelupaikka valmentavassa koulutuksessa.
20 §. Majoituskorvauksen myöntämisen erityistilanteet. Pykälässä säädettäisiin eräistä majoituskorvauksen myöntämistä koskevista erityistilanteista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin saamelaisten kotiseutualueella asuvan oppivelvollisen oikeudesta saada majoituskorvausta. Saamelaiskäräjistä annetun lain 4 §:n mukaan saamelaisten kotiseutualueella tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. Ehdotetun säännöksen mukaan majoituskorvaus myönnettäisiin saamelaisten kotiseutualueella asuvalle saamelaiselle, joka opiskelee Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, jos matka oppivelvollisen kodista kyseiseen oppilaitokseen olisi yli 100 kilometriä, vaikka oppivelvollisen kotia lähempänä olisikin 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jokin muu oppilaitos. Ehdotetulla säännöksellä turvattaisiin saamelaisten oikeutta saamenkieliseen koulutukseen saamelaisten kotiseutualueella. Opiskelijan saamelaisuuden toteaminen tehtäisiin vastaavasti kuin 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, eli se perustuisi oppivelvollisen tai hänen huoltajansa omaan ilmoitukseen siitä, että oppivelvollinen tulee saamelaisesta perheestä tai suvusta. Pykälää sovellettaisiin vain saamelaisalueella asuvaan saamelaiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin oppivelvollinen ei voisi terveydentilansa tai muun erityisen tuen tarpeensa vuoksi opiskella kotiaan lähimmässä oppilaitoksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollinen olisi tällöin oikeutettu majoituskorvaukseen, jos hän ei terveydentilaansa tai erityisen tuen tarpeeseen liittyvistä syistä voisi ottaa vastaan opiskelupaikkaa 19 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa lähimmässä oppilaitoksessa, mutta hän opiskelisi muutoin lähimmässä hänelle soveltuvassa oppilaitoksessa, jonne matka oppivelvollisen kodista olisi yli 100 kilometriä. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi silloin, jos lähimmässä oppilaitoksessa on tarjolla vain sellaisia koulutusaloja, joiden opiskelu ei sovellu oppivelvolliselle terveydellisistä syistä. Säännöstä sovellettaisiin myös silloin, jos oppivelvollisella on tarve vaativaan erityiseen tukeen ja sitä ei ole tarjolla lähimmässä oppilaitoksessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös tilanteesta, jossa opiskelija on 19 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytetyllä tavalla hakeutunut lähimpään oppilaitokseen, mutta häntä ei ole otettu opiskelijaksi tähän oppilaitokseen. Oppivelvollisella olisi tällöin oikeus majoituskorvaukseen, jos hän opiskelisi mainitussa kohdassa säädetyllä tavalla lähimmässä hänelle soveltuvassa oppilaitoksessa, jonne matka oppivelvollisen kodista olisi yli 100 kilometriä. Säännös tarkoittaisi sitä, että oppivelvollisen olisi tullut hakeutua lähimpään oppilaitokseen ja jos hän ei olisi tullut sinne valituksi, hän voisi hakeutua seuraavaksi lähimpään oppilaitokseen ja saada majoituskorvausta myös tällöin. Säännös ei kuitenkaan takaisi opiskelijalle subjektiivista oikeutta saada opiskelupaikkaa. Jos oppivelvollinen ei tulisi valituksi haluamaansa oppilaitokseen, hänelle viimesijaisesti osoitettaisiin opiskelupaikka valmentavassa koulutuksessa. Tällöin oppivelvollinen olisi 19 §:ssä säädetyllä tavalla oikeutettu majoituskorvaukseen opiskellessaan valmentavassa koulutuksessa.
21 §.Matkakorvaus oppivelvolliselle. Pykälässä säädettäisiin oppivelvolliselle maksettavasta erityisestä matkakorvauksesta. Matkakorvaukseen olisivat oikeutettuja ne oppivelvolliset, joiden kotoa on niin pitkä matka lähimpään oppilaitokseen, ettei heidän voida kohtuudella olettaa kulkevan päivittäisiä koulumatkoja. Oppivelvollisuuslain 19 §:ssä säädettävän majoituskorvauksen tavoin säännöksellä varmistettaisiin oppivelvollisten perustuslain mukainen oikeus maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen. Säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi oppivelvollisen käyttäessä vapaata hakeutumisoikeuttaan ja hakeutuessa muualle kuin kotiaan lähimpään soveltuvaan oppilaitokseen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin matkakorvaukseen oikeutetuista oppivelvollisista. Matkakorvaukseen olisi oikeutettu oppivelvollisuuslaissa säädettyyn majoituskorvaukseen oikeutettu oppivelvollinen. Lisäksi matkakorvaukseen olisi oikeutettu maksuttomassa asuntolassa asuva oppivelvollinen, joka täyttäisi 19 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tai 20 §:ssä säädetyt edellytykset majoituskorvauksen myöntämiseksi ja jolla ei ole oikeutta asua asuntolassa viikonloppuisin. Oppivelvollinen, jolla edellä majoituskorvauksen myöntämistä koskevissa perusteluissa kuvatuin tavoin on yli 100 kilometrin matka kodin ja lähimmän oppilaitoksen välillä, mutta joka asuu oppilaitoksen maksuttomassa asuntolassa, olisi siis myös oikeutettu matkakorvaukseen.
Pykälän 2 momentin mukaan matkakorvauksena korvattaisiin oppivelvollisen kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisistä matkoista aiheutuvat kustannukset viikonloppujen ja lomien yhteydessä. Matkakorvaus maksettaisiin halvimman käytettävissä olevan matkustustavan mukaan. Ensisijaisesti matkakorvaus maksettaisiin joukkoliikenteen opiskelijalle tarkoitetun lippuhinnan mukaisesti. Jos matkoihin ei olisi mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä, sovellettaisiin matkakustannusten määrittämisessä, mitä koulumatkatukilaissa säädetään oman matkustustavan matkakustannuksista. Koulumatkatukilain mukaan oman matkustustavan kustannukset määräytyvät eräiden koulumatkakustannusten laskentaperusteista annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen mukaan. Asetuksessa määritellään yhdensuuntaisen matkan laskennallinen kustannus eri pituisilla matkoilla, esimerkiksi 100 kilometrin yhdensuuntaisen matkan laskennallinen korvaus on 12,62 euroa.
Ehdotetun säännöksen mukaan matkakorvausta ei myönnettäisi, jos oppivelvollinen saisi tukea vastaavista matkoista aiheutuviin kustannuksiin muun lain nojalla, kuten vammaispalvelulain tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain perusteella.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi matkakorvauksen myöntämisestä hakemuksesta. Menettely vastaisi edellä majoituskorvauksesta päättämisestä kuvattuja menettelyitä.
Pykälän 4 momentin mukaan matkakorvaukseen on oikeutettu myös oppivelvollinen, joka opiskelee tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa, jos matkakorvauksen myöntämiselle säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät. Säännöstä sovellettaisiin vastaavasti kuin 19 §:n 4 momentin säännöstä valmentavan koulutuksen opiskelijan oikeudesta majoituskorvaukseen.
7.1.5
5 luku Erinäiset säännökset
Luvussa olisi huoltajan valvontavastuun laiminlyöntiä koskeva sanktiosäännös. Lisäksi luvussa säädettäisiin tietojensaantioikeuksista ja muutoksenhausta.
22 §.Oppivelvollisen valvonnan laiminlyönti. Pykälässä esitetään säädettäväksi sakkorangaistus oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä. Voimassa olevassa perusopetuslain 45 §:ssä säädetään, että jos oppilaan huoltaja laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, hänet voidaan tuomita oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä sakkoon. Vastaava säännös esitetään lisättäväksi oppivelvollisuuslakiin ja poistettavaksi perusopetuslaista. Säännökseen esitetään lisättäväksi laiminlyönnin tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Ehdotettu muutos vastaisi voimassa olevan säännöksen soveltamiskäytäntöä, sillä sakkorangaistuksia ei ole tuomittu lievän tuottamuksen perusteella.
Voimassa olevan perusopetuslain mukaan oppivelvollisuuden suorittamisen valvonnasta vastaa oppivelvollisen huoltaja. Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden täyttämistä, oppivelvollisen asuinkunta voi tehdä hänestä tutkintapyynnön ja hänet voidaan tuomita oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä sakkoon. Oppivelvollisuuden laiminlyönnistä voi myös seurata, että kunta tai opetuksen järjestäjä tekee asiasta lastensuojelulain mukaisen lastensuojeluilmoituksen, jonka perusteella lastensuojeluviranomaiset päättävät tarvittavista toimenpiteistä. Näitä vastaavia menettelyitä sovellettaisiin myös silloin, kun oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuttaan toisen asteen koulutuksessa.
Valvontavastuun tahallista tai törkeään huolimattomuuteen perustuvaa laiminlyöntiä voisi olla esimerkiksi se, että huoltaja ei vastaa koulutuksen järjestäjän useisiinkaan yhteydenottoihin oppivelvollisen opintojen puutteellisesta edistymisestä tai oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä. Laiminlyönnin vakavuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös oppivelvollisen ikä ja huoltajan tosiasialliset mahdollisuudet valvoa oppivelvollisuuden suorittamista. Täysi-ikäisyyttä lähestyvien oppivelvollisten kohdalla huoltajan valvonta- ja vaikutusmahdollisuudet ovat rajatummat kuin nuorempien koululaisten osalta.
23 §.Tietojensaanti. Pykälässä säädettäisiin opetuksen ja koulutuksen järjestäjien sekä kuntien tiedonsaantioikeuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ohjaus- ja valvontavastuussa olevan opetuksen ja koulutuksen järjestäjän ja kunnan tiedonsaantioikeudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 11 ja 12 tarkoitetulla oppivelvollisen ohjaus- ja valvontavastuussa olevalla koulutuksen järjestäjällä taikka 14 §:ssä tarkoitetulla kunnalla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tässä laissa säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät tiedot oppivelvollisen hakeutumisesta, opiskelupaikan saamisesta ja opiskelupaikan vastaanottamisesta sekä opintojen aloittamisesta ja keskeyttämisestä sekä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä toiselta koulutuksen järjestäjältä tai kunnalta. Säännöksessä opintojen keskeyttämisellä tarkoitettaisiin opintojen väliaikaista keskeyttämistä tai opintojen päättymistä. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisellä tarkoitettaisiin oppivelvollisuuslain 7 §:ssä säädettyä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä koskevaa päätöstä.
Keskeyttämisen osalta keskeyttämisen syihin voisi liittyä arkaluontoisia terveydentilaan liittyviä tietoja, joiden osalta tietojen luovuttamiseen tulisi suhtautua pidättyvästi. Ehdotetussa säännöksessä luovuttamisedellytys sidottaisiinkin välttämättömyyteen henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen käsittelyn vuoksi. Useimmissa tapauksissa riittäisikin tieto siitä, onko oppivelvollisuuden tai opintojen suorittaminen keskeytetty. Ohjaus- ja valvontavastuussa oleva asuinkunta voisi kuitenkin tarvita tietoja esimerkiksi opintojen keskeytymisen syistä, jotta asuinkunta voisi ohjata oppivelvollista tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän tiedonsaantioikeudesta liittyen opiskelijan oikeuteen maksuttomaan koulutukseen. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus saada oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen liittyvien tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät tiedot opiskelijan oppivelvollisuudesta ja aiemmista opinnoista sekä niiden keskeyttämisestä toiselta koulutuksen järjestäjältä tai ohjaus- ja valvontavastuussa olevalta kunnalta salassapitosäännösten estämättä.
Koulutuksen järjestäjät tarvitsisivat oppivelvollisuuteen liittyviä tietoja silloin, kun opiskelija on aloittamassa opinnot ja tulee selvittää, onko hän oikeutettu oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen. Tällöin tarvittaisiin tietoa siitä, onko opiskelija oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen, jolloin hän lähtökohtaisesti on oikeutettu maksuttomaan koulutukseen. Tietoa tarvittaisiin myös siitä, onko opiskelija jo aiemmin suorittanut toisen asteen tutkinnon, jolloin hän ei enää olisi oikeutettu maksuttomaan koulutukseen.
Lisäksi tietoja aiemmista opinnoista ja niiden mahdollisesta keskeyttämisestä sekä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä voitaisiin tarvita opiskelijan hakiessa maksuttomuuden pidennystä koulutuksen järjestäjältä. Oppivelvollisuuslain 16 §:n 2 momentin mukaan maksuttomuutta pidennettäisiin niiden ajanjaksojen kestoa vastaavasti, jolloin oppivelvollisuuden suorittaminen on ollut perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeen keskeytyneenä 7 §:ssä säädetyillä perusteilla tai väliaikaisesti keskeytyneenä asianomaista koulutusta koskevassa laissa säädetyillä perusteilla. Näissä tilanteissa välttämättömiä tietoja olisivat lähtökohtaisesti keskeyttämisen kesto ja syy, sillä tietyissä tilanteissa maksuttomuutta voitaisiin pidentää vain yhden vuoden ajan.
Lain 16 §:n 3 momentin mukaan maksuttomuutta voitaisiin pidentää lisäksi silloin, jos opiskeluajan pidentymisen syynä on terveydellisiin tai muihin painaviin syihin liittyvä opiskelualan vaihto, oppimisvaikeudet, perusopetuksen jälkeisen valmentavan tai valmistavan koulutuksen suorittaminen tai perusopetuksen oppimäärän suorittamisen viivästyminen. Näiden osalta ehdotetun 23 §:n 2 momentin säännöksen perusteella koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus saada tieto aiemmista opinnoista, kuten siitä, onko opiskelija suorittanut valmentavan tai valmistavan koulutuksen, tai perusopetuksen oppimäärän suorittamisen ajankohdasta. Tietoja aiemmista opinnoista ja niiden keskeyttämisestä voitaisiin tarvita myös arvioitaessa, onko opintoalan vaihtaminen johtunut terveydellisistä syistä tai onko opiskeluaika pitkittynyt oppimisvaikeuksien vuoksi.
Säännöksessä tiedoilla aiemmista opinnoista ja niiden keskeyttämisestä tarkoitettaisiin opintojen sisältöä ja kulkua, kuten opintoalaa, opintojen aloittamista, väliaikaista keskeyttämistä ja päättymistä sekä näitä koskevia hallintopäätöksiä. Säännöksen perusteella koulutuksen järjestäjällä ei kuitenkaan olisi oikeutta saada opiskelijan terveydentilaa koskevia tietoja tai erityisen tuen päätökseen liittyviä tietoja. Asuinkunnalta koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus saada tieto, jos asuinkunta on tehnyt oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä koskevan päätöksen.
Käytännössä tiedot opiskelijan hakeutumisesta, opiskelupaikan saamisesta ja opiskelupaikan vastaanottamisesta saataisiin useimmiten opiskelijavalintarekisteristä. Tiedot opintojen aloittamisesta, keskeyttämisestä ja aiemmista opinnoista puolestaan saataisiin Koski-tietovarannosta ja oppivelvollisuuteen liittyvät tiedot uudesta oppivelvollisuusrekisteristä. Tietovarantoon ja oppivelvollisuusrekisteriin ei kuitenkaan tallennettaisi tietoa keskeyttämisen syistä, joten nämä tiedot voitaisiin saada toiselta koulutuksen järjestäjältä tai asuinkunnalta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietojensaannista tilanteessa, jossa oppivelvollinen siirtyy opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä toiselle. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisen siirtyessä toisen koulutuksen järjestäjän koulutukseen, tulisi aikaisemman koulutuksen järjestäjän salassapitosäännösten estämättä viipymättä toimittaa uudelle koulutuksen järjestäjälle oppivelvollisen koulutuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot. Vastaava säännös on nykyisin perusopetuslain 40 §:n 4 momentissa.
Voimassa olevan säännöksen mukainen tietojen toimitusvelvollisuus on koskenut vain perusopetuksen järjestäjää, mutta tiedot on toimitettu myös lukiolaissa tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetulle koulutuksen järjestäjälle. Säännöksen soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan kaikkea oppivelvollisuuskoulutusta, joten jatkossa säännöksessä tarkoitetut tiedot tulisi toimittaa myös toisen asteen koulutuksen järjestäjältä toiselle, esimerkiksi opiskelijan siirtyessä nivelvaiheen koulutuksesta tutkintotavoitteiseen koulutukseen tai tutkintotavoitteisessa koulutuksessa järjestäjältä toiselle.
Perusopetuslain 40 §:n 4 momentin säännös ehdotetaan kumottavaksi ja jatkossa tietojen toimitusvelvollisuudesta säädettäisiin myös perusopetuksen osalta oppivelvollisuuslaissa. Pykälän sanamuodossa puhutaan koulutuksen järjestäjästä, mutta sitä sovellettaisiin myös opetuksen järjestäjään ja oppilaitoksen ylläpitäjään.
Ehdotetun säännöksen mukaan aiemman koulutuksen järjestäjän tulisi viipymättä toimittaa uudelle koulutuksen järjestäjälle koulutuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot. Tietoja luovuttavan koulutuksen järjestäjän tulisi harkita, mitkä tiedot se katsoo välttämättömiksi. Säännöksessä tarkoitetut tiedot liittyisivät useimmiten opiskelijan erityisen tuen tarpeeseen. Käytännössä aiemman koulutuksen järjestäjän tulisi tällöin toimittaa uudelle koulutuksen järjestäjälle ne asiakirjat, jotka ovat opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä.
Ehdotetun säännöksen mukaan tiedot voitaisiin nykytilaa vastaavasti antaa myös uuden koulutuksen järjestäjän pyynnöstä. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, jos aiemmalla koulutuksen järjestäjällä ei ole tietoa siitä, mihin uuteen kouluun tai oppilaitokseen oppilas tai opiskelija on siirtynyt. Tällöin aloite välttämättömien tietojen luovuttamiseen voisi tulla uudelta koulutuksen järjestäjältä, mutta tietoja luovuttavan järjestäjän tulisi tällöinkin arvioida, mitkä tiedot se katsoo välttämättömiksi koulutuksen järjestämisen kannalta. Perusopetuslain vastaavaa säännöstä koskeneen hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 109/2009 vp, s. 28) on todettu, että jos oppilaan tarvitseman välittömän tuen tarve on päättynyt siinä koulussa, josta oppilas lähtee, tietoja ei voitaisi pitää opetuksen järjestämisen kannalta välttämättöminä eikä niitä tulisi sen vuoksi siirtää. Tiedot voitaisiin kuitenkin antaa, jos uusi opetuksen järjestäjä myöhemmin pyytää tietoja yksilöidyllä pyynnöllä opetuksen järjestämiseen liittyvän ongelman vuoksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rehtorin ja oppivelvollisen opetukseen osallistuvan opettajan oikeudesta saada tietoja opiskeluhuoltotyöhön osallistuvalta. Ehdotetun säännöksen mukaan rehtorilla ja oppivelvollisen opetukseen osallistuvalla opettajalla olisi 4 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa oikeus saada oppivelvollisen koulutuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot opiskelijahuoltotyöhön osallistuvilta salassapitosäännösten estämättä. Säännös vastaisi perusopetuslain 40 §:n 2 momentissa olevaa vastaavaa säännöstä. Mainittua perusopetuslain säännöstä ei kumottaisi ja sitä sovellettaisiin edelleen perusopetuslain alaisessa oppivelvollisuuskoulutuksessa, joten oppivelvollisuuslain säännöstä sovellettaisiin käytännössä muussa oppivelvollisuuskoulutuksessa kuin perusopetuksessa.
Tietojensaantioikeudesta opiskelijaa koskevissa asioissa säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 109 §:ssä. Mainitun säännöksen 4 momentin mukaan opiskelijan terveydentilaa ja toimintakykyä koskevia ja tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä tietoja on tiedon haltijalla salassapitosäännösten estämättä oikeus antaa esimerkiksi oppilaitoksen rehtorille tai johtajalle ja oppilaitoksen turvallisuudesta vastaavalle muulle henkilölle opiskelun turvallisuuden varmistamiseksi, opinto-ohjauksesta vastaaville henkilöille muihin opintoihin ja tukipalveluihin ohjaamista varten sekä opiskeluterveydenhuollosta vastaaville henkilöille opiskelijan terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi ja tarvittaviin tukitoimiin ohjaamista varten. Vastaava säännös on lukiolain 58 §:ssä kuitenkin siten, että mainittujen tietojen luovuttaminen opinto-ohjaajalle edellyttää opiskelijan suostumusta. Oppivelvollisuuslain 23 §:n 4 momenttiin ehdotettu säännös täydentäisi näitä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja lukiolain tiedonsaantia koskevia säännöksiä, koska näiden voimassa olevien säännösten mukaan rehtorilla on tiedonsaantioikeus ainoastaan opiskelun turvallisuuden varmistamiseen liittyvissä asioissa.
Opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot arvioitaisiin kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Perusopetuslain muuttamista koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 109/2009, s. 27) on vastaavan säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että esimerkiksi jos oppilaalla on sairaus, joka opettajan tulee ottaa huomioon opetustilanteissa, kyse on säännöksessä tarkoitetusta tiedosta, joka on opettajan välttämätöntä tietää, jotta hän voi järjestää opetustilanteet siten, että oppilaan tai muiden oppilaiden turvallisuus ei vaarannu.
Säännös täydentäisi 3 momentissa säädettyä tietojen luovutusvelvollisuutta ja saantioikeutta. Jos aiempi koulutuksen järjestäjä olisi luovuttanut tiedot 3 momentin perusteella, olisi koulutuksen järjestäjällä eli käytännössä rehtorilla ja oppivelvollisen opetukseen osallistuvalla opettajalla oikeus saada nämä opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot. Nykykäytännön mukaisesti tietojen saantioikeudesta ei säädettäisi erikseen, vaan laissa säädetty tiedon luovuttamisvelvollisuus merkitsisi myös luovutuksen vastaanottavan tahon tiedonsaantioikeutta ja tietojen käyttöoikeutta niiden lakisääteisten tehtävien osalta, joiden toteuttamiseksi tiedonsaantioikeus on säädetty.
Opiskelijahuoltotyöhön osallistuvat oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitetut tahot. Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 5 §:n mukaan yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan yksittäiselle opiskelijalle annettavia koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja, opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluja sekä monialaista yksilökohtaista opiskeluhuoltoa. Lain 14 §:n 4 momentin mukaan yksittäisen opiskelijan tai tietyn opiskelijaryhmän tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Lain 19 §:n 1 momentin mukaan asian käsittely yksittäisen opiskelijan tueksi koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä perustuu opiskelijan tai, jollei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumukseen.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:ssä säädetään salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista. Säännöksen 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, 25 kohdan mukaan asiakirjat, jotka sisältävät muun muassa tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai tämän saamasta sosiaalihuollon palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta sekä 30 kohdan mukaan oppilashuoltoa ja oppilaan opetuksesta vapauttamista koskevat asiakirjat. Julkisuuslain mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Ehdotetuissa 23 §:n säännöksissä säädettäisiin tietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä eli poikettaisiin julkisuuslain mukaisesta salassapidosta sekä oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa säädetystä salassapidosta.
Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 22 §:n 1 momentin mukaan opiskeluhuoltorekisteriin tallennetut tiedot, jotka koskevat yksittäistä opiskelijaa taikka muuta yksityistä henkilöä, ovat salassa pidettäviä siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:ssä säädetään. Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 22 §:n 2 momentin mukaan muun muassa oppilaitoksen henkilöstö ja opiskeluhuoltopalveluja toteuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät saa antaa sivullisille yksilökohtaisen opiskeluhuollon asiakirjoihin sisältyviä tai muuten tietoonsa saamia yksittäistä opiskelijaa koskevia salassa pidettäviä tietoja, jos siihen ei ole asianomaisen henkilön tai, ellei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen laillisen edustajansa kirjallista, yksilöityä suostumusta taikka tiedon luovuttamiseen oikeuttavaa lain säännöstä.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 23 §:n mukaan opiskeluhuoltoa koskevista salassapitovelvoitteista voidaan poiketa siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 7 luvussa säädetään, ellei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Opiskelijan yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseen ja toteuttamiseen osallistuvilla on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä opiskeluhuollosta vastaavalle viranomaiselle sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä yksilökohtaisen opiskeluhuollon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi. Jos opiskelija siirtyy toisen koulutuksen järjestäjän koulutukseen, aikaisemman koulutuksen järjestäjän on pyydettävä opiskelijan taikka, jollei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumus siihen, että uudelle koulutuksen järjestäjälle voidaan siirtää opiskeluhuollon asiakasrekisteristä sellaiset salassa pidettävät tiedot, jotka ovat tarpeellisia opiskeluhuollon jatkuvuuden kannalta.
Pääsääntöisesti pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot eivät olisi yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja henkilötietoja. Keskeyttämisen syihin liittyvät terveydentilatiedot olisivat kuitenkin tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja henkilötietoja. Ehdotetun pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot puolestaan olisivat suurelta osin opiskelijan terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyviä tietoja ja näin ollen henkilötietoja.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c) alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Ehdotetussa pykälässä säädetyissä tilanteissa käsittelyperusteena olisi rekisterinpitäjän lakisääteisten velvoitteiden noudattaminen. Näistä velvoitteista säädettäisiin koulutuksen yleisen toteuttamisen osalta asianomaista koulutusmuotoa koskevassa laissa sekä oppivelvollisuuteen ja koulutuksen maksuttomuuteen liittyvien tehtävien osalta oppivelvollisuuslaissa. Koulutusta koskevissa laeissa säädetään opiskelijan oikeudesta erilaisiin tukitoimiin, kuten erityiseen tukeen. Näiden tehtäviensä toteuttamiseksi koulutuksen järjestäjän tulisi saada välttämättömät tiedot esimerkiksi opiskelijan terveydentilasta tai toimintakyvystä. Näitä tietoja voisi olla opiskelijan aiemmalla koulutuksen järjestäjällä, jonka tulisi toimittaa tiedot 3 momentissa säädetyn mukaisesti joko oma-aloitteisesti tai uuden koulutuksen järjestäjän pyynnöstä. Lisäksi tietoja voisi olla opiskelijahuoltotyöhön osallistuvilla, joiden tulisi säännöksen 4 momentissa säädetyn mukaisesti antaa tiedot rehtorille tai oppivelvollisen opetukseen osallistuvalle opettajalle. Tietojen luovuttajan tulisi aina arvioida, ovatko tiedot säännöksen mukaisesti välttämättömiä oppivelvollisen koulutuksen järjestämisen kannalta.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä, joka tehdään 1 kohdan c alakohdan noudattamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojen käsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojenkäsittely. Näistä säädettäisiin valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä (kansallinen liikkumavara), joilla mukautetaan tietosuoja-asetuksen säännösten soveltamista, jos käsittelyperusteena on 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohta. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta, tietojen tyyppiä sekä tahoja ja käyttötarkoituksia, joille tietoja voidaan luovuttaa. Oppivelvollisuuslaissa ehdotetaan käytettäväksi tietosuoja-asetuksen mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa säätämällä tietojen saantioikeudesta sekä luovutusvelvollisuudesta 23 §:ssä yksilöitävissä tilanteissa.
Terveyttä koskevat tiedot ovat tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan erityisiä henkilötietoja, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan erityisiä henkilötietoja voidaan kuitenkin käsitellä, jos käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Lisäksi edellytetään, että käsittely on oikeasuhtaista tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.
Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentti sisältää luettelon asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä, joita rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on toteutettava rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi käsiteltäessä henkilötietoja 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Tietosuojalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2018 vp) on katsottu, että mainittu 2 momentti jättäisi rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän arvioitavaksi ensivaiheessa, millaiset suojatoimenpiteet ovat käsittelytoimiin nähden asianmukaiset. Oppivelvollisuuslain 23 §:n nojalla käsiteltäviin erityisiin henkilötietoihin liittyvässä käsittelyssä tulisi tietosuojalain nojalla noudattaa siinä säädettyjä suojatoimenpiteitä. Tietosuojalain mukaiset suojatoimet katsottaisiin riittäviksi, eikä suojatoimista säädettäisi muutoin erikseen.
Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetään henkilötietojen käsittelyn edellytykseksi lailla säätämisen ohella myös se, että käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä ja oikeasuhtaista tavoitteeseen nähden. Hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 13/2018 vp, s. 35) korostanut, että säätämisen tarve tärkeää yleistä etua koskevasta syystä ja käsittelyn oikeasuhtaisuus tavoitteeseen nähden tulee arvioida ja perustella kunkin erityislain säätämisen yhteydessä. Oikeus erityisten henkilötietojen käsittelyyn oppivelvollisuuslain 23 §:ssä ehdotetuissa tilanteissa olisi tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä, koska oikeudella turvattaisiin henkilön sivistyksellisiä oikeuksia.
Pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tietoja käytettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisen ohjaamiseen ja valvontaan liittyviin tehtäviin sekä perustuslaissa turvatun maksuttoman koulutuksen järjestämiseen. Pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tietoja käytettäisiin sen varmistamiseen, että oppivelvollisella olisi mahdollisuus saada erityisten tarpeidensa mukaisesti opetusta. Käsittelyssä myös noudatettaisiin keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja sääntelyn katsottaisiin olevan oikeasuhteista tavoitteeseen nähden, sillä säännökset rajattaisiin koskemaan vain oppivelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuuta, maksuttoman koulutuksen järjestämistä ja opetuksen järjestämiseen liittyviä välttämättömiä tietoja. Ilman näitä tietoja oppivelvollisuuskoulutuksen ja opetukseen liittyvien tukitoimien asianmukainen järjestäminen ei olisi mahdollista.
24 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa voitaisiin vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. Ehdotetun säännöksen mukaan oikaisua voitaisiin vaatia, jos päätös koskisi 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua pidennettyä oppivelvollisuutta, 7 §:ssä tarkoitettua oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä tai 15 §:ssä tarkoitettua opiskelupaikan osoittamista. Lain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetusta pidennetystä oppivelvollisuudesta säädetään nykyisin perusopetuslaissa ja ehdotettu muutoksenhakumenettely vastaisi perusopetuslain mukaista sääntelyä.
Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä ja opiskelupaikan osoittamista koskevat päätökset olisivat uudentyyppisiä päätöksiä, joista ei säädetä voimassa olevissa koulutusta koskevissa laeissa. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä koskeva päätös voitaisiin rinnastaa opiskeluoikeuden väliaikaista keskeyttämistä koskevaan päätökseen. Opiskelupaikan osoittamista koskeva päätös puolestaan voitaisiin rinnastaa opiskelijaksi ottamista koskevaan päätökseen. Opiskeluoikeuden väliaikaista keskeyttämistä ja opiskelijaksi ottamista koskeviin päätöksiin on säädetty oikeus vaatia oikaisua aluehallintovirastolta, joten myös oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä ja opiskelupaikan osoittamista koskevaan päätökseen ehdotetaan säädettäväksi oikaisuvaatimusmenettely ensimmäisen asteen muutoksenhakukeinona.
Oikaisuvaatimusmenettelyä ei ehdoteta ulotettavaksi muihin oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuihin päätöksiin. Koulutusta koskevien lakien oikaisuvaatimusmenettelyä koskevat säännökset on tarkistettu vuonna 2015, jolloin kauttaaltaan tarkistettiin hallintoasioiden muutoksenhakusäännöksiä siten, että oikaisuvaatimus olisi nykyistä laajemmin käytössä muutoksenhaun ensivaiheena. Tällöin on katsottu, että muun muassa koulutuksen maksuttomuutta koskevat päätökset ovat sen luonteisia, että niistä valitettaisiin oikaisuvaatimusmenettelyn sijaan suoraan hallinto-oikeuteen.
Oikaisuvaatimusmenettelyssä noudatettaisiin hallintolaissa säädettyjä menettelyitä, ellei laissa toisin säädetä. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi eräistä poikkeuksista hallintolain mukaisiin oikaisuvaatimusmenettelyä koskeviin säännöksiin.
Hallintolain mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että hallintolaissa säädetystä poiketen oikaisua tulisi vaatia 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Ehdotettu 14 päivän määräaika vastaisi perusopetuslaissa säädettyä pidennettyä oppivelvollisuutta koskevan päätöksen muutoksenhakuaikaa sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja lukiolaissa säädettyä muutoksenhakuaikaa opiskeluoikeuden väliaikaista keskeyttämistä ja opiskelijaksi ottamista koskevissa päätöksissä. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä, joten tästä ei olisi tarpeen säätää erikseen.
Hallintolaissa säädetään, että oikaisua saa vaatia se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Opiskelupaikan osoittamista koskeva päätös kohdistuu osittain myös koulutuksen järjestäjään, jonka tulee ottaa sille osoitettu oppivelvollinen opiskelijaksi. Oppivelvollisuuslain 15 §:ssä säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän tulisi ottaa opiskelijaksi sille osoitettu oppivelvollinen. Koulutuksen järjestäjää kuultaisiin ennen opiskelupaikan osoittamista koskevan päätöksen tekemistä, mutta oppivelvollisen henkilön opiskeluoikeuden ja oppivelvollisuuden suorittamisen kannalta ei ole perusteltua, että koulutuksen järjestäjä voisi hakea muutosta kyseiseen päätökseen. Pykälässä ehdotetaankin säädettäväksi, että hallintolaissa säädetystä poiketen koulutuksen järjestäjä ei saisi vaatia oikaisua opiskelupaikan osoittamista koskevaan päätökseen. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 7 §:n mukaan oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen, joten koulutuksen järjestäjällä ei olisi muutoksenhakuoikeutta myöskään aluehallintoviraston oikaisuvaatimuksen perusteella antamaan päätökseen.
Muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen noudatettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia, ellei laissa toisin säädetä. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi eräistä poikkeuksista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisiin säännöksiin.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetystä poiketen valitus oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen tulisi tehdä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että valitus näissä asioissa tulisi käsitellä kiireellisenä. Ehdotettu 14 päivän muutoksenhakuaika ja säännös käsittelyn kiireellisyydestä vastaisivat perusopetuslaissa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja lukiolaissa säädettyä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi, että hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu 1 momentissa tarkoitettua asiaa koskeva valitus, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Tämä olisi poikkeus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädettyyn, jonka mukaisesti hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Ehdotettu valituskielto vastaisi perusopetuslaissa, lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjä valituskieltoja. Valituskielto on perusteltu, koska kyseisissä asiaryhmissä on jo kaksivaiheinen muutoksenhakumahdollisuus, ensin oikaisuvaatimusmenettely aluehallintovirastoon ja sen jälkeen valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Oikaisumenettelyn kohteena olevat päätökset koskevat sellaisia tilanteita, joissa asian luonteen vuoksi tulisi saada mahdollisimman nopeasti lainvoimainen ratkaisu, eikä muutoksenhakukielto heikentäisi opiskelijan oikeusturvaa. Vastaavat valituskiellot koulutusta koskevien lakien mukaisissa päätöksissä, joissa ensivaiheen muutoksenhakukeinona on oikaisuvaatimusmenettely, on päätetty säilyttää muutoksenhakumenettelyitä koskeneen vuoden 2015 kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Pykälän 2 momentissa olisi myös informatiivinen säännös, jonka mukaan muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovellettaisiin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Oppivelvollisuuslaissa ei erikseen säädettäisi, mistä laissa tarkoitetuista päätöksistä voisi valittaa hallinto-oikeuteen, vaan tältä osin noudatettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.
7.1.6
6 luku Voimaantulo
Luku sisältäisi voimaantulosäännöksen sekä perusopetuksen lisäopetusta, lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta ja ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta koskevan siirtymäsäännöksen.
25 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulon ajankohdasta.
26 §.Perusopetuksen jälkeisiä valmistavia koulutuksia koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta koskevista siirtymäsäännöksistä. Tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestettäisiin vasta 1.8.2022 lukien eli vuosi oppivelvollisuuslain voimaantulon jälkeen. Lukuvuonna 2021—2022 nivelvaiheen koulutusta suoritettaisiin vielä perusopetuslaissa tarkoitetussa perusopetuksen lisäopetuksessa, lukiolaissa tarkoitetussa lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi tätä koskeva siirtymäsäännös. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuutta voisi suorittaa 31.7.2022 saakka myös perusopetuslaissa tarkoitetussa perusopetuksen lisäopetuksessa, lukiolaissa tarkoitetussa lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Oppivelvollisuuslaki sisältäisi säännöksiä, joissa säädetään tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta, sen opiskelijasta ja koulutuksen järjestäjästä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että mitä laissa säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta, sen opiskelijasta ja koulutuksen järjestäjästä, sovellettaisiin myös edellä mainittuihin koulutuksiin. Näin ollen esimerkiksi 10 §:ssä säädetty hakeutumisvelvollisuus voitaisiin täyttää hakeutumalla näihin voimassa olevan lainsäädännön mukaisiin nivelvaiheen koulutuksiin. Lain 10 §:n 2 momentissa säädetty hakeutumisvelvollisuus ja siihen liittyvä 11 §:n 2 momentissa säädetty koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu koskisi myös näitä koulutuksia.
Pykälän 2 momentissa olisi opiskelupaikan osoittamista koskeva siirtymäsäännös. Ehdotetun säännöksen mukaan poiketen siitä, mitä 15 §:n 1 momentissa säädetään opiskelijan osoittamisesta tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen, 31.7.2022 saakka oppivelvolliselle osoitettaisiin opiskelupaikka ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa taikka asuinkunnan järjestämässä perusopetuksen lisäopetuksessa. Tämä siirtymäsäännös olisi tarpeen, koska tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestettäisiin vasta 1.8.2022 lukien. Lukiokoulutukseen valmistava koulutus on tarkoitettu maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, joten oppivelvollinen voitaisiin osoittaa tähän koulutukseen vain silloin, jos oppivelvollinen täyttää opiskelijaksi ottamisen edellytykset ja kyseisen koulutuksen arvioidaan olevan oppivelvolliselle tarkoituksenmukainen vaihtoehto. Lähtökohtaisesti lukuvuonna 2021—22 oppivelvolliset osoitettaisiin ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen tai asuinkunnan järjestämään perusopetuksen lisäopetukseen. Opiskelupaikan osoittamisessa olisi tärkeää kuulla opiskelijaa ja hänen huoltajaansa tai muuta laillista edustajaansa tarkoituksenmukaisen nivelvaiheen koulutusmuodon valinnassa.
7.2
Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta
7.2.1
1 luku Yleiset säännökset
Luvussa säädettäisiin lain soveltamisalasta sekä koulutuksen tavoitteista.
1 §.Soveltamisala. Laissa säädettäisiin perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen jälkeiseen tutkintotavoitteiseen koulutukseen ohjaavasta ja valmistavasta koulutuksesta. Koulutuksen nimitys olisi tutkintokoulutukseen valmentava koulutus.
2 §.Koulutuksen tavoitteet. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen tavoitteista. Koulutuksen tavoitteena olisi antaa opiskelijalle valmiuksia hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen tutkintokoulutukseen. Lisäksi koulutuksen tavoitteena olisi ohjata opiskelijaa jatko-opinto- ja työelämäsuunnitelman laadintaan sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärä ja sen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto taikka edellytyksiä suorittaa ammatillinen tutkinto. Valmentavan koulutuksen tavoitteena olisi myös vahvistaa esimerkiksi opiskelijan kielellisiä edellytyksiä suorittaa lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto taikka ammatillinen tutkinto.
Nykyisistä valmistavista ja valmentavista koulutuksista poiketen uuden valmentavan koulutuksen tavoitteena olisi antaa valmiuksia sekä lukiokoulutukseen että ammatilliseen koulutukseen siirtymiseen. Tavoitteena olisi tarvittaessa selkeyttää opiskelijan suunnitelmia jatko-opintojen ja työelämään liittyvien toiveiden ja tavoitteiden suhteen. Opiskelijan ei tarvitsisi vielä valmentavan koulutuksen aloittaessaan tietää, aikooko hän hakeutua lukiokoulutukseen vai ammatilliseen koulutukseen. Koulutus olisi tarkoitettu erilaisille kohderyhmille, kuten oppivelvollisille, maahanmuuttajille ja vailla tutkintoa oleville tai alaa vaihtaville aikuisopiskelijoille.
7.2.2
2 luku Koulutuksen järjestäminen
Luvussa säädettäisiin koulutuksen järjestäjistä, järjestämisluvan myöntämisedellytyksistä, järjestämisluvassa määrättävistä asioista sekä järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. Lisäksi luvussa säädettäisiin yhteistyövelvoitteesta ja koulutuksen hankinnasta.
3 §.Koulutuksen järjestäjät. Tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestäminen edellyttäisi pääsääntöisesti aina koulutuksen järjestämislupaa. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan myös kunta voisi järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta niiden järjestäjien lisäksi, joille olisi myönnetty koulutuksen järjestämislupa. Kunta voisi järjestää valmentavaa koulutusta vapaaehtoisesti esimerkiksi silloin, jos kunnan alueella ei ole valmentavan koulutuksen järjestämisluvan saaneen tahon oppilaitosta ja alueella on tarvetta valmentavan koulutuksen järjestämiselle. Ehdotetun säännöksen mukaan kunnan järjestämän koulutuksen tulisi täyttää 4 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Tämä tarkoittaisi sitä, että koulutuksen tulisi olla tarpeellista ottaen huomioon valtakunnallinen tai alueellinen koulutustarve ja koulutustarjonta. Lisäksi kunnalla tulisi olla toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen, kuten yhteistyömallit kaikkien koulutuksen perusteiden mukaisten koulutuksen osien järjestämiseksi.
Nykyisin kunnat voivat järjestää perusopetuksen lisäopetusta ilman erillistä järjestämislupaa, mutta yksityisellä perusopetuksen järjestäjällä tulee olla lupa myös lisäopetuksen järjestämiseen. Lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta saavat järjestää kaikki järjestäjät, joille on myönnetty lukiokoulutuksen järjestämislupa. Ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta puolestaan saavat järjestää vain ne ammatillisen koulutuksen järjestäjät, joille on myönnetty erikseen myös ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämislupa. Jatkossa siis myös lukiokoulutuksen järjestäjien tulisi hakea valmentavan koulutuksen järjestämislupaa, jos ne aikoisivat järjestää kyseistä koulutusta. Tavoitteena on, että ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja yksityisten perusopetuksen järjestäjien valmentavan koulutuksen järjestämisluvat muodostaisivat kattavan valmentavan koulutuksen verkoston, joka turvaisi valmentavan koulutuksen alueellisen saatavuuden ja saavutettavuuden. Tätä järjestämisluvilla luotua verkostoa kunnat voisivat täydentää järjestämällä valmentavaa koulutusta 2 momentin mukaisesti vapaaehtoisesti.
Kunta voi toimia myös lukiokoulutuksen järjestäjänä tai ammatillisen koulutuksen järjestäjänä. Tarkoituksena on, että jos kunnan alueella arvioidaan olevan pysyväisluonteista tarvetta valmentavan koulutuksen järjestämiselle, kunnan lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestäjänä tulisi hakea valmentavan koulutuksen järjestämislupaa. Järjestämisluvilla varmistettaisiin valmentavan koulutuksen alueellinen saatavuus ja myös mahdollisuus opiskelupaikan osoittamiseen oppivelvollisille. Pykälän 2 momentissa tarkoitettua kunnan vapaaehtoista järjestämisvelvollisuutta olisi tarkoitus soveltaa vain silloin, jos kunnan alueella ei ole lukiokoulutusta tai ammatillista koulutusta järjestävää oppilaitosta tai jos valmentavan koulutuksen tarve kunnan alueella on niin vaihtelevaa, ettei sen järjestämiseksi ole perusteltua hakea järjestämislupaa.
Perusopetuslain 4 §:n mukaan kunta voi järjestää perusopetuslaissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa, ja kuntien välistä yhteistyötä varten voidaan perustaa kuntayhtymä. Ehdotetussa 2 momentissa säädettyä kunnan vapaaehtoista järjestämisoikeutta ei sovellettaisi kuntayhtymään. Lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestäjänä toimivat kuntayhtymät voisivat hakea valmentavan koulutuksen järjestämislupaa.
Tarkoituksena on, että jatko-opintosuunnitelmistaan huolimatta valmentavaa koulutusta tarvitseva opiskelija voisi hakeutua minkä tahansa koulutuksen järjestäjän järjestämään valmentavaan koulutukseen. Kattavan järjestäjäverkon tavoitteena on erityisesti sen varmistaminen, että valmentavaa koulutusta olisi tarjolla mahdollisimman lähellä opiskelijan kotia, mikä olisi tärkeää erityisesti nuorimmille opiskelijoille. Opiskelija voisi hakeutua esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestäjän valmentavaan koulutukseen, vaikka hänen tavoitteenaan olisikin ammatilliseen koulutukseen siirtyminen, taikka toisin päin. Opiskelijan ei myöskään tarvitsisi vielä valmentavan koulutuksen aloittaessaan tietää, aikooko hän hakeutua lukiokoulutukseen vai ammatilliseen koulutukseen.
Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen järjestäminen vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille on keskitetty tämän kohderyhmän koulutuksen järjestämiseen erikoistuneille järjestäjille, joille on myönnetty kyseinen koulutustehtävä ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa. Tarkoituksena olisi, että myös tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettäisiin näissä ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ja muissa vaativan erityisen tuen koulutustehtävän saaneissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Tästä säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäminen vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille edellyttäisi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 2 momentissa säädettyä järjestämislupaa. Mainittua säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa voitaisiin määrätä myös velvollisuudesta järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille.
Vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettävä tutkintokoulutukseen valmentava koulutus olisi väylä vaativana erityisenä tukena järjestettävään tutkintokoulutukseen. Jos vaikeasti vammaisella opiskelijalla ei arvioida olevan valmiuksia tutkintokoulutukseen siirtymiseen, opiskelijalle tarkoituksenmukainen koulutusmuoto olisi työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus.
4 §.Järjestämisluvan myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvan myöntämisestä. Tarkoitus on, että valmentavan koulutuksen lupa myönnettäisiin ainoastaan sellaisille tahoille, joille on jo myönnetty perusopetuksen, lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämislupa. Tämä olisi perusteltua, koska valmentavan koulutuksen järjestäminen edellyttää toimivia yhteistyömalleja muiden koulutuksen järjestäjien ja koulutusmuotojen kanssa sekä mahdollisuuksia poluttaa opiskelijaa eteenpäin nivelvaiheen koulutuksesta tutkintotavoitteiseen koulutukseen tai toisin päin.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämislupa voitaisiin myöntää lukiolaissa tarkoitetulle lukiokoulutuksen järjestäjälle, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetulle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle sekä rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolle on myönnetty perusopetuslain 7 §:ssä tarkoitettu perusopetuksen järjestämislupa, eli niin sanotulle yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle. Lupa voitaisiin myöntää myös perusopetuslain 8 §:ssä tarkoitetulle perusopetusta järjestävälle valtion oppilaitokselle. Järjestämislupa myönnettäisiin hakemuksesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että järjestämisluvan saaneella koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus järjestää koulutusta koulutustarpeen mukaisesti järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella. Lähtökohtaisesti luvat myönnettäisiin sellaisille koulutuksen järjestäjille, joiden toiminta-alueella arvioidaan olevan säännöllisesti tarvetta valmentavan koulutuksen järjestämiselle. Koulutusta ei kuitenkaan olisi velvollisuutta järjestää, jos alueella jonain vuotena ei olisikaan tarvetta valmentavan koulutuksen järjestämiselle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että koulutusta ei saisi järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Ehdotettu säännös vastaisi muiden koulutuslakien sääntelyä ja voimassa olevaa periaatetta julkisin varoin rahoitetun koulutuksen järjestämisessä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin järjestämisluvan myöntämisen edellytyksistä. Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että koulutus olisi tarpeellista ottaen huomioon valtakunnallinen tai alueellinen koulutustarve ja koulutustarjonta.
Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että hakijalla on riittävät toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Koulutustoiminnan järjestämisen yleiset toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset on arvioitu jo myönnettäessä järjestäjälle jonkin muun koulutusmuodon järjestämislupaa. Tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvan myöntämisen yhteydessä arvioitaisiinkin erityisesti vain juuri valmentavan koulutuksen järjestämiseksi edellytettäviä toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä. Valmentavan koulutuksen järjestäjällä tulisi olla muun muassa toimivat yhteistyömallit muiden koulutuksen järjestäjien kanssa sekä mahdollisuus poluttaa opiskelijaa eteenpäin tutkintotavoitteiseen lukiokoulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen.
Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäisi tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvat. Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi lupien myöntämistä koskevan päätöksenteon yhteydessä varmistettava tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen riittävä valtakunnallinen ja alueellinen saatavuus. Näin luotaisiin valmentavan koulutuksen kattava järjestäjäverkosto.
Pykälän 4 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä järjestämisluvan myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. Vastaava järjestämisluvan hakumenettelyitä ja tarkempia edellytyksiä koskeva asetuksenantovaltuus on myös lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa.
5 §. Järjestämisluvassa määrättävät asiat. Pykälässä säädettäisiin järjestämisluvassa määrättävistä asioista. Valmentavan koulutuksen järjestämislupa voidaan myöntää vain sellaiselle koulutuksen järjestäjälle, jolla on jo jonkin muun koulutusmuodon järjestämislupa. Tarkoitus on, että esimerkiksi opetuskielen ja toiminta-alueen suhteen noudatettaisiin tätä muun koulutuksen järjestämislupaa, ellei valmentavan koulutuksen järjestämisluvassa toisin määrätä. Lisäksi valmentavan koulutuksen laissa olisi viittaussäännöksiä, joiden mukaan koulutuksen järjestämisessä sovellettaisiin eräiltä osin muita koulutuksia koskevia lakeja.
Käytännössä valmentavaa koulutusta järjestävällä taholla saattaa olla useita muita koulutuksen järjestämislupia, esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestämislupa ja ammatillisen koulutuksen järjestämislupa. Tällöin olisi tarpeen määrittää, minkä luvan yhteyteen valmentavan koulutuksen järjestämislupa myönnettäisiin, jotta olisi yksiselitteistä, minkä muun järjestämisluvan mukaisia määräyksiä ja mitä koulutusta koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan. Pykälän 1 momentissa olisi tätä määrittelyä koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin, minkä koulutusmuodon yhteyteen valmentavan koulutuksen järjestämislupa myönnetään, jos koulutuksen järjestäjällä on useita muita opetuksen tai koulutuksen järjestämislupia.
Pykälän 2 momentin mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijamäärästä tai opiskelijavuosien määrästä. Pääsääntöisesti valmentavaa koulutusta olisi tarkoitus järjestää lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen kokonaisopiskelijamäärän puitteissa koulutustarpeen mukaan, mutta esimerkiksi sisäoppilaitosmuotoisena koulutuksena järjestettävässä koulutuksessa opiskelijamäärästä tai opiskelijavuosista voisi olla tarpeen järjestämisluvassa määrätä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestämisessä noudatettaisiin, mitä koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa on määrätty opetuskielestä ja toiminta-alueesta, ellei tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvassa toisin määrätä. Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa määrätään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 24 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän opetuskielestä sekä 25 §:n mukaan toiminta-alueesta. Koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää osaamistarpeen mukaisesti tutkintoja ja koulutusta järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella. Toiminta-alueen lisäksi tutkintoja ja koulutusta voi järjestää myös muualla Suomessa. Lukiolain 4 §:n mukaan järjestämisluvassa määrätään kunnat, joissa koulutusta järjestetään sekä opetuskielet. Lähtökohtaisesti valmentavassa koulutuksessa noudatettaisiin aiemmassa järjestämisluvassa määrättyä opetuskieltä ja toiminta-aluetta. Tämä olisi perusteltua, koska valmentavaa koulutusta järjestetään pääsääntöisesti samoissa oppilaitoksissa kuin myös tutkintotavoitteista koulutusta. Tarvittaessa valmentavan koulutuksen järjestämisluvassa voitaisiin kuitenkin määrätä myös toisin.
6 §. Järjestämisluvan muuttaminen ja peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. Ehdotetut säännökset vastaisivat pääosin lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain vastaavia säännöksiä.
Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi hakemuksesta järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. Hakemukseen perustuva käsittely olisi pääsääntönä järjestämisluvan muuttamisessa ja peruuttamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuitenkin tilanteista, jolloin ministeriö voisi ilman hakemusta muuttaa järjestämislupaa tai peruuttaa sen. Momentin 1 kohdan mukaan järjestämislupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa, jos koulutuksen järjestäminen merkittävästi poikkeaa koulutustarpeista. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, jos valmentavan koulutuksen tarve järjestäjän toiminta-alueella on merkittävästi muuttunut.
Momentin 2 kohdan mukaan järjestämislupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa, jos koulutusta ei enää järjestetä.
Momentin 3 kohdan mukaan järjestämislupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa, jos järjestetty koulutus tai koulutuksen järjestäjän toimintaedellytykset eivät enää täyttäisi 4 §:n mukaisia järjestämisluvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä.
Momentin 4 kohdan mukaan järjestämislupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa, jos koulutusta järjestettäisiin muuten olennaisesti vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.
Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi varata koulutuksen järjestäjälle mahdollisuus 2 momentissa tarkoitettujen puutteiden korjaamiseen kohtuullisessa ajassa ennen järjestämisluvan muuttamista tai peruuttamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi myös järjestämisluvan peruuttamista koskevan päätöksenteon yhteydessä huolehdittava siitä, ettei valmentavan koulutuksen riittävä saatavuus vaarannu.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitettu järjestämislupaa koskeva päätös on maksuton. Ilman hakemusta tehtävistä järjestämislupapäätöksistä ei olisi tarkoituksenmukaista periä maksuja.
7 §.Yhteistyö ja koulutuksen hankkiminen. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjien yhteistyöstä ja koulutuksen hankkimisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteistyöstä koulutuksen toteuttamisessa muiden koulutuksen järjestäjien sekä koulutuksen järjestämiseksi tarpeellisten nuorisotyötä tekevien julkisten tahojen ja yksityisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa sekä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Koulutusta suunniteltaessa ja toteuttaessa tulisi olla yhteistyössä muiden alueella tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta tarjoavien koulutuksen järjestäjien kanssa. Esimerkiksi koulutuksen osien tarjontaa voisi kehittää ja suunnitella yhteistyössä. Yhteistyön muodot olisivat koulutuksen järjestäjien päätettävissä. Nuorisotyön osalta velvoite tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että koulutuksen järjestäjät selvittäisivät yhteistyössä nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa mahdollisuudet tukea opiskelijoiden opintojen etenemistä nuorisotyötä tekeviltä toimijoilta hankittavien palveluiden, kuten työpajatoiminnan avulla. Yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa tarkoittaisi esimerkiksi työelämään tutustumiseen liittyvistä yhteistyömalleista sopimista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä voisi täydentää järjestämäänsä koulutusta hankkimalla koulutusta kunnalta, perusopetuslain 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä tai ammatillisen tai lukiokoulutuksen koulutuksen järjestäjältä, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä. Koulutuksen järjestäjän ei tarvitsisi järjestää kaikkia koulutuksen osia itse, vaan se voisi hankkia osan koulutuksesta toiselta koulutuksen järjestäjältä tai muulta säännöksessä mainitulta taholta. Lain 13 §:n 2 momentissa säädettäisiin velvoitteesta, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota opiskelijalle mahdollisuus suorittaa koulutuksen perusteiden mukaisia osia tarvittaessa yhteistyössä 7 §:ssä tarkoitettujen yhteistyötahojen kanssa. Jos koulutuksen järjestäjä ei pystyisi itse järjestämään kaikkia koulutuksen osia, sen tulisi sopia yhteistyömalleista koulutuksen hankkimiseksi muilta järjestäjiltä. Vaikka koulutuksen järjestäjä hankkisi koulutusta, vastaisi koulutuksen järjestäjä siitä, että sen hankkima koulutus järjestettäisiin lain mukaisesti.
Yhteistyövelvoitteita ja koulutuksen hankkimista koskevat säännökset vastaisivat pääosin lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain voimassa olevaa sääntelyä. Perusopetuslain voimassa olevat säännökset kattavat vain yhteistyövelvoitteen muiden alueella toimivien koulutuksen järjestäjien kanssa. Perusopetuslain mukaan kunta voi järjestää laissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne järjestämisluvan saaneelta yksityiseltä perusopetuksen järjestäjältä.
7.2.3
3 luku Hakeutuminen ja opiskelijaksi ottaminen
Luvussa säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen edellytyksistä, hakumenettelystä ja opiskelijavalintaa koskevan päätöksen antamisesta.
8 §.Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijaksi voitaisiin ottaa hakija, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän. Perustellusta syystä opiskelijaksi voitaisiin ottaa myös hakija, joka ei ole suorittanut edellä tarkoitettua oppimäärää, jos koulutuksen järjestäjä katsoo hakijalla muutoin olevan riittävät edellytykset opinnoista suoriutumiseen. Ehdotettu säännös vastaisi melko pitkälti nykyisiä ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä. Perusopetuksen oppimäärää suorittamaton henkilö voidaan ottaa lukiokoulutuksen opiskelijaksi kuitenkin vain painavasta syystä, valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisessa riittäisi ehdotetun säännöksen mukaisesti perusteltu syy.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen perusteella valmentavan koulutuksen opiskelijaksi voitaisiin ottaa sellainen hakija, joka ei enää ole velvollinen suorittamaan perusopetuslaissa tarkoitettua perusopetusta, vaikka hän ei olisi saanut perusopetuksen päättötodistusta. Lähtökohtaisesti oppivelvollisen opiskelijan tulisi suorittaa oppivelvollisuuttaan perusopetuksessa sen lukuvuoden loppuun asti, jona hän täyttää 17 vuotta. Tämän jälkeen hän voisi oppivelvollisuuslakiin ehdotetun 5 §:n mukaisesti siirtyä suorittamaan oppivelvollisuuttaan tutkintotavoitteiseen koulutukseen, valmentavaan koulutukseen tai aikuisten perusopetukseen. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös aikuisena Suomeen tulleisiin maahanmuuttajiin, jotka eivät ole suorittaneet lähtömaassaan perusopetuksen oppimäärää vastaavaa oppimäärää. Säännöksen perusteella tulisi arvioida vailla perusopetuksen oppimäärää olevan hakijan edellytykset opinnoista suoriutumiseen, kuten kielitaidon taso.
Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, että hakija ei olisi suorittanut perusopetuksen jälkeistä tutkintoa taikka valmentavaa tai valmistavaa koulutusta. Voimassa olevissa ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta koskevissa säännöksissä säädetään nyt ehdotettua tarkemmin, mitkä aiemmin suoritetut tutkinnot ja koulutukset estävät valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen. Lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen esteeksi puolestaan on säädetty aiemmin suoritettu korkeakoulututkinto. Ehdotettu säännös perusopetuksen jälkeisen tutkinnon taikka valmentavan tai valmistavan koulutuksen suorittamisesta olisi nykyistä sääntelyä väljempi ja sillä tarkoitettaisiin kaikkia perusopetuksen jälkeisiä tutkintoja, kuten ylioppilastutkintoa, ammatillista tutkintoa ja korkeakoulututkintoa. Valmistavalla koulutuksella puolestaan tarkoitettaisiin erilaisia nivelvaiheen koulutuksia. Säännös kattaisi myös ulkomailla suoritetut tutkinnot ja nivelvaiheen koulutukseen rinnastettavat koulutukset. Lähtökohtana olisi, että jos henkilö on jo aiemmin suorittanut tutkinnon tai jonkinlaisen valmistavan koulutuksen, hänellä ei olisi enää tarvetta suorittaa valmentavaa koulutusta, vaan hänellä olisi valmiudet siirtyä suoraan tutkintotavoitteiseen koulutukseen.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös poikkeuksesta, jonka mukaan hakija voitaisiin kuitenkin ottaa opiskelijaksi tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen, vaikka hän olisi suorittanut aiemmin tutkinnon tai nivelvaiheen koulutuksen, jos tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen osallistuminen olisi jatko-opintovalmiuksien hankkimiseksi erityisestä syystä perusteltua. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 38 §:n 3 momentin säännöstä. Voimassa olevassa lukiolaissa ei vastaavaa säännöstä ole. Poikkeussäännöstä voitaisiin soveltaa samanlaisissa tilanteissa, joissa sitä on tarkoitettu sovellettavaksi ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Soveltamistilanteita on kuvattu ammatillisen koulutuksen uudistamista koskeneen hallituksen esityksen (HE 39/2017 vp) 38 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun poikkeussäännöksen mukaan myös oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen, joka osoitetaan suorittamaan oppivelvollisuuttaan valmentavaan koulutukseen, voitaisiin ottaa opiskelijaksi, vaikka hän olisi jo aiemmin suorittanut valmistavan koulutuksen. Säännös olisi tarpeen, jotta oppivelvollisille opiskelijoille voitaisiin aina viimesijassa osoittaa opiskelupaikka. Opiskelupaikkaa ei osoitettaisi tutkintotavoitteiseen koulutukseen.
Voimassa olevan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä on ollut se, että hakijan tavoitteena on valmentavan koulutuksen jälkeen hakeutua suorittamaan ammatillista tutkintoa tai tutkinnon osaa. Vastaavasti lukiolaissa on säädetty lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen edellytykseksi, että hakijan tavoitteena on lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaminen valmistavan koulutuksen jälkeen. Näitä vastaavaa edellytystä ei säädettäisi tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa.
9 §.Hakeutuminen ja hakumenettelyt. Pykälässä säädettäisiin hakeutumisesta ja hakumenettelyistä. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevaa lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisestä lähtökohdasta, että henkilöllä on oikeus vapaasti hakeutua suorittamaan tässä laissa tarkoitettua koulutusta. Ehdotettu vapaa hakeutumisoikeus vastaisi nykytilaa.
Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisessa olisi sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisessa käytettävistä valintaperusteista sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeista. Koulutuksen järjestäjä voisi käyttää opiskelijavalinnassa hyväksi esimerkiksi haastatteluja selvittääkseen hakijoiden tarvetta valmentavaan koulutukseen tai vaativan erityisen tuen tarpeita järjestäessään valmentavaa koulutusta vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtakunnallisten hakumenettelyiden eli niin sanottujen yhteisten hakumenettelyiden käyttömahdollisuudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijavalinnassa voitaisiin käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa käytäntöä, jonka mukaan perusopetuksen lisäopetuksen, lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen ja ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijavalinnassa voidaan käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin opiskelijavalinnan suorittamisesta muutoin kuin valtakunnallisen hakumenettelyn kautta eli jatkuvasta hausta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi jatkuvasta hausta ja siihen liittyvistä hakuajoista ja -menettelyistä täytettäessä sellaisia opiskelupaikkoja, joita ei täytetä valtakunnallisin hakumenettelyin. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa käytäntöä.
10 §.Päätös opiskelijaksi ottamisesta. Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamista koskevan päätöksen antamisesta. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevaa lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sääntelyä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijaksi ottamisesta. Pykälän 2 momentti sisältäisi poikkeuksen opiskelijaksi ottamisesta annettavan päätöksen osalta silloin, kun opiskelija jätetään valitsematta valtakunnallisen hakumenettelyn eli yhteishaun yhteydessä. Tällöin opiskelijalle ei hallintolain edellytyksistä poiketen tarvitsisi antaa hallintopäätöstä valitsematta jättämisestä, mutta hänelle ilmoitettaisiin siitä kuitenkin kirjallisesti ja hän saisi päätöksen pyydettäessä. Ehdotettua pykälää vastaava säännös on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 43 §:ssä, lukiolain 20 §:ssä ja perusopetuslain 28 b §:ssä.
7.2.4
4 luku Koulutuksen sisältö
Luvussa säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen laajuudesta ja muodostumisesta, koulutuksen perusteiden laadinnasta, opiskelijan yksilöllisistä valinnoista sekä henkilökohtaisesta opiskelusuunnitelmasta. Lisäksi säädettäisiin osaamisen kehittymisestä annettavasta palautteesta, osaamisen arvioinnista ja todistuksista.
11 §.Koulutuksen laajuus ja muodostuminen. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen laajuudesta. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan koulutuksen laajuus olisi 38 viikkoa. Koulutuksen perusteet tulisi laatia siten, että koulutuskokonaisuus olisi mahdollista suorittaa keskimäärin 38 viikon opintojen aikana. Koulutuksen järjestäjä voisi päättää opetuksen ja ohjauksen sijoittumisesta lukuvuoden sisällä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusajasta. Ehdotetun säännöksen mukaan valmentavan koulutuksen suoritusaika olisi yksi vuosi. Koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin myöntää opiskelijalle sairauden, vamman tai muun erityisen syyn vuoksi lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Ehdotettu säännös lisäajan myöntämisestä vastaisi ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen lisäsuoritusajan perusteita. Esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi runsaasti erityistä tukea tarvitseva opiskelija voisi käyttää valmentavan koulutuksen suorittamiseen yhtä vuotta pidemmän ajan. Säännöksessä mainittu muu erityinen syy voisi olla esimerkiksi opiskelijan puutteelliset oppimisvalmiudet, joiden vuoksi koulutuksen tavoitteita ei olisi mahdollista saavuttaa yhden vuoden aikana.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tutkintokoulutukseen valmentava koulutus muodostuu koulutuksen osista. Koulutuksen osat olisivat koulutuksen tavoitteisiin perustuvia osaamiskokonaisuuksia. Koulutuksen osat määrättäisiin Opetushallituksen laatimissa koulutuksen perusteissa.
12 §.Koulutuksen perusteet. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallitus määräisi koulutuksen perusteet tutkintokoulutukseen valmentavalle koulutukselle. Koulutuksen perusteissa määrättäisiin koulutuksen osien tavoitteista, keskeisistä sisällöistä ja arvioinnista sekä henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan merkittävistä tiedoista. Arvioinnin osalta perusteissa määrättäisiin osaamisen osoittamistavoista, arvioinnin kohteista ja kriteereistä.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen perusteet tulisi laatia siten, että opiskelijalla olisi valmentavan koulutuksen aikana mahdollisuus suorittaa lukion oppimäärään kuuluvia opintoja ja ammatillisten perustutkintojen osia ja osien osa-alueita, korottaa perusopetuksen päättötodistuksen arvosanoja ja vahvistaa suomen tai ruotsin kielen taitoaan. Ehdotetulla säännöksellä varmistettaisiin, että koulutuksen perusteet ja koulutuksen osat vastaisivat eri kohderyhmien erilaisiin tarpeisiin.
Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi koulutuksen sisällöstä koulutuksen perusteiden mukaisesti. Koulutuksen järjestäjän tulisi laatia suunnitelma koulutuksen toteuttamisesta. Suunnitelmassa päätettäisiin opetuksen, ohjauksen ja erityisen tuen toteuttamisesta, opiskelijoille tarjottavista koulutuksen osista sekä opetuksen tarkemmista tavoitteista ja sisällöistä. Ehdotettu suunnitelma täydentäisi koulutuksen järjestäjän perusopetuslain tai lukiolain nojalla laatimaa opetussuunnitelmaa tai ammatillisen koulutuksen toteuttamissuunnitelmaa.
13 §.Opiskelijan yksilölliset valinnat. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija suorittaisi koulutuksen perusteiden mukaisista koulutuksen osista henkilökohtaisten tavoitteidensa ja osaamistarpeidensa mukaisen kokonaisuuden. Opiskelijalle tarpeelliset koulutuksen osat päätettäisiin lain 14 §:ssä tarkoitetun henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laadinnan yhteydessä.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että opiskelijalla olisi mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin. Koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota opiskelijalle mahdollisuus suorittaa koulutuksen perusteiden mukaisia osia tarvittaessa yhteistyössä muiden opetuksen ja koulutuksen järjestäjien kanssa. Lähtökohtaisesti koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota opiskelijan suoritettavaksi kaikkia koulutuksen perusteiden mukaisia osia. Koulutuksen järjestäjä voisi järjestää osiin liittyvän opetuksen itse tai tarvittaessa yhteistyössä lain 7 §:ssä tarkoitettujen yhteistyötahojen kanssa. Esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestäjällä tulisi olla toimivat yhteistyömallit perusopetuksen järjestäjän ja ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa, jotta opiskelijat voisivat halutessaan korottaa perusopetuksen arvosanoja tai suorittaa ammatillisen tutkinnon osia tai osa-alueita.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin joustavista siirtymistä. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutus tulisi järjestää siten, että opiskelija voisi hakeutua tutkintotavoitteiseen koulutukseen kesken valmentavan koulutuksen, jos hän on saavuttanut riittävät valmiudet tutkintotavoitteiseen koulutukseen siirtymiseksi. Kaikille opiskelijoille ei laadittaisi vuoden mittaista koulutuskokonaisuutta, vaan koulutuskokonaisuus tulisi suunnitella tätä lyhyemmäksi, jos sen arvioidaan riittävän opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja osaamistarpeiden saavuttamiseen. Opiskelijan tulisi voida joustavasti siirtyä tutkintotavoitteiseen lukiokoulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen jatkuvan haun kautta, kun hän on saavuttanut riittävät valmiudet.
Opiskelija voisi hakeutua valmentavaan koulutukseen myös kesken tutkintotavoitteisen koulutuksen, jos hänen arvioidaan tarvitsevan joidenkin osa-alueiden vahvistamista tutkintokoulutuksen suorittamiseksi. Tällöinkin opiskelija suorittaisi ehdotetun 1 momentin mukaisesti hänelle tarkoituksenmukaisen valmentavan koulutuksen kokonaisuuden.
14 §.Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan henkilökohtaisesta opiskelusuunnitelmasta. Pykälän 1 momentissa esitetään, että koulutuksen järjestäjä laatisi koulutuksen aloittavalle opiskelijalle henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman, johon kirjattaisiin opintojen yksilöllinen rakentuminen ja eteneminen sekä jatko-opintosuunnitelma. Lisäksi suunnitelmaan kirjattaisiin opiskelijan opetusta, ohjausta ja tukea koskevat tiedot. Suunnitelmaa päivitettäisiin tarvittaessa opintojen edetessä.
Voimassa olevan lain mukaisesti lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa opiskelija laatii henkilökohtaisen opintosuunnitelman tarvittaessa yhteistyössä opetushenkilöstön kanssa. Ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa puolestaan laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka laatimisesta vastaa koulutuksen järjestäjä. Koska lisäopetusta varten ei ole valtakunnallista oppimäärää, jokaiselle lisäopetuksen opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen suunnitelma, jota kutsutaan opiskelusuunnitelmaksi.
Pykälän 2 momentissa esitetään säädettäväksi menettelystä, jossa henkilökohtainen opiskelusuunnitelma laadittaisiin. Koulutuksen järjestäjä laatisi henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa. Suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen osallistuisi koulutuksen järjestäjän nimeämä opettaja tai opinto-ohjaaja sekä tarvittaessa muu koulutuksen järjestäjän edustaja. Opiskelijan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla tulisi olla mahdollisuus osallistua suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen. Ehdotettu sääntely vastaisi ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjä henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaperiaatteita.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että opiskelijan osallistuessa ammatillisen koulutuksen järjestäjän tutkintoon valmentavaan koulutukseen suunnitelma laadittaisiin siten kuin ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään yksityiskohtaisesti henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) laadinnasta. Ehdotetut valmentavan koulutuksen henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laadintaperiaatteet vastaisivat pitkälti ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjä HOKS:in laadintaperiaatteita. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa on käytössä niin sanottu eHOKS, josta säädetään valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa. Mainitun lain 9 §:n 2 momentissa säädetään HOKS:iin sisältyvistä tiedoista, jotka koulutuksen järjestäjän tulee tallentaa valtakunnalliseen tietovarantoon. On perusteltua, että HOKS:in laadintaperiaatteita ja eHOKS-menettelyä voitaisiin soveltaa myös jatkossa ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestäessä valmentavaa koulutusta.
Ehdotetun pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettyä sovellettaisiin siis vain perusopetuksen tai lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämässä valmentavassa koulutuksessa. Perusopetuksen järjestäjälle säännös toisi velvollisuuden henkilökohtaisen suunnitelman laadintaan lain tasolle. Lukiolaissa tarkoitetun henkilökohtaisen opintosuunnitelman laadinta puolestaan on säädetty opiskelijan vastuulle, mutta valmentavassa koulutuksessa suunnitelman laadinnasta vastaisi koulutuksen järjestäjä yhteistyössä opiskelijan kanssa.
15 §.Palaute osaamisen kehittymisestä ja osaamisen arviointi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskelijalle opintojen aikana annettavasta palautteesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada palautetta osaamisensa kehittymisestä koulutuksen aikana. Opiskelijalle annettavalla palautteella ohjattaisiin ja kannustettaisiin henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä kehitettäisiin edellytyksiä itsearviointiin. Palautetta voitaisiin antaa opintojen aikana suullisesti tai kirjallisesti. Palautteen antaminen olisi tärkeää, jotta opiskelija tietäisi, mitä osaamista hänen tulisi vielä kehittää. Ehdotetun säännöksen mukaan palautetta antaisivat opetuksesta vastaavat opettajat ja muut opiskelijan opetukseen, ohjaukseen ja tukeen osallistuvat koulutuksen järjestäjän edustajat.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin osaamisen arvioinnista. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen perusteiden mukaisten koulutuksen osien arvioinnilla annettaisiin tietoa opiskelijan osaamisesta ja varmistettaisiin koulutuksen perusteiden mukaisten tavoitteiden saavuttaminen. Osaamisen arvioinnilla tarkoitettaisiin sen arviointia, onko opiskelija saavuttanut koulutuksen perusteiden mukaiset koulutuksen osan tavoitteet. Arvioinnista määrättäisiin tarkemmin koulutuksen perusteissa. Arvioinnin toteuttaisi ja arvioinnista päättäisi opettaja.
Koulutuksen osat arvioitaisiin arvosanalla hyväksytty tai hylätty. Koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää mahdollisuus osaamisen osoittamisen uusimiseen, jos opiskelijan osaamisen arviointi on hylätty.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan arvioinnin tarkistamiseen ja oikaisuun sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 55 ja 116 §:ssä säädetään valmentavan koulutuksen osaamisen arvioinnin tarkistamisesta ja oikaisusta. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 55 §:n mukaan opiskelija voi pyytää arvioijilta kirjallisesti arvioinnin tarkistamista 14 päivän kuluessa siitä, kun hänellä on ollut tilaisuus saada arvioinnin tulokset sekä tieto arviointiperusteiden soveltamisesta suoritukseensa. Arvioijien on tehtävä päätös arvioinnin tarkistamisesta ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi opiskelija voi pyytää rehtorilta kirjallisesti oikaisua arvioinnin tarkistamista koskevaan päätökseen. Jos arviointi on ilmeisesti virheellinen, rehtori voi määrätä uuden arvioinnin sekä perustellusta syystä asettaa uuden arvioijan. Lain 116 §:n mukaan oikaisuvaatimuksesta annettuun rehtorin päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla.
Valmentavan koulutuksen aikana opiskelija voi suorittaa myös perusopetuslaissa, lukiolaissa tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja opintoja. Pykälän 4 momentissa olisi säännös, jonka mukaan mainittujen lakien mukaan suoritetut opinnot arvioitaisiin kyseisen koulutusmuodon arviointia koskevien säännösten mukaisesti.
16 §.Todistukset. Pykälässä säädettäisiin opiskelijalle annettavista todistuksista. Ehdotetun 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijalle todistus suoritetuista koulutuksen osista, kun opiskelija päättää tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen suorittamisen. Koulutuksen suorittamisen päättämisellä tarkoitettaisiin tilannetta, jossa koulutuksen suorittaminen päättyy koko koulutuksen suorittamiseen tai siihen, että opiskelija on suorittanut henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa tavoitteeksi asetetut koulutuksen osat, jos hänen tavoitteenaan ei ole koko koulutuskokonaisuuden suorittaminen. Koulutuksen päättämisellä tarkoitettaisiin myös koulutuksen keskeyttämistä, jolloin koulutuksen järjestäjän tulisi antaa todistus niistä koulutuksen osista, jotka opiskelija on suorittanut ennen koulutuksen keskeyttämistä. Koulutuksen järjestäjän tulisi antaa todistus suoritetuista koulutuksen osista myös opiskelijan pyynnöstä, jos opiskelija tarvitsee tällaista todistusta kesken opintojen.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulee antaa opiskelijan pyynnöstä todistus suoritetuista opinnoista, jos opiskelija eroaa tai keskeyttää koulutuksen suorittamisen. Momentissa tarkoitettu todistus suoritetuista opinnoista annettaisiin niiden opintojen osalta, joissa koulutuksen osan suorittaminen on jäänyt kesken. Jos opiskelija olisi suorittanut koulutuksen osan tai osia, näiden osalta annettaisiin 1 momentissa tarkoitettu todistus. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu todistus annettaisiin vain opiskelijan pyynnöstä.
Pykälän 3 momentin mukaan Opetushallitus määräisi todistuksiin merkittävistä tiedoista. Määräys olisi tarpeen, jotta todistuksiin merkittävät tiedot olisivat valtakunnallisesti yhdenmukaisia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen aikana suoritettavien perusopetuksen, lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen opinnoista annettaviin todistuksiin sovellettaisiin, mitä kyseistä koulutusmuotoa koskevassa laissa säädetään.
7.2.5
5 luku Opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet
Luvussa säädettäisiin opiskeluoikeudesta ja oikeudesta keskeyttää opinnot väliaikaisesti, opiskelijan eronneeksi katsomisesta, oikeudesta saada opetusta ja ohjausta, opiskelijan velvollisuuksista, oikeudesta erityiseen tukeen, erityisestä tuesta päättämisestä sekä erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaalisista etuuksista. Lisäksi luvussa säädettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen maksuttomuudesta.
17 §.Opiskeluoikeus. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan opiskeluoikeudesta. Ehdotettu sääntely vastaisi lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sääntelyä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskeluoikeuden alkamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskeluoikeus alkaisi koulutuksen järjestäjän päättämänä ajankohtana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskeluoikeuden päättymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan opiskeluoikeus päättyisi, kun hän olisi suorittanut tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen tai kun hänet olisi 18 §:ssä säädetyn mukaisesti katsottu eronneeksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta keskeyttää opintonsa väliaikaisesti. Opiskelijalla olisi oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, jonka hän on suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta taikka saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Lisäksi opiskeluoikeus voitaisiin opiskelijan pyynnöstä väliaikaisesti keskeyttää muusta perustellusta syystä. Edellä mainittuja keskeyttämisperusteita ei sovellettaisi oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun oppivelvolliseen. Oppivelvollisuuden suorittamisen määräaikaisesta keskeyttämisestä säädettäisiin oppivelvollisuuslain 7 §:ssä.
Pykälän 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä opiskelijan hakemuksesta.
18 §.Opiskelijan eronneeksi katsominen. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan eronneeksi katsomisesta. Ehdotettu sääntely vastaisi lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sääntelyä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin opiskelija katsottaisiin eronneeksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija katsottaisiin eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole osallistua 14 §:ssä tarkoitetun henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaiseen opetukseen eikä hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä. Myös opiskelija, joka ei olisi suorittanut opintojaan 11 §:n 2 momentissa säädetyssä suoritusajassa, katsottaisiin eronneeksi. Oppivelvollisuuslain 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi oppivelvollisen opiskelijan eronneeksi katsomisessa noudatettavista erityismenettelyistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskelijan eronneeksi katsomisesta oman ilmoituksen perusteella. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan itse ilmoittaessa koulutuksen järjestäjälle kirjallisesti eroamisestaan, hänen opiskeluoikeutensa päättyisi siitä päivästä, jona ilmoitus saapuu koulutuksen järjestäjälle, tai opiskelijan ilmoittamana myöhempänä ajankohtana.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä antaisi päätöksen opiskelijan eronneeksi katsomisesta. Päätös annettaisiin kaikissa pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa eli myös silloin, kun eronneeksi katsominen perustuisi opiskelijan omaan ilmoitukseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oppivelvollinen katsottaisiin eronneeksi 1 momentissa tarkoitetulla tavalla viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen. Ehdotettu säännös vastaisi lukiolakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin lisättäväksi ehdotettavaa vastaavaa säännöstä. Oppivelvollisen eronneeksi katsomisessa noudatettavista menettelyistä säädettäisiin lisäksi oppivelvollisuuslain 13 §:ssä.
19 §.Oikeus saada opetusta. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaisi koulutuksen perusteiden mukaisten tavoitteiden saavuttamisen. Säännös velvoittaisi koulutuksen järjestäjän tarjoamaan tarkoituksenmukaisella tavalla toteutettua opetusta, opinto-ohjausta ja muuta tarpeellista ohjausta riittävästi, jotta opiskelijalla voitaisiin katsoa olevan mahdollisuus saavuttaa koulutuksen perusteiden mukaiset tiedot ja taidot.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös annettavan opetuksen ja ohjauksen tuntimäärästä. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada opetusta ja ohjausta keskimäärin 22 tuntia viikkoa kohti. Valmentavan koulutuksen laajuus olisi 38 viikkoa, joten koko koulutuskokonaisuuden suorittamisen aikana opiskelijalla olisi oikeus saada opetusta ja ohjausta yhteensä keskimäärin 836 tuntia, mikä vastaisi nykyistä perusopetuksen lisäopetuksen opetustuntien määrää huomioiden, että perusopetuksen lisäopetuksen 1 100 oppitunnin määrästä tulee poistaa 15 minuutin pituiset välitunnit. Lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa nuorille suunnattavan opetuksen määrä on keskimäärin 14 tuntia 15 minuuttia opintopistettä kohden eli yhteensä 712,5 tuntia. Ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa opetustuntien määrää ei ole säännelty.
Oikeus saada opetusta ja ohjausta keskimäärin 22 tuntia viikossa tarkoittaisi sitä, että opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tulisi rakentaa siten, että opiskelija saisi viikossa keskimäärin 22 tuntia opetusta ja ohjausta henkilökohtaisten tavoitteidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Opetus ja ohjaus voitaisiin toteuttaa eri oppimisympäristöissä, kuten oppilaitoksessa, verkkoympäristössä tai työpajoilla. Esimerkiksi aikuisopiskelijat voisivat usein suorittaa opintojaan itsenäisemmin kuin oppivelvollisuusikäiset opiskelijat. Opetuksen ja ohjauksen määrä voisi vaihdella viikoittain. Yksilöllisesti opetuksen ja ohjauksen määrä voisi olla myös säännöksessä mainittua pienempi, jos se on opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden tai valmiuksien vuoksi perusteltua. Näin voisi olla esimerkiksi vaativaa erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kohdalla, jos hän henkilökohtaiset valmiudet huomioiden suorittaisi opintojaan keskimääräistä hitaammassa tahdissa.
Ehdotettu säännös koskisi vain valmentavan koulutuksen osien suorittamiseksi annettavaa opetusta ja ohjausta. Jos opiskelija suorittaisi valmentavan koulutuksen aikana perusopetuksen tai lukiokoulutuksen opintoja taikka ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisia tutkinnon osia tai osa-alueita, noudatettaisiin opetuksessa ja ohjauksessa kyseistä koulutusmuotoa koskevaa lainsäädäntöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opinto-ohjauksesta. Säännöksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista koulutuksen suorittamiseen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää opinto-ohjausta.
20 §.Opiskelijan velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan velvollisuuksista. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevaa sääntelyä.
Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijalla olisi velvollisuus osallistua henkilökohtaisen opiskelusuunnitelmansa mukaisesti opetukseen, jollei hänen poissaololleen olisi perusteltua syytä. Koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijan poissaoloa koskevista menettelyistä. Koulutuksen järjestäjä päättäisi esimerkiksi siitä, miten poissaoloista tulee ilmoittaa ja myös poissaolojen hyväksyttävyydestä.
Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen säännös, jonka mukaan velvollisuudesta korvata aiheutettu vahinko säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa opiskelijan aiheuttamista vahingoista tämän huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.
21 §.Oikeus erityiseen tukeen. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta erityiseen tukeen. Ehdotetulla säännöksellä yhtenäistettäisiin nivelvaiheen koulutuksessa olevan opiskelijan oikeus erityiseen tukeen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan opiskelijalla on oikeus perusopetuksen lisäopetuksessa perusopetuslain mukaiseen kolmiportaiseen tukeen, lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa 1.8.2021 lukien lukiolaissa säädettyyn oppimisen tukeen sekä ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun erityiseen tukeen ja vaativaan erityiseen tukeen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että opiskelijalla olisi oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea koulutuksen perusteiden mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Säännöksen mukaan erityisellä tuella tarkoitettaisiin opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä. Erityisen tuen antamisen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa koulutuksen perusteiden mukaisen osaamisen. Ehdotettu säännös vastaisi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain voimassa olevaa säännöstä.
Erityisen tuen järjestämistehtävä merkitsisi sitä, että koulutuksen järjestäjän tulisi tehtäviensä hoitamisessa käsitellä henkilön terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyviä tietoja. Oppivelvollisuuslain 23 §:n 3 ja 4 momentissa säädettäisiin tiedonsaantioikeuksista oppivelvollisten osalta. Muiden kuin oppivelvollisten osalta tiedot erityisen tuen tarpeesta saataisiin opiskelijalta itseltään. Henkilön terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät tiedot ovat tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja henkilötietoja ja niihin sovelletaan myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklaa erityisiä henkilötietoryhmiä koskevasta käsittelystä. Lähtökohtaisesti tietosuoja-asetuksen mukaisten erityisten henkilötietojen käsittely on kiellettyä. Käsittely on kuitenkin sallittua, jos sekä tietosuoja-asetuksen 6 artiklan yleinen käsittelyperuste että 9 artiklan erityinen käsittelyperuste täyttyvät.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c) alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan erityisiä henkilötietoja voidaan käsitellä, jos käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Lisäksi edellytetään, että käsittely on oikeasuhtaista tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Henkilötietojen käsittely perustuisi siis tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa säädettyyn erityisen tuen järjestämisvelvoitteeseen.
Tietosuojalain 6 §:n 2 momentti sisältää luettelon asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä, joita rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on toteutettava rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi käsiteltäessä henkilötietoja 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Erityisen tuen järjestämistehtävään liittyvässä arkaluonteisten tietojen käsittelyssä tulisi tietosuojalain nojalla noudattaa siinä säädettyjä suojatoimenpiteitä. Tietosuojalain mukaiset suojatoimet katsottaisiin riittäviksi, eikä suojatoimista olisi tarpeen säätää muutoin erikseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että opiskelijan suorittaessa lukiolaissa tarkoitettuun lukion oppimäärään kuuluvia opintoja sovellettaisiin, mitä lukiolaissa säädetään opiskelijan oikeudesta oppimisen tukeen. Lukiolaissa säädetty oikeus oppimisen tukeen on rajoitetumpi kuin valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa säädetty oikeus erityiseen tukeen. On perusteltua, että lukion oppimäärää suoritettaessa koulutuksen järjestäjä olisi velvollinen antamaan vain lukiolaissa tarkoitettua oppimisen tukea. Tämä auttaisi myös jatko-opintosuunnitelmien kannalta arvioimaan sitä, onko valmentavan koulutuksen opiskelijalla valmiudet suoriutua lukio-opinnoista lukiolaissa säädetyn oppimisen tuen avulla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että opiskelijan suorittaessa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja tutkinnon osia sovellettaisiin, mitä ammatillisessa koulutuksesta annetussa laissa säädetään osaamisen arvioinnin mukauttamisesta. Valmentavan koulutuksen opiskelijalla olisi siis tutkinnon osia suorittaessaan mahdollisuus osaamisen arvioinnin mukauttamiseen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 64 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Kyseisen säännöksen mukaan erityistä tukea saavan opiskelijan osalta ammatillisen perustutkinnon perusteiden mukaista osaamisen arviointia voidaan mukauttaa laatimalla opiskelijalle yksilöllinen osaamisen arviointi. Osaamisen arviointia voidaan mukauttaa vain siinä määrin, kuin se on opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että opiskelijan oikeuteen vaativaan erityiseen tukeen sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään. Valmentavan koulutuksen opiskelijalla olisi yhtäläinen oikeus vaativaan erityiseen tukeen kuin ammatillisen koulutuksen opiskelijalla. Vaativaan erityiseen tukeen oikeuttavaa koulutusta annetaan siihen järjestämisluvan saaneissa ammatillisissa oppilaitoksissa.
22 §.Erityisestä tuesta päättäminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi arvioida opiskelijan erityisen tuen tarve opiskelijan aloittaessa opiskelun ja opintojen aikana tuen tarpeen ilmetessä. Momentissa säädettäisiin myös perusopetuksessa tehdyn erityisen tuen päätöksen huomioon ottamisesta oppivelvollisen siirtyessä valmentavaan koulutukseen. Jos perusopetuksesta siirtyvälle oppivelvolliselle olisi tehty perusopetuslain 17 §:n mukainen erityisen tuen päätös, olisi koulutuksen järjestäjän selvitettävä ja arvioitava opiskelijan erityisen tuen tarve perusopetuksen aikana tehdyn erityisen tuen päätöksen pohjalta. Tiedonsaantia koskeva säännös olisi oppivelvollisuuslain 23 §:n 3 momentissa, jonka mukaan oppivelvollisen siirtyessä toisen koulutuksen järjestäjän oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun koulutukseen, aikaisemman koulutuksen järjestäjän eli tässä tapauksessa perusopetuksen järjestäjän olisi salassapitosäännösten estämättä viipymättä toimitettava opiskelijan koulutuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot uudelle koulutuksen järjestäjälle. Lähtökohtaisesti tiedot tulisi toimittaa pyytämättä, mutta tiedot voitaisiin antaa myös uuden koulutuksen järjestäjän pyynnöstä.
Ehdotetulla erityisen tuen päätöksen siirtämistä koskevalla sääntelyllä varmistettaisiin, että opiskelijan erityisen tuen tarve ja aiemmin käytetyt tukitoimet tulevat uuden koulutuksen järjestäjän tietoon oppivelvollisen siirtyessä perusopetuksesta valmentavaan koulutukseen. Tällä tuettaisiin sujuvaa siirtymistä perusopetuksesta nivelvaiheeseen. Säännöstä erityisen tuen päätöksen siirrosta sovellettaisiin vain oppivelvolliseen opiskelijaan. Säännöstä ei sovellettaisi, jos kyseessä olisi valmentavan koulutuksen oppivelvollisuusiän ylittänyt opiskelija.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä antaisi päätöksen opiskelijalle annettavasta erityisestä tuesta. Opiskelijaa ja tämän huoltajaa tai muuta laillista edustajaa tulisi kuulla ennen päätöksen tekemistä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän tulisi kirjata henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan opiskelijalle tarjottavan erityisen tuen ja ohjauksen sisältö. Koulutuksen järjestäjän tehtyä päätöksen siitä, että opiskelija tarvitsee erityistä tukea, kirjattaisiin tuen tarkempi sisältö toimenpiteineen opiskelijan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan. Tämä käytäntö on nykyään jo voimassa ammatillisessa koulutuksessa ja mahdollistaa sen, että erityisen tuen toimenpiteitä voidaan sujuvasti muokata ja tarkentaa opiskelun aikana.
23 §.Erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaaliset etuudet. Pykälässä säädettäisiin erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaalisista etuuksista. Opintososiaalisilla etuuksilla tarkoitettaisiin opiskelijan oikeutta opiskelun edellyttämiin erityisiin apuvälineisiin ja avustajapalveluihin. Koulutusta koskevien lakien välillä on eroa siinä, vastaako opetuksen tai koulutuksen järjestäjä opiskelijan tarvitsemista erityisistä apuvälineistä, avustajapalveluista ja kuljetuspalveluista vai saadaanko nämä vammaispalvelulain nojalla. Vammaispalvelulain nojalla saatavat palvelut ovat toissijaisia verrattuna koulutuksen järjestäjän velvollisuuteen järjestää palvelut. Opiskelijan tulisi saada tarvitsemansa palvelut joko koulutusta koskevan lainsäädännön perusteella opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä taikka kunnalta vammaispalvelulain nojalla.
Ehdotetun säännöksen lähtökohtana on, että perusopetuksen järjestäjän valmentavassa koulutuksessa opintososiaaliset etuudet määräytyisivät perusopetuslain mukaan, lukiokoulutuksen järjestäjän valmentavassa koulutuksessa lukiolain mukaan ja ammatillisen koulutuksen järjestäjän järjestämässä koulutuksessa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan. Ehdotettu käytäntö olisi perusteltu siksi, että kunkin koulutusmuodon järjestäjä on varautunut tarjoamaan edellä tarkoitettuja palveluita voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Valmentavan koulutuksen opiskelijat muodostavat vain pienen osan koulutuksen järjestäjän kokonaisopiskelijamäärästä ja heistäkin tämän tyyppisiä palveluita tarvitsisivat vain muutamat. Ei ole perusteltua, että koulutuksen järjestäjälle asetettaisiin erilaisia velvoitteista tämän pienen ryhmän opintososiaalisten etuuksien ja palveluiden järjestämiseksi, jos koulutuksen järjestäjä ei muutoin ole velvollinen järjestämään tämän tyyppisiä etuuksia ja palveluita.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että perusopetuksen järjestäjän valmentavan koulutuksen opiskelijalla olisi oikeus perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa säädettyihin vammaisten ja muun erityistä tukea saavan oppilaan opintososiaalisiin etuuksiin. Perusopetuslain 31 §:n 1 momentin mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuksen järjestäjän valmentavan koulutuksen opiskelijoiden koulumatkat korvattaisiin kuitenkin koulumatkatukilain mukaisesti tai tarvittaessa vammaispalvelulain perusteella, mikä merkitsisi muutosta nykytilaan perusopetuksen lisäopetukseen verrattuna. Perusopetuksen lisäopetuksen piirissä on vuosittain ollut noin 30 vaikeasti vammaista opiskelijaa, joilla potentiaalisesti voisi olla tarvetta vammaispalvelulain nojalla järjestettäviin kuljetuspalveluihin. Sekä perusopetuksen kuljetuspalvelut että vammaispalvelulain nojalla järjestettävät kuljetuspalvelut rahoitetaan kunnan peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän kautta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ammatillisen koulutuksen järjestäjän valmentavan koulutuksen opiskelijalla olisi oikeus ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 101 §:ssä säädettyihin erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaalisiin etuuksiin. Kyseisen pykälän mukaan erityistä tukea saavalla opiskelijalla on oikeus opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin ja erityisiin apuvälineisiin. Ehdotettu säännös vastaisi nykytilaa ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vammaisuuden perusteella opiskelijoille järjestettävistä muista palveluista ja tukitoimista säädetään erikseen. Vammaispalvelulain nojalla järjestettäisiin muun muassa vammaisten opiskelijoiden kuljetuspalvelut sekä lukiokoulutuksen järjestäjän valmentavan koulutuksen osalta myös muut tarvittavat palvelut. Tulkkauspalvelut järjestetään vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain nojalla.
24 §.Opetuksen maksuttomuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että laissa tarkoitettuun koulutukseen kuuluva opetus ja ohjaus olisivat opiskelijalle maksuttomia. Myös opiskelijoiden valintaan liittyvät valinta- tai soveltuvuuskokeet olisivat hakijalle maksuttomia. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutukseen osallistuvalla opiskelijalla olisi oikeus maksuttomaan ateriaan sellaisina päivinä, joina opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma edellyttäisi opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Opiskelijalla olisi edellä säädetyn lisäksi oikeus myös muuhun maksuttomaan päivittäiseen ruokailuun koulutuksessa, joka järjestämisluvan mukaisesti järjestetään sisäoppilaitosmuotoisesti. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että asuntolassa asumiseen sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 103 §:n mukaan asuminen koulutuksen järjestäjän asuntolassa on opiskelijalle maksutonta. Tätä vastaava säännös on lukiolain 35 §:n 2 momentissa. Jatkossa perusopetuksen järjestäjän tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa oleviin opiskelijoihin ei sovellettaisi perusopetuslain mukaisia majoituksen järjestämistä koskevia säännöksiä. Koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta maksaa majoitus- ja matkakorvauksia pitkän koulumatkan omaaville oppivelvollisille säädettäisiin oppivelvollisuuslain 19—21 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen säännös, jonka mukaan oppivelvollisen opiskelijan oikeudesta maksuttomaan koulutukseen säädettäisiin lisäksi oppivelvollisuuslain 4 luvussa. Valmentavan koulutuksen opiskelijat olisivat lähtökohtaisesti oikeutettuja oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen valmentavaa koulutusta suorittaessaan sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta.
7.2.6
6 luku Erinäiset säännökset
Luvussa säädettäisiin muutoksenhausta sekä perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännösten soveltamisesta.
25 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain nojalla tehtävistä päätöksistä, joiden osalta voisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. Näitä päätöksiä olisivat 10 §:ssä tarkoitettu päätös opiskelijaksi ottamisesta, 11 §:ssä tarkoitettu päätös valmentavan koulutuksen suorittamisajan pidentämisestä, 17 §:ssä tarkoitettu päätös opiskelijan oikeudesta väliaikaisesti keskeyttää opintonsa, 18 §:ssä tarkoitettu päätös opiskelijan katsomisesta eronneeksi sekä 21 §:ssä tarkoitettu päätös opiskelijan oikeudesta erityiseen tukeen. Myös lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun nojalla annettavista vastaavista päätöksistä on säädetty oikeus vaatia oikaisua aluehallintovirastolta.
Oikaisuvaatimusmenettelyä ei ehdoteta ulotettavaksi muihin valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuihin päätöksiin. Koulutusta koskevien lakien oikaisuvaatimusmenettelyä koskevat säännökset on tarkistettu vuonna 2015, jolloin kauttaaltaan tarkistettiin hallintoasioiden muutoksenhakusäännöksiä siten, että oikaisuvaatimus olisi nykyistä laajemmin käytössä muutoksenhaun ensivaiheena. Tällöin on katsottu, että muun muassa koulutuksen maksuttomuutta koskevat päätökset ovat sen luonteisia, että niistä valitettaisiin oikaisuvaatimusmenettelyn sijaan suoraan hallinto-oikeuteen.
Oikaisuvaatimusmenettelyssä noudatettaisiin hallintolaissa säädettyjä menettelyitä, ellei laissa toisin säädetä. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi, että hallintolaissa säädetystä poiketen oikaisua tulisi vaatia 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Ehdotettu 14 päivän määräaika vastaisi lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyä vastaavaa muutoksenhakuaikaa. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä, joten tästä ei olisi tarpeen säätää erikseen.
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen säännös, jonka mukaan muutoin oikaisuvaatimusmenettelyssä sovellettaisiin, mitä hallintolaissa säädetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että lain 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuja etuuksia koskevien päätösten muutoksenhakuun sovellettaisiin, mitä perusopetuslaissa säädetään. Lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitettuja etuuksia koskevien päätösten muutoksenhakuun puolestaan sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään. Lain 23 §:n 1 momentin mukaan perusopetuksen järjestäjän valmentavan koulutuksen opiskelijalla olisi oikeus perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa säädettyihin vammaisen ja muun erityistä tukea saavan oppilaan opintososiaalisiin etuuksiin ja 2 momentin mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjän valmentavan koulutuksen opiskelijalla puolestaan olisi oikeus ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 101 §:ssä säädettyihin erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaalisiin etuuksiin. Olisi perusteltua, että näihin etuuksiin liittyvään muutoksenhakuun sovellettaisiin myös asianomaisten lakien mukaisia säännöksiä.
Muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, ellei laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi eräistä poikkeuksista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisiin säännöksiin.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetystä poiketen valitus oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen tulisi tehdä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että valitus näissä asioissa tulisi käsitellä kiireellisenä. Ehdotettu 14 päivän muutoksenhakuaika ja säännös käsittelyn kiireellisyydestä vastaisi ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja lukiolaissa säädettyä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi, että hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu 1 momentissa tarkoitettua asiaa koskeva valitus, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Tämä olisi poikkeus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädettyyn, jonka mukaisesti hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Ehdotettu valituskielto vastaisi perusopetuslaissa, lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjä valituskieltoja. Valituskielto olisi perusteltu, koska kyseisissä asiaryhmissä on jo kaksivaiheinen muutoksenhakumahdollisuus, ensin oikaisuvaatimusmenettely aluehallintovirastoon ja sen jälkeen valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Vastaavat valituskiellot koulutuslakien mukaisissa päätöksissä, joissa ensivaiheen muutoksenhakukeinona on oikaisuvaatimusmenettely, on päätetty säilyttää muutoksenhakumenettelyitä koskevan vuoden 2015 kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Pykälän 3 momentissa olisi myös informatiivinen säännös, jonka mukaan muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa ei erikseen säädettäisi, mistä laissa tarkoitetuista päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, vaan tältä osin noudatettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.
26 §.Perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain soveltamisesta tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Ehdotetun 1 momentin mukaan koulutuksen järjestämisessä sovellettaisiin, mitä asianomaisen järjestäjän osalta perusopetuslaissa, lukiolaissa tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään opetuksen julkisuudesta, kokeilusta, erityisopetuksen tai erityisen tuen kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävistä, oppilas- ja opiskeluhuollosta, henkilöstöstä, yhteistyöstä opiskelijoiden huoltajien kanssa, oppilas- ja opiskelijakunnasta, koulutuksen arvioinnista sekä tietojensaannista ja henkilötietojen salassapidosta ja käsittelystä, jollei laissa toisin säädetä. Lisäksi sovellettaisiin, mitä asianomaisen koulutuksen järjestäjän osalta kurinpidosta ja siihen liittyvistä menettelyistä säädetään perusopetuslain 36 ja 36 a-g §:ssä lukuun ottamatta jälki-istuntoa koskevaa sääntelyä, lukiolain 40—48 §:ssä ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80, 85—93 ja 115 §:ssä. Viitatut säännökset ovat kaikissa koulutusta koskevissa laeissa lähes identtisiä, joten niistä ei olisi tarpeen säätää erikseen tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen osalta, vaan kussakin koulutusmuodossa sovellettaisiin kutakin järjestäjää koskevaa lainsäädäntöä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että jos kunta järjestäisi valmentavaa koulutusta lain 3 §:n 2 momentin nojalla eli vapaaehtoisesti ilman järjestämislupaa, sovellettaisiin viittaussäännösten osalta, mitä perusopetuslaissa säädetään.
Lain 5 §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että järjestämisluvassa määrättäisiin, minkä koulutusmuodon yhteyteen valmentavan koulutuksen lupa myönnetään, jos koulutuksen järjestäjällä on esimerkiksi sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen järjestämislupa. Tämä järjestämisluvan mukainen määräys ratkaisisi myös sen, mitä lakia kyseiseen koulutukseen ehdotetussa 1 momentissa tarkoitettujen säännösten osalta sovellettaisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos opiskelija suorittaisi ammatillisen tutkinnon osaa, sovellettaisiin lisäksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 40 §:n säännöstä opiskelijaksi ottamisen esteistä, mainitun lain 9 luvun säännöksiä opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja huumausainetestauksesta sekä mainitun lain 12 luvun säännöksiä edellä mainittuihin asioihin liittyvästä muutoksenhausta. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 40 §:ssä säädetään, että opiskelijaksi ei voida ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä koulutukseen liittyviin käytännön tehtäviin oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä, jos lain 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvät turvallisuusvaatimukset sitä edellyttävät ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa. Ammatillista tutkinnon osaa suorittaviin valmentavan koulutuksen opiskelijoihin sovellettaisiin siis ammatillisesta koulutuksesta annetun lain niin sanottuja SORA-säännöksiä. Mainittuja säännöksiä ei sovellettaisi muutoin tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
7.2.7
7 luku Voimaantulo
Luku sisältäisi voimaantulosäännöksen sekä koulutuksen järjestämistä ja opiskelijaa koskevat siirtymäsäännökset.
27 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulon ajankohdasta.
28 §.Koulutuksen järjestäjää koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin sellaisten koulutuksen järjestäjien oikeudesta järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta, jotka eivät tulisi hakemaan tai samaan uuden valmentavan koulutuksen järjestämislupaa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos järjestäjälle on tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla myönnetty perusopetuslain 7 tai 8 §:ssä tarkoitettu perusopetuksen lisäopetuksen järjestämislupa, järjestäjä saisi tämän järjestämisluvan perusteella järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta 31.7.2025 saakka. Ehdotettu siirtymäaika koskisi yksityisiä perusopetuksen lisäopetuksen järjestäjiä, kuten kansanopistoja. Siirtymäajan aikana järjestäjät voisivat järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta ilman uuden järjestämisluvan hakemista. Tämä olisi perusteltua, koska uuden koulutuksen käyttöönoton yhteydessä ei vielä välttämättä ole selvää, minkälainen alueen koulutustarve kyseiselle koulutukselle tulee jatkossa olemaan. Näin ollen erityisesti pienten järjestäjien olisi perusteltua saada kolmen vuoden siirtymäajan aikana harkita tarvetta kyseisen nivelvaiheen koulutuksen järjestämiseen myös jatkossa ja mahdollista järjestämisluvan hakemista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oikeudesta järjestää lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta sellaisen järjestäjän osalta, joka ei ole hakenut tai saanut uuden valmentavan koulutuksen järjestämislupaa. Ehdotetun säännöksen mukaisesti lukiokoulutuksen järjestäjä voisi tällöin järjestää lukiokoulutukseen valmentavaa koulutusta 31.7.2023 saakka tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten ja niiden nojalla annettujen määräysten mukaisesti. Koulutuksen järjestäjä ei kuitenkaan voisi ottaa uusia opiskelijoita tähän koulutukseen 31.7.2022 jälkeen. Ehdotettu siirtymäsäännös olisi tarpeen, jotta koulutuksen järjestäjät voisivat ottaa uusia opiskelijoita vielä vuoden 2021 alussa ja nämä opiskelijat voisivat suorittaa opintonsa loppuun. Nykyinen lukiokoulutukseen valmistava koulutus on suunnattu vain maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, joten voi olla, että jotkut nykyiset lukiokoulutuksen järjestäjät eivät tulisi hakemaan uuden valmentavan koulutuksen järjestämislupaa, jos toiminta-alueella jo muutoin on runsaasti valmentavan koulutuksen koulutustarjontaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos järjestäjälle on tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla myönnetty ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämislupa, koulutuksen järjestäjä saisi tämän järjestämisluvan perusteella järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta, eikä sen tarvitsisi hakea tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämislupaa tai järjestämisluvan muuttamista. Tämä olisi perustelua, koska uusi valmentava koulutus vastaisi sisällöltään pitkälti nykyistä ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta. Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvat on kokonaisuudessaan uusittu vuonna 2015, jolloin on otettu huomioon muun muassa koulutuksen alueellinen kattavuus.
29 §.Opiskelijaa koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa olisi sellaista opiskelijaa koskeva siirtymäsäännös, joka on aloittanut perusopetuksen lisäopetuksen, lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen tai ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen, mutta jonka opinnot olisivat vielä kesken 1.8.2022. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija siirtyisi tällöin suorittamaan uudessa laissa tarkoitettua tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että opiskelijalle tulisi laatia laissa tarkoitettu henkilökohtainen opiskelusuunnitelma valmentavan koulutuksen perusteiden mukaisesti. Pykälässä säädettyä ei kuitenkaan sovellettaisi lain 28 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa eli silloin, jos koulutuksen järjestäjä järjestää lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta, eikä ole hakenut tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämislupaa.
Valmentavan koulutuksen tarkoituksena on, että opiskelija suorittaa vain ne koulutuksen osat, jotka ovat tarpeen hänen henkilökohtaisten tavoitteidensa saavuttamiseksi, joten valmentavan koulutuksen lainsäädäntöön ei sisälly aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista tai hyväksilukua koskevaa sääntelyä. Ehdotetun 2 momentin mukaan Opetushallitus voisi määrätä siirtymiseen liittyvistä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteista ja menettelyistä. Tämä olisi tarpeen erityisesti silloin, jos opiskelijan tavoitteena on koko vuoden mittaisen koulutuksen suorittaminen.
7.3
Perusopetuslaki
1 §.Soveltamisala. Lain soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuudesta säädettäisiin jatkossa oppivelvollisuuslaissa. Oppivelvollisuus ei käsittäisi pelkästään perusopetuslaissa tarkoitettua perusopetusta, vaan perusopetus olisi osa oppivelvollisuuteen kuuluvaa opetusta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus oppivelvollisuuslakiin.
Perusopetuksen oppimäärän suorittaneille annettava lisäopetus muuttuisi osaksi tutkintoon valmentavaa koulutusta. Pykälän 2 momentista esitetään poistettavaksi lisäopetusta koskeva sääntely.
Oppivelvollisuusiän ylittäneille järjestettävästä perusopetuksesta säädetään perusopetuslain 46 §:ssä. Oppivelvollisuusiän laajentuessa oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen nimi esitetään muutettavan aikuisten perusopetukseksi. Pykälän 3 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi tätä vastaavaksi.
4 §.Velvollisuus järjestää perusopetusta ja esiopetusta. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Oppivelvollisuuden laajentumisen vuoksi säännöksen sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siihen lisättäisiin viittaus perusopetuslain 26 §:n 1 momenttiin, jossa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta perusopetuksessa. Ehdotettu säännös vastaisi nykytilaa, eli kunta olisi velvollinen järjestämään perusopetusta sen alueella asuville sellaisille lapsille, joiden ikänsä puolesta tulisi osallistua lain 26 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla perusopetukseen, siitä riippumatta, ovatko lapset oppivelvollisia vai ei.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan kunta on myös velvollinen järjestämään oppivelvollisuuden alkamisvuonna esiopetusta 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille ja niille lapsille, jotka 27 §:n mukaisesti aloittavat perusopetuksen vuotta säädettyä myöhemmin. Säännöksessä oleva viittaus pidennettyyn oppivelvollisuuteen muutettaisiin viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa jatkossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta.
Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös kunnan perusopetuksen järjestämisvelvollisuuden lakkaamisesta. Perusopetuksen järjestämisvelvollisuus on voimassa olevassa laissa sidottu oppilaan oppivelvollisuusikään, mutta oppivelvollisuusiän noustessa lakiin tulisi lisätä erillinen säännös järjestämisvelvollisuuden lakkaamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan kunnan perusopetuksen järjestämisvelvollisuus lakkaisi oppilaan päättäessä perusopetuksen suorittamisen siten kuin perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa säädetään. Viitatun säännöksen mukaan perusopetuksen suorittaminen päättyisi, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai viimeistään sen lukuvuoden koulutyön päättyessä sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta. Mainittuna ajankohtana päättyisi siis myös kunnan velvollisuus järjestää perusopetusta. Ehdotettu säännös vastaisi nykytilaa.
Muutoin pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
5 §.Muu opetus ja toiminta. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta perusopetuksen lisäopetuksesta.
9 §.Opetuksen laajuus. Pykälän 2 momentista esitetään poistettavaksi lisäopetusta koskeva sääntely, ja pidennetyn oppivelvollisuuden osalta viitattaisiin oppivelvollisuuslakiin.
11 §.Opetuksen sisältö. Esitetään kumottavaksi pykälän 3 momentti. Voimassa olevassa momentissa säädetään oppilaan oikeudesta saada opinto-ohjausta. Oppilaanohjauksesta esitetään säädettäväksi uudessa 11 a §:ssä.
Pykälän 4 momentista lisäopetusta koskeva sääntely esitetään poistettavaksi. Säännöksen sanamuotoa esitetään lisäksi lakiteknisesti tarkistettavaksi.
11 a §.Oikeus saada oppilaanohjausta. Perusopetuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin oppilaan oikeudesta saada oppilaanohjausta. Ehdotetun säännöksen mukaisesti opetuksen järjestäjällä olisi velvollisuus antaa oppilaanohjausta sekä tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sitä tarvitseville oppilaille. Esitetyllä pykälällä pyritään mahdollistamaan opetuksen järjestäjien oppilaanohjauksen voimavarojen ja uusien resurssien oikeaa kohdentamista.
Pykälän 1 momentissa esitetään, että oppilaalla olisi oikeus saada opetussuunnitelman mukaista oppilaanohjausta. Voimassa olevan perusopetuslain 11 §:n 3 momentin mukaisesti oppilaalle tulee antaa oppilaanohjausta. Esitetty sääntely vastaisi voimassa olevan 11 §:n 3 momentin mukaista sääntelyä oppilaan oikeudesta saada oppilaanohjausta. Säännöstä esitetään täsmennettäväksi viittaamalla opetussuunnitelman mukaiseen oppilaanohjaukseen. Perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n mukainen oppilaanohjauksen vuosiviikkotuntimäärä säilyisi ennallaan. Pykälän 1 momentin osalta tilanne ei muuttuisi oppivelvollisuuden piirissä olevan oppilaan kannalta nykyisestä.
Pykälän 2 momentissa esitetään, että sellaisella perusopetuksen oppimäärää suorittavalla oppilaalla, joka tarvitsee perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää tukea, olisi oikeus saada opetussuunnitelman mukaisen oppilaanohjauksen lisäksi tarpeidensa mukaista henkilökohtaista oppilaanohjausta. Tätä kutsuttaisiin tehostetuksi henkilökohtaiseksi oppilaanohjaukseksi. Velvoite tarkoittaisi perusopetuksen järjestäjille velvoitetta tarjota tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sellaisille oppilaille, joilla havaitaan perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää tuen tarvetta. Tehtävä olisi opetuksen järjestäjille uusi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on arvioinut oppilaanohjausta perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa (2020), jonka mukaisesti osa opiskelijoista tarvitsisi enemmän henkilökohtaista ohjausta erityisesti silloin, kun valintojen tekeminen tuottaa haasteita. Arviointitulosten mukaan tehostetusta henkilökohtaisesta oppilaanohjauksesta hyötyvät erityisesti vieraskieliset, kiusaamisen kohteeksi joutuneet ja oppimisvaikeuksia kokeneet oppilaat.
Esitetyllä muutoksella vahvistettaisiin perusopetuksen järjestäjien edellytyksiä kehittää ja toimeenpanna perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista oppilaanohjauksen eriyttämistä vastaamaan nykyistä paremmin oppilaan henkilökohtaisiin tarpeisiin ja kohdentaa tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sitä tarvitseville. Oppivelvollisuuslain 11 §:n mukaisesti perusopetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu perusopetuksen päättövaiheessa vahvistuisi. Oppivelvollisuuslain 11 §:n mukaisesti perusopetuksen järjestäjän tehtävänä olisi ohjata ja valvoa, että sen oppilaana oleva oppivelvollinen täyttää hakeutumisvelvollisuutensa. Oppivelvollisuuslain mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi vuosittain ajankohdan, johon mennessä perusopetuksen järjestäjän tulisi selvittää, ovatko perusopetuksen suorittamisen päättävät oppivelvolliset aloittaneet oppivelvollisuuden suorittamisen toisen asteen koulutuksessa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen käytännön antamisesta ja siihen liittyvästä menettelystä. Tehostetussa henkilökohtaisessa oppilaanohjauksessa oppilaalle tulisi antaa henkilökohtaista ja muuta oppilaanohjausta. Muulla oppilaanohjauksella tarkoitettaisiin 1 momentissa tarkoitettua kaikille yhteistä oppilaanohjausta, jonka toteutuksessa voidaan hyödyntää erilaisia ohjausmuotoja, esimerkiksi ryhmä- ja vertaisohjausta sekä digitaalisia toimintamalleja. Oppilaalle laadittaisiin henkilökohtainen jatko-opintosuunnitelma. Tehostetussa henkilökohtaisessa oppilaanohjauksessa tavoitteena olisi vahvistaa oppilaan yksilöllisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioimista oppilaanohjauksessa siten, että oppilaan valmiudet ja motivaatio tehdä jatko-opintoja koskevia valintoja parantuisivat. Oppilaan jatko-opintosuunnitelman tekemisen tavoitteena on, että oppilaan valmiuksia ja motivaatiota siirtyä perusopetuksen jälkeisiin opintoihin vahvistettaisiin suunnitelmallisesti, oppilaan yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet huomioiden. Opetushallitus päättäisi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa jatko-opintosuunnitelman keskeisistä sisällöistä ja toteutusmuodoista.
Tehostettua henkilökohtaista ohjausta annettaisiin perusopetuksen päättövaiheessa oleville, 8. ja 9. vuosiluokkien oppilaille. Opetuksen järjestäjä voisi päättää tehostetun henkilökohtaisen opinto-ohjauksen toteuttamistavoista. Tehostettu henkilökohtainen ohjaus voisi olla esimerkiksi oppilaalle henkilökohtaisesti annettavaa oppilaanohjausta tai pienryhmässä annettavaa oppilaanohjausta sillä edellytyksellä, että oppilaan yksilölliset lähtökohdat ja ohjaukselliset tarpeet tulevat huomioiduksi.
7 luku Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet
Esitetään lain 7 luvun otsikko muutettavaksi muotoon Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet. Voimassa olevassa laissa luvun otsikko on Oppivelvollisuus sekä oppilaan oikeudet ja velvollisuudet. Perusopetuslain 7 luvussa ei enää säädettäisi oppivelvollisuudesta, joten luvun uusi otsikko vastaisi paremmin luvun sisältöä.
25 §.Oppivelvollisuus. Pykälä esitetään kokonaisuudessaan kumottavaksi. Oppivelvollisuudesta esitetään säädettäväksi oppivelvollisuuslaissa.
26 §.Perusopetuksen suorittaminen. Pykälän otsikko muutettaisiin muotoon Perusopetuksen suorittaminen. Oppivelvollisuuden suorittamisesta esitetään säädettäväksi oppivelvollisuuslaissa.
Oppivelvollisuuslain 3 §:n 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuuden suorittamisesta perusopetuksessa säädettäisiin perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan oppivelvollisen on osallistuttava perusopetuslain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Tältä osin säännöstä ei ehdoteta muutettavaksi. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti perusopetuksen suorittaminen on sidottu oppivelvollisuuden suorittamiseen. Oppivelvollisuuden laajentuessa perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen esitetään, että oppivelvollisuuteen kuuluvan perusopetuksen suorittamisen alkamisesta ja päättymisestä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.
Ehdotetun säännöksen mukaan perusopetuksen suorittaminen alkaisi siten kuin oppivelvollisuuslain 2 §:n 2 momentissa säädettynä ajankohtana, jollei lapselle ole tehty perusopetuslain 27 §:n nojalla päätöstä opetuksen poikkeavasta aloittamisajankohdasta. Perusopetuslain 27 §:ssä säädetään opetuksen poikkeavasta ajankohdasta. Mainitun säännöksen mukaan lapsella on oikeus aloittaa perusopetus vuotta säädettyä aikaisemmin, jos lapsella psykologisten ja tarvittaessa lääketieteellisten selvitysten perusteella on edellytykset suoriutua opiskelusta. Opetuksen järjestäjä voi mainittujen selvitysten perusteella antaa lapselle myös luvan aloittaa perusopetus vuotta säädettyä myöhemmin. Oppivelvollisuuslakiin ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuus alkaisi perusopetuslaissa tarkoitetun lukuvuoden alkaessa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Ehdotettu säännös oppivelvollisuuden alkamisesta vastaisi nykytilaa perusopetuksen suorittamisen aloittamisesta. Perusopetuksen suorittaminen alkaisi siis sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta, jollei perusopetuslain 27 §:n mukaisesti toisin päätettäisi.
Voimassa olevan sääntelyn mukaan oppivelvollisuus ja samalla perusopetuksen suorittaminen päättyy, kun oppilas suorittaa perusopetuksen oppimäärän eli saavuttaa perusopetuksen päättötodistuksen tai oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Käytännössä oppilas saavuttaa perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot ja taidot eli saa perusopetuksen päättötodistuksen yleensä 16-vuotiaana. Perusopetuksen suorittaminen päättyy kuitenkin viimeistään sen vuoden kevätlukukauden päättyessä, kun oppilas täyttää 17 vuotta. Lukuvuoden koulutyön päättymisajankohdasta säädetään perusopetusasetuksella. Perusopetusasetuksen 7 §:n 1 momentin mukaisesti lukuvuoden koulutyö päätetään viikon 22 viimeisenä arkipäivänä. Jos perusopetuslain 23 §:n 3 momentin perusteella joudutaan korvaamaan menetettyjä työpäiviä, koulutyö päätetään kuitenkin opetuksen järjestäjän päättämänä ajankohtana. Esitetyn säännöksen mukaan perusopetuksen suorittaminen päättyisi, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai viimeistään sen lukuvuoden koulutyön päättyessä sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta. Esitetty säännös vastaisi nykytilan mukaista tulkintaa oppivelvollisuuden päättymisestä.
Pykälän 1 momentista esitetään poistettavaksi maininta pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan osallistumisesta oppivelvollisuuden alkamisvuonna järjestettävään esiopetukseen. Vastaava säännös olisi oppivelvollisuuslain 3 §:n 2 momentissa.
Pykälän 2 momenttia esitetään tarkennettavaksi siten, että oppilaan luvattomista poissaoloista tulisi ilmoittaa myös oppilaan muulle lailliselle edustajalle kuin huoltajalle. Momentista esitetään poistettavaksi säännös huoltajan valvontavastuusta, koska vastaava säännös sisältyisi jatkossa oppivelvollisuuslakiin.
26 a §.Esiopetukseen osallistuminen. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien velvollisuudesta osallistua oppivelvollisuuden alkamisvuonna järjestettävään esiopetukseen säädettäisiin jatkossa oppivelvollisuuslain 3 §:n 2 momentissa. Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin oppivelvollisuuslain 3 §:n 2 momenttiin. Muilta osin säännöstä ei ehdoteta muutettavaksi. Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien lasten osalta tilanne ei muuttuisi nykyisestä. Ennen oppivelvollisuuden alkamista pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksen saaneilla olisi, kuten nykyisinkin, oikeus saada 5-vuotiaana esiopetusta.
28 a §.Valtuus säätää lisäopetukseen hakemisesta. Pykälä esitetään kokonaisuudessaan kumottavaksi. Vastaava valtuus olisi tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa.
28 b §.Päätös lisäopetuksen oppilaaksi ottamisesta. Pykälä esitetään kokonaisuudessaan kumottavaksi. Opiskelijaksi ottamisesta tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen esitetään säädettäväksi tutkintoon valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa.
32 §.Koulumatkat. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavan siten, että lisäopetusta koskeva sääntely poistettaisiin pykälästä.
33 §.Majoitus. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavan siten, että lisäopetusta koskeva sääntely poistettaisiin ja pidennetyn oppivelvollisuuden osalta viittaisiin oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin.
40 §.Henkilötietojen käsittely. Pykälän 4 momentti esitetään kumottavaksi tarpeettomana. Vastaava säännös oppilaan tietojen toimittamisesta esitetään lisättäväksi oppivelvollisuuslain 23 §:n 3 momenttiin.
42 §.Oikaisuvaatimus. Pykälän 5 kohta kumottaisiin, koska pidennettyä oppivelvollisuutta koskeva sääntely esitetään siirrettäväksi perusopetuslaista oppivelvollisuuslakiin. Pykälään lisättäisiin uusi 7 kohta. Uuden 7 kohdan mukaisesti oikaisua saisi hakea 46 §:n 8 momentissa tarkoitettuun eronneeksi katsomista koskevaan päätökseen. Uuden kohdan vuoksi esitetään teknisluonteisesti muutettavaksi myös momentin 6 kohdan luettelointia.
46 §.Aikuisten perusopetus. Pykälän otsikko esitetään muutettavaksi muotoon Aikuisten perusopetus. Voimassa olevassa sääntelyssä pykälän otsikko on Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus. Oppivelvollisuusiän nostamisen myötä oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus ei kuvaa pykälän nojalla annettavaa koulutusta.
Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että pykälässä tarkoitettuun opetukseen voisi osallistua sen jälkeen, kun oppilaan perusopetuksen suorittaminen olisi päättynyt 26 §:n 1 momentin mukaisesti. Pykälän 1 momenttia esitetään lisäksi muutettavaksi siten, että oppivelvollinen voitaisiin erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Vastaavaa enintään kolmen kuukauden erottamista koskevaa sääntelyä esitetään oppivelvollisten osalta kaikkiin koulutuksiin, joissa opiskelija suorittaa oppivelvollisuuttaan.
Pykälän 3 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että perusopetukseen valmistavaa opetusta ei järjestettäisi opiskelijalle, jonka 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus osallistua perusopetukseen on päättynyt. Tällöin opiskelijat siirtyisivät esimerkiksi aikuisten perusopetuksen piiriin. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu ulkomailta Suomeen muuttaville oppivelvollisille, jotka suorittavat oppivelvollisuuttaan osallistumalla perusopetukseen perusopetuslain 26 §:ssä säädetyllä tavalla. Näin ollen valmistavaan opetukseen osallistuvan oppivelvollisen tulisi olla alle 17-vuotias.
Pykälän 8 momentissa ehdotetaan muutettavaksi opiskelijan eronneeksi katsomista koskevaa sääntelyä. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti opiskelija voidaan katsoa eronneeksi, jos hän pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta ja jos on ilmeistä, että opiskelija ei suorita opintojaan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti. Momenttia ehdotetaan täsmennettävän siten, että koulutuksen järjestäjän olisi tehtävä asiassa päätös, jossa opiskelija katsotaan eronneeksi. Päätöksellä pyrittäisiin turvaamaan opiskelijan oikeusturvaa asiassa. Päätökseen voisi hakea muutosta oikaisuvaatimusmenettelyssä siten kuin perusopetuslain 42 §:ssä säädetään. Momenttiin esitetään lisättäväksi myös säännös siitä, että myös opiskelija itse voisi ilmoittaa eroamisestaan. Tällöin opiskelija katsotaan eronneeksi siitä päivästä lukien, kun ilmoitus saapuu koulutuksen järjestäjälle, tai opiskelijan ilmoittamasta myöhemmästä ajankohdasta.
7.4
Lukiolaki
Lain 1, 3, 10—13 ja 20—22 §:stä poistettaisiin maininnat lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta. Pykäliin ei ehdoteta muita sisällöllisiä muutoksia.
23 §.Opiskeluoikeus. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta.
Pykälän 3 momentissa säädetään opiskelijan oikeudesta väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan siinä säädettyjä keskeyttämisperusteita ei sovellettaisi oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun oppivelvolliseen. Oppivelvollisen opiskelijan oikeudesta keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen eli käytännössä oikeudesta keskeyttää opintonsa määräaikaisesti ehdotetaan säädettäväksi oppivelvollisuuslain 7 §:ssä. Käytännössä voi tulla tilanteita, joissa opiskelija hakee oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä siten, että keskeyttämisperusteena oleva esimerkiksi perhevapaajakso jatkuu oppivelvollisuuden suorittamisvelvollisuuden päättymisen jälkeen eli opiskelijan täytettyä 18 vuotta. Tällöin koulutuksen järjestäjän tulisi tehdä asiassa erilliset päätökset oppivelvollisuuslain nojalla ja koulutusta koskevien substanssilakien nojalla.
Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
24 §.Opiskeluoikeuden päättyminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opiskeluoikeutensa menettää sellainen opiskelija, joka pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta ja on ilmeistä, ettei hänen tarkoituksenaan ole jatkaa opintoja. Säännöksessä ei kuitenkaan tarkemmin säädetä, miten pitkään opiskelijan tulee olla osallistumatta opetukseen, jotta hänen voidaan katsoa menettäneen opiskeluoikeutensa.
Oppivelvollisten osalta on tärkeää, että oppivelvolliselle ei pääse muodostumaan pitkiä perusteettomia poissaoloja koulutuksesta, vaan oppivelvollisen tulee mahdollisessa keskeyttämistilanteessa päästä mahdollisimman pian oppivelvollisuuslaissa säädettyjen ohjauspalveluiden piiriin. Pykälään ehdotetaankin lisättäväksi uusi 4 momentti. Uudessa momentissa säädettäisiin, että oppivelvollisen katsottaisiin menettäneen opiskeluoikeutensa viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen, jos hän 1 momentissa säädetyn mukaisesti pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta ja on ilmeistä, ettei hänen tarkoituksenaan ole jatkaa opintoja. Säännöksessä mainittu kuukauden määräaika tarkoittaisi sitä, että päätös opiskeluoikeuden menettämisestä tulisi tehdä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kuukauden määräaika on täyttynyt. Opiskelijan opiskeluoikeuden katsottaisiin tällöin päättyneen kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen. Päätös opiskeluoikeuden menettämisestä voitaisiin kuitenkin tehdä myös ennen kuukauden määräaikaa, jos olosuhteiden perusteella on muutoin selvää, ettei opiskelijan tarkoituksena ole jatkaa opintojaan.
Ehdotetussa momentissa olisi myös informatiivinen viittaus, jonka mukaan oppivelvollisen opiskeluoikeuden menettämisestä ja eronneeksi katsomisesta säädettäisiin oppivelvollisuuslain 13 §:ssä. Ehdotetussa oppivelvollisuuslain 13 §:ssä säädettäisiin, että ennen opiskeluoikeuden päättymistä taikka opiskelijan eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää, onko oppivelvollinen aloittanut uudet oppivelvollisuuden suorittamiseen kuuluvat opinnot.
34 §.Opiskelijoilta perittävät maksut. Pykälän 2 momentissa säädetään, että aineopiskelijalta ja erityisen tutkinnon suorittajalta voidaan periä maksuja. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi, että aineopintojen ja erityisen tutkinnon maksuja ei voitaisi periä oppivelvolliselta, mikä vastaisi maksuttoman oppivelvollisuuden periaatetta. Pääsääntöisesti oppivelvollisuutta ei voisi suorittaa säännöksessä tarkoitettuna aineopiskelijana, koska oppivelvollisuutta voisi suorittaa vain suorittamalla lukiokoulutuksen oppimäärää.
35 §.Opintososiaaliset edut. Voimassa olevan säännöksen mukaan nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niinä työpäivinä, joina opetussuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että vastaava oikeus maksuttomaan ateriaan olisi oppivelvollisilla opiskelijoilla aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa. Käytännössä tällä lisäyksellä tarkoitettaisiin aikuisille tarkoitettua oppimäärää opiskelevia alle 18-vuotiaita opiskelijoita. Aikuisille tarkoitettu lukiokoulutus järjestetään usein ilta-aikaan, jolloin oppivelvolliset eivät voisi osallistua nuorille tarkoitettuun lukiokoulutukseen osallistuville järjestettyyn lounasruokailuun. Koulutuksen järjestäjä voisi illalla järjestettävässä opetuksessa järjestää oppivelvollisten ruokailun esimerkiksi tarjoamalla eväspussin.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että asuntolapaikan myöntämiseen sovellettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 104 §:n 1 momenttia. Mainittuun ammatillisen koulutuksen lain säännökseen ehdotetaan lisättäväksi säännökset oppivelvollisten ja muiden maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden asettamisesta etusijalle asuntolapaikkoja myönnettäessä. Käytännössä lukiokoulutuksessa majoitusta järjestetään vain sisäoppilaitosmuotoisesta järjestettävässä koulutuksessa ja tällöin mahdollisuus asuntolapaikkaan on lähtökohtaisesti kaikilla tämän koulutusmuodon opiskelijoilla.
36 §.Lukion oppimäärän suorittaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa 2 momenttia. Voimassa olevassa 2 momentissa säädetään lukion suorittamisesta erityisenä tutkintona. Säännöksen mukaan henkilö, jota ei ole otettu 20 §:ssä tarkoitetuksi opiskelijaksi, voi suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärän tai osan siitä kokeissa, joiden toimeenpanosta ja arvostelusta huolehtii laissa tarkoitettu koulutuksen järjestäjä. Erityisen tutkinnon kokeisiin osallistuvan tulee osoittaa, että hänen tietonsa ja taitonsa niiden hankkimistavasta riippumatta vastaavat eri oppiaineissa aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen oppimäärän mukaisia tietoja ja taitoja.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta 2 momentissa tarkoitettuna erityisenä tutkintona. Ehdotetussa uudessa momentissa säädettäisiin, että oppivelvollinen voisi suorittaa lukion oppimäärää 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eli erityinen tutkinto olisi yksi oppivelvollisuuden suoritusmuoto. Erityistä tutkintoa voitaisiin käyttää oppivelvollisuuden suoritusmuotona silloin, kun oppivelvollinen haluaa suorittaa lukiokoulutusta täysin itsenäisesti osallistumatta opetukseen. Voimassa olevan sääntelyn mukaan erityistä tutkintoa suorittavaa henkilöä ei oteta lukiokoulutuksen opiskelijaksi. Käytännössä erityisen tutkinnon suorittaminen tapahtuu siten, että henkilö, joka haluaa suorittaa erityistä tutkintoa, sopii tutkinnon suorittamisesta arvostelusta huolehtivan koulutuksen järjestäjän kanssa. Erityisen tutkinnon suorittamisoikeus on kokeiden toimeenpanosta ja arvostelusta vastaavan koulutuksen järjestäjän harkinnassa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan oppivelvollisen tulisi laatia lukiolain 26 §:ssä tarkoitettu henkilökohtainen opintosuunnitelma. Henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa suunniteltaisiin opintojen eteneminen. Erityistä tutkintoa suorittavalla oppivelvollisella olisi oikeus saada opetushenkilöstön tukea opintosuunnitelman laadinnassa.
Lain 34 §:ään ehdotetun säännöksen mukaisesti oppivelvolliselta ei voitaisi periä maksuja erityisen tutkinnon kokeista. Erityisen tutkinnon rahoittamisesta oppivelvollisten osalta säädettäisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 24 §:n 9 momentissa.
39 §.Todistukset. Pykälän 1 ja 2 momentista poistettaisiin maininnat lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta.
41 §.Kurinpito. Pykälän 1 momentissa säädetään perusteista, joilla opiskelija voidaan erottaa oppilaitoksesta määräajaksi. Oppivelvollisten osalta on tärkeää, että oppivelvolliselle ei pääse muodostumaan pitkiä poissaoloja koulutuksesta. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen voitaisiin erottaa oppilaitoksesta enintään kolmeksi kuukaudeksi. Ehdotettu määräajan pituus vastaisi perusopetuslaissa säädettyä määräaikaisen erottamisen enimmäispituutta. Oppivelvollisuuslain 8 §:ssä säädettäisiin oppivelvollisuuden suorittamisesta määräaikaisen erottamisen aikana.
7.5
Laki ammatillisesta koulutuksesta
Lain 7, 11, 14 ja 16 §:stä poistettaisiin maininnat ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Pykäliä sovellettaisiin jatkossa vain työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen. Pykäliin ei ehdoteta muita sisällöllisiä muutoksia.
15 §.Tutkinnon perusteet. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus muutettaisiin viittaukseksi uuteen lukiolakiin 714/2018.
23 §.Järjestämisluvassa määrättävät tutkinnot ja koulutus. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan järjestämisluvassa määrätään oikeudesta järjestää valmentavaa koulutusta. Valmentavalla koulutuksella tarkoitetaan ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa määrättäisiin valmentavan koulutuksen sijasta oikeudesta järjestää työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta, koska ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta ei esityksen mukaan 1.8.2022 lukien enää järjestettäisi.
27 §.Järjestämisluvassa määrättävät muut oikeudet, velvollisuudet, ehdot ja tehtävät. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan järjestämisluvassa voidaan määrätä koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta järjestää 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tutkintoja ja valmentavaa koulutusta lain 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että järjestämislupa vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen opiskelijoiden koulutuksen järjestämiseen voitaisiin jatkossa myöntää myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain mukaiseen koulutukseen. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 21 §:n mukaan valmentavan koulutuksen opiskelijan oikeudesta vaativaan erityiseen tukeen sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään. Tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisestä vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille olisi perusteltua päättää ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan yhteydessä, jotta voitaisiin varmistua vaativan erityisen tuen eri koulutusten tarkoituksenmukaisesta kokonaisuudesta.
37 §.Hakeutuminen ja hakumenettelyt. Pykälän 2 momentin sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
38 §.Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan pykälän 1 momentin säännöstä. Pykälän 2 ja 3 momentit säännökset, joissa säädetään opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa, kumottaisiin.
44 §.Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimisesta oppivelvolliselle opiskelijalle. Ammatillisten tutkintojen suorittamiselle ei ole laissa säädetty enimmäisaikoja, vaan opintojen eteneminen ja tutkinnon tavoitteellinen suorittamisaika suunnitellaan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa kunkin opiskelijan osalta yksilöllisesti. Oppivelvollisen opiskelijan velvollisuutena on kuitenkin suorittaa opintojaan kokopäiväisesti, mikä tulisi ottaa huomioon myös henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnassa.
Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuuslaissa tarkoitetulle oppivelvolliselle henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma olisi laadittava siten, että suunnitelman mukainen ammatillisen tutkinnon suorittamisaika olisi enintään neljä vuotta. Ehdotetun säännöksen mukainen neljän vuoden suoritusaika vastaisi nuorille tarkoitetun lukion oppimäärän enimmäissuoritusaikaa. Ehdotettu säännös tarkoittaisi velvollisuutta suunnitella osaamisen hankkiminen ja osoittaminen siten, että tutkinto tulisi suoritetuksi neljässä vuodessa. Säännös ei rajaisi ammatillisen koulutuksen opiskelijan opiskeluoikeutta, vaan hänellä olisi oikeus suorittaa ammatillinen tutkinto loppuun, vaikka tosiasiassa hänen opiskeluaikansa tulisikin ylittämään neljä vuotta.
48 §.Osaamisen hankkimisen suunnittelu. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen suunnitellaan yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös perustutkintokoulutuksen opiskelijan opetuksen ja ohjauksen tarpeen sekä määrän arvioinnista henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnan yhteydessä. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi arvioida oppilaitoksessa ja muissa oppimisympäristöissä toteutettavan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä on suunnitella tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen, jos opiskelijalla ei ole osaamisen osoittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista. Lisättäväksi ehdotettava säännös tarkentaisi tätä siten, että osaamisen hankkimisen suunnittelun yhteydessä koulutuksen järjestäjän tulisi nykyistä tarkemmin arvioida kunkin opiskelijan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä eri oppimisympäristöissä. Säännöksen tavoitteena on varmistaa, että perustutkinto-opiskelijat saavat riittävän määrän opetusta ja ohjausta kullekin opiskelijalle tarkoituksenmukaisessa oppimisympäristössä. Erityisesti oppivelvollisten opiskelijoiden osalta on tärkeää, että he saavat riittävän määrän oppilaitoksessa toteutettavaa opetusta. Suoraan perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen tulevilla opiskelijoilla ei pääsääntöisesti ole tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita vastaavaa aiemmin hankittua tunnustettavaa osaamista, joten he hankkivat kaiken tai lähes kaiken tarvittavan osaamisen oppilaitoksessa tai muissa oppimisympäristöissä toteutetussa opetuksessa ja ohjauksessa.
Pykälän 2 momentissa olisi myös valtuutussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnista. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus säätää opetuksen ja ohjauksen keskimääräisestä tuntimäärästä, jota käytettäisiin arvioinnin perusteena silloin, kun opiskelijalla ei ole aikaisemmin hankittua osaamista.
Kun koulutuksen järjestäjät arvioisivat suoraan perusopetuksesta tulevien opiskelijoiden opetuksen ja ohjauksen keskimääräistä määrää, lähtökohtana tulisi käyttää asetuksessa säädettyä tuntimäärää. Kyseessä olisi arvioinnin pohjana käytettävä tuntimäärä. Tarvittavan opetuksen määrä tulisi arvioida kunkin opiskelijan yksilöllisten tarpeiden ja valmiuksien perusteella ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuuden periaatteiden mukaisesti. Samoin perustein tulisi arvioida, missä oppimisympäristössä opetusta ja ohjausta annetaan. Opetuksen tarve voisi olla asetuksessa säädettyä suurempi esimerkiksi silloin, kun opiskelijalla on oppimisvaikeuksia tai muuta tavallista suuremman tuen, erityisen tuen tai vaativan erityisen tuen tarvetta. Vastaavasti opetuksen tarve voisi olla asetuksella säädettyä pienempi silloin, jos opiskelijalla on aikaisempaa osaamista, keskimääräistä paremmat oppimisvalmiudet tai hän on kykenevä ja halukas opiskelemaan itsenäisesti tai hankkimaan osan osaamisesta esimerkiksi verkko-oppimisympäristöjä hyödyntäen. Itsenäistä opiskelua tulisi käyttää osaamisen hankkimistapana perusopetuksen juuri päättäneillä opiskelijoilla vain silloin, kun on varmistettu, että opiskelijalla on edellytykset ja riittävät valmiudet itsenäiseen opiskeluun. Työpaikoilla annettavassa ohjauksessa ohjaustuntien määrää on vaikea kaavamaisesti määrittää, koska ohjaus tapahtuu työtehtävien yhteydessä tarpeen mukaan.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain voimassa olevan 44 §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan merkittävistä tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ammatillisesta koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:ssä säädetään suunnitelmaan merkittävistä tiedoista. Mainittuun asetuksen pykälään lisättäisiin, että suunnitelmaan tulisi merkitä myös uuden 2 momentin mukaisesti arvioitu oppilaitoksessa ja muissa oppimisympäristöissä toteutettavan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä.
Lain 6 luvun otsikko sekä 50 ja 58 §:t muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
61 §.Oikeus saada opetusta ja ohjausta. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että opetus ja ohjaus toteutetaan ottaen huomioon 48 §:n 2 momentin mukaisesti arvioitu oppilaitoksessa ja muissa oppimisympäristöissä toteutettavan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä. Ehdotetun säännöksen tavoitteena on varmistaa, että opetuksen määrästä ja käytettävistä oppimisympäristöistä päätettäessä otetaan huomioon kunkin opiskelijan tarpeet saada esimerkiksi oppilaitoksessa toteutettavaa opetusta.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Voimassa olevan säännöksen mukaan opiskelijalla on oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista ohjausta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin ammatillisen perustutkinnon suorittaneen henkilön oikeudesta saada koulutuksen järjestäjältä ohjausta, jos henkilö on hakeutunut jatko-opintoihin, mutta ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa. Ehdotettu oikeus vastaisi lukiolain 25 §:n 4 momentissa säädettyä vastaavaa oikeutta jälkiohjaukseen.
Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneella henkilöllä, jonka tarkoituksena on hakeutua tutkinnon suorittamiseen jälkeen jatko-opintoihin, mutta joka ei ole saanut opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, olisi oikeus saada ohjausta jatko-opintoihin liittyvään hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana. Ohjauksesta vastaisi se koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa tutkinto on suoritettu. Oikeus tutkinnon suorittamisen jälkeiseen jälkiohjaukseen olisi vain perustutkinnon suorittaneilla opiskelijoilla. Oikeus ohjaukseen kestäisi tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan vuoden loppuun.
Jälkiohjausta annettaisiin tutkinnon suorittaneen henkilön pyynnöstä. Säännöksen perusteella ohjausta voisi pyytää, jos henkilö on hakeutunut tutkintotavoitteisiin jatko-opintoihin, käytännössä ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, mutta ei ole saanut opiskelupaikkaa. Koulutuksen järjestäjät ohjaavat opiskelijoitaan opintojen loppuvaiheessa myös mahdollisiin jatko-opintoihin hakeutumisessa, joten säännös ei koskisi opintojen aikana annettavaa jatko-opintoihin liittyvää ohjausta. Säännöksen sanamuodon mukaisesti koulutuksen järjestäjien tehtävänä olisi antaa jälkiohjausta vain niille tutkinnon suorittaneille, joiden tavoitteena on nimenomaan jatkaa opintojaan korkea-asteella ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Jos tutkinnon suorittaneen tavoitteena on siirtyä työelämään, nämä henkilöt saisivat tarvitsemaansa ohjausta TE-toimistoista ja ohjaamoista.
62 §.Koulutuksen sisältö. Pykälän 1 momentin sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
70 §.Oppisopimuskoulutus. Voimassa olevan pykälän 5 momentin mukaan valmentavaa koulutusta ei voida järjestää oppisopimuskoulutuksena. Momentin sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Myöskään tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta ei voitaisi järjestää oppisopimuskoulutuksena.
85 §.Kurinpito. Pykälän 1 momentissa säädetään perusteista, joilla opiskelija voidaan erottaa oppilaitoksesta määräajaksi. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen voitaisiin erottaa oppilaitoksesta enintään kolmeksi kuukaudeksi. Ehdotettu muutos vastaisi lukiolain 41 §:n 1 momenttiin ehdotettavaa muutosta. Momenttiin lisättäisiin lisäksi informatiivinen säännös, jonka mukaan oppivelvollisuuden suorittamisesta määräaikaisen erottamisen aikana säädettäisiin oppivelvollisuuslain 8 §:ssä.
96 §.Opiskeluoikeus. Pykälässä säädetään opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä ja oikeudesta opiskeluoikeuden väliaikaiseen keskeyttämiseen. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 3 momentissa säädetään opiskelijan oikeudesta väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan siinä säädettyjä keskeyttämisperusteita ei sovellettaisi oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun oppivelvolliseen. Oppivelvollisen opiskelijan oikeudesta keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen eli käytännössä oikeudesta keskeyttää opintonsa määräaikaisesti ehdotetaan säädettäväksi oppivelvollisuuslain 7 §:ssä. Ehdotettu säännös vastaisi lukiolain 23 §:n 3 momenttiin ehdotettavaa säännöstä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä opiskelijan hakemuksesta. Ehdotettu säännös vastaisi nykytilaa, vaikka sitä koskevaa säännöstä ei olekaan ollut aiemmin laissa. Vastaava säännös on lukiolain 23 §:n 4 momentissa.
97 §.Opiskelijan eronneeksi katsominen. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 1 momentin ensimmäistä virkettä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että opiskelija voitaisiin oman ilmoituksen perusteella katsoa eronneeksi myös opiskelijan ilmoittamasta myöhemmästä ajankohdasta lukien, eikä siis voimassa olevan säännöksen mukaisesti aina siitä päivästä lukien, kun ilmoitus saapuu koulutuksen järjestäjälle. Ehdotettu säännös vastaisi lukiolain 24 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan pykälän 1 momentissa oleva säännös päätöksen antamisesta.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opiskelija katsotaan eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiseen opetukseen ja näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen eikä hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä. Oppivelvollisten osalta on tärkeää, että oppivelvolliselle ei pääse muodostumaan pitkiä perusteettomia poissaoloja koulutuksesta, vaan oppivelvollisen tulee mahdollisessa keskeyttämistilanteessa päästä mahdollisimman pian oppivelvollisuuslaissa säädettyjen ohjauspalveluiden piiriin.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaankin säädettäväksi, että oppivelvollinen katsottaisiin eronneeksi viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiseen opetukseen taikka näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen, ellei hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä. Säännöksessä mainittu kuukauden määräaika tarkoittaisi sitä, että päätös opiskeluoikeuden menettämisestä tulisi tehdä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kuukauden määräaika on täyttynyt. Opiskelijan opiskeluoikeuden katsottaisiin tällöin päättyneen kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen. Päätös opiskeluoikeuden menettämisestä voitaisiin kuitenkin tehdä myös ennen kuukauden määräaikaa, jos olosuhteiden perusteella on muutoin selvää, ettei opiskelijan tarkoituksena ole jatkaa opintojaan.
Ehdotetussa momentissa olisi myös informatiivinen viittaus, jonka mukaan oppivelvollisen opiskeluoikeuden menettämisestä ja eronneeksi katsomisesta säädettäisiin oppivelvollisuuslain 13 §:ssä. Ehdotetussa oppivelvollisuuslain 13 §:ssä säädettäisiin, että ennen opiskeluoikeuden päättymistä taikka opiskelijan eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä, koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää, onko oppivelvollinen aloittanut uudet oppivelvollisuuden suorittamiseen kuuluvat opinnot.
99 §.Opiskelijahuolto. Pykälän 1 momentin sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Lisäksi momenttiin lisättäisiin, että myös ammattitutkintokoulutuksessa olevan oppivelvollisen opiskelijan oikeudesta opiskelijahuoltoon ja opiskelijahuollon palveluihin säädettäisiin oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa.
100 §.Oikeus maksuttomaan ruokailuun. Pykälässä säädetään päätoimisen opiskelijan oikeudesta maksuttomaan ruokailuun. Pykälän 1 momentin sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Lisäksi momenttiin lisättäisiin, että myös päätoimisessa ammattitutkintokoulutuksessa olevalla oppivelvollisella opiskelijalla olisi oikeus maksuttomaan ateriaan sellaisina päivinä, joina opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Opintojen päätoimisuuteen sovelletaan, mitä opintotukilaissa säädetään opintojen päätoimisuudesta. Opintotukilain mukaan ammattitutkinnon suorittaminen on päätoimista, jos opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovittu opintojen laajuus on vähintään 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti.
102 §.Opintososiaaliset etuudet oppisopimuskoulutuksessa. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan oppisopimuskoulutuksessa olevalla opiskelijalla on oikeus saada korvausta matkakustannuksista, jos koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuva osaamisen hankkiminen edellyttää opiskelijan matkustamista yhteen suuntaan yli kymmenen kilometriä opiskelijan kotoa tai oppisopimustyöpaikalta opetuspaikalle. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että oppivelvollisella olisi oikeus matkakorvaukseen, jos matkan pituus on vähintään seitsemän kilometriä, mikä vastaisi oppivelvollisten opiskelijoiden oikeutta maksuttomiin koulumatkoihin.
104 §.Asuntolapaikan myöntäminen ja oikeus asuntolapaikkaan. Voimassa olevan 1 momentin mukaan asuntolapaikan myöntämisessä on sovellettava yhdenvertaisia myöntämisperusteita ja otettava huomioon opiskelijan tarve asuntolapaikalle. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös oppivelvollisten ja muiden maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden asettamisesta etusijalle asuntolapaikkojen myöntämisessä. Ehdotetun säännöksen mukaan asuntolapaikat olisi myönnettävä ensisijaisesti oppivelvollisuuslaissa tarkoitetuille oppivelvollisille, toissijaisesti muille oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille opiskelijoille ja näiden jälkeen muille opiskelijoille.
Ehdotettu lisäys tarkoittaisi sitä, että jos opiskelijoiden tarve asuntolapaikan on muutoin yhtäläinen, tulisi oppivelvolliset ja muut maksuttomaan koulutukseen oikeutetut asettaa etusijalle. Asuntolapaikan tarpeen arvioinnissa tulisi kuitenkin edelleen kiinnittää huomiota esimerkiksi opiskelijan kodin ja oppilaitoksen väliseen etäisyyteen sekä muuhun esimerkiksi elämäntilanteeseen liittyvään asuntolapaikan tarpeeseen. Vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen opiskelijoiden osalta tulisi asuntolapaikan myöntämisessä kiinnittää huomiota myös opiskelijan tuen tarpeeseen sekä mahdollisuuksiin asua opiskeluaikana muutoin kuin oppilaitoksen asuntolassa.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että koulutuksen järjestäjä voi päättää opiskelijan oikeuden asuntolapaikkaan keskeytyvän siksi ajaksi, kun opiskelija on erotettu oppilaitoksesta, hänen opiskeluoikeutensa on pidätetty tai hän on väliaikaisesti keskeyttänyt opintonsa. Oppivelvollisen oikeudesta keskeyttää määräaikaisesti opintonsa säädettäisiin jatkossa oppivelvollisuuslaissa, joten säännökseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus oppivelvollisuuslain 7 §:ään, jossa säädetään oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä.
105 §.Opiskelijoilta perittävät maksut. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan ammatillinen perustutkintokoulutus ja valmentava koulutus ovat opiskelijalle maksuttomia. Oppimateriaaleista ja tarvikkeista, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle, voidaan kuitenkin periä maksu. Momentin sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitettuja maksuja oppimateriaaleista ja tarvikkeista sekä 2 momentissa tarkoitettuja maksuja ei voitaisi periä oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta opiskelijalta. Pykälän 2 momentissa säädetään, että ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa koulutuksen järjestäjä voi periä opiskelijalta kohtuullisen opiskelumaksun, jolla katetaan osittain koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Maksuja ei siis voitaisi periä oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta ammattitutkintokoulutuksessa olevalta opiskelijalta.
111 §.Oikaisuvaatimus. Pykälän 1 kohdan sanamuoto muutettaisiin koskemaan valmentavan koulutuksen sijasta työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
7.6
Laki vapaasta sivistystyöstä
9 §.Valtionosuuden määrä. Pykälässä säädetään valtionosuuden määrästä laissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksessa. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään, että valtionosuus on kansanopiston, opintokeskuksen, kansalaisopiston tai kesäyliopiston ylläpitäjälle sata prosenttia lain 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä opetus- ja kulttuuriministeriön 10 §:n nojalla vahvistamalle määrälle sellaista oppilaitoksen ylläpitäjän järjestämää koulutusta, joka on hyväksytty kotoutumisen edistämisestä annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun opiskelijan kotoutumissuunnitelmaan. Esityksessä ehdotetaan, että tähän kansanopistojen järjestämään vastaavaan koulutukseen voisivat oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa säädetyissä tilanteissa osallistua myös muut kuin kotoutumiskoulutukseen osallistuvat. Myös tällöin koulutuksen valtionosuuden tulisi olla sata prosenttia. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva säännös.
Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin kansanopistojen ylläpitäjälle oppivelvollisille suunnatun koulutuksen järjestämistä varten määräytyvän valtionosuuden määrästä. Koulutuksen järjestämiseen myönnettäisiin sata prosenttia 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä opetus- ja kulttuuriministeriön 10 §:n nojalla vahvistamalle määrälle oppilaitoksen ylläpitäjän järjestämää oppivelvollisuuteen kuuluvaa koulutusta.
10 §.Valtionosuuden laskemisessa käytettävien suoritteiden määrän vahvistaminen. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus 9 §:n 5 momentin mukaiseen oppivelvollisille suunnatun koulutuksen järjestämisen valtionosuuteen. Voimassa olevan pykälän 5 momentin mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi lisäksi vuosittain valtion talousarvion rajoissa niiden opiskelijaviikkojen ja opetustuntien määrän edellä mainituista opiskelijaviikoista ja opetustunneista, joihin myönnetään sadan prosentin valtionosuus.
24 §.Opiskelijoilta perittävät maksut. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että maksuja ei myöskään perittäisi 7 a luvussa tarkoitetussa kansanopistojen järjestämässä oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa eikä oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa. Oppivelvollisuuslain 4 luvussa säädettäisiin koulutuksen maksuttomuudesta.
7 a luku Oppivelvollisille suunnattu koulutus
Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 7 a luku. Luvun nimi olisi Oppivelvollisille suunnattu koulutus. Oppivelvollisille suunnattu koulutus olisi kansanopistojen ylläpitäjille uudentyyppinen koulutusmuoto, sillä vastaavaa koulutusta ei järjestetä voimassa olevan lain nojalla. Luvussa esitetään säädettäväksi koulutuksen tavoitteista ja järjestämisestä sekä opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista.
25 a §.Oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tavoitteet. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luvun soveltamisalasta. Luvussa ehdotetaan säädettäväksi oppivelvollisuuslaissa tarkoitetuille oppivelvollisille suunnatusta koulutuksesta. Koulutusmuoto olisi uusi, sillä voimassa olevassa laissa ei säädetä oppivelvollisille suunnatusta koulutuksesta. Lukua ehdotetaan sovellettavaksi opiskelijoihin, jotka koulutuksen aloittaessaan ovat oppivelvollisia. Jos opiskelija olisi aloittanut koulutuksen oppivelvollisena, hänellä olisi oikeus suorittaa kyseinen koulutus loppuun. Oppivelvollisuudesta säädettäisiin oppivelvollisuuslaissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen tavoitteista. Koulutuksen tavoitteena olisi edistää opiskelijan omaehtoista oppimista ja antaa opiskelijalle valmiudet opintojen jatkamiseen perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että koulutus lisäisi opiskelijan osallisuutta sekä valmiuksia jatkuvaan oppimiseen. Tavoitteena olisi vahvistaa opiskelijan perusvalmiuksia, opiskelu- ja vuorovaikutustaitoja, opetus- ja tiedonalojen kielen hallintaa sekä tieto- ja viestintätaitoja siten, että opiskelijalla olisi valmiudet hakeutua ja opiskella perusopetuksen jälkeisessä koulutuksesta. Lisäksi koulutukseen sisältyisi suuntautumisopintoja.
Pykälän 3 momentissa esitetään, että koulutuksen tarkoituksena olisi vahvistaa opiskelijoiden elämänhallintataitoja ja antaa opiskelijoille valmiuksia itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että koulutuksen aikana lisättäisiin opiskelijan elämänsuunnittelutaitoja, opiskelu- ja työelämätaitoja, pyritään tunnistamaan oppimisen vaikeudet, tuettaisiin nuoren kykyä tehdä tulevaisuutta koskevia suunnitelmia ja autettaisiin nuorta löytämään motivaationsa. Sisäoppilaitosmuotoinen kansanopisto-opiskelu loisi oppivelvollisuusikäiselle nuorelle opiskelijalle mahdollisuuden itsenäistyä, oppia oman elämän hallintaa ja sosiaalisia taitoja sekä löytää voimavaroja oman tulevaisuuden suunnitteluun.
25 b §.Koulutuksen järjestäminen ja laajuus. Pykälässä esitetään säädettäväksi koulutuksen järjestämisestä ja laajuudesta. Pykälän 1 momentin mukaisesti oppivelvollisille suunnattua koulutusta saisivat järjestää kansanopistojen ylläpitäjät, joille on myönnetty lain 4 §:ssä tarkoitettu kansanopiston ylläpitämislupa. Kansanopistot ovat jo aiemmin järjestäneet vastaavalle kohderyhmälle suunnattua koulutusta, mutta koulutuksen järjestämisestä ja laajuudesta ei ole aiemmin säädetty laissa.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutus olisi laajuudeltaan vähintään 34 opiskelijaviikkoa. Koulutus voisi kestää enintään yhden vuoden. Koulutuksen suorittaminen päättyisi, jos opiskelija ei vuoden aikana saavuttaisi 34:ää opiskelijaviikkoa. Koulutuksen laajuus vastaisi kansanopistojen järjestämää niin sanottujen ”kansanopistojen pitkien linjojen” mukaista koulutuksen laajuutta. Vuoden kestävä koulutus olisi opiskelijalle maksutonta, mikäli hän olisi aloittanut koulutuksen ollessaan oppivelvollinen. Koulutukseen voisi siirtyä joustavasti lukuvuoden aikana ja tarvittaessa siirtyä jatkamaan esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen tai lukiokoulutukseen opiskelijan tarpeiden ja osaamisen mukaisesti. Vuoden ajanjakso määriteltäisiin henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa.
Pykälän 3 momentissa esitetään, että koulutuksen kestosta voisi poiketa, jos kansanopiston ylläpitäjän lain 4 §:ssä tarkoitetun ylläpitämisluvan pääasiallinen koulutustehtävä tai osa koulutustehtävää on vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus. Vaikeasti vammaisille järjestettävä pääasiallinen koulutustehtävä on myönnetty Lehtimäen opistolle ja Kuurojen kansanopistolle. Opiskelijan opiskellessa vaikeasti vammaisille järjestettävässä koulutuksessa, voisi koulutus kestää 2 momentissa säädettyä kauemmin. Koulutuksen suoritusaika olisi lähtökohtaisesti yksi vuosi, mutta säännöksessä kuitenkin mahdollistettaisiin, että vaikeasti vammaisille järjestettävän koulutuksen suoritusaika voisi olla tätä pidempi, kuitenkin enintään kolme vuotta. Vaikeasti vammaisten opiskelijoiden oppimisvalmiuksissa voi olla merkittäviä eroja ja tukea tarvitseva opiskelija saattaakin tarvita koulutuksen suorittamiseen keskimääräistä pidemmän ajan.
Käytännössä 3 momentissa tarkoitetun koulutuksen suorittaminen kestäisi 1—3 vuotta. Koulutuksen suoritusaika määräytyisi opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Kansanopiston ylläpitäjä päättäisi koulutuksen suoritusajasta. Opiskelijan koulutuksen suoritusaikaa tulisi arvioida suhteessa lain 25 f §:n 2 momentissa tarkoitetussa henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Päätös suoritusajasta tehtäisiin koulutuksen alkaessa osana henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa. Tarvittaessa päätöstä voitaisiin muuttaa myös koulutuksen aikana opiskelijan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Koulutuksen maksuttomuus päättyisi viimeistään silloin, kun opiskelijan koulutuksen aloittamisesta olisi kulunut kolme vuotta.
25 c §.Opetussuunnitelman perusteet. Pykälän 1 momentissa esitetään, että Opetushallituksen tulisi laatia opetussuunnitelman perusteet oppivelvollisille suunnatulle koulutukselle. Opetushallitus päättäisi koulutuksen tavoitteista, keskeisistä sisällöistä ja arvioinnista sekä opetustoimeen kuuluvan opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista. Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet turvaavat koulutuksen yhtenäistä laatua ja opiskelijoiden oikeusturvaa. Esitetyn voimaantulosäännöksen mukaisesti Opetushallituksen tulisi määrätä opetussuunnitelman perusteet siten, että kansanopiston ylläpitäjät voisivat ottaa ne käyttöön lain voimaan tullessa. Tehtävä olisi Opetushallitukselle uusi.
Pykälän 2 momentissa esitetään, että kansanopiston ylläpitäjän tulisi hyväksyä koulutusta varten opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma hyväksytään erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä ja saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa opetusta varten. Voimassa olevan lain puitteissa vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat velvollisia laatimaan lain mukaisen toimintasuunnitelman ja opetussuunnitelman tiettyjen ehtojen täyttyessä. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaisesti oppilaitoksen tulee laatia koulutuksen järjestämistä koskeva toimintasuunnitelma, josta käy ilmi koulutustoiminnan kokonaisuus. Kansanopiston ja liikunnan koulutuskeskuksen tulee lisäksi laatia opetussuunnitelma koulutuksesta, jonka kesto on vähintään kahdeksan viikkoa tai joka sisältää etäopetusta taikka 6 a §:ssä tarkoitettua työssäoppimista. Opetussuunnitelmasta tulee käydä ilmi oppilaitoksen järjestämän ohjatun opetuksen sisältö ja määrä. Kansanopistot ovat järjestäneet voimassa olevan lainsäädännön puitteissa niin sanottuja kansanopiston pitkiä linjoja, joiden sisällöt opistot suunnittelevat itse. Perusteiden mukaisen opetussuunnitelman hyväksyminen oppivelvollisille suunnattuun koulutukseen olisi kansanopistojen ylläpitäjille kuitenkin uusi tehtävä.
25 d §.Opiskelijaksi ottaminen. Pykälässä esitetään säädettäväksi opiskelijaksi ottamisesta. Vapaasta sivistystyössä annetussa laissa ei ole voimassa olevia säännöksiä opiskelijaksi ottamisesta. Pykälän 1 momentin mukaisesti opiskelijaksi ottamisesta oppilaitokseen päättäisi kansanopiston ylläpitäjä. Opiskelijaksi ottamisessa olisi sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita.
Pykälän 2 momentin mukaan oppivelvollisille suunnattuun koulutukseen opiskelijaksi voitaisiin ottaa henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän. Opiskelijaksi voitaisiin ottaa myös muu henkilö, jolla kansanopiston ylläpitäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. Kansanopiston ylläpitäjä voisi arvioida henkilön edellytyksiä suoriutua koulutuksesta esimerkiksi valinta- ja soveltuvuuskokeissa. Kansanopiston ylläpitäjä päättäisi muista opiskelijaksi ottamisen perusteista sekä mahdollisesti järjestettävistä valinta- tai soveltuvuuskokeista siten kuin 25 e §:ssä esitetään säädettäväksi.
25 e §.Hakumenettelyt ja päätös opiskelijaksi ottamisesta. Pykälässä esitetään säädettäväksi koulutukseen hakeutumisesta ja opiskelijaksi ottamisesta. Voimassa olevassa vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa ei ole vastaavia säännöksiä koulutukseen hakeutumisesta ja opiskelijaksi ottamisesta.
Pykälän 1 momentissa esitetään säädettäväksi, että kansanopiston ylläpitäjä voisi päättää mahdollisten valinta- ja soveltuvuuskokeiden järjestämisestä. Tällaisia kokeita voisivat olla esimerkiksi hakijan haastattelu ja soveltuvuuskokeet.
Koulutukseen hakeutumiseen olisi kaksi pääväylää: jatkuva haku ja valtakunnalliset hakumenettelyt. Valtakunnalliset hakumenettelyt järjestettäisiin vuosittain keväällä. Jatkuvalla haulla puolestaan olisi mahdollista hakeutua koulutukseen joustavasti ympäri vuoden. Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä hakeutumisesta. Nykyisen käytännön mukaisesti kansanopistojen pitkille linjoille on voinut hakeutua suorassa haussa keväisin. Kansanopistot ovat voineet myös itse päättää opiskelijoiden ottamisesta kesken lukuvuoden.
Oppivelvollisille suunnattuun koulutukseen voisi hakeutua jatkuvan haun kautta tai valtakunnallisen hakumenettelyn kautta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan kansanopiston ylläpitäjä päättäisi jatkuvasta hausta ja siihen liittyvistä hakuajoista ja –menettelyistä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavalinnassa voitaisiin käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtakunnallinen hakumenettely otettaisiin ensimmäisen kerran käyttöön kevään 2022 yhteishaussa. Valtakunnallista hakumenettelyä koskeva sääntely ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.1.2022.
Pykälän 4 momentissa esitetään säädettäväksi oppilaaksi ottamista koskevasta päätöksen antamisesta, kun opiskelijavalinnassa käytetään valtakunnallisia hakumenettelyitä. Ehdotettu säännös vastaisi muissa koulutusta koskevissa laeissa olevaa vastaavaa säännöstä.
25 f §.Oikeus saada opetusta. Pykälässä esitetään säädettäväksi opiskelijan oikeudesta saada opetusta. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada opetussuunnitelman perusteiden mukaista opetusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskelijan henkilökohtaisesta opiskelusuunnitelmasta. Opinnot voisivat koostua erilaisista kokonaisuuksista ja opinnoissa olisi valinnanvapautta, jonka vuoksi jokaiselle opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, johon kirjattaisiin yksilölliset koulutusta ja kehittymistä koskevat tavoitteet sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot. Koulutuksen kesto määriteltäisiin henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa. Opetussuunnitelman perusteissa määrättäisiin henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisen tavoitteista. Suunnitelman teossa huomioitaisiin opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja opiskelutaitojen kehittyminen. Kansanopiston ylläpitäjä laatisi henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa. Suunnitelmaa päivitettäisiin säännöllisesti opintojen edetessä. Opiskelijan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla tulisi olla mahdollisuus osallistua opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämisopiskelusuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen.
25 g §.Todistukset ja osaamisen arviointi. Pykälässä esitetään säädettäväksi todistuksista ja opiskelijan osaamisen arvioinnista. Voimassa olevassa vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa ei ole vastaavia säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa esitetään, että opiskelijalle tulisi antaa koulutukseen osallistumisestaan todistus. Todistus tulisi antaa opintojen päätyttyä, mutta myös siinä tapauksessa, että opiskelija ei olisi suorittanut opintoja 25 b §:ssä säädetyssä laajuudessa.
Pykälän 2 momentin mukaan Opetushallitus määräisi opetussuunnitelman perusteissa todistuksiin merkittävistä tiedoista ja todistuksen liitteistä. Todistusten antamiseen liittyvässä opiskelijan osaamisen arvioinnissa käytettäisiin opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä, tavoitteista johdettuja arviointikriteereitä.
Pykälän 3 momentin mukaan kansanopiston ylläpitäjän tulisi antaa myös opiskelijan pyynnöstä todistus suoritetuista opinnoista, jos opiskelija eroaa tai keskeyttää koulutuksen suorittamisen. Opiskelijan osaamista arvioitaisiin vertaamalla sitä opetussuunnitelman perusteissa määrättyyn osaamiseen.
Pykälän 4 momentin mukaan opiskelijan osaamista arvioidaan vertaamalla sitä opetussuunnitelman perusteissa määrättyyn osaamiseen. Arvioinnin tulisi kattaa opetussuunnitelman perusteiden mukaiset vaatimukset ja tavoitteet. Koulutuksen aikainen arviointi sisältäisi oppimisprosessin aikana ja jälkeen tehtävää opiskelijan osaamisen arviointia, jonka tulokset välitetään opiskelijoille todistuksissa. Opiskelijalle annettaisiin opintojen päättyessä todistus, joka sisältäisi sanallisesti ilmaistut arviot, onko opiskelija saavuttanut opinnoille asetetut tavoitteet.
Pykälän 5 momentin mukaan opiskelijalle olisi annettava mahdollisuus itsearviointiin. Itsearviointi ei kuitenkaan vaikuttaisi osaamisen arviointiin. Arviointi suoritettaisiin arvosanalla hyväksytty tai hylätty. Lisäksi opiskelijalle annettaisiin sanallinen arvio opinnoissa etenemisestä. Koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää mahdollisuus osaamisen osoittamisen uusimiseen, jos opiskelijan osaamisen arviointi on hylätty.
25 h §.Opiskeluoikeus. Pykälässä esitetään säädettäväksi opiskelijan opiskeluoikeudesta. Opiskelijan opiskeluoikeuden alkamisesta ja päättymisestä ei säädetä voimassa olevassa vapaasta sivistystyöstä annetusta laissa.
Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan opiskeluoikeus oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa alkaisi kansanopiston ylläpitäjän päättämänä ajankohtana ja pykälän 2 momentin mukaan päättyisi viimeistään silloin, kun opiskelija olisi suorittanut 4 §:ssä säädetyssä laajuudessa koulutuksen tai kun hänet olisi 25 h §:ssä esitetyn mukaisesti katsottu eronneeksi. Opiskelu päättyisi esimerkiksi silloin, kun opiskelija on suorittanut koulutusta 4 §:ssä säädetyn ajan.
Pykälän 3 momentin mukaan opiskelijan oikeuteen määräaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa sovellettaisiin oppivelvollisuuslain 7 §:ää. Opiskelijalla olisi siis oikeus määräaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa oppivelvollisuuslain 7 §:ssä säädetyllä tavalla.
25 i §.Opiskelijan eronneeksi katsominen. Pykälässä esitetään säädettäväksi opiskelijan eronneeksi katsomisesta ja siihen liittyvästä menettelystä. Voimassa olevassa vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa ei ole vastaavia säännöksiä opiskelijan eronneeksi katsomisesta.
Pykälän mukaisesti opiskelija voitaisiin katsoa eronneeksi kolmella tavalla. Pykälän 1 momentin mukaisesti opiskelija menettäisi opiskeluoikeutensa, jos opiskelija ei olisi suorittanut opintojaan 25 b §:n 2 tai 3 momentissa säädetyssä ajassa.
Pykälän 2 momentin mukaisesti opiskelija voitaisiin katsoa myös eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole osallistua opetukseen eikä hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä. Esimerkiksi opiskelijan pitkäaikaiset ilman selvitystä jäävät poissaolot, tai jos opiskelija ei tosiasiallisesti aloita opintojen suorittamista voisivat olla syitä, joiden vuoksi opiskelija katsottaisiin eronneeksi.
Pykälän 3 momentin mukaisesti myös opiskelija itse voisi ilmoittaa kansanopiston ylläpitäjälle eroamisestaan. Ilmoitus eroamisesta tulisi tehdä kirjallisesti. Tällöin opiskelija tulisi katsoa eronneeksi siitä päivästä lukien, kun ilmoitus saapuu kansanopiston ylläpitäjälle tai opiskelijan ilmoittamana myöhempänä ajankohtana.
Pykälän 4 momentin mukaisesti kansanopiston ylläpitäjän olisi edellä esitetyissä tapauksissa tehtävä asiassa päätös, jossa opiskelija katsottaisiin eronneeksi. Päätöksen muutoksenhausta säädettäisiin lain 25 l §:ssä. Opiskelijan katsominen eronneeksi koskisi myös asuntolasta erottamisesta. Opiskelija voisi tulla erotetuksi myös vapaasta sivistystyöstä annetun lain 25 j §:n mukaisesti lukiolain 41 §:n viittaussäännöksen mukaisesti. Opiskelija voidaan kurinpitotoimenpiteenä erottaa pelkästään asuntolasta, jolloin opiskelijaa ei katsottaisi eronneeksi koulutuksesta.
25 j §.Lukiolain soveltaminen. Pykälässä esitettäisiin säädettäväksi lukiolain soveltamisesta.
Koulutukseen esitetään sovellettavan, mitä lukiolaissa säädetään opiskeluhuollosta, kodin ja oppilaitoksen yhteistyöstä sekä henkilötietojen salassapidosta ja käsittelystä. Lisäksi esitetään, että koulutuksessa sovellettaisiin lukiolain säännöksiä kurinpidosta ja siihen liittyvistä menettelyistä ja muutoksenhausta. Säännöksessä viitatut lukiolain säännökset soveltuisivat suoraan sovellettavaksi myös kansanopistojen oppivelvollisille tarkoitetussa koulutuksessa, joten niitä koskevia saman sisältöisiä säännöksiä ei lisättäisi vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin.
25 k §.Muutoksenhaku arviointia koskevaan päätökseen. Pykälässä esitetään säädettäväksi muutoksenhausta opintojen arviointia koskevaan päätökseen.
Opiskelijan arvioinnista säädettäisiin lain 25 g §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaanopiskelijan arviointia koskevaan päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Arviointiin tyytymätön opiskelija voisi kuitenkin pyytää kansanopiston rehtorilta arvioinnin uusimista kahden kuukauden kuluessa tiedon saamisesta. Ehdotettu aika vastaisi lukiolaissa säädettyä opiskelijan arviointia koskevan päätöksen muutoksenhakuaikaa. Tiedoksisaannilla ei tarkoitettaisi hallintolain mukaista tiedoksisaantia, vaan sitä ajankohtaa, jolloin opiskelijalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada tieto osaamisensa arvioinnista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun rehtorin tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija saisi vaatia oikaisua pyynnöstä tehtyyn uuteen arviointiin tai ratkaisuun, jolla pyyntö on hylätty, aluehallintovirastolta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista siten kuin hallintolaissa säädetään. Ehdotettu sääntely vastaisi lukiolain voimassa olevaa sääntelyä.
Pykälän 3 momentin mukaan aluehallintoviraston päätökseen, jolla on ratkaistu 2 momentissa tarkoitettua asiaa koskeva oikaisuvaatimus, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Ehdotettu sääntely vastaisi lukiolain voimassa olevaa sääntelyä.
25 l §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. Oikaisua voisi hakea kansanopiston ylläpitäjän tekemiin päätöksiin koskien 25 b §:n 3 momentissa tarkoitettua koulutuksen suoritusaikaa, 25 e §:ssä tarkoitettua opiskelijaksi ottamista ja 25 i §:ssä tarkoitettua opiskelijan eronneeksi katsomisesta. Myös lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun nojalla annettavista vastaavista päätöksistä on säädetty oikeus vaatia oikaisua aluehallintovirastolta.
Oikaisuvaatimusmenettelyssä noudatettaisiin hallintolaissa säädettyjä menettelyitä, ellei laissa toisin säädetä. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että hallintolaissa säädetystä poiketen päätökseen tulisi vaatia oikaisua 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Ehdotettu 14 päivän määräaika vastaisi lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyä vastaavaa muutoksenhakuaikaa. Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen säännös, jonka mukaan muutoin oikaisuvaatimusmenettelyssä sovellettaisiin, mitä hallintolaissa säädetään.
Muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, ellei laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi eräistä poikkeuksista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisiin säännöksiin.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetystä poiketen valitus 1 momentissa tarkoitetusta oikaisuvaatimuksen johdosta tehdystä päätöksestä tulisi tehdä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että valitus tulisi käsitellä kiireellisenä. Ehdotettu 14 päivän määräaika ja säännös asian käsittelystä kiireellisenä vastaisivat, mitä lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään, jos valitus koskee vastaavia oikaisuvaatimuksen alaisia päätöksiä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi, että hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu 1 momentissa tarkoitettua asiaa koskeva valitus, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Tämä olisi poikkeus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädettyyn, jonka mukaisesti hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Ehdotettu valituskielto vastaisi perusopetuslaissa, lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjä valituskieltoja. Valituskielto on perusteltu, koska kyseisissä asiaryhmissä on jo kaksivaiheinen muutoksenhakumahdollisuus, ensin oikaisuvaatimusmenettely aluehallintovirastoon ja sen jälkeen valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Vastaavat valituskiellot päätöksissä, joissa ensivaiheen muutoksenhakukeinona on oikaisuvaatimusmenettely, on päätetty säilyttää muutoksenhakumenettelyitä koskevan vuoden 2015 kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Pykälän 3 momentissa olisi myös informatiivinen säännös, jonka mukaan muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Säännöksessä ei erikseen säädettäisi, mistä päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, vaan tältä osin noudatettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.
25 m §. Säännösten soveltaminen oppivelvollisille järjestettävässä muussa koulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin 7 a luvun oppivelvollisille tarkoitettua koulutusta koskevien säännösten soveltamisesta myös oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa maahanmuuttajille järjestettävässä koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan sovellettaisiin, mitä 25 d §:ssä, 25 e §:n 1 ja 2 momentissa, 25 f §:ssä, 25 g §:n 1 ja 3—5 momentissa, 25 h §:ssä, 25 i §:n 2—4 ja 25 j—25 l §:ssä säädetään.
Lain 25 d §:ssä säädettäisiin opiskelijaksi ottamisesta ja 25 e §:ssä hakumenettelyistä. Maahanmuuttajille järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi 25 e §:n 3 ja 4 momentin säännöksiä valtakunnallisista hakumenettelyistä. Lain 25 f §:ssä säädettäisiin oikeudesta saada opetusta sekä henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laadinnasta. Lain 25 g §:ssä säädettäisiin todistuksista ja osaamisen arvioinnista. Mainitun pykälän 2 momenttia, jonka mukaan Opetushallitus määräisi opetussuunnitelman perusteissa todistuksiin merkittävistä tiedoista ja todistusten liitteistä, ei sovellettaisi maahanmuuttajille järjestettävässä koulutuksessa. Lain 25 h §:ssä säädetään opiskeluoikeudesta ja 25 i §:ssä opiskelijan eronneeksi katsomisesta. Lain 25 j §:ssä säädetään lukiolain säännösten soveltamisesta opiskeluhuoltoon, kodin ja oppilaitoksen yhteistyöhön, henkilötietojen salassapitoon ja käsittelyyn sekä kurinpitoon liittyvissä asioissa, 25 k §:ssä muutoksenhausta arviointia koskevassa asiassa sekä 25 l §:ssä muusta muutoksenhausta.
7.7
Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta siitä aiemmin kumotun 3 kohdan tilalle. Ehdotetun säännöksen mukaan lain soveltamisalaan lisättäisiin oppivelvollisuuslaki, koska myös oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin toiminnasta, jota rahoitettaisiin kyseisen lain perusteella. Oppivelvollisuuslaissa säädetään lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavelvoitteista sekä oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuudesta.
2 §. Soveltaminen eräissä tapauksissa. Pykälän 2 momentin 4 kohdan viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa jatkossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta.
3 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohtaan lisättäisiin, että laissa tarkoitettaisiin opetustoimella myös 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitun oppivelvollisuuslain mukaista toimintaa.
5 §.Rahoituksen laskentaperuste. Pykälän 3 kohdassa oleva viittaus perusopetuslaissa tarkoitettuun pidennettyyn oppivelvollisuuteen muutettaisiin viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin.
7 §.Kuntayhtymän ja yksityisen järjestämän lukiokoulutuksen rahoitus. Pykälässä ehdotetaan korjattavaksi siihen sisältyvä lakitekninen virhe, jossa pykälän 1 ja 2 momenteissa säädetään samasta asiasta. Ehdotetun pykälän 1 momentin sanamuoto vastaisi voimassa olevan pykälän 1 momenttia. Ehdotetun pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia. Voimassa olevan pykälän 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana, koska sitä ei enää sovelleta.
8 §.Kunnan omarahoitusosuus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen käyttökustannuksiin. Pykälän 1 momentissa säädetään kunnan omarahoitusosuudesta lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen käyttökustannuksiin. Lukiokoulutuksen järjestäjille ehdotettavat uudet tehtävät rahoitettaisiin 100-prosenttisesti valtionosuusrahoituksena, joten momentissa säädettyä kunnan rahoitusosuusprosenttia tulisi muuttaa tätä vastaavasti. Ehdotetun säännöksen mukaan kunnan omarahoitusosuus olisi 52,21 prosenttia lukiokoulutuksen käyttökustannuksista. Tätä prosenttia sovellettaisiin ensimmäisen kerran myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2024, sillä oppivelvollisuuden laajentamisen kustannukset kasvaisivat asteittain vuosina 2021—2023 ja olisivat täysimääräiset vuonna 2024. Siirtymäsäännöksen mukaan kunnan omarahoitusosuus olisi 57,13 prosenttia myönnettäessä varainhoitovuoden 2021 rahoitusta, 52,82 prosenttia myönnettäessä varainhoitovuoden 2022 rahoitusta ja 53,00 prosenttia myönnettäessä varainhoitovuoden 2023 rahoitusta. Siirtymäajalla kunnan omarahoitusosuus muuttuisi vuosittain määrärahalisäyksiä vastaavasti.
Pykälässä säädetään myös kunnan omarahoitusosuudesta lukiokoulutukseen valmentavan koulutuksen käyttökustannuksissa. Tätä koskeva prosenttiosuus on eri kuin lukiolaissa tarkoitetun muun koulutuksen prosenttiosuus, koska valmistavan koulutuksen rahoitukseen on osoitettu siitä säädettäessä voimassa olleen lainsäädännön nojalla 50 prosenttia valtionosuusrahoitusta.
9 §. Ammatillisen koulutuksen määräraha. Oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin toiminnoista, joita on tarkoitus rahoittaa ammatillisen koulutuksen määrärahan puitteissa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva säännös.
24 §.Lukion yksikköhinnat. Oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin toiminnoista, joita on tarkoitus rahoittaa lukiokoulutuksen valtionosuusrahoituksen puitteissa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva säännös, jonka mukaan lukion yksikköhintojen laskennassa otettaisiin huomioon myös oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun lukiokoulutuksen järjestämisestä aiheutuneet kustannukset.
Oppivelvollisuuden laajentamiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen liittyvät määrärahalisäykset aiheuttaisivat myös tarpeen tarkistaa pykälän 1 momentissa säädettyä erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden rahoitukseen osoitettavaa prosenttiosuutta sekä aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen painokerrointa. Ehdotetut muutokset tulisivat voimaan asteittain siirtymäajan puitteissa, koska oppivelvollisuuden laajentamisen kustannukset kasvaisivat asteittain vuosina 2021—2023 ja olisivat täysimääräiset vuonna 2024.
Erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden rahoitusosuutta tulisi tarkistaa, koska oppivelvollisuuden määrärahalisäyksiä ei ole tarkoitus kohdistaa erityisen koulutustehtävän rahoitukseen. Voimassa olevan säännöksen mukaan lukion yksikköhinnat opiskelijaa kohden lasketaan vuosittain kaikille koulutuksen järjestäjille lukiokoulutuksesta ja lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta yksikköhintojen määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna aiheutuneiden kokonaiskustannusten eli niin sanotun kustannuspohjan perusteella, josta on ensin vähennetty 1,57 prosenttia lukion erityisen koulutustehtävän lisärahoitusta varten. Oppivelvollisuuden laajentamisen kustannukset näkyisivät ensimmäisen kerran vuoden 2021 kustannuspohjassa, jota käytetään myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2024. Vastaavasti oppivelvollisuuden laajentamisen kustannukset näkyisivät ensimmäisen kerran täysimääräisesti vuoden 2024 kustannuspohjassa, jota käytetään myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2027. Ehdotetun säännöksen mukaan erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden rahoitusosuus olisi 1,44 prosenttia. Siirtymäsäännöksen nojalla tätä prosenttiosuutta sovellettaisiin ensimmäisen kerran määrättäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2027. Siirtymäsäännöksen mukaan rahoitusosuus olisi 1,56 prosenttia varainhoitovuonna 2024, 1,51 prosenttia varainhoitovuonna 2025 ja 1,46 prosenttia varainhoitovuonna 2026. Varainhoitovuosina 2021—2024 erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden rahoitusosuus olisi nykytilaa vastaavasti 1,57 prosenttia.
Pykälän 1 momentissa säädetään myös aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen painokertoimesta. Voimassa olevan säännöksen mukaan yksikköhintoja laskettaessa niiden opiskelijoiden lukumäärää, jotka opiskelevat aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa tai lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa painotetaan kertoimella 0,65 lukuun ottamatta sisäoppilaitoksessa koulutusta saavia opiskelijoita. Lähes kaikki nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelevat olisivat koko opintojensa ajan oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun maksuttoman koulutuksen piirissä. Sen sijaan aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelevista maksuttoman koulutuksen piirissä olisivat pääsääntöisesti vain 20-vuotiaat ja sitä nuoremmat opiskelijat, ja valtaosa aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen opiskelijoista on tätä vanhempia. Pykälässä säädettyä painokerrointa tulisikin muuttaa siten, että oppivelvollisuuden määrärahalisäyksiä ei kohdistettaisi yli 20-vuotiaille aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskeleville. Näille opiskelijaryhmille ei ehdoteta säädettäväksi erillisiä painokertoimia, vaan määrärahalisäys ehdotetaan otettavaksi huomioon muuttamalla nykyistä kerrointa huomioiden 20-vuotiaiden ja sitä nuorempien aikuisille tarkoitettua lukiokoulutusta opiskelevien osuus, jolle määrärahalisäysten tulee siis kohdentua.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelevien painokerroin olisi 0,615. Riittävän tarkkuustason saamiseksi kertoimessa ehdotetaan otettavaksi käyttöön kolme desimaalia. Siirtymäsäännöksen nojalla tätä painokerrointa sovellettaisiin ensimmäisen kerran määrättäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2024. Siirtymäsäännöksen mukaan painokerroin olisi 0,646 varainhoitovuonna 2021, 0,633 varainhoitovuonna 2022 ja 0,621 varainhoitovuonna 2024.
Pykälän 1 momentissa säädettyä lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen painokerrointa ei ehdoteta muutettavaksi. Maksuttomaan koulutukseen liittyvät materiaalikustannukset ovat valmistavassa koulutuksessa pienemmät kuin tutkintotavoitteisessa lukiokoulutuksessa, mutta valmistavan koulutuksen opiskelijamäärä on erittäin pieni verrattuna lukiokoulutuksen kokonaisopiskelijamäärään. Kyseistä kerrointa sovellettaisiin viimeisen kerran määrättäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2021, joten kertoimen muuttamisella ei olisi juurikaan merkitystä lukiokoulutuksen yksikköhintojen määräämisen kannalta.
Voimassa olevan pykälän 7 momentissa säädetään, että jos opiskelija opiskelee aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa tai lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa, yksikköhinta on 65 prosenttia asianomaiselle koulutuksen järjestäjälle opiskelijaa kohden määrätystä yksikköhinnasta lukuun ottamatta sisäoppilaitoksessa koulutusta saavia opiskelijoita. Pykälässä säädettävää prosenttiosuutta ehdotetaan tarkistettavaksi vastaavasti kuin 1 momentissa säädettyä aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen painokerrointa. Ehdotetun säännöksen mukaan aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa yksikköhinnan prosenttiosuus olisi 61,5 prosenttia. Siirtymäsäännöksen nojalla tätä prosenttiosuutta sovellettaisiin ensimmäisen kerran määrättäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2024. Siirtymäsäännöksen mukaan prosenttiosuus olisi 64,6 varainhoitovuonna 2021, 63,3 varainhoitovuonna 2022 ja 62,1 varainhoitovuonna 2024.
Pykälän 9 momenttiin lisättäisiin säännös lukiolain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen tutkinnon rahoituksesta, kun oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuttaan erityisenä tutkintona. Lukiolain 34 §:n 2 momentin mukaan erityisen tutkinnon kokeista voidaan periä maksuja. Maksuja ei kuitenkaan voitaisi periä oppivelvolliselta. Ehdotetun säännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin perusteista, joilla oppivelvollisen suorittamat erityisen tutkinnon kokeet muunnettaisiin opiskelijamääräksi ja otettaisiin huomioon aikuisten lukiokoulutuksen mukaisesti opiskelevien opiskelijoiden määrässä. Asetuksella säädettävissä perusteissa otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjälle erityisen tutkinnon järjestämisestä aiheutuvat kustannukset sekä oppivelvollisen ohjauksesta ja valvonnasta aiheutuvat kustannukset.
Lisäksi 9 momenttiin tehtäisiin teknisluonteinen korjaus muuttamalla aineopiskelijaa koskeva viittaus uuden lukiolain mukaisesti viittaukseksi lukiolain 20 §:n 2 momentin 2 kohtaan.
32 b §. Opiskelijavuosi. Pykälän 1 momentissa säädetään ammatillisen koulutuksen rahoituksessa käytettävän opiskelijavuoden määritelmästä. Voimassa olevan säännöksen mukaan opiskeluoikeuden määräytymisessä sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännöksiä opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä, väliaikaisesta keskeyttämisestä, peruuttamisesta ja pidättämisestä sekä opiskelijan määräaikaisesta erottamisesta. Esityksen mukaan oppivelvollisiin opiskelijoihin ei enää sovellettaisi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännöksiä opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä, joten 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että opiskeluoikeuden määräytymisessä sovellettaisiin myös oppivelvollisuuslain säännöksiä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä.
Voimassa olevan säännöksen mukaan opiskelijaa ei oteta huomioon rahoituksen perusteena, jos hänen opiskeluoikeutensa on väliaikaisesti keskeytetty. Näin ollen opiskelijaa ei oteta huomioon rahoituksen perusteena, jos hänet on määräaikaisesti erotettu oppilaitoksesta. Oppivelvollisuuslakiin ehdotetun 8 §:n mukaan oppivelvollisilla opiskelijoilla olisi kuitenkin velvollisuus suorittaa opintojaan myös määräaikaisen erottamisen aikana sekä oikeus saada sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaisi opintojen etenemisen laaditun suunnitelman mukaisesti. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaankin lisättäväksi säännös, jonka mukaan poiketen siitä, mitä edellä momentissa säädetään, oppivelvollinen opiskelija otettaisiin huomioon rahoituksen perusteena, jos hän suorittaa oppivelvollisuuttaan oppivelvollisuuslain 8 §:ssä tarkoitetun suunnitelman perusteella. Opiskelija voitaisiin siis tällöin normaaliin tapaan ilmoittaa rahoituksen perusteeksi, vaikka hänet olisikin määräaikaisesti erotettu. Jos oppivelvollinen opiskelija ei noudattaisi laadittua suunnitelmaa, hänet tulisi laissa säädetyin menettelyin katsoa eronneeksi. Eronneeksi katsomisen jälkeen opiskelijaa ei voitaisi enää ilmoittaa rahoituksen perusteeksi.
32 d §.Perusrahoitus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a kohta, jossa säädettäisiin oppivelvollisuuslaissa tarkoitetun maksuttoman koulutuksen käyttämisestä opiskelijavuosien painotusperusteena. Ehdotetun säännöksen mukaan toteutuneita opiskelijavuosia painotettaisiin sillä perusteella, että koulutusta järjestetään oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle. Ehdotetulla säännöksellä otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjälle oppivelvollisuuslaissa säädetyistä ohjaus- ja valvontavastuista sekä opetuksessa tarvittavista oppimateriaaleista ja muista tarvikkeista aiheutuvat kustannukset. Maksuttoman koulutuksen painokertoimesta säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Maksuttoman koulutuksen painokerrointa käytettäisiin vain perusrahoitusta myönnettäessä.
7.8
Laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä
Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain säännöksiin sisältyisi tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä. Tallennettavaksi ehdotettavat tiedot eivät pääsääntöisesti itsessään olisi tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja henkilötietoja, mutta ne olisivat tietoja, jotka rekisterissä liitetään tiettyyn henkilöön. Lain 2 luvussa tarkoitettuun tietovarantoon tai uuteen oppivelvollisuusrekisteriin ei ehdoteta tallennettavaksi sellaisia arkaluonteisia tietoja, joiden katsottaisiin olevan tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja.
Kansallinen erityislainsäädäntö on mahdollista silloin, kun tietosuoja-asetus nimenomaisesti jättää jäsenvaltioille kansallista sääntelyliikkumavaraa. Sääntelyliikkumavaraa voidaan ensinnäkin käyttää, kun henkilötietojen käsittely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohtaan, eli silloin, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, tai kun käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa. Tarkentava lainsäädäntö voi näissä tapauksissa sisältää erityisiä säännöksiä tietosuoja-asetuksen säännösten soveltamisen mukauttamiseksi, muun muassa käsittelyn lainmukaisuutta koskevia edellytyksiä, käsiteltävien tietojen tyyppiä, rekisteröityjä, säilytysaikoja, käyttötarkoitussidonnaisuutta ja käsittelytoimia koskevia säännöksiä. Jäsenvaltion lainsäädännön on 6 artiklan mukaan täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ottaen huomioon tietosuoja-asetuksen suoran sovellettavuuden sekä perustuslakivaliokunnan lailla säätämistä koskeva viimeaikainen tulkintakäytäntö erityissääntely tulisi rajoittaa vain välttämättömimpään.
Lakiin ehdotetun sääntelyn oikeusperusteena olisi opetuksen ja koulutuksen järjestäjälle, oppilaitoksen ylläpitäjälle sekä oppivelvollisen asuinkunnalle oppivelvollisuuslaissa säädettyyn ohjaus- ja valvontavastuuseen sekä maksuttoman koulutuksen järjestämiseen liittyvät velvoitteet.
Lain voimassa olevissa säännöksissä käytetään kansallista liikkumavaraa sääntelemällä tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisemmin muun muassa käsiteltävien tietojen käyttötarkoituksesta, tallennettavien tietojen tyypeistä, tahoista joille tietoja voidaan luovuttaa sekä tietojen säilytyksestä. Esityksessä ehdotetaan muutoksia ja lisäyksiä voimassa olevan lain 2 luvussa säädetyn tietovarannon säännöksiin sekä voimassa olevassa laissa säädettyjä rekistereitä koskeviin säännöksiin. Sääntelyä ehdotetaan täsmennettävän käyttötarkoitusta koskevien 3, 4 ja 17 §:n osalta, tallentamisvelvoitetta koskevien 6 ja 14 §:n osalta, tietojensaantia koskevan 20 §:n ja tietojen luovuttamista koskevien 21 ja 28 §:n osalta sekä tietojen säilyttämisaikaa koskevien 11 ja 16 §:n osalta. Lisäksi ehdotetaan säädettävän 2 luvun mukaisen tietovarannon osalta uusista tallentamisvelvoitteista lain 9 a—9 c §:ssä sekä uudesta oppivelvollisuusrekisteristä. Viimeksi mainitulta osin kansallista liikkumavaraa käytettäisiin säätämällä rekisterin käyttötarkoituksesta 11 a §:ssä, tallentamisvelvoitteesta 11 c §:ssä, tietojen luovuttamisesta 11 d §:ssä ja tietojen säilyttämisajasta 11 e §:ssä.
Sääntelyllä olisi yleisen edun mukainen tavoite, sillä sen avulla varmistettaisiin oppivelvollisuuslaissa opetuksen ja koulutuksen järjestäjälle, oppilaitoksen ylläpitäjälle sekä oppivelvollisen asuinkunnalle säädetyn ohjaus- ja valvontavastuun toteutuminen. Lisäksi varmistettaisiin, että oppivelvollisen oikeus oppivelvollisuuden suorittamiseen ja maksuttomaan koulutukseen toteutuisi. Kansallinen erityissääntely olisi välttämätöntä myös rekisterien tarkoituksen- ja lainmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Rekisterien käyttäminen itsessään hyödyttää niin yksilöä kuin viranomaista, joka tarvitsee tietoja toiminnassaan. Ehdotetut säännökset tarkentavat menettelyjä rekisterien käytössä, jotta menettely on asianmukaista, läpinäkyvää ja yhdenmukaista. Velvollisuus tallentaa ehdotetut tiedot tietovarantoon tai oppivelvollisuusrekisteriin varmistaisi myös sen, että nämä tiedot olisivat yhdenmukaisesti ja kattavasti käytettävissä kaikkien oppivelvollisten osalta niillä toimijoilla, jotka niitä tarvitsevat edellä mainittujen lakisääteisten velvoitteidensa täyttämiseen. Sääntelyn voidaan katsoa olevan oikeasuhtaista, koska sääntely on rajattu koskemaan vain niitä tietoja, jotka ovat välttämättömiä mainittuun päämäärän nähden. Lisäksi sääntelyssä rajattaisiin tietojen säilytysaikaa siten, että tietoja säilytettäisiin vain niin kauan, kuin niiden säilyttäminen on tarpeen oppivelvollisuuteen ja koulutuksen maksuttomuuteen liittyvien lakisääteisten velvoitteiden toteuttamiseksi sekä yleisen edun mukaisen arvioinnin ja seurannan toteuttamiseksi.
Ehdotuksessa muutettaisiin jäljempänä ilmenevällä tavalla myös yhteisrekisterinpitäjiä koskevia 5 ja 18 §:ää sekä säädettäisiin 11 b §:ssä oppivelvollisuusrekisterin yhteisrekisterinpitäjistä. Yhteisrekisterinpitäjistä ja niiden vastuualueista säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.
2 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että lakia sovellettaisiin jatkossa myös koulutukseen ja tutkintoihin, joista säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa. Momentin 2 kohdan viittaus lukiolakiin ja 3 kohdan viittaus ylioppilastutkinnon järjestämisestä annettuun lakiin muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ehdotetun 7 kohdan mukaan lakia sovellettaisiin vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen ja ehdotetun 8 kohdan mukaan tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen. Momentin 1 ja 4—6 kohdat vastaisivat voimassa olevaa säännöstä.
Perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen valtakunnallisen tietovarannon nimi muutettaisiin lisättävien koulutusten myötä lyhyempään muotoon opetuksen ja koulutuksen valtakunnallinen tietovaranto. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin tätä koskeva muutos. Lisäksi pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta lakiin ehdotettavasta uudesta oppivelvollisuusrekisteristä.
Pykälän 3 momentti kumottaisiin, koska se sisältää tarpeettomat viittaukset jo kumottuun henkilötietolakiin ja yhä voimassa olevaan julkisuuslakiin. Henkilötietojen käsittelyn lainsäädännöllinen ympäristö on muuttunut EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja sitä täydentävän tietosuojalain ja tiedonhallintalain myötä, eikä viittaaminen yleislainsäädäntöön ole enää tarpeellista ja ajankohtaista.
3 §.Oppijanumero ja oppijanumerorekisteri. Pykälän 1 momentissa säädettyä oppijanumeron käyttötarkoitusta laajennettaisiin niin, että myös vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjä voisi käyttää oppijanumeroa pykälässä mainituissa laeissa tarkoitettuja tehtäviä toteuttaessaan. Oppijanumeroa voisi jatkossa käyttää henkilön yksilöintiin myös vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä toteutettaessa.
2 luku Opetuksen ja koulutuksen valtakunnallinen tietovaranto
Lain 2 luvun otsikko muutettaisiin vastamaan perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen valtakunnalliselle tietovarannolle ehdotettavaa uutta nimeä opetuksen ja koulutuksen valtakunnallinen tietovaranto.
4 §.Tietovarannon käyttötarkoitus. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen valtakunnallisen tietovarannon pykälän 1 momentissa säädettyä käyttötarkoitusta laajennettaisiin niin, että myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta ja vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitettua koulutusta koskevia tietoja voitaisiin käyttää henkilön hakeutuessa koulutukseen, koulutuksen aikana, työelämässä sekä henkilön hakiessa koulutukseen liittyviä etuisuuksia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan tietovarantoon tallennettuja tietoja voitaisiin jatkossa käyttää myös oppivelvollisuuslaissa opetuksen ja koulutuksen järjestäjille, oppilaitosten ylläpitäjille sekä kunnille säädetyn ohjaus- ja valvontavastuun toteuttamiseen. Tietovarantoon tallennettuja tietoja hyödynnettäisiin uudessa 2 a luvussa ehdotetussa oppivelvollisuusrekisterissä. Oppivelvollisuuslaissa säädetyn ohjaus- ja valvontavastuun toteuttamiseksi opetuksen ja koulutuksen järjestäjän ja oppilaitoksen ylläpitäjän tulisi voida käyttää tietoa opintojen aloittamisesta myös toisen koulutuksen järjestäjän opiskelijana. Oppivelvollisen asuinkunnan tulisi voida käyttää tietoja opintojen aloittamisesta, väliaikaisesta keskeyttämisestä ja päättymisestä. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tulisi voida käyttää koulutuksen aikana maksuttomuuteen liittyviä tietoja, joita voitaisiin käyttää jo voimassa olevan pykälän 1 momentin nojalla. Tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset olisivat oppivelvollisuuslain 23 §:ssä.
5 §.Tietovarannon yhteisrekisteripitäjät ja vastuiden jako. Pykälän 1 momentissa säädetyiksi tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiksi lisättäisiin vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjät.
Pykälän 2 momentissa säädetyn mukaisesti ne vastaisivat tallentamiensa tietojen täsmällisyydestä sekä rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen samoin kuin opetuksen ja koulutuksen järjestäjät nykyisin. Pykälän 2 momentissa olevaan mainintaan yleisestä tietosuoja-asetuksesta tehtäisiin lakitekninen korjaus.
Pykälän 3 momentissa myös oppilaitoksen ylläpitäjän toiminnan lakkaamisen varalta säädettäisiin siitä, että kyseisten tietovarantoon tallennettujen tietojen osalta rekisterinpitäjänä toimisi Opetushallitus, samoin kuin opetuksen ja koulutuksen järjestäjien osalta nykyisin.
6 §.Tietojen tallentaminen tietovarantoon. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin tietojen tallentajiksi vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjät. Pykälän 2 momentissa säädettyihintallennettaviin tietoihin lisättäisiin ehdotetut uudet 9 a—9 c §:t sekä lisättäisiin, että Opetushallitus voisi antaa tarkempia määräyksiä myös uusissa 9 a—9 c §:ssä säädettyjen tietojen tietorakenteista.
9 a §.Vapaassa sivistystyössä järjestettyä oppivelvollisille suunnattua koulutusta koskevat tiedot. Lakiin lisättäisiin uusi 9 a §, joka koskisi vapaassa sivistystyössä järjestettyä oppivelvollisille suunnattua koulutusta koskevia tietoja. Ehdotetun pykälän mukaan vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetun oppilaitoksen ylläpitäjän olisi tallennettava tietovarantoon oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa olevien opiskelijoidensa osalta ehdotetun 1 kohdan mukaan suoritettava koulutus,ehdotetun 2 kohdan mukaan opintojen aloittaminen, väliaikainen keskeytyminen ja päättyminen sekä ehdotetun 3 kohdan mukaan suoritetut opinnot ja osaamisen arviointi.
9 b §.Tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta koskevat tiedot. Lakiin lisättäisiin uusi 9 b §, joka koskisi tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta koskevia tietoja. Ehdotetun 1 momentin mukaan tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijoiden osalta tietovarantoon tallennettaisiin ehdotetun 1 kohdan mukaan suoritettava koulutus, ehdotetun 2 kohdan mukaan opintojen aloittaminen, väliaikainen keskeytyminen ja päättyminen, ehdotetun 3 kohdan mukaan suoritetut koulutuksen osat ja osaamisen arviointi ja ehdotetun 1 kohdan mukaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa tarkoitetun rahoituksen laskentaperusteena olevat koulutuksen järjestämistä koskevat tiedot.
Pykälän 2 momentin mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjän valmentavassa koulutuksessa olevien opiskelijoiden osalta tallennettaisiin myös ne tiedot, jotka tallennetaan nykyään tietovarantoon ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden henkilökohtaisista osaamisen kehittämissuunnitelmista. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 14 §:n 3 momentin mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjä laatisi opiskelijalle henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman siten kuin ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta. Ammatillista koulutusta vastaavasti tiedot henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta tulisi tällöin tallentaa tietovarantoon eli niin sanottuun eHOKS:iin. Tietojen tallentaminen eHOKS:iin varmistaisi osaltaan sitä, että valmentavan koulutuksen opiskelijan opinnot voisivat mahdollisimman sujuvasti edetä hänen mahdollisesti siirtyessään suorittamaan tutkintoa ammatillisessa koulutuksessa.
9 c §.Maksuttomuutta koskevat tiedot. Lakiin lisättäisiin uusi 9 c §, jossa säädettäisiin velvollisuudesta tallentaa oppivelvollisuuslaissa tarkoitettua maksuttomuutta koskevia tietoja. Osa maksuttomuutta koskevista tiedoista pystyttäisiin suoraan päättelemään tietovarantoon tallennettavista muista tiedoista. Maksuttomuutta koskevat tiedot säädettäisiin tallennettavaksi vain silloin, kun niitä ei pystyttäisi päättelemään.
Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitetun maksuttoman koulutuksen osalta tallennettavista tiedoista. Tietoa siitä, onko opiskelijan suorittama koulutus maksutonta, tarvittaisiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen myöntämisen perusteena. Lisäksi Kansaneläkelaitos tarvitsisi tietoa koulumatkatuen myöntämisessä. Ylioppilastutkintolautakunta tarvitsisi tietoa sen osalta, voidaanko kokelaalta periä tutkintomaksuja.
Ehdotetun säännöksen mukaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjän sekä oppilaitoksen ylläpitäjän olisi tallennettava tietovarantoon tieto siitä, että opiskelijan aloittama koulutus on oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettua maksutonta koulutusta. Koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää tämä tieto opiskelijan aloittaessa opintonsa, jotta järjestäjä tietäisi, mihin etuuksiin opiskelija on oikeutettu. Tietoa ei voitaisi suoraan päätellä opiskelijan iän perusteella.
Oikeus maksuttomaan koulutukseen tallennettaisiin koulutus- tai tutkintokohtaisesti. Lähtökohtaisesti oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi, kun opiskelija on suorittanut sen tutkinnon, jossa hänellä on ollut oikeus maksuttomaan koulutukseen. Kaksois- tai kolmoistutkintoa suorittavan opiskelijan oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi kuitenkin vasta sen jälkeen, kun opiskelija on suorittanut molemmat tavoitteena olevat tutkinnot. Valmentavan koulutuksen tai kansanopiston oppivelvollisille suunnatun koulutuksen suorittaneilla oikeus maksuttomaan koulutukseen pääsääntöisesti jatkuisi vielä tutkintotavoitteisessa koulutuksessa.
Ehdotetun säännöksen mukaan tietovarantoon olisi tallennettava myös tieto siitä, että opiskelijan oikeutta maksuttomaan koulutukseen on pidennetty oppivelvollisuuslain 16 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pääsäännön mukaan oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi sen kalenterivuoden lopussa, jona opiskelija täyttää 20 vuotta, ellei hän jo tätä aiemmin ole suorittanut maksuttomuuden päättävää tutkintoa. Oppivelvollisuuslain 16 §:n 2 ja 3 momenteissa säädettäisiin kuitenkin tilanteista, joiden perusteella oikeus maksuttomaan koulutukseen voisi jatkua tätä pidempään. Oppivelvollisuuslain 16 §:n 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan oikeutta maksuttomaan koulutukseen pidennettäisiin niiden ajanjaksojen perusteella, joiden aikana koulutuksen suorittaminen on ollut määräaikaisesti keskeytyneenä oppivelvollisuuslain 7 §:ssä säädetyllä tavalla tai opiskelijan opiskeluoikeus on ollut väliaikaisesti keskeytyneenä asianomaista koulutusta koskevien säännösten perusteella.
Pääsääntöisesti maksuttomuuden kestoa pidennettäisiin määrä- tai väliaikaisen keskeyttämisen kestoa vastaavasti. Oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin kuitenkin lisäksi, että jos koulutuksen suorittamisen keskeytyminen johtuisi tilapäisestä ulkomailla oleskelusta tai koulutusta koskevissa laeissa tarkoitetusta muusta perustellusta syystä, maksuttomuutta pidennettäisiin enintään yhden vuoden ajan. Maksuttomuuden pidennystä ei siis suoraan voitaisi päätellä keskeyttämisjakson perusteella, vaan koulutuksen järjestäjän tulisi tallentaa tietovarantoon tieto maksuttomuuden pidennysjaksosta. Oppivelvollisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädettäisiin maksuttomuuden harkinnanvaraisesta pidennyksestä. Myös näissä tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi tallentaa tietovarantoon tieto maksuttomuuden pidennysjaksosta.
Oppivelvollisuuslain 16 §:n 4 momentin mukaan maksuttomuuden pidentämisestä päätettäisiin pääasiassa opiskelijan hakemuksesta. Maksuttomuuden pidentämisestä päättäisi se koulutuksen järjestäjä, jonka opintojen aikana opiskelija hakisi maksuttomuuden pidentämistä. Koulutuksen järjestäjän tulisi tallentaa tieto maksuttomuuden pidentämisestä tietovarantoon, kun sitä koskeva päätös on tehty. Oppivelvollisuuslain 16 §:n 4 momentissa säädettäisiin lisäksi, että maksuttomuutta pidennettäisiin ilman hakemusta, jos koulutuksen järjestäjä on tehnyt oppivelvollisuuden määräaikaista keskeyttämistä tai opintojen suorittamisen väliaikaista keskeyttämistä koskevan päätöksen. Tällöin koulutuksen järjestäjän ei tarvitsisi tehdä erillistä päätöstä maksuttomuuden pidentämisestä, vaan tieto aiemmasta opintojen keskeyttämisestä otettaisiin ilman hakemusta huomioon.
11 §.Tietovarannon tietojen säilytysaika. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin 9 c §:ssä säädettävien tietojen säilytysaikaa koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomuutta koskevat tiedot säilytettäisiin viisi vuotta sen jälkeen, kun opiskelijan oikeus maksuttomaan koulutukseen on päättynyt. Oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi lähtökohtaisesti sen kalenterivuoden lopussa, jona henkilö täyttää 20 vuotta, ellei oikeutta maksuttomaan koulutukseen olisi pidennetty. Jos oikeutta maksuttomaan koulutukseen olisi pidennetty, laskettaisiin viiden vuoden säilytysaika tietovarantoon tallennetun pidennysjakson päättymisestä. Tietojen säilyttäminen ehdotetun viiden vuoden ajan olisi perusteltua kansallisen seurannan ja arvioinnin näkökulmasta. Tiedot ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niiden pysyvä säilyttäminen ole perusteltua.
2 a luku Oppivelvollisuusrekisteri
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a luku, jossa säädettäisiin oppivelvollisuusrekisteristä. Oppivelvollisuusrekisteri olisi uusi rekisteri, joka sisältäisi oppivelvollisuuden suorittamista koskevia tietoja.
11 a §.Rekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisuusrekisterin käyttötarkoituksesta. Käyttötarkoituksesta säätäminen olisi tarpeen käyttötarkoituksen selkeän rajaamisen vuoksi, koska rekisteriä koskevassa lainsäädännössä säädetään tietojen luovutusoikeuksista.
Rekisterin käyttötarkoitus perustuisi pykälän 1 momentissa ehdotetulla tavalla opetuksen- ja koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ylläpitäjien sekä kuntien tarpeisiin, jotta nämä voisivat toteuttaa oppivelvollisuuslaissa säädetyn ohjaus- ja valvontavastuunsa. Lisäksi rekisteriin tallennettuja tietoja voitaisiin käyttää toteutettaessa oikeutta maksuttomaan koulutukseen. Tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset olisivat oppivelvollisuuslain 23 §:ssä.
Rekisterin tietoja voitaisiin 2 momentin perusteella käyttää myös viranomaisten hoitaessa sellaisia lakisääteisiä tehtäviä, joissa tarvitaan rekisteriin tallennettuja tietoja. Tietojen luovuttamisesta säädettäisiin 11 d §:ssä. Tietojen luovuttamisesta säädettäisiin tarkemmin myös 6 luvussa, jossa säädetään opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelusta.
Tietoja voitaisiin käyttää 3 momentin mukaan myös koulutuksen arvioinnissa, tilastoinnissa ja seurannassa. Ehdotettu säännös vastaisi lain 5 §:n 4 momentissa säädettyä 2 luvun tietovarannon käyttötarkoitusta.
11 b §. Rekisterin yhteisrekisterinpitäjät ja vastuiden jako. Pykälässä säädettäisiin yhteisrekisterinpitäjistä ja näiden vastuiden jakautumisesta. Säännös vastaisi lain 5 §:ssä yhteisrekisterinpitäjistä ja näiden vastuiden jaosta säädettyä. Säännös olisi tarpeen kunkin tahon vastuiden selkeyttämiseksi. Oppivelvollisuusrekisterin yhteisrekisterinpitäjinä olisivat opetuksen ja koulutuksen järjestäjät, oppilaitosten ylläpitäjät, kunnat sekä Opetushallitus.
Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus vastaisi rekisterin yleisestä toiminnasta sekä teknisestä käyttöyhteydestä tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Pykälän 2 momentissa säädetyn mukaisesti opetuksen ja koulutuksen järjestäjät, oppilaitosten ylläpitäjät ja kunnat vastaisivat tallentamiensa tietojen täsmällisyydestä sekä rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opetuksen tai koulutuksen järjestäjän taikka oppilaitoksen ylläpitäjän toiminnan lakkaamisen varalta siitä, että kyseisten rekisteriin tallennettujen tietojen osalta rekisterinpitäjänä toimisi Opetushallitus, elleivät rekisterinpitäjän tehtävät siirtyisi toiselle oikeushenkilölle. Kuntien osalta vastaavalle sääntelylle ei olisi tarvetta, sillä kunnan toiminta ei voi lakata 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Mahdollisten kuntaliitosten seurauksena rekisterinpitäjän tehtävät siirtyisivät joko liitoksen myötä syntyvälle uudelle kunnalle tai vastaanottavalle kunnalle.
11 c §.Oppivelvollisuutta koskevat tiedot ja tietojen tallentaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti siitä, mitä tietoja oppivelvollisuusrekisteri sisältäisi. Rekisterissä olisi oikeasuhteisuusperiaatteen mukaisesti oppivelvollisuuslaissa säädetyn ohjaus- ja valvontavastuun toteuttamista varten vain välttämättömät tiedot, ja tallennettavaksi tulisivat vain sellaiset tiedot, jotka eivät olisi pääteltävissä muutoin. Momentin mukaan rekisteri sisältäisi tiedot oppivelvollisuuden suorittamisen alkamisesta, keskeyttämisestä ja päättymisestä sekä tiedon oppivelvollisuuslaissa säädetyllä tavalla ohjaus- ja valvontavastuussa olevasta tahosta. Ohjaus- ja valvontavastuussa oleva taho olisi oppivelvollisuuslaissa säädetyllä tavalla opetuksen tai koulutuksen järjestäjä taikka oppilaitoksen ylläpitäjä tai oppivelvollisen asuinkunta.
Tieto opetuksen ja koulutuksen järjestäjän sekä oppilaitoksen ylläpitäjän ohjaus- ja valvontavastuusta voitaisiin päätellä 2 luvun mukaiseen tietovarantoon tallennettujen tietojen perusteella silloin, kun oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuttaan jossain oppilaitoksessa. Jos oppivelvollinen ei olisi oppilaana tai opiskelijana missään oppilaitoksessa, ohjaus- ja valvontavastuu olisi oppivelvollisen asuinkunnalla. Tällöin tietoa ei voitaisi päätellä tietovarantoon tallennettujen tietojen perusteella, vaan tieto tulisi tallentaa. Tästä tallentamisvelvoitteesta säädettäisiin pykälän 3 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opetuksen ja koulutuksen järjestäjän, oppilaitoksen ylläpitäjän sekä kunnan velvollisuudesta tallentaa sellaiset oppivelvollisuutta koskevat tiedot, joita ei pystyttäisi päättelemään suoraan Opetushallituksen ylläpitämistä muista tietovarannoista tai rekistereistä. Momentissa ehdotetaan, että rekisteriin tallennettaisiin tieto oppivelvollisuuden suorittamisen alkamisesta, jos oppivelvollisuus alkaa muuna kuin oppivelvollisuuslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ajankohtana. Oppivelvollisuuslain 2 §:n 2 momentin mukaan oppivelvollisuus alkaa perusopetuslaissa tarkoitetun lukuvuoden alkaessa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Tässä perustilanteessa opetuksen järjestäjän ei siis tarvitsisi erikseen tallentaa tietoa oppivelvollisuuden alkamisesta, vaan se voitaisiin päätellä perusopetuksen ja toisen asteen valtakunnalliseen tietovarantoon 7 §:n perusteella kirjattavan perusopetuksen aloittamistiedon perusteella. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevilla oppivelvollisuus alkaa kuitenkin jo vuotta tätä aiemmin. Lisäksi perusopetuslain mukaan lapsella on oikeus aloittaa perusopetus vuotta säädettyä aikaisemmin tai myöhemmin. Näissä tilanteissa perusopetuksen järjestäjän tulisi tallentaa rekisteriin tieto oppivelvollisuuden alkamisesta.
Tieto oppivelvollisuuden alkamisesta tulisi tallentaa myös sellaisten oppivelvollisten osalta, jotka muuttavat Suomeen vasta yli 7-vuotiaina. Tällöin tieto kirjattaisiin, kun oppivelvollinen aloittaisi opinnot oppivelvollisuuden suorittamiseksi.
Lisäksi momentissa ehdotetaan, että rekisteriin tulisi tallentaa tieto oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä, jos suorittaminen on keskeytynyt oppivelvollisuuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Oppivelvollisuuslain 7 §:ssä säädetään oppivelvollisen oikeudesta hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä määräaikaisesti tai toistaiseksi pykälässä säädetyillä perusteilla. Päätöksen oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä tekisi se opetuksen tai koulutuksen järjestäjä, jonka järjestämässä opetuksessa tai koulutuksessa oppivelvollinen opiskelee keskeytystä hakiessaan. Jos oppivelvollinen ei olisi minkään opetuksen tai koulutuksen järjestäjän oppilaana tai opiskelijana, päätöksen oppivelvollisuuden keskeyttämisestä tekisi oppivelvollisen asuinkunta.
Rekisteriin tallennettaisiin myös tieto keskeyttämisen kestosta. Jos suorittaminen keskeytyy määräajaksi, tallennettaisiin tieto keskeytymisen alkamis- ja päättymisajankohdasta. Lisäksi rekisteriin tallennettaisiin tieto, jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytyisi toistaiseksi. Keskeyttämisen syytä ei tallennettaisi rekisteriin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opetuksen ja koulutuksen järjestäjän sekä oppilaitoksen ylläpitäjän velvollisuudesta tallentaa rekisteriin tieto kunnasta, jolle on tehty oppivelvollisuuslain 7 §:n 4 momentissa, 11 §:n 4 momentissa ja 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus. Momenteissa tarkoitettu ilmoitus tehtäisiin oppivelvollisen asuinkunnalle, joka olisi tuolloin oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu ohjaus- ja valvontavastuussa oleva taho. Jotta ohjaus- ja valvontavastuussa oleva taho olisi tiedossa, rekisteriin olisi tallennettava tieto kunnasta, jolle tässä momentissa viitatuissa lainkohdissa tarkoitettu ilmoitus on tehty.
Tietoa oppivelvollisuuden päättymisestä ei tarvitsisi tallentaa, vaan se pääteltäisiin muiden tietojen perusteella. Oppivelvollisuuden suorittaminen päättyisi, kun oppivelvollinen täyttää 18 vuotta tai tätä ennen, jos oppivelvollinen on hyväksytysti suorittanut ylioppilastutkinnon tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon. Tieto henkilön syntymäajasta saataisiin 3 §:ssä tarkoitetusta oppijanumerorekisteristä ja tieto suoritetusta tutkinnosta 2 luvussa tarkoitettuun tietovarantoon tallennettujen tietojen perusteella.
Pykälän 4 momentin mukaan Opetushallitus määräisi tarkemmin, miten tiedon tallentajien on pidettävä tallennettavat tiedot ajantasaisina, ja antaisi tarkempia määräyksiä 1—3 momentissa tarkoitettujen tietojen tietorakenteista. Pykälän 5 momentin mukaan rekisteriin tallennettaisiin myös oppijanumero sekä nimi. Edellä mainittu vastaisi, mitä lain 6:ssä on säädetty.
11 d §.Tietojen luovuttaminen rekisteristä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta viranomaiselle, jolla lain säännöksen tai laissa säädetyn tehtävänsä perusteella on oikeus saada rekisteriin sisältyviä tietoja opetuksen ja koulutuksen järjestäjältä, oppilaitoksen ylläpitäjältä tai oppivelvollisen asuinkunnalta. Säännös vastaisi asiallisesti sitä, mitä 2 luvussa tarkoitetun tietovarannon osalta on lain 10 § 1 momentin 1 kohdassa säädetty.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain 10 §:n 2 momenttia vastaavasti Opetushallituksen mahdollisuudesta tuottaa rekisteristä opetuksen ja koulutuksen arvioinnin, tutkimuksen, kehittämisen, tilastoinnin ja muun seurannan sekä ohjauksen ja rahoituksen edellyttämiä tietoaineistoja.
11 e §.Rekisterin tietojen säilytysaika. Pykälässä säädettäisiin rekisteriin tallennettavien tietojen säilytysajasta, jotta tietojen poistamisen ajankohta rekisteristä olisi mahdollisimman selkeä ja yhtenäinen. Ehdotetun säännöksen mukaan rekisteriin tallennetut tiedot säilytettäisiin viisi vuotta sen jälkeen, kun oikeus oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen on päättynyt. Tietojen säilytysaika sidottaisiin maksuttoman koulutuksen päättymisajankohtaan, eikä oppivelvollisuuden päättymisajankohtaan, koska oppivelvollisuusrekisteriin tallennettavia tietoja, esimerkiksi tietoa oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä, voitaisiin tarvita myös oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen. Tietojen säilyttäminen ehdotetun viiden vuoden ajan olisi perusteltua kansallisen seurannan ja arvioinnin näkökulmasta. Tiedot ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niiden pysyvä säilyttäminen ole perusteltua.
14 §.Ylioppilastutkintorekisterin tietosisältö ja velvollisuus tallentaa tietoja. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulee pyynnöstä toimittaa Ylioppilastutkintolautakunnalle ylioppilastutkinnon järjestämisen ja toimeenpanon edellyttämät tiedot. Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain 14 §:ssä säädetään ylioppilastutkintorekisteriin tallennettavista tiedoista. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a kohta, jossa säädettäisiin velvollisuus tallentaa tieto sellaisista kokeista, joista kokelaalta ei peritä osallistumismaksua. Osallistumismaksuja ei perittäisi niistä kokeista, joihin kokelas osallistuu ylioppilastutkinnosta annettuun lain 20 §:n uudessa 4 momentissa ehdotetun säännöksen mukaisesti. Kyseisen säännöksen mukaan oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta kokelaalta ei voitaisi periä maksuja osallistumisesta viiteen ensimmäiseksi suoritettavaan kokeeseen eikä edellä tarkoitettujen hylättyjen kokeiden uusimisesta. Maksu hylätyn kokeen uusimisesta voitaisiin kuitenkin periä, jos koe on katsottu ylioppilastutkinnosta annetun lain 14 tai 15 §:n nojalla hylätyksi.
Koulutuksen järjestäjän tulisi toimittaa tieto siitä, onko opiskelija ilmoittautunut sellaiseen kokeeseen, josta maksua ei peritä. Lisäksi Ylioppilastutkintolautakunnan tulisi tallentaa tieto siitä, jos ilmoittautuminen on mitätöity ylioppilastutkinnosta annetun lain 8 §:n 3 momentin nojalla. Jos ilmoittautuminen olisi mitätöity tästä syystä, kokeeseen ilmoittautumista ei katsottaisi yhdeksi maksuttomaksi kokeeksi arvioitaessa viiden maksuttoman kokeen lukumäärää.
16 §.Ylioppilastutkintorekisterin tietojen säilytysaika. Voimassa olevan säännöksen mukaan kaikki ylioppilastutkintorekisterin tiedot säilytetään pysyvästi. Tiedoilla maksuttomasti suoritetuista kokeista ei kuitenkaan ole käyttöä sen jälkeen, kun kokelas on suorittanut ylioppilastutkinnon, koska oikeutta maksuttomasti suoritettaviin kokeisiin ei ole tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tiedoilla ei olisi myöskään käyttöä sen jälkeen, kun oikeus maksuttomaan koulutukseen on päättynyt. Säännökseen ehdotetaankin lisättäväksi, että maksuttomasti suoritettuja kokeita koskevat tiedot säilytettäisiin viisi vuotta sen jälkeen, kun oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettu oikeus maksuttomaan koulutukseen on päättynyt. Ehdotettu säilytysaika vastaisi lain 11 §:ään ehdotettua maksuttomuutta koskevien tietojen säilytysaikaa ja sen perusteita.
17 §.Opiskelijavalintarekisterin käyttötarkoitus. Opiskelijavalintarekisterin käyttötarkoitusta laajennettaisiin pykälän 1 momentin 3 kohdassa niin, että rekisteriä käytettäisiin opiskelijoiden valintaa, valintojen kehittämistä ja opintojen järjestämistä varten tarpeellisten tietojen antamiseen myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetuille koulutuksen järjestäjille ja vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille. Tämä käytännössä mahdollistaisi sen, että kyseiset koulutusmuodot voitaisiin sisällyttää valtakunnalliseen hakumenettelyyn. Pykälän 1 momentin 5 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos poistamalla luettelointiin liittyvä sekä-sana ja 6 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos muuttamalla piste puolipisteeksi. Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta, joka mahdollistaisi opiskelijavalintarekisteriin tallennettujen tietojen käyttämisen oppivelvollisuuslain 10 §:ssä tarkoitetun hakeutumisvelvollisuuden seuraamiseen.
Pykälän 3 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että opiskelijavalintarekisterin osarekistereistä käytettäisiin ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja muun perusopetuksen jälkeisen koulutuksen hakurekisteriä myös valittaessa opiskelijoita tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen ja vapaassa sivistystyössä järjestettyyn oppivelvollisille suunnattuun koulutukseen.
18 §.Opiskelijavalintarekisterin yhteisrekisterinpitäjät ja vastuiden jako. Pykälän 1 momenttiin opiskelijavalintarekisterin yhteisrekisterinpitäjiksi lisättäisiin 17 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetun osarekisterin osalta tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestäjät ja vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjät.
20 §.Opiskelijavalintarekisterin tietolähteet. Opiskelijavalintarekisterin yhteisrekisterinpitäjille lisättäisiin oikeus saada tietoja tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestäjiltä sekä vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjiltä. Pykälästä poistettaisiin maininta perusopetuksen lisäopetuksen järjestäjistä.
21 §.Tietojen luovuttaminen opiskelijavalintarekisteristä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin tietojen luovutusoikeus myös tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestäjille sekä vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille. Säännöksestä poistettaisiin maininta perusopetuksen lisäopetuksen järjestäjistä.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin myös uusi 1 a kohta, jossa säädettäisiin, että opiskelijavalintarekisteristä voitaisiin luovuttaa tietoja myös oppivelvollisuuslaissa määritellylle ohjaus- ja valvontavastuussa olevalle opetuksen tai koulutuksen järjestäjälle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että opetuksen ja koulutuksen järjestäjät saisivat opiskelijavalintarekisterin kautta ajantasaista tietoa siitä, onko oppivelvollinen hakeutunut koulutukseen ja onko hänet valittu koulutukseen vai onko hän jäänyt varasijalle tai ilman opiskelupaikkaa ja onko hän ottanut opiskelupaikan vastaan.
28 §.Opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelun tarkoitus ja luovutettavat tiedot. Pykälän 2 momentin 1 kohtaan lisättäisiin opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelun avulla luovutettaviksi uusien 9 a—9 c §:n mukaiset tiedot, jotka koskevat vapaassa sivistystyössä järjestettyä oppivelvollisille suunnattua koulutusta, tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta ja maksuttomuutta koskevia tietoja. Momenttiin lisättäisiin myös uusi 1 a kohta, jossa säädettäisiin uuden 11 c §:n mukaisten oppivelvollisuutta koskevien tietojen luovuttamisesta.
7.9
Opintotukilaki
1 §.Soveltamisala. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opintotukea myönnetään oppivelvollisuuden jälkeisiin päätoimisiin opintoihin. Momentin mukaista opintotukilain soveltamisalan määrittelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomen kansalaiselle, joka harjoittaa Suomessa perusopetuksen suorittamisen jälkeisiä, päätoimisia opintoja, jotka kestävät yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta, myönnetään opintotukea siten kuin tässä laissa säädetään. Soveltamisalan määrittelyssä otettaisiin siten huomioon, että 1.8.2021 voimaan tulevaksi ehdotetun uuden oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisuus laajenee koskemaan lähtökohtaisesti kaikkia alle 18-vuotiaita. Ehdotettu soveltamisalan määrittelyä koskeva muutos on tarpeen, jotta opintotukea voitaisiin jatkossakin myöntää myös alle 18-vuotiaille, jotka ovat suorittaneet perusopetuksen.
4 §.Opintotukeen oikeuttavat opinnot. Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, milloin opintotukea myönnetään opiskelijalle muussa kuin pykälän 2 momentissa tarkoitetussa oppilaitoksessa. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuteen oppivelvollisuuslakiin ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaan lakiin liittyviä muutoksia. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi 1.8.2019 voimaan tulleeseen lukiolakiin liittyviä muutoksia.
Momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 kohtaa.
Momentin 2 kohtaan muutettaisiin 1.8.2019 voimaan tulleen lukiolain numero sekä käsitteistö voimassa olevan lukiolain mukaiseksi. Maahanmuuttajille ja vieraskielisille järjestettävää lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta kutsutaan voimassa olevassa lukiolaissa lukiokoulutukseen valmistavaksi koulutukseksi.
Momentin 3 kohtaan ehdotettavan uuden säännöksen mukaan opintotukea myönnettäisiin opiskelijalle, joka suorittaa tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa säädettäisiin perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen jälkeiseen tutkintotavoitteiseen koulutukseen ohjaavasta ja valmistavasta koulutuksesta. Nykyiset ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus ja lukiokoulutukseen valmistava koulutus, jotka ovat opintotukeen oikeuttavaa koulutusta, sisältyisivät tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen 1.8.2022 lukien. Momentin 3 kohdan muutoksesta johtuen voimassa olevan momentin 3—5 kohta siirtyisivät momentin 4—6 kohdaksi.
Momentin 4 kohta vastaisi voimassa olevaa 3 kohtaa.
Momentin 5 kohdassa käytetty sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan perusopetuslain 46 §:ään ehdotettavaa muutosta. Oppivelvollisuusiän ylittäneille järjestettyä perusopetusta kutsuttaisiin jatkossa aikuisten perusopetukseksi. Muutoin ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa 4 kohtaa.
Momentin 6 kohta vastaisi voimassa olevaa 5 kohtaa.
5 a §.Päätoimiset opinnot. Pykälässä säädetään opintojen päätoimisuudesta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi oppivelvollisuuslakiin, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaan lakiin sekä 1.8.2021 käyttöön otettaviin lukiokoulutuksen uusiin opetussuunnitelman perusteisiin liittyviä muutoksia.
Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa 1 momenttia.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että opintojen päätoimisuus määritellään lukio-opinnoissa kurssien sijasta opintopisteinä, koska 1.8.2021 ja sen jälkeen opintonsa lukiossa uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaan aloittavien opiskelijoiden opintojen mitoituksen peruste on opintopiste. Voimassa olevan momentin mukaan lukio-opinnot ovat päätoimisia, jos niiden oppimäärän mukainen laajuus on yhteensä vähintään 75 kurssia tai jos ne suoritetaan ammatillisen perustutkinnon yhteydessä aikuisille suunnatun oppimäärän mukaisina lukio-opintoina. Päätoimisiksi opinnoiksi katsotaan myös maahanmuuttajille ja vieraskielisille järjestettävä lukiokoulutukseen valmistava yhden lukuvuoden ja vähintään 25 kurssin laajuinen opintokokonaisuus. Lukio-opinnoissa edellytetään lisäksi, että opiskelija osallistuu lukukauden aikana vähintään 10 kurssiin tai niitä vastaaviin opintoihin taikka kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen. Sisäoppilaitoksessa järjestetyt lukio-opinnot katsotaan kuitenkin aina päätoimisiksi.
Ehdotetun säännöksen mukaan lukiokoulutus olisi päätoimista, kun oppimäärään kuuluvien opintojen laajuus on nuorille tarkoitetussa koulutuksessa vähintään 150 opintopistettä tai kun lukio-opinnot suoritetaan ammatillisen perustutkinnon yhteydessä aikuisille suunnatun oppimäärän mukaisina lukio-opintoina. Päätoimisiksi opinnoiksi katsottaisiin myös lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen yhden vuoden ja 50 opintopisteen laajuinen oppimäärä. Lisäksi opiskelijan edellytetään osallistuvan lukukauden aikana vähintään 20 opintopisteen laajuisiin opintoihin tai niitä vastaaviin opintoihin taikka kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen. Edellä mainittua säännöstä sovelletaan myönnettäessä tukea esimerkiksi neljännelle lukuvuodelle. Sisäoppilaitoksessa järjestetyt lukio-opinnot katsottaisiin kuitenkin jatkossakin aina päätoimisiksi. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan ennen 1.8.2021 käyttöön otettujen lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti aloitettujen lukio-opintojen päätoimisuuteen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi aikuisille suunnatun oppimäärän mukaisia lukio-opintoja harjoittavien tukioikeuden varmistamiseksi, että päätoimisiksi katsotaan myös aikuisille suunnatun oppimäärän mukaiset lukio-opinnot, joita suorittaa oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija.
Pykälän 3 momentista poistettaisiin maininta ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta, koska kyseinen koulutus sisältyisi 1.8.2022 lukien ehdotettuun tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaisesti ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen päätoimisuuteen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan päätoimisia olisivat opinnot, joiden tavoitteena on tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen suorittaminen. Tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen sisältyisivät nykyiset lukiokoulutukseen valmistava koulutus ja ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus, joiden suorittaminen on voimassa olevien säännösten mukaan päätoimista. Siten on perusteltua, että myös opinnot, joiden tavoitteena on tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen suorittaminen, olisivat päätoimisia. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittamisen päätoimisuudesta säädettäisiin nykytilaa vastaavasti pykälän 3 momentissa.
Pykälän 5 momentin viittauksessa otettaisiin huomioon kyseiseen pykälään edellä ehdotetut muutokset. Muilta osin ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia.
Pykälän 6 momentissa käytetty sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan perusopetuslakiin ehdotettua muutosta. Oppivelvollisuusiän ylittäneille järjestettyjä perusopetuslain mukaisia opintoja kutsuttaisiin jatkossa aikuisten perusopetukseksi. Muutoin ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa 5 momenttia.
Pykälän 7 momentti vastaisi voimassa olevaa 6 momenttia.
7 c §.Lukuvuoden tukikuukausien määrä. Pykälän 1 momentin2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon uusi tutkintokoulutukseen valmentava koulutus. Voimassa olevan säännöksen mukaan opintotuki myönnetään Suomessa ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja ammatillista perustutkintoa varten sekä lukiokoulutuksessa ja siihen valmistavassa koulutuksessa kymmeneksi kuukaudeksi lukuvuodessa. Ehdotetun säännöksen mukaan opintotuki myönnettäisiin Suomessa tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja ammatillista perustutkintoa varten sekä lukiokoulutuksessa kymmeneksi kuukaudeksi lukuvuodessa. Tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa lukuvuoden tukikuukausien määrä vastaisi siten lukuvuoden tukikuukausien määrää nykyisessä ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa.
11 a §.Oikeus oppimateriaalilisään. Pykälän 1 momentin1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olevassa viittauksessa otettaisiin huomioon 4 §:n 3 momenttiin edellä ehdotetut muutokset. Opiskelijalla olisi oikeus oppimateriaalilisään myös, kun hän suorittaa tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta. Nykyiset ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus ja lukiokoulutukseen valmistava koulutus, jotka ovat myös oppimateriaalilisään oikeuttavaa koulutusta, sisältyisivät tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen 1.8.2022 lukien.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan oppimateriaalilisään ei kuitenkaan olisi oikeutettu opiskelija, joka on oikeutettu oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen. Uuden oppivelvollisuuslain mukaan osaamisen hankkimiseksi tarvittavat oppimateriaalit sekä työvälineet, -asut ja -aineet olisivat oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle maksuttomia, jolloin oppimateriaalilisän maksaminen ei olisi enää tarpeellista.
7.10
Koulumatkatukilaki
1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momentin sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan perusopetuslakiin ehdotettavaa muutosta. Oppivelvollisuusiän ylittäneille tarkoitettuja perusopetuksen opintoja kutsuttaisiin jatkossa aikuisten perusopetukseksi. Muutoin ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
2 §.Koulumatkatukeen oikeuttava koulutus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon oppivelvollisuuslaista tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavasta laista johtuvia muutoksia.
Pykälän 1 momentissa säädetään koulutuksesta, joka oikeuttaa koulumatkatukeen. Momentin 1 kohdan sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan perusopetuslain 46 §:ään ehdotettavaa muutosta. Oppivelvollisuusiän ylittäneille tarkoitettuja perusopetuksen opintoja kutsuttaisiin jatkossa aikuisten perusopetukseksi. Muutoin ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan 1 momentin 1 kohtaa.
Momentin 2 kohtaan ehdotetun uuden säännöksen mukaan koulumatkatukeen olisi oikeutettu Suomessa asuva opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa. Muutos johtuisi siitä, että jo nykyisin koulumatkatukeen oikeuttava ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus ja lukiokoulutukseen valmistava koulutus sisältyisivät 1.8.2022 lukien tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Momentin 2 kohdan muutoksesta johtuen voimassa olevan momentin 2—5 kohta siirtyisivät ehdotetun momentin 3—6 kohdaksi.
Momentin 3 kohtaan muutettaisiin 1.8.2019 voimaan tulleen lukiolain numero sekä muutettaisiin maahanmuuttajille ja vieraskielisille tarkoitetun valmistavan koulutuksen nimitys vastaamaan voimassa olevaa nimitystä. Muutoin momentin 3 kohta vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
Momentin 4 kohta vastaisi voimassa olevaa säännöstä. 1.8.2022 lukien maininta valmentavasta koulutuksesta kattaisi vain työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen, koska ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus yhdistettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen.
Momentin 5 kohta vastaisi voimassa olevaa 4 kohtaa.
Momentin 6 kohta vastaisi voimassa olevaa 5 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi koulumatkatukeen oikeuttavasta koulutuksesta silloin, kun kyse on oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetusta opiskelijasta. Momentti täydentäisi maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta sitä, mitä 1 momentissa säädetään. Koulumatkatukeen oikeuttavaa koulutusta olisi oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitettu koulutus, joka olisi opiskelijalle maksutonta sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Oppivelvollisuuslain 4 §:n mukaan oppivelvollisen tulee perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen oppimäärän suoritettuaan suorittaa lukiolaissa tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää ja sen päätteeksi suoritettavaa ylioppilastutkintoa taikka ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa. Lisäksi oppivelvollisuutta voisi suorittaa myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, kansanopistossa järjestettävässä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetussa koulutuksessa enintään yhden vuoden ajan tai Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa tarkoitetussa saamen kielen ja kulttuurin vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa, jos oppivelvollinen on saamelainen. Oppivelvollisuuslain ehdotetun 17 §:n mukaan koulumatkojen maksuttomuudesta säädettäisiin koulumatkatukilaissa.
Ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan koulumatkatukeen olisi oikeutettu oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti lukiolaissa säädetyssä aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa. Esityksen mukaan opintotukilain 5 a §:n 2 momentissa säädettäisiin, että päätoimisiksi opinnoiksi katsottaisiin myös aikuisille suunnatun oppimäärän mukaiset lukio-opinnot, joita suorittaa oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija. Muiden opiskelijoiden osalta mainittuja opintoja ei katsottaisi päätoimisiksi, jolloin ne eivät myöskään oikeuttaisi koulumatkatukeen.
Momentin 2 kohdan mukaan koulumatkatukeen olisi oikeutettu oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetussa ammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa.
Momentin 3 kohdan mukaan koulumatkatukeen olisi oikeutettu oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetussa koulutuksessa tai oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa.
Momentin 4 kohdan mukaan koulumatkatukeen olisi oikeutettu oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa tarkoitetussa saamen kielen ja kulttuurin vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa.
Pykälän 3 momentin viittaussäännöksen mukaan opiskelun päätoimisuudesta säädetään opintotukilaissa. Säännös vastaisi voimassa olevan pykälän 2 momenttia.
Pykälän 4 momentin mukaan koulumatkatukeen ei kuitenkaan olisi oikeutettu etä- tai yksityisopetuksena tai maksullisena palvelutoimintana järjestettävän koulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen opiskelija. Momentti vastaisi voimassa olevaa 3 momenttia.
3 §.Koulumatkatuen myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että koulumatkatuen myöntämisen edellytyksiä arvioitaisiin kuukauden sijasta kalenterikuukausittain. Muutos vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.
Pykälän 2 momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa 2 momenttia. Momentin 1—3 kohdassa säädettyjen edellytysten tulee nykytilaa vastaavasti kaikkien täyttyä, jotta koulumatkatukea voitaisiin myöntää.
Momentin 1 kohdan mukaan koulumatkatukea myönnettäisiin, jos opiskelijan yhdensuuntaisen koulumatkan pituus on vähintään 10 kilometriä. Säännös vastaisi voimassa olevaa 1 kohtaa.
Momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi nykytilaan verrattuna siten, että siinä otettaisiin huomioon uusi puolen kuukauden tuki, jonka määräytymisestä säädettäisiin ehdotetussa 7 §:n 1 momentissa. Sen vuoksi ehdotettuun 2 kohtaan lisättäisiin kustannusraja, jota sovellettaisiin silloin kun opiskelijalle myönnetään koulumatkatuki puolen kuukauden tukena. Puolen kuukauden tukea koskeva kustannusraja olisi puolet koko kuukauden tukea koskevasta kustannusrajasta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulumatkatukea myönnettäisiin, jos opiskelijan koulumatkasta aiheutuvat kustannukset ylittävät 54 euroa kuukaudessa koko kuukauden tukea myönnettäessä tai 27 euroa kuukaudessa puolen kuukauden tukea myönnettäessä. Voimassa olevan säännöksen mukaan koulumatkatukea voidaan myöntää, jos opiskelijan kuukausittaiset koulumatkasta aiheutuvat kustannukset ylittävät 54 euroa.
Momentin 3 kohdan mukaan koulumatkatukea myönnettäisiin, jos opiskelijan käyttämä matkustustapa on joukkoliikenne tai koulutuksen järjestäjän järjestämä koulukuljetus taikka 4 a §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muu soveltuva oma matkustustapa. Säännös vastaisi voimassa olevaa 3 kohtaa.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen kaavamaisen viikossa tapahtuvan seitsemän koulumatkatukeen oikeuttavan yhdensuuntaisen matkan laskemisen sijasta otettaisiin huomioon koulumatkatukeen oikeuttavat päivät koko kalenterikuukauden ajalta. Voimassa olevan 3 momentin mukaan koulumatkatuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että opiskelijalla on vähintään seitsemän koulumatkatukeen oikeuttavaa yhdensuuntaista matkaa viikossa yhdenjaksoisen vähintään 18 päivän ajan. Voimassa olevan säännöksen mukaan koulumatkan säännöllisyyttä määritellään siten viikkotasolla, vähintään 18 päivää kestävän yhtäjaksoisen ajan osalta sekä kalenterikuukausitasolla. Ehdotetun säännöksen mukaan koulumatkatuen myöntämisen edellytyksenä olisi edellä pykälässä säädetyn lisäksi, että opiskelijalla on vähintään 10 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää kalenterikuukaudessa. Koulumatkatukeen oikeuttavalla päivällä tarkoitettaisiin päivää, jolloin opiskelija kulkee kodin ja oppilaitoksen tai oppimisympäristönä toimivan työpaikan välillä, ja jolloin kuljettu koulumatka täyttää 3 §:ssä säädetyt edellytykset.
Säännöstä ehdotetaan joustavoitettavaksi, koska koulutuksen järjestämistavoissa on tapahtunut muutoksia viime vuosien aikana. Opiskelijan suorittaessa esimerkiksi vuoden 2018 alusta voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen uudistuksen mukaista oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen yhdistelmää on opiskelijalla nykyisten säännösten vuoksi riski jäädä koulumatkatuen ulkopuolelle. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos opiskelijalla on viikon aikana matkoja sekä oppilaitokseen että työpaikalle ja vain toiseen oppimisympäristöön suuntautuvat matkat täyttäisivät koulumatkatuen myöntämisedellytykset. Tällöin vaatimus viikkotason matkoista ei välttämättä toteudu, minkä vuoksi opiskelija ei voi saada koulumatkatukea. Koulutuksen järjestämistavoissa tapahtuneiden muutosten lisäksi ehdotettu säännös ottaisi paremmin huomioon myös ne opiskelijat, jotka asuvat vanhempien erottua vuoroviikoin kummankin vanhemman luona. Jos vain toisen vanhemman luota koulumatka on tukeen oikeuttavaa, ei vaatimus 18 päivän yhtäjaksoisuudesta välttämättä käytännössä täyty vuoroasumistilanteissa.
Ehdotettu sääntely mahdollistaisi lisäksi sen, että koulumatkatuessa voitaisiin ottaa käyttöön nykyisen koko kuukauden tuen lisäksi puolen kuukauden tuki. Tällöin opiskelijalle maksettaisiin kalenterikuukauden ajalta koko kuukauden tuesta puolet. Puolen kuukauden tuen ja koko kuukauden tuen määräytymisestä säädettäisiin ehdotetussa 7 §:n 1 momentissa.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi koulumatkatuen poikkeavista myöntämisedellytyksistä oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille opiskelijoille. Ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille opiskelijoille voitaisiin myöntää koulumatkatukea poiketen siitä, mitä koulumatkatukilain 3 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään yhdensuuntaisen koulumatkan pituudesta ja koulumatkasta aiheutuvista vähimmäiskustannuksista. Ehdotetun säännöksen mukaan maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle voitaisiin siten myöntää koulumatkatukea, jos opiskelijan yhdensuuntaisen koulumatkan pituus on vähintään seitsemän kilometriä. Maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan osalta ei myöskään säädettäisi kuukausittaisista koulumatkoista aiheutuvien kustannusten vähimmäismäärää, koska maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan koulumatkat korvattaisiin lähtökohtaisesti kokonaan muiden säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukainen säännös, jonka mukaan koulumatkatukea voidaan myöntää, jos opiskelijan käyttämä matkustustapa on joukkoliikenne tai koulutuksen järjestäjän järjestämä koulukuljetus taikka 4 a §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muu soveltuva oma matkustustapa, koskisi myös oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita. Muilta kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilta opiskelijoilta edellytettäisiin jatkossakin nykytilaa vastaavasti kaikkien 3 §:n 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymistä, jotta koulumatkatukea voitaisiin myöntää.
4 §.Matkakustannusten määräytyminen ja laskeminen. Pykälässä säädetään matkakustannusten määräytymisestä ja laskemisesta opiskelijan käyttämän matkustustavan perusteella.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä otettaisiin huomioon 3 §:n 3 momentissa ehdotetusta sääntelystä ja sen perusteella määräytyvästä uudesta puolen kuukauden tuesta johtuvat muutokset. Ehdotetun 1 momentin mukaan opiskelijan käyttäessä koulumatkaansa joukkoliikennettä matkakustannukset korvattaisiin jatkossa käytetyn kulkuneuvon halvimman opiskelijalle puolta kuukautta tai kuukautta vastaavalle ajalle tarkoitetun lipputuotteen hinnan mukaan, kun voimassa olevan säännöksen mukaan matkakustannukset on korvattu käytetyn kulkuneuvon halvimman opiskelijalle kuukautta vastaavalle ajalle tarkoitetun lipputuotteen hinnan mukaan. Säännöksessä tarkoitetulla joukkoliikenteellä tarkoitetaan käytännössä Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän järjestämää sekä Matkahuollon jäsenyritysten ja VR:n järjestämää joukkoliikennettä. Jatkossa myös ehdotetun oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden matkakustannukset korvattaisiin halvimman lipputuotteen mukaan, kun kyse olisi ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetusta joukkoliikenteestä. Se, milloin kyse olisi puolta kuukautta tai kuukautta vastaavalle ajalle tarkoitetusta lipputuotteesta, määräytyisi ehdotetun 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Sen mukaan kalenterikuukausi oikeuttaisi koko kuukauden koulumatkatukeen, jos siinä on vähintään 15 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää ja puolen kuukauden koulumatkatukeen, jos siinä on vähintään 10 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettua joukkoliikennettä käytettäessä opiskelijalle korvattaisiin puolen kuukauden tuen osalta 20—28 matkan lipputuotteen hinta todellisten matkustuspäivien mukaan, ja koko kuukauden tuen osalta nykytilaa vastaavasti 44 matkan tai 30 päivän lipputuotteen hinta todellisten matkustuspäivien mukaan. Tarkoitus olisi, että jos lipunmyyjällä ei ole käytössä puolen kuukauden lipputuotetta, myisi se opiskelijalle kuukauden lipputuotteen, mutta laskuttaisi Kansaneläkelaitokselta kyseisestä lipun hinnasta vain puolta kuukautta vastaavan osuuden. Opiskelija ilmoittaisi Kansaneläkelaitokselle koulumatkatukihakemuksessaan päivät, jolloin hänellä on tukeen oikeuttavia päiviä. Tämän tiedon perusteella opiskelija saisi Kansaneläkelaitokselta ostotodistuksen, jossa Kansaneläkelaitos ilmoittaisi lipunmyyjälle, voiko opiskelijalle myydä koko kuukauden vai puolen kuukauden lipputuotteen. Lain 6 §:ään ehdotetut muutokset mahdollistaisivat jatkossa myös koulumatkatuen sähköisen hakemisen sekä sähköisten ostotodistusten antamisen, jolloin opiskelija voisi toimittaa ostotodistuksen sähköisesti myös lipunmyyjälle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti matkakustannusten määräytymisestä silloin, kun opiskelija käyttää koulumatkaansa liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 181 §:ssä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten yhteistä lippu- ja maksujärjestelmää käyttävää joukkoliikennettä. Säännöksessä mainitulla joukkoliikenteellä tarkoitetaan valtakunnallista Waltti -lippu- ja maksujärjestelmää käyttävää joukkoliikennettä, joka toimii Suomessa yli 20 keskeisen kaupunkiseudun alueella. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin poikkeussäännös, jonka mukaan matkakustannukset määräytyisivät kuitenkin halvimman opiskelijalle puolta kuukautta tai kuukautta vastaavalle ajalle tarkoitetun lipputuotteen hinnan mukaan silloin, kun opiskelijan koulumatkan tai yksittäisen matkaosuuden pituus on alle kymmenen kilometriä. Poikkeus momentin pääsäännöstä koskisi erityisesti niitä oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita, joiden koulumatka on yli seitsemän kilometriä, mutta alle kymmenen kilometriä. Poikkeus koskisi myös muita kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita, joiden yksittäisen, kyseisessä momentissa tarkoitetulla joukkoliikenteellä kuljetun matkaosuuden pituus on alle kymmenen kilometriä. Poikkeus tarkoittaisi maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta, että Waltti -lippu- ja maksujärjestelmää käyttävä joukkoliikenteen järjestäjä voisi laskuttaa Kansaneläkelaitokselta koulumatkatukena koko lipun hinnan, jolloin lippu olisi opiskelijalle maksuton. Muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta joukkoliikenteen järjestäjä voisi laskuttaa Kansaneläkelaitokselta koulumatkatukena opiskelijalle myydyn lipun hinnan ja opiskelijan maksuosuuden välisen erotuksen verran, jos opiskelijalle myytävän kuukausilipun hinta on yli 54 euroa tai puolen kuukauden lipun hinta yli 27 euroa. Opiskelijan käyttäessä yli kymmenen kilometrin pituiseen koulumatkaansa 2 momentissa tarkoitettua joukkoliikennettä, matkakustannusten laskentaperusteet määräytyisivät nykytilaa vastaavasti opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa säädetyllä tavalla.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa 3 momenttia.
Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia.
Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon puolen kuukauden tuesta matkakustannusten laskennallisiin päiviin aiheutuvat muutokset. Momentissa säädettäisiin jatkossa sekä koko kuukauden tuen että puolen kuukauden tuen laskennallisista päivistä. Ehdotetun säännöksen mukaan edellä 2—4 momentissa tarkoitettujen koulumatkan pituuden mukaan määräytyvien koulumatkakustannusten laskentaperusteista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Kuukausittaiset matkakustannukset laskettaisiin 21,5 päivän mukaan, kun kyse on koko kuukauden tuesta ja 11 päivän mukaan, kun kyse on puolen kuukauden tuesta. Puolen kuukauden tuen laskennalliset päivät vastaisivat siten puolta koko kuukauden tuen laskennallisista päivistä. Siitä, milloin opiskelija on oikeutettu puolen kuukauden tukeen ja milloin koko kuukauden tukeen, säädettäisiin ehdotetussa 7 §:n 1 momentissa.
Pykälän 6 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä tulisi otetuksi huomioon myös ehdotetussa 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkatuen myöntämisedellytyksenä oleva vähintään seitsemän kilometrin matka. Maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta ehdotettu säännös tarkoittaisi, että matkaosuuksista aiheutuvat kustannukset korvattaisiin silloin, jos yhdensuuntaiseen vähintään seitsemän kilometrin koulumatkaan sisältyy erillisiä alle viiden kilometrin matkaosuuksia, jotka ovat yhteensä vähintään viisi kilometriä. Muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta matkaosuuksista aiheutuvat kustannukset korvattaisiin edelleen nykytilaa vastaavasti silloin, jos yhdensuuntaiseen vähintään kymmenen kilometrin koulumatkaan sisältyy erillisiä alle viiden kilometrin matkaosuuksia, jotka ovat yhteensä vähintään viisi kilometriä.
5 §.Koulumatkatuen määrä ja opiskelijan maksuosuus. Pykälässä säädetään koulumatkatuen määrästä, opiskelijan maksuosuudesta ja sen kohdentumisesta eri matkustustavoissa sekä maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.
Voimassa olevan 1 momentin mukaan koulumatkatukena korvataan 54 euroa kuukaudessa ylittävät kustannukset lisättynä 11 eurolla. Opiskelija maksaa tällöin laskennallisista koulumatkakustannuksista kuukausittain enintään 43 euroa, jota kutsutaan opiskelijan maksuosuudeksi. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin erikseen koko kuukauden tuen ja ehdotetun puolen kuukauden tuen korvaamista koskevista rajoista sekä opiskelijan maksuosuudesta koko kuukauden ja puolen kuukauden tuessa. Lisäksi säännöstä ehdotetaan selkiytettäväksi siten, ettei siinä olisi enää mainintaa 54 euroa kuukaudessa ylittävistä kustannuksista lisättynä 11 eurolla. Ehdotetun säännöksen mukaan koulumatkatukena korvattaisiin nykyistä soveltamiskäytäntöä vastaavasti koko kuukauden tukena 43 euroa kalenterikuukaudessa ylittävät koulumatkan kustannukset sekä uutena puolen kuukauden tukena 21,50 euroa kalenterikuukaudessa ylittävät koulumatkan kustannukset. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija maksaisi laskennallisista koulumatkakustannuksista kuukausittain koko kuukauden tuen osalta nykytilaa vastaavasti enintään 43 euroa sekä uuden puolen kuukauden tuen osalta enintään 21,50 euroa, jos 4 §:stä tai tämän pykälän 3 momentista ei muuta johdu. Tätä kutsuttaisiin nykytilaa vastaavasti opiskelijan maksuosuudeksi. Opiskelijan maksuosuus olisi puolen kuukauden tuessa puolet nykyisestä koko kuukauden tuesta.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa 2 momenttia.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa 3 momenttia.
Pykälän 4 momenttiin ehdotettavan uuden säännöksen mukaan edellä 1—3 momentissa säädettyä ei sovellettaisi myönnettäessä koulumatkatukea oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle. Säännös on tarpeen, koska maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkat tulisi korvata ilman opiskelijan omaa maksuosuutta ja siten, ettei maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille opiskelijoille ole asetettu matkakustannusten vähimmäismäärää koskevia rajoituksia. Koska maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan osalta ei sovellettaisi opiskelijan maksuosuutta koskevaa sääntelyä, ei opiskelijan maksuosuutta voitaisi myöskään vähentää tuen määrää laskettaessa joukkoliikenteen matkakustannuksista tai koulutuksen järjestäjän järjestämästä kuljetuksesta aiheutuvista kustannuksista siten kuin 2 momentissa säädetään.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle koulumatkatukena korvattaisiin 4 §:ssä säädetyllä tavalla määritellyt koulumatkan kustannukset. Tarkoitus on, että maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan koulumatkoista aiheutuvat kustannukset korvataan, kun hän on oikeutettu koulumatkatukilain mukaiseen koulumatkatukeen. Lain 4 §:ssä säädetään siitä, miten kunkin matkustustavan osalta matkakustannukset määräytyvät.
Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin lisäksi koulumatkan laskennallisten kustannusten korvaamisesta maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan osalta silloin, kun hänelle myönnetään tukea koulumatkatukilain 4 a §:n mukaisesti oman matkustustavan perusteella. Ehdotuksen mukaan tuki olisi 70 prosenttia opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen perusteella määräytyvästä tuesta. Ehdotettu prosenttimäärä vastaisi 5 §:n 3 momentissa säädettyä prosenttimäärää, joka koskee muita kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita. Maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta oman matkustustavan perusteella määräytyvän koulumatkatuen laskukaavasta jätettäisiin kuitenkin huomioimatta 1 momentissa tarkoitettu opiskelijan maksuosuus, jolloin tuen määrä olisi jonkin verran suurempi kuin muille kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille opiskelijoille oman matkustustavan perusteella maksettava tuki.
6 §.Hakeminen. Pykälässä säädetään koulumatkatuen hakemiseen liittyvästä menettelystä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että koulumatkatukea haettaisiin nykytilaa vastaavasti Kansaneläkelaitokselta. Voimassa olevan säännöksen mukaan hakemus jätetään oppilaitokseen. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa hakemus jätettäisiin suoraan Kansaneläkelaitokselle. Hakemuksen voisi kuitenkin edelleen jättää myös asianomaiseen oppilaitokseen Kansaneläkelaitokselle toimitettavaksi. Ehdotettu säännös mahdollistaisi sen, että opiskelija voisi edelleen jättää hakemuksen oppilaitokselle, jos hänellä ei jostain syystä olisi mahdollisuutta jättää hakemusta suoraan Kansaneläkelaitokselle. Jatkossa oppilaitoksen ei tarvitsisi enää liittää opiskelijan jättämään hakemukseen selvitystä opiskelijan koulumatkan pituudesta eikä opiskelijan mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä tai koulutuksen järjestäjän järjestämää koulukuljetusta, vaan Kansaneläkelaitos tutkisi oppilaitoksen sijasta koulumatkatuen myöntämiseen liittyvät edellytykset hyödyntäen muun muassa Koski-tietovarannosta saatavia tietoja. Muutoksesta johtuen 6 §:ssä ei siten olisi enää tarvetta säätää voimassa olevan 6 §:n 2 ja 3 momenttia vastaavasti oppilaitoksen selvitysvelvollisuudesta tai oppilaitoksen antaman selvityksen sitovuudesta. Muutos vähentäisi siten oppilaitosten työtä, mutta lisäisi puolestaan Kansaneläkelaitoksen työtä nykyisestä. Lain 6 §:n mukainen ehdotettu uusi menettely tulisi voimaan 1.8.2023.
Muutos mahdollistaisi jatkossa myös koulumatkatuen sähköisen hakemisen sekä sähköisten ostotodistusten antamisen, jolloin koulumatkatuettuja lippuja olisi mahdollista myydä ja ostaa myös verkkokaupassa. Kansaneläkelaitos saisi koulumatkatuen myöntämiseen liittyviä edellytyksiä arvioidessaan tietoja oppilaitoksilta ja Koski-tietovarannosta koulumatkatukilain 14 §:n viittaussäännöksen mukaisesti siten, kuin opintotukilaissa säädetään. Lain 14 §:n viittaussäännöksen mukaan koulumatkatukea koskevassa asiassa noudatetaan, mitä opintotukilaissa säädetään muun muassa tietojen saamisesta ja käytöstä.
7 §.Myöntäminen ja maksaminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan koulumatkatuen myöntää Kansaneläkelaitos. Kalenterikuukausi oikeuttaa koulumatkatukeen, jos siinä on vähintään 18 koulumatkatukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon koko kuukauden tuen ja puolen kuukauden tuen laskemisesta johtuvat muutokset. Säännöksessä määriteltäisiin se, milloin opiskelijalla olisi oikeus koko kuukauden tukeen ja milloin puolen kuukauden tukeen. Ehdotetun säännöksen mukaan kalenterikuukausi oikeuttaisi koko kuukauden koulumatkatukeen, jos siinä on vähintään 15 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää ja puolen kuukauden koulumatkatukeen, jos siinä on vähintään 10 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää. Puolen kuukauden tuen voisi siis saada, jos opiskelijalla on kalenterikuukauden aikana 10—14 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää. Rajoituksia ei olisi sille, miten tukeen oikeuttavat päivät sijoittuisivat kalenterikuukauden aikana. Jos opiskelijalla on kalenterikuukauden aikana vähintään 15 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää, hän saisi tuen täysimääräisesti kuukauden ajalle. Myös puolen kuukauden tuki olisi koko kalenterikuukaudelle kohdennettava tuki, eli puolen kuukauden tuki tarkoittaisi määrällisesti puolet koko kuukauden tuesta. Nykyisestä 18 tukeen oikeuttavan päivän laskemisesta ehdotetaan luovuttavaksi koulumatkatuen osalta.
8 §.Tarkistaminen ja keskeyttäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi koulumatkatuen tarkistamiseen ja keskeyttämiseen liittyvästä menettelystä. Säännös on uusi. Jatkossa koulumatkatuen tarkistamista ja keskeyttämistä ei voitaisi toteuttaa 14 §:n viittaussäännöksen mukaisesti suoraan opintotukilaissa säädetyllä tavalla, koska koulumatkatukea ei enää ehdotetulla tavalla myönnettäisi 18 tukeen oikeuttavan päivän sääntöjen mukaisesti. Opintotukilain mukaan kalenterikuukausi oikeuttaa edelleen opintotukeen, jos siinä on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää.
Pykälän 1 momentin mukaan koulumatkatukea tarkistettaisiin tai se lakkautettaisiin, jos opiskelijan olosuhteissa on tapahtunut muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada koulumatkatukea tai tuen määrään. Säännös vastaisi sisällöllisesti opintotukilain 25 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos on perusteltua syytä olettaa, että koulumatkatuki olisi lakkautettava tai sen määrää vähennettävä, koulumatkatuen maksaminen voitaisiin väliaikaisesti keskeyttää tai maksettavaa määrää vähentää, kunnes asia olisi lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Jos opiskelija ei toimita pyydettyä selvitystä, asia voitaisiin ratkaista lopullisella päätöksellä niiden selvitysten perusteella, jotka ovat Kansaneläkelaitoksen käytettävissä. Väliaikaiseen päätökseen ei saisi erikseen hakea muutosta. Säännös vastaisi sisällöllisesti opintotukilain 25 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentin mukaan koulumatkatuen maksaminen voitaisiin lakkauttaa myös opiskelijan pyynnöstä. Säännös vastaisi sisällöllisesti opintotukilain 25 §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että kun opiskelija valmistuu, keskeyttää opintonsa tai opiskelijan olosuhteissa tapahtuu muu tukeen vaikuttava muutos, koulumatkatukioikeus tarkistettaisiin kuukausikohtaisesti tai lakkautettaisiin ottaen huomioon, mitä 7 §:n 1 momentissa säädetään koulumatkatukeen oikeuttavien päivien määrästä. Koulumatkatukioikeutta tarkistettaessa tai lakkautettaessa arvioitaisiin siis 7 §:n 1 momentin mukaisesti, oikeuttaako kalenterikuukausi koko kuukauden tai puolen kuukauden tukeen. Mainitun säännöksen mukaan vähintään 15 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää kalenterikuukaudessa oikeuttaisi koko kuukauden koulumatkatukeen ja vähintään 10 koulumatkatukeen oikeuttavaa päivää kalenterikuukaudessa oikeuttaisi puolen kuukauden koulumatkatukeen.
Voimassa olevassa 8 §:ssä säädetään koulumatkatuen takaisinperinnästä joukkoliikennettä käytettäessä. Voimassa olevassa pykälässä säädetään, että kun koulumatkatukea on maksettu aiheetta tai määrältään liikaa joukkoliikennettä käyttävälle opiskelijalle, takaisinperittävä määrä voi olla enintään muille kuin koulumatkatukeen oikeutetuille opiskelijoille myytävän kuukautta vastaavalle ajalle tarkoitetun halvimman lipputuotteen hinnan ja opiskelijan maksuosuuden välinen erotus. Säännös on aikaisemmin ollut tarpeen, kun koulumatkatuen liikamaksun määrää oli tarpeen kohtuullistaa normaalin seutulipun hintaan perustuen. Säännöstä ei kuitenkaan enää tarvittaisi, koska muita opiskelijalle myytäviä kuin koulumatkatuettuja seutulipputuotteita, joihin hintaa voisi verrata, ei enää ole käytössä. Siten koulumatkatuen takaisinperintä myös joukkoliikennettä käytettäessä voidaan nykyisin toteuttaa 14 §:n viittaussäännöksen nojalla opintotukilain takaisinperintäsäännösten mukaisesti.
14 §.Viittaussäännös. Viittaussäännöksestä ehdotetaan poistettavaksi lain 8 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi viittaus opintotuen tarkistamisesta ja keskeyttämisestä. Jatkossa koulumatkatuen tarkistamisesta ja keskeyttämisestä säädettäisiin ehdotetussa 8 §:ssä.
7.11
Laki ylioppilastutkinnosta
20 §.Ylioppilastutkinnosta perittävät maksut. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta voi periä ylioppilastutkinnosta ja sen kokeisiin osallistumisesta maksuja. Ylioppilastutkintoon ja sen kokeisiin osallistumisesta perittävistä maksuista säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 ja 5 momentti, joissa säädettäisiin oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan oikeudesta suorittaa ylioppilastutkinnon kokeita ilman niistä perittäviä maksuja.
Ylioppilastutkinnosta annetun lain 10 §:ssä säädetään ylioppilastutkinnossa suoritettavista kokeista. Ylioppilastutkintoa suorittavan kokelaan on suoritettava viisi koetta, joihin sisältyy äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä kokelaan valinnan mukaan vähintään kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat matematiikassa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraassa kielessä ja reaaliaineessa järjestettävä koe. Edellä tarkoitettuihin kokeisiin voi kuulua vain yksi koe samassa oppiaineessa. Kokelas voi lisäksi suorittaa yhden tai useamman muun kokeen. Säännöstä sovelletaan kokelaisiin, jotka aloittavat tutkinnon suorittamisen kevään 2022 tutkintokerralla tai sen jälkeen. Käytännössä säännöstä sovellettaisiin kaikkiin maksuttomaan koulutukseen oikeutettuihin, koska lukio-opinnot syksyllä 2021 aloittavat eivät vielä voi osallistua ylioppilaskirjoituksiin syksyn 2021 tutkintokerralla.
Uuteen 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta kokelaalta ei voitaisi periä maksuja osallistumisesta viiteen ensimmäiseksi suoritettavaan kokeeseen. Maksuttomaan koulutukseen olisivat oikeutettuja oppivelvollisuuslaissa tarkoitetut lukion oppimäärää ja sen yhteydessä suoritettavaa ylioppilastutkintoa suorittavat opiskelijat, joten maksuttomuus ei kattaisi ylioppilastutkinnosta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettuja erillisiä kokeita.
Käytännössä säännöksellä mahdollistettaisiin lain 10 §:ssä säädetyn mukaisesti ylioppilastutkinnon suorittamiseksi edellytetyn viiden kokeen suorittaminen maksutta. Muihin kokeisiin osallistumisesta perittäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa säädettävä maksu. Ehdotetussa säännöksessä maksuttomuus rajattaisiin viiteen ensimmäiseksi suoritettavaan kokeeseen. Nämä kokeet voisivat olla 10 §:ssä säädetyn mukaisesti tutkinnon suorittamiseksi edellytettäviä kokeita tai muita kokeita.
Kokelailla on useita mahdollisuuksia valita tutkinnon suorittamisen edellyttämät kokeet. Edes äidinkielen ja kirjallisuuden koe ei ole yksiselitteinen. Saamenkieliset kokelaat voivat suorittaa saamen kielen ja kirjallisuuden kokeen myös pitkänä oppimääränä. Vieraskieliset kokelaat puolestaan voivat suorittaa suomenkielisissä lukioissa suomi toisena kielenä ja kirjallisuuden kokeen lisäksi suomen äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen, sillä tutkintorakenne mahdollistaa usean oppimäärän suorittamisen samasta aineesta. Vastaavasti ruotsinkielisissä lukioissa vieraskieliset kokelaat voivat suorittaa ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuuden kokeen lisäksi ruotsin äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen.
Kokeisiin ilmoittauduttaessa ei siis ole selvää, onko kyseessä tutkinnon suorittamiseksi edellytettävä koe vai muu koe, joten toimeenpanon yksinkertaistamisen vuoksi maksuttomuus olisi perusteltua sitoa viiteen ensimmäiseksi suoritettavaan kokeeseen. Maksuttomuuden piiriin kuuluvia kokeita ei voi rajata tiettyihin aineisiin muuttamatta uuden tutkintorakenteen valinnaisuutta ja perusratkaisuja. Lainsäädäntö mahdollistaa kokelaalle hyvin laajat mahdollisuudet valita aineita ja muuttaa myös suunnitelmiaan. Hyväksyttyjen kokeiden uusiminen olisi kuitenkin aina maksullista, eli ensimmäiseksi suoritettavilla kokeilla tarkoitettaisiin niitä kokeita, joita kokelas ei ole vielä hyväksytysti suorittanut.
Ehdotetun säännöksen mukaan myös viiden ensimmäisen kokeen osalta hylättyjen kokeiden uusiminen olisi maksutonta. Maksu hylätyn kokeen uusimisesta voitaisiin kuitenkin periä, jos koe olisi katsottu lain 14 tai 15 §:n nojalla hylätyksi. Lain 14 §:n nojalla koe katsotaan hylätyksi, jos kokeeseen ilmoittautunut henkilö jää saapumatta koetilaisuuteen tai ei jätä koesuoritusta arvosteltavaksi. Lain 15 §:n nojalla koe voidaan katsoa hylätyksi, jos kokelas häiritsee koetilaisuutta tai muuten rikkoo järjestystä koetilaisuudessa.
Kokelaan on mahdollista saada lain 12 §:ssä säädetyllä tavalla tutkintonsa suoritetuksi hylätyn arvosanan estämättä. Tällöin kokelaalla pitää olla riittävän hyvät arvosanat muista suoritetuista kokeista. Oppivelvollisuuslaissa säädetty maksuttomuus päättyy, kun henkilö suorittaa toisen asteen tutkinnon. Poikkeuksena tästä on niin sanotun kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittaminen, jolloin oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyy näiden molempien tutkintojen suorittamiseen. Jos opiskelijan oikeus oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen on päättynyt, hänellä ei myöskään olisi enää oikeutta hylätyn kokeen maksuttomaan uusimiseen.
Kokelas voi osallistua yhden tutkintokerran aikana useaan kokeeseen siten, että kokeiden lukumäärän perusteella kaikki kokeet eivät ole maksuttomuuteen oikeuttavia. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun kokelas osallistuu ensimmäisellä tutkintokerralla yli viiteen kokeeseen taikka on aiemmin suorittanut jo neljä maksutonta koetta ja osallistuu seuraavalla tutkintokerralla kahteen tai useampaan kokeeseen. Pykälän 5 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan kokelaan tulisi tällöin ilmoittautumisen yhteydessä valita, minkä kokeen tai mitkä kokeet hän haluaa suorittaa maksuttomasti. Säännöksen 4 momenttia viidestä ensimmäisestä kokeesta ei siis sovellettaisi saman tutkintokerran sisällä siten, että ajallisesti ensin suoritettavat kokeet olisivat aina ensisijaisesti maksuttomia, vaan kokelas päättäisi tästä ilmoittautumisen yhteydessä. Asialla on merkitystä silloin, jos kokelaan koe katsotaan hylätyksi, koska kokelas voisi uusia maksuttomasti vain sellaisen kokeen, joka kuuluisi viiteen ensimmäiseksi suoritettaviin kokeisiin.
Oppivelvollisuuslain mukainen oikeus maksuttomaan koulutukseen ja myös maksuttomiin ylioppilastutkinnon kokeisiin päättyisi pääsääntöisesti sen kalenterivuoden lopussa, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa voitaisiin pidentää laissa säädetyillä perusteilla ja tieto pidentämisestä tallennettaisiin Koski-tietovarantoon. Opiskelijan ilmoittautuessa kokeeseen koulutuksen järjestäjän tulisi tarkistaa, ulottuuko oikeus maksuttomaan koulutukseen myös kokeen suorittamisajankohtaan. Jos oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyisi ennen kokeen suorittamisajankohtaa, oikeutta suorittaa koe maksuttomasti ei olisi.
Ylioppilastutkinnon maksuista säädetään Opetushallituksen suoritteiden maksullisuudesta annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 3 §:ssä. Asetuksen mukaan ylioppilastutkintokokeesta peritään 14 euron suuruinen kiinteä kokelaskohtainen perusmaksu osallistumisesta ylioppilastutkintoon sekä 28 euron suuruinen kiinteä koekohtainen osallistumismaksu. Asetuksen sääntelyä on tarkoitus muuttaa siten, että kokelaskohtaisesta perusmaksusta luovuttaisiin ja vastaavasti korotettaisiin hieman koekohtaista osallistumismaksua. Perusmaksun säilyttäminen ei käytännössä olisi perusteltua siirryttäessä kokeiden osittaiseen maksuttomuuteen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 3 §:n mukaan koesuorituksen arvostelua koskevan oikaisuvaatimuksen käsittelystä peritään 50 euroa. Maksu palautetaan, jos oikaisuvaatimuksen käsittely johtaa pistemäärän tai arvosanan korottamiseen. Oikaisuvaatimuksen käsittelymaksua koskevaa sääntelyä ei olisi tarkoitus muuttaa, vaan maksu voitaisiin jatkossa periä myös maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta.
7.12
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä säädetään niistä koulutusmuodoista, joiden oppilaat ja opiskelijat ovat lain soveltamisalan piirissä. Lain soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikki oppivelvollisuuttaan suorittavat opiskelijat olisivat lain piirissä. Koska laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta on uusi laki, se ehdotetaan lisättäväksi lain soveltamisalaan. Lisäksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen soveltamisalaan kuuluisivat vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetut opiskelijat. Nämä opiskelijat suorittavat oppivelvollisuuttaan niin sanotuilla kansanopistojen pitkillä linjoilla. Lisäksi lain soveltamisalan piiriin tulisivat ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammattitutkintoa opiskelevat oppivelvolliset sekä aikuisille tarkoitettua lukion oppimäärää suorittavat oppivelvolliset.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi teknisluonteisesti siten, että sen 1 momentti muutettaisiin luettelomuotoon. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohta vastaisivat voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan lain soveltamisalan piiriin kuuluisivat voimassa olevaa säännöstä vastaavasti ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa olevat opiskelijat. Voimassa olevan lain mukaan opiskeluhuoltoon ovat oikeutettuja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain valmentavassa koulutuksessa olevat opiskelijat. Valmentava koulutus käsittää voimassa olevan lainsäädännön mukaan sekä ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen että työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen. Koska jatkossa ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus yhdistettäisiin tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen, ehdotetaan säännöksen sanamuoto muutettavaksi niin, että siinä mainittaisiin vain työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus. Koska tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestettäisiin vasta vuonna 2022, ehdotetaan lakiin siirtymäsäännöstä, jonka mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen sovellettaisiin 31.7.2022 saakka lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Myös ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijat olisivat oppilas- ja opiskelijahuoltolain piirissä siihen asti, kunnes laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta tulisi voimaan.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin lain soveltamisesta tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja 5 kohdassa vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetussa koulutuksessa ja oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa.
Pykälän 2 momentin 1 ja 2 kohdat vastaisivat voimassa olevaa säännöstä. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa korjattaisiin lukiolain viittaukseen sisältyvä teknisluonteinen virhe. Lain soveltamisalaan eivät nykytilaa vastaavasti kuuluisi lukiolain 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetut aineopiskelijat.
Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain soveltamisesta ammattitutkintokoulutuksessa olevien ja aikuisille tarkoitettua lukion oppimäärää suorittaviin oppivelvollisiin. Nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi.
7.13
Laki Helsingin eurooppalaisesta koulusta
39 §.Oppivelvollisuuden suorittamiseen rinnastaminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan Suomessa oppivelvollisen lapsen katsotaan suorittavan oppivelvollisuuttaan opiskellessaan tässä laissa tarkoitetussa koulussa. Oppivelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun oppilas on saanut yläkoululukion neljännen vuosiluokan päätteeksi annettavan todistuksen. Oppivelvollisuuden laajentuessa voimassa olevan 1 momentin säännöksen toinen virke ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Suomessa oppivelvollisen lapsen katsottaisiin jatkossakin suorittavan oppivelvollisuuttaan opiskellessaan Helsingin eurooppalaisessa koulussa, mutta oppivelvollisuuden päättymisessä noudatettaisiin oppivelvollisuuslain sääntelyä. Oppivelvollisuus päättyisi, kun oppivelvollinen täyttäisi 18 vuotta tai kun oppivelvollinen olisi hyväksytysti suorittanut ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon tai niitä vastaavan ulkomaisen koulutuksen. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:n mukaan Eurooppa-koulujen eurooppalainen ylioppilastutkinto tuottaa samat oikeudet kuin suomalainen ylioppilastutkinto. Näin ollen Helsingin eurooppalaisen koulun oppilaan voitaisiin katsoa suorittaneen oppivelvollisuutensa, kun oppilas on täyttänyt 18 vuotta tai hän on suorittanut suomalaista ylioppilastutkintoa vastaavan eurooppalaisen ylioppilastutkinnon (European Baccalaureate –tutkinnon).
7.14
Laki Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta
3 §. Ammatillinen koulutus. Voimassa olevan pykälän mukaan koulutuskeskuksen järjestämään ammatilliseen koulutukseen sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että koulutuskeskuksen järjestämään ammatilliseen koulutukseen sovellettaisiin myös oppivelvollisuuslakia.
7 §. Saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden oikeudet ja velvollisuudet. Pykälässä säädetään koulutuskeskuksessa järjestettävän saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan saamen kielen ja kulttuurin opetuksen opiskelijaksi ottamiseen sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 38 §:n 1 momenttia ja 39 §:ää, eli opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä ja opiskelijoiden valintaperusteita. Pykälän 1 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:ssä. Säännöksen mukaan mainitun pykälän 4 ja 5 momentissa tarkoitetut järjestyssäännöt ja muut järjestysmääräykset ovat yhteisiä tämän lain 3 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen ja 4 §:ssä tarkoitettuun opetukseen osallistuville opiskelijoille. Säännöksen ensimmäisen virkkeen sanamuotoa ehdotetaan selkeytettäväksi, koska säännöksen tarkoituksena on olla aineellinen eikä informatiivinen viittaus ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mainittuihin säännöksiin. Ehdotetun uuden momentin ensimmäisen virkkeen mukaan saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:ssä säädetään opiskelijan oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin oppivelvollisuuttaan saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa suorittavan oppivelvollisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oppivelvollisiin sovellettaisiin, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85—88 §:ssä säädetään kurinpitotoimista ja niihin liittyvistä menettelyistä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §:ssä säädetään kurinpitotoimista, joita ovat kirjallinen varoitus, määräaikainen erottaminen, poistumismääräys jäljellä olevan oppitunnin ajaksi ja opetukseen osallistumisen epääminen. Lain 86 §:ssä säädetään kurinpidosta asuntolassa, 87 §:ssä häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistamisesta ja 88 §:ssä kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun. Lisäksi ehdotetaan sovellettavaksi, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään kurinpitotoimia koskevien päätösten muutoksenhausta. Oppivelvollinen opiskelija on velvollinen suorittamaan opintojaan ja osallistumaan opiskelusuunnitelman mukaisesti opetukseen, joten on tärkeää, että oppivelvollisen opetukseen osallistumisen estämisestä säädetään lain tasolla. Pykälässä olisi myös informatiivinen viittaus oppivelvollisuuslakiin, jonka mukaan oppivelvollisuutta suorittavien opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista säädettäisiin lisäksi oppivelvollisuuslaissa.
7.15
Varhaiskasvatuslaki
12 §.Oikeus varhaiskasvatukseen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta. Viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa jatkossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta.
7.16
Laki valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta
1 §. Soveltamisala. Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus ehdotetaan lisättäväksi pykälän 1 momentissa säädettyyn lain soveltamisalaan. Lisäksi korjattaisiin voimassa olevan 1 momentin 2 kohdan lakiviittaus vastaamaan uutta lukiolakia.
7.17
Laki tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä
1 §. Lain soveltamisala. Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus ehdotetaan lisättäväksi pykälän 1 momentissa säädettyyn lain soveltamisalaan. Lisäksi korjattaisiin voimassa olevan 1 momentin 2 kohdan lakiviittaus vastaamaan uutta lukiolakia.
7.18
Laki Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta
2 §. Tehtävät. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdan a alakohdan mukaan arviointikeskuksen tehtävänä on tehdä arviointisuunnitelman mukaisesti perusopetuslain 14 §:ssä ja lukiolain 10 §:ssä tarkoitettujen tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden saavuttamista koskevia oppimistulosten arviointeja. Voimassa olevassa pykälässä viitataan kumottuun lukiolakiin, joten viittaus on tarpeen korjata vastaamaan uutta lukiolakia. Ehdotetun säännöksen mukaan arviointikeskuksen tehtävänä olisi tehdä uuden lukiolain 11 §:ssä tarkoitetun oppimäärän ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden saavuttamista koskevia oppimistulosten arviointeja. Säännöksessä ei lukiokoulutuksen osalta enää viitattaisi tuntijakoon, koska uudessa lukiolaissa ei käytetä tätä käsitettä.
6 §. Salassa pidettävien henkilötietojen saaminen ja säilyttäminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa arviointikeskuksella on oikeus saada muun muassa opetuksen ja koulutuksen järjestäjiltä sekä Opetushallitukselta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä muita kuin korkeakoulujen opiskelijoita koskevat 2 §:n 1 ja 2 kohdassa säädettyjen arviointitehtävien suorittamiseksi välttämättömät henkilötiedot. Lain 2 §:n 1 ja 2 kohdassa säädettyjä arviointitehtäviä ovat arviointisuunnitelman mukaiset opetuksen ja koulutuksen järjestäjien toimintaan liittyvät arvioinnit sekä opetussuunnitelman perusteiden ja tutkinnon perusteiden tavoitteiden saavuttamista koskevat oppimistulosten arvioinnit. Pykälässä ehdotetaan otettavaksi huomioon, että valmentavasta koulutuksesta säädettäisiin jatkossa erillisessä laissa, mikä tulisi ottaa huomioon tietojensaantioikeutta koskevissa säännöksissä. Ehdotetut muutokset olisivat teknisluonteisia, sillä vastaavat tiedonsaantioikeudet ovat viittaussäännösten nojalla olleet jo voimassa uuteen valmentavaan koulutuskokonaisuuteen yhdistettävissä nivelvaiheen koulutuksissa.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan arviointikeskuksella on oikeus saada henkilötiedot, jotka liittyvät perusopetuslain 22 §:ssä, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 53 §:ssä, lukiolain 37 §:ssä ja taiteen perusopetuksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun oppilaan tai opiskelijan oppimisen tai osaamisen arvioinnin tuloksiin. Mainittuun kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että arviointikeskuksella olisi oikeus pykälässä muutoin säädetyillä edellytyksillä saada myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 15 §:ssä tarkoitetun opiskelijan osaamisen arvioinnin tuloksiin liittyvät henkilötiedot.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan arviointikeskuksella on oikeus saada arviointitehtävien suorittamiseksi välttämättömät henkilötiedot, jotka liittyvät varhaiskasvatuslaissa, perusopetuslaissa, lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun tuen saamiseen ja järjestämistapoihin. Mainittuun kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että arviointikeskuksella olisi oikeus pykälässä muutoin säädetyillä edellytyksillä saada myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa tarkoitetun tuen saamiseen ja järjestämistapoihin liittyvät henkilötiedot.
7.19
Nuorisolaki
11 §.Tietojen luovuttaminen etsivälle nuorisotyölle. Pykälässä säädetään nuoren yksilöinti- ja yhteystietojen luovuttamisesta laissa määritellyissä tilanteissa etsivää nuorisotyötä varten. Pykälän 2—4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi 1.8.2021 voimaan tulevaksi ehdotettuun oppivelvollisuuslakiin liittyviä muutoksia.
Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, jolloin nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot tulee luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten salassapitosäännösten estämättä. Säännöksessä tarkoitetut nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot luovutetaan nuoren kotikunnalle, joka toimittaa ne etsivälle nuorisotyölle, jos sitä kunnassa järjestetään. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä ei enää säädettäisi voimassa olevan säännöksen mukaisesti opetuksen järjestäjän velvollisuudesta luovuttaa etsivää nuorisotyötä varten nuoren kotikunnalle tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Säännös ehdotetaan päällekkäisen sääntelyn vuoksi poistettavaksi, koska jatkossa oppivelvollisuuslain ehdotetussa 11 §:ssä säädettäisiin, että perusopetuksen järjestäjän tehtävänä olisi ohjata ja valvoa, että sen oppilaana oleva oppivelvollinen täyttää oppivelvollisuuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn hakeutumisvelvollisuutensa, eli hakeutuu perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. Pääsääntöisesti perusopetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyisi, kun oppivelvollinen on aloittanut opiskelun toisen koulutuksen järjestäjän koulutuksessa. Jos oppivelvollinen ei olisi oppivelvollisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ajankohtaan mennessä kuitenkaan aloittanut oppivelvollisuuden suorittamista perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa, perusopetuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot oppivelvollisen asuinkunnalle.
Ehdotetun momentin 1 kohdan säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa 2 momentin 2 kohtaa, mutta siihen ehdotetaan lisättäväksi rajaus siitä, että koulutuksen järjestäjän ei olisi enää jatkossa luovutettava tietoja oppivelvollisesta nuoresta. Lisäksi säännöksessä otettaisiin huomioon myös uusi ehdotettu tutkintokoulutukseen valmentava koulutus, johon yhdistettäisiin 1.8.2022 lukien nykyiset perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen väliin sijoittuvat nivelvaiheen koulutukset, eli perusopetuksen lisäopetus, lukiokoulutukseen valmistava koulutus ja ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän olisi luovutettava tiedot muusta kuin oppivelvollisesta nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa tai tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Luovutusvelvollisuuden rajaaminen koskemaan muita kuin oppivelvollisia nuoria on päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi tarpeen, koska jatkossa oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa oppivelvollisen opintojen keskeyttämisestä oppivelvollisen asuinkunnalle. Oppivelvollisuuslain ehdotetun 7 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot oppivelvollisen asuinkunnalle, jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytetään toistaiseksi oppivelvollisuuslaissa säädetyillä keskeyttämisperusteilla. Lisäksi esimerkiksi oppivelvollisuuslain ehdotetun 13 §:n 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa oppivelvollisuuden suorittamisen keskeytymisestä oppivelvollisen asuinkunnalle, jos opintonsa keskeyttänyt oppivelvollinen ei olisi aloittanut uusia oppivelvollisuuteen kuuluvia opintoja. Ilmoituksen saatuaan asuinkunta ottaisi yhteyttä oppivelvolliseen ja tämän huoltajaan ja selvittäisi oppivelvollisen tilanteen ja tuen tarpeen. Oppivelvollista ohjattaisiin hakeutumaan hänelle soveltuvaan koulutukseen ja tarvittaessa muiden tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin.
Momentin 2 kohta vastaisi voimassa olevaa 3 kohtaa. Säännöksen mukaan puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen on luovutettava nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten tiedot nuoresta, joka vapautetaan varusmies- tai siviilipalveluksesta palveluskelpoisuuden puuttumisen takia tai joka keskeyttää palveluksen.
Pykälän 3 momentissa säädetään tilanteista, joissa nuoren tiedot voidaan jättää luovuttamatta etsivää nuorisotyötä varten. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon ehdotetusta 2 momentista johtuvat muutokset. Siten säännöksestä poistettaisiin maininta opetuksen järjestäjästä, koska 2 momentissa ehdotetulla tavalla opetuksen järjestäjällä ei olisi enää velvollisuutta luovuttaa tietoja perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Muutoin ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa 3 momenttia.
Tarkoitus on, että oppivelvollisen nuoren ohjaaminen voitaisiin jatkossakin toteuttaa yhteistyössä myös kunnan etsivän nuorisotyön kanssa. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot voitaisiin salassapitosäännösten estämättä ja ilman nuoren suostumusta luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten. Tietojen luovuttamisen tarkoituksena on nykytilaa vastaavasti nuoren tavoittaminen ja varhaisen tuen tarjoaminen siten, että nuorelle voitaisiin turvata mahdollisuus saada viiveettä apua ja tietoa palveluista, joita hän voi tarvita.
Momentin ehdotetun 1 kohdan mukaan opetuksen järjestäjä voisi luovuttaa tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Ehdotetun 2 kohdan mukaan koulutuksen järjestäjä voisi luovuttaa tiedot oppivelvollisesta nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa tai tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tietojen luovuttamiseen oikeuttavat tilanteet vastaisivat pääosin voimassa olevan pykälän 2 momentin 1 ja 2 kohdassa säädettyjä tilanteita, mutta jatkossa opetuksen tai koulutuksen järjestäjällä ei olisi enää velvollisuutta luovuttaa tietoja silloin, kun kyse on oppivelvollisesta nuoresta. Lisäksi ehdotetussa 2 kohdassa huomioitaisiin myös uusi ehdotettu tutkintokoulutukseen valmentava koulutus. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjille säädettävä oikeus luovuttaa yksilöinti- ja yhteystiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin taikka oppivelvollisesta nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa tai tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on tarpeen, jotta oppivelvollisen ohjaaminen tarvitsemiensa palvelujen piiriin voitaisiin toteuttaa myös jatkossa yhteistyössä nuoren kotikunnan etsivän nuorisotyön kanssa. Siten tarpeen on, että jatkossakin nuoren kotikunnan etsivällä nuorisotyöllä olisi oikeus saada tehtävänsä hoitamiseksi nuoren tiedot ehdotetun momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Ehdotettavalla säännöksellä ei kuitenkaan laajennettaisi etsivän nuorisotyön tiedonsaantioikeutta nykyisestä.
Momentin 3 kohdassa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että myös muu kuin edellä tässä pykälässä tarkoitettu viranomainen sekä Kansaneläkelaitos voisivat salassapitosäännösten estämättä luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten yksilöinti- ja yhteystiedot nuoresta, jos viranomainen tai Kansaneläkelaitos arvioi tehtävässään saamiensa tietojen perusteella ja nuoren tilanne ja tuen tarve kokonaisuudessaan huomioon otettuna nuoren tarvitsevan viipymättä tukea päästäkseen palvelujen ja muun tuen piiriin. Tarkoitus on, että 3 kohdan mukaisessa tilanteessa pykälässä tarkoitettujen viranomaisten lisäksi myös muut viranomaiset ja Kansaneläkelaitos voisivat luovuttaa tehtävässään saamiensa tietojen perusteella nuoren tiedot salassapitosäännösten estämättä ja ilman nuoren suostumusta. Säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa 4 momenttia.
7.20
Valmiuslaki
109 §. Opetus ja koulutus. Voimassa olevan 1 momentin säännöksen mukaan valmiuslain 3 §:n 1, 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa opetus- ja kulttuuriministeriö voi enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan määrätä pykälässä mainituissa koulutusta koskevissa laeissa säädetyn opetus- ja muun toiminnan keskeytettäväksi tai siirrettäväksi toiselle paikkakunnalle, jos se on välttämätöntä väestön siirtämisen tai oleskelu- ja liikkumisrajoitusten vuoksi taikka muutoin väestön suojaamiseksi. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta, johon yhdistettäisiin nykyisin perusopetuslaissa säänneltävä perusopetuksen lisäopetus, nykyisin lukiolaissa säänneltävä lukiokoulutukseen valmistava koulutus sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säänneltävä ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus. Voimassa olevaa valmiuslain 109 §:n 1 momenttia on sovellettu myös näihin edellä mainittuihin yhdistettäviin koulutuksiin. Jatkossa tästä koulutuksessa säädettäisiin omassa erillisessä laissa, joten pykälän 1 momenttiin tulisi tehdä teknisluonteinen korjaus ja lisätä koulutusmuotoja koskevaan listaukseen laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi myös muita teknisluonteisia korjauksia. Lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia ja ammattikorkeakoululakia koskevat lakiviittaukset ehdotetaan muutettavaksi viittauksiksi voimassa oleviin vastaaviin lakeihin. Lisäksi viittaus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan poistettavaksi, koska kyseinen laki on kumottu.
7.21
Laki kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta
1 §.Soveltamisala. Pykälässä määritellään ne kunnan tehtävät, joista aiheutuviin käyttökustannuksiin maksetaan lain perusteella valtionosuutta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudeksi 33 kohdaksi oppivelvollisuuslaki, sillä oppivelvollisuuslaissa esitetään säädettäväksi ohjaus- ja valvontavastuista perusopetuksen järjestäjälle ja oppivelvollisen asuinkunnalle. Uudet tehtävät rahoitettaisiin kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Lisäksi momentin 32 kohtaan tehtäisiin luettelointiin liittyvä teknisluonteinen muutos muuttamalla pisteen tilalle puolipiste.
2 §.Poikkeukset soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos muuttamalla viittaus muille kuin oppivelvollisille järjestettävästä perusopetuksesta muotoon aikuisten perusopetus. Perusopetuslain 46 §:ssä säädetty oppivelvollisuusiän ylittäneille tarkoitetun perusopetuksen nimitys esitetään muutettavaksi aikuisten perusopetukseksi.
Pykälän 3 momentin viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin muutettaisiin viitaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta.
4 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 10 kohdan oppivelvollisen määritelmä ehdotetaan muutettavaksi siten, että oppivelvollisella tarkoitettaisiin oppivelvollista, joka suorittaa oppivelvollisuuttaan siten kuin oppivelvollisuuslain 3 §:n 1 momentissa säädetään. Oppivelvollisuuden laajentuessa perusopetuksen jälkeiseen aikaan, voimassa olevan pykälän mukaista oppivelvollista vastaisi oppivelvollinen, joka suorittaa oppivelvollisuuteen kuuluvaa perusopetusta.
37 §.Kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuus. Pykälän 1 momenttia esitetään täsmennettäväksi perusopetusta koskevan kohdan osalta. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitettuun perusopetukseen, jossa säädettäisiin oppivelvollisuuteen kuuluvan perusopetuksen suorittamisesta. Esitetty sääntely vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. Lisäksi 1 momentin viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin korjattaisiin viitaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuuslain sääntely vastaisi voimassa olevan perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaista sääntelyä.
38 §.Kotikuntakorvauksen määräytyminen. Pykälän 4 momentin mukaan muulle oppivelvolliselle oppilaalle kotikuntakorvaus määräytyy 13—15-vuotiaiden kotikuntakorvausperusteen perusteella. Momentin ”muulla oppivelvollisella” tarkoitetaan nykytilan mukaisesti 16-vuotiasta oppivelvollista. Koska oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyen ehdotetaan oppivelvollisuusiän korottamista 18 vuoteen, momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kotikuntakorvaus määräytyisi 16-vuotiaalle perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta suorittavalle oppivelvolliselle 13—15-vuotiaiden kotikuntakorvausperusteen perusteella. Esitetty sääntely vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.
58 §.Kustannustenjaon tarkistaminen. Pykälän 2 momentin 3 kohdan viittaus muutettaisiin viitaukseksi perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitettuun aikuisten perusopetukseen.
59 §.Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat kustannukset. Pykälän 1 momentin 2 kohdan viittaus perusopetuslaissa tarkoitettuun pidennettyyn oppivelvollisuuteen muutettaisiin viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin. Pykälän 2 momentin 1 kohdan viittaus perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitettuun oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetukseen muutettaisiin viitaukseksi perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitetuttuun aikuisten perusopetukseen.
7.22
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta
3 §.Lain soveltamisala. Voimassa olevan pykälän 3 momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta varhaiskasvatuslain mukaisessa varhaiskasvatuksessa sekä kohdassa viitattujen lakien mukaisessa opetuksessa, kun verkkosivusto tai mobiilisovellus tuotetaan varhaiskasvatuksen tai opetuksen yhteydessä ja sen käyttö tapahtuu rajatussa ryhmässä. Kohta sisältää viittaukset voimassa oleviin opetusta ja koulutusta sääteleviin lakeihin. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta, johon yhdistettäisiin nykyisin perusopetuslaissa säänneltävä perusopetuksen lisäopetus, nykyisin lukiolaissa säänneltävä lukiokoulutukseen valmistava koulutus sekä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säänneltävä ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus. Nämä koulutusmuodot on voimassa olevan säännöksen mukaisilla lakiviittauksilla rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle, joten 3 momentin 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos ja lisättäväksi viittaus tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaan lakiin.
7.23
Laki nuorista työntekijöistä
2 §.Työhön ottaminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan työhön saadaan ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta ja joka on suorittanut oppivelvollisuutensa. Säännös koskee niitä edellytyksiä, joiden mukaisesti nuori henkilö voidaan ottaa vakituiseen tai muutoin pysyväisluontoiseen työ- tai virkasuhteeseen, vaikka viimeksi mainitut lienevätkin käytännössä harvinaisia. Momentissa mainitulla oppivelvollisuuden suorittamisella tarkoitetaan voimassa olevan perusopetuslain mukaista oppivelvollisuusaikaa, joka päättyy viimeistään sinä vuonna, jona nuori täyttää 17 vuotta. Perusopetuksen päättäneiden nuorten työnteko on näin ollen lähtökohtaisesti sallittua. Vaatimus määrittää työhön ottamiseksi vaadittava vähimmäisikä perustuu useaan Suomea sitovaan kansainväliseen ja Euroopan unionin tason säännökseen, muun muassa nuorten työntekijöiden suojelusta annettuun neuvoston direktiiviin 94/33/EY (jäljempänä nuorten työntekijöiden suojelusta annettu direktiivi) sekä Kansainvälinen työjärjestö ILO:n työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevaan yleissopimukseen nro 138 (1973, jäljempänä myös ILO:n yleissopimus nro 138).
Esityksessä ehdotetaan säilytettäväksi nykytila sen osalta, mistä alkaen nuoren työntekijän työhön ottaminen olisi sallittua. Oppivelvollisuusiän korottamisesta huolimatta ei olisi tarkoituksenmukaista estää toisen asteen opiskelijoiden työssäkäyntiä opintojen ohella. Myös ammatillisen koulutuksen suorittaminen määräaikaiseen työ- tai virkasuhteeseen perustuvana oppisopimuskoulutuksena edellyttää, että 15 vuotta täyttäneiden peruskoulun päättäneiden nuorten työhön ottaminen olisi sallittua. Töiden tekeminen ei kuitenkaan saisi muodostua oppivelvollisuuden suorittamisen esteeksi. Oppivelvollisuuden suorittamisen tulisi aina olla nuorten osalta ensisijaista.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen mukaan työhön saataisiin ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta ja jonka osalta perusopetuksen suorittaminen olisi perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla päättynyt. Työhön saataisiin näin ollen ottaa sellainen 15 vuotta täyttänyt nuori, joka olisi suorittanut perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen oppimäärän tai jonka perusopetuksen suorittaminen olisi perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla muutoin päättynyt. Esityksessä ehdotetun perusopetuslain 26 §:n 1 momentin muutoksen mukaisesti oppivelvollisuuteen kuuluvan perusopetuksen suorittaminen päättyisi, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai viimeistään sen lukuvuoden koulutyön päättyessä sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta, mikä vastaisi nykytilan mukaista tulkintakäytäntöä perusopetuksen päättymisestä. Perusopetuslain 9 §:n mukaan perusopetuksen oppimäärä on laajuudeltaan yhdeksänvuotinen. Yleensä perusopetuksen oppimäärä saavutetaan viimeistään sinä vuonna, kun nuori täyttää 16 vuotta.
Työnantajan velvollisuudesta selvittää työhön otettavan nuoren ikä ja se, onko hän suorittanut perusopetuksen oppimäärän, säädettäisiin 12 §:ssä.
4 §.Säännöllinen työaika. Pykälän 2 momentissa säädetään rajoituksista oppivelvollisen nuoren työntekijän koulutyön aikana sekä koulujen vapaapäivinä tehtävien työpäivien pituudelle. Momentin mukaan oppivelvollisen työntekijän päivittäinen työaika koulutyön aikana saa koulun vapaapäivinä olla enintään seitsemän tuntia ja koulupäivinä enintään kaksi tuntia. Koulupäivän ja työajan pituus yhteensä ei saa kuitenkaan ylittää kahdeksaa tuntia eikä viikoittainen työaika 12 tuntia. Säännös perustuu nuorten työntekijöiden suojelusta annetun direktiivin vaatimuksiin.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että koulutyön aikana ja koulujen vapaapäivinä tehtävän säännöllisen työajan rajoitukset säädettäisiin koskemaan perusopetuksen oppimäärää suorittavia nuoria työntekijöitä. Ehdotuksella säilytettäisiin nykytila sen osalta, että perusopetuksen oppimäärää suorittavien, pääasiassa alle 16-vuotiaiden nuorten työntekijöiden työskentely koulutyön ohessa olisi edelleenkin ajallisesti rajoitettua. Ehdotus olisi yhdenmukainen työhön ottamisen yleisiä edellytyksiä koskevan 2 §:n 1 momenttia koskevan ehdotuksen kanssa.
7 §.Työajan sijoittelu. Pykälässä säädetään nuorten työntekijöiden työajan sijoittamisesta pääasiassa muuhun kuin yöaikaan. Perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta suorittavan nuoren työntekijän työajan sijoittelussa olisi huomioitava myös se, että oppivelvollisuuden suorittaminen velvoittaisi nuorta siihen asti, kunnes hän täyttäisi 18 vuotta tai kunnes hän olisi suorittanut hyväksytysti ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon. Oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvään opetukseen tai koulutukseen osallistumisen tulisi näin ollen olla ensisijaisessa asemassa töiden tekemiseen nähden. Opetukseen osallistumisen ensisijaisuus suhteessa töiden tekemiseen perustuu myös Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. ILO:n yleissopimuksen nro 138 mukaan kansallisessa lainsäädännössä voidaan sallia, että 15 vuotta täyttäneitä, jotka eivät ole vielä täysin suorittaneet oppivelvollisuuttaan, pidetään sellaisessa työssä, joka ei haittaa muun muassa heidän koulunkäyntiään (7 artiklan 2 kohta). Myös Euroopan neuvoston uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (SopS 80/2002, jäljempänä uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja) mukaan oppivelvollisuuden alaisia ei saa ottaa sellaiseen työhön, joka estäisi heitä osallistumasta täysipäiväisesti koulutukseensa. Niin ikään nuorten työntekijöiden suojelusta annetun direktiivin johdantolauseen mukaan jäsenvaltioiden olisi toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta koulua käyvien 15—17-vuotiaiden nuorten mahdollisuudelle nauttia opetuksesta ei aiheudu haittaa työajan vuoksi.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti. Sen mukaan perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuuteen kuuluvaa koulutusta suorittavan työntekijän työaika olisi sijoitettava siten, ettei se olisi esteenä opetussuunnitelman tai muun koulutusta koskevan suunnitelman mukaiseen opetukseen osallistumiselle. Jotta työnantaja voisi huolehtia oppivelvollisen työntekijän työajan sijoittelusta työntekijän opintojen kanssa yhteensopivalla tavalla, olisi työntekijän hyvissä ajoin ilmoitettava työnantajalle, milloin hänen läsnäolonsa opetuksessa on välttämätöntä, jotta työnantaja voisi ottaa sen huomioon laatiessaan työvuoroluettelon.
Oppivelvollisen työntekijän läsnäoloa vaativaa opiskelua voisi olla koulussa tai oppilaitoksessa tapahtuva opetus tai muussa oppimisympäristössä tapahtuva opetus, joka olisi sidottu johonkin tiettyyn aikaan tai paikkaan ja edellyttäisi siten oppivelvollisen läsnäoloa. Työnantaja ei saisi sijoittaa työntekijän työaikaa siten, että se olisi esteenä opetukseen osallistumiselle. Käytännössä työnantajan ja työntekijän olisi hyvä pyrkiä yhdessä sopimaan sellaisista työvuoroista, joiden tekeminen olisi nuorelle työntekijälle mahdollista. Viime kädessä oppivelvollisuuden suorittamista turvattaisiin momentin viimeisessä virkkeessä säädettävällä työntekijän oikeudella kieltäytyä sellaisesta työvuorosta, jonka tekeminen muodostuisi opetukseen osallistumisen esteeksi.
9 §.Työn turvallisuus ja terveellisyys. Pykälän 2 momentin mukaan sellaisiin töihin, jotka voivat aiheuttaa erityisen tapaturmavaaran tai terveyshaitan tai jotka voivat pykälän 1 momentissa mainitulla tavalla olla nuorelle työntekijälle itselleen tai muille vahingoksi, saa käyttää nuorta työntekijää vain asetuksessa säädetyin edellytyksin. Säännöksen nojalla on annettu valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006), joka perustuu osin myös työturvallisuuslain (738/2002) 14 §:n 2 momentissa säädettyyn asetuksenantovaltuuteen. Oppivelvollisuusuudistukseen liittyen on tunnistettu tarve muuttaa mainitun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ää, jossa säädetään oppivelvollisen huoltajalle tehtävästä ilmoituksesta. Nykytilan säilyttämiseksi kyseinen ilmoitusvelvollisuus olisi muutettava kohdistumaan perusopetusta suorittaviin.
Esityksessä pykälän 2 momentissa säädettävää asetuksenantovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että se täyttäisi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ja lainvalmisteluohjeissa edellytettävät tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset. Ehdotetun säännöksen mukaan nuorella työntekijällä saisi teettää ainoastaan sellaista työtä, joka ei aiheuta erityistä tapaturmanvaaraa tai terveyshaittaa tai joka ei ole pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla nuorelle työntekijälle itselleen tai muille vahingoksi. Valtioneuvoston asetuksella olisi mahdollista antaa tarkempia säännöksiä nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä, niiden teettämisen edellytyksistä koulutuksen yhteydessä ja muutoin sekä tällaisen työn teettämiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta työsuojeluviranomaiselle ja nuoren huoltajalle.
Momenttiin ehdotetulla muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa sääntelyn nykytilaa, sillä lähtökohtana olisi edelleen, että nuorelle työntekijälle erityistä tapaturmanvaaraa, terveyshaittaa tai nuorelle itselleen tai muille vahingoksi olevaa työtä saisi teettää nuorella ainoastaan nuorille työntekijöille erityisen haitallisista tai vaarallisista töistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyin edellytyksin, kuten nykyisinkin. Asetuksenantovaltuuteen ehdotettu muutos ei muuttaisi nykytilaa myöskään niiden asioiden osalta, joista asetuksessa on mahdollista antaa tarkempia säännöksiä. Muutos olisi näin ollen teknisluonteinen.
Siirtymäsäännöksellä säädettäisiin, että nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä annettu valtioneuvoston asetus jäisi voimaan myös siltä osin kuin se on annettu muutettavan pykälän 2 momentin nojalla. Oppivelvollisuusuudistukseen liittyvä tarpeellinen muutos valtioneuvoston asetukseen tehtäisiin myöhemmässä vaiheessa lain hyväksymisen jälkeen.
12 §.Selvitys työhön otettavan iästä ja perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta. Voimassa olevan pykälän mukaan työnantajan on hankittava luotettava selvitys alle 18-vuotiaan nuoren työntekijän iästä ja siitä, onko hän suorittanut oppivelvollisuutensa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnantajan olisi hankittava nuorelta työntekijältä iän lisäksi selvitys siitä, onko hänen oppivelvollisuuteensa kuuluva perusopetuksen suorittaminen päättynyt perusopetuslaissa säädetyllä tavalla. Ehdotuksen olisi tarkoitus vastata käytännön nykytilaa sen suhteen, että perusopetusta suorittavien koulunkäynnistä olisi hankittava selvitys. Selvityksen saanti olisi tärkeää siitä syystä, ettei perusopetusta suorittavalla nuorella teetettäisi työtä enempää kuin, mitä esityksessä ehdotettavassa 4 §:n 2 momentissa tai mainitun pykälän 3 momentissa sallitaan. Kuten tähänkin saakka perusopetuksen oppimäärän suorittamista ei välttämättä tarvitsisi selvittää erikseen silloin, jos perusopetusta suorittava itse ilmoittaisi työnantajalle koulunkäyntinsä vaiheesta, ja jos kyseinen nuori tekisi työtä ainoastaan perusopetusta suorittavalle sallituissa työaikarajoissa.
7.24
Työsopimuslaki
4 §.Osittainen hoitovapaa. Lain 4 luvun 4 §:n 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin muutettaisiin viitaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa jatkossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuuslakiin esitetty sääntely vastaisi voimassa olevan perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaista sääntelyä.
7.25
Merityösopimuslaki
1 luku Yleiset säännökset
7 §.Vajaavaltaisen työsopimus. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan merityösopimuslaissa tarkoitettuun työhön voidaan palkata henkilö, joka työn aloittaessaan on vähintään 16-vuotias. Kalastusaluksella tehtävän työn osalta edellytetään lisäksi, että palkattavan henkilön oppivelvollisuus on päättynyt. Säännöksen taustalla ovat Kansainvälinen työjärjestö ILO:n merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen (jäljempänä myös ILO:n merityöyleissopimus) sekä Euroopan unionin kalastusalan työtä koskevan direktiivin Neuvoston direktiivi (EU) 2017/159 kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen täytäntöönpanosta. säännökset.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi oppivelvollisuuden laajentamisesta johtuvia muutoksia. Oppivelvollisuusiän noustessa 18 ikävuoteen työ merellä tai kalastusaluksella ei saisi muodostua oppivelvollisuuden suorittamisen esteeksi. Tarkoituksenmukaista olisi kuitenkin sallia jatkossakin sellainen työnteko, jota alle 18–vuotias nuori voisi tehdä opintojen ohessa esimerkiksi viikonloppuvapaina ja koulujen loma-aikoina. Myös merenkulkua koskevien ammatillisten opintojen suorittaminen oppisopimuskoulutuksena tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena olisi oltava edelleen sallittua.
Ehdotettavan pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan merityösopimuslaissa tarkoitettuun työhön palkkaamisen edellytyksenä olisi jatkossakin 16 vuoden ikä. Lisäksi edellytettäisiin, että merityöhön tai kalastusaluksella tehtävään työhön palkattavan nuoren perusopetuksen suorittaminen olisi perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla päättynyt. Kuten edellä nuorista työntekijöistä annetun lain muutosehdotuksen osalta on todettu, esityksessä ehdotetun perusopetuslain muutoksen mukaisesti oppivelvollisuuteen kuuluvan perusopetuksen suorittaminen päättyisi, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai viimeistään sen lukuvuoden koulutyön päättyessä sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta. Yleensä perusopetuksen oppimäärä saavutetaan viimeistään sinä vuonna, kun nuori täyttää 16 vuotta. Koska merityöhön tai kalastusaluksella tehtävään työhön ottamisessa joka tapauksessa edellytetään 16 vuoden ikää, ei edellytys perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta useimmissa tapauksissa toisi nykykäytäntöön suuria muutoksia.
Momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin lisäedellytyksistä perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuuttaan suorittavan 16 vuotta täyttäneen nuoren työnteon osalta. Virkkeen mukaan perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta suorittavaan sovellettaisiin lisäksi, mitä nuorista työntekijöistä annetun lain 7 §:n 5 momentissa säädetään. Viittaus koskisi esityksessä ehdotettavaa nuorista työntekijöistä annetun lain uutta 7 §:n 5 momenttia, jossa säädettäisiin perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta suorittavan nuoren työntekijän työajan sijoittelusta. Myös merityössä ja kalastusaluksella tehtävässä työssä olisi tärkeää, ettei työnteko muodostuisi oppivelvollisuuden suorittamisen esteeksi. Säännösviittauksen myötä työnantajan olisi otettava huomioon nuoren työntekijän oppivelvollisuuden suorittaminen suunnitellessaan työvuoroja. Nuoren työntekijän työaika olisi sijoitettava siten, ettei se olisi esteenä opetussuunnitelman tai muun koulutusta koskevan suunnitelman mukaiseen opetukseen osallistumiselle. Työntekijän olisi ilmoitettava työnantajalle hyvissä ajoin, milloin hänen läsnäolonsa opinnoissa on välttämätöntä, jotta työnantaja voisi ottaa sen huomioon laatiessaan työvuoroluettelon. Työntekijällä olisi oikeus kieltäytyä sellaisesta työvuorosta, joka estäisi opetukseen osallistumisen. Käytännössä työnantajan ja työntekijän olisi hyvä pyrkiä sopimaan sellaisista työvuoroista, joiden tekeminen olisi nuorelle työntekijälle mahdollista.
Ehdotuksella sallittaisiin 16 vuotta täyttäneen nuoren työskentely aluksella toisen asteen opintojen ohessa esimerkiksi iltaisin, viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina, kuten esimerkiksi kesälomalla. Lisäksi ammatillisten opintojen suorittaminen oppisopimuskoulutuksena tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena aluksella olisi edelleen mahdollista. Alle 18-vuotiaan nuoren osalta olisi kuitenkin noudatettava myös merityöaikalain (296/1976) ja työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain (248/2982) nuorten työntekijöiden työaikaa koskevia erityissäännöksiä.
5 luku Perhevapaat
5 §.Osittainen hoitovapaa. Lain 5 luvun 5 §:ään ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin muutettaisiin viitaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa jatkossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuuslakiin esitetty sääntely vastaisi voimassa olevan perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaista sääntelyä.
7.26
Laki kotoutumisen edistämisestä
20 §.Kotoutumiskoulutus. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kotoutumiskoulutusta annettaisiin maahanmuuttajalle, jonka oppivelvollisuus on päättynyt. Säännöksessä ei viitattaisi enää oppivelvollisuusiän ylittämiseen, koska oppivelvollisuuden suorittamista ei ole sidottu yksinomaan henkilön ikään. Oppivelvollisuuslain mukaan päättyisi, kun oppivelvollinen saavuttaisi täysi-ikäisyyden eli täyttäisi 18 vuotta tai tätä ennen, jos oppivelvollinen olisi hyväksytysti suorittanut ylioppilastutkinnon tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon tai niitä vastaavan ulkomaisen koulutuksen. Nykyisin oppivelvollisuus päättyy perusopetuksen päättötodistuksen saamiseen yleensä 16-vuotiaana tai sen vuoden kevätlukukauden päättyessä, jona oppilas täyttää 17 vuotta. Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä alle 18-vuotias maahanmuuttaja olisi pääsääntöisesti oppivelvollinen ja hän suorittaisi oppivelvollisuuttaan oppivelvollisuuslain 2 luvussa esitetyllä tavalla. Kun oppivelvollisuus olisi suoritettu, maahanmuuttajalla olisi oikeus osallistua kotoutumislain 20 §:ssä tarkoitettuun kotoutumiskoulutukseen.
7.27
Työttömyysturvalaki
2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset
10 §.Opiskelu. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, milloin opintoja pidetään päätoimisina. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi oppivelvollisuuslakiin, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaan lakiin sekä 1.8.2021 käyttöönotettaviin lukiokoulutuksen uusiin opetussuunnitelman perusteisiin liittyviä muutoksia.
Momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 kohtaa.
Momentin 2 kohdasta poistettaisiin maininta ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta, koska kyseinen koulutus yhdistettäisiin 1.8.2022 lukien tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Siirtymäsäännöksen mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen pitämiseen päätoimisena sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, eli ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta pidettäisiin nykytilaa vastaavasti päätoimisena niin kauan, kun kyseistä koulutuskokonaisuutta järjestetään.
Momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi, koska lukiokoulutuksen oppimäärien ja niihin kuuluvien opintojen mitoituksen perusteena käytetään jatkossa kurssien sijaan opintopisteitä. Ehdotetun säännöksen mukaan päätoimisina pidettäisiin lukio-opintoja, joiden oppimäärän mukainen laajuus on yhteensä vähintään 150 opintopistettä, mikä vastaisi nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen oppimäärän mukaista laajuutta voimassa olevassa säännöksessä mainitun 75 kurssin tavoin.
Momentin 4 kohtaan ehdotetun säännöksen mukaan päätoimisina pidettäisiin opintoja, joiden tavoitteena on tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen suorittaminen.
Momentin 5 kohdan viittauksessa otettaisiin huomioon kyseiseen momenttiin edellä ehdotetut muutokset. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa 4 kohtaa.
Momentin 6 kohdassa käytetty sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan perusopetuslakiin ehdotettavaa muutosta. Oppivelvollisuusiän ylittäneille järjestettyjä perusopetuslain mukaisia opintoja kutsuttaisiin jatkossa aikuisten perusopetukseksi.
Momentin 7 kohdan viittauksessa otettaisiin huomioon kyseiseen momenttiin edellä ehdotetut muutokset. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa 6 kohtaa.
3 luku Etuuden saamisen yleiset rajoitukset
1 §.Yleiset rajoitukset. Pykälän 1 momentissa säädetään työttömyysetuuden myöntämistä koskevista yleisistä ikärajoista. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että etuuden myöntämisen alaikärajaa muutettaisiin vastaamaan uutta oppivelvollisuuden kestoa. Ehdotetun säännöksen mukaan jatkossa työttömyysetuutta ei myönnettäisi sellaiselle alle 18-vuotiaalle henkilölle, joka ei ole suorittanut oppivelvollisuuslaissa tarkoitettua oppivelvollisuutta. Uuden oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun henkilö on suorittanut ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon, kuitenkin viimeistään 18-vuotiaana. Näin ollen 17 vuotta täyttäneelle työnhakijalle, joka olisi suorittanut ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon, voitaisiin edelleen myöntää työttömyysetuutta.
Ehdotetun säännöksen mukaan työttömyysetuutta voitaisiin myöntää myös 17 vuotta täyttäneelle työnhakijalle, joka on keskeyttänyt oppivelvollisuutensa suorittamisen oppivelvollisuuslain 7 §:ssä säädetyllä tavalla. Ehdotetulla säännöksellä varmistettaisiin se, että 17 vuotta täyttäneellä henkilöllä voisi olla oikeus työttömyysetuuksiin niiden myöntämisen muiden edellytysten täyttyessä, jos hän ei oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisen vuoksi suorittaisi oppivelvollisuuttaan eli opiskelisi päätoimisesti.
Voimassa olevien säännösten mukaan oppivelvollisuus päättyy, kun henkilö on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai viimeistään sinä vuonna kun, kun henkilö täyttää 17 vuotta. Ennen oppivelvollisuuslain voimaantuloa oppivelvollisuutensa perusopetuslaissa tarkoitetulla tavalla suorittaneet olisivat yhä oikeutettuja työttömyysetuuteen 17-vuotiaana nykytilaa vastaavasti.
7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
2 §. Työmarkkinatuen odotusaika. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan säännöksessä tarkoitettua odotusaikaa ei aseteta, jos henkilö on saanut vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 20 §:ssä tarkoitettuja erityisiä opetus- tai opiskelijahuollon palveluja ja suorittanut hänelle laaditun henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman mukaiset opinnot. Voimassa olevassa säännöksessä ei ole huomioitu 1.1.2018 voimaan tullutta ammatillisesta koulutuksesta annettua uutta lakia, joten säännökseen ehdotetaan tehtäväksi ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistamisesta johtuvia muutoksia. Ehdotettu säännös vastaisi soveltamisalaltaan voimassa olevaa säännöstä, mutta siinä olisi otettu huomioon uudessa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa käytetty käsitteistö.
Ehdotetun säännöksen mukaan odotusaikaa ei asetettaisi, jos henkilöllä ei sairauden tai vamman vuoksi olisi valmiuksia ammatillisen tutkinnon suorittamiseen ja hän on suorittanut ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tai saavuttanut henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovitut tavoitteet. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan odotusaikaa ei aseteta, jos henkilö on suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeisen tutkintoon johtavan, ammatillisia valmiuksia antavan koulutuksen. Vaikeimmin vammaisilla henkilöillä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen vastaa heidän valmiuksiaan vastaavan ammatillisen koulutuksen suorittamista, joten on perusteltua, että säännöksessä tarkoitettua odotusaikaa ei asetettaisi, jos henkilö on suorittanut kyseisen koulutuksen.
Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin myös tilanteessa, jossa sairauden tai vamman vuoksi henkilöllä ei ole valmiuksia koko ammatillisen tutkinnon suorittamiseen, mutta hän voisi työllistyä jo yksittäisten tutkinnon osien suorittamisen jälkeen, joiden suorittamiseen hänen valmiutensa riittävät. Tällöin henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovittaisiin, mitä opintoja opiskelijan on tavoitteena suorittaa. Nämä opinnot vastaisivat henkilön valmiuksien mukaista ammatillisen koulutuksen suorittamista, joten on perusteltua, että odotusaikaa ei tällöinkään asetettaisi, jos henkilö on suorittanut henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovitut tavoitteet.
7.28
Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta
12 a §.Vakuutusmaksuvelvollisuutta koskevat rajoitukset. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuuden alaikärajasta, joka on 17 vuotta. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa työttömyysvakuutusmaksua ei maksettaisi ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 18 vuotta. Muutoksen myötä työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuuden alaikäraja seuraisi mahdollisimman tarkasti työttömyysturvalaissa säädettyä työttömyysetuuden myöntämisen alaikärajaa, joka olisi 18 vuotta lukuun ottamatta alle 18-vuotiaana oppivelvollisuuden suorittaneiden ja oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäneiden muodostamaa poikkeusta.
Oppivelvollisuuden laajennus 18 ikävuoteen saakka tulisi voimaan 1.8.2021 koskien keväällä 2021 perusopetuksen päättävää ikäluokkaa, jotka olisivat oppivelvollisuuden laajennuksen alkaessa pääsääntöisesti 15—16-vuotiaita. Perusopetuksen oppimäärän ennen 1.1.2021 suorittaneet eivät kuuluisi uuden oppivelvollisuuslain soveltamisalan piiriin, vaan näiden osalta oppivelvollisuus päättyisi voimassa olevien säännösten mukaisesti ja he olisivat nykytilaa vastaavasti myös oikeutettuja työttömyysetuuksiin jo 17-vuotiaina. Onkin perusteltua, että ehdotettu vakuutusmaksuvelvollisuuden ikärajan nosto tulisi voimaan vasta 1.8.2022, johon asti vakuutusmaksuvelvollisuus koskisi myös 17-vuotiaita työntekijöitä. Tällä ajalla osa 17-vuotiaista työntekijöistä olisi myös uuden oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisia, jolloin he eivät olisi oikeutettuja työttömyysturvaan. Vakuutusmaksuvelvollisuuden sitominen työntekijän oppivelvollisuuteen olisi kuitenkin käytännössä hankalaa, koska työnantajan tulisi tällöin selvittää, onko 17-vuotias työntekijä oppivelvollinen vai ei.
7.29
Lastensuojelulaki
24 §.Vastuu lapsen edun turvaamisesta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin oppivelvollisuuden laajeneminen 18 ikävuoteen. Lapsen etu olisi jatkossa turvattava käsiteltäessä lapsen erottamista paitsi koulusta myös perusopetuksen jälkeisestä oppilaitoksesta. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulisi jatkossa olla edustettuna myös silloin, kun oppivelvollisen lapsen erottamista koskevaa asiaa käsiteltäisiin oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitetun koulutuksen järjestäjän toimielimessä, jollei sosiaalihuollosta vastaava toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta.
7.30
Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta
13 §.Osittainen hoitoraha. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos. Mainitussa kohdassa ehdotetaan käytettäväksi oppivelvollisuuskoulun sijasta termiä perusopetus. Ehdotettu säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevaa sääntelyä.
Myös pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos. Mainittua kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus perusopetuslain 25 §:n 2 momenttiin muutettaisiin viitaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin, jossa säädettäisiin pidennetystä oppivelvollisuudesta. Esitetty sääntely vastaisi voimassa olevan perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaista sääntelyä.
17 §.Maksaminen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että pidennetyn oppivelvollisuuden alkamisajankohdan osalta viitattaisiin perusopetuslain sijasta oppivelvollisuuslain 2 §:n 2 ja 3 momenttiin. Oppivelvollisuuslakiin ehdotettu sääntely vastaisi voimassa olevaa perusopetuslain mukaista sääntelyä pidennetyn oppivelvollisuuden alkamisajankohdasta.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja oppivelvollisuus
Perustuslain 16 §:ssä säädetään sivistyksellisistä oikeuksista. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Samassa momentissa todetaan myös, että oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Pykälän 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Pykälän 3 momentissa puolestaan säädetään tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaudesta.
Perustuslain 16 §:n sanamuodossa ei ole vahvistettu perusopetuksen tai oppivelvollisuuden sisältöä, oppivelvollisuuden kestoa eikä maksutonta perusopetusta koskevan subjektiivisen oikeuden ja oppivelvollisuuden välistä yhteyttä. Taustaoletuksia näiden osalta on kuitenkin kirjattu perustusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen esitöihin. Toisaalta säännöksen tulkinnassa tulee voida olla mahdollista ottaa huomioon myös yhteiskunnan ja yhteiskunnallisten arvostusten muuttuminen. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset.
Vuoden 2000 perustuslain 16 §:ään siirrettiin hallitusmuodon 13 §:n säännökset sivistyksellisistä oikeuksista, jotka oli lisätty hallitusmuotoon vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen pykälän 1 momenttia koskevien perustelujen mukaan (HE 309/1993 vp, s. 64) perusopetuksen maksuttomuus merkitsee sitä, että opetusta on voitava saada ilman opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia. Opetuksen ohella on siten myös välttämättömien opetusvälineiden kuten oppikirjojen oltava ilmaisia. Perusteluissa todetaan, että oikeus maksuttomaan perusopetukseen on turvattu peruskoululaissa. Perustelujen mukaan ehdotettu säännös ei kuitenkaan estäisi muuttamasta perusopetusjärjestelmää, kunhan vain jokaisen oikeus maksuttomaan perusopetukseen säilytetään. Lisäksi perustuslakivaliokunta on asiaa koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp, s. 9) katsonut, että maksuttomuus kattaa myös tarpeelliset koulukuljetukset ja riittävän ravinnon. Nämä maksuttomuutta koskevat periaatteet on vahvistettu myös perustuslakivaliokunnan tuoreessa lausuntokäytännössä (ks. esim. PeVL 20/2007 vp ja PeVL 18/2020 vp).
Oppivelvollisuuden osalta perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että ehdotettu 16 §:n 1 momentin säännös ei estä laajentamasta tai supistamasta oppivelvollisuutta nykyisestä. Perustelujen mukaan momentin ensimmäinen ja toinen virke on tarkoitettu olemaan siten yhteydessä toisiinsa, että perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Perusteluissa todetaan, että siten oppivelvollisuutta laajennettaessa laajenee myös velvollisuus antaa maksutonta opetusta.
Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan 16 §:n 2 momentin säännös jokaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti opetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä kattaa opetuksen esiopetuksesta ylimpään opetukseen ja aikuiskoulutukseen asti. Yksilön kannalta tämä oikeus merkitsee elinikäisen koulutuksen periaatteen tunnustamista. Perustelujen mukaan kysymys on laajakantoisemmasta oikeudesta kuin oikeudesta perusopetukseen, joten sitä ei turvattaisi subjektiivisena oikeutena, vaan sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Viittauksella erityisten tarpeiden mukaisuuteen tarkoitetaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan muun muassa sitä, että julkisen vallan on pyrittävä vähentämään ja poistamaan terveydentilan tai vammaisuuden opiskelulle aiheuttamia mahdollisia esteitä (PeVL 60/2010 vp, s. 3). Lainsäädäntö opinto- ja koulumatkatuesta täyttää omalta osaltaan perustuslain 16 §:n 2 momentissa säädettyä toimeksiantoa (esim. PeVL 14/2003 vp ja PeVL 26/2013 vp).
Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Nykyisin oppivelvollisuudesta säädetään perusopetuslaissa, jossa tarkoitettu perusopetuksen oppimäärän suorittaminen on voimassa olevan lainsäädännön mukaan säädetty myös oppivelvollisuuden sisällöksi. Vuoden 1998 perusopetuslaki on säädetty ilman perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta.
Perusoikeusuudistuksen ja vuoden 2000 perustuslain yhteydessä voimassa olleen oikeustilan mukaan oppivelvollisuuden sisältönä on siis ollut peruskoululaissa ja sittemmin perusopetuslaissa säädetty perusopetus. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi oppivelvollisuutta nykyisestä, mikä perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan perustuslain 16 §:n 1 momentin puitteissa mahdolliseksi. Oppivelvollisuutta ehdotetaan laajennettavaksi ulottamalla oppivelvollisuus osittain myös toisen asteen koulutukseen. Oppivelvollisuudesta säädettäisiin perustuslain 16 §:n 1 momentin lakivarauman edellyttämällä tavalla uudella oppivelvollisuuslailla.
Peruslain 16 §:n 1 momentin ei voitane katsoa edellyttävän, että oppivelvollisuuden ajallisen keston muuttaminen voitaisiin tehdä ainoastaan perusopetuksessa toteuttavaa oppivelvollisuutta laajentamalla, vaan perustuslain 16 § antaa mahdollisuuden oppivelvollisuuden laajentamiseen myös esimerkiksi nyt esitetyllä tavalla toisen asteen koulutukseen. Yhteiskunnan muuttuessa myös täysipainoisen yhteiskunnassa toimimisen ja työelämän edellyttämät perustiedot ja -taidot muuttuvat. Nykyisin esimerkiksi työelämään kiinnittyminen edellyttää pääsääntöisesti toisen asteen tutkinnon tasoisen koulutuksen suorittamista ja valmiuksia uuden omaksumiseen. Tällöin myös oppivelvollisuuden sisältöä tulisi pystyä tarkastelemaan laajempana kokonaisuutena kuin ainoastaan perusopetuksena siten kuin siitä perusopetuslaissa säädetään. Laajennetun oppivelvollisuuden osalta voitaisiin yleisnimityksenä puhua oppivelvollisuuskoulutuksesta.
Perustuslain 16 §:n 1 momentin säännökset ovat sikäli selkeät, että ensimmäisessä virkkeessä säädetään subjektiivisesta oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen ja toisessa virkkeessä todetaan oppivelvollisuudesta säädettävän lailla. Selvää lienee, että perustuslaissa perusopetuksella ei suoraan tarkoiteta nykyisin perusopetuslaissa säädettyä perusopetusta.
Perusoikeusuudistusta koskevissa lain esitöissä todetaan, että 16 §:n 1 momentin ensimmäinen ja toinen virke on tarkoitettu olemaan siten yhteydessä toisiinsa, että perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Esitöissä todetaan tässä yhteydessä lisäksi, että siten oppivelvollisuutta laajennettaessa laajenee myös velvollisuus antaa maksutonta opetusta. Voitaneen olettaa, että esitöissä on tässä yhteydessä ensisijaisesti ajateltu tilannetta, missä oppivelvollisuutta laajennettaisiin muuttamalla peruskoulu- tai sittemmin perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen kestoa. Edellä mainittujen esitöiden virkkeiden tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteistä sen suhteen, tarkoittaako maininta virkkeiden yhteydestä sitä, että oppivelvollisuuteen kuuluva koulutus on ensimmäisessä virkkeessä säädetyllä tavalla katsottava universaaliksi oikeudeksi vai onko yhteydellä viitattu ainoastaan edellytykseen oppivelvollisuuteen kuuluvan koulutuksen maksuttomuudesta. Jälkimmäisen tulkinnan mukaan oppivelvollisuus ja koulutuksen maksuttomuus olisivat toistensa vastinpari, mutta tietyn koulutuksen säätäminen oppivelvollisuuteen kuuluvaksi ei kuitenkaan tekisi siitä universaalia oikeutta.
Oppivelvollisuuden laajentamisesta ei ole aiempaa perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöä. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin huomauttanut (PeVL 59/2010 vp, s. 5), että perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Valiokunnan lausunnossa todetaan kysymyksessä olevan kaikille kuuluva subjektiivinen oikeus, joka valiokunnan mielestä kattaa myös kansainvälistä suojelua hakevat lapset. Valiokunta on todennut, että myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 28 artiklassa tunnustetaan jokaisen lapsen oikeus saada opetusta. Säännöksen termi "jokaisella" ilmentänee perusoikeusuudistuksen yhteydessä omaksuttua linjaa, jonka mukaan perusoikeudet kuuluvat kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille (HE 309/1993 vp, s. 22, 42, ks. esim. PeVL 39/2018 vp, s. 2).
Perustuslakivaliokunnan osin varsin tuoreessa tulkintakäytännössä (PeVL 20/2007 vp sekä PeVM 6/2020 vp, PeVM 14/2020 vp ja PeVL 18/2020 vp) on käsitelty oppivelvollisuuteen kuuluvan opetuksen maksuttomuutta ja vahvistettu perusoikeusuudistuksen esitöissä esitetyt kannanotot perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun opetuksen maksuttomuuden laajuudesta. Näissä lausunnoissa ei kuitenkaan ole käsitelty 16 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyn oikeuden universaalia luonnetta ja sen suhdetta lailla säädettävään oppivelvollisuuteen. Perustuslakivaliokunta on Helsingin eurooppalaista koulua koskevassa lausunnossaan PeVL 20/2007 vp todennut, että se, että eurooppalaiseen kouluun voidaan ottaa Suomessa oppivelvollisia oppilaita maksulliseen opetukseen, ei perustuslakivaliokunnan mielestä tällaisessa erityisessä sääntely-yhteydessä merkitse puuttumista oikeuteen saada maksutonta perusopetusta. Tässä yhteydessä perustuslakivaliokunta ei kiinnittänyt asiaan huomiota siltä kannalta, että perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.
Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että oppivelvollisuutta laajennettaessa laajenee myös oikeus maksuttomaan koulutukseen ja maksuttomuuden laajuudessa tulee ottaa huomioon perusoikeusuudistuksen esityöt sekä perustuslakivaliokunnan asiaa koskevat kannanotot. Hallituksen esityksessä oppivelvollisuus ja koulutuksen maksuttomuus katsotaan toistensa vastinpariksi siten, että oikeus oppivelvollisuuslailla säädettävään nykyistä laajempaan maksuttomaan koulutukseen, kuten maksuttomiin oppimateriaaleihin ja koulumatkoihin, olisi vain oppivelvolliseksi katsottavilla henkilöillä. Ehdotetun oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisia olisivat Suomessa vakinaisesti asuvat lapset. Oppivelvollisuus alkaisi pääsääntöisesti sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, ja päättyisi 18-vuotissyntymäpäivään tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Jokaisella henkilöllä eli muillakin kuin oppivelvollisilla olisi kuitenkin edelleen nykytilaa vastaavasti mahdollisuus hakeutua toisen asteen koulutukseen ja tulla sinne valituksi opiskelijaksi ottamisen perusteiden mukaisesti, mutta laajennettu oikeus maksuttomaan koulutukseen koskisi vain oppivelvollisia.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 28 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta. Toteuttaakseen tämän oikeuden asteittain ja yhtäläisesti kaikille jäsenvaltiot artiklan a) kohdan mukaan tekevät pakolliseksi perusasteen koulutuksen, jonka tulee olla maksutta kaikkien saatavilla. Vastaavasta oikeudesta maksuttomaan alkeisopetukseen määrätään myös TSS-sopimuksessa sekä Unescon yleissopimuksessa. Voimassa oleva perusopetuslain sääntely turvaa tämän kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa mainitun oikeuden maksuttomaan perusopetukseen ja tekee oppivelvollisille pakolliseksi perusasteen koulutuksen.
Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa oikeus maksuttomaan koulutukseen on sidottu nimenomaan perusasteen koulutukseen. Hallituksen esityksessä ei ole katsottu, että esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa tarkoitettu perusasteen koulutus kattaisi kaiken kansallisella lainsäädännöllä määriteltävän oppivelvollisuuskoulutuksen, vaan on ihmisoikeussopimusten turvaavan oikeuden maksuttomaan perusasteen koulutukseen, joka Suomen koulutusjärjestelmässä vastaisi perusopetuslaissa tarkoitettua perusopetuksen oppimäärää (ks. PeVL 59/2010 vp). Oppivelvollisuuden laajentuessa oikeustilaa ei ehdoteta tältä osin muutettavaksi, vaan jokaisella lapsella olisi jatkossakin universaali oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuslain 4 §:ssä säädettäisiin kunnan velvollisuudesta järjestää alueellaan asuville perusopetuksen oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Ehdotettu säännös vastaisi soveltamisalaltaan voimassa olevaa perusopetuslain 4 §:n säännöstä. Perusasteen koulutus olisi nykytilaa vastaavasti myös pakollista kaikille oppivelvollisille eli Suomessa vakinaisesti asuville lapsille. Tästä säädettäisiin oppivelvollisuuslaissa.
Perusopetuslain 46 §:ssä säädetään myös oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksesta, jatkossa aikuisten perusopetuksesta. Aikuisten perusopetuksessa opetus, oppikirjat ja muu oppimateriaali, työvälineet ja työaineet ovat opiskelijalle maksuttomia. Aikuisten perusopetus ei kuitenkaan kuulu perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun universaalin perusopetusoikeuden piiriin, josta säädetään perusopetuslain 4 §:ssä. Aikuisten perusopetusta koskevilla säännöksillä vastataan esimerkiksi TSS-sopimuksen ja Unescon yleissopimuksen määräyksiin tukea ja tehostaa niiden henkilöiden opetusta, jotka eivät ole saaneet tai päättäneet koko alkeisopetusta. Oikeustilaa aikuisten perusopetuksen osalta ei ehdoteta muutettavaksi, vaan se olisi jatkossakin kunnalle vapaaehtoinen tehtävä, toisin kuin perusopetuslain 4 §:ssä säädetty nuorten perusopetuksen järjestämisvelvollisuus.
Oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuus
Nykyisin niin sanottu toisen asteen koulutus, lukio- ja ammatillinen koulutus, on julkisesti rahoitettua siten, että opetus ja päivittäinen ruokailu ovat opiskelijoille maksuttomia. Opiskelijalla on mahdollisuus opinto- ja koulumatkatukeen, mutta oppimateriaalit eivät kuulu maksuttomuuden piiriin. Lukio- tai ammatillisessa koulutuksessa alle 20-vuotias opiskelija voi saada myös opintorahan oppimateriaalilisää, jos hänen vanhempansa ovat pienituloisia. Tietyissä tapauksissa opiskelijalla on myös mahdollisuus asumistukeen. Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta, mutta vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista kuitenkin myös sen jälkeen, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi.
Esityksessä toisen asteen oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuuden lähtökohtana on pidetty perusopetuslaissa nykyisin omaksuttua maksuttomuuden laajuutta, joka on vahvistettu myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä. Esityksen tarkoituksena on oppivelvollisuutta laajennettaessa lisätä toisen asteen oppivelvollisuuskoulutuksessa maksuttomuuden piiriin myös oppimateriaalit sekä säätää koulumatkojen maksuttomuudesta. Lisäksi oikeus päivittäiseen ruokailuun ja opiskeluhuoltoon laajennettaisiin koskemaan kaikkia oppivelvollisia.
Toisen asteen koulutukseen liittyy kuitenkin erityispiirteitä, joiden vuoksi oikeus maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen tulee voida asettaa toisenlaiseen tarkasteluun kuin perusopetuksen osalta. Toisen asteen koulutuksen kantava periaate on vapaa hakeutumisoikeus, jonka puitteissa henkilö voi hakeutua opiskelemaan omien taipumustensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaista koulutusalaa. Vapaan hakeutumisoikeuden perusteella opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua myös erilaisia tietoja ja taitoja painottaviin erityisen koulutustehtävän saaneisiin oppilaitoksiin. Lisäksi toisen asteen koulutuksessa opiskelijalla on usein käytettävissään erilaisia valinnaisia osaamisen hankkimistapoja ja opintoja täydentäviä toimintoja, jotka ovat voineet nykykäytännön mukaisesti olla osittain myös maksullisia. Toisen asteen koulutuksessa opiskelijat ovat myös iältään vanhempia kuin perusopetuksen oppilaat, jolloin heiltä voidaan kohtuudella yleisesti olettaa ikään ja kehitystasoon liittyviä vaatimuksia.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi eräitä rajoituksia oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuuteen. Näiden rajoitusten hyväksyttävyyttä, välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta tulee punnita suhteessa siihen, miten laajasti niillä rajoitetaan oppivelvollisen oikeutta maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen ja toisaalta siihen, minkälaisia koulutukseen liittyviä kustannuksia voidaan kohtuudella edellyttää kustannettavaksi julkisin varoin. Rajoituksia tulee tarkastella myös perustuslain 16 §:n 2 momentin sekä yhdenvertaisuuden kannalta.
Esityksessä ehdotetaan, että poikkeuksia oppimateriaalien ja työvälineiden maksuttomuuteen voisi olla erityistä harrastuneisuutta painottavissa koulutuksissa, kuten lukiolain mukaisissa erityisen koulutustehtävän lukioissa tai erityistaitoja painottavissa ammatillisissa tutkinnoissa. Näissä koulutuksissa on tyypillistä, että opiskelijat tai heidän huoltajansa hankkivat omalla kustannuksellaan esimerkiksi sellaisia urheiluvälineitä tai soitininstrumentteja, joita oppivelvollinen on käyttänyt jo ennen opintojen aloittamista ja jotka opiskelun jälkeen jäävät opiskelijan haltuun ja käytettäväksi jatko-opinnoissa, työelämässä tai muussa toiminnassa. Ehdotettu säännös ei rajoittaisi henkilön oikeutta maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen, sillä erityistä harrastuneisuutta painottavaan koulutukseen osallistuminen on opiskelijalle vapaan hakeutumisoikeuden puitteissa vapaaehtoista ja oppivelvollisuutta on aina mahdollisuus suorittaa myös sellaisessa koulutuksessa, jossa ei edellytetä erityisten välineiden tai tarvikkeiden hankkimista. Edellä tarkoitetuissa koulutuksissa oppivelvollisella ei olisi mahdollisuutta saada kaikkia opiskelun edellyttämiä välineitä maksutta, mutta ei voida kohtuudella edellyttää, että hyvinkin kalliita oppivelvollisen henkilökohtaisessa käytössä olevia ja myös muussa kuin opetustoiminnassa käytettäviä välineitä kustannettaisiin julkisin varoin.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan hallituksen esityksestä laiksi Helsingin eurooppalaisesta koulusta (PeVL 20/2007 vp) käsitellyt maksujen perimismahdollisuutta oppivelvollisilta. Valiokunta on lausunnossaan todennut, että opetuksen ja oppimateriaalien maksullisuus on lähtökohtaisesti ongelmallista perustuslain 16 §:n 1 momentin kannalta. Valiokunta on kuitenkin lausunnossaan katsonut, että oppivelvollisuuden piiriin kuuluvilta lapsilta voidaan periä materiaalimaksuja, kun koulu on perustettu erityiseen tarkoitukseen eli Suomeen sijoitetun EU:n kemikaaliviraston henkilöstön lasten koulutusta varten. Se, että eurooppalaiseen kouluun voitiin ottaa myös Suomessa oppivelvollisia oppilaita maksulliseen opetukseen, ei perustuslakivaliokunnan mielestä tällaisessa erityisessä sääntely-yhteydessä merkinnyt puuttumista oikeuteen saada maksutonta perusopetusta. Lukiolain 34 §:n 2 momentin mukaan ulkomailla järjestettävästä opetuksesta ja yksityisen yhteisön tai säätiön opetus- ja kulttuuriministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella muulla opetuskielellä kuin suomen, ruotsin, saamen, romani- tai viittomakielellä järjestämästä opetuksesta voidaan periä kohtuullisia maksuja. Vastaava säännös on perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa. Näitä voimassa olevia säännöksiä ei ehdoteta oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä muutettavan. Maksujen perimismahdollisuus mainituissa oppilaitoksissa ei rajoittaisi oikeutta maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen osalta ottaen huomioon edellä viitattu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö.
Vakiintuneen käytännön mukaan opetuksen maksuttomuus perusopetuksessa kattaa myös kaikki koulun työaikana toteutetut ja vuotuiseen suunnitelmaan kirjatut retket, vierailut ja muun vastaavan koulun ulkopuolella tapahtuvan toiminnan. Tämä voimassa olevaa oikeustilaa koskeva periaate on vahvistettu eduskunnan oikeusasiamiehen opintoretkien maksuja koskevaan kanteluun antamassa ratkaisussa (EOAK/1120/2018). Asiasta ei ole perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan opetus on maksutonta myös toisen asteen koulutuksessa. Toisen asteen koulutuksessa järjestetään kuitenkin erilaista opintoja täydentävää toimintaa ja muun muassa kansainvälisyystoimintaa, jonka kustannuksiin opiskelijat ovat vakiintuneen käytännön mukaisesti itse osallistuneet. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että tällaisesta opintoja täydentävästä vapaaehtoisesta toiminnasta voitaisiin jatkossakin periä maksuja myös oppivelvollisilta toisen asteen koulutuksessa. Maksujen perimismahdollisuus ei rajoittaisi oppivelvollisen oikeutta maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen, sillä opetuksen ja oppimateriaalien ja –tarvikkeiden tulisi lähtökohtaisesti olla aina maksuttomia ja opintoja täydentävä toiminta olisi vapaaehtoista ja valinnaista oppivelvolliselle. Oppilaitos ei voisi velvoittaa oppivelvollista opiskelijaa osallistumaan tällaiseen maksulliseen toimintaan, eikä maksullinen toiminta voisi olla ainoa keino tietyn opintojakson suorittamiseksi.
Maksujen perimismahdollisuudella otettaisiin huomioon toisen asteen koulutuksen erityispiirteet, kuten vapaa hakeutumisoikeus ja erilaiset osaamisen hankkimistavat. Esitys asettaisi perusopetuksen oppivelvolliset ja toisen asteen koulutuksen oppivelvolliset erilaiseen asemaan, mutta toisaalta se asettaisi toisen asteen koulutuksen oppivelvolliset ja muut kuin oppivelvolliset opiskelijat yhdenvertaiseen asemaan. Esimerkiksi kansainvälisyystoimintaa, kuten ulkomaanmatkoja, ei käytännössä useinkaan olisi mahdollista toteuttaa koulutukseen järjestämiseen varattujen julkisten määrärahojen puitteissa. Jos oppivelvollisilla opiskelijoilla ei jatkossa olisi mahdollisuutta osallistua tällaiseen toimintaan omakustanteisesti, saattaisi se käytännössä tarkoittaa sitä, että koulutuksen järjestäjät eivät enää voisi tarjota osallistumismahdollisuutta oppivelvollisille, vaan toiminta kohdistettaisiin vain oppivelvollisuusiän ylittäneisiin opiskelijoihin. Tällainen kehitys olisi ongelmallista toisen asteen koulutuksen opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta. On tärkeää varmistaa oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuus, mutta toisaalta oppivelvollisuuden laajentamisella ei ole perusteltua kaventaa toisen asteen koulutuksen nykyisiä toimintamalleja ja opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia, kunhan ne eivät merkittävästi vaaranna oikeutta yhdenvertaiseen oppivelvollisuuskoulutukseen. Oikeus maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen ja mahdollisuuteen kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä tulee turvata riittävällä määrällä maksuttomia vaihtoehtoja, mutta se ei lähtökohtaisesti tarkoita sitä, että näiden rinnalla ei olisi mahdollista käyttää myös muita osaamisen hankkimistapoja, jotka voisivat olla myös maksullisia.
Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaisen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Esityksessä ehdotettujen maksuttomuutta koskevien rajoitusten ei voida katsoa merkittävästi vaarantavan tätä mahdollisuutta, sillä rajoituksista huolimatta jää riittävä määrä erilaisia mahdollisuuksia suorittaa oppivelvollisuuskoulutusta täysin maksuttomasti. Tulkinnanvaraista voi olla kuitenkin erityistä harrastuneisuutta painottavassa koulutuksessa tarvittavien välineiden rajaaminen maksuttomuuden ulkopuolelle, sillä tämä saattaa jossain tilanteessa estää henkilöä osallistumasta juuri tällaiseen koulutukseen, vaikka kyseinen koulutus olisi hänelle kykyjensä puolesta tarkoituksenmukaista. Oppivelvollisuus ja 16 §:n 2 momentti eivät kuitenkaan edellytä sitä, että henkilöllä olisi subjektiivinen oikeus päästä juuri haluamaansa koulutukseen, kunhan hänellä on käytössään riittävä määrä vaihtoehtoisia kykyjensä mukaisia kouluttautumismahdollisuuksia. Ehdotetun rajoituksen on kuitenkin edellä todetun perustein arvioitu olevan hyväksyttävä, välttämätön ja oikeasuhtainen.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan järjestäjä voi periä opiskelijalta kohtuullisen opiskelumaksun ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa, jolla katetaan osittain koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Esityksessä ehdotetaan, että oppivelvollisilta ei kuitenkaan voitaisi periä näitä maksuja. Perustuslakivaliokunta on ammatillisen koulutuksen uudistusta koskeneessa lausunnossaan todennut, että 16 §:n 2 momentissa turvatun perusoikeuden kannalta perusteltua olisi, että koulutuksen järjestäjällä olisi mahdollisuus jättää maksu perimättä tai alentaa sitä opiskelijan vähävaraisuuteen liittyvistä syistä (PeVL 22/2017 vp, s. 4) ja ammatillisen koulutuksen lakiesitystä täydennettiinkin perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn kannan mukaisesti. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi vastaavantyyppisistä kategorisesti kaikilta opiskelijoilta perittävistä maksuista, vaan mahdollisuus oppivelvollisuuskoulutuksen maksullisuuteen perustuisi aina opiskelijan vapaaehtoisiin valintoihin, ja oppivelvollisuuden suorittamiseen täysin maksutta turvattaisiin myös riittävät mahdollisuudet ja vaihtoehdot.
Perusoikeusuudistusta koskeneessa perustuslakivaliokunnan mietinnössä on todettu maksuttomuuden kattavan myös tarpeelliset koulukuljetukset (PeVM 25/1994 vp, s. 9). Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen, jos oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pidempi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. Esityksessä ehdotetaan, että toisen asteen oppivelvollisuuskoulutuksessa maksuttomien koulumatkojen raja olisi seitsemän kilometriä. Toisen asteen koulutuksen oppivelvolliset opiskelijat ovat iältään 15—17-vuotiaita, joten heidän voidaan perustellusti olettaa pystyvän kulkemaan pidempiä matkoja ilman kustannuksia kuin perusopetusikäisten lasten. Koulumatkat korvattaisiin Kansaneläkelaitoksen koulumatkatukijärjestelmän puitteissa. Koulumatkoihin tulisi ensisijaisesti käyttää joukkoliikennettä. Jos joukkoliikennettä ei ole käytettävissä, koulumatkoista maksettaisiin oppivelvolliselle rahallinen korvaus niin sanotun oman matkustustavan perusteella. Koulumatkojen maksuttomuus ei koskisi oppisopimuskoulutuksena suoritettavaa koulutusta, jonka ajalta opiskelijalle maksetaan palkkaa. Esityksen katsotaan edellä todetuilla perusteilla täyttävän perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaisen oikeuden maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen tarpeellisten koulutumatkojen osalta.
Perusoikeusuudistusta koskeneessa perustuslakivaliokunnan mietinnössä on todettu maksuttomuuden kattavan lisäksi riittävän ravinnon (PeVM 25/1994 vp, s. 9). Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria. Lukiolain mukaan nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niinä työpäivinä, joina opetussuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan päätoimisessa perustutkintokoulutuksessa ja valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan sellaisina päivinä, joina opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Maksuton ateria tarjotaan pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjän ruokalassa tai opiskelijaravintolassa. Säännöksen perusteella ruokailumahdollisuus on järjestetty myös muualla, jos koulutuksen järjestäjän osoittama koulutuspaikka on kaukana tavanomaisesta ruokailupaikasta. Työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa ruokailumahdollisuus on järjestetty esimerkiksi työpaikan ruokalassa tai antamalla opiskelijalle ateriakuponki tai eväspaketti. Vastaavia menettelyitä on käytetty myös silloin, kun opiskelijat opiskelevat esimerkiksi oppilaitosten omilla työmailla tai opetusmetsissä kaukana tavanomaisesta ruokailupaikasta. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalla on oikeus päivärahaan järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuvan osaamisen hankkimisen ajalta. Näitä päivittäistä ruokailua koskevia periaatteita ei ehdoteta oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä muutettavaksi, vaan opiskelijoilla olisi jatkossakin oikeus maksuttomaan ateriaan niinä päivinä, kun opiskelijan läsnäoloa edellytetään koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa.
Koronavirusepidemian aikana keväällä 2020 perusopetuksessa siirryttiin poikkeuksellisesti etäopetukseen ja etäopetuksen aikaisen kouluruokailun järjestämiskäytännöissä esiintyi vaihtelua. Perustuslakivaliokunta on koronavirusepidemiaan liittyvien soveltamisasetusten (126/2020 ja 191/2020) käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota sääntelyyn kouluruokailusta ja todennut, että soveltamisasetuksesta puuttuivat säännökset oikeudesta kouluruokailuun (PeVM 6/2020 vp, s. 6 ja PeVM 14/2020 vp, s. 6). Koronavirusepidemiaan liittyvässä perusopetuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetussa laissa (521/2020) säädetään, että opetuksen järjestäjällä on velvollisuus muuna kuin lähiopetuksena annettavassa opetuksessa antaa kaikille oppilaille maksuton ateria. Tämä säännös voidaan tulkita päivittäisen ruokailumahdollisuuden varmistamiseksi myös poikkeusoloissa, jossa perusopetusta poikkeuksellisesti järjestetään lähiopetuksen sijaan etäopetuksena. Säännöksestä ei kuitenkaan voitane tehdä johtopäätöstä, että oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuus edellyttäisi aina päivittäisen ruokailumahdollisuuden järjestämistä myös yksilöllisesti opiskelijan opiskelusuunnitelmassa sovittuina etäopetuspäivinä.
Lähtökohtaisesti myös toisen asteen opiskelijat suorittavat opintojaan päivittäin koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa, jolloin heillä on myös oikeus päivittäiseen ruokailuun. Toisen asteen koulutuksessa on kuitenkin mahdollisuus yksilöllisiin opiskeluratkaisuihin ja opintoja voi suorittaa myös esimerkiksi verkko-oppimisympäristöissä siten, että fyysinen läsnäolo oppilaitoksessa ole tarpeen. Hallituksen esityksessä on katsottu riittävän ravinnon oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuuden yhteydessä tarkoittavan sitä, että opiskelijalla tulee tarjota maksuton ateria niinä päivinä, kun hänen läsnäoloaan edellytetään koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa, eli hän ei pysty suorittamaan päivittäistä ruokailua kotioloissa. Riittävän ravinnon ei kuitenkaan ole katsottu tarkoittavan sitä, että myös yksilöllisten etäopetuspäivien aikana, jolloin opiskelijalla on mahdollisuus ruokailla omassa kodissaan, oppivelvolliselle tulisi järjestää mahdollisuus maksuttomaan ruokailuun.
Koronavirusepidemiaan liittyvien perusopetuslakia koskeneiden soveltamisasetusten ja väliaikaisen lakimuutoksen käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta on todennut, että säännöksellä rajoitettiin lisäksi opetuksen järjestäjän velvollisuutta järjestää muun muassa perusopetuslain mukaista oppimisen tukea ja oppilashuoltoa. Valiokunnan mukaan säännöksellä poikettiin merkittävästi perustuslain 16 §:n 1 momentissa subjektiivisena oikeutena turvatusta jokaisen oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen (PeVL 18/2020 vp, s. 3, PeVM 14/2020 vp, s. 3, ks. myös PeVM 6/2020 vp). Tästä maininnasta voi päätellä, että valiokunta on katsonut myös oikeuden oppimisen tukeen ja opiskeluhuoltoon kuuluvan välillisesti maksuttomaan perusopetukseen. Esityksessä ehdotetaankin säädettäväksi, että kaikilla oppivelvollisilla olisi myös oikeus oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaiseen opiskeluhuoltoon. Oppimiseen tukeen liittyviä kysymyksiä käsitellään myöhemmin tässä luvussa yhdenvertaisuuden arvioinnin yhteydessä.
Ehdotetun oppivelvollisuuslain mukaan yli 100 kilometrin yhdensuuntaisen koulumatkan omaavilla henkilöillä olisi oikeus maksuttomaan majoitukseen ja viikonloppumatkoihin suorittaessaan oppivelvollisuuttaan kotiaan lähimmässä lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Tällä sääntelyllä turvattaisiin perustuslain edellyttämä oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuus myös siinä tilanteessa, että oppivelvollisuuden suorittaminen päivittäin kodin ja oppilaitoksen välillä kulkien ei ole pitkän välimatkan vuoksi mahdollista. Ei kuitenkaan voida kohtuudella edellyttää, että opiskelijan käyttäessä vapaata hakeutumisoikeuttaan vastaavat kustannukset korvattaisiin. Myös perusopetuslaissa on säädetty mahdollisuus poiketa koulumatkojen maksuttomuudesta, jos oppilas otetaan opiskelijaksi muuhun kuin lähikouluun. Jos oppivelvollinen vapaaehtoisesti hakeutuu sellaiseen oppilaitokseen, jonne kulkeminen päivittäin kotoa käsin ei ole mahdollista, oppivelvollisella olisi oikeus yleiseen asumistukeen sitä koskevien säännösten mukaisesti. Lisäksi erityisesti harvaan asutuissa maakunnissa sijaitsevissa oppilaitoksissa on usein mahdollisuus asua myös oppilaitoksen maksuttomassa asuntolassa. Näiden mahdollisuuksien voidaan katsoa turvaavan perustuslain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettujen sivistyksellisten oikeuksien toteutumista varattomuuden sitä estämättä.
Perusopetuksen mukaista oppivelvollisuuden suorittamista koskevassa oikeuskäytännössä on tulkittu, että jos oppivelvollinen ei osallistu kunnan järjestämään perusopetukseen, vaan suorittaa oppivelvollisuuttaan niin sanotussa kotikoulussa, kunta ei ole velvollinen järjestämään oppivelvolliselle perusopetuslain mukaisia etuuksia ja palveluja. Myöskään oikeutta maksuttomiin oppimateriaaleihin ja työvälineisiin, maksuttomaan ruokailuun ja opiskeluhuollon palveluihin ei ole. Myöskään tilapäisesti ulkomailla asuvilla oppivelvollisilla ei ole katsottu olevan oikeutta saada käyttöönsä oppimateriaaleja maksuttomasti. Näitä vastaavia periaatteita esitetään sovellettavaksi myös toisen asteen oppivelvollisuuskoulutuksessa. Tämän ei ole tulkittu loukkaavan perustuslain 6 §:ssä tarkoitettua yhdenvertaisuutta eikä perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaista subjektiivista oikeutta maksuttomaan perusopetukseen, koska jokaisella oppivelvollisella on halutessaan mahdollisuus osallistua kunnan järjestämään maksuttomaan perusopetukseen.
Vapaa hakeutumisoikeus ja koulutustarjonta
Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Säännöksen esitöiden mukaan (HE 309/1993 vp, s. 64) viittaus yhtäläiseen mahdollisuuteen saada opetusta ja kehittää itseään merkitsee sitä, että jokaiselle tulisi turvata säännöksen tarkoittamat mahdollisuudet muun muassa asuinpaikasta riippumatta. Säännöksellä olisi tältä osin liittymäkohtia myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön yhdenvertaisen kohtelun vaatimukseen huolehdittaessa sivistyksellisistä tarpeista. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että asuinpaikkaan liittyvät syyt eivät saa muodostua esteeksi opiskelulle tai muulle itsensä kehittämiselle (PeVM 25/1994 vp). Perustuslakivaliokunta on myös tähdentänyt palvelujen riittävyyden tärkeyttä sen kannalta, että varattomuuteen tai asuinpaikkaan liittyvät syyt eivät muodostu tosiasiallisiksi esteiksi yksilön mahdollisuuksille saada opetusta ja kehittää itseään (PeVL 22/2017 vp, s. 5, PeVL 11/ 2009 vp, s. 7, PeVL 14/2007 vp, s. 2, PeVL 14/2003 vp, s. 2). Perustuslain 16 §:n 2 momentissa säädettyyn oikeuteen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota myös koulutuksen saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta oppivelvollisuuden laajentuessa toisen asteen koulutukseen. Koulutustarjontaa on tarkasteltava perustuslain 16 §:n lisäksi myös 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden ja 17 §:ssä säädetyn kielellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Perusopetuksessa noudatetaan lähikouluperiaatetta, jonka mukaisesti kunta osoittaa oppivelvolliselle lähikoulun siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Oppivelvollisuuden laajentuessa toisen asteen koulutukseen ei vastaavaa lähikouluperiaatetta ole mahdollisuutta noudattaa, vaan jokaisella oppivelvollisella olisi vapaa hakeutumisoikeus siihen oppilaitokseen, jonka hän katsoo kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti hänelle parhaiten soveltuvaksi koulutusmuodoksi. Oppivelvollisuus toisen asteen koulutuksessa toteutettaisiin siten, että perusopetuksen jälkeen oppivelvollisilla olisi lakiin perustuva hakeutumisvelvollisuus laissa mainittuihin koulutuksiin, joissa oppivelvollisuutta voisi suorittaa.
Oppivelvollisuuteen ja siihen liittyvään toisen asteen koulutuksen vapaaseen hakeutumisoikeuteen liittyy julkisen vallan velvollisuus varmistaa se, että tarjolla on riittävästi koulutuspaikkoja perusopetuksesta toiselle asteelle siirtyville huomioiden perustuslain 16 §:n 2 momentin vaatimukset yhdenvertaisesta kohtelusta. Perustuslain 123 §:n 2 momentin mukaan valtion ja kuntien järjestämän muun opetuksen perusteista samoin kuin oikeudesta järjestää vastaavaa opetusta yksityisissä oppilaitoksissa säädetään lailla. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp, s. 178/I) mukaan säännöksellä on läheinen yhteys maksutonta perusopetusta ja muun opetuksen saatavuutta koskeviin perusoikeussäännöksiin.
Ammatillisen koulutuksen järjestämistä koskeva sääntely kytkeytyy perustuslakivaliokunnan mukaan erityisesti perustuslain 16 §:n 2 momenttiin (ks. PeVL 22/2017 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunnan mielestä tämä tarkoittaa, että ammatillisen koulutuksen perusteita koskevalla lainsäädännöllä on turvattava opetuksen saatavuutta koskevan perusoikeuden toteuttaminen. Perustuslakivaliokunta on arvioinut koulutuksen toimilupasääntelyä perustuslain 123 §:n 2 momentin säännöksen kannalta myös ammattikorkeakoululakia koskevien esitysten yhteydessä (PeVL 9/2013 vp ja PeVL 74/2002 vp) sekä lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettuja lakeja ja vapaasta sivistystyöstä annettua lakia koskeneen rauenneen hallituksen esityksen yhteydessä (PeVL 74/2014 vp). Valiokunnan mukaan perustuslain 123 §:n 2 momentin säännös jättää lainsäätäjälle harkintamarginaalia tällaisen koulutuksen luvanvaraisuuden sääntelyssä, eikä opetuksen järjestämisen luvanvaraisuutta ole katsottu ongelmalliseksi perustuslain kannalta (esim. PeVL 9/2013 vp, s. 2 ja PeVL 74/2002 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunnan uudemmassa käytännössä on korostettu sidotun lupaharkinnan asianmukaisuutta ja toimiluvan peruuttamisen täsmällistä sääntelyä ja katsottu, että koulutuksen saatavuuden yhdenvertainen turvaaminen edellyttää ministeriön lupaharkinnan sitomista oikeudellisesti (PeVL 74/2014 vp, s. 3/I—5/I).
Mainittua oikeusharkintaisuutta on pidetty eräiden lupien osalta edellytyksenä lainsäädännön perustuslainmukaisuudelle (PeVL 74/2014 vp, s. 5/I). Lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettuja lakeja ja vapaasta sivistystyöstä annettua lakia koskeneen rauenneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä valiokunta katsoikin, että esitystä olisi tullut täydentää selkeällä opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksentekoa velvoittavalla säännöksellä, joka turvaa koulutuksen järjestäjäverkon kattavuuden ja koulutuksen saatavuuden ja siten perustuslain 16 §:n 2 momentissa turvatut sivistykselliset oikeudet (PeVL 74/2014 vp, s. 4/I—4/II). Edellä mainitut valiokunnan kannat koulutuksen järjestämislupien sääntelystä onkin otettu huomioon kyseisen lausunnon jälkeen annetuissa ammatillisen koulutuksen laissa ja lukiolaissa. Järjestämisluvista tultaisiin sääntelemään vastaavalla tavalla myös nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen lakiesityksessä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta.
On kuitenkin huomattava, että edellä selostettu perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö koskee oikeustilaa, jossa järjestämislupien kohteena oli muu kuin oppivelvollisuuskoulutus. Voimassa olevan perusopetuslain mukaan oppivelvollisuuteen kuuluvan koulutuksen järjestäminen on säädetty kunnan velvollisuudeksi, mutta opetusta voivat järjestää myös yksityiset toimijat, joille on myönnetty perusopetuslaissa tarkoitettu järjestämislupa. Toisen asteen koulutuksen järjestämistä ei oppivelvollisuuden laajentuessa ehdoteta säädettäväksi minkään tahon lakisääteiseksi velvollisuudeksi, vaan jatkossakin toisen asteen koulutuksen järjestäminen perustuisi vapaaehtoisesti haettaviin koulutuksen järjestämislupiin. Lukiolain 4 §:n 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön on lupien myöntämistä koskevan päätöksenteon yhteydessä varmistettava lukiokoulutuksen riittävä valtakunnallinen ja alueellinen saatavuus. Vastaavasti on säädetty ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n 3 momentissa ja myös uuden valmentavan koulutuksen järjestämislupien osalta ehdotetaan vastaavaa säännöstä. Lain säännökset velvoittavat siis valtiovaltaa varmistamaan järjestämislupien myöntämisessä myös laajennettuun oppivelvollisuuteen kuuluvan tutkintotavoitteisen sekä tutkintotavoitteiseen koulutukseen valmentavan koulutuksen riittävän alueellisen ja valtakunnallisen saatavuuden.
Vaatimuksen riittävästä alueellisesta ja valtakunnallisesta saavutettavuudesta voidaan katsoa pitävän sisällään myös vaatimuksen riittävästä ruotsinkielisen koulutuksen saatavuuden varmistamisesta. Järjestämisluvissa voidaan määrätä myös erityisistä koulutustehtävistä, kuten erilaisista oppiaineiden painotuksista tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutustehtävästä. Näin ollen järjestämislupamenettelyn kautta valtiovalta voi huolehtia perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaisesta mahdollisuudesta saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti toisen asteen koulutusta.
Lukiokoulutusta on tarjolla kattavasti maanlaajuisesti ja pääsääntöisesti lähellä oppivelvollisen kotia. Ammatillista koulutusta sen sijaan järjestetään alueellisen ja valtakunnallisen koulutustarpeen mukaisesti, joten oppivelvollisen kiinnostuksen kohteiden mukaista ammatillista koulutusta ei aina järjestetä oppivelvollisen kotipaikkakunnalla, mikä saattaa tarkoittaa pitkiä koulumatkoja tai muuttamista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalle. Vapaa hakeutumisoikeus merkitsee myös sitä, että suosituissa lukioissa ja ammatillisten oppilaitosten koulutusaloilla opiskelijaksi otettavien määrää joudutaan karsimaan. Koulutusta koskevien lakien mukaan opiskelijavalinnassa on kuitenkin noudatettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Yhteishaussa noudatettavista valintaperusteista säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksilla.
Arvioiden mukaan koulutustarjontaa on alueellisesti ja valtakunnan tasolla siten, että jokaisella oppivelvollisella on mahdollisuus päästä toisen asteen koulutukseen ja myös riittävässä määrin valita opiskelupaikka kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti. Ei kuitenkaan voida taata, että jokainen oppivelvollinen pääsisi juuri tiettyyn oppilaitokseen tai opiskelemaan jotain tiettyä ammattialaa. Tämän ei voida katsoa vaarantavan perustuslain mukaista yhdenvertaisuutta ja oikeutta saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti koulutusta, kunhan erilaista koulutustarjontaa on riittävästi saatavilla ja saavutettavissa. Vapaa hakeutumisoikeus ja yhdenvertaiset valintaperusteet turvaavat perustuslain 6 §:n mukaisen yhdenvertaisen kohtelun sekä 16 §:n 2 momentissa jokaiselle turvatun oikeuden yhtäläiseen mahdollisuuteen saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta. Esityksen ehdotuksella oppimateriaalien ja koulumatkojen maksuttomuudesta osaltaan vielä vahvistetaan tämän oikeuden toteutumista.
Toisen asteen koulutusta on tarjolla sekä suomen että ruotsin kielellä, ruotsinkielisen koulutuksen painottuessa niille seuduille, joissa asuu äidinkieleltään ruotsinkielistä väestöä. Erityistä tukea on tarjolla yhtäläisesti kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta vaikeasti vammaisille järjestettävää koulusta järjestetään vain tietyissä tähän erikoistuneissa oppilaitoksissa. Myös vaikeasti vammaisille tarkoitettua koulutustarjontaa on eri puolilla Suomea, mutta pienen kohdejoukon ja koulutuksen järjestämiseen liittyvän erityisosaamisen vuoksi tätä koulutusta ei aina ole tarjolla oppivelvollisen kotipaikkakunnalla. Vaikeasti vammaisille tarkoitetuissa oppilaitoksissa on tarjolla asuntolapalveluita, mutta koulutukseen osallistuminen saattaa merkitä tarvetta muuttaa pois kotipaikkakunnalta. Yhdenvertaisuuden toteutumista näissä tilanteissa on tarkasteltu tarkemmin esityksen jaksoissa 4.2.3.3 Vaikutukset tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä 4.2.3.7 Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin. Näissä tilanteissa sivistyksellisten oikeuksien toteuttaminen saattaisi merkitä jonkinasteista perustuslain 9 §:ssä säädetyn liikkumisvapauden ja asuinpaikan valintaoikeuden rajoittamista, mutta tämä katsottaisiin kuitenkin hyväksyttäväksi ottaen huomioon sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen sekä mahdollisuus suorittaa oppivelvollisuutta ilman opetukseen osallistumista ja hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä sairauden tai vamman vuoksi.
Oppivelvollisuuden laajentaminen perustuisi ensisijaisesti hakeutumisvelvollisuuteen ja vapaaseen hakeutumisoikeuteen. Jos oppivelvollinen ei kuitenkaan vapaaehtoisesti hakeutuisi koulutukseen, hänelle osoitettaisiin opiskelupaikka oppivelvollisuuden suorittamiseksi. Tällä varmistettaisiin jokaisen mahdollisuus suorittaa oppivelvollisuuttaan, vaikka hän ei olisi saanut opiskelupaikkaa vapaan hakeutumisoikeuden puitteissa. Opiskelupaikka osoitettaisiin tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa, joten opiskelupaikan osoittamisessa ei otettaisi kantaa siihen, minkä tyyppiseen toisen asteen koulutukseen henkilön olisi kykyjensä perusteella osallistuttava, vaan tarjottaisiin mahdollisuutta jatko-opintovalmiuksien hankkimiseen ja edistettäisiin perustuslain 16 §:n 2 momentin sivistyksellisten oikeuksien toteuttamismahdollisuuksia. Opiskelupaikan osoittamisessa otettaisiin huomioon opiskelupaikan sijainti suhteessa oppivelvollisen asuinpaikkaan, oppivelvollisen erityisen tuen tarve sekä kielelliset oikeudet, millä turvattaisiin näihin seikkoihin liittyvien perusoikeuksien toteutumista.
Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklassa määrätään lasten oikeudesta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi yleissopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, ellei se soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti ole lapsen edun mukaista. Koulutustarjonnalla onkin merkitystä myös arvioitaessa näitä lapsen oikeuksia. Vallitsevan käytännön mukaan perusopetuksen jälkeen nuoret saavat lähtökohtaisesti itse päättää, mihin koulutukseen he hakeutuvat, millä turvattaisiin perustuslain 6 §:n 3 momentissa säädetty lapsen oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystasoaan vastaavasti. Koulutusmuotojen riittävällä alueellisella saatavuudella ja koulumatkojen maksuttomuudella pyrittäisiin mahdollisimman pitkälle turvaamaan se, että lasta ei erotettaisi vanhemmistaan, vaan hän voisi oppivelvollisuuden suorittamisen aikana asua vanhempiensa luona.
Tietyissä tilanteissa oppivelvollisuuteen kuuluvaan opetukseen osallistuminen saattaisi kuitenkin edellyttää muuttoa opiskelupaikkakunnalle. Vapaa hakeutumisoikeus takaisi kuitenkin oppivelvolliselle ja hänen vanhemmilleen mahdollisuuden vaikuttaa itse opiskelupaikkaan ja sen sijaintiin. Vain harvoissa tilanteissa lähin mahdollinen oppilaitos sijaitsisi niin kaukana oppivelvollisen kotoa, että se edellyttäisi muuttamista toiselle paikkakunnalle opintojen ajaksi. Liikkumisvapauteen liittyen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on arvioitu pitkäaikaistyöttömän velvollisuutta osallistua työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävään työharjoitteluun, mikä katsottiin liikkumisvapauden estämättä olevan toteutettavissa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 32/1997 vp). Liikkumisvapauden rajoittamisen kannalta on myös huomattava, että oppivelvollisuus ei merkitsisi ehdotonta koulupakkoa, vaan sitä voisi halutessaan suorittaa myös itsenäisesti asuinpaikasta riippumatta.
Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan oikeus valita asuinpaikkansa saattaa edellyttää julkiselta vallalta myös positiivisia toimenpiteitä, joiden kautta valinta tulee tosiasiallisesti mahdolliseksi (HE 309/1993 vp, s. 51). Samoin perustuslakivaliokunnan lausunnoissa on jo vanhastaan painotettu liikkumisvapautta koskevan säännöksen tosiasiallista toteutumista (ks. esim. PeVL 4/1984 vp, PeVL 13/1989 vp ja PeVL 27/2005 vp). Oppivelvollisuuden laajentuessa tätä tosiasiallista mahdollisuutta pyrittäisiin turvaamaan riittävän laajalla oppilaitosten verkolla sekä päivittäisten koulumatkojen maksuttomuudella.
Perustuslain 17 §:n 2 momentin toinen virke sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan toimeksiannon huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa kielellisten oikeuksien merkitykseen muun muassa lukiolain muuttamista koskeneen hallituksen esityksen yhteydessä (PeVL 12/2004 vp, s. 2). Valiokunnan kannan mukaan perustuslain säännöksillä kielellisistä oikeuksista on perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan merkitystä esimerkiksi koulu- ja muiden sivistysolojen järjestämisessä (HE 309/1993 vp, s. 65). Kouluolojen ja opetuksen järjestämisen näkökulmasta perustuslain 17 §:n 2 momentin säännöksissä on valiokunnan mielestä keskeisesti kysymys jokaisen oikeudesta saada oman kielen opetusta ja opetusta omalla kielellään. Ruotsinkielisen väestön oikeudet saada opetusta omalla kielellään turvattaisiin riittävän laajalla ruotsinkielistä opetusta antavien oppilaitosten verkolla.
Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Oppivelvollisuuslaissa turvattaisiin saamelaisten kielelliset ja kulttuurilliset oikeudet osin positiivisen erityiskohtelun kautta mahdollistamalla saamelaisille oppivelvollisuuden suorittaminen saamen kielen ja kulttuurin opintolinjoilla sekä laajempi oikeus oppivelvollisuuslain mukaisiin majoitus- ja matkakorvauksiin, jos saamelaisten kotiseutualueella asuva saamelainen haluaisi suorittaa oppivelvollisuuttaan Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Toisen asteen koulutuksessa opetusta voitaisiin edelleen nykytilaa vastaavasti antaa romani- ja viittomakielellä. Toisen asteen opiskelijoilla olisi myös mahdollisuus saada opintojen suorittamisen edellyttämiä tulkitsemis- ja muita avustajapalveluita, joita on kuvattu tarkemmin esityksen jaksossa 2.4.3. Esityksen katsotaan turvaavan perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaiset oikeudet.
Yhdenvertaisuus
Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi perinteisen vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia ihmisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42—43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 67/2014 vp, s.11/I ja PeVL 40/2014 vp, s. 6/II).
Perustuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä lueteltujen erotteluperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Luetteloa ei ole kuitenkaan tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan eri asemaan asettaminen on kielletty myös muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen syy voi olla esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, perhesuhteet ja asuinpaikka (HE 309/1993 vp, s. 43—44, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I).
Perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulle erilaisen kohtelun mahdollistavalle hyväksyttävälle perusteelle asetettavat vaatimukset ovat valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVL 31/2013 vp, PeVL 1/2006 vp, s. 2/I, PeVL 38/2006 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan arvioinut muun muassa ikään perustuvan erilaisen kohtelun hyväksyttävyyttä (ks. esim. PeVL 19/2018 vp, s. 2—3, PeVL 57/2016 vp, 3—4, PeVL 4/2016 vp, s. 3, PeVL 58/2014 vp, s. 6, PeVL 46/2014 vp, s. 7—10, PeVL 41/2014 vp, s. 2/II, PeVL 25/2013 vp, s. 3/I, PeVL 35/2012 vp, s. 2—3, PeVL 5/2012 vp, s. 2—3). Hyväksyttävän perusteen on perustuslakivaliokunnan käytännössä edellytetty olevan asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen (ks. esim. PeVL 44/2010 vp, s. 5—6). Henkilöihin kohdistuvat erottelut eivät saa olla mielivaltaisia, eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVM 11/2009 vp, s. 2, PeVL 60/2002 vp, s. 4, PeVL 18/2006 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on erottelun hyväksyttävyyden lisäksi kiinnitetty huomiota myös valitun keinon oikeasuhtaisuuteen (ks. esim., PeVL 7/2017 vp, s. 2, PeVL 57/2016 vp, s. 3—4, PeVL 52/2016 vp, s. 5—6, PeVL 23/2012 vp, s. 2).
Perustuslain säännös ei estä tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän, esimerkiksi lapset ja vähemmistöt, asemaa ja olosuhteita parantavia toimia (ks. HE 309/1993 vp, s. 44, PeVL 57/2016 vp, PeVL 4/2016 vp, s. 3). Tarkkaan ikärajaan perustuvaa sääntelyä perustuslakivaliokunta on kuitenkin erityisesti pitänyt perusoikeusherkkänä perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkielto huomioon ottaen (ks. PeVL 57/2016 vp, s.3 PeVL 44/2010 vp, s. 5/I).
Esitykseen liittyy yhdenvertaisuuden arviointiin liittyviä kysymyksiä erityisesti oppivelvollisuuden ja maksuttoman koulutuksen ikärajaan sekä oppivelvollisuuslain soveltamisalan rajauksen suhteen. Esityksen mukainen oppivelvollisuuden ajallinen kesto voisi vaihdella oppivelvollisuuden aloittamisiän suhteen, jos oppivelvollinen on pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä tai jos lapsi on perusopetuslain 27 §:n nojalla aloittanut perusopetuksen vuotta säädettyä aiemmin tai myöhemmin. Nämä oppivelvollisuuden alkamisajankohtaan liittyvä eroavuudet perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön, eikä niitä ehdoteta muutettavaksi. Pidennetyn oppivelvollisuuden tavoitteena on turvata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet perusopetukselle säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Perusopetuksen aloittaminen vuotta säädettyä aiemmin tai myöhemmin puolestaan perustuu lapsen edun ja tosiasiallisten valmiuksien huomioon ottamiseen perusopetuksen aloittamisessa.
Oppivelvollisuuden laajentuessa toisen asteen koulutukseen olisi sellaisella lapsella, joka on aloittanut perusopetuksen suorittamisen vuotta ennen säädettyä aloitusajankohtaa ja suorittanut perusopetuksen oppimäärän yhdeksässä vuodessa, perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuusaikaa jäljellä enemmän kuin siinä tilanteessa, että lapsi olisi aloittanut oppivelvollisuuden suorittamisen vasta sinä vuonna, jona hän täyttää seitsemän vuotta. Käytännössä nämä lapset ovat kuitenkin usein syntyneet kalenterivuoden alussa, jolloin heidän oppivelvollisuutensa ei tosiasiassa olisi juurikaan pidempi kuin edeltävänä vuonna aivan loppuvuodesta syntyneiden oppivelvollisuus. Jos perusopetus olisi aloitettu vuotta myöhemmin, olisi perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuusaika puolestaan keskimäärin vuotta lyhyempi. Vastaava tilanne olisi sellaisella oppivelvollisella, jonka perusopetuksen oppimäärän suorittaminen on muista syistä viivästynyt.
Oppivelvollisuuden alkamis- ja päättymisajankohtaan liittyvä sääntely edellyttää perustuslain 16 §:n 1 ja 2 momentin sivistyksellisten oikeuksien, yhdenvertaisuuden ja siihen liittyvän syrjintäkiellon sekä muiden perusoikeuksien, kuten liikkumisvapauden ja elinkeinovapauden välistä punnintaa. Lisäksi kysymys liittyy yleisesti henkilön täysi-ikäisyyteen, josta seuraa useita erilaisia oikeusvaikutuksia. Esityksessä ei ole katsottu perustelluksi muuttaa oppivelvollisuuden ja perusopetuksen alkuajankohtaan liittyviä säännöksiä, joissa otetaan huomioon lapsen yksilölliset edellytykset perusopetuksen oppimäärän suorittamiseen. Esityksessä oppivelvollisuuden päättymisajankohdaksi esitetään 18 ikävuoden täyttämistä, mikä johtaa tapauskohtaisesti eri pituiseen oppivelvollisuuden kokonaiskestoon ja perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden kestoon riippuen sekä oppivelvollisen syntymäpäivän ajankohdasta että perusopetuksen suorittamisen kestosta. Vaihtoehtona tälle olisi säätää oppivelvollisuus päättymään tietyn kalenterivuoden tai lukuvuoden loppuun, jolloin se olisi ajallisesti yhtä pitkä riippumatta syntymäpäivän ajankohdasta, tai säätää perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden kestosta erikseen. Esityksessä on kuitenkin katsottu, että huomioiden muun muassa liikkumisvapauteen ja elinkeinonharjoittamiseen liittyvät perusoikeudet sekä täysi-ikäisyyteen yleisesti liittyvä itsemääräämisoikeus oppivelvollisuutta ei tulisi ulottaa täysi-ikäisiin henkilöihin. Oppivelvollisuuden yleisenä tavoitteena on koulutustason nosto ja yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen, joten esityksessä on lähdetty siitä, että oppivelvollisuus tulisi ulottaa kaikkiin alle 18-vuotiaisiin, jotka eivät ole vielä suorittaneet toisen asteen tutkintoa. Tällä turvattaisiin perustuslain mukaisia sivistyksellisiä oikeuksia sekä välillisesti oikeutta työhön, sillä toisen asteen tutkinnon suorittaminen parantaisi myös henkilön asemaa työmarkkinoilla.
Oppivelvollisuus merkitsee velvollisuutta osaamisen hankkimiseen ja sen vastinparina on koulutuksen maksuttomuus. Koska oppivelvollisuuden ajallinen kesto vaihtelisi edellä kuvatulla tavalla, tulee yhdenvertaisuuden kannalta tarkastella oikeutta koulutuksen maksuttomuuteen. Esityksessä ehdotetaankin oppivelvollisuuskoulutusta laajempaa koulutuksen maksuttomuutta. Oppivelvollisuuskoulutukseen liittyvä maksuttomuus, kuten oppimateriaalit ja koulumatkat, jatkuisi lähtökohtaisesti toisen asteen tutkinnon suorittamisen loppuun saakka. Oikeutta maksuttomaan koulutukseen voitaisiin lisäksi pidentää esimerkiksi perusopetuksen oppimäärän suorittamisen viivästymisen tai opintojen edistymiseen vaikuttaneen sairauden tai vamman perusteella, millä turvattaisiin niiden henkilöiden yhdenvertaista kohtelua, joiden opinnot pitkittyvät heikompien valmiuksien taikka terveydentilan tai vammaisuuden vuoksi. Esityksen maksuttomuutta koskevien säännösten katsotaan täyttävän perustuslain mukaiset yhdenvertaisen kohtelun vaatimukset.
Eräät oikeudet, kuten aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa ja ammattitutkintokoulutuksessa opiskelevien oikeus päivittäiseen ruokailuun ja opiskelijahuoltoon, rajattaisiin kuitenkin koskemaan vain oppivelvollisia. Nämä rajaukset koskisivat sellaisia koulutusmuotoja, jotka pääsääntöisesti on tarkoitettu muille kuin oppivelvollisikäisille opiskelijoille, mutta joiden kuitenkin on katsottu tietyissä tilanteissa soveltuvan myös oppivelvollisille. Rajauksella toteutettaisiin perustuslain edellyttämä oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuus, mutta oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen henkilöt olisivat yhdenvertaisessa asemassa muiden kyseisen koulutusmuodon opiskelijoiden kesken. Oikeus oppimateriaalien ja koulumatkojen maksuttomuuteen jatkuisi kuitenkin oppivelvollisena aloitettujen opintojen loppuun saakka.
Oppivelvollisuuslain 16 §:n 5 momentin mukaan maksuttomuutta ei sovellettaisi 18 vuotta täyttäneeseen henkilöön, joka ei ole ollut laissa tarkoitettu oppivelvollinen. Maksuttomuutta ei sovellettaisi myöskään opintoihin, jotka on aloitettu sen kalenterivuoden jälkeen, jona henkilö täyttää 20 vuotta. Nämä rajaukset merkitsisivät sitä, että saman ikäisiä samaan koulutukseen osallistuvia henkilöitä voitaisiin kohdella eri tavalla sen perusteella, ovat he olleet oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuja oppivelvollisia ja minkäikäisenä koulutus on aloitettu. Edellä tarkoitettu maksuttomuuden rajaus vain oppivelvollisuuslain mukaisiin oppivelvollisiin kohdistuisi käytännössä niihin 18- ja 19-vuotiaisiin henkilöihin, jotka eivät oppivelvollisikäisinä ole asuneet Suomessa vakituisesti. Tämä erottelu olisi hyväksyttävää, koska koulutuksen laajempi maksuttomuus liittyy nimenomaan laissa säädettyyn oppivelvollisuuteen ja sen mahdollistamiseen, ettei koulutuksen maksuttomuus päättyisi kesken oppivelvollisena aloitetun tutkinnon suorittamisen. Maksuttomuutta koskeva sääntely mahdollistaa tiettyyn rajaan asti opiskelupaikan vaihtamisen, mutta on välttämätöntä säätää rajasta, jonka jälkeen aloitetuissa opinnoissa oikeutta maksuttomaan koulutukseen ei enää olisi, koska maksuttomuuden pidennysperusteet ovat sen luonteisia, että ilman ehdotettua rajaa ne voisivat olla voimassa miten pitkään tahansa. Ehdotettua 20 vuoden ikärajaa voidaan pitää hyväksyttävänä ottaen huomioon edellä todettu maksuttoman koulutuksen liityntä oppivelvollisikäisenä aloitettuun koulutukseen.
Periaate oppivelvollisuudesta ja koulutuksen maksuttomuudesta toistensa vastinparina liittyy myös oppivelvollisuuslain ehdotettuun soveltamisalaan, jonka mukaan lakia ei sovellettaisi henkilöön, jonka perusopetuslaissa tarkoitettu oppivelvollisuus on päättynyt ennen 1.1.2021. Säännöksellä turvattaisiin toisaalta henkilön oikeusturvaa sikäli, että lain velvoittavia vaikutuksia ei ulotettaisi keneenkään takautuvasti. Toisaalta henkilön oikeuksien kannalta soveltamisalarajaus merkitsisi sitä, että soveltamisalan ulkopuolelle rajautuvilla ei olisi myöskään oikeutta oppivelvollisuuslaissa säädettyyn maksuttomaan koulutukseen. Ikärajojen hyväksyttävyyden arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että muussa toisen asteen koulutuksessa kuin oppivelvollisuuskoulutuksessa noudatettaisiin voimassa olevia säännöksiä, joiden mukaan esimerkiksi opetus on edelleen maksutonta ja opiskelijalla on oikeus erilaisiin opiskelun aikaisiin toimeentuloetuuksiin. Koulutuksen maksuttomuuteen ehdotettu rajaus ei siis merkitsisi estettä hakeutua koulutukseen tai asettaisi opiskelijoita kovin merkittävästi erilaiseen asemaan koulutuksesta aiheutuvien kustannusten suhteen.
Ikään perustuvien rajoitusten hyväksyttävyyttä lisää osaltaan se, että muutoin kuin oppivelvollisena aloitettua koulusta saatetaan usein suorittaa työttömän omaehtoisena koulutuksena, työvoimapoliittisena koulutuksena, kotoutumiskoulutuksena, ammatillisena kuntoutuksena tai aikuiskoulutustuella tuettuna. Näissä mainituissa muodoissa opiskelunaikainen toimeentulo on tasoltaan korkeampi kuin oppivelvollisille tarkoitettu opintotuki ja tukimuotoihin osittain sisältyy myös oppimateriaaleihin tai koulumatkakuluihin liittyviä erityisiä korvauksia. Alle 20-vuotiaalla opiskelijalla, joka ei olisi oikeutettu maksuttomaan koulutukseen, olisi myös nykykäytännön mukaisesti oikeus opintotuen oppimateriaalilisään. Esitys ei siis heikentäisi ei-oppivelvollisia koskevia sivistyksellisiä oikeuksia. Aikuisopiskelijoilla on jo nykyisin melko kattavasti erilaisia opiskelun mahdollistavia toimeentulon muotoja, joten esitys parantaisi erityisesti nuorten opiskelijoiden yhdenvertaisia taloudellisia mahdollisuuksia toisen asteen koulutuksen suorittamiseen.
Yhdenvertaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden yhdenvertainen kohtelu. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan perustuslain 16 §:n 2 momentin viittauksella erityisten tarpeiden mukaisuuteen tarkoitetaan muun muassa sitä, että julkisen vallan on pyrittävä vähentämään ja poistamaan terveydentilan tai vammaisuuden opiskelulle aiheuttamia mahdollisia esteitä (ks. PeVL 31/2013 vp, PeVL 60/2010 vp s. 3/I, PeVL 31/2009 vp, s. 2-3). Valiokunta on edellä viitatun lausuntokäytännön yhteydessä kiinnittänyt huomiota myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jonka 24 artiklassa korostetaan muun muassa sitä, ettei vammaisia henkilöitä saa sulkea koulutusjärjestelmän ulkopuolelle ja että heitä varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisia kohtuullisia mukautuksia. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 26 artiklassa tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan.
Vammaisyleissopimus asettaa vammaisten opiskelijoiden erityisestä asemasta johtuvia erityisiä vaatimuksia. Vammaisyleissopimus saattaa asettaa vammaisten henkilöiden sivistyksellisten oikeuksien turvaamiselle ja edistämiselle myös sellaisia erityisiä vaatimuksia, joita ei ole luettavissa perustuslain perusoikeussäännöksistä ja niitä koskevasta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä.
Vammaisyleissopimuksen 24 artiklassa on määräyksiä koulutuksesta. Artiklan 2 kohdassa sopijavaltioille asetetaan velvollisuus varmistaa muun muassa se, että vammaisia henkilöitä ei suljeta yleisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle vammaisuuden perusteella ja ettei vammaisia lapsia suljeta maksuttoman ja pakollisen ensimmäisen asteen tai toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle vammaisuuden perusteella. Lisäksi vammaisten henkilöiden tulee päästä kattavaan, laadukkaaseen ja maksuttomaan ensimmäisen asteen sekä toisen asteen koulutukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa niissä yhteisöissä, joissa he elävät. Vammaisia henkilöitä varten tulee tehdä heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset. Yleissopimuksen 24 artiklassa asetetaan useita muitakin erityisvelvoitteita sopijavaltioille koulutuksen alalla.
Yleissopimuksen 9 artiklan määräykset esteettömyydestä ja saavutettavuudesta soveltuvat myös koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksessa tulee huomioida esteettömyys ja saavutettavuus, jotta vammaisille henkilöille on tosiasiallinen yhdenvertainen pääsy palveluihin. Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentissa 2/2014 (General Comment No. 2: Accessibility, adopted 11 April 2014, CRPD/C/GC/2) on linjattu esteettömyyden ja kohtuullisten mukautusten välistä suhdetta. Yleiskommentissa muun muassa tuodaan esiin, että esteettömyys koskee ihmisryhmää, kun taas kohtuulliset mukautukset koskevat yksilöä. Jälkimmäisillä pyritään toteuttamaan yksilön oikeuksia yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti yksilön arvokkuus, autonomia ja valinnat huomioon ottaen.
Oppimisen tukimuodot toisen asteen koulutuksessa poikkeavat perusopetuslaissa säädetyistä tukimuodoista, ja lisäksi tukimuodoissa on eroavuuksia toisen asteen koulutusmuotojen välillä. Esityksessä ei ole katsottu, että oppivelvollisuuden laajentaminen edellyttäisi toisen asteen oppivelvollisuuskoulutuksessa täysin identtisiä tukimuotoja perusopetuksen kanssa, kunhan tukimuodot turvaavat yhdenvertaisesti myös vammaisille opiskelijoille mahdollisuuden oppivelvollisuuden suorittamiseen. On katsottu hyväksyttäväksi, että koulutuksen luonteesta ja tavoitteista johtuen tukimuodoissa voi esiintyä eroja esimerkiksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen välillä.
Lukiokoulutuksessa opiskelijalla on oikeus oppimisen tukeen sekä opiskelun poikkeavaan järjestämiseen, jos se on perusteltua opiskelijan sairauteen, vammaan tai muuhun terveydentilaan liittyvistä syistä. Ammatillisessa koulutuksessa puolestaan opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, osaamisen arvioinnin mukauttamiseen sekä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamiseen, jos se on perusteltua opiskelijan vammaan tai terveydentilaan liittyvistä syistä. Ammatillisessa koulutuksessa on tarjolla myös vaativan erityisen tuen tukimuotoja, jolloin koulutus soveltuu myös vaikeimmin vammaisille oppivelvollisille. Ammatillisen koulutuksen puitteissa on mahdollisuus suorittaa myös työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta, joka on tarkoitettu vaikeimmin vammaisille opiskelijoille, joilla ei henkilökohtaisten valmiuksiensa vuoksi ole mahdollisuutta suorittaa tutkintokoulutusta. Myös eräät kansanopistot järjestävät vaikeimmin vammaisille tarkoitettua koulutusta, jossa oppivelvollisuutta voi suorittaa. Lisäksi vammaisten opiskelijoiden on mahdollisuus saada opiskelussa tarvittavia erityisvälineitä, avustajapalveluita, kuljetuspalveluita ja tulkkauspalveluita. Vammaisille opiskelijoille on siis tarjolla heille soveltuvaa koulutusta, mukautuksia ja koulutukseen osallistumisen ja opintojen suorittamisen edellyttämiä palveluita. Näiden osalta voimassa olevaa lainsäädäntöä ei oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä ehdoteta muutettavaksi muutoin kuin lisäämällä oikeus erityiseen tukeen myös lukiokoulutuksen järjestäjän toteuttamassa tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa, jolla turvattaisiin kaikkien valmentavan koulutuksen opiskelijoiden yhdenvertainen mahdollisuus erityiseen tukeen koulutuksen järjestäjästä riippumatta.
Oppivelvollisuuden laajentaminen toisi kuitenkin uudella tavalla oikeuden toisen asteen koulutukseen, sillä oppivelvollisuuden suorittaminen voitaisiin keskeyttää vain oppivelvollisen tai hänen huoltajansa hakemuksesta. Jos oppivelvollinen ei saisi opiskelupaikkaa vapaan hakeutumisoikeuden kautta, hänelle viimesijassa osoitettaisiin opiskelupaikka erityisen tuen tarve huomioiden. Tällä osaltaan toteutettaisiin vammaisyleissopimuksen määräystä, ettei vammaisia lapsia suljeta maksuttoman ja pakollisen ensimmäisen asteen tai toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle vammaisuuden perusteella.
Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään tilanteista, joissa opiskelijan terveydentila tai toimintakyky voi olla opiskelijaksi ottamisen esteenä. Lisäksi opiskelijan opiskeluoikeus on mahdollista peruuttaa ja pidättää opiskelijan terveydentilaan tai toimintakykyyn taikka opiskelijan muuhun toimintaan liittyen, jos se on laissa säädettyjen opintojen turvallisuuteen liittyvien syiden nojalla perusteltua. Voimassa olevan lainsäädännön perustuslainmukaisuus on arvioitu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella suhteessa perustuslain 16 §:n 2 momenttiin (PeVL 60/2010 vp ja PeVL 22/2017 vp), mutta ei suhteessa perustuslain 16 §:n 1 momenttiin. Perusoikeuspunninta oppivelvollisuutta laajennettaessa koskee oppivelvollisen oikeutta koulutukseen oppivelvollisuuden aikana ja toisaalta toisten henkilöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä perusoikeuksia.
Peruslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on myös kiinnitetty huomiota opiskelijaksi ottamisen esteisiin ja opiskeluoikeuden peruuttamiseen yhdenvertaisuussäännösten ja vammaisten oikeuksia turvaavien perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Valiokunta on huomauttanut, että vaikka henkilön terveydentila tai vammaisuus voi sinänsä estää osallistumisen esimerkiksi joihinkin opintoihin liittyviin käytännön tehtäviin, ei tämä välttämättä merkitse sitä, että henkilö olisi sopimaton opiskelemaan kyseistä alaa. Valiokunta painotti, että tämä seikka on syytä ottaa huomioon myös tulkittaessa ja sovellettaessa opiskelijaksi ottamisen esteitä koskevia säännöksiä (PeVL 60/2010 vp, s. 4/I, PeVL 22/2017 vp). Peruslakivaliokunta on myös todennut (PeVL 60/2010 vp, s. 4, PeVL 31/2013 vp, s. 3), että välillisesti opiskeluoikeuden peruuttamisella on merkitystä myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun ammatin ja elinkeinon harjoittamisen vapauden kannalta, jos opintojen suorittaminen on edellytyksenä tietyssä ammatissa toimimiselle tai elinkeinon harjoittamiselle. Opiskeluoikeuden peruuttamista koskevalle sääntelylle on valiokunnan kannan mukaan kuitenkin toisten henkilöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita.
Valiokunta on lisäksi painottanut, että opiskelun mahdollisia esteitä tarkasteltaessa on aina selvitettävä perusteellisesti ja vammaisten henkilöiden täysimääräistä osallistumista koulutukseen edistämään pyrkien, miten yksilöllisillä opetusjärjestelyillä, henkilökohtaistamalla tai apuvälineiden avulla voidaan mahdollistaa vammaisen henkilön opiskelu hänen itsemääräämisoikeuttaan täysmääräisesti kunnioittaen. Valiokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että terveydentila ja vammaisuus voivat joissakin tapauksissa muodostua käytännössä esteiksi opintojen harjoittamiselle. Oikeasuhtaisuusvaatimuksen vuoksi opiskelijaksi pääsyn estymistä näiden seikkojen perusteella koskevan sääntelyn on kuitenkin oltava sellaista, että se ei aseta tarpeettomia rajoja vammaisten henkilöiden koulutukseen pääsylle (ks. PeVL 60/2010 vp, s. 3/II, PeVL 22/2017 vp).
Esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi opiskelijaksi ottamisen esteitä eikä opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyviä säännöksiä oppivelvollisuuden laajentamisen myötä. Edellä käsitelty perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioiden katsotaan, että toisten henkilöiden terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi opiskelijaksi ottamisen esteiden ja opiskeluoikeuden peruuttamista koskevan sääntelyn tulisi nykyisessä muodossaan koskea yhtäläisesti myös oppivelvollisia.
Ehdotettua sääntelyä on tarpeen arvioida myös siitä näkökulmasta, miten siinä huomioidaan lapsen etu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja vammaisyleissopimuksen mukaisesti. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on painotettu, että lapsen etua on harkittava yksittäisen lapsen kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti myös sääntelyn soveltamisessa (PeVL 18/2020 vp, ks. myös PeVM 14/2020 vp, s. 2, PeVM 6/2020 vp, s. 3, PeVL 18/2018 vp, s. 3, PeVL 17/2018 vp, s. 3). Esityksen oppivelvollisuuden laajentamisesta voidaan yleisiltä tavoitteiltaan katsoa olevan lapsen edun mukainen. Lapsen etu tulisi kuitenkin lain soveltamisessa ottaa tapaus- ja tilannekohtaisesti huomioon esimerkiksi ohjattaessa lasta koulutukseen hakeutumisessa sekä tukitoimista päätettäessä. Tietyissä tilanteissa lapsen etu saattaisi vaatia myös oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä, jota koskevat säännökset olisivat oppivelvollisuuslaissa.
Lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain kurinpitoa koskevat säännökset vastaavat pitkälti perusopetuslain kurinpitoa koskevia säännöksiä, jotka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 70/2002 vp ja PeVL 35/2013 vp). Ammatillisen koulutuksen uudistusta koskeneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 22/2017 vp) todennut, että lakiehdotusten kurinpitoa koskevat säännökset vastasivat pääosin perustuslakivaliokunnan käytännössä tällaiselle sääntelylle asetettuja vaatimuksia (PeVL 60/2010 vp, s. 5/II, ks. erit. PeVL 74/2002 vp, s. 5, PeVL 12/2006 vp, s. 2—3 ja PeVL 11/2009 vp, s. 7—8).
Lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain määräaikaista erottamista koskevaa säännöstä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että oppivelvolliset opiskelijat voitaisiin kurinpidollisena toimena erottaa enintään kolmen kuukauden määräajaksi, kun taas muut kuin oppivelvolliset opiskelijat voitaisiin vastaavissa koulutuksissa erottaa edelleen enintään vuoden määräajaksi. Lisäksi oikeustila oppivelvollisten ja muiden opiskelijoiden välillä määräaikaisen erottamisen aikana eroaisi jatkossa myös siten, että oppivelvollisella opiskelijalla olisi velvollisuus edistää opintojaan itsenäisesti tai muissa oppimisympäristöissä kuin oppilaitoksessa tai työpaikalla myös määräaikaisen erottamisen aikana. Muut kuin oppivelvolliset opiskelijat sen sijaan nykykäytännön mukaisesti menettäisivät opiskeluoikeutensa määräaikaisen erottamisen ajaksi. Ehdotetut menettelyt asettaisivat oppivelvolliset ja muut kuin oppivelvolliset erilaiseen asemaan määräaikaisen erottamisen keston ja oikeusvaikutusten suhteen. Tämä olisi kuitenkin perusteltua, koska oppivelvollinen opiskelija on velvoitettu suorittamaan oppivelvollisuuttaan, toisin kuin omaehtoisesti koulutukseen hakeutunut ei-oppivelvollinen. Vapaaehtoisessa koulutuksessa olisi edelleen perusteltua, että opiskelija kurinpitotoimena menettäisi opiskeluoikeuden määräaikaisen erottamisen ajaksi. Myös erottamiseen liittyvä määräaika voisi olla pidempi vapaaehtoisessa koulutuksessa.
Henkilötietojen suoja
Perustuslain 10 § turvaa yksityiselämän suojan perusoikeutena jokaiselle. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Esityksen useisiin lakiesityksiin sisältyisikin henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä. Oppivelvollisuuslain 7, 11 ja 13 §:ssä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa vailla opiskelupaikkaa tai opintonsa keskeyttäneen oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot oppivelvollisen asuinkunnalle. Oppivelvollisuuslain mukaiseen ohjaus- ja valvontavastuuseen sekä maksuttoman koulutuksen toteuttamiseen liittyvistä tiedonsaantioikeuksista säädettäisiin oppivelvollisuuslain 23 §:ssä. Samassa pykälässä säädettäisiin myös oppivelvollisen opiskelijan opetuksen järjestämiseksi tarvittavien välttämättömien tietojen saantioikeudesta. Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettuun lakiin lisättäisiin säännökset maksuttomuutta koskevien tietojen tallentamisesta sekä oppivelvollisuusrekisteristä, johon tallennettaisiin oppivelvollisuutta koskevia tietoja. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavassa laissa puolestaan säädettäisiin opiskelijan oikeudesta erityiseen tukeen sairauden tai vamman vuoksi ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Myös nuorisolaissa säädettäisiin lisäksi yksilöinti- ja yhteystietojen luovuttamisesta oppivelvollisen asuinkunnalle ja etsivälle nuorisotyölle.
Opintojen aloittamiseen, päättymiseen ja keskeyttämiseen liittyvät tiedot eivät lähtökohtaisesti olisi itsessään henkilötietoja, mutta ne ovat tiettyyn henkilöön ja hänen toimintaansa liittyviä tietoja. Henkilön yksilöinti- ja yhteystiedot ovat henkilötietoja. Oppivelvollisuuden suorittamisen tai opintojen keskeyttämisen syihin voi liittyä henkilön terveydentilaan, toimintakykyyn ja perhetilanteeseen liittyviä syitä, jotka ovat tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja henkilötietoja ja osittain myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja. Oppivelvollisen erityiseen tukeen ja opiskeluhuoltoon liittyvät tiedot ovat pääsääntöisesti arkaluonteisia tietoja eli tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 14/2018 vp katsonut lähtökohtaisesti riittävää olevan, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi valiokunnan mukaan jatkossa ensisijaisesti taata yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi (ks. myös PeVL 2/2018 vp, s. 5, PeVL 1/2020 vp, s. 2, PeVL 4/2020 vp, s. 8).
Perustuslakivaliokunnan mukaan (ks. esim. PeVL 20/2020 vp) on selvää, että kansallisen erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 5). Valiokunta korostaa, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. esim. PeVL 1/2018 vp, PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (PeVL 14/2018 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot). Merkityksellistä on ollut, että valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on tämän vuoksi arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunnan mukaan terveydentilatiedot ovat valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi arvioitavia henkilötietoja (ks. esim. PeVL 20/2020 vp, PeVL 15/2018 vp, s. 35—43, PeVL 1/2018 vp). Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim. PeVL 38/2016 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. Henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa (PeVL 20/2020 vp, s. 4, PeVL 65/2018 vp, s. 45, PeVL 15/2018 vp, s. 40).
Lainsäätäjän harkintaa sitovia henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita rekisteröinnissä perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan ovat olleet ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelyn kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla (ks. esim. PeVL 14/2002 vp, s. 2, PeVL 27/2006 vp, s. 2/I, PeVL 11/2016 vp, s. 8 ja PeVL 13/2016 vp, s. 3—4). Perustuslakivaliokunta on lisäksi pitänyt liian erittelemättömiä ja laaja-alaisia tiedonsaantioikeuksia koskevia säännöksiä perustuslain 10 §:n 1 momentin vastaisina (esim. PeVL 7/2000 vp, PeVL 14/2002 vp, PeVL 15/2002 vp ja PeVL 74/2002 vp).
Salassa pidettävän tiedon luovuttamisen osalta perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (esim. PeVL 4/2017 vp). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 46/2016 vp, s. 5—6 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (ks. esim. PeVL 71/2014 vp, s. 3/I, PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I). Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään arvioinut myös sitä, että säännösten tarkkarajaisuus edistää myös tietojen luovuttamisen lainmukaisuuden arviointia (PeVL 17/2016 vp, s. 6).
Esityksessä lähdetään siitä, että henkilötietojen osalta EU:n tietosuoja-asetusta täydentäviä säännöksiä on mahdollista säätää, koska kyseessä on asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja osittain myös mainitun kohdan e alakohdan tarkoittama käsittelyperuste, eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaan kansallisen liikkumavaran käytön on lisäksi oltava yleisen edun mukaista ja oikeasuhtaista sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Kansallisen liikkumavaran käyttöä on selostettu ja perusteltu tarkemmin lakiesitysten säännöskohtaisissa perusteluissa. Säännöskohtaisissa perusteluissa esitetyillä perusteilla katsotaan, että esityksessä henkilötietojen ehdotettu erityissääntely on yleisen edun mukaista ja oikeasuhtaista sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Kansallinen erityissääntely katsottaisiin välttämättömäksi myös riskiperustaisen lähestymistavan näkökulmasta, koska kyse on laajamittaisesta henkilötietojen käsittelystä ja osin arkaluontoisten tietojen käsittelystä, ja siksi on olemassa riski rekisteröidyn kannalta, mikäli yksityiskohtaista sääntelyä ei olisi. Sääntelyn oikeasuhtaisuus on huomioitu säätämällä tiedonsaantioikeus vain välttämättömiin tietoihin ja määrittelemällä erikseen tietoa saavat tahot sekä mahdollisimman täsmällisesti ja tarkkarajaisesti luovutettavat tiedot. Tietovarantoihin ja rekistereihin tallennettavien tietojen osalta kansallinen erityissääntely on välttämätöntä myös rekistereiden käyttötarkoituksen ja tietosisällön yhtenäisyyden vuoksi, jotta yksilöt ja viranomaiset voivat käyttää niitä kattavana kansallisena tietovarantona.
Esityksen arkaluonteisia tietoja koskevissa säännöksissä otettaisiin huomioon tietosuoja-asetuksen vaatimukset erityisten henkilötietojen käsittelystä sekä perustuslakivaliokunnan arkaluonteisia tietoja koskeva tulkintakäytäntö. Henkilön terveydentilaan liittyviä ja vastaavia arkaluonteisia tietoja voitaisiin lakiesityksiin sisältyvien säännösten mukaan luovuttaa vain silloin, kun se on välttämätöntä oppivelvollisuuden suorittamisen mahdollistamiseksi ja opetuksen toteuttamiseksi. Tietojen luovutusmahdollisuus rajoittaisi henkilön yksityisyyden suojaa, mutta toisaalta varmistaisi sivistyksellisten oikeuksien toteutumista, joka esityksessä katsotaan perusteeksi säätää arkaluonteisten tietojen luovutusmahdollisuudesta. Tietojensaantiin oikeutetut tahot ja annettavat tiedot määriteltäisiin mahdollisimman täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tietojen luonteeseen liittyen opetuksen järjestämiseen liittyvien välttämättömien tietojen osalta tietojen luovuttajalle jäisi kuitenkin sen arvioiminen, mitkä tiedot se katsoo opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömäksi.
Oikeusturva ja julkisen vallan käyttö
Vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa esitetään oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien opintojen osalta säädettäväksi nykyistä tarkemmin opiskelijaksi ottamisesta, opintojen sisällöstä sekä opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista. Näillä säännöksillä turvattaisiin oppivelvollisten opiskelijoiden oikeusturva ja hyvän hallinnon takeet perustuslain 21 §:n mukaisesti. Lisäksi esityksessä ehdotetaan oppivelvollisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädettäväksi opiskelijan oikeudesta saada pyyntönsä perusteella sellaisia laissa säädettyjä oikeuksia koskeva päätös, joista asian luonteen vuoksi ei pääsääntöisesti anneta hallintopäätöksiä. Tämä säännös turvaisi perustuslain 21 §:n 2 momentissa säädettyä oikeutta saada perusteltu päätös.
Oppivelvollisuuslakiin, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavaan lakiin ja vapaasta sivistystyöstä annetun lain uuteen 7 a lukuun sisältyisi useita muutoksenhakua koskevia säännöksiä, joita tulee arvioida perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeusturvan kannalta. Lakiesitysten muutoksenhakusäännökset noudattaisivat koulutusta koskevissa laeissa omaksuttua vakiintunutta linjaa muun muassa oikaisumenettelyn käyttöalan, valitusajan sekä valituskieltojen osalta. Koulutusta koskevien lakien muutoksenhakua koskevat säännökset on kattavasti tarkistettu vuonna 2015 oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöalaa koskeneen kokonaisuudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 55/2014 vp). Edellä mainitussa lausunnossaan perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että oikaisuvaatimusjärjestelmän ja valituslupajärjestelmän johdonmukaista kehittämistä ja laajentamista jatketaan (s. 5/II). Sisällöltään vastaavat muutoksenhakusäännökset siirrettiin vuonna 2017 uuteen ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin, jonka käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan (22/2017 vp) esittänyt huomiota muutoksenhakusäännösten mahdolliseen ongelmallisuuteen, joten ehdotettujen säännösten katsotaan olevan oikaisuvaatimuksen käyttöalan osalta hyväksyttäviä.
Lakiesityksen muutoksenhakusäännöksissä on otettu huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetty valituslupamenettely korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä lakiesityksiin sisälly erillisiä säännöksiä valitusluvasta. Lakiesityksiin sisältyy kuitenkin säännökset valituskiellosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen sellaisissa asioissa, joissa ensimmäisenä muutoksenhakukeinona on oikaisuvaatimus aluehallintovirastolle. Muutoksenhakukielto saattaa lähtökohtaisesti rajoittaa perustuslain 21 §:ssä turvattua oikeutta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että koulutusta koskevissa asioissa oikaisuvaatimus tehdään aina aluehallintovirastolle, ei alkuperäisen päätöksen tehneelle viranomaiselle, joten asian tutkii jo oikaisuvaatimusvaiheessa muu kuin alkuperäisen päätöksen tehnyt taho. Perustuslakivaliokunta on todennut (PeVL 55/2014 vp, s. 3), että oikaisuvaatimusmenettelyn tarkoituksena on osaltaan toteuttaa perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuja hyvän hallinnon takeita. Oikaisuvaatimussääntelyä on valiokunnan mukaan syytä tarkastella myös siitä näkökulmasta, että se voi muodostaa asiallisesti — joskaan ei muodollisesti — osan hallinto-oikeudellisen muutoksenhakujärjestelmän kokonaisuudesta. Valiokunnan mukaan oikaisuvaatimusmenettelyä voidaan tältä kannalta pitää tavallaan muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena, vaikka kysymys ei olekaan tuomioistuimessa tapahtuvasta lainkäytöstä (PeVL 55/2014 vp, s. 3 ja PeVL 32/2012 vp, s. 3/II).
Lakiesityksissä aluehallintoviraston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen olisi aina muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuteen, joten ehdotettu sääntely täyttäisi perustuslain 21 §:n 1 momentin vaatimuksen siitä, että jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lakiesitysten mukaiset valituskiellot katsottaisiin siis perustuslain 21 §:n mukaisesti hyväksyttäviksi. Ehdotettujen valituskieltojen perusteena on se, että päätöksen kohteena olevat asiat ovat luonteeltaan sellaisia, että niissä on perusteltua saada nopeasti lainvoimainen päätös, eikä pitkän ajan kuluttua saatavalla ratkaisulla olisi enää tosiasiallista merkitystä yksilön oikeusturvan kannalta. Perustuslakivaliokunta ei ole ammatillisen koulutuksen uudistamista koskeneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa (22/2017 vp) esittänyt huomiota vastaavien valituskieltojen ongelmallisuuteen.
Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettavan lain 7 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voisi täydentää järjestämäänsä koulutusta hankkimalla laissa tarkoitettua koulutusta myös muulta yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä. Koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että sen hankkima koulutus järjestetään valmentavasta koulutuksesta annettavan lain mukaisesti. Kyseessä ei olisi perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkisen hallintotehtävän antaminen muulle viranomaiselle, koska järjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä vastaisi kuitenkin aina koulutustoimintaan liittyvästä julkisen vallan käytöstä, vaikka se hankkisi esimerkiksi osan opetuspalveluista yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä.
Kuntien tehtävät
Perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaisesti kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Kuntalain (410/2015) 7 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa sekä sille laissa säädetyt tehtävät. Esityksessä ehdotetaan oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyviä ohjaus- ja valvontatehtäviä perusopetuksen järjestäjille eli käytännössä pääasiassa kunnille. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että oppivelvollisen jäädessä ilman opiskelupaikkaa olisi oppivelvollisen asuinkunnalla velvollisuus ohjata ja tukea häntä opiskelupaikan hankkimisessa sekä viimekädessä osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikka. Nämä tehtävät kuuluisivat kuntien erityiseen toimialaan. Osa esityksen mukaisista uusista tehtävistä kuuluisi kuntien yleiseen toimialaan, jotka kunta on ottanut itsehallintonsa nojalla hoitaakseen, kuten toisen asteen koulutuksen järjestäminen ja siihen liittyvät oppivelvollisuuslain mukaiset uudet tehtävät. Perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut, että tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (PeVL 29/2009 vp, PeVL 50/2005 vp, s. 2/I, PeVL 41/2002 vp, s. 3/II). Vaatimus kuntien rahoitusperiaatteesta toteuttaa kuntien perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaista itsehallintoa. Kuntien peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain 55 §:n 2 momentin mukaan uusissa ja laajentuvissa valtionosuustehtävissä valtionosuus on 100 prosenttia uusien ja laajentuvien tehtävien laskennallisista kustannuksista, ellei valtionosuustehtäviin tehdä vastaavan suuruisia vähennyksiä. Esityksen vaikutukset kuntien talouteen on arvioitu luvussa 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset. Uusien tehtävien aiheuttamat kustannukset korvattaisiin kunnille täysimääräisesti.
Nuoret työntekijät
Oppivelvollisuuden alaisten nuorten työnteon kannalta merkityksellisiä säännöksiä sisältyy ILO:n työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevaan yleissopimukseen nro 138, uudistettuun Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan sekä nuorten työntekijöiden suojelusta annettuun direktiiviin. Kaikkiin näistä sisältyy vaatimus säätää työhön pääsemiseksi vaadittavasta vähimmäisiästä. Taustalle kytkeytyy ajatus lasten työnteon kieltämisestä.
ILO:n yleissopimuksen nro 138 2 artiklan 3 momentin mukaan työhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä ei saa olla alempi kuin se ikä, jossa oppivelvollisuus päättyy, eikä se saa missään tapauksessa olla 15 vuotta alempi. Yleissopimuksen 7 artiklan 2 momentin mukaan kansallisessa lainsäädännössä voidaan kuitenkin sallia, että 15 vuotta täyttäneitä, jotka eivät ole vielä täysin suorittaneet oppivelvollisuuttaan, pidetään sellaisessa työssä, joka täyttää yleissopimuksen 7 artiklan 1 momentin a) ja b) kohdissa mainitut edellytykset. Työ ei saa olla muun muassa sellaista, että se haittaisi nuorten koulunkäyntiä, heidän osallistumistaan asianomaisten viranomaisten hyväksymiin ammatinvalinnanohjaus- tai ammattikoulutusohjelmiin tai vähentäisi heidän kykyään hyötyä saadusta opetuksesta. Asianomaisten viranomaisten tulee määrätä ne toimialat, joilla työssäkäynti voidaan sallia, ja työtuntimäärät ja olosuhteet, joissa sellaista työtä voidaan suorittaa.
Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 7 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on määrättävä, että vähimmäisikäraja työhönottoa varten on 15 vuotta. Lisäksi artiklan 3 kohdan mukaan oppivelvollisuuden alaisia ei saa ottaa sellaiseen työhön, joka estäisi heitä osallistumasta täysipäiväisesti koulutukseensa.
Nuorten työntekijöiden suojelusta annetun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan työhönoton alaikäraja ei saa olla alempi kuin kansallisen lainsäädännön mukaan pakollisen täysipäiväisen koulunkäynnin päättymisikä eikä missään tapauksessa alle 15 vuotta. Jäsenvaltioiden on valvottava nuorten suojelemista taloudelliselta hyväksikäytöltä ja sellaiselta työltä, joka voisi vahingoittaa nuorten turvallisuutta, terveyttä tai heidän fyysistä, henkistä, moraalista tai sosiaalista kehitystään tai vaarantaa heidän koulutuksensa (1 artiklan 3 kohta). Direktiivissä on eri ikäisille nuorille omia säännöksiä, ja tässä tarkoituksessa direktiivissä on määritelty muun muassa nuoren, lapsen ja 15—17 –vuotiaiden nuorten käsitteet (3 artikla). Nuorella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta nuorta henkilöä. Lapsella tarkoitetaan alle 15-vuotiasta nuorta tai kansallisen lainsäädännön mukaan täysipäiväiseen koulunkäyntiin velvollista nuorta. 15—17-vuotiailla nuorilla tarkoitetaan vähintään viisitoistavuotiasta ja alle kahdeksantoistavuotiasta nuorta, joka ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää velvollinen täysipäiväiseen koulunkäyntiin. Direktiivin johdantolauseen mukaan jäsenvaltioiden olisi toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta koulua käyvien 15—17-vuotiaiden nuorten mahdollisuudelle nauttia opetuksesta ei aiheudu haittaa työajan vuoksi.
Merityössä työhön pääsemiseksi vaadittavasta 16-vuoden vähimmäisiästä säädetään ILO:n merityöyleissopimuksessa sekä Euroopan unionin kalastusalan työtä koskevassa direktiivissä, jonka 6 artiklan 2 kohdassa työhön pääsyn edellytys kytketään myös kansallisen lainsäädännön mukaisesti määräytyvään oppivelvollisuuden suorittamiseen.
Esityksessä ehdotetaan, että työhön ottamiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskeva kansallinen sääntely säilytettäisiin pääosin ennallaan. Jotta Suomen kansallinen lainsäädäntö täyttäisi edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa asetut velvoitteet siitä, ettei työhön ottaminen estäisi toisen asteen opiskelijoita mahdollisuutta osallistua opetukseen työn tekemisen vuoksi, säädettäisiin nuorista työntekijöistä annetun lain 7 §:ssä työnantajan velvollisuudesta sijoittaa nuoren työntekijän työaika siten, ettei työn tekeminen muodostuisi opetukseen osallistumisen esteeksi. Nuorella työntekijällä olisi oikeus kieltäytyä sellaisesta työvuorosta, joka estäisi opintoihin osallistumisen. Myös merityösopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentissa viitattaisiin edellä mainittuun nuorista työntekijöistä annetun lain työajan sijoittelua koskevaan 7 §:n 5 momenttiin. Edellä mainittujen oppivelvollisuuden suorittamisen ensisijaisuutta turvaavien säännösehdotusten voidaan katsoa olevan olennaisia, jotta Suomi täyttäisi sille asetetut työhön pääsemisen vähimmäisikää koskevat kansainväliset sopimusvelvoitteensa.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.
Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.