2.1  Nykytilan arviointi

Kiinteistöverotuksen muutoksilla on haluttu kasvattaa kiinteistöveron osuutta kuntien verotuloista. Kiinteistöverolla on kuntien rahoituksen lähteenä useita etuja. Veron tuotto on vakaa, toisin kuin esimerkiksi suhdannevaihteluille alttiin yhteisöveron tuotto, josta kunnat saavat noin 30 prosentin osuuden. Veropohja kehittyy tasaisesti ja kertyvän veron määrä on helposti ja varsin tarkoin ennakoitavissa kunnan alueella sijaitsevien kiinteistöjen ja kunnan määräämien veroprosenttien perusteella. Veropohja on liikkumaton. Veromuoto täydentää muuta verojärjestelmää ja keventää osaltaan muuhun verotukseen, erityisesti tuloverotukseen, kohdistuvia paineita. Kiinteistöihin kohdistuva vero edistää maan ja rakennuskannan tehokasta käyttöä ja edesauttaa kustannustehokkaiden yhdyskuntarakenteiden muodostumista vähentäen kunnallistekniikan ja palvelutarjonnan kustannuksia. Lisäksi kiinteistövero kannustaa kuntia investoimaan infrastruktuurihankkeisiin ja palveluihin, koska satsaukset korottavat kiinteistöjen verotusarvoja. 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on edelleen kasvattaa kuntien kiinteistöverotuloja. Hallitusohjelman mukaan kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajoja korotetaan maltillisesti. Hallitusohjelman liitteenä olevassa hallituksen veropoliittisessa linjauksessa kiinteistöveroon tehtävillä korotuksilla tavoitellaan hallituskauden aikana 100 miljoonaa euroa. Hallitusohjelmalinjausten lisäksi hallitus on tehnyt päätöksen korottaa kiinteistöveroja 50 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Veroperustemuutosten vaikutuksesta kiinteistöverotuotto kasvaisi siten yhteensä 75 miljoonalla eurolla vuonna 2017 staattisesti arvioituna.  

Koska yleisen kiinteistöveroprosentin piiriin kuuluvien kiinteistöjen ja rakennusten sekä vakituisten asuinrakennusten osuus veron tuotosta on 90 prosenttia, tavoitellun suuruista lisäkertymää ei voida saavuttaa korottamatta näitä veroprosentteja. Viime vuosina kiinteistöverotus on toisaalta kiristynyt eniten juuri mainittujen kiinteistöjen ja rakennusten osalta, osin veroprosenttien ala- ja ylärajoja koskevien muutosten myötä. Kiinteistöveron käyttöönottovuoden 1993 tasoon verrattuna kuntien soveltama keskimääräinen yleinen kiinteistöveroprosentti on noussut 82 prosenttia, vakituisten asuinrakennusten 68 prosenttia ja muiden kuin vakituisten asuinrakennusten 63 prosenttia. Alla olevassa taulukossa verrataan kuntien soveltamia keksimääräisiä kiinteistöveroprosentteja vuonna 2016 ja 2009. Taulukosta käy ilmi myös veroprosenttien vaihteluvälien muutokset kyseisenä ajanjaksona. 

Tavoitellun lisäkertymän saavuttaminen varmuudella edellyttää alarajojen korotusta, koska muutoin kunnat voivat itse määrätä kiinteistöveroprosentit lain määrittämien vaihteluvälien puitteissa. Vain kaksi kuntaa on määrännyt vuodelle 2016 yleisen kiinteistöveroprosenttinsa vaihteluvälin enimmäisprosentin määräiseksi (Imatra ja Rovaniemi) eikä yhdessäkään kunnassa sovelleta enimmäisprosenttia vakituisiin asuinrakennuksiin. Yleisen kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin alarajaa sen sijaan soveltaa 37 kuntaa, vakituisten asuinrakennusten vaihteluvälin alarajaa 22 kuntaa ja muiden kuin vakituisten asuinrakennusten alarajaa 20 kuntaa. Alarajan korotuksen johdosta näiden kuntien ja joidenkin muiden, joilla veroprosentti on alempi kuin nyt ehdotettava, olisi korotettava veroprosenttiaan uudelle alarajalle. 

Kun kiinteistöverotuottoa korotetaan veroprosenttien alarajoja korottamalla, ongelmana on korotuksen vaikutusten alueellisesti epäsuhtainen kohdentuminen erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa sovelletaan keskimääräistä alempia kiinteistöveroprosentteja ja jossa kuitenkin kiinteistöjen verotusarvot ovat suhteellisesti korkeampia. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleiden yleisen kiinteistöveroprosentin ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin alarajan korotuksen johdosta 63 kuntaa joutui nostamaan veroprosenttiaan. Näistä kymmenen kunnan osuus alarajojen korotuksesta johtuvasta verotulojen lisäyksestä oli runsaat 90 prosenttia ja yksin Espoon osuus noin 54 prosenttia.  

Muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentti seuraa yleistä kiinteistöveroprosenttia siten, että vuodesta 2016 lähtien se on voinut olla enintään 1,00 prosenttiyksikköä kunnan soveltamaa vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia korkeampi (tätä aikaisemmin 0,60 prosenttiyksikköä korkeampi) tai tätä korkeampi, kun se on enintään kunnan määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruinen.  

Vaikka vapaa-ajanasuntojen osuus kiinteistöverotuloista on vain viisi prosenttia, niillä on kuitenkin suurempi merkitys monille pienille kunnille kasvukeskusten ulkopuolella. Kunnat, jotka ovat määränneet erityisen kiinteistöveroprosentin vapaa-ajan asunnoille, soveltavat varsin usein sallitun vaihteluvälin ylärajaa. Muille kuin vakituisille asuinrakennuksille korkeinta veroprosenttia sovelsi vuonna 2016 kaikkiaan 108 kuntaa. Kyse on tyypillisesti maaseutumaisista, vesistöjen äärellä sijaitsevista suosituista kesämökkikunnista, joista monet kärsivät muuttotappiosta ja siten heikosta tuloveropohjasta.  

Kiinteistöverotuksen viime vuosien muutokset ovat osin johtaneet kiinteistöverotulojen alueellisesti epätasapainoiseen kehitykseen. Koska kiinteistöveroprosenttien vähimmäismäärät ovat nousseet suhteellisesti enemmän kuin kuntien soveltamat keskimääräiset kiinteistöveroprosentit, ovat korotukset olleet sekä suhteellisesti että euromääräisesti korkeampia suurimmissa kaupungeissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. 

Kiinteistöverotusta on käytetty viime vuosina myös asuntopolitiikan välineenä helpottamaan erityisesti pääkaupunkiseudun asuntopulaa. Kaavoittamista ja rakentamista on vauhditettu rakentamattoman rakennuspaikan korkeammalla kiinteistöverolla. Vuoden 2016 alusta rakentamattomien rakennuspaikkojen verotusta kiristettiin. Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon, Tuusulan, Vantaan ja Vihdin kunnanvaltuustojen on määrättävä rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään 1,50 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 4,00 prosenttia.  

2.2  Ehdotetut muutokset

Hallitusohjelman mukainen 100 miljoonan euron kiinteistöveron korotus on aikomus toteuttaa portaittain hallituskauden aikana siten, että verotulot kasvaisivat vuodesta 2016 vuoteen 2019 kunakin vuonna noin 25 miljoonalla eurolla. Korotuksista on toteutettu jo vuoden 2016 alusta tulleet muutokset. Samassa yhteydessä hyväksyttiin lakimuutos, joka käsitti vuodelle 2017 toteutettavat korotukset, mutta joita ei ole vielä sovellettu. Tämän lisäksi hallitus on päättänyt esittää vielä 50 miljoonan euron lisäkorotusta vuodelle 2017. Aiemmin hyväksytyn lain muutokset vuodelle 2017 koskevat yleisen ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttien vähimmäis- ja enimmäismäärien korotusta, jotka kasvattaisivat kiinteistöveron tuottoa yhteensä noin 24 miljoonalla eurolla. 

Hallituksen budjettiriihessä syksyllä 2016 päättämä lisäkorotus vuodelle 2017 toteutettaisiin niin ikään yleistä ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentteja korottamalla sekä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten ja rakentamattoman rakennusmaan veroa korottamalla. Jotta tavoiteltu 50 miljoonan euron verotuoton lisäys saavutettaisiin, on korotettava yleistä sekä vakituisten asuinrakennusten veroprosentteja, koska kiinteistöveron tuotosta lähes 90 prosenttia kertyy juuri näihin ryhmiin kuuluvista kiinteistöistä. Lisäkorotukset vuodelle 2017 toteutettaisiin jo hyväksyttyä lakia vuodelle 2017 muuttamalla siten, että aikaisemmat korotukset sisältyvät nyt annettavaan lakimuutosehdotukseen. 

Kiinteistöverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 11 §:ssä tarkoitetuksi yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi olisi määrättävä vähintään 0,93 prosenttia ja 12 §:ssä tarkoitetuksi vakituisten asuinrakennusten veroprosentiksi olisi määrättävä vähintään 0,41. Yleisen ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttien enimmäismääriä ei ehdoteta muutettavaksi. 

Lisäksi ehdotetaan, että rakentamattoman rakennuspaikan verotusta korotetaan. Kunnanvaltuusto voi määrätä 12 a §:ssä tarkoitetun rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin, joka olisi vähintään 2,00 ja enintään 6,00 prosenttia. Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon, Tuusulan, Vantaan ja Vihdin kunnanvaltuustojen olisi määrättävä rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään 3,00 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 6,00 prosenttia. Asiasta säädetään 12 b §:ssä.  

Lakiesityksessä ehdotetaan lisäksi, että kunnanvaltuuston olisi määrättävä erikseen veroprosentti myös asuinrakennuksille, jotka eivät ole vakituisessa asuinkäytössä. Lain 13 §:n mukaan kunnanvaltuusto määräisi erikseen muiden asuinrakennusten veroprosentin, joka on vähintään 0,93 ja enintään 1,80. Lakiehdotuksessa esitetään poistettavaksi kytkös vakituisten asuinrakennusten veroprosenttiin, jonka mukaan kunnan määräämä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentti saa olla enintään 1,00 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentti. 

Yleisen ja vakituisten asuinrakennusten veroprosenttien vähimmäismäärän korotuksella halutaan osaltaan vähentää kuntien tarvetta korottaa kunnallisveroprosenttejaan. Kunnallisveron nousu kiristäisi työn verotusta ja siten heikentäisi työn vastaanottamisen ja tekemisen kannusteita.  

Rakentamattoman rakennusmaan veroprosentteja korotetaan, jotta rakentamattoman rakennusmaan erityisen veroprosentin vaikuttavuus maankäyttö- ja kaavoituspoliittisena välineenä ei heikkenisi kiinteistöverotuksen tason noustessa. Veron korotuksella halutaan vauhdittaa asuntorakentamista erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa vallitsee asuntopula. Ongelmaksi työmarkkinoilla on muodostunut työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen kohtaamattomuus. Avoimet työpaikat ovat kasvukeskuksissa, joissa asuntojen suuri kysyntä nostaa asuntojen hintoja. Rakentamattoman rakennuspaikan vero koskee sellaisia rakennusvalmiita tontteja, joissa voidaan nopeasti aloittaa asuntorakentaminen. Kun rakentaminen käynnistyy, myös tontin verotus kevenee.  

Myös muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentteja korotetaan, jotta korotukset eivät kohdistuisi pelkästään pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Korotuksella tavoitellaan lisäksi sitä, että kiinteistöverot korottuvat suhteellisen tasaisesti kaikilla kiinteistöillä. Koska esityksessä ehdotetaan myös kytköksen poistamista vakituisessa käytössä oleviin asuinrakennuksiin, muutos antaa siten laajemmat mahdollisuudet kunnille itselleen määrätä veroprosentin suuruus. 

Aikaisemmin vuodelle 2017 hyväksytyn lakimuutoksen verotuottovaikutukseksi arvioitiin noin 24 miljoonaa euroa vuoden 2015 kiinteistötiedoilla laskettuna. Yleisen kiinteistöveroprosentin vaihteluväliä korotettiin 0,80—1,55 prosentista 0,86—1,80 prosenttiin ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin vaihteluväliä 0,37—0,80 prosentista 0,39—0,90 prosenttiin. Nyt käsiteltävässä lakiesityksessä ehdotetut muutokset kasvattaisivat kiinteistöverotuloja vuoden 2016 kiinteistötietojen perusteella arvioituna noin 50 miljoonalla eurolla, josta yleisen kiinteistöveroprosentin alarajan korotus tuottaisi noin 27 miljoonaa euroa, vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin alarajan korotus 8 miljoonaa euroa, muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentin korotus 6 miljoonaa euroa ja rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttien korotus 8 miljoonaa. 

Vuosien 2018 ja 2019 kiinteistöveron korotusten osalta hallitus tekisi ratkaisut myöhemmin, koska vireillä olevan kiinteistöverotuksen arvostamisperusteiden uudistamistyön ollessa kesken ei vielä voida arvioida, mistä lähtien uudistetut arvostamisperusteet olisi mahdollista ottaa käyttöön. Tässä yhteydessä myös veroprosenttien vaihteluvälit olisi arvioitava uudestaan. 

Hallitus päätti budjettiriihessä syksyllä 2016, että tehdään selvitys mahdollisuudesta verottaa tuulivoimapuistoja kokonaisuutena, yksittäin verottamisen sijaan. Tavoitteena on, että mahdolliset muutokset voidaan ottaa käyttöön vuonna 2018. 

3.1  Vaikutukset julkiseen talouteen

Edellä esitetyt kiinteistöveroprosenttien muutokset lisäisivät kiinteistöveron tuottoa noin 50 miljoonalla eurolla vuonna 2017, kun korotus tehdään aiemmin hyväksyttyjen vuotta 2017 koskevien veromuutosten lisäksi. Lisätuotosta noin 27 miljoonaa euroa kertyisi yleisen kiinteistöveroprosentin, noin 8 miljoonaa euroa vakituisten asuinrakennusten ja noin 6 miljoonaa euroa muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin alarajojen korotuksen johdosta. Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentin korotus kasvattaisi kiinteistöveron tuottoa noin 8 miljoonaa euroa. Tuottovaikutusarviot ovat staattisia. Toisin sanoen verotuottovaikutukseen on laskettu vain se lisäys, joka aiheutuu siitä, että uusi alaraja pakottaa tietyt kunnat korottamaan veroprosenttejaan. Kaikkiaan 90 kunnan olisi korotettava yleistä kiinteistöveroprosenttia, 53 kunnan vakituisten asuinrakennusten ja 40 kunnan muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia, kun otetaan huomioon kaikki muutokset vuodelle 2017.  

Vain pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien on määrättävä lain mukaan erityinen veroprosentti rakentamattomalle rakennuspaikalle. Myös muut kunnat voivat määrätä veroprosentin rakentamattomalle rakennuspaikalle. Kaikkien 14 pääkaupunkiseudun kunnan olisi korotettava rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroa. Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron tuoton lisäys on arvioitu siten, että kaikki pääkaupunkiseudun kunnat ja kehyskunnat korottavat veroa 3,00 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeammaksi. Lisäksi on oletettu, että kaikki ne kunnat, jotka ovat määränneet erityisen kiinteistöveroprosentin rakentamattomalle rakennusmaalle korottavat veroa vähintään uudelle alarajalle ja ne kunnat, jotka ovat soveltaneet nyt ehdotettua alarajaa korkeampaa veroprosenttia, korottavat veroa 1,50 prosenttiyksiköllä. Muista kunnista 145 määrää erityisen rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentin, joista 14 olisi korotettava veroprosenttia lakimuutoksen seurauksena. 

Alla olevasta taulukosta ilmenevät ne 20 kuntaa, joiden kiinteistöveroverotulot kasvaisivat euromääräisesti eniten, sekä näiden kuntien osuus koko noin 49 miljoonan euron lisätuotosta. Määrät on laskettu vuoden 2016 veropohjasta. Laskelmasta näkyy, että Helsingin ja Espoon osuus on yhteensä noin 60 prosenttia koko korotuksen vaikutuksesta. 

Tuottovaikutusarviot kuntatasolla on laskettu staattisina arvioina siten, että pääsääntöisesti on huomioitu vain lakimuutosten aiheuttama pakottava korotus. Veroprosenttien vaihteluvälien korotus lisää kuitenkin myös muiden kuntien mahdollisuutta kerätä lisätuloja veroprosentteja korottamalla. Koska kunnat itse tekevät päätöksen veroprosenttien mahdollisesta korotuksesta, ei tätä vaikutusta voida ennakolta arvioida veron tuottoon.  

Kiinteistövero on tuloverotuksessa vähennyskelpoinen kustannus, jos kiinteistöä käytetään elinkeinotoiminnassa tai muussa tulonhankinnassa. Tältä osin korotus pienentäisi ansio- ja pääomatuloverojen tuottoa elinkeinotoiminnan verotettavaan tuloon kohdistuvaa veroastetta vastaavan osuuden suuruisella määrällä. Osakeyhtiömuotoisten yritysten kiinteistöverokustannuksen nousu vaikuttaa yhteisöverokantaan vastaavalla osalla korotuksen määrästä, jolla yhteisöveron tuotto vähenee vastaavasti. 

3.2  Vaikutukset kiinteistönomistajille

Kiinteistöveroprosenttien korotukset kohdistuvat kiinteistöjen omistajille. Kiinteistövero perustuu kiinteistön ominaisuuksiin, eikä kiinteistön omistajan taloudellinen tilanne vaikuta veron suuruuteen. Siten kiinteistöverorasitus on käytettävissä oleviin tuloihin verrattuna suhteellisesti ankarampi pienituloisille kuin suurituloisille. 

Maapohjiin ja tiettyihin rakennuksiin ja rakennelmiin sovellettava yleinen kiinteistöveroprosentti nousee lakimuutosten seurauksena enintään 0,13 prosenttiyksikköä (prosentin oltava vähintään 0,93 aiemman 0,80 sijasta) vuonna 2017, kun huomioidaan jo aiemmin hyväksytty lakimuutos tämän lakimuutosesityksen lisäksi. Lakimuutokset korottavat kiinteistöverorasitusta siten enintään 16,25 prosentilla. Tämä koskee tilannetta, jossa kiinteistö kuuluu yleisen kiinteistöveroprosentin piiriin ja kiinteistön sijaintikunta soveltaa nykyistä 0,80 prosentin alarajaa. Kun huomioidaan vain tässä esityksessä ehdotettu lakimuutos ja verrataan sitä aiemmin jo hyväksyttyyn lakimuutokseen vuodelle 2017, veroprosentti korottuu enintään 0,07 prosenttiyksikköä, eli noin kahdeksan prosenttia. 

Vakituisten asuinrakennusten osalta verotus kiristyisi enintään 0,04 prosenttiyksikköä lakimuutosten seurauksena yhteensä vuonna 2017, joka on 11 prosenttia. Kun huomioidaan vain tässä esityksessä ehdotettu lakimuutos ja verrataan sitä aiemmin jo hyväksyttyyn lakimuutokseen vuodelle 2017, vakituisten asuinrakennusten veroprosentti korottuu enintään 0,02 prosenttiyksikköä, eli noin viisi prosenttia. 

Esimerkkitapauksena arvioidaan omakotitaloasujan kiinteistöverotuksen nousua Helsingissä. 1 000 neliömetrin suuruisella tontilla sijaitsevan, pinta-alaltaan 130 neliömetrin suuruisen vuonna 1983 rakennetun omakotitalon kiinteistövero nousisi lakimuutosten vuoksi noin 985 eurosta noin 1 135 euroon eli 150 eurolla, eli yhteensä noin 15 prosenttia vuonna 2017 verrattuna vuoteen 2016. 

Kiinteistöveron korotus lisäisi painetta myös vuokrien korotukseen. Tutkimuksissa on laskettu, että laskennallinen paine kiinteistöveron korotuksesta markkinaehtoisiin vuokriin on Helsingin ja Espoon alueella noin 0,3—0,4 prosenttia (lähde: Pellervon taloustutkimuksen Asumismenot laskentakehikko, 2016). 

Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttien vaihteluvälin nosto korottaisi maanomistajan kiinteistöveroa enimmillään noin 70 prosenttia niissä pääkaupunkiseudun kunnissa, joissa on sovellettu alinta mahdollista erityistä veroprosenttia yleiseen kiinteistöveroprosenttiin verrattuna. Korotus on sitä suurempi mitä matalampaa veroprosenttia on sovellettu aiemmin, koska korotus tehdään 1,50 prosenttiyksikön suuruisena.  

3.3  Vaikutukset elinkeinoelämälle

Kiinteistövero on tuloverotuksessa vähennyskelpoinen kustannus, jos kiinteistöä käytetään elinkeinotoiminnassa tai muussa tulonhankinnassa. Korotus vähentää verojen jälkeistä tuloa verotettavaan tuloon kohdistuvaa veroastetta vastaavan osuuden suuruisella määrällä. 

3.4  Vaikutukset vapaa-ajanasuntojen omistajille

Muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentin muutos ja kytköksen poistaminen vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttiin nostaa kiinteistöveroa silloin, kun kunta on aiemmin soveltanut alempaa prosenttia kuin 0,93. Jos kunta on erikseen määrännyt kiinteistöveroprosentin muille kuin vakituisille asuinrakennuksille, voi se jatkossa soveltaa enintään 1,80 prosentin suuruista kiinteistöveroprosenttia, joka on sama kuin yleisen kiinteistöveroprosentin enimmäismäärä.  

Kiinteistöveroprosentin korotus on pakottava ainoastaan niissä kunnissa, joissa on sovellettu alempaa kuin 0,93 prosentin kiinteistöveroprosenttia muihin kuin vakituisiin asuinrakennuksiin. Muutos koskisi siten 40 kuntaa. Vapaa-ajanasunnot ovat keskimäärin kooltaan ja varustukseltaan vaatimattomia ja verotusarvot siten yleensä matalia. Vuonna 2014 kesämökkien keskipinta-ala oli 48 neliömetriä ja mediaani 40 neliömetriä. Veron korotus koskee myös vapaa-ajanasuinrakennukseen liittyviä erillisiä talous- ja autotallirakennuksia. Näihin sovelletaan kiinteistöverolain 13 §:n 3 momentin mukaan samaa veroprosenttia kuin varsinaiseen vapaa-ajan asuinrakennukseen. Vapaa-ajan asuntojen omistajien varallisuustaso on kuitenkin keskimäärin korkeampi kuin koko väestöllä keskimäärin. Tilastokeskuksen vuotta 2013 koskevan varallisuustutkimuksen tietojen mukaan vapaa-ajanasuntoja omistavien kotitalouksien nettovarallisuuden määrä oli lähes nelinkertainen verrattuna niiden kotitalouksien nettovarallisuuteen, jotka eivät omistaneet vapaa-ajanasuntoa (otos noin 11 000 kotitaloutta). 

3.5  Vaikutukset Verohallinnolle

Esitetyn 13 §:n muutoksen jälkeen kunnanvaltuuston olisi määrättävä erikseen veroprosentti myös asuinrakennuksille, jotka eivät ole pääosin vakituisessa asuinkäytössä. Veroprosenttien ilmoittaminen myös näiden rakennusten osalta aiheuttaa tietojärjestelmätyötä Verohallinnon arvion mukaan noin 10 henkilötyöpäivän verran.