1.1  Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta

2 §.Lain soveltamisala. Lain soveltamisala kirjoitettaisiin pykälässä yleisempään muotoon. Soveltamisalaan kuuluisi myös tarjouskilpailuun perustuva preemiojärjestelmä, josta säädettäisiin tarkemmin 4 luvussa. Soveltamisalaan kuuluisivat lisäksi nykyistä laajemmin erilaisia uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät voimalaitokset. 

5 §.Määritelmät. Pykälään lisättäisiin uusi 13—16 kohta, jotka liittyvät 4 luvussa säädettävään tarjouskilpailuun perustuvaan preemiojärjestelmään. Pykälän 12 kohdassa olevan sähkön tuottajan määritelmä ei muuttuisi, mutta se ei enää olisi pykälän viimeinen määritelmä. 

Pykälän 13 kohdassa määriteltäisiin aurinkovoimala voimalaitokseksi, jossa tuotetaan sähköä auringon säteilyenergiasta yhdessä tai useammassa samaan verkonhaltijan mittariin kytketyssä aurinkosähköjärjestelmässä. Aurinkovoimala olisi mahdollista asentaa rakennuksen katolle tai seinälle taikka maahan. 

Pykälän 14 kohdassa määriteltäisiin aaltovoimala voimalaitokseksi, jossa tuotetaan sähköä aaltojen liike-energiasta yhdessä tai useammassa samaan verkonhaltijan mittariin kytketyssä generaattorissa. Aaltovoimaloista ei toistaiseksi ole kokemuksia Suomen olosuhteissa. 

Pykälän 15 kohdassa määriteltäisiin uusiutuvan energian pienyksiköksi enintään 10 000 MWh vuodessa sähköä tuottava tuulivoimala, puupolttoainevoimala, biokaasuvoimala, aurinkovoimala tai aaltovoimala, joka on yhtenäisellä alueella sijaitseva itsenäinen ja toiminnallinen kokonaisuus. Sähkön tuottaja voisi osallistua tarjouskilpailuun tekemällä tarjouksen useasta uusiutuvan energian pienyksiköstä koostuvasta uusiutuvan energian voimalaitoksesta. Energiavirasto arvioisi käsitellessään tarjouksia 32 §:n mukaan, voidaanko voimalaitoksen suunnitellun tehon perusteella sitä pitää uusiutuvan energian pienyksikkönä. Tällöin arvioinnin kannalta olisi keskeistä myös sähkön tuottajan tarjouksessaan ilmoittama sähkön vuosituotantomäärä. 

Pykälän 16 kohdan mukaan uusiutuvan energian voimalaitoksella tarkoitettaisiin sellaista tuulivoimalaa, puupolttoainevoimalaa, biokaasuvoimalaa, aurinkovoimalaa tai aaltovoimalaa, joka on yhtenäisellä alueella sijaitseva itsenäinen ja toiminnallinen kokonaisuus. Uusiutuvan energian voimalaitoksen ei voitaisi katsoa sijaitsevan yhtenäisellä alueella, jos voimalaitos sisältäisi täysin toisistaan erillisiä osioita, joilla ei olisi yhteistä mittauspistettä, voimalaitoksen sisäverkkoa tai muuta vastaavaa teknistä yhteyttä. Sen sijaan voimalaitosalueen yhtenäisyyden arvioinnin kannalta ei olisi oleellista esimerkiksi teiden tai kunnanrajojen sijoittuminen suhteessa voimalaitokseen. Voimalaitoksen ei myöskään voitaisi katsoa olevan itsenäinen ja toiminnallinen kokonaisuus, jos esimerkiksi olemassa olevaan lämpöä tuottavaan voimalaitokseen lisättäisiin ainoastaan uusi lämpövoimalaitoksen höyryä sähköenergiaksi muuntava järjestelmä. Lisäksi uusiutuvan energian voimalaitos voisi määritelmän mukaan olla saman sähkön tuottajan hallinnassa olevista useista samaa uusiutuvaa energialähdettä käyttävistä uusiutuvan energian pienyksiköistä koostuva kokonaisuus. Näiden uusiutuvan energian pienyksiköiden ei olisi tarpeen sijaita samalla yhtenäisellä alueella. Tavoitteena on parantaa uusiutuvan energian pienyksiköiden mahdollisuuksia menestyä tarjouskilpailussa, sillä sähkön tuottaja voisi saada mittakaavaetua yhdistäessään tällaisiin pienyksiköihin liittyviä hankintoja sekä asennus-, huolto- ja kunnossapitopalveluja. 

8 §.Metsähakevoimalan hyväksymisen erityiset edellytykset. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa lisättäisiin viittaus preemiojärjestelmään. Metsähakevoimalaa ei valtiontukien kumulaation estämiseksi olisi mahdollista myöskään hyväksyä syöttötariffijärjestelmään, jos voimalaitos kuuluu tai on kuulunut preemiojärjestelmään. Tällöin säännös olisi johdonmukainen 30 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen kanssa. 

14 §.Hakemus. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin. Euroopan komission tukiohjelmien hyväksymistä koskevien päätösten SA.31107 (2011/N) ja SA.31204 (2011/N) mukaan toimenpiteet olisi ilmoitettava komissiolle uudestaan viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2021. Tukiohjelmat on hyväksytty ympäristötuen suuntaviivojen (yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle; 2008/C 82/01) perusteella. Ympäristö- ja energiatuen suuntaviivojen 250 kohdassa olevan siirtymäsäännöksen perusteella tukiohjelmat ovat pysyneet voimassa. Ympäristö- ja energiatuen suuntaviivojen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. 

Biokaasuvoimalat ja puupolttoainevoimalat kuuluisivat uuden tarjouskilpailuun perustuvan preemiojärjestelmän soveltamisalaan. Päällekkäiset tukijärjestelmät samalle teknologialle eivät ole perusteltuja. Sen vuoksi nykyinen syöttötariffijärjestelmä suljettaisiin biokaasuvoimaloiden ja puupolttoainevoimaloiden osalta. Tällaisia voimaloita koskeva hakemus syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä varten olisi toimitettava Energiavirastolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. Energiaviraston 17 §:n nojalla antaman ennakkotietopäätöksen voimassaololla ei olisi vaikutusta mainittuun määräpäivään. Ennakkotietopäätöksellä ei vahvisteta sähkön tuottajalle kiintiötä 6 §:n 2 momentin mukaisesta biokaasuvoimaloiden tai puupolttoainevoimaloiden kokonaiskapasiteetista, vaan ainoastaan arvioidaan hankkeen toiminnallisia ja taloudellisista edellytyksistä. Ennakkotietopäätös poikkeaa olennaisesti tuulivoimalaa koskevasta kiintiöpäätöksestä, jonka mukaan tuulivoimalalle vahvistetaan kiintiö tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetista. 

Energia- ja ilmastostrategian mukaan metsähakesähkön tuotantotukijärjestelmän tarpeellisuutta ja kehittämistä arvioidaan vuoden 2018 aikana. Tällöin otetaan kantaa myös siihen, koska metsähakevoimalan syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskeva hakemus olisi viimeistään toimitettava Energiavirastolle. 

Tuotantotukilain 9 §:n 1 momentin mukaan tuulivoimalan syöttötariffijärjestelmään hyväksymisen edellytyksenä on voimassa oleva kiintiöpäätös. Tuotantotukilain 17 b §:n 3 momentin mukaan kiintiöpäätös on voimassa kaksi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta, kuitenkin enintään 1 päivään marraskuuta 2017. Hakemus tuulivoimalan syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä varten on pitänyt toimittaa Energiavirastolle viimeistään mainittuna päivänä. 

4 luku Tarjouskilpailuun perustuva preemiojärjestelmä 

30 §.Tarjouskilpailu. Pykälässä säädettäisiin tarjouskilpailun osallistumisen edellytyksistä ja tarjouskilpailun järjestämisestä. Pykälän 1 momentin mukaisilla edellytyksillä pyritään etenkin varmistamaan, että tarjouskilpailuun osallistutaan hankkeilla, joiden toteutumista voidaan pitää varsin todennäköisenä. 

Pykälän 1 momentin johdantokappaleen mukaan sähkön tuottaja voisi osallistua tarjouskilpailuun, jos kyse on 5 §:n 16 kohdassa tarkoitetusta uusiutuvan energian voimalaitoksesta. Tarjous voisi koskea tuulivoimalaa, biokaasuvoimalaa, puupolttoainevoimalaa, aurinkovoimalaa tai aaltovoimalaa. Tuotantotukilain 5 §:n mukaisesti puupolttoainevoimalalla tarkoitetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosta, joka käyttää polttoaineena metsähaketta tai sellaista teollisuuden sivutuotepuuta, joka syntyy metsäteollisuuden puunjalostusprosessin sivu- tai jätetuotteena syntyvästä puuaineksesta. 

Tarjouskilpailu olisi teknologianeutraali. Preemiojärjestelmän soveltamisalaan kuuluisivat RES-direktiivissä tarkoitetut uusiutuvat energialähteet siltä osin kuin kyse on niihin perustuvasta, Suomen oloissa merkityksellisestä sähkön tuotannosta, lukuun ottamatta vesivoimaa. Vesivoima on metsäbiomassan ohella merkittävin uusiutuvan sähkön tuotannon muoto Suomessa. Suurvesivoiman (yli 10 MW) osalta uusiutuvan energian lisäyspotentiaali on rajallinen, sillä rakentamaton vesivoimapotentiaali sijaitsee pääosin suojelluissa vesistöissä. Tällä hetkellä on yksi uusi teholtaan 44 MW:n vesivoimahanke, jonka rakentamiseen tarvittavat luvat ovat lainvoimaisia ja jonka sähkön vuosituotanto olisi 0,155 TWh. Suurvesivoimainvestoinnin arvioidaan olevan kannattava myös ilman tukea, etenkin kun voimalaitosten kiinteistöveron korotusta ei toteuteta. Käytännössä vesivoimatuotannon lisäyspotentiaali Suomessa rajoittuu lähinnä olemassa olevien laitosten tehonkorotuksiin ja pienvesivoiman (enintään 10 MW) lisäykseen. Preemiojärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle jääviin voimalaitosinvestointeihin, esimerkiksi vesivoiman tehonkorotuksiin ja pienvesivoimahankkeisiin, olisi mahdollista hakea energiatukiasetuksen mukaista energiatukea. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan voimalaitoksen tulisi täyttää 7 §:ssä säädetyn sijaintia koskevan yleisen edellytyksen eli sijaita Suomessa tai Suomen aluevesillä. Ahvenanmaan maakunnassa sijaitsevalla voimalaitoshankkeella ei kuitenkaan ole mahdollista osallistua tarjouskilpailuun. Asian perusteluita on tarkemmin selostettu tuotantotukilain esitöissä (HE 152/2010 vp). 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan voimalaitoksen tulisi olla voimalaitosrakennusta ja sen perustuksia lukuun ottamatta kokonaisuudessaan uusi eikä se saisi sisältää käytettyjä osia. Tavoitteena on lisätä investointeja uuteen uusiutuvan energian tuotantokapasiteettiin. Voimalaitoksen uutuuden edellytystä sovellettaisiin hieman syöttötariffijärjestelmästä poikkeavasti, koska preemiojärjestelmässä tukitaso määräytyy tarjouskilpailun perusteella eikä ole hallinnollisesti asetettu tiettyjen kustannusoletusten pohjalta. 

Preemiojärjestelmässä edellytetyllä tavalla uutena voitaisiin pitää sellaista voimalaitosta, jossa uusia ovat voimalaitoksen 5 §:n mukaista uusiutuvan energian primäärienergialähdettä sähköenergiaksi muuntava järjestelmä ja sähköenergian tuotantoon kiinteästi liittyvät tekniset järjestelmät. Primäärienergialähde olisi voimalaitoksen käyttämä raaka-aine, joista 5 §:n mukaisia ovat metsähake, puupolttoaine ja biokaasu. Sen sijaan esimerkiksi höyry ei olisi tuotantotukilaissa tarkoitettu primäärienergialähde, ja myös primäärienergialähteestä höyryä tuottavan voimalaitoksen osan tulisi olla uusi. Voimalaitosrakennus, jonka sisällä sähköenergian tuottamisessa tarvittavat energiatekniset laitteet olisivat, ja voimalaitosrakennuksen perustukset eivät kuuluisi uutuustarkastelun piiriin, mutta voimalaitosrakennusten sisällä olevien sähköenergian tuottamiseen tarvittavien energiateknisten laitteiden tulisi olla uusia. Voimalaitosrakennukseksi katsottaisiin myös biokaasureaktoria ympäröivä rakennus ja tuulivoimalan perustukset. Sen sijaan tuulivoimalan tornin katsotaan liittyvän kiinteästi turbiinin energiateknisiin ominaisuuksiin. Se luetaan voimantuotantoon kiinteästi liittyväksi tekniseksi rakenteeksi, jonka tulisi olla uusi tuotantotukilaissa tarkoitetulla tavalla. Jos biokaasuvoimalaan kuuluu 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettu biokaasulaitos, tulisi myös sen olla kokonaisuudessaan uusi rakennusta ja sen perustuksia lukuun ottamatta. Aurinkovoimalan asennustelineiden, asentamiseen tarvittavien komponenttien ja rakennuksen osien (esimerkiksi rakennuksen katto tai seinä) katsottaisiin kuuluvan voimalaitosrakennukseen tai sen perustuksiin. Usein kyseessä on myös muuta tarkoitusta kuin aurinkovoimalan asentamista varten rakennettu rakennelma, rakenne tai laitos. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ei olisi estettä hyödyntää jo voimalaitoskäytössä olevia maa-alueita ja olemassa olevaa infrastruktuuria, jotka eivät kuulu voimalaitosta koskevan uutuustarkastelun piiriin. Sähkön tuottajan tarjous voi esimerkiksi koskea olemassa olevan tuulipuiston laajennushanketta, vaikka hankkeessa hyödynnettäisiin olemassa olevia perustuksia, teitä, sähköasemaa tai verkkoliityntää. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tarjouskilpailuun ei olisi mahdollista osallistua sellaisella voimalaitoksella, jota koskevaa investointia tai jonka käyttöä varten olisi myönnetty valtiontukea. Lisäksi edellytyksenä olisi 3 kohdan mukaan, että voimalaitoksen osalta ei ole vireillä syöttötariffijärjestelmään tai preemiojärjestelmään hyväksymistä taikka energiatukiasetuksen mukainen energiatuen myöntämistä koskevaa asiaa. Kohtaa sovellettaessa voimalaitoksella tarkoitettaisiin 2 kohdan mukaista voimalaitosta. Edellytys olisi hieman yksityiskohtaisempi kuin syöttötariffijärjestelmän osalta säädetään. Tarjouskilpailuun ei olisi mahdollista esimerkiksi osallistua sellaisella voimalaitoksella, joka on hyväksytty syöttötariffijärjestelmään joko metsähakesähkön tuen piiriin tai investointien edistämiseen tarkoitetun muun tuotantotuen piiriin taikka jonka osalta syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskeva asia on kielteiseen päätökseen tehdyn muutoksenhaun perusteella vireillä. Tarjouskilpailun ulkopuolelle olisi myös rajattu sellaiset syöttötariffijärjestelmään hyväksytyt voimalaitokset, joita koskeva hyväksymispäätös olisi myöhemmin peruutettu. Jos sähkön tuottajan voimalaitosta ei tarjouskilpailun perusteella ole hyväksytty preemiojärjestelmään, tulisi Energiaviraston asiassa antaman päätöksen olla lainvoimainen, ennen kuin sähkön tuottaja voisi uudestaan tehdä samaa voimalaitosta koskevan tarjouksen uudessa tarjouskilpailussa. Tuulivoimaloita koskeva kiintiöpäätös, josta säädetään tuotantotukilain 17 b §:ssä, ei kuitenkaan olisi 3 kohdassa tarkoitettu valtiontuki. Sähkön tuottaja voisi osallistua tarjouskilpailuun voimalaitoksella, vaikka sitä olisi koskenut kiintiöpäätös. 

Tarjouskilpailuun perustuva preemiojärjestelmä olisi tarkoitettu ainoaksi valtiontueksi, jolla investointia edistettäisiin. Tällöin ei ole tarpeen arvioida erilaisten valtiontukien kasaantumista ja niiden hyväksyttävyyttä EU:n valtiontukisääntelyn kannalta. EU:n valtiontukisääntelyn mukaan hyvin monenlaiset tuet voidaan katsoa valtiontueksi. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan edellytyksenä olisi, että voimalaitosta ei rakenneta osaksi tai kokonaan sellaisen samalla paikalla sijaitsevan voimalaitoksen tilalle, jonka investointia varten on myönnetty valtiontukea, jos sen teknistä käyttöikää olisi vielä jäljellä enemmän kuin vähän. Tarkoituksenmukaista ei olisi kannustaa purkamaan olemassa olevaa kapasiteettia, jolla on vielä teknistä käyttöikää jäljellä enemmän kuin vähän. Estettä sen sijaan ei olisi tehdä sellaista voimalaitosta koskevaa tarjousta, joka rakennettaisiin sellaisen käyttöikänsä päähän tulleen voimalaitoksen tilalle, jonka investointia varten oli myönnetty valtiontukea. Kohtaa sovellettaessa voimalaitoksella tarkoitettaisiin 2 kohdan mukaista voimalaitosta. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan tarjouskilpailuun olisi mahdollista osallistua vain sellaisella voimalaitoksella, johon liittyvän käyttöomaisuuden hankkimisesta tai rakentamistyön aloittamisesta ei ole tehty sitovaa päätöstä. Tällainen sitova päätös olisi esimerkiksi voimalaitosinvestointiin liittyen tehty sitova hankintasopimus. Kohtaa sovellettaessa voimalaitoksella tarkoitettaisiin 2 kohdan mukaista voimalaitosta. Ympäristö- ja energiatuen suuntaviivojen mukaan tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Kannustavasta vaikutuksesta on kyse, kun tuki saa tuensaajan muuttamaan toimintatapaansa. Jos käyttöomaisuuden hankkimisesta tai rakentamistyön aloittamisesta olisi tehty sitova päätös ennen tarjouskilpailuun osallistumista, mahdollisella tuella ei voida katsoa olevan riittävän kannustavaa vaikutusta. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan edellytettäisiin, että voimalaitoksen rakentaminen ja liittäminen sähköverkkoon olisi jo valmisteltu varsin pitkälle. Sähkön tuottaja voisi osallistua tarjouskilpailuun sellaisella voimalaitoksella, jonka rakentamisen edellytyksenä olevat maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitetut asemakaava, tuulivoiman rakentamista ohjaava yleiskaava, suunnittelutarveratkaisu, rakennuslupa, toimenpidelupa ja mainitun lain 171 §:ssä tarkoitettu poikkeamispäätös olisivat lainvoimaisia. Lainvoimaisuutta koskevaa edellytystä sovellettaisiin vain kaavaan, ratkaisuun, lupaan ja päätökseen, jotka ovat voimalaitoksen rakentamisen edellytyksenä. Kaavan, ratkaisun, luvan ja päätöksen lainvoimaisuudella tarkoitetaan, että siihen ei voi enää hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin. Jos valittaminen on luvanvaraista, päätös katsotaan lainvoimaiseksi, kun sitä mahdollisesti koskeva valituslupa-asia on lainvoimaisesti ratkaistu eli kun tässä kohdassa tarkoitettua päätöstä koskeva valituslupahakemus on jätetty tutkimatta tai hylätty taikka asiassa on annettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu. Edellytystä sovelletaan sen sanamuodon mukaisesti, eikä säännöstä sovellettaessa ole mahdollista asettaa lisävaatimuksia muun muassa liittyen kaavan, ratkaisun, luvan tai päätöksen mahdolliseen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Tarvittavan kaavan, ratkaisun, luvan ja päätöksen tulisi olla tarjousten vaatimaan käsittelyaikaan nähden riittävän pitkään voimassa siten, että voimalaitos olisi mahdollista rakentaa ja liittää sähkömarkkinalaissa (588/2013) tarkoitettuun sähköverkkoon tarjouksen mukaisesti ja ottaen huomioon 33 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdassa säädetty määräaika. 

Jos voimalaitoksen rakentamisen edellytyksenä ei olisi rakennus- tai toimenpidelupa, tulisi sähkön tuottajan toimittaa Energiavirastolle lupaviranomaisen lausunto luvan tarpeesta. Jos voimalaitoksen rakentaminen edellyttää useita rakennus- tai toimenpidelupia, tulisi näiden kaikkien olla lainvoimaisia, kun tarjous jätetään. Voimalaitoksen rakentaminen ei aina edellytä sen huomioon ottamista kaavoituksessa. Rakennuslupa voidaan myöntää myös vailla lainvoimaa olevan asemakaavan, tuulivoiman rakentamista ohjaavan yleiskaavan, suunnittelutarveratkaisun tai poikkeamispäätöksen perusteella. Rakennusluvassa on tällöin määrättävä, että rakentamista ei saa aloittaa ennen kuin asemakaava, tuulivoiman rakentamista ohjaava yleiskaava, suunnittelutarveratkaisu tai poikkeamispäätös on tullut lainvoimaiseksi. 

Pykälän 1 momentin 7 kohdan nojalla tarjouskilpailuun osallistumisen edellytyksenä olisi lisäksi, että sähköverkonhaltijalta on saatu liittymistarjous, joka olisi tarjousten vaatimaan käsittelyaikaan nähden riittävän pitkään voimassa ja joka mahdollistaisi voimalaitoksen liittämisen sähkömarkkinalaissa tarkoitettuun sähköverkkoon ottaen huomioon tarjouksessa asetetut verkon kapasiteettiin liittyvät ehdot ja 33 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdassa säädetty määräaika. Sähkömarkkinalaissa tarkoitettu sähköverkko käsittää jakeluverkon, suurjännitteisen jakeluverkon ja kantaverkon. Jos tarjouskilpailuun osallistumisen mahdollistavan liittymistarjouksen tai jäljempänä esitettyjen edellytysten vallitessa liittymissopimuksen olisi antanut kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen verkon haltija, tulisi tarjouskilpailun osallistujan esittää sähkömarkkinalain 3 §:n 9 kohdassa tarkoitetun verkonhaltijan lausunto siitä, että voimalaitos on mahdollista liittää sähköverkkoon. Jos sähköverkonhaltija olisi antanut useita tarjouskilpailuun osallistumisen mahdollistavia liittymistarjouksia siten, että kaikkien tarjouskilpailuun osallistuvien voimalaitosten liittäminen sähköverkkoon ei olisi mahdollista 33 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdassa säädetyssä määräajassa, määräytyisi etusijajärjestys tarjouskilpailun lopputuloksen mukaisesti. Energiavirasto tarkistaisi voimalaitosten liitettävyyden ennen tarjouskilpailun ratkaisua koskevien päätösten tekemistä, jos liittymistarjous on ehdollinen verkon kapasiteetin osalta. Energiavirasto voisi tarvittaessa 32 §:n 1 momentin mukaan pyytää lisätietoa liittymistarjoukset tehneeltä verkonhaltijalta.  

Sähköverkonhaltijalla tarkoitetaan sähkömarkkinalain 3 §:n 9 kohdan mukaista verkonhaltijaa taikka kiinteistön haltijaa, jonka hallinnassa on kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen sähköverkko. Sähköverkonhaltija voisi antaa hankekehittäjälle tarjouskilpailun lopputulokseen sidotun liittymistarjouksen, jos verkon kapasiteetti on rajallinen voimalaitoksen sijaintipaikalla ja kaikkia tarjouskilpailuun osallistuvia hankkeita ei olisi mahdollista liittää verkkoon 33 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdassa säädetyssä määräajassa. Tarjouskilpailun lopputulokseen sidottuun liittymistarjoukseen tulisi kirjata, että tarjouskilpailuun osallistuneiden hankkeiden etusija verkkoliityntään määräytyy tarjouskilpailun lopputuloksen perusteella. Etusija liittymissopimukseen olisi tällöin niillä voimalaitoksilla, jotka hyväksytään preemiojärjestelmään. Muilta osin tarjouskilpailuun osallistumisen mahdollistavan liittymistarjouksen tulisi olla sitova. 

Sähköverkonhaltijan velvollisuuksista säädetään sähkömarkkinalaissa. Sähkömarkkinalaissa velvoitetaan verkonhaltija antamaan liittyjälle tämän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtainen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta. Sähkömarkkinalaissa ei aseteta vaatimuksia verkkoliityntää koskevan tarjouksen voimassaoloajalle, eikä sähköverkonhaltijalla ole velvollisuutta antaa hankekehittäjälle tarjouskilpailuun osallistumisen mahdollistavaa liittymistarjousta. Jos sähköverkonhaltija ei anna sähkön tuottajalle 1 momentin 7 kohdan mukaista tarjouskilpailuun osallistumisen mahdollistavaa liittymistarjousta, sähkön tuottaja voisi osallistua tarjouskilpailuun, jos voimalaitoksella olisi voimalaitoksen liittämisen sähköverkkoon mahdollistava sähkömarkkinalain 20 §:n mukainen liittymissopimus tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen verkon haltijan kanssa tehty voimalaitoksen liittämisen sähköverkkoon mahdollistava liittymissopimus. Muussa tapauksessa liittymissopimus ei anna oikeutta osallistua tarjouskilpailuun. Sähkön tuottajan tulisi pystyä todistamaan, että sähköverkonhaltija ei ole antanut tarjouskilpailuun osallistumisen mahdollistavaa liittymistarjousta. Rajoituksella pyritään vähentämään riskiä siitä, että joku tarjouskilpailuun osallistuvista sähkön tuottajista pyrkisi varaamaan käytettävissä olevan verkon kapasiteetin käyttöönsä tekemällä liittymissopimuksen tarkoituksenaan rajata muut samalla alueella sijaitsevat hankkeet tarjouskilpailun ulkopuolelle. Tällainen tilanne olisi mahdollinen etenkin alueilla, joissa verkon kapasiteetti on huomattavan rajallinen. Pykälän 1 momentin 7 kohtaa vastaava edellytys olisi mahdollista täyttää siirtymäsäännöksen nojalla myös sellaisella voimalaitoksen liittämisen sähköverkkoon mahdollistavalla sopimuksella, joka on tehty ennen lainmuutoksen voimaantuloa. 

Pykälän 2 momentin nojalla Energiaviraston tulisi järjestää tarjouskilpailu tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla. Tukijärjestelmän hyväksyttävyys EU:n valtiontukisääntelyn mukaan edellyttää, että tarjouskilpailu on tasapuolinen ja syrjimätön. Asiaa ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty ympäristö- ja energiatuen suuntaviivoissa. Lisäksi Energiaviraston tulisi momentin mukaan tiedottaa tarjouksen jättämistä koskevista ja muista määräajoista sekä muista seikoista, joilla on olennaista merkitystä tarjouskilpailussa ja tarjousten tekemisessä. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella olisi lähinnä tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä 1 momentin 2, 4, 6 ja 7 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, muun muassa 2 kohdan mukaisesta uutuutta koskevasta edellytyksestä ja 4 kohdan mukaisesta teknistä käyttöikää koskevasta edellytyksestä sekä 6 kohdassa tarkoitettujen lupien ja 7 kohdassa tarkoitetun sähköverkonhaltijan antaman liittymistarjouksen voimassaolosta olisi tarpeen säätää tarkemmin. Liittymistarjouksilta edellytettävän voimassaolon tulisi olla riittävä ottaen kuitenkin samalla huomioon, että alueella, jolla verkon kapasiteetti on rajallinen, sitovien liittymistarjouksien voimassaoloaikana ei verkonhaltijan olisi mahdollista sitoutua tarjouskilpailun ulkopuolisiin, uusiin liittymissopimuksiin. 

31 §.Tarjous. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin tarjouksesta ja sen yhteydessä annettavista tiedoista. Sähkön tuottajan velvollisuudesta antaa tarjouskilpailuun osallistumista koskeva vakuus säädettäisiin 3 momentissa. Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. 

Pykälän 1 momentin mukaan sähkön tuottajan tulisi tehdä tarjous preemiosta ja sähkön vuosituotannon määrästä sekä ilmoittaa voimalaitos, jolla sähkö olisi tarkoitus tuottaa, viimeistään Energiaviraston ilmoittamana määräpäivänä. Tarjouksen mukainen sähkön vuosituotannon määrä voi enintään olla kilpailutettu sähkön vuosituotannon määrä, koska 32 §:n mukaan Energiavirasto voisi tarjouskilpailun perusteella enintään hyväksyä tämän vuosituotannon määrän mukaisesti voimalaitoksia preemiojärjestelmään. Määräpäivän jälkeen sähkön tuottaja ei enää saisi muuttaa preemiosta tai sähkön vuosituotannon määrästä tekemää tarjoustaan taikka ilmoitustaan voimalaitoksesta, jolla sähkö olisi tarkoitus tuottaa. Määräpäivän jälkeen sähkön tuottaja ei myöskään saisi enää peruuttaa tarjoustaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan tarjouksessa olisi ilmoitettava tariffijakso, josta tukiaika alkaa kulua. Sähkön tuottajan tarjouksessa ilmoittaman ensimmäisen tariffijakson tulisi olla viimeistään se tariffijakso, joka seuraavaksi alkaa, kun kolme vuotta on kulunut voimalaitoksen preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta. Määräaika on johdonmukainen 33 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdan kanssa. Sähkön tuottaja voisi ilmoittaa myös aikaisemman tariffijakson, josta tukiaika alkaisi kulua. Tukiaika alkaisi kulua tarjouksessa ilmoitetusta tariffijaksosta riippumatta siitä, onko voimalaitos ehditty liittää sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä verkkoon. Sähkön tuottaja voisi ilmoittaa tariffijakson alkamisajankohdan esimerkiksi yksilöimällä kuukauden ja vuoden (esimerkiksi 1 päivä tammikuuta 2020) tai yksilöimällä tariffijakson, joka alkaa tietyn ajan päästä hyväksymispäätöksen antamisesta (esimerkiksi hyväksymispäätöksen antamisen jälkeen alkava kahdeksas tariffijakso). Sähkön tuottaja voisi muuttaa tariffijaksoa, josta tukiaika alkaa kulua, kunnes Energiavirasto on tehnyt päätöksen voimalaitoksen hyväksymisestä preemiojärjestelmään. 

Tarjouksessa olisi myös esitettävä viranomaisharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot sähkön tuottajasta, voimalaitoksesta ja siihen mahdollisesti kuuluvista uusiutuvan energian pienyksiköistä sekä tarjouskilpailuun osallistumisen edellytysten täyttymisestä. Voimalaitoksen olisi täytettävä 30 §:ssä säädetyt edellytykset. Sähkön tuottajan tulisi tarjouksessa esittää tiedot, jotka ovat tarpeen 30 §:ssä säädettyjen seikkojen arvioimiseksi (esimerkiksi voimalaitoksessa käytetty uusiutuva energialähde, voimalaitoksen sijainti Suomen valtakunnan alueella, generaattoreiden tai aurinkosähköjärjestelmien lukumäärä ja nimellisteho, voimalaitoksen rakentamisen edellytyksenä olevat lainvoimainen kaava, ratkaisu, lupa tai muu päätös). Koska voimalaitos on vasta vireillä oleva hanke, sähkön tuottajan tarjouksessa esittämät tiedot voisivat tarkentua, kun hankkeen toteutus etenee. Voimalaitoshankkeen toteutus voi tarkentua määräpäivän jälkeen esimerkiksi generaattoreiden tai aurinkosähköjärjestelmien yhteenlasketun nimellistehon tai lukumäärän suhteen. Tarjouksessa tulisi kuitenkin ilmoittaa vaihteluväli, jossa tarkentumista voisi tapahtua. Tarjouksessa annettujen tietojen ei olisi tarpeen olla todentajien varmentamia. 

Sähkön tuottaja voisi omasta aloitteestaan täydentää Energiavirastolle toimittamiaan asiakirjoja. Energiavirasto voisi myös pyytää sähkön tuottajaa täydentämään tämän toimittamia puutteellisia asiakirjoja. Lisäksi Energiavirasto voisi pyytää sähkön tuottajalta tarvittaessa lisäselvitystä tarjouksessa esitetyistä seikoista. Energiaviraston selvityspyyntö voisi koskea esimerkiksi 30 §:n 1 momentin 6 ja 7 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen varmistamista taikka täsmennystä ensimmäisen tukeen oikeuttavan tariffijakson alkamisajankohtaan. Pykälän 1 momentin mukaan sähkön tuottajan preemiosta tai sähkön vuosituotannon määrästä tekemää tarjousta taikka tarjouksessa ilmoitettua voimalaitosta ei kuitenkaan olisi mahdollista muuttaa määräpäivän jälkeen.  

Tarjous tulisi tehdä Energiaviraston vahvistamalla lomakkeella. Tällä pyritään varmistamaan tarjousten keskinäinen vertailukelpoisuus. 

Pykälän 3 momentin mukaan sähkön tuottajan olisi viimeistään tarjouksen tehdessään annettava Energiaviraston hyväksi osallistumisvakuus. Osallistumisvakuuden suuruus määräytyisi tarjouksen mukaisen sähkön vuosituotannon määrän perusteella, joka kerrottaisiin kahdella eurolla/MWh. Vakuudeksi hyväksyttäisiin takaus, vakuutus tai pantattu talletus. Vakuuden antajan tulisi olla luotto- tai vakuutuslaitos tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Osallistumisvakuuden voimassaolon tulisi olla riittävä ottaen huomioon, mitä osallistumisvakuuden vapautumisesta säädetään 32 §:n 3 momentissa ja sen vapauttamisesta preemiojärjestelmään hyväksyttyjen voimalaitoksen osalta 57 a §:n 1 momentissa. Osallistumisvakuuden tulisi olla voimassa kuusi kuukautta 1 momentissa tarkoitetusta määräpäivästä. 

Osallistumisvakuudella varmistetaan, että sähkön tuottajan edun mukaista olisi huolehtia siitä, että tarjouksen mukainen voimalaitos olisi myös mahdollista rakentaa ja siihen liittyvät valmistelut olisi tehty huolella, esimerkiksi rahoituksen järjestämisestä olisi käyty alustavia neuvotteluja. Tarjouskilpailuun osallistuvan sähkön tuottajan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä toteuttaa hanke ei olisi tarpeen arvioida. Osallistumisvakuus olisi selvästi pienempi kuin rakentamisvakuus, josta säädettäisiin 33 §:ssä. Osallistumisvakuuden ei arvioida rajaavan sellaisten sähkön tuottajien osallistumista tarjouskilpailuun, joiden valmistelema voimalaitoshanke on riittävän kustannustehokas. 

Pykälän 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella olisi mahdollista antaa tarkempia säännöksiä tarjouksessa esitettävistä tiedoista ja tarjouslomakkeesta. Preemiota koskevasta tarjouksesta olisi muun muassa tarpeen säätää tarkemmin siten, että se tulisi tehdä sentin tarkkuudella megawattituntia kohden. 

32 §.Hyväksyminen preemiojärjestelmään. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimalaitoksen preemiojärjestelmään hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymiseen liittyvistä esteistä sekä 2 momentissa hyväksymispäätöksestä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarjouskilpailun ratkaisua koskevista päätöksistä, joiden mukaan voimalaitosta ei ole hyväksytty preemiojärjestelmään. Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Tavoitteena on, että pykälässä tarkoitetut päätökset annettaisiin samanaikaisesti. Energiaviraston tulisi antaa arvio siitä, milloin päätökset viimeistään pyrittäisiin antamaan. 

Pykälän 1 momentin mukaan Energiavirasto voisi tarjouskilpailun perusteella hyväksyä preemiojärjestelmään enintään kilpailutettavan sähkön vuosituotannon määrän mukaisesti uusiutuvan energian voimalaitoksia. Asianomaisena vuonna kilpailutettavan sähkön vuosituotannon enimmäismäärästä päätettäisiin valtion asianomaisen vuoden talousarviossa. Preemiojärjestelmään olisi mahdollista hyväksyä voimalaitoksia enintään valtion talousarviossa olevan valtuuden mukaista sähkön vuosituotantoa vastaavasti. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin 4 momentissa olevan valtuuden perusteella tarvittaessa tarkemmin tarjouskilpailussa kilpailutettava sähkön vuosituotannon määrä, joka voi olla enintään talousarviossa olevan valtuuden mukainen. Valtioneuvoston asetuksella olisi myös mahdollista säätää, että talousarvion mukainen sähkön vuosituotannon määrä jaettaisiin asianomaisena vuonna useampaan tarjouskilpailuun. 

Preemiojärjestelmään hyväksymisen perusteena olisi sähkön tuottajan tarjouksessa ilmoittama preemio. Sähkön tuottajien tarjoukset listattaisiin preemion suuruuden mukaiseen järjestykseen. Tarjouskilpailun voittaisivat ne tarjoukset, joissa preemio olisi alhaisin ja joiden mukainen sähkön vuosituotannon määrä ei ylittäisi kilpailutettavaa sähkön vuosituotannon määrää. Varsin mahdollisena voidaan pitää, että parhaiden tarjousten mukainen sähkön vuosituotannon määrä ei täsmälleen vastaisi kilpailutettavaa sähkön vuosituotannon määrää. Todennäköistä on myös, että tarjouskilpailun viimeisen hyväksyttävissä olevan tarjouksen mukaisen sähkön vuosituotannon määrän perusteella voimalaitoksen vuosituotannon määrä mahtuisi vain osittain preemiojärjestelmään. Tällöin voimalaitosta ei olisi mahdollista hyväksyä preemiojärjestelmään. Mahdollista on myös, että kahdessa viimeisessä hyväksyttävässä tarjouksessa olisi ilmoitettu täsmälleen sama preemio, mutta niissä ilmoitetun sähkön vuosituotannon määrän mukaisesti kummankaan sähkön tuottajan voimalaitokset eivät kokonaisuudessaan mahtuisi käytettävissä olevan valtuuden perusteella preemiojärjestelmään. Sähkön tuottajien yhdenvertaisen kohtelun takia ei voida pitää hyväksyttävänä, että täsmälleen saman preemion tarjouksessaan ilmoittaneista sähkön tuottajista vain toisen voimalaitos hyväksyttäisiin preemiojärjestelmään. Tällöin kummankin sähkön tuottajan voimalaitos jäisi preemiojärjestelmän ulkopuolelle. 

Pykälän 1 momentin mukaan preemiojärjestelmään hyväksyminen edellyttäisi lisäksi, että 30 ja 31 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyisivät eikä hyväksymiselle olisi muuta tässä laissa säädettyä estettä (esimerkiksi tarjouksen jättämiselle asetettua määräaikaa ei olisi noudatettu, tarjousta ei olisi tehty Energiaviraston vahvistamalla lomakkeella, ensimmäinen tukeen oikeuttava tariffijakso ei olisi 31 §:n 2 momentin mukainen, osallistumisvakuus ei täyttäisi 31 §:n 3 momentissa säädettyjä edellytyksiä, sähkön tuottaja ei 34 §:n mukaan tulisi saamaan preemion mukaista tukea tai sähkön tuottaja ei olisi maksanut osallistumismaksua 58 §:n 1 momentin mukaisesti). Preemiojärjestelmään ei voitaisi sähkön tuottajan tarjouksessa ilmoittaman preemion perusteella hyväksyä voimalaitosta, vaikka se olisi riittävän alhainen, jos säädetyt edellytykset eivät täyttyisi tai hyväksymiselle olisi laissa säädetty este. Energiaviraston olisi selvitettävä niiden tarjousten osalta, jotka tarjottujen preemioiden perusteella voittaisivat tarjouskilpailun, että säädetyt edellytykset täyttyvät ja hyväksymiselle ei ole laissa säädetty estettä. 

Preemiojärjestelmän hyväksymisen edellytyksenä olisi, että voimalaitos täyttää 30 §:ssä säädetyt edellytykset, jotka koskeva muun muassa sijaintia, vuosituotantoa, nimellistehoa ja rakentamisen edellytyksenä olevaa kaavaa, ratkaisua, lupaa tai muuta päätöstä. Mainittujen edellytysten täyttymisen kannalta on keskeistä, että sähkön tuottajan esittämät tiedot ovat keskenään johdonmukaisia, esimerkiksi ilmoitetun nimellistehon tulisi olla yhdenmukainen sen kanssa, mitä rakennusluvassa määrätään, ja tarjotun vuosituotannon johdonmukainen ilmoitetun nimellistehon kanssa. Tarvittavien lupien tulisi myös olla voimassa siten, että voimalaitos on mahdollista liittää tarjouksen mukaisesti sähköverkkoon. Sähkön tuottaja olisi velvollinen tarjouksen yhteydessä antamaan riittävät ja oikeat tiedot 30 §:ssä säädettyjen edellytysten selvittämiseksi. Tarvittaessa Energiavirastolla olisi mahdollisuus pyytää tarkentavia tietoja. Sähkön tuottaja ei 31 §:n 1 momentin mukaan kuitenkaan voisi enää muuttaa preemiosta ja sähkön vuosituotannon määrästä tekemäänsä tarjousta tai ilmoittamaansa voimalaitosta tarjouksen jättämiselle asetetun määräpäivän jälkeen. 

Pykälän 1 momentin 1—6 kohdassa säädettäisiin perusteista, joiden mukaan voimalaitosta ei olisi mahdollista hyväksyä preemiojärjestelmään, vaikka 1 momentissa säädetyt edellytykset muutoin täyttyisivät eikä hyväksymiselle olisi tässä laissa säädettyä muuta estettä. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tarjotun preemion tulisi alittaa tarjouskilpailun rajahinta. Rajahinta olisi enintään 25 §:n 1 ja 2 momentin mukainen enimmäistukitaso. Valtioneuvoston asetuksella olisi 4 momentissa olevan valtuuden perusteella tarvittaessa tarkoitus asettaa tarjouskilpailussa sovellettava alempi rajahinta. Lähtökohtaisesti olisi kuitenkin esityksen tavoitteiden mukaista, että tarjouksia tulisi mahdollisimman paljon. Tällöin olisi johdonmukaista käyttää rajahintana aluksi 1 kohdassa tarkoitettua 53,5 euroa/MWh. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan sähkön tuottajaan ei saisi olla kohdistettu jokin 18 §:n 2 momentin 3 kohdassa mainittu toimenpide. Tämä rajaisi tarjouskilpailun ulkopuolelle sellaiset sähkön tuottajat, joiden omaisuutta on ulosmitattu, jotka ovat joutuneet selvitystilaan tai haettu konkurssiin taikka joiden osalta tuomioistuin on tehnyt päätöksen velkajärjestely- tai saneerausmenettelyn aloittamisesta. Lisäksi 2 kohdan mukaan sähkön tuottaja ei saisi olla vaikeuksissa oleva yritys. Rajoitus perustuu ryhmäpoikkeusasetukseen sekä ympäristö- ja energiatuen suuntaviivoihin. Vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään valtiontukeen sovelletaan komission tiedonantoa suuntaviivoista valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (2014/C 249/01). Vaikeuksissa oleva yritys on tarkemmin määritelty mainittujen suuntaviivojen 2.2 jakson 20 kohdassa sekä ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdassa. Tiukempia sähkön tuottajaa koskevia toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä toteuttaa hanke ei ole perusteltua asettaa. Esimerkiksi voimalaitosinvestoinnin rahoituksen ei tarvitse olla järjestetty, kun sähkön tuottaja osallistuu tarjouskilpailuun. Todennäköistä on myös, että tarjouskilpailuun osallistuu hankekehittäjiä, jotka eivät itse toteuta voimalaitoshanketta, vaan siirtävät investoinnin toiselle sähkön tuottajalle. Lisäksi rakentamisvakuudella vaikutetaan osaltaan siihen, että tarjouskilpailun voittaneet hankkeet toteutetaan. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan preemiojärjestelmään ei olisi mahdollista hyväksyä voimalaitosta, jos Energiaviraston tiedossa on vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) 84 §:ssä tarkoitettu peruste, joka edellyttää sähkön tuottajan sulkemista tarjouskilpailun ulkopuolelle mainitun lain mukaisesti järjestetyssä tarjouskilpailussa. Tarkoituksena olisi sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle sähkön tuottajat, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Sääntelyn tavoitteena on estää se, että julkisin varoin edistettäisiin yhteiskunnan ja sen taloudellisten etujen vastaista rikollista toimintaa. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan preemiojärjestelmään ei olisi mahdollista hyväksyä voimalaitosta, jos Energiavirastolla olisi perusteltua syytä epäillä tarjotun preemion johtavan tilanteeseen, jossa sähkön tuottajan saama korvaus ylittäisi merkittävästi kohtuullisena pidettävät hyväksyttävät sähkön tuotantokustannukset. Arvioitaessa kohtuullisena pidettäviä hyväksyttäviä sähkön tuotantokustannuksia käytettäisiin vertailukohtana alalla vastaavanlaisissa hankkeissa yleisesti käytettyä sijoitetun pääoman tuottovaatimusta. Asian selvittämisessä sähkön tuottajan kannattavuuslaskelma olisi keskeinen. Jos kannattavuuslaskelman perusteella hankkeessa sijoitetun pääoman tuotto ei merkittävästi ylittäisi alalla vastaavanlaisissa hankkeissa yleisesti käytettyä sijoitetun pääoman tuottovaatimusta, voimalaitoksen hyväksymiselle preemiojärjestelmään ei voitaisi katsoa olevan kohdassa tarkoitettua estettä. 

Energiavirasto voisi tarvittaessa pyytää 1 momentin 4 kohdan edellytyksen selvittämiseksi sähkön tuottajalta lisäselvitystä, esimerkiksi tarjouksessa ilmoitetun preemion perusteena olevan yksityiskohtaisen kannattavuuslaskelman. Tämä olisi tarpeen lähinnä, jos tehdyistä tarjouksista vain muutama koskisi tiettyä uusiutuvaa energialähdettä hyödyntävää voimalaitosta ja niissä ilmoitettujen preemioiden perusteella kyseessä saattaisi olla strateginen tarjouskäyttäytyminen, jossa pyritään ennakoimaan mahdollisimman suurta tukea eikä haeta todellista tukitarvetta vastaava tukea. Koska tarjouskilpailu on teknologianeutraali ja eri uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien voimalaitosten tasoitetuissa energian tuotantokustannuksissa on merkittäviä eroja, riski tällaiseen strategiseen tarjouskäyttäytymiseen on olemassa. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan preemiojärjestelmään ei olisi mahdollista hyväksyä voimalaitosta, jos tarjous perustuisi sähkön tuottajien välisiin sopimuksiin, sähkön tuottajien yhteenliittymien päätöksiin tai sähkön tuottajien yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoituksena olisi merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää tarjouskilpailua tai joista seuraisi, että tarjouskilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy. Näissä tapauksissa hylkäämisen perusteena olisi sähkön tuottajien pyrkimys merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää tarjouskilpailua. Tavoitteena on estää sellaiset kilpailunrajoitukset, joilla voidaan katsoa olevan vahingollisia vaikutuksia tarjouskilpailun onnistuneen lopputuloksen kannalta. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan preemiojärjestelmään ei olisi mahdollista hyväksyä yhtään voimalaitosta, jos tarjouksia ei tehdä vähintään 20 prosenttia suuremmasta määrästä sähkön vuosituotantoa kuin tarjouskilpailun perusteella voidaan enintään hyväksyä preemiojärjestelmään. Riittävä kilpailu on keskeinen edellytys tarjouskilpailun onnistuneen lopputuloksen kannalta. 

Pykälän 2 momentin mukaan voimalaitos hyväksyttäisiin preemiojärjestelmään siten, että tukiaika olisi enintään 12 vuotta. Tukiaika voisi todellisuudessa jäädä lyhemmäksi, jos sähkön kolmen kuukauden markkinahinta nousee ja olisi 12 vuoden tukiaikaan sisältyvien tariffijaksojen aikana vähintään yhtä suuri kuin preemion ja viitehinnan summa. Tällöin tukea ei 34 §:n mukaan maksettaisi. Preemiojärjestelmän mukaiset velvollisuudet koskisivat sähkön tuottajaa kuitenkin kauemmin kuin 12 vuotta, kun otetaan muun muassa huomioon, mitä 33 §:ssä säädetään. 

Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevaan päätökseen sisällytettävistä tiedoista ja määräyksistä. Hyväksymispäätöksessä tulisi olla tiedot preemiojärjestelmään hyväksytystä voimalaitoksesta ja siinä käytetystä uusiutuvasta energialähteestä sekä tarjouksen tehneestä sähkön tuottajasta. Hyväksymispäätöksessä tulisi myös olla tieto, jos voimalaitos koostuu uusiutuvan energian pienyksiköistä. Hyväksymispäätöksessä olisi lisäksi oltava tieto tarjouksen mukaisesta sähkön vuosituotannon määrästä ja preemiosta sekä ajanjaksosta, jolloin voimalaitos kuuluu preemiojärjestelmään, ja tariffijaksosta, josta tukiaika alkaa kulua ja johon tukiaika päättyy. Hyväksymispäätökseen olisi lisäksi sisällytettävä tietoja ja määräyksiä muista, yleisen tai yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja päätöksen edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista. Nämä voivat esimerkiksi liittyä tietojen antamiseen Energiavirastolle valvontaa varten sekä sähkön tuotannon seurantaa koskevan suunnitelman tai polttoainekirjanpidon valmisteluun. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Energiaviraston päätöksistä, joiden mukaan sähkön tuottajan tarjous on hylätty. Voimalaitosta ei olisi mahdollista hyväksyä preemiojärjestelmään, jos sähkön tuottajan tarjoama preemio ei olisi riittävän alhainen. Voimalaitosta ei myöskään olisi mahdollista hyväksyä preemiojärjestelmään, vaikka sähkön tuottajan tarjoama preemio olisi ollut riittävän alhainen, jos jokin 30 tai 31 §:ssä säädetyistä edellytyksistä ei täyttyisi tai hyväksymiselle olisi muu tässä laissa säädetty este. Lisäksi voimalaitosta ei olisi mahdollista hyväksyä preemiojärjestelmään 1 momentin 1—6 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. 

Energiaviraston olisi tarpeen selvittää tarkemmin, miltä osin säädetyt edellytykset eivät täyty tai hyväksymiselle on jokin este ainoastaan sellaisten tarjousten osalta, joissa preemio oli riittävän alhainen ja voimalaitos olisi hyväksytty preemiojärjestelmään, jos säädetyt edellytykset olisivat täyttyneet eikä hyväksymiselle olisi ollut estettä. Jos sähkön tuottajan tarjoama preemio ei olisi riittävän alhainen tai kaikkien tarjousten mukainen yhteenlaskettu vuosituotanto ei ylittäisi 1 momentin 6 kohdassa säädettyä vähimmäismäärää, riittää tämä perusteeksi sille, että voimalaitosta ei hyväksytä preemiojärjestelmään. Energiaviraston ei tällöin olisi tarpeen tarkemmin selvittää, täyttyisivätkö hyväksymisen edellytykset muutoin tai olisiko hyväksymiselle jokin muu este. 

Pykälän 3 momentissa tarkoitetuissa päätöksissä tulisi olla tiedot sähkön tuottajasta ja voimalaitoksesta. Lisäksi päätökseen olisi mahdollista sisällyttää tietoja muista, yleisen tai yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja päätöksen edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista. Osallistumisvakuus vapautuisi, kun annetaan hylkäävä päätös. Osallistumisvakuudelle ei olisi enää tarvetta, kun voimalaitosta ei hyväksytä preemiojärjestelmään. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Tarkempia säännöksiä tarjouskilpailun rajahinnasta ei olisi vielä tarkoitus antaa ainakaan koskien ensimmäistä tarjouskilpailua. Tarjouskilpailussa kilpailutettavan sähkön vuosituotannon määrästä olisi tarvittaessa tarkoitus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella jo ensimmäisen tarjouskilpailun osalta. Asian arvioinnin kannalta on keskeistä, miten kilpailutettavasta sähkön vuosituotannon määrästä säädetään valtion talousarviossa. 

33 §.Sähkön tuottajan velvollisuudet preemiojärjestelmässä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sähkön tuottajan keskeisistä velvollisuuksista preemiojärjestelmässä. Pykälän 2 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan sähkön tuottajan olisi annettava kuukauden kuluessa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta Energiaviraston hyväksi rakentamisvakuus. Rakentamisvakuuden suuruus olisi tarjouksen mukaisen sähkön vuosituotannon määrä kerrottuna 16:lla eurolla/MWh. Rakentamisvakuuden tulisi olla voimassa kolme vuotta ja kuusi kuukautta. Voimassaoloaika on asetettu ottaen huomioon 1 momentin 2—4 kohta ja 57 a §:n 2 momentti. Rakentamisvakuuteen sovellettaisiin muutoin, mitä osallistumisvakuudesta 31 §:n 3 momentissa säädetään. Rakentamisvakuudeksi hyväksyttäisiin kuten osallistumisvakuudeksi takaus, vakuutus tai pantattu talletus. Rakentamisvakuuden antajan tulisi olla kuten osallistumisvakuuden antajan luotto- tai vakuutuslaitos tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Preemiojärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös raukeaisi 37 §:n 1 momentin mukaan, jos sähkön tuottaja ei anna rakentamisvakuutta 1 kohdan mukaisesti. 

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin sähkön tuottajan velvollisuudesta rakentaa voimalaitos siten, että se täyttää 30 §:n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset. Velvollisuuden noudattaminen selvitettäisiin, kun sähkön tuottaja toimittaa 4 kohdan mukaisesti Energiavirastolle tietoja. Preemiojärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös raukeaisi 37 §:n 1 momentin mukaan, jos velvollisuuden noudattaminen laiminlyödään. 

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin sähkön tuottajan velvollisuudesta liittää voimalaitos sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä verkkoon. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan a alakohdan mukaan sähkön tuottajan olisi kolmen vuoden kuluessa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta liitettävä voimalaitos vähintään osaksi sähköverkkoon siten, että laitos tuottaa sähköä verkkoon. Sähkön tuottajalta jäisi saamatta osa preemiojärjestelmän mukaisesta tuesta, jos voimalaitos ei olisi kokonaisuudessaan rakennettu ja liitetty verkkoon kolmen vuoden määräajassa. Sähkön tuottajalla voisi tällöin olla vaikeuksia täyttää 6 kohdan mukainen tuotantovelvoite, jolloin sähkön tuottaja voisi joutua maksamaan 36 §:n mukaisesti alituotantokorvausta. Sähkön tuottaja myös menettäisi 57 a §:n 2 momentin mukaisesti rakentamisvakuuden osaksi. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan b alakohdan mukaan sähkön tuottajan tulisi liittää voimalaitos kokonaisuudessaan sähköverkkoon viiden vuoden kuluessa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta siten, että laitos kokonaisuudessaan tuottaa sähköä verkkoon. Preemiojärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös raukeaisi 37 §:n 1 momentin mukaan, jos sähkön tuottajasta johtuvasta syystä tätä velvollisuutta ei olisi täytetty. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan sähkön tuottajan olisi toimitettava Energiavirastolle kahden kuukauden kuluessa 3 kohdan a alakohdassa säädetyn määräajan päättymisestä voimalaitosta koskevat tarkennetut tiedot, joista keskeisimpiä ovat generaattoreiden tai aurinkosähköjärjestelmien lopullinen lukumäärä ja nimellisteho sekä rakentamisaikataulu. Tarkennettuja tietoja toimitettaessa ei enää olisi mahdollista ilmoittaa asioita tietyllä vaihteluvälillä. Preemion mukaista tukea ja alituotantokorvausta määritettäessä otettaisiin huomioon vain sen voimalaitoskokonaisuuden tuotanto, jonka sähkön tuottaja on ilmoittanut Energiavirastolle 4 kohdan mukaisessa määräajassa. Sähkön tuottajan olisi myös toimitettava Energiavirastolle kahden kuukauden kuluessa 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetyn määräajan päättymisestä todentajan varmentama ilmoitus siitä, onko 2 kohdassa ja 3 kohdan asianomaisessa alakohdassa säädetty velvollisuus täytetty. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan sähkön tuottajan olisi toimitettava Energiavirastolle tukeen oikeuttavan sähkön tuotannon seurantasuunnitelma kolme kuukautta ennen ensimmäisen tukeen oikeuttavan tariffijakson alkamista. Tämä tariffijakso määräytyy sähkön tuottajan tarjouksessa ilmoittaman perusteella. Seurantasuunnitelmalta edellytettäisiin, että sen perusteella voimalaitoksessa tuotetusta sähköstä olisi mahdollista saada luotettava selvitys preemion mukaista tukea ja alituotantokorvausta koskevia päätöksiä varten. Seurantasuunnitelma olisi vastaava kuin vaaditaan syöttötariffijärjestelmässä. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa säädetyt velvoitteet koskisivat jokaista kalenterivuotta, jona voimalaitos kuuluu preemiojärjestelmään. Sähkön tuottajan tulisi ottaa tämä huomioon ilmoittaessaan tarjouksessa tariffijakson, josta tukiaika alkaa kulua. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan a alakohdan mukaan voimalaitoksessa olisi kalenterivuodessa tuotettava enemmän sähköä kuin sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996; jäljempänä polttoaineverolaki) tarkoitetun pientuottajan kalenterivuodessa tuottaman sähkön määrän. Jos voimalaitos koostuu useasta uusiutuvan energian pienyksiköstä, koskisi velvoite jokaista niistä erikseen. Säännöksen tarkoituksena on estää tukien ja muiden edistämistoimenpiteiden kumulaatio, kun pientuottajan omaan kulutukseen käytetty sähkö on verovapaata. 

Polttoaineverolain 2 §:n 5 kohdan b alakohdan mukaan pientuottajalla tarkoitetaan sähkön tuottajaa, jonka voimalaitoksessa tuottaman sähkön määrä on kalenterivuodessa enintään 800 MWh. Viittaussäännös varmistaisi, että preemiojärjestelmän mukainen pientuotanto vastaisi polttoaineverolakiin perustuvaa pientuotantoa ja polttoaineverolain mahdollinen muutos tulisi lähtökohtaisesti suoraan sovellettavaksi myös preemiojärjestelmässä. Pientuottajan omaan kulutukseen tuottamaa sähköä edistetään jo polttoaineverolain mukaisesti, ja etenkin aurinkosähköjärjestelmien investointien määrä on lähtenyt selvään kasvuun. Polttoaineverolain 7 §:n 7 kohdan mukaan valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on sähkö, jonka pientuottaja on tuottanut ja jota ei luovuteta sähköverkkoon. Energia- ja ilmastostrategiassa linjatun mukaisesti sähkön pientuotannon osalta säilytetään nykyiset taloudelliset ohjauskeinot, mukaan lukien sähköveromalli, jossa enintään 800 MWh:n vuosituotanto on vapautettu sähköverosta omassa käytössä, sekä kotitalousvähennys asennustyöstä. Sähkömarkkinoita koskevan lainsäädännön mukaan Suomessa tasevastuu koskee kaikkea verkkoon liitettyä sähkön tuotantoa, mutta pientuotannolla on joitain sähkön mittausta ja tuotantoennusteita koskevia helpotuksia. Koska sähkön tuotantoa tarkastellaan kalenterivuosittain, säännöstä sovellettaisiin myös ensimmäiseen ja viimeiseen kalenterivuoteen, joina voimalaitos kuuluisi preemiojärjestelmään, riippumatta siitä mihin aikaan vuodesta tukiaika alkaisi ja päättyisi. 

Sähkön tuottaja olisi 1 momentin 6 kohdan b alakohdan mukaan velvollinen tuottamaan kalenterivuoden aikana biokaasuvoimalassa biokaasulla sähköstä vähintään 85 prosenttia. Jos biokaasuvoimalassa tuotetaan lisäksi lämpöä, myös lämmöstä olisi tuotettava biokaasulla vähintään 85 prosenttia. Preemiojärjestelmän tarkoituksena on edistää investointeja biokaasua hyödyntävään kokonaan uuteen biokaasuvoimalaan. Biokaasuvoimalassa olisi kuitenkin kalenterivuoden aikana mahdollista tuottaa muulla polttoaineella kuin biokaasulla enintään 15 prosenttia sähköstä. Sama koskisi myös lämmön tuotantoa, jos biokaasuvoimalassa tuotetaan lisäksi lämpöä. Velvollisuus koskisi kaikkea biokaasuvoimalassa kalenterivuoden aikana käytettyä polttoainetta. 

Sähkön tuottaja olisi 1 momentin 6 kohdan c alakohdan mukaan velvollinen tuottamaan kalenterivuoden aikana puupolttoainevoimalassa sähköstä ja lämmöstä vähintään 85 prosenttia muilla puupolttoaineilla kuin 25 §:n 4 momentissa tarkoitetulla metsähakkeella. Velvollisuus koskisi kaikkea puupolttoainevoimalassa kalenterivuoden aikana käytettyä polttoainetta. Preemiojärjestelmän tarkoituksena on edistää investointeja puupolttoaineita hyödyntävään kokonaan uuteen puupolttoainevoimalaan, mutta ei järeän puun hakkuukohteelta saadusta jalostukseen soveltuvasta tukki- tai kuitupuusta valmistetulla metsähakkeella tapahtuvaan sähkön tuotantoon. Puupolttoainevoimalassa olisi kuitenkin kalenterivuoden aikana mahdollista tuottaa enintään 15 prosenttia sähköstä ja lämmöstä muilla polttoaineella, esimerkiksi turpeella tai 25 §:n 4 momentissa tarkoitetulla metsähakkeella. Tällaisen metsähakkeen käyttöä sähkön tuotannon polttoaineena ei ole perusteltua edistää, kun sitä voidaan käyttää myös jalostukseen ja kun näin voidaan estää preemion mukaisesta tuesta aiheutuvat hintapaineet kuitupuulle. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan b ja c alakohtien mukaisesti 85 prosentin vaatimus koskisi kaikkea voimalaitoksella kalenterivuoden aikana käytettyä polttoainetta, mukaan lukien käynnistyspolttoaineet, riippumatta siitä, paljonko voimalaitoksessa tuotetaan sähköä ja lämpöä. Preemiojärjestelmään ei ole mahdollista hyväksyä voimalaitoksesta tiettyä tuotanto-osuutta. Vaikka biokaasuvoimalassa tai puupolttoainevoimalassa tuotettaisiin kalenterivuodessa enemmän sähköä kuin sähkön tuottaja on tarjouksessaan ilmoittanut, 85 prosentin vaatimusta sovellettaisiin. 

Preemiojärjestelmän EU:n valtiontukisääntelyn mukaisuus perustuisi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön toimintatukea koskeviin ympäristö- ja energiatuen suuntaviivojen tai ryhmäpoikkeusasetuksen asianomaisiin kohtiin. Biokaasu- ja puupolttoainevoimaloissa sallittaisiin 1 momentin 6 kohdan b ja c alakohdan mukaan 15 prosentin osalta muiden kuin uusiutuvista energialähteistä peräisin olevien polttoaineiden käyttö, mutta 34 §:n 1 momentin mukaan niillä tuotettu sähkö ei kuitenkaan oikeuttaisi preemion mukaiseen tukeen. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että voimaloissa tuotetusta sähköstä maksettava tuki välillisesti kohdistuu myös fossiilista energialähdettä hyödyntävään investointiin. EU:n valtiontukisääntelyn mukaisuuden arvioinnissa tällainen poikkeama uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön edistämisestä saattaa osoittautua ongelmalliseksi. Mahdollisimman korkealle asetettu velvollisuus käyttää polttoaineena uusiutuvia energialähteitä olisi EU:n valtiotukisääntelyn kannalta optimaalinen. 

Lisäksi 1 momentin 6 kohdan c alakohdan mukaan sähkön tuottaja olisi puupolttoainevoimalassa velvollinen kalenterivuoden aikana tuottamaan sähkön tuotannon yhteydessä lämpöä hyötykäyttöön siten, että kokonaishyötysuhde on vähintään 50 prosenttia tai, jos sen generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho on vähintään 1 megavolttiampeeri, vähintään 75 prosenttia. Edellytys olisi vastaava kuin tuotantotukilain 11 §:n 4 ja 5 kohdassa sekä 26 §:n 2 momentissa säädetään syöttötariffijärjestelmään hyväksyttyjen puupolttoainevoimaloiden osalta. Perustelut olisivat myös vastaavat ja perustuvat energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2012/27/EU. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan säännökset liittyvät 34 ja 36 §:ään. Seurauksena 6 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen laiminlyönnistä olisi preemion mukaisen tuen saamatta jääminen ja velvollisuus maksaa alituotantokorvausta. 

Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan sähkön tuottajan olisi tuotettava preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen mukaisesta sähkön vuosituotannosta tukiajan ensimmäisen tukijakson (ensimmäiset neljä vuotta) aikana keskimäärin vähintään 75 prosenttia sekä toisen tukijakson (viides—kahdeksas vuosi) ja kolmannen tukijakson (yhdeksäs—kahdestoista vuosi) aikana keskimäärin vähintään 80 prosenttia. Sähkön tuottajan velvollisuudesta maksaa alituotantokorvausta säädettäisiin 36 §:ssä. 

Tuulisuus, lämpötilan vaihtelut, auringon säteilyn määrä ja muut sääolosuhteet vaikuttavat sähkön vuosituotannon määrään. Muuttuvat sääolosuhteet on vain rajoitetusti mahdollista ottaa huomioon sähkön tuotannossa. Säännöksen mukaan tarkastelu tehtäisiin aina neljän vuoden tukijakson perusteella, jolloin vuosivaihtelut on mahdollista tasoittaa. Tavoitteena on ohjata sähkön tuottaja tekemään tarjouksensa vuosituotannon määrästä huolellisen selvityksen perusteella. Tavoitteena on myös varmistaa, että tuotantomäärää koskeva velvoite ei lisäisi tukitarvetta esimerkiksi sen vuoksi, että rahoittaja edellyttäisi muutosta pääoman ja lainan suhteeseen tai vaatisi muita turvaavia ja lisäkustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä. 

Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan sähkön tuottajan tulisi ilmoittaa Energiavirastolle pysyvistä muutoksista, jotka koskevat 30 §:ssä säädettyä edellytystä tai seurantasuunnitelmaa, ja muutoksista voimalaitoksen hallintasuhteissa. Vastaavanlainen velvollisuus koskee 22 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan syöttötariffijärjestelmään hyväksytyn voimalaitoksen sähkön tuottajaa. 

Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan sähkön tuottaja olisi velvollinen noudattamaan, mitä 22 §:n 2 momentissa säädetään sähkön tuottajan kirjanpitovelvollisuudesta syöttötariffijärjestelmässä. Sähkön tuottajan olisi pidettävä yllä luotettavaa kirjanpitoa voimalaitoksessa käytetyistä polttoaineista ja niiden energiasisällöstä tariffijaksoittain, jos voimalaitoksessa on mahdollista käyttää erilaisia polttoaineita. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Tarkempia teknisiä säännöksiä olisi mahdollisesti tarpeen antaa voimalaitoksen sähköverkkoon liittämisestä ja sähkön tuottamisesta verkkoon. Lämmön hyötykäytöstä ja kokonaishyötysuhteesta saattaa olla tarpeen säätää vastaavalla tavalla kuin syöttötariffijärjestelmästä tuotantotukiasetuksen 10 ja 11 §:ssä. Seurantasuunnitelmaan ja polttoainekirjanpitoon liittyen saattaa olla tarpeen säätää vastaavalla tavalla kuin syöttötariffijärjestelmästä tuotantotukiasetuksen 7—9 §:ssä tai tarvittavilta osin poiketa näistä säännöksistä. 

34 §.Preemion mukainen tuki. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin preemion mukaisen tuen perusteena olevasta sähkön tuotannon määrästä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin preemion mukaisen tuen laskemisesta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin preemion mukaisesta tuesta. Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. 

Pykälän 1 momentin mukaan preemion mukaisen tuen perusteena olisi uusiutuvan energian voimalaitoksessa preemiojärjestelmään hyväksymistä ja seurantasuunnitelman hyväksymistä koskevien päätösten mukaisesti tuotettu sähkö määrä, josta olisi vähennetty voimalaitoksen omakäyttölaitteiden kuluttama sähköenergia. Lisäksi tarkennettaisiin, että tuen perusteena biokaasuvoimalassa olisi biokaasuun perustuva sähkön tuotanto ja puupolttoainevoimalassa puupolttoaineeseen perustuva sähkön tuotanto, ei kuitenkaan 25 §:n 4 momentissa tarkoitetulla metsähakkeella tuotettu sähkö. Rajoitus olisi vastaava kuin syöttötariffijärjestelmässä 24 §:n 3 momentin mukaan, mutta biokaasuvoimalassa tukeen oikeuttaisi myös muu biokaasu kuin biokaasulaitoksessa syntyvä. Ympäristö- ja energiatuen suuntaviivojen mukaan tuotantotukijärjestelmissä voidaan tehdä rajoituksia muun muassa biomassan osalta, kun perusteena on tarve välttää tuen raaka-ainemarkkinoita vääristävää vaikutusta. 

Pykälän 1 momentin mukaan edellytettäisiin lisäksi, että sähkön tuottaja on noudattanut 33 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia. Jos kalenterivuodessa tuotetun sähkön määrä voimalaitoksessa ei ylittäisi 33 §:n 1 momentin 6 kohdan a alakohdan mukaisesti polttoaineverolaissa tarkoitetun pientuottajan kalenterivuodessa tuottaman sähkön määrää, preemion mukaisen tuen perusteena oleva sähkön määrä olisi nolla. Jos uusiutuvan energian pienyksiköistä koostuvassa voimalaitoksessa jossain näistä pienyksiköistä kalenterivuodessa tuotetun sähkön määrä ei ylittäisi polttoaineverolaissa tarkoitetun pientuottajan kalenterivuodessa tuottaman sähkön määrää, preemion mukaisen tuen perusteena oleva sähkön määrä tämän pienyksikön osalta olisi nolla. Jos kalenterivuodessa biokaasuvoimalassa tuotetusta sähköstä ja, jos siinä tuotetaan lämpöä, myös lämmöstä vähintään 85 prosenttia ei 33 §:n 1 momentin 6 kohdan b alakohdan mukaisesti olisi tuotettu biokaasulla, preemion mukaisen tuen perusteena oleva sähkön määrä olisi myös nolla. Jos kalenterivuodessa puupolttoainevoimalassa tuotetusta sähköstä ja lämmöstä vähintään 85 prosenttia ei 33 §:n 1 momentin 6 kohdan c alakohdan mukaisesti olisi tuotettu muilla puupolttoaineilla kuin 25 §:n 4 momentissa tarkoitetulla metsähakkeella eikä lämpöä olisi tuotettu hyötykäyttöön edellytetyn kokonaishyötysuhteen mukaisesti, preemion mukaisen tuen perusteena oleva sähkön määrä olisi samoin nolla. 

Kalenterivuoden aikana tuotettua sähköä koskevat velvollisuudet olisi mahdollista selvittää vasta kalenterivuoden viimeistä tariffijaksoa koskevan maksatushakemuksen yhteydessä. Jos tällöin kävisi ilmi, että sähkön tuottaja ei ole noudattanut 33 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia, se olisi 50 §:n nojalla velvollinen palauttamaan kalenterivuoden ensimmäisten tariffijaksojen aikana saamansa tuen. Lisäksi Energiavirastolla olisi mahdollisuus 51 §:n perusteella periä tuki takaisin tai 54 §:n perusteella käyttää kuittausta. 

Pykälän 1 momentissa viitattaisiin 24 §:n 1 ja 2 momenttiin. Preemiojärjestelmässä ja syöttötariffijärjestelmässä käytettäisiin samanlaista määritelmää omakäyttölaitteista. Myös preemiojärjestelmässä omakäyttölaitteina pidettäisiin 24 §:n 1 momentin mukaisesti niitä voimalaitoksen laitteita ja koneita, jotka voimalaitoksessa tarvitaan sähkön tai sähkön ja lämmön tuottamiseen ja tuotantovalmiuden ylläpitämiseen sekä laitoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen poistamiseen tai pienentämiseen. Preemion mukaiseen tukeen luettavaan sähkön tuotantoon sovellettaisiin lisäksi, mitä 24 §:n 2 momentissa säädetään tavoitehintaan ja muuttuvaan tuotantotukeen oikeuttavasta sähkön tuotannosta. Myös preemiojärjestelmässä sähkön tuotanto määräytyisi sen verkonhaltijan mittarilukeman perusteella, jonka verkkoon sähkön tuottaja on liittynyt. Sähkön tuotanto voisi määräytyä myös sähkön tuottajan tai sähkön käyttäjän mittarilukeman perusteella, kun kyse on muusta kuin verkkoon syötetystä sähköstä. Sähkön tuotanto ei kuitenkaan oikeuttaisi preemion mukaiseen tukeen niiltä tunneilta, joina voimalaitoksen sijaintipaikan sähkön markkinahinta on negatiivinen. 

Preemion perusteena olevaa sähkön tuotannon enimmäismäärää koskevasta rajauksesta säädettäisiin lisäksi 1 momentissa. Preemion mukaista tukea voisi saada neljän vuoden pituisen tukijakson aikana keskimäärin enintään preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen mukaisen sähkön vuosituotannon määrän mukaisesti. Tukijakson aikana vuosituotanto voi vaihdella. Jos sähkön tuotanto esimerkiksi ylittäisi tukijakson kolmen ensimmäisen vuoden aikana tarjouksen mukaisen vuosituotannon määrän, pienenisi vastaavasti neljäntenä vuonna preemioon tai sen mukaiseen tukeen luettava sähkön määrä. Sähkön tuotannon määrän alitusta tai ylitystä ei olisi mahdollista siirtää seuraavalle tukijaksolle. 

Pykälän 2 momentin mukaan preemion mukaisen tuen suuruus laskettaisiin tariffijakson aikana tuotetun sähkön määrän mukaan, joka 1 momentin mukaan olisi preemion mukaisen tuen perusteena, sekä hyväksymispäätöksen mukaisen preemion ja sähkön viitehinnan (30 euroa/MWh) mukaan. Sähkön tuottaja ei saisi preemion mukaista tukea, kun preemion mukaisen tuen perusteena oleva sähkön määrä 1 momentin perusteella olisi nolla. 

Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi informatiivinen viittaus 16 §:n 1 momenttiin. Kalenterivuosi jakautuu kolmen kuukauden pituisiin tariffijaksoihin, joista säädetään tarkemmin tuotantotukiasetuksessa.  

Pykälän 3 momentin mukaan sähkön tuottaja saisi hyväksymispäätöksen mukaisen preemion perusteella lasketun tuen, kun voimalaitoksen sijaintipaikan kolmen kuukauden sähkön markkinahinnan keskiarvo on enintään yhtä suuri kuin sähkön viitehinta. Tällöin tuen määrä laskettaisiin kiinteänä pysyvän preemion mukaisesti. Preemion mukaista tukea alennettaisiin sähkön markkinahinnan keskiarvon ja viitehinnan erotuksella, kun markkinahinta on suurempi kuin viitehinta, mutta pienempi kuin viitehinnan ja preemion summa. Tällöin tuen määrä laskettaisiin sähkön markkinahinnan mukaan muuttuvana preemiona. Tukea ei maksettaisi, kun sähkön markkinahinta on sama tai suurempi kuin viitehinnan ja preemion summa. 

Pykälän 4 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Tarkempia säännöksiä siitä, miten preemion perusteena oleva sähkön tuotanto määritetään ja preemion mukainen tuki lasketaan, voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

35 §.Preemion mukaisen tuen maksaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sähkön tuottajan tariffijaksoa koskevasta velvollisuudesta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Energiaviraston seurantasuunnitelmaa koskevan päätöksestä ja tariffijaksoa koskevasta maksatuspäätöksestä. Pykälän 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. 

Pykälän 1 momentin mukaan sähkön tuottaja olisi velvollinen kahden kuukauden kuluessa tariffijakson päättymisestä toimittamaan Energiavirastolle luotettavan selvityksen 34 §:n mukaisesta sähkön tuotannosta tariffijaksolta, preemion mukaista tukea koskevan hakemuksen sekä oikeat ja riittävät tiedot preemion mukaisen tuen maksamisen kannalta tarpeellisista muista seikoista. Selvitykseen tulisi liittää todentajan varmennus selvityksessä esitettyjen tietojen asianmukaisuudesta. Menettely olisi samankaltainen kuin syöttötariffijärjestelmässä, ja säännös olisi yhdenmukainen syöttötariffijärjestelmää koskevan 27 ja 28 §:n kanssa. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiavirasto tekisi hakemuksen ja selvityksen perusteella päätöksen preemion mukaisesta tuesta. Energiavirasto maksaisi sähkön tuottajalle preemion mukaisen tuen tariffijaksolta, jos sähkön tuottaja on toimittanut hakemuksen 1 momentin mukaisesti ja muut tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät, esimerkiksi sähkön markkinahinta ei ole suurempi kuin sähkön viitehinnan ja preemion summa taikka voimalaitoksessa tai, jos se koostuu uusiutuvan energian pienyksiköistä, tällaisessa pienyksiköissä kalenterivuodessa tuotettu sähkön määrä on suurempi kuin 33 §:n 1 momentin 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu sähkön määrä. Lisäksi tuen maksaminen edellyttää, että sähkön tuottaja on noudattanut, mitä 33 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään seurantasuunnitelmasta. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiaviraston tulisi hyväksyä 33 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu seurantasuunnitelma, ennen kuin preemion mukaista tukea voidaan maksaa sähkön tuottajalle. Hyväksymisen edellytyksenä olisi, että seurantasuunnitelman perusteella olisi mahdollista saada tariffijakson aikana tuotetusta sähköstä luotettava selvitys preemion mukaista tukea ja alituotantokorvausta koskevaa päätöstä varten. Seurantasuunnitelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä tulisi antaa tiedot ja määräykset yleisen tai yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja päätöksen edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista. Tarkoituksena olisi noudattaa vastaavanlaista menettelyä kuin syöttötariffijärjestelmään liittyvien seurantasuunnitelmien hyväksymisessä. Koska sähkön tuottaja olisi 33 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan velvollinen toimittamaan seurantasuunnitelman Energiavirastolle kolme kuukautta ennen tarjouksen mukaisen ensimmäisen tukeen oikeuttavan tariffijakson alkamista, Energiavirastolla arvioidaan olevan riittävästi aikaa käsitellä ja hyväksyä seurantasuunnitelma ennen kuin ensimmäinen tukierä tulisi maksettavaksi. 

Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä selvityksen sisällöstä, hakemuksen toimittamisesta sekä hakemuksessa esitettävistä tiedoista ja niiden varmennuksesta olisi mahdollista antaa valtioneuvoston asetuksella. Vastaavia tarkempia säännöksiä ei ole ollut tarpeen antaa syöttötariffijärjestelmään liittyen. 

36 §.Alituotantokorvaus ja sen maksaminen. Pykälässä säädettäisiin sähkön tuottajan velvollisuudesta maksaa alituotantokorvausta. 

Pykälän 1 momentin mukaan sähkön tuottaja olisi velvollinen maksamaan Energiavirastolle alituotantokorvausta, jos tukijakson aikana tuotettu sähkön määrä ei olisi vähintään 33 §:n 1 momentin 7 kohdassa säädetyn mukainen. Ensimmäisellä neljän vuoden pituisella tukijaksolla sähkön tuotannon määrän tulisi olla preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen mukaisesta vuosituotannosta keskimäärin vähintään 75 prosenttia ja seuraavien tukijaksojen aikana keskimäärin vähintään 80 prosenttia. Alituotantokorvausta olisi maksettava siitä sähkön tuotannon määrästä, joka alittaa tukijakson aikana vaaditun tuotannon määrän. 

Sähkön tuottaja ei kuitenkaan olisi velvollinen maksamaan alituotantokorvausta siltä osin kuin vajaus johtuisi sähköverkonhaltijasta johtuvasta syystä eikä niiltä tunneilta, joina voimalaitoksen sijaintipaikan sähkön markkinahinta on negatiivinen. Näihin syihin perustuvan vajauksen määrän ja syyn tulisi olla todentajan varmentamia, jotta Energiavirasto voisi ottaa ne huomioon määrittäessään alituotantokorvauksen perusteena olevaa sähkön tuotannon määrää. 

Alituotantokorvaukseen velvoittavaan sähkön tuotannon määrään sovellettaisiin muutoin, mitä 34 §:n 1 momentissa säädetään preemion mukaisen tuen perusteena olevasta sähkön tuotannon määrästä. 

Pykälän 2 momentin mukaan alituotantokorvauksen suuruus laskettaisiin sen perusteena 1 momentin nojalla olevan sähkön tuotannon määrän ja preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen mukaisen preemion mukaisesti. 

Pykälän 3 momentin mukaan Energiavirasto tekisi tukijakson päätyttyä päätöksen alituotantokorvauksesta, jos edellytykset sen maksettavaksi määräämisestä täyttyvät. Jos esimerkiksi tarjouksen mukaisesti hyväksytty preemio olisi 25 euroa/MWh ja vaaditusta sähkön tuotannon määrästä puuttuisi 1 momentin mukaisesti laskettuna 60 000 MWh, alituotantokorvaus olisi 1,5 milj. euroa. 

Sähkön tuottaja olisi velvollinen maksamaan alituotantokorvauksen vuoden kuluessa siitä, kun maksuvelvollisuutta koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi. Energiavirastolla olisi tällöin vuosi aikaa kuitata alituotantokorvaus sähkön tuottajalle maksettavasta tuesta. Jos sähkön markkinahinta olisi koko vuoden ajan niin korkealla, että tukea ei makseta, kuittaaminen ei ole mahdollista. Sähkön tuottajan maksettavaksi jäisi alituotantokorvaus siltä osin kuin Energiavirasto ei ole 54 §:n mukaisesti käyttänyt kuittausta. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Tarkempia säännöksiä siitä, miten esimerkiksi alituotantokorvaus lasketaan, voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

37 §.Preemiojärjestelmää koskevien päätösten raukeaminen, muuttaminen, peruuttaminen ja siirto. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen raukeamisesta, 2 momentissa muuttamisesta, 3 momentissa peruuttamisesta ja 4 momentissa siirrosta. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin seurantasuunnitelman hyväksymistä koskevaa päätöstä muuttamisesta. 

Pykälän 1 momentin mukaan preemiojärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös raukeaisi, jos sähkön tuottaja ei anna rakentamisvakuutta 33 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti tai rakenna voimalaitosta 33 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti. Rakentamista koskevan edellytyksen täyttyminen voidaan arvioida, kun sähkön tuottaja toimittaa Energiavirastolle 33 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut tiedot ja todentajan varmentaman ilmoituksen. Hyväksymispäätös raukeaisi myös, jos sähkön tuottajasta johtuvasta syystä voimalaitosta ei ole 33 §:n 1 momentin 3 kohdan b alakohdan mukaisesti liitetty sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä verkkoon. Sähkön tuottajan voimalaitos ei tuottaisi lainkaan tukeen oikeuttavaa sähköä sen jälkeen, kun päätös on rauennut. Raukeamisesta seuraisi myös, että tällöin sähkön tuottajalla ei olisi velvollisuutta maksaa alituotantokorvausta. Hyväksymispäätös raukeaisi myös, kun päätöksen mukaisesti tukiaika on päättynyt ja sähkön tuottaja on maksanut alituotantokorvaukset niistä tehtyjen päätösten mukaisesti. Jos sähkön tuottaja täyttää 33 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä 3 kohdan b alakohdan mukaiset velvollisuudet, olisi sähkön tuottaja sidottu preemiojärjestelmään eikä esimerkiksi voisi vapautua alituotantokorvauksen maksamisesta ilmoittamalla luopuvansa preemiojärjestelmästä. Tältä osin preemiojärjestelmää koskevan hyväksymispäätöksen raukeaminen poikkeaa siitä, mitä syöttötariffijärjestelmää koskevan päätöksen raukeamisesta säädetään 18 §:n 3 momentissa. 

Preemiojärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös ei kuitenkaan raukeaisi 37 §:n 1 momentin mukaan, jos 33 §:n 1 momentin 3 kohdan b alakohdassa säädetyn velvollisuuden noudattamatta jättämiseen on sähkön tuottajasta johtumaton syy, esimerkiksi verkkoliitynnän valmistuminen sähköverkonhaltijan kanssa sovittua aikataulua myöhemmin tai se, että voimalaitostoimittaja ei noudata sovittua aikataulua. Sähkön tuottajan tulisi kuitenkin projektin aikataulun suunnittelussa varautua tavanomaisiin viivästyksiin, jotka johtuvat esimerkiksi sääoloista (tuulisuus, vuodenaikoihin liittyvät säävaihtelut) tai laiterikoista. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiavirasto voisi muuttaa hyväksymispäätöstä, jos EU-oikeudessa tapahtuneen muutoksen seurauksena polttoainetta ei enää hyväksyttäisi uusiutuvaksi energialähteeksi tai polttoaineen käytön edistäminen tukijärjestelmän avulla ei olisi enää sallittua. Tällainen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun EU:n sääntelyssä kiinteän biomassan energiakäytön tukeminen edellyttäisi kestävyyskriteeriä koskevien säännösten noudattamista. Lisäksi Energiavirasto voisi muuttaa seurantasuunnitelman hyväksymistä koskevaa päätöstä, jos päätöksessä annetun määräyksen perusteessa tapahtuisi pysyväksi katsottava muutos. Tällainen muutos voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, kun voimalaitoksen seurantasuunnitelmassa yksilöityjä tukeen oikeuttavan sähkön tuotannon mittausjärjestelyjä muutettaisiin tai voimalaitoksella otettaisiin käyttöön uusia polttoaineita. 

Pykälän 3 momentin mukaan Energiavirasto voisi peruuttaa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen vastaavilla perusteilla kuin syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös on mahdollista peruuttaa 20 §:n nojalla. Toisin kuin syöttötariffijärjestelmässä Energiaviraston olisi harkinnassa myös otettava huomioon, onko sähkön tuottajan tosiasiallisena tavoitteena vapautua preemiojärjestelmän mukaisista velvollisuuksista. Tällaisissa tapauksissa hyväksymispäätöstä ei tulisi peruuttaa. 

Pykälän 4 momentin mukaan Energiaviraston olisi siirrettävä hyväksymispäätös toiselle sähkön tuottajalle vastaavilla perusteilla kuin syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös on siirrettävissä 21 §:n nojalla. Sähkön tuotannon toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä ei kuitenkaan arvioitaisi, koska ne eivät ole myöskään tarjouskilpailuun osallistumisen edellytys eivätkä preemiojärjestelmään hyväksymisen edellytys. 

40 §.Todentajan tehtävät. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus 33, 35 ja 36 §:ään. 

43 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa viitattaisiin syöttötariffijärjestelmän ja syöttötariffin sijasta tukijärjestelmään ja tukeen, jolloin sääntely koskisi sekä syöttötariffijärjestelmää että preemiojärjestelmää ja niiden mukaisesti maksettavia tukia, sekä lisättäisiin viittaus sähkön tuottajan maksuvelvollisuuteen. Sähkön tuottajan velvollisuudesta maksaa alituotantokorvausta säädettäisiin 36 §:ssä. Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi 2 momentin johdantokappaleessa. Viraston nimi muuttui 1 päivänä tammikuuta 2014. 

48 §.Tuotantotukisäännösten rikkominen. Pykälän otsikossa ja pykälässä rikosnimike muutettaisiin yleisempään muotoon, tuotantotukisäännösten rikkominen. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa lisättäisiin viittaus 33 §:n 1 momentin 8 ja 9 kohtaan. Mainitut preemiojärjestelmän kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuuksia koskevat säännökset olisivat vastaavanlaiset kuin pykälässä nykyisin viitatut syöttötariffijärjestelmää koskevat säännökset. Syöttötariffijärjestelmässä 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden noudattamatta jättäminen liittyisi lähinnä taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Rangaistavaa olisi muun muassa tahallinen tai tuottamuksellinen ilmoitusvelvollisuuden rikkominen, joka koskee syöttötariffijärjestelmään hyväksymisen edellytyksissä tapahtuneita muutoksia. Tästä olisi kyse esimerkiksi, kun syöttötariffijärjestelmään hyväksytyn tuulivoimalan osia vaihdettaisiin käytettyihin tai sen generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho ei enää ylittäisi 9 §:ssä 3 kohdassa asetettua vähimmäistehoa. Preemiojärjestelmän osalta rangaistavaa olisi 33 §:n 1 momentin 8 tai 9 kohdassa säädetyn kirjanpito- tai ilmoitusvelvollisuuden tahallinen tai huolimattomuudesta johtuva rikkominen. Ilmoitusvelvollisuus koskisi lähinnä sellaisia tietoja, joilla on merkitystä sovellettaessa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen raukeamisen edellytyksiä 37 §:n 1 momentin nojalla tai peruuttamisen edellytyksiä 37 §:n 3 momentin nojalla taikka seurantasuunnitelman hyväksymistä koskevan päätöksen muuttamisen edellytyksiä 37 §:n 2 momentin nojalla. Tällainen rikkomus olisi esimerkiksi preemiojärjestelmään hyväksytyn voimalaitoksen seurantasuunnitelmassa tapahtuvan muutoksen ilmoittamatta jättäminen, kuten tukeen oikeuttavan sähkön mittaroinnissa tapahtuva muutos tai uuden polttoaineen käyttöönotto. Näiden muutosten ilmoittamatta jättämisen seurauksena seurantasuunnitelman avulla ei enää saataisi luotettavaa selvitystä tukeen oikeuttavasta voimalaitoksen sähkön tuotannosta tariffijaksolla, minkä seurauksena sähkön tuottajalle voitaisiin maksaa perusteettoman suuri tuki. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa lisättäisiin viittaus 35 §:ään. Mainittu preemiojärjestelmää koskeva säännös on vastaavanlainen kuin pykälässä nykyisin viitattu syöttötariffijärjestelmää koskeva säännös. Rangaistavaa olisi, jos sähkön tuottaja tahallisesti tai tuottamuksellisesti antaisi 35 §:ssä tarkoitetussa selvityksessä virheellisen tiedon esimerkiksi tukeen oikeuttavasta sähkön tuotannosta. 

49 §.Maksatuksen keskeytys. Pykälän 1 ja 2 momentissa Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa muutettaisiin syöttötariffin tilalle tuki-sana ja 1 kohdassa lisättäisiin viittaus 30 §:ään, jossa säädetään preemiojärjestelmään hyväksymisen edellytyksistä vastaavanlaisesti kuin syöttötariffijärjestelmään hyväksymisen edellytyksistä säädetään 7—11 §:ssä. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa lisättäisiin viittaus preemiojärjestelmään hyväksymistä ja preemiojärjestelmään liittyvän seurantasuunnitelman hyväksymistä koskeviin päätöksiin. Syöttötariffijärjestelmään liittyvän seurantasuunnitelman hyväksymisestä päätetään syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevassa päätöksessä. Lisäksi pykälän 2 momentissa korjattaisiin lain 300/2001 nimike sellaiseksi kuin se on muutettu lailla 1016/2015. 

50 §.Palauttaminen. Pykälässä syöttötariffi-sana korvattaisiin tuki-sanalla, jolloin se tarkoittaisi sekä syöttötariffijärjestelmän että preemiojärjestelmän mukaista tukea. 

51 §.Takaisinperintä. Pykälän 1 ja 2 momentin johdantokappaleessa Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi ja syöttötariffi-sana korvattaisiin tuki-sanalla. Myös 1 momentin 2 kohdassa käytettäisiin tuki-sanaa. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan lisättäisiin viittaus alituotantokorvauksen määräytymiseen. 

53 §.Takaisinperinnän ja palauttamisen määräaika. Pykälän 1 momentissa Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi. Pykälän 2 momentissa syöttötariffi-sana korvattaisiin tuki-sanalla, jolloin se viittaisi syöttötariffin lisäksi preemion mukaiseen tukeen. 

54 §.Kuittaus. Pykälän 1 ja 2 momentissa Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siten, että 35 §:n mukaan maksettavasta tuesta olisi mahdollista kuitata tuulivoiman kompensaatioalueista annetun lain nojalla suoritettava tuulivoimamaksun erä. Lisäksi 2 momenttia täydennettäisiin siten, että 35 §:n mukaan maksettavasta tuesta olisi mahdollista kuitata sähkön tuottajalle 36 §:n mukaisesti maksettavaksi määrätty alituotantokorvaus.  

55 §.Muutoksenhaku Energiaviraston päätökseen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus 32, 33 ja 35—37 §:ään. Energiaviraston tarjouskilpailun ratkaisua koskeviin päätöksiin samoin kuin seurantasuunnitelman hyväksymistä koskevaan päätökseen, preemion mukaista tukea ja alituotantokorvausta koskeviin päätöksiin sekä 37 §:n nojalla annettuihin päätöksiin voisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Pykälän 2 momentin mukaisesti oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään ja hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee 1 momentissa tarkoitettua Energiaviraston päätöstä, saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta muutoksia. 

Oikeuskäytännössä jää ratkaistavaksi, onko tarjouskilpailun ratkaisua koskevista 32 §:n mukaisissa päätöksissä ainoastaan sähkön tuottajalla, jolle päätös on osoitettu, oikeus hakea muutosta päätökseen 55 §:n mukaisesti. Päätös, jolla tietyn sähkön tuottajan voimalaitos on hyväksytty preemiojärjestelmään, ei välittömästi vaikuta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muiden sähkön tuottajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Tarjouskilpailun perusteella preemiojärjestelmään hyväksyttävä sähkön vuosituotannon määrä on rajoitettu asianomaisen vuoden valtion talousarviossa ja mahdollisesti edelleen tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Energiaviraston päätökset, joilla voimalaitokset hyväksytään preemiojärjestelmään (sitoumukset), on tehtävä asianomaisena valtuusvuonna. Tästä syystä voimalaitoksen preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen mahdollisesta kumoamisesta tai palauttamisesta uudelleen käsiteltäväksi ei kuitenkaan voisi seurata, että jonkin toisen sähkön tuottajan voimalaitos voitaisiin hyväksyä preemiojärjestelmään. Sähkön tuottajalla, jonka voimalaitosta ei ole hyväksytty preemiojärjestelmään, olisi kuitenkin mahdollisuus saada hyvitysmaksu, jos 55 a §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. 

55 a §.Hyvitysmaksu. Pykälän 1 momentin mukaan sähkön tuottaja voisi saada Energiavirastolta hyvitysmaksun, jos Energiavirasto on päätöksellään hylännyt sähkön tuottajan preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan tarjouksen tämän lain vastaisesti. Tällaisissa tilanteissa reaalikeinojen käyttö olisi mahdotonta. Preemiojärjestelmään olisi mahdollista hyväksyä voimalaitoksia enintään kilpailutettavaa sähkön vuosituotannon määrän mukaisesti. Sen vuoksi Energiaviraston tarjouksen hylkäämistä koskevan päätöksen kumoamisesta ja asian uudelleen käsittelystä ei voisi seurata, että voimalaitos hyväksyttäisiin preemiojärjestelmään, kuten 55 §:n perusteluissa on tarkemmin selostettu. 

Hyvitysmaksun suuruudelle säädettäisiin enimmäistaso. Hyvitysmaksu voisi olla enintään neljä prosenttia siitä tuen määrästä, joka sähkön tuottajalle olisi voitu maksaa ensimmäisen tukijaksona aikana. Tuen määrä laskettaisiin sähkön tuottajan tarjouksessa ilmoittaman preemion ja sähkön tuotantomäärän mukaan, eikä sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvo vaikuttaisi tähän laskelmaan. Jos esimerkiksi sähkön tuottajan tarjouksessa ilmoittama preemio olisi 20 euroa/MWh sekä tuotantomäärä vuodessa 0,2 TWh ja vastaavasti neljässä vuodessa 0,8 TWh, hyvitysmaksun enimmäismäärä olisi 640 000 euroa. 

Pykälän 2 momentin mukaan hyvitysmaksua koskeva vaatimus käsiteltäisiin hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Vaatimus olisi esitettävä hallinto-oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa. Määräaika alkaisi siitä, kun Energiaviraston 1 momentissa tarkoitettu päätös on annettu sähkön tuottajalle tiedoksi. 

Hyvitysmaksua hallintoriita-asiana käsitellessään tuomioistuin arvioisi ensiksi, onko sähkön tuottajalla 1 momentissa säädettyä oikeutta hyvitykseen. Tuomioistuin arvioisi tällöin, onko tarjous hylätty lain vastaisesti. Energiaviraston päätöstä ei olisi tarpeen todeta lainvastaiseksi eri menettelyssä ennen hyvitysmaksuasian käsittelemistä. 

57 §.Päätöksen täytäntöönpano. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus Energiaviraston 32 §:n 1 ja 2 momentin nojalla antamasta päätökseen, joka koskee voimalaitoksen hyväksymistä preemiojärjestelmään. Samalla Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi. 

Energiaviraston päätös, jolla voimalaitos hyväksytään preemiojärjestelmään, on sähkön tuottajalle edunsuova hallintopäätös. Sähkön tuottaja, jonka voimalaitos on hyväksytty preemiojärjestelmään, saisi 1 momentin mukaan luottamuksensuojaa päätöksen pysyvyyden suhteen ja voisi aloittaa voimalaitosinvestoinnin valmistelun. Päätöksen täytäntöönpano vailla lainvoimaa ei 55 §:n perusteluissa tarkemmin selostetulla tavalla vaikuttaisi välittömästi sellaisen sähkön tuottajan oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun, jonka voimalaitosta ei ole hyväksytty preemiojärjestelmään. Tällaisen sähkön tuottajan oikeusturva varmistettaisiin viime sijassa 55 a §:ssä säädetyllä hyvitysmaksulla. 

57 a §.Osallistumisvakuuden ja rakentamisvakuuden vapauttaminen. Pykälässä säädettäisiin 31 §:n mukaisen osallistumisvakuuden ja 33 §:n mukaisen rakentamisvakuuden vapauttamisesta. Jos Energiavirasto kuitenkin tekee 32 §:n 3 momentin mukaisen hylkäävän päätöksen, vapautuu osallistumisvakuus suoraan mainitun säännöksen nojalla. 

Pykälän 1 momentin mukaan Energiaviraston olisi viipymättä vapautettava osallistumisvakuus, jos sähkön tuottaja antaa tarjouksen mukaisen sähkön vuosituotannon määrän perusteella asetetun rakentamisvakuuden Energiaviraston hyväksi kuukauden kuluessa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta. Jos sähkön tuottaja ei anna rakentamisvakuutta 33 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti, Energiavirasto muuttaisi osallistumisvakuuden rahaksi ja tilittäisi sen valtiolle. Lisäksi preemiojärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös raukeaisi tällöin 37 §:n 1 momentin nojalla. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiaviraston olisi vapautettava rakentamisvakuus viipymättä, jos sähkön tuottaja on täyttänyt 33 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa säädetyt velvollisuudet sekä niihin liittyvät 4 kohdassa säädetyt velvollisuudet. Rakentamisvakuus vapautettaisiin kuitenkin vain osittain, jos 2 kohdan mukaista voimalaitosta ei ole kokonaisuudessaan liitetty sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä verkkoon 3 kohdan a alakohdan mukaisessa määräajassa. Rakentamisvakuudesta vapautettaisiin osuus, joka vastaa sitä osuutta voimalaitoksen nimellistehosta, joka on liitetty sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä verkkoon. Jos tällöin esimerkiksi puolet voimalaitoksesta generaattorien tai aurinkosähköjärjestelmien nimellistehojen mukaan määritettynä olisi liitetty sähköverkkoon siten, että voimalaitos tuottaisi sähköä verkkoon, tulisi Energiaviraston vapauttaa puolet rakentamisvakuudesta ja muuttaa puolet siitä rahaksi ja tilittää valtiolle. Jos sähkön tuottaja ei ole kolmen vuoden kuluessa preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta liittänyt voimalaitosta miltään osin sähköverkkoon siten, että se tuottaisi sähköä, Energiaviraston tulisi muuttaa rakentamisvakuus kokonaisuudessaan rahaksi ja tilittää se valtiolle. Vaikka sähkön tuottaja olisi noudattanut 33 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdassa säädettyä velvollisuutta, rakentamisvakuus muutettaisiin kokonaisuudessaan rahaksi ja tilitettäisiin valtiolle, jos sähkön tuottaja olisi laiminlyönyt 33 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa säädetyn velvollisuuden. Jos sen sijaan 33 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti rakennettu voimalaitos olisi 3 kohdan a alakohdan mukaisessa määräajassa kokonaisuudessaan liitetty sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä verkkoon, ja sähkön tuottaja olisi myös täyttänyt 33 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyt velvollisuudet, Energiavirasto vapauttaisi rakentamisvakuuden kokonaisuudessaan. Sähkön tuottaja voisi myös rakentaa voimalaitoksen kokonaisuudessaan valmiiksi ja liittää sen sähköverkkoon siten, että se tuottaa sähköä jo ennen kuin kolme vuotta on kulunut preemiojärjestelmään hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta. Energiaviraston olisi tällöin vapautettava rakentamisvakuus kokonaisuudessaan viipymättä saatuaan todentajan varmentaman ilmoituksen siitä, että mainittu velvollisuus on täytetty ja voimalaitos täyttää 30 §:n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset. 

58 §.Maksut. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös osallistumismaksusta, jonka tarjouskilpailuun osallistuva sähkön tuottaja olisi velvollinen suorittamaan Energiavirastolle viimeistään tarjousten jättämistä koskevana määräpäivänä. 

Tarjouskilpailun järjestämisestä aiheutuu Energiavirastolle hallinnollisia kustannuksia, jotka on katettava. Tällaisia kustannuksia ovat ensisijaisesti suoraan tarjouskilpailuun liittyvät henkilöstökustannukset. Tarjouskilpailun järjestämisestä aiheutuneet kokonaiskustannukset perittäisiin osallistumismaksulla. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella säädettäisiin osallistumismaksusta. Osallistumismaksu olisi tarjouskohtainen, ja sen suuruudeksi arvioidaan noin 2 500 euroa. Osallistumismaksu muodostuu tarjousten vertailusta, hyväksyttävien tarjousten lain mukaisten edellytysten täyttymisen tarkastamisesta sekä päätösten teosta syntyvistä kustannuksista. Lisäksi osallistumismaksun tulisi kattaa tarjouskilpailuun liittyvien ohjeiden ja lomakkeiden valmistelu ja käännätys sekä tarjouskilpailuun liittyvä neuvonta ja tiedotus. Osallistumismaksun suuruutta arvioitaessa on oletettu, että Energiavirasto järjestäisi kaksi tarjouskilpailua, joissa tarjouksia tehtäisiin yhteensä noin 50. 

Tarjouskilpailun ratkaisusta annettavat päätökset olisivat maksuttomia, ja osallistumismaksulla katettaisiin myös näistä päätöksistä aiheutuvat kustannukset. Osallistumismaksua ei palautettaisi, vaikka sähkön tuottajan voimalaitosta ei hyväksyttäisi preemiojärjestelmään. 

Muutoin preemiojärjestelmästä aiheutuvien suoritteiden maksullisuudesta ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista ja maksujen muista perusteista säädettään valtion maksuperustelaissa (150/1992). 

59 §.Tietojen säilyttäminen. Pykälässä syöttötariffi-sana korvattaisiin tuki-sanalla, jolloin se viittaisi syöttötariffin lisäksi preemion mukaiseen tukeen, ja hyväksymispäätös-sana selvennettäisiin viittaamalla tukijärjestelmän hyväksymistä koskevaan päätökseen. 

60 §.Tietojen toimittaminen Energiavirastolle. Pykälän otsikossa ja 1 momentissa Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi. Pykälään lisättäisiin viittaus 35 §:ään. Sähkön tuottajan tulisi lähettää selvitys sähkön tuotannosta tariffijaksolta ja siihen liittyvä todentajan varmennus, preemion mukaista tukea koskeva hakemus ja muu 35 §:n 1 momentissa vaadittu aineisto sähköisesti Energiavirastolle. 

60 a §.Tarjousasiakirjojen julkisuus. Pykälän mukaan preemiojärjestelmään liittyvät tarjousasiakirjat, Energiaviraston täydennyspyynnöt sekä tarjousasian käsittelyä varten laaditut selvitykset ja muut asiakirjat tulisivat julkisiksi, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta muualla laissa toisin säädetä, kun 32 §:ssä tarkoitetut päätökset olisi tehty. Mainittujen asiakirjojen julkisiksi tuleminen ennen tarjouskilpailun ratkaisua koskevien päätösten tekemistä voisi vaarantaa kilpailun toimivuuden ja vaikuttaa tarjouskilpailun lopputulokseen, erityisesti ottaen huomioon, että sähkön tuottajan on mahdollista muuttaa tarjoustaan määräpäivään asti sekä täydentää sitä 31 §:n 2 momentin tietojen osalta päätöksen antamiseen saakka. Sen vuoksi mainittujen asiakirjojen julkisiksi tuloa ennen 32 §:ssä tarkoitettujen päätösten antamista ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. 

Säännöksessä noudatettaisiin samaa periaatetta kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa, jossa säädetään hankintaa ja urakkaa samoin kuin muuta tarjousten perusteella ratkaistavaa oikeustointa koskevan tarjouksen täydennyspyynnön ja tarjousasian käsittelyä varten laadittujen selvitysten ja muiden asiakirjojen julkiseksi tulosta. 

1.2  Laki tuulivoiman kompensaatioalueista

6 §.Tuulivoimamaksun suorittaminen. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin viittaus tuotantotukilaissa säädettyyn preemion mukaiseen tukeen, ja siinä muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi. Tuulivoiman kompensaatioalueista annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla sähkön tuottaja, jonka hallinnassa on tuulivoimala tuulivoiman kompensaatioalueella, on velvollinen maksamaan tuulivoimamaksun. Lain 4 §:n 2 momentin nojalla Perämeren tuulivoima-alue on laissa tarkoitettu tuulivoiman kompensaatioalue.