1.2
Lainsäädäntö ja käytäntö
Yksityisen elinkeinonharjoittajan verotus
Yksityisen elinkeinonharjoittajan liike- ja ammattitoiminnan verotus on yhdenkertaista ja se toteutetaan yrittäjän tasolla. Yksityisliike ei ole erillinen verovelvollinen. Yksityisliikkeen elinkeinotoiminnan tulos jaetaan tuloverolain (1535/1992) 30 §:n 1 momentin mukaan tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi yrittäjän ansio- tai pääomatulona (jaettava yritystulo). Jaettavasta yritystulosta lasketaan ensin pääomatulon osuus. Pääomatulo-osuutta laskettaessa nettovarallisuuteen lisätään tuloverolain 41 §:n 4 momentin mukaan 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista. Tuloverolain 38 §:n 1 momentin mukaan pääsääntö on, että pääomatuloksi luetaan määrä, joka vastaa 20 prosentin tuottoa yrityksen nettovarallisuudelle. Tuottorajan ylittävä osa yritystulosta on veronalaista ansiotuloa ja lisätään henkilön muihin ansiotuloihin ja verotetaan progressiivisen ansiotuloveroasteikon mukaisesti. Pääoma- ja ansiotulo-osuudet ovat täysimääräisesti veronalaisia. Ansiotulosta suoritetaan veroa progressiivisen tuloveroasteikon perusteella, pääomatulosta 30 prosenttia ja siltä osin kuin verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, 34 prosenttia.
Yrittäjä voi tuloverolain 38 §:n 1 momentin nojalla kuitenkin vaatia, että pääomatuloksi luetaan enintään määrä, joka vastaa kymmenen prosentin tuottoa yrityksen nettovarallisuudelle. Yrittäjä voi myös vaatia, että yksityisliikkeestä saatu tulo luetaan kokonaan ansiotuloksi.
Yksityisliikkeen tuloksesta voidaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (elinkeinoverolaki, 360/1968) 46 a §:n mukaan vähentää toimintavaraus, enintään 30 prosenttia maksetuista palkoista. Toimintavaraus on veronhuojennus, jolla säädellään vuosittain verotettavan tulon määrää.
Yksityisliikkeen elinkeinotoiminnan tappio vähennetään tuloverolain 119 §:n mukaan elinkeinotoiminnan tuloksesta seuraavan kymmenen verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy. Verovelvollinen voi kuitenkin tuloverolain 59 §:n nojalla vaatia tappion vähentämistä kokonaan tai osittain muista saman verovuoden pääomatuloistaan. Jos pääomatuloista tehtävien vähennysten määrä on pääomatuloja suurempi, syntyy pääomatulolajin alijäämä, joka verovelvollisella on oikeus vähentää ansiotuloista maksettavista veroista tuloverolain 60 §:n mukaisesti alijäämähyvityksenä. Siltä osin kuin alijäämää ei oteta huomioon verosta tehtävänä vähennyksenä, se vahvistetaan pääomatulolajin tappioksi, joka vähennetään verovelvollisen seuraavina vuosina saamista pääomatuloista.
Elinkeinoyhtymän verotus
Henkilöyhtiötä, kuten myös muuta kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamaa yhteenliittymää, käsitellään verotuksessa elinkeinoyhtymänä. Elinkeinoyhtymän verotus on yhdenkertaista ja toteutetaan osakkaiden tasolla. Elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen. Yhtymälle vahvistetaan elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan tulos, joka tuloverolain 16 §:n mukaan jaetaan tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtiön tuloon. Osakkaiden tulona verotettavaksi jaetuista osuuksista vähennetään osuuksiin sisältyvien osinkojen osalta määrä, joka elinkeinoverolain 6 a §:n mukaan ja maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 5 §:n 14 kohdan mukaan on osakkaan verotuksessa verovapaata tuloa. Osuuksista vähennetään tuloverolain 58 §:n 7 momentin mukaan myös yhtiöosuuden hankintaan käytetyn velan korko.
Osakkaan ollessa luonnollinen henkilö elinkeinoyhtymästä saatu tulo jaetaan verotettavaksi hänen ansio- tai pääomatulonaan. Tuloverolain 40 §:n 1 momentin mukaan kunkin yhtiömiehen veronalaiseksi pääomatuloksi luetaan määrä, joka vastaa 20 prosentin tuottoa yhtiömiehen osuudelle yrityksen nettovarallisuudesta. Tuottorajan ylittävä osa yritystulosta on veronalaista ansiotuloa. Pääomatulo-osuutta laskettaessa nettovarallisuuteen lisätään tuloverolain 41 §:n 4 momentin mukaan 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista.
Henkilöyhtiön tuloksesta on verotuksessa mahdollista vähentää elinkeinoverolain 46 a §:ssä tarkoitettu toimintavaraus, jos yhtiön osakkaina on ainoastaan luonnollisia henkilöitä tai kuolinpesiä. Toimintavaraus on enintään 30 prosenttia maksetuista palkoista. Toimintavaraus on veronhuojennus, jolla säädellään vuosittain verotettavan tulon määrää.
Elinkeinotoiminnan tappio vähennetään yhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta seuraavan kymmenen verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy.
Maatalouden verotus
Maatalouden verotus on yhdenkertaista ja se toteutetaan maatalouden harjoittajan tasolla. Verotus toimitetaan näin myös silloin, kun kaksi tai useampi henkilö harjoittaa maataloutta yhdessä eli verotusyhtymän muodossa. Tuloverolain 15 §:n mukaan verotusyhtymä ei ole itsenäinen verovelvollinen, mutta maatalouden tulos vahvistetaan yhtymän tasolla ja jaetaan sen jälkeen osakkaille niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Osakkaan maatalouden tulos lasketaan vähentämällä hänen osuudestaan hänen korkomenonsa, jotka kohdistuvat yhtymän maatalouteen sekä aikaisemmilta verovuosilta vahvistetut osakkaan maatalouden tappiot yhtymästä.
Maatalouden tulos jaetaan maatalouden harjoittajan verotuksessa ansio- ja pääomatulo-osuuteen, jolloin pääomatulo-osuutta laskettaessa nettovarallisuuteen lisätään tuloverolain 41 §:n 4 momentin mukaan 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista. Näin saadusta nettovarallisuuden määrästä pääomatulo-osuus on 20 prosenttia. Maatalouden harjoittaja voi kuitenkin vaatia, että pääomatuloksi luetaan enintään määrä, joka vastaa kymmenen prosentin tuottoa yrityksen nettovarallisuudelle. Maatalouden harjoittaja voi myös vaatia, että maataloudesta saatu tulo luetaan kokonaan ansiotuloksi. Pääoma- ja ansiotulo-osuudet ovat täysimääräisesti veronalaisia.
Maatalouden tappio vähennetään maatalouden tuloksesta seuraavan kymmenen verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy. Tuloverolain 59 §:n nojalla verovelvollinen voi kuitenkin vaatia tappion vähentämistä kokonaan tai osittain tappiovuoden pääomatuloistaan vastaavasti kuin yksityinen elinkeinonharjoittaja.
Maatilatalouden tuloverolain 10 a §:n mukaan maatalouden tulosta on verotuksessa mahdollista vähentää tasausvarauksena enintään 40 prosenttia, kuitenkin vähintään 800 euroa ja enintään 13 500 euroa. Varaus on tuloksenjärjestelykeino, jolla voidaan tasoittaa verotettavien tulojen vaihtelua ja siten pienentää verojen määrää. Varauksen tekeminen lykkää tulon osan verotuksen tulevaisuuteen.
Metsätalouden verotus
Metsätalouden verotus on yhdenkertaista. Verotus toimitetaan metsänomistajan tasolla, ellei kyse ole yhteismetsästä. Verotus toimitetaan metsänomistajan tasolla myös silloin, kun kaksi tai useampi henkilöä omistaa metsää yhdessä eli verotusyhtymän muodossa. Verotusyhtymä ei ole itsenäinen verovelvollinen, mutta metsätalouden tulos vahvistetaan yhtymän tasolla ja jaetaan sen jälkeen osakkaille niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon.
Metsätaloudesta saadut tulot verotetaan luonnollisen henkilön verotuksessa pääosin metsätalouden pääomatulona tuloverolain 43 §:n mukaisesti. Metsätalouden pääomatulon verotuksessa sovelletaan yleisiä pääomatulon tuloveroprosentteja. Metsätalouden tulot jaksotetaan kassaperiaatteen mukaisesti sen verovuoden tuloksi, jona ne on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Menot vähennetään sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu lukuun ottamatta menoja, jotka tuloverolain mukaan on jaksotettava useammalle verovuodelle.
Tuloverolain 63 §:n 1 momentissa säädetään veronalaiseksi ansiotuloksi sen työn arvo, jonka verovelvollinen tai hänen puolisonsa, verovelvollisen kotona oleva lapsi, joka ennen verovuotta on täyttänyt 14 vuotta, ja kuolinpesän tai verotusyhtymän osakas taikka hänen perheenjäsenensä ovat verovuonna tehneet valmistaessaan tai kuljettaessaan puutavaraa maatilan metsästä tapahtuneen hankintakaupan tai muun siihen verrattavan myynnin yhteydessä. Hankintatyön arvo katsotaan veronalaiseksi tuloksi kuitenkin vain siltä osin kuin edellä tarkoitettujen henkilöiden valmistaman tai kuljettaman puun määrä yhteensä ylittää 125 kuutiometriä.
Yhteismetsä on kahden tai useamman metsänomistajan sopimukseen ja yhteismetsälakiin (109/2003) perustuva metsän omistusrakenne, jossa osakkaina ovat yhteismetsään kuuluvien kiinteistöjen omistajat. Yhteismetsä on kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue ja kuuluu kiinteistöoikeudellisesti osakastiloihin niiden yhteisenä alueena. Yhteismetsän muodostaminen edellyttää maanmittauslaitoksen suorittamaa kiinteistötoimitusta. Yhteismetsää pidetään verotuksessa yhteisetuutena ja erillisenä verovelvollisena. Myös yhteismetsästä saadun tulon verotus on yhdenkertaista, mutta se toteutetaan yhteisetuuden tasolla, eivätkä osakkaat maksa veroa yhteisetuudesta saamansa tulo-osuuden perusteella. Yhteismetsän veroprosentti on alempi kuin luonnollisen henkilön metsätalouden pääomatulon verotuksessa sovellettava pääomatulon veroprosentti. Tuloverolain 124 §:n 2 momentin mukaan yhteismetsän tuloveroprosentti on 28.
Metsätalouden tulo muodostuu pääasiassa puun myyntituloista ja metsätalouden tuista. Tuloverolain 56 §:n mukaan tuloista vähennetään verotuksessa luonnollisina vähennyksinä muun muassa metsätaloudessa työskennelleiden henkilöiden palkkausmenot sivukuluineen, metsän uudistamiseen ja kasvatukseen liittyvät menot, metsäteiden rakentamis- ja kunnossapitomenot, metsän ojitusmenot, metsätalouden koneiden ja kaluston hankinta- ja käyttömenot, metsätalouden rakennusten hankintamenot, metsänhoitomaksu sekä metsävakuutusmaksut.
Metsätaloudessa on tavanomaista, että puun myyntituloa ei kerry vuosittain, vaan kymmenienkin vuosien välein. Metsätalouden harjoittamiseen kohdistuvat menot vähennetään jo menojen maksuvuoden verotuksessa, vaikka sinä vuonna ei kertyisikään tuloja. Jos menot ylittävät metsätalouden tulot, tappio vähennetään verovelvollisen muista mahdollisista pääomatuloista ja edelleen tuloverolain 60 §:n mukaisesti alijäämähyvityksenä ansiotulojen verosta, jos pääomatuloista tehtävien vähennysten määrä on pääomatuloja suurempi. Siltä osin kuin alijäämää ei oteta huomioon verosta tehtävänä vähennyksenä, se vahvistetaan pääomatulolajin tappioksi, joka vähennetään verovelvollisen seuraavina vuosina saamista pääomatuloista.
Luonnollinen henkilö, kuolinpesä sekä näiden muodostama verotusyhtymä ja yhteisetuus voivat tehdä maatilana pidettävältä kiinteistöltä saadusta metsätalouden pääomatulosta tuloverolain 55 §:ssä säädetyn metsävähennyksen. Metsävähennys tehdään verotuksessa ennen luonnollisten vähennysten tekemistä. Metsävähennys koskee 1.1.1993 jälkeen vastikkeellisella saannolla hankittuja metsiä. Vähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä saadun metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovelvollisella on oikeus omistusaikanaan vähentää metsävähennyksenä enintään 60 prosenttia omistamiensa vähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä. Enimmäismäärän täyttymistä laskettaessa otetaan huomioon aikaisempina vuosina tehdyt vähennykset, alkaen vuodesta 2008. Metsien hankintamenolla tarkoitetaan metsämaan ja puuston yhteistä hankintamenoa. Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. Metsäkiinteistön luovutusvoiton määrää laskettaessa hankintamenosta vähennetään verotuksessa vähennetyn metsävähennyksen määrä. Metsävähennys on eräänlainen jaksotusetu. Veroetu jää kuitenkin lopulliseksi, jos kiinteistö myydään kymmenen vuoden omistusajan jälkeen tuloverolain 48 §:ssä tarkoitetulle lähiomaiselle: luovutus on tällöin verovapaa eivätkä tehdyt metsävähennykset tuloudu. Lopulliseksi etu muodostuu myös silloin, kun metsä lahjoitetaan tai metsänomistaja kuolee.
Metsätalouden pääomatulosta, josta on ensin tehty metsävähennys, on mahdollista vähentää enintään 15 prosenttia menovarauksena tuloverolain 111 §:n mukaisesti. Varaus on tuloksenjärjestelykeino, jolla voidaan tasoittaa verotettavien tulojen vaihtelua ja siten pienentää verojen määrää. Varauksen tekeminen lykkää tulon osan verotuksen tulevaisuuteen.
Porotalouden verotus
Porotalouden verotus on yhdenkertaista ja tapahtuu poronomistajien tasolla. Porotalouden verotus perustuu tuloverolain 44 §:n mukaan paliskuntien ehdotuksen perusteella vuosittain vahvistettavaan arvioon porotalouden keskimääräisestä puhtaasta tuotosta lukuporoa kohti. Järjestelmä poikkeaa merkittävästi muiden yrittäjien verotuksesta.
Poronomistajan veronalainen puhdas tuotto lasketaan kertomalla lukuporoa kohti arvioitu tuotto paliskuntien toimittamilta poroluetteloilta saadulla lukuporojen määrällä. Poronomistajan veronalaista ansiotuloa tästä puhtaasta tuotosta on se osuus, joka vastaa porotalouden hyväksi tehdyn työn arvoa. Pääomatuloa on se osuus, joka ylittää poronomistajan tekemän poronhoitotyön arvon.
Porotalouden verotuksen tuottoperusteet vuodelle 2015 on vahvistettu valtioneuvoston asetuksessa (26.11.2015/1361) porotaloudesta saatujen tulojen vuoden 2015 verotuksessa noudatettavista tuottoperusteista. Asetukseen liittyvän muistion mukaan tuottoperusteita vahvistettaessa on ollut käytössä tieto, jonka mukaan porotalouden puhdas tulo on poronhoitovuonna 2014/2015 ollut yhteensä noin 12,17 miljoonaa euroa ja 67,33 euroa lukuporoa kohti. Verotettavaksi puhtaaksi tuotoksi lukuporoa kohti on arvioitu keskimäärin 29,15 euroa ja tämän perusteella vuodelle 2015 porotalouden verotettavaksi puhtaaksi tuotoksi koko poronhoitoalueella on vahvistettu 5,27 miljoonaa euroa.
1.3
Nykytilan arviointi
Elinkeinotoiminta ja maatalous
Suomessa oli elinkeinonharjoittajia vuonna 2014 noin 176 000. Näistä yrityksistä 142 000 tuotti verotettavaa voittoa. Henkilöyhtiöitä oli Suomessa vuonna 2014 noin 32 000, joista noin 25 000 tuotti voittoa. Maataloudenharjoittajia oli Suomessa vuonna 2014 noin 98 000. Verotusyhtymiä maataloudessa oli noin 13 000. Maatalouksista 93 000 tuotti voittoa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että osakeyhtiöitä Suomessa oli noin 167 000, joista 105 000 tuotti voittoa.
Verotusaineiston verovuoden 2014 tietojen perusteella valtaosa elinkeinoharjoittajista on pienen nettovarallisuuden ja pienten tulojen yrityksiä. Noin 77 prosentilla verotettavaa voittoa tuottavista elinkeinonharjoittajista vuotuinen tulos oli alle 30 000 euroa. Henkilöyhtiöiden osalta vastaava luku oli 79 prosenttia ja maatalouden osalta 87 prosenttia.
Elinkeinonharjoittajia ja henkilöyhtiöitä sekä maataloutta, eli niin sanottuja pienyritysmuotoja, verotetaan erilaisessa järjestelmässä kuin osakeyhtiöitä ja niiden omistajia. Tämä perustuu yritysmuotojen toiminnan erilaisuuteen; pienyritysmuodoissa toiminta on usein sellaista, että tulot eivät luonteeltaan merkittävästi poikkea palkkatuloista. Tulonmuodostus pienyritysmuodoissa on tavallisesti myös merkittävästi pienempi kuin osakeyhtiöissä. Toiminnan luonteen muuttuessa osakeyhtiömuoto on usein tarkoituksenmukaisempi ja verotuksellisesti edullisempi kuin pienyritysmuoto.
Pienen nettovarallisuuden ja pienten tulojen yrityksissä voittoa ei yleensä muodostu niin paljon, että sitä jäisi investointeihin tai työllistämiseen kulutustarpeiden tyydyttämisen jälkeen. Vähennyksen kohteena olevien yritysten nettovarallisuudet ovat tyypillisesti säilyneet ajassa matalalla tasolla sekä euromääräisesti että suhteessa yritystuloon. Yritysten omistajat eivät siis pääsääntöisesti ole kasvattaneet yrityksensä nettovarallisuutta ja näin luoneet edellytyksiä liiketoiminnan laajentamiselle.
Valtaosa pienyritysten tuloksesta verotetaan ansiotulona. Elinkeinoharjoittajilla keskimäärin yli 90 prosenttia ja henkilöyhtiöiden osakkailla noin 77 prosenttia tuloksesta verotettiin ansiotulona verovuonna 2014. Maataloudenharjoittajilla vastaava luku oli 55 prosenttia. Ansiotulojen verotus on kevyttä matalilla ja keskisuurilla tulotasoilla, joille pienyritykset valtaosin sijoittuvat. Pienen tulonmuodostuksen ja siihen liittyvän kevyen ansiotuloverotuksen takia pienyritysten verotus on nykyisin selvässä valtaosassa tapauksista yhteisöverokantaakin, 20 prosenttia, kevyempää. Ansiotuloverotusta on kevennetty systemaattisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien yhteensä noin kymmenellä prosenttiyksiköllä, mikä on keventänyt myös pienyritysmuotojen verotusta. Kevennykset ovat lisäksi kohdentuneet voimakkaammin matalille tulotasoille, joilla valtaosa elinkeinoharjoittajista, henkilöyhtiöistä ja maataloudenharjoittajista toimii. Mahdolliset ansiotuloverotuksen keventämistoimet huojentavat näiden yritysmuotojen tulon verotusta jatkossakin. Tämä lisää pienyrityksen omistajalle verojen jälkeen käteen jäävän tulon määrää, mikä puolestaan osaltaan parantaa liiketoiminnan kasvun rahoittamisen edellytyksiä.
Vaikka valtaosassa pienyrityksistä tulonmuodostus on pientä, pienyritysten joukkoon kuuluu myös pienyritysten kokonaismäärään suhteutettuna harvalukuinen yritysjoukko, johon kuuluvien yritysten tulot ovat euromääräisesti tarkastellen suuria, mutta pieniä tai keskisuuria suhteessa yrityksen nettovarallisuuteen. Näiden yritysten tuloksesta keskimääräistä suurempi osa verotetaan pääomatulona, minkä vuoksi viime vuosina tehdyt pääomatuloverotuksen kiristykset ovat voineet kohdistua näihin yrityksiin.
Metsätalous
Metsänomistukselle on Suomessa tunnusomaista pientilavaltaisuus sekä se, että yksityiset henkilöt omistavat yli puolet metsistä (60 prosenttia). Luonnonvarakeskuksen loppuraportin 27/2016 Metsäverotuksen kehittämistarpeet metsä- ja elinkeinopolitiikan kannalta (s. 7) mukaan vuonna 2013 alle 20 metsähehtaarin tilakokonaisuuksia oli kaikista yksityisten omistamista tiloista 61 prosenttia ja näiden osuus metsämaasta 17 prosenttia. Vähintään 100 hehtaarin metsätiloja oli viisi prosenttia ja näiden osuus metsäalasta oli 30 prosenttia.
Veroilmoitustietojen perusteella vuonna 2014 noin 41 prosenttia metsätalouksista oli voitollisia ja 59 prosenttia tappiollisia. Metsätalouden tappion määrä oli noin 99 prosentissa tapauksia enintään 20 000 euroa vuodessa. Metsätalouden puhtaan pääomatulon määrä oli noin 84 prosentissa tapauksia enintään 20 000 euroa vuodessa. Verovelvolliskohtaisesti tarkasteltuna metsätalouden tappiot ovat euromääräisesti pieniä, keskimäärin noin 1 000 euroa vuositasolla mediaanitappion ollessa noin 400 euroa. Metsätalouden puhdas pääomatulo oli keskimäärin noin 10 800 euroa ja mediaanitulo 4 600 euroa.
Pääosa puun myyntitulosta verotetaan pääomatulona. Puun myyntitulosta voi syntyä ansiotuloa vain, jos verovelvollinen tai hänen puolisonsa tai tietyt muut henkilöt ovat tehneet puun myyntiin liittyen työtä valmistaessaan tai kuljettaessaan puutavaraa maatilan metsästä. Tällaiselle hankintatyölle määritellään verotuksessa arvo, joka luetaan veronalaiseksi ansiotuloksi ja vähennetään pääomatulona verotettavasta puun myyntitulosta. Hankintatyön arvo on veronalaista kuitenkin vain siltä osin kuin valmistetun tai kuljetetun puun määrä yhteensä ylittää 125 kuutiometriä. Hankintatyön arvon verotusta koskeva säännös on poikkeus nykyisestä tuloverojärjestelmästä, joka perustuu todellisten tulojen ja menojen verotukseen. Hankintatyön verovapauden perusteet ovat maaseutu- ja metsäpoliittisia. Luonnonvarakeskuksen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimuksen 18/2015 (s. 24) mukaan veronalaista hankintatyötä tekee vuosittain vain muutama tuhat metsänomistajaa. Verotonta hankintatyötä sen sijaan tekevät kymmenet tuhannet metsänomistajat.
Porotalous
Verotustietojen mukaan poronomistajia oli 4 384 vuonna 2015. Porotalouden puhtaan tuoton määrä koko poronhoitoalueella oli vuonna 2015 yhteensä 5,27 miljoonaa euroa ja 29,15 euroa lukuporoa kohti. Porotalouden puhtaasta tuotosta ansiotuloa oli noin 30 prosenttia.