7.1
Liikennepalvelulaki
4 §. Taksiliikenne. Pykälässä säädettäisiin kuljetustoiminnasta, jonka harjoittaminen Suomessa vaatii taksiliikenneluvan. Pykälässä määriteltyä luvanvaraista taksiliikennettä saisi edelleen harjoittaa myös lain 3 §:ssä tarkoitetun henkilö- tai tavaraliikenneluvan nojalla ilmoittamalla siitä Liikenne- ja viestintävirastolle.
Pykälän 1 momentin mukaan taksiliikennelupa vaadittaisiin edelleen ammattimaiseen henkilöiden kuljettamiseen tiellä tietyillä ajoneuvolaissa (1090/2002) määritellyillä ajoneuvoilla. Ammattimainen kuljettaminen tiellä on määritelty lain 3 §:ssä ja sen esitöissä. Niiden mukaan ammattimaisena kuljettamisena pidetään vain sellaista toimintaa, jossa kuljetuspalvelun tarjoaja hankkii tuloja ansiotarkoituksessa, elinkeinon harjoittamista varten tai muutoin toimeentuloa varten. Jos palveluntarjoaja pyytää toiminnasta ainoastaan kuljetuksesta aiheutuvat suorat kulut, eikä tarkoituksena ole hankkia toiminnasta tuloja, kyseessä ei ole laissa tarkoitettu ammattimainen toiminta. Tulonhankkimistarkoituksella tarkoitetaan 3 §:n esitöiden mukaan kaikenlaista ansiotarkoituksessa tai elinkeinona harjoitettavaa kuljetustoimintaa riippumatta siitä, miten palvelua tarjotaan.Määritelmä pitää sisällään sekä päätoimisen että sivutoimisen kuljetustoiminnan harjoittamisen. HE 161/2016 vp, s. 132 Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön LiVM 3/2017 vp mukaan liikennepalvelulailla ei ollut tarkoitus muuttaa silloista luvanvaraisuuden rajaa ammattimaisen toiminnan ja kimppakyytitoiminnan välillä, vaan säilyttää se. Myöskään tällä esityksellä ei ole tarkoitus tältä osin muuttaa luvanvaraisuuden rajaa, vaan täsmentää lain nykyistä sisältöä huomioiden kuitenkin esimerkiksi erilaisten verkkopalvelujen ja sosiaalisen median arkipäiväistymisen kommunikointivälineenä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan selvyyden vuoksi täsmennettäväksi niin, että taksiliikennelupaa vaadittaisiin sekä ammattimaiseen henkilöiden kuljettamiseen pykälässä määritellyillä ajoneuvoilla että näiden palvelujen tarjoamiseen yleisölle. Muutoksen tarkoitus olisi selventää sitä, että taksiliikennelupavaatimus ei koske vain toteutuvia tulonhankkimistarkoituksessa tehtyjä kuljetuksia vaan myös ammattimaisten henkilökuljetusten tarjoamista ja markkinointia riippumatta siitä, toteutuuko tarjottu kyyti vai ei. Ammattimaisen kuljetustoiminnan palvelujen tarjoamisessa yleisölle ratkaisevaa on tulonhankkimistarkoitus, ei väline tai paikka, jolla palveluja tarjotaan yleisön saataville. Ammattimaisen kuljetustoiminnan palveluja voisi tarjota yleisölle myös julkisissa sosiaalisen median ryhmissä tai julkisella paikalla. Valvovien viranomaisten tulisi selvittää tarjotun kuljetustoiminnan mahdollinen tulonhankkimistarkoitus erityisesti, jos kuljetuspalveluja tarjotaan toistuvasti ja ennalta määrittelemättömälle reitille. Pelkästään kyydin tarjoaminen verkkopalvelussa ei kuitenkaan olisi osoitus ammattimaisesta kuljetustoiminnasta tulonhankkimistarkoituksessa eikä täsmennyksen tarkoituksena ei ole muuttaa esimerkiksi työporukoiden tai harrasteryhmien kimppakyytiryhmiä luvanvaraiseksi kuljetustoiminnaksi. Toimilupaa vaativa ammattimainen henkilöiden kuljettamisen palvelujen tarjoaminen yleisölle edellyttää aina, että myös tulonhankkimistarkoitus 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla täyttyy. Pykälän 1 momentista poistettaisiin teknisenä korjauksena ajoneuvolain numero, joka on jo mainittu lain 3 §:ssä.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta, jonka mukaan ilman taksiliikennelupaa saa suorittaa koti- tai matkailupalveluyrityksen kuljetuksia, jotka ovat osa yrityksen asiakkaille tarjoamaa palvelukokonaisuutta ja tapahtuvat palveluyrityksen hallinnassa olevalla ajoneuvolla. Jatkossa koti- tai matkailupalveluihin sisältyviin kuljetuksiin ei siten vaadittaisi taksiliikennelupaa. Taksiliikennelupavaatimuksen ulkopuolelle jäävän koti- tai matkailupalveluyrityksen tarjoaman kuljetuspalvelun tulisi olla osa isompaa palvelukokonaisuutta, jossa kuljetus muodostaa vain vähäisen osan palvelupakettia. Pelkästään esimerkiksi kuljetukset lentokentältä ja hotelliyöpyminen eivät vielä muodostaisi laajuudeltaan tässä tarkoitettua palvelukokonaisuutta. Palvelukokonaisuuteen sovellettaisiin kokonaishinnoittelua, jossa kuljetus sisältyisi kokonaispalvelun hintaan riippumatta siitä, haluaako asiakas käyttää kuljetuspalvelua vai ei. Kuljetuspalvelun erittely asiakkaan maksaman palvelukokonaisuuden laskulla olisi kuitenkin sallittu, jos siihen on esimerkiksi verotuksellisia syitä. Jos koti- tai matkailupalveluyritys tarjoaa erillisiä ja erikseen hinnoiteltuja kuljetuspalveluita, yrityksen tulee hankkia taksiliikennelupa normaalisti ilman alaan liittyviä poikkeuksia.
Uuden 3 kohdan lisäämisen vuoksi 2 momentin 1 kohdan lopusta poistetaan puolipisteen jälkeinen sana tai. Uuden 3 kohdan lisäämisen vuoksi 2 momentin 2 kohdan lopusta muutetaan piste puolipisteeksi ja lisätään puolipisteen jälkeen sana tai. Lisäksi pykälän 2 momentin 2 kohtaa korjattaisiin kielellisesti.
6 §. Taksiliikenneluvan myöntäminen.Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta, jonka mukaan taksiliikennelupa voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle, jolle on annettu Y-tunnus yritys- ja yhteisötietolain 9 §:n mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto tarkistaisi Y-tunnuksen olemassaolon ennen luvan myöntämistä lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Yritys- ja yhteisötietolain 9 §:n mukaan rekisteröintivelvolliselle annetaan Y-tunnus sen tekemän yritys- ja yhteisötietolain 10 §:ssä tarkoitetun perustamisilmoituksen perusteella. Niiden taksiliikenneluvanhaltijoiden, joilla ei ole ehdotetun lain voimaantulohetkellä Y-tunnusta, tulisi hankkia sellainen kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Liikenne- ja viestintävirasto voisi liikennepalvelulain 242 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla peruuttaa luvan, jos luvanhaltija ei ole hankkinut Y-tunnusta asetetussa määräajassa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 10 kohta, jonka mukaan taksiliikennelupa voidaan myöntää henkilölle, joka on hyväksytysti suorittanut lain 6 a §:n 3 momentissa tarkoitetun ehdotuksen mukaisen uuden yrittäjäkokeen, joka on hyväksytysti suorittanut ammattitaitoa osoittavan kumotun taksiliikennelain (217/2007) 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn taksiliikenteen yrittäjäkurssin sekä yrittäjäkokeen tai joka on muutoin täyttänyt kumotussa taksiliikennelaissa säädetyn ammatillisen pätevyyden vaatimuksen. Kumotun taksiliikennelain aikana taksilupaa hakevat saattoivat suorittaa lakisääteisen yrittäjäkurssin ja -kokeen luvanhakuprosessin aikana, mutta aikaisemman lupien määräsääntelyn johdosta lupa saattoi jäädä saamatta. Lisäksi kumotun taksiliikennelain 6 §:n mukaan luvanhakija oli vapautettu yrittäjäkurssivaatimuksesta, jos luvanhakijalla oli vähintään kahden vuoden käytännön kokemus henkilöliikennettä harjoittavan yrityksen johtotehtävistä tai hän oli suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettuun tutkintorakenteeseen sisältyvän kaupallisen, hallinnollisen, teknisen, kuljetusalan tai vastaavan alalle soveltuvan ammatti- tai erikoisammattitutkinnon taikka korkeakoulututkinnon. Lisäksi taksiliikennelain siirtymäsäännöksen mukaan niiden, joilla oli oikeus harjoittaa taksiliikennettä lain voimaan tullessa, katsottiin täyttävän laissa säädetyn ammattitaitovaatimuksen. Tämän esityksen siirtymäsäännöksessä ehdotetaan, että jos taksiliikenneluvan haltija tai tämän liikenteestä vastaava henkilö ei täytä 6 §:n 1 momentin 10 tai 6 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettua taksiliikenneluvan myöntämisen edellytystä, tulee tämän täyttää mainittu edellytys viimeistään 31.12.2021. Lisäämällä 6 §:n 1 momentin 10 ja 6 §:n 2 momentin 8 kohtaan edellä mainittu poikkeus varmistettaisiin, että ne henkilöt, jotka ovat suorittaneet lakisääteisen yrittäjäkurssin ja -kokeen, mutta saaneet ensilupansa vasta liikennepalvelulain voimaantulon ja lupien määräsääntelyn poistumisen jälkeen, olisivat vapautettuja lakimuutoksen siirtymäsäännöksestä johtuvasta velvoitteesta suorittaa yrittäjäkoe. Myöskään niiden luvanhaltijoiden tai näiden liikenteestä vastaavien henkilöiden, jotka ovat täyttäneet ennen liikennepalvelulakia voimassa olleet taksiyrittäjän ammatillisen pätevyyden vaatimukset ja olleet vapautettuja yrittäjäkurssista ja -kokeesta, ei tarvitsisi suorittaa uutta yrittäjäkoulusta tai -koetta.
Uusien kohtien lisäämisen johdosta 1 momentin 8 kohdasta muutettaisiin piste puolipisteeksi.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 8 kohta, jonka mukaan taksiliikennelupa voidaan myöntää oikeushenkilölle, jonka lain 7 §:ssä tarkoitettu liikenteestä vastaava henkilö on hyväksytysti suorittanut lain 6 a §:n 3 momentissa tarkoitetun uuden yrittäjäkokeen tai ammattitaitoa osoittavan kumotussa taksiliikennelaissa (217/2007) säädetyn taksiliikenteen yrittäjäkurssin sekä yrittäjäkokeen tai joka on muutoin täyttänyt kumotussa taksiliikennelaissa (217/2007) säädetyn ammatillisen pätevyyden vaatimuksen. Lisäksi uuden kohdan lisäämisen johdosta 2 momentin 7 kohdasta muutetaan piste puolipisteeksi.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kielellinen täsmennys siten, että jatkossa käsite luvanhakija kirjoitettaisiin yhteen. Voimassaolevassa pykälässä luvanhakijasta on käytetty sekä yhteen että erikseen kirjoitettua versiota. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käsitteen kirjoitusasu lakiin.
Pykälän 4 momentissa täsmennetään Ahvenanmaan toimivaltainen viranomainen Ahvenanmaan maakunnan hallitukseksi. Momentin sisältöä ei muilta osin muuteta, kyse on teknisestä korjauksesta.
6 a §. Taksiliikenteenyrittäjäkoulutus ja yrittäjäkoe.Lakiin lisättäisiin uusi pykälä taksiliikenteen yrittäjäkoulutuksesta ja -kokeesta. Yrittäjäkokeen hyväksytty suorittaminen olisi ehdotuksen mukaan taksiliikenneluvan myöntämisen edellytys.
Pykälän 1 momentin mukaan yrittäjäkoulutuksen tulee sisältää opetusta taksiyrityksen kaupallisesta ja taloudellisesta johtamisesta sekä verotusta, kirjanpitoa, työllistämistä, palkkaa, sosiaaliturvaa, eläkkeitä ja vakuuttamista koskevasta lainsäädännöstä. Yrittäjäkoulutuksen tarkoituksena olisi varmistaa, että taksiliikenteen harjoittajaksi aikovalla henkilöllä on perusvalmiudet ja osaaminen taksiyrittäjänä toimimiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen vähimmäiskestosta. Koulutuksen vähimmäiskesto olisi 21 opetustuntia. Yhden opetustunnin pituus olisi 45 minuuttia. Laissa ei asettaisi vaatimuksia sille, kuinka monena päivänä koulutusta annetaan, vaan vähimmäistuntimäärä voitaisiin jakaa koulutuksen toteuttamisen kannalta järkevästi useammalle päivälle. Koulutus voitaisiin toteuttaa verkkokoulutuksena, edellyttäen, että koulutus täyttää sille asetetut vähimmäisvaatimukset koulutuksen sisällöstä ja kestosta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen jälkeen suoritettavassa yrittäjäkokeessa tulisi olla kysymyksiä kaikista yrittäjäkoulutukseen sisältyvistä aihealueista. Yrittäjäkokeella varmistuttaisiin siitä, että taksiliikenneluvan hakija on omaksunut 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen keskeisen opetussisällön ja saanut valmiudet suoriutua lainsäädännön mukaisista yrittäjävelvoitteistaan. Kokeen järjestänyt koulutusorganisaatio myöntäisi kokeen hyväksytysti suorittaneelle henkilölle todistuksen kokeen suorittamisesta. Taksiliikennelupaa hakevan toiminnan harjoittajan tai tämän nimeämän liikenteestä vastaavan henkilön tulisi osallistua yrittäjäkoulutuksen teoriaosuuteen kokonaisuudessaan voidakseen osallistua yrittäjäkokeeseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen jälkeen järjestettävästä yrittäjäkokeesta sekä sen valvonnasta vastaisi kyseisen koulutuksen järjestävä Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymä koulutusorganisaatio. Koulutusorganisaation vastuulla olisi järjestää koetilaisuus, huolehtia kokeen asianmukaisesta valvonnasta sekä suunnitella koekysymykset perustuen Liikenne- ja viestintäviraston antamiin määräyksiin.
Pykälän 5 momentissa Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin valtuus antaa tarkempia määräyksiä yrittäjäkoulutuksen ja -kokeen sisällöstä ja toteutuksesta sekä kokeen arvosteluperusteista. Kokeen sisällöstä määrääminen kattaisi esimerkiksi kokeessa käsiteltävien tarkempien aihealueiden sekä kokeen keston ja minimikysymysmäärän määrittämisen. Määräyksenantovaltuuden antaminen Liikenne- ja viestintävirastolle nähdään tärkeäksi, sillä näin voitaisiin varmistua siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto pystyy tarvittaessa nopeastikin antamaan koulutusorganisaatioille yksityiskohtaisempaa ohjeistusta koulutuksen ja kokeen sisällöstä sekä yrittäjäkokeen toteuttamistavasta. Määräyksenantovaltuuksien nojalla annetut tarkemmat määräykset tukisivat myös sitä, että eri koulutusorganisaatioiden järjestämät yrittäjäkokeet olisivat linjassa keskenään. Määräyksenantovaltuus mahdollistaisi myös koulutuksen ja kokeen järjestävän koulutusorganisaation toiminnan tehokkaamman valvonnan. Yrittäjäkoulutuksen ja -kokeen vähimmäissisällöstä säädettäisiin kuitenkin lain tasolla.
8 §.Luonnollisen henkilön hyvä maine luvanvaraisessa tieliikenteessä. Pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kielellinen täsmennys siten, että jatkossa käsitteet luvanhakija ja luvanhaltija kirjoitettaisiin yhteen. Voimassaolevassa pykälässä käsitteet on kirjoitettu erikseen. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käsitteiden kirjoitusasu lakiin.
11 §. Taksi-, henkilö- ja tavaraliikenneluvan muuttaminen ja uusiminen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kielellinen täsmennys siten, että jatkossa käsite luvanhakija kirjoitettaisiin yhteen. Voimassaolevassa pykälässä käsite on kirjoitettu erikseen. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käsitteen kirjoitusasu lakiin.
15 a §. Taksimatkasta kerättävät tiedot.Liikennepalvelulakiin lisättäisiin uusi 15 a §, jossa määriteltäisiin kaikista taksimatkoista kerättävät ja tallennettavat tiedot sekä velvoitettaisiin käyttämään taksamittaria tai muuta laitetta tai järjestelmää näiden tietojen keräämiseen. Pykälässä säädettäisiin myös tietojen säilyttämisestä. Lisäksi pykälässä viitattaisiin tietojen säilytystavan osalta kirjanpitolain säännöksiin ja säilytysajan osalta kirjanpitolain, arvonlisäverolain ja verotusmenettelystä annetun lain säilytysaikaa koskeviin säännöksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että henkilöliikennettä tarjoava luvanhaltija vastaisi ja huolehtisi siitä, että taksiliikenteeseen käytettävässä ajoneuvossa käytetään mittauslaitelain (707/2011) vaatimukset täyttävää taksamittaria tai muuta laitetta tai järjestelmää, jolla kerätään jokaisesta taksimatkasta sähköisessä muodossa 1 momentissa määritellyt tiedot. Säännöksellä selvennettäisiin taksimatkoista verovalvontaa varten kerättävää tietosisältöä, luvanhaltijan vastuuta tietojen keräämisestä sekä tietojen keräystapaan liittyviä velvoitteita. Taksamittari on mittauslaite, joita koskevat mittauslaitedirektiivin vaatimukset on kansallisesti implementoitu mittauslaitelailla ja sen nojalla annetulla mittauslaitteiden olennaisista vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja teknisistä erityisvaatimuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1432/2016). Pykälän 1 momentissa olisi selvyyden vuoksi informatiivinen viittaus mittauslaitelakiin. Taksamittarin tulisi olla mittauslaitedirektiivin ja mittauslaitelain vaatimukset täyttävä, kiinteästi ajoneuvoon asennettu laite.
Muu laite tai järjestelmä tai niiden yhdistelmä tarkoittaa esimerkiksi tietojärjestelmää, johon sisältyisi vähintään seuraavia osia: Taksiajoneuvossa mukana olevalla laitteella oleva sovellus tai muu laite, joka todentaa matkan ajankohdan, kuljetun matkan pituuden ja siihen käytetyn ajan sekä tallentaa kuljettajan yksilöintitiedot ja matkan hinta- ja maksutapatiedot. Toiseksi tietojärjestelmään sisältyisi kolmannen osapuolen hallinnoima tietokanta tai tietokantoja, joihin sovelluksella tai laitteella kerätyt tiedot siirtyvät automaattisesti ja joissa ne säilytetään muuttumattomina. Kolmanneksi tietojärjestelmään sisältyisi laitteita, joiden avulla kerätyt tiedot siirtyvät tietokantoihin. Neljänneksi tietojärjestelmään sisältyisi ohjelmistoja, joiden avulla toteutetaan esimerkiksi tarvittavat raportointi- ja tiedonhakuominaisuudet siten, että tietokantoihin tallentuneita tietoja voi tarkastella ja tulostaa selväkielisessä muodossa. Muulla laitteella tai järjestelmällä ei tarkoiteta sellaista laitetta tai järjestelmää, joka ominaisuuksiltaan vastaa mittauslaitedirektiivissä tarkoitettua taksamittaria.
Kaikista taksikyydeistä kerättäisiin samat tiedot riippumatta tietojen keräämiseen käytettävästä laitteesta, matkan luonteesta tai sen maksutavasta. Pykälän 1 momentissa olisi luettelo kerättävistä ja tallennettavista tiedoista. Ehdotetun 1 kohdan mukaan yrittäjän yksilöintitiedoilla tarkoitettaisiin yritys- ja yhteisötietolain mukaista Y-tunnusta. Ehdotetun 2 kohdan mukaan ajoneuvon yksilöintitiedoilla tarkoitettaisiin ajoneuvon rekisterinumeroa, mukaan lukien vara-auton rekisterinumeroa.
Ehdotetun 3 kohdan mukaan ajon suorittaneen kuljettajan yksilöintitiedoilla tarkoitettaisiin henkilötunnusta, tai jos kuljettajalla ei ole henkilötunnusta, syntymäaikaa. Ehdotetun 4 kohdan mukaan taksiliikenteessä tulisi kerätä ja tallentaa tieto ammattiajon ajankohdasta, matkan pituudesta ja sen ajallisesta kestosta. Ehdotetun 5 kohdan mukaan taksimatkoista tulisi kerätä ja tallentaa kyydin hinta- ja maksutapatiedot.
Henkilötietojen käsittelyyn ja säilyttämiseen sovelletaan Euroopan unionin tietosuoja-asetusta [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).] (jäljempänä tietosuoja-asetus). Lisäksi tietosuoja-asetuksen rinnalla sovellettavaksi voivat tulla tietosuojalaki (1050/2018) tai kansallinen erityislainsäädäntö. Asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista niiden käsittelytarkoituksiin nähden.
Ehdotetun 15 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan henkilöliikennettä tarjoava luvanhaltijan on tallennettava laitteeseen tai järjestelmään kuljettajan yksilöintitiedot. Laitteeseen tai järjestelmään merkittäisiin kuljettajan tiedot niin, että henkilö on tunnistettavissa tietojen perusteella. Kuljettajan yksilöintitiedoilla tarkoitettaisiin henkilötunnusta, tai jos kuljettajalla ei ole henkilötunnusta, syntymäaikaa. Henkilötunnusta saa käsitellä tietosuojalain 29 §:ssä asetettujen edellytysten täyttyessä. Nämä edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa, koska kuljettajan yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää henkilöliikennettä tarjoavalle luvanhaltijalle asetetun laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi.
Tietojen säilyttämisessä ja erityisesti siihen liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä on myös huomioitava, mitä tietosuoja-asetuksessa säädetään henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista ainoastaan, jos vähintään yksi artiklan edellytyksistä täyttyy. Oikeusperuste henkilötietojen säilyttämiselle olisi tässä tapauksessa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen täyttämiseksi. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan ja johdanto-osan 45 perustelukappaleen mukaan käsittelyllä olisi oltava perusta EU-oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, kun käsittely tapahtuu rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen mukaisesti tai kun se on tarpeen yleisen edun vuoksi toteuttavan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
Käsittelyn oikeudellisesta perustasta säädetään tässä tapauksessa liikennepalvelulain ehdotetussa 15 a §:ssä momentissa, jossa asetetaan henkilöliikennettä tarjoavalle luvanhaltijalle velvoite kerätä ja tallentaa jokaisesta taksimatkasta sähköisessä muodossa pykälän 1 momentissa määritellyt tiedot, mukaan lukien kuljettajan yksilöintitiedot. Henkilöliikenneluvan haltijan on huolehdittava myös siitä, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan tietosuoja-asetuksen 5 artiklan henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita ja asetuksen 32 artiklan käsittelyn turvallisuutta koskevia velvoitteita.
15 a §:n mukaisten tietojen kerääminen on tehokkaan verovalvonnan kannalta välttämätöntä, koska yrityksen verotus perustuu kirjanpidon tietoihin ja taksiyrityksen kirjanpidon tulee nojautua tietoihin, jotka kerätään kustakin taksikyydistä. Jokainen taksikyyti muodostaa erillisen tulon kirjaamisperusteen.
Pykälän 1 momentin 1–3 kohdassa mainitut yrittäjän, ajoneuvon ja kuljettajan yksilöintitiedot mahdollistavat kerättävien tietojen sujuvan kohdentamisen verovalvonnassa. Yrittäjän yksilöintitieto tarvitaan, jotta kerätyt tiedot voidaan yhdistää tiettyyn verovelvolliseen taksiliikenneluvan haltijaan. Tietojen yhdistäminen tiettyyn taksikäytössä olevaan ajoneuvoon ja sitä kautta tiettyyn kuljetukseen mahdollistaa verovalvonnassa ajoneuvon käyttötarkoituksen ja yksityiskäytön määrän arvioinnin ja tukee sitä, että kaikki taksiliikenteen tuotot ilmoitetaan Verohallinnolle. Kuljettajaa koskeva yksilöintitieto mahdollistaa työnantajavelvoitteiden noudattamisen valvonnan eri viranomaisten toimesta, kun kerättyjä tietoja voidaan verrata muun muassa palkkakirjanpidon tietoihin. Kuljettajan yksilöintitiedon avulla voidaan valvoa myös niin sanottua pimeää työskentelyä eli palkan maksamista ilman asianmukaisten verovelvoitteiden hoitamista. Kuljettajia koskeva verovalvonta on olennainen osa taksialan harmaan talouden torjuntaa. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa mainitut matkan ajankohtaa, pituutta ja ajallista kestoa koskevat tiedot mahdollistavat ajoneuvon käyttötarkoituksen ja yksityiskäytön määrän arvioinnin, kun tiedot on yhdistetty tiettyyn ajoneuvoon. Matkaa koskevien tietojen kerääminen ehkäisee mahdollisuutta jättää kirjaamatta tiedot sellaisista taksikyydeistä, joista on sovittu etukäteen kiinteä hinta ja jotka maksetaan käteisellä. Pykälän 1 momentin 5 kohdassa mainittujen matkan hinta- ja maksutapatietojen kerääminen on välttämätöntä taksiyrityksen verotettavan tuloksen jälkikäteisessä tarkastelussa. Tietojen kerääminen mahdollistaa tietojen vertaamisen kirjanpitoon kirjattuihin tietoihin sekä käteismyynnin määrän ja vaihtelun seuraamisen ja arvioinnin. Lisäksi tietojen kerääminen mahdollistaa taksiyrityksen toiminnan kannattavuuden arvioinnin ja mahdollisten poikkeamien havainnoinnin, mistä on hyötyä myös toiminnanharjoittajalle itselleen.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että henkilöliikennettä tarjoavan luvanhaltijan olisi vastattava siitä, että kerätyt tiedot säilytetään siten, ettei niitä ole mahdollista jälkikäteen muokata. Kerättyjä tietoja tulisi myös säilyttää siten, että niitä voi vaikeuksitta tarkastella ja tarvittaessa tulostaa selväkielisessä muodossa, jotta ne voidaan esimerkiksi liittää osaksi kirjanpitoa ja niitä voidaan hyödyntää verovalvonnassa. Tietoja tulisi säilyttää kolmannen osapuolen hallinnoimassa tietokannassa, johon laitteella tai järjestelmällä kerätyt tiedot siirtyvät automaattisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tekniset määräykset tietojen keräämisessä käytettävästä muusta laitteesta tai järjestelmästä sekä niillä kerättyjen tietojen säilyttämisestä. Tarkemmat tekniset määräykset voisivat koskea esimerkiksi tarkkuutta, jolla laitteen on todennettava matkan pituus ja siihen käytetty aika, sekä sitä, miten tietoja olisi säilytettävä ja suojattava, jottei niitä pysty jälkikäteen muokkaamaan. Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä myös siitä, missä ja miten laitteen tai järjestelmän keräämiä tietoja on voitava tarkastella ja tulostaa. Määräyksenantovaltuus vastaa osin nykyistä ajoneuvolain 27 a §:n 2 momentin 8 kohtaan sisältyvää määräyksenantovaltuutta. Ehdotettu uusi määräyksenantovaltuus eroaisi aiemmasta siten, että jatkossa määräys annettaisiin ilman erillistä arviointia sen tarpeellisuudesta. Ehdotettuun 15 a §:ään sisältyvä määräyksenantovaltuus ei myöskään sisältäisi taksamittareita koskevia tarkempia teknisiä määräyksiä, vaan niihin liittyvästä määräyksenantovaltuudesta säädettäisiin jatkossa liikennepalvelulain 152 §:ssä.
Tietojen säilytystavan osalta pykälän 4 momentissa olisi informatiivinen viittaus kirjanpitolain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa ja 9 §:ssä säädettyyn. Informatiivista viittausta pidetään tässä tapauksessa tarpeellisena, koska taksimatkoista kerättäviä ja tallennettavia vähimmäistietoja koskevaa sääntelyä tukevaa sääntelyä on useassa muussa laissa. Kirjanpitolain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tositteita, kirjanpitoja sekä muuta kirjanpitoaineistoa tulee käsitellä ja säilyttää niin, että niiden sisältöä voi vaikeuksitta tarkastella ja tarvittaessa tulostaa selväkielisessä muodossa. Kerätyt tiedot tulee säilyttää kirjanpitolain 9 §:n mukaisesti siten, että niiden tarkastelu Suomesta käsin on mahdollista viranomaiselle ja tilintarkastajalle ilman aiheetonta viivettä.
Tietojen säilytysajan osalta ehdotetussa 4 momentissa olisi informatiivinen viittaus kirjanpitolain, arvonlisäverolain ja verotusmenettelystä annetun lain säilytysaikaa koskeviin säännöksiin. Kirjanpitolain mukainen yleinen kuuden vuoden säilytysaikavaatimus sen vuoden lopusta laskettuna, jona tilikausi on päättynyt, koskee tositteita, liiketapahtumia todentavaa kirjeenvaihtoa sekä muuta erikseen mainitsematonta kirjanpitoaineistoa. Säilytysaikavaatimus voi olla pidempi, jos muussa laissa, esimerkiksi arvonlisäverolaissa on näin määrätty. Verotusmenettelystä annetun lain 12 §:n määräaika koskee muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävää tulonhankkimistoimintaa harjoittavan verovelvollisen tulonhankkimistoimintaa.
Verohallinto määrää verotusmenettelylaissa säädetyllä valtuudella muistiinpanovelvollisuudesta tarkemmin antamallaan päätöksellä. Verohallinnon päätös muistiinpanovelvollisuudesta, viimeisin 563/2017. []. Kyseisen päätöksen 8 §:n 3 momentissa on määrätty, että ammattimaisesta henkilötilausliikenteestä pidettävä ajopäiväkirja ja mahdollisen taksamittarin kuitinantolaitteen raportit on säilytettävä kuusi vuotta verovuoden päättymisestä lukien siten, että alkuperäiset tiedot ovat todennettavissa. Verohallinnon muistiinpanovelvollisuutta koskevan päätöksen 8 §:n mukaan verovelvollisen, joka harjoittaa ammattimaista henkilötilausliikennettä muulla autolla kuin linja-autolla tai sairasautolla, on pidettävä kultakin kuukaudelta vuorokausittain ajopäiväkirjaa. Ajopäiväkirjasta on käytävä ilmi a) ajotulot jaettuna käteisajotuloihin, luottoajotuloihin ja muihin tuloihin ja b) verovuoden alusta yhteenlasketut tiedot ajokilometreistä jaettuna ammattiajoihin, tuloa tuottamattomiin ammattiajoihin, yksityisajoihin ja muihin ajoihin. Jos verovelvollisella on käytössään kuitinantolaitteella varustettu taksamittari, ajopäiväkirja muodostuu päätöksen mukaan kuitinantolaitteen vuororaporteista. Tietojen säilytysaika olisi sama kuin mitä päätöksessä määrätään henkilötilausliikenteestä pidettävän ajopäiväkirjan ja mahdollisen taksamittarin kuitinantolaitteen raporttien säilyttämisajaksi. Jos tietojen keräämiseen käytetään taksisovellusta, tulisi yksityisajojen ja muiden ajojen määrä todentaa erillisellä luotettavalla ajopäiväkirjalla.
25 §. Taksinkuljettajaa koskevat vaatimukset. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa muutettaisiin poistamalla siitä taksinkuljettajan kokeen määritelmä. Ajoluvan saamisen edellytyksenä olevasta taksinkuljettajan kokeesta säädettäisiin uudessa 25 a §:ssä.
Pykälän 3 momentin johdantolauseen karenssiajan määritelmää täsmennettäisiin siten, että momentissa tarkoitettu viiden vuoden karenssiaika laskettaisiin ajolupahakemuksen ratkaisua edeltävältä ajalta. Nykyisen määritelmän mukaan karenssiaika lasketaan ajoluvan hakemista edeltävältä ajalta mutta viranomaiset ja tuomioistuimet ovat päätöksissään viitanneet ajoluvan ratkaisemista edeltävään aikaan, mistä syytä karenssiajan laskemista koskevaa säännöstä on tarpeen täsmentää.
Pykälän 4 momentin johdantolausetta muutettaisiin siten, että jatkossa momentin 1 ja 2 kohdassa määritellyt sakkorekisteristä ilmenevät teot vaikuttaisivat viranomaisen päätökseen ajolupaa haettaessa tai uusittaessa ajoluparatkaisua edeltävän kolmen vuoden ajalta. Liikenne- ja viestintäviraston nykytulkinnan mukaan pykälän 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetut teot muodostavat ehdottoman esteen ajoluvan myöntämiselle viiden vuoden ajan. Viranomaisella olisi edelleen mahdollisuus momentin 2 kohdassa tarkoitettujen tekojen osalta perustaa ajolupaa koskevan hakemuksen lopullinen päätös arvioon siitä, osoittaako kyseinen teko, että hakija on ilmeisen sopimaton toimimaan taksinkuljettajana.
Ehdotus muuttaisi lainsäädäntöä vastaamaan nykyistä käytäntöä. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 50 §:n 2 momentin mukaan oikeusrekisterikeskus ei saa luovuttaa sakkorekisterin tietoja enää sen jälkeen, kun kolme vuotta on kulunut lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen viranomaisratkaisun julistamisesta tai antamisesta. Tämä tarkoittaa, ettei Liikenne- ja viestintävirasto saa oikeusrekisterikeskukselta tietoja sakkorekisteristä enää sen jälkeen, kun on kulunut kolme vuotta sakon antamisesta. Muutoksella mahdollistettaisiin se, että Liikenne- ja viestintävirasto pystyisi toteuttamaan laissa asetetun ajoluvan edellytyksien täyttymistä koskevan valvontavastuun.
Pykälän 5 momenttia muutettaisiin poistamalla siitä Liikenne- ja viestintäviraston taksinkuljettajan kokeen vaatimuksia koskeva määräyksenantovaltuus, joka siirrettäisiin uuteen taksinkuljettajan koetta käsittelevään 25 a §:än. Ehdotettuun 5 momenttiin lisättäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus pyynnöstä antaa ajoluvan myöntämisestä väliaikainen todistus. Ajoluvan myöntämisestä annetun väliaikaisen todistuksen avulla kuljettaja voisi tarvittaessa osoittaa ajoluvan voimassaolon välittömästi oikeuden myöntämisen jälkeen, vaikka ei ole vielä saanut ajolupakorttia.
Pykälän 6 momentti kumottaisiin. 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu taksinkuljettajan ajolupavaatimus koskee vain taksiliikenteessä kuljettajana toimivaa luonnollista henkilöä. Koti- ja matkailupalveluyrityksiä koskevaa poikkeusta taksinkuljettajan ajoluvasta ei enää tarvittaisi, kun näiden yritysten kokonaispalveluihin sisältyviin kuljetuksiin ei esitetyn 4 §:n 2 momentin uuden 3 kohdan mukaisesti enää vaadittaisi taksiliikennelupaa.
25 a §. Taksinkuljettajan koe. Taksinkuljettajan kokeesta säädettäisiin uudessa 25 a §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytty taksinkuljettajan koe osoittaa, että kokelaalla on taksinkuljettajan tehtävässä tarvittavat tiedot, taidot ja osaaminen. Samalla määriteltäisiin nykyistä tarkemmin taksinkuljettajan kokeen aihealueet ja kysymysten vähimmäissisältö. Ehdotuksen mukaan kokeessa tulisi olla kysymyksiä matkustajien avustamisesta ja turvallisuudesta huolehtimisesta, eri matkustajaryhmien erityistarpeista, taksipalvelujen asiakaspalvelutilanteista sekä kuljetusten ja liikenteen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto vastaa kokeen järjestämisestä ja valvonnasta. Kokeen järjestäminen ja koetilaisuuksien valvonta olisi mahdollista siirtää ulkopuoliselle yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle siten kuin lain V osan 4 luvussa säädetään. Pykälän toisessa momentissa annettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle määräyksenantovaltuus kokeen tarkemmasta sisällöstä ja toteutuksesta sekä kokeeseen ilmoittautumisesta. Määräyksenantovaltuus ei ole uusi, vaan laissa nykyisin olevaa määräyksenantovaltuutta tarkennettaisiin. Voimassaolevan lain 25 §:n 5 momentissa oleva määräyksenantovaltuus koskee ainoastaan kokeen vaatimuksia. Ehdotuksen mukaan määräyksenantovaltuus koskisi myös kokeen toteutustapaa ja kokeeseen ilmoittautumista.
26 §. Taksinkuljettajan ajoluvan voimassaolon ja uusiminen. Taksinkuljettajan ajoluvan 26 §:n 2 momenttiin lisättäisiin luvan uusimista koskeva tarkennus, jonka mukaan ajoluvan uusimista olisi mahdollista hakea aikaisintaan kuusi kuukautta ennen hakijalla olevan luvan voimassaolon päättymistä. Laissa ei tällä hetkellä säädetä siitä, kuinka paljon ennen ajoluvan päättymistä uutta ajolupaa voi hakea. Jos ajolupaa haettaisiin esimerkiksi heti aiemman ajoluvan myöntämisen jälkeen, laissa määriteltyä määräaikaisen ajoluvan uudistamiseen liittyvää ajoluvan edellytysten täyttymisen tarkastamista ei ole mahdollista tehdä lain tarkoittamalla tavalla siinä vaiheessa, kun aiempi ajolupa on päättymässä. Ajoluvan uusimisen määräaikaa koskevalla täsmennyksellä pyritään estämään esimerkiksi ajolupien tarkoitushakuista ketjuttamista luvan voimassaoloon tai ajoluvan edellytysten tarkistamiseen liittyvän sääntelyn kiertämiseksi.
26 a §. Taksiliikenteenerityisryhmien kuljettajakoulutus ja koulutustodistus. Lakiin lisättäisiin uusi 26 a §, jossa säädettäisiin vapaaehtoisesta erityisryhmien palvelutilanteita käsittelevästä kuljettajakoulutuksesta. Erityisryhmien kuljettajakoulutus loisi laissa säädetyn koulutusstandardin, jossa on kouluttajasta riippumatta tietty vähimmäissisältö. Koulutus olisi vapaaehtoinen eikä suoritukseen sisältyisi erillistä koetta. Koulutuksen vapaaehtoisuuden ja maksullisuuden odotetaan johtavan siihen, että koulutuksen suorittavat henkilöt ovat motivoituneita sisäistämään koulutussisällön, eikä erilliselle kokeelle nähdä tästä syystä välttämätöntä tarvetta.
Pykälän 1 momentin mukaan taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksen suorittaneelle myönnetään koulutustodistus. Todistuksen myöntäisi koulutuksen järjestänyt koulutusorganisaatio. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös koulutuksen vähimmäisopetussisällöstä. Erityisryhmien kuljettajakoulutuksen tulisi sisältää opetusta liikunta- ja toimintarajoitteiden vaikutuksesta taksipalvelujen käyttämiseen, liikunta- ja toimintarajoitteisten asiakkaiden kohtaamisesta ja heidän kanssaan kommunikoinnista, erityisryhmien avustamisesta, ajoneuvoon avustamisesta sekä koulu- ja päivähoitokuljetuksiin liittyvistä erityiskysymyksistä. Liikunta- ja toimintarajoitteisuudella tarkoitetaan laajasti eri liikunta-, aisti- ja toimintakyvyn rajoitteita. Määritelmä kattaisi myös ikääntyneiden asiakkaiden kanssa toimimisen.
Liikenne- ja viestintävirasto tarkistaisi koulutuksen suorittamista koskevat tiedot sähköisestä järjestelmästä, jonne hyväksytty koulutuksen järjestäjä olisi toimittanut koulutuksen suorittaneiden tiedot uuden ehdotetun 36 b §:n mukaisesti. Käytännössä koulutuksen järjestäjän tulisi käydä rekisteröimässä koulutuksen suorittaneiden tiedot Liikenne- ja viestintäviraston palveluntuottajan konttorilla liikenneasioiden rekisteriin. Tiedot vietäisiin liikenneasioiden rekisteriin lain 222 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina koulutustietoina.
Valmistelun aikana pidettiin tärkeänä, että suoritusmerkintä tallennetaan viranomaisen ylläpitämään ja lailla säänneltyyn sähköiseen rekisteriin, mistä se on tarvittaessa esimerkiksi hankintayksikön tarkastettavissa. Koulutuksen suorittamiseen liittyviä tietoja olisi mahdollista luovuttaa sekä yksittäisluovutuksena liikennepalvelulain 227 §:n että massaluovutuksina viranomaisille ja laissa säädettyä tehtävää hoitaville 230 §:n perusteella. Liikenneasioiden rekisteristä säädetään tarkemmin liikennepalvelulain VI osassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityisryhmien kuljettajakoulutuksen vähimmäiskestosta. Koulutuksen laajuuden tulisi olla vähintään 21 tuntia, josta vähintään seitsemän tuntia on oltava käytännön opetusta. Koulutuksen teoriaosuus voidaan toteuttaa myös verkkokoulutuksena. Käytännön koulutusosuuden tulisi sisältää muun muassa perinteisempien apuvälineiden sekä turvalaitteiden käytön opetusta ja harjoittelua.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta hyödyntää kuljettajan aikaisempi työkokemus ja koulutus koulutustodistuksen saamisessa. Pidempään taksinkuljettajana toiminut ajoluvanhaltija, jolla on ollut voimassa taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetussa laissa tarkoitettu ajolupa ja joka on todennetusti suorittanut aiemman taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain mukaista lakisääteistä koulutusta tai jatkokoulusta, voisi saada erityisryhmien kuljettajakoulutustodistuksen osallistumalla erityisryhmien kuljettajakoulutuksen käytännön opetuksen koulutusosuuteen. Kyseisiltä kuljettajilta ei siis vaadittaisi koulutukseen kuuluvaan teoriaopetukseen osallistumista.
Ennen liikennepalvelulakia voimassa olleessa laissa taksinkuljettajan ammattipätevyydestä (695/2009) säädettiin koulutusvaatimuksista, jotka taksinkuljettajien tuli suorittaa ennen kuin heille voitiin myöntää taksinkuljettajan ajolupa. Taksinkuljettajan ajoluvan saamiseksi hakijan tuli suorittaa taksinkuljettajan koulutus sekä ammattitaitoa ylläpitävää jatkokoulutusta viiden vuoden välein. Koulutuksen tarkasta sisällöstä säädettiin taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (825/2009). Asetuksessa kuvattiin tarkasti, millaista koulutussisältöä taksinkuljettajan koulutukseen ja jatkokoulutukseen tuli sisältyä ja siinä vahvistettiin opetuksen vähimmäismäärä. Velvoite jatkokoulutuksen suorittamiseen koski myös kuljettajia, joille oli myönnetty tieliikennelaissa (267/1981) tarkoitettu henkilöauton ammattiajolupa ennen vuotta 2010 ja taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annettua lakia. Ammattiajoluvalla taksinkuljettajana toimineiden tuli uudistaa vanha henkilöauton ammattiajolupa 31.12.2014 mennessä. Ajoluvan uudistamisen yhteydessä kuljettajien tuli suorittaa pakollista taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain mukaista jatkokoulutusta. Vuonna 2014 koulutuksen sisältöä tarkennettiin asetustasolla muun muassa vaatimuksella erityisryhmien kanssa toimimista ja apuvälineitä koskevasta käytännön opetuksesta. Myös jatkokoulutusvaatimuksiin lisättiin eri matkustajaryhmien erityistarpeisiin liittyvää opetusta.
Laki taksinkuljettajien ammattipätevyydestä oli voimassa 1.1.2010–1.7.2018. Ennen taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annettua lakia taksinkuljettajan ajoluvan edellytyksiin ei sisältynyt pakollista kuljettajakoulutusta. Vaikka ennen vuotta 2010 lainsäädäntöön ei sisältynyt pakollisia koulutusvaatimuksia, osa ammattiajoluvan hakijoista oli käynyt vapaaehtoisia koulutuksia, joita järjestivät muun muassa taksiyhdistykset ja poliisi. Lisäksi ennen vuotta 2010 ajoluvan saaneet taksinkuljettajat ovat suorittaneet vähintään taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain 12 §:n mukaista jatkokoulutusta, jota tuli suorittaa ajoluvan uusimisen yhteydessä viiden vuoden välein.
Pykälän 3 momentissa tarkoitettu mahdollisuus hyödyntää aiempaa työkokemusta ja koulutusta erityisryhmien koulutustodistuksen saamiseksi ei koskisi kuljettajia, jotka ovat saaneet ammattiajoluvan ennen vuotta 2010, mutta ovat jättäneet uusimatta ammattiajoluvan taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain voimassaoloaikana, eivätkä siis ole saaneet lakiin perustuvaa kuljettajakoulutusta. Nämä kuljettajat ovat voineet uusia kuljettajaluvan 1.7.2018 jälkeen ennen vuotta 2010 suoritetun ammattiajoluvan perusteella. Kyseisten kuljettajien tulisi siis halutessaan suorittaa erityisryhmien kuljettajakoulutus kokonaisuudessaan saadakseen siitä todistuksen ja rekisterimerkinnän.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston valtuudesta antaa tarkempia määräyksiä koulutuksen sisällöstä ja käytännön toteutuksesta.
35 a §. Koulutusorganisaation hyväksyntä taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksen ja yrittäjäkoulutuksen koulutuksen järjestäjäksi. Liikennepalvelulakiin lisättäisiin sääntelyä taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksen sekä yrittäjäkoulutuksen järjestämiseen vaadittavasta koulutuksen järjestäjän hyväksymisestä. Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymismenettelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että edellä mainittujen koulutusten järjestäjät täyttävät tietyt lainsäädännössä ja viranomaisten määräyksissä määritellyt vähimmäisedellytykset. Sääntely edesauttaisi niin ikään sitä, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus tehokkaasti valvoa koulutusorganisaatioiden toimintaa ja säännösten noudattamista. Hyväksyntä olisi voimassa toistaiseksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyväksymistä koskevasta yleisestä vaatimuksesta. Lain 26 a §:ssä tarkoitetun erityisryhmien kuljettajakoulutuksen sekä 6 a §:ssä tarkoitetun yrittäjäkoulutuksen järjestämiseen vaaditaan Liikenne- ja viestintäviraston hyväksyntä. Hyväksytyt koulutuksen järjestäjät voisivat järjestää kumpaakin momentissa tarkoitettua koulutusta. Yksi hyväksymismenettely säästäisi luvanhakijan sekä viranomaisen aikaa ja olisi kustannustehokkaampi ratkaisu verrattuna kahteen erilliseen menettelyyn. Hyväksyntää hakevan koulutusorganisaatioin tulisi hakemuksessaan ilmoittaa, hakeeko hän hyväksymistä kummankin koulutuksen järjestämiseen vai ainoastaan toisen. Jos koulutusorganisaatio hakisi hyväksyntää vain toisen koulutuksen järjestämiseen, Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyisi koulutusorganisaation hakemuksen ehdotetun 35 b §:n 4 momentin mukaisesti vain siihen koulutukseen, johon hyväksymistä haetaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyisi hakemuksesta pykälässä tarkoitettujen koulutusten järjestäjäksi koulutusorganisaation, joka täyttää ehdotetussa 36 a §:ssä määritellyt opetukselliset ja ammatilliset edellytykset, on vakavarainen ja kykenee asianmukaisesti vastaamaan yritystoimintaan liittyvistä velvoitteistaan sekä kykenee osoittamaan, että hänellä on riittävät taloudelliset voimavarat koulutustoiminnan järjestämiseen ja sen asianmukaiseen hoitamiseen. Lisäksi hyväksyminen edellyttäisi, että Liikenne- ja viestintävirasto on vahvistanut hakemuksen yhteydessä esitetyn koulutusohjelman. Hakijan vakavaraisuutta arvioitaessa tulisi huomioida esimerkiksi hakijan rahoitus- ja vaihto-omaisuus sekä vakuutena käytettävissä oleva käyttöomaisuus ja muut pitkäaikaiset sijoitukset. Jos hakija on luonnollinen henkilö tai avoin yhtiö taikka kommandiittiyhtiö, voidaan varoiksi katsoa myös luonnollisen henkilön, yhtiömiesten ja vastuunalaisten yhtiömiesten henkilökohtainen vakuutena käytettävissä oleva omaisuus. Vakavaraisuus olisi mahdollista osoittaa myös esimerkiksi auktorisoidun tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön antamalla todistuksella hakijan taloudellisista voimavaroista. Hyväksyntää hakevalla koulutusorganisaatiolla ei saisi myöskään olla merkittäviä maksuhäiriöitä. Liikenne- ja viestintävirasto varmistaisi lupaa hakevan organisaatioin taloudellisen tilanteen ja sen, onko yrityksellä verovelkaa ja onko se hoitanut pakolliset eläke- ja tapaturmavakuutuksiin liittyvät yritystoiminnan velvoitteet.
35 b §.Taksiliikenteen koulutuksen järjestäjän hyväksynnän hakeminen ja koulutusohjelman vahvistaminen. Kuljettaja- ja yrittäjäkoulutuksen järjestämiseen vaadittavan hyväksynnän hakemisesta säädettäisiin uudessa 35 b §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksyntää koskevasta hakemuksesta tulisi käydä ilmi koulutuksen järjestäjää, koulutusohjelmaa ja sen toteuttamista koskevat tiedot sekä selvitys opetushenkilöstön kelpoisuudesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksymistä koskevaan hakemukseen sisällytettävistä tarkemmista tiedoista. Momentin 1 kohdan mukaan hakijan olisi ilmoitettava toiminimi ja y-tunnus, jolla toimintaa harjoitetaan. Momentin 2 kohdan mukaan hakemuksesta tulisi käydä ilmi koulutuksesta vastaava henkilö ja hakemuksessa olisi esitettävä selvitys tämän kelpoisuudesta tehtävään. Momentin 3 kohdan mukaan hakemuksesta tulisi käydä ilmi selvitys opetushenkilöstöstä, opetushenkilöstön kelpoisuudesta ja opetuksesta käytettävistä välineistä. Selvityksen tulisi kattaa riittävällä tarkkuudella tieto koulutuksessa käyttävästä henkilökunnasta sekä opetusvälineistöstä, jotta Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus arvioida, voidaanko koulutus järjestää koulutusohjelman mukaisesti. Momentin 4 kohdan mukaan hakemukseen tulisi liittää koulutusohjelma, jonka mukaan koulutusta on suunniteltu järjestettävän. Koulutusohjelman tulisi sisältää muun muassa tarkempi opetussuunnitelma sekä käytettävät opetusmenetelmät. Momentin 5 kohdan mukaan hakemukseen tulisi liittää selvitys luvanhakijan taloudellisista edellytyksistä koulutuksen järjestämiseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin koulutusohjelman sisällöstä. Koulutusohjelmasta tulee käydä ilmi, kuinka koulutuksessa tullaan käsittelemään 26 a §:n 1 momentissa sekä 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen koulutusten aihealueet, sekä harjoitusten mitoitus osallistujamäärän mukaan. Koulutusohjelmasta on myös käytävä ilmi vastaavat tiedot koulutuksissa annettavasta käytännön opetuksesta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaisi koulutusohjelman hakemuksesta koulutuksen järjestäjän hyväksynnän ja koulutusohjelman uusimisen yhteydessä. Koulutusohjelma olisi voimassa enintään viisi vuotta. Koulutusohjelman viiden vuoden voimassaolo vaatisi koulutuksen järjestäjiä arvioimaan koulutusohjelman sisältöä tasaisin väliajoin ja päivittämään ohjelmaa esimerkiksi lainsäädännön ja ajoneuvotekniikan muuttuessa. Liikenne- ja viestintävirasto voisi eri hakemuksesta vahvistaa koulutusohjelman ainoastaan 6 a §:ssä tarkoitettuun yrittäjäkoulutukseen tai 26 a §:ssä tarkoitettuun erityisryhmien kuljettajakoulutukseen. Samalla hyväksynnällä oli siis mahdollista järjestää kumpaakin koulutusta, mutta koulutuksen järjestäminen edellyttäisi vahvistettua koulutusohjelmaa. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös, että koulutusohjelman vahvistamista on mahdollista hakea muunkin kuin varsinaisen koulutuksen järjestäjän. Esimerkiksi ammattiliitoilla ja muilla etujärjestöillä olisi mahdollisuus määritellä omien edellytystensä mukainen koulutusohjelma ja vahvistaa se Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä. Varsinaisilla koulutuksen järjestäjillä olisi mahdollisuus käyttää valmiiksi vahvistettuja ja kattavaksi todettuja koulutusohjelmia omissa koulutuksissaan.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkempia määräyksiä hyväksynnän hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä, koulutusohjelman vahvistamiseen sekä koulutusohjelman valvonnan kannalta tarpeellisista opetuksen käytännön järjestämiseen, opetustiloihin, opetuskalustoon, opetusvälineisiin ja oppilasryhmäkokoon liittyvistä ehdoista. Määräyksenantovaltuudella varmistettaisiin, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus pitää hyväksymismenettelyä, koulutusohjelman vähimmäissisältöä sekä koulutuksen järjestämistä koskevat edellytykset ajan tasalla ja tarvittaessa päivittää edellytykset esimerkiksi ajoneuvotekniikan ja koulutusjärjestelmien kehittyessä.
36 a §.Taksiliikenteen hyväksytyn koulutuksen järjestäjän opetushenkilöstö ja välineet. Pykälässä säädettäisiin opetushenkilöstön kelpoisuudesta sekä käytettävistä opetusvälineistä. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston hyväksynnän saaneella koulutuksen järjestäjällä tulee olla toiminnan laajuuteen nähden riittävä opetushenkilöstö, asianmukaiset opetusvälineet ja toimitilat sekä opetuksesta vastaava henkilö, joka ohjaa, valvoo ja kehittää opetustoimintaa ja koulutusta sekä toimii muutoinkin tosiasiallisesti tehtävässä. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että koulutuksen järjestäjän koulutus täyttää hakemuksen mukaisen mitoituksen henkilöstöstä suhteutettuna annettavan koulutuksen määrään ja koulutettaviin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulutuksesta vastaavalla henkilöllä ja koulusta antavalla opettajalla tulisi olla opetustehtävän edellyttämät pedagogiset valmiudet, perehtyneisyys oppimiseen ja ohjaukseen sekä opetustehtävän edellyttämät tiedot jaammattitaito mukaan lukien perehtyneisyys taksialan säädöksiin, määräyksiin ja käytäntöihin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutusta järjestävän organisaation opetuksesta vastaavalla henkilöllä tai vähintään yhdellä nimetyllä opettajalla tulisi olla vähintään yhden vuoden kokemus päätoimisena taksinkuljettajana toimimisesta. Säännöksellä on tarkoitus tukea sitä, että erityisryhmien kuljettajakoulutusta järjestävä koulutusorganisaatio hyödyntäisi käytännön taksinkuljettajakokemusta omaavan henkilön ammattitaitoa opetussuunnitelman suunnittelussa ja koulutuksen käytännön osuuden toteutuksessa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto antaa tarkempia määräyksiä koulutuksesta vastaavan henkilön ja koulutuksissa käytettävän opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksista sekä koulutuksissa käytettävistä opetusvälineistä. Määräyksenantovaltuudella varmistettaisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto pystyy antamaan tarkentavia määräyksiä sekä päivittämään tarpeen mukaan opetushenkilöstöä ja opetusvälineitä koskevia vaatimuksia.
36 b §. Taksiliikenteen hyväksytyn koulutuksen järjestäjän velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin hyväksytyn koulutuksen järjestäjän velvollisuuksista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyväksytyn koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta vastata siitä, että sillä on voimassa oleva Liikenne- ja viestintäviraston vahvistama koulutusohjelma ja koulutus annetaan koulutuslupaa haettaessa annettujen tietojen ja lupaehtojen mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle, jos hyväksymistä haettaessa annetuissa tiedoissa tapahtuu olennaisia muutoksia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka koulutusorganisaation tulee ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle. Momentin 1 kohdan mukaan koulutusorganisaation on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle koulutusten ja, jos koulutusorganisaatio järjestää yrittäjäkokeita, yrittäjäkokeiden järjestämisen ajankohdasta ja paikasta sekä käytettävästä koulutusohjelmasta. Momentissa mainituilla tiedoilla Liikenne- ja viestintävirasto tulisi tietoiseksi koulutusohjelmasta, koulutuksen ja mahdollisen yrittäjäkokeen ajankohdasta ja paikasta ja voisi tarpeen mukaan kohdistaa koulutusorganisaation koulutukseen valvontatoimenpiteitä. Koulutusorganisaatio olisi velvollinen toimittamaan myös momentin 2 kohdassa määritellyt tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle. Tiedot koskisivat hyväksytysti koulutuksen ja yrittäjäkokeen suorittaneita sekä annetun opetuksen määrää. Momentin 2 kohdan tiedoilla Liikenne- ja viestintävirasto pystyisi päivittämään suoritetun koulutuksen tiedot ja tarvittaessa tarkistamaan suoritetun koulutuksen laajuuden.
Pykälän 3 momentissa tarkennettaisiin, että edellä 2 momentissa tarkoitetut tiedot merkittäisiin liikennepalvelulain 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin. Koulutuksen järjestäjän tulisi toimittaa tiedot koulutuksen ja yrittäjäkokeen suorittaneista henkilöistä Liikenne- ja viestintävirastolle, jotta tiedot voidaan rekisteröidä liikenneasioiden rekisteriin. Momentissa säädettäisiin myös, että ilmoitukset olisi tehtävä viipymättä ja noudattaen lisäksi, mitä ilmoituksen tekemisestä on tässä laissa säädetty tai sen nojalla määrätty. Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus tulisi tehdä viimeistään 10 vuorokautta ennen koulutuksen alkamista. Tämä aika mahdollistaisi sen, että Liikenne- ja viestintävirasto pystyy tarvittaessa suorittamaan koulutuksen järjestäjään kohdistuvia valvontatoimia. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus tulisi puolestaan tehdä viimeistään kahden viikon kuluessa koulutuksen tai yrittäjäkokeen hyväksytystä suorittamisesta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä olisi velvollinen pitämään luetteloa opettajista ja koulutuksesta vastaavasta henkilöstä sekä säilyttämään tiedot järjestetyistä koulutuksista, koulutuksiin osallistuneista opettajista ja koulutuksen suorittaneita koskevat asiakirjat koulutuksen suorittamisvuotta seuraavan kuuden kalenterivuoden ajan, minkä jälkeen kaikki koulutuksen tai kokeen suorittajia koskevat tiedot on hävitettävä. Säilytysaika vastaisi pääosin kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 10 §:n 2 momentissa säädettyä tilikauden tositteiden, liiketapahtumia koskevan kirjeenvaihdon sekä muun kuin pykälän 1 momentissa mainitun kirjanpitoaineiston säilytysaikaa, joka on, jollei muualla laissa ole säädetty pitempää määräaikaa säilyttämiselle, vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Säännöksessä asetettu täsmällinen määräaika helpottaisi koulutusten ja kokeen järjestäjän toimintaa. Määräaika helpottaisi myös viranomaisten valvontatyötä liikenteen palvelulain mukaisen valvonnan ja verottajan suorittaman valvonnan yhteensovittamisessa. Koulutusorganisaation kirjanpitoon merkittäisiin oppilaan tiedot niin, että henkilö on tunnistettavissa. Koulutuksesta kirjattavilla tiedoilla tarkoitetaan koulutuksen käyneen koko nimeä ja henkilötunnusta. Henkilötunnusta saa käsitellä tietosuojalain 29 §:ssä asetettujen edellytysten täyttyessä. Nämä edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa, koska rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi eli kirjanpidon pitämiseksi, jotta koulutuksen suorittaneen henkilöllisyydestä voidaan varmistua.
Koulutusta koskevien asiakirjojen säilyttämisessä ja erityisesti siihen liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä on myös huomioitava, mitä tietosuoja-asetuksessa säädetään henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista ainoastaan, jos vähintään yksi artiklan edellytyksistä täyttyy. Oikeusperuste koulutusta koskevien asiakirjojen säilyttämiselle olisi tässä tapauksessa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen täyttämiseksi. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan ja johdanto-osan 45 perustelukappaleen mukaan käsittelyllä olisi oltava perusta EU-oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, kun käsittely tapahtuu rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen mukaisesti tai kun se on tarpeen yleisen edun vuoksi toteuttavan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Käsittelyn oikeudellisesta perustasta säädetään tässä tapauksessa liikennepalvelulain ehdotetussa 36 b §:n 4momentissa, jossa asetetaan koulutusorganisaatioille koulutusta koskevien asiakirjojen säilyttämistä koskeva velvoite.
Oikeudellinen perusta käsitellä koulutushenkilökunnan henkilötietoja on niin ikään ehdotetun 36 b §:n 4 momentissa, jonka nojalla koulutusorganisaation tulee pitää kirjaa myös koulutuksesta vastaavasta henkilöstä sekä koulutusta antavista opettajista ja säilyttää nämä tiedot. Koulutusorganisaation työntekijöitä koskevien tietojen säilyttäminen on välttämätöntä myös siitä syystä, että työnantajalla on muun muassa työsopimuslain 7 §:n mukaan velvollisuus antaa työntekijälle työtodistus, jos sitä pyydetään 10 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Työntekijöiden henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan työelämän tietosuojalakia (laki yksityisyyden suojasta työelämässä 759/2004).
151 §.Taksiliikennettä koskevat velvollisuudet. Pykälän 1 momentin 5 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi kielellinen täsmennys siten, että jatkossa käsite luvanhaltija kirjoitettaisiin yhteen. Voimassaolevassa pykälässä käsite on kirjoitettu sekä yhteen että erikseen. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käsitteen kirjoitusasu lakiin.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 8 kohta, jonka mukaan henkilöliikennettä tarjoava luvanhaltija vastaisi ja huolehtisi siitä, että ajoneuvossa on aina taksiliikennettä harjoitettaessa mukana lain 4 §:ssä tarkoitettu taksiliikennelupa tai sen jäljennös. Ajoneuvossa tulisi olla joko alkuperäinen taksiliikennelupa tai siitä otettu jäljennös. Jos taksiliikennettä harjoitetaan lain 4 §:n mukaisesti henkilö- tai tavaraliikenneluvan nojalla, tulisi ajoneuvossa olla aina mukana selvitys, josta käy ilmi, että luvanhaltijan Liikenne- ja viestintävirastolle taksiliikenteen harjoittamisesta tekemä ilmoitus on merkitty liikenneasioiden rekisteriin. Selvityksellä tarkoitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston vahvistuskäytännön mukaista asiakirjaa, kuten viraston lähettämää sähköpostia, jossa vahvistetaan, että ilmoituksesta on tehty merkintä liikenneasioiden rekisteriin. Selvitys voisi olla myös Liikenne- ja viestintäviraston toimittama erillinen asiakirja tai sen jäljennös, jossa vahvistetaan, että ilmoituksesta on tehty merkintä liikenneasioiden rekisteriin.
Laissa ei säädettäisi siitä, miten jäljennös valmistetaan. Luvanhaltija voisi ottaa jäljennöksen itse esimerkiksi kopiokoneella. Luvan tai selvityksen jäljennöksen voisi esittää valvontaviranomaiselle myös esimerkiksi mobiililaitteen ruudulta. Luvanhaltija vastaisi siitä, että luvan tai selvityksen jäljennöksestä käyvät ilmi kaikki alkuperäisen luvan tai selvityksen tiedot. Jäljennösten valmistamisesta vastaisi liikenneluvan haltija, ei taksinkuljettaja. Jos samalla luvalla harjoitetaan taksiliikennettä useammalla eri ajoneuvolla, tulisi jokaisessa ajoneuvossa olla sillä taksiliikennettä harjoitettaessa taksiliikennelupa tai sen jäljennös, tai jos taksiliikennettä harjoitetaan lain 4 §:n mukaisesti henkilö- tai tavaraliikenneluvan nojalla, selvitys, josta käy ilmi, että ilmoitus on merkitty liikenneasioiden rekisteriin.
Uuden kohdan lisäämisen johdosta 1 momentin 7 kohdasta muutetaan piste puolipisteeksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin taksinkuljettajan velvollisuuksista. Kuljettajan velvollisuudet liittyisivät ajoneuvossa mukana pidettäviin asiakirjoihin ja ajoneuvossa esillä pidettäviin tietoihin. Kuljettajalla on parhaat mahdollisuudet vastata tietojen mukana ja esillä pitämisestä ajon aikana. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että luvanhaltijan lisäksi myös taksinkuljettaja vastaisi ja huolehtisi siitä, että 1 momentin 8 kohdassa mainittu lupa tai sen jäljennös taikka selvitys on mukana ajoneuvossa. Ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan kuljettaja vastaisi ja huolehtisi luvanhaltijan lisäksi myös siitä, että matkustajan nähtävillä ovat luvanhaltijan nimi ja yhteystiedot sekä kuljettajan nimi 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Kuljettajan tulisi ennen ajon alkamista varmistua siitä, että 2 momentissa mainitut asiat ovat mukana tai esillä hänen kuljettamassaan ajoneuvossa.
Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin luvan tai otteen esittämisvelvollisuudesta. Ehdotetun 3 momentin mukaan kuljettajan olisi pyydettäessä esitettävä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu lupa tai sen jäljennös taikka selvitys valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomaisilla tarkoitettaisiin liikennepalvelulain 178 ja 180 §:ssä mainittuja viranomaisia. Lupaa tai selvitystä ei tarvitsisi pitää esillä ajoneuvossa, vaan se olisi esitettävä valvontaviranomaiselle pyydettäessä. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että kuljettajan on tarvittaessa matkustajan pyynnöstä kerrottava 2 momentin 2 kohdan mukaiset tiedot suullisesti matkustajalle. Tiedot olisi kerrottava matkustajan pyynnöstä suullisesti silloin, jos matkustaja ei kykene itse lukemaan esillä pidettäväksi säädettyjä tietoja esimerkiksi näkövamman vuoksi.
Luvan tai selvityksen mukana pitämisen sekä matkustajan nähtävillä pidettävien tietojen esittämisen laiminlyönnin seuraamuksesta taksinkuljettajalle säädettäisiin lain 268 §:ssä. Henkilöliikennettä tarjoavalle luvanhaltijalle seuraamus määrättäisiin liikennepalvelulain 242 ja 245 §:n nojalla.
152 §. Taksiliikenteen palvelujen hinnoittelu. Pykälään tehtäisiin useita sisällöllisiä muutoksia. Ainoastaan nykyinen 1 momentti pysyisi lähes muuttumattomana. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin täsmennys siitä, että henkilöliikennettä tarjoavan luvanhaltijan tulisi huolehtia, että momentissa tarkoitetut hintatiedot ovat helposti matkustajan havaittavissa ennen matkan alkamista. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi taksin ikkunaan kiinnitettävää hintatarraa tai etukäteen tilatuissa kyydeissä hinnaston julkaisemista yrityksen verkkosivuilla tai hinnan ilmoittamista matkapuhelinsovelluksessa. Asiakkaan pyytäessä hintatiedot olisi kerrottava myös suullisesti. Käytännössä täsmennys ei muuttaisi nykyistä oikeustilaa ja käytäntöjä, sillä hintatiedot on jo nykyisin ilmoitettava Liikenne- ja viestintäviraston määräyksen mukaisesti taksin ikkunaan kiinnitettävällä tarralla, joka on matkustajan helposti havaittavissa taksin ulkopuolelta, ja yritykset tyypillisesti julkaisevat hinnastonsa verkkosivuillaan tai tilaussovelluksissaan. Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kielellinen täsmennys, siten että jatkossa käsite luvanhaltija kirjoitettaisiin yhteen. Voimassaolevassa pykälässä käsite on kirjoitettu erikseen. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käsitteen kirjoitusasu lakiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, miten palvelun hinta on määritettävä sellaisissa taksipalveluissa, joissa matkasta ei ole sovittu etukäteen kiinteää hintaa. Tällaisissa tilanteissa matkan hinnan olisi perustuttava kuljettuun matkaan ja matkaan käytettyyn aikaan. Lisäksi matkasta voidaan periä erillinen lähtömaksu ja muita lisämaksuja, jotka ovat etukäteen matkustajan tiedossa. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi matkustajan avustamisesta perittävät lisämaksut tai erilliset lentokenttämaksut. Muita matkan aikana muuttuvia maksuja kuin aikaan ja matkaan perustuvia maksuja ei saisi käyttää. Hinnan määräytymisen perusteet eivät myöskään saisi muuttua matkan aikana. Siten esimerkiksi sellainen hinnoittelumalli, jossa matkan alkuosa ajetaan kiinteällä hinnalla ja matkan loppuosa matkan ja ajan mukaan määräytyvällä hinnalla, ei olisi mahdollinen. Myös matkaan ja aikaan perustuvien maksujen hinnan määräytymisperusteiden tulisi pysyä samana koko matkan ajan. Taksiyritykset voisivat kuitenkin periä erilaisia matkaan ja aikaan perustuvia maksuja eri vuorokauden aikoina ja eri viikonpäivinä. Hinnan määrityksessä olisi käytettävä mittauslaitedirektiivin ja mittauslaitelain vaatimukset täyttävää, ajoneuvoon kiinteästi asennettua taksamittaria. Taksamittari on mittauslaite, joita koskevat mittauslaitedirektiivin vaatimukset on kansallisesti implementoitu mittauslaitelailla ja sen nojalla annetulla mittauslaitteiden olennaisista vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja teknisistä erityisvaatimuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 momentissa olisi selvyyden vuoksi informatiivinen viittaus mittauslaitelakiin.
Lisäksi 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat tekniset määräykset taksamittarista. Tarkemmat määräykset voisivat koskea mittauslaitedirektiivissä tarkoitettua ilmastollista käyttöympäristöä, suojausta tietojen turmeltumista vastaan ja etäasennuksen raportointia. Määräyksenantovaltuus vastaa osin nykyistä ajoneuvolain 27 a §:n 2 momentin 8 kohtaan sisältyvää määräyksenantovaltuutta. Ehdotettu uusi määräyksenantovaltuus eroaisi aiemmasta siten, että jatkossa määräys annettaisiin ilman erillistä arviointia sen tarpeellisuudesta. Ehdotettuun 152 §:ään sisältyvä määräyksenantovaltuus ei sisältäisi muita laitteita tai järjestelmiä koskevia tarkempia teknisiä määräyksiä, vaan niihin liittyvästä määräyksenantovaltuudesta säädettäisiin jatkossa liikennepalvelulain 15 a §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin taksipalvelun esimerkkimatkan hinnan ilmoittamisesta. Jos taksimatkasta ei ole sovittu etukäteen kiinteää hintaa, olisi henkilöliikennettä tarjoavan luvanhaltijan annettava matkustajalle tieto esimerkkitaksimatkan hinnasta. Esimerkkimatkan hinnalla tarkoitetaan sellaisen matkan arvonlisäverollista hintaa, jonka pituus on 10 kilometriä, ja joka kestää 15 minuuttia. Esimerkkimatkan hinta olisi laskettava pykälän 2 momentissa säädettyä hinnoittelurakennetta käyttäen. Hinnan laskemisessa käytettävien maksuluokkien suuruus on luvanhaltijan vapaasti päätettävissä ja se voi olla myös nolla. Esimerkkimatkan hinnan olisi oltava matkustajan helposti havaittavissa ennen matkan alkamista. Käytännössä esimerkkimatkan hinta voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi auton ikkunaan kiinnitettävällä tarralla tai etukäteen tilatuissa kyydeissä yrityksen verkkosivuilla tai tilaussovelluksessa. Asiakkaan pyytäessä esimerkkimatkan hinta olisi kerrottava myös suullisesti. Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset esimerkkimatkan hinnan ilmoittamisesta ja esilläpidosta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa matkan hinnasta tai hinnan määräytymisen perusteista olisi sovittava nimenomaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset poikkeuksellisen korkeasta esimerkkimatkan hintatasosta, jonka ylittyessä taksimatkan hinnasta tai hinnan määräytymisen perusteista on sovittava nimenomaisesti. Liikenne- ja viestintäviraston on määritettävä edellä tarkoitetulle poikkeuksellisen korkealle esimerkkimatkan hinnalle euromääräinen taso, jonka ylittyessä luvanhaltijan määrittämän esimerkkimatkan hinnan voidaan katsoa ylittävän merkittävästi taksiliikenteen palvelujen yleisen hintatason. Merkittävänä ylityksenä voidaan pitää 50 prosentin ylitystä tavanomaiseksi katsotusta hintatasosta. Liikenne- ja viestintäviraston olisi seurattava taksipalvelujen yleistä hintatasoa ja tarkasteltava määritettyä esimerkkimatkan hintaa vuosittain. Jos taksiliikenteen harjoittajan ja matkustajan välille syntyy erimielisyys siitä, onko hinnasta tai hinnan määräytymisen perusteista sovittu nimenomaisesti liikenne- ja viestintäviraston määrittelemän esimerkkihinnan ylittyessä, palveluntarjoajan on näytettävä väitteensä toteen. Jos palveluntarjoaja ei voi osoittaa, että hinnasta tai hinnan määräytymisen perusteista on nimenomaisesti sovittu, hinta ei voi ylittää Liikenne- ja viestintäviraston määrittämää poikkeuksellisen korkeahintaisen esimerkkimatkan hintarajaa. Liikenne- ja viestintäviraston määrittämää poikkeuksellisen korkeahintaisen esimerkkimatkan hintarajaa ei saisi tällaisessa tapauksessa ylittää, vaikka matka olisi esimerkkimatkaa pidempi tai kestäisi sitä kauemmin. Esitetyn muutoksen myötä kumoutuisi velvoite sopia hinnasta nimenomaisesti taksimatkan kokonaishinnan ylittäessä 100 euroa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin edelleen taksipalvelujen enimmäishinnoista. Enimmäishintasääntelyä muutettaisiin siten, että jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto voisi määrätä enimmäishinnan vain erityisryhmille suunnatuille lisäpalveluille, kun se on tähän asti ollut mahdollista kaikille taksipalveluille. Erityisryhmille suunnatuilla lisäpalveluilla tarkoitetaan sellaisia avustamispalveluja, joita tarjotaan ensisijaisesti henkilöille, jotka eivät voisi muutoin käyttää taksipalveluja esimerkiksi liikuntarajoitteidensa vuoksi. Tällaisia olisivat esimerkiksi asiakkaan avustaminen autoon tai autosta sisätilaan taikka asiakkaan kuljettaminen autoon asennetuilla paareilla. Liikenne- ja viestintävirasto voisi määrätä enimmäishinnan yhdelle tai useammalle tarjottavalle lisäpalvelulle. Liikenne- ja viestintäviraston olisi seurattava, millaisia erityisryhmille suunnattuja lisäpalveluja on tarjolla ja miten niiden hinnat kehittyvät. Enimmäishinnat voitaisiin asettaa, jos osoittautuu, että lisäpalveluista perittävät hinnat eivät ole kohtuullisia ottaen huomioon palvelun tuottamisesta aiheutuneet kustannukset ja yritysten kohtuullinen tuotto. Palvelusta aiheutuneita kustannuksia arvioitaessa huomioidaan lisäpalveluun kulunut aika ja lisäpalvelua varten hankittujen varusteiden kustannukset. Kustannuksia arvioidaan sen mukaan, mitä palvelun tuottaminen maksaisi tehokkaalle toimijalle. Palvelun hinta voi kohota heikosti kilpailuilla markkinoilla kohtuuttoman korkeaksi, vaikkei se näkyisikään yritysten poikkeuksellisen korkeina tuottoina, sillä ilman kilpailupainetta toimivalla yrityksellä ei ole välttämättä tarvetta tehostaa toimintaansa. Tehokkaan toimijan kustannuksia voitaisiin siten arvioida esimerkiksi vertailemalla kilpailuilla markkinoilla toimivien yritysten kustannuksia. Kohtuullista tuottoa arvioitaessa huomioidaan toimialalle tyypillinen pääoman tuottoaste. Mahdollisten enimmäishintojen tulisi olla kustannussuuntautuneita siten, että ne sisältävät kohtuullisen tuoton.
Pykälän 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi seurattava myös taksiliikenteen palvelujen yleistä hintakehitystä eri alueilla. Alueellinen seuranta voisi tarkoittaa esimerkiksi kunta- tai maakuntakohtaista seurantaa. Seurantatehtävä ei ole uusi, vaan virasto hoitaa tehtävää voimassa olevan 152 §:n 3 momentin nojalla. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin myös siitä, että henkilöliikennettä tarjoavalla luvanhaltijalla ja välityspalvelun tarjoajalla olisi velvollisuus toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle tiedot tarjoamiensa tai välittämiensä taksipalvelujen toteutuneista hinnoista viraston hintojen seurantatehtävää varten. Seurantatehtävän hoitamisessa tarvittavia tietoja olisivat kyytien toteutuneet kokonaishinnat, sen määrittämisessä mahdollisesti käytetty tieto matkan pituudesta ja matkaan käytetystä ajasta sekä erityisryhmille suunnatuista taksiliikenteen lisäpalveluista perittävät hinnat. Tiedot tulisi toimittaa liikesalaisuuden estämättä, mutta Liikenne- ja viestintäviraston olisi käsiteltävä tietoja siten, etteivät liikesalaisuudet paljastu tietojen pohjalta laadituista tilastoista tai tietoja muuten julkistettaessa. Tietoja voidaan julkistaa vain siten, että niihin on yhdistelty riittävä määrä eri toimijoiden tietoja, jotteivat yksittäisten toimijoiden tiedot paljastu. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi annettava tarkempia määräyksiä toimitettavista hintatiedoista sekä tietojen toimittamistavoista ja toimittamisen määräajoista.
179 §. Liikenne- ja viestintäviraston seuranta- ja yhteensovittamistehtävät. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Liikenne- ja viestintäviraston olisi jatkossa raportoitava säännöllisesti liikennepalvelulain vaikutuksista. Voimassa olevan sääntelyn mukaan viraston on arvioitava lain vaikutuksia ja raportoitava säännöllisesti liikennejärjestelmän tilasta, mutta lain vaikutuksiin liittyvää raportointivelvoitetta ei ole säädetty. Säännöllisellä raportoinnilla voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi kahden vuoden välein julkaistavaa raporttia, jossa arvioidaan yhtäältä sitä, miten lainsäädäntö vaikuttaa yleisesti liikennemarkkinoihin ja toisaalta sitä, millaisia vaikutuksia mahdollisilla edellisen raportointikerran jälkeisillä lakimuutoksilla on ollut. Vaikutusten arvioinnissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota lain tavoitteiden toteutumiseen.
Pykälän 2 momentin mukaan henkilöliikenteen liikkumispalvelujen tarjoajilla olisi velvoite toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle tiedot tarjoamiensa tai välittämiensä palvelujen tarjontaa ja toteutunutta kysyntää koskevat tiedot alueellisesti ja ajallisesti luokiteltuna. Pykälässä siten täsmennettäisiin, että tietojen olisi oltava alueellisesti ja ajallisesti luokiteltuja ja että velvoite koskee myös välitettyjä palveluja koskevia tietoja. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus käyttää tietoja nykyiseen tapaan liikennepalvelulain vaikutusten seurantaan, liikennejärjestelmän toimivuuden arviointiin sekä tilastointiin ja tutkimukseen. Tiedot tulisi toimittaa liikesalaisuuden estämättä, mutta Liikenne- ja viestintäviraston olisi käsiteltävä tietoja siten, etteivät liikesalaisuudet paljastu tietojen pohjalta laadituista tilastoista tai tietoja muuten julkistettaessa. Tietoja voidaan julkistaa vain siten, että niihin on yhdistelty riittävä määrä eri toimijoiden tietoja, jotta yksittäisten toimijoiden tiedot eivät paljastu.
Alueellisella jaottelulla tarkoitettaisiin esimerkiksi kunta- tai maakuntakohtaista jaottelua. Ajallinen jaottelu voisi tarkoittaa esimerkiksi viikonpäiväkohtaista jaottelua. Liikenne- ja viestintäviraston seurantatehtävän toteuttamisessa taksiyrityksiltä tarvittavia tietoja olisivat muun muassa taksipalvelujen kysyntää kuvaavat tiedot ajetuista kyydeistä ja ammattiajokilometreistä alueittain ja ajallisesti jaoteltuna. Taksipalvelujen tarjonnasta taksiyrityksiltä tarvittavia tietoja olisivat muun muassa tiedot ajossa olevien autojen määrästä, ajossa oloajoista ja alueista. Välityskeskukselta tarvittavia tietoja olisivat puolestaan tiedot tilausten ja välitettyjen kyytien määristä, puhelujen ja kyytien vastaanottamisen vasteajoista ja välittämättä jääneiden kyytien määristä alueellisesti ja ajallisesti jaoteltuna. Myös tiedot eri tilaustapojen, kuten puhelintilausten, sovellusten kautta tehtyjen tilausten ja kadulta otettujen kyytien määristä ovat olennaisia seurantatehtävän kannalta.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa Liikenne- ja viestintäviraston olisi annettava tarkempia määräyksiä 2 momentin mukaan toimitettavista tiedoista ja tietojen toimittamisen määräajoista. Nykyisin tarkempia määräyksiä voidaan antaa tarvittaessa. Määräyksessä yksilöitäisiin tarvittavat tiedot ja täsmennettäisiin, miten tiedot tulee jaotella. Lisäksi määräyksessä säädettäisiin tietojen toimittamistavoista ja toimittamisen määräajoista.
193 a §.Taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksia sekä yrittäjäkoulutuksia järjestävien koulutusorganisaatioiden toimintaa valvova viranomainen. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston koulutusten järjestäjien valvontaa koskevasta velvoitteesta sekä liikenne- ja viestintäviraston tai sen valtuuttaman edustajan oikeudesta saada tiettyjä koulutusta koskevia tietoja valvonnan tueksi. Pykälässä säädettäisiin myös koulutusorganisaatioiden yrittäjäkokeen järjestämisen sekä koulutusorganisaatioiden koulutuksista myöntämien todistusten myöntämisen valvonnasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontavelvoitteen sisällöstä. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi lain 35 a §:n mukaisen hyväksynnän saaneiden koulutuksen järjestäjien koulutuksen järjestämisen sekä niiden järjestämän lain 6 a §:ssä tarkoitetun yrittäjäkokeen järjestämisen valvonnasta. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi myös koulutuksen järjestäjien koulutuksien suorittamisen perusteella myöntämien todistusten myöntämisen valvonnasta. Liikenne- ja viestintävirastolle pykälässä asetettu valvontavastuu koskisi koulutuksen järjestäjien toiminnan valvontaa, eikä yksittäisten yrittäjäkokeiden valvontaa. Kokeen suorittamisen valvonnasta vastaisi sitä järjestävä koulutusorganisaatio. Pykälän 1 momentti sisältäisi liikenne- ja viestintävirastolle myös oikeuden valtuuttaa ulkopuolinen asiantuntija, joka voisi toteuttaa pykälässä tarkoitettua käytännön valvontatoimintaa viraston hankkimana ulkopuolisena palveluntuottajana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ulkopuolisella valvojalla olisi oikeus päästä seuraamaan opetusta sekä saada valvonnassa tarvittavat tiedot. Viranomaisen edustajalla olisi myös oikeus päästä seuraamaan yrittäjäkoulutuksen yrittäjäkoetta sen asianmukaisen toteutumisen ja kulun varmistamiseksi. Hyväksytyn koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää olosuhteet sellaisiksi, että tarkastukset voidaan suorittaa asianmukaisesti. Momentissa tarkennettaisiin, ettei tarkastuksia saa tehdä pysyväisluontoiseen asumiseen käytettävässä tilassa. Tarkastuksessa olisi noudatettava hallintolain 39 §:ää, jossa säädetään viranomaisen suorittaman tarkastuksen yleisistä edellytyksistä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintäviraston valtuuttaman asiantuntijan tulisi saattaa valvonnan yhteydessä havaitut puutteet tai laiminlyönnit viipymättä Liikenne- ja viestintäiviraston tietoon tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintäviraston valtuuttamaan ulkopuolisen asiantuntijaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
216 §. Liikenneasioiden rekisterin sisältö ja käyttötarkoitus. Pykälässä säädetään Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämän liikenneasioiden rekisterin sisällöstä ja käyttötarkoituksesta. Tiedot Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymistä koulutusorganisaatioista tulisi sisällyttää liikenneasioiden rekisteriin koulutusten valvonnan tukemiseksi. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 4 kohta erityisryhmien kuljettajakoulutukseen sekä yrittäjäkoulutukseen 35 a §:n mukaisen hyväksynnän saaneista koulutusorganisaatiosta. Kohdan lisäämisen johdosta 1 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että kohdan lopussa oleva piste muutetaan puolipisteeksi.
227 §. Tietojen luovuttaminen yksittäisluovutuksena liikenneasioiden rekisteristä. Nykyisessä liikennepalvelulain 227 §:ssä säädetään yksittäisluovutuksina liikenneasioiden rekisteristä luovutettavista tiedoista sekä tietojen luovuttamisen perusteista.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan jokaisella olisi oikeus saada yksittäisluovutuksena, etu- ja sukunimen, henkilötunnuksen tai muun yksilöivän tunnuksen perusteella tieto henkilön suorittamasta ehdotetussa 26 a §:ssä tarkoitetusta taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksesta. Ehdotettu uusi 4 kohta on välttämätön lisäys, jotta esimerkiksi yksittäisellä erityisryhmään kuuluvalla henkilöllä tai työnantajalla olisi laissa säädetty mahdollisuus tarkistaa kuljettajan esittämän koulutustiedon paikkansa pitävyys. Kyseisiä vapaaehtoista koulutusta koskevia tietoja ei ole mahdollista rinnastaa voimassa olevan lain 227 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jotka käsittävät tiedot henkilön oikeudesta kuljettaa liikennevälinettä tai muusta henkilöluvan voimassaolosta tai laajuudesta. Liikenne- ja viestintävirastolta saadun selvityksen perusteella pykälän 1 momentin 3 kohdan perusteella yksittäin luovutettavat tiedot koskevat muun ohella henkilön nimenomaista oikeutta kuljettaa liikennevälinettä tai muuta tehtävään liittyvää välttämätöntä pätevyyttä. Vapaaehtoinen koulutus ei ole rinnastettavissa kyseisiin tietoihin ja tästä syystä on tarpeen lisätä uusi 4 kohta. Kohdan lisäämisen johdosta 1 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että kohdan lopussa oleva piste muutetaan puolipisteeksi.
228 §.Tietojen luovuttaminen liikenneasioiden rekisteristä liikenteeseen liittyviin tarkoituksiin. Pykälässä säädetään tiedoista, joita voidaan luovuttaa massana muun muassa liikenteen kehittämiseen liittyviin tarkoituksiin.
Pykälän voimassaolevan 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto saa luovuttaa 227 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luovutettavia tietoja liikenteeseen liittyviin pykälässä tarkemmin määriteltyihin tarkoituksiin. Nykymuotoilulla pykälä sallisi myös esityksessä ehdotetun 227 §:n 1 momentin uudessa 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttamisen 228 §:n perusteella. 228 §:n 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että Liikenne- ja viestintävirasto saisi luovuttaa pykälän 1 momentin perusteella ainoastaan 227 §:n 1 momentin 1-3 kohdissa tarkoitettuja tietoja. Jos 227 §:ään ehdotetun 1 momentin uudessa 4 kohdassa tarkoitettuja vapaaehtoisia koulutustietoja ei suljettaisi 228 §:n soveltamisen ulkopuolelle, tulisi näitä vapaaehtoisia koulutustietoja luovuttaa erilaisiin liikenteeseen liittyviin tarkoituksiin, kuten suoramarkkinointiin, mikä muodostaisi epäsuhdan tietojen keräämisen tarkoituksen ja tietojen luovuttamisen välille, erityisesti kun kyseessä ovat vapaaehtoisen koulutuksen tiedot. Henkilötietoja käsiteltäessä ja luovutettaessa tulee aina huomioida käsittelyn tarpeellisuus, oikeasuhtaisuus ja oikeusperusta, minkä vuoksi muutos katsotaan perustelluksi.
246 a §. Taksinkuljettajan kokeen ja yrittäjäkokeen koesuorituksessa todettu vilppi. Lain hallinnollisia seuraamuksia käsittelevään VII osan 1 lukuun lisättäisiin uusi 246 a §, jossa säädettäisiin vilpilliseksi katsottavan toiminnan seuraamuksista taksinkuljettajan kokeessa sekä yrittäjäkokeessa. Pykälässä säädettäisiin myös määräaikaisesta kiellosta osallistua taksinkuljettajan kokeeseen todetun vilpin seurauksena.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos taksinkuljettajan kokeeseen tai yrittäjäkokeeseen osallistuvan henkilön todetaan syyllistyvän vilpilliseen toimintaan koetilaisuuden aikana, kokeen järjestäjän on keskeytettävä koe kyseisen henkilön osalta ja hylättävä koesuoritus. Taksinkuljettajan kokeen järjestäjänä toimii palveluntuottaja, jolle Liikenne- ja viestintävirasto on kilpailutuksen perusteella antanut vastuun kokeen järjestämisestä liikennepalvelulain V osan 4 luvun mukaisesti. Kokeen järjestäjän tulisi lähettää tiedot havaitusta vilpillisestä toiminnasta Liikenne- ja viestintävirastolle. Yrittäjäkokeen järjestämisestä vastaisi koulutusorganisaatio, jolle Liikenne- ja viestintävirasto on myöntänyt hyväksynnän yrittäjäkoulutuksen ja kokeen järjestämiseksi. Pykälän mukaan vilpiksi katsottaisiin epärehellinen teko tai tekemättä jättäminen, jonka tarkoituksena on antaa väärä kuva omasta tai toisen henkilön osaamisesta. Vilpillä tarkoitettaisiin kiellettyihin keinoihin tai apuvälineisiin turvautumista kokeessa. Vilpiksi katsottaisiin muun muassa lunttaus, keskustelu tai muu kuin mahdollinen etukäteen hyväksytty ulkopuolisen apuun tukeutuminen ja toisen puolesta kokeen tekeminen sekä kokeen kopiointi ja tallentaminen millä tahansa tavalla. Vilppiä olisi myös näiden yritys.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin määräaikaisesta kiellosta osallistua taksinkuljettajan kokeeseen todennetun vilpin seurauksena. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että henkilölle, jonka on koetilaisuudessa todettu syyllistyneen vilpilliseen toimintaan, asetettaisiin kielto osallistua taksinkuljettajan kokeen suorittamiseksi järjestettyyn koetilaisuuteen kuuden kuukauden ajaksi. Määräaika laskettaisiin siitä koepäivästä, jona vilpilliseksi katsottava toiminta tapahtui. Liikenne- ja viestintävirasto tekisi päätöksen kiellon asettamisesta saatuaan tiedon sekä selvityksen vilpillisestä toiminnasta kokeenjärjestäjältä.
Liikenne- ja viestintäviraston päätökseen määräaikaisesta kiellosta olisi mahdollista vaatia oikaisua siten, kuin tämän lain 256 §:n 1 momentissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen tämän lain 256 §:n 5 momentin mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston päätös määräaikaisesta kokeeseen osallistumiskiellosta olisi täytäntöönpanokelpoinen, vaikka päätös ei olisi saanut lainvoimaa.
Poikkeus hallintolain (434/2003) 49 f §:n ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 122 §:n mukaiseen pääsääntöön, jonka mukaan päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, on välttämätön määräaikaisen kiellon käytännön toimivuuden kannalta. Ilman poikkeusta muutoksenhakuun turvautuneen kuljettajan olisi mahdollista osallistua taksinkuljettajan kokeeseen kieltopäätöstä koskevan muutoksenhaun aikana. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuitenkin käsitellä oikaisuvaatimus hallintolain 49 e §:n mukaisesti kiireellisenä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintäviraston tulisi antaa tarkempia määräyksiä vilpilliseksi katsottavasta toiminnasta ja vilpin todentamisesta sekä menettelystä vilppitapauksissa. Määräyksessä tulisi tarkasti ja tyhjentävästi määritellä, mikä toiminta katsottaisiin vilpiksi. Vilpilliseksi katsottavan toiminnan määrittely määräystasolla olisi tärkeää, jotta Liikenne- ja viestintävirasto pystyy tarvittaessa nopeastikin reagoimaan, jos huomataan, että vilpin tekotapojen määrittely on joltain osin puutteellinen.
256 §.Oikaisuvaatimus. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi liikennepalvelulain oikaisuvaatimusta koskevan 256 §:n 2 momenttia siten, että säännös soveltuisi myös Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymän koulutusorganisaation antamiin päätöksiin.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että oikaisuvaatimusmahdollisuus koskisi henkilöluvan hakijan tai haltijan lisäksi myös taksiliikenneluvan hakijaa tai haltijaa sekä taksiliikenneluvan haltijan tämän lain 7 §:ssä tarkoitettua liikenteestä vastaavaa henkilöä. Momenttiin lisättäisiin lisäksi viittaus esityksessä ehdotetussa 35 a §:ssä tarkoitettujen koulutusorganisaatioiden antamiin päätöksiin, millä varmistettaisiin muutoksenhaku kyseisten päätöksien osalta. Ehdotetun 35 a §:n mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston hyväksynnän saaneet koulutusorganisaatiot voisivat järjestää sekä taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutusta että taksiliikenteen yrittäjäkoulutusta ja myöntää näihin liittyviä suoritustodistuksia. Yrittäjäkoulutuksen suorittamista esitetään taksiliikenneluvan saamisen edellytykseksi, minkä vuoksi momenttia tulee täydentää siten, että se soveltuu myös yrittäjäkoulutuksen suorittavaan taksiliikenneluvan hakijaan tai haltijaan, tai mikäli luvanhaltija on oikeushenkilö, tämän liikenteestä vastaavaan henkilöön.
265 §. Luvaton liikenteen koulutustoiminta. Liikennepalvelulain 265 §:n 1 momentin 1 kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että jatkossa rangaistavaa olisi myös 6 a ja 26 a §:ssä tarkoitetun koulutus- tai koetoiminnan harjoittaminen ilman lain 35 a §:ssä tarkoitettua hyväksyntää. Maininta 35 a §:n mukaisesta hyväksynnästä lisättäisiin seuraamuspykälään, koska esityksessä ehdotetaan uutta taksiliikenteen yrittäjäkoulutusta ja -koetta sekä uutta erityisryhmien palvelutilanteita käsittelevää kuljettajakoulutusta, joita voivat järjestää vain Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymät koulutuksen järjestäjät. Tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 1 kohdassa mainittua koulutus- tai koetoimintaa ilman hyväksyntää harjoittava olisi pykälän mukaan tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luvattomasta liikenteen koulutustoiminnasta sakkoon.
268 §.Moottorikäyttöisen ajoneuvon asiakirjoja koskevat rikkomukset. Liikennepalvelulain 268 §:ää esitetään muutettavaksi siten, että jatkossa myös lain 151 §:n 2 momentissa säädettävien velvoitteiden laiminlyönnistä voisi seurata liikennevirhemaksu. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että kuljettajalle voidaan määrätä 40 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo, mitä lain 151 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljetettaessa vaadittavien asiakirjojen mukana pitämisestä.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että kuljettajalle voidaan määrätä 40 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo, mitä luvanhaltijan nimen ja yhteystietojen sekä kuljettajan nimen pitämisestä matkustajan nähtävillä säädetään lain 151 §:n 2 momentin 2 kohdassa.
Liikennevirhemaksun määräämistä, tiedoksiantoa ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten osalta pykälän nykyisessä 2 momentissa on viittaus tieliikennelain säännöksiin. Uuden 2 momentin myötä nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Nykyisen 2 momentin sisältöön ei esitetä muutoksia.