1.1
Ampuma-aselaki
1 Luku Soveltamisala ja määritelmät
Luvun otsikkoa muutettaisiin informatiivisemmaksi, koska luku sisältää soveltamisalan lisäksi myös määritelmiä koskevia pykäliä.
1§. Soveltamisala. Pykälän toiseen momenttiin tehtäisiin joitain teknisluonteisia muutoksia muihin säännöksiin tehtyjen muutosten johdosta. Muuten pykälä säilyisi ennallaan.
2 §.Ampuma-ase. Asedirektiivissä ampuma-ase määritellään 1 artiklan 1 kohdassa ja ampuma-aseet luokitellaan direktiivin liitteessä I. Lisäksi liitteessä I määritellään esineet, jotka vastaavat ampuma-aseen määritelmää, mutta joita ei pidetä ampuma-aseina. Ampuma-aselain ampuma-aseen määritelmää tarkennettaisiin vastaamaan asedirektiivin määritelmää ja lisäksi otettaisiin huomioon muutosdirektiivin säännös, jonka mukaan ääntä aiheuttavia paukkupanoksia, ärsytystä aiheuttavia aineita, muita tehoaineita tai pyroteknisiä merkinantopatruunoita ampuvaksi suunnitellut esineet on myös tietyin edellytyksin määriteltävä ampuma-aseiksi.
Ampuma-aselain 2 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä poistettaisiin ampuma-aseen määritelmästä edellytys, jonka mukaan ampuma-aseen tulee voida aiheuttaa vaaraa ihmiselle. Asedirektiivi ei sisällä tällaista edellytystä. Tällainen lisäedellytys vaaran aiheuttamisesta väljentäisi asedirektiivin mukaista ampuma-aseen määritelmää ja siksi se tulee poistaa ampuma-aselaista.
Asedirektiivin ampuma-aseen määritelmä edellyttää, että ampuma-ase on varustettu piipulla. Muutosdirektiivissä ampuma-aseen määritelmää ei tältä osin muutettu aiemmasta. Ampuma-aselaissa on puolestaan päädytty sääntelyyn, jossa ampuma-aseen määritelmä ei edellytä piippua. Tältä osin muutoksia ampuma-aselain nykytilaan ei katsota tarpeelliseksi tehdä. Direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa asedirektiiviä tiukempia säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa säädetään, että ampuma-aseeksi katsotaan myös esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on ilman erityistietoja ja -taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi. Tätä säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi ja se siirrettäisiin uuteen 2 momenttiin. Säännöstä tarkennetaan ja todetaan, että siinä tarkoitetaan aseen muuttamista eikä muuntamista. Ampuma-aselaissa ei vaatimuksena ole esineen muuntaminen vaan muuttaminen. Muuntamista käytetään terminä silloin, kun esimerkiksi aseluokka tai kaliiperi muuttuu. Tällaista muuntamista ei tässä yhteydessä edellytetä. Lisäksi poistetaan edellytys siitä, että muuttaminen tulisi voida tapahtua ilman erityistietoja ja -taitoja. Direktiivi ei kuitenkaan sisällä tällaista lisäedellytystä, joten se poistettaisiin ampuma-aselaista.
Asedirektiivin 10 a artiklan 2 kohta edellyttää, että jäsenvaltioiden on luokiteltava ampuma-aseiksi patruunatilalla varustetut laitteet, jotka on suunniteltu ainoastaan paukkupanosten, ärsytystä aiheuttavien aineiden, muiden tehoaineiden tai pyroteknisten merkinantopatruunoiden ampumista varten ja jotka voidaan muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia. Lisäksi liitteessä I ampuma-aseiksi luokitellaan ne kielletyt, luvanvaraiset ja ilmoituksenvaraiset ampuma-aseet, jotka on muunnettu ampumaan paukkupatruunoita, ärsytystä aiheuttavia aineita, muita tehoaineita tai pyroteknisiä patruunoita tai kun ne on muutettu kunnialaukauksiin käytettäviksi aseiksi tai ääniaseiksi. Ampuma-aselain 2 § määrittää jo nyt ampuma-aseeksi ampuma-asetta muistuttavan esineen, joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on muutettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi. Direktiivin muutosten vuoksi ampuma-aselain pykälän uuteen 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan ampuma-aseeksi katsotaan myös sellainen esine, joka on suunniteltu ääntä aiheuttavien paukkupatruunoidenlaukaisemista varten, jollei sen muuttamista 1 momentin mukaiseksi ole teknisesti estetty. Sisäministeriön asetuksella säädettäisiin teknisistä vaatimuksista muuttamisen estämiseksi. Ampuma-aseeksi katsottaisiin myös muu esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on muutettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi. Asedirektiivi määrittelee 1 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa hälytys- ja merkinantoaseet. Niitä ovat ne patruunatilalla varustetut laitteet, jotka on suunniteltu ainoastaan paukkupanosten, ärsytystä aiheuttavien aineiden, muiden tehoaineiden tai pyroteknisten merkinantopatruunoiden ampumista varten ja joita ei voida muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia. Direktiivin 10 a artiklan 3 kohta edellyttää, että komissio antaa 14 päivänä syyskuuta 2018 mennessä täytäntöönpanosäädöksiä, jolla vahvistetaan tekniset eritelmät sen varmistamiseksi, että edellä mainittu muuntaminen ei ole mahdollista. Tällaisia komission täytäntöönpanosäädöksen tekniset eritelmät täyttäviä hälytys- ja merkinantoaseita ei asedirektiivin näkökulmasta pidetä ampuma-aseina ja niitä ei lisättäisi ampuma-aselain 2 §:n ampuma-aseen määritelmään.
Nykyisin voimassaolevan ampuma-aselain mukaan kaasuaseella tarkoitetaan ampuma-asetta, jossa käytetään kaasupatruunaa ja jolla ei voida ampua muita patruunoita. Lisäksi voimassaolevassa ampuma-aselaissa luvanvaraisiksi on katsottu myös pyroteknisiä merkinantopatruunoita ampuvat merkinantopistoolit. Suuri osa markkinoilla olevista näistä direktiivissä mainituista esineistä on siis jo voimassaolevan Suomen lain mukaisesti ampuma-aseita. Lisäksi markkinoilla on ollut myös asejäljitelmiä, jotka ovat helposti muokattavissa ampumaan vähintään ärsytystä aiheuttavia aineita, mutta myös ruutikaasun paineen avulla luoteja, hauleja tai muita ammuksia. Näiden esineiden suhdetta voimassaolevaan lainsäädäntöön on oikeusasteissa tulkittu vaihtelevasti, koska voimassaolevassa laissa ei ole tarkkoja säännöksiä paukkupatruunoille tai niitä ampuville asejäljitelmille. Direktiivi kuitenkin edellyttää näiden tulkitsemista ampuma-aseeksi.
Direktiivin 10 a artiklan 3 kohdan edellyttämä asetus koskee lähtökohtaisesti kaikkia paukkupanoksia, ärsytystä aiheuttavia aineita, muita tehoaineita tai pyroteknisiä merkinantopatruunoita ampuvia esineitä, joten sisällöltään se ei välttämättä sovellu erittelemään niitä vain paukkupatruunoita käyttäviä esineitä, jotka olisi tarkoitus jättää jatkossa ampuma-aselain ulkopuolelle siltä osin kuin asedirektiivi sen mahdollistaa. Tämän vuoksi on tarpeen erikseen tarkentaa sisäministeriön asetuksella näitä teknisiä vaatimuksia ampuma-aseeksi muuttamisen estämiseksi siten, että saadaan määriteltyä myös ne esineet, joita ei voida katsoa ampuma-aselain mukaiseksi ampuma-aseeksi.
Ampuma-aselain 2 §:n 3 momentissa määritetään ne välineet, joita ei pidetä ampuma-aseina jos ne eivät ole 1 momentin mukaisia eivätkä muunnettavissa sellaisiksi. Näitä välineitä ei siis pidettäisi ampuma-aseina silloin kun niillä ei voi ampua ruutikaasupaineen, nallimassan, räjähdysaineen tai muun räjähdyspaineen avulla luoteja, hauleja tai muita ammuksia tai niitä ei voida muuttaa välineiksi, joilla voidaan ampua ruutikaasupaineen, nallimassan, räjähdysaineen tai muun räjähdyspaineen avulla luoteja, hauleja tai muita ammuksia. Nämä välineet määritetään asedirektiivin liitteen I osassa III. Lain 2 §:n 3 momenttiin tehtäisiin direktiivin mukaisia tarkennuksia. Momentin 1 kohdassa mainitut naulaimet ovat esimerkki direktiivin edellyttämästä teknisestä ja teollisesta tarkoituksesta. Momentin 2 kohtaa tarkennettaisiin vastaamaan direktiivin sanamuotoa. Ampuma-aseena ei pidettäisi siis momentin edellytykset täyttävää välinettä, jolla olisi muun ohella tekninen käyttötarkoitus, kuten tietyn materiaalin kestävyyden testaaminen. Lisäksi momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta, jonka perusteella momentin edellytykset täyttävää välinettä ei pidettäisi ampuma-aseena jos se on suunniteltu ja valmistettu teurastukseen.
Lain 2 §:stä ehdotetaan poistettavaksi sen 3 momentti, jonka mukaan pysyvästi ampumakelvottomaksi tehtyä ampuma-asetta ei pidetä ampuma-aseena. Asedirektiivin mukaan (liite I, osa II) ilmoituksenvaraisena ampuma-aseena pidetään direktiivissä A-, B- tai C-luokkaan kuuluvaa ampuma-asetta, joka on deaktivoitu deaktivointiasetuksen mukaisesti. Lisäksi asedirektiivin liitteen I osasta III on poistettu aiempi säännös siitä, että deaktivoituja ampuma-aseita ei katsota ampuma-aseiksi. Momentti siis poistettaisiin, koska deaktivoidut aseet ovat asedirektiivin mukaan C-luokkaan kuuluvia, eli ilmoituksenvaraisia ampuma-aseita.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan ampuma-aseen hävittämisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella tulisi säätää siitä, että ampuma-ase tai aseen osa hävitetään luovuttamalla se valtiolle hävittämistä varten. Poliisi tekisi asetietojärjestelmään merkinnän ampuma-aseen tai aseen osan hävittämisestä. Jos hävittämisen yhteydessä jokin aseen osa jätettäisiin hävittämättä, tulisi kyseinen aseen osa merkitä uudelleen ja ilmoittaa poliisin asetietojärjestelmään.
3 §.Aseen osa. Aseen osan määritelmää muutettaisiin, jotta se sisältää asedirektiivin olennaisen osan määritelmään tehdyt muutokset. Aseen osana pidetään asedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaisesti jatkossa aseen runkoa, ylä- ja alarunkoa, lukon kehystä, piippua, luistia, lukkoa tai muuta sulkulaitetta, lukon tai muun sulkulaitteen runkoa, sulkukappaletta sekä näitä toiminnallisesti vastaavia osia. Direktiivi edellyttää myös sylinterin luokittelemista aseen osaksi. Tämän vuoksi ampuma-aselaissa aseen osaksi luokitellaan myös patruunarulla ja patruunapesä. Äänenvaimenninta pidetään edelleen aseen osana, sillä Suomen ratifioiman Yhdistyneiden kansakuntien tuliasepöytäkirjan 3 artiklan b kohdan mukaan äänenvaimennin on aseen osa. Piippu on, kuten nykyisenkin säännöksen mukaan, aseen osa. Piipulla tarkoitetaan mitä tahansa osaa, josta osana ampuma-asetta voidaan laukaista luoteja, hauleja tai muita ammuksia taikka lamaannuttavia aineita. Luvanvaraisena piippuna ei pidetä piippuaihiota jota ei voida sellaisenaan käyttää ampuma-aseen osana olevana piippuna. Yksittäinen aseen osa voi toimia useampanakin aseen luvanvaraisena osana kuten esimerkiksi patruunapesän ja piipun yhdistelmänä, runkona ja sulkulaitteena.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolla säädettäisiin latauslaite tiettyjen edellytysten täyttyessä aseen osaksi. Asedirektiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan kapasiteetiltaan isojen latauslaitteiden hankinta keskisytytteisiä itselataavia kertatuliaseita varten on sallittu ainoastaan henkilöille, joilla on kyseisiin ampuma-aseisiin ja isojen latauslaitteiden yhdistelmiin hankintaan ja hallussapitoon oikeuttava lupa. Asedirektiivin liitteessä I luokitellaan kielletyksi ampuma-aseeksi tietyt keskisytytteisten itselataavien kertatuliaseiden ja kapasiteetilta isojen latauslaitteiden yhdistelmät. Lisäksi asedirektiivin 5 artiklan 3 kohta edellyttää, että jos henkilöllä ei ole 6 artiklan mukaisesti myönnettyä lupaa A-luokan ampuma-aseeseen tai hänelle aiemmin myönnettyä kyseisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan voimassaoloa ei ole jatkettu, niin tapauksissa, jossa henkilöllä on asedirektiivissä B-luokkaan luokiteltuun ampuma-aseeseen aselupa ja hänen hallussa on tällainen kapasiteetiltaan iso latauslaite, tältä henkilöltä tulee peruuttaa aseluvat kaikkiin B-luokan ampuma-aseisiin. Asedirektiivin säännöksen tarkoituksena on estää mahdollisuus kiertää direktiivin säännöksiä kielletyistä ampuma-aseista hankkimalla erikseen kapasiteetiltaan isoja latauslaitteita tilanteessa, jossa henkilöllä on aselupa keskisytytteiseen itselataavaan kertatuliaseeseen tai lippaalliseen kertatuliaseeseen. Tämä asedirektiivin sisältämän sääntelyn toteuttaminen edellyttää, että ampuma-aselaissa aseen osaksi määritellään latauslaite silloin, kun latauslaite, jonka kapasiteetti on yli 20 patruunaa, on lyhyen keskisytytteistä patruunaa ampuvan itselataavan kertatuliaseen osa tai siihen liitettävä yli 20 patruunan irrotettava latauslaite. Lisäksi aseen osaksi määritellään kapasiteetiltaan yli 10 patruunan latauslaite kun kyse on vastaavista pitkistä ampuma-aseista.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa tarkennetaan, että 2 momentissa tarkoitettuna aseen osana ei kuitenkaan pidetä sellaista latauslaitetta, joka on valmistettu sarjatuliasemalliin, jonka valmistus on alkanut ennen vuotta 1946 ja joka ei sovi asennettavaksi keskisytytteiseen itselataavaan kertatuliaseeseen tai lippaalliseen kertatuliaseeseen. Tarkoituksena on saattaa yleisten sarjatuliaseiden latauslaitteet valvonnan piiriin. Lähes kaikkia yleisesti käytössä olevia moderneja sarjatuliaseita on valmistettu usealla toimintatavalla. Lähes kaikista moderneista rynnäkkökivääreistä on olemassa myös itselataava kertatuliversio. Modernien sarjatuliaseiden latauslaitteiden määrittely aseen osaksi on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Näiden lippaiden hallussapito muilla kuin sarjatuliaseen hallussapitoon luvan omaavilla henkilöillä on siviilikäytössä tarpeetonta. Näitä lippaita ei ole poliisin tietojen mukaan suuria määriä Suomessa. Sarjatuliominaisuus on siviilikäytössä tarpeeton ja aselupien saantia voimakkaasti rajoitettu. Momentin mukaan aseen osan määritelmän ulkopuolelle jäisivät kuitenkin Suomi konepistoolien ja niin sanotun Emma pikakiväärin ja Lahti-Saloranta pikakiväärin latauslaitteet. Tällä turvattaisiin mahdollisuus edelleen pitää koriste-esineinä hallussa edellä mainittuja latauslaitteita.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa määritellään latauslaite. Latauslaitteella tarkoitettaisiin ampuma-aseeseen kiinnitettävää tai ampuma-aseessa kiinteästi olevaa lipasta, syöttölaitetta ja koneistoa sekä laitetta, jonka avulla patruunat syötetään ampuma-aseeseen. Latauslaitteeksi ei katsota patruunavyötä, jos siihen ei kuulu syöttölaitetta tai -koneistoa tai muuta laitetta, jonka avulla patruunat syötetään ampuma-aseeseen.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan sarjatuliaseen osaksi katsotaan 1 momentissa mainittujen osien lisäksi myös sellainen laukaisukoneisto, laukaisukoneiston osa ja muu aseeseen suunniteltu esine, joka sellaisenaan tai yhdessä muiden osien kanssa mahdollistaa sarjatulen tai sitä jäljittelevän toiminnan ampuma-aseessa. Säännös vastaa asedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan olennaisen osan määritelmää.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan aseen osa katsotaan sellaisen ampuma-aseen osaksi, jonka osaksi se on valmistettu tai tarkoitettu. Tavoitteena on estää ampuma-aseiden muuntamista erityisen vaarallisiksi ampuma-aseiksi jos siihen ei ole lupaa. Erityisen vaarallinen ampuma-aseen osa, myös tästä ampuma-aseesta irrallisena, katsotaan sellaisen erityisen vaarallisen ampuma-aseen osaksi, jonka osa se on tai jonka osaksi se on tarkoitettu. Eli jos erityisen vaarallisen-ampuma-aseen osaksi valmistettu osa kiinnitetään johonkin muuhun kuin erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen, niin se on edelleen erityisen vaarallisen ampuma-aseen osa. Osa on valmistettu erityisen vaarallisen ampuma-aseen osaksi ja soveltuu edelleen kyseiseen käyttötarkoitukseen. Aseen osana ei kuitenkaan pidettäisi latauslaitteeksi valmistettua esinettä, jonka toiminta on pysyvästi estetty. Sisäministeriö voisi antaa asetuksella tarkempia säännöksiä siitä, millä edellytyksillä latauslaitteen toiminta olisi pysyvästi estetty. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että latauslaitteesta on pysyvästi poistettu liikkuvat osat ja jouset ja niiden takaisin laittaminen on pysyvästi estetty.
5 §.Patruuna. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 6 kohta, jossa määriteltäisiin paukkupatruuna. Paukkupatruunalla tarkoitettaisiin käyttövalmista, äänimerkinantoon valmistettua, reunakantaista tai keskisytytteistä patruunaa, joka koostuu hylsystä, ruudista ja nallista sekä rakenteeltaan vastaavaa patruunaa. Saman momentin 5 kohtaan tehtäisiin tekninen kielellinen muutos.
6 §.Ampuma-aseiden tyypit. Ampuma-aseiden tyyppejä sääntelevään ampuma-aselain 6 §:ään on tarpeen tehdä muutoksia, jotta voidaan toteuttaa asedirektiiviin liitteeseen I lisätty A8-luokka. Tähän kiellettyjen ampuma-aseiden luokkaan kuuluvat pitkät itselataavat kertatuliaseet, eli ampuma-aseet, jotka on alun perin tarkoitettu laukaistavaksi olkapäältä, joiden pituutta voidaan lyhentää alle 60 senttimetriin toimivuutta menettämättä taitto- tai teleskooppitukilla tai tukilla, joka voidaan irrottaa käyttämättä työkaluja.Kun pitkien aseiden mittoja yhtenäistetään direktiivin mukaiseksi, myös ampuma-aseiden tyyppien määritelmiä tulee tarkentaa. Pistooli määritellään yhden käden otteella ammuttavaksi suunnitelluksi ja valmistetuksi lyhyeksi ampuma-aseeksi, jossa käytetään keski- tai reunasytytteistä patruunaa. Tämä määritelmä ei kuitenkaan estä henkilöä ampumasta aseella kahdella kädellä.
Lisäksi 6 §:n 2 momentin 11 kohtaa tarkennettaisiin lisäämällä maininta siitä, että mustaruutiaseet eivät voi myöskään soveltua muulla kuin mustalla ruudilla käytettäviksi. Tarkennuksen myötä ennen vuotta 1890 valmistetuista mustaruutiaseista muunnetut aseet olisivat luvanvaraisia. Momentin12 kohdan muulla ampuma-aseella tarkoitetaan esimerkiksi sellaista kivääriksi alun perin suunniteltua asetta, jossa ei kuitenkaan ole perää tai tukkia olkapäätä vasten tukemista varten. Ylimittaiset pistoolit kuuluvat muihin aseisiin.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 13 kohta, jossa määritellään deaktivoitu ampuma-ase. Deaktivoidulla ampuma-aseella tarkoitetaan ampuma-asetta, jonka poliisi on hyväksynyt deaktivoiduksi deaktivointiasetuksen (EU) 2015/2403 mukaisesti. Deaktivoidut aseet ovat asedirektiivin mukaan C-luokkaan kuuluvia, eli ilmoituksenvaraisia ampuma-aseita. Pykälään tehtäisiin lisäksi joitakin teknisiä kielellisiä muutoksia.
6 a §. Lyhyt ja pitkä ampuma-ase. Asedirektiivin liitteen I osassa IV määritellään lyhyet ja pitkät ampuma-aseet. Ampuma-aselain määritelmä on poikennut asedirektiivin määritelmästä. Asedirektiivin muutokset edellyttävät, että ampuma-aseiden pituutta koskeva kansallinen sääntely yhdenmukaistetaan asedirektiivin kanssa. Asedirektiivistä poikkeavat ampuma-aseen mitat eivät myöskään ole enää tarpeen kun asedirektiivi tiukentaa sääntelyä kapasiteetiltaan isojen latauslaitteiden ja tiettyjen ampuma-aseiden yhdistelmien osalta. Tämän vuoksi ampuma-aselakiin lisättäisiin uusi 6 a § lyhyistä ja pitkistä ampuma-aseista ja mitat vastaisivat asedirektiiviä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ampuma-aseen mittaamisesta.
7 §. Ampuma-aseiden toimintatavat. Pykälän 2 momentin 4 kohdan määritelmää täydennettäisiin niin, että sarjatulitoimintatavan määritelmä kattaisi myös niin sanotut pomppuperät ja muut esineet, jotka on suunniteltu mahdollistamaan sarjatulitoimintatapaa muistuttavan monen patruunan ampumisen nopeasti.
7 a §.Ampuma-aseen muuttamisen vaikutukset. Ampuma-aselakiin lisättäisiin uusi 7 a §, jonka mukaan vaikka ampuma-ase muutetaan ampumaan vain paukkupatruunoita, kaasupatruunoita tai pyroteknisiä patruunoita sen toimintatavan ja tyypin on katsottava edelleen vastaavan kyseisen ampuma-aseen alkuperäistä 6 §:ssä tarkoitettua ampuma-aseen tyyppiä, 7 §:ssä tarkoitettua toimintatapaa ja 9 §:ssä tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta. Tämä säännös on tarpeellinen, jotta asedirektiivin liitteessä I tarkoitetut A9-, B8- ja C5-aseluokkien määritelmät tulevat säännellyiksi kattavasti. Vaikka ampuma-ase olisi pykälässä tarkoitetulla tavalla muutettu, sen tyyppi tai toimintatapa ei muutu ja ampuma-aseen hankintaa ja hallussapitoa koskevat edellytykset olisivat edelleen samat, jotka ne olivat ennen edellä tarkoitettua ampuma-aseen muuttamista. Ja ampuma-ase säilyisi edelleen erityisen vaarallisena ampuma-aseena tästä muuttamisesta huolimatta. Tällaiset ampuma-aseet on helppo muuttaa takaisin alkuperäisellä toimintatavalla toimiviksi tai tyypiltään alkuperäisiksi. Tämän vuoksi on yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta tarkoituksenmukaista, että niiden asema lainsäädännössä ei muutu muuttamisen myötä.
8 §.Taskuase. Ampuma-aselain 8 §:n taskuaseen määritelmää tarkennettaisiin ja selkeytettäisiin. Määritelmästä poistettaisiin toinen laatikon koon määritelmä turhana. Lisäksi kaasuasetta ei enää pidettäisi taskuaseena. Kaasuaseita ei olisi tarvetta säännellä yhtä tarkasti kuin käsiaseita. Kaasuaseita myönnetään lähinnä erityisryhmille, kuten koirankouluttajille ja urheilukilpailujen järjestämiseen. Muutos mahdollistaa yksilöllisemmän lupaharkinnan eikä kaasuaseiden luokittelu taskuaseeksi ole yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta tarpeellista, sillä kaasuaseella ei voida ampua ammuksella varustettua patruunaa. Muuksi taskuaseeksi määriteltäviä kaasuaseita ei ole markkinoilla yleisempiin käyttötarkoituksiin sopivina.
9 §.Erityisen vaarallinen ampuma-ase. Ampuma-aselain 9 §:n mukaisia erityisen vaarallisia ampuma-aseita ovat kaikki asedirektiivin liitteessä I kiellettyjen ampuma-aseiden A-luokkaan sijoitetut ampuma-aseet. Tämän vuoksi 9 §:ään lisättäisiin alakohdat 4—6.
Erityisen vaarallinen ampuma-ase olisi jatkossa myös sarjatuliaseesta muunnettu itselataava kertatuliase eli asedirektiivissä A6-luokkaan sijoitettu ampuma-ase. Erityisen vaarallinen ampuma-ase olisi myös lyhyt keskisytytteinen itselataava kertatuliase, jos sillä voidaan laukaista yli 21 patruunaa ilman uudelleen latausta, jos siinä on kiinteä latauslaite, jonka kapasiteetti on yli 20 patruunaa tai ampuma-aseeseen on lisätty vastaava irrotettava latauslaite. Pitkä keskisytytteinen itselataava kertatuliase on erityisen vaarallinen ampuma-ase silloin, jos sillä voidaan laukaista yli 11 patruunaa ilman uudelleen latausta, jos siinä on kiinteä latauslaite, jonka kapasiteetti on yli 10 patruunaa tai ampuma-aseeseen on lisätty vastaava irrotettava latauslaite. Nämä ampuma-aseet on asedirektiivissä sijoitettu A7-luokkaan. Erityisen vaarallinen ampuma-ase on myös lyhyt itselataava kertatuliase, joka on kahdella kädellä olkapäätä vasten tuettavaksi taikka muutoin kahden käden otteella ammuttavaksi suunniteltu ja valmistettu lyhyt ampuma-ase eli esimerkiksi lyhyt kivääri, pienoiskivääri, yhdistelmäase tai haulikko. Esimerkiksi ampuma-aseessa, jossa on teleskooppitukki, tulisi teleskooppitukin olla lyhimmillään sellainen, ettei ampuma-aseen kokonaispituus jää alle 60 senttimetrin. Tämä ampuma-ase on sijoitettu asedirektiivissä A8-luokkaan. Asedirektiivin A9-luokasta säädettäisiin uudessa 7 a §:ssä.
10 §.Erityisen vaaralliset patruunat ja ammukset. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka nojalla erityisen vaarallisilla ammuksilla tarkoitetaan myös 9 §:n 1 momentin 1 kohdan ampuma-aseissa käyttäviksi tarkoitettua ammusta, ohjusta ja taistelukärkeä.
12 §.Ampuma-aseen ja aseen osan muuntaminen ja kaupallinen muuttaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että ampuma-aseen muuntamisella tarkoitetaan myös niitä tilanteita, joissa pitkästä ampuma-aseesta tulee lyhyt ampuma-ase tai lyhyestä ampuma-aseesta pitkä ampuma-ase. Tämä muutos on tarpeellinen, kun tässä laissa otetaan käyttöön asedirektiivin ampuma-aseen pituutta koskevat määritelmät. Ampuma-aseen muuntamisella asedirektiivin tarkoittama ampuma-aseen luokitus voi muuttua ja siten myös ampuma-aseeseen soveltuva lainsäädäntö. Tällä tavoin voidaan estää esimerkiksi se, että pitkä kivääri muunnetaan lyhyeksi kivääriksi ilman muuntamiseen oikeuttavaa lupaa.
Pykälän toisen momentin mukaan aseen osan muuntamisella tarkoitetaan sellaista aseen osalle tehtyä toimenpidettä, jonka seurauksena ampuma-ase muuttuu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos kyseinen osa kiinnitetään aseeseen. Momentti säilyisi ennallaan.
Pykälän 3 momentissa tarkennettaisiin tilapäisen muuntamisen määritelmää lisäämällä säännös siitä, että tilapäisenä muuntamisena ei kuitenkaan pidetä mitään toimenpidettä, joissa ampuma-aseesta tulee erityisen vaarallinen ampuma-ase tai muusta kuin taskuaseesta tulee taskuase.
Muuntamisena tai tilapäisenä muuntamisena ei kuitenkaan pidettäisi sitä, että direktiivissä A-luokkaan kuuluvan ampuma-aseen luvanhaltija yhdistää luvallisesti hallussaan olevan, A-luokan ampuma-aseeseen kuuluvan latauslaitteen direktiivissä B-luokkaan kuuluvaan, luvallisesti hallussaan olevaan aseeseen.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan ampuma-aseen ja aseen osan kaupallisella muuttamisella tarkoitetaan sellaista ampuma-aseen, tai aseen osan rakenteellista työstämistä tai osan vaihtamista, jonka seurauksena ampuma-aseen tai aseen osan tyyppi, toimintatapa tai kaliiperi ei muutu. Kaupallisen muuttamisen määritelmä on uusi ja se tulee määritellä sen vuoksi, että asedirektiivin 1 artiklan mukaan ampuma-aseiden tai aseen osien muuttaminen on yksi asealan elinkeinotoiminnan muoto. Kaupallista muuttamista olisi edellä mainittu toiminta asealan elinkeinoluvan haltijan toimesta silloin, kun se tapahtuisi toimeksiannon johdosta. Ampuma-aseen luokittelu määräytyy ampuma-aseen valmistusajankohdan mukaan kun kyseinen ase ensimmäisen kerran rekisteröidään. Kaupallisella muuttamisella ei tarkoitettaisi täysin yksityistä ei-kaupallista toimintaa kuten asianomaisen henkilön omistuksessa olevien ampuma-aseiden tai osien muuttamista esimerkiksi tekemällä muutoksia aseen tukkiin tai tähtäimeen, taikka osien kulumisesta tai rikkoutumisesta johtuvaa huoltoa. Aseen korjaamisen määritelmä ei kata aseen muuttamista, sillä aseen korjaaminen edellyttää, että jotain on rikki kun taas muuttaminen ei sitä edellytä.
14 §.Asealan elinkeino. Asedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määritellään asekauppias ja 10 alakohdassa asevälittäjä. Asedirektiivin muutoksella asekauppiaiden ja asevälittäjien velvoitteita yhdenmukaistetaan ja jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus perustaa järjestelmä, jolla säännellään asekauppiaiden ja välittäjien toimintaa (4 artiklan 3 kohta). Aiemmin jäsenvaltioilla oli harkintavaltaa tällaisen järjestelmän perustamisen suhteen ja nyt tämä järjestelmä on ulotettu asekauppiaiden lisäksi myös asevälittäjiin. Ampuma-aselaissa sekä asekauppiaiden että asevälittäjien toimintaa säänneltäisiin asealan elinkeinona.
Pykälän johdantolauseen mukaan asealan elinkeinon harjoittaminen edellyttäisi, että sitä harjoitetaan kaupallisessa tarkoituksessa. Kaupallisen toiminnan tavoitteena tulee olla liikevoiton tai positiivisen liiketuloksen tuottaminen. Johdantolause vastaisi voimassa olevaa johdantolausetta, mutta sen soveltamisala ulottuisi jatkossa asekauppiaiden ohella myös asevälittäjien toimintaan.
Asedirektiivin asekauppiasta ja asevälittäjää koskevien määritelmien vuoksi pykälän elinkeinotoiminnan osa-alueita koskevia 1—2 kohtia tulisi täydentää ja lisäksi pykälään tulisi lisätä uudet kohdat 3—5. Jatkossa asealan elinkeinoksi katsottaisiin kaupallisessa tarkoituksessa ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kauppa, vaihto, säilyttäminen ja vuokraaminen. Vaihto ja vuokraaminen olisivat 1 kohdassa uusia asealan elinkeinotoiminnan osa-alueita. Vuokraaminen olisi uudenlaista toimintaa, jossa asealan elinkeinoluvan haltija vuokraisi ampuma-aseita ja aseen osia vastiketta vastaan.
Pykälän 2 kohdan mukaan asealan elinkeinona pidettäisiin kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaa ampuma-aseiden ja aseen osien korjaamista ja muuntamista sekä uutena osa-alueena 2 kohtaan lisättäisiin ampuma-aseiden ja aseen osien kaupallinen muuttaminen ja 1 kohdasta valmistaminen. Pykälän 3 kohdassa tarkoitettu kaupallisessa toiminnassa harjoitettava ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten välittäminen olisi uusi asealan elinkeinotoiminnan osa-alue, joka on asedirektiivissä säädetty asevälittäjän elinkeinotoiminnan alaksi. Välittämisellä ei tarkoitettaisi sanoma- ja aikakauslehtien tai sähköisillä alustoilla olevia huutokauppaluetteloita, ilmoituksia tai kauppapaikkoja, joissa yksityishenkilöt voivat ei-kaupallisessa tarkoituksessa myydä ja ostaa ampuma-aseita, aseen osia tai patruunoita. Välittämistoimintaa ei ole rajattu maantieteellisesti eli välittämisen katsottaisiin olevan osa asealan elinkeinoa myös silloin jos Suomessa toimiva välittäjä järjestää aseiden, aseen osien, patruunoiden taikka erityisen vaarallisten ammusten kaupan kahden EU:n ulkopuolisen maan välillä. Puolustustarvikkeiksi katsottavien ampuma-aseiden, aseen osien, ammusten ja erityisen vaarallisten ammusten välittämiseen tai vientiin sovelletaan puolustustarvikkeista annettua lakia (282/2012).
Pykälän 4 kohdassa asealan elinkeinotoiminnan osa-alueeksi lisättäisiin myös kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettava ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten Suomen sisällä tapahtuva siirtäminen ja 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun siirron, viennin ja tuonnin järjestäminen. Tämän osalta kyseessä olisi muutos aiempaan, koska aiemmin Suomen sisällä tapahtuneiden siirtojen järjestäminen ei ole ollut luvanvaraista. Asedirektiivi on täsmentänyt siirtojen, viennin ja tuonnin olevan osa asevälittäjän elinkeinotoimintaa ja samalla Suomen sisäinen siirto on muuttunut osaksi asealan elinkeinoa ja siten edellyttää myös asealan elinkeinolupaa.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 kohta, jonka mukaan asealan elinkeinona pidettäisiin kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaa patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kaupallista valmistamista. Täysin yksityinen ei-kaupallinen patruunoiden käsinlataus tai patruunoiden uudelleenlataus patruunoiden osista omaa käyttöä varten ei kuuluisi asealan elinkeinon piiriin.
15 §.Asekeräilijä. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan niistä tahoista, jotka katsotaan tämän lain tarkoittamiksi asekeräilijöiksi. Pykälän 1 momentin mukaisesti asekeräilijänä voisi edelleen toimia luonnollinen henkilö tai Suomessa rekisteröity tai julkista tehtävää hoitava yhteisö tai säätiö. Edellytyksenä on, että ne keräävät ja säilyttävät ampuma-aseita, aseen osia tai patruunoita historiaan, tieteeseen, tekniikkaan, koulutukseen tai kulttuuriperintöön liittyviä tarkoituksia varten ja että Poliisihallitus on antanut asekeräilijän hyväksynnän.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin tilannetta, jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu yhteisö tai säätiö olisi museo. Tällöin museon tulisi olla museolain (729/1992) 2 §:n mukaan valtionosuuden saamisen edellytykset täyttävä museo ja siltä edellytettäisiin, että se on avoinna yleisölle ja museon toimialaksi olisi lisäksi määritelty ampuma-aseiden, olennaisten osien tai ampumatarvikkeiden hankkiminen, säilyttäminen, tutkiminen ja näytteille asettaminen kulttuuriin, tieteeseen, tekniikkaan, koulutukseen, kulttuuriperintöön tai virkistykseen liittyviä tarkoituksia varten. Museoita koskevat tarkemmat säännökset perustuvat asedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan 7 alakohdan museon määritelmään. Vain asedirektiivin museon määritelmän täyttäville museoille voidaan antaa aselupia lupaedellytysten täyttyessä tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmisteilla museolain uudistus, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyn 2018 aikana. Tässä pykälässä museo on tarkoitus määrittää kuten museolaissa ottaen huomioon asedirektiivin mahdollisesti asettamat erityisvaatimukset. Museolain muutosten sisällön varmistuttua tulee vastaavat muutokset tehdä tähän momenttiin.
16 §.Kuljettamiseen liittyvät määritelmät. Pykälän 1 momentin 7 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos ja viitattaisiin asedirektiivin 1 artiklan 3 kohtaan muutosdirektiivin mukaisesti. Muuten pykälä säilyisi ennallaan.
17 §.Soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Pykälän ensimmäisen momentin 3 kohta kumottaisiin vanhentuneena. Patruunoiden hankinta on 18 §:n mukaan luvanvaraista. Nykyään valtion omistamissa virka-aseissa omien patruunoiden käyttöä on rajoitettu. Tämä säännös on käytännössä mahdollistanut patruunoiden hankkimisen virkamerkillä esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilöllä ei olisi enää oikeutta virka-aseeseen. Asekauppias ei pysty virkamerkin perusteella varmistautumaan siitä, mihin virka-aseeseen henkilöllä on mahdollisesti oikeus.
Pykälän ensimmäisen momentin neljättä kohtaa, jonka mukaan ampuma-aselaki ei koske Puolustusvoimien järjestämiä, sen palveluksessa olevan johdolla tapahtuvia vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyviä harjoituksia ja kilpailuja, tarkennettaisiin niin, että ampuma-aselaki ei koskisi edellä mainittuja harjoituksia ja kilpailua Puolustusvoimien omistamilla ampuma-aseilla, aseen osilla, patruunoilla ja erityisen vaarallisilla ammuksilla.
Muuten pykälä säilyisi ennallaan.
18 §.Luvanvaraisuus. Pykälässä säädetään ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten luvanvaraisuudesta. Asedirektiivissä asevälittäjiä ja asekauppiaita koskevat säännökset on yhdenmukaistettu ja siten myös asevälittäjien toiminta tulee lisätä luvanvaraiseksi. Lisäksi asedirektiivissä asekauppiaan elinkeinotoiminnan alaa on laajennettu se kattamaan myös ampuma-aseiden tai olennaisten osien vaihtoa, vuokraamista ja kaupallista muuttamista, joten siksi nämä on lisätty myös luvanvaraisuuden soveltamisalaan. On otettava huomioon että luvanvaraiseksi säädetty korjaaminen ja kaupallinen muuttaminen edellyttävät kaupallista tarkoitusta, mutta muuntaminen on kielletty vaikka kyseessä olisi yksityinen muuntaminen. Täydennykset ehdotetaan tehtäväksi pykälän 1 momentin 1 kohtaan. Lisäksi pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maininta kaupallisesta muuttamisesta luvanvaraisena toimintana.
19 §.Poikkeukset luvanvaraisuudesta. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa täydennettäisiin. Kyseisen kohdan mukaan luvanvaraista ei ole sellaisten aseen osien hankkiminen ja hallussapito, joiden hankkijalla tai hallussapitäjällä on oikeus kyseisiä aseen osia vastaavista aseen osista kootun ampuma-aseen hallussapitoon. Säännös edellyttäisi tarkennusta, jotta täytetään asedirektiivin vaatimukset. Säännös ei tällä hetkellä rajaa mitenkään sitä, kuinka monta aseen osaa henkilö voi hankkia. Näin ollen yhden aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavalla luvalla voi käytännössä hankkia rajoittamattoman määrän aseen osia. Asedirektiivi edellyttää, että aseen osat tulee lainsäädännöllisesti rinnastaa vastaaviin ampuma-aseisiin, jonka osia ne ovat tai jonka osiksi ne on tarkoitettu. Asedirektiivin 1 artiklan 11 kohdassa määritetään ampuma-aseiden, niiden osien ja ampumatarvikkeiden laiton valmistaminen. Laittomalla valmistamisella tarkoitetaan ampuma-aseiden, niiden osien ja ampumatarvikkeiden valmistamista ja kokoamista sellaisista ampuma-aseen osista, jotka on kaupattu laittomasti tai ilman valmistus- tai kokoamisjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämää lupaa taikka ilman, että ampuma-aseet merkitään niiden valmistusajankohtana asedirektiivin mukaisesti. Jotta estetään ampuma-aseiden valmistaminen laittomasti kokoamalla niitä aseen osista ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa, tulee aseen osien hankkimista rajoittaa. Poikkeus aseen osien hankkimisen ja hallussapidon luvanvaraisuudesta koskisi jatkossa vain niitä tilanteita, joissa aseen osa hankitaan varaosaksi siihen ampuma-aseeseen, johon hankkijalla tai hallussapitäjällä on hallussapitoon oikeuttava lupa. Näitä osia saisi kuitenkin hankkia enintään siinä määrin, että varaosiksi hankittujen aseen osien avulla ei voi koota toista ampuma-asetta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että aseen osia voisi hankkia jos se olisi tarpeellista esimerkiksi aseen osan kulumisen tai rikkoutumisen vuoksi. Huolimatta siitä, että näiden aseen osien hankkimiseen ei tarvitse hakea erillistä aselupaa, tulee kuitenkin ottaa huomioon, että aseen osien hankinnasta on tehtävä ilmoitus poliisille lain 70 §:n nojalla ja samalla ilmoitettava minkä ampuma-aseen osaksi osa on hankittu.
Pykälän 1 momentin numerointi muutettaisiin 2 kohdasta eteenpäin. Voimassaolevassa laissa oleva 2 a kohta muutettaisiin kohdaksi 3, sisällöllisesti kohta säilyisi ennallaan. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin 4 ja 5 kohdat, jotka koskisivat latauslaitteita. Uuden 4 kohdan mukaan luvanvaraista ampuma-aselain mukaan ei olisi lyhyeen keskisytytteiseen itselataavaan kertatuliaseeseen lisättävän tai kiinnitettävän kapasiteetiltaan yli 20 patruunan latauslaitteen hankkiminen, jos henkilöllä on erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa mainittuun aseeseen. Uuden 5 kohdan mukaan ampuma-aselain mukaan luvanvaraista ei olisi pitkään keskisytytteiseen itselataavaan kertatuliaseeseen lisättävän tai kiinnitettävän kapasiteetiltaan yli 10 patruunan latauslaitteen hankkiminen, jos henkilöllä on erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava aselupa mainittuun aseeseen. Näin ollen edellä tarkoitetut kapasiteetiltaan isot latauslaitteet olisivat aina luvanvaraisia, paitsi silloin kun henkilöllä olisi sellaisen erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa, johon kyseinen latauslaite sopii. Tällaisen latauslaitteen tilaaminen ulkomalta vaatisi myös tämän lain mukaisen ennakkosuostumuksen. Säännös on tarpeellinen, jotta asedirektiivin 5 artiklan 3 kohdan säännös voidaan laittaa täytäntöön. Kyseinen säännös edellyttää, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos henkilöllä on hallussaan edellä tarkoitettu kapasiteetiltaan iso latauslaite, mutta ei erityisen vaarallisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, tulee ampuma-aseiden hankintaan ja hallussapitoon oikeuttavat luvat peruuttaa. Direktiivi luokittelee kielletyiksi ampuma-aseiksi tiettyjen aseiden ja kapasiteetiltaan ison latauslaitteen yhdistelmän. Tämän vuoksi on tarpeellista säätää luvanvaraisiksi kapasiteetiltaan isot latauslaitteet, jotta direktiivin velvoitteita ei voi kiertää.
Voimassaolevan pykälän kohdat 4—8 muutettaisiin numeroinniltaan kohdiksi 6—10 momenttiin tehtävien muiden muutosten johdosta, sisällöllisesti niihin ei tulisi muutoksia. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kohta 11 deaktivoidusta ampuma-aseista. Säännöksen mukaan deaktivoidun ampuma-aseen hankkiminen ja hallussapito ei ole luvanvaraista, jos deaktivoidusta ampuma-aseesta on tehty 70 §:n mukainen ilmoitus poliisilaitokselle. Deaktivoitu ampuma-ase määritellään lain 6 §:n 2 momentin 13 kohdassa.
Pykälän 2 momentin mustaruutiaseita koskevaa säännöstä tarkennettaisiin säätämällä, että ennen vuotta 1890 valmistettujen ainoastaan mustalla ruudilla ampumiseen soveltuvien mustaruutiaseiden kuljettaminen ja säilyttäminen ei ole luvanvaraista. Lisäksi momenttiin tehtäisiin joitain kielellisiä tarkennuksia.
Pykälän 3 momenttia tarkennettaisiin ja säädettäisiin, että sisäministeriön asetuksella voidaan säätää, mitä aseen osia pidetään 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla varaosina.
19 a §.Kielto valmistaa ampuma-ase, aseen osa tai patruuna tietyissä tilanteissa. Pykälää ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että siinä eriteltäisiin kolme tilannetta, joissa ampuma-asetta, aseen osaa tai patruunaa ei saa valmistaa. Valmistamisella tarkoitettaisiin myös ampuma-aseen kokoamista aseen osien avulla. Valmistamiskielto koskisi ampuma-aseen, aseen osan tai patruunan valmistamista laittomasti Suomeen maahantuoduista tai siirretyistä taikka Suomessa laittomasti kaupatuista aseen osista tai patruunan osista tai ilman valmistukseen myönnettyä lupaa taikka ilman, että ampuma-ase tai aseen osa merkitään ampuma-aselain 110 b §:n mukaisesti valmistusajankohtana tai koonnin yhteydessä ja ilmoitetaan poliisin asetietojärjestelmään. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan patruunaa ei saisi valmistaa ilman lupaa muutoin kuin omaan henkilökohtaiseen käyttöön sellaiseen ampuma-aseeseen, jonka hallussapitoon oikeuttava lupa valmistajalla on. Hallussapitoon oikeuttavalla luvalla tarkoitetaan momentissa myös niitä tilanteita, joissa henkilöllä on oikeus lainata ampuma-aseita. Säännös ei siten estä valmistamasta henkilökohtaiseen käyttöön patruunoita myös lainassa olevaan ampuma-aseeseen. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä. Muutoksella selvennettäisiin ampuma-aselaissa sitä, että ampuma-aseen, aseen osan tai patruunan valmistaminen tai kokoaminen on luvanvaraista toimintaa ja että valmistetut tai kootut ampuma-aseet ja aseen osat tulee merkitä ja rekisteröidä poliisin asetietojärjestelmään.
20 §.Asealan elinkeinolupa. Asedirektiivin 4 artiklan 3 kohta edellyttää, että jäsenvaltiolla on oltava järjestelmä, jolla säännellään asekauppiaiden ja -välittäjien toimintaa. Järjestelmän tulee sisältää vähintään toimenpiteet, joilla jäsenvaltion alueella toimivat asekauppiaat ja -välittäjät rekisteröidään ja niiden toiminnalle annetaan lupa. Lisäksi asekauppiaan ja -välittäjän yksityinen ja ammatillinen luotettavuus ja asian kannalta merkityksellinen ammattitaito tulee tarkastaa ja jos kyse on oikeushenkilöstä, niin tämän tarkastamisen tulee kohdistua sekä oikeushenkilöön, että siihen luonnolliseen henkilöön tai niihin luonnollisiin henkilöihin, joka johtaa tai jotka johtavat yritystä. Asealan elinkeinolupaa koskevaa sääntelyä muutettaisiin niin, että se täyttää kokonaisuutena asedirektiivin asekauppiaiden ja asevälittäjien valvontaa ja lupamenettelyjä koskevat sääntelyt. Samalla lakiin tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia päällekkäisen sääntelyn poistamiseksi.
Pykälän 1 momentin sanamuotoa ei muutettaisi, mutta jatkossa säännös asealan elinkeinoluvan antamisesta ja peruuttamisesta koskisi asekauppiaiden lisäksi myös asevälittäjiä. Asealan elinkeinoluvan peruuttamisen edellytyksistä säädettäisiin 23 ja 23 a §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, millä edellytyksillä asealan elinkeinolupa voidaan antaa. Asealan elinkeinoluvan saaminen edellyttäisi että luvanhakijan täyttää sekä 20 a §:ssä säädetyt asealan elinkeinoharjoittajana toimivaa luonnollista ja oikeushenkilöä koskevat edellytykset että 14 §:ssä säädetyt asealan elinkeinoa koskevat edellytykset. Muutoksena aiempaan momentissa ei enää listattaisi asealan elinkeinotoiminnan muotoja, vaan niiden osalta viitattaisiin lain 14 §:ään, jossa asealan elinkeinotoiminnan muodot on säädetty. Lisäksi momentissa viitattaisiin jatkossa 20 a §:ään, jossa säädetään edellytyksistä, jotka luonnollisen ja oikeushenkilön tulee täyttää saadakseen asealan elinkeinoluvan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa elinkeinotoiminnassa olisi tarkoitus käsitellä tai säilyttää ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityiseen vaarallisia ammuksia. Tällöin asealan elinkeinoluvan antamisen edellytyksenä on 2 momentissa säädetyn lisäksi, että säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos hyväksyisi ennen asealan elinkeinoluvan antamista ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilytystilat turvallisiksi, ottaen huomioon hakijan asealan elinkeinotoiminnan luonne ja laajuus. Tällä ennakkoon tehtävällä tarkastuksella ja hyväksynnällä olisi merkittävä aseturvallisuuteen ja säilytysturvallisuuteen sisältyvä vaikutus. Ennen asealan elinkeinoluvan hyväksyntää tehtävä tarkastus voisi tuottaa tietoa 20 a §:n asealan elinkeinoluvan edellytysten täyttymisestä ja 14 §:ssä tarkoitetusta elinkeinotoiminnasta. Lisäksi tarkastuksen perusteella lupaviranomainen voisi saada tietoa, jota voidaan hyödyntää määritellessä asealan elinkeinoluvan sisältöä, ehtoja ja rajoituksia 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ehdot ja rajoitukset voisivat liittyä esimerkiksi toimitilan ja säilytyspaikan rakenteellisen turvallisuuden ja rikosilmoitinlaitteiden lisäksi muun muassa vakuuttamiseen ja yleisesti vahingontorjuntaan. Aseenkäsittelyluvan myöntämisellä ja säilytystilojen hyväksymisellä olisi nykyiseen tapaan ennalta estävä merkitys yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamisessa hallinnollisin rikostorjuntamenettelyin. Menettely edistäisi poliisin kustannustehokasta lupahallintotehtävän hoitamista.
20 a §.Asealan elinkeinoluvan myöntämisen edellytykset. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin asealan elinkeinoluvan myöntämisedellytyksistä luonnolliselle ja oikeushenkilölle. Pykälään on siirretty 20 §:n säännökset asealan elinkeinoluvan myöntämisen edellytyksistä ja lisäksi edellytyksiä on täydennetty, jotta täytettäisiin asedirektiivin 4 artiklan 3 kohdan vaatimukset asekauppiaiden ja -välittäjien toiminnan seuraamisesta. Käytännössä 20 a §:n edellytykset asealan elinkeinoluvan myöntämiseksi vastaisivat sisällöltään pääosin nykyistä lainsäädäntöä ja käytäntöä asekauppiaiden osalta ja jatkossa ne soveltuisivat myös asevälittäjiin. Nykyiset käytännöt ja menettelyt ovat osoittautuneet toimiviksi, mutta menettelyä ei ole näin tarkasti kirjattu aiemmin lakiin. Perustuslain mukaan oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä laissa. Lisäksi pykälä vastaisi sisällöltään pääosin nykyisen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännöstä turvallisuusalan elinkeinolupien edellytyksistä. Pykälässä säädettyjen edellytysten tarkoituksena olisi varmistaa, että asealan elinkeinoluvan haltija ja sen taustalla mahdollisesti olevat henkilöt täyttävät tietyt henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevat edellytykset ja että toiminnalle on riittävät taloudelliset edellytykset.
Hakijalla ei edelleenkään olisi ehdotonta oikeutta saada lupaa, vaikka luvanhakijaa koskevat myöntämisedellytykset täyttyisivätkin. Nykyistä vastaavaan tapaan syynä kielteiseen lupaa koskevaan hallintopäätökseen voisi olla esimerkiksi elinkeinoluvan hakeminen ilman tosiasiallista tarkoitusta 14 §:ssä tarkoitettuun asealan elinkeinolupaa edellyttävän toiminnan harjoittamiseen. Lupa voitaisiin evätä myös silloin, kun saadusta selvityksestä ilmenisi, että hakijan sijasta toimintaa tosiasiallisesti harjoittaisi muu taho, joka itse ei voisi olla hakijana esimerkiksi luvan myöntämisedellytysten puuttumisen vuoksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytykset, joiden täyttyessä asealan elinkeinolupa voidaan antaa luonnolliselle henkilölle. Luvan myöntämisedellytyksiä arvioitaisiin 1 momentin perusteella myös silloin, jos hakijana olisi toiminimi. Hakijan olisi aina oltava täysi-ikäinen momentin 1 kohdassa esitetyn mukaisesti. Yläikärajaa ei asettaisi. Momentin 2 kohdan mukaan asealan elinkeinolupa lupa edellyttäisi edelleen, että luvanhakija on elinkeinon harjoittamiseen oikeutettu eli täyttäisi elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön edellytykset. Luvanhakijan tulisi olla momentin 3 kohdan mukaan ilmoittanut 26 §:ssä tarkoitetun vastuuhenkilö jo lupaa hakiessaan, koska asealan elinkeinolupaa ei voitaisi myöntää, ellei luvanhaltijalla olisi hyväksyttyä asealan vastuuhenkilöä. Nämä säännökset vastaavat voimassa olevaa sääntelyä ja olivat aiemmin lain 20 §:n 3 momentissa. Hakijan tulisi olla myös terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella sopiva asealan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Tästä säädettäisiin momentin 4 kohdassa. Säännös vastaa 45 §:n 1 momentissa säädettyjä aseluvan saajaa koskevia lupaedellytyksiä. Asealan luvanvaraista elinkeinotoimintaa harjoittavalta voidaan edellyttää korostettua nuhteettomuutta. Toimintaan liittyy toisaalta mahdollisuus saada luottamuksellisia ja jopa rikollista toimintaa mahdollistavia esineitä ja asiakastietoja. Tämän vuoksi henkilökohtaisilta ominaisuuksilta edellytettäviä vaatimuksia olisi pidettävä perusteltuina. Terveydentilaan ja käyttäytymiseen liittyvien edellytysten arviointia ei olisi tarkoitus muuttaa nykyisestä. Arviointi tehtäisiin käytännössä edelleen pitkälti viranomaisrekistereistä saatavien tietojen perusteella, mutta tarvittaessa voitaisiin käyttää myös muita menettelyitä kuten haastattelua. Käytännön arvioinnin olisi tarkoitus kohdistua edelleen nimenomaan sellaisiin rikoksiin tai muihin väärinkäytöksiin, joilla on merkitystä asealan elinkeinoluvan edellytyksiä harkittaessa. Toisaalta myös näennäisesti asealalla vaadittaviin ominaisuuksiin liittymättömät rikokset tai väärinkäytökset saattaisivat osoittaa hakijassa sellaista piittaamattomuutta, että hänen luotettavuutensa myös asealan toimijana olisi tarpeen kyseenalaistaa. Myöskään hakijan henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointikäytäntöä ei ole syytä muuttaa siitä, miksi se on nykyisen ampuma-aselain voimassa ollessa muotoutunut. Henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointiin vaikuttaisivat siten edelleen muun muassa merkit hakijan kohtuuttoman runsaasta päihteiden käytöstä, hakijan elämäntapa ja asenne, hakijan kykyä toiminnan harjoittamiseen vähentävät vammat ja sairaudet, aiemmat liiketoimintakiellot sekä työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvät laiminlyönnit. Luettelo ei olisi tyhjentävä, vaan lupaviranomaisen olisi suoritettava harkinta aina tapauskohtaisesti. Momentin 5 kohtaan lisättäisiin vaatimus siitä, että luvanhakijan on omattava asealan elinkeinotoiminnan kannalta riittävä asiantuntemus toiminnan harjoittamiseen. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että luvanhakija on esimerkiksi suorittanut vastuuhenkilön kokeen ja osoittanut siten tuntevansa asealan elinkeinotoimintaa. Momentin 6 kohdassa säädettäisiin siitä, että luvanhakija ei saa olla konkurssissa eikä hänen toimintakelpoisuutta saa olla rajoitettu ja 7 kohta edellyttää, että luvanhakijan tulee voida varallisuutensa puolesta kyetä huolehtimaan asealanelinkeinotoiminnastaan. Varallisuutta koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa elinkeinotoimintaa muutoin kun siltä osin, että luvanhakijalla on myös tosiasialliset taloudelliset edellytykset harjoittaa lupahakemuksen kohteena olevaa asealan elinkeinotoimintaa. Nämä säännökset vastaisivat nykyistä 20 §:n 3 momentin säännöstä luvanhakijan taloudellisesta toimintakyvystä. Varallisuuden riittävyyden arviointi edellyttäisi korostetusti aina tapauskohtaista harkintaa. Harkinta riippuisi paitsi suunnitellun liiketoiminnan laajuudesta myös sen luonteesta. Yrityksen omistuspohjan tulisi olla sellainen, että sillä olisi riittävät edellytykset asealan elinkeinon asianmukaiseen harjoittamiseen. Luvanhakijoiden taloudellinen tilanne voisi yritystoiminnan taloudenpidon osalta olla varsin erilainen, jos toimintaa ollaan vasta aloittamassa suhteessa siihen, että luvanhakija olisi tehnyt liiketoimintaa jo aiemmin. Lupaharkinta olisi etenkin aloittelevien toimijoiden osalta yritystoiminnan alkaessa haasteellista, mutta toimintaedellytyksiä tulisi harkita laaja-alaisesti, mutta kuitenkin siten, ettei toiminta voisi aiheuttaa vääristynyttä taikka muuten epäreilua kilpailua. Taloudellinen toimintakyky on osaltaan turvaamassa, ettei aseturvallisuus voisi vaarantua esimerkiksi kaupan taikka vaihdon kautta erilaisilla epärehellisyyteen taikka vilppiin liittyvillä teoilla. Ellei varmuutta taloudellisesta toimintakyvystä saataisi, ei lupaa tulisi antaa, koska luvan antamatta jättämisellä voitaisiin estää myöhemmin tapahtuvia rikkomuksia ja rikoksia. Luvan antamatta jättäminen olisi näissäkin tilanteissa lievempi toimenpide kuin luvan peruuttaminen.
Pykäläehdotuksen 2 momentissa esitetään säädettäväksi niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä asealan elinkeinolupa voitaisiin myöntää oikeushenkilölle. Ehdotetun momentin 1 kohdassa esitetty edellytys riittävästä varallisuudesta koskisi nimenomaan oikeushenkilön varallisuutta. Usein oikeushenkilön varallisuuden riittävyys voitaisiin arvioida viranomaiselle toimitettavien tilinpäätösasiakirjojen perusteella. Toisaalta toimintaansa aloittavan oikeushenkilön osalta arvioinnissa voitaisiin joutua turvautumaan myös muuhun saatavilla olevaan, hakijalta edellytettävään selvitykseen. Oikeushenkilön hallintoelimiin kuuluvien ja vastaavien henkilöiden varallisuus ei siten olisi selvityksen kohteena. Näiden henkilöiden tulisi kuitenkin täyttää 1 momentin 1—2, 4 ja 6 kohdassa säädetyt vaatimukset. Säännöksen avulla pyrittäisiin varmistumaan siitä, että oikeushenkilön hallintohenkilöt täyttäisivät ne samat henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset, joita luonnolliseltakin henkilöltä 1 momentin mukaan edellytettäisiin asedirektiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
21 §.Asealan elinkeinoluvan sisältö, ehdot, rajoitukset ja voimassaoloaika. Pykälän 1 momentissa säädetään, että asealan elinkeinoluvassa tulee mainita toiminta, jota lupa koskee. Momenttia tarkennettaisiin viittaamalla toiminnan osalta 14 §:ssä säädettyihin asealan elinkeinoihin. Lisäksi momenttia tarkennettaisiin toteamalla, että asealan elinkeinoluvan haltija voi kyseisen luvan nojalla hankkia ja pitää hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia vain asealan elinkeinotoimintaa varten. Näillä säännöksillä olisi valvontaa selventävä vaikutus ja samalla lisättäisiin asianosaisten oikeusturvaa, kun väärinymmärryksiä voitaisiin välttää.
Momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että asealan elinkeinoluvassa on mainittava asealan elinkeinonharjoittajan toimipaikat tai pääasiallinen toimipaikka. Asealan elinkeinolupa oikeuttaisi jatkossakin lähtökohtaisesti toiminnan harjoittamiseen kaikkialla maassa. Luvassa olisi kuitenkin oltava mainita missä toimipaikassa tai toimipaikoissa toimintaa pääasiallisesti harjoitetaan, koska toimipaikkaan liittyy lupavalvonnan kannalta merkityksellisiä ampuma-aseiden säilytykseen ja elinkeinotoimintaan liittyviä seikkoja. Toimipaikalle kohdennettaisiin myös valvontaa joten sen ilmaiseminen olisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä valvonnan tehokkaan toteuttamisen kannalta hyvin keskeistä. Tilapäisesti toimintaa voitaisiin harjoittaa muuallakin kuin kiinteässä ja luvassa mainitussa toimipaikassa, mutta tällöin luvanhaltijan tulisi erityisesti huolehtia siitä, että aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilytys, käsittely ja kuljetus olisi huolellista ja turvallista siten, ettei luvanvaraisia esineitä voisi päätyä luvattomasti muiden haltuun. Asealan elinkeinoluvassa olisi myös määrättävä 26 §:ssä tarkoitettujen vastuuhenkilöiden lukumäärä lupaa edellyttävän toiminnan laajuuden, toimipaikkojen ja säilytystilojen lukumäärän ja sijainnin sekä muiden vastaavien seikkojen perusteella. Poliisihallitus määräisi myös vastuuhenkilöiden vastuualueet. Vastuuhenkilön vastuualue olisi usein alueellinen, mutta vastuualue voisi liittyä myös tiettyyn elinkeinolupaa edellyttävään toimintaan. Asealan elinkeinoluvan nojalla tapahtuvaa toimintaa ei saisi aloittaa ennen kuin asealan elinkeinoluvassa määrätyt ehdot vastuuhenkilöistä on täytetty. Jos Poliisihallitus määräisi useamman vastuuhenkilön elinkeinoluvassa kuin mitä luvanhakija on hakemusvaiheessa ilmoittanut, tulisi elinkeinonharjoittajan ilmoittaa luvassa edellytetty määrä vastuuhenkilöitä ennen asealan elinkeinoluvan perusteella harjoitettavan elinkeinotoiminnan aloittamista.
Pykälän 2 momentti olisi uusi. Siinä selkeytettäisiin nykyistä sääntelyä säätämällä, että asealan elinkeinolupa oikeuttaa elinkeinoa harjoittavaa elinkeinonharjoittajaa hankkimaan ja pitämään hallussaan elinkeinotoimintaansa varten luvassa mainittuja ampuma-aseita, aseen osia sekä patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia ilman erillistä aselupaa. Hallussa pidettäviä aseita, aseen osia, patruunoilta ja erityisen vaarallisia ammuksia tulisi käyttää vain elinkeinotoimintaan, eikä esimerkiksi elinkeinolupaa saisi käyttää henkilön harrastamiseen liittyvän aseluvan korvaavana tapana hankkia ja pitää hallussa ampuma-aseita. Elinkeinotoiminnan ja muun aseisiin liittyvän aselupamenettelyn tulee olla selvästi toisistaan erillään, vaikka kyseessä olisi luonnollinen henkilö asealan elinkeinoluvan haltijana. Jos asealan elinkeinoluvan perusteena on ainoastaan 14 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu elinkeinotoiminta, ei elinkeinolupa oikeuttaisi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankintaan ja hallussapitoon. Edellä mainitut asealan elinkeinotoiminnan alat koskeva ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten välittämistä, niiden Suomen sisällä tapahtuvaa siirtämistä taikka siirron, viennin tai tuonnin järjestämisestä yli Suomen rajojen tai Suomen rajojen ulkopuolella siten kuin 16 §:n 2 momentissa säädetään. Ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkiminen ja hallussapito eivät ole tarpeellisia tällaisen elinkeinotoiminnan harjoittamiseksi.
Asealan elinkeinolupaan voitaisiin sisällyttää perustellusta syystä myös oikeus hankkia ja pitää hallussa elinkeinotoimintaa varten erityisen vaarallisia ampuma-aseita tai niiden osia. Perusteltuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että asealan elinkeinoluvan haltijan liiketoiminnassa on muodostunut liike- tai sopimussuhteita sellaisten asiakkaiden kanssa, joilla on oikeus hankkia kyseisiä ampuma-aseita tai niiden osia. Tämä oikeus olisi kuitenkin nimenomaisesti mainittava asealan elinkeinoluvassa ja yksilöidä erityisen vaarallisten ampuma-aseiden ja aseen osien tyypit. Asedirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa asekauppiaille ja -välittäjille näiden ammatillista toimintaa varten luvan hankkia, valmistaa, deaktivoida, korjata, toimittaa, siirtää ja pitää hallussaan A luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita tiukkojen turvallisuusehtojen mukaisesti. Lain 20 §:n 3 momentissa säädetään turvallisten säilytystilojen hyväksymisestä ja muutoinkin asealan elinkeinolupaa koskevat säännökset kokonaisuutena luovat asedirektiivin edellyttämät tiukat turvallisuusehdot sille, että asekauppiaille ja -välittäjille voidaan myöntää perustellusta syystä elinkeinotoimintaansa varten oikeus hankkia ja pitää hallussa myös erityisen vaarallisia ampuma-aseita ja aseen osia.
Pykälän 3 ja 4 momentti ovat uusia ja niiden mukaan Poliisihallitus voisi liittää asealan elinkeinolupaan tiettyjä ehtoja ja rajoituksia ja tarvittaessa muuttaa tai lisätä niitä aseluvan voimassaolon aikana muiden kuin tilapäisten muutosten vuoksi. Voimassaolevan lain 105—107 §:n säännökset ovat mahdollistaneet ehtojen ja rajoitusten asettamisen, mutta nyt tehtävällä muutoksella tarkennettaisiin ehtojen ja rajoitusten sisältöä ja niiden asettamismenettelyä. Ehtoja ja rajoituksia antavana ja muuttavana viranomaisena toimisi nykyiseen tapaan Poliisihallitus. Tämä olisi perusteltua ottaen huomioon, että Poliisihallitus toimisi myös luvan myöntävänä viranomaisena. Ehdot voisivat johtua lupaa edellyttävän toiminnan laadusta, laajuudesta, luvanhaltijan toimi- ja säilytystilojen paikkojen lukumäärästä ja sijainnista, turvallisuudesta sekä muista vastaavista seikoista. Turvallisuudesta huolehtiminen tämän erityissäännellyn alan osalta olisi hyvin merkityksellistä ja viranomaisella tulisikin olla mahdollisuus puuttua turvallisuutta vaarantavaan olotilaan taikka rakenteeseen, ennalta estävästi asettamalla lupaan uusia ehtoja, vaikka niistä voisi seurata luvanhaltijalle taloudellista vaikutusta. Turvallisuudesta huolehtiminen ja rikosten ennalta estäminen edellyttäisivät riittävää mahdollisuutta puuttua jo ennalta elinkeinotoiminnassa ja asealan toiminnassa kehittyviin riskitekijöihin. Asiallisesti vastaava sääntely on koskenut nykyistä asealan elinkeinolupaa. Myös asedirektiivi edellyttää jäsenvaltiolta toimivaa ja tehokasta asekauppiaiden ja -välittäjien valvontaa ja siksi ehtojen ja rajoitusten asettamisen merkitys voisi korostua tulevaisuudessa. Lupaan liitettävillä ehdoilla lupa voitaisiin esimerkiksi rajoittaa käsittämään vain tietynlaista luvanvaraista elinkeinotoimintaa, jos hakijalla ei olisi aikomus muuta luvanvaraista toimintaa harjoittaa. Nykyiseen tapaan myös esimerkiksi alueellisia rajoituksia koskevat ehdot tulisivat kysymykseen muun muassa silloin, kun lupahakemukseen liitetyistä asiakirjoista kävisi ilmi, että hakijalla ei olisi tosiasiallisia edellytyksiä harjoittaa toimintaa koko maan alueella. Tyypillinen rajoitus asealan elinkeinoluvassa voisi olla säilytettävien aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilytystapaan, säilytyspaikkaan sekä säilytyspaikassa oleviin määriin liittyvä. Erityisen vaarallisten ampuma-aseiden osalta rajoitus voisi koskea näin ollen esimerkiksi aseen tyyppiä taikka sitä, kuinka monta erityisen vaarallista ampuma-asetta saisi olla enintään säilytettävänä.
Kuten nykyään ehtojen ja rajoitusten muuttaminen tai lisääminen voisi käynnistyä joko asealan elinkeinoluvan haltijan tai lupaviranomaisen aloitteesta. Vaikka ehtojen ja rajoitusten muuttamisesta tai lisäämisestä tehtävään hallintopäätökseen voitaisiin hakea muutosta, ehtojen ja rajoitusten muuttamisessa tai lisäämisessä ei kuitenkaan olisi kysymys uuden asealan elinkeinoluvan myöntämisestä.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti. Siinä säädettäisiin nykyisen 2 momentin mukaisesti, että asealan elinkeinolupa olisi lähtökohtaisesti voimassa toistaiseksi. Voimassaoloa ei ole ollut tarpeen rajoittaa, koska asealan elinkeinoluvan haltijalla on 22 §:ssä asetettu velvollisuus ilmoittaa tietyistä muutoksista toiminnassaan. Määräaikaisuus voisi tulla erityisestä syystä ja esimerkiksi silloin, kun luvanhaltija ei ole riittävällä tavalla voinut vakuuttaa luvan edellytyksenä olevien seikkojen jatkuvuudesta, vaikka luvanhakuhetkellä elinkeinoluvan edellytykset olisivatkin täyttyneet. Luvan peruuttamisesta säädettäisiin erikseen 23—23 a §:ssä. Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan asealan elinkeinoluvasta annettava todistus olisi voimassa enintään viisi vuotta vaikka itse elinkeinolupa olisi voimassa toistaiseksi. Menettelyllä on tarkoitus varmistaa, että elinkeinonharjoittajat voivat keskenään varmistua riittävällä tavalla toisen tahon asealan elinkeinoluvan voimassaolosta. Menettely parantaisi hallinnollista rikostorjuntaa huomattavasti nykyisestä. Viranomaisten osalta ampuma-aselain 113 §:ssä säädetty salassapitovelvollisuus lupia koskevista tiedoista on tarpeellinen, mutta asealan elinkeinotoiminnan luotettavuuden takaamiseksi on tärkeää, että asealan elinkeinoharjoittaja voi varmistaa elinkeinotoiminnan kannalta tarpeelliset tiedot vastapuolesta. Tätä tarkoitusta varten asealan elinkeinoluvan haltijalle tulisi voida antaa todistus asealan elinkeinoluvan voimassaolosta. Sen nojalla asealan elinkeinoharjoittaja voisi varsin ajantasaisesti varmistaa toiselle osapuolelle, että sillä olisi oikeus toimia ase-elinkeinotoiminnassa ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kaupan osapuolena. Tällä menettelyllä olisi vahva osapuolten oikeusturvaa luova elementti, mutta samalla se estäisi osaltaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumista. Asealan elinkeinoluvat on tähän saakka myönnetty paperisina ja kaikkia peruutettuja elinkeinolupia ei ole saatu viranomaisten haltuun ja riski niiden väärinkäytöstä on mahdollinen. Menettely vastaisi rakenteeltaan toistaiseksi voimassaolevan oleskeluluvan menettelyä, jossa määräajoin uusitaan oleskelulupakortti. Tämä menettely täyttäisi osaltaan asedirektiivin 7 artiklan 4 kohdan vaatimuksen aselupien säännöllisestä seurannasta vähintään viiden vuoden välein. Lain 119 §:än säännös valtuudesta säätää valtioneuvoston asetuksella lupatodistusten sisällöstä ja uusimismenettelystä koskisi myös asealan elinkeinolupaa koskevaa todistusta.
22 §.Asealan elinkeinotoimintaa koskeva muutosilmoitus. Pykälässä säädettäisiin nykyiseen tapaan niistä asealan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen liittyvistä muutoksista, joista asealan elinkeinoluvan haltijan on tehtävä ilmoitus lupaviranomaiselle. Säännöksiä tarkennettaisiin asedirektiivin 4 artiklan 3 kohdan asekauppiaiden ja -välittäjän toiminnan seuraamista koskevien vaatimusten täytäntöön panemiseksi. Lisäksi tällä pykälällä toteutetaan asekauppiaiden ja -välittäjien osalta myös asedirektiivin 7 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 7 kohdan vaatimus aselupien uudelleen tarkastelusta. Tämän pykälän säännös yhdessä 116 §:ssä tarkoitetun asealan elinkeinoluvan haltijan valvontaan liittyvä tarkastuksen kanssa täyttävät asedirektiivin vaatimukset asealan elinkeinoluvan haltijan toiminnan säännöllisen seurannan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, joista asealan elinkeinoluvan haltijalla on velvollisuus tehdä muutosilmoitus ase-elinkeinoluvan edellytysten voimassaolon seuraamiseksi. Muutosilmoituksen voisi tehdä joko kirjallisesti tai sähköistä asiointia käyttäen. Muutosilmoitus olisi tehtävä lupaviranomaisena toimivalle Poliisihallitukselle. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin muutosilmoituksen tekemisestä silloin kun kyse olisi asealan elinkeinoluvan haltijan nimen, toiminimen tai yhtiömuodon muuttumisesta, toimipaikan perustamisesta ja lakkauttamisesta, säilytystilojen olosuhteiden taikka sijainnin muuttumisesta, uuden säilytystilan käyttöönotosta ja säilytystilan käytöstä poistamisesta sekä toimipaikan osoitteen muuttumisesta. Säännös vastaisi asiasisällöltään nykyistä 22 §:ää, mutta sitä tarkennettaisiin ja lisättäisiin ilmoitusvelvollisuuden piiriin uutena ilmoitusvelvollisuus asealan elinkeinoluvan haltijan toiminimen muutoksesta ja lisäksi tarkennettaisiin tilanteita, joissa toimipaikkaan ja säilytystiloihin liittyvistä muutoksista on tehtävä muutosilmoitus. Ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen on erittäin tärkeää, sillä olosuhteiden muutoksella voi olla merkitystä lupavalvonnan kannalta. Lisäksi ilmoitusvelvollisuudella olisi suoraan vaikutusta myös ennalta estävällä tavalla yleisen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä samalla sillä voitaisiin turvata viranomaisten oikea-aikainen tietojensaanti.
Momentin 2 kohdassa asealan elinkeinoluvan haltijalle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa liikkeen hallintoelimiin kuuluvan henkilön ja toimitusjohtajan samoin kuin avoimen yhtiön yhtiömiehen ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen vaihtumisesta. Mainittujen henkilöiden tulisi täyttää lain 21 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset.
Momentin 3 kohdassa asealan elinkeinoluvan haltijalle asetettaisiin velvollisuus muutosilmoituksen tekemiseen silloin, jos toiminta on lopetettu kokonaan tai keskeytetty yhtä kuukautta pitemmäksi ajaksi. Vastaavasti saman momentin 4 kohdan mukaan asealan elinkeinoluvanhaltijan tulisi tehdä lupaviranomaiselle ilmoitus, jos yhtä kuukautta pidemmäksi ajaksi keskeytetty toiminta aloitetaan uudestaan eli asealan elinkeinotoimintaa jatketaan. Vastaavasta velvollisuudesta on tällä hetkellä säädetty 22 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutosilmoituksen tekemiselle asettavasta määräajasta ja tietyistä ilmoituksen yhteydessä toimitettavista asiakirjoista. Jotta lupavalvonnassa voidaan ottaa huomioon pykälässä tarkoitetut muutokset, muutosilmoitus olisi tehtävä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun muutos olisi tullut asealan elinkeinoluvan haltija tietoon. Tämän vuoksi määräaikaa muutosilmoituksen tekemiselle lyhennetään nykyisestä 22 §:n 1 momentissa säädetystä 30 päivästä seitsemään päivään. Lähtökohtaisesti muutoksesta olisi ehdotetun 2 momentin mukaan ilmoitettava jo ennen sen tapahtumista. Kaikissa tapauksissa muutoksesta olisi kuitenkin ilmoitettava viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen. Edelleen 2 momentissa säädettäisiin myös asealan elinkeinoluvan haltijan velvollisuudesta tiettyjen asiakirjojen liittämiseen muutosilmoitukseen silloin, kun kyse olisi 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta vastuuhenkilön vaihtumisesta. Toimitetut asiakirjat olisivat vastaavia asiakirjoja kuin joita vastuuhenkilöistä jouduttaisiin esittämään silloin, kun oikeushenkilö hakisi asealan elinkeinolupaa. Ehdotettu pykälä vastaisi sisällöltään pääosin niitä säännöksiä, joita elinkeinotoiminnan muutoksista ilmoittamisesta on laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista.
23 §.Asealan elinkeinoluvan raukeaminen ja peruuttaminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa asealan elinkeinolupa raukeaisi tai se tulisi peruuttaa. Pykälä vastaa pääosin nykyistä 23 §:ää, mutta siihen on lisätty säännökset luvan raukeamisesta tai peruuttamisesta konkurssitilanteissa ja silloin kun asealan elinkeinoluvan haltija on kuollut. Pykälän tarkoituksena olisi osaltaan varmistaa, että asedirektiivin vaatimukset riittävästä asekauppiaiden ja -välittäjien seurannasta toteutuvat. Asealalla laillinen, toimiva kauppa ja välitystoiminta ovat merkittävässä asemassa aseturvallisuuden kannalta.
Pykälän 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa asealan elinkeinolupa raukeaa. Momentissa säädetään, että asealan elinkeinolupa raukeaa, jollei luvassa tarkoitettua toimintaa ole aloitettu vuoden kuluessa päivästä, jona lupa on annettu. Tämä säännös olisi jatkossa momentin 1 kohta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että asealan elinkeinolupia ei hankita ilman että tarkoituksena olisi tosiasiallisesti harjoittaa kaupallista asealan elinkeinotoimintaa. Tällä tavoin myös lupavalvonta voidaan kohdentaa niihin toimijoihin, jotka tosiasiallisesti toimivat tällä elinkeinotoiminnan alueella.
Momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, jonka nojalla asealan elinkeinolupa raukeaa vuoden kuluttua luvanhaltijan konkurssin alkamisesta tai kuolinpäivästä. Tämän säännöksen tavoitteena on mahdollistaa se, että elinkeinotoiminta voidaan ajaa järkevällä tavalla päätökseen konkurssipesän taikka kuolinpesän toimesta tai vaihtoehtoisesti järjestää elinkeinotoiminnan jatkuminen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan niistä tilanteista, joissa Poliisihallituksella olisi velvollisuus peruuttaa asealan elinkeinolupa. Momentin tarkoittamissa tilanteissa edellytykset asealan elinkeinoluvan antamiseksi eivät enää täyttyisi. Momentin 1 ja 2 kohta vastaa nykysääntelyä, mutta niitä tarkennettaisiin viittaamalla lain 20 §:n ja 20 a §:n asettamiin asealan elinkeinoluvan myöntämisedellytyksiin. Näin ollen asealan elinkeinolupa tulisi peruuttaa esimerkiksi silloin, jos asealan elinkeinoluvan haltijan konkurssi- tai kuolinpesä ei ole ilmoittanut määräajassa Poliisihallituksen hyväksymää väliaikaista vastuuhenkilöä tai vastuuhenkilöä. Peruuttamista koskeva sääntely on tarpeellinen, jotta voidaan torjua luvatonta sekä yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaa asealan elinkeinotoimintaa. Sääntelyllä olisi myös viranomaisten valvontaa ja tehokkuutta lisäävä vaikutus. Edelleen sääntelyllä voitaisiin osaltaan edistää kuluttajansuojan toteutumista.
Pykälän 3 momentin harkinnanvaraista peruuttamista koskeviin säännöksiin ei tehtäisi muutoksia.
23 a §.Asealan elinkeinoluvan voimassaolon väliaikainen peruuttaminen. Pykälä on uusi. Ehdotetussa pykälässä esitetään säädettäväksi asealan elinkeinoluvan voimassaolon peruuttamisesta väliaikaisesti. Poliisihallitus voisi peruuttaa asealan elinkeinoluvan voimassaolon väliaikaisesti, jos lain 23 §:ssä tarkoitettu luvan peruuttamisasia olisi tullut vireille. Käytännössä säännös soveltuisi siis tilanteeseen, jossa poliisin tietoon olisi tullut seikkoja, jotka todennäköisesti johtaisivat asealan elinkeinoluvan peruuttamiseen. Tällaisissa tapauksissa luvan nopea keskeyttäminen peruuttamalla sen voimassaolo väliaikaisesti olisi usein tarpeen. Nykyinen ampuma-aselaki ei sisällä asealan elinkeinoluvan voimassaolon peruuttamista väliaikaisesti. Poliisihallitus on toimivaltainen viranomainen tekemään päätöksen luvan varsinaisesta peruuttamisesta ja näin ollen Poliisihallitus olisi asianmukainen viranomainen päättämään myös luvan voimassaolon väliaikaisesta peruuttamisesta. Väliaikainen peruuttaminen olisi voimassa enintään kolme kuukautta. Poliisihallitus voisi kuitenkin jatkaa väliaikaista peruuttamista erityisestä syystä enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos varsinaisen peruuttamisasian selvittäminen on kesken. Väliaikaista peruuttamista voisi jatkaa kuudella kuukaudella jos asealan elinkeinoluvanhaltijaan kohdistuisi rikosepäily. Ehdotettu pykälä vastaisi asialliselta sisällöltään nykyisen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain sääntelyä.
24 §.Asealan elinkeinoluvan haltijan konkurssi tai kuolema. Pykälässä mahdollistetaan asealan elinkeinoluvan haltijan konkurssitilanteessa ja kuolintapauksissa se, että asealan elinkeinoluvanhaltijan konkurssi- ja kuolinpesällä olisi käytettävissään kohtuullinen aika, jonka kuluessa elintoiminta voitaisiin asianmukaisesti saattaa päätökseen tai hankkia elinkeinotoiminnalle jatkaja. Säännös vastaa asiasisällöltään pääosin nykyistä 24 §:ää, mutta sitä on täydennetty säännöksillä, joiden tarkoituksena on varmistaa se, että elinkeinotoiminnassa noudatetaan myös asealan elinkeinotoiminnan haltijan konkurssin tai kuoleman jälkeen ampuma-aselain säännöksiä.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että edellytyksenä asealan elinkeinotoiminnan jatkamiseksi konkurssi- ja kuolinpesän toimesta on se, että 20 §:n ja 20 a §:ssä säädetyt luvan antamisen edellytykset edelleen täyttyvät.
Pykälän 2 momentin mukaan konkurssipesän hoitajan, kuolinpesän osakkaan ja muun pesää hoitavan olisi ilmoitettava Poliisihallitukselle asealan elinkeinoluvan haltijan konkurssista tai elinkeinoluvan haltijan konkurssista ja kuolemasta sekä muutoksista 26 §:ssä tarkoitettuun vastuuhenkilöön seitsemän päivän kuluessa konkurssin alkamisesta tai siitä kun kuolemasta on saatu tieto. Sääntely vastaa osittain nykyistä 24 §:n 1 momentissa säädettyä. Momenttiin on lisätty velvollisuus ilmoittaa muutoksista 26 §:ssä tarkoitettuun vastuuhenkilöön. Lisäksi määräaikaa muutoksista ilmoittamiselle ehdotetaan lyhennettäväksi nykyisestä 30 päivästä seitsemään päivään. Sääntely vastaisi pitkälti myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain turvallisuusalan elinkeinolupien sääntelyä.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin nykyisen 2 momentin säännös siitä, että 1 ja 2 momentissa säädettyä menettelyä asealan elinkeinoluvan haltijan konkurssista ja kuolemasta sovellettaisiin myös, kun yhteisö tai säätiö on niitä koskevien säännösten mukaan lakannut.
25 §.Ilmoitus asetietojärjestelmään ja tietojen tallentaminen. Pykälän otsikkoa tarkennettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä. Pykälään tehdään tarvittavat muutokset, joilla pannaan täytäntöön asedirektiivin 4 artiklan 4 kohtaan tehdyt muutokset ampuma-aseita ja aseen osia koskevien tietojen rekisteröimiseksi. Asedirektiivin muutosten tavoitteena on tehostaa ampuma-aseiden ja aseen osien jäljittämistä ja tunnistamista.
Pykälän 1 momentissa säädetään tiedoista, jotka asealan elinkeinoluvan haltijan on elinkeinotoimintansa aikana ilmoitettava asetietojärjestelmään. Näihin toimitettaviin tietoihin lisättäisiin asedirektiivin 4 artiklan 4 kohdan muutosten mukaisesti myös tiedot ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen, kaasusumuttimen tai aseen osan luovuttajista ja luovutuksensaajista sekä näiden sekä edellä mainittujen esineiden korjaamista tai muuntamista koskevan toimeksiannon antajan osoite. Ilmoitusvelvollisuus koskisi jatkossa myös ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen, kaasusumuttimen tai aseen osan lainaamista ja lainaksiantajan ja lainaksisaajan tietojen ilmoittamista. Lisäksi edellytettäisiin, että samalla myös syntymäaika tulisi ilmoittaa, jotta henkilö olisi tunnistettavissa. Asetietojärjestelmään tulisi merkitä näitä tietoja koskevan ilmoituksen saapumispäivänmäärä.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin säätämällä siinä asealan elinkeinoluvanhaltijan velvollisuudesta ilmoittaa myös hallussaan olevan ampuma-aseen muuntamisesta tai kun ase deaktivoidaan tai hävitetään. Ilmoituksesta on käytävä ilmi ampuma-aseen ja aseen osan yksilöintitiedot ja niiden muutos sekä ajankohta, jona toimenpide on tehty.
Pykälän 3 momenttiin sijoitettaisiin säännös siitä, että asealan elinkeinoluvanhaltijan on ilmoitettava yksilöintitiedot myös patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista tai tallennettava niistä tiedot 5 momentissa tarkoitettuun tiedostoon. Tämä säännös on nykyisen 25 §:n 1 momentissa ja säännöksen asiasisältö ei muutu.
Pykälän 4 momenttiin sijoitettaisiin säännös siitä, että 1-3 momentissa tarkoitettu ilmoitus olisi tehtävä sähköistä asiointia käyttäen viimeistään 10 päivän kuluessa siitä, kun asealan elinkeinoluvan haltija on vastaanottanut kyseisen esineen tai luovuttanut sen. Aseen ja sen osan yksilöintitietojen ilmoittamisesta esinettä luovutettaessa säädettäisiin 42 c §:ssä. Ilmoitus luovutetuista patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista tehtäisiin luovutuksen yhteydessä. Tämä säännös on nykyisen 25 §:n 1 momentissa ja säännöksen asiasisältö ei muutu.
Pykälän 5 momenttiin sijoitettaisiin nykyisen 25 §:n 2 momentin säännökset asealan elinkeinoluvan haltijan tallentamista patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia koskevista tiedostoista.
Pykälän 6 momenttiin sijoitettaisiin nykyisen 25 §:n 3 momentin säännös valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta pykälässä tarkoitettujen tietojen ilmoittamisesta ja tiedostosta, säännökseen tehtäisiin lisäksi kielellisiä muutoksia.
Pykälään lisättäisiin uusi 7 momentti, jonka mukaan asealan elinkeinoluvan haltija voi poiketa 1 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta, jos ampuma-aseen tai aseen osan haltija on jättänyt ampuma-aseen tai aseen osan asealan elinkeinoharjoittajalle ja esine on asealan elinkeinoluvan haltijan hallussa enintään 10 päivän ajan. Säännöksen tarkoitus on vähentää asealan elinkeinoluvan haltijan hallinnollista taakkaa tilanteissa, jossa ampuma-ase tai aseen osa on jätetty asealan elinkeinoluvan haltijan haltuun lyhyeksi ajaksi esimerkiksi ampuma-aseen tai aseen osan huoltoa tai korjausta varten.
26 §.Vastuuhenkilö. Pykälässä säädetään asealan elinkeinoluvan haltijan elinkeinotoiminnasta vastaavasta vastuuhenkilöstä. Vastuuhenkilön tehtävänä on vastata siitä, että asealan elinkeinotoimintaa harjoitetaan tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä lupaehtojen mukaisesti. Laissa ei ole kuitenkaan riittävän tarkasti säännelty vastuuhenkilöiden lukumäärästä, vastuuhenkilöiden tehtävistä, hyväksymisestä ja hyväksynnän peruuttamisesta. Ehdotetuilla muutoksilla vastuuhenkilöä koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkennettavaksi ja tämä edellyttää 26 §:n säännösten jakamista eri pykäliin. Muutoksilla pannaan osaltaan täytäntöön asedirektiivin vaatimus asekauppiaiden ja -välittäjien toiminnan seurannan järjestämisestä. Säännökset vastaisivat sitä, mitä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa on säädetty turvallisuusalan elinkeinoluvanhaltijan vastaavasta hoitajasta.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa on oltava yksi tai useampi 26 c §:n mukaisesti hyväksytty vastuuhenkilö. Asealan elinkeinotoiminta voi olla niin laajaa, että se edellyttää useampaa vastuuhenkilöä. Lisäksi useamman vastuuhenkilön toimiminen asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa sujuvoittaisi toimintaa myös muutostilanteissa. Vastuuhenkilöiden lukumäärä määrättäisiin asealan elinkeinoluvassa. Säännös vastaa asiasisällöltään sitä, mitä asiasta on tällä hetkellä säädetty 26 §:n 1 ja 2 momentissa.
Pykälän 2 momentti on uusi ja siinä säädettäisiin menettelytavoista siinä tapauksessa, että vastuuhenkilön palvelus asealan elinkeinoluvan haltijan toiminnassa päättyisi, vastuuhenkilö lakkaisi muutoin hoitamasta vastuuhenkilön tehtäviä tai vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolo olisi päättynyt. Pykälän 3 momentin mukaan hakemus uuden vastuuhenkilön hyväksymiseksi olisi tällöin tehtävä seitsemän päivän kuluessa, kun vastuuhenkilö eroaa palveluksesta, vastuuhenkilö ei hoida enää 26 b §:ssä tarkoitettua tehtävää tai vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolo päättyy. Esitetty aikaraja olisi sama kuin ehdotettu aikaraja muutosilmoitukselle liikkeen hallintoelimiin kuuluvan vastuuhenkilön vaihtuessa. Koska vastuuhenkilön tehtävä voisi päättyä täysin yllättäen, asealan elinkeinoluvanhaltijan tahdosta riippumatta, olisi kohtuullista, että luvanhaltija voisi jatkaa toimintaansa rajoitetun ajan ilman vastuuhenkilöä. Kun hakemus uuden vastuuhenkilön hyväksymiseksi olisi tehty, saisi asealan elinkeinoluvan haltijan hakemuksesta hyväksytty tai hyväksytyt vastuuhenkilön sijaiset hoitaa vastuuhenkilön tehtäviä uuden vastuuhenkilön hyväksyntään saakka. Niissä käytännössä harvinaisissa tapauksissa, joissa luvanhaltija ei välittömästi saisi tietoa vastuuhenkilön tehtävän päättymisestä, määräaika hakemuksen tekemiselle uuden vastuuhenkilön hyväksymiseksi laskettaisiin siitä, kun luvanhaltija on tämän tiedon saanut. Esimerkiksi silloin, jos Poliisihallitus peruuttaisi henkilön hyväksymisen vastuuhenkilöksi, aika laskettaisiin siitä, kun Poliisihallitus olisi ilmoittanut luvanhaltijalle vastuuhenkilöksi hyväksymisen peruuttamisesta.
26 a §.Vastuuhenkilön sijainen. Nykyisin vastuuhenkilön sijaista ei ole laissa määriteltynä, mutta sen sijaan asealan elinkeinoluvan haltijalla voi olla palveluksessa useampi vastuuhenkilö. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa on säädetty mahdollisuudesta antaa hyväksyntä vastaavan hoitajan sijaiselle. Tämä on todettu toimivaksi järjestelyksi ja sen arvioitaisiin olevan hyödyllinen myös asealan elinkeinotoiminnassa. Tästä asealan elinkeinolupaan liittyvästä vastuuhenkilön sijaisuudesta säädettäisiin ehdotetussa uudessa pykälässä. Sijaisten lukumäärä ja vastuualueet määräytyisivät samojen seikkojen perusteella kuin varsinaisten vastuuhenkilöiden lukumäärä ja vastuualueet. Menettely varmistaisi, ettei elinkeinotoimintaan tulisi vastuuhenkilöiden toiminnan katkoksia suunnitelluissa tai ennalta arvaamattomissa tilanteissa, kun vastuuhenkilö ei voisi jostain syystä tilapäisesti hoitaa tehtäväänsä. Koska sijaiselta ei edellytettäisi vastuuhenkilön koetta, tarkoituksena on, että sijaisuusjärjestelyllä ei kierrettäisi velvollisuutta nimetä vastuuhenkilö tai -henkilöitä. Sijaisuusjärjestelyn pitkittyessä asealan elinkeinoluvan haltijan tulee nimetä uusi tai uusia vastuuhenkilöitä, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vastuuhenkilön kokeen. Uusi säännös ei poistaisi asealan elinkeinoluvan haltijan velvollisuutta varmistaa, että hänellä on aina palveluksessaan asealan elinkeinoluvassa määrätty määrä vastuuhenkilöitä. Vastuuhenkilön sijaiset on tarkoitettu mahdollistamaan asealan elinkeinotoiminnan jatkumisen silloin kun varsinainen vastuuhenkilö on tilapäisesti ja lyhytaikaisesti estynyt hoitamasta vastuuhenkilön tehtäviä. Sijaiseksi hyväksyttävän olisi täytettävä 26 c §:ssä tarkoitetut vastuuhenkilön hyväksymiseksi asetetut edellytykset lukuun ottamatta vastuuhenkilön kokeen suorittamista. Poliisihallitus voisi hyväksyä vastuuhenkilön sijaisen asealan elinkeinoluvan haltijan hakemuksesta. Hyväksyntään voitaisiin tarvittaessa liittää ehtoja ja rajoituksia. Näillä ehdoilla ja rajoituksilla voitaisiin esimerkiksi rajata ne tehtävät, joista vastuuhenkilön sijainen voisi vastata taikka määrätä kuinka pitkään vastuuhenkilön sijainen voisi kerrallaan toimia sijaisena.
26 b §. Vastuuhenkilön tehtävät. Pykälä on uusi ja se kattaisi nykyisen 26 §:stä säännökset vastuuhenkilön tehtävistä.
Vastuuhenkilön tehtäviin kuuluisi vastata siitä, että asealan elinkeinotoimintaa harjoitetaan ampuma-aselain sekä lupaehtojen mukaisesti. Pykälän tarkoituksena olisi tuoda selvästi esille vastuu ampuma-aselain ja sen nojalla annettujen säädösten noudattamisen suhteen ja myös elinkeinolupaan ja muihin toimintaa koskeviin lupiin sekä hyväksyntöihin liittyen. Säännös korostaisi sitä, että vastuuhenkilön tulee osaltaan ylläpitää aseturvallisuutta sekä toimia huolellisesti ja vastuullisesti yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaalien.
Vastuuhenkilön tehtäviin kuuluisi muun muassa vastata siitä, että ainoastaan ne asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat henkilöt, joilla on 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu aseenkäsittelylupa, asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa ollessaan kuljettavat, säilyttävät tai muuten käsittelevät 27 §:n 1 momentissa tarkoitettuja ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia. Elinkeinoluvan haltijan palveluksessa tulee olla muun muassa aseiden käsittelyssä ja siirtämisessä vain henkilöitä, jotka ovat saaneet poliisin hyväksynnän eli heidät on todettu tehtäviin sopiviksi ja he ovat luotettavia sekä rehellisiä.
Viranomaisten tietojensaanti on oleellinen osa aseturvallisuutta ja ajantasaista viranomaisvalvontaa. Tämän varmistamiseksi vastuuhenkilö vastaisi siitä, että viranomaisille tehtävät ilmoitukset tehdään määräajassa. Vastuuhenkilö vastaisi myös siitä, että asealan elinkeinoluvan haltijan toiminnassa luovutetaan ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia vain sellaisille, jolla on siihen lupa. Näin vastuuhenkilö on elinkeinotoiminnan osalta valvontavastuussa ja myös oikeudellisessa vastuussa elinkeinotoiminnassa tapahtuvasta aseiden, aseen osien ja patruunoiden luovutuksesta.
Vastuuhenkilö vastaisi myös siitä, asealan elinkeinoluvan haltijan elinkeinotoiminnassa käytettävät säilytystilat ja ampuma-aseiden ja niiden osien, patruunoiden sekä erityisen vaarallisten ammusten säilytys on turvallista sekä säädösten mukaista.
26 c §.Vastuuhenkilöksi hyväksyminen. Pykälä on uusi ja siihen siirrettäisiin nykyisestä 26 §:stä säännökset vastuuhenkilön hyväksynnästä ja edellytyksistä hyväksynnän antamiselle. Pykälässä ei enää erikseen vaadittaisi vastuuhenkilöltä luotettavuutta, sillä vastuuhenkilöllä tulisi olla voimassa oleva aseenkäsittelylupa. Kyseisen luvan myöntämisen yhteydessä myös henkilön sopivuus tulee lupaviranomaisen toimesta arvioitua.
Pykälän 1 momentin mukaan Poliisihallitus hyväksyisi jatkossakin vastuuhenkilön joko asealan elinkeinoluvan hakijan tai haltijan hakemuksesta. Momentissa asetettaisiin edellytykset hyväksynnän antamiselle. Edelleenkään henkilöllä ei olisi hyväksymisedellytysten täyttyessä kuitenkaan ehdotonta oikeutta tulla hyväksytyksi vastuuhenkilöksi. Lupaviranomainen voisi evätä hyväksymisen esimerkiksi silloin, jos olisi selvää, ettei henkilö tosiasiallisesti toimi asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa. Hakemuksen hylkääminen voisi tulla kyseeseen myös esimerkiksi siinä tapauksessa, ettei vastuuhenkilöksi esitetty henkilö palvelussuhteestaan huolimatta tosiasiassa voisi huolehtia tehtävästään.
Voimassa olevassa lainsäädännössä vastuuhenkilölle ei ollut asetettu ikärajaa. Nyt edellytettäisiin, että vastuuhenkilö olisi vähintään 18 vuotta täyttänyt. Vastuuhenkilön tehtävään ei liity sellaisia terveydellisiä vaatimuksia, että erillistä yläikärajaa vastuuhenkilönä toimimiselle olisi tarpeen säätää. Lisäksi uutena säädettäisiin, että vastuuhenkilön olisi tullut antaa suostumuksensa vastuuhenkilön tehtäviin. Vastuuhenkilön osaamis- ja koulutusvaatimuksista säädettäisiin kuten voimassa olevassa lainsäädännössä. Vastuuhenkilön tulisi voida esittää näyttö perehtyneisyydestä ampuma-aseisiin, aseen osiin, patruunoihin ja erityisen vaarallisiin ammuksiin, joita voidaan pitää haettuun asealan elinkeinon liittyen asianmukaisen elinkeinonharjoittamisen edellytyksenä. Lisäksi edellytettäisiin, että vastuuhenkilö on hyväksytysti suorittanut Poliisihallituksen järjestämän asealan vastuuhenkilön kokeen ja että hänellä on voimassa oleva aseenkäsittelylupa.
Vastuuhenkilön hyväksyntä olisi nykyiseen tapaan voimassa toistaiseksi ehdotetun pykälän 2 momentin mukaisesti. Raukeamisesta ja peruuttamisesta säädettäisiin 26 d §:ssä. Hyväksyntä ei voisi olla voimassa enää sen jälkeen, kun vastuuhenkilöksi hyväksytty ei enää tosiasiallisesti toimisi tehtävässään. Asealan elinkeinoluvan haltijan olisi tällöin tehtävä hakemus uuden vastuuhenkilön hyväksymiseksi tässä laissa mainitussa seitsemän päivän määräajassa. Ehdotettu pykälä vastaisi sisällöltään pääasiassa nykyisen yksityisistä turvallisuuspalveluista annettuja säädöksiä.
26 d §.Vastuuhenkilön hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin vastuuhenkilön hyväksynnän raukeamisesta ja peruuttamisesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan vastuuhenkilön hyväksyntä raukeaisi, kun hyväksynnän perusteena oleva toiminta päättyy tai vastuuhenkilö ei ole enää hyväksyntää hakeneen asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa.
Pykälän 2 momentin mukaan hyväksyntä olisi peruutettava ensinnäkin silloin, kun asealan elinkeinoluvan haltija tai vastuuhenkilö itse sitä pyytäisi. Pyynnön lisäksi peruuttamiseen ei vaadittaisi muita perusteita eikä lupaviranomaisella tällöin olisi harkintavaltaa peruuttamisen suhteen.
Ehdotetussa 3 momentissa puolestaan olisi kyse sellaisista tapauksista, joissa Poliisihallituksen tulisi peruuttaa vastuuhenkilön hyväksyntä kokonaan tai määräajaksi. Siihen, peruutettaisiinko hyväksyntä säännöksessä mahdollistetuin tavoin kokonaan vai määräajaksi, vaikuttaisivat esimerkiksi vastuuhenkilöksi hyväksytyn henkilön teon tai laiminlyönnin vakavuus, aikaisempi käyttäytyminen sekä häneen mahdollisesti aikaisemmin kohdistuneet peruuttamistoimenpiteet tai varoitukset. Ehdotetun 3 momentin 1 kohdassa olisi kyse siitä, ettei vastuuhenkilöksi hyväksytty enää täyttäisi ehdotetun 26 c §:n vastuuhenkilön henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevia edellytyksiä. Hyväksyntä voitaisiin siten peruuttaa jos osoittautuisi, että vastuuhenkilön perehtyneisyys kyseisen asealan elinkeinoluvan haltijan liiketoimintaan ei olisikaan riittävä tai jos vastuuhenkilöltä olisi peruutettu aseenkäsittelylupa. Aseenkäsittelyluvan voimassa olo edellyttää muun ohessa, että henkilön voidaan katsoa terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella sopivana käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia. Tätä kautta vastuuhenkilön hyväksynnän peruuttamiseen voisivat johtaa myös vastuuhenkilön terveydentila ja käyttäytyminen tietyissä tilanteissa.
Ehdotetun 3 momentin 2 kohdassa mainitun rikostuomion olisi osoitettava henkilön olevan sopimaton vastuuhenkilöksi. Tuomion olisi oltava oikeusturvasyistä lainvoimainen. Ennen lainvoimaista tuomiota vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolo voitaisiin kuitenkin ehdotetun 26 e §:ssä esitettyjen edellytysten vallitessa väliaikaisesti peruuttaa. Lainvoimainen rikostuomio voisi osoittaa myös, ettei vastuuhenkilö enää täyttäisi ehdotetun momentin 1 kohdassa mainittuja edellytyksiä.
Ehdotetun 3 momentin 2 kohdassa mainittuna toisena hyväksynnän peruuttamisen perusteena olisi pidettävä sitä, että vastuuhenkilö olisi tuomittu sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänen olevan sopimaton vastuuhenkilöksi tai että hän on tahallaan menetellyt tehtävässään olennaisesti virheellisesti. Olennaisena virheellisenä menettelynä olisi pidettävä luonnollisesti esimerkiksi sitä, että vastuuhenkilö jättäisi tehtävänsä kokonaan hoitamatta. Vastaavasti esimerkiksi ampuma-aseiden säilyttämistä ja kauppaa lain vastaisesti olisi yleensä pidettävä olennaisena virheellisenä menettelynä. Vaikka teko olisikin erikseen kriminalisoitu, hallinnollisena seuraamuksena hyväksynnän peruuttamisen olisi myös oltava mahdollista. Harkinta sen suhteen, olisiko vastuuhenkilön menettelyä pidettävänä olennaisena virheellisenä menettelynä, suoritettaisiin aina tapauskohtaisesti erikseen. Harkinnassa vaikuttaisivat muun muassa virheellisen menettelyn kesto, menettelyn moitittavuus, moitittavan menettelyn merkityksellisyys vastuuhenkilön toiminnassa sekä piittaamattomuus viranomaisen mahdollisesti aiemmin antamista, virheellisen menettelyn korjaamista koskevista kehotuksista.
Pykälän uuden 4 momentin mukaan Poliisihallituksen tulee ilmoittaa asealan elinkeinoluvan haltijalle vastuuhenkilön hyväksynnän peruuttamisasian vireille tulosta. Tällä tavoin asealan elinkeinoluvan haltija voi varautua elinkeinotoiminnassaan tilanteeseen, jossa vastuuhenkilön vaihtaminen tulisi kyseeseen.
Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti pitkälti nykyisen ampuma-aselain sääntelyä ja vastaisi myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain sääntelyä vastaavan hoitajan hyväksymisen peruuttamisessa.
26 e §.Vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolon väliaikainen peruuttaminen. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolon väliaikaisesta peruuttamisesta. Säännös vastaa asealan elinkeinoluvan voimassaolon väliaikaisesta peruuttamisesta säädettyä. Poliisihallitus voisi peruuttaa vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolon väliaikaisesti, jos lain 26 d §:ssä tarkoitettu hyväksynnän peruuttamisasia olisi tullut vireille. Käytännössä säännös soveltuisi siis tilanteeseen, jossa poliisin tietoon olisi tullut seikkoja, jotka todennäköisesti johtaisivat vastuuhenkilön hyväksynnän peruuttamiseen. Tällaisissa tapauksissa hyväksynnän voimassaolon nopea keskeyttäminen peruuttamalla se väliaikaisesti olisi usein tarpeen. Nykyinen ampuma-aselaki ei sisällä vastuuhenkilön hyväksynnän voimassaolon peruuttamista väliaikaisesti. Poliisihallitus on toimivaltainen viranomainen tekemään päätöksen hyväksynnän varsinaisesta peruuttamisesta ja näin ollen Poliisihallitus olisi asianmukainen viranomainen päättämään myös hyväksynnän voimassaolon väliaikaisesta peruuttamisesta. Väliaikainen peruuttaminen olisi voimassa enintään kolme kuukautta. Poliisihallitus voisi kuitenkin jatkaa väliaikaista peruuttamista erityisestä syystä enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos varsinaisen peruuttamisasian selvittäminen on kesken. Väliaikaista peruuttamista voisi jatkaa kuudella kuukaudella esimerkiksi jos vastuuhenkilöön kohdistuisi rikosepäily. Ehdotettu pykälä vastaisi asialliselta sisällöltään nykyisen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain sääntelyä.
27 §.Aseenkäsittelylupa. Pykälässä säädetään aseenkäsittelyluvasta edellytyksenä, jotta asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa oleva henkilö voi käsitellä, kuljettaa ja säilyttää ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisten vaarallisia ammuksia. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen korjaus. Aseenkäsittelylupa oikeuttaa ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten käsittelyyn, kuljettamiseen ja säilyttämiseen vain sen asealan elinkeinoluvan haltijan toiminnassa, jonka perusteella lupa on myönnetty. Aseenkäsittelylupa ei oikeuttaisi vapaa-ajalla taikka elinkeinotoiminnasta ja elinkeinoluvassa määriteltyjen aseiden tyyppien ja toimintatapojen ulkopuoliseen aseiden hallussapitoon, käsittelyyn taikka kuljettamiseen. Aseenkäsittelylupa oikeuttaisi edelleenkin ampumaa esittely-, kokeilu- tai koulutustarkoituksessa ampuma-aseilla, jos se on tarpeellista sen asealalla harjoitettavan elinkeinotoiminnan kannalta, johon aseenkäsittelylupa on myönnetty. Ammunnan olisi tapahduttava vain ampuma-aseilla, joita asealan elinkeinolupaan liittyen voitaisiin kyseissä elinkeinotoiminnassa käsitellä. Henkilöllä mahdollisesti muu ampuma-aseiden hallussapitoon ja hankintaan oikeuttava lupa ei oikeuta käsittelemään tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla asealan elinkeinoluvan haltijan ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Tätä tarkoitusta varten on aina oltava erikseen voimassa oleva aseenkäsittelylupa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin entiseen tapaan, että aseenkäsittelylupa voitaisiin antaa 1 momentissa tarkoitetun lisäksi myös tilapäiseen työssä tapahtuvaan 1 momentissa tarkoitettuun käsittelyyn.
Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin lisäämällä säännös, jonka mukaan aseenkäsittelylupa voidaan myöntää vain henkilölle, jonka työtehtävät sitä edellyttävät. Lisäksi momenttia täydennettäisiin lisäämällä säännös, jonka mukaan alle 20-vuotiaan aseenkäsittelylupa ei oikeuttaisi jatkossa erityisen vaarallisten ampuma-aseiden tai aseen osien käsittelyyn, kuljettamiseen tai säilyttämiseen. Voimassa olevassa momentissa rajaus koskee vain käsiaseita. Muutos vastaisi tässä laissa aseluvissa tehtyjä muutoksia, jotka asettavat vastaavan ikärajan erityisen vaarallisia ampuma-aseita koskevien aselupien osalta.
Pykälän 4 momentin nojalla aseenkäsittelyluvan myöntäisi poliisilaitos kuten nykyisinkin, mutta kotipaikkasidonnaisuuden vaatimuksesta luovuttaisiin kuten muiden lupatyyppien kohdalla. Hakijan tulisi saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, jos se on erityisestä syystä tarpeen.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan kun aseenkäsittelylupa myönnetään hakemuksen mukaisesti, hakijalle ei annettaisi erillistä päätöstä eikä valitusosoitusta. Tämä keventäisi hallinnollista taakkaa.
28 §.Aseenkäsittelyluvan voimassaoloaika ja lupaehdot. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan aseenkäsittelylupa olisi voimassa vain luvanhaltijan toimiessa lupahakemuksessa mainitun työnantajan palveluksessa. Lisäksi edellytettäisiin, että asealan elinkeinoluvan haltijan tulisi ilmoittaa aseenkäsittelyluvan haltijan palvelussuhteen päättymisestä poliisille. Uusi momentti olisi tarpeellinen väärinkäytösten estämiseksi. Aseenkäsittelyluvan tarkoituksena on mahdollistaa vain toimiminen kyseisen asealan elinkeinoluvan haltijan liiketoiminnassa. Tämä ei estä aseenkäsittelyluvan haltijaa toimimasta esimerkiksi asemessuilla messuesittelijänä toisen asealan elinkeinoharjoittajan messuosastolla, jos se on osa hänen työtehtäviään. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että aseenkäsittelylupaa ja siihen liittyviä laajoja oikeuksia käytettäisiin vain niissä tehtävissä mihin sen on arvioitu olevan hyväksyttävissä. Samalla luvan väärinkäyttö kilpailevassa yritystoiminnassa taikka harrastustoiminnassa estyisi. Sääntely myös helpottaisi käytännön valvontatehtäviä.
28 a §.Aseenkäsittelylupakortti. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin aseenkäsittelylupakortin myöntämisestä aseenkäsittelyluvan haltijalle. Poliisilaitos antaisi aseenkäsittelyluvan haltijalle aseenkäsittelylupakortin. Aseenkäsittelylupakortti olisi pidettävä aseenkäsittelylupaa edellyttävissä tehtävissä mukana ja se olisi esitettävä pyydettäessä esimerkiksi toimeksiantajan edustajalle, aseenkäsittelyluvan haltijan työnantajalle, muulle työtehtävien hoitamiseen liittyvälle henkilölle sekä valvontaviranomaiselle. Aseenkäsittelylupakortin valmistamisen ajaksi poliisilaitos antaisi aseenkäsittelyluvan haltijalle määräaikaisen todistuksen aseenkäsittelyluvan antamisesta. Todistus osoittaisi aseenkäsittelyluvan voimassaolon ennen aseenkäsittelylupakortin luovuttamista aseenkäsittelyluvan haltijalle.
Pykälän 2 momentin mukaan aseenkäsittelylupakortti olisi heti luovutettava poliisille, jos aseenkäsittelylupa on peruutettu tai aseenkäsittelyluvan haltijalle luovutetaan uusi aseenkäsittelylupakortti. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin aseenkäsittelylupakorttiin tehtävistä merkinnöistä.
29 §.Aseenkäsittelyluvan raukeaminen. Pykälää muutettaisiin niin, että sen 1 momentista poistettaisiin raukeamisperusteista luvanhaltijan kuolema ja sen sijaan säädettäisiin raukeamisperusteeksi se, että luvanhaltija ei olisi enää luvassa mainitun työnantajan palveluksessa. Lisäksi raukeamisperusteena olisi se, että luvan myöntämisen perusteena olevan toiminta on päättynyt. On perusteltua, että näissä tapauksissa lupa suoraan raukeaa, koska luvan myöntämisen edellytyksiä ei enää ole. Muutos liittyy asedirektiivin vaatimukseen siitä, että jäsenvaltioiden tulee peruuttaa ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa, jos jokin luvan myöntämisen edellytys ei enää täyty.
Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin. Aseenkäsittelyluvan peruuttamiseen sovellettaisiin 67 §:ää. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaisi pykälän sisältöä.
29 a §.Aseenkäsittelyluvan voimassaolon väliaikainen peruuttaminen. Pykälä on uusi. Säännös vastaa asealan elinkeinoluvan ja vastuuhenkilön voimassaolon väliaikaisesta peruuttamisesta säädettyä. Poliisi voisi peruuttaa aseenkäsittelyluvan voimassaolon väliaikaisesti, jos lain 67 §:ssä tarkoitettu luvan peruuttamisasia olisi tullut vireille. Käytännössä säännös soveltuisi siis tilanteeseen, jossa poliisin tietoon olisi tullut seikkoja, jotka todennäköisesti johtaisivat aseenkäsittelyluvan peruuttamiseen. Tällaisissa tapauksissa aseenkäsittelyluvan voimassaolon nopea keskeyttäminen peruuttamalla se väliaikaisesti olisi usein tarpeen. Nykyinen ampuma-aselaki ei sisällä aseenkäsittelyluvan voimassaolon peruuttamista väliaikaisesti. Poliisi on toimivaltainen viranomainen tekemään päätöksen aseenkäsittelyluvan varsinaisesta peruuttamisesta ja näin ollen poliisi olisi asianmukainen viranomainen päättämään myös aseenkäsittelyluvan voimassaolon väliaikaisesta peruuttamisesta. Väliaikainen peruuttaminen olisi voimassa enintään kolme kuukautta. Poliisi voisi kuitenkin jatkaa väliaikaista peruuttamista erityisestä syystä enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos varsinaisen peruuttamisasian selvittäminen on kesken. Väliaikaista peruuttamista voisi jatkaa kuudella kuukaudella jos aseenkäsittelyluvan haltijaan kohdistuisi rikosepäily. Ehdotettu pykälä vastaisi asialliselta sisällöltään voimassaolevan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain sääntelyä.
30 §.Varoitus ja uuden vastuuhenkilön nimeäminen. Pykälän ensimmäiseen momenttiin tehtäisiin tekninen kielellinen muutos muuttamalla ase-elinkeinonharjoittajan tilalle termi asealan elinkeinoluvan haltija. Vastuuhenkilöä koskevaa virkettä tarkennettaisiin niin, että kyseessä olisi asealan elinkeinoluvan haltijan ilmoittama vastuuhenkilö.
42 b §.Päätös, luvan voimassaolo ja lupaehdot. Aseluvan voimassaoloa koskevan 42 b §:n 2 momentin lisättäisiin maininta siitä, että ensimmäinen lupa myös 9 §:n 5 a alakohdassa tarkoitettuun erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen voitaisiin lupaedellytysten täyttyessä antaa luonnolliselle henkilölle enintään viiden vuoden määräajaksi. Rajoituksista aseluvan antamiseksi erityisen vaaralliselle ampuma-aseelle tai aseen osalle säädetään erikseen. Tällä hetkellä ensimmäisen luvan määräaikainen myöntäminen koskee jo ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdan aseita, eli käsiaseita. Direktiivimuutoksen myötä erityisen vaarallisiin aseisiin on lisätty 9 §:n 5 a alakohdassa tarkoitetut aseet, jotka ovat käsiaseita.
Pykälän 2 momentin kieliasua tarkistettaisiin, mutta säännös säilyisi sisällöllisesti ennallaan.
42 c §.Aseen ja sen osan yksilöintitietojen ilmoittaminen poliisille. Pykälään tehtäisiin asedirektiivin 4 artiklan 4 kohdan edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siinä säänneltäisiin aikaisempaa yksityiskohtaisemmin siitä, mitä tietoja poliisille tulee ilmoittaa. Ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen tai aseen osan yksilöintitietojen lisäksi poliisille tulisi ilmoittaa luovuttajan ja luovutuksensaajan nimi, osoite ja syntymäaika, aseen lainaajan ja lainaksisaajan nimi, osoite ja syntymäaika, taikka korjaamista tai muuntamista koskevan toimeksiannon antajan nimi. Ilmoitus tulisi tehdä kirjallisesti tai 119 a §:ssä tarkoitettua sähköistä asiointia käyttäen. Luvanhaltijan tulisi ilmoittaa myös ampuma-aseen, ampuma-aseen kokoamisen mahdollistavien aseen osien tai tehokkaan ilma-aseen säilyttämispaikan yksilöintitiedot silloin, kun esinettä säilytetään muuten kuin tilapäisesti lain 106 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli toisen, kyseisen ampuma-aseen lainaamiseen oikeutetun henkilön luona 1 kohdassa tarkoitetussa paikassa tai tilassa. Mikäli ampuma-asetta, tehokasta ilma-asetta tai aseen osaa säilytetään 106 §:n a momentin 3 kohdan mukaisesti asealan elinkeinon harjoittamiseen luvan saaneen elinkeinonharjoittajan hallussa, tekee elinkeinonharjoittaja poliisille ilmoituksen 25 §:n mukaisesti. Lisäksi tulisi ilmoittaa tieto ampuma-aseen muuntamisesta, jos ampuma-aseen toimintatapa tai tyyppi muuttuu tai se deaktivoidaan tai hävitetään. Ilmoituksesta pitäisi käydä ilmi se ajankohta, jona muuttamista, muuntamista, deaktivointia tai hävittämistä koskeva toimenpide on tehty.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan ensimmäisessä momentissa tarkoitetut tiedot ilmoittaa luovuttaja tai lainaksiantaja luovutuksen, lainaamisen tai lainasta palauttamisen yhteydessä, jos luovuttaja tai lainaksiantaja on lain 20 §:ssä tarkoitetun asealan elinkeinoluvan haltija. Kohtaan lisättäisiin lainaaminen, niin että kohta koskisi ase-alan elinkeinoluvan haltijaa myös niissä tapauksissa, joissa asealan elinkeinoluvanhaltija lainaa, eikä vain luovuta esineitä. Asealan elinkeinoluvan haltija tekisi ilmoituksen luovutuksen tai lainaamisen yhteydessä sähköistä asiointia käyttäen poliisille. Lain 25 §:ssä säädetään yksilöintitietojen ilmoittamista koskevasta menettelystä elinkeinoharjoittajan osalta.
Pykälän 2 momentin 2 kohtaan, joka koskee ilmoittamista muissa, kuin momentin 1 kohdan tapauksissa, lisättäisiin myös lainaaminen. Pykälän nykyinen 3 momentti, joka sisältää asetuksenantovaltuuden, siirtyisi neljänneksi momentiksi ja kolmas momentti koskisi ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen tai aseen osan lainaksiantajan mahdollisuutta poiketa ensimmäisessä momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta, jos esine on lainaksisaajan hallussa enintään 30 päivän ajan.
Lainaamista koskevien tietojen ilmoittaminen täyttäisi asedirektiivissä jäsenvaltioille säädettyä ampuma-aseiden ja niiden osien parempaa jäljitettävyyttä koskevaa velvoitetta. Ilmoitusvelvollisuuden kautta poliisilla olisi nykyistä tarkempi tieto siitä, kenen hallussa ampuma-ase, aseen osa tai tehokas ilma-ase on. Ilmoitusvelvollisuus kuitenkin rajattaisiin koskemaan niitä tapauksia, joissa esine on lainaksisaajan hallussa pitempään kuin 30 päivää, jolloin lyhytkestoiset lainaamiset jäisivät velvollisuuden ulkopuolelle.
43 §.Hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne käyttötarkoitukset, joihin aselupa voidaan antaa. Asedirektiivin täytäntöönpano edellyttää tarkennuksia myös käyttötarkoitusten sääntelyyn. Voimassaolevassa 1 momentin 2 kohdassa käyttötarkoituksena on ampumaurheilu ja -harrastus eikä kohdan sanamuotoon esitetä muutoksia. Ampuma-aselain säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä 183/1997 vp ja lupakäytännössä on edellytetty, että luvanhakija harrastaa lajia, jossa on säännöt. Aktiivisena ampumaurheiluna on lupakäytännössä pidetty kilpaurheilua ja aktiivisena ampumaharrastuksena kyseisen kilpa-ampumaurheilulajin harjoittelua muuten kuin kilpailutarkoituksessa. Ammuntaa pelkästään virkistystarkoituksessa, kuten satunnaista tauluun ampumista, ei ole pidetty luvan myöntämisen perusteena. Harrastustoiminnan perusteella myönnettäviltä luvilta edellytettäisiin jatkossakin sellaisen ampumaurheilulajin harrastamista, jossa on säännöt. Lupakäytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa. Tästä poiketen reserviläisen ampumaharjoittelu voidaan tietyissä tapauksissa rinnastaa harrastamisen tyyppiseen toimintaan ja aselupa voitaisiin antaa muihin, kuin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja niiden osiin myös tämän tyyppisen harrastustoiminnan perusteella. Näissä tapauksissa reserviläisen aktiivisen ja säännöllisen ampumaharjoittelun tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää reservin ampumataitoa osallistumalla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen tai sovellettuun reserviläisammuntaan. Harrastustoiminnassa olennaista on, että ampumista harjoitetaan sillä ampuma-asetyypillä, joka on tietylle ampumalajille hyväksyttyjen sääntöjen mukainen. Tarkoituksena olisi, että reserviläisen ampumaharjoitteluun soveltuisi sama periaate ja että aselupa voitaisiin myöntää sellaiseen ampuma-asetyyppiin, joka olisi reserviläisen ampumaharjoittelun kannalta tarkoituksenmukainen ja valtioneuvoston asetuksella määritellyn Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämän sotilaallisia valmiuksia palvelevana ampumakoulutuksena järjestettävän ampumakoulutusohjelman mukainen. Luvanhakijan tulisi osoittaa haettavalla ampuma-asetyypillä ja toimintatavalla tapahtuva säännöllinen ja aktiivinen edellä mainittu harrastuneisuus. Ampumaohjelmiston mukainen ampuminen voidaan soveltuvissa tapauksissa katsoa osaksi ampumaharrastuksen mukaista lajiharjoittelua. Sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa käytettävät asetyypit ja koulutuksen pääasiallinen sisältö määritellään valtioneuvoston asetuksella ja sitä voidaan hyödyntää aseluvan myöntämisessä, kun arvioidaan ampuma-aseen soveltuvuutta ja vaikutuksia yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Sovelletun reserviläisammunnan perusteella voidaan hakea aselupaa myös harrastusperusteella sen lisäksi, että sovellettu reserviläisammunta on kilpaurheilulaji, jonka perusteella voi saada aseluvan ampumaurheilua varten. Sovelletussa reserviläisammunnassa käytetyt ampuma-aseet, asetyypit ja niiden käyttö määritellään Reserviläisurheiluliitto ry:n toimintaa koskevissa säännöissä eivätkä käytettävät ampuma-aseet poikkea merkittävästi muissa toiminnallisissa ampumaurheilulajeissa käytettävistä ampuma-aseista. Näitä Reserviläisurheiluliitto ry:n sääntöjä voidaan hyödyntää aseluvan myöntämisessä, kun arvioidaan ampuma-aseen soveltuvuutta ja vaikutuksia yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
Pykälän 1 momentin voimassaolevan 5 kohdan mukaan hyväksyttävä käyttötarkoitus on ollut museossa tai kokoelmassa pitäminen. Kohtaa tarkennettaisiin niin, että käyttötarkoitus, johon aselupa voitaisiin antaa, olisi asekeräilijän ampuma-aseiden tai aseen osien keräilysuunnitelman mukainen kerääminen ja säilyttäminen. Muutoksen johdosta kohta vastaisi paremmin asedirektiivin asekeräilijöitä koskevia muotoiluja.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta, jonka mukaan aselupa voitaisiin antaa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuna sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavan ampumakoulutuksen järjestämiseen tai siihen osallistumiseen 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla ampuma-aseilla tai aseen osilla. Vain Maanpuolustuskoulutusyhdistys voi järjestää edellä mainittua sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta osana julkisoikeudellista hallintotehtäväänsä. Muutoksella mahdollistettaisiin aseluvan myöntäminen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antaman, sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen järjestämiseen ja osallistumiseen tietyillä, erityisen vaarallisilla ampuma-aseilla tai aseen osilla. Luvan myöntämisen edellytyksistä säädettäisiin jäljempänä 45 ja 45 a §:ssä. Muutos johtuu asedirektiivin muutoksesta, jolla tietyt ampuma-aseet luokiteltiin kiellettyjen aseiden luokkaan ja joihin aseluvan saaminen on vain poikkeuksellisesti, kuten kansallisen puolustuksen tarkoituksessa, mahdollista. Osallistuessaan aktiivisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavaan ampumakoulutukseen, henkilöllä olisi mahdollisuus hakea muihin kuin tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin aselupaa ampumaurheilu ja -harrastuskäyttötarkoituksen perusteella.
Pykälän 2 momentin säännöstä ampuma-aseen muistoesineenä säilyttämiseen liittyen täydennettäisiin vastaamaan asekeräilijää koskevia säännöksiä. Lupaviranomainen voisi sisällyttää muistoesineenä säilyttämistä varten annettuun aselupaan ehdon, jonka mukaan ampuma-aseella ei saa ampua. Muistoesineen säilyttämisessä on kyse ampuma-aseen säilyttämisestä historiallista tai muuta muistoarvoa varten ja ampumaharjoittelua varten aselupaa voi hakea erikseen tätä käyttötarkoitusta varten.
44 §.Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat yleiset edellytykset. Pykälän 2, 3 ja 4 momentti, jotka koskevat luvan myöntämistä taskuasetta, sarjatuliasetta, sinkoa, kranaatinheitintä, takaaladattavaa tykkiä tai rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaavaa ampuma-asetta taikka ohjus- tai raketinheitinjärjestelmää taikka näiden aseiden osaa varten ja muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitua ampuma-asetta tai sen osaa varten poistettaisiin. Taskuasetta tai sen osaa koskevista rajoituksista säädettäisiin jatkossa uudessa 44 a §:ssä ja rajoituksista aseluvan antamiselle erityisen vaaralliselle ampuma-aseelle tai sen osalle uudessa 44 b §:ssä. Momenttiin tehtäisiin lisäksi joitakin kielellisiä muutoksia.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan aselupa lyhyttä kivääriä, haulikkoa tai yhdistelmäasetta varten voidaan antaa asekeräilijälle museossa tai kokoelmassa pitämiseen, muistoesineenä säilyttämiseen sekä työhön, jossa ase on välttämätön. Muutoksella rajattaisiin aseluvan antaminen tiettyihin lyhyisiin aseisiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takia.
44 a §.Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat rajoitukset taskuaseelle tai sen osalle. Lakiin lisättäisiin uusi 44 a §, jonka mukaan lupaedellytysten ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevien yleisten edellytysten täyttyessä aselupa taskuasetta ja sen osaa varten voidaan antaa vain asekeräilijälle ampuma-aseiden tai aseen osien museossa tai kokoelmassa pitämiseen, muistoesineenä säilyttämiseen sekä työhön, jossa ase on välttämätön. Sisällöltään pykälä vastaisi aiemmin 44 §:n toisessa momentissa säädettyä, mutta sanamuotoja olisi tarkennettu. Lisäksi pykälässä todettaisiin, että ampuma-aseen ja aseen osan tulisi täyttää lain 44 §:ssä tarkoitetut yleiset edellytykset.
44 b §.Rajoitukset erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai sen osan hankkimiselle. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa määriteltäisiin rajoitukset, jotka koskisivat aseluvan antamista erityisen vaarallista ampuma-asetta ja sen osaa varten. Pykälä tulisi sovellettavaksi aselupaedellytysten ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevien yleisten edellytysten täyttyessä. Samalla koottaisiin yhteen ne tilanteet, joissa asedirektiivin mukaan voidaan poikkeuksellisesti antaa aselupia tietyille erityisen vaarallisille ampuma-aseille ja aseen osille.
Asedirektiivissä sarjatuliaseesta muunnetut itselataavat kertatuliaseet siirrettiin kiellettyjen ampuma-aseiden luokkaan, joihin voidaan 6 artiklan nojalla myöntää poikkeustapauksissa tietyillä edellytyksillä aselupia. Kyseiset sarjatuliaseet on lähtökohtaisesti valmistettu alun perin sotilaskäyttöön ja niiden siviilikäyttö on riski yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Siviiliharrastustoiminnassa tällainen sarjatuliominaisuus on tarpeeton. Kilpaurheilussa käytettävät ampuma-aseet on lähtökohtaisesti valmistettu itselataavaa kertatulta ampuviksi ampuma-aseiksi. Sarjatuliaseiden muuntaminen itselataaviksi kertatuliaseiksi pysyvästi ja luotettavasti on epävarmaa. Ampuma-aseiden muuntamisen viranomaisvalvonta on mahdotonta. Muuntaminen voi lisäksi vaarantaa aseiden käyttöturvallisuuden. Näiden ampuma-aseiden kauppa voi edistää laitonta asekauppaa. Suomi on vuonna 1984 liittynyt kannettavien ampuma-aseiden tarkastusleimojen vastavuoroista hyväksymistä koskevaan sopimukseen (SopS 40/1984, jäljempänä C.I.P-sopimus). Sotilaskäyttöön valmistetut ampuma-aseet eivät yleensä täytä kansainvälisesti hyväksyttyjä niin sanottuja C.I.P.-sopimusjärjestelmän vaatimuksia käyttöturvallisuudelle. C.I.P. sopimusjärjestelmän vaatimukset määritellään kannettavien ampuma-aseiden tarkastusleimojen vastavuoroista hyväksymistä koskevalla sopimuksella perustetussa kansainvälisessä komissiossa. Esimerkiksi näiden sarjatuliaseista muunnettujen ampuma-aseiden piiput ja patruunapesät eivät välttämättä vastaa siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden käyttöturvallisuutta koskevia vaatimuksia. Näin ollen nämä ampuma-aseet muodostavat turvallisuusriskin niin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kuin kuluttajaturvallisuudenkin kannalta. Kilpaurheilussa käyttävät aseet on lähtökohtaisesti valmistettu alun perin itselataaviksi aseiksi. Näin ollen sarjatuliaseesta muunnettuun itselataavaan kertatuliaseeseen voisi saada aseluvan vain ottaen huomioon 44 b §:n 1 momentissa säädetyt hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat rajoitukset erityisen vaaralliselle ampuma-aseella ja aseen osalle.
Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin kolme perustetta aseluvan antamiselle 9 §:n 1 ja 2 kohdassa ja 4—6 kohdassa tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta tai sen osaa varten. Näitä perusteita olisivat asekeräilijän ampuma-aseiden tai aseen osien kerääminen tai säilyttäminen, erityisestä syystä työ, jossa ase on välttämätön, tai näytös, kuvaus tai muu vastaavaa tarkoitus, jota varten lupa voitaisiin antaa määräajaksi. Säännös vastaa pääosin aiempaa 44 §:n 3 momenttia. Asedirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 5 kohta mahdollistavat aseluvan antamisen direktiivissä A-luokkaan sijoitettuihin ampuma-aseisiin kyseisiä käyttötarkoituksia varten.
Asekeräilijöiden kohdalla direktiivi edellyttää, että lupia myönnetään erityistapauksissa poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla. Lisäksi edellytetään, että asekeräilijä osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että hänellä on käytössä toimenpiteet kaikenlaisten yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvien riskien huomioonottamiseksi ja että asianomaisia ampuma-aseita, osia ja patruunoita säilytetään turvallisuusjärjestelyin, jotka ovat oikeassa suhteessa tällaisten esineiden luvattomaan saantiin liittyviin riskeihin. Museoiden kohdalla aseluvan antamisen edellytyksenä on A-luokan ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden hankkiminen ja hallussapito tiukkojen turvallisuusehtojen mukaisesti. Lisäksi direktiivin 1 artiklassa määritellään asekeräilijä ja museo. Ampuma-aselaissa nämä direktiivin vaatimukset toteutettaisiin nykyiseen tapaan säätämällä asekeräilijän hyväksynnän antamisesta lain 15 §:ssä. Asekeräilijät ovat asedirektiivin soveltamisalan piirissä ja heidän tulee hakea ampuma-aseen hankintaan ja hallussapitoon oikeuttava lupa. Lain 43 §:ssä säädetään hyväksyttävistä käyttötarkoituksesta ja sen mukaan asekeräilijän hyväksynnän saanut voisi saada aseluvan ampuma-aseiden tai aseen osien keräämiseen ja säilyttämiseen keräilysuunnitelman mukaisesti. 44 b § puolestaan mahdollistaa asekeräilijän hyväksynnän saaneelle mahdollisuuden saada aselupa myös tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin. Direktiivin edellyttämällä tavalla lupa voidaan kuitenkin myöntää vain tietyissä tilanteissa. Tämän vuoksi lain 57–59 §:ssä säädetään edellytyksistä asekeräilijän hyväksynnän antamiselle, hyväksynnän sisällöstä ja voimassaoloajasta sekä ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisten vaarallisten ammusten säilyttämisestä.
Edellä 43 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan aselupa voidaan antaa työhön, jossa ase on välttämätön. Asedirektiivin muutetun 6 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kriittisen infrastruktuurin, kauppamerenkulun, arvokuljetusten ja arkaluonteisten kohteiden turvallisuuden suojelemiseksi sekä kansalliseen puolustukseen, koulutukseen, kulttuuriin, tutkimukseen ja historiaan liittyvissä tarkoituksissa ja rajoittamatta 1 kohdan soveltamista myöntää poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksissa lupia A-luokkaan kuuluville ampuma-aseille, olennaisille osille ja ampumatarvikkeille, jos yleinen turvallisuus ja yleinen järjestys eivät vaarannu. Tämän vuoksi 44 b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan aselupa tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin voidaan antaa erityisestä syystä työhön, jossa kyseinen ampuma-ase on välttämätön. Työtehtävät, joihin voitaisiin myöntää aselupia myös A-luokkaan kuuluville ampuma-aseille voivat olla esimerkiksi arvokuljetusten sekä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaamista, kauppamerenkulun turvaamista ja arkaluonteisten kohteiden turvallisuuden suojelua, jotka sisältyvät asedirektiivin mukaisiin poikkeusperusteisiin. Aseluvan myöntäminen erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan työn perusteella, edellyttää siis, että henkilöllä on voimassa oleva työsuhde, jossa kyseinen ase on välttämätön. Pelkästään, se, että henkilön toimenkuvaan kuuluu arvokuljetusten tai sekä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaamista, kauppamerenkulun turvaamista tai arkaluonteisten kohteiden turvallisuuden suojelua ei tee erityisen vaarallisesta aseesta välttämätöntä työn kannalta. Aselupahakemuksesta on käytävä ilmi miksi erityisen vaarallinen ampuma-ase on juuri kyseisen hakijan kohdalla välttämätön.
Edelleen 43 §:n 1 momentin 4 kohta mahdollistaa aselupien antamisen näytöstä, kuvausta tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten. 44 b §:n 1 momentin 3 kohdalla tällä perustella olisi mahdollista saada aselupa kyseisiä tarkoituksia varten myös tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin. Näissä tilanteissa lupa annettaisiin kuitenkin aina määräajaksi. Kuten muihinkin aselupiin, myös näihin lupiin voidaan asettaa ehtoja ja rajoituksia. Ehdot ja rajoitukset voivat olla tarpeellisia esimerkiksi yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien riskien huomioon ottamiseksi. Asedirektiivin 6 artiklan 2 kohta mahdollistaa aselupien myöntämisen A-luokan ampuma-aseisiin ja aseen osiin muun ohella kulttuuriin liittyvissä tarkoituksissa. Direktiivin johdantokappaleissa tarkennetaan, että tämä sisältää myös elokuvat ja teatterit sekä elokuva- ja televisiokuvauksiin osallistuvat.
Pykälän 2 momentti koskisi aseluvan antamista lain 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta ja sen osaa varten vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavaan ampumakoulutuksen järjestämistä tai siihen osallistumista varten. Momentti mahdollistaisi luvan antamisen tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja niiden osiin, mukaan lukien 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu kapasiteetiltaan iso latauslaite, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavan ampumakoulutuksen järjestämistä tai siihen osallistumista varten. Tällä säännöksellä pantaisiin osaltaan täytäntöön asedirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mahdollistama poikkeus myöntää uusia aselupia tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin kansallisen puolustuksen tarkoituksessa poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksessa niin että yleinen järjestys ja turvallisuus eivät vaarannu. Tällä perusteella ei myönnettäisi aselupaa muihin kuin 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin tai aseen osiin. Asedirektiivissä aseluvan antamista kansallisen puolustuksen tarkoituksessa ei ole rajattu tiettyihin kiellettyihin ampuma-aseisiin vaan harkinta on jätetty kansallisesti tehtäväksi. Sarjatuliominaisuus ei ole sellainen toiminto, joka olisi yleisesti tarpeellinen sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena järjestettävässä ampumakoulutuksessa. Ampuma-aselain 45 §:n mukaan ampuma-aseen tulee soveltua hyvin suunniteltuun käyttötarkoitukseen. Sarjatulelle ominainen huono osumatarkkuus ja patruunoita haaskaava tulenkäyttö eivät ole omiaan edistämään ampumataidon kehittämistä ja ylläpitoa. Edellä mainittujen syiden sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen vuoksi aselupaa ei voida myöntää tällä perusteella sarjatuliaseesta muunnettuun itselataavaan kertatuliaseeseen. Aselupaa ei myöskään tällä perusteella myönnettäisi 9 §:n 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun lyhyeen keskisytytteistä patruunaa ampuvan itselataavan kertatuliaseen ja kapasiteetiltaan ison latauslaitteen yhdistelmään.
Pykälän 3 momentin mukaisesti lupa tiettyihin 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettuihin erityisen vaarallisiin aseisiin ja niiden osiin voitaisiin myöntää yhdistyslain 4 §:ssä tarkoitetun luvan saaneen yhdistyksen jäsenelle ampumaurheilua varten. Hakijan on tullut olla edellä mainitun yhdistyksen jäsen luvan hakemista edeltäneiden 12 kuukauden ajan ja jäsenyyden on edelleen oltava voimassa. Asedirektiivin 6 artiklan 6 kohta mahdollistaa aselupien myöntämisen tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin aktiiviselle ampumaurheilijalle. Asedirektiivi mahdollistaisi lupien myöntämisen ampumaurheilua varten myös sarjatuliaseista muunnetuille itselataaville kertatuliaseille. Kilpaurheilussa käyttävät ampuma-aseet on kuitenkin lähtökohtaisesti valmistettu itselataaviksi aseiksi. Ottaen huomioon, että ampuma-aseen muuntaminen pysyvästi ja luotettavasti on epävarmaa ja näiden ampuma-aseiden edellä 1 momentin yhteydessä esitetyt turvallisuuteen vaikuttavat riskitekijät, on perusteltua, että ampuma-aselain nojalla aseluvan ampumaurheilua varten voi saada erityisen vaarallisista ampuma-aseista ainoastaan 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettuihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja niiden osiin. Luvan saamisen edellytyksenä asedirektiivin mukaan on muun muassa se, että urheiluampuja on ampumaseuran jäsen ja on harjoitellut säännöllisesti urheiluammuntaa seurassa vähintään 12 kuukauden ajan. Direktiivi rajoittaa tämän poikkeusluvan mahdollisuuden ainoastaan luonnollisiin henkilöihin, jotka harjoittelevat aktiivisesti ampumakilpailuja varten tai osallistuvat niihin. Tämän vuoksi uusia aselupia erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin tai aseen osiin nimenomaan ampumaurheilun perusteella ei voida antaa oikeushenkilöille, kuten ampumayhdistyksille tai -seuroille.
Pykälän uuden 4 momentin mukaisesti aselupa voitaisiin antaa 9 §:n 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta ja sen osaa varten yhteisölle tai säätiölle urheiluammuntakoulutusta varten. Näitä ampuma-aseita voitaisiin luvittaa myös ampumaurheilijoille direktiivin urheilupoikkeuksen perusteella. Muutoksella täytäntöönpantaisiin asedirektiivin 6 artiklan 2 kohdan tarjoama mahdollisuus aselupien myöntämisen A-luokan ampuma-aseisiin ja aseen osiin muun ohella koulutukseen liittyvissä tarkoituksissa. Menettely vastaisi nykyistä yhteisölupamenettelyä, mutta erityisten vaarallisten ampuma-aseiden osalta lupaviranomainen olisi Poliisihallitus. Asedirektiivi edellyttää, että koulutuksen perusteella myönnettävät luvat myönnetään poikkeuksellisesti, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja yksittäistapauksessa, jos yleinen järjestys ja turvallisuus eivät vaarannu. Poliisihallitus tarkistaisi lupamenettelyssä, että yhteisö tai säätiö täyttäisi niitä koskevat ampuma-aselaissa säädetyt aseluvan myöntämisen edellytykset.
Pykälän 5 momentti koskisi luvan myöntämistä erityisestä syystä 9 §:n 3 kohdan muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitua ampuma-asetta tai sen osaa varten. Momentti vastaa aiempaa 44 §:n 4 momenttia. Aselupa tällaiseen esineeseen voitaisiin antaa vain erityisestä syystä. Toisin sanoen käyttötarkoitukseksi ei riittäisi pelkästään muistoesineenä säilyttäminen tai asekeräily vaan käyttötarkoitus nimenomaan naamioidun ampuma-aseen säilyttämiseen muistoesineenä taikka asekeräilyn kohteena tulisi erikseen perustella.
Pykälän 1—5 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa hankittavan ampuma-aseen tai aseen osan on täytettävä myös 44 §:ssä tarkoitetut yleiset edellytykset, eli ampuma-ase tai aseen osa ei saisi olla esimerkiksi käyttötarkoitukseensa nähden liian tulivoimainen tai tehokas ja sen tulisi soveltua hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen.
45 §.Aseluvansaajaa koskevat edellytykset luonnolliselle henkilölle. Ampuma-aselain 45 §:n rakennetta selkeytettäisiin jakamalla pykälä nykyistä useampaan momenttiin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että aselupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussaan ampuma-aseita ja aseen osia. Momentti säilyisi sisällöllisesti ennallaan. Pykälän 2 momentti koskisi lupaviranomaisen oikeutta saada hakijasta lääketieteellinen arvio sekä terveystiedot tietyin edellytyksin, josta aikaisemmin säädettiin pykälän ensimmäisessä momentissa. Aseluvanhaltijaa koskevien tietojen saamisesta säädetään poliisilaissa. Poliisilain 4 luvun 2 §:n nojalla poliisilla oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä ampuma-aseluvan tai muun sellaisen luvan voimassaolon harkitsemiseksi luvanhaltijan terveydentilaan, päihteiden käyttöön tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, jos voidaan perustellusti olettaa, että luvanhaltija ei enää täytä luvan saannin edellytyksiä.
Pykälän 3 momentti koskisi selvitystä varusmies- tai siviilipalveluksesta ja vastaisi sisällöltään nykyistä ensimmäistä momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että aselupa 9 §:n 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta tai aseen osaa taikka pistoolia, pienoispistoolia, revolveria ja pienoisrevolveria sekä niiden osaa varten voidaan antaa vain 20 vuotta täyttäneelle henkilölle. Säännös koskisi ainoastaan ikärajaa, muista edellytyksistä säädetään erikseen. Momentti vastaisi aikaisemman 1 momentin sisältöä.
Pykälän uudessa 5 momentissa säädettäisiin aikaisemmin ensimmäiseen momenttiin sisältyneestä aktiivisen harrastuksen osoittamisesta kun haetaan lupaa ampumaurheilussa tai -harrastuksessa käytettävään 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettuun ampuma-aseeseen eli niin sanottuun käsiaseeseen. Kahden vuoden aktiivista harrastuneisuutta edellytettäisiin jatkossakin käsiaseiden luvanhakijalta, myös silloin kun kyse olisi ampumaurheilua varten myönnettävistä erityisen vaarallisista lyhyistä ampuma-aseista tai aseen osista. Todistuksen aktiivisesta ampumaurheilun harjoittamisesta tai ampumaharrastuksesta antaisi yhdistyslain 4 §:ssä tarkoitettu yhdistys. Haettaessa lupaa erityisen vaaralliseen lyhyeen ampuma-aseeseen, tulee hakijan harjoitella aktiivisesti virallisesti tunnustetun ampumaurheilujärjestön tai jonkin kansainvälisesti hyväksytyn ja virallisesti tunnustetun ampumaurheiluliiton tunnustamia ampumakilpailuja varten tai osallistua niihin. Vaatimus vastaa asedirektiivin 6 artiklan 6 kohdan vaatimusta. Lisäksi aktiivisen ampumaurheilun ja -harrastuksen vaatimusta tarkennettaisiin niin, että sen olisi oltava jatkunut vähintään aselupahakemusta edeltävät kaksi vuotta. Momenttiin tehtäisiin myös muutamia teknisiä, sen kieliasua parantavia muutoksia.
Edellä mainittuun kahden vuoden ajanjaksoon laskettaisiin puolet aseellisessa palveluksessa asevelvollisena suoritettu palveluksesta tai naisten vapaaehtoisessa asepalvelussa suoritettu palveluksesta, kuten voimassaolevan säännöksen mukaan. Asepalveluksen suorittamisesta on voinut kulua aikaa ennen hakemuksen jättämistä, joten olisi perusteltua, että palveluksesta laskettaisiin hyväksi puolet aselupaa haettaessa. Aseellisen palveluksen suorittaminen voidaan ottaa huomioon harrastuneisuuden osoittamisessa myös erityisen vaarallisten käsiaseiden kohdalla, sillä ampuma-aselain edellyttämä harrastuneisuusvaatimus on pidempi, kuin asedirektiivin edellyttämä 12 kuukautta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, millaista toimintaa pidettäisiin ampuma-aselain näkökulmasta riittävän aktiivisena ampumaharrastuksena ja ampumaurheiluna.
Lisäksi momentissa säädettäisiin, että aselupa ampumaurheilussa ja harrastuksessa käytettävään 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettuun ampuma-aseeseen tai sen osaan voidaan myöntää myös, jos henkilö esittää luotettavan selvityksen ampumaurheilusta tai harrastuksestaan ja työnantajanaan toimivan valtion viranomaisen todistuksen siitä, että hän virkaansa kuuluvissa tehtävissä kantaa 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta. Tämä vastaisi voimassaolevaa säännöstä ja tässä tapauksessa vaatimusta kahden vuoden hakemusta edeltävästä harrastuneisuudesta ei siis olisi.
Pykälän uudessa 6 momentissa säädettäisiin, että aselupa ampumaurheilussa käytettävää 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta ja sen osaa varten voidaan antaa luonnolliselle henkilölle vain, jos tämä esittää yhdistyslain 4 §:ssä tarkoitetun luvan saaneen yhdistyksen ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen ampuma-urheilusta tai harrastuksestaan, jonka on oltava jatkunut aktiivisesti vähintään aselupahakemusta edeltävät 12 kuukautta. Aseellisen palveluksen suorittamista ei voida ottaa huomioon harrastuneisuuden osoittamisessa erityisen vaarallisten pitkien ampuma-aseiden kohdalla, sillä asedirektiivi edellyttää 12 kuukauden säännöllistä urheiluammuntaa urheiluseurassa. Säännöksellä laitetaan osaltaan täytäntöön asedirektiivin 6 artiklan 6 kohdan mahdollisuus säätää kansallisesti aselupien myöntämisestä tietyille asedirektiivissä kielletyiksi ampuma-aseiksi luokitelluille ampuma-aseille.
Pykälän uudessa 7 momentissa säädettäisiin, että aselupa 43 §:n 1 momentin 9 kohdan käyttötarkoitusta varten, eli vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen järjestämiseen tai siihen osallistumiseen 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua, eli tiettyä erityisen vaarallista ampuma-asetta tai sen osaa varten voitaisiin antaa luonnolliselle henkilölle vain, jos tämä esittää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antaman todistuksen osallistumisesta vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitettuun sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen ampuma-asetyypillä, johon aselupaa haetaan, aktiivisesti vähintään aselupahakemusta edeltävän vuoden ajan sekä todistuksen sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen sisältyvän ampumakokeen hyväksytystä suorittamisesta edellä mainitun vuoden aikana. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen todistus voitaisiin osin korvata muulla luotettavalla selvityksellä aktiivisesta reserviläisen ampumaharjoittelusta, kuten osallistumisesta Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kertausharjoituksiin, vapaaehtoisiin harjoituksiin ja kriisinhallintapalvelukseen silloin, kun niissä on harjoiteltu sillä ampuma-asetyypillä, johon henkilö hakee lupaa. Myös reserviläisjärjestöissä tapahtuva harjoittelu sillä ampuma-asetyypillä, johon henkilö hakee lupaa, otettaisiin huomioon aktiivisuuden osoittamisessa. Harjoittelu samalla asetyypillä pienemmällä latauslaitteella riittäisi osoittamaan aktiivisuutta. Edellä mainittuun vuoden ajanjaksoon laskettaisiin puolet aseellisessa palvelussa asevelvollisena suoritetusta palvelusta tai puolet naisten vapaaehtoisessa asepalvelussa suoritetusta palvelusta.
Tämän uuden momentin sisältämillä säännöksillä pantaisiin osaltaan täytäntöön asedirektiivin 6 artiklan 2 kohdan säännös siitä, että jäsenvaltiot voivat kansalliseen puolustukseen liittyvissä tarkoituksissa myöntää poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksissa lupia direktiivissä A-luokkaan sijoitetuille ampuma-aseille ja aseen osille, jos yleinen turvallisuus ja yleinen järjestys ei vaarannu. Kyseessä on poikkeus pääsäännöstä, eli 6 artiklan 1 kohdan mukaan asedirektiivin lähtökohtana on, että A-luokan ampuma-aseet, aseen osat ja ampumatarvikkeet ovat kiellettyjä eikä niihin saa antaa aselupia muutoin kuin direktiivissä tarkkaan säänneltyjen edellytysten täyttyessä. Vapaaehtoinen maanpuolustus antaa Suomen puolustusvalmiudelle tehokkaan resurssin. Toiminnalla on kaikkia kansalaisryhmiä yhdistävä ja maanpuolustustahtoa kohottava vaikutus. Suomea ei puolusteta vain asein, vaan yhteistyössä käyttäen koko yhteiskuntamme voimavaroja. Muillakin kuin sotilaallisilla vapaaehtoisorganisaatioilla on omat tärkeät tehtävänsä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa eriasteisissa kriiseissä. Vapaaehtoisjärjestöjen etenkin paikallistasolla tekemällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa tulevaisuudessa suurta turvallisuushyötyä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Ampuma-aselaissa direktiivin mukaiset kielletyt A-luokan ampuma-aseet on määritelty 9 §:ssä erityisen vaarallisiksi ampuma-aseiksi ja näistä ampuma-aseista voitaisiin kansallisen puolustuksen tarkoituksessa myöntää aselupia edellytysten täyttyessä 9 §:n 5 b kohdan keskisytytteistä patruunaa ampuvaan keskisytytteiseen itselataavaan pitkään kertatuliaseeseen, jolla voidaan laukaista yli 11 patruunaa ilman uudelleen latausta, jos kapasiteetiltaan yli kymmenen patruunan latauslaite on kyseisen ampuma-aseen osa tai siihen on lisätty vastaava irrotettava latauslaite. Näihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin tulisi voida myöntää aselupia kansallisen puolustuksen tarkoituksessa, koska vastaavaa ampuma-asetta käytetään myös Puolustusvoimien antamassa koulutuksessa. Momentissa säädettäisiin myös ehdot, joiden nojalla aselupa voitaisiin kansallisen puolustuksen tarkoituksessa poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksessa myöntää. Jotta aselupahakemuksen voitaisiin katsoa olevan perusteltu, luvan hakijan tulisi ensinnäkin osoittaa, että hän osallistuu aktiivisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen sillä ampuma-asetyypillä, johon hän aselupaa hakee. Osallistumisen olisi tullut olla aktiivista vähintään luvan hakemista edeltävän yhden vuoden aikana. Asedirektiivi asettaa kiellettyjen aseiden luokkaan tietyt keskisytytteistä patruunaa ampuvat itselataavat pitkät kertatuliaseet ja kapasiteetiltaan ison latauslaitteen yhdistelmät. Edellä mainittu ampuma-ase enintään kapasiteetiltaan 10 patruunan latauslaitteella on puolestaan luvanvarainen ampuma-ase. Näin ollen toiminnan alkuvaiheessa henkilö voisi hakea aselupaa keskisytytteistä patruunaa ampuvaan itselataavaan pitkään kertatuliaseeseen kapasiteetiltaan pienemmällä lippaalla ja täytettyään edellytykset erityisen vaarallisen ampuma-aseen luvan saamiseksi hän voisi tämän luvan saatuaan hankkia kyseiseen ampuma-aseeseen kapasiteetiltaan isomman latauslaitteen. Tämä mahdollistaisi nousujohteisen osallistumisen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämiin sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen. Vastaavaa aktiivista harrastuneisuutta on tähän asti edellytetty myös käsiaseluvan hakijoilta. On perusteltua, että henkilön hakiessa aselupaa erityisen vaarallisen ampuma-aseen hankintaan ja hallussapitoon häneltä edellytetään harrastuneisuutta, kuten asedirektiivissä luvanvaraiseksi B-luokan ampuma-aseeksi luokitellun käsiaseen luvanhakijalta edellytetään. Ampuma-aselain vuonna 2011 voimaan tulleella muutoksella henkilölle, joka hakee hankkimislupaa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin säädettiin vaatimukseksi kahden vuoden aktiivinen harrastus ennen kuin hän voi saada luvan. Lainmuutosesitystä koskeneessa hallituksen esityksessä 106/2009 vp todetaan, että käsiaseen luvanhakijan olisi siis jatkossa yksiselitteisesti jo harrastettava aktiivisesti lajia ennen oman luvan saamista. Käytäntö on osoittautunut toimivan ja edistävän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoa, jota asedirektiivikin edellyttää erityisen vaarallisten ampuma-aseiden, aseen osien ja ampumatarvikkeiden osalta. Hallintovaliokunta on hallituksen esitystä 106/2009 vp koskevassa mietinnössään 16/2010 vp katsonut, että aktiivisuuden osoittamiseen riittää kahden vuoden aikana yhteensä noin kymmenen harrastuskertaa. Aseluvan hakijan tulisi myös osoittaa, että hänellä on riittävät taidot kyseisen ampuma-aseen käsittelyyn, jotta voidaan varmistua siitä, että yleinen järjestys ja turvallisuus eivät vaarannu. Tämän vuoksi aseluvan hakijan olisi esitettävä todistus vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitetusta ampumakokeen hyväksytystä suorittamisesta. Asedirektiivin edellytys siitä, että erityisen vaarallinen ampuma-ase myönnetään vain poikkeuksellisesti ja yksittäistapauksessa edellyttäisi vielä, että aseluvan saajien joukkoa rajattaisiin asianmukaisesti tämän pykälän 7 momentin 4 kohdassa.
Pykälän uudessa 8 momentissa säädettäisiin niistä selvityksistä, joita hakijan tulee esittää haettaessa lupaa. Nämä selvitykset ovat edellytyksenä aseluvan myöntämiselle ja niiden pohjalta harkitaan osaltaan täyttyvätkö aseluvan myöntämisen edellytykset. Sisällöllisesti momentti vastaisi suurimmalta osin pykälän aikaisempaa 2 momenttia, mutta siihen lisättäisiin uudet 3 ja 5 kohdat. Nykyisen 2 kohdan mukaan haettaessa lupaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys. Kun kyse on tilanteesta, jossa haettaisiin harrastusperusteella aselupaa reserviläisen ampumataidon ylläpitämistä varten, luotettavana selvityksenä voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että hakija esittää vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitetun todistuksen hyväksytysti suoritetusta ampumakokeesta sen tyyppisellä ampuma-aseella johon lupaa haetaan ja on osallistunut Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämälle muulle kurssille, jossa hakijan kyky käsitellä haettua asetyyppiä turvallisesti on varmistettu. Hakijan tulisi myös osoittaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajan antamalla todistuksella tai muulla luotettavalla tavalla selvitys osallistumisestaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavaan ampumakoulutukseen. Lupa voitaisiin myöntää vain ampuma-aseelle, jota hakija säännöllisesti käyttää reserviläisen ampumataidon ylläpitämiseen ja joka tyypiltään, kaliiperiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastaa Puolustusvoimien operatiivisessa käytössä olevaa ampuma-asetta ja vastaa valtioneuvoston asetuksella säädettyä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavan ampumakoulutuksen ampuma-asetyyppejä ja koulutussisältöä. Myös muun reserviläisten ampumataitoa ylläpitävän järjestön antama luotettava selvitys hakijan osallistumisesta reserviläisen ampumataitoa ylläpitävään koulutukseen haetulla asetyypillä voitaisiin ottaa huomioon harrastusmäärien osoittamisessa. Tällaisiksi järjestöiksi katsottaisiin esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen jäsenjärjestöt ja niiden alaiset yhdistykset. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin vielä tarkemmin siitä, millaista toimintaa pidettäisiin ampuma-aselain näkökulmasta riittävänä ampumaharrastuksena niin reserviläisen ampumataidon ylläpitämisessä kuin muussakin ampumaharrastuksessa ja -urheilussa.
Reserviläisen ampumataitoa ylläpitävät ammunnat ovat luonteeltaan, sisällöltään sekä aseelle ja ampujalle asetettavilta vaatimuksiltaan lähinnä toiminnallisia ampumalajeja, kuten kansainvälisen International Practical Shooting Confederationin (IPSC) sääntöjen mukaista ammuntaa ja sovellettua reserviläisammuntaa vastaavia. Näissä lajeissa käytettävien ampuma-aseiden lupia myöntäessä on lupakäytännöksi muodostunut, että hakijalta edellytetään kyseisten lajien turvallisen ampujan kurssin tai turvallisen ampujan kokeen läpäisemistä. Lisäksi ampuma-aseen on sovittava hyvin kyseiseen lajiin. Vastaavaa luotettavaa selvitystä voidaan siis edellyttää myös henkilöltä, joka perustelee aseluvan tarvetta reserviläisen ampumataidon ylläpitämisellä.
Momentin uuden 3 kohdan mukaan haettaessa lupaa lain 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan ampumaurheilua varten hakijan tulee esittää todistus voimassa olevasta jäsenyydestään yhdistyslain 4 §:ssä tarkoitettuun luvan saaneeseen yhdistykseen. Jäsenyyden tulisi olla jatkunut vähintään luvan hakemista edeltäneiden 12 kuukauden ajan. Lisäksi hakijan tulisi esittää luotettava selvitys siitä, että hän harjoittelee aktiivisesti tai osallistuu ampumakilpailuihin sillä ampuma-asetyypillä, johon lupaa haetaan. Tämä säännös koskee vain jäsenyysedellytystä yhdistyksessä. Ampumaurheilusta ja harrastuksesta esitettävästä muusta selvityksestä säädetään tämän momentin 2 kohdassa ja aktiivisen harrastuneisuuden kestoa koskevasta vaatimuksesta tiettyjen asetyyppien kohdalla säädetään pykälän 5 momentissa. Momentin 4 kohdan mukaan työtä varten hakijan on esitettävä selvitys siitä, että hän on koulutuksessaan tai muuten riittävästi perehtynyt ampuma-aseen turvalliseen käsittelemiseen ja että hänellä on hyväksyttävä peruste ampuma-aseen kantamiseen työssään. Kohta vastaisi voimassaolevaa 45 §:ää.
Pykälän 8 momentin uuden 5 kohdan mukaisesti Poliisihallitus pyytäisi Puolustusvoimilta lausunnon, kun aselupaa haetaan 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ampuma-asetta tai aseen osaa varten vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen osallistumista varten. Ennen lausunnon pyytämistä Poliisihallitus olisi tarkistanut, että luvanhakija täyttää ampuma-aselain mukaiset, ampuma-aseen hankkimiselle ja hallussapidolle asetetut yleiset luvan myöntämisen edellytykset. Poliisihallitus tarkistaisi myös ennen lausunnon pyytämistä, että hakija olisi suorittanut hyväksytysti vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 a §:ssä tarkoitetun turvallista aseenkäsittely- ja ampumataitoa mittaavan ampumakokeen sekä täyttäisi vaatimuksen harjoittelun aktiivisuudesta. Puolustusvoimat voisi antaa puoltavan lausunnolle hakijalle, joka on sijoituskelpoinen ja jolla Puolustusvoimat katsoisi olevan tarve kyseiseen ampuma-aseella ja aseen osalla harjoitteluun reservin ampumataidon ylläpitämiseksi. Lausunnossaan Puolustusvoimat arvioisi asedirektiivin vaatimusten mukaisesti sitä, onko hakijalla kansallisen puolustuksen perusteella tarve hakemuksen mukaiseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan. Tätä lausuntoa ei edellytettäisi, jos henkilö hakee muuhun kuin erityisen vaaralliseen ampuma-aseen tai aseen osaan aselupaa ampumaharrastuksen nojalla tarkoituksenaan osallistua reservin ampumataitoa ylläpitävään toimintaan. Jos Puolustusvoimat ei antaisi puoltavaa lausuntoa, ei luvanhakijalla katsottaisi olevan 43 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettua käyttötarkoitusta erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen tai hallussapitoon.
Asevelvollisuuslain (1438/2007) 2 §:n mukaan jokainen 18–60 -vuotias miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen, samoin asepalveluksen suorittaneet naiset. Asevelvollinen kuuluu asevelvollisuuslain 49 §:n mukaan reserviin varusmiespalveluksen jälkeen enintään 60-vuotiaaksi asti. Reserviläisiä Suomessa on noin 900 000. Näistä reserviläisistä sodan ajan sijoitus on 280 000 henkilöllä ja muut ovat lähtökohtaisesti sijoittamiskelpoisia. Asedirektiivin 6 artiklan 2 kohta edellyttää, että erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin voidaan myöntää aselupa kansallisen puolustuksen tarkoituksessa vain poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksessa jos yleinen järjestys ja turvallisuus eivät vaarannu. Tämän vuoksi Puolustusvoimien lausunto olisi tarpeellinen, jotta voidaan määritellä ne henkilöt, joiden voidaan katsoa olevan kansallisen puolustuksen tarkoituksessa siinä asemassa, että heille tulisi voida myöntää aselupa erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan muiden edellytysten täyttyessä myöntää. Direktiivin poikkeuslupien vaatimuksien tulee olla tarkkarajaisesti laissa säädetty. Luvanhakija ei voisi itse määritellä sitä, onko hänellä tarvetta erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan kansallisen puolustuksen tarkoituksessa. Täten Puolustusvoimien tehtävänä olisi arvioida sitä, milloin henkilöllä olisi kansallisen puolustuksen tarkoituksessa tarve erityisen vaarallisen ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Puolustusvoimat lausunnollaan rajaisi 900 000 reserviläisen joukosta ne henkilöt, joiden ampumataidon ylläpitäminen nimenomaan kielletyiksi luokitelluilla erityisen vaarallisilla henkilökohtaisessa omistuksessa olevilla ampuma-aseilla olisi tarpeellista kansallisen puolustuksen tarkoituksessa.
Puolustusvoimat voisi antaa puoltavan lausunnon esimerkiksi henkilöstä, joka on sijoituskelpoinen sellaiseen sodan ajan tehtävään, jossa tarvitaan ampuma- ja aseenkäsittelytaitoa haetulla ampuma-asetyypillä.
Luonnollisten henkilöiden lisäksi aselupa tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin voitaisiin myös myöntää Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksena annettavan ampumakoulutuksen järjestämistä varten. Näin ollen henkilöt, joilla ei olisi henkilökohtaista aselupaa tässä koulutuksessa käytettäviin tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin, voisivat kuitenkin saada Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vastaavia ampuma-aseita valvottuna käyttönä käyttöönsä osallistuessaan edellä mainittuun ampumakoulutukseen. Henkilöllä voisi olla myös nyt asedirektiivissä kielletyiksi ampuma-aseiksi luokitellun erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen hallussapitoon oikeuttava lupa asedirektiiviin mahdollistaman siirtymäsäännöksen nojalla, tai hänelle voitaisiin myöntää ampumaurheiluperusteella aselupa tiettyihin erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin tai aseen osiin.
Lisäksi on otettava huomioon, että asedirektiivissä erityisen vaarallisten ampuma-aseiden luokkaan sijoitettiin tietyt kertasytytteistä patruunaa ampuvat itselataavat pitkät kertatuliaseet ja kapasiteetiltaan isojen latauslaitteiden yhdistelmät. Vastaava ampuma-ase latauslaitteella, jonka kapasiteetti on enintään 10 patruunaa, on sijoitettu asedirektiivissä luvanvaraisten ampuma-aseiden joukkoon, ja aselupien antaminen niille ei ole direktiivissä yhtä tarkasti säädetty. Tämän lain nojalla ei ole rajoitettu sitä henkilöjoukkoa, joka voisi hakea aselupaa luvanvaraisten ampuma-aseiden hankkimiseen ja hallussapitoon.
Kansallisen puolustuksen käyttäminen ampuma-aseen hallussapitoluvan myöntämisen perusteena perustuisi aidosti maanpuolustukselliseen tarpeeseen, josta Puolustusvoimat antaisi puoltavan lausunnon edellä mainittujen kriteerien täyttyessä. Lisäksi asevelvollisuuslain 97 a §:ään esitetään lisättäväksi uusi kolmas momentti, jonka mukaan sotilasviranomaisella olisi tässä momentissa tarkoitetun lausunnon antamisen yhteydessä velvollisuus antaa asevelvollisuusrekisteristä poliisille asevelvollisen käyttäytymistä koskeva ilmoitus, jos sotilasviranomaisella on perusteltu syy katsoa asevelvollisen olevan käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussa ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Tämä täydentää asevelvollisuuslain säännöksiä sotilasviranomaisen tietojen luovuttamisesta ampuma-aselain mukaisen luvan hakijoista ja haltijoista sekä hyväksynnän saajaksi haettavasta ja hyväksynnän saaneesta.
Poliisin lupaharkinnassa puolestaan arvioitaisiin hakijan yleinen sopivuus ampuma-aseiden, aseen osien ja ammusten hallussapitoon sekä lisäksi lupahakemuksen kohteena olevan ampuma-aseen soveltuvuus sen aiottuun käyttötarkoitukseen sekä muut aseluvan saamisen edellytysten olemassaolo.
Pykälän 8 momentissa säädettäisiin, että lupa ampuma-aseen ja aseen osan keräilyyn ja säilyttämiseen voidaan antaa vain asekeräilijän hyväksynnän saaneelle, jonka ampuma-aseiden ja aseen osien säilytystilat säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos on hyväksynyt. Virkkeessä tarkennettaisiin voimassaolevan pykälän 3 momentin sanamuotoja. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että lupa 43 §:n 1 momentin 8 kohdan perusteella voidaan antaa, kun huollettava henkilö on jättänyt 54 §:ssä tarkoitettua rinnakkaislupaa koskevan lupahakemuksensa ja lupaviranomainen on tutkinut, että rinnakkaisluvan antamiseen on mainitussa pykälässä säädetyt edellytykset, tämä vastaisi voimassaolevan pykälän 3 momenttia.
Pykälän 9 momentti koskisi aktiivista ampumaurheilua ja harrastusta. Se säilyisi muuten voimassaolevan pykälän 4 momenttia vastaavana, mutta siihen lisättäisiin, että aktiiviseen ampumaharrastukseen voidaan rinnastaa myös säännöllinen osallistuminen vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitettuun sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen ampuma-asetyypillä, johon lupaa haetaan. Momenttiin tehtäisiin lisäksi tekninen muutos siltä osin, kuin siinä viitataan 2 momenttiin, joka olisi muutetussa pykälässä 7 momentti. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, millaista toimintaa pidettäisiin ampuma-aselain näkökulmasta riittävän aktiivisena ampumaharrastuksena ja ampumaurheiluna.
45 a §.Aseluvan saajaa koskevat edellytykset yhteisölle ja säätiölle. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että siinä viitattaisiin 45 §:n 9 ja 10 momentteihin pykälään tehtyjen muutosten johdosta. Aikaisemmin 2 momentissa viitattiin 45 §:n 2 ja 3 momenttiin. Jos yhteisö tai säätiö harjoittaa asealan elinkeinotoimintaa, tulee yhteisön tai säätiön hakea tähän tarkoitukseen asealan elinkeinolupaa ja ampuma-aseiden hankinta ja hallussapito määräytyy asealan elinkeinoa koskeva lainsäädännön perusteella.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan aselupa lain 43 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettua käyttötarkoitusta varten 9 §:n 5 b kohdassa tarkoitettua erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai sen osaan voidaan antaa Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavaan sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen järjestämistä varten. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi käyttää omistamiaan aseita vain julkisena hallintotehtävänään järjestämässään sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. Aselupien myöntäminen mahdollistaisi Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen järjestämisen omistamillaan tai hallussa pitämillään ampuma-aseilla. Tämän vuoksi asedirektiivin edellyttämä kansallisen puolustuksen tarkoitus aseluvan myöntämiseksi erityisen vaarallisille ampuma-aseille voitaisiin katsoa täyttyneen. Kyseessä olisi laissa määritelty yksittäinen yhteisö, jonka julkisoikeudellisena hallintotehtävänä on osana sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antamista myös ampumakoulutuksen järjestäminen. Tälle yhteisölle voidaan poikkeuksellisesti kansallisen puolustuksen tarkoituksessa sen julkisoikeudellisen hallintotehtävän vuoksi myöntää aselupia myös erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin. Laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on erikseen säädetty Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnan valvonnasta siltä osin kuin se suorittaa julkisoikeudellisen hallintotehtäväänsä, joten toiminnasta aiheutuvan riskin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle voidaan katsoa olevan pienemmät. Tällä tavalla myös yksityishenkilöiden tarve omien ampuma-aseiden hankkimiseen vähentyisi ja kynnys reserviläisen ampumataidon kehittämiselle madaltuisi. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi myös halutessaan lainata näitä ampuma-aseita laissa olevien lainaamista koskevien edellytysten täyttyessä esimerkiksi jäsenjärjestöiltään.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämässä sotilaallisten valmiuksia palvelevassa koulutuksessa järjestämisessä noudatetaan ehdotettavan lainsäädännön mukaan Puolustusvoimien turvallisuus- ja varomääräyksiä. Muussa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnassa turvamääräyksistä ei ole yhtä kattavasti säännelty eikä yhdistyksen muusta yhdistystoiminnasta ole säädetty. Tämän vuoksi on perusteltua, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys saisi käyttää ammuntaharjoituksissa edellä mainittuja erityisen vaarallisia ampuma-aseita ainoastaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa eikä esimerkiksi varautumis- ja turvallisuuskoulutuksessa, jota voidaan antaa myös alle 18-vuotiaille. Muiden ampuma-aseiden kuin erityisen vaarallisen ampuma-aseiden käytölle Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vapaassa yhdistystoiminnassa, kuten esimerkiksi totuttautumisammunnoissa, ei ole asetettu ampuma-aselaissa rajoituksia.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen asevastaavana toimivat henkilöt vastaisivat ampuma-aselain 45 b §:n 1 momentin mukaisesti siitä, että ampuma-aselaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjä velvoitteita sekä lupaehtoja noudatetaan. Asevastaavat saisivat 45 b §:n 3 momentin nojalla hankkia, pitää hallussa ja luovuttaa näitä aseita. Asevastaavan olisi 45 b §:n 3 momentin mukaisesti oltava yhteisön tai säätiön palveluksessa taikka osallistuttava muuten sen toimintaan.
Lisäksi aselupa 9 §:n 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua erityisen vaarallista ampuma-asetta ja sen osaa varten voitaisiin antaa yhteisölle tai säätiölle urheiluammuntakoulutusta varten. Edellä mainittuja yhteisöjä voisivat olla esimerkiksi urheilu- tai reserviläisjärjestöt, jotka järjestävät ampumaurheilukoulutusta, kuten sovellettua reserviläisammuntaa koskevaa koulutusta. Poliisihallitus arvioisi, että yhteisö tai säätiö täyttäisi 1 momentin mukaiset luvan myöntämisen edellytykset, eli että se olisi toimintansa tarkoituksen ja muiden seikkojen perusteella pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Lupa voitaisiin 1 momentin mukaisesti antaa vain hakijalle, jonka ampuma-aseiden ja aseen osien säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos olisi hyväksynyt ja jolla olisi 45 b §:ssä tarkoitettu asevastaava.
45 b §.Yhteisön ja säätiön asevastaava. Pykälän toisen momentin mukaan asevastaavan hyväksyy ja hyväksynnän peruuttaa yhteisön tai säätiön kotipaikan poliisilaitos. Momenttia muutettaisiin niin, että kotipaikkasidonnaisuudesta luovutaan. Poliisi voisi vaatia, että asevastaavia on useampia kuin yksi, jos se yhteisön tai säätiön toiminta huomioon ottaen on tarpeen, tämä vastaisi voimassa olevaa pykälää. Pykälä säilyisi muuten sisällöltään ennallaan.
45 c §.Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtaja. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka koskisi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettuun lakiin ehdotettavassa uudessa 20 b §:ssä tarkoitettua Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajaa. Säännös täydentäisi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 b §:n säännöksiä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajista, jotta ammunnan johtajan hyväksymisedellytykset vastaisivat voimassaolevan ampuma-aselain 45 d §:n, joka olisi ehdotetun muutoksen mukaan 45 e §, säännöksiä ampuma-asekouluttajan hyväksymisestä. Puolustusvoimat hyväksyisivät ammunnan johtajat, jotka voivat toimia kouluttajina ja ammunnan johtajina Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumakoulutuksessa. Toisin kuin ampuma-aselain ampuma-asekouluttajalta on edellytetty, ammunnan johtajaksi hyväksyminen ei edellyttäisi ehdotettavan sääntelyn mukaan voimassa olevaa aselupaa. Ammunnan johtajalla tulee kuitenkin olla oikeus pitää hallussa ja säilyttää ampuma-aseita, aseen osia ja patruunoita järjestäessään ampumakoulutusta. Tämän vuoksi myös ammunnanjohtajan tulee olla terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella sopiva näihin tehtäviin. Vastaavaa sopivuutta edellytetään kaikilta aseluvan hakijoilta ja haltijoilta. Uuden pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajan tulee olla terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella sopiva pitämään hallussa ja säilyttämään ampuma-aseita, aseen osia ja patruunoita. Poliisi antaisi Puolustusvoimien pyynnöstä lausunnon Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajaksi harkittavan henkilön edellä mainitusta sopivuudesta. Tämä lausuntomenettely ei vastaisi täysin aselupamenettelyssä tehtäviä selvityksiä, sillä siinä ei tehtäisi esimerkiksi ammunnanjohtajaksi haettavan henkilön haastattelua. Sopivuus arvioitaisiin niiden tietojen perusteella, joita poliisilla on kyseisestä henkilöstä. Aselupamenettelyä keveämpi poliisin suorittama sopivuuden arviointi olisi perusteltu siksi, että Puolustusvoimat arvioisi muuten omien käytössään olevien tietojen perusteella, onko henkilö terveydentilaltaan ja käytökseltään sopiva ammunnan johtajaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtaja saisi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 a §:n mukaista sotilaallisia valmiuksia palvelevaa ampumakoulutusta järjestäessään pitää hallussa ja säilyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen omistamia ja hallussapitämiä ampuma-aseita, aseen osia ja patruunoita, sekä antaa edellä mainitun ampuma-aseen ampuma-aselain 88 §:n mukaisesti valvottuna käyttönä välittömässä valvonnassaan käytettäväksi.
45 d §.Aselupaedellytysten seuranta. Pykälä on uusi ja sillä täytäntöönpantaisiin asedirektiivin 5 artiklan 2 kohdan vaatimus siitä, että jäsenvaltioilla tulee olla jatkuva tai ajoittainen seurantajärjestelmä, jolla varmistetaan, että kansallisen lainsäädännön mukaiset luvan saannin edellytykset täyttyvät luvan koko voimassaolon ajan ja muun muassa asian kannalta merkityksellisiä lääketieteellisiä ja psykologisia tietoja arvioidaan. Asedirektiivissä yksityiskohtaiset seurantajärjestelmää koskevat järjestelyt on jätetty kansallisessa lainsäädännössä päätettäväksi.
Pykälän ensimmäisen momentin mukaan aselupa-, asealan elinkeino- ja aseenkäsittelylupaharkinnassa ja lupaedellytysten voimassaolon seurannassa lain 45 §:ssä tarkoitettua sopivuutta arvioitaisiin ja seurattaisiin jatkuvasti poliisin käytössä olevista tietojärjestelmistä saatavien tietojen tai muutoin poliisin tietoon tulevien seikkojen perusteella. Momentissa viitattaisiin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin.
Pykälän 2 momentin mukaan ensimmäisessä momentissa säädettyä sopivuuden arviointia ja seurantaa sovellettaisiin myös asealan elinkeinoluvan haltijalta edellytettävän vastuuhenkilön, asekeräilijän ja asevastaavan hyväksyntään, niitä koskevassa harkinnassa ja hyväksyntäedellytysten voimassaolon arvioinnissa ja seurannassa.
Luvan ja hyväksynnän hakijoiden sopivuuden arviointi ja haltijoiden seuranta aseasioissa on poliisin jatkuvaa toimintaa ja uudella seurantaa koskevalla säännöksellä nykyinen käytäntö tuotaisiin ampuma-aselakiin.
Poliisilaitokset seuraavat vuorokausitasolla rekisteritietoja ja jos ilmoituksissa on henkilöitä tilanteissa, joissa on esimerkiksi päihteiden väärinkäyttöä tai väkivaltaista käyttäytymistä, tietojen ristiinajolla tarkistetaan, onko henkilöllä ampuma-aselupia ja ampuma-aselupien peruuttamismenettely voidaan tarvittaessa panna vireille. Poliisin tietojärjestelmien kehittämisen myötä tästä seurannasta tehdään nykyistä automaattisempaa, tällä hetkellä seurantaa tekee poliisilaitoksen henkilökunta.
Poliisin tietojärjestelmätyö on kehittynyt viime vuosina, mahdollisesti vaarallisten henkilöiden seulontaa on tehostettu merkittävästi ja saatua ammattitaitoa siirretty aselupahallinnon käyttöön. Tietojenvaihtoon liittyvien mahdollisten lainsäädännöllisten esteiden poistamistarpeita selvitetään poliisin henkilörekistereitä koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Aikaisempaa tarkempi ja oikea-aikaisempi poliisilla jo olevan tiedon hyödyntäminen antaa tarkemman kuvan hakijan sopivuudesta, sekä parantaa mahdollisuuksia arvioida sitä, milloin hakija on kutsuttava haastatteluun ja tuottaa lisätietoa haastattelun tueksi.
Poliisi saa seurantaa varten tietoja myös muilta viranomaisilta. Terveydenhuollon ammattihenkilön ampuma-aseilmoituksen kautta poliisille tulee tietoa henkilöistä, jotka eivät terveydentilansa vuoksi välttämättä sovellu aseluvan haltijoiksi. Asevelvollisen hakijan on esitettävä selvitys suoritetusta varusmies- tai siviilipalveluksesta tai jos palvelusta ei ole suoritettu, määräyksestä aloittaa palvelus taikka päätöksestä palveluksesta vapauttamisesta, palvelusajankohdan siirrosta tai palveluksen keskeyttämisestä syineen ja tätä kautta saadaan tietoa hakijan soveltuvuuden arviointia varten. Asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaan sotilasviranomainen saa antaa asevelvollisrekisteristä poliisille asevelvollisen käyttäytymistä koskevan tiedon tietyissä tapauksissa oma-aloitteisesti ja myös tätä kautta lupaviranomainen voi saada luvan myöntämisen sekä olemassa olevien lupien tarkastelun kannalta merkityksellisiä tietoja. Tiedonkulkua on jo tehostettu Puolustusvoimien ja poliisin välillä. Uutta poliisin asetietojärjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon liittymät tarpeellisiin poliisin tietojärjestelmiin ja liittymien avulla rakennetaan muun muassa automaattinen rikosilmoitusseuranta.
45 e §.Ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen. Pykälä muutettaisiin voimassaolevan lain 45 d §:stä lakiin tehtävien muutosten johdosta 45 e §:ksi. Pykälän ensimmäiseen momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos. Pykälän toinen momentti säilyisi ennallaan. Pykälän kolmannesta momentista poistettaisiin kotipaikkasidonnaisuus ja viittaus hyväksynnän antajan virka-asemaan, jolloin ampuma-asekouluttajaksi hyväksyisi yhdistyksen tekemästä hakemuksesta poliisi. Poliisi voisi muuttaa hyväksymiseen asetettuja ehtoja ja rajoituksia tai peruuttaa hyväksynnän, jos pykälän ensimmäisessä momentissa tarkoitetut hyväksynnän edellytykset eivät täyty.
Pykälän kolmannesta momentista poistettaisiin tarpeettomana virke siitä, että poliisipäällikkö tai tehtävään määrätty muu päällystöön kuuluva poliisimies voi hakemuksesta hyväksyä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi koulutukseksi myös muun vastaavat edellytykset täyttävän koulutuksen, koska poikkeusmahdollisuus sisältyy jo virkkeeseen siitä, että poliisi voi muuttaa hyväksymiseen asetettuja ehtoja ja rajoituksia. Pykälä säilyisi muuten ennallaan.
47 §.Hankkimislupa ulkomailla asuvalle. Pykälän mukaan ulkomailla asuvalle henkilölle luvan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen antaa ja peruuttaa Poliisihallitus. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että luvan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen antaisi näiden esineiden vientiin tai Suomesta tapahtuvaan siirtoon luvan antava viranomainen. Käytännössä Poliisihallitus antaa yksityistä vientiä koskevat luvat ulkomailla asuvalle ja yksityiseen siirtoon liittyvän hankkimisluvan ulkomailla asuvalle antaa poliisilaitos. Siirtolupa on EU-lomake, eikä siihen voida liittää oikeutta esineen hankintaan Suomessa. Muutos yksinkertaistaisi asiointia ja vähentäisi hallinnollista taakkaa, kun hankkimisluvan antaisi sama viranomainen, joka antaa myös siirto- tai vientiluvan.
53 a §.Harrastuksen jatkumisen osoittaminen. Asedirektiivin 7 artiklan 4 kohta edellyttää aselupaedellytysten säännöllistä seurantaa vähintään viiden vuoden välein ja 5 artiklan 2 kohta puolestaan edellyttää, että aselupa tulee peruuttaa, jos luvan myöntämisen edellytykset, kuten hyväksyttävä peruste aseluvan saamiseksi, eivät enää täyty. Tämä seurantavaatimus ei koske asedirektiivissä C-luokkaan sijoitettuja ilmoituksenvaraisia ampuma-aseita. Näin ollen käytännössä suurin osa Suomessa metsästyksessä käytettävistä aseista jäisivät tämän seurantavaatimuksen ulkopuolelle. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siihen lisättäisiin käsiaseiden lisäksi myös erityisen vaaralliset ampuma-aseet sekä ampuma-aseet, joiden toimintatapa on kertatuli, sellaisiksi ampuma-aseiksi, joiden hallussapitoon oikeuttavien lupien voimassaolo edellyttää säännöllistä seurantaa. Näiden ampuma-aseiden osalta luvanhaltijan tulisi esittää viiden vuoden välein luotettava selvitys siitä, että ampuma-asetta edelleen käytetään siihen käyttötarkoitukseen, jonka perusteella lupa on myönnetty tai jonka perusteella lupa olisi voitu myöntää. Poliisi hyödyntäisi asetietojärjestelmää, jotta luvanhaltijaa muistutettaisiin velvollisuudesta harrastuksen jatkumisen osoittamiseksi hyvissä ajoin ennen määräajan täyttymistä. Harrastuksen jatkumisen osoittamisessa luvanhaltija voisi hyödyntää asetietojärjestelmää ja sähköistä asiointia. Pykälän ensimmäisestä momentista poistettaisiin kohdat 1—3, joissa on säädetty lupaviranomaiselle annettavasta selvityksestä. Sen sijaan 1 momentissa säädettäisiin, että selvityksenä tulisi antaa 45 §:n 5—11 momentissa tarkoitettu selvitys, joka osoittaisi lupaedellytysten olevan edelleen voimassa ja että luvanhaltija edelleen aktiivisesti harjoittaa toimintaa, jonka perusteella lupa on myönnetty tai muuta toiminta, johon lupa olisi voitu myöntää. Osana toimitettavaa selvitystä voisi jatkossakin olla edellä mainituissa momentista poistettavissa 1—3 kohdissa tarkoitettu ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta, riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta taikka luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen. Niiden lupien osalta, joissa ensimmäisen luvan myöntämisen edellytyksenä on Puolustusvoimien antama lausunto, ei harrastuksen jatkumista osoittamaan tarvittaisi uutta Puolustusvoimien lausuntoa. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, millaista toimintaa pidettäisiin ampuma-aselain näkökulmasta riittävänä selvityksenä harrastuksen jatkumisen osoittamiseksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan asekeräilijän hyväksynnän perusteella myönnetyn ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvanhaltijan tulisi kuitenkin toimittaa 1 ja 2 momentissa tarkoitettu selvitys vain lupaviranomaisen sitä erikseen pyytäessä. Asekeräilijän toiminnassa lähtökohtana on jo keräilysuunnitelmaa hyväksyttäessä, että toiminta on pitkäjänteistä ja pysyväisluonteista. Tämän vuoksi ei pidetä tarpeellisena esittää osoitusta harrastuneisuuden jatkumisesta viiden vuoden välein, ellei lupaviranomainen sitä erikseen pyydä.
57 §.Asekeräilijäksi hyväksyminen. Pykälässä säädetään asekeräilijäksi hyväksymisestä. Asekeräilijä määritellään lain 15 §:ssä. Luonnollisen henkilön tulisi lisäksi täyttää luonnolliselle henkilölle 45 §:n 1 momentissa asetetut aseluvan saamisen edellytykset ja yhteisön ja säätiön tulisi täyttää 45 a §:ssä säädetyt yhteisölle ja säätiölle asetetut aseluvan saamisen edellytykset. Kuten tähänkin saakka, asekeräilijällä tulee olla myös 45 b §:ssä tarkoitettu asevastaava. Hyväksynnän saamisen edellytyksiä tarkennettaisiin asedirektiivin muutoksen mukaisesti niin, että voimassaolevan pykälän mukaisen museossa tai kokoelmassa pitämisen sijaan hyväksyntä voitaisiin antaa hakijalle, joka esittää hyväksyttävän suunnitelman järjestelmällistä ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten keräilyä ja säilyttämistä historiaan, tieteeseen, tekniikkaan, koulutukseen tai kulttuuriperintöön liittyviä tarkoituksia varten. Uutena asiana pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin, että suunnitelman tulisi sisältää myös selvitys ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten turvallisesta säilyttämisestä. Pykälästä poistettaisiin kotipaikkasidonnaisuus, eli hakemuksen voisi jättää kirjallisesti myös muulle poliisilaitokselle, kuin hakijan kotikunnan tai kotipaikan poliisilaitokselle. Hakemuksen voisi tehdä sähköistä asiointia käyttäen, kun poliisin tietojärjestelmien uudistukset sen mahdollistavat.
Pykälän vaatimukset hyväksyttävästä keräilysuunnitelmasta sekä sen sisältämästä suunnitelmasta ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten turvallisesta säilyttämisestä toteuttavat osaltaan asedirektiivin 6 artiklan 2 momentin vaatimuksia erityisen vaarallisten ampuma-aseiden luvittamisen osalta.
58 §.Asekeräilijälle annettavan hyväksynnän sisältö ja voimassaoloaika. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin velvoite mainita hyväksynnässä myös, mitä patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia asekeräilijälle annettava hyväksyntä koskee. On huomattava, että jos hyväksyntä koskee myös erityisen vaarallisia ampuma-aseita ja aseen osia, siitä tulee nimenomaisesti mainita hyväksynnässä. Poliisi arvioi osana lupaharkintaa esitetyn lupahakemuksen ja keräilysuunnitelman, mukaan lukien ampuma-aseiden aseen osien, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten turvallinen säilyttäminen, perusteella onko asekeräilijällä edellytykset hankkia ja pitää hallussa myös erityisen vaarallisia ampuma-aseita. Asedirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti on otettava huomioon, että erityisen vaarallisten ampuma-aseiden luvittaminen edellyttää yksittäistapauksellista harkintaa ja luvan myöntäminen edellyttää hakijalta asianmukaisia perusteluja.
Pykälään lisättäisiin uusi kolmas, neljäs ja viides momentti, joilla selvennettäisiin asekeräilijän hyväksynnän saaneen ampuma-aseen ja aseen osan hankkimiseen ja hallussapitoon liittyvää lupaprosessia. Asekeräilijän hyväksynnän saaneen tulisi hakea 42 §:n mukaisesti ampuma-aseiden ja aseen osien hallussapitoon aselupa, johon voidaan liittää hankkimis- tai valmistusoikeus. Asekeräilijän hyväksynnän saaneen tulisi hakea 62 §:n mukaisesti patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen ampumatarvikelupa ja tallentaa tiedot ampumatarvikeluvan nojalla hankkimistaan ja hallussa pitämistään patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista tiedostoon. Tiedosto olisi pyydettäessä esitettävä poliisille.
Pykälään lisättäisiin uusi kuudes momentti, jonka mukaan lupaviranomainen voisi asettaa asekeräilijän hyväksyntään ehtoja ja rajoituksia ja muuttaa tai lisätä niitä tarvittaessa. Ehtoja voisi asettaa lähinnä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden niin edellyttäessä.
59 §.Asekeräilijän ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilytystilojen muutos. Ilmoitusvelvollisuus koskisi jatkossa ampuma-aseiden ja aseen osien lisäksi patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilytystilojen muutoksia. Lisäksi velvollisuutta tarkennettaisiin niin, että ilmoittaa tulisi säilytyksen turvallisuuteen tai sijaintiin liittyvistä muutoksista. Ilmoitus voitaisiin jatkossa tehdä myös muulle, kuin säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitokselle. Muutetuille säilytystiloille tulisi saada poliisin hyväksyntä.
61 §.Patruunoiden hankkiminen ja hallussapito. Pykälään tehtäisiin teknisiä kielellisiä tarkennuksia, muuten pykälä säilyisi ennallaan.
62 §.Ampumatarvikelupa. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos. Säännöksen kolmatta momenttia, joka koskee lupaa erityisen vaarallisten patruunoiden ja ammusten hankkimiseen, valmistamiseen ja hallussapitoon, tarkennettaisiin niin, että luvan myöntämisen edellytyksenä olisi nykyisen erityisen syyn lisäksi se, että yleinen järjestys ja turvallisuus eivät vaarannu. Lupaan voitaisiin asettaa ehto, jonka mukaan erityisen vaarallisten patruunoiden ja ammusten käyttö erityisen vaarallisissa ampuma-aseissa on kielletty. Lisäksi lupaan voitaisiin asettaa ehto, jolla rajoitetaan lukumäärällisesti tai muuten erityisen vaarallisten patruunoiden ja ammusten hankintaa, valmistamista ja hallussapitoa. Lupa patruunoiden ja ammusten hallussapitoon voitaisiin myöntää esimerkiksi asedirektiivissä hyväksytyin perustein näytöksiin, kuvauksiin ja keräilyyn enintään vähittäismyyntipakkauksissa. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan lupa patruunoiden ja erityisten vaarallisten ammusten hankkimiseen, keräilyyn ja säilyttämiseen voitaisiin antaa vain asekeräilijälle, jonka säilytystilat poliisi on hyväksynyt.
66 a §.Luvan peruuttamisen vireilletulo. Pykälää muutettaisiin 67 §:ään esitettävien muutosten johdosta niin, että sen kohdassa 2 viitattaisiin 67 §:n 1 momentin 4—8 kohtiin ja siihen lisättäisiin viittaus uuteen 67 b §:ään, joka koskisi lupien peruuttamista tietyissä tilanteissa liittyen asedirektiivissä kiellettyjen aseiden luokkaan siirrettyihin latauslaitteisiin.
67 §.Lupien peruuttaminen. Asedirektiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus peruuttaa ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa, jos direktiivin 5 artiklassa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty. Aikaisemmin luvan peruuttaminen oli harkinnanvaraista. Direktiivin 5 artiklan mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä ampuma-aseiden hankkimiselle ja hallussapidolle on hyväksyttävä peruste, pääasiassa 18 vuoden ikä tietyin poikkeusmahdollisuuksin ja se, että henkilö ei oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Direktiivin mukaan sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltarikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.
Asedirektiivimuutoksen johdosta ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita tulisi muuttaa niin, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei olisi enää harkinnanvaraista. Voimassaolevan ampuma-aselain 67 §:n mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon myönnetty lupa on voitu jättää peruuttamatta, vaikka henkilö olisi syyllistynyt rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan aseita tai luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia, koska nämä peruuttamisperusteet ovat olleet harkinnanvaraisia. Kuitenkin ampuma-aselain 45 §:n 1 momentin mukaan yleisenä edellytyksenä luvan myöntämiselle on se, että henkilö on sopiva käyttäytymiseltään ja terveydentilaltaan.
Ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon myönnetyn luvan peruuttaminen ei tarkoita sitä, että henkilö ei voisi jatkossa saada uutta lupaa, mikäli luvan myöntämisen edellytykset lupaa haettaessa täyttyvät. Uutta lupaa haettaessa poliisi arvioi uudestaan luvanhakijan sopivuuden hänen käyttäytymisensä ja terveydentilansa huomioon ottaen. Esimerkiksi luvanhakijan aikaisemman rikoksiin syyllistymisen osalta poliisi ottaa huomioon rikoksen vakavuuden ja siitä kuluneen ajan ja terveydentilan osalta sen, mikä henkilön terveydentila on luvan hakuhetkellä.
Pykälän ensimmäisessä momentissa mainittuihin lupiin, jotka tietyissä tilanteissa tulee peruuttaa, lisättäisiin aseenkäsittelylupa, jotta pykälä kattaisi kaikki ampuma-aselain mukaiset lupamuodot, joita peruuttaminen voi koskea.
Pykälän ensimmäisen momentin ehdottomiin peruuttamisperusteisiin lisättäisiin uudet 4—8 kohdat. Näitä kohtia pääosin vastaavat kohdat ovat aiemmin kuuluneet pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin luvanperuuttamisperusteisiin.
Ensimmäisen momentin 4 kohta koskisi luvan peruuttamista tiettyihin törkeisiin rikoksiin syyllistymisten perusteella ja se on aiemmin kuulunut pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin peruuttamisperusteisiin. Tällaisia rikoksia olisivat törkeät väkivaltaista käyttäytymistä osoittavat rikokset tai rikoslain 50 luvun 2 ja 4 a §:ssä tarkoitettu rikos eli törkeä huumausainerikos tai törkeä huumausainerikoksen edistäminen. Lisäksi peruuttamiseen johtaisi muu rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia voisi olla esimerkiksi muu kuin törkeä väkivaltarikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai sen valmistelu, törkeä metsästysrikos tai muu sellainen rikos, josta voidaan tuomita vankeusrangaistukseen, kuten talousrikos tai liikennerikos. On perusteltua, että törkeää väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen syyllistyminen, kuten pahoinpitely tai raiskaus johtaisivat ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamiseen. Lisäksi olisi perusteltua, että peruuttamiseen johtaisivat muut rikokset, jos lupaviranomainen katsoo niiden osoittavan luvanhaltijan sopimattomaksi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon. Asedirektiivin mukaan tahalliseen väkivaltarikokseen syyllistymisen on katsottava viittaavan siihen, että henkilö voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Luvan peruuttaminen ensimmäisen momentin 4 kohdan perusteella vaatisi sitä, että luvanhaltija on tuomittu pykälässä mainitusta törkeästä rikoksesta taikka muusta sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikokseen syyllistymisen voidaan katsoa osoittavan, ettei luvanhaltija täytä lain 45 §:n mukaisia luvansaajaa koskevia edellytyksiä käyttäytymisensä vuoksi.
Ensimmäisen momentin 5 kohdan mukaan lupa olisi peruutettava, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Terveydentila on käyttäytymisen ohella ampuma-aselain 45 §:n mukaan seikka, jonka perusteella tarkastellaan aseluvansaajan sopivuutta koskevia edellytyksiä ampuma-aseen ja aseen osien hallussapidolle ja mikäli edellytykset puuttuvat, tulee lupa peruuttaa. Mikä tahansa luvanhaltijan terveydentilaa, elämäntapaa tai käyttäytymistä koskeva poliisin tietoon tuleva seikka ei johtaisi luvan peruuttamiseen, vaan poliisi katsoisi luvanhaltijan olevan terveydentilansa johdosta sopimaton hankkimaan tai pitämään hallussaan ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Luvanhaltijalla todettu muistisairaus olisi esimerkiksi sellainen syy, jonka perusteella hänet voitaisiin katsoa terveydentilaltaan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan peruuttamisedellytyksenä olisi se, että luvanhaltija on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen. On perusteltua, että rikoslain 41 luvun 2 §:n mukaisesti törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomitulta peruutettaisiin lupa ilman harkintaa. Törkeässä ampuma-aserikoksessa rikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase taikka suuri määrä ampuma-aseita, tehokkaita ilma-aseita tai aseen osia tai, rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeään ampuma-aserikokseen syyllistymisestä tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.
Pykälän 1 momentin kohdan 7 mukaan peruuttamisperuste olisi se, että yhteisö tai säätiö ei enää täytä 45 a §:n 1 tai 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä, koska tällöin lupaa ei myönnettäisi sitä haettaessa. Lupa tulisi uuden 8 kohdan mukaisesti perua, jos ampuma-ase tai aseen osa on kadonnut tai anastettu. Tässäkin tapauksessa luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole enää, koska lupa myönnetään tiettyyn ampuma-aseeseen tai aseen osaan, joten luvan peruuttaminen kyseisen ampuma-aseen tai aseen osan kohdalla olisi perusteltua. Yksittäisen osan katoaminen tai anastetuksi tuleminen ei kuitenkaan johtaisi aseluvan peruuttamiseen.
Pykälän toinen momentti koskisi harkinnanvaraisia peruuttamisperusteita, kuten myös voimassaolevassa laissa. Lupiin, jotka voidaan peruuttaa tietyissä tilanteissa, lisättäisiin aseenkäsittelylupa samoin perustein kuin se lisättiin ensimmäiseen momenttiin. Rikosperusteisista syistä luvan peruuttaminen olisi harkinnanvaraista ensinnäkin rikoslain 50 luvun 1 ja 2 a ja 4 §:ssä tarkoitettuihin rikoksiin syyllistymisen perusteella. Näitä rikoksia olisivat huumausainerikos, huumausaineen käyttörikos, huumausainerikoksen valmistelu ja huumausainerikoksen edistäminen. Lisäksi peruuttaminen olisi harkinnanvaraista ampuma-aserikokseen tai ampuma-aserikkomukseen syyllistymisen perusteella taikka muun ampuma-asetta käyttäen tehdyn rangaistavan teon perusteella. Harkinnanvaraisena peruuttamisperusteena olisivat myös muut rikokset, jotka voivat osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita. Näissä tapauksissa lupa peruutettaisiin, jos rikokseen tai rikoksiin syyllistymisen katsottaisiin osoittavan luvanhaltijan sopimattomuus. Esimerkiksi toistuva rikoksiin syyllistyminen voisi osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita tai aseen osia.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan harkinnanvaraisena peruuttamisperusteena olisi se, että luvanhaltija on rikkonut lupaehtoja tai muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevien säännösten noudattamisessa. Kohta oli aiemmin 2 momentin 3 kohta ja säilyisi sisällöllisesti ennallaan.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan harkinnanvarainen peruuttamisperuste olisi se, että yhteisö tai säätiö taikka sen 45 b §:ssä tarkoitettu asevastaava on rikkonut ampuma-aselakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai lupaehtoja taikka muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevien säännösten noudattamisessa. Kohta oli aikaisemmin pykälän 2 momentin 4 a kohta ja säilyisi sisällöllisesti ennallaan.
Ampuma-aseen muuta kuin tilapäistä kantamisen lopettamista koskevaa luvan peruuttamisperustetta, joka oli aiemmin pykälän 2 momentin 5 kohtana, muutettaisiin tarkentamalla sen muotoilua niin, että lupa voitaisiin peruuttaa, jos luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen kantamisen luvan myöntämisen perusteena olevan harrastuneisuuden. Kohta olisi 2 momentin 4 kohtana. Harkinnanvaraisista peruuttamisperusteista poistettaisiin peruste, jossa luonnollinen henkilö luvanhaltijana ei ole 53 a §:ssä tarkoitetulla tavalla osoittanut käyttävänsä 6 §:n 2 momentin 4–7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta 43 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa mainittuun hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, koska peruuttamisperuste sisältyisi edellä mainittuun ampuma-aseen kantamista koskevaan peruuttamisperusteeseen.
Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan lupa voitaisiin peruuttaa, jos ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapito muutoin kuin 1 - 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen painavasta syystä vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Tämä uusi harkinnanvarainen peruuttamisperuste johtuu asedirektiivissä olevasta ampuma-aseiden turvallista säilytystilaa ja turvallista säilytystä koskevasta vaatimuksesta.
Pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan lupa voitaisiin peruuttaa, jos ampuma-aseen hallussapito ei ole enää työn vuoksi välttämätöntä. Säännös sisältyi aiemmin pykälän 2 momentin 5 kohtaan ja säilyisi sisällöltään ennallaan.
Pykälän 3 momentti, jonka mukaan rinnakkaisluvan peruuttavan viranomaisen on ilmoitettava rinnakkaisluvan peruuttamisesta aseluvan haltijalle, säilyisi ennallaan.
67 b §. Lupien peruuttaminen eräissä tilanteissa. Pykälä olisi uusi ja liittyisi asedirektiivin vaatimukseen, siitä, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin luvanvaraisten aseiden luokkaan kuuluvan ampuma-aseen hankinta- ja hallussapitolupa peruutetaan, jos havaitaan, että henkilöllä, jolle mainittu lupa on myönnetty, on hallussaan latauslaite, joka sopii asennettavaksi keskisytytteisiin itselataaviin kertatuliaseisiin tai lippaallisiin kertatuliaseisiin ja jonka kapasiteetti on yli 20 patruunaa, tai kapasiteetti on yli kymmenen patruunaa, jos kyse on pitkistä ampuma-aseista. Direktiivin mukaan lupaa ei tarvitse peruuttaa, jos henkilöllä on lupa direktiivin A-luokkaan kuuluvan aseen hallussapitoon. Asedirektiivin mukaan lupien peruuttamiseen riittää se, että edellä tarkoitettu kapasiteetiltaan iso latauslaite on henkilön hallussa. Asedirektiivi ei sisällä tähän säännökseen mitään poikkeuksia. Näin ollen kapasiteetiltaan ison latauslaitteen hallussapito mistä tahansa syystä ilman, että henkilöllä on sen hankintaan tai hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, tulee asedirektiivin mukaan johtaa luvanvaraisten ampuma-aseiden luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden lupien peruuttamiseen.
Pykäläehdotuksen mukaan lain 6 §:n 2 momentin 4—7 ja 12 kohdassa tarkoitettuun ja 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla itselataavalla kertatulella toimivaan ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavat luvat ja hyväksynnät sekä aseenkäsittelylupa olisi peruutettava, jos henkilöllä on hallussaan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu latauslaite ilman sen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Edellä mainituksi lupien peruuttamiseen johtavaksi hallussapidoksi ei katsottaisi esimerkiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavan ampumakoulutuksen yhteydessä, edellä mainitulla lippaalla varustetulla ampuma-aseella 88 §:n mukaisesti valvottuna käyttönä tapahtuvaa harjoittelua, eikä tällä esityksellä muutenkaan muuteta ampuma-aselain valvottua käyttöä koskevaa säännöstä.
67 c §.Ampuma-asekouluttajalle annetun hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Pykälä muutettaisiin 67 b §:stä 67 c §:ksi uuden 67 b §:n lisäämisen johdosta. Pykälä säilyisi sisällöltään ennallaan.
68 §.Asekeräilijälle annetun hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Pykälän ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin yhteisön ja säätiön oheen myös museo toimijaksi, jonka lakkaaminen johtaisi asekeräilijälle annetun hyväksynnän raukeamiseen. Muutos selventäisi pykälän soveltamista. Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus. Muuten pykälä säilyisi ennallaan.
68 a §. Poikkeus lupien ja hyväksynnän peruuttamiseen. Pykälään lisättäisiin luvattomat latauslaitteet niiden esineiden luetteloon, joista luvanhaltijan taikka asevastaavan tai asekeräilijän hyväksynnän saaneen henkilön ilmoittaessa oma-aloitteisesti ja luovutettaessa esineen poliisin haltuun ei seuraisi luvattoman hallussapidon perusteella ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan taikka asevastaavan tai asekeräilijän hyväksynnän peruuttamista. Lisäksi pykälään tehtäisiin tekninen kieliasua koskeva muutos. Muutoksen johdosta kielletyn latauslaitteen haltija voisi välttää pykälässä mainitun luvan tai hyväksynnän peruuttamisen ilmoittamalla omasta aloitteestaan esineestä ja luovuttamalla sen poliisille. Näin asedirektiivin muutoksen johdosta kielletyiksi muuttuneet latauslaitteet saataisiin poliisin haltuun.
70 §.Aseen osan, tehokkaan ilma-aseen ja deaktivoidun ampuma-aseen hankinnasta ilmoittaminen ja esittäminen poliisille. Pykälään lisättäisiin uusi toinen momentti, joka koskisi deaktivoituja ampuma-aseita. Muutos johtuu siitä, että deaktivoidut ampuma-aseet on lisätty asedirektiivin muutoksessa ilmoituksenvaraisten aseiden luokkaan. Muutoksen myötä deaktivoitujen ampuma-aseiden jäljitettävyys paranisi, kun ne merkittäisiin poliisin tietojärjestelmään. Deaktivoidun ampuma-aseen hankkineen olisi 30 päivän kuluessa hankkimisesta tehtävä hankinnasta ilmoitus poliisilaitokselle, ellei ilmoitusta ole tehty 42 c §:n nojalla. Ilmoituksen voisi tehdä sähköistä asiointia käyttämällä ja myös deaktivoitu ampuma-ase olisi esitettävä pyynnöstä poliisille. Pykälän otsikkoa muutettaisiin niin, että se vastaisi pykälän sisältöä. Pykälän kolmanteen momenttiin, joka koskee ilmoituksen tekemistä sähköistä asiointia käyttämällä, lisättäisiin viittaus 119 a §:ään. Asetuksenantovaltuutta koskevaan neljänteen momenttiin lisättäisiin viittaus pykälän 2 momenttiin ja tehtäisiin kielellinen korjaus.
75 §.Siirto ja tuonti Suomeen sekä hallussapito Euroopan ampuma-asepassin nojalla. Pykälään lisättäisiin asedirektiivissä tarkoitetut ampumaurheilussa käytettäväksi soveltuvat A6- ja A7-luokan ampuma-aseet niihin ampuma-aseisiin, jotka Euroopan ampuma-asepassin haltija saa siirtää ja tuoda Suomeen ampuma-urheilussa tietyin edellytyksin. Muutos johtuu asedirektiivin ampuma-aseiden luokittelua koskevasta muutoksesta. Lisäksi pykälästä poistettaisiin maininta asedirektiivissä tarkoitetuista D-luokan aseista, koska asedirektiivin muutoksella D-luokka poistettiin direktiivistä. Pykälään tehtäisiin lisäksi kielellisiä tarkennuksia.
80 §.Suomesta tapahtuvan siirron luvanvaraisuus. Vastaavasti kuten 75 §:ssä, tähän pykälään lisättäisiin maininta asedirektiivissä tarkoitetuista ampumaurheilussa käytettäväksi soveltuvan A6- ja A7-luokan ampuma-aseista, jotka Euroopan ampuma-asepassin haltija saisi siirtää Suomesta tietyissä tilanteissa. Lisäksi pykälästä poistettaisiin maininta asedirektiivissä tarkoitetuista D-luokan aseista, koska asedirektiivin muutoksella D-luokka poistettiin direktiivistä. Pykälään tehtäisiin lisäksi kielellisiä parannuksia.
84 a §.Aseluvan tai vastaavan oikeutuksen sekä henkilöllisyyden tarkastaminen. Pykälä on uusi ja sillä täytäntööpantaisiin asedirektiiviin otettu vaatimus aseluvan tai vastaavan oikeutuksen ja henkilöllisyyden tarkastamisesta. Asedirektiivin 5 b artiklan mukaan etäsopimuksella tehtävissä luovutuksissa ampuma-aseen, olennaisten osien tai ampumatarvikkeiden ostajan henkilöllisyyden ja tarvittaessa luvan tarkistaa ennen luovutusta kyseiselle henkilölle tai viimeistään sen yhteydessä joko luvan saanut asekauppias tai -välittäjä tai viranomainen tai kyseisen viranomaisen edustaja. Ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten jäljitettävyyden ja seurannan edistämiseksi olisi kuitenkin tarpeen säätää aseluvan tai vastaavan oikeutuksen ja henkilöllisyyden tarkastamisesta myös muissa luovutustilanteissa, kuin etäkaupassa.
Pykälän ensimmäisen momentin mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten 86 §:ssä tarkoitetussa pysyvässä luovutuksessa taikka 87 §:ssä tarkoitetussa lainaamisessa edellytyksenä on, että luovuttaja tai lainaksiantaja varmistaa luovutuksensaajan taikka lainaksisaajan henkilöllisyyden ja oikeuden kyseisen esineen hankkimiseen tai hallussapitoon. Tämän velvollisuuden laiminlyöntiä arvioitaisiin ampuma-aserikoksena rikoslain 41 luvun 1 §:n mukaan.
Toisen momentin mukaan asealan elinkeinoluvan haltija voi varmistaa 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa luovutuksensaajan tai lainaksisaajan henkilöllisyyden vahvaa sähköistä tunnistautumista käyttäen. Laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista 617/2009 säädetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta sekä tunnistuspalveluiden tarjoamisesta palveluntarjoajille, yleisölle ja toisille tunnistuspalvelun tarjoajille.
Kolmannessa momentissa säädettäisiin, että asealan elinkeinoluvan haltijalla on oikeus tarkastaa hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava luvan voimassaolo poliisilta myös 119 a §:ssä tarkoitettua sähköistä asiointia käyttäen. Sähköiseen asiointiin sovelletaan lakia vahvasta sähköisestä tunnistautumisesta (617/2009).
87 §.Ampuma-aseen ja aseen osan lainaaminen. Pykälän ensimmäisen momentin 10 kohtaa tarkennettaisiin niin, että kun sen mukaan erityisen vaarallisen ampuma-aseen saa lainata vain sille, jolla on oikeus toimintatavaltaan ja muuten vastaavan ampuma-aseen hallussapitoon, sana "muuten" korvattaisiin sanalla "asetyypiltään". Lisäksi tarkennettaisiin, että lainaksisaajalla tulisi olla hallussapitoon oikeuttava lupa nimenomaan erityisen vaaralliseen ampuma-aseisiin. Muutoksilla selvennettäisiin sitä, kenelle erityisen vaarallisen ampuma-aseen saa lainata.
Pykälän neljännen momentin mukaan aseen osan saa lainata toiselle, jos hänelle 1 momentin mukaan saisi lainata ampuma-aseen, jossa lainattava aseen osa on suunniteltu ja valmistettu käytettäväksi. Aseen osan saa lisäksi lainata sille, jolla muuten on oikeus kyseisen aseen osan hallussapitoon. Myös ampuma-aseen latauslaitteet kuuluvat momentissa tarkoitettuihin aseen osiin.
91 §.Haltuunotto. Pykälää täydennettäisiin lisäämällä siihen uusi 3 momentti, jonka mukaan poliisi voisi pakkokeinolain 7 luvussa säädetyn takavarikon kumoutuessa ottaa esineen haltuun, jos kyseessä on ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluva esine, johon sen haltijalla ei ole voimassaolevaa hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Haltuunottoa voitaisiin jatkaa siihen saakka, kunnes kyseisen esine voidaan luovuttaa tämän esineen hallussapitoon oikeutetulle. Määräajan kuluttua esine voitaisiin ampuma-aselain 100 §:n mukaisesti myydä poliisin toimesta omistajan lukuun.
92 §.Väliaikainen haltuunotto. Pykälää esitetään tarkennettavaksi niin, että ampuma-aselain mukaiset hyväksynnät lisättäisiin lupien rinnalle. Pykälän ensimmäisen momentin mukaista poliisin velvollisuutta tehdä päätös lupien ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun tarkennettaisiin niin, että velvollisuus ei koskisi tilanteita, joissa lupa tai hyväksyntä on sähköinen. Pykälään tehtäisiin lisäksi kielellisiä tarkennuksia. Muuten pykälä säilyisi ennallaan.
93 §.Väliaikaisen haltuunoton vaikutus luvan tai hyväksynnän voimassaoloon. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että ampuma-aselain mukaiset hyväksynnät ja aseen käsittelylupa lisättäisiin sen ensimmäiseen momenttiin. On tarkoituksenmukaista, että mikäli poliisi ottaa hyväksynnän tai aseen käsittelyluvan väliaikaisesti haltuun, kyseessä oleva hyväksyntä tai lupa lakkaa olemasta voimassa. Pykälään tehtäisiin lisäksi kielellisiä muutoksia.
94 §.Väliaikaisen haltuunoton kesto. Ampuma-aselain nojalla annetut voimassaolevat hyväksynnät tai luvat lisättäisiin pykälän ensimmäiseen momenttiin, joka koskee haltuunottoa koskevan päätöksen voimassaoloa. On tarkoituksenmukaista ja yhdenmukaista, että myös ampuma-aselain mukaista hyväksyntää tai lupaa koskeva haltuunottopäätös olisi voimassa kolme kuukautta. Pykälän toiseen momenttiin, joka koskee haltuun otettujen esineiden palauttamista, lisättäisiin myös luvat ja hyväksynnät. Nykyisen muotoilun mukaan palautettu lupa tulee uudelleen voimaan ja tätä ehdotetaan muutettavaksi niin, että jos haltuun otettu esine, lupa tai hyväksyntä palautetaan, niiden voimassaolo jatkuu entisin ehdoin. Pykälään tehtäisiin lisäksi joitakin kielellisiä muutoksia.
96 §. Lupatodistuksen ja suostumuksen luovuttaminen, poliisin haltuun ottaminen ja palauttaminen. Pykälän ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin aseenkäsittelylupa ja hyväksyntä, niin että myös edellä mainittuja koskevat asiakirjat olisi viipymättä luovutettava poliisille. Momentissa mainittujen asiakirjojen luetteloon lisättäisiin kortti ja hyväksyntä ja lisäksi momenttiin tehtäisiin joitakin kielellisiä tarkennuksia. Pykälän toiseen momenttiin lisättäisiin uudelleen voimaan tuleviin asiakirjoihin luvan rinnalle myös suostumus ja palautettavien asiakirjojen luetteloon kortti, hyväksyntä tai suostumus. Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkennuksia.
105 §.Huolellisuusvelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uusi toinen momentti, jonka mukaan alle 18-vuotiaan rinnakkaisluvalla hallussaan pitämien ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden huolellisesta säilyttämisestä vastaa kyseisen ampuma-aseen ja aseen osan pääluvan haltija. Muutos johtuu asedirektiiviin tehdystä muutoksesta, jonka mukaan alle 18-vuotiaan ammuntaa harjoittavan vanhempi tai sellainen aikuinen, jolla on voimassa oleva aseenkantolupa tai metsästyslupa, kantaa vastuun asianmukaisesta säilyttämisestä direktiivin 5 a artiklan mukaisesti ja selventäisi säilyttämistä koskevaa vastuuta alle 18-vuotiaan rinnakkaisluvan pääluvan haltijan osalta.
106 §.Säilyttäminen. Pykälää muutettaisiin niin, että sen 1 momenttiin lisättäisiin aseen osat, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin virke siitä, että jos patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia ei säilytetä edellä tarkoitetussa turvakaapissa, niin ne on säilytettävä ampuma-aseista erillään siten, ettei vaaraa niiden joutumisesta asiattomien haltuun ole. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin vaatimus siitä, että yli viiden ampuma-aseen kokoamisen mahdollistamat aseen osat on säilytettävä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa. Ampuma-aselain 119 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla annettu sisäministeriön asetus ampuma-aseiden säilyttämiseen tarkoitetusta turvakaapista (163/2002) koskee turvakaapin vaatimuksia, asetusta on muutettu viimeksi 1.3.2018 voimaan tulleella asetuksella (956/2017). Turvakaapin vaihtoehtona olisi edellä mainitussa tapauksessa aseiden säilytyspaikan poliisilaitoksen hyväksyntä säilytystiloille.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan asealan elinkeinoluvan haltijan ja asekeräilijän tulisi säilyttää ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia, tilapäistä säilytystä lukuun ottamatta, poliisilaitoksen hyväksymissä säilytystiloissa. Muutoksella selvennettäisiin asealan elinkeinoluvan haltijan ja asekeräilijän säilytysvelvollisuutta koskevia säännöksiä.
Ehdotetuilla muutoksilla täytäntöönpantaisiin asedirektiivin uusi 5 a artikla, jonka mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön säännöt ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden asianmukaisesta valvonnasta ja turvallisesta säilytyksestä. Artikla edellyttää, että ampuma-aseet ja niiden ampumatarvikkeet eivät saa olla suoraan yhdessä saatavilla. Asianmukaisella valvonnalla tarkoitetaan sitä, että asianomaista ampuma-asetta tai asianomaisia ampumatarvikkeita laillisesti hallussaan pitävä henkilö valvoo niitä niiden kuljetuksen ja käytön aikana. Mainitunlaisten asianmukaisten säilytysjärjestelyjen valvonnan tason on vastattava asianomaisten ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden määrää ja luokkaa.
Pykälään tehtäisiin lisäksi teknisiä kielellisiä tarkennuksia.
106 b §.Patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilyttäminen ja kuljettaminen sekä väliaikainen säilyttäminen. Pykälään lisättäisiin uusi ensimmäinen momentti ja samalla voimassaolevan pykälän teksti siirtyisi toiseksi momentiksi. Uuden ensimmäisen momentin mukaan patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammuksien säilyttäminen, kuljettaminen ja väliaikainen säilyttäminen tulee järjestää siten, etteivät ampuma-aseet ja patruunat tai erityisen vaaralliset ammukset ole suoraan yhdessä saatavilla eikä vaaraa niiden joutumisesta asiattomien haltuun ole. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä ja pykälään tehtäisiin joitain kielellisiä muutoksia. Muutosten osalta viitataan 106 §:n perusteluihin koskien asedirektiivin muutosta.
110 §.Ampuma-aseen ja patruunoiden tarkastus. Pykälää muutettaisiin niin, että tarkastuttamisvelvollisuuden piiriin tuotaisiin myös muunnetut ampuma-aseet ja patruunat. Muutoksen johdosta myös muunnettujen ampuma-aseiden käyttäjäturvallisuus paranisi, kun niiden käyttöturvallisuus tarkastettaisiin ennen kauppaan laskemista tai muuta luovuttamista. Muutos parantaisi myös muunnettujen ampuma-aseiden ja patruunoiden jäljitettävyyttä. Lisäksi momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että ampuma-ase on tarkastutettava myös, jos siihen vaihdetaan asealan elinkeinoluvan haltijan toimesta aseen osa. Tällä varmistetaan ampuma-aseen käyttöturvallisuutta ja kuluttajansuojaa. Pykälän 2 momenttia tarkennettaisiin ja lisättäisiin että yksityiseen valmistamiseen tai muuntamiseen oikeuttavaan aselupaan voidaan sisällyttää ehto, jonka mukaan myös muunnettu ampuma-ase on tarkastutettava sen käyttöturvallisuuden toteamiseksi. Otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä ja pykälään tehtäisiin kielellisiä muutoksia.
110 a §.Sarja- ja tunnistenumero sekä merkinnät. Asedirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita varmistamaan, että markkinoille saatetut ampuma-aseet, jotka on valmistettu tai tuotu unionin alueelle 14 päivänä syyskuuta 2018 tai sen jälkeen, on varustettu selkeällä, pysyvällä ja yksilöivällä merkinnällä viipymättä valmistuksen jälkeen ja viimeistään ennen niiden markkinoille saattamista tai viipymättä unionin alueelle tuonnin jälkeen. Pykälän 3 kohtaan tehtäisiin muutoksia niin, että siihen lisättäisiin aseen osat. Lisäksi kohtaa tarkennettaisiin niin, että merkintöjä koskevat vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eli myös enemmän merkintöjä saisi tehdä. Muutoksen johdosta valmistajan nimen sijaan voisi merkitä tuotemerkin ja lisäksi tulisi merkitä valmistusvuoksi, mikäli se ei ole osa sarjanumeroa. Pykälän pakkausmerkintää koskevaan 6 kohtaa tarkennettaisiin lisäämällä viittaus lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun patruunan tyyppiin.
110 b §.Merkintöjen tekeminen. Pykälässä säädetään merkintöjen tekemisestä. Pykälän ensimmäisessä momentissa velvoitetaan ampuma-aseen valmistaja valmistuksen yhteydessä ja valtion viranomainen tietyissä tilanteissa tekemään ampuma-aseeseen valmistusmerkintä. Momenttia muutettaisiin niin, että ampuma-aseen lisäksi merkintöjen tekemistä koskevat velvoitteet koskisivat ampuma-aseen lisäksi ampuma-aseen osaa, äänenvaimenninta ja latauslaitetta lukuun ottamatta. Vastaavat muutokset tehtäisiin pykälän muihin momentteihin. Ampuma-aseen valmistajalla tarkoitettaisiin ketä tahansa, joka ampuma-aseen valmistaa.
Toista momenttia muutettaisiin niin, että asealan elinkeinonluvan haltijan, joka tuo tai siirtää pysyvästi Suomeen ampuma-aseen tai muun ampuma-aseen osan kuin latauslaitteen tai äänenvaimentimen, jossa ei ole valmistusmerkintää, on viimeistään ennen ampuma-aseen tai ampuma-aseen osan kauppaan laskemista tai luovuttamista ja viipymättä siirron tai tuonnin jälkeen tehtävä siihen valmistusmerkintä tai sitä vastaavat tiedot. Aikaisemmin momentissa velvoitettiin tekemään täydennysmerkintä. Muutos johtuu direktiivin muutoksesta, jonka mukaan myös markkinoille saatettuihin ampuma-aseisiin ja aseen osiin on tehtävä yksilöivä merkintä. Käytännössä esineen haltijan on merkittävä esineeseen omat yksilöintitietonsa, mikäli valmistusmerkintään tarvittavia tietoja ei ole tiedossa.
Pykälän 5 momentin mukaista mahdollisuutta saada lupa poiketa velvollisuudesta tehdä merkintä tarkennettaisiin niin, että Poliisihallitus voisi antaa luvan poiketa velvollisuudesta tehdä merkintä jos ampuma-ase tai ampuma-aseen osa on sellaisenaan historiallisesti erityisen merkittävä ja merkintä alentaisi ampuma-aseen tai ampuma-aseen osan historiallista arvoa. Asedirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan historiallisesti erityisen merkittäviä ampuma-aseita tai olennaisia osia koskevat merkintävaatimukset määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pykälän mukainen poikkeusmahdollisuus koskisi historiallisesti erittäin merkittäviä ampuma-aseita ja ampuma-aseen osia.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan ne ampuma-aseen osat, jotka ovat liian pieniä merkittäväksi valmistusmerkinnällä, on merkittävä vähintään sarjanumerolla. Muutos täyttäisi asedirektiivin 4 artiklan mukaisen vaatimuksen siitä, että jos olennainen osa on liian pieni merkittäväksi tämän artiklan mukaisesti, se on merkittävä vähintään sarjanumerolla taikka aakkosnumeerisella tai digitaalisella koodilla. Lisäksi pykälään tehtäisiin joitain teknisluontoisia kielellisiä muutoksia.
110 c §.Merkintöjen poistaminen tai muuttaminen. Pykälään lisättäisiin aseen osat, jolloin kielto poistaa tai muuttaa merkintöjä ilman Poliisihallituksen merkinnän selventämiseksi tai parantamiseksi antamaa lupaa koskisi selkeästi myös ampuma-aseen osia.
112 §.Deaktivoidun ampuma-aseen esittäminen ja ilmoittaminen. Pykälää muutettaisiin niin, että pysyvästi ampuma-kelvottomaksi tehdyn ampuma-aseen ja pysyvästi toimintakelvottomaksi tehdyn aseen osan sijaan pykälässä käytettäisiin termiä deaktivointi, joka tarkoittaa pysyvästi ampumakelvottomaksi tekemistä. Käsitettä käytetään asedirektiivissä ja deaktivointiasetuksessa. Koska deaktivointiasetuksen mukaan deaktivointi koskee koko asetta, poistettaisiin pykälästä maininnat pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdystä aseen osasta. Säännöstä tarkennettaisiin niin, että deaktivoitu ampuma-ase olisi esitettävä Poliishallitukselle tarkastusta varten. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä.
112 a §. Deaktivoidun ampuma-aseen siirto ja tuonti Suomeen. Pykälään tehtäisiin vastaavat termejä koskevat muutokset kuin 112 §:ään sekä poistettaisiin ampuma-aseen osaa koskevat viittaukset samoin perustein, kuin 112 §:stä. Otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä.
112 b §.Ampuma-aseen deaktivointi. Pykälään tehtäisiin samat termejä koskevat muutokset, kuin 112 §:ään, lisäksi termi elinkeinonharjoittaja muutettaisiin termiksi asealan elinkeinonharjoittaja, jotta se olisi yhteneväinen muiden lain säännösten kanssa. Asealan elinkeinonharjoittajan velvollisuutta antaa deaktivoinnista todistus tarkennettaisiin vielä niin, että todistuksesta tulisi käydä ilmi deaktivointitoimenpiteet. Pykälään tehtäisiin lisäksi joitain kielellisiä muutoksia.
113 §. Poliisin velvollisuus tiedostojen pitämiseen. Pykälän 1 momenttia tarkennettaisiin niin, että poliisin velvollisuus tallentaa tarpeellisia tiedostoja koskisi myös ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisten vaarallisten ammusten jäljittämisen suorittamiseksi tarpeellisia tiedostoja. Näitä tiedostoja olisivat esimerkiksi aseluvat, ase-elinkeinoluvat, ampuma-aselaissa mainitut hyväksynnät ja suostumukset. Tiedostot sisältäisivät muun muassa luvan, hyväksynnän tai suostumuksen saaneen päätöksen tiedot. Velvoite kattaisi asealan elinkeinoharjoittajista ja annetuista asealan elinkeinoluvista asedirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn rekisterinpitovelvollisuuden.
Kauttakulkua koskevat tiedot lisättäisiin niiden tietojen luetteloon, jotka voidaan tallentaa asedirektiivissä sekä siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta annetussa neuvoston direktiivissä (93/15/ETY) tarkoitettujen ilmoitusten tekemiseksi muiden valtioiden viranomaisille. Pykälään tehtäisiin lakitekninen muutos, koska Euroopan unionin neuvoston päätöksellä 20 päivänä toukokuuta 1999 Schengenin soveltamissopimuksen 77—81 ja 83—90 artikla on korvattu asedirektiivillä.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että ampuma-aseiden säilytyspaikkaa koskevat tiedot lisättäisiin salassa pidettävien tietojen luetteloon. Aseturvallisuuden näkökulmasta on perusteltua, että myös säilytyspaikkaa koskevat tiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä. Nykyisen säännöksen mukaan poliisi voi erityisestä syystä päätöksellään vahvistaa yksittäisen luvan voimassaoloa tai sisältöä koskevan tiedon, jos tiedon pyytäjän henkilöllisyys on poliisin tiedossa. Säännöksestä poistettaisiin vaatimus erityisestä syystä ja päätöksestä ja lisättäisiin tiedon vahvistamisen edellytykseksi se, että tietojen luovuttaminen ei saa vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Kun poliisin asetietojärjestelmäuudistus valmistuu, tarkoituksena on, että luvanhaltija voisi tarkastella omia lupatietojaan. Poliisin ei tarvitsisi tehdä erikseen päätöstä lupatietojen luovuttamisesta, kunhan tiedon pyytäjän henkilöllisyys on tiedossa, eikä tiedon luovuttaminen vaaranna yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
114 a §.Asealan elinkeinoluvan haltijan ilmoitusvelvollisuus epäilyttävästä liiketoimen yrityksestä. Pykälä on uusi ja sillä täytäntöönpantaisiin asedirektiivin asekauppiaille ja välittäjille asettama velvoite ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimen yrityksestä. Asedirektiivin mukaan asekauppiaat ja -välittäjät voivat kieltäytyä liiketoimesta, joka koskee kokonaisten patruunoiden tai ampumatarvikkeiden osien hankkimista, jos niiden on kohtuullista pitää liiketoimea epäilyttävänä sen luonteen tai laajuuden perusteella, ja niiden on ilmoitettava tällaisen liiketoimen yrityksestä toimivaltaisille viranomaisille. Ampuma-aselailla ei ole rajoitettu asealan elinkeinonharjoittajien mahdollisuutta kieltäytyä liiketoimista. Sopimusvapaus saa suojaa tietyssä määrin myös perustuslain omaisuuden suojaa koskevan 15 §:n kautta. Uuden 114 a §:n mukaan asealan elinkeinoluvan haltijan olisi ilmoitettava laadun tai luonteen vuoksi epäilyttävänä pitämästään patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankinnasta tai hankinnan yrityksestä poliisille Asedirektiivin johdantokappaleen mukaan liiketoimea voidaan pitää epäilyttävänä, jos siihen esimerkiksi liittyy epätavallisia ostosmääriä, ostaja vaikuttaa tietämättömältä ostamiensa ampumatarvikkeiden käytöstä tai jos ostaja haluaa välttämättä maksaa käteisellä eikä ole halukas todistamaan henkilöllisyyttään.
114 b §.Salassapito. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka koskisi salassapitoa. Ensimmäisen momentin mukaan asealan elinkeinoluvan haltija, tämän palveluksessa oleva vastuuhenkilö, aseenkäsittelyluvan haltija sekä ampuma-asekouluttaja eivät saisi oikeudettomasti ilmaista eikä käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toista vahingoittaakseen, mitä he toiminnassa tai tehtävässään ovat saaneet tietää aseluvanhaltijan luvista, hallussa olevista ampuma-aseista, aseen osista, patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista, niiden säilytykseen ja kuljetukseen sekä muuten aseturvallisuuteen liittyvistä turvallisuusjärjestelyistä, liike- ja ammattisalaisuudesta sekä henkilön yksityiselämän piiriin kuuluvista seikoista.
Toisen momentin mukaan oikeudettomana ilmaisemisena ei pidettäisi tietojen ilmaisemista poliisille lupahallinnollisiin tehtäviin liittyen eikä rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Pykälän kolmannen momentin mukaan tässä pykälässä tarkoitettu salassapitovelvollisuus säilyisi tehtävän päätyttyä.
115 §.Lain noudattamisen valvonta. Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan ampuma-aselain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvoo Poliisihallitus. Pykälän ensimmäistä momenttia muutettaisiin niin, että Poliisihallituksen sijaan viitattaisiin yleisemmin poliisiin. Pykälästä poistettaisiin myös tarpeettomana viittaus lain nojalla annetuihin säännöksiin. Muuten pykälä säilyisi ennallaan.
116 §.Asealan elinkeinoluvan haltijoiden ja asekeräilijöiden valvonta. Pykälän 1 momentin mukaisia asealan elinkeinoluvan haltijan säilytystiloja ja toisen momentin mukaisia keräilykokoelman säilytystiloja koskevia vaatimuksia tarkennettaisiin niin, että säilytystilojen tulisi olla oikeassa suhteessa säilytettävien esineiden lukumäärään. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan poliisin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava alueellaan toimivien asealan elinkeinoluvan haltijoiden 25 §:n 5 momentissa tarkoiteut pitämät tiedostot ja kirjanpito, varastot ja säilytystilat. Momenttia täydennettäisiin niin, että edellä mainittuun tarkastukseen sisältyvät myös ampuma-aseet ja luvanvaraiset aseen osat. Tarkastusvelvoitetta muutettaisiin niin, että jatkossa tarkastus tulisi tehdä vähintään kahden vuoden välein. Koska asealan elinkeinoluvan haltijoilla on velvollisuus ilmoittaa säilytystiloja koskevista muutoksista ja ase-elinkeinonharjoittajilla olevat varasto- ja luovutustiedot ilmoitetaan poliisille, ei tarkastusta olisi tarpeen enää tehdä vähintään kerran vuodessa. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että jatkossa poliisin tässä pykälässä tarkoittamasta tarkastuksesta laatima pöytäkirja tehdään poliisin asetietojärjestelmään.
119 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momentissa on kaksi kohtaa samalla numerolla seitsemän. Pykälää muutettaisiin niin, että vanhempi lailla 601/2001 säädetty kohdista poistettaisiin. Kohta on ollut tarkoitus kumota vuonna 2002 voimaantulleella muutoksella. Muuten pykälään tehtäisiin kielellisiä muutoksia.