1
Nykytila
1.1
Lainsäädäntö ja käytäntö
Ajoneuvolain (1090/2002) 2 luvussa säädetään ajoneuvojen perusluokituksesta. Lain 16 §:n 1 momentin mukaan maastoajoneuvolla tarkoitetaan moottorirekeä, ilmatyynyalusta tai muuta henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka muita ajoneuvoja vetämään valmistettua jäällä, lumessa tai vajottavassa maastossa taikka maahan tukeutuen kulkemaan valmistettua moottorikäyttöistä ajoneuvoa. Maastoajoneuvolla ei kuitenkaan tarkoiteta ajoneuvoa, joka on tarkoitettu kuljetettavaksi moottorikelkkailureitin lisäksi myös muulla tiellä eikä ajoneuvoa joka on EY- tai EU-tyyppihyväksytty 10, 11 tai 14 §:ssä tarkoitettuun ajoneuvoluokkaan tiellä käytettäväksi. Lain 16 §:n 2 momentin mukaan moottorireki on jalaksin tai teloin varustettu maastoajoneuvo. Moottorikelkka puolestaan määritellään momentissa telavetoiseksi moottorireeksi, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdelle henkilölle ja jonka omamassa on enintään 0,5 tonnia. Moottorikelkalle ei ole säädetty enimmäisleveyttä vaan ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen (1257/1992) 25 §:n 2 momentin yleissäännöksen mukaan ajoneuvon suurin sallittu leveys on 2,60 metriä. Ajoneuvon rakenteesta, hallintalaitteista ja varusteista säädetään ajoneuvolain 25 §:ssä ja 27 a §:n 2 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaa lisäksi tarvittaessa tarkemmat tekniset määräykset muun muassa ajoneuvon rakennetta ja ominaisuuksia koskevista vaatimuksista.
Euroopan unionin lainsäädännössä liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista, asetusten (EU) N:o 1024/2012 ja (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta ja direktiivin 97/68/EY muuttamisesta ja kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1628 vahvistetaan kaasu- ja hiukkaspäästöjä koskevat raja-arvot sekä EU-tyyppihyväksyntään liittyvät hallinnolliset ja tekniset vaatimukset kaikkien direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen moottoreiden osalta. Asetuksessa asetetaan myös sellaisiin liikkuviin työkoneisiin liittyviä tiettyjä velvoitteita, joihin ollaan asentamassa tai joihin on asennettu direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu moottori, tällaisten moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvojen osalta.
Ajoneuvolain 8 §:n mukaan moottorikäyttöinen ajoneuvo ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävä perävaunu on ensirekisteröitävä, muutosrekisteröitävä ja asianmukaisesti katsastettava, jollei ajoneuvolaissa tai sen nojalla toisin säädetä. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävää perävaunua, jota ei ole asianmukaisesti ensirekisteröity, muutosrekisteröity ja katsastettu, ei saa käyttää liikenteessä (käyttökielto). Ajoneuvolain 64 a §:ssä säädetään poikkeuksista rekisteröintivelvoitteesta. Pykälän 1 kohdan mukaan ajoneuvolain 8 §:ssä tarkoitettu rekisteröintivelvollisuus ja 64 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus eivät koske muuta maastoajoneuvoa kuin moottorikelkkaa.
Liikennevakuutuslaissa (460/2016) säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä näiden vahinkojen varalta otettavasta liikennevakuutuksesta. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on Suomessa, on vakuutettava, jollei liikennevakuutuslaissa toisin säädetä. Liikennevakuutuslain 8 §:ssä säädetään poikkeuksista vakuuttamisvelvollisuudesta. Pykälän 3 ja 6 kohdan mukaan liikennevakuutusta ei tarvitse ottaa perävaunulle, jota ei tarvitse rekisteröidä eikä ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä, eikä ajoneuvoa käytetä liikenteessä.
Tieliikennelaki (267/1981) koskee liikennettä tiellä. Tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan mukaan tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan tiellä yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Tieliikennelain 91 §:n mukaan maastoajoneuvoa ei saa käyttää tiellä. Moottorikelkan käyttämisestä moottorikelkkailureitillä säädetään erikseen. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää moottorireen ja pyörillä varustetun muun maastoajoneuvon vähäisestä käyttämisestä myös muualla kuin moottorikelkkailureitillä.
Ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 36 §:n 3 momentin mukaan maastoajoneuvoon saa kytkeä perävaunun, jonka kytkentämassa on enintään 1,5 kertaa vetävän maastoajoneuvon omamassan suuruinen. Ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 44 §:n 3 momentin mukaan moottorikelkan perävaunulla saa kuljettaa henkilöitä moottorikelkkailureitillä. Perävaunussa ei kuitenkaan saa kuljettaa henkilöitä ajettaessa moottorikelkalla muulla tiellä kuin moottorikelkkailureitillä tai tällaista muuta tietä ylitettäessä. Asetuksen 3 §:ssä moottorityökoneen ja maastoajoneuvon suurimmaksi sallituksi nopeudeksi määritellään 40 kilometriä tunnissa, kuitenkin moottorikelkan moottorikelkkareitillä 60 kilometriä tunnissa silloin kun perävaunussa ei kuljeteta henkilöitä.
Tieliikenneasetuksen (182/1982) 18 §:ssä säädetään määräysmerkeistä. Pykälän mukaisella merkillä 426 osoitetaan moottorikelkkailureitti. Muiden ajoneuvojen kuin moottorikelkan kuljettaminen moottorikelkkailureitillä on kielletty. Moottorikelkkailureitillä ajettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä tieliikennelaissa säädetään ajoradalla ajamisesta. Hiihtäjän ja muun jalankulkijan on ensisijaisesti kuljettava reitin oikean puolta.
Merkki 426. Moottorikelkkailureitti:
1 päivänä kesäkuuta voimaan tulevan tieliikennelain (729/2018, uusi tieliikennelaki) voimaan tulon myötä ajoneuvojen käytöstä tiellä annettu asetus kumoutuu ja moottorikelkan käyttöä koskevista asioista säädetään valtioneuvoston asetuksen sijaan uudessa tieliikennelaissa. Uuden tieliikennelain 149 §:n 3 momentin mukaan moottorikelkan perävaunussa saa kuljettaa henkilöitä moottorikelkkailureitillä ja 154 §:n 3 momentissa säädetään maastoajoneuvoon kytkettävän hinattavan ajoneuvon suurimmasta sallitusta kytkentämassasta. Uuden tieliikennelain 99 §:ssä säädetään ajoneuvojen suurimmista sallituista nopeuksista. Moottorikelkan suurin sallittu nopeus on jatkossakin 60 kilometriä tunnissa. Jos moottorikelkan perävaunussa kuljetetaan henkilöitä, suurin sallittu nopeus on 40 kilometriä tunnissa.
Maastoliikennelain (1710/1995) 3 luvussa säädetään moottorikelkkailureiteistä. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan laissa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä (moottorikelkkailureitti) lumipeitteen aikaan. Pykälän 2 momentin mukaan moottorikelkkailureitti on tieliikennelain 2 §:ssä määritelty tie, joka on tarkoitettu moottorikelkkaliikenteeseen. Moottorikelkkailureittiin voivat kuulua myös pysyvästi tarvittavat levähdysalueet ja reitin huoltoalueet.
Liikenteen turvallisuusviraston ajoneuvotilastoista sekä maastoliikenteen onnettomuuksia koskevasta tutkimuksesta ilmenevien tietojen (Trafin tutkimuksia 15/2015) perusteella moottorikelkkojen määrä on kasvanut Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana tasaisesti. Vuoden 2016 lopussa moottorikelkkoja oli rekisterissä hieman yli 145 000. Ensirekisteröintien määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti reilun 3000 ja 6000 kelkan välillä. Vuodesta 2001 ensirekisteröintien määrä on kuitenkin laskusuuntainen. Vuonna 2016 moottorikelkkoja ensirekisteröintiin yhteensä 3388 kappaletta ja vuonna 2015 yhteensä 3751 kappaletta. Tammi-marraskuussa 2017 moottorikelkkoja ensirekisteröitiin 2772 kappaletta, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2016. Kelkkamyyntiin ja ensirekisteröintimääriin vaikuttaa muun muassa talouden suhdanteet. Vuoden 2007 jälkeen liikennekäytössä olevien moottorikelkkojen määrä on laskenut tasaisesti. Kelkoista jää kuitenkin merkintä rekisteriin, minkä vuoksi rekisterissä olevien kelkkojen määrä kasvaa jatkuvasti. Rekisterissä on siis myös kelkkoja, joita ei ole tarkoitus enää koskaan ottaa käyttöön. Liikennekäytössä olevia moottorikelkkoja oli vuoden 2016 lopussa noin 82 000 kappaletta, vuoden 2017 maaliskuun lopussa noin 88 000 kappaletta ja vuoden 2018 maaliskuun lopussa 93 000 kappaletta.
Liikenneasioiden rekisterissä olevien massatietojen perusteella liikennekäytössä olevista moottorikelkoista noin 80 % on omamassaltaan 300 - 399 kiloa, 6 % moottorikelkoista on 400 - 500 kiloa ja noin 20 % puuttuu omamassatieto. Yli 500 kilon painoisia moottorirekiä ei rekisteröidä ja niiden määrästä ei ole tietoa. Liikennekäytössä olevien kelkkojen osuus rekisterissä olevista vaihtelee maakunnittain 66-78 % välillä siten, että osuus on pienin Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa ja suurin Lapissa ja Kainuussa (78 %).
Yleinen oikeus moottorikelkan kuljettamiseen perustetulla moottorikelkkailureitillä tarkoittaa yhtäältä sitä, että liikkumisesta ei peritä erillistä maksua. Toiseksi reittiä saa käyttää sillä edellytyksellä, että kuljettajalla on ajo-oikeus kuljetettavaan ajoneuvoon ja ajoneuvotyypillä saa ajaa kyseisellä tiellä. Tieliikenneasetuksen 18 §:n mukaan moottorikelkkailureitti -liikennemerkillä osoitetulla moottorikelkkailureitillä muiden ajoneuvojen kuin moottorikelkan kuljettaminen moottorikelkkailureitillä on kielletty. Maastoliikennelain 13 §:ssä ja tieliikennelain 2 §:ssä tarkoitetut moottorikelkkailureitit ovat siis teitä, jotka on tarkoitettu ainoastaan ajoneuvolaissa määritellyille moottorikelkoille. Moottorikelkkaurat ovat uranpitäjän ja maanomistajan välisiin sopimuksiin perustuvia moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettuja väyliä. Moottorikelkkailureiteistä poiketen moottorikelkkaurat ovat maastoa eivätkä tietä ja niillä liikkumiseen sovelletaan maastoliikennelain käyttösäännöksiä. Lisäksi moottorikelkkailureiteistä poiketen moottorikelkkauralla ajamisesta voidaan periä maksua. Koko Suomessa moottorikelkkailureittejä ja – uria on Metsähallituksen mukaan yhteensä noin 20 000 kilometriä, ja näistä 8 000 kilometriä on Lapin alueella. Maastoliikennelain 13 §:ssä tarkoitettuja moottorikelkkailureittejä on koko valtakunnassa yhteensä noin 4 000 kilometriä. Suurin osa nykyisistä moottorikelkkailureiteistä ja urista on perustettu 1980- ja 1990- luvulla.
1.2
Nykytilan arviointi
Moottorikelkkojen luokittelua koskeva sääntely on peräisin 70-luvulta, eikä sitä ole tarkasteltu 90-luvulla tapahtuneen kelkkailureitti-sääntelyn perustamisen jälkeen. Markkinoilla on nykyään maastoajoneuvoja, jotka käytöltään ja ominaisuuksiltaan muistuttavat lähinnä ammattikäyttöön tarkoitettuja moottorikelkkoja, mutta jotka eivät ajoneuvolain 16 §:n 2 momentin mukaan ole moottorikelkkoja, sillä niiden paino ja niillä kuljetettavissa olevien henkilöiden lukumäärä ylittävät moottorikelkka-ajoneuvoluokalle säädetyt rajat. Nykyisiä moottorikelkkoja suurempia moottorirekiä saa jo nykyisin maanomistajan luvalla käyttää maastossa, mutta ei tieliikennelaissa ja maastoliikennelaissa tarkoitetulla moottorikelkkailureitillä.
Lapin liiton moottorikelkkailun aluetaloudellisia vaikutuksia koskevan loppuraportin (huhtikuu 2014) mukaan moottorikelkkailulla on erityinen merkitys Lapissa, jossa sen tulo- ja työllistämisvaikutukset ovat suuret. Moottorikelkat ovat elinehto esimerkiksi poronhoitoalalle ja tärkeitä mm. puolustusvoimille ja useille viranomaistahoille. Moottorikelkkasafarit ja -ajelut ovat puolestaan merkittäviä matkailupalveluita. Lisäksi vapaa-ajan kelkkailu ja omatoimiset safarit kasvattavat suosiotaan. Matkailijoiden määrä koko Lapin alueella on kasvanut ja erityisesti ulkomaalaisille räätälöidyt kelkkasafarit lisääntyvät.
Silloin, kun esimerkiksi moottorikelkkasafareita järjestetään moottorikelkkailureiteillä, ajoneuvolain 16 §:n 2 momenttiin sisältyvä moottorikelkan määritelmä nykyisessä muodossaan rajoittaa käyttötarkoitukseen soveltuvan kaluston valintaa, koska moottorikelkkailureiteillä saa ajaa vain ajoneuvolain mukaisella moottorikelkalla.
Nykyiset moottorikelkkailureitit on laadittu ja perustettu omamassaltaan enintään 500 kilogramman painoisille ja kuljettajan lisäksi enintään kahdelle matkustajalle tarkoitetuille moottorikelkoille. Käytännössä valtaosa Suomessa myydyistä moottorikelkoista on kuitenkin omamassaltaan tätä kevyempiä, noin 300–400 kilogramman painoisia. Ainoastaan suurien, yleensä ammattikäyttöön tarkoitettujen moottorikelkkojen omamassat, saattavat olla lähellä moottorikelkoille säädettyä suurinta sallittua omamassaa. Lähes kaikki nykyiset moottorikelkat ovat leveydeltään alle 1,3 metrin mittaisia.
Liikenteen turvallisuusviraston maastoliikenteen onnettomuuksia koskevan tutkimuksen (Trafin tutkimuksia 15/2015) mukaan moottorikelkkojen onnettomuuksista on vaikeaa saada kattavaa tietoa, sillä niiden tilastointi on hajanaista. Moottorikelkkaonnettomuuksia tapahtuu selvästi eniten Lapissa, jossa kelkkailun merkitys on suuri. Moottorikelkka- ja mönkijäonnettomuuksista aiheutuvat taloudelliset ja inhimilliset menetykset ovat varsin merkittäviä. Henkilövahinkoihin johtaneista moottorikelkkaonnettomuuksista on aiheutunut yhteiskunnalle vuosittain keskimäärin 320 miljoonan euron kustannukset ajalla 2009–2013. Lapissa on arvioitu tapahtuvan 100 000-300 000 kelkkailusafarilähtöä yhden ajokauden aikana. Moottorikelkkasafareilla onnettomuuksia on tapahtunut suoritteeseen nähden vähän, ja vakavat onnettomuudet ovat olleet erittäin harvinaisia, vaikka kuljettajat ovat olleet hyvin kokemattomia. Yleisin kelkkailijoiden onnettomuustyyppi on ollut törmäys esteeseen, jota edelsi usein kelkan hallinnan menetys. Safareilla kokemattomilta kuljettajilta moottorikelkka karkaa käsistä usein virheellisen kaasun käytön jälkeen. Vasemmalle kääntyvä mutka on tyypillinen onnettomuuspaikka ja kelkan kaatuminen on hyvin tavanomainen onnettomuustilanne. Maasto- ja keliolosuhteet ja safariyritysten kokemus alueella vaihtelevat, minkä vuoksi johtopäätöksiä onnettomuuksien syistä eri alueilla on tehtävä varovasti. Kelkkojen uudistuneen tekniikan on arvioitu vähentävän tulevaisuudessa vakavia onnettomuuksia. Lapin sairaala-aineiston perusteella paikalliset asukkaat ovat olleet suurin kelkkailuonnettomuuksien vuoksi hoitoon joutuvien ryhmä ja vapaa-ajan onnettomuudet ovat olleet yleisin syy.
2
Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
2.1
Tavoitteet
Moottorirekien tekninen kehitys sekä moottorikelkkailun merkitys matkailuelinkeinolle ja talvimatkailun tarpeet puoltavat moottorikelkkoja koskevan sääntelyn uudistamista. Esityksen tavoitteena on uudistaa moottorikelkkoja koskevaa sääntelyä siten, että yleiset moottorikelkkoja ja moottorikelkkojen käyttöä koskevat vaatimukset mukautetaan erityisesti tekniikan kehitykseen ja talvimatkailun tarpeisiin. Sääntelyä kevennettäisiin siten, että moottorikelkkojen käyttöä koskevat rajoitukset jotka eivät ole moottorikelkkailureittien rakenteiden kestävyyden tai liikenneturvallisuuden näkökulmasta perusteltuja, puretaan tai mukautetaan tekniikan kehitykseen.
2.2
Toteuttamisvaihtoehdot
Moottorikelkkojen ja moottorirekien teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi ja niiden käytön mahdollistamiseksi myös moottorikelkkailureiteillä, on arvioitu tiedossa olevien uusien moottorirekien ja moottorikelkkailureittien ominaisuuksia.
Moottorikelkkojen ja moottorirekien luokittelussa ja määrittelyssä on harkittu rajausten tekemistä ajoneuvojen teknisten ominaisuuksien kuten omamassan, henkilöluvun ja leveyden perusteella. Moottorikelkkailureittien ominaisuuksista on otettava huomioon reittien leveys erityisesti metsissä sekä reitillä olevien siltojen, muiden rakennelmien ja jääpeitteiden kantavuus.
Moottorireen suurempi omamassa merkitsee usein myös suurempia mittoja. Lisäksi siltojen ja rakennelmien sekä jään kantavuus ovat liikenneturvallisuuden varmistamiseksi ja mahdollisten vahinkojen minimoimiseksi merkittävämpiä seikkoja kuin paikoittaiset kapeat kohdat, minkä vuoksi moottorikelkan uudelleen määrittäminen on päädytty tekemään ensisijaisesti omamassan ja henkilöluvun kautta. Omamassa ja henkilöluku ovat myös voimassa olevassa moottorikelkan määritelmässä käytettyjä ominaisuuksia ja näiden ominaisuuksien muutoksien vaikutusten arvioimiseksi on näin ollen saatavilla myös tietoa esimerkiksi liikennerekisteristä ja onnettomuustilastoista. Lisäksi muun voimassa olevan moottorikelkkoja ja niiden käyttöä koskevassa sääntelyssä ja soveltamiskäytännössä kuten suurimman sallitun kytkentämassan ja ajonopeuden määrittelyssä on huomioitu moottorikelkkojen massa ja henkilömäärä, jolloin näiden ominaisuuksien vähäisten muutosten on arvioitu edellyttävän vähemmän lisäsääntelyä nykytilaan. Voimassa olevan tieliikennelain nojalla ajoneuvojen tiellä sallituista mitoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tarvittaessa moottorikelkkojen ja raskaiden moottorikelkkojen suurimmasta tiellä sallitusta leveydestä voitaisiin säätää erikseen valtioneuvoston asetuksella.
Uusista moottorireistä ja nykyisistä moottorikelkkareiteistä käytettävissä olevien tietojen perusteella on arvioitu, että moottorikelkkaa muutaman sadan kilon raskaammalla moottorireellä olisi mahdollista kulkea useilla nykyisillä moottorikelkkareiteillä. Samalla on perusteltua muuttaa sallittua henkilölukumäärää omamassaan muutoksen suhteessa.
Yhtenä toteuttamistapana sallia nykyisiä moottorikelkkoja suurempien moottorirekien käyttö moottorikelkkailureiteillä, olisi muuttaa moottorikelkan määritelmää koskemaan nykyistä suurempia moottorikelkkoja ja sallia niiden käyttö pääsääntöisesti kaikilla moottorikelkkailureiteillä. Tällöin reitin pitäjä voisi rajoittaa reitillä sallittujen moottorikelkkojen kokonaismassaa asettamalla sinne liikennemerkillä tarvittavan painorajoituksen. Koska nykyiset moottorikelkkailureitit on perustettu nykyisen moottorikelkan määritelmän mukaisille moottorikelkoille, ei kaikilla moottorikelkkailureiteillä olisi välttämättä kuitenkaan turvallista kuljettaa nykyistä suurempia ajoneuvoja. Näin ollen suurempien ajoneuvojen salliminen kaikille moottorikelkkailureiteille voisi johtaa vaaratilanteisiin ja rakennelmien vahingoittumiseen, jos suuremmille moottorikelkoille soveltuvia moottorikelkkailureittejä ei olisi kartoitettu ja merkitty asianmukaisesti.
Koska nykyistä suurempia moottorikelkkoja ei ole arvioitu kaikille nykyisille moottorikelkkailureiteille soveltuviksi, on toisena toteuttamisvaihtoehtona suurempien moottorikelkkojen sallimiseksi moottorikelkkailureiteille arvioitu mahdollisuutta velvoittaa reitinpitäjät arvioimaan nykyisten moottorikelkkailureittien soveltuvuus nykyistä suuremmille moottorikelkoille. Tässä vaihtoehdossa velvoite koskisi kaikkia reitinpitäjiä ja voisi aiheuttaa turhia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Lisäksi tässä vaihtoehdossa olisi syytä määritellä hallinnolliset menettelyt velvoitteen täyttämisen toteuttamisen varmistamiseksi. Tätä vaihtoehtoa ei ole pidetty pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman mukaisten hallinnollisen taakan vähentämisen ja normien purkamisen tavoitteiden mukaisena.
Kolmantena toteuttamisvaihtoehtona valmistelun aikana on arvioitu reitinpitäjän vapaaehtoista arviointia moottorikelkkailureitin soveltuvuudesta raskaille moottorikelkoille. Tämän vaihtoehdon on arvioitu vastaavan parhaiten voimassa olevan maastoliikennelain mukaista reitinpitäjän tehtävää ja vastuuta moottorikelkkailureitistä. Tähän vaihtoehtoon on arvioitu mahdollisuutta liittää kolmannelle taholle oikeus vaatia reitinpitäjää arvioimaan moottorikelkkailureitin soveltuvuus raskaille moottorikelkoille. Moottorikelkkailureitin perustaminen itsessään voi kuitenkin tulla vireille vain reitinpitäjän hakemuksesta ja reitinpitäjä vastaa maastoliikennelain mukaan siitä, että moottorikelkkailureitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja että reitin varrelle tällöin sijoitetaan reitin kulkua ja liikennettä olennaisesti vaarantavia paikkoja osoittavat sekä muut tarpeelliset liikennemerkit. Reitinpitäjän velvoittaminen arvioimaan moottorikelkkailureitin soveltuvuus raskaille moottorikelkoille kolmannen tahon aloitteesta lisäisi reitinpitäjän velvoitteita ja voisi edellyttää viranomaistoimenpiteistä säätämistä velvoitteen toteutumisen turvaamiseksi. Tällaisen hallinnollisen taakan lisäämistä ei ole pidetty tarpeellisena. Reitinpitäjien on arvioitu tuntevan parhaiten pitämänsä reitin soveltuvuuden raskaille moottorikelkoille ja reitin soveltuvuuden arviointi raskaille moottorikelkoille on arvioitu olevan perusteltua suhteessa reitinpitäjän nykyisiin vastuihin ja tehtäviin. Reitin soveltuvuuden arvioiminen raskaille moottorikelkoille olisi myös reitinpitäjän edun mukaista erityisesti silloin, jos reitti on merkityksellinen reitinpitäjän oman liiketoiminnan, liikennöinnin tai harrastusmahdollisuuksien kannalta olennainen ja raskaiden moottorikelkkojen sallimisella reitille on etua näiden käyttötarkoitusten edistämiseksi.
Valmistelussa on arvoitu tarvetta liittää edellytys viranomaisen tai maanomistajan suostumuksesta reitinpitäjän arvioiman reitin hyväksymiseksi raskaille moottorikelkoille esimerkiksi maastoliikennelain 22 §:n mukaista reitin siirtämistä koskevaa menettelyä vastaavasti. Ehdotuksen lähtökohdaksi on kuitenkin otettu olemassa olevan moottorikelkkailureitin soveltuvuus hieman nykyistä suuremmille moottorireille, jolloin vaikutukset ympäristöön ja maanomistajan omistusoikeuteen on arvioitu niin vähäisiksi, ettei viranomaisen tai maanomistajan suostumuksen edellyttämistä ole pidetty perusteltuna siitä aiheutuviin taloudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin nähden.
2.3
Keskeiset ehdotukset
Ajoneuvolain moottorikelkan määritelmää ehdotetaan uudistettavaksi siten, että lakiin lisätään raskaan moottorikelkan määritelmä, joka tarkoittaa suurimmalta sallitulta omamassaltaan 0,8 tonnin painoisia, eli 300 kilogrammaa nykyistä moottorikelkkaa suurempia moottorirekiä, joissa voisi olla kuljettajan lisäksi tilaa enintään neljälle henkilölle. Muutoksen tavoitteena on siten mahdollistaa tiettyjen, nykyisin moottorireeksi katsottujen ajoneuvojen käyttö maastoliikennelain tarkoittamilla moottorikelkkailureiteillä, jotka on erikseen osoitettu sallituiksi raskaille moottorikelkoille. Raskaan moottorikelkan kuljettamiseen vaadittaisiin moottorikelkan kuljettamista vastaavasti T-luokan ajo-oikeus.
Esitystä laadittaessa on pyritty huomioimaan nykyisten moottorikelkkailureittien mahdollinen soveltumattomuus nykyistä suuremmille ajoneuvoille, minkä vuoksi vain erikseen osoitetuilla tarkoitukseen soveltuvilla moottorikelkkailureiteillä saisi ajaa raskaalla moottorikelkalla. Moottorikelkkailureitin olosuhteet parhaiten tunteva reitin pitäjä arvioisi ylläpitämänsä moottorikelkkailureitin soveltuvuuden raskaille moottorikelkoille. Raskaan moottorikelkan käyttö moottorikelkkailureitillä sallittaisiin moottorikelkkailureittiä osoittavaan liikennemerkin yhteyteen asetettavalla lisäkilvellä.
3
Esityksen vaikutukset
Ehdotetuilla muutoksilla mahdollistettaisiin nykyistä suurempien moottorikelkkojen käyttö tarkoitukseen soveltuvilla maastoliikennelain 13 §:ssä tarkoitetuilla moottorikelkkailureiteillä. Moottorikelkkoja koskevan sääntelyn uudistaminen mahdollistaisi nykyistä useamman henkilön kuljettamisen moottorikelkkailureiteillä nykyistä vähemmällä määrällä ajoneuvoja. Raskaan moottorikelkan määritelmän lisääminen osaltaan mahdollistaa uusien liikkumisen innovaatioiden ja talvimatkailupalveluiden uusien mahdollisuuksien täysimääräisen hyödyntämisen. Uudistus toteuttaa siten myös säädösten sujuvoittamista koskevaa hallitusohjelman kärkihanketta.
Moottorikelkkojen suurimman sallitun massan nosto kasvattaisi raskaiden, pääasiassa työkäyttöön tarkoitettujen kelkkojen määrää todennäköisesti vain vähän, ehkä joillakin sadoilla tai enimmillään 2 000 – 3 000 kelkalla. Arvio perustuu näiden kelkkojen korkeaan hintaan ja siihen, että nykyisinkin vain pieni osa kelkoista on massaltaan lähellä suurinta sallittua massaa.
3.1
Vaikutukset liikenneturvallisuuteen
Ehdotuksen ei arvioida lisäävän moottorikelkkailun määrää ainakaan siinä määrin, että sen johdosta kelkkailuonnettomuuksien määrän arvioitaisiin kasvavan. Tätä arviota puoltaa suurempien moottorirekien rajallinen määrä sekä niiden arvioitu käyttö erityisesti moottorikelkkasafareilla, joissa onnettomuuksia tilastojen valossa tapahtuu suoritteeseen nähden vähän. Moottorikelkkamääritelmän omamassan kasvattaminen mahdollistaa myös painavammat perävaunut, ja siten aikaisempaa useamman ihmisen samanaikaisen kuljettamisen moottorikelkan perävaunussa, mikä voi lisätä mahdollisessa onnettomuudessa loukkaantuneiden ja kuolonuhrien määrää.
Toisaalta kelkkojen koon kasvattaminen voi vähentää kokemattomien kuljettajien ajamisen tarvetta, kun safareille pääsee ilman, että tarvitsee itse ajaa moottorikelkalla. Tällä voidaan arvioida olevan kelkkailuonnettomuuksien määrään positiivinen vaikutus.
Nykyistä leveämmät moottorikelkat voivat lisätä kohtaamisonnettomuuksien riskiä. Ajoneuvojen rajallisesta määrästä johtuen onnettomuusriskin arvioidaan kuitenkin lisääntyvän hyvin vähän. Riskin minimoimiseksi reitin soveltuvuuden arvioimisessa tulisi huomioida raskaan moottorikelkan suurempi koko. Lisäksi on huomioitava, että Liikenteen turvallisuusviraston maastoliikenteen onnettomuuksia koskevan tutkimuksen valossa kohtaamisonnettomuudet eivät ole yleinen kelkkailijoiden onnettomuustyyppi.
Painavammat moottorikelkat tai moottorikelkan ja reen yhdistelmät voivat helpommin murtaa jään, joten jäihin vajoamiset voivat lisääntyä. Teräsjään kantavuutta kuvaavan kaavan mukaan 800 kg painava ajoneuvo tarvitsee alleen 2-3 cm enemmän teräsjäätä kuin 500 kg painoinen. Jos 800 kg omamassaisessa moottorikelkassa olisi kyydissä neljä henkilöä ja perässä maksimipainoinen perävaunu, yhdistelmä painaisi noin 2300 - 2400 kg eli suuren henkilöauton verran. Tällainen yhdistelmä tarvitsisi auton tapaan vähintään noin 20 cm paksun jään, kun Ilmatieteenlaitos suosittelee yleensä moottorikelkoille vähintään 15 cm jäätä. Jään murtumiseen vaikuttaa jään paksuuden ja laadun lisäksi ajoneuvon nopeus. Raskaalle moottorikelkalle soveltuvan reitin arvioinnissa olisi kuitenkin huomioitava myös ajoneuvon paino, jolloin jäihin vajoamisriskiä voidaan rajata huomioimalla jään paksuus raskaille moottorikelkoille sallittujen moottorikelkkailureittien määrittämisessä.
3.2
Ympäristövaikutukset
Ympäristölle aiheutuvien vaikutusten arvioidaan kokonaisuudessaan olevan vähäisiä erityisesti ajoneuvojen pienen määrän takia. Nykyistä suurempikokoisista moottorikelkoista luonnolle ja muulle ympäristölle aiheutuvia haittoja minimoidaan sallimalla raskaammat kelkat vain erikseen osoitetuille soveltuviksi arvioiduille reiteille. Ympäristövaikutuksia rajaa raskaiden moottorikelkkojen arvioitu käyttö pääasiassa matkailukäytössä useimmiten asiakkaiden lyhyillä ajeluilla matkailukeskusten lähellä. Ympäristölle kelkkailusta aiheutuvia haittoja voitaisiin rajoittaa myös raskaille moottorikelkoille asetettavilla päästövaatimuksilla. Suomen luonnonsuojeluliitto on esityksestä ensimmäisessä vaiheessa antamassaan lausunnossa arvioinut, että raskaiden moottorikelkkojen salliminen kaikille moottorikelkkareiteille voisi aiheuttaa jäälle tehtävien reittien siirtymisen kantavuussyistä osin maalle millä olisi negatiivinen vaikutus luonnolle. Koska esityksen mukaan raskaat moottorikelkat sallittaisiin vain erikseen niille soveltuville reiteille, arvioidaan sen vähentävän tarvetta siirtää reittejä nykyisestä.
3.3
Vaikutukset yrityksiin
Nykyistä suuremmilla moottorikelkoilla olisi mahdollista kuljettaa esimerkiksi moottorikelkkasafareilla nykyistä useampia henkilöitä vähemmällä määrällä ajoneuvoja ja niiden kuljettajia. Esimerkiksi lasten tai kokemattomia kuljettajien mahdollisuudet osallistua moottorikelkkailuajeluun paranisivat ja ehdotuksella olisi siten välillisiä tulo- ja työllistämisvaikutuksia Lapin matkailuelinkeinolle.
Ehdotetun muutoksen arvioidaan lisäävän vain vähäisessä määrin uusien maastoajoneuvojen myyntiin. Nykyisin on myynnissä moottorikelkan kaltaisia maastoajoneuvoja, joiden massa ylittää 500 kg. Näiden hinta on jopa kolminkertainen verrattuna uusiin moottorikelkkoihin, minkä arvioidaan vaikuttavan myyntiä vähentävästi.
3.4
Vaikutukset moottorikelkkailureittien pitäjiin
Ehdotuksella olisi vaikutuksia moottorikelkkailureittien pitäjien kustannuksiin reiteille sallittujen ajoneuvojen massan kasvaessa. Kustannusten lisääntymistä hallittaisiin jättämällä reitin pitäjien arvioitavaksi sen, sallitaanko raskaat moottorikelkat reitillä vai ei. Suurempia moottorirekiä olisi lisäksi niiden rajatun käyttötarkoituksen ja korkean hankintahinnan vuoksi käytössä hyvin rajallinen määrä.
3.5
Vaikutukset viranomaistoimintaan
Moottorikelkan luokituksen muuttaminen suurinta omamassaa korottamalla mahdollistaisi raskaampien maastoajoneuvojen rekisteröimisen raskaaksi moottorikelkaksi ja liikkumisen erikseen osoitetuilla moottorikelkkareiteillä. Moottorikelkan suurimman sallitun massan korottaminen toisi tämän mahdollisuuden myös esimerkiksi telasarjalla varustetuille yli 500 kg omamassan traktorimönkijöille. Rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuus eivät ehdotuksen mukaan koske muuta maastoajoneuvoa kuin moottorikelkkaa tai raskasta moottorikelkkaa, jolla ajetaan moottorikelkkailureitillä. Ilman rajausta suuri osa nykyisistä moottorireistä katsottaisiin moottorikelkoiksi, joita koskisi myös rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuus. Hallinnollisen taakan keventämiseksi rekisteröintivelvollisuus koskisi ainoastaan raskaita moottorikelkkoja, joilla ajetaan moottorikelkkailureiteillä.
Muutoksen johdosta Liikenteen turvallisuusviraston tyyppihyväksyntä- ja rekisteröintitehtävät lisääntyisivät vähäisessä määrin. Viraston tulisi myös tarvittaessa huomioida muutokset maastoajoneuvojen tarkempia teknisiä vaatimuksia koskevissa määräyksissä.
Hallitus on antanut esityksen eduskunnalle laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 61/2018 vp). Liikenteen turvallisuusvirasto, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistettäisiin uudeksi virastoksi, Liikenne- ja viestintävirastoksi. Virastouudistuksen olisi tarkoitus tulla voimaan ja uusi virasto perustaa 1 päivänä tammikuuta 2019. Liikenteen turvallisuusvirastolle kuuluvat tehtävät siirtyisivät lain voimaan tultua automaattisesti Liikenne- ja viestintävirastolle.
Muutoksen johdosta voi valvontaviranomaisten tehtävät lisääntyä hieman, jos raskailla moottorikelkoilla ajetaan reiteillä, jotka eivät ole niille sallitut. Valvontatehtävien lisääntymistä voidaan vähentää merkitsemällä asianmukaisesti raskaille moottorikelkoille soveltuvat reitit.
4
Asian valmistelu
Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä ympäristöministeriön ja Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (LVM/2370/03/2017) valmisteltiin esitys, jonka mukaan ajoneuvolaissa säädettyä moottorikelkan määritelmää olisi muutettu siten, että nykyistä suuremmat moottorikelkat olisi sallittu kaikilla moottorikelkkailureiteillä. Useassa esityksestä annetussa lausunnoissa arvioitiin suurempien moottorikelkkojen käytön salliminen kaikilla moottorikelkkailureiteillä lisäävän moottorikelkkailuonnettomuuksien riskiä ja heikentävän reittien rakenteiden kestävyyttä. Luonnolle ja muulle ympäristölle aiheutuvia haittoja katsottiin aiheutuvan esimerkiksi siitä, kun osa veden päällä kulkevista reiteistä siirtyisi maalle. Lisäksi huolena oli muun muassa leveiden kelkkojen mahtuminen kapeille moottorikelkkareiteille ja kohtaamisonnettomuuksien määrän kasvaminen. Havaintojen mukaan moottorikelkkailureitit ovat paikoitellen hyvinkin kapeita, jolloin leveiden kelkkojen salliminen vaatisi moottorikelkkailureittien leventämistä.
Esityksestä saatujen lausuntojen perusteella valmistelua päätettiin jatkaa siten, että nykyistä suuremmat moottorikelkat sallittaisiin vain erikseen niille soveltuviksi arvioiduilla reiteillä, reitinpitäjän luvalla.
Muutetusta esityksestä pyydettiin lausunnot ajalla 6.7-7.9.2018 välisenä aikana. Esityksestä annettiin yhteensä 16 lausuntoa. Lausunnoista laadittiin yhteenveto, joka on löydettävissä valtioneuvoston hankeikkunasta (LVM019:00/2018). Liikennevirasto, Kainuun liitto ja Kuusamon kaupunki ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa esityksestä.
BRP Finland Oy, Suomen moottoriliitto ry eivät pitäneet ehdotettuja muutoksia kannatettavana moottorikelkkailureitistön turvallisuuden ja kestävyyden näkökulmasta.
Liikenneturva, työ- ja elinkeinoministeriö, Tukes, Poliisihallitus, Lapin poliisilaitos ja Lapin ELY-keskus pitivät raskaan moottorikelkan kuljettamiseen ehdotettua T-luokan korttia riittämättömänä vaatimuksena erityisesti silloin, kun ajoneuvoon on kiinnitetty hinattava ajoneuvo, jossa kuljetetaan henkilöitä ja kuljettamiseen sovelletaan moottorikelkkoja tällä hetkellä koskevia kytkentämassaa ja kuljetettavien henkilöiden sallittua määrää koskevia säännöksiä.
Poliisihallituksen ja Lapin poliisilaitoksen lausunnoissa esitettiin lisäksi raskaiden moottorikelkkojen suurimmaksi sallituksi leveydeksi 1,7 metriä ja rekisteröintivelvoitetta koskevaksi kaikkia raskaita moottorikelkkoja näiden käyttöä koskevan valvonnan tehostamiseksi. Lapin poliisilaitos esitti lisäksi raskaiden moottorikelkkojen suurimmaksi sallituksi ajonopeudeksi 60 km/h jäällä ja 40 km/h maastossa ja moottorikelkkareitillä riippumatta siitä, onko siinä kuormaa vai ei. Lisäksi Lapin poliisilaitos esitti, että esimerkiksi yli 1,5 metriä leveillä raskailla moottorikelkoilla tulisi olla suurinta leveyttä osoittavat äärivalot.
Suomen Luonnonsuojeluliitto esitti, että raskaiden moottorikelkkojen sallimiseksi moottorikelkkareitille edellytettäisiin vähinään kunnan ympäristöviranomaisen päätöstä sekä siihen liittyvää päätöksentekomenettelyä.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry toi esiin maanomistajien ongelman ajoneuvojen luvattomasta käytöstä maillaan. Lisäksi MTK huomautti, että leveämmät kelkat voidaan ottaa huomioon uusissa reittitoimituksissa ja sopimuksissa ja oletti aiempaa raskaampien moottorikelkkojen aiheuttamat lisävahingot reittien tai urien maapohjalle vähäisiksi tai olemattomiksi.
Alpina Snowmobiles S.r.l:n ja Polartec Motor Oy:n yhteisessä lausunnossa pidettiin esitystä sekä voimassa olevaa lainsäädäntöä Euroopan unionin lainsäädännön vastaisena tavaroiden vapaata liikkuvuutta rajoittavana. Lausunnon mukaan esitystä tulisi muuttaa luopumalla pääsääntöisestä käyttöoikeuden rajoituksesta Suomen tärkeimmillä lumiajoneuvojen yleisillä liikenneväylillä. Pääsääntönä on oltava vapaa käyttöoikeus, jota rajoitetaan ajoneuvoja koskevilla nopeus-, paino-, korkeus- tai leveysrajoituksilla, kuten tapahtuu kaikkien muidenkin ajoneuvotyyppien osalta. Samalla tulisi lausunnon mukaan poistaa EU-oikeuden loukkaukset myös muilta osin, lopettamalla raskaiden moottorikelkkojen perusteeton syrjintä maastoliikennelain 24 §:n tarkoittamilla metsäteillä.
Lapin ELY-keskus huomautti, että maantielain 37 §:n mukaan moottorikelkkareitin tai –uran pitäjän tulee hakea reitin maantien ylittämistä varten liittymälupaa ELY-keskukselta. Lausunnon mukaan reitin muuttaminen raskaille moottorikelkoille soveltuvaksi edellyttää myös reitinpitäjältä maantielain 38 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti uuden liittymäluvan hakemista toimivaltaiselta ELY-keskukselta.
Lapin ELY-keskus esitti lisäksi, että reitinpitäjä velvoitetaan myös maastoliikennettä koskevassa lainsäädännössä ennen olemassa olevan reitin käytön sallimista raskaalle moottorikelkalle hakemaan uutta lupaa maantien ylitykselle toimivaltaiselta ELY-keskukselta. Uuden luvan myöntämisen yhteydessä selvitettäisiin liikenneturvallisuuteen vaikuttavien seikkojen lisäksi myös ylitysten mahdolliset vaikutukset tien kunnossapidolle sekä tierakenteille.
Lisäksi Lapin ELY-keskus katsoi, että maastoliikennettä koskevassa lainsäädännössä tulisi nykyistä selkeämmin todeta, että ELY-keskus voi rajoittaa maastoliikennettä asettamalla yleistä nopeusrajoitusta alempia nopeusrajoituksia liikenneturvallisuuden edistämiseksi, ja että nopeusrajoitukset voivat alueellisen rajoituksen lisäksi koskea vain tiettyä vaaralliseksi arvioitua reitin osaa vastaavalla tavalla kuin maantieliikenteessä. Reittien turvallisuuden parantamiseksi erityisesti kuntien tulisi Lapin ELY-keskuksen näkemyksen mukaan olla aloitteellisia ELY-keskuksen suuntaan nopeusrajoitusten asettamiseksi. Lisäksi ELY-keskus esittää lisäystä maastoliikennelain 15 § Reittisuunnitelma 2 momenttiin: Reittisuunnitelmassa on osoitettava reitin osa-alueet, joille määrätään alennettu nopeusrajoitus (10-40 km/h).
Lisäksi Lapin ELY-keskuksen lausunnon mukaan reitinpitäjän olisi syytä osoittaa raskaille moottorikelkoille sallitut reitit liikennemerkkien lisäksi myös moottorikelkkailukartalla sekä mahdollisilla nettisivuilla.
Lausuntokierroksen jälkeen lakiin maastoliikennelain muuttamisesta on lisätty 17 ja 24 §;n muutokset. Ajokorttivaatimusta on pidetty johdonmukaisena muiden vastaavan kaltaisten ajoneuvojen ajokorttivaatimusten kanssa. T-ajokorttiluokkaan kuuluvat T3-luokan traktoreita lukuun ottamatta traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 60 kilometriä tunnissa sekä moottorityökoneet ja moottorikelkat niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen. T-luokan ajokortilla on oikeus ajaa tuhansien kilojen painoisia traktoreita liikenteessä, joten raskaan moottorikelkan kuljettamiseksi ei ole nähty ajoneuvon koon vuoksi perusteita vaatia muuta ajoneuvoluokkaa. Suurempia henkilömääriä on lisäksi arvioitu kuljetettavan raskaan moottorikelkan ja sen perävaunun yhdistelmässä pääasiassa matkailuliiketoiminnan yhteydessä, eikä muun muassa vastuusyistä ole pidetty todennäköisenä, että tällaisia kuljetuksia suorittaisi merkittävässä määrin kokemattomat alle 18-vuotiaat kuljettajat.
Moottorikäyttöisten ajoneuvojen suurimmista sallituista ajoneuvokohtaisista nopeuksista säädetään voimassa olevan tieliikennelain nojalla ajoneuvojen käytöstä tiellä annetussa asetuksessa ja 1 kesäkuuta 2020 voimaan tulevassa uudessa tieliikennelaissa. Valmistelussa ei ole tunnistettu tarvetta säätää raskaille moottorikelkoille moottorikelkoista poikkeavaa nopeutta. Moottorikelkkojen nopeusrajoituksesta poikkeava nopeusrajoitus voisi vaikeuttaa moottorikelkkailureitillä tapahtuvaa liikennettä ja lisäisi mahdollisesti ohitustilanteita.
Suomen luonnonsuojeluliitto esitti lausunnossaan, että moottorikelkkailureitin soveltuvuudesta raskaille moottorikelkoille tulisi tehdä vähintään kunnan ympäristöviranomaisen päätös, koska reitin pitäjä ei välttämättä tunne asiaan liittyviä ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia eikä niiden vaaliminen olisi reitin pitäjän taloudellisen edun mukaista. Esitykseen ei ole otettu vaatimusta reitin soveltuvuuden arvioimista kunnan ympäristöviranomaisen tai muun viranomaisen taholta. Moottorikelkkailureiteillä on yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla eikä ajamisesta voi periä maksua. Siten reitin pitäjällä voisi olla ainoastaan välillistä taloudellista hyötyä raskaiden moottorikelkkojen sallimisessa ylläpitämälleen reitille. Reitin pitäjä on myös maastoliikennelain mukaan vastuussa reitin käyttäjälle tai kolmannelle osapuolelle reitin käyttämisestä aiheutuvasta vahingosta, jos se on johtunut reitin pitäjän huolimattomuudesta tai tahallisuudesta. Näin ollen reitinpitäjällä ei ole arvioitu olevan taloudellista kannustinta määritellä raskaille moottorikelkoille sallituksi sellaisia reittejä, jotka eivät siihen sovellu, jos siitä voi aiheutua vahinkoa reitin käyttäjälle tai kolmannelle osapuolelle.
Reitin pitäjä useimmiten myös tuntee reitin ja sen olosuhteet parhaiten ja siten pystyy parhaiten arvioimaan sen soveltuvuuden myös raskaille moottorikelkoille. Reitin pitäjän tehtävänä on maastoliikennelain 21 §:n mukaan huolehtia siitä, että moottorikelkkailureitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja että reitin varrelle tällöin sijoitetaan reitin kulkua ja liikennettä olennaisesti vaarantavia paikkoja osoittavat sekä muut tarpeelliset liikennemerkit. Huomioiden reitin pitäjän tehtävistä ja vastuusta säädetty on tarkoituksenmukaista, että se suorittaa myös arvioin reitin soveltuvuudesta raskaille moottorikelkoille.
Esitysluonnos on ilmoitettu komissiolle direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisesti. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset ja jäsenvaltioiden on lykättävä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä kolmella kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut ilmoituksen. Komissio on antanut esityksestä huomautuksensa, jotka jäsenvaltion on direktiivin (EU) 2015/1535 mukaan otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon. Komission huomautus esityksestä on saapunut ilmoitusmenettelyä koskevaan järjestelmään direktiivin mukaisen odotusajan päättymisen 8.10.2018 jälkeen. Komission huomautuksen mukaan esitys saattaa tosiasiassa rajoittaa raskaiden moottorikelkkojen käyttöä ja siten olla ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä EUT-sopimus, 34 ja 36 artiklan kanssa.
Mainitun EUT-sopimuksen 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. EUT-sopimuksen 36 artiklan mukaan mitä 34 ja 35 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.
EUT-sopimuksen 34 ja 36 artiklassa tarkoitetut rajoitukset ovat komission mukaan mahdollisia liikenneturvallisuussyistä, mutta rajoitusten tulee olla välttämättömiä ja oikeassa suhteessa näiden tavoitteiden turvaamiseksi. Komissio on viitannut yhteisön tuomioistuimen tuomioon asiassa C-142/05, jonka mukaan rajoitusten on voitu katsoa olevan oikeassa suhteessa tavoitteen saavuttamiseksi silloin, jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat velvollisia toteuttamaan säädetyt täytäntöönpanotoimet, kyseiset viranomaiset ovat tosiasiallisesti käyttäneet niille tältä osin annettua toimivaltaa, ja tällaiset toimet on toteutettu kohtuullisessa ajassa kyseisen lainsäädännön voimaan tulon jälkeen. Komission mukaan sillä on epäilyksiä ehdotettujen rajoitusten suhteellisuudesta, koska esitysluonnoksen mukaan arvion reitin soveltuvuudesta voi tehdä vain reitin pitäjä, jonka intressissä ei välttämättä ole arvioida reitin soveltuvuutta raskaille moottorikelkoille ja koska arvioinnin tekemiseksi ei ole esitetty määräaikaa.
Hallitus toteaa, että vaikka esityksellä rajoitetaankin nykyistä raskaampien moottorikelkkojen käyttöä kaikilla moottorikelkkailureiteillä, sillä tosiasiassa mahdollistettaisiin nykyistä suurempien moottorikelkkojen käyttö moottorikelkkailureiteillä. Lisäksi on muistettava, että moottorikelkkoja suurempien moottorirekien käyttö olisi nykytilaa vastaavasti sallittua maastossa maanomistajan luvalla. Hallituksen näkemyksen mukaan raskaiden moottorikelkkojen käytön rajoituksella on liikenneturvallisuuteen perustuva hyväksyttävä peruste ja rajoitus on oikeassa suhteessa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Nykyiset moottorikelkkareitit on suunniteltu tämänhetkisen moottorikelkan määritelmän mukaisille ajoneuvoille. Valmistelussa on aluksi arvioitu mahdollisuutta sallia suuremmat moottorireet lähtökohtaisesti kaikille moottorikelkkailureiteille, mutta muun muassa valvontaviranomaisten ja luonnonsuojeluorganisaatioiden lausunnoissa on arvioitu suurempien moottorikelkkojen käytön sallimisen kaikilla moottorikelkkailureiteillä lisäävän moottorikelkkailuonnettomuuksien riskiä ja ympäristölle aiheutuvia haittoja sekä heikentävän kelkkailureittien rakenteita. Näiden esitettyjen näkökohtien perusteella hallitus katsoo ehdotetun kaltaiselle sääntelylle, jossa raskaat moottorikelkat sallittaisiin vain erikseen soveltuville reiteille, olevan EUT-sopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävä peruste.
Rajoitus on myös hallituksen näkemyksen mukaan oikeassa suhteessa paitsi liikenneturvallisuuden myös maanomistajan omaisuuden ja ympäristön suojelemisen tavoitteisiin nähden. Reitin pitäjän velvoittaminen arvioimaan reitin soveltuvuus raskaille moottorikelkoille tarkoittaisi sitä, että moottorikelkkailureitti olisi myös sallittava raskaille moottorikelkoille siltä osin, kuin se katsotaan niille soveltuvaksi. Koska moottorikelkkailureitin pitäminen perustuu vapaaehtoisuuteen, ei reitin pitäjää ole hallituksen näkemyksen mukaan perusteltua velvoittaa sallimaan raskaita moottorikelkkoja pitämällään reitillä.
Maastoliikennelain mukaan reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkailureitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja että reitin varrelle tällöin sijoitetaan reitin kulkua ja liikennettä olennaisesti vaarantavia paikkoja osoittavat sekä muut tarpeelliset liikennemerkit. Reitin pitäjä on myös velvollinen korvaamaan moottorikelkkailureitistä kiinteistölle, maa-alueen omistajalle tai haltijalle, poronhoidolle tai ammattimaiselle kalastukselle aiheutuva vahinko ja haitta. Lisäksi reitinpitäjä voi joutua vastuuseen reitin pitämisestä johtuvasta ympäristövahingosta siten kuin ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/94) säädetään. Reitin pitäjän velvoittaminen sallia nykyistä raskaammat moottorikelkat niille soveltuville moottorikelkkailureitille, voisi näin ollen lisätä reitin pitäjän kunnossapitovelvoitteita ja reitinpidon kustannuksia sekä ympäristölle ja maanomistajille aiheutuvia haittoja.
Moottorikelkkailureitti voidaan lakkauttaa reitin pitäjän ilmoituksesta. Edellä mainituilla perusteilla reitin pitäjän velvoittaminen sallia soveltuville reitille nykyistä raskaammat moottorikelkat, voisi tosiasiassa johtaa moottorikelkkailureittien lakkauttamiseen ja siten rajoittaa entisestään paitsi raskaiden moottorikelkkojen myös nykyisten moottorikelkkojen käyttöä. Edellä mainituilla perusteilla hallitus katsoo esitetyn sääntelymallin, jossa raskaiden moottorikelkkojen salliminen reitinpitäjän erikseen niille soveltuvaksi arvioiduille reiteille, olevan oikeassa suhteessa esityksen tavoitteeseen ja rajoituksen perusteisiin nähden.