7.1
Laki liikenteen palveluista
3 §. Henkilöiden ja tavaroiden kuljettaminen tiellä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 kohta, jossa vahvistetaan EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen soveltamisalan laajenevan ammattimaiseen tavaran kuljettamiseen kansainvälisessä tieliikenteessä ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, jotka ovat kokonaismassaltaan yli 2,5 tonnia ja enintään 3,5 tonnia (kevyt tavaraliikennelupa).
Tavaraliikenteen ammatinharjoittajaa koskevat vaatimukset tulevat EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksesta ja EU:n tavaraliikennelupa-asetuksesta. Muutosasetuksen (EU) 2020/1055 mukaisesti on muutettu EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 7 artiklan 1 kohtaa sekä EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 1 artiklan 5 kohtaa. Nyt säädettävän kevyen tavaraliikenneluvan vaatimukset koskevat täten ainoastaan liikenteenharjoittajia, jotka käyttävät moottorikäyttöisiä ajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä yksinomaan tavaroiden kuljettamiseen, joiden sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia ja enintään 3,5 tonnia, ja joilla harjoitetaan kansainvälistä liikennettä. Kevyellä tavaraliikenneluvalla voidaan harjoittaa myös kansallista tavaraliikennettä ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia ja enintään 3,5 tonnia.
Ehdotetun 3 §:n 1 momentin voimaantuloksi ehdotetaan EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaisesti 21.5.2022. Lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos luettelon sujuvuuden varmistamiseksi poistamalla liitesana. Koska SI-järjestelmän yksikkö on aiemmin ilmoitettu kiloina, niin pykälän 1 momentin 2 kohtaan ja uuteen 3 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän kokonaismassaa kuvaavaan yksikköön tonneina (tonni = 1 000 kilogrammaa).
5 §. Henkilö- ja tavaraliikenneluvan myöntäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa EU:n liikenteenharjoittaja-asetusta maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevien vaatimusten osalta siten kuin niitä on muutettu muutosasetuksella (EU) 2020/1055. Lisäksi luvan myöntämisen edellytyksiksi lisättäisiin luvanhaltijan Y-tunnus. Lisäksi pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ”yritys”-sanan vaihtamiseksi sanaan oikeushenkilö käsitteiden yhdenmukaistamiseksi ja uuden vastuutahon lisäämiseksi niiden tahojen joukkoon, joilta edellytetään hyvämaineisuutta.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan viittausta EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen artikloihin muutettaisiin siten, että jatkossa luvan myöntämisen edellytyksenä luonnolliselle henkilölle olisi EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 4–8 artiklassa säädetyt maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytykset, jolloin myös aiemmin kohdasta puuttuneet 5 artiklan sijoittautumista koskevat vaatimukset tuotaisiin kansalliseen lainsäädäntöön. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 5 artiklaa on nykykäytännön mukaan sovellettu asetuksen mukaisesti, mutta siihen ei ole viitattu muita artikloita vastaavasti kansallisessa lainsäädännössä ja asian selventämiseksi tämä korjattaisiin muutoksen myötä.
Pykälän 1 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että pykälään jäisi luvan myöntämisen edellytykseksi se, ettei luonnollista henkilöä ole asetettu konkurssiin. Jatkossa ei huomioitaisi luonnollisen henkilön määräämisvallassa arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla olevaa yhteisöä eli konkurssikytköstä. Edellytys siitä, että luonnollinen henkilö ei ole konkurssissa perustuu EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 7 artiklan 1 a kohtaan, joka on lisätty muutosasetuksella (EU) 2020/1055.
Pykälän 1 momentin 4 kohtaa muutettaisiin siten, että luonnollisen henkilön maksuvelvollisuuksien laiminlyöntien osalta huomioon otettaisiin jatkossakin veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin tai Tullin perimiin maksuihin liittyvien velvollisuuksien laiminlyönnit ja niiden lisäksi jatkossa myös muut julkisoikeudellisille yhteisöille jäljellä olevat elinkeinotoiminnan harjoittamisesta johtuvat velat. Kohdasta poistettaisiin vaatimus ottaa huomioon ulosotossa olevat velat ja velat, jotka on palautettu varattomuustodistuksin ja siten huomioon otettaisiin jatkossa kaikki edellä mainitut velvollisuuksien laiminlyönnit. Samalla pykälän 1 momentin 4 kohtaan lisätään teknisenä muutoksena ”ja”-liitesana luettelon sujuvuuden varmistamiseksi.
EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen muutosasetuksen (EU) 2020/1055 nojalla lisätyn 7 artiklan 1 a kohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaatia, että yrityksellä, liikenteestä vastaavalla henkilöllä tai muulla jäsenvaltioiden päättämällä tavalla mahdollisesti asiaankuuluvaksi katsomalla henkilöllä ei ole jäljellä olevia muita kuin henkilökohtaisia velkoja julkisoikeudellisille yhteisöille. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen muutosasetuksella on ollut tarkoitus varmistaa maantiealan luotettavuus antamalla jäsenvaltioille mahdollisuus vaatia, että julkisyhteisöjen hyväksi koituvat maksuvelvoitteet, kuten arvonlisäverovelat ja sosiaaliturvamaksut suoritetaan.
Julkisoikeudelliset yhteisöt ovat lainsäädäntötoimin perustettuja ja suorittavat julkista hallintotehtävää. Niiden tarkoituksesta ja toiminnasta säädetään lailla tai asetuksella. Julkisyhteisöt hoitavat julkisia hallintotehtäviä ja käyttävät julkista valtaa. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 4 §:n 2 momentissa julkista valtaa käyttäviä toimijoita määritellään siten, että niitä ovat lain tai asetuksen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen perusteella julkista tehtäviä hoitavat yhteisöt, laitokset, säätiöt ja yksityiset henkilöt niiden käyttäessä julkista valtaa. Näitä ovat muun muassa Eläketurvakeskus ja työeläkeyhtiöt silloin, kun ne hoitavat lakisääteistä työeläkettä koskevaa tehtäväänsä, Tapaturmavakuutuskeskus, kun se hoitaa lakisääteistä tapaturmavakuutusta koskevaa tehtäväänsä sekä Työllisyysrahasto, kun se hoitaa työttömyysvakuuttamista koskevaa tehtäväänsä.
Luonnollisen henkilön osalta tarkasteltavaksi tulisivat kaikki elinkeinotoiminnan lakisääteiset maksut, joihin kuuluvat erilaiset verot sekä sosiaalivakuutusmaksut, kuten sairausvakuutusmaksu, työeläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu ja ryhmähenkivakuutusmaksu sekä Tullin perimät maksut. Näiden lisäksi luonnollisen henkilön osalta huomioitaisiin mahdolliset muut, elinkeinotoiminnasta aiheutuneet velat julkisoikeudellisille yhteisöille.
Samalla velkojen suuruuden osalta säilytettäisiin aikaisemminkin kohdassa ollut tarkennus, jonka mukaan velkojen tulisi olla luonnollisen henkilön maksukykyyn nähden vähäistä suurempia.
Voimassa olevan lain 1 momentin 5–7 kohdat olisivat tarpeettomia ehdotettavien muutosten johdosta.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta, joka aikaisempien 5–7 kohtien poistumisen jälkeen siirtyisi vastaavasti kohdaksi 5 ja siinä säädettäisiin luvan myöntämisen edellytykseksi yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 9 §:n mukainen Y-tunnus.
Y-tunnus on nykyäänkin vaadittu ennen liikennöinnin aloittamista, joten Y-tunnuksen vaatiminen luvan myöntämisen edellytyksenä olisi luvan hakijan kannalta selkeämpää ja vahvistaisi erityisesti tavaraliikenteen osalta kaupalliseen toimintaan ryhtymisen tarkoitusta. Nykyisin Y-tunnus tulee hankkia ennen liikennöinnin aloittamista, joten vaatimus Y-tunnuksen hankkimisesta säilyisi muutoksen myötä ennallaan, vain hankkimisen ajankohtaa aikaistettaisiin ja Y-tunnus tulisi jatkossa esittää lupaa haettaessa. Lupa voitaisiin myöntää vasta hakijalle annetun Y-tunnuksen esittämisen jälkeen. Hakijalle annetun Y-tunnuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että kyseistä Y-tunnusta käytetään hakijan elinkeinotoiminnassa eikä Y-tunnuksella harjoitettava elinkeinotoiminta ole lakannut. Tällä parannettaisiin vero- ja lupavalvonnan edellytyksiä, kun seurannassa ja viranomaisten välisessä tietojen vaihdossa voitaisiin kattavasti hyödyntää yritysverotuksen seurannassa jo käytössä olevia järjestelmiä ja valvontatoimenpiteet voitaisiin kohdistaa liiketoimintaa aidosti harjoittaviin yrityksiin. Samoin muut viranomaiset, kuten työsuojeluviranomainen hyötyisi valvonnan kohdistamisesta sekä raportoinnista Y-tunnuksen perusteella.
Henkilö- ja tavaraliikenneluvat on tarkoitettu ammattimaiseen kuljettamiseen. Yrityksellä EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa tarkoitetaan joko matkustajaliikennettä harjoittavaa voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta yhteisöä tai henkilöryhmää, joka ei ole oikeushenkilö taikka julkista elintä, joka on joko itse oikeushenkilö tai joka on sellaisen viranomaisen alainen, joka on oikeushenkilö, tai tavaraliikennettä kaupallisessa tarkoituksessa harjoittavaa luonnollista tai oikeushenkilöä. Ammattimaisen toiminnan ja siten kaupallisen tarkoituksen toteuttamiseksi Y-tunnuksen voidaan katsoa olevan välttämätön ja Y-tunnuksen vaatiminen lupaa haettaessa antaa luvan myöntäjälle mahdollisuuden tarkistaa toiminnan kaupallinen tarkoitus ja ammattimainen toiminta.
Liikenne- ja viestintävirasto tarkistaisi Y-tunnuksen olemassaolon ennen luvan myöntämistä lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Yritys- ja yhteisötietolain 9 §:n mukaan rekisteröintivelvolliselle annetaan Y-tunnus sen tekemän yritys- ja yhteisötietolain 10 §:ssä tarkoitetun perustamisilmoituksen perusteella.
Niiden henkilö- tai tavaraliikenneluvanhaltijoiden, joilla ei ole ehdotetun lain voimaantulohetkellä Y-tunnusta, tulisi hankkia sellainen kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Liikenne- ja viestintävirasto voisi liikenteen palveluista annetun lain 242 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla peruuttaa luvan, jos luvanhaltija ei ole hankkinut Y-tunnusta asetetussa määräajassa.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan viittausta EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen artikloihin muutettaisiin siten, että jatkossa luvan myöntämisen edellytyksenä oikeushenkilölle olisivat EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 4–8 artiklassa säädetyt maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytykset, jolloin myös aiemmin kohdasta puuttuneet 5 artiklan sijoittautumista koskevat vaatimukset tuotaisiin kansalliseen lainsäädäntöön ja olisivat selkeästi luvan myöntämisen edellytyksenä kuten asetus edellyttää. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 5 artiklaa on nykykäytännön mukaan sovellettu asetuksen mukaisesti, mutta siihen ei ole viitattu muita artikloita vastaavasti kansallisessa lainsäädännössä ja asian selventämiseksi tämä korjattaisiin muutoksen myötä.
Pykälän 2 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että pykälään jäisi luvan myöntämisen edellytykseksi se, ettei oikeushenkilöä ole asetettu konkurssiin. Jatkossa ei huomioitaisi Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 2 §:ssä tarkoitetun organisaatiohenkilön taikka näiden määräämisvallassa arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla olevan yhteisön konkurssia eli konkurssikytköstä. Edellytys siitä, että oikeushenkilö ei ole konkurssissa perustuu EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 7 artiklan 1 a kohtaan, joka on lisätty muutosasetuksella (EU) 2020/1055.
Pykälän 2 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että oikeushenkilön maksuvelvollisuuksien laiminlyöntien osalta huomioon otettaisiin jatkossakin veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin tai Tullin perimiin maksuihin liittyvien velvollisuuksien laiminlyönnit ja niiden lisäksi jatkossa myös muut julkisoikeudellisille yhteisöille jäljellä olevat elinkeinotoiminnan harjoittamisesta johtuvat velat. Kohdasta poistuisi vaatimus ottaa huomioon ulosotossa olevat velat ja velat, jotka on palautettu varattomuustodistuksin ja siten huomioon otettaisiin jatkossa kaikki edellä mainitut velvollisuuksien laiminlyönnit.
EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen muutosasetuksen (EU) 2020/1055 nojalla lisätyn 7 artiklan 1 a kohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaatia, että yrityksellä, liikenteestä vastaavalla henkilöllä tai muulla jäsenvaltioiden päättämällä tavalla mahdollisesti asiaankuuluvaksi katsomalla henkilöllä ei ole jäljellä olevia muita kuin henkilökohtaisia velkoja julkisoikeudellisille yhteisöille. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen muutosasetuksella on ollut tarkoitus varmistaa maantiealan luotettavuus antamalla jäsenvaltioille mahdollisuus vaatia, että julkisyhteisöjen hyväksi koituvat maksuvelvoitteet, kuten arvonlisäverovelat ja sosiaaliturvamaksut suoritetaan.
Julkisoikeudelliset yhteisöt ovat lainsäädäntötoimin perustettuja ja suorittavat julkista hallintotehtävää. Niiden tarkoituksesta ja toiminnasta säädetään lailla tai asetuksella. Julkisyhteisöt hoitavat julkisia hallintotehtäviä ja käyttävät julkista valtaa. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 4 §:n 2 momentissa julkista valtaa käyttäviä toimijoita määritellään siten, että niitä ovat lain tai asetuksen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen perusteella julkista tehtäviä hoitavat yhteisöt, laitokset, säätiöt ja yksityiset henkilöt niiden käyttäessä julkista valtaa. Näitä ovat muun muassa Eläketurvakeskus ja työeläkeyhtiöt silloin, kun ne hoitavat lakisääteistä työeläkettä koskevaa tehtäväänsä, Tapaturmavakuutuskeskus, kun se hoitaa lakisääteistä tapaturmavakuutusta koskevaa tehtäväänsä sekä Työllisyysrahasto, kun se hoitaa työttömyysvakuuttamista koskevaa tehtäväänsä
Oikeushenkilön osalta tarkasteltavaksi tulisivat kaikki elinkeinotoiminnan lakisääteiset maksut, joihin kuuluvat erilaiset verot sekä sosiaalivakuutusmaksut kuten sairausvakuutusmaksu, työeläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu ja ryhmähenkivakuutusmaksu sekä tullin perimät maksut. Näiden lisäksi oikeushenkilön osalta huomioidaan mahdolliset muut, elinkeinotoiminnasta aiheutuneet velat julkisoikeudellisille yhteisöille.
Samalla velkojen suuruuden osalta säilytettäisiin aikaisemminkin kohdassa ollut tarkennus, että velkojen tulisi olla oikeushenkilön maksukykyyn nähden vähäistä suurempia.
Pykälän 2 momentin 4–6 kohdat ehdotetaan poistettaviksi tarpeettomina EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen muutosasetuksen (EU) 2020/1055 nojalla tulleiden muutosten johdosta.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että liikenteestä vastaavalle henkilölle asetettaisiin vaatimukseksi täyttää 5 pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetyt edellytykset sen lisäksi, että aikaisemmin on vaadittu myös 5 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttäminen. Lisäksi 3 momenttia muutettaisiin siten, että yrityksen sijaan käytettäisiin ilmaisua oikeushenkilö, jolloin ilmaisu vastaisi EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 2 artiklan yrityksen määritelmän jakoa luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin sekä luvan myöntämisen edellytyksiä koskevien pykälien jakoa luonnollisiin ja oikeushenkilöihin. Lisäksi 3 momenttiin lisättäisiin hallituksen puheenjohtaja sekä hallituksen ainoa varsinainen jäsen niihin oikeushenkilön vastuutahoihin, joiden tulisi täyttää hyvämaineisuuden edellytykset. Tämä lisäys perustuisi EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklan jäsenvaltioille antamaan mahdollisuuteen itse määrittää asiaankuuluvat henkilöt, joiden osalta hyvämaineisuutta arvioidaan.
Maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsy riippuu asianomaisen yrityksen hyvästä maineesta ja tästä syystä on muutosasetuksessa (EU) 2020/1055 edellytetty, että on tarpeen antaa selvennyksiä henkilöistä, joiden käyttäytyminen on otettava huomioon. Osakeyhtiölain (624/2000) 6 luvun 2 §:n mukaan hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Lisäksi hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Hallituksen puheenjohtaja vastaa hallituksen kokoontumisesta ja hänen on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Hallituksen jäsenellä on vahingonkorvausvastuu 22 luvun 1 §:n mukaisesti. On perusteltua, että hallituksen puheenjohtaja tai hallituksen ainoa varsinainen jäsen niissä tilanteissa, joissa osakeyhtiölain mukaisesti ei ole tarpeen valita hallitukselle puheenjohtajaa, on luvanhakijana olevan oikeushenkilön, toimitusjohtajan ja vastuunalaisten yhtiömiesten ohella hyvämaineisuuden arvioinnin piirissä hänelle asetetut tehtävät ja vastuut huomioiden.
8 §.Luonnollisen henkilön hyvä maine luvanvaraisessa tieliikenteessä. Pykälää ehdotetaan hyvän maineen arvioinnin osalta muutettavaksi siten, että se vastaa EU:n liikenteenharjoittaja-asetusta, siten kuin sitä on muutettu muutosasetuksella (EU) 2020/1055.
Pykälän 1 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että jatkossa momentissa säädettäisiin niistä tekijöistä, jotka luonnollisen henkilön hyvämaineisuutta vaarantavina tekijöinä otetaan huomioon sen sijaan, että säädettäisiin tekijöistä, joiden perusteella todetaan, että luonnollinen henkilö ei ole hyvämaineinen.
Hyvämaineisuuden arviointi on kaksitasoinen; ensin määritellään 8 §:n 1 momentin perusteella tekijät, jotka ovat mainetta vaarantavia ja sen jälkeen arvioidaan 2 momentin perusteella, onko luonnollinen henkilö niiden perusteella sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. Pykälän muutoksen myötä tämä arviointitapa olisi esitetty selkeämmin.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin ihmiskauppaa ja huumausainerikoksia sekä laittoman maahantulon järjestämistä koskevien säännösten rikkominen otettavaksi huomioon hyvämaineisuuden arvioinnissa. Näihin rikoksiin viitattaisiin myös 2 ja 3 momentissa.
EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklan kolmannen alakohdan a alakohdan mukaisesti hyvämaineisuuden arvioinnin edellytyksiin on sisällytettävä vähintään kyseisessä kohdassa mainitut alat, joilla voimassa olevien kansallisten sääntöjen vakavista rikkomuksista annettujen tuomioiden tai määrättyjen seuraamusten perusteella liikenteestä vastaavan henkilön hyvämaineisuutta on syytä epäillä. Asetuksen mukaisiin vähimmäisedellytyksiin kuuluvat ihmis- ja huumekauppaan liittyvät rikokset, joita ei ole muun luettelon sisältämien rikostyyppien ohella tuotu kansalliseen lainsäädäntöön ja tässä ehdotuksessa täydennettäisiin kansalliseen lainsäädäntöön otettu listaus rikostyypeistä. Näiden lisäksi kansallisen tarkastelun perusteella ottaen huomioon, että sääntely kohdistuu niin kansainväliseen liikenteeseen kuin myös henkilöliikenteeseen, ehdotetaan myös laittoman maahantulon järjestämisen lisäämistä 8 §:n 1 momenttiin. Arvioitavaksi tulisi 1 momentissa tuomio sakkorangaistuksesta ja hyvämaineisuuden arviointiin vaikuttavana tekijänä otettaisiin huomioon se, että henkilö on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu vähintään neljästä momentissa mainitusta rikoksesta sakkorangaistukseen.
Ihmiskauppaa koskevilla rikoksilla tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 25 luvun 3 ja 3 a §:ssä kuvattuja ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa koskevia rikoksia.
Huumekauppaa koskevilla rikoksilla tarkoitetaan rikoslain 50 luvun 1 – 4 a §:ssä tarkoitettuja huumausainerikoksia eli huumausainerikosta, törkeää huumausainerikosta, huumausaineen käyttörikosta, huumausainerikoksen valmistelua sekä huumausainerikoksen edistämistä ja törkeää huumausainerikoksen edistämistä.
Laiton maahantulo EU:n alueella on kasvussa ja siihen liittyy usein kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Laittoman maahantulon torjunnan tavoitteena on, että ennalta estetään Suomeen suuntautuvaa laitonta maahantuloa ja sen järjestämistä, ihmiskauppaa ja muuta laittomaan maahantuloon liittyvää rikollisuutta. Laittoman maahantulon järjestämisellä tarkoitettaisiin rikoslaissa 17 luvun 8 §:ssä säädettyä laittoman maahantulon järjestämistä sekä 8 a §:ssä säädettyä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä.
Ihmissalakuljetuksella tarkoitetaan Suomessa laittoman maahantulon järjestämistä. Laittoman maahantulon järjestäminen on rajat ylittävää rikollisuutta, joka usein liittyy muuhun vakavaan rikollisuuteen. Toimintaan voi liittyä myös ihmiskauppaa tai muuta rikollisuutta ja viranomaisten onkin tärkeä pyrkiä tunnistamaan rikosten uhrit. Ihmissalakuljetusta harjoittavat ammattimaisesti toimivat rikollisryhmät, jotka voivat saattaa laittomasti maahan tuotavan henkilön epäinhimillisiin, terveyttä ja henkeä vaarantaviin olosuhteisiin. Laittomasti maahan tuotavat henkilöt voivat myös joutua eri tavoin hyväksikäytetyiksi. Laittoman maahantulon järjestämiseen liittyviä esitutkintoja on vuosina 2019−2020 avattu noin 70–80 vuodessa. Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastainen toimintaohjelma vuosille 2021−2024 − pois varjoyhteiskunnasta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163072
Hyvämaineisuuden edellytysten arviointi 8 §:ssä määritellyn mukaisesti koskee luonnollista henkilöä ja arviointiperusteisiin viitataan taksiliikenneluvan myöntämistä luonnolliselle henkilölle koskevassa 6 §:n 1 momentissa. Hyvämaineisuutta koskeva pykälä on tarkoitettu sovellettavaksi niin taksi-, henkilö- kuin tavaraliikenneluvan hakijana olevaan luonnolliseen henkilöön, minkä lisäksi sitä sovelletaan muihin, jäsenvaltion hyvämaineisuuden arvioinnin piiriin määrittelemiin asiaankuuluviin henkilöihin. Nyt ehdotettavien uusien rikostyyppien lisääminen hyvämaineisuuden edellytysten arviointiin tulisi siten koskemaan kaikkia lupamuotoja sekä kaikkia hyvämaineisuuden piiriin määriteltyjä henkilöitä.
Taksiliikennelupaa myönnettäessä hyvää mainetta arvioidaan samoin perustein kuin henkilö- ja tavaraliikenneluvan hakijaa lukuun ottamatta EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksesta tulevia vaatimuksia, joita sovelletaan vain henkilö- ja tavaraliikenneluvan hakijaan. Taksiliikennettä voidaan harjoittaa myös henkilö- ja tavaraliikenneluvalla ilmoituksenvaraisesti, jolloin liikenteenharjoittajaan on lupaa myönnettäessä sovellettu EU:n liikenteenharjoittaja-asetusta. Luvan myöntämisen edellytyksillä varmistetaan, että luvan hakija kykenee vastaamaan yrityksen toiminnan asianmukaisesta hoitamisesta ja hyvämaineisuus on yksi ammatinharjoittamisen edellytyksistä. Ihmis- ja huumekaupan sekä laittoman maahantulon järjestämisen huomioiminen hyvämaineisuuden arvioinnissa on perusteltua ottaen huomioon kansainvälisessä liikenteessä toimiminen ja sen myötä mahdollisuus kuljettaa niin ihmisiä kuin tavaroita rajan yli. Muutosasetuksella (EU) 2020/1055 on toisaalta kevennetty henkilö- ja tavaraliikenteen luvan myöntämisen edellytyksiä mutta samanaikaisesti on haluttu vahvistaa hyvämaineisuuden arvioinnissa huomioitavia seikkoja tuomalla useita eri rikostyyppejä arvioinnin piiriin EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan a ja b alakohtiin. On perusteltua, että aikaisemmin EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa säädetyt, mutta kansallisesta lainsäädännöstä puuttuneet asetuksen vähimmäisedellytyksenä olevat ihmis- ja huumekauppa tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön ja käytetään samalla mahdollisuus laajentaa kansallisesti arviointi myös laittoman maahantulon järjestämiseen. On lisäksi huomioitava, että taksiliikenteessä kuljettajaa arvioidaan ajolupaa myönnettäessä, mutta henkilö- ja tavaraliikenteessä vastaavaa ajolupaa ei ole.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaa tarkennettaisiin siten, että se viittaisi rikosten määrittelyn osalta 1 momentin 1 kohtaan aikaisemman EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen artiklaviittauksen sijaan. Lisäksi kohdasta poistettaisiin viittaus vakaviin rikkomuksiin ja jatkossa huomioon otettaisiin kaikki 1 kohdassa viitattujen aihepiirien rikkomukset. Tässä kohdassa säädettäisiin hyvämaineisuuden arviointiin vaikuttavana tekijänä edelleen huomioon otettavaksi se, että henkilölle on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana määrätty muita seuraamuksia kuin vankeutta tai sakkoa vähintään neljästä 1 kohdassa mainitusta rikoksesta.
Pykälän 1 momentin 3 kohta jaettaisiin 3 ja 4 kohdiksi. Kohdassa 3 viitattaisiin rikosten määrittelyn osalta 1 momentin 1 kohtaan aikaisemman EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen artiklaviittauksen sijaan ja tämän kohdan perusteella huomioitaisiin kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana määrätyt sakkorangaistukset tai muut seuraamukset vähintään neljästä 1 kohdassa tarkoitetusta teosta.
Kohdassa 4 huomioitaisiin tilanteet, joissa henkilö on tuomittu vankeusrangaistukseen kohdassa 1 tarkoitetusta teosta. Tämän kohdan osalta tarkasteluajanjaksoa tuomittujen rikosten osalta pidennettäisiin kolmella vuodella.
Hyvämaineisuuden edellytysten arviointiin ehdotettavalla muutoksella esitetään, että 1 kohdassa lueteltujen tekojen perusteella luonnollisen henkilön saamat vankeusrangaistukset tulisivat huomioitavaksi viiden vuoden ajanjaksolta nykyisen kahden vuoden sijaan. Tarkasteluajanjakson pidentämisellä voitaisiin hyvämaineisuuden arviointi kohdistaa tilanteisiin, joissa luvanhakija esimerkiksi valitusprosessin pitkän keston vuoksi on edelleen kärsimässä tuomiotaan vankeusrangaistuksesta hakiessaan tai uusiessaan lupaa ja voitaisiin arvioida hyvämaineisuuden edellytysten täyttyminen riittävän pitkällä aikavälillä. Hyvämaineisuutta koskevaan vaatimukseen liittyvät edellytykset arvioidakseen tulee jäsenvaltion määritellä edellytykset, jotka yrityksen ja liikenteestä vastaavan henkilön tulee täyttää. EU:n liikenteenharjoittaja-asetus ei määrittele ajanjaksoa, jonka ajalta hyvään maineeseen vaikuttavia rikoksia tulisi huomioida. Vankeusrangaistusta koskevan kaksivuotisen tarkastelujakson lyhyys on tullut usein eteen niin luvan hakemisen ja myöntämisen yhteydessä kuin myös valvonnassa. Valvonnassa luvanhaltijan tekemät rikkomukset tulevat tietoon jälkikäteen ja aikaa tapahtuneesta on saattanut kulua puoli vuotta tai jopa vuosi. On tilanteita, joissa asia saadaan luvan myöntävän viranomaisen tietoon vasta siinä vaiheessa, kun luvanhaltija hakee lisälupia, uusii lupaansa tai hakee niihin muutosta. Lupakausi on tällä hetkellä 10 vuotta eikä laissa ole velvoitetta tarkistaa säännöllisesti luvan myöntämisen edellytyksiä. Tieto kaikista tuomioista ei välttämättä kulje ajoissa lupaviranomaiselle siitäkään huolimatta, että liikenteen palveluista annetun lain 200 §:ssä poliisilla on ilmoitusvelvollisuus näihin liittyen. Poliisillakaan ei kuitenkaan ole kaikkea tietoa tuomioista eivätkä he siten järjestelmällisesti voi niistä lupaviranomaiselle ilmoittaa. Valvonnassa esiin tulevat tuomiot saadaan lähtökohtaisesti tietoon. Vakavastakin rikoksesta tuomittu luvanhaltija saattaa siten edellä mainitut seikat huomioiden jäädä huomioimatta hyvämaineisuuden arvioinnin osalta. Viiden vuoden tarkastelujaksoa käytetään myös oikeushenkilön osalta 9 pykälässä yhteisösakon osalta. Riskiluokituskaava, josta EU:n täytäntöönpanoasetuksella tullaan säätämään, tulee tarkastelemaan yrityksen riskiluokitusta liukuvasti kolmen vuoden ajalta, minkä voidaan katsoa olevan ristiriidassa sen kanssa, että hyvämaineisuutta tarkasteltaisiin vain kahden vuoden ajalta. Hyvämaineisuutta, ammatillista pätevyyttä ja vakavaraisuutta rautatieliikenteessä koskevassa 55 §:ssä hyvämaineisuuden arviointijaksona vankeustuomioiden osalta on viisi vuotta samoin kuin kaupunkiraideliikennettä koskevassa 61 §:ssä. Tämän vuoksi nähdään perusteltuna, että myös tieliikenteessä tarkastelujakson pituus pidennettäisiin viiteen vuoteen.
Pykälän 2 momentin sanamuotoa selkeytettäisiin siten, että 1 momentin 1–3 kohdissa kuvattujen tekojen tarkastelun jälkeen uuden sanamuodon mukaisesti henkilöä ei voida pitää hyvämaineisena, jos hänen maineensa on vaarantunut 1 momentista mainitusta syystä ja se osoittaa hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. Sanamuodon muuttaminen selkeyttäisi hyvämaineisuuden kaksiportaista arviointia.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin luonnollisen henkilön hyvämaineisuuden vaarantuvan myös, jos hänet on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu tai hänelle on määrätty seuraamus EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteessä IV tarkoitetusta Euroopan unionin sääntöjen vakavimmista rikkomuksista tai komission kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 a kohdan nojalla hyväksymässä luettelossa tarkoitetusta vakavasta rikkomuksesta. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteessä IV säädetään yhteisön sääntöjen vakavimmista rikkomuksista ja muutosasetuksella (EU) 2020/1055 on EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen lisätty uusi 2 a alakohta, jonka mukaisesti komissio tulee antamaan täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo sellaisista EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 1 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista Euroopan unionin sääntöjen vakavien rikkomusten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista, jotka liitteessä IV vahvistettujen rikkomusten lisäksi voivat johtaa hyvämaineisuuden menetykseen.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa kuvattaisiin hyvämaineisuuden sopimattomuusarviointi niissä tapauksissa, joissa hyvämaineisuus on vaarantunut 3 momentissa kuvatuissa mainituista syistä. Tällöin sopimattomuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon kansallisten ja Euroopan unionin vakavimpien rikkomusten lukumäärä sekä liitteessä IV vahvistettujen Euroopan unionin sääntöjen vakavien rikkomusten lukumäärä, joista henkilö on tuomittu tai joista hänelle on määrätty seuraamuksia. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa arviointiperusteena käytettävät lukumäärät vahvistetaan.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin, että edellä 3 ja 4 momenteissa kuvatut, EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksesta tulevat arviointiperusteet ja hyvämaineisuuden palauttamista koskevat edellytykset eivät koskisi taksiliikenneluvan hakijaa, sillä kyseistä asetusta ei sovelleta taksiliikenteeseen.
9 §.Oikeushenkilön hyvä maine luvanvaraisessa tieliikenteessä. Pykälää ehdotetaan hyvän maineen arvioinnin osalta muutettavaksi siten, että se vastaa EU:n liikenteenharjoittaja-asetusta, siten kuin sitä on muutettu muutosasetuksella (EU) 2020/1055.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että taksi-, henkilö- ja tavaraliikenneluvan hakijana tai luvanhaltijana olevan oikeushenkilön hyvää mainetta arvioitaessa otettaisiin vaarantavana tekijänä huomioon, jos se on viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu yhteisösakkoon. Muutoksen myötä säädettäisiin niistä tekijöistä, jotka oikeushenkilön hyvämaineisuutta vaarantavina tekijöinä otetaan huomioon sen sijaan, että säädettäisiin tekijöistä, joiden perusteella todetaan, että oikeushenkilö ei ole hyvämaineinen. Hyvämaineisuuden arviointi on kaksitasoinen; ensin määritellään tekijät, jotka ovat mainetta vaarantavia ja sen jälkeen arvioidaan 2 momentin perusteella, onko oikeushenkilö niiden perusteella sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä.
Pykälän 1 momentin muutoksella säädettäisiin, että oikeushenkilöä ei voitaisi pitää hyvämaineisena, jos sen maine on vaarantunut edellä mainitusta syystä ja tämä osoittaa sen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. Ilmeistä sopimattomuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon 8 §:n 2 momentissa mainitut seikat.
Pykälän 2 momentin muutoksella säädettäisiin, että oikeushenkilöä ei voitaisi myöskään pitää hyvämaineisena, jos sen toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja tai vastuunalainen yhtiömies sekä uutena vastuutahona lisäksi hallituksen ainoa varsinainen jäsen eivät täytä 8 §:ssä säädettyä hyvän maineen vaatimusta. Tarkoitus vastaa muutoin aiempaa sääntelyä, mutta hyvämaineisuuden arvioinnin kaksitasoisuus on sanamuodon muutoksen myötä huomioitu tarkemmin ja vastuutahojen piiriä on laajennettu.
Pykälään ehdotetaan uutta 3 momenttia, joka perustuu EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteeseen IV. Ehdotettavassa momentissa säädettäisiin, että henkilö- ja tavaraliikenneluvan hakijana olevan oikeushenkilön hyvä maine vaarantuu myös, jos se on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu tai sille on määrätty seuraamus EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteessä IV tarkoitetusta Euroopan unionin sääntöjen vakavimmista rikkomuksista tai komission kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan kohdan nojalla hyväksymässä luettelossa tarkoitetusta vakavasta rikkomuksesta. Uuden 3 momentin myötä oikeushenkilön hyvän maineen arvioinnissa huomioitaisiin 1 ja 2 momentin ohella EU:n liikenteenharjoittaja-asetus kokonaisuutena.
Pykälään ehdotetaan uutta 4 momenttia, joka perustuu EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklassa säädettyyn hyvämaineisuuden edellytysten arviointiin. Uudessa 4 momentissa säädettäisiin, että edellä 2 momentissa tarkoitettua oikeushenkilöä ei voitaisi pitää EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla hyvämaineisena, jos sen maine olisi vaarantunut edellä 3 momentissa mainitusta syystä ja tämä osoittaisi sen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. Ilmeistä sopimattomuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon kansallisten ja Euroopan unionin sääntöjen vakavien rikkomusten lukumäärä sekä liitteessä IV vahvistettujen Euroopan unionin sääntöjen vakavimpien rikkomusten lukumäärä, joista kuljetusyritys on tuomittu tai joista sille on määrätty seuraamuksia.
14 §.Tavarankuljetuksen tilaajan selvitysvelvollisuus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 kohta, jossa kuljetuksen tilaaja velvoitetaan selvittämään ennen kuljetussopimuksen tekoa, ettei kuljetuksen suorittajan ajoneuvon suurin sallittu kokonaismassa kuljetussopimuksen mukaisesti kuormattuna ylity. Tavarankuljetuksen maksanut tilaaja laiminlyö selvitysvelvollisuutensa, jos ei näin ole toiminut. Tavarankuljetuksen maksanut ja vastaanottanut tilaaja laiminlyö selvitysvelvollisuutensa myös, mikäli se on tiennyt, tai sen olisi pitänyt tietää kuormasta, jonka massa yhdessä ajoneuvon omamassan kanssa ylittää ajoneuvon suurimman sallitun kokonaismassan.
Yksittäisten kuljetusten kohdalla tavarankuljetuksen tilaajan tulee pyrkiä selvittämään ennen kuljetussopimuksen tekoa, ettei kuljetuksessa pääse syntymään ylikuormaa tilaajan kuormasta johtuen. Tilaaja voi selvittää sallitun kuorman enimmäispainon ainoastaan selvittämällä kuljetuksen suorittajan ajoneuvon ominaismassan ja vertaamalla sitä kuljetussopimuksen mukaisen kuorman painoon, mitkä eivät yhteen laskettuna saa ylittää ajoneuvon suurinta sallittua kokonaismassaa. Tilaaja voi tarvittaessa pyytää kuljetuksen suorittajan kuljetuksessa käyttämän ajoneuvon massatietojen toteamiseksi tarvittavaa tietoa kuljetuksen suorittajalta, tarkistaa tiedon ajoneuvon rekisteröintitodistuksesta tai selvittää ajoneuvon omamassan sekä suurimman sallitun kokonaismassan ajoneuvon rekisteritunnuksen ja valmistenumeron avulla Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämästä liikenneasioiden rekisteristä.
Pitkäaikaisissa jatkuvaa kuljetustoimintaa sisältävissä kuljetussopimuksissa selvitysvelvollisuuden täyttämiseen riittäisi, että osapuolten kesken on sovittu, ettei kuljetuksen suorittaja kuljeta kuormia, jotka kuljetussopimuksen mukaisesti kuormattuna ylittävät kuljetuksessa käytetyn ajoneuvon suurimman sallitun kokonaismassan, eikä tavarankuljetuksen tilaaja tai tämän edustaja ota ylikuormia vastaan.
16 §. Rekisteröitymisvelvollisuus tavaraliikenteessä. Pykälään lisättäisiin palveluntarjoajalle, joka harjoittaa kansallista ammattimaista tavaran kuljettamista tiellä ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, jotka ovat kokonaismassaltaan yli 2,5 tonnia ja enintään 3,5 tonnia, velvollisuus ilmoittaa rekisteröitymisen yhteydessä Liikenne- ja viestintävirastoon voimassa oleva yritys- ja yhteisötietolain 9 §:n mukainen palveluntarjoajan Y-tunnus. Hakijalle annetun Y-tunnuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että kyseistä Y-tunnusta käytetään hakijan elinkeinotoiminnassa eikä Y-tunnuksella harjoitettava elinkeinotoiminta ei ole lakannut. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi vaatimus, että palveluntarjoajan on oltava joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö.
Pykälässä tarkoitetun palveluntarjoajan kohdalla pyritään varmistamaan, että palveluntarjoaja tosiasiassa harjoittaa liiketoimintaa, josta hoidetaan yritystoimintaan kuuluvat yhteiskunnalliset vastuut ja velvoitteet. Oikeus harjoittaa 16 §:ssä tarkoitettua ilmoituksenvaraista ammattimaista tavaran kuljettamista tiellä on ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston liikenneasioiden rekisteriin merkityllä palveluntarjoajalla. Kyseisillä kirjauksilla valvontaviranomainen pystyy tehokkaammin varmistamaan, että palveluntarjoajan harjoittama ammattimainen tavarankuljetus tiellä on veronalaista toimintaa.
Niiden palveluntarjoajien, joilla ei ole ehdotetun lain voimaantullessa Y-tunnusta, tulisi hankkia sellainen kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Liikenne- ja viestintävirasto voisi liikenteen palveluista annetun lain 242 §:n 7 momentin nojalla peruuttaa rekisteröitymisen, jos palveluntarjoaja ei ole hankkinut Y-tunnusta asetetussa määräajassa.
Koska SI-järjestelmän yksikkö on aiemmin ilmoitettu kiloina, niin pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän kokonaismassaa kuvaavaan yksikköön (tonni = 1 000 kilogrammaa).
17 §. Liikenteessä käytettävä ajoneuvo. Pykälään lisättäisiin 2 momentti, jossa henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltija ja 16 §:ssä tarkoitettu palveluntarjoaja velvoitetaan huolehtimaan siitä, että sen ammattimaisessa tieliikenteen henkilöiden ja tavaroiden kuljettamisessa käyttämä moottorikäyttöinen ajoneuvo on palveluntarjoajan yksinomaisessa hallinnassa, mikä on ilmoitettu Liikenne- ja viestintävirastoon liikenneasioiden rekisteriin.
Muutosasetuksen (EU) 2020/1055 1 artiklan 12 kohta edellyttää EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen kansallisia sähköisiä rekistereitä koskevaan 16 artiklaan lisättäväksi yrityksellä käytettävissään olevien ajoneuvojen rekisteritunnukset, mitkä yrityksellä on käytettävissään EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti. Tästä johtuen liikenteessä käytettävää ajoneuvoa koskevaa liikenteen palveluista annetun lain 17 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijalle säädettäisiin velvollisuus huolehtia, että sen liikenteessä käyttämä ajoneuvo on sen yksinomaisessa hallinnassa ja asia on merkitty 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin. Ajoneuvo tulee merkitä luvanhaltijan yksinomaiseen hallintaan kaikissa muissa tapauksissa kuin 17 §:n 3 momentin mukaisessa ajoneuvon lyhytaikaisessa tilapäisessä rikkoutumisessa.
Muutosasetuksen (EU) 2020/1055 mukaisesti kansallisissa sähköisissä rekistereissä olevien liikenteenharjoittajia koskevien tietojen olisi oltava mahdollisimman täydellisiä ja ajantasaisia, jotta kansalliset valvontaviranomaiset saavat riittävän kuvan liikenteenharjoittajista ja pystyvät kohdentamaan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen vaatimaa kansallista ja rajat ylittävää valvontaa. Jotta ajoneuvojen rekisteritunnukset saadaan toimivaltaisen valvontaviranomaisen sähköiseen rekisteriin, niin moottorikäyttöisen ajoneuvon rekisteröintivaatimus liikenneasioiden rekisteriin kuljetusyrityksen yksinomaiseen hallintaan mahdollistaa kyseisen vaatimuksen täyttymisen.
Liikenteen palveluista annetun lain voimaantulon yhteydessä alle 3,5 tonnia olevilta kevyiltä hyötyajoneuvoilta poistettiin liikennelupavelvollisuus, mikä on aiheuttanut haasteita yksityisen tai luvanvaraisen ajoneuvorekisteröinnin valvontaan. Valvontaviranomaisen pysäyttäessä kevyen hyötyajoneuvon tienvarsivalvonnassa, niin ilman tavaraliikennelupaa voi olla mahdotonta todeta kyseessä olevan kaupallista tavarankuljetusta, jolloin ajoneuvon tulisi olla rekisteröity luvanvaraiseen ammattikäyttöön. Kansallisesti on katsottu tarpeelliseksi, että myös tavaraliikenteen harjoittajaksi, kokonaismassaltaan yli 2,5 tonnia ja enintään 3,5 tonnia olevalla ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, rekisteröityneelle palveluntarjoajalle säädettäisiin vastaava velvollisuus huolehtia, että sen liikenteessä käyttämä ajoneuvo on sen yksinomaisessa hallinnassa ja asia on merkitty 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin. Koska valvontaviranomaisen on joskus mahdotonta erottaa tienvarsivalvonnassa, mitkä kevyet hyötyajoneuvot pitäisi rekisteröidä 17 §:n mukaisesti liikenneasioiden rekisteriin luvanvaraiseen käyttöön, niin valvonnan mahdollistamiseksi on nähty tarpeellisena, että liikenteessä käytettävä ajoneuvo pystytään rekisteritunnuksen perusteella yhdistämään 16 §:n mukaisesti tavaraliikenteeseen rekisteröityneeseen palveluntarjoajaan.
Kirjaamalla liikenneasioiden rekisteriin ajoneuvo luvanhaltijan tai rekisteröitymisvelvollisen palveluntarjoajan yksinomaiseen hallintaan, varmistetaan kuljetusyrityksen merkittävän tuotantovälineen, eli ajoneuvon, liittäminen yrityksen liiketoimintaan. Edellä mainitusta johtuen, on syytä pitää perusteltuna, että myös tavaraliikenteessä käytettäville kokonaismassaltaan yli 2,5 ja enintään 3,5 tonnia oleville kevyille hyötyajoneuvoille asetetaan vastaava velvollisuus. Yksi keskeinen osa yritysverotusta on yrityksen käyttöomaisuuden poistot, jotka tehdään käyttöomaisuuden laskennallisesta kulumisesta. Kyseinen lisäys parantaa valvontaviranomaisten valvontaedellytyksiä liittää tavaraliikenteeseen kevyellä hyötyajoneuvolla rekisteröitynyt palveluntarjoaja liikenteessä käytettyyn ajoneuvoon.
Kyseisten ajoneuvon rekisteröintiin liittyvien vaatimusten poistuminen kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain (693/2006) kumoamisen jälkeen on aiheuttanut vaikeuksia valvontaviranomaisille luvanhaltijan ja palveluntarjoajan liikenteessä käytettävän ajoneuvon asianmukaisen rekisteröinnin toteamiseksi. Nykyiseen lainsäädäntöön tällaista seuraamusmahdollisuutta ei ole säädetty. Ajoneuvolain (82/2021) 195 §:ssä säädetään ajoneuvorikkomuksesta määrättävästä liikennevirhemaksusta, jossa ajoneuvon liikennekäyttöä koskevan rekisteritietoilmoituksen tahallisesta tai huolimattomuudesta tapahtuneesta tekemättä jättämisestä voidaan määrätä ajoneuvon omistajalle tai haltijalle 70 euron liikennevirhemaksu. Laiminlyönnistä voidaan tarvittaessa määrätä liikennevirhemaksu, mutta sen on arvioitu olevan varsin vaatimaton seuraamus verrattaessa taloudelliseen hyötyyn, mikä saavutetaan laiminlyömällä oikean käyttötarkoituksen ilmoittaminen liikenneasioiden rekisteriin. Henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltijan tai 16 §:ssä tarkoitetun palveluntarjoajan velvollisuuteen ilmoittaa 17 §:n mukaisesti ammattimaisessa liikenteessä käytettävä ajoneuvo liikenneasioiden rekisteriin luvanvaraiseen käyttöön ehdotetaan myös uutta rangaistussäännöstä 262 a §.
Koska säädöshankkeessa ja hallituksen esityksessä käsitellään ainoastaan henkilö- ja tavaraliikenneluvan alaista ammatinharjoittamista ja 16 §:ssä tarkoitettua ammattimaista tavaraliikenteen harjoittamista koskevaa lainsäädäntöä, niin ehdotuksista on rajattu ulkopuolelle kansallisen taksiliikenneluvan alaiset ammatinharjoittajat. Ehdotetut muutokset eivät täten koske taksiliikennettä tai taksiliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja. Ehdotukset eivät myöskään koske niitä palveluntarjoajia, ketkä harjoittavat ainoastaan taksiliikennettä henkilö- tai tavaraliikennelupien tai 16 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisuuden tuomalla poikkeusmahdollisuudella. Liikenne- ja viestintäministeriö on vastineessaan eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle 17.2.2021 todennut, että taksiluvan ajoneuvokohtaisuudesta luovuttiin liikenteen palveluista annetun lain voimaantulon yhteydessä ja muutoksen yhtenä tavoitteena oli helpottaa sitä, että yhdellä taksiyrityksellä voi olla käytössään useampia ajoneuvoja, joiden määrä voi vaihdella sekä mahdollistaa esimerkiksi leasing-ajoneuvojen käyttäminen taksitoiminnassa. Ajoneuvon kytkeminen yhteen taksiliikennelupaan ja taksiyritykseen tai taksiauton omistamiseen olisi vastineen mukaan rajoittanut näitä mahdollisuuksia Liikenne- ja viestintäministeriön vastine liikenteen palveluista annetun lain, tieliikennelain 155 ja 171 §:n sekä ajoneuvolain muutosesityksen (HE 176/2020 vp) asiantuntijalausunnoille. .
Lain 17 §:ään ehdotetut muutokset tulisivat voimaan 21.5.2022.
24 §. Kansainvälisen yhdistetyn tiekuljetuksen suorittamisen ehdot. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin uusi 5 momentti. Lisätyn momentin perusteella Suomessa suoritettavien kansainvälisten yhdistettyjen kuljetusten yhteydessä ajettaviin tieosuuksiin sovellettaisiin kansallisesti samoja aika- ja kuljetusmäärärajoituksia kuin EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaisessa kabotaasiliikenteessä. Käytännössä tämä tarkoittaisi kolmea kabotaasimatkaa seitsemän päivän aikana. Lisäksi kabotaasiliikennettä ei saisi harjoittaa samalla ajoneuvolla tai, jos kyseessä on ajoneuvoyhdistelmä, sen vetovaunulla Suomessa neljään päivään sen jälkeen, kun kolmas kabotaasimatka on suoritettu. Muutosasetuksessa (EU) 2020/1055 olevan kirjauksen perusteella jäsenvaltiot voivat säätää jäsenvaltioiden välisiin yhdistettyihin kuljetuksiin kuuluvista tiekuljetusten alku- tai loppuosuuksien osalta pidemmästä määräajasta kuin säädetty seitsemän päivän määräaika ja lyhyemmästä määräajasta kuin säädetty neljän päivän jäähdyttelyjakson määräaika.
Kansainväliseksi yhdistetyksi kuljetukseksi katsotaan tavarankuljetus, jossa tavara kuljetetaan osittain maanteitse ja osittain aluksella tai rautateitse siten, että kuljetus aluksella tai rautateitse on suoraan mitattuna pidempi kuin 100 kilometriä ja että tiekuljetus on enintään 150 kilometrin matkalla mitattuna suoraan siitä sisävesi- tai merisatamasta, jossa tavara laivataan tai puretaan. Pykälässä tarkoitetut kolme Suomen sisäistä kabotaasimatkaa määräytyisivät siten, että ensimmäinen matka alkaa Suomeen päättyneen kansainvälisen kuljetuksen kuorman purkamisen jälkeen tehdystä ajoneuvon ensimmäisestä lastauksesta. Ensimmäinen kabotaasimatka päättyy, kun kuormaa puretaan ensimmäisen kerran, toinen kabotaasimatka päättyy, kun kuormaa puretaan toisen kerran ja kolmas kabotaasimatka päättyy, kun kuormaa puretaan kolmannen kerran. Kuorman purkamiseksi katsottaisiin myös lastatun perävaunun kytkeminen pois vetoautosta siinä olevaa kuormaa purkamatta, paitsi jos kysymyksessä on vain perävaunun siirto pysäköinti- tai varastoalueella. Muutos on katsottu tarpeelliseksi, sillä Suomen maantieteellisestä sijainnista johtuen satamiin saapuviin kuljetuksiin sisältyy välttämättömänä osana laivakuljetus eikä yhdistettyjen kuljetusten direktiivin asettamaa tavoitetta siirtää kuljetuksia maantieltä muihin kuljetusmuotoihin näin ollen saavuteta, jolloin direktiivin tosiasiallinen tarkoitus ei täyty. Näin ollen satamista sisämaahan suuntautuvien kuljetusten nähtäisiin olevan kansainvälisten yhdistettyjen kuljetusten sijaan luonteeltaan lähempänä kansallisia kuljetuksia, joihin tulisi soveltaa samoja aika- ja kuljetusmäärärajoituksia kuin EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaisessa kabotaasiliikenteessä. Yhtenäisen kabotaasisääntelyn soveltamisen tarkoituksena on myös tehostaa tavarankuljetusten valvontaa.
Lisäksi pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi lainsäädäntötekninen muutos. Teknisenä muutoksena tehtäisiin kieliasua selkiyttävä korjaus siten, että ilmaisu ”sisävesiteitse” muutettaisiin muotoon ”sisävesitse”. Muutos on kuitenkin ainoastaan säännöstä selkeyttävä eikä sillä ole tarkoitus muuttaa säännöksen sisällön nykyistä tulkintaa tältä osin.
39 §.Kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyyden todentaminen. Pykälän 4 momenttiin lisätään myös Rajavartiolaitokselle vastaava toimivalta kuin muilla liikenteen valvojilla poliisilla ja Tullilla keskeyttää ajo, mikäli kuljettaja ei pysty todentamaan ammattipätevyyden voimassaoloa 1 momentin mukaisesti. Samalla säännöksen tarkkarajaisuuden vuoksi oikeus rajataan poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen sijasta virkatehtävää hoitavalle poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehelle.
Rajavartiolaitos valvoo lain 180 §:n mukaisesti omalla tehtäväalueellaan liikenteen palveluista annetun lain noudattamista ja siten osaltaan myös lain 27 §:ssä säädetyn kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyysvaatimuksien täyttymistä. Valvontaviranomaiset ovat tuoneet esille, että valvonnan yhdenmukaisuuden vuoksi myös Rajavartiolaitoksen virkamiehellä tulisi olla toimivalta keskeyttää tarvittaessa ajo, mikäli EU:hun sijoittautuneen liikenteenharjoittajan kokonaismassaltaan yli 3,5 tonnia olevan ajoneuvon kuljettaja ei pysty todentamaan voimassaolevaa ammattipätevyyttään. Rajavartiolaitoksen osalta valvonta tapahtuu siellä, mihin Rajavartiolaitoksen toiminta on Rajavartiolaitoksesta annetun lain (578/2005) 4 §:n mukaan alueellisesti kohdentunut. Käytännössä kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyyden valvonta tapahtuu Rajavartiolaitoksen osalta rajatarkastusten yhteydessä rajanylityspaikoilla. Rajavartiomiehellä tarkoitetaan Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 15 §:ssä tarkemmin määriteltyä Rajavartiolaitoksen virkamiestä. Poliisimiehellä tarkoitetaan poliisilain (872/2011) 1 luvun 12 §:ssä tarkemmin määriteltyä poliisin virkamiestä, jolla tarkoitetaan valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettäviä päällystöön, alipäällystöön ja miehistöön kuuluvia virkamiehiä. Tullimiehellä tarkoitetaan tullilain (304/2016) 2 §:ssä määritettyä Tullin virkamiestä.
42 §.Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön määritelmät. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta 16, jolla vahvistetaan muutosdirektiivissä (EU) 2020/1057 määritettyjen lähetettyjen kuljettajien olevan osa tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä ja sen valvontaa. Lähetetyistä kuljettajista säädetään kansallisesti työntekijöiden lähettämisestä annetussa laissa. Kyseinen lisättäväksi ehdotettu määritelmä liikenteen palveluista annettuun lakiin lähetetyistä kuljettajista on välttämätön tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvonnassa, kun liikenteen valvojille säädetään oikeus keskeyttää ajo, mikäli kuljettajalla ei ole esittää työntekijöiden lähettämisestä annetussa laissa määritettyä ilmoitusta IMI-järjestelmään, josta kuljettajalla tulee olla jäljennös joko paperilla tai sähköisessä muodossa.
Samalla korjattaisiin pykälän 1 momentin 9 kohta, jossa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontaviranomainen Rajavartiolaitos on kirjoitettu vanhalla kirjoitusasulla pienellä kirjaimella.
43 §. Tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä poistetaan viittaus kansainvälisiin asetuksiin, koska uutena kohtana tieliikenteen sosiaalilainsäädännön kokonaisuuteen pykälään lisättäisiin viittaus lähetettyjen kuljettajien kansallisen lainsäädäntöön ja sitä valvovaan työsuojeluviranomaiseen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudeksi 2 momentiksi viittaus kansalliseen työntekijöiden lähettämisestä annettuun lakiin, jossa on vahvistettu toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen lähettämiä kuljettajia koskeva sääntely, joka saatetaan voimaan muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 mukaisesti. Työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia valvoo Suomessa työsuojeluviranomainen. Poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle säädettäisiin liikenteen palveluista annetun lain 202 §:ään kuitenkin toimivaltuus liittyen ajon keskeyttämiseen, mikäli lähetetyllä kuljettajalla ei tienvarsitarkastuksessa ole esittää jäljennöstä joko paperilla tai sähköisessä muodossa IMI-järjestelmän kautta tehdystä ilmoituksesta kuljettajan lähettämisestä, todisteita Suomessa toteutettavasta kuljetustoiminnasta tai kansainvälistä kuljetusta todistavaa ajopiirturin tietoa.
Nykyiset 43 §:n 2 ja 3 momentit siirtyvät ehdotetun muutoksen johdosta järjestyksessä 3 ja 4 momentiksi.
106 §.Sisävesillä vaadittavaa pätevyyttä koskevien EU:n säädösten soveltaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin viittaus 14.7.2021 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2021/1233 direktiivin (EU) 2017/2397 muuttamisesta kolmannen maan todistusten tunnustamista koskevien siirtymätoimenpiteiden osalta. Muutoksen myötä säädettäisiin, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten myöntämät sisävesiliikenteen pätevyyskirjat ja meripalvelukirjat sekä Euroopan komission tunnustamat kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen myöntämät sisävesiliikenteen pätevyyskirjat ja meripalvelukirjat ovat voimassa Suomessa ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivien 91/672/ETY ja 96/50/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/2397, jäljempänä sisävesien ammattipätevyysdirektiivi, 10 artiklan mukaisesti, siten kuin sitä on muutettu direktiivin (EU) 2017/2397 muuttamisesta kolmannen maan todistusten tunnustamista koskevien siirtymätoimenpiteiden osalta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2021/1233. Sisävesien ammattipätevyysdirektiivin 38 artiklassa säädetyt siirtymäsäännökset, mukaan lukien direktiivillä (EU) 2021/1233 siihen tehty muutos, ovat voimassa lukuun ottamatta mainitun artiklan 2 kohdan velvoitteita.
Muutos olisi luonteeltaan tekninen, sillä direktiivi (EU) 2021/1233 ei edellytä muutosta säännöksen asiasisältöön.
192 §.Tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä, tieliikenteen valvontalaitteita ja yrittäjäkuljettajan työaikaa käsittelevät ja valvovat viranomaiset. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että momentissa viitataan lähetettyjä kuljettajia koskevien säännösten määräytyvän työntekijöiden lähettämisestä annetusta laista, jota Suomessa valvoo työsuojeluviranomainen. Tämä ei vaikuta poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehelle lain 202 §:n 4 momenttiin ehdotettuun oikeuteen estää kuljetuksen jatkuminen, mikäli toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen Suomeen lähetetyllä kuljettajalla ei tienvarsitarkastuksessa ole esittää pyydettyä jäljennöstä paperilla tai sähköisessä muodossa IMI-järjestelmään tehdystä ilmoituksesta kuljettajien lähettämisestä tieliikennettä koskevan alihankintasopimuksen perusteella, taikka todisteita Suomessa toteutettavasta kuljetustoiminnasta, taikka kuljettajan kansainvälistä kuljetusta todistavaa ajopiirturin tietoa.
197 §.Valvontaviranomaisen yleinen tiedonsaantioikeus. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus saada poliisin lisäksi Tullilta, Rajavartiolaitokselta ja työsuojeluviranomaiselta tiedot, jotka ovat välttämättömiä arvioitaessa palvelujen käyttäjien turvallisuuteen liittyvien lupaedellytysten täyttymistä tai tehtäessä muita vastaavia tässä laissa tarkoitettuja valvontatoimia. Tulli, Rajavartiolaitos ja työsuojeluviranomainen ovat liikenteen palveluista annetun lain 42 §:n 1 momentin 9 kohdassa säädettyjä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontaviranomaisia, jotka valvovat poliisin ohella kyseisen lainsäädännön noudattamista. Koska muutosasetuksessa (EU) 2020/1055 muutetaan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 ja 16 artikloita, joissa säädetään tieliikenteen sosiaali- ja markkinalainsäädännön valvontaviranomaisten velvollisuudesta tehdä henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijoihin kohdistuvia tarkastuksia riskiperusteisesti, niin Liikenne- ja viestintävirastolla tulee olla kansallisessa rekisterissään kuljetusyrityksen riskiluokittamisen kannalta välttämättömät tiedot.
200 §.Eräiden muiden viranomaistehtävien hoitaminen. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan korjattavaksi, koska tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontaviranomainen Rajavartiolaitos on kirjoitettu sen vanhalla kirjoitusasulla pienellä kirjaimella.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Liikenne- ja viestintäviraston oikeuteen saada poliisin lisäksi Tullilta, Rajavartiolaitokselta ja työsuojeluviranomaiselta välttämättömiä tietoja, jotka voivat johtaa 2 luvussa tarkoitetun luvan peruuttamiseen tai huomautuksen taikka varoituksen antamiseen tai vaikuttavat lain 13 §:n mukaiseen henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitämiseen riskiyrityksenä. Ehdotuksella varmistetaan lupaviranomaisen tiedonsaanti kaikilta tieliikenteen sosiaali- ja markkinalainsäädännön valvojilta lupaviranomaiselle tarpeellisen tiedon osalta EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 artiklan edellyttämällä tavalla. Tieliikenteen markkinalainsäädännön valvonnan ja liikenteenharjoittajan riskiluokittamiseksi on perusteltua, että tieliikenteen sosiaali- ja markkinalainsäädännön muut valvontaviranomaiset eli poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja työsuojeluviranomainen toimittavat EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen ja myöhemmin annettavan riskiluokituksen yhteistä laskentakaavaa koskevan komission täytäntöönpanosäädöksen edellyttämät tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle yrityksen riskiluokituksen tekemiseksi.
Lisäksi 3 momenttiin ehdotetaan Liikenne- ja viestintävirastolle velvollisuutta jakaa EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 artiklassa mainitut tiedot valvontaviranomaisille eli poliisille, Tullille, Rajavartiolaitokselle ja työsuojeluviranomaiselle riskiperusteisen valvonnan suorittamiseksi. Henkilö- ja tavaraliikenteen lupaviranomaiselle Liikenne- ja viestintävirastolle kuuluu jatkossa myös muutosasetuksen (EU) 2020/1055 velvoittamana EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa säädetty yrityksen riskiluokituksen tekeminen, johon tieliikenteen sosiaali- ja markkinalainsäädännön valvontaviranomaisten valvontatiedot vaikuttavat.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka tavoitteena on varmistaa, ettei ajopiirturin tiedoista ilmeneviä kuljettajan henkilötietoja käytetä väärin. Momentissa tarkennetaan yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa henkilötietojen käsittelyä.
Muutosasetuksen (EU) 2020/1054 mukaisesti ajopiirturiasetuksen 7 artikla korvataan henkilötietojen käsittelemistä koskevalla yleistä tietosuoja-asetusta tarkentavalla kirjauksella, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan kuljettajan henkilötietojen käytön suoja tietyin ehdoin. Kuljettajan ajo- ja lepoajat tallentuvat digitaaliseen ajopiirturiin 56 päivän ajanjaksolta ja kuljettajan tulee säilyttää analogisen ajopiirturin levyt kuluvan vuorokauden ja edeltävien 56 päivän ajalta. Näihin henkilötietoja sisältäviin ajopiirturitietoihin on tilanteen mukaan kuljettajan lisäksi pääsy työnantajalla, korjaamolla ja tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontaviranomaisella. Jotta kyseisiä ajopiirturin tiedoista selviäviä kuljettajan henkilötietoja ei käytetä vääriin tarkoituksiin, niin ajopiirturiasetuksen yhteydessä tapahtuva henkilötietojen käsittely saa tapahtua ainoastaan sen toteamiseksi, että ajopiirturiasetusta, ajo- ja lepoaika-asetusta, EU:n liikenteenharjoittaja-asetusta, EU:n tavaraliikennelupa-asetusta, EU:n kansainvälistä linja-autoliikennettä koskevaa asetusta, direktiivejä 2002/15/EY, 92/6/ETY ja 92/106/ETY ja siltä osin kuin on kyse tieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä direktiivejä 96/71/EY, 2014/67/EU ja (EU) 2020/1057 noudatetaan. Tämä ei kuitenkaan poista oikeutta ajopiirturin tietojen käyttämiseen erikseen muusta lainsäädännöstä tulevaan välttämättömään tietotarpeeseen viranomaistarkoituksessa.
Muutosasetuksen (EU) 2020/1054 1 artiklan 14 kohdan mukaisesti korvataan ajo- ja lepoaika-asetuksen 15 artikla siten, että artiklassa jatkossa säädetään siitä, että jäsenvaltion tulee ilmoittaa komissiolle 3 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen eli säännöllisen henkilöliikenteen (reitti alle 50 km) kuljettajiin sovellettavista asiaankuuluvista kansallisista säännöistä. Pykälään lisättäisiin 7 momentti, jossa säädettäisiin ilmoitusvelvollisuus työ- ja elinkeinoministeriön tehtäväksi.
202 §.Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön noudattamisen pakkokeinot. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi poliisin lisäksi valtuudet myös Tullille ja Rajavartiolaitokselle ottaa kuljettaja-, yritys- tai korjaamokortti haltuun, jos on perusteltua syytä epäillä, että kortin peruuttamisen edellytykset täyttyvät. Poliisin lisäksi Tulli ja Rajavartiolaitos ovat myös esitutkintalain (805/2011) 1 §:n mukaisesti esitutkintaviranomaisia, ja koska Tulli ja Rajavartiolaitos suorittavat ajo- ja lepoaikojen valvontaa ja ne ovat myös esitutkintaviranomaisia, niin niillä tulisi tarpeen vaatiessa olla myös mahdollisuus ottaa ajopiirturikortti haltuun. Tällä vähennetään hallinnollista taakkaa, joka koituu siitä, että toista valvontaviranomaista tulee pyytää suorittamaan kyseinen toimenpide.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jolla annetaan poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehelle oikeus estää toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen Suomeen lähetettyä kuljettajaa jatkamasta ajoa, mikäli hänellä ei tienvarsitarkastuksessa ole esittää jäljennöstä paperilla tai sähköisessä muodossa työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 7 b §:ssä tarkoitetusta IMI-järjestelmän kautta toimitetusta ilmoituksesta, todisteita Suomessa toteutettavasta kuljetustoiminnasta tai kansainvälistä kuljetusta todistavaa ajopiirturin tietoa. Muutosasetuksen (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan mukaisesti on liikenteenharjoittajan velvollisuus varmistaa, että kuljettajan saatavilla on paperisessa tai sähköisessä muodossa kopio IMI-järjestelmän kautta toimitetusta työntekijän lähettämistä koskevasta ilmoituksesta sekä todisteet vastaanottavassa jäsenvaltiossa eli Suomessa toteutettavasta kuljetustoiminnasta, kuten sähköinen kuljetusasiakirja tai EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut todisteet sekä ajopiirturin tiedot ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden maatunnukset, joissa kuljettaja oli harjoittaessaan kansainvälistä tiekuljetusta tai kabotaasiliikennettä, ajo- ja lepoaika-asetuksen ja ajopiirturiasetuksen rekisteröintiä ja rekisterien ylläpitoa koskevien vaatimusten mukaisesti. Vastaavasti kuljettajan velvollisuutena on säilyttää ja pitää mukana kyseiset tiedot ja pyydettäessä esittää tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle tienvarsitarkastuksen yhteydessä.
Lisäksi 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi velvollisuus poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle ilmoittaa viipymättä työsuojeluviranomaiselle tienvarsitarkastuksessa tai rajanylityspaikalla havaitsemastaan kuljettajan lähettämistä koskevan ilmoituksen laiminlyönnistä. Työsuojeluviranomainen valvoo työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia ja ehdotettua 7 b §:ssä tarkoitettua kuljettajien lähettämisestä tehtävää ilmoitusta ja määrää ilmoituksen laiminlyönnistä laiminlyöntimaksun.
Poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehellä on käytössään niille tavanomaisten tehtäviensä hoitoon kuuluvat voimankäyttöoikeudet, mikäli sellaisten käyttö olisi tarpeellista kuljettajan ajon jatkumisen estämiseksi. Tieliikennelain 182 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvo on pysäytettävä poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehen antamasta merkistä. Poliisimiehen voimankäyttöoikeuksista säädetään poliisilain 17 §:ssä, tullimiehen voimankäyttöoikeuksista säädetään tullilain 22 §:ssä ja rajavartiomiehen voimankäyttöoikeuksista säädetään rajavartiolain (578/2005) 35 §:ssä. Voimankäyttöoikeudet soveltuvat kaikkiin poliisi-, tulli ja rajavartiomiehen virkatehtäviin. Poliisilain 2 luvun 11 §:n mukaan, tullilain 13 §:n mukaan ja rajavartiolain 38 §:n mukaisesti poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehillä on vielä erikseen oikeus määrätä ajoneuvo pysäytettäväksi, siirtää ajoneuvo tai määrätä se siirrettäväksi, jos se on perusteltua tehtävän suorittamiseksi.
220 §. Toiminnanharjoittajalupaa koskevat tiedot. Pykälän 5 kohta ehdotetaan muutettavaksi, jotta toimivaltainen lupaviranomainen Liikenne- ja viestintävirasto saisi tallentaa toiminnanharjoittajalupia ja ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavia koskevat välttämättömät tiedot liikenneasioiden rekisteriin. Muutosasetuksessa (EU) 2020/1055 edellytetyn mukaisesti on muutettu EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 2 kohtaa, jonka uusien alakohtien g, h ja i mukaisesti jäsenvaltioiden on tallennettava kansalliseen rekisteriinsä tiedot liikenteenharjoittajien ajoneuvojen rekisteritunnuksista, yrityksen palveluksessa edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta olleiden työntekijöiden lukumäärästä sekä yrityksen riskiluokituksesta tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Edellä mainitusta syystä johtuen ehdotetaan, että pykälään lisätään rekisterinpitäjälle oikeus tallentaa EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa vaaditutt tiedot liikenneasioiden rekisteriin.
242 §.Luvan tai hyväksymispäätöksen peruuttaminen, muuttaminen tai rajoittaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 6 ja 7 momentit, joilla täydennettäisiin luvan peruuttamista koskevaa sääntelyä.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin ajoneuvokohtaisen luvan ja yhteisöluvan jäljennöksen määräaikaisesta peruuttamisesta. Ajoneuvokohtainen lupa ja yhteisölupa voidaan nykykäytännön mukaan peruuttaa, mutta tällöin se tarkoittaa, että liikennelupa tulee peruuttaa kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että liikennöinti kyseisellä liikenneluvalla lakkaa määräajaksi kokonaan ja samalla yrityksen koko yritystoiminta voi keskeytyä, sillä peruutus koskee liikennöitsijän liikenneluvan kaikkia jäljennöksiä. Tämä ei kaikissa tilanteissa ole perusteltua tai kohtuullista liikenteenharjoittajaa kohtaan.
EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 12 artiklan mukaan, jos on kyse yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavasta rikkomuksesta, joka on tehty tai todettu missä tahansa jäsenvaltiossa, on rikkomukseen syyllistyneen liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteutettava asianmukaiset tutkintatoimet, joihin voi sisältyä varoitus, jos siitä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, ja jotka voivat johtaa muun muassa seuraavien hallinnollisten seuraamusten määräämiseen. Näitä seuraamuksia voivat olla joidenkin tai kaikkien yhteisön liikenneluvan oikeaksi todistettujen jäljennösten peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan tai yhteisön liikenneluvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan.
Uudessa 6 momentissa säädettäisiin mahdollisuus peruuttaa vain yhden tai useamman liikenneluvan jäljennös tilanteissa, joissa koko liikenneluvan peruuttaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa luvan peruuttaminen olisi kohtuuton seuraus saavutettavaan hyötyyn nähden. Liikenneluvan yhden tai useamman ajoneuvokohtaisen jäljennöksen peruuttaminen antaisi viranomaiselle paremman mahdollisuuden kohdentaa rangaistustoimenpiteitä oikeassa suhteessa havaittuihin puutteisiin nähden ja samalla muutos tehostaisi kyseessä olevaa rangaistusmenettelyä, sillä mahdollisuus käyttää liikenneluvan jäljennöksen peruuttamista yhtenä lupahallinnon sanktiona madaltaisi seuraamuksen käyttämistä.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi peruuttaa yhden tai useamman jäljennöksistä enintään kolmen kuukauden määräajaksi, jos luvanhaltija on toistuvasti tai vakavasti rikkonut tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä taikka luvanhaltijan tässä laissa säänneltyä toimintaa koskevia Euroopan unionin asetusten säännöksiä eikä huomautuksen tai varoituksen antamista voida pitää riittävänä. Samalla tavoin voitaisiin menetellä myös silloin, kun luvanhaltijalla on yksi tai useampi tässä laissa tarkoitettu ajoneuvokohtainen kotimaan tavaraliikennelupa. Peruutettavien lupien lukumäärä päätettäisiin luvan haltijan lupien kokonaislukumäärän ja rikkomusten vakavuuden perusteella. Sinä aikana, kun luvan jäljennöksiä on peruutettuina, ei luvan haltijalle myönnettäisi uusia liikennelupia eikä annettaisi yhteisöluvan jäljennöksiä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, jossa säädettäisiin 16 §:ssä tarkoitetun tavaraliikenteen harjoittamista koskevan rekisteröitymisen peruuttamisesta. Rekisteröityminen peruutettaisiin silloin, kun rekisteröity palveluntarjoaja sitä itse pyytää tai jos rekisterimerkinnän tekemisen edellytykset eivät enää täyty, eikä edellytyksissä olevia puutteita korjata määräajassa. Toimivaltaisella lupaviranomaisella tulisi olla mahdollisuus peruuttaa rekisteröityminen sen varmistamiseksi, että rekisteröitymisen edellytykset täyttyvät myös rekisteröitymisen jälkeen, sillä rekisteröimisen katsotaan tarkoittavan, että rekisteröimisen edellytykset täyttyvät koko sen ajan, kun tavaraliikennettä harjoitetaan. Lisäksi rekisteröitymisen peruuttaminen tulee olla mahdollista Liikenne- ja viestintäviraston tietojen ajantasaisuuden varmistamiseksi ja valvonnan mahdollistamiseksi.
252 §.Hyvämaineisuuden menettäminen ja palautuminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi sisällön osalta siten, että EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 14 artiklassa säädetyt henkilön hyvän maineen palauttamisen edellytykset sekä hyvän maineen palauttamisen hakemisen hakeminen sisällytettäisiin pykälään.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että 8 §:ssä ja EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 ja 14 artikloissa säädettäisiin henkilön hyvämaineisuuden edellytysten ja sen menettämisen lisäksi henkilön hyvämaineisuuden palauttamisesta. Lisäksi käytettäisiin hyvän maineen menettäneen henkilön osalta ammattiin soveltumattomaksi julistamisen kuvausta EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen termistön mukaisesti.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään niistä edellytyksistä, joilla henkilön hyvä maine voidaan palauttaa ja siitä, miten hyvän maineen palauttamista voidaan hakea. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että henkilön hyvä maine voidaan palauttaa aikaisintaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona hyvä maine menetettiin. Hyvän maineen palauttamista voisi hakea Liikenne- ja viestintävirastolta. Lisäksi EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa edellytetään, että henkilö on osoittanut osallistuneensa asianmukaiseen koulutukseen vähintään kolmen kuukauden ajan tai suorittaneensa tutkinnon liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteessä 1 olevassa 1 osassa luetelluista aihepiireistä. Kansallisesti edellä mainittua tutkintoa vastaa liikenneyrittäjätutkinto, joka on Liikenne- ja viestintäviraston järjestämä, helposti saatavilla oleva tutkinto, joka täyttää 14 artiklan vaatimukset ja jota edellytetään muutoinkin osoituksena henkilön ammatillisesta pätevyydestä. Lisäksi säädettäisiin siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto poistaa 1 momentissa tarkoitetun merkinnän liikenneasioiden rekisteristä, kun henkilö voidaan katsoa jälleen ammattiin soveltuvaksi.
262 §.Luvaton ammattimaisen liikenteen harjoittaminen. Pykälän 1 kohtaan lisättäisiin vaatimus, jossa palveluntarjoaja, joka harjoittaa ammattimaista tavaran kuljettamista tiellä ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, joka on kokonaismassaltaan yli 2,5 tonnia ja enintään 3,5 tonnia, on tuomittava kyseisen pykälän edellyttämällä tavalla, ellei 16 §:n mukaista rekisteröitymistä Liikenne- ja viestintävirastoon ole tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta johtuen tehty. Valvontaviranomainen käsittelee jatkossa rekisteröitymisvelvollisuuden laiminlyöntiä rangaistavuuden osalta samoin kuin liikenteenharjoittajia, jotka kuljettavat ammattimaisesti henkilöitä tai tavaroita tiellä ilman asianmukaista henkilö- tai tavaraliikennelupaa.
Lisäksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että pykälän 1 kohtaan lisättäisiin kirjaus, jonka mukaan kuljetuksen suorittaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta toimii kansainvälisen yhdistettyjen kuljetusten kabotaasiliikennettä koskevien säännösten vastaisesti, olisi tuomittava, jollei teko ole vähäinen eikä siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luvattomasta ammattimaisen liikenteen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Muutoksen tarkoituksena olisi yhtenäistää Suomessa suoritettavien kansainvälisten yhdistettyjen kuljetusten yhteydessä ajettavien tieosuuksien sekä EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaisen kabotaasiliikenteen rikkomusseuraamukset. Molempiin kuljetuksiin sovellettaisiin kansallisesti samoja aika- ja kuljetusmäärärajoituksia, siten kuin on säädetty EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 8 artiklassa kabotaasiliikenteen harjoittamisen edellytyksistä.
Rangaistussäännöksen tarvetta harkittaessa on otettu huomioon teon haitallisuus sekä vahingollisuus. Erityisesti tarkastelussa on kiinnitetty huomiota kansainvälisten yhdistettyjen kuljetuksien yhteydessä ajettavien peräkkäisten matkojen määrään ja toistuvuuteen. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 8 artiklan rajaus kolmeen matkaan seitsemän päivän kuluessa kansainvälisestä kuljetuksesta, kuten myös lastin purkuvaatimus seitsemän päivän sisällä sekä neljän päivän rajoitus toimia samassa jäsenvaltiossa samalla kalustolla lastin purun jälkeen, korostavat toiminnan väliaikaisuutta. Mikäli näitä aika- ja kuljetusmäärärajoituksia rikotaan, ei kyse ole enää väliaikaisesta kuljetustoiminnasta 8 artiklan edellytysten mukaisesti. Kuljetus Suomeen ja Suomen sisäinen kuljetus olisi osoitettava rahtikirjalla, kuljetustilauksella tai muulla luotettavalla todisteella. Asianmukaisten kansallisten rangaistussäännösten avulla pyrittäisiin estämään väärinkäytöksiä sekä harmaan talouden syntymistä alalle. Lisäksi tavoitteena olisi vahvistaa valvontaa.
Oikeusvarmuuden näkökannalta on erityisen tärkeää, että kaikki osapuolet, niin kuljetusyritys, kuljetuksen tilaaja Suomessa, kuin valvojatkin tietävät jo ennakolta mahdollisimman tarkasti, millä edellytyksillä yhdistettyjen kuljetusten kabotaasiliikennettä voidaan laillisesti harjoittaa. Ilman rangaistussäännöstä teon vahingollisuus kuljetusmarkkinoiden tasapuoliselle toiminnalle sekä harmaan talouden kitkemiselle jäisi vähäiseksi, ellei jopa olemattomaksi.
Lisäksi säännöksen 5 kohdassa olevat kaikkia säännöskohtia koskevat tuomitsemiskäsky, toissijaisuuslauseke sekä rangaistusuhka erotettaisiin omaksi 2 momentikseen teknisenä korjauksena.
262 a §.Liikenteessä käytettävän ajoneuvon väärä rekisteröinti. Ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltija tai 16 §:ssä tarkoitettu palveluntarjoaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ei ole 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla rekisteröinyt ammattimaisessa liikenteessä käytettävää moottorikäyttöistä ajoneuvoa 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin, eikä siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomitaan liikenteessä käytettävän ajoneuvon väärästä rekisteröinnistä sakkoon.
Rangaistussäännös on nähty tarpeelliseksi toimenpiteeksi, jolla varmistetaan, että henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltija tai 16 §:ssä tarkoitettu palveluntarjoaja rekisteröivät moottorikäyttöisen ajoneuvonsa luvanvaraiseen käyttöön ja yksinomaiseen hallintaan. Uusi ehdotettu rangaistussäännös parantaisi erityisesti liikenteen valvojien keinoja määrätä seuraamus väärästä rekisteröinnistä, mikä on nykyisin nähty tienvarsivalvonnassa hankalaksi ja epäselväksi. Samoin liikenteessä käytettävän moottorikäyttöisen ajoneuvon puutteellisen rekisteröinnin sanktiointi selkeyttäisi rekisteröintiasiaa henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltijoille sekä 16 §:ssä tarkoitetuille palveluntarjoajille.
Kyseisellä ehdotetulla seuraamuksella voidaan varmistaa tehokkaammin, että kyseinen moottorikäyttöinen ajoneuvo on vakuutettu kaupalliseen liikenteeseen henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltijalle tai 16 §:ssä tarkoitetulle palveluntarjoajalle. Sakkorangaistuksen on arvioitu olevan oikeasuhtainen toimi teon haitallisuuteen, vahingollisuuteen ja moitittavuuteen nähden. Mikäli valvontaviranomaisella ei ole käytössään sakonuhkaa asianmukaisen rekisteröinnin varmistamiseksi, niin kyseisellä vaatimuksella ei arvion mukaan olisi haluttua käytännön vaikutusta. Kyseisen teon rangaistavaksi säätäminen on nähty yhteiskunnan kannalta tarpeelliseksi, koska ilman mahdollisia seuraamuksia voisi henkilö- tai tavaraliikenneluvan haltija tai 16 §:ssä tarkoitettu palveluntarjoaja käyttää liikenteessä edelleen vapaasti jonkun toisen hallintaan rekisteröityä moottorikäyttöistä ajoneuvoa.
Ehdotettu rangaistussäännös ei koske taksiliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja. Ehdotus ei myöskään koske niitä palveluntarjoajia, jotka harjoittavat ainoastaan taksiliikennettä henkilö- tai tavaraliikennelupien tai 16 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisuuteen liittyvällä poikkeusmahdollisuudella.
Ehdotettu 262 a § tulisi voimaan 21.5.2022.
263 §.Kuljetuksen tilausrikkomus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisiä korjauksia liittyen sanajärjestykseen sekä siihen, että pykälän 1 momentissa viitataan ainoastaan 14 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohtiin. Näin ollen 14 §:n 2 momentin uudeksi 3 kohdaksi lisättyä tavarankuljetuksen ylikuormien selvitysvelvollisuutta ei olisi pidettävä 1 momentin mukaisena kuljetuksen tilausrikkomuksena. Pykälän 1 momentin jälkimmäisessä virkkeen toimenpiteistä luopumista koskeva säännös ehdotetaan erotettavaksi 1 momentista uudeksi 4 momentiksi.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään ylikuorman vastaanottaneen sekä maksaneen tilaajan tai tämän edustajan vastuista ja seuraamuksista. Kyseinen tavarankuljetuksen tilaaja tai tämän edustaja voidaan katsoa vastuulliseksi 14 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvaan kuljetuksen tilausrikkomukseen tilanteessa, jossa se on vastaanottanut kuljetuksen suorittajan kuljettaman ylikuormaa sisältävän kuljetuksen, vaikka se on tiennyt, tai sen on pitänyt tietää kuljetuksen suorittajan ajoneuvon suurimman sallitun kokonaismassan ylittyvän kuljetussopimuksen mukaisen kuorman kuljettamisessa. Näin toimiessaan tavarankuljetuksen maksanut tilaaja tai tämän edustaja voidaan tuomita kuljetuksen tilausrikkomuksesta sakkoon, joka on arvioitu olevan teon haitallisuus, vahingollisuus, vaarallisuus ja moitittavuus nähden oikeasuhtainen toimi. Kyseisen teon rangaistavaksi säätäminen on nähty yhteiskunnan kannalta tarpeelliseksi, koska ilman mahdollisia seuraamuksia, kuljetuksen maksanut tilaaja voisi ottaa vastaan ylikuormia entiseen tapaan eikä ylikuormilla ajamista saataisi vähennettyä.
Tavarankuljetuksen maksanut tilaaja vapautuu kuljetuksen tilausrikkomuksesta ylikuormien vastaanottamisen osalta tilanteessa, jossa se on 14 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti selvittänyt, ettei kuljetuksen suorittaja kuormaa eikä kuljeta ylikuormia, mutta kuljetuksen suorittaja on tästä huolimatta kuormannut kuljetussopimuksen mukaisen kuorman ajoneuvoonsa ylittäen ajoneuvon suurimman sallitun kokonaismassan, eikä tilaaja ole tätä voinut tietää, eikä luotettavasti kuormaa vastaanottaessaan ole pystynyt sitä mistään tarkistamaan. Ainoastaan näin toimiessaan tavarankuljetuksen tilaaja on voinut vastaanottaa kyseisen kuljetussopimuksen mukaisen ylikuorman vilpittömässä mielessä ilman mahdollisuutta vaikuttaa kuljetuksen suorittajan kuormaukseen tai olematta tietoinen ylikuormauksesta.
Ajoneuvon suurimmalla sallitulla kokonaismassalla tarkoitetaan tieliikenteessä hyväksyttyä suurinta sallittua kuormatun ajoneuvon painoa. Ylikuormamaksusta annetun lain 4 §:ssä on määritetty, että ylikuormamaksu määrätään ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän sallitun kokonaismassan ylittävästä massasta siltä osin kuin ylitys on enemmän kuin viisi prosenttia sallitusta kokonaismassasta. Kyseistä enintään viiden prosentin ylityksen sallimista kokonaismassasta voidaan soveltaa myös tässä pykälässä määritetyn ylikuorman toteamisessa.
Muutosasetuksen (EU) 2020/1055 mukaisesti kuljetuspalveluja maanteiden tavaraliikenteen harjoittajilta sopimussuhteisesti hankkivien yritysten väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltioiden on säädettävä selkeistä ja ennakoitavissa olevista säännöistä, jotka koskevat lähettäjille, huolitsijoille, hankkijoille ja alihankkijoille määrättäviä seuraamuksia niissä tapauksissa, joissa ne tiesivät tai niiden olisi kaikki asiaankuuluvat seikat huomioon ottaen pitänyt tietää, että niiden tilaamiin kuljetuspalveluihin liittyy EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen rikkomista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti niin, että tavarankuljetuksen lähettäjä, huolitsija, hankkija tai alihankkija voitaisiin tuomita kuljetuksen tilausrikkomuksesta sakkoon, mikäli hän tahallaan tilaa tavarankuljetuksen siitäkin huolimatta, että hän on ollut tietoinen tai olisi kaikki asiaankuuluvat seikat huomioon ottaen pitänyt tietää, että tilattuihin kuljetuspalveluihin liittyy EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen rikkomista. Muutoksen tarkoituksena on täsmentää rangaistussäännöstöä niin, että tahallisista rikkomuksista koituvat sanktiot koskisivat kuljetuksen tilaajan tai tämän edustajan lisäksi myös kuljetusketjun muita toimijoita EU-asetuksen vaatimuksen mukaisesti.
267 §.Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 3 kohta, jonka mukaisesti kuljetuksen tilaaja, aikataulun laatija tai muu henkilö, joka tietoisesti on edellyttänyt kuljetussopimuksen mukaisen aikataulun noudattamista niin, ettei ajoaikoja, taukoja tai lepoaikoja koskevia säännöksiä voida noudattaa, tuomitaan kuljetuksen tilaaja, aikataulun laatija tai muu henkilö, joka tietoisesti on edellyttänyt kuljetussopimuksen mukaisen aikataulun noudattamista niin, ettei ajoaikoja, taukoja tai lepoaikoja koskevia säännöksiä voida noudattaa, pykälän 1 momentin mukaisesti. Muuksi henkilöksi katsotaan myös se, joka on aikataulua laatimatta muutoin edellyttänyt määrättyä toimitusaikaa. Käytännössä liikenteen palveluista annetun lain rangaistussäännöksiin palautetaan entinen tieliikennelain (267/1981) 105 a § teknisin muutoksin.
Kuljetuksen tilaajalla, aikataulun laatijalla tai muulla henkilöllä, joka tietoisesti on edellyttänyt kuljetussopimuksen mukaisen aikataulun noudattamista niin, ettei ajoaikoja, taukoja tai lepoaikoja koskevia säännöksiä voida noudattaa, on niin halutessaan mahdollisuus vaikuttaa kuljettajan ajo- ja lepoaikojen noudattamiseen tai niiden rikkomiseen. Tilaajalla on käytössään erilaisia keinoja painostaa kuljettajaa rikkomaan ajo- ja lepoaikoja kuljetuksen nopeuttamiseksi. Merkittävin keino on kuljetussopimuksen purkamisen uhka, jonka taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Kuljetuksen tilaajalle tai muulle henkilölle, joka tietoisesti on edellyttänyt kuljetussopimuksen mukaisen aikataulun noudattamista niin, ettei ajoaikoja, taukoja tai lepoaikoja koskevia säännöksiä ole voitu noudattaa, tarvittaessa määrättävää sakkorangaistusta voidaan pitää teon haitallisuus, vahingollisuus, vaarallisuus ja moitittavuus huomioiden oikeasuhtaisena toimena, millä voidaan myös ennaltaehkäistä kuljettajien ajo- ja lepoaikarikkomuksia ja liikenneonnettomuuksia. Kyseisen teon rangaistavaksi säätäminen on nähty yhteiskunnan kannalta tarpeelliseksi, koska ilman mahdollisia seuraamuksia, kuljetuksen tilaaja, aikataulun laatija tai muu henkilö, joka tietoisesti on edellyttänyt kuljetussopimuksen mukaisen aikataulun noudattamista niin, ettei ajoaikoja, taukoja tai lepoaikoja koskevia säännöksiä voida noudattaa, voisi määritellä kuljetuksen suorittajan aikataulun ennalta liian tiukaksi ilman todellista uhkaa seuraamuksista.
7.3
Laki työntekijöiden lähettämisestä
1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevaa lakia. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi lain soveltamisen rajoituksesta tieliikenteen kuljetuspalvelujen alihankintatilanteissa. Ehdotuksen mukaan lakia ei sovellettaisi tieliikenteen kuljetuksia harjoittavien yritysten alihankintana tehtäviin tiettyihin kuljetuksiin ja niiden kuljettajiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain soveltamisen rajoituksista ja sen 1 kohdassa kahdenvälisten tavaroiden tai matkustajien kuljetusten soveltamisalarajauksesta. Tavara- ja henkilöliikenteen kahdenväliset kuljetukset ovat poissuljennan piirissä ja myös näihin kuljetuksiin liittyvät lisätoimet on vapautettu lähettämistä koskevien sääntöjen soveltamisesta tietyin kriteerein. Lisätoimet eli kuljetuksen aikana purkaminen ja lastaaminen sallittaisiin näissä kuljetuksissa pykälän 4 ja 5 momentin mukaisesti 2 §:n 10 ja 11 kohdassa tarkoitetuissa kuljetuksissa. Tavaraliikenteessä kuljettaja saa suorittaa yhden kuormaamisen ja/tai purkamisen jäsenvaltioissa ja/tai kolmansissa maissa, joiden kautta kuljettaja ajaa. Tällöin edellytetään, että kuljettaja ei kuormaa ja pura tavaroita samassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Jos sijoittautumisjäsenvaltiosta alkavaa kahdenvälistä kuljetusta, jonka aikana ei toteutettu lisätoimia, seuraa kahdenvälinen kuljetus sijoittautumisjäsenvaltioon, lisätoimia koskeva vapautus laajennetaan koskemaan enintään kahta muuta kuormaamista ja/tai purkamista. Tällöinkin edellytetään, että kuljettaja ei kuormaa ja pura tavaroita samassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Henkilöliikenteessä kahdenvälisiä kuljetuksia suorittava kuljettaja saa ottaa kyytiin matkustajia kerran ja/tai jättää matkustajia kyydistä jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, joiden kautta kuljettaja ajaa. Tällöin edellytetään, että kuljettaja ei tarjoa henkilöliikennepalveluja läpikulkujäsenvaltion kahden sijaintipaikan välillä. Samaa edellytystä sovelletaan paluumatkaan.
Momentin 1 kohdan soveltamisalarajaus kahdenvälisistä kuljetuksista ja näiden kuljetusten lisätoimet liittyvät uuden ajopiirturiteknologian käyttöönottoon. Uuden sukupolven ”älykkäät” ajopiirturit mahdollistavat kuljetuksissa käytettävien ajoneuvojen paikantamisen tarkemmin, mikä helpottaa tieliikenteen sosiaali- ja markkinasääntöjen noudattamisen valvontaa. Soveltamisalarajauksen poikkeus on kahdenvälisissä kuljetuksissa sidottu tämän uuden teknologian käyttöönottoon uusissa ajoneuvoissa (kaksi vuotta teknisten eritelmien hyväksymispäivästä) ja nykyisessä ajoneuvokannassa (kolme vuotta teknisten eritelmien hyväksymispäivästä kaikkien sellaisten ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu muulla kuin version 1 älykkäällä ajopiirturilla; neljä vuotta teknisten eritelmien hyväksymispäivästä kaikkien sellaisten ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu version 1 älykkäällä ajopiirturilla). Liikkuvuuspaketin keskeisenä tavoitteena on uusien sosiaali- ja markkinasääntöjen tehokkaan ja vaikuttavan täytäntöönpanon valvonnan mahdollistaminen näillä uudistuksilla. Edellä kerrottu tarkoittaa sitä, että soveltamisalarajausta sovelletaan uuden teknologian käyttöönoton aikarajojen mukaisesti niihin ajoneuvoihin, joissa on uuden teknologian ajopiirturit. Vanhaa ajopiirturiteknologiaa käyttävät ajoneuvot eivät olisi aikarajan jälkeen soveltamisalarajauksen piirissä lisätoimien osalta ja siten näihin ajoneuvoihin ja kuljettajiin tulisivat sovellettavaksi työntekijöiden lähettämistä koskevat säännökset.
Lisäksi 3 momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovellettaisi, kun kuljettaja ajaisi Suomen alueen halki kuormaamatta tai purkamatta rahtia ja ottamatta kyytiin tai laskematta kyydistä matkustajia. Tällöin olisi kyse kansainvälisestä liikenteestä, johon työntekijöiden lähettämistä koskevat säännökset eivät tule sovellettavaksi. Tällöin työtä ei tehdä Suomessa. Ehdotuksella toteutetaan tieliikenteen direktiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 5 kohdan vaatimus.
Lakia ei sovellettaisi 3 momentin 3 kohdan mukaan myöskään kahdenvälisisiin kuljetuksiin, joissa kuljettaja suorittaa yhdistettyjen kuljetusten direktiivissä määritellyn yhdistetyn kuljetuksen aloittavan tai lopettavan maantieosuuden ja kun kuljettaja on aloittanut kuljetuksen lähtömaassa ja kuljettajan tiekuljetuksen tieosuus muodostaa yhtenäisen kahdenvälisen kuljetuksen. Yhdistetyssä kuljetuksessa voi olla mukana liikennekuljetuksen lisäksi joko laiva- tai raidekuljetus taikka molemmat. Poikkeuksen soveltamisen kannalta on merkitystä sillä, mistä kuljettaja on lähtenyt suorittamaan kuljetusta. Kuljettajan on lähdettävä kuljetusyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiosta. Muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 johdantolausekkeen 12 mukaan kun kuljettaja ajaa yhdistettyä kuljetusta, sen aloittavalla tai lopettavalla maantieosuudella tarjottavan palvelun luonne on tiiviisti yhteydessä sijoittautumisjäsenvaltioon, jos maantieosuus itsessään muodostaa kahdenvälisen kuljetuksen. Sen sijaan silloin, kun kuljetus kyseisellä maantieosuudella tapahtuu vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai muuna kuin kahdenvälisenä kansainvälisenä kuljetuksena, yhteys vastaanottavan jäsenvaltion alueeseen on riittävä ja sen vuoksi olisi sovellettava työntekijöiden lähettämistä koskevia sääntöjä. Ehdotuksen 3 kohdan soveltamisen kannalta on merkityksellistä tarkastella lähetetyn työntekijän suorittamaa tiekuljetusta ja sen kokonaisuutta eikä sitä, suorittaako lähetetty työntekijä kuljetuksen samalla ajoneuvolla koko matkan. Tämän esityksen ehdotuksilla ulotettaisiin jatkossa kabotaasiliikenteen sääntöjen soveltaminen myös kansainvälisten yhdistettyjen kuljetusten Suomessa tehtäviin tieosuuksiin. Lainkohdalla toteutetaan tieliikenteen direktiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 6 kohdan vaatimus.
Näillä ehdotuksilla ja 2 §:ään ehdotetuilla määritelmillä, jotka selkeyttäisivät ehdotetun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan soveltamisalarajausta ja 4 momentin aikarajaa kahdenvälisten kuljetusten tavara- ja henkilöliikenteen kuljetuksissa sallituille lisätoimille, toteutettaisiin kuljettajien osalta direktiivin (EU) 2020/1057 vaatimukset tiettyjen kuljetuspalveluiden jättämisestä työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin ja sen toimeenpanevan kansallisen lainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle 1 artiklan 3 – 6 kohdan mukaisesti. Muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 10 kohdan mukaan muuhun kuin jäsenvaltioon sijoittautuneita kuljetusyrityksiä ei saa kohdella suotuisammin kuin johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneita yrityksiä, myöskään silloin, kun yritykset suorittavat kuljetuksia kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla, jotka antavat pääsyn Euroopan unionin markkinoille tai osaan niistä. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen perusteella tehtävään työhön, jota muusta valtiosta lähetetty työntekijä tekee Suomessa työnantajan valtioiden rajat ylittävää palveluntarjontaa koskevan sopimuksen perusteella alihankintana, yritysryhmän sisäisenä siirtona tai vuokratyössä rajoitetun ajan. Lakia sovelletaan Suomessa tehtäviin kabotaasiliikenteen kuljetuksiin. Kabotaasiliikenteellä tarkoitetaan käytännössä yrityksen harjoittamaa maan sisäistä kuljetuspalvelua muussa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossa. Siten kaikki lähettävät yritykset riippumatta siitä onko yritys sijoittautunut EU:n alueelle vaiko kolmanteen maahan, soveltavat lähettämistilanteissa tätä lakia. Tämä täyttää myös muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 10 kohdan vaatimuksen.
Pykälän 4 – 6 momentissa säädettäisiin oikeudesta 3 momentin 1 kohdan soveltamisalarajauksen soveltamisajasta kohdassa tarkoitettujen kuljetusten lisätoimiin. Soveltamisalarajausta sovellettaisiin kuljetuksen aikana tehtäviin lisätoimiin ainoastaan siihen päivään saakka, josta alkaen älykkäät ajopiirturit, jotka täyttävät ajopiirturiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun rajanylitysten ja lisätoimien kirjaamisvaatimuksen, olisi asennettava ensimmäistä kertaa jäsenvaltiossa rekisteröityihin ajoneuvoihin kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti. Mainitusta päivästä alkaen mahdollisuutta 2 §:n 10 ja 11 kohdassa tarkoitettuihin lisätoimiin sovelletaan ainoastaan kuljettajiin, jotka käyttävät ajoneuvoja, joihin on asennettu älykäs ajopiirturi, josta säädetään mainitun asetuksen 8-10 artiklassa. Siten 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen kuljetusten lisätoimet olisivat vapautettuja työntekijöiden lähettämistä koskevien sääntöjen soveltamisesta edellä tarkoitetun aikarajan jälkeen ainoastaan, jos kuljetuksessa käytettävään ajoneuvoon on asennettu älykäs ajopiirturi. Kuljetukset, joissa ei tehtäisi lisätoimia, olisivat edelleen 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetun soveltamisalarajauksen piirissä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin lisätoimista, joita on mahdollista tehdä 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa kahdenvälisessä henkilökuljetuksessa. Kuljettajan on kyseisen kuljetuksen aikana mahdollista ottaa matkustajia kerran kyytiin ja jättää matkustajia kerran kyydistä taikka ottaa matkustajia kerran kyytiin tai jättää matkustajia kerran kyydistä toisessa valtiossa, joiden kautta kuljettaja ajaa, edellyttäen ettei kuljettaja tarjoa matkustajaliikennepalveluja läpikulkujäsenvaltion kahden sijaintipaikan välillä. Siten matkustajan ottaminen kyytiin ja kyydistä poisjättäminen eivät voisi tapahtua samassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, koska tällöin kyseessä olisi kabotaasikuljetus. Samaa sovelletaan paluumatkaan.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin lisätoimista, joita olisi mahdollisuus tehdä 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kahdenvälisen tavarankuljetuksen aikana. Kuljettajalla olisi mahdollisuus suorittaa lisätoimena yksi kuorman lastaaminen ja/tai purkaminen Euroopan unionin jäsenvaltioissa, Euroopan talousalueen valtiossa tai kolmansissa maissa, joiden kautta kuljetus ajetaan, edellyttäen, ettei kuljettaja ole lastannut ja purkanut kuormaa samassa Europan unionin jäsenvaltiossa. Jos sijoittautumisjäsenvaltiosta alkavaa kahdenvälistä kuljetusta, jonka aikana ei ole suoritettu edellä mainittuja lisätoimia, seuraa kahdenvälinen kuljetus sijoittautumisjäsenvaltioon, on kuljetuksen aikana mahdollista suorittaa enintään kaksi kuorman lastaamista ja/tai purkamista edellä mainituin edellytyksin. Tällöin lisätoimia koskeva vapautus laajennetaan koskemaan enintään kahta muuta kuormaamista ja/tai purkamista edellyttäen, että kuljettaja ei kuormaa ja pura tavaroita samassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.
Pykälän 7 momentti vastaisi voimassa olevan 3 momentin säännöstä lain soveltamisesta viranomaisten väliseen hallinnolliseen yhteistyöhön sekä taloudellisten ja hallinnollisten seuraamusten ja sakkojen valtioiden rajat ylittävään täytäntöönpanoon. Nämä säännökset ovat lain 6 ja 7 luvussa.
2 §.Määritelmät. Pykälään ehdotetaan otettavaksi kaksi uutta määritelmää uusien maantieliikenteen säännösten johdosta selkeyttämään lain soveltamista maantieliikenteen työhön ja kuljetuspalveluihin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi kahdenvälisen henkilökuljetuksen ja kahdenvälisen tavarankuljetuksen määritelmät. Pykälän 10 kohdan mukaan kahdenvälisellä henkilökuljetuksella tarkoitettaisiin kansainvälistä linja-autoliikennettä koskevassa asetuksessa tarkoitettua kahdenvälistä kuljetusta kansainvälisessä satunnaisessa tai säännöllisessä henkilöliikenteessä. Asetuksen mukaan kuljettajan suorittaessa jonkin seuraavista toimista:
a) ottaa matkustajia kyytiin sijoittautumisjäsenvaltiossa ja jättää heidät kyydistä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa;
b) ottaa matkustajia kyytiin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ja jättää heidät kyydistä sijoittautumisjäsenvaltiossa; tai
c) ottaa matkustajia kyytiin ja jättää heidät kyydistä sijoittautumisjäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 1073/2009 mukaisesti paikallisten retkien tekemiseksi toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kyse on kahdenvälisestä henkilökuljetuksesta.
Pykälän 11 kohdan mukaan kahdenvälisellä tavarankuljetuksella tarkoitettaisiin kuljetussopimuksen perusteella tehtävää tavaroiden siirtoa EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa määritellyn mukaisesta sijoittautumisjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan tai toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta sijoittautumisjäsenvaltioon.
4 a §.Työsuhteen lisäehdot pitkäaikaisessa lähettämisessä. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi täsmentävä säännös tieliikenteen kuljetuspalvelujen alihankintatilanteista, joissa ei tulisi sovellettavaksi korvaavan työntekijän laskentasääntö arvioitaessa lähetetyn työntekijän 12 kuukauden työnteon aikarajan täyttymistä. Sen sijaan tieliikenteen työssä, jos kyse on vuokratyöstä tai yritysryhmän sisäisestä siirrosta taikka kabotaasikuljetuksesta, tulisi sovellettavaksi 12 kuukauden työnteon aikarajaa laskettaessa työnantajan aikaisemmin lähettämän lähetetyn työntekijän työntekoaika samoissa tehtävissä, jos myöhemmin lähetetty työntekijä olisi lähetetty tekemään samoja tehtäviä aikaisemman työntekijän sijasta. Lisäksi työnantajan tulisi ilmoittaa lähetettävälle työntekijälle ennen työnteon aloittamista, että lähetetty työntekijä korvaa aiemmin samaa työtä samassa paikassa tehneen lähetetyn työntekijän. Tällä toteutetaan muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 8 kohdan vaatimus. Sen mukaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 1 a kohdan mukaisen lähettämisen katsotaan päättyvän, kun kuljettaja jättää kansainvälisessä tavara- tai matkustajien kuljetuksessa vastaanottavan jäsenvaltion. Kyseistä lähettämiskautta ei saa laskea yhteen saman kuljettajan tai toisen kuljettajan, jonka tilalla hän toimii, suorittamiin tällaisiin kansainvälisiin kuljetuksiin liittyvien aikaisempien lähettämiskausien kanssa. Ehdotetun muutoksen jälkeen laskentasääntöä ei sovellettaisi tieliikenteessä alihankintana tehtävissä kuljetuksissa ja kuljetuspalveluita suorittaviin kuljettajiin. Lisäksi pykälään esitetään kielellisiä muutoksia.
7 §.Ilmoitus työntekijöiden lähettämisestä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi tieliikenteen erityissääntelyn johdosta siten, että tieliikenteen kuljetuspalveluissa alihankinnassa tulisi sovellettavaksi ehdotetun 7 b §:n mukainen tiekuljetusalan erityinen ilmoitus alihankintatilanteissa IMI-järjestelmän kautta. Ehdotetulla lain 743/2020 voimaantulosäännöksen muutoksella ja 7 §:n täsmennyksellä ilmoitusvaatimusta sovellettaisiin tiekuljetusalan työssä jatkossa yritysryhmän sisäisissä siirroissa ja vuokratyössä ja kabotaasiliikenteessä. Ehdotus toteuttaisi osaltaan muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan a alakohdan vaatimukset yhdessä ehdotetun 7 b §:n kanssa.
7 b §.Ilmoitus tieliikenteessä työntekijöiden lähettämisestä tieliikennettä koskevan alihankintasopimuksen perusteella. Uudessa pykälässä säädettäisiin tieliikenteen kuljetuspalvelujen tarjontaa koskevissa alihankintatilanteissa tehtävästä ilmoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneen lähettävän yrityksen olisi ennen työnteon aloittamista tehtävä IMI-järjestelmässä ilmoitus työntekijän tai työntekijöiden lähettämisestä Suomeen valtioiden rajat ylittävän palveluntarjontaa koskevan alihankintasopimuksen perusteella tiekuljetusten palvelujen tarjoamisesta. Ilmoituksen tulisi sisältää seuraavat tiedot:
1) liikenteenharjoittajalle myönnetyn yhteisön liikenneluvan numero;
2) sen toimivaltaisen liikenteestä vastaavan henkilön tai muun yhteyshenkilön yhteystiedot sijoittautumisjäsenvaltiossa, jonka tehtävänä on vastata viranomaisten kyselyihin sekä vastaanottaa asiakirjoja tai ilmoituksia;
3) kuljettajan yksilöintiin tarvittavat henkilötiedot, henkilötunnus, asuinpaikan osoite ja ajokortin numero;
4) kuljettajan työsopimuksen alkamispäivä ja sopimukseen sovellettava lainsäädäntö;
5) lähettämisen suunniteltu alkamis- ja päättymispäivä;
6) tiedot käytettävien moottoriajoneuvojen rekisteritunnuksista;
7) tieto siitä, onko palvelu tavaroiden tai matkustajien kuljetusta, kansainvälistä kuljetusta vai kabotaasikuljetusta.
Henkilötiedoilla tarkoitettaisiin pykälän 2 momentin 3 kohdassa lähetetyn kuljettajan nimeä ja henkilötunnusta tai muuta sellaista yksilöintitietoa, jolla lähetetyn työntekijän henkilöllisyys voidaan todentaa esimerkiksi matkustusasiakirjoista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tehtävästä täydennysilmoituksesta, jos 2 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuisivat. Työn jatkamisen edellytyksenä olisi, että lähettävä yritys tekee täydennysilmoituksen IMI-järjestelmään välittömästi muutosten tapahtuessa.
Edellä mainituilla ehdotuksilla toteutettaisiin muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan a alakohdan vaatimukset.
8 §. Edustajan asettaminen. Pykälän 2 momenttiin esitetään lähetettyjen kuljettajien erityissääntelystä johtuvaa soveltamisalarajausta. Edustajan asettamisvaatimusta ei sovellettaisi alihankintana tehtäviin kuljetuspalveluihin ja lähettämistilanteisiin, joissa tulee sovellettavaksi ainoastaan uusi ehdotetun 7 b §:n mukainen ilmoitusmenettely IMI-järjestelmän kautta. Uudella sääntelyllä pyritään luomaan EU-tason ratkaisu tukemaan alihankintana tehtävissä rajat ylittävissä kuljetuksissa yhdenmukainen ilmoittamiskäytäntö ja valvonta tukemaan parempaa tiedonsaantia kohdemaassa tehtävistä kuljetuksista. Ehdotettu muutos koskisi ainoastaan alihankintatilanteita ja siten edustajavaatimusta sovellettaisiin jatkossakin vuokratyöhön ja yritysryhmän sisäisiin siirtoihin ja kabotaasiliikenteeseen nykytilaa vastaavasti rajat ylittävissä lähettämisissä.
Ehdotettu muutos vastaisi muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan vaatimuksia, jonka mukaan poiketen siitä, mitä lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat edellyttää ainoastaan kohdassa säädettyjä kuljettajien lähettämiseen liittyviä hallinnollisia vaatimuksia ja valvontatoimenpiteitä. Näitä vaatimuksia on 1 artiklan 11 kohdan a alakohdan mukaan IMI-järjestelmän kautta tehtävä ilmoitus. Tästä ehdotetaan säädettäväksi esityksen 7 b §:ssä. Lisäksi sallittua on b alakohdan mukaan säätää velvoitteesta pitää kuljettajan saatavilla tiettyjä tietoja kuljetuksen aikana valvontaa varten. Tästä ehdotetaan säädettäväksi ehdotuksen 10 a §:ssä. Sallittua on c kohdan mukaan myös tietojen jälkikäteinen toimittaminen viranomaisen pyynnöstä kuljetuksen päättymisen jälkeen. Tästä ehdotetaan säädettäväksi 10 b §:ssä.
10 §.Velvollisuus pitää saatavilla tietoja lähetetyistä työntekijöistä Suomessa. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 5 momentti, jossa säädettäisiin tieliikenteen kuljetuspalvelujen alihankintaan sovellettavat säännökset 10 §:ssä säädetyn osalta. Alihankintana suoritettaviin kuljetuksiin ja kuljettajiin sovellettaisiin vain 1 momentin 4 kohtaa työntekijän työnteko-oikeuden perusteesta ja muutoin ehdotettua 10 b §:ää tieliikenteen erityissääntelyn johdosta. Siten jatkossa 10 §:n 1 – 4 momentin säännöksiä sovellettaisiin tieliikenteen kuljetuspalveluihin, kun kyse on vuokratyöstä tai yritysryhmän sisäisestä siirrosta taikka kabotaasikuljetuksesta, ja lähettävän yrityksen tulee pitää saatavilla kirjallisesti Suomessa koko lähettämisen keston ajan nämä tiedot. Alihankintatilanteissa tulisi sovellettavaksi vain työnteko-oikeutta koskevan vaatimuksen soveltaminen ja uudessa 10 b §:ssä säädetyt vaatimukset.
Tämä toteuttaa muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan b alakohdan vaatimuksen (ks. 10 a §:n perustelut). Muutosdirektiivissä (EU) 2020/1057 ei säädetä työnteko-oikeudesta tai kolmansien maiden työntekijöiden asemasta suoraan. Lähetettyjen työntekijöiden sääntelyn osalta kolmansien maiden yritykset eivät saa saada suotuisampaa kohtelua, joten lakia sovelletaan samoin EU:sta ja kolmansista maista lähetettäviin työntekijöihin.
10 a §.Tienvarsitarkastuksissa vaadittavat asiakirjat alihankinnassa. Uuden pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnantajan huolehtimisvelvollisuudesta alihankintana suoritettavissa tieliikenteen kuljetuspalveluissa. Se koskisi tiettyjen asiakirjojen ja tietojen saatavilla pitämistä tienvarsitarkastuksissa. Työnantajan eli liikenteenharjoittajan velvollisuus olisi huolehtia siitä, että kuljetusten valvontaa varten tienvarsitarkastuksissa olisi valvontaviranomaisten saatavilla tietyt asiakirjat ja tiedot tukemaan tienvarsitarkastuksia. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön noudattamista valvovat liikenteen palveluista annetun lain ja työntekijöiden lähettämisestä annetun lain mukaisesti poliisi-, tulli- ja rajaviranomaiset sekä työsuojeluviranomainen. Riittävää olisi se, että vaadittavat asiakirjat olisivat saatavissa tarkastuksen yhteydessä joko paperilla tai sähköisessä muodossa. Vaadittavat asiakirjat ja tiedot olisivat ehdotuksen 1 kohdan mukaan jäljennös 7 b §:ssä tarkoitetusta ilmoituksesta työntekijöiden lähettämisestä tieliikennettä koskevan alihankintasopimuksen perusteella, 2 kohdan mukaan todisteet vastaanottavassa jäsenvaltiossa toteutettavasta kuljetuspalvelusta eli käytännössä rahtiasiakirja ja 3 kohdan mukaan ajopiirturin tiedot. Ehdotuksen mukaan yksinomaan työnantajan vastuulla olisi huolehtia siitä, että edellä mainitut asiakirjat ja tiedot ovat kuljetuksen aikana saatavilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin puolestaan kuljettajan velvollisuudesta esittää valvontaviranomaisen pyynnöstä 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat ja selvitykset tienvarsitarkastuksessa. Siten tienvarsitarkastuksen toteuttaminen edellyttäisi työnantajan huolehtimisvelvoitteen täyttämistä ja kuljettajan yhteistyötä viranomaisen kanssa asiakirjojen ja tietojen esittämisessä valvovalle viranomaiselle.
Edellä mainitut ehdotukset toteuttavat muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan b alakohdan vaatimuksen. Sen mukaan liikenteenharjoittajan velvollisuus on varmistaa, että kuljettajan saatavilla on paperisessa tai sähköisessä muodossa kuljetukseen liittyvät asiakirjat. Lisäksi kuljettajan velvollisuus on säilyttää ja asettaa saataville nämä asiakirja, jos niitä pyydetään tienvarsitarkastuksessa. Nämä asiakirjat ovat seuraavat:
i) kopio IMI-järjestelmän kautta toimitetusta työntekijän lähettämistä koskevasta ilmoituksesta;
ii) todisteet vastaanottavassa jäsenvaltiossa toteutettavasta kuljetustoiminnasta, kuten sähköinen kuljetusasiakirja (e-CMR) tai asetuksen (EY) N:o 1072/2009 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut todisteet;
iii) ajopiirturirekisterit ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden maatunnukset, joissa kuljettaja oli harjoittaessaan kansainvälistä maantiekuljetusta tai kabotaasikuljetusta, asetusten (EY) N:o 561/2006 ja (EU) N:o 165/2014 rekisteröintiä ja rekisterien ylläpitoa koskevien vaatimusten mukaisesti.
Edellä mainittu ii alakohdassa tarkoitettu todistus kuljetustoiminnasta perustuu käytännössä rahtisopimukseen ja kuljetuksesta tehtävään rahtikirjaan. Rahtitieto kansainvälisissä tiekuljetuksissa perustuu yleissopimukseen tavaran kansainvälisestä rahtisopimuksesta (CMR). Sopimuksen mukaisesti kansainvälisessä kuljetuksessa on oltava mukana rahtikirja, joka on esitettävä kuljetuksia valvovalle viranomaiselle. Rahtikirja toimii myös kuljetussopimuksena, mikäli muuta ei toteen näytetä. Rahtikirjassa määritellään lähettäjän, vastaanottajan ja rahdinkuljettajan velvollisuudet ja vastuut, vakuuttaminen ja rahdin maksaminen tavaran kuljetettavaksi ottamisen ja sen vastaanottamisen välisenä aikana. Rahtikirjalla on myös kuljetusten tullivalvontaan liittyviä näkökohtia. Rahtikirjassa tulee olla pakollisena tietosisältönä:
a) tekopaikka ja -aika; b) lähettäjän nimi ja osoite; c) rahdinkuljettajan nimi ja osoite; d) tavaran kuljetettavaksi ottamispaikka ja -aika sekä määräpaikka; e) vastaanottajan nimi ja osoite; f) tavaralajin yleisesti käytetty nimitys ja pakkaustapa sekä, kun kysymys on vaarallisesta tavarasta, sen yleisesti hyväksytty nimitys; g) kollien määrä, niiden erityismerkit ja numerot; h) tavaran kokonaismassa tai sen määrä muulla tavoin ilmaistuna; i) kuljetukseen liittyvät kustannukset (rahti, lisämaksut, tullimaksut ja muut sopimuksen tekemisen ja tavaran luovuttamisen välisenä aikana syntyvät kustannukset); j) tulli- ja muita muodollisuuksia varten tarvittavat ohjeet; k) maininta, että tämän yleissopimuksen määräykset koskevat kuljetusta päinvastaisista määräyksistä huolimatta.
Vapaaehtoisena tietosisältönä rahtikirjassa voi olla tarpeen vaatiessa: a) uudelleenkuormaamiskielto; b) kustannukset, jotka lähettäjä ottaa maksaakseen; c) tavaraa luovutettaessa perittävä jälkivaatimuksen määrä; d) tavaran ilmoitettu arvo sekä sen perille toimittamiseen liittyvän erityisen etuuden arvo; e) lähettäjän tavaran vakuuttamisesta rahdinkuljettajalle antamat ohjeet; f) aika, jonka kuluessa kuljetus on sovittu saatettavaksi loppuun; g) luettelo rahdinkuljettajalle annetuista asiakirjoista.
CMR-sopimuksen mukainen rahtikirja voi olla myös sähköinen (eCMR). Tietosisältö sähköisessä muodossa olevassa rahtitiedossa on vastaava paperiselle asiakirjalle asetettujen vaatimusten kanssa. Lisäksi eCMR:lle on asetettu sähköisen tiedon jäljitettävyyteen ja luotettavuuteen liittyviä vaatimuksia.
EU:ssa 2024–2025 sovellettavaksi tuleva eFTI-asetus velvoittaa kaikki jäsenvaltioiden toimivaltuutensa nojalla tarkoituksenmukaiset viranomaiset vastaanottamaan sähköinen rahtitieto, mikäli toimija haluaa sen sähköisessä muodossa esittää. Sähköisen eFTIn rakenne muistuttaa eCMR:n rakennetta, mutta ne eivät ole sama asia. Kansainvälisen sopimuksen mukainen eCMR on sähköisesti esitetty rahtitieto, ja eFTI on EU-tason sääntelyä vastaavasta asiasta. EU-tason eFTI-asetuksessa tavoitellaan eCMR:iin verrattuna laajaa yhteentoimivuutta, jolloin käytännössä valvontaviranomainen pääsisi rahtitietoon toimivaltuutensa nojalla ilman kuljetushenkilöstön toimia, kuten eCMR toimii tällä hetkellä. Rahtitieto luodaan talouden toimijan (kuljetusyrityksen, logistiikkatoimijan tms.) järjestelmässä, ja se tulee sertifioida viranomaisen toimesta.
Rahtitiedon käyttö lähetettyjen työntekijöiden valvonnassa tukee valvontatoimenpidettä. Kuljetuksen tiedot, muun muassa sen lähtöpaikka ja määräpaikka saadaan esiin tietoa hyödyntämällä. Samoin kuljetushenkilöstö on velvollinen osoittamaan rahtitiedolla kaikki suorittamansa kuljetustoimet kansainvälisen kuljetuksen aikana (esimerkiksi useat kuljetukset). Tätä tietoa pystytään vertaamaan älykkäästä ajonvalvontalaitteesta tulevaan tietoon, joka sisältää muun muassa ajoneuvon sijainnin kolmen tunnin välein. Näin voidaan varsin tarkasti määrittää ajoneuvon liikkeet ja sitä kautta kuljettajatoimet myös ajassa taaksepäin. Sähköinen rahtitieto yleistyessään ja 2023 EU-liikkuvuuspaketin myötä EU-alueella käyttöönotettava GEN 2 älykäs ajonvalvontalaite parantavat niistä saatavan tiedon luotettavuuden tasoa ja yhdessä ne luovat varsin hyvän kanavan myös kansainvälisissä kuljetuksissa toimivan henkilöstön työehtojen, työaikojen tai palkkauksen valvontaan.
10 b §.Tietojen antaminen työsuojeluviranomaiselle. Uuden pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta antaa tietoja työsuojeluviranomaiselle lähettämiskauden päättymisen jälkeen viranomaisen pyynnöstä. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitä tietoja viranomaiselle tulisi antaa työntekijän maasta poistumisen jälkeen. Näitä tietoja olisivat työntekijän työehtoihin liittyvät tiedot, joista esitettään säädettäväksi 1–3 kohdassa. Pykälän 1 kohdan mukaan jälkikäteen olisi annettava tieto työntekijän työaikakirjanpidosta Suomessa tehdystä työstä, 2 kohdan mukaan todistus palkanmaksun suorittamisesta ja 3 kohdan mukaan tiedot työsuhteeseen sovellettavista työehdoista. Työsuojeluviranomaiselle tulisi kuljettajan lähettämiskauden jälkeen antaa tiedot pyydettäessä myös kuljetuspalveluista 4 ja 5 kohdan perusteella. Työnantajan olisi annettava tieto kuljetuspalvelusta. Se tarkoittaisi käytännössä 10 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rahtiasiakirjaa ja myös 10 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ajopiirturin tietoja.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta. Työsuojeluviranomaisen pyytämät tiedot työnantajan tulisi antaa IMI-järjestelmän kautta kahdeksan viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.
Ehdotuksilla toteutetaan muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 11 kohdan c alakohdan vaatimus. Sen mukaan liikenteenharjoittajan velvollisuus on lähettää IMI-järjestelmän yhteydessä olevan julkisen käyttöliittymän välityksellä lähettämiskauden jälkeen sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suorasta pyynnöstä, johon lähettäminen tapahtui, kopiot tämän kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista sekä asiakirja-aineisto, joka liittyy kuljettajan palkkaukseen lähettämisajalta, hänen työsopimuksensa tai vastaava asiakirja neuvoston direktiivin 91/533/ETY (21) 3 artiklan merkityksessä, kuljettajan työskentelyyn liittyvä työaikakirjanpito ja todistus palkanmaksun suorittamisesta.
Liikenteenharjoittajan on lähetettävä asiakirja-aineisto IMI-järjestelmään yhteydessä olevan julkisen käyttöliittymän kautta viimeistään kahdeksan viikon kuluessa pyynnön esittämispäivästä. Mikäli liikenteenharjoittaja ei toimita pyydettyä asiakirja-aineistoa kyseisessä määräajassa, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon lähettäminen tapahtui, voivat IMI-järjestelmän kautta pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia avustamaan lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivin 6 ja 7 artiklan mukaisesti. Kun tällainen keskinäistä avunantoa koskeva pyyntö esitetään, liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy lähettämistä koskevaan ilmoitukseen ja muihin asiaankuuluviin tietoihin, jotka liikenteenharjoittaja on toimittanut IMI-järjestelmän yhteydessä olevan julkisen käyttöliittymän kautta.
Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että ne toimittavat pyydetyn asiakirja-aineiston lähettämisen kohteena olleen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille IMI-järjestelmän välityksellä 25 työpäivän kuluessa keskinäistä avunantoa koskevan pyynnön esittämisestä.
18 §. Hallinnollinen yhteistyö. Pykälän 3 momentissa mainitun IMI-järjestelmän ilmaisutapaa ehdotetaan tarkennettavaksi uuden 7 b §:n johdosta.
35 §.Laiminlyöntimaksu. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tieliikenteen erityissääntelyn johdosta tehtyjen muutosten vuoksi tarpeelliset, direktiivin toimeenpanoa ja valvontaa tukevat seuraamukset ehdotettujen hallinnollisten velvollisuuksien rikkomisesta sekä laiminlyöntimaksun määräämistä koskevat muutokset, kun lähettävä yritys ei toimita tietoja työsuojeluviranomaisen pyynnöstä lähettämisen jo päätyttyä.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin 7 b §:ssä ehdotetun ilmoituksen tekemisen laiminlyönti. Siten tieliikenteen kuljetuspalveluiden alihankintatilanteissa IMI-järjestelmään tehtävän ilmoituksen laiminlyönnistä seuraisi vastaava seuraamus kuin mitä on säädetty voimassa olevan 7 §:n mukaisen ilmoituksen laiminlyönnistä. Laiminlyöntimaksu voitaisiin määrätä, jos ilmoitusta ei olisi tehty tai se olisi tehty puutteellisesti. Laiminlyöntimaksu voitaisiin määrätä myös, jos täydennysilmoitusta ei olisi tehty muutoksista huolimatta. Muutosdirektiivin (EU) 2020/1057 lähtökohta on se, että tiedot tulisi olla koko ajan ajantasaisina.
Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohta vastaisivat voimassa olevaa lakia. Työnantajalle, joka laiminlöisi uuden 4 kohdan mukaan pitää saatavilla 10 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja, tai uuden 5 kohdan mukaan laiminlöisi antaa tietoja työsuojeluviranomaiselle 10 §:ssä ja 10 b §:ssä säädetyn mukaisesti, voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu hallinnollisena seuraamuksena. Lain 10 §:n 4 momentissa säädetään lähettävän yrityksen velvollisuudesta säilyttää 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot kaksi vuotta lähetettynä olon päättymisestä. Uudessa 10 b §:ssä säädettäisiin lähettävän yrityksen velvollisuudesta antaa IMI-järjestelmän kautta pyydetyt tiedot viimeistään kahdeksan viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.
Momentin 5 kohdan muuttamisen tavoitteena on parantaa ja tehostaa työsuojeluviranomaisen valvontaedellytyksiä, koska tietojen toimittamisen laiminlyönti sanktioitaisiin kaikissa tapauksissa työntekijän lähettämisen päätyttyä. Tällä muutoksella työntekijöitä lähettävät yritykset saatettaisiin yhdenvertaiseen asemaan.
Tienvarsilla tarkastuksia suorittavat viranomaiset voivat liikenteen palveluista annetun lain 202 §:ään ehdotetun lisäyksen mukaisesti keskeyttää toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittuneen yrityksen Suomeen lähetetyn kuljettajan ajon, jos ehdotuksen 10 a §:ssä tarkoitettuja asiakirjoja tai tietoja ei ole saatavissa. Esimerkiksi tilanteissa joissa kuljettaja olisi haluton niitä esittämään eikä näitä tietoja olisi muutoinkaan saatavilla, voisi viranomainen keskeyttää kuljetuksen. Kuljetuksen keskeyttämismahdollisuus on tehokas toimenpide varmistamaan sen, että vaaditut tiedot ja asiakirjat esitetään.