7.1
Tuloverolaki
127 g §.Sähköenergialaskun perusteella myönnettävä kotitalousvähennys vuonna 2023. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että kotitalousvähennykseen oikeuttaisi verovuonna 2023 myös verovelvollisen vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikassa 1.1.2023–30.4.2023 välisenä aikana kulutetusta sähköenergiasta maksettu määrä siltä osin kuin maksettu määrä ylittää 2 000 euroa ja on enintään 6 000 euroa. Vakituisen asunnon sähköenergialaskut luettaisiin siten kotitalousvähennyksen perusteeksi siltä osin, kun sähköenergiasta maksettu määrä ylittäisi edellä mainittuna ajanjaksona 2 000 euroa kuitenkin enintään 6 000 euroon asti. Edellä mainitut rajat, jotka määrittävät kotitalousvähennykseen oikeuttavan osuuden sähköenergiasta maksetusta määrästä, ovat sähkönkäyttöpaikkakohtaiset. Sähköenergiasta maksetulla määrällä tarkoitettaisiin sähkönkäyttöpaikkaan hankitusta sähköenergiasta maksettua verollista määrää sekä siihen mahdollisesti liittyvää perusmaksua. Sähkönsiirrosta maksettu määrä ei oikeuttaisi kotitalousvähennykseen eikä myöskään esimerkiksi mahdolliset laskun viivästysseuraamukset. Vähennyksen myöntämisen kannalta ei olisi merkitystä sillä, mihin sähköä olisi käytetty. Asunto-osakeyhtiölle maksettu vastike ei oikeuttaisi vähennykseen, vaikka asunto-osakeyhtiö olisi käyttänyt saamansa varat sähköenergian maksuihin. Jos verovelvollinen vastaisi vuokratussa asunnossa kulutetun sähköenergian kustannuksista todellisen kulutuksensa mukaan, sähköenergiasta maksettu määrä oikeuttaisi vähennykseen.
Verovelvollinen saisi vähentää vähennykseen oikeuttavasta maksamastaan määrästä kotitalousvähennyksenä 60 prosenttia. Jos verovelvollinen maksaisi 1.1.2023–30.4.2023 välisenä aikana kulutetusta sähköenergiasta vähennyskelpoisia sähkölaskuja esimerkiksi 4 000 euroa, hän saisi vähentää 60 prosenttia 2 000 euroa ylittävästä osasta eli 2 000 eurosta. Näin ollen hänen vähennykseksi tulisi 60 prosenttia 2 000 eurosta eli 1 200 euroa, joka vähennettäisiin verosta kotitalousvähennyksenä. Jos henkilöllä ei olisi kotitalousvähennystä muiden vähennyskelpoisten töiden perusteella, vähennettäisiin 1 200 eurosta 100 euron omavastuu eli hänen saamansa hyöty olisi tässä esimerkissä 1 100 euroa.
Rajat, jotka määrittävät kotitalousvähennykseen oikeuttavan osuuden sähköenergiasta maksetusta määrästä, ovat sähkönkäyttöpaikkakohtaiset, mutta kotitalousvähennys myönnettäisiin henkilökohtaisesti vastaavalla tavalla kuin muidenkin kotitalousvähennykseen oikeuttavien kustannusten perusteella myönnettävä vähennys. Samojen kustannusten perusteella voisi kuitenkin saada vähennyksen vain kerran. Jos asunnossa asuisi useampi henkilö, he voisivat vaatia vähennystä maksamiensa määrien suhteessa. Jos yksi henkilö olisi maksanut sähkölaskut, voisi hän hakea vähennyksen itselleen koko summasta. Jos taas esimerkiksi kaksi henkilöä olisivat maksaneet sähkölaskut puoliksi, voisivat he molemmat hakea vähennystä maksamiensa määrien suhteessa. Jos esimerkiksi kahden henkilön vakituisen asunnon sähkölaskut olisivat säädetyltä ajankohdalta 4 000 euroa ja molemmat vaatisivat vähennystä puoliksi maksamiensa kustannusten perusteella, jaettaisiin vähennyskelpoinen osuus kustannuksista puoliksi molemmille. Tässä esimerkissä sähkönkäyttöpaikkakohtainen vähennyskelpoinen osuus olisi 2 000 euroa eli molemmille tulisi kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia 1 000 euroa. Kotitalousvähennyksenä vähennettävää vähennystä he saisivat molemmat 60 prosenttia 1 000 eurosta eli 600 euroa. Kotitalousvähennyksen omavastuu on henkilökohtainen eli tässä tapauksessa molemmilta vähennettäisiin vielä 100 euron omavastuu, jos heillä ei olisi muuta kotitalousvähennystä. Molemmat saisivat näin ollen hyötyä 500 euroa.
Verotuksessa puolisoina pidettäville henkilöille myös sähköenergialaskun perusteella myönnettävä kotitalousvähennys myönnetään siten kuin 127 c §:n 2 momentissa säädetään. Puolisoille kotitalousvähennys myönnetään siten kuin he ovat vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet. Jos vähennystä ei voida tehdä sen mukaan kuin puolisot ovat sitä vaatineet, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettava valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi. Siltä osin kuin kotitalousvähennystä tai osaa siitä ei voida tehdä vähennystä vaatineella puolisolla, vähentämättä jäänyt määrä vähennetään hänen puolisonsa veroista samalla tavalla kuin se olisi vähennetty, jos hän itse olisi vähennystä vaatinut. Siltä osin kuin verovelvollisen verot eivät riittäisi vähennyksen tekemiseen, vähentämättä jäänyt määrä vähennettäisiin puolison veroista.
Koska tämän pykälän 1 momentissa säädetyt rajat määrittävät kotitalousvähennykseen oikeuttavan osuuden sähkökustannuksista, näiden rajojen ylittävää osaa ei siirrettäisi puolisolle.
Vähennys myönnetään vain verovelvollisen oman vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikan perusteella. Näin ollen esimerkiksi lapset eivät saisi kotitalousvähennystä vanhempiensa vakituisen asunnon sähkölaskuista. Vakituisella asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jota käytetään pääasiallisena asuntona eli kotina. Vakituisen asunnon sijainnilla ei olisi merkitystä ja se voisi sijaita myös esimerkiksi ulkomailla. Tilanteissa, joissa verovelvollisella olisi samanaikaisesti käytössään useampi vakituinen asunto, vähennys myönnettäisiin vain yhden sähkönkäyttöpaikan perusteella. Vähennystä ei saisi myöskään esimerkiksi vapaa-ajan asunnon sähkölaskun perusteella. Jos henkilö muuttaisi 1 momentissa tarkoitetun ajanjakson aikana esimerkiksi siten, että hän asuisi tammi – helmikuun asunnossa A ja maaliskuun alusta alkaen asunnossa B, laskettaisiin vähennys molempien asuntojen sähkönkäytön perusteella ja vähennysoikeuden määrittäviä rajoja sovellettaisiin tähän yhteismäärään.
Pykälän 2 momentin mukaan sähköenergialaskujen perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä ei otettaisi huomioon laskettaessa kotitalousvähennyksen enimmäismäärää. Tämä tarkoittaisi sitä, että sähkökustannusten perusteella myönnettävä kotitalousvähennys myönnettäisiin muiden kotitalousvähennykseen oikeuttavien kustannusten perusteella myönnettävän vähennyksen lisäksi eikä se siten vaikuttaisi muiden kustannusten perusteella myönnettävän kotitalousvähennyksen määrään. Lain 127 f §:n mukaan vuonna 2023 verovelvollinen voi saada kotitalousvähennystä enintään 3 500 euroa siten, että kyseiseen enimmäismäärään voi sisältyä muun vähennyskelpoisen työn kuin öljylämmityksestä luopumisen sekä tavanomaisen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyön perusteella myönnettävää vähennystä enintään 2 250 euroa. Tämän lisäksi verovelvollinen voisi siis saada kotitalousvähennystä sähköenergialaskujen perusteella enintään 2 400 euroa eli yhteensä kotitalousvähennystä voisi saada enimmillään 5 900 euroa vuonna 2023.
Vähennys myönnettäisiin osana kotitalousvähennystä, joten se vähennettäisiin veroista samalla tavalla kuin kotitalousvähennys muutenkin vähennetään. Kotitalousvähennys vähennetään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, se tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Myös muilta osin sähkölaskujen perusteella myönnettävään kotitalousvähennykseen sovellettaisiin mitä tuloverolaissa tai muualla laissa säädetään kotitalousvähennyksestä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että kotitalousvähennystä ei myönnettäisi sähköenergialaskujen perusteella, jos 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten perusteella olisi myönnetty välitöntä avustusta valtion tai muun julkisyhteisön varoista. Tämän tarkoituksena on yhteensovittaa verovähennys valmisteilla olevan sähkötuen kanssa siten, että samojen kustannusten perusteella voisi saada vain jompaakumpaa tukea. Kotitalousvähennystä ei siten myönnettäisi, jos samojen sähköenergiakustannusten perusteella olisi myönnetty väliaikaista sähkötukea. Myös välittömästi samojen sähköenergiakustannusten perusteella myönnettävä toimeentulotuki estäisi kotitalousvähennyksen myöntämisen. Sähköenergialaskujen huomioiminen esimerkiksi asumistuen määrässä ei kuitenkaan estäisi kotitalousvähennyksen myöntämistä. Valvontaa varten Kansaneläkelaitos toimittaisi Verohallinnolle tiedot tuen saajista verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 18 §:n 8 momentin nojalla.
Sähköenergialaskut eivät oikeuttaisi kotitalousvähennykseen siltä osin, kuin ne olisivat elinkeinotoiminnan tai maatalouden menoja taikka, jos kustannukset olisi vähennetty muualla verotuksessa. Jos esimerkiksi 1 momentissa tarkoitetut kustannukset olisivat yhteensä 5 000 euroa ja tästä puolet kohdistuisi elinkeinotoimintaan, kotitalousvähennyksessä huomioitava osuus kustannuksista olisi puolet eli 2 500 euroa. Tämä määrä oikeuttaisi kotitalousvähennykseen siltä osin kuin se ylittää 2 000 euroa eli kotitalousvähennykseen oikeuttava osuus olisi 500 euroa, josta vähennys olisi 60 prosenttia. Kotitalousvähennystä ei saisi myöskään esimerkiksi silloin, kun kustannukset olisi vähennetty vuokratuloista. Verohallinnon myöntämä kaavamainen työhuonevähennys ei vaikuttaisi sähkölaskujen perusteella myönnettävään kotitalousvähennykseen.